Varsinais-Suomen ja Satakunnan piiri 1 Pohjola-Norden Varsinais-Suomen ja Satakunnan piiri Distriktet för Egentliga Finland och Satakunda Juni 2013 Kesäkuu 2013 Pohjolan ruokaperinteet kunniaan Vuoden kokki -tittelin Suomessa vuonna 1997 ja Ruotsissa vuonna 2000 voittanut Michael Björklund tunnetaan tänä päivänä todellisena pohjoismaisen ruoan lähettiläänä. Suuren yleisön suosikiksi hän nousi Suomessa vajaa kymmenen vuotta sitten "Strömsö-kokkina". Sen jälkeen häntä on nähty televisiossa mm. Mat så in i Norden/ Purtavaa Pohjolasta -sarjassa, jossa hän kiersi Pohjoismaissa tutustumassa paikallisiin keittiömestareihin ja valmisti ruokia paikallisista aineksista (sarja esitetään kesäuusintana Yle Femmalla sunnuntaisin 7.7. alkaen). Avattuaan Smakby-keskuksen Ahvenanmaalle hänet tunnetaan lähiruokaeksperttinä sekä pohjoismaisten ja ahvenanmaalaisten ruokaperinteiden vaalijana. Ylpeä juuristaan Ahvenanmaalaisen Michaelin molemmat vanhemmat ovat kokkeja, joten hänen inspiraationsa lähteitä ei tarvitse kaukaa hakea. Hänellä on ammattipätevyys hotelli- ja ravintolakoulusta, mutta hän kertoo oppineensa äidiltään miltä hyvän ruoan pitää maistua, mistä ateria koostuu ja miten ruoanlaitto yhdessä on hauskaa. Vielä muutama vuosikymmen takaperin Pohjolassa ihailtiin ja matkittiin keski- ja eteläeurooppalaisia ruokaperinteitä ja -tapoja. Nyt ilmastonmuutosten ja ekologisen ajattelun ulottuessa myös ruoanlaittoon, on myös lähiruoka ja omat ruokaperinteet nostaneet päätään. Käynnissä on erilaisia projekteja pohjoismaisen ruoan parissa, mm. Ny nordisk mat, Pohjoismaisen ministerineuvoston rahoittama hanke, jonka tarkoituksena on vahvistaa Pohjolan imagoa ruoka- ja turismimarkkinoilla sekä lisätä tietoisuutta raaka-aineista ja kiinnostusta alueellista osaamista kohtaan. Kysyimme Michaelilta miten pohjoismainen ruoka nykyään otetaan vastaan muualla maailmassa, kun vielä 30 40 vuotta sitten meitä ei maailmalla tunnettu suurina kulinaristeina. Michaelille Pohjola on yhtä kuin turvallisuus, upea luonto ja puhdas ympäristö, ja ne ovat erittäin muodikkaita arvoja kaikkialla maailmassa. "Etenkin Saksassa on suurta mielenkiintoa meidän lähiruokaamme kohtaan, ja sieltä on jo tulossa "ruokaturisteja" eli ihmisiä, jotka tulevat tänne nimenomaan maistelemaan paikan päällä kasvaneita ruoka-aineita ja niistä valmistettuja aterioita, joista heijastuu pohjoismaalaiset perinteet", hän toteaa. Tietää mitä syö Pohjolassa lähiruoka on todella kirjaimellisesti lähiruokaa, kun kaupungeistakaan ei ole pitkä matka luontoon ja puhtaasti viljeltyihin aineksiin. Suureen maailmaan verrattuna meillä on myös paljon helpompi jäljittää esim. lihan alkuperä, ja on monia paikkoja, joissa oikeasti tarjotaan naapurissa kasvatettua pihviä tai serkun kalastamaa kalaa. "Miettikää kuinka hienoja raaka-aineita meillä on! Meillä on suolaisen ja makean veden kaloja, riistaa, pohjoismaisen kesäauringon kypsyttämiä marjoja, sieniä, yrttejä, hyvälaatuisessa maaperässä kasvavia vihanneksia!", hän innostuu. Hän kannustaa vertailemaan esimerkiksi hollantilaista ja suomalaista porkkanaa, niin huomaa kumpi niistä maistuu aidosti porkkanalle. "Kun katsotaan miten ylpeitä Etelä-Euroopassa ollaan omista raaka-aineista ja mauista, niin meillä ei todellakaan ole mitään hävettävää. Meillä on esimerkiksi kaikissa Pohjoismaissa pieniä, upeita juustoja valmistavia meijereitä. Miksemme tarjoa niitä ranskalaisten tai italialaisten juustojen sijaan?" Samoin hän hehkuttaa myös perinteisiä pohjoismaisia ruoanvalmistustapoja kuten savustusta ja suolaamista, joista meillä täällä on vuosisatojen kokemus. Tanskassa ollaan jo pidemmällä paikallisen ruokakulttuurin markkinoimisessa, kun kööpenhaminalainen ravintola Noma voitti jo kolmannen kerran peräkkäin Maailman 50 parasta ravintolaa -äänestyksen. Ravintola on keskittynyt pohjoismaisiin ruokalajeihin, ja sen nimi onkin lyhenne sanoista nordisk mad. Michael Björklund uskoo, että myös suomalainen ruokakulttuuri on kehittymässä kovaa vauhtia, ja siitä on osoituksena mm. Turussa räjähdysmäisesti kasvanut ravintolatarjonta. Peltileipä ja Makukylä Michael Björklundilla on ruokaprojekteja käynnissä monella saralla. Hänen ensimmäinen keittokirjansa Lähiruokaa (Min nordiska mat) valittiin vuoden parhaaksi pohjoismaiseksi keittokirjaksi, ja nyt on jo ilmestynyt toinen, Mat så in i Norden -ohjelman resepteihin perustuva kirja. Samalla hän on perustanut Pub Niska -nimisiä ravintoloita, joita löytyy mm. Turusta. Ravintola on nimetty legendaarinen Algoth Niskan mukaan, joka tunnetaan salakuljettajien kuninkaana 1920-luvun kieltolain Suomessa seikkailijana, joka uhmasi viranomaisia ja hurmasi naisia. Ahvenanmaan saariston asukkaille hän on aina ollut todellinen vapauden symboli. Tällaisesta tarinasta saa helposti luotua omanlaisen tunnelman ravintolan sisustukseen. "Halusin kovasti perustaa pizzerian ja kehittää omia pizzoja, mutta se tuntui jotenkin niin tylsältä ja tavanomaiselta. Niinpä päätinkin nimetä ne peltileiviksi!" Michael kertoo. Eivätkä ne mitään perinteisiä pizzoja olekaan, vaan niissä on käytetty esimerkiksi saunapalvattua kinkkua ja lammasta. Olennaista on, että raaka-aineet ovat tuoreita ja mahdollisimman lähellä tuotettuja. Välillä on näyttänyt siltä, että hieno pohjoismainen ruokakulttuuri on katoamassa. Sitä varten Michael päätti perustaa vaimonsa Jennyn kanssa Smakbyn-keskuksen, jossa keskitytään ruokakulttuuriin ja koulutukseen. "Haluamme auttaa pohjoismaisten ja ahvenanmaalaisten ruokaperinteiden säilyttämisessä", hän kertoo. Smakbyn-hankkeen avulla Michael toivoo lisäävänsä mielenkiintoa aitoa ruokakulttuuria ja valmistustapoja, kuten esimerkiksi savustusta, kohtaan. "Annamme tuottajille tilaisuuden esitellä jalostamiaan tuotteita". "Täällä jokaisella annoksella on oma tarinansa, ja raaka-aineiden alkuperä on tarkasti tiedossa", Michael vakuuttaa. Listalla on lähikylien lammasta ja possua, kalat ovat tuttujen kalastajien tai jopa Michaelin itse kalastamia. Vihannekset, hedelmät, voi, jauhot, viinit ja liköörit ovat kaikki lähellä tuotettua. Ravintolassa järjestetään myös kokkauskursseja, viinimaistiaisia, ja ravintolan puodista voi ostaa mukaan leipää, korppuja, hunajaa ja kastikkeita. Joka päivä on myös tarjolla edullinen lounas. Teemana lähiruoka: Pohjoismaista lähiruokaa Varsinais-Suomesta ja Satakunnasta Enkelt och lokalt med finess Smakbyn i Kastelholm på Åland ligger ett stenkast från Kastelholms slott med vacker utsikt över det gamla kulturlandskapet och Jan Karlsgårdens allmogebyggnader. I Smakbyn finns bl.a. en restaurang för 180 personer, ett brännvinsbränneri med destillationspannor, en bod med varor från Smakbyn och en källare för lagring av Smakbyns drycker, bl.a. Ålvados. Smakbyn ligger vid stranden av den stora havsfjärden Lumparn. Enligt Michael Björklund är ställets namn beskrivande för helheten. "Namnet Smakbyn valdes för att koppla ihop allt det vi gör och skapar med ett gemensamt namn. Till en början samsas Smakbyns Krog, Bod och Brännvinsbränneri under ett och samma tak, men i framtiden kommer det mer och då hoppas vi växa till en liten by full av smakliga upplevelser. I framtiden hoppas vi att Smakbyn ska växa och inkludera bl.a ett kött-rökeri och ett gästgiveri för övernattning." http://smakbyn.ax/ Anu Salminen Pub Niska sijaitsee Turussa Kristiinankadun ja Läntisen Rantakadun kulmassa. Itämerenalueen ympäristöystävällisin viljelijä s. 5 Seisovan pöydän historia s. 3
2 Pohjola-Norden Kuva: Timo Hukkanen Puheenjohtajan terveiset Kevät teki tuloaan hitaasti ja kylmä sää jatkui pitkää, mutta nyt olemme saaneet nauttia auringonpaisteesta, joka oli harvinaista pimeän talven aikana. Luin, että aurinko paistoi joulukuun ja helmikuun välillä vain n. 50 tuntia. Toivottavasti saamme nauttia kauniista ja lämpimästä kesästä! Pohjola-Nordenin liittokokous pidettiin Rovaniemellä 20.4.2013. Kokouksen avasi Liiton puheenjohtaja Anders Rusk, joka kertoi seikkaperäisesti liitossa viime aikoina tapahtuneista muutoksista ja mille pohjalle liiton talous rakentuu. Liiton toiminnan tulee olla läpinäkyvää, totesi Rusk puheessaan. Liiton puheenjohtajana jatkaa opetusneuvos Anders Rusk. Varapuheenjohtajiksi valittiin kansanedustaja Simo Rundgren ja kehittämispäällikkö Anne-Mari Karppinen. Bo Grönholm ja Ari Laitinen liittohallitukseen Piirimme yhdistyksistä oli mukana neljä sekä piirin puheenjohtaja ja toiminnanjohtaja. Piirimme edustajilla oli tärkeä tehtävä valittaessa uutta hallitusta. Vaalivaliokunnan ehdotus oli pohjalla, mutta kokouksessa nousi esiin uusia nimiä ehdolle hallitukseen. Erillisten ehdotusten ja äänestysten jälkeen hyväksyttiin uusi hallitus kaksivuotiskaudelle. Ilahduttavaa on, että piirimme edustaja Bo Grönholm jatkaa hallituksessa ja hänen varajäsenenään Ari Laitinen. Hallituksessa vaihtui viisi jäsentä ja kolme entistä jatkaa. Antti Suominen luki ja jätti kirjelmän jäsenrekisterin käytön parantamisesta ja piirien toiminnan tärkeydestä Hälsningar från ordföranden Pohjola-Nordens förbundsmöte hölls i Rovaniemi 20.4.2013. Mötet öppnades av förbundets ordförande Anders Rusk, som utförligt berättade om de ändringar som skett inom förbundet de senaste tiderna och på vilken basis förbundets ekonomi bygger. Förbundets verksamhet ska vara transparent, konstaterade Anders i sitt tal. Som ordförande för förbundet fortsätter undervisningsrådet Anders Rusk. Till vice ordförande valdes riksdagsledamot Simo Rundgren och utvecklingschef Anne-Mari Karppinen. Bo Grönholm och Ari Laitinen i förbundsstyrelsen Från föreningarna i vårt distrikt deltog fyra (4) delegater och distriktets ordförande och verksamhetsledare. En viktig uppgift för delegaterna var att välja en ny styrelse. Valutskottets förslag var utgångspunkten, men vid mötet kom det fram nya namn på förslag till styrelsen. Utifrån förslagen och efter omröstning godkändes den nya styrelsen för en tvåårsperiod. Det är glädjande att representanten för