CVRIA EUROOPAN UNIONIN TUOMIOISTUIN UNIONIN TUOMIOISTUIN JA LENTOMATKUSTAJIEN OIKEUDET curia.europa.eu
JOHDANTO Euroopan unionin tuomioistuin on vuodesta 1952 lähtien valvonut, että unionin oikeutta noudatetaan ja sovelletaan asianmukaisesti jäsenvaltioissa. Se on ajan mittaan antanut tuomioita, jotka ovat vahvistaneet Euroopan yhdentymistä antaen samalla kansalaisille yhä laajempia oikeuksia. Seuraavilla sivuilla esitellään eräitä unionin tuomioistuimen antamia lentomatkustajien oikeuksia koskevia merkittäviä tuomioita. Unionin tuomioistuin ja lentomatkustajien oikeudet 1
PÄÄPERIAATTEET
Kolme miljardia matkustajaa käyttää lentokonetta joka vuosi. Euroopan unioni antoi vuonna 2004 asetuksen lentomatkustajien, jotka lähtevät jäsenvaltion alueella sijaitsevalta lentoasemalta, oikeuksista (asetus n:o 261/2004). Unionin tuomioistuinta pyydetään säännöllisesti tulkitsemaan asetusta sen varmistamiseksi, että sitä sovelletaan yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa. Se on muun muassa vastannut toistuvasti kysymykseen siitä, missä tapauksissa ja millä edellytyksin lentoyhtiön on suoritettava matkustajille korvausta. Vaikka vuoden 2004 asetuksessa säädetään vain, että peruutetun lennon matkustajilla, jotka on uudelleenreititetty määränpäähänsä, on oikeus korvaukseen, jos heille aiheutunut ajanmenetys on vähintään kolme tuntia aikataulun mukaisen matkan kestoon nähden, unionin tuomioistuin totesi vuonna 2009, että matkustajilla, joiden lento viivästyy vähintään kolme tuntia, on myös oikeus korvaukseen. Ei näet ole oikeutettua kohdella viivästyneiden lentojen matkustajia eri tavalla, jos myös he saavuttavat lopullisen määräpaikkansa vähintään kolme tuntia myöhässä. Unionin tuomioistuin täsmensi samassa tuomiossa, että kun kyse on lennon peruuttamisesta tai pitkäaikaisesta viivästymisestä, lentoyhtiöt voivat vapautua korvausvelvollisuudestaan, jos ne osoittavat, että peruutus tai viivästyminen johtui poikkeuksellisista olosuhteista, jotka eivät ole niiden tosiasiallisesti hallittavissa ja joita ei olisi voitu välttää, vaikka kaikki kohtuudella edellytettävät toimenpiteet olisi toteutettu (tuomio 19.11.2009, Sturgeon, C-402/07). Unionin tuomioistuin ja lentomatkustajien oikeudet 3
POIKKEUKSELLISET OLOSUHTEET
Lentoyhtiöt eivät ole velvollisia suorittamaan korvauksia matkustajille, kun kyse on poikkeuksellisista olosuhteista. Unionin tuomioistuinta on vuosien varrella pyydetty täsmentämään ja konkretisoimaan tätä käsitettä. Unionin tuomioistuin on todennut, ettei lentoaseman porrasajoneuvon ja lentokoneen välisen yhteentörmäyksen kaltaista tapahtumaa eikä myöskään lähtökohtaisesti vian tai ennenaikaisesti viallisen osan korvaamisen kaltaisia odottamattomia teknisiä ongelmia ole pidettävä poikkeuksellisina olosuhteina. Lentoyhtiöt eivät siis voi vapautua korvausvelvollisuudestaan, koska tällaisia teknisiä ongelmia ilmenee väistämättä lentokoneiden toiminnassa ja ne ovat tosiasiallisesti asianomaisen lentoliikenteen harjoittajan hallittavissa; viimeksi mainitun tehtäviin kuuluu varmistaa lentokoneiden huolto (tuomio 17.9.2015, van der Lans, C-257/14). Unionin tuomioistuin on kuitenkin täsmentänyt, että tiettyjä teknisiä vikoja voidaan pitää poikkeuksellisina olosuhteina (esimerkiksi lentoturvallisuuteen vaikuttava piilevä valmistusvirhe jo käytössä olevissa lentokoneissa tai vahingot, jotka johtuvat lentokoneisiin kohdistuneesta sabotaasista tai terroriteosta) (määräys 14.11.2014, Siewert ym., C-394/14). Unionin tuomioistuin on niin ikään katsonut, että Eyjafjallajökull-tulivuoren purkautumisesta johtuva ilmatilan sulkeminen oli poikkeuksellinen olosuhde samoin kuin lentokoneen ja linnun yhteentörmäys ja aika, jonka asianmukaisesti valtuutettu asiantuntija käyttää tämän yhteentörmäyksen edellyttämiin turvallisuustarkastuksiin (tuomio 31.1.2013, McDonagh, C-12/11; tuomio 4.5.2017, Pešková ja Peška, C-315/15). Unionin tuomioistuin ja lentomatkustajien oikeudet 5
