Elämme länsimaissa. aikaa, jolloin naisen ei tarvitse esiliinan puuttuessa

tampereen 39. kansainväliset elokuvajuhlat 3 LÄHDE AITIOPAIKALLE, KYSY MAJOITUSPAKETTEJA! TAMPEREEN SOKOS HOTELLIEN VIERAANA OLET AINA AITIOPAIKALLA! SOKOS HOTEL ILVES Sokos Hotel Ilves on Tampereen ydinkeskustan näyttävä maamerkki. Tammerkosken rannalla, kauppakeskus Koskikeskuksen kupeessa sijaitseva Ilves tunnetaan korkeatasoisesta palvelustaan, monipuolisista ravintoloistaan ja vilkkaasta yöelämästään. Ilveksessä on 336 huonetta, joista 9 on sviittejä. puh. 020 1234 631, Hatanpään valtatie 1 SOKOS HOTEL TAMMER Sokos Hotel Tammer tarjoaa vierailleen Suomessa ainutlaatuisen hotellielämyksen. Palveluiltaan moderni Tammer on maan vanhimpia hotelleja ja edustaa arkkitehtuuriltaan loisteliasta 1920-lukua. Tammerissa on 87 huonetta, joista 6 on sviittejä. puh. 020 1234 632, Satakunnankatu 13 SOKOS HOTEL VILLA Sokos Hotel Villan linnamainen, kaksitorninen rakennus on vanha viljamakasiini. Villa sijaitsee Rautatieaseman vieressä. Tampereen yliopisto, Tampere-talo, Tullikamari sekä Tullintorin ostoskeskus ovat sen välittömässä läheisyydessä. Villassa on 96 huonetta, joista 5 on sviittejä. Tornisviitissä on sauna. puh. 020 1234 633, Sumeliuksenkatu 14 TAMPEREEN SOKOS HOTELLIEN RAVINTOLAT - ANNA NÄLÄN VIEDÄ AMARILLO Amarillo tarjoaa texmex-herkkuja, vauhdikasta ohjelmaa ja live-iltoja Sokos Hotel Ilveksessä. Suosittu kohtauspaikka antaa vauhtia iltaan. puh. (03) 5698 6114, Hatanpään valtatie 1, www.amarillo.fi FRANSMANNI Fransmanni tarjoaa maalaisranskalaista tunnelmaa koko perheelle Ilveksen katutasossa. Fransmannissa kohtaavat herkullinen ruoka, ystävällinen ilmapiiri ja tasokas viinivalikoima. puh. (03) 5698 6118, Hatanpään valtatie 1, www.fransmanni.fi RAVINTOLA MASUUNI Paistinkääntäjien Veljeskunnan Chaine des Rotisseurs -kilven ansainnut italialais-skandinaavinen Masuuni on Sokos Hotel Ilveksen kulinaarinen käyntikortti. p. (03) 5698 6121, Hatanpään valtatie 1, www.ravintolamasuuni.com RAVINTOLA TAMMER Kultaa ja vihreää hehkuva Ravintola Tammer tarjoaa mannermaisia herkkuja upeassa ravintolasalissa. puh. (03) 5697 1300, Satakunnankatu 13, www.ravintolatammer.com Vasara vasemmassa kädessä Elämme länsimaissa aikaa, jolloin naisen ei tarvitse esiliinan puuttuessa kulkea omissa metrovaunuissaan kunniansa säilyttääkseen. Kuitenkin hameen pituudesta voi nousta iso äläkkä. On ihmisiä, jotka kohottavat kulmiaan puhuttaessa feminismistä täällä pohjoisen hyvinvointivaltion sylissä. Etuoikeutettu elämä rinnastetaan sellaiseen maailmaan, jossa tyttölapsia heitetään jokeen, ei päästetä koulunpenkille tai jossa pakkoavioliitto on arkipäivää. Se että meillä on näennäisesti ja melkein sukupuolineutraali perustuslaki ei riitä yksiselitteiseksi todisteeksi tasa-arvosta. Muun muassa tynkä euro, tytöttelyyn puettu vähättely, perheväkivalta tai hyväveliverkostot uraetenemisen tiellä kampittavat naisten askelta ihan joka päivä. Sukupuoleen sidottu epäoikeudenmukaisuus ei katoa itsestään, sen puolesta on taisteltava askel askeleelta, vaikkapa ruutu kerrallaan. Tampereen elokuvajuhlien kierros naiseuden universumissa kokoaa lyhytelokuvia siitä, miten naisiksi kasvetaan ja naisina ollaan. Terra Femina on myös osaavien ja menestyneiden naistekijöiden esiinmarssi, heidän tulkintansa ympäröivistä todellisuuksista. Retrospektiiveissä esiin nousevat kansainvälisesti menestynyt Eija-Liisa Ahtila sekä rytmin ja liikkeen JULKAISIJA: Tampereen elokuvajuhlat Tampere Film Festival ry PL 305, 33101 Tampere Puh. (03) 223 5681 Fax (03) 223 0121 office@tamperefilmfestival.fi www.tamperefilmfestival.fi kautta maailmaa tarkasteleva Miranda Pennell. Carte blanchen on koonnut tahtonainen Marja Pallassalo Suomen elokuvasäätiöstä. Teemakokonaisuuden sinetöi pitkän linjan elokuvantekijä Agnès Varda omaelämänkerrallisella dokumentillaan. Terra Femina on oodi vahvoille ja vallattomille naisille; parhaimmillaan se on puolustuspuhe ihmisyydelle. Puheenvuoroni päätteeksi haluan muistaa kirkastussunnuntaina 2008 edesmennyttä miestä, joka omalla esimerkillään opetti tyttärelleen, että vasara ja parsinneula sopivat samaan käteen. Myös siihen vasempaan. Kiitos isä. Sanna Kyllönen Päätoimittaja AVAJAISNÄYTÖS: ELOTIIKKAA 1 Keskiviikko klo 18 Plevna 2 THE WHOLE TRUTH AND NOTHING BUT THE TRUTH (1968) ORJAN POIKA (1979) MATKA (1983) RABA HIFF (1992) PAI-NIT (1995) RATAPENKAN RUUSU (1996) DOSTOJEVSKIA LUKIESSA (1997) JÄÄKARHU SOITTI KERRAN AFRIKKAAN (1997) HIGH HOPES (2008) PÄÄTOIMITTAJA: Sanna Kyllönen KIRJOITTAJAT: Leo Van Aerschot, Manu Alakarhu, Anton Asikainen, Pirjetta Brander, Paula Eeva, Tarja Forte, Liina Härkönen, Maikki Kantola, Matti Kiuru, Anna Klén, Matti Kuusniemi, Jukka- Pekka Laakso, Jorma Lehtola, Sávio Leite, Riina Mikkonen, Marja Pallassalo, Katariina Pasuri, Tomi Peuhkurinen, Liisa Rinne, Wilhelmiina Saikkonen, Jukka Savolainen, Raimo Silius, William Sloan, Antti Tapio, Helena Yli-Kyyny TAITTO: Mainostoimisto Atomi KANSIKUVA: Markus Majaluoma PAINOS: 35 000 PAINOPAIKKA: Sanomapaino Oy, Forssa 4 Terra Femina 8 Vietnam. Nyt. 16 Animaatio 14 Whatta Helvetia? 