vårt distrikt Bo Grönholm fortsätter i styrelsen och Ari Laitinen som hans suppleant. Fem ledamöter av styrelsen byttes ut och tre av de tidigare fortsätter. Antti Suominen läste upp och lämnade in en skrivelse om att det bör bli bättre att använda medlemsregistret och hur viktig distriktens verksamhet är på föreningsnivå. Förbundet har redan skridit till åtgärder med medlemsregistret. Nordiskt Gästabud en succé och tradition Nordiskt Gästabud, som blivit tradition, ordnades i våras i Raumo på Villa Tallbo, och 138 medlemmar från vårt distrikt hade infunnit sig. Vi fick njuta av god mat, med servering av maträtter från de olika nordiska länderna. Programmet bestod av sång och musik samt ett föredrag av författaren och islandsexperten Tapio Koivukari om spanska valfångstmäns resa till Island på 1600-talet. Gästabudet avslutade med lotteri och rikligt med vinster och allra sist sjöng man unisont Nordens sång. Med läcker mat fortsätter vi också i detta nummer av tidningen. Ett distrikt som behövs Distriktet och föreningarna har rikligt med verksamhet och jag ser distriktets ställning som en förenande faktor för föreningarna. Ett och det bästa exemplet är just Nordiskt Gästabud. Genom distriktet och med stöd från distriktet har föreningarna kommit närmare varandra och Pohjola-Nordens distrikt i Egentliga Finland och Satakunda har som mål att för sina medlemmar fungera som förbindelselänk i nordiska frågor, att på alla områden förstärka och utveckla den nordiska samhörighetskänslan samt att fungera som samarbetsorgan inom förbundet Pohjola-Norden. Distriktets verksamhet innefattar bl.a. kulturutbyten, föredrag, kurser och utfärder. Distriktet informerar såväl sina medlemmar som skolor och kommuner om nordiska frågor samt är aktivt inom vänortsfrågorna. yhdistystasolla. Tähän liittyy piireille tulevan toimintatuen riittävyys ja ennakoitavuus. Jäsenrekisterin kanssa liitto on aloittanut jo toimenpiteet. Perinteestä menestys Traditioksi tulleet Pohjolan Pidot pidettiin tänä keväänä Raumalla Villa Tallbossa. Paikalle oli saapunut 138 piirimme jäsentä. Saimme nauttia hyvästä ruuasta, ja tarjolla oli myös herkkuja eri Pohjoismaista. Ohjelma koostui laulu- ja soittoesityksistä sekä Tapio Koivukarin esitelmästä espanjalaisten valaanpyytäjien matkasta Islantiin 1600-luvulla. Tapahtuman lopuksi oli arpajaiset. Lopuksi laulettiin yhteislauluna Pohjolan Laulu. nordisterna har blivit bekanta med varandra. Samarbetet mellan distriktet och föreningarna ger synlighet för Pohjola-Nordens verksamhet, utan detta arbete skulle Pohjola- Norden för mången vara något avlägset som man inte orkar intressera sig för. Vår tidning ger synlighet Distriktets tidning har redan varit ett stort projekt i flera år. Det kräver mycket arbete av styrelsens medlemmar och verksamhetsledaren, för detta ett stort tack till dem alla. Tidningen är en viktig informationskanal till medlemmarna inom distriktet om de evenemang som ordnas och en hel del intressant artiklar, de flesta på finska och svenska. Jag vill tacka distriktsstyrelsen och verksamhetsledaren för ett gott samarbete. Jag är övertygad om att vi även i framtiden kan fortsätta som ett distrikt - och vi behövs - men det kräver arbete av styrelsen och kanske också beslut som smärtar. Som ett fungerande distrikt är vi av toppklass. En trevlig, nordiskt sommar tillönskas alla, förhoppningsvis kommer den med värme. Ordförande för distriktsstyrelsen Ari Laitinen Tarpeellinen piiri Piirillä ja yhdistyksillä on runsaasti toimintaa, ja näen piirin aseman yhdistyksiä yhdistävänä tekijänä. Yksi ja paras esimerkki tästä on Pohjolan Pidot. Piirin kautta ja piirin tukemana yhdistykset ovat lähentyneet toisiaan ja tulleet tutuiksi. Piirin ja yhdistysten yhteistyö antaa näkyvyyttä Pohjola-Nordenin toiminnalle. Ilman tätä työtä Pohjola-Norden olisi monille jotakin kaukaista, joka ei jaksa kiinnostaa. Näkyvyyttä lehdellä Piirin lehti on ollut iso projekti jo useamman vuoden. Se vaatii paljon työtä hallituksen jäseniltä ja toiminnanjohtajalta: tästä suuret kiitokset heille kaikille. Lehti on tärkeä tiedotuskanava jäsenistölle piirimme alueella järjestettävistä tapahtumista ja kiinnostavista artikkeleista, jotka useimmat ovat suomeksi ja ruotsiksi. Piirissä on ollut toimintarikas vuosi tähän mennessä. Heti helmikuussa olimme risteilyllä uunituoreella Viking Grace -laivalla. Loppuunmyydyllä matkalla oli muutakin sisältöä, sillä paikalla oli Senjaprojektin edustaja Jan Siitonen, joka kertoi meille Facebookissa valtavaan suosioon nousseesta, pakkoruotsin vastapainoksi perustetusta, Senja opettaa sinulle ruotsia -sivusta. Projekti poiki myös riemuruotsin oppikirjan, jonka joukkorahoitushanke nousi uutisotsikoihinkin. Toukokuussa piirin kevätretki suuntautui Kuninkaantietä pitkin Länsi- Uudellemaalle. Tästä retkestä on oma kertomuksensa lehdessä, kuten myös perinteisistä Pohjolan pidoista, joita Raumalle kerääntyi viettämään 140 nordistia piirin alueelta. Vuonna 2011 käynnistynyt ja valtavan suosion saanut kouluprojekti sai lisärahoitusta, joten se voitiin viime lukuvuotena toteuttaa Raumalla, Aurassa ja Huittisissa. Sain itse hoitaa Tanskan esittelyn. Kiitoksia Erla Elíasdóttirille, Erika Haloselle ja Jarmo Röksälle, jotka hoitivat Islannin, Ruotsin ja Norjan osuudet! Edellisvuoden tapaan sain myös tänä keväänä pitää tanskalaisten smørrebrødien valmistuskurssin, ja nyt vuorossa oli Huittinen, jossa kurssi järjestettiin yhdessä kansalaisopiston kanssa. Huittinen oli myös piirin kevätkokouspaikka. Vaikka piirissä eletään taloudellisesti tiukkoja aikoja, emme suinkaan koe toimintaamme tarpeettomaksi. Siitä on osoituksena suuret yleisömäärät kaikissa järjestämissämme tilaisuuksissa. Piiri on myös saanut kaksi uutta jäsenyhdistystä. Huittisten naapurikunnan Sastamalan Pohjola-Norden on nyt Varsinais-Suomen ja Satakunnan piirin jäsen samoin kuin TOPN eli Turun opiskelijoiden Pohjola- Norden, joka on yksi vireimpiä opiskelijajärjestöjä liitossamme. Näin saamme nuoret mukaan toimintaan jo opiskeluvaiheessa, ja toivottavasti onnistumme luomaan myös nuoria aikuisia houkuttelevaa toimintaa piiriimme. Tuleva Hurtigrutten-risteily on syksyn matkamme. Haluan kiittää piirihallitusta ja toiminnanjohtajaa hyvästä yhteistyöstä. Uskon, että voimme tulevaisuudessakin jatkaa piirinä, mutta se vaatii työtä hallitukselta, ja ehkä myös kipeitä päätöksiä. Toimivana piirinä olemme huippuluokkaa. Hyvää kesää kaikille! Ari Laitinen Piirihallituksen puheenjohtaja Toiminnanjohtajan palsta Nautittuamme aurinkoisesta ja rentouttavasta kesästä starttaamme heti alkusyksystä useammalla tapahtumalla. Lauantaina 7.9. on takuulla tarjolla kaikille sopivaa ohjelmaa, kun piirin ja Turun Pohjola-Norden järjestää nostalgisessa Kuralan Kylämäessä perhetapahtuman, jossa on pohjoismaista ohjelmaa koko perheelle. Samana iltana on tarjolla kaksikielinen esitys August Strindbergin kuuluisasta Fröken Julie -näytelmästä Turun ylioppilasteatterissa. Näistä molemmista tapahtumista on erilliset mainokset tässä lehdessä. Syyskuun lopulla onkin sitten vuoden "päämatkan" vuoro, kun 40 nordistia suuntaa Norjaan tutustumaan Hurtigruten-reittiin 29.9. 1.10.2013. Peruutuspaikkoja kannattaa kysellä Matkasenioreista: anne.kajander@matkaseniorit.fi. Mitä muuta syksy pitää sisällään? Ainakin syyskokouksen, jonka pitopaikaksi olemme kaavailleet Kaarinan kaupunkia. Loppusyksystä on perinteinen pohjoismainen kirjastoviikko. Liitosta saa materiaalia ja ideoita, jos haluaa järjestää tapahtumia omassa paikalliskirjastossaan. Lisäksi on tietenkin kaikki muut paikallisyhdistysten tapahtumat. Kaikista näistä voitte lukea piirin ja paikallisyhdistysten verkkosivuilta ja yhdistysten jäsentiedotteista. Itse siirryn nyt lehden ilmestyttyä lomautuksella pidennetyllä kesälomalle, mutta Pohjoismaat eivät pääse täällä Turussa unohtumaan kesälläkään. Suosittelen teille kaikille tutustumista Turku Biennaaliin Aboa Vetus & Ars Novassa. Tämän nykytaiteen näyttelyn teemana on idylli. Näyttelyyn on kutsuttu 15 taiteilijaa/taiteilijaryhmää Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Tanskasta ja Islannista. Taiteilijat ovat tehneet uusia, ensi kertaa esillä olevia teoksia juuri tätä näyttelyä varten. Pohjoismainen elämäntapa ja hyvinvointivaltio ovat niissä voimakkaasti läsnä. Ha en god sommer! Anu Salminen Pohjola-Nordenin Varsinais-Suomen ja Satakunnan piirin tarkoituksena on toimia jäsentensä yhdyssiteenä pohjoismaisissa kysymyksissä, vahvistaa ja kehittää kaikilla aloilla pohjoismaista yhteenkuuluvuuden tunnetta ja toimia jäsentensä yhteistoimintaelimenä Pohjola-Nordenin liiton piirissä. Piiri toimii muun muassa tekemällä kulttuurivaihtotyötä, järjestämällä kursseja, esitelmiä, koulutusta ja retkiä, tiedottamalla pohjoismaisista kysymyksistä niin jäsenilleen kuin kouluille ja kunnillekin, sekä toimimalla aktiivisesti ystäväkuntakysymyksissä. Pohjola-Nordenin Varsinais-Suomen ja Satakunnan piiri esittäytyy Pohjola-Norden Distriktet för Egentliga Finland och Satakunda presenterar sig Hallitus/styrelse: Ari Laitinen, pj., ordf., Rauma/Raumo Leena Kortesalo, varapj., vice ordf., Raisio/Reso Bo Grönholm, Turku / Åbo Eeva Grönroos, Turku/Åbo Roger Holmberg, Salo Hannele Isaksson, Huittinen/Huittis Merja Luodetlahti, Kankaanpää Kari Penttinen, Parainen/Pargas Raimo Salonen, Loimaa Anja Savolainen, Uusikaupunki/Nystad Terhi Strömman, Rauma/Raumo Toimisto / kontor: Anu Salminen, Toiminnanjohtaja, verksamhetsledare p. 0400-99 55 46 varsinais-suomi.satakunta@pohjola-norden.fi Varsinais-Suomen ja Satakunnan piirin paikallisyhdistykset / Lokalföreningar i Pohjola-Nordens distrikt i Egentliga Finland och Satakunda Huittisten Pohjola-Norden Kaarinan Pohjola-Norden Kankaanpään Pohjola-Norden Kokemäen Pohjola-Norden Liedon Pohjola-Norden Loimaan Pohjola-Norden Merikarvian Pohjola-Norden Nakkilan Pohjola-Norden Paimion Pohjola-Norden Paraisten Pohjola-Norden, Pohjola-Norden i Pargas Pohjola-Norden i Kimitobygden Porin Pohjola-Norden Raision ja Naantalin Pohjola-Norden Rauman Pohjola-Norden Salon Pohjola-Norden Sastamalan Pohjola-Norden Sauvon Pohjola-Norden Turun Pohjola-Norden i Åbo Turun opiskelijoiden Pohjola-Norden Uudenkaupungin Pohjola-Norden Pohjola Nordenin Varsinais-Suomen ja Satakunnan piirin lehti / Organ för Pohjola-Nordens distrikt i Egentliga Finland och Satakunda Vastaava päätoimittaja / Ansvarig chefredaktör: Ari Laitinen Toimittaja / Redaktör: Anu Salminen Toimituksen osoite/redaktionens adress: Uudenmaankatu 1/ Nylandsgatan 1 (3.krs.) 20500 Turku/Åbo Internet: www.pohjola-norden.fi s-posti/e-post: varsinais-suomi.satakunta@pohjola-norden.fi puhelin/telefon: gsm 0400-99 55 46 Graafinen suunnittelu / grafisk design: EK Painopaikka/tryckeri: Winbase sivuntekijät Oy, Turku
