Joki Minä asun omakotitalossa. Talo sijaitsee Kemijärven rannan lähellä. Talon ja rannan välimatka on noin 20 metriä. Tänä keväänä Kemijoen pinnan jää alkoi sulaa aikaisemmin kuin ennen. Kaiken jään sulamisen jälkeen, joen pinta nousi korkealle yläpuolelle. Minä olen asunut Rovaniemellä noin 16 vuotta ja ensimmäisen kerran näin, että Kemijoen pinta oli noussut näin korkealle normaalipinnan yläpuolelle. En tiennyt, että ennen 16 vuotta, oliko tämän joen pinta noussut korkeammalle kuin tänä vuonna joen pinnan nouseminen. Eräänä päivänä minä menin rannalle katsomaan, että oliko minun pieni veneeni kunnossa. Silloin veneen osa oli tulvan alla. Minä menin veneen luo koskettelemaan venettä ja halusin tietää, että oliko vene pysynyt paikalla lujasti. Minä astuin yhden puupalan päälle, mutta en tietänyt, että puupalan päällä oli liukasta. Minä astuin juuri puun päälle ja heti kaduin, sitten putosin jokeen. Minä nousin heti joesta rantaan. Minun kaikki vaatteet tulivat märiksi. Saapas oli vettä täynnä. Tuntui tosi kylmältä ja vasen kyynärpää kivuliaalta. Minä juoksin kotiin ja riisuin märät vaatteet, sitten menin kylpyhuoneeseen Iltapäivällä kello oli melkein 5, kun tyttö ja poika ja vaimoni tulivat kotiin. Minä kerroin heille, mitä päivällä rannalla oli tapahtunut. Tyttö ja poika
nauroivat ja sanoivat: Isä,sinä olet tyhmä! Vaimoni heti muuttui vihaiseksi ja sanoi minulle: Sinä olet tosi tyhmä, kuten lapset ovat sanoneet. Sinä usein teet huonoja ja varallisia asioita. Muistatko, kun sinä olit lapsi, sinä kiipesit puuhun, sitten putosit puusta maahan ja omasta oikeasta käsivarresta 2 luuta meni poikki. Toinen huono asia oli, että 13 vuotta sitten sinä veit tytön kalastamaan veneellä, mutta et saanut kalaa ja tyttö, joka oli vain viisivuotias, putosi jokeen kuin kala. Nyt sinun täytyy tarkasti kuunnella minun sanojani. Kun sinä olet yksin kotona, älä taas tee näin varallisia asioita! Vaimoni sanat muistuttivat minua vanhoista asioista. Puoliksi suomalaista syntyperää oleva Lumi-Tulija on minun tyttäreni. Hän on lahjakas ja rohkea. Eräänä kesäpäivänä, Lumi, joka silloin oli vain viisi vuotias, halusi kalastaa minun kanssani. Hän valmistautui kalastamiseen, sitten minä ja Lumi matkustimme joelle veneellä. Vene meni joen keskelle. Siellä joen virta liikkui nopeasti. Minä en tiennyt, että mitä tällä paikalla joen pohjassa oli, esimerkiksi missä tämä joki oli syvimmillään ja missä oli syvempää missä oli matalampaa. Minä vain heitin ankkurin veteen, mutta siellä oli liian syvää ja lisäksi rannalla aluksi minä en tiennyt, että missä veneessä on oikea paikka, johon ankkurin köysi laitetaan kiinni. Minä päätin itse sitoa ankkurinköyden paikalle, johon laitetaan airot. Kun ankkuri upposi joen pohjaan ja heti