30 Art Faktor Miranda Pennell...6 Rake Special: SIAN VUOSI...9 Lyhytelokuvan kaanon... 10 Rajesh S. Jala: Pala Intiaa...12 Sámi filbma...13 LA FORTERESSE...15 Brazilian UG... 16 Pavel Koutsky...17 IDIOTS AND ANGELS...17 Victor Bergdahl: Kapten Grogg... 18 Arkiston aarteet... 18 Festarifakta...24 FestGuide in English...26 Eija-Liisa Ahtila...28 AV-arkki: Out of Place...29 MoMA...30 La foxe ja Art of Fusion...31 Agnès Varda... 32 Carte blanche - Marja Pallassalo... 32 Tags'n'Beats -yö... 34 BASSWEIGHT... 34 JOHNNY CASH AT FOLSOM PRISON... 35 Kotimaiset musavideot... 35 Roskaelokuvafestivaali...36 Videotivoli ja Reel Time...36 ELO 50 vuotta... 40 Mediakoulut ja Uutta kotimaista...42 Kotimainen kilpailu...45 Kansainvälinen ja LAB1O -kilpailu...46 Tampereen Sokos Hotellien Myyntipalvelu: ark. klo 9-16, puh. 020 1234 600 E-mail: sokos.hotels@sok.fi, www.sokoshotels.fi

4 TERRA FEMINA tampereen 39. kansainväliset elokuvajuhlat 5 tampereen 39. kansainväliset elokuvajuhlat Terra Femina riemun ja raivon ulottuvuuksia Terra Femina pureutuu naisten elämään useista näkökulmista. Ohjelmisto vyöryttää valkokankaalle naurua ja iloa esitellen eriikäisten, -kokoisten ja -näköisten naisten arkea. Myös vakavien kysymysten äärelle pysähdytään, kun pohditaan fyysisen koskemattomuuden rajoja tai naisen asemaa yhteiskunnassa. Neljään näytökseen valikoidut lyhytelokuvat ovat kaikki uusia, tämän vuosituhannen puolella valmistuneita. Mukana on myös ilahduttavan monta alaa opiskelevan lahjakkaan naisen työtä. Lyhytelokuvan tekemisen jalo taito on silmin nähtävissä, kun pienestä ja arkisesta kasvaa suuria tunteita, ajatuksia herättävää taidetta; tiiviisti, yhtään sekuntia hukkaamatta. OMA ITSE, naiseksi kasvaminen on aiheena monissa Teinitnäytöksen elokuvissa. Nuoret tytöt kokeilevat rajojaan ja hakevat suuntaa omalle elämälleen. Hollantilaisen Karin Jungerin elokuvassa Vet! (2003) tärkeintä on tulla hyväksytyksi kaveriporukassa. On kesä ja kuuma, iltapäivä tihkuu testosteronia. Joukon suosioon pääsee, kun antautuu kulmakunnan kovimman kundin vietäväksi. Seksistä tulee vallankäytön ja kaupankäynnin väline myös unkarilaisen Denes Nagyn fiktiossa Kovacs Eva (2005), jossa koulukodista omilleen joutuvan tytön ainoaksi omaisuudeksi jää oma ruumis. Nuoruuteen kuuluu elämää ohjaavien valintojen tekeminen. Joskus täytyy lähteä kauas löytääkseen jotain olennaista Liisa Rinne omasta itsestään, kuten Miia Tervon matkakertomuksessa Hylje (2006). Jäämistä ja lähtemistä pohditaan myös Maria Paz Fabregan brittituotannossa Temporal (2006). Elokuva on haikea tarina kahdesta tytöstä, jotka jäävät kotikylään kavereiden lähtiessä kaupunkiin opiskelemaan. Kipupisteitä-näytöksessä keskeiseksi teemaksi nousee oma ruumis ja sen koskemattomuus. Yhdysvaltalaisen Jennifer Claryn animaatio Dirty Girl (2007) kuvaa rintasyöpää hyvinkin henkilökohtaisella otteella. Ruotsalaisen Ewa Cederstamin dokumentissa Kvinnans plats (2003) naiset palaavat paikkaan, jossa heidät on raiskattu. Brasilialaisen Claudia Priscillan ohjauksessa Sexo e claustro (2005) entinen nunna, nykyinen lesboaktivisti puhuu kokemuksistaan luostarissa ja syistä, jotka saivat hänet lähtemään sieltä. Nicola Millsin The Toughest Girl in the World (2006) on kuvaus kesästä englantilaisessa merenrantakaupungissa. Hienovaraisesti elokuva käsittelee ystävyyttä, erilaisuutta ja nuoren naisen seksuaalista heräämistä. MISTÄ LÖYTYY se oma tila, jonka perään jo Virginia Woolf aikanaan kuulutti? Tätä pohditaan kolmannessa, Naisen paikka -nimisessä näytöksessä. Anita Lebeaun hilpeä kanadalaisanimaatio Louise (2004) esittelee teräsmummon, joka hoitelee maatilan askareita. Yksin. Aivan toisenlainen maailma avautuu latvialaisen Laila And Life Went On Taxi Wala Blue Collars and Buttercups Pakalninan unenomaisessa elokuvassa Uguns (2007), jossa pikkutyttö kulkeutuu tulipalosta toiseen. Vahvasti symbolisen elokuvan merkityksiä voi jokainen pohtia itse. Sinnikkyyttä, huumoria ja suurta sydäntä vaaditaan, kun joutuu luovimaan läpi köyhyyden ja suuren lapsikatraan. Daniela Rutsnikovan elokuvassa O Soni e jej (2007) ei kuitenkaan säälitellä, vaan luodaan vahva naiskuva romaninaisesta Sonista. MINÄ, ELÄMÄ ja rakkaus kaikki hukassa. Hulvatonta menoa on tarjolla neljännessä näytöksessä, jossa naiset kurvaavat tien päälle. Aina suunta ei ole kovinkaan selvä, kuten Lola Freidrichin ranskalaistuotannossa Taxi Wala (2006), jossa nainen hyppää taksiin ja eksyy suurkaupunkiin. Lopulta kaikki talot ja ihmiset näyttävät samalta. Näkymättömyys ja itsestäänselvyys ovat usein naisten