Varsinais-Suomen ja Satakunnan piiri 3 Voileipäpöytä on katettu! Herkkuja pullollaan oleva ravintolan sunnuntaibrunssi, ruotsinlaivan yltäkylläinen buffet ja kotijuhlien seisova pöytä: kaikille on yhteistä se, että ne jatkavat klassisen voileipäpöydän perinteitä. Ennen ruokailua tapahtuneesta voija leipätarjoilusta on tietoja jo 1500-luvulta Pohjois-Saksasta, Tanskasta ja Ruotsista. Ruotsalaisen herrasväen juhlissa ruokailun aloittaminen viinaa ja suolapaloja sisältävästä seisovasta pöydästä vakiintui 1700-luvulla. Viinapöydästä voileipäpöytään Suomessakin hienot juhlapäivälliset aloitettiin 1800-luvulla aina viinapöydän äärestä. Pöytään katettujen alkuruokien määrän kasvaessa ja monipuolistuessa viinapöytä laajeni voileipäpöydäksi, johon vuosisadan lopulla katettiin jo kymmeniä kylmiä ruokalajeja. Ensimmäinen suomalainen keittokirja, Kokki-Kirja, vuodelta 1849, neuvoi kattamaan pöytään seuraavia ruokia: Monellaisia leipiä ja nuorta voita. Juustoa, kawiaaria, taikka sen puutteessa mateen-mätiä. Pöystiä. Lohta, wähän suolattua. Wähäsiä woileipiä, elikkä kakkoja. Saksan-makkaraa (Metwurst). Sauhutettuja taikka suolattuja kieliä. Hollannin sillejä. Paistettua ankeriasta. Särjettyjä munia krawunpyrstöjen kanssa. Edullista lounasruokaa ja matkailijoiden muonittamista Ravintoloissa voileipäpöydästä tuli suosittu tarjoilutapa erityisesti lounasaikaan. Edullisen hintansa vuoksi lounasajan voileipäpöytä oli virkamiesten ja ylioppilaiden suosiossa, sillä lounaan hintaan kuului paitsi vatsan täydeltä ruokaa myös yleensä kaksi tai kolme viinaryyppyä. Voileipäpöytää suosittiin myös asemaravintoloissa, joissa ruokailijoita oli kerralla paljon, ruokaa piti olla runsaasti ja ruokailusta tuli selviytyä nopeasti. Matkustajahöyrylaivoilla voileipäpöydästä tuli suoranainen vetonaula. Hotelli Polar Ounasvaaran voileipäpöytä 1970-luvulla. Kuva: Hotelli- ja ravintolamuseo. Kieltolain astuttua voimaan vuonna 1919 haihtui voileipäpöydän idea ilmaan alkoholin mukana. Kun kieltolaki vuonna 1932 päättyi, todettiin monessa ravintolassa, ettei voileipäpöytä enää täyttänyt moderneja hygieniavaatimuksia. Myös voileipäpöydän kannattavuus oli heikentynyt. Voileipäpöydällä oli kuitenkin omat uskolliset ystävänsä, joten kokonaan se ei ravintoloista kadonnut. Sota-ajan säännöstelytaloudessa Kansanhuoltoministeriö kielsi ravintoloiden voileipäpöytätarjoilut päivällisten ja illallisten yhteydessä. Lounasaikaan sai kuitenkin kattaa kylmän kalapöydän. Sotien jälkeen runsasta voileipäpöytää pidettiin tuhlauksena. Alkuruokana ravintoloissa tarjottiin mm. leikkelelautasta, jolle pantiin vain muutama leikkeleviipale tai vähän voita, juustoa ja silliä. Hotellien hulppeita pöytiä ja brunssien kuohujuomaa Voileipäpöytä tuli uudestaan muotiin 1970-luvulla. Erityisen suosion saavuttivat suurten hotellien ylelliset herkkupöydät. Hotelli Hesperiassa lounasajan voileipäpöytä katettiin erityiseen huurrepöytään. Pöydässä oli hilloja, soseita, kastikkeita, salaatteja, raasteita, muna- ja vihanneslajitelma sekä kymmenkunta kalaruokaa, kuten savustettua ankeriasta, keitettyjä haukikääryleitä, silakkarullia, uunisilakoita ja lämminsavusiikaa. Lisäksi pöytään kuului kanaa, kalkkunaa, sammakonreisiä, siansorkkia, poronpaistia, saunapalvilammasta, porsaanrullaa, paahtopaistia, häränkieltä ja maksapasteijaa. Tänä päivänä ylellisen herkkukavalkadin voi nauttia esimerkiksi hotellien runsaista aamiaispöydistä. Voileipäpöydän perillisenä voidaan pitää myös aamiaisen ja lounaan yhdistävää brunssia, joka tuli muotiin 1980-luvulla. Matkustajalaivoilla voileipäpöydän perinne on jatkunut suosittujen noutopöytien ja buffet-ravintoloiden ansiosta. Smörgåsbordet är dukat! Restaurangens söndagsbrunch, dignande av läckerheter, sverigebåtens överdådiga buffé och kalasbordet vid festen därhemma: det gemensamma för dem alla är att de fortsätter med det klassiska smörgåsbordets traditioner. Det finns belägg för servering med smör och bröd före den egentliga måltiden redan från 1500-talets Nordtyskland, Danmark och Sverige. Vid fester hemma hos herrskapen i Sverige blev det hävdvunnen sed under 1700-talet att inleda måltiden med ett gående bord med brännvin och någonting salt. Från brännvinsbord till smörgåsbord Också i Finland inleddes kalasmåltiderna på 1800-talet alltid vid brännvinsbordet. Då de uppdukade förrätterna på bordet ökade och blev mångsidigare utvidgades brännvinsbordet till ett smörgåsbord, där det mot slutet av århundradet redan dukades upp tiotals kalla maträtter. Artikkeli pohjautuu Hotelli- ja ravintolamuseon Hopeatarjotin-lehdessä julkaistuihin artikkeleihin: Kirsti Grönholm: Viinapöydästä noutopöytään (Hopeatarjotin 2/1998), Voileipäpöydät ja voileivät (2/2004) sekä Anni Pelkonen ja Kati Selänniemi: Matkaevästä (1/2009). Hotelli- ja ravintolamuseo on suomalaisen ruoka- ja juomakulttuurin erikoismuseo Helsingissä Kaapelitehtaalla. Lisätietoa: www.hotellijaravintolamuseo.fi. Anni Pelkonen, tutkija Hotelli- ja ravintolamuseo Förbudslagen med torka, nödtider med fattigdom Då förbudslagen trädde i kraft år 1919, utarmades idén med smörgåsbord med alkoholen. Då förbudslagen upphävdes år 1932, konstaterade man hos många restauranger att smörgåsbordet inte längre uppfyllde moderna krav på hygien. Även lönsamheten för smörgåsbordet hade försämrats. I krigstidens ransoneringsekonomi förbjöd Folkförsörjningsministeriet servering med smörgåsbord i samband med middagar och supéer. Vid lunchtid fick man dock duka fram ett kallt bord med fisk. Efter krigen betraktades det rikliga smörgåsbordet som ett slöseri. Hotellens ymniga bord och skumpa på bruncherna Smörgåsbordet kom åter på modet under 1970-talet. Speciellt populära blev de stora hotellens lyxiga delikatessbord. Hos hotell Hesperia dukades lunchtidens smörgåsbord upp på en speciellt kallskänk. På bordet fanns det sylter, puréer, såser, sallader, rårivet, ägg- och grönsakssortiment samt tiotals fiskrätter, såsom rökt ål, kokta gäddrullader, strömmingsrullader, ugnstekt strömming och varmrökt sik. Vidare hörde till bordet kyckling, kalkon, grodlår, grisfötter, renstek, bastupalvat lamm, rullsylta, rostbiff, oxtunga och leverpastej. Hotell- och restaurangmuseet är ett specialmuseum för finländsk mat- och dryckkultur i Kabelfabriken i Helsingfors. För mer information; www.hotellijaravintolamuseo.fi. Kieltolaki kuivatti, pula-aika köyhdytti
4 Pohjola-Norden Nordens dag har traditionsenligt firats med nordiskt gästabud, denna gång på Villa Tallbo i Raumo. Villa Tallbo som en gång i tiden ägts av en dansk fabrikör lämpade sig ypperligt för de cirka 140 deltagare som bänkade sig vid borden och lät sig smaka av bordets håvor och nordiskt program. Gästabudsgästerna kom från Pohjola-Norden-föreningarna i bland annat Salo, Pargas, Pemar, Åbo, Reso, Nystad, Vittis, Loimaa och från värdstaden Raumo. Maten var det som lockade mest denna gång och där var Island representerat med Íslenskur rækjukokteill, Danmark med danske krebinetter och Sverige med svensk kalops. För att få snålvattnet att rinna kan nämnas också enbärsmarinerad strömming, varm- och kallrökt lax, pepparfilé, morotssvartrotsterrin, rökt nötstek, fisk-skaldjurslåda, grönsaksgratäng och kalkonbröst. Som avrundning fick vi havtornsparfait och kaffe. Efter att distriktets ordförande Ari Laitinen hälsat välkommen fick gästerna ta för sig. För den andliga spisen svarade författaren och Islandsexperten Tapio Koivukari med egna erfarenheter från sin vistelse på Islands och föredrag om valfångstmännens liv och leverne på Åbolänningar åt gott på nordiskt gästabud Nordens dag firades i Raumo med nordisk mat och musik. Island under 1600-talet, då naturen dikterade levnadsvillkoren för invånarna som redan då fick kämpa med utländska fångstmän och fiskare. Cirka 140 deltagare bänkade sig vid borden och lät sig smaka av bordets håvor och nordiskt program. Klingande musik i nordisk anda på både dragspel och ukulele exekverades av en trio från Raumo och skönsjungande damer och herrar bidrog med sång. När den nordiska samvaron var som bäst, och såväl magen som sinnet mättat och Nordens sång till ord och ton av Bertil Blomqvist avsjungits, var det dags att åka hem. Bo Grönholm Koko piirin väen yhteen kokoavat Pohjolan pidot pidettiin tänä vuonna Villa Tallbossa Raumalla. Kauniina ja lumisena maaliskuisena lauantaina mm. tanskalaisen tehtailijan kotina toiminut historiallinen huvila vastaanotti n. 140 nordistia komeaan kalaasiin. Notkuvat noutopöydät sisälsivät myös tuulahduksen muista Pohjoismaista, kun tarjolla oli myös Íslenskur rækjukokteill, danske krebinetter ja svensk kalops. Ruokailun jälkeen raumalainen kirjailija ja islannin kääntäjä Tapio Koivukari kertoi Ariasman-romaaninsa puitteissa tutkimastaan aiheesta eli baskimaalaisten valaanpyytäjien ja islantilaisten talonpoikien kohtaamisesta 1600-luvun alkupuolella. Musiikki oli myös osa ohjelmaa, kun paikallisyhdistyksen musikantit viihdyttivät meitä Irmeli Sandlund solistinaan. Runsaasti voittoja sisältäneiden arpajaisten päätteeksi kajautimme vielä Bertil Blomqvistin tekemän Pohjolan laulun ennen kotimatkaa: "Taottu yhteen on liittomme vahva, pystyssä Pohjolan miesten päät, yksi ja yhteinen Pohjolamme kestää myrskyt ja rajusäät". Anu Salminen Kuva: Timo Hukkanen Danske krebinetter 4 hengelle 500 g jauhelihaa (ei rasvatonta) 1 kananmuna raastettua parmesaania tai muuta juustoa suolaa mustapippuria korppujauhoja 1. Muodosta jauhelihasta pieniä, pyöreitä pihvejä. 