VIIVÄSTYMINEN
Unionin tuomioistuin on joutunut useaan otteeseen täsmentämään vähintään kolme tuntia viivästyneitä lentoja koskevaa oikeuskäytäntöään. Sen on muun muassa ollut selitettävä viivästymisen laskentatapaa ja liityntälentojen vaikutusta viivästymisiin. Unionin tuomioistuin totesi vuonna 2014, että lennon todellinen saapumisaika tarkoittaa ajankohtaa, jona ainakin yksi lentokoneen ovi avataan. Vasta sillä hetkellä, kun matkustajille annetaan lupa poistua lentokoneesta, he näet voivat jatkaa tavanomaisia toimiaan rajoituksitta (tuomio 4.9.2014, Germanwings, C-452/13). Se täsmensi lisäksi, että jos lennon viivästyminen johtuu samalla sekä poikkeuksellisesta olosuhteesta että toisesta olosuhteesta, josta lentoyhtiö on vastuussa, poikkeukselliseen olosuhteeseen liittyvä viivästyminen on vähennettävä asianomaisen lennon saapumisen kokonaisviivästymisestä. Jos tämän vähennyksen jälkeen lennon saapumisen viivästyminen on kestoltaan vähintään kolme tuntia, matkustajilla on oikeus korvaukseen (tuomio 4.5.2017, Pešková ja Peška, C-315/15). Vuonna 2013 unionin tuomioistuin totesi lisäksi, että korvaus ei riipu siitä, onko lennon lähtö viivästynyt. Korvauksen saamiseksi on riittävää, että matkustajan saapuminen lopulliseen määräpaikkaansa viivästyy vähintään kolme tuntia, riippumatta siitä, johtuuko viivästyminen alkuperäisestä lennosta vai mahdollisesta liityntälennosta (tuomio 26.2.2013, Folkerts, C-11/11). Unionin tuomioistuin täsmensi lisäksi vuonna 2017, että lennon pituus, joka ratkaisee korvauksen määrän, kattaa sellaisten lentoyhteyksien tapauksessa, joihin kuuluu liittymälentoja, yksinomaan välimatkan ensimmäisen lähtöpaikan ja lopullisen määräpaikan välillä, ja tämä välimatka on laskettava linnuntietä (tuomio 7.9.2017, Bossen ym., C-559/16). Unionin tuomioistuin ja lentomatkustajien oikeudet 7
PERUUTTAMINEN JA LENNOLLE PÄÄSYN EPÄÄMINEN
Samoin kuin viivästymistä koskevia kysymyksiä unionin tuomioistuin on käsitellyt yksittäistapauksia, joissa sen on ollut ratkaistava, onko lento peruutettu vai onko lentoyhtiö virheellisesti evännyt matkustajan pääsyn lennolle. Kun lentokone ei ollut lainkaan saapunut määränpäähänsä, vaan sen oli pitänyt palata lähtölentoasemalle, eivätkä matkustajat ole voineet ottaa kyseistä lentoa uudelleen, unionin tuomioistuimen mukaan oli katsottava, että lento oli peruutettu ja että näin oli, vaikka matkustajat oli reititetty uudelleen toiselle lennolle määräpaikkaansa. Koska alkuperäinen lento katsottiin peruutetuksi, matkustajat voivat tällaisessa tapauksessa vaatia korvausta (tuomio 13.10.2011, Sousa Rodríguez ym., C-83/10). Unionin tuomioistuin on myös todennut, että lennolle pääsyn epäämisen käsite ei rajoitu vain ylivaraustilanteisiin. Niinpä lakon kaltaiset poikkeukselliset olosuhteet, jotka saavat lentoliikenteen harjoittajan järjestämään tällaisten olosuhteiden jälkeisiä lentoja uudelleen, eivät ole hyväksyttävä syy sellaisten matkustajien lennolle pääsyn epäämiselle, jotka ovat varanneet paikan näiltä myöhemmiltä lennoilta. Lentoyhtiö, joka antaa matkustajan paikan henkilölle, jonka lentoon lakko oli vaikuttanut, epää siis perusteettomasti tämän matkustajan lennolle pääsyn, joten viimeksi mainitulla on oikeus korvaukseen (tuomio 4.10.2012, Finnair, C-22/11). Unionin tuomioistuin ja lentomatkustajien oikeudet 9
LENTOYHTIÖIDEN VELVOLLISUUDET