ongelmia niin työelämässä TERRA FEMINA Terra Femina 1 Keskiviikko klo 18 Hällä Teinit Terra Femina 2 Torstai klo 18 Hällä Kipupisteitä Terra Femina 3 Perjantai klo 22 Plevna 5 Terra Femina 4 Sunnuntai klo 14 Plevna 5 Tien päällä Miranda Pennell Perjantai klo 18 Plevna 6 Lauantai klo 14 Plevna 6 AMINA Keskiviikko klo 20 Tullikamari Eija-Liisa Ahtila 1 Perjantai klo 22 Plevna 2 Eija-Liisa Ahtila 2 Lauantai klo 22 Plevna 6 AGNÈSIN RANNAT Lauantai klo 22 Plevna 5 Sunnuntai klo 18 Plevna 5 Uguns kuin muuallakin. Tätä vastaan nousevat kapinoimaan toisensa keskellä ruuhkabussia löytäneet päähenkilöt Caroline Sasha Cogezin elokuvassa Bus (2003). Alkaa toisenlainen, vähän absurdi, mutta ehdottomasti puhutteleva matka ystävyyden ja solidaarisuuden nimissä. Myös puolalainen Anna Kazajek Dawid tekee elokuvaa suurella sydämellä. Kilka prastycsh slowssa (2007) äiti pakkaa kimpsut ja kampsut sekä vastentahtoisen teinitytön pikkubussiin. Värit hehkuvat ja tunteet läikähtelevät bussin hurahtaessa matkaan. Vaan kun bussi hajoaa vanhoilla kotikonnuilla, joutuvat sekä äiti että tytär vastatusten menneisyyden valintojen ja niiden seurausten kanssa. TERRA FEMINA ohjelmistokokonaisuuden täydentävät Amina (2007), Khadija Al-Salamin pitkä dokumentti jemeniläisestä naisvankilasta, sekä Eija-Liisa Ahtilan ja Miranda Pennellin retrospektiivit. Kamppailu oikeuden puolesta Paula Eeva Terra Femina -ohjelmiston avaa Khadija al- Salamin pitkä dokumentti Amina (2006). Amina on miehensä murhasta kuolemaan tuomittu nuori nainen, joka odottaa jemeniläisessä vankilassa tuomionsa täytäntöönpanoa. Hänen tarinansa kautta paljastuvat myös kouluttamattomuuden ja pakkoavioliittojen kaltaiset yhteiskunnalliset ongelmat. KHADIJA AL-SALAMI on tuottanut ja ohjannut lukuisia dokumentteja niin synnyinmaassaan Jemenissä kuin nykyisessä asuinmaassaan Ranskassakin. Aminasta al-salami kiinnostui luettuaan tämän tapauksesta sanomalehdestä. Siinä vaiheessa en pitänyt Aminaa välttämättä syyttömänä, mutta halusin kuulla hänen näkökantansa. Kun sain selville, miten aviomies oli tapettu, tiesin, ettei nainen olisi voinut sitä tehdä. Al-Salami tarvitsi Aminan haastattelemiseen ja vankilassa kuvaamiseen luvan Jemenin sisäministeriöstä. Hän faksasi lupapyynnön ministeriöön useita kertoja tuloksetta ja matkusti lopulta itse paikalle esittääkseen sen henkilökohtaisesti. Yleinen syyttäjä ei halunnut minun haastattelevan Aminaa, mutta tapasin onnekseni sisäministerin. Hän osoittautui avarakatseiseksi ja antoi luvan. Amina Koska al-salami ei voinut viedä naisten osastolle mukanaan kuvausryhmää, kuvasi hän siellä itse. Amina ja muut naisvangit vaikuttavatkin dokumentissa hyvin luontevilta kameran edessä. Amina ei ollut koskaan aiemmin nähnyt kameraa, joten hän puhui minulle kiinnittämättä huomiota siihen. Myös muut vangit olivat onnellisia siitä, että joku oli kiinnostunut kuulemaan heidän tarinansa. OHJAAJA ON itsekin kokenut lapsuudessaan pakkoavioliiton, joten hän samaistui Aminan kohtaloon. Olin kuitenkin Aminaa onnekkaampi, sillä vartuin kaupungissa ja olin aloittanut koulunkäynnin ennen kuin minut pakotettiin naimisiin. Tiesin, että koulutuksen avulla olisi mahdollista paeta perinteisiä tapoja. Valitettavasti Amina oli kotoisin maaseudulta, missä ei koulua ollut. Myös monet muut dokumentin naisvangeista ovat syyttömiä tai vähäpätöisiin rikkomuksiin syyllistyneitä. Miten on mahdollista, etteivät he ole saaneet kunnollista puolustusta tai edes oikeudenkäyntiä? Vankilaan suljettua naista pidetään yhteiskunnan silmissä rikollisena, sillä hän on häpäissyt perheensä. Siksi kukaan ei halua sekaantua asiaan tai edes kuunnella häntä. Viime aikoina ihmisoikeusjärjestöt ovat kuitenkin alkaneet kiinnittää huomiota näihin asioihin, al- Salami vastaa. TOIVOA PAREMMASTA tulevaisuudesta tuo ihmisoikeusministeri Amat al-alim al- Suswan vierailu naisvankien luona. Samalla nousee esiin hätkähdyttävä ero naisten asemassa. Al-Salami korostaa jälleen koulutuksen merkitystä. Osa ongelmaa on naisten korkea lukutaidottomuus, joka on yhä noin 75 prosenttia. Ministerin kaltaiset onnekkaat naiset, jotka ovat saaneet perheensä tuen sekä korkeakoulutuksen, ovat osoittaneet että nainenkin voi saavuttaa aseman, joka on ollut varattu vain miehille. Koulutuksella voidaan siten edistää naisten asemaa. Mitä enemmän tyttö saa koulutusta, sitä paremmin hän myös tietää oikeutensa ja pystyy suojelemaan itseään hyväksikäytöltä. KUVAUSTEN JÄLKEEN al- Salami onnistui vetoamaan Jemenin presidentti Ali Abdullah Salehiin, joka perui Aminan kuolemanrangaistuksen. Myöhemmin Amina pääsi miesvainajansa perheelle maksetun verirahan ansiosta vapaaksi, ja oikea murhaaja tuomittiin ja teloitettiin. Al-Salami on siitä lähtien piilotetellut Aminaa, jota teloitetun miehen perhe etsii kostaakseen, ja yrittää saada tämän pois Jemenistä.