2. Sekoita munan rakenne rikki, kaada se lautaselle. Pyörittele pihvit kananmunassa ja sen jälkeen juusto-korppujauhoseoksessa, johon on sekoitettu mukaan suola ja pippuri. 2. Paista keskilämmöllä kauniin ruskeiksi ja sisältä kypsiksi. 3. Tarjoile keitettyjen perunoiden ja ruskean kastikkeen kanssa. http://nynordiskmad.org/ Íslenskur rækjukokteill 4 person(er) 500 g räkor med skal 250 g cocktailtomater 3 msk olivolja 2 msk vinäger 1 msk slätbladig persilja, hackad 2 msk purjolök, fint strimlad 1 krm salt 0,5 krm svartpeppar Dressing 0,5 dl majonnäs 0,5 dl crème fraiche 1 msk pepparrot, nyriven 1 krm salt 2 msk vatten 1 pkt blandad sallad Garnering 0,25 st purjolök i strimlor 1. Skala räkorna och ställ dem kallt. Gör ett litet kryss i skalet på alla körsbärstomaterna, skålla dem i kokande vatten ca 5 sek. Ta upp dem, kyl av i kallt vatten och dra av skalet. 2. Blanda i en skål olivolja, vinäger, persilja, purjolök, salt och peppar. Lägg i tomaterna, marinera dem ca 30 min, gärna längre. 3. Blanda samman dressingen, smaka av med pepparrot. Tillsätt vatten matskedsvis tills den får en något tunnare konsistens. 4. Lägg salladsblad i botten på ett cocktailglas. Fördela räkor, tomater och dressing över. Garnera med några strimlor purjolök. Pohjolan Pidot Pohjolan pitoja järjestetään Pohjolan päivän aikoihin. Pohjolan päivä on virallisen pohjoismaisen yhteistyön sopimuksen eli 23.3.1962 allekirjoitetun Helsingin sopimuksen vuosipäivä. Pohjolan päivää on vietetty Suomessa 1960-luvulta lähtien. Itse Pohjolan pitoja on vietetty 1990-luvulta lähtien, lähinnä Suomessa ja Ruotsissa, mutta myös jonkin verran muissa Pohjoismaissa. Pohjolan pitojen teemoja, reseptejä ja ohjelmaa koordinoi Ruotsin Föreningen Norden. Vuoden 2013 teema oli Nordisk husmanskost eli pohjoismainen kotiruoka. Suomessa pitoja järjestetään niin piireissä kuin paikallisyhdistyksissä. Varsinais-Suomessa on perinteenä koota koko piirin väki isoihin pitoihin. Muualla Suomessa kokoonnutaan paikallisesti. Joissain yhdistyksissä kokoonnutaan kodeissa ja valmistetaan yhdessä pohjoismaisia ruokia. Pohjola-Nordenin yhdistysten ja piirien järjestämien juhlien ja illallisten lisäksi esim. kouluissa voidaan tarjota pohjoismaista ruokaa Pohjolan päivään osuvalla viikolla.
Varsinais-Suomen ja Satakunnan piiri 5 Lähiruokaa luomutilalta Lähiruokaa parhaimmillaan tuottavat Vapolan tilan Katariina Vapola ja Jyrki Ankelo. Arkkitehti Katariina Vapolan kotitilalla Uudessakaupungissa, Kalannin Paulähteen kylässä toteutettiin sukupolvenvaihdos 2003. Silloin tilan tuotantosuunta muuttui sikataloudesta nautoihin. Jyrki ja Katariina ovat karjanjalostuksesta ja -kasvatuksesta innoissaan oleva viljelijäpariskunta, joille luomutuotanto on sydämen asia. Kun Jyrki vaihtoi opettajan ja puusepän työt karjankasvatukseen, se tapahtui hyvin konkreettisesti: vannesahan myynnistä saadut rahat sijoitettiin kuuteen Aberdeen Angus -emolehmään. "Haluamme tuottaa kuluttajille hyvää, laadukasta ja puhdasta lihaa luontoarvoja vaalien", Vapolan tilalla sanotaan. Aberdeen Angus -liharotu tunnetaan hyvästä, mureasta ja marmoroidusta lihasta. Eläimet hoitavat myös maisemaa. Eläimet viettävät laidunkauden luonnonlaitumilla, joita voivat olla niin rantalaitumet, metsälaitumet kuin niitytkin. Tilan eläimiä laidunnetaan tilakeskuksen ympäristössä, mutta myös kauempana kuten Mietoisissa Saaren kartanon mailla, Kustavissa ja Taivassalossa. Tänä kesänä lampaita viedään ensimmäistä kertaa Uudenkaupungin edustalle Vekaran saarelle maisemointipuuhiin. Sarvettomia mutta elinvoimaisia Suomeen ensimmäiset Aberdeen Angus -naudat tulivat 1950-luvulla. Jyrki Ankelo on toiminut Suomen Angus-yhdistyksen puheenjohtajana ja hän on käynyt tutustumassa karjanjalostukseen ja -kasvatukseen mm. Tanskassa, Skotlannissa ja Kanadassa. Nämä mustan karvapeitteen omaavat naudat ovat sarvettomia. Syksystä kevääseen eläimet ovat pihatoissa. Poikimakausi helmikuun puolivälistä huhti toukokuulle teettää isäntäväelle pitkiä päiviä, vaikka Anguksen hyviin rotuominaisuuksiin kuuluukin helpot poikimiset ja elinvoimaiset vasikat. Itämeren alueen ympäristöystävällisin Vapolan tilan isäntäväki palkittiin vuonna 2009 WWF:n ja MTK:n järjestämässä kilpailussa Itämeren alueen ympäristöystävällisin viljelijä -palkinnolla. Voitettuaan Suomen kilpailun he pääsivät jatkokilpailuun, jossa oli osallistujia Ruotsista, Virosta, Latviasta, Liettuasta, Puolasta, Saksasta ja Venäjältä. Katariina Vapola ja Jyrki Ankelo voittivat koko Itämeren alueen kisan ja he matkasivat Latviaan kunniakirjaa noutamaan. Valvottua luomua Vapolan tila on vuodesta 2007 lähtien ollut luomutila, joten heidän pelloillaan ei käytetä keinolannoitteita eikä kasvinsuojeluaineita. Tilan peltojen tuotteet käytetään eläinten rehuksi. Karjalle syötettävän rehun tulee olla luomuhyväksyttyä. Jopa tilalla käyvä myllyauto on luomuvalvottu. Saadakseen luomumerkinnän ovat kaikki osa-alueet niin tuotannossa kuin jalostuksessakin tarkan valvonnan alaisia. Vapolan tilan pihapiirissä näkee kesäisin myös lampaita, jotka hoitavat osaltaan kaunista maisemaa. Luomunautaa ja -lammasta syödessään kuluttaja tietää mitä syö ja myös sen, kuka eläimen on kasvattanut. Koska kotimainen luomuliha on kalliimpaa kuin ulkomailta tuotu liha, sitä syödään ehkä harvemmin, mutta kuluttajat ovat valmiit maksamaan siitä, että tietävät mitä syövät. "Tuotteitamme on mahdollisuus ostaa tilauksesta myös suoraan tilalta pienestä myymälästämme", kertoi Katariina Vapola. "Lähellä, eettisesti kestävän kehityksen mukaisesti perheyrityksessä tuotettu liha on ekologista. On tärkeää, että kuluttajat tuntevat tuottajat ja tekevät saamiensa tie- Jyrki Ankelo ja Katariina Vapola haluavat tarjota kuluttajille hyvää ja laadukasta luomulihaa. tojen pohjalta omia valintojaan", korostavat Vapolan tilan karjankasvattajat. Lisätietoja Vapolan tilasta www.vapola.fi Teksti ja kuvat: Tuula- Riitta Karlin Vapolan tilalla kasvatetaan myös lampaita. Elsa Ankelo sylissään pieni karitsa. Kuva: Tuula-Riitta Karlin Aberdeen Angus -naudat ovat hyvin mustia eikä niillä ole sarvia. Lähde: www.vapola.fi 2012 TERVETULOA RAUMALLE Rauma Useasti palkittu Kultaa kuntamarkkinoinnin SM-kisoista Brändityötä ajan hermolla. Vastaavanlaiset toteutukset kaupunkitasolla harvinaisia Suomessa vaikka Euroopassa tehdäänkin paljon samanlaista työtä. Kuntamarkkinoinnin SM-kisatuomaristo 2011 Satakunnan yrittäjäaktiivisin kunta Erittäin tuloksekasta yhteistyötä yrittäjien ja kaupungin välillä. Muun muassa elinkeinotoimi on toiminut pitkään ja yrittäjäyhdistyksen ja kaupungin edustajat tapaavat säännöllisesti. Satakunnan Yrittäjät ry 2010 Vuoden pyöräilykunta Raumalla suositaan pyöräilyä ja jalankulkua. Rauma on juuri sopivan kokoinen kaupunki ollakseen hyvä pyöräilykaupunki. Noin kolmen kilometrin säteellä kaupungin keskustasta asuu valtaosa kaupungin asukkaista. Pyörätiet johtavat säteittäin asuinalueilta kohti keskustaa. Suomi Pyöräilee yhteistyövaliokunta 2009 Hopeaa kuntien imagotutkimuksessa Toiseksi paras kokonaisarvosana keskisuurten kaupunkien kokoluokassa eli alle 40 000 asukkaan kunnissa. Taloustutkimuksen kuntien imagotutkimus 2009 Vuoden kaupunkikeskusta Onnistunut ja pitkäjänteinen keskustauudistus. Maailmanperintökohteena olevan puukaupungin kehittäminen on ollut äärimmäinen haaste. Rauma on onnistunut siinä erinomaisesti. Elävä Kaupunkikeskusta ry 2009 Kylmäpihlaja Vuoden suosikkisatama - Paras vierassatama. Täyden palvelun satama, jossa on elintarvikemyyntiä, veneille tarkoitettu polttoainejakelu, juomavettä, talousjätehuolto, käymälä, pesumahdollisuus ja hätäpuhelin. Suomen purjehdus ja veneily 2009 Poroholma, Vuoden leirintäalue Tunnustus pitkäaikaisesta ja tuloksekkaasta työstä karavaanareiden parhaaksi. Paras yleinen leirintäalue, ensiluokkainen ja ripeä alueen monipuolinen kehittäminen. Uusin viiden tähden leirintäalue vuonna 2009. SF-Caravan ry:n jäsenäänestys 2001 Vuoden taloustaitokunta - Vuoden 2001 Taloustaitokuntapalkinto Rauman kaupungille. Kunnan tehokas taloudenhoito ja merkitys verottajana. Veronmaksajain Keskusliitto 1978 Suomen paras paikkakunta, Rauma Mainostelevisio 1973 Vanha Rauma, Suomen seitsemät ihmeet Finnair, Suomen kotiseutuliitto, Suomen Matkailuliitto Rauma näköalaa visions Rauman matkailuneuvonta Valtakatu 2. +358(0)2 834 3512 matkailu@rauma.fi, www.visitrauma.fi
Essi Luttinen ja Zetes Tervetuloa Crusell-viikon konserttiin sunnuntaina 28.7. 2013 Uuteenkaupunkiin. Kokoontuminen Kulttuurikeskus Crusellissa (Kullervontie 11) klo 16, tutustuminen tekstiilitaiteen professori Pasi Välimaan näyttelyyn. Iltapäiväkahvit klo 17 Pakkahuoneella (Pakkahuoneenkuja/Pakkahuoneentori) ja klo 18 alkaa konsertti viereisessä Uudenkaupungin vanhassa kirkossa. Mezzosopraano Essi Luttinen laulaa Mozartin suosituimpia aarioita. Säestäjinä pianisti Anna Kuvaja ja puhallinyhtye Zetes. Hinta 35 /30 eläkeläiset (sis. munkkikahvit ja lipun konserttiin). Maksu käteisellä. Ilmoittautumiset viimeistään 14.7. tukarli@uusikaupunki.fi tai 02-8414418. luovaamo 6 Pohjola-Norden Crusell Music Festival Uusikaupunki, Finland 27.7.-3.8.2013 Kamari- ja orkesterikonsertteja, Lyhtyjen Yö, Lastenkonsertti, Kähäräklubi Tapiola Sinfonietta Osmo Vänskä Jacques Zoon Essi Luttinen Jussi Lehtipuu Iiro Rantala Anna-Mari Kähärä Christian Wetzel Yehuda Gilad Laurent Lefevre Olli Leppäniemi Jan Söderblom Rajaton Doina Klezmer Tempera Il Vento Zetes Puupuhallinkurssit 29.7.-3.8.2013. Ilmoittautumiset: rauno.melos@uusikaupunki.fi Viikon taiteellinen johtaja Harri Mäki. Lipunmyynti Uudenkaupungin matkailutoimistosta, Rauhankatu 10, p. 02 8451 5443 ja Lippupalvelun myyntipisteistä kautta maan. Hinnat 15-45. Uudenkaupungin matkailutoimiston kautta liput ilman toimitusmaksuja. Lippupalvelun kautta hinnat 17,50-48,50 sisältäen toimitusmaksut. Muut tiedustelut: Uudenkaupungin kulttuuritoimisto, Rauhankatu 10, 23500 Uusikaupunki Puh. (02) 8451 5302, rauno.melos@uusikaupunki.fi crusell.fi Loimaan juhlapalvelu puh. 040 064 2106 Henkilöstöravintola Tähkä puh. 040 7207 310, 040 064 2106 Eviran toimitalo, Tampereentie 51 Lounas ma-pe klo 11-13 Tervetuloa kaikki nälkäiset! MATKA-VIITALA PALVELEE Meiltä koti- ja ulkomaan matkat ryhmille ja yksittäisille. Linja-autokuljetukset korkealuokkaisilla turistibusseillamme. RUSKAMATKAT JA PUUTARHAMATKAT VIRO-LIETTUA NYT MYYNNISSÄ! Upeita matkoja, tutustu: www.matkaviitala.fi Tilaa esitteet matkoista / pyydä tarjous ryhmällesi. www.ravintolatrappi.fi Heimolinnankatu 8, 32200 Loimaa 02-766 9294, 044 040 5140info@matkaviitala.fi, www.matkaviitala.fi PALVARINKADULLA SAVULAAKSONTIELLÄ AVOINNA ARKISIN 9-17 AVOINNA ARKISIN 7-17 JA LAUANTAISIN 8-13 JA LAUANTAISIN 8-13 PUH. 02-560 75 00 PUH. 02-826 0905