Vuoden 2004 asetuksen mukaan lentoyhtiöiden on suoritettava korvauksia matkustajille, joiden lento on peruutettu tai viivästynyt tai joiden lennolle pääsy on perusteettomasti evätty. Asetuksessa säädetään 250 600 euron suuruisesta kiinteämääräisestä korvauksesta suunnitellun lennon pituuden mukaan. Lentoyhtiöillä on lisäksi velvollisuus antaa apua (mm. lipusta maksetun hinnan palauttaminen tai matkan uudelleenreititys lopulliseen määräpaikkaan) sekä huolenpitovelvollisuus (ateria-, majoitus- ja televiestintäkustannusten korvaaminen). Unionin tuomioistuin on täsmentänyt näitä velvollisuuksia useaan otteeseen. Unionin tuomioistuin totesi vuonna 2011, että jos vuoden 2004 asetuksessa säädetty kiinteämääräinen korvaus ei kata matkustajille aiheutuneita aineellisia vahinkoja ja henkistä kärsimystä kokonaisuudessaan, he voivat vaatia lentoyhtiöltä lisäkorvausta kansainvälisessä ja kansallisessa oikeudessa vahvistetuissa rajoissa. Unionin tuomioistuin totesi siis, että matkustajien on voitava saada täysi korvaus vahingosta edellä mainituissa rajoissa (tuomio 13.10.2011, Sousa Rodríguez ym., C-83/10). Lentomatkustaja voi kuitenkin saada korvauksena siitä, ettei lentoliikenteen harjoittaja ole noudattanut avunanto- ja huolenpitovelvollisuutta, ne rahamäärät, jotka ovat tarpeellisia, asianmukaisia ja kohtuullisia siltä kannalta, että lentoliikenteen harjoittajan puute mainitun matkustajan huolenpidossa voidaan korjata. Unionin tuomioistuin on lisäksi täsmentänyt, että poikkeuksellisten olosuhteiden olemassaolo vapauttaa lentoyhtiöt korvausvelvollisuudesta, mutta ei avunantoja huolenpitovelvollisuudesta (tuomio 31.1.2013, McDonagh, C-12/11). Unionin tuomioistuin ja lentomatkustajien oikeudet 11
MATKATAVARAT
Unionin tuomioistuimen on matkatavaroita koskevien kysymysten osalta ollut täsmennettävä, mikä on sen korvauksen enimmäismäärä, jonka matkustaja voi vaatia hänelle matkatavaroidensa tuhoutumisesta tai katoamisesta aiheutuneista aineellisista vahingoista ja henkisestä kärsimyksestä. Se on myös ottanut kantaa lentoyhtiöiden mahdollisuuteen periä matkustajilta matkatavaroiden kuljettamisesta maksu. Vuoden 1999 Montrealin yleissopimuksen mukaan lentoyhtiön vastuu matkatavaroiden tuhoutumisen tai katoamisen osalta on rajoitettu noin 1 300 euroon. Unionin tuomioistuin on täsmentänyt, että tämä yläraja pitää sisällään kaikentyyppiset vahingot eli sekä aineellisen vahingon että henkisen kärsimyksen. Unionin tuomioistuin näet katsoi, että korvauskatto liittyy kullekin matkustajalle aiheutuneeseen kokonaisvahinkoon matkustajalle aiheutuneen vahingon luonteesta riippumatta (tuomio 6.5.2010, Walz, C-63/09). Unionin tuomioistuin on lisäksi katsonut, että hinta matkatavaroiden kuljetuksesta voidaan laskuttaa lentolipun hinnan lisäksi, kuten useimmat halpalentoyhtiöt tekevät. Unionin tuomioistuin on kuitenkin täsmentänyt, että matkustamossa kuljetettavista matkatavaroista ei saa periä lisämaksua, koska niiden on katsottava olevan matkustajien kuljetukseen liittyvä väistämätön tekijä (tuomio 18.9.2014, Vueling Airlines, C-487/12). Unionin tuomioistuin ja lentomatkustajien oikeudet 13
LENNON VARAAMINEN
Unionin tuomioistuin on useissa tuomioissa täsmentänyt sääntöjä, joita lentomatkojen myyjien on noudatettava esittäessään tarjouksia verkkosivustoillaan. Unionin tuomioistuin totesi vuonna 2012, että lentomatkojen myyjillä ei ole oikeutta sisällyttää lipun hintaan oletusvalintana lennon peruuntumisvakuutusta. Tällainen vakuutus on valinnainen lisämaksu, joka on lentoliikenteen harjoittamisesta vuonna 2008 annetun asetuksen mukaan ilmoitettava selkeästi varausmenettelyn alussa, ja asiakkaan on voitava hyväksyä se vapaaehtoisesti (tuomio 19.7.2012, ebooker.com Deutschland, C-112/11). Kyseisessä vuoden 2008 asetuksessa säädetään lisäksi, että maksettava lopullinen hinta on ilmoitettava aina. Unionin tuomioistuin on näin ollen päätellyt, että lopullinen maksettava hinta on täsmennettävä kunkin tarjotun lentoliikennepalvelun osalta myös silloin, kun hinta esitetään ensimmäisen kerran. Tarkoituksena on, että asiakkaat voivat vertailla tehokkaasti eri lentoliikenteen harjoittajien lentoliikennepalvelujen hintoja (tuomio 15.1.2015, Air Berlin, C-573/13). Unionin tuomioistuin ja lentomatkustajien oikeudet 15
Tiedotus Julkaisut ja sähköiset tiedotusvälineet Lokakuu 2017 QD-04-17-650-FI-N ISBN 978-92-829-2631-4 DOI 10.2862/618816 Painettu luontoystävälliselle paperille