6 terra femina tampereen 39. kansainväliset elokuvajuhlat 7 Tattoo TERRA FEMINA MIRANDA PENNELL Perjantai klo 18 Plevna 6 Lauantai klo 14 Plevna 6 LOUNGE (1995) HABIT (1996) TATTOO (2001) HUMAN RADIO (2002) MAGNETIC NORTH (2003) FISTICUFFS (2004) YOU MADE ME LOVE YOU (2005) DRUM ROOM (2007) Miranda Pennell muodon ja sisällön tanssia Riina Mikkonen Brittiläinen Miranda Pennell on opiskellut nykytanssia New Yorkissa ja Amsterdamissa. Sittemmin hän alkoi tutkia koreografisia ideoita elokuvan kautta. Pennellin töitä on nähty art house- teattereissa, gallerioissa, televisiossa sekä festivaaleilla, nyt Tampereen elokuvajuhlilla. Haastattelu on joulukuulta 2008. Olet koulutukseltasi nykytanssija. Miten päädyit tekemään elokuvia? Turhautumalla. Aluksi selvitin elokuvan avulla kysymyksiä, joita syntyi opiskellessani nykytanssia. Olin kiinnostunut ympäristön sisällyttämisestä esiintymiseeni, en niinkään viittaamaan taidemuodon historiaan ja muotokieleen. Tanssijoiden sosiaalinen identiteetti on usein naamioitu, tai sitä ei nähdä relevantiksi siinä symbolisessa tilassa mikä lavalle luodaan. Minua kiinnostaa esiintyvien ihmisten identiteetti ja se, miten ihmiset ilmaisevat kollektiivisen ja henkilökohtaisen kokemuksensa. Kameran kanssa työskentelemällä saatan käsitellä koreografiaa ihmiskehojen välisinä suhteina niin kuin ne ovat oikeassa elämässä. Elokuvissasi arkipäivän rutiineista muodostuu jotain aivan muuta. Miten se tapahtuu? Varhaiset elokuvani perustuvat suoraan koreografisille elementeille, toisin kuin myöhemmin tehdyt. Nyttemmin elokuvan raakamateriaalin uudelleen järjestäminen luo rakenteen, kuten rytmin ja askelkuviot, ei niinkään mikään koreografinen konstruktio. Rajaan toiminnan ja rinnastan erilaisia elementtejä leikkauksen avulla. Elokuvissa Tattoo, Magnetic North, Fisticuffs ja Drum Room leikkaus määrittelee kuvan ja katsojan suhteen, harkitusti ja usein häiritsevin tavoin. Se leikkii katsojan ennakko-odotusten kanssa. Leikkaus kätkee yhtä paljon kuin paljastaa, joskus se häiritsee katsojan logiikkaa, ja sallii jonkin odottamattoman ilmaantumisen... koen leikkauksen hyvin leikkisänä, kuin pelinä tai palapelinä. Töissäni on myös vahva dokumentaarinen puoli. Kun elokuviani kuvaillaan koreografisiksi, luulen sen johtuvan siitä, että ne usein keskittyvät inhimillisiin rituaaleihin ja käytökseen, jotka ovat arjessa olemassa. Niitä voisi kuvailla sanalla koreografialöytöjä. Millainen on sinun työskentelytapasi? Kirjoitatko tarkkoja käsikirjoituksia vai onko improvisaatiolle tilaa? En työskentele käsikirjoituksen pohjalta. Testaan ideoita rajaamisesta, äänimaisemasta ja leikkauksesta ennen kuin päätän mitkä asiat ovat tärkeitä. Kuvaamisen aloitan tekemällä muodollisia sääntöjä tai periaatteita, joiden ajattelen kom- munikoivan elokuvan teemojen kanssa. En kuitenkaan tiedä elokuvan rakennetta tai muotoa ennen leikkaamista. Ennen kuvauksia työskentelen elokuvissa esiintyvien ihmisten kanssa. Esimerkiksi Human Radiota varten laitoin lehteen ilmoituksen. Etsin siinä ihmisiä, jotka tykkäävät tanssia itsekseen kotona. Elokuvan koreografia on siis heidän omaansa ja jokainen kohtaus heidän kodeissaan on syntynyt keskustelujen pohjalta. Päinvastoin Fisticuffsissa baarin tappelukohtaukset ovat tarkkaan suunniteltuja. You Made Me Love You syntyi tutkimuksesta elokuvaa varten. Silti siinä on erityisen tiukka rakenne yksi otos, jossa kamera liikkuu raiteilla vasemmalle ja oikealle ja joukko tanssijoita juoksemassa ja horjahtelemassa pysyäkseen kameran mukana. Elokuvassa Tattoo sotilaiden liikkeet muuttuvat absurdeiksi, vaikka heidän kontekstissaan se on vakavaa rutiinia. Onko elokuvassa joku sanoma? Kun näin sotilaiden harjoituksia ensimmäistä kertaa, ajattelin että se on hyvin absurdia. He olivat niin vakavia, mekaanisia ja täsmällisiä. Elokuvani rajaus, leikkaus ja musiikki vahvistavat tätä. Se, että koimme sen absurdina häiritsee katsojaa, koska tiesimme sotilaallisuuden merkitsevän myös kuolemaa ja sotaa. Mutta teokseni on tehty synnyttämään vaikutteita ennemminkin kuin esittämään jonkin sanoman. Suomalaisena minun on pakko kysyä vielä Magnetic Northista; mistä sait idean kuvata Suomessa? Magnetic North alkoi ideasta kuvata tyttöjä luistelemassa järven jäällä. Tulin Suomeen koska sellaista ilmiötä ei ole Englannissa. Minulla oli omat mielikuvani siitä millainen pohjoinen maisema ja ilmasto olisi. Fisticuffs Ja mitä se merkitsisi niille, jotka elokuvassani esiintyvät. Elokuva kertoo kuvitteellisesta varttuvien poikien ja tyttöjen maailmasta, heidän fantasioistaan ja haaveistaan. Englannissa luistelu on aina tarjonnut nuorille tytöille keinon olla yhtä aikaa sekä voimakas että viehättävä. Siis omakuvan, joka on sosiaalisesti hyväksyttyä, koska se on naisellista. Peilikuvana tälle näen poikien kohdalla sähkökitaran soiton. Taitoluistelun ja kitarasoolon ikonografia tarjoavat helposti tunnistettavat stereotyypit, joihin voin itse samaistua. Teinien mielikuvituksissa maailma on sekä yksinäinen että täynnä mahdollisia suhteita. Siksi poikien ja tyttöjen tilojen erillisyys on merkityksellistä Magnetic Northissa. Yhdistän tuohon ikään yksinäisyyden tunteen rinnalle juurettomuuden. Sijoitin nämä tunnelmat sitten talviseen, suomalaiseen maisemaan. NÄYTTELYT 2009 Puusepistä pellettiin Suomettunut Suomi Suomi, sisu ja sosiaaliturva Tekstiiliteollisuusmuseo Höyrykonemuseo Työväenmuseo Werstas Väinö Linnan aukio 8, Finlaysonin alue, Tampere p. 03 253 8800 Avoinna ti-su klo 11-18 Pääsymaksut 5/4, lapset ilmaiseksi. www.tyovaenmuseo.fi SuSanna LyLy Ammattitaidolla ja ylpeydellä ti - la klo 18.00-23.00 Muina aikoina sopimuksen mukaan Salhojankatu 48 33500 Tampere puh. 03 253 2440 www.hellajahuone.fi