Varsinais-Suomen ja Satakunnan piiri 7 Savupirtistä muttiin Ruotsi houkutteli kaskenpolttotaidoistaan kuuluja savolaisia ja pohjoishämäläisiä Keski-Ruotsin laajoihin asuttamattomiin metsiin maanviljelijöiksi jo 1500-luvulla muun muassa seitsemän vuoden verovapaudella. Metsäsuomalaisten asutusalue käsitti suurin piirtein koko Keski-Skandinavian havumetsävyöhykkeen. Vuosisatojen saatteessa metsäsuomalaiset jäivät osittain unohduksiin metsiin, osa oli myös integroitunut paikalliseen väestöön (mm. Ruotsin prinssi Danielilla on metsäsuomalaiset sukujuuret), kunnes Carl Axel Gottlund matkasi Ruotsiin keräämään metsäsuomalaisten kansanperinnettä. Gottlund oli suomalainen kielten tutkija, joka oli Turussa opiskellessaan saanut romanttisen herätyksen. Hän teki 1800-luvun alussa tutkimusmatkoja metsäsuomalaisten pariin ja tallensi heidän runojaan, laulujaan ja loitsujaan. Museoitu kulttuuriperintö Viimeinen suomea puhunut metsäsuomalainen kuoli 1970-luvulla, mutta metsäsuomalainen kulttuuri elää uutta nousukautta. Alueella on yhä jäljellä metsäsuomalaisten rakennuksia ja paikannimiä, jotka muistuttavat suomen kielestä. Alueen kyliä kutsutaan yhä suomalaiskyliksi ja niiden metsiä suomalaismetsiksi. Norjassa Svullryassa vietetään joka kesä metsäsuomalaisten kesäjuhlaa, jonka aikana alue julistetaan Metsäsuomalaisten tasavallaksi. Ruotsissa metsäsuomalaisten vanhat alueet ovat nykyään perinneseutua, Finnskogarna. Torsbyssä toimii metsäsuomalaisten kulttuuria esittelevä Torsby Finnkulturcentrum, joka on osa Värmlannin museota. Terveyttä ja ruokaa savusta tiksi, oletettavasti sen vuoksi, että sitä tarjottiin tuohiropposista. Ensimmäinen Nobelin kirjallisuuspalkinnon saanut nainen, kirjailija Selma Lagerlöf syntyi ja asui suuren osan elämästään Sunnessa Värmlannissa. Hän oli vakuuttunut talkkunan terveysvaikutuksista ja piti kovasti mutista. Hänen kotitilallaan Mårbackan kartanossa käytettiin tilan kaurasta valmistettua talkkunaa (skrädmjöl) myös kaikkeen leivontaan. Tilan valmistamiin talkkunajauhopaketteihin painettiin teksti "Ät havresikt det är din plikt!", ja niitä myytiin ympäri Ruotsia ja vietiin aina Amerikkaan asti jonne oli aikoinaan muuttanut paljon metsäsuomalaisten jälkeläisiä. Mårbackan kartanon myymälässä myydään edelleen kaurasta valmistettua talkkunaa, mutta nykyään se tulee Stöpaforsin myllystä. Museona toimivassa kartanossa on myös idyllinen kahvila, joka tarjotaan talkkunasta valmistettuja leivonnaisia. Alla oleva talkkunaunelmien resepti on Mårbackasäätiön kokoelmista. Skrädmjölsdrömmar Ingredienser 75 g smör 2 dl socker 1,5 dl skrädmjöl 1 dl vetemjöl 1 tsk hjorthornssalt 1 tsk vaniljsocker 1. Skär det rumsvarma smöret i kuber. 2. Blanda alla ingredienserna till en kakdeg på bakbordet eller i matberedare. 3. Dela degen i två längder och dela varje längd i tio delar, som rullas till små bollar. 4. Lägg bollarna på en smord plåt och platta till dem. Grädda i ugn, 160 grader i 15 20 minuter. Piirin kevätkokous Pohjola-Nordenin Varsinais-Suomen ja Satakunnan piiri kokoontui lauantaina 6.4. Huittisiin kevätkokoukseensa. Markkinointipäällikkö Kjell Skoglund kertoi tilaisuuden aluksi Pohjola- Nordenin elinkeino- ja seminaaritoiminnasta ja jakoi Huittisten Pohjola- Norden ry:n 25 vuoden toiminnan johdosta sen jäsenille myönnetyt ansiomerkit. Harvoin myönnettävän kultaisen ansiomerkin sai Huittisten Pohjola-Nordenin pitkäaikainen sihteeri Anne Kankaanranta. Hopei- sen ansiomerkin saivat Marja Hakala, Hannele Isaksson, Elina Laineenoja ja Sirpa Luukkonen. Pohjola-Nordenin harrastusmerkin aktiivisesta järjestötoiminnasta saivat Tarja Eklöf ja Mirja Lehtinen. Piirihallituksen kokouksen aikana huittislaiset veivät muut vieraat opastetulle kävelyretkelle, jolla nähtiin mm. Huittisten keskustan uudet patsaat ja Virtasen kauppa eli Lauttakylän Rauta ja Talous. Kokouspaikalle oli järjestetty myös huittislaisten tuotteiden myyntiä: keramiikkaa, käsintehtyjä saippuoita sekä sammutuspeitteitä ja ensiapulaukkuja. Loistavia lomaideoita Naantalissa Naantalin Kesä on sekä tuttu että yllättävä. Pistäytykää pirtunäyttelyyn ja osallistukaa kiehtovien tarinoiden kävelykierroksille vanhassa kaupungissa. Aina jotain uutta. Metsäsuomalaiset toivat mukanaan Ruotsissa tuntemattoman rakennustekniikan, kun he rakensivat kodeikseen savupirttejä. Sauna (joka tuolloin oli savusauna) rakennettiin ensimmäiseksi, sillä kaskenpoltto oli nokista puuhaa. Nykytutkijat ovat saaneet selville, että alueet suomalaiset elivät pisimpään ja pysyivät terveempinä kuin muut kansanosat nimenomaan saunomisen ja savupirttien ansiosta. Savu nimittäin tappoi taudinlevittäjiä. Suomalaisten myötä alueelle tuli myös uusia ruoanvalmistustapoja. Savupirttien asukkaat toivat mukanaan talkkunan valmistustaidon. Yksi Värmlannissa säilynyt suomalainen ruokalaji on mutti (ruots. motti), joka koostuu suolalla maustettuun veteen sekoitetuista talkkunajauhokokkareista. Suomessa muttiin käytetään ohrajauhoja, mutta Värmlannissa se tehdään paahdetuista kaurajauhoista. Ruotsalaiset kutsuvat ruokaa nävgrö- Nävgröt är en gammal rätt som görs på skrädmjöl och serveras med fläsk och lingonsylt. Gröträtten kom till Sverige redan på 1500-talet med de finska nybyggarna som koloniserade finnskogarna i Värmland och Dalarna. För några år sedan bildades Nävgrötsakademin i Torsby. Medlemmarna i Nävgrötsakademin ser det som sin livsuppgift att missionera för nävgröten, dess bevarande och utbredning i landet samt övriga världen. De har utlyst den 10 september till nävgrötens dag. Pirtua saaristosta? Pirtua saaristosta -näyttely on Naantalin Matkailun talossa 1.7. 5.8. joka päivä klo 12 17. Opastetut kävelykierrokset vanhassa kaupungissa. Lähdöt Naantalin Matkailun edustalta. Esitteet, pääsyliput, Muumirannekkeet, opastetut kierrokset ja retket, majoitusvälitys, kartat ja lautta-aikataulut mm. Saariston Rengastielle, Lippupalvelun ja Lippupisteen pääsyliput valtakunnallisesti. Lasten kummituskierros. Kummitteleeko Naantalin vanhassa kaupungissa? Kummitustarinoita ja jännittäviä juttuja oppaan johdolla, suomeksi 26.6. 7.8. ke klo 18 ja ruotsiksi 4.7. 8.8. to klo 17. Pyhän Birgitan kierros 2.7. 13.8. ti klo 16. Kaupunkikierros viehättävän vanhan kaupungin kapeilla kujilla. Opastus su/ru/en. Karvareita ja porvareita Korttelit täynnä tarinoita 1.7. 12.8. maanantaisin klo 16. Tule mukaan kuulemaan vanhojen talojen kertomia tarinoita. Opastus su/ru/en. Lue lisää: www.naantalinmatkailu.fi Fleminginkadun ja Nunnakadun kulma p. 02 435 9800, info@naantalinmatkailu.fi www.naantalinmatkailu.fi www.naantalinmatkailu.fi/kokous www.facebook.com/naantalinmatkailu
8 Pohjola-Norden I västerled till slott och hergårdar En busslast med nordister från Pohjola-Norden i Egentliga Finland och Satakunta drog i maj västerut längs Gamla Kungsvägen med Svartå slott, Sjundby slott och Gårdskulla gård som huvudmål. Som extra krydda även litet av Porkalaområdet och bl.a. Aleksis Kivis Fanjunkars, Svidja slott och Sjundeå kyrka vid färdvägen. Svartå slott var den första anhalten, på sin tid det största trähuset i landet och med en historia som är intimt förknippad med berömda namn i historien. Slottet på Svartå bruk uppfördes 1783-92 av Magnus Linder i nyklassisk stil och är i dag pietetsfullt restaurerat av en senare namne i släkten efter många skiftande öden. Vid guidens insiktsfulla presentation på bägge inhemska språken fick besökarna en inblick i vem som hade vilat ut i slottets paulun från resans strapatser, troligen Gustav III och Alexander I. Slottets interiörer och romantiska park inbjuder också till spekulationer om flera romanser, bl.a. mellan fältmarskalken C.G.E. Mannerheim och fröken Linder. Vidare längs Kungsvägen Kända namn även ur vår närhistoria är förknippade med trakterna vid Kungsvägen mot Sjundeå och Porkala-området. Vironperä och Johannes Virolainen, Gerknäs gård och Mannerheim, Kalk- Petter och Lojo kalkverk i Virkby passerar revy innan de vida fälten närmar sig med bl.a. Kockis, Postis och Gårdskulla gård, liksom Sjundby slott, ett monument över den ryska arrendetiden, där gårdsbyggnadernas röda stjärna och slagord vittnar om det som varit och farit. Sjundby slott i dag, invid forsen i Sjundeå å, har en historia som ger en inblick i riket Sverige-Finlands öden och utveckling till i dag. Knappast är någon bättre skickad att förtälja den än gårdens nuvarande ägare Margareta Segersven, vilket besökarna med tacksamhet kunde notera. Som den eldsjäl för hembygden som hon är, har hon vinnlagt sig om att restaurera slottet i dess forna skepnad, vilket också har gjorts utan att spara möda och kostnader. Gårdskulla och Svidja Gårdskulla gård och granngodset Svidja, med anor från tidigare sekler - ett av de berömda slotten i Västra Nyland - hör samman genom