ankkuroitui lujasti. Veneen runko ei seurannut jokea liikkuvan virran suuntaan. Vene oli poikittaisessa asennossa joella. Liikkuva virta huuhtoi voimakkaasti venettä, mutta vene ei voinut liikkua tai uida, koska ankkuri otti joen pohjaan kiinni. Vene kallistui heti yhdelle puolelle, johon virta sitä huuhtoi. Minä en ehtinyt reagoida, mitä tapahtui ja joen vesi heti tulvi veneen sisään ja vene oli kohta täynnä vettä. Veden pinnan ja veneen reunan välimatka oli noin kymmenen senttiä. Jos vettä tulisi lisää veneeseen, vene uppoaisi. Onneksi vesi, joka oli veneessä, lisäsi veneen painoa ja vene sai tasapainoa. Yhtäkkiä kuulin, että tyttäreni huusi, Isä, apua! Minä käänsin kasvoni taaksepäin: Voih! Lumi oli joen vedessä. Minä en tiennyt, milloin ja miten hän putosi jokeen, mutta hän ei lipunut veden pinnalla kauas ja hänen ja veneen välillä oli noin 2-3 metriä. Vene oli poikittaisessa asennossa joen pinnalla, sitten joen pinnan virta, joka oli lähellä veneen sivua ja joka oli kohti joen alavirtaa, ei voinut liikkua nopeasti, koska vene esti joen pinnan vauhtia. Tytön päällä oli pelastusliivi. Hän ei tuntunut pelokkaalta. Hän ui itse venettä kohti kuin koira. Minä otin yhden airon ja annoin airon toisen pää hänelle. Lumi otti airon kiinni ja minä vedin hänet veneeseen. Kun hän tuli veneeseen, se meni helposti, koska veneen reuna oli joen pinnan lähellä. Lisäksi hän oli vain pikku tyttö ja oli kevyt ja ei painanut veneen reunaa ja veneen tasapaino pystyi kunnossa, eikä joen vesi voinut taas tulla veneeseen.
Kun Lumi oli kunnossa, minä huomasin, että kaikki kalastuslaitteet menivät joen pohjaan, mukana meni kaksi virveliä. Minä varovasti nostin ankkurin ja vene alkoi lipua virran mukana. Siellä oli toinen pieni moottorivene. Veneessä oli kaksi isoa poikaa. He ajoivat venettä minun luokseni. Tarvitsitteko apua? he kysyivät meiltä ystävällisesti. Minä vastasin heille: Emme tarvitse apua. Mutta miten minä voin heittää näin paljon vettä pois veneestä jokeen? minä kysyin heiltä. He lainasivat yhden äyskärin minulle. Minä heti aloin tehdä kovasti veden heittämisessä työtä. Kun työ oli loppu, minä annoin äyskärin takaisiin kahdelle pojalle ja sanoin monta kertaa: Kiitoksia teille! Sitten minä ja Lumi mentiin kotiin. Kun minä soudin ja Lumi istui veneen etupaikalla, minä sanoin Lumille: Lumi, tänään me mennään kotiin, älä sinä sano tätä asiaa äidille. Tyttö heti vastasi minulle: Miksi ei? Se oli kivaa, kuin uimahallissa. Tänään, kun me mennään kotiin, asian kertominen on ensimmäinen asia. Minä tiesin, että lapsilla ei ole salaisuuksia. Vene saapui rannalle. Lumi hyppäsi heti veneestä rannalle ja juoksi huutaen kotiin. Silloin koko pihalla ja molemmalla joen rannoilla voitiin kuulla hänen ääni: Tänään minä uin joen keskellä. Se oli kivaa.
Ehkä kaikki voivat miettiä, mitä seuraavaksi tapahtui. Minä en hämmästynyt, kun vaimoni oli vihainen, mutta hän ei huutanut. Miksi? Koska pikku tyttö oli tosi iloinen. Minusta pikku Lumin sydämessä ja silmissä isä oli kuin sankari. Isä oli turvallinen. Isän kanssa voi lähteä joelle tai jokeen ja ei tarvinnut pelätä mitään. Tuon kalastusjutun jälkeen, minä sain monta kokemusta. 1. Jos matkustetaan veneellä, pääasia on, että on pelastusliivi päällä. 2. Sidotaan ankkurin köysi veneen etuosaan ja köyden pituus täytyy olla pitempi. 3. Kun tehdään uusia asioita, täytyy etsiä etukäteen uutta tietoa.