8 VIETNAM. NYT. tampereen 39. kansainväliset elokuvajuhlat 9 Kuva:Henri Joela Humaani, punainen VIETNAM. NYT. VIETNAM. NYT. 1: ANIMAATIOT Keskiviikko klo 16 Hällä Lauantai klo 20 Plevna 5 THE LITTLE CAT (1965) WARM CLOTHES (1968) THE LEGEND ABOUT GIONG HERO (1971) ANGRY SET OF TOOLS (1977) THE CATFISH AND THE TOAD (1994) MAGIC OF REVIVIFICATION VIETNAM. NYT. 2: SODASSA Torstai klo 14 Hällä Perjantai klo 22 Plevna 6 RETURNING TO NGU THUY (1998) LASTING WITH TIME (2005) THE PATH OF JUSTICE (2005) VIETNAM. NYT. 3 Torstai klo 20 Hällä Perjantai klo 16 Plevna 6 BICYCLE AND AUTOMOBILE LINES TO DA RIVER (1981) STORY OF A MATTRESS (2004) DADDY'S HOME! (2004) WHY IS THERE NO MOON IN THE DAY TIME (2005) VIETNAM. NYT. 4 Lauantai klo 16 Plevna 6 Sunnuntai klo 12 Plevna 5 NIGHT'S COURSE (2000) FOR KIEN AND NGAN (2006) THE WORM (2004) THANG CONG VILLAGE THANG CONG NEIGHBOURHOOD RADIO VIETNAM. NYT. 5 Keskiviikko klo 20 Hällä Sunnuntai klo 16 Plevna 5 THE TERRACE (2005) CITIZEN OF THE @ERA IN THE MOSSY COURTYARD (2004) RAIN SEASON (2008) Sodan toiset kasvot Mikä näissä paisuttelemattomissa dokumenteissa hätkähdyttää? Meillehän on jo niin ja niin monta kertaa näytetty minkä lajin peto Vietnamin sota oli. Vaan kuka näytti? Milloin olet nähnyt suomalaisessa elokuvateatterissa vietnamilaisen elokuvan Vietnamissa käydystä sodasta? Sellaisen vietnaminkielisen? Vietnam. Nyt. -ohjelmiston On War -näytöksessä puhutaan sodasta sen omalla kielellä. Chiến tranh Việt Nam. Kun äänessä ovat kotejansa ja isänmaataan puolustaneet tavalliset ihmiset eivätkä toiselle puolelle maailmaa viskatut, hollywoodia puhuvat sotilaat, ollaankin äkkiä kaukana lännestä, kaukana sen popista ja pintakiillosta, jossakin mikä muistuttaa todellisuutta? Vietnamilaiset elokuvantekijät luovat kolme näkökulmaa menneisyyteen, kolme tapaa avata silmät. Le Manh Thichin palkitussa seurantadokumentissa Returning to Ngu Thuy (1998) palataan 30 vuoden takaisen tarinan lähteille, jossa piskuisen kalastajakylän naiset taistelivat 1969 voitokkaasti tykein amerikkalaisia sota-aluksia vastaan. Kyläläisiä kuvannut aikalaisdokumentti Ngu Thuy Girls teki naisista kansakunnan sankareita. Nyt Le Manh Thich osoittaa, ettei sota muuttanut kylässä mitään. Ei sähköä, ei katuja, aavikko syö maan kuiviin, meri antaa niukan elannon. Televisioita ei ole ja Neuvostoliiton luullaan yhä johtavan kommunistista maailmaa. Työn kuvat täyttävät kankaan: verkkojen nostoa, kalakorien kantoa, veneitä työnnetään maininkeihin, ruokaa valmistetaan. Elämä ansaitaan sen eteen tekemällä. Reportaasin rauhallisuudella taltioidaan keski-ikäistyneiden naisten muistot ja ajatukset. Toisen maailmansodan jälkeen Vietnam oli lähes jatkuvassa sodassa vuoteen 1975. Le Chong Chuongin dokumentti Lasting With Time (2005) antaa äänen menehtyneille sotilaille heidän perheilleen lähettämien kirjeiden kautta. Ja niin ovat ajatukset samoja kuin kaikilla sotatantereilla kaikkina aikoina: yksinäisyyttä, kaipuuta perheen luo, vastuuntuntoa kotimaasta ja ensimmäisen sotakokemuksen tuoma halu päästä tappamasta. Kirjeet laajenevat vuoropuheluksi, kun niiden vastaanottajat vuosikymmenten jälkeen muistelevat eroamisen hetkiä. Inhimillisesti vavahduttavinta katsottavaa on kertomus myrkystä nimeltä Agent Orange. Lai Van Sinhin dokumentti The Path of Justice (2005) on tyyni ja asiallinen Rake Special: Vietnamin Anton Asikainen Raimo Silius polttavat tuulet katsaus siihen, mitä seurauksia on sillä, kun Etelä-Suomen kokoiselle alueelle kylvetään 11 miljoonaa litraa kasvimyrkkyä. The Path of Justice ei enää liiku muistoissa vaan suoraan tässä päivässä. Kamera katsoo sodan helmoissa syntynyttä sukupolvea silmiin jos sillä on sellaiset. Myrkky, jonka tarkoitus oli tuhota puiden lehvistöä, sulkikin miljoonat vääntyneet ja lommoutuneet lapset laitoksiin. Elokuva taltioi myös kärsivien perheiden pyrkimyksiä saada myrkkyä valmistaneet yritykset oikeuteen. Pari vuotta elokuvan valmistumisen jälkeen perheiden kanteet hylättiin. Yksikään vietnamilainen ei ole saanut mitään korvauksia Agent Orangen aiheuttamista tuhoista. Vietnam! Elokuva on Vietnamissa varsin nuori taidemuoto. Vaikka siirtomaavallan vuosikymmeninä länsimaisten mykkäfilmien rinnalla teattereissa esitettiin kuvauksia vietnamilaisesta elämänmenosta, olivat ne tyystin ranskalaisimperialistien käsialaa. Maahan ei perustettu tuotantoyhtiöitä tai tuotu tekniikkaa vaan kuvauksia seuraava jälkituotanto tehtiin emämaassa Ranskassa. Paikallinen elokuvatuotanto lähti varsinaisesti käyntiin vasta vuonna 1953 Ho Tši Minhin perustettua kansallisen kattoorganisaation elokuva- ja valokuvataiteelle. Tavoitteet olivat kuitenkin ajan hengen mukaan propagandistisia ja juuri saavutetun kansallisen itsenäisyyden hengessä ensisijaisesti patrioottisia. Uudistumisen aika koitti 1986, jonka myötä taiteilijoita rohkaistiin