historien. Gårdskulla kom i den nuvarande släkten Rehnbergs ägo år 1840. I dag ägs gården av lantbrukare i femte led, Gustav och Henrik Rehnberg och gårdens Angusbesättning finns i Svidjaladugården och Svidjamarkerna odlas också av dem. Numera har gården köttproduktion med gradvis övergång till ekologisk produktion, vilken blir helt genomförd i år. Angusköttet förädlas och säljs direkt till kunderna eller levereras till närmatsbutiker eller restauranger i huvudstadsregionen. Agronom Raija Rehnberg ansvarar för denna del av verksamheten, liksom för besöken på gården, en attraktion för ett stort antal turistgrupper från när och fjärran. Besökarna kan få lekamlig spis på gården, inhandla olika produkter att ta med hem, men också få upplevelser i gården stora museum. Lantbruksturismen är ett komplement till den huvudsakliga verksamheten och grupper från över 30 länder har besökt gården. Carl-Erik Rehnberg och Gårdskulla museum År 1977 köpte dåvarande husbonden Carl-Erik Rehnberg en gammal Fordsontraktor från 1935, en i det stora antalet traktorer som i tiden gått på gårdens marker. Samlarverksamheten blev ett museum som i dag har femtontusen föremål på tretusen kvadratmeter och på Gårdskulla ordnas det årligen traktorkarneval med arbetsdemonstrationer och julmarknad med bl.a. julgransförsäljning, självfallet odlade på Gårdskulla. Museets traktorpark, maskiner och allehanda föremål gör att tiden flyger iväg utan att man märker det, och därför är det fint att Piirin kevätretki suuntautui tänä vuonna Länsi-Uudellemaalle pitkin Kuninkaatietä. Asiantuntevana matkanjohtajana toimi piirimme entinen puheenjohtaja Bo Grönholm, joka on itse kotoisin alueelta. Ensimmäisenä kohteenä oli Mustion linna, joka on yksi Suomen arvokkaimmista kartanoista. Retkipäivän kohteissa oli mukana myös Sjundbyn linna, joka toimii yksityiskotina ja aukeaa harvoin yleisölle. Tämä 450-vuotias harmaakivilinna on nähnyt niin Kaarina Maununtyttären, Adlercreutzit kuin Neuvostoliiton tukikohdan ajan. Matkalla tutustuttiin myös Suitian kartanoon ja Aleksis Kiven kirjailijavuosien kotiin Fanjunkarsin. Retken viimeinen kohde oli Gårdskullan kartanomuseo, jossa on museotavaraa kännyköistä ja kahvipurkeista traktoreihin. Kartanossa nautittiin maittavat iltapäiväkahvit ja sen omasta puodista sai vielä ostaa mm. savulihaa ja makkaraa kotiin viemisiksi. gårdens café kan servera kaffe med dopp eller en lätt lunch mellan verserna. Så skedde även för besökarna från Pohjola- Norden, som märkte att det plötsligt blev nödvändigt att styra kosan hemåt med både charkuteripaket och upplevelser i bagaget. Bo Grönholm reseledare http://www.gardskulla.fi Puh/Tel: 09-2561601 Lehden ruotsinkielisistä käännöksistä vastaa Transla oy
Utö - fåglar, dramatiska sjöolyckor och skärgårdsmat Utö ligger längst ut i söder i den åboländska skärgården. Ön hör till Korpo kommundel, som numera är en del av Pargas. På Utö finns ett fyrtiotal fast bosatta. Under den gångna vintern har Utö fått stor synlighet tack vare en ytterst sällsynt fågel, en rävsparv, som förirrat sig från Nordamerika till vår ytterskärgård. Rävsparven Rävsparven upptäcktes den 20 december på Utö. Tidigare hade en rävsparv observerats i Haapsalu i Estland. Fotografier av fåglarna från båda orterna jämfördes och det visade sig att det var fråga om samma fågel. Hur den hade tagit sig till Haapsalu från Amerika är oklart. Det är osannolikt att en liten sparv har orkat flyga hela vägen över Atlanten i ett sträck. Troligen har stormvindar drivit rävsparven ut till havs där den landat på ett fartyg och följt med till Europa som fripassagerare. Rävsparven sågs sista gången på Utö den 3 april. Vårsolen gjorde att den började sjunga, vilket tydde på att den valt ett revir och skulle stanna kvar och försöka sig på en omöjlig uppgift, nämligen att hitta en partner. Men sen en morgon var den borta, kanske en sparvhök tog den eller så gav den sig iväg på vårflyttning mot nordväst. Kanske dyker den upp i Norge! I runt tal 600 fågelskådare hann besöka Utö för att få sig en titt på den för Finland nya fågelarten. Bara några veckor efter rävsparvens försvinnande dök en ny sällsynt fågel upp på Utö. En kaspisk svarthakad buskskvätta stannade två dagar på ön och hann få flera båtlaster fågelskådare att ta sig ut till ön. Goda inkvarteringsmöjligheter Utö bjuder på goda övernattningsmöjligheter för besökare. Där finns bed and breakfast, ett hotell och ett anspråkslöst resandehem. Under den värsta fågelskådarinvasionen utnyttjades inkvarteringskapaciteten till sista plats och en del fågelskådare fick bo i privathem. Resorna till Utö är gratis om man reser med Harvinainen lintu aiheutti lintumiesten ryntäyksen Utöhön. Vaikka saarella on runsaasti erilaisia majoitusmahdollisuuksia, loppuivat paikat ja kirjoittaja joutui siirtämään bongausretkeään, kunnes yöpymispaikka yksityiskodista vapautui! Yhteensä noin 600 bongaria kävi ihastelemassa kettusirkkua. Vakituisia asukkaita saaressa on noin 40. Huhtikuun lopulla saareen saapui harvinainen lintuvieras kaakosta. Kaspiantasku viipyi saaressa pari päivää ja ehti jo saamaan venelasteittain lintumiehiä liikkeelle. förbindelsebåten m/s Eivor som startar från Pärnäs i Nagu. Dramatiska sjöolyckor Utö har varit platsen för många dramatiska sjöolyckor. Den mest dramatiska inträffade julnatten 1947 då s/s Park Victory, som hade ankrat på redden söder om Utö, drev på grund då ankaret släppte. Fartyget sjönk ett par sjömil från Utö i en storm som snabbt blåste upp. Tidigare på julaftonen var det nära på spegelblankt, men på natten blåste det elva tolv beaufort. Utöborna gjorde en heroisk insats och kunde rädda 38 av fartygets besättning på 48 man. Lotsar och bybor gick ut med lotskuttern och en av arméns båtar i snöglopp, mörker och hög sjö och plockade upp överlevande som klamrade sig fast på grynnor som vågorna sköljde över. En del fanns i livbåtar som var svåra att hitta i mörkret. Byborna ordnade inkvartering och mat åt de räddade och hjälpte till att tvätta dem innan de skulle transporteras till Åbo för vård. Amerikanerna var nedsmetade med olja och det berättas att en av dem protesterade vilt då tvättandet aldrig tänkte ta slut, Det är inte olja, jag är så här mörk! lär han ha sagt. Armén försåg de räddade amerikanerna med kläder, bl.a. med soldatmantlar och skinnmössor. Det amerikanska rederiet sände socker och säckar med kaffe som tack till utöborna, som tog emot gåvan, men var och en betalade för sin del av gåvan. Med pengarna lät de göra en tioarmad ljusstake med de omkomnas namn ingraverat i staken. Varje jul tänds ljusen i kandelabern för att hedra minnet av de tio sjömän som drunknade eller frös ihjäl julnatten Utö lintuja, merionnettomuuksia ja saaristolaisruokaa Turunmaan saariston uloin asuttu saari, Utö, on todellinen lintuparatiisi. Talven ja kevään aikana saaressa tavattiin kaksi Suomelle uutta lajia. Pohjoisamerikkalainen kettusirkku viipyi Utössä joulukuusta huhtikuuhun saakka. On epäselvää miten se oli ylittänyt Atlantin. Oletettavasti myrskytuulet olivat vieneet sen merelle, ja siellä se oli laskeutunut aluksen kannelle ja tullut Eurooppaan salamatkustajana. Vakavia merionnettomuuksia Jouluaattona 1947 amerikkalainen höyrylaiva Park Victory oli ankkuroinut Utön eteläpuolelle ja aluksella vietettiin joulua. Sää oli lähes tyyni, mutta myöhään illalla nousi myrsky, jonka vaikutuksesta ankkurit pettivät, ja alus ajautui karikoille ja upposi. Utöläiset lähtivät luotsikutterilla ja armeijan veneellä pelastustöihin pilkkopimeään, keskelle sakeaa lumisadetta, korkeaan aallokkoon. He saivat pelastettua 38 henkeä 48 hengen miehistöstä kareilta ja veden täyttämistä pelastusveneistä. Kymmenen miehistön jäsentä hukkui tai paleltui kuoliaaksi. Utöläiset huolehtivat pelastetuista hyvin, antoivat lämpimiä vaatteita, ruokaa ja yösijan. Jälkeenpäin varustamo lähetti pelastajille säkeittäin kahvia ja sokeria kiitokseksi. Utöläiset lunastivat itselleen lahjana lähetetyt tuotteet ja teettivät rahoilla kymmenhaaraisen kynttelikön, johon onnettomuudessa kuolleiden nimet on kaiverrettu. Kynttelikön kynttilät sytytetään aina jouluyönä menehtyneiden muistoksi Ṡyyskuussa 1994 Utö joutui taas kohtaamaan merionnettomuuden uhreja kun m/s Estonia joutui merihätään ja upposi keskellä yötä Utön kaakkoispuolella. Utöhön tuotiin maihin 80 onnettomuuden uhria, joista 23 selvisi hengissä. Helikopterit kuljettivat elossa olleet uhrit Turkuun sairaalahoitoon. Onnettomuudessa menehtyi kaiken kaikkiaan 852 henkeä ja selviytyneiden määrä oli 137. Utö, luotsien ja sotilaiden saari Utön asukkaat ovat ikiajoista asti toimineet luotseina. Luotsiaseman miehistöön kuului enimmillään 25 luotsia ja kahdeksan luotsiveneen kuljettajaa. Nykyisin veneenkuljettajat toimivat Utöstä käsin, mutta Pohjoisamerikkalaisen kettusirkun höyhenistössä on lämpimän punaruskeaa kuviointia. Käyttäytymiseltään se muistuttaa keltasirkkua. Kuva: Jorma Tenovuo 1947. Då m/s Estonia gick under den 28 september 1994 sydost om Utö var ön en central plats för räddningsoperationerna. 