kommentoimaan todellisuuden rujojakin puolia. Elokuvalle Renewal merkitsi realismin nousukautta. Hienovireisessä ilmaisussa korostuvat heroismin sijaan yksilön ajatusmaailma ja tunnetilat. Sotadokumenttien lisäksi sodan muisto elää 2000-luvun fiktioissa, vaikka siihen ei suoranaisesti viitattaisikaan. Tunnelmissa aistii tiettyä melankoliaa, jossa menneisyys on vahvasti läsnä. Elokuvissa käsitellään samoja ongelmia, joiden kanssa painitaan muuallakin teollistuvassa maailmassa. Ilmiöt nimeltä eriarvoisuus, köyhyys, syrjintä ja päihteet purkautuvat kaupungistumisen ja traditionaalisen elämäntavan törmäyksessä. Bui Thac Chuyen ohjaus Night s Course (2000) johdattaa Hanoin hämärille sivukujille ruumiskuljettajan kyydissä. Niitä kulmia eivät tunne edes hyväosaiset paikalliset. Luokkayhteiskunnan ja taikauskon vaikutukset arkeen näyttelevät suurta roolia myös Bui Kim Quyn elokuvassa Story of the Mattress (2004). Quyn toisessa ohjauksessa Why is There No Moon in the Daytime? (2005) Elokuvissa käsitellään samoja ongelmia, joiden kanssa painitaan muuallakin teollistuvassa maailmassa. Sanna Kyllönen HIV-positiivinen nainen saa kotikylässään tylyn vastaanoton, kun oman perheen lisäksi koko kylän väki katkaisee välinsä häneen. Vietnam. Nyt. 1 -näytös koostuu palkitun animaattorin Ngo Manh Lanin töistä. Retrospektiivissä nousevat esiin niin kansallista yhtenäisyyttä vahvistavat, muinaiset sotasankarimyytit kuin arkisemmat ilmiöt kotipiirissä. Eeppinen The Legend about Giong Hero (1971) kuvaa Vietnamin taistelua ulkomaisia valloittajia vastaan. Elokuvan päähenkilö Saint Giongista kasvaa koko kansakunnan sankari. Animaatiota varteen tekijätiimi palasi legendaksi nostetun päähenkilön muinaiseen kotikylään ja opiskeli yksityiskohtaisesti kansanperinnettä tarinansa rakennusaineiksi. Vuonna 1971 tämä vietnamilaisen animaatiotaiteen mestariteos palkittiin Kultaisella kyyhkyllä Leipzigissä sekä Kultaisella Lotuksella Vietnamissa 1973. Lanin animaatioissa henkilöt on usein puettu eläinhahmoiksi. Tästä huolimatta niiden moraaliset kysymykset on rinnastettavissa yhteiskunnalliseen reaalimaailmaan. Kantavina teemoina ovat urheus, yksi kaikkien, kaikki yhden puolesta ja jollain tapaa myös työteliäs arki. Myöskään oikean ja väärän rajat eivät jää tulkinnanvaraisiksi. Varsinkin Lanin varhaisemmat animaatiot peilaavat tyypillistä vietnamilaista elokuvaa, joka oli sosialistisen järjestelmän perinteisten arvojen, yhteisöllisyyden ja patriotismin läpäisemää. Kaiken kaikkiaan kolmastoista Rake Special tarjoaa lyhyen historiansa toisen kerran kokoillan dokumenttielokuvan. Edellinen kerta oli järjestyksessään toisessa Rake Specialissa vuonna 1996, jolloin nähtiin Emile de Antonion huikea dokumenttisatiiri Millhouse valkoinen komedia (1971). Hulluksi vuodeksikin nimetyn vuoden 1968 ankara elokuvallinen kiteytys on yhdysvaltalaisen Emile de Antonion (1919 1989) pääteos, mestaridokumentti Sian vuosi, joka on edelleen merkittävin ja tiukin koskaan tehty Vietnamelokuva. Toki vielä enemmänkin: muodon ja sisällön nerokas analyysi. Sian vuosi syntyi Apinan vuonna 1968 kiivaimpien Vietnamin sodan pommitusten, taisteluiden ja protestien aikaan. Se on kokoomaelokuvan keinoin luotu Vietnamin historian ja sotien kronikka. Sian vuodessa en halunnut yksinkertaistaa historiaa, vaan halusin esittää monimutkaisen ja vaikean historian elokuvallisesti. (Emile de Antonio). Rauha on kuin suuri katedraali, jota rakennetaan kivi kiveltä Yhdysvaltain varapresidentti Hubert Humphrey Sian vuoden ensi-ilta Yhdysvalloissa oli alkuvuodesta 1969. Yleisradio teki kerrankin ajan tasalla olleen kulttuuriteon esittämällä Sian vuoden Suomen ensiesityksenä televisiossa 1969. Toki kiitos Mårten Kihlmanin rohkeuden Sian vuosi esitettiin Suomessa myös elokuvateatteriohjelmistossa, ensi-ilta oli joulukuussa 1972, jolloin Vietnamin sota lähestyi päätepistettään. PS. Elokuvahistoriallisesti merkittävin Vietnam-aiheinen lyhytelokuva, Tampereen elokuvajuhlien 1970 Grand Prix voittaja, kuubalaisen Santiago Alvarezin mestaridokumentti 79 kevättä (1969) esitetään osana Lyhytelokuvan kaanonia, jonka teema on Kuohuva 60-luku. Sian vuosi

Kuohuva 60-luku 10 Kaanonissa tajuntaa laajentava 60-luku J VUODEANT J EN UTTA AIK AT SUOM V HA Ä KETK MULLISIITSKKEVIBISNESTÄ? ATER UNDERW SOCIETY SLEEPING JÄRVI TA US M PATE H DJ KRUS 242 FRONT ATE IC ND SONIC SY ORA ELEANO M tampereen 39. kansainväliset elokuvajuhlat äljestäpäin katsoen se vaikuttaa melkein mahdottomalta vuosikymmeneltä, uneksitulta. Runsaudensarvi myyttisyyteen asti. Kuuskytluku. Sixties. The Beatles. Kaavojen murskaantuminen ennakkoluulottoman luomisen tieltä. Harmaapukuisen miehen varjosta liikkuvaksi ihmiseksi. The BeatlesManson. Huolettomuuden, mutta myös väkivallan aikakausi. Ihmismannerlaatat liikkuivat ja kitka purkautui rymisten Vietnamissa. Prahassa. Rock räjäytti speakerit. Warhol galleriat. Nuoret, miljoonat nuoret jättivät isiensä tilintarkastustoimistojen lupaaman turvatun tulevaisuuden ja ryhtyivät rakentamaan omaansa omilla ehdoillaan. Opiskelijaliikkeet, kommunismi, Berliinin muuri, ruoho, LSD, perustetaan bändi, perustetaan kommuuni. Anton Asikainen Sateenkaaren värinen VW-bussi. Tune in, turn on, drop out. The BeatlesManson-Polanski. Ehkä siksi kuuskytluvusta ei ole tehty yhtään hyvää elokuvaa. Siinä vuosikymmenessä on liikaa. Kaleidoskooppi Sixtiesin maskottilelu näyttää loputtomasti uusia, tasaveroisia teemoja samasta aiheesta. Tässä niistä neljä. This man is wanted by Interpol. Elokuvaa, joka näki seuraavalle vuosikymmenelle: Nice Time (1957) on free cineman vedenjakajalla seisova lapsi, jo lupaus huomiselle. Nuo lahjakkaat sveitsiläiset, Claude Goretta ja Alain Tanner, tallensivat vapaalla kädellä ajan viettoa kaupungissa, joka jo kuumeisesti valmistautui syntymään uudestaan Swinging Londonina. Sixties oli american decade. Eikä mikään ollut ja ole amerikkalaisempi kuin Scorpio Rising (1963). Vesimiehen ajan vasta tehdessä tuloaan, Kenneth Anger kokosi nousevan Skorpionin merkeissä yhteen amerikkalaisuuden stigmat, sen kiillon ja välkkeen, sen bensan hajun, rockin, seksin, nahan, fasismin, riitit ja rituaalit. Scorpio Rising on cult movie, elokuva kulteista ja kulttituote itsekin. Anger tihentää mielleyhtymiä ainutkertaiseksi montaasiksi ja tavoittaa odottamattomia syy-yhteyksiä. Scorpio Rising on underground. Tichý týden v domě, Hiljainen viikko talossa (Jan Svankmajer, 1969) jatkaa vapaan ilmaisun raikkaassa ilmastossa. Se on paranoiatrillerien parodia, elokuva katseesta. Mies tarkkailee taloa. Sen huoneiden oviin porattujen reikien läpi näkyy mielettömiä visioita. Alitajuntaa vai unta? Näkyjä yhdistää vain entropia. Käsittämättömän edessä ihmisen ratkaisu on ainut ja väistämätön. Ja lisäksi Santiago Alvarezin sanaton hautajaispuhe Ho Tši Minhille, 79 primaveras (1969). Vietnamin kansan lähihistoria ja 60-luvun pikakurssi muutamaan iskevään kuvaan tiivistettynä. What a long, strange trip it s been. 11 Nice Time OL ROSENH MARIKO KIERTÄÄ YA T S A N Y S D ANS K ROTHERS TÄHTUISE& N TZEN B VON HER 79 Primaveras Tämä kukkea elämä: 79 kevättä 7 M THE RAS LEHTIPISTEISSÄ Vältä huonoa musiikkia! www.rumba.fi 9 Primaveras alkaa jaksolla, joka on elokuvaleikkaamisen historian kuuluisimpia: aamun valoon täynnä elämää avautuvat terälehdet muuttuvat seuraavassa hetkessä taivaalta leijaileviksi pommeiksi, jotka maassa puhkeavat tuhoaviksi pahan kukiksi. Sama voimakas dialektiikka ravistelee katsojaa elokuvan loppuun asti. Santiago Alvarez, Dziga Vertovin ja Emile de Antonion kuubalainen hengenheimolainen, on kollaasin ja dynaamisen ilmaisun taituri, aikansa ilmiöiden seismografi. Ensimmäisen koskaan Tampereella jaetun Grand Prix n Kuubaan vienyt 79 Primaveras on Vietnamin lähihistoria välittömästi Ho Tši Minhin kuoleman jälkeen kansanjohtajan elämäntaipaleen kautta peilattuna. Vaikka sanaakaan ei lausuta, käyttää Alvarez kuvia, tekstiä ja musiikkia kuin KUOHUVA 60-LUKU LYHYTELOKUVAN KAANON Lauantai klo 14 Hällä Sunnuntai klo 16 Hällä NICE TIME (1957) 79 KEVÄTTÄ (1969) HILJAINEN VIIKKO TALOSSA (1969) SCORPIO RISING (1963) RAKE SPECIAL Keskiviikko klo 22 Hällä SIAN VUOSI (1968) Nice Time Anton Asikainen lauseita palopuheessa. Yhdistämällä arkistomateriaalia vaikka 20-luvulta uuden ajan soundeihin, hän journalistin lailla pääsee montaasin kautta syvemmälle kuin mikään uutisraportti voisi ikinä toivoa. Alvarez toimii johdonmukaisesti, mutta pelkäämättä tuoda katsojan eteen omaa maailmankuvaansa. Uutiskuvat muuttuvat symboleiksi, itseään suuremmiksi vertauskuviksi. Kokonaiset vuosikymmenet saavat loogisen, selkeän ja kuitenkin runollisen muodon. Katsojalle 79 Primaveras toimii uutisraporttina erään elämän ja erään kuoleman merkityksestä yhden tajunnan ymmärtämänä. Samalla siinä on löydettävissä ajan henki tislattuna väkeväksi liuokseksi. Se ei laimene käytössä.

12 RAJESH S. JALA tampereen 39. kansainväliset elokuvajuhlat Children of the Pyre PALA INTIAA RAJESH S. JALA 1 Perjantai klo 14 Hällä FLOATING LAMP OF THE SHADOW VALLEY (2006) CHINAR (1996) AAZADI (1996) RAJESH S. JALA 2 Lauantai klo 20 Hällä CHILDREN OF THE PYRE (2008) Floating Lamp of the Shadow Valley Vavahduttavia paloja Intiaa P ala Intiaa -ohjelmisto tuo valkokankaalle kaksi väkevää pitkää dokumenttia, jotka on ohjannut Kashmirissa kasvanut ja sieltä nuorena karkotettu Rajesh S. Jala. Floating Lamp of the Shadow Valley (2006) vie katsojan Intian, Kiinan ja Pakistanin raja-alueelle Kashmiriin ja seuraa erään perheen elämää vuoden ajan. Yhdeksänvuotias Arif kuljettaa veneellään ihmisiä ja vihanneksia saadakseen toimeentulon äidilleen ja perheen neljälle muulle lapselle. Katsojallekin käy raskaaksi katsoa, kun poika kiskoo irti järveen jäätynyttä venettään. Arifin tekemä työ olisi rankkaa aikuisellekin, mutta perheen armeijassa palveleva isäntapainen on paitsi kiinni samoissa taisteluissa joiden takia perhe kärsii, myös lasten vihan kohde, jolle ei tee tiukkaa pyöräillä hetkeksi pois kun asiat käyvät hankaliksi. Elokuvan sanoma menee perille parhaiten verratessa Arifin vaatimattomia tuloja joista perhe säästää ostaakseen palan maata vuosittaisiin miljardien kustannuksiin Intian ja Pakistanin kiistellessä edelleen, ja luultavasti loputtomiin, jo 60 vuoden takaisista asioista, joissa uskonkiistat näyttelevät suurta roolia. Children of the Pyre (2008) on Jalan uusin elokuva, puolentoista vuoden kuvauksien tulos ja yli sadan tunnin materiaalista editoitu 73 minuuttinen dokumentti. Ohjaaja onnistuu elokuvallaan tarjoamaan katsojalle mieleenpainuvan, mutta ei niin kovin miellyttävän vierailun sellaiseen maailmaan jonka olemassaoloa ei huvittaisi uskoa todeksi. Jorma Lehtola S aamelaisen elokuvan aika alkoi vuonna 1987 Nils Gaupin Oscarehdokkaasta Tiennäyttäjä. 