852 människor omkom i den största sjöolyckan som inträffat på Östersjön under fredstid. Endast 137 överlevande räddades och fördes med helikoptrar till Åbo för vård. På Utö togs 80 människor i land och 23 av dem blev vid liv. luotsaus hoidetaan Turusta. Utössä on toiminut rannikkotykistön koulutusyksikkö 1910-luvulta vuoteen 2005. Armeijan lähdön jälkeen Utön asukkaiden määrä laski, mutta viime vuosina saareen on muuttanut uusia asukkaita, enimmäkseen suomenkielisiä. Utössä toimii suomenkielinen koulu, jossa on viisi oppilasta ja kolme opettajaa. Kalaa ja perinteisiä saaristolaisruokia Syntyperäinen Utön asukas Solveig Kovanen on tullut tunnetuksi saariston ruokaperinteen ylläpitäjänä ja elvyttäjänä. Hän on kerännyt vanhoja saaristoruokien valmistusohjeita, ja osa hänen kalaresepteistään on julkaistu hienossa Ulkosaariston herkkuja -vihkosessa. Yhdessä tyttärensä Hannan kanssa hän yhä jaksaa viedä saariston ruokaperinteitä eteenpäin. Lotsar och militärer Utö har varit en viktig plats för lotsningen längs farlederna till Åbo. Flera generationer utöbor har arbetat som lotsar. Arbetsstyrkan på lotsstationen var som störst år 1990. Då bestod arbetslaget på Utö av 25 lotsar och åtta lotsbåtsförare. Lotsningen har skötts från Åbo ända från 1990-talet, men lotsbåtsförarna har ännu Utö som bas. På 1910-talet började man bygga en militärförläggning på Utö. Fortets kustartilleri var en viktig del av vårt kustförsvar under världskrigen. I början av 2000-talet hade förläggningen 25 anställda som bodde på ön med sina familjer. Då fanns där också cirka 50 beväringar, som avtjänade sin värnplikt. Förläggningen lades ned i slutet av år 2005. Utö har på senare fått många inflyttare, de flesta med finska som modersmål. Utö har en egen skola, med finska som undervisningsspråk, som i år har tre lärare och fem elever. Fisk och traditionell skärgårdsmat Solveig Kovanen, som är en av de infödda utöborna, har gjort sig känd som en kunnig traditionsbärare som känner till hur skärgårdsborna har tillrett både fågel och fisk. Hon har fört sin kunskap vidare i många olika projekt, bl.a. i projektet Fina Fisken som hade som målsättning att förse butiker och restauranger med fisk av garanterat hög kvalitet. Solveig Kovanen har också samlat in traditionella fiskrecept och moderniserat dem. En del av recepten finns i ett mycket fint häfte, Utskärsdelikatesser, som gavs ut både på finska och svenska inom projektet Fina Fisken. Hanna Kovanen, som driver bed and breakfast - företaget Hannas Horisont, för mattraditionerna vidare tillsammans med sin mor. Text och bilder: Kari Penttinen Talot ja venevajat reunustavat saaren pääväylää. Veneet ja armeijan vartiotorni antavat luonnetta Utölle. Juustoinen ahvenfilee 8 ahvenfilettä 1,5 tl suolaa 1 dl hienoa ruisjauhoa 2 rkl voita (paistamiseen) 50-100g valko- ja sinihomejuustoa (esim. Blue Castelloa) Kääntele kalafileet ruisjauho-suola-seoksessa. Voit ripotella osan suolasta suoraan fileitten päälle. Laita puolet fileistä vadille ja aseta jokaisen päälle viipale juustoa. Varsinais-Suomen ja Satakunnan piiri 9 Karis marinerade böcklingar Marinerade böcklingar hör till fiskbordet vid julen, men är också otroligt goda med nypotatis midsommartid. De som prövat receptet har varit förvånade över hur enkelt det är att göra denna lilla läckra fiskrätt som lätt blir gästernas favorit. Köp inte vacuumförpackad böckling. Böcklingen är bäst om den fått ligga luftigt i en låda och om ytan känns torr och blank. Fisken skall så klart vara vackert gyllenbrun och ha kraftig böcklingdoft! Provsmaka att den är tillräckligt salt. 8 10 böcklingar 1 gullök 1 mogen tomat 1 dl matolja ½ dl rödvinsvinäger 1 struken tesked socker ½ tesked salt krossad svartpeppar (gräslök) Rensa böcklingen. Ta först bort skinnet. Lösgör filéerna, försök få dem så hela som möjligt. Ta noggrant bort revbenen om de blir kvar i filén. Det går bäst genom att låsa dem under en matkniv och dra försiktigt utåt från filén. Skär löken och tomaten i ytterst tunna skivor. Försök få löken att hålla ihop så att skivorna inte faller sönder till ringar. Alternativt kan man hacka både lök och tomat smått. Varva böcklingfiléer, lök- och tomatskivor i en lagom djup skål. Börja med böckling och avsluta med ett sista lager böcklingfiléer. Strö krossad svartpeppar mellan lagren och salta om böcklingen inte är tillräckligt salt. Lite finhackad gräslök ger ett pikantare utseende. Blanda olja och rödvinsvinäger så att den blir simmig, rör om med visp, salta lätt och tillsätt socker. Häll blandningen över böcklingfiléerna i skålen. Luta skålen och vänd på den så att vinägeroljeblandningen tränger in överallt mellan filéerna. Ställ skålen i kylskåp och ös vinäger- oljeblandningen över böcklingarna med jämna mellanrum. Marinerade böcklingar kan ätas nästan genast men bäst är de efter två dygn och de står sig en dryg vecka. Kari Penttinen Utön majakan sivut on maalattu pystysuunnassa valkoiseen ja punaiseen kaistaan. Luotsiasema majakan vasemmalla puolella ja kylän eteläinen osa alkaa oikealla. Lado päälle toiset fileet. Pane voita paistinpannuun keskilämpöiselle levylle. Aloita paistaminen kun voi vaahtoaa. Paista kaksoisfileet 2-3 minuuttia molemmin puolin, koosta riippuen. Aseta fileet lämpimälle tarjoiluvadille. Tarjoile ruohosipuli- tai tillisilpulla maustetun perunasoseen ja keitettyjen porkkanoiden kera. Valmistusohje Solveig Kovasen reseptikokoelmasta Ulkosaariston Herkkuja.
10 Pohjola-Norden Kuis maittaa? Ruoan merkitys matkailussa on kasvussa. Loimaan seudulla, Suomen vilja-aitassa eli Vihreän Kolmion matkailualueella osataan yhdistää matkailu ja lähiruoka upeasti, kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kun muutin kolme vuotta sitten Loimaalle, niin ajatuksena oli vain opiskelu, ja sitten jonnekin muualle. Mutta olenkin huomannut viihtyväni erityisen hyvin. Täällä ollaan avoimia, yritteliäitä ja toisistaan huolta pitäviä. Yritteliäitä siinä mielessä, että täältä löytyy valtavasti yrittäjyyttä ja halua menestyä. Meiltä löytyy jos jonkinlaista matkailukohdetta ja lähiruoan tuottajaa. Opiskelen liiketaloutta, mutta olen erityisen kiinnostunut lähiruoasta. Suoritankin tällä hetkellä työharjoittelua Yrityskolmiossa Seuturuoka laajenee - hankkeessa, jossa teemme yhteistyötä lähiruoan tuottajien kanssa. Haluan tällä tavoin hyödyntää aikaisempaa osaamistani ja ammattitaitoani ravintolakokin koulutuksesta ja keittiötyöskentelystä. Mikä sen parempaa onkaan kuin saada yhdistää opiskeluni ja intohimoni ruokaan ja sen valmistamiseen. jolloin voimme sanoa syövämme hyvin ja voivamme paremmin. Lähiruoka on monelle, kuten myös minulle, elämysten etsimistä ja aitouden tunnetta. Haluan lähiruoan tuovan myös elämyksiä arkeen. Kaikkien ruokaskandaalien jälkeen haluan tietää mistä lautaselleni päätyvä ruoka on kotoisin, kuka sitä tuottaa ja kasvattaa sekä haluan lähiruoan tuovan elämyksiä arkeen. Vuoden ikäisen tytön äitinä haluan nimenomaan tehdä puhdasta ruokaa, sitä ruokaa, jonka alkuperän tiedän. Itselläni näin Loimaan tulokkaana on täällä vielä paljon maisteltavaa ja nähtävää. Aionkin tulevana kesänä tutustua upeisiin matkailukohteisiin kera maukkaan lähiruoan. Kesällä kun ei ole kiire mihinkään, niin haluan nautiskella, herkutella ja sanoa; KYL NIIN PAL HYVVÄÄ O. Heidi Hjelmman www.vihreakolmio.com KOE ELÄMYKSIÄ, HANKI MUISTOJA, NAUTI MAASEUDUSTA AIDOIMMILLAAN! Vihreän Kolmion Heimolinnankatu 8, 32200 Loimaa Matkailuneuvonta puh. 02-7669294, 044-0405140 Matka-Viitala matkailuneuvonta@loimaanseutu.fi Koski Tl, Loimaa, Marttila, Oripää, Pöytyä, Tarvasjoki, Ypäjä Tilaa maksuton Vihreän Kolmion Matkailukartta 2013! Eksoottista lähiruokaa Tämän päivän trendi onkin lähiruokamatkailu. Uusien makuelämyksien sekä paikalliseen ruokakulttuurin tutustuminen on elämysmatka monelle, ja mikä sen paremmin jää mieleen kuin hyvä ruoka ja mielenkiintoiset matkailukohteet. Yhä useammat haluavat nauttia aitoa ja paikallista ruokaa, joka samalla kertoo alueen historiasta ja kulttuurista. Ruoka on iso vaikuttaja matkakohteen valinnassa ja toimii loistavana houkuttimena. Ei tarvitse lähteä ulkomaille asti uusia makuelämyksiä hakemaan, kun meillä täällä Varsinais-Suomessakin on loistavia paikkoja. Loimaan seudulta löytyykin monia ihania matkailukohteita. Maaseudun raikkaassa ilmassa ja kauniissa maisemissa voi nauttia makoisat pullat kahveen kera, herkutella biisonintai strutsinlihhaa tai vaikkapa piapoo. Kotiinkaan ei tyhjin käsin tarvitse lähteä, mukaansa voi vielä tempaista mm. hernerouhetta, jota voidaan käyttää soijarouheen tapaan ruoissa. Elämyksiä Syömiseen liittyy aina vain enemmän mielikuvia sekä tunteita. Sen voisikin sanoa olevan ruokaa sielulle ja ruumiille. Lähiruoka on puhdasta ja sen alkuperä helposti jäljitettävissä, Vinkkejä matkailusta ja lähiruoasta löydät Vihreän kolmion sivuilta www.loimaanseutu.fi/matkailu Pohjola-Nordenin Varsinais-Suomen ja Satakunnan piiri ja Turun Pohjola-Norden i Åbo järjestävät POHJOISMAISEN LASTENTAPAHTUMAN Kuralan Kylämäessä lauantaina 7. 9. 2013 klo 12 15 Iltapäivän ohjelmassa on mm. askartelua pienimuotoinen tietokilpailu pohjoismainen meriseikkailu sirkustemppujen ihailua ja opettelua Pinnebrödin/tikkupullan leipomista ja paistamista kodassa Distriktet för Egentliga Finland och Satakunta och Pohjola-Norden i Åbo ordnar ett NORDISKT FAMILJEJIPPO lördagen 7. 9. 2013 kl. 12-15 på Kurala Bybacke i Åbo. Eftermiddagens program för hela familjen är bl.a.: pysselaktiviteter en frågesport i liten och lätt form cirkuskonster att beundra och lära sig att baka och grädda pinnebröd i en kåta Teatteria Turussa: Strindbergin Fröken Julie Piiri on varannut 30 lippua August Strindbergin Fröken Julie -näytelmään, joka esitetään lauantaina 7.9.2013 klo 19.00 Turun Ylioppilasteatterissa. Fröken Julie on kaksikielisenä toteutettava kahden turkulaisen teatterin yhteistyötuotanto. Teatteri-ilmaisun ohjaaja Suvi Kanniaisen ohjaama esitys kertoo sosiaalisen nousun tavoittelusta, valtasuhteista miehen ja naisen, palvelijan ja palveltavan, alempi- ja ylempiluokkaisen välillä. Juhannusyönä syttyvät intohimot Neiti Julien ja palvelija Jeanin välillä johtavat kohtalokkaaseen leikkiin, jossa ei enää tiedä kuka manipuloi ja ketä. Lippujen hinta on 8e/kpl. Varaa omasi osoitteesta varsinaissuomi.satakunta@pohjola-norden.fi (huomioi, että toimisto on kiinni 20.6. 6.8.). Samana päivänä järjestetään Kuralan Kylämäessä ilmainen Pohjoismainen perhetapahtuma klo 12 15 välisenä aikana, joten paikallisyhdistykset voivat suunnitella vaikka kokonaisen Turku-päivän tutustumalla ensin perhetapahtumaan, vierailemalla sen jälkeen Turun Taidemuseossa upeassa Max Walter Svanberg Outo lintu -näyttelyssä. Museo on auki klo 17.00 asti, joten sen jälkeen ehtii vielä vaikka ruokailemaan ennen illan teatteriesitystä.