2000luvun alussa koulutuksen, digikaluston ja omien festivaalien vauhdittamana alkoi uusi aalto, jolle oli ominaista se, mikä näkyy Tampereen elokuvasarjassakin: naisohjaajien väkevä rooli, ja toisaalta pienten independent-yhtiöiden kasvava määrä. Sisällöllisesti saamelainen elokuva on jo kirjava kuin pohjoinen puku. Nils John Porsangerin Poroprinsessa seuraa kilpa-ajaja Anne Risten Saran ja menestyksekkään Ena II -poron ponnisteluja lajissa, joka yli 50 vuoden ajan on ollut Norjassakin poronkoulutuksen näkyvin foorumi. Urbaanissa maailmassa porot kilpailevat jopa kaupunkien kaduilla! Kirjoittaja on Inarissa pidettävän Skábmagovat-festivaalin taiteellinen johtaja. Lisätietoa www.skabmagovat.fi. SÁMI FILBMA Lauantai klo 12 Plevna 6 FACES (2008) GIEHTALAGA (2008) TAIDETTAMETSÄMAASSA (2007) LEUDD (2008) LEMMENJOENKURU (2008) MEANDAS (2007) KIURRELS (2007) ROCKABILLY (2005) POROPRINSESSA (2007) Faces Chinar Karun kuvaston ohella voimakkaimmin mieleen iskostuvat poikien unelmat. Koulua käymättömien lasten haaveet paremman elämän sisällöstä ovat hyvin yksinkertaisia, meikäläisille pienestä pitäen itsestäänselvyyksinä opetettuja etuoikeuksia. Niiden olemassaolon muistaa kyseenalaistaa aina tällaisten katsausten myötä, mutta valitettavasti vain liian lyhyen aikaa. Jala ei kaunistele tosiasioita vaan näyttää olemisen edellytykset ja niiden seuraukset sellaisina kuin ne ovat. Lopputuloksessa tuskin on mitään hienovaraista. Rajesh S. Jala ei ole elokuvantekijänä ilmestynyt tyhjästä, vaan takana on 11 vuotta ja reilut kymmenen dokumenttia sekä erilaisia televisiotöitä. Jo Floating Lamp of the Shadow Valley herätti huomiota useiden festivaalien kilpailusarjoissa, ja menestystä jatkaa Children of the Pyre, joka on palkittu parhaana doku- Jala ei kaunistele tosiasioita vaan näyttää olemisen edellytykset ja niiden seuraukset sellaisina kuin ne ovat. Kaikuja kaamoksesta Ruotsalainen Liselotte Wajstedt on tehnyt elokuvan kautta matkaa takaisin saamelaisille juurilleen. Rockabilly on vahvasti kokeellinen tapa lähestyä poroerotuksen kuohuvaa maailmaa, kun taas Faces sijoittaa saamelaisten kasvot maisemaan, joka niitä on muovannut. Kolttasaamelaiset Kiurrels ja Meandaš ovat Sevettijärven koululaisten ideoimia lyhytfilmejä, joihin liittyy olennaisena osana uhanalaisen koltan kielen vahvistaminen. Teosten tutorina on ollut ohjaaja-dramaturgi Pauliina Feodoroff, jonka pitkä fiktio Non Profit sai kaksi vuotta sitten Kritiikin kannukset. Eeva Nykäsen oppilastyössä Leudd vanha Elias Mosnikoff ja hänen pojantyttärensä Henna pohtivat suhdettaan kolttien vanhaan, katoamassa olevaan leudd-lauluperinteeseen. Esityssarjan kaksi muuta oppilastyötä ankkuroituvat pohjoissaamelaiseen perinteeseen. Aura Nordbergin Giehtalaga kuvaa aiemmin suullisena välittynyttä tietämystä ja maailmankatsomusta. Kirsti Länsmanin lyhytfilmissä Lemmenjoenkuru Nils-Heikki Paltto joikaa kotimaisemissaan. Tomi Peuhkurinen Dokumentin kuvissa on jotain häiritsevän kaunista. Mustaa yötaivasta vasten lyövät lieskat näyttävät eittämättä upeilta, mutta lähikuvat paljastavat rovioissa hiiltyneiden puiden seassa käsiä, jalkoja, kalloja, kuplivaa ihoa ja tippuvaa rasvaa. Manikarnika on Intian vanhin ja laajin polttohautauspaikka, jossa ruumiita poltetaan tauotta, lähes 150 ruumiin päivätahdilla, viikon jokaisena päivänä. Työvoimana ovat lapset, alttiina rovioiden kuumentaman ilman savulle ja hajuille, ilman suojavälineitä. Dokumentti keskittyy heistä seitsemään, joiden vilpittömässä olemuksessa ei ole mitään teeskentelyä. Ehkä siksi poikien välinen leikinteko koettelee moraalikäsityksiä, vaikka vitsailu yhdistettynä marihuanaan on kenties ainoa keino, jolla homman voi kestää yli päänsä. Pojat tekevät elantonsa varastamalla ruumiilta arvoesineet ja myymällä ne eteenpäin. 13 menttina Montrealin ja São Paolon kansainvälisillä festivaaleilla. Parikymppisenä Kashmirista hindutaustansa vuoksi häädetty Jala tietää mistä kertoo. Hän osaa valita aiheensa ja onnistuu tippaakaan saarnaamatta osoittamaan, että maailmamme ei ole aina kovinkaan kaunis, eikä lähelläkään täydellistä. Jalan kuvaamien epäkohtien saattaminen suuremmankin yleisön tietoon on äärimmäisen tärkeä ja kunnioitettava teko. Inhimillisyyden nimissä sopii toivoa että niiden sisältämä viesti, lasten oikeuksien puolustaminen ja lapsityön tarpeettomaksi tekeminen, tavoittaa myös valtaa pitävät niin paikallisella kuin globaalilla tasolla. 4 lehti.fi 9 euroa www.ydin 28 Joulukuu 2008 / vuosi ainvälinen Räväkkä kans laatulehti jatkaa Suomi ja Burman Thaimaan at vastavoim 3 Syyskuu 2008 www.ydinlehti.fi 9 euroa rauhasta ja politiikasta, tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta. tumista aseistau Tilaa Ydin Kestotilaus Vuosi 2009 35 kaupan päälle kaksi numeroa vuodelta 2008. / 4 nroa Opiskelijatilaus 20 euroa / vuosi, kolme vuotta Mukana ESF-lauta pel i! Ydinaseet palaavat? Tuki alkuperäiskansoille takkuaa www.ydinlehti.fi

36. vuosikerta 14 whatta helvetia? tampereen 39. kansainväliset elokuvajuhlat 15 Vain 24 euroa vuodessa! Tilaa Tulva, Suomen luetuin