Varsinais-Suomen ja Satakunnan piiri 11 NORDEN LÅNGT UTE I ATLANTEN Langt ude i det kvicksølvlysende verdenshav ligger et ensomt lille blyfarvet land. Det lillebitte klippeland forholder sig till det store hav omtrent som ett sandkorn till gulvet i en balsal. Men set under forstørrelsesglas er dette sandskorn alligevel en hel verden med bjerge og dale, sunde og fjorde og huse med smaa mennesker. Så här beskriver William Heinesen sitt lilla land Färöarna i boken De fortabte Spillemaend. Han räknas som den störste färöiska författare som skildrat Färöarna på danska. Färöarna (färöiska Føroyar) är en ögrupp norr om Brittiska öarna som tillsammans med Grönland ingår i det danska kungariket. Dock är Färöarna självstyrande och har egen frimärksutgivning. Färöarna och Grönland står utanför Europeiska unionen, trots att resten av det danska riket är med. På de 18 öarna bor knappt 50 000 personer, varav ungefär 17 000 i huvudstaden Torshamn (färöiska Tórshavn) och 5 000 i Färöarnas andra stad Klaksvík. Första veckan i juni 2012 deltog 24 åbolänningar under sju dagar i en resa till några av de aderton öar som utgör detta lilla land. Efter de utmärkta morgonmålen med panoramautsikt över huvudstaden Tórshavn och Atlanten är det dags för bussturerna med de duktiga guiderna Hílda och Pér. Färden går på smala slingrande serpentinvägar upp och ner för fjällbranter, i tunnlar, över och under vattenytan och på fårister. De myckna fåren ställer ibland till med problem för vår skickliga chaufför Pétur. Längs bäckfårorna lyser knallgula sóljan eller kabbelekan som är Färöarnas nationalblomma och nationalfågeln Tjaldur, strandskatan, nästan förföljer oss. Att träd och buskar inte växer här sköter fåren om. De flesta byarna (bygd) ligger i vindskyddade dalar. En del har båtkajer, en del har endast landstigningsplatser vid gott väder. Till de otillgängliga mindre öarna sker alla transporter med helikopter. Det är aldrig riktigt varmt, men sällan särskilt kallt. Dimma är vanlig, likaså regn och det kan storma ordentligt. Då vi besökte öarna var det mest uppehållsväder och temperaturen kring 11-12 ºC. Kort historik Färöarna togs i besittning av vikingar av norskt ursprung. Vikingen Grímur Kamban från Noreg (Norge) är Färöarnas första bebyggare, som med följe slår sig ner i Funningur på Esturoy år 825. Kring år 1000 blev Färöarna kristnat efter påbud från Noregs konung. När unionen mellan Danmark och Noreg ingicks 1380 kom också Färöarna under dansk krona. Ämbetsmän med familjer flyttade från Danmark till Färöarna och danskan blev huvudspråket. På Tinganes i den gamla delen av Tórshavn har man fordomdags samlats till allting, de äldsta i Norden. Numera kallas det lagtinget, leds av lagmannen och har existerat i elva århundraden. Färöarna hör till Danmark, men har långtgående självstyre i många lokala frågor sedan 1948. Språket Det färöiska språket var mycket länge ett enbart sjunget och talat språk. Skriftliga dokument från gammal tid är försvinnande få. En betydelsefull handskrift är Fårbrevet dvs lagen om fårskötsel från 1298. Kanske orsaken till att det idag finns 70.000 får på Färöarna. Tack vare de bevarade kvaden, kvaeði, som sedan tidigt 1300-tal brukades och även idag brukas i den färöiska kedjedansen, har språket haft en enastående chans att överleva i muntlig tradition. Under 1700-talets slut var de första poeterna kvad-diktarna, men först då Färöarna fått ett eget skriftspråk ca 1850 satte diktandet igång bland ungdomar som studerade i København. Så sent som 1937 frågar den färöiske publicisten Jørgen-Frantz Jakobsen Er Faerøsk et Sprog i Politikken? Vid denna tid var danskan undervisningsspråket i skolorna. Vi åbolänningar pratade finlandssvenska, som färingarna utan problem förstod och vi förstod deras danska (skandinaviska). Det säger hur nära de nordiska språken ligger varandra trots stora geografiska avstånd. På ön Streymoy besökte vi Kongsbondegården i Kirkjubøur, en historiskt mycket betydelsefull plats, en gång biskopssäte. Gården har tillhört släkten Patursson i 18 generationer. Ruinen av den påbörjade Múrurin-katedralen står kvar och bredvid den Ólavkirkjan, känd bl.a. för de vackert träsnidade Kirkjubøurstolarna från 1400-talet, som vi beundrade i Nationalmuseet i Tórshavn. Under båtfärden till Vestmanna bergen kunde vi se tusen och åter tusen fåglar, som flög kring och ruvade på klipphyllorna, bl.a. lom, stormfågel, tordmule, grissla, lunnefågel och måsar av olika slag. På de 500 m branta sluttningarna vandrar får, som firats ner från bergskammen. I Tvøroyri på ön Suðuroy bjöds vi Saksunin kylässä sijaitseva oleva Dúvugarðurin maatila 1500-luvulta (Kai Saanila). på resans godaste lunch av den vänliga värdinnan Anna Kristin. I kyrkan i Fámjin på samma ö såg vi den ursprungliga färiska flaggan Merkið, som skapades av tre studenter i København år 1919. Merkið blev Färöarnas officiella flagga under kriget 1944. I den åttkantiga kyrkan i Haldórsvik lyssnar vi till skönt sjungen solosång av psalmer skrivna av Tomas Kingo, såsom de sjöngs på 1600-talet. Nulevande kända färingar har suttit modell för den färgsprakande altartavlan, den sista nattvarden. En av dessa är trubaduren Hanús från Klaksvik, som för 20 år sedan gästade Pohjola-Norden i Pargas. I Nordens hus i Tórshavn träffade vi medlemmar från föreningen Norrøna Felagið i Føroyum, som har 250 medlemmar. Vi fann att Pargas och Färöarna har mycket gemensamt, t.ex bara vattengräns, ingen järnväg, på Färöarna bryter man brunkol och i Pargas kalk (pargasit). Stenkummel visar vandringsleder över fjällen och i Pargas har vi vita stenkummel längs Skärgårdsvägen så man hittar till centrum. I Nordens hus pågick förberedelser för konstens natt, så det utlovade kedjedanslaget hade inte möjlighet att uppträda för oss. Det enda sviktande golvet på Färöarna var upptaget. Många medlemmar såg dock kedjedans under konstens natt ut på stan. Den bäst kända författaren Heðin Brú som skrev på färiska, är grundare av Norden-föreningen och dess första ordförande. I konstmuseet i Tórshavn beundrade vi verk av Sámal Joensen-Mikines och många lokala konstnärer. Den mest kända, nulevande konstnären Tróndur Patursson s 6 meter höga pelare av glas var imponerande. Mynt, sedlar, frimärken Danska mynt och sedlar används, men det finns även färiska sedlar i omlopp och kursen är densamma. Först 1975 fick Färöarna egna frimärken. Mycket vackra märken, som bland annat kan illustrera handlingen i en roman i form av åtta märken. T.ex Heinesens De fortapte spillemaend och Brús Feðgar á ferð. Före 1975 användes danska frimärken. Ett fyra øres märke kunde halveras, som då räckte till två brev ifall portot var bara 2 øre. I Saksun på ön Streymoy guidades vi av Kongsbonden själv med fårhunden Fram i den fredade medeltida gården Dúvugarðar. Den öppna spisen där maten tillreddes och det lerstampade golvet är urprungliga och träverket är omålat. Stenarna till kyrkan från 1858 bars över fjället från Tjørnnvik. Kyrkan tjänade bl.a. som skådeplats vid inspelningen av filmen Barbara. Från bussen och radion följer vi med kapprodden i Skálafjørður på Ersturoy. Stor dramatik, fastän vi inte förstod ett knyst. Det tävlas i fyra-, sex- och åttamannalag. Rodd är Färöarnas nationalsport, medan fotboll är den populäraste sporten, tätt följd av handboll. Varje litet samhälle har en fotbollsplan med konstgräs. Runavik blir kanske en storhamn för den gas och olja som eventuellt kommer att utvinnas på den färiska kontinentalsockeln. Optimismen i den frågan är stor. Fisket är dock idag den största inkomstkällan. Då vi återkomna till Pargas vandrar från bussen i sommarnatten slår popplarnas goda doft emot oss och näktergalen hälsar oss välkomna. En trevlig och intressant resa finns bakom oss. Mycket blev sett, men mycket förblev osett. Det är omöjligt att få med sig allt på sju dagar. Sune Backlund Kai Saanila
12 Pohjola-Norden NÄE TURUN SAARISTO KOTIPAIKKA YLI SAARELLE JA LUODOLLE LÄHDE TURKUUN! Suomen vanhimmassa kaupungissa voit syventyä museoihin ja kulttuurihistoriallisiin kohteisiin, nautiskella ravintoloissa ja kahviloissa tai seilata saariston lumoon. Ota kesäohjelmaasi vaikka Retki Torelliseen Saaristoon ja ihastu jylhiin kallioihin sekä vehreisiin saariin. Maakravuille taas sopii Aurajokirannan nähtävyyksiä esittelevä kierros Jokke Jokijunalla. Aurakatu 4, 20100 Turku tourist.info@turku.fi www.visitturku.fi Tutustu retkiin ja hotellipaketteihin: visitturku.fi/shoponline UUTUUS! FOOD WALK Kävelykierros Aurajokirannassa kaikilla herkuilla Katso lisää www visitturku fi TurkuCard kaikki edut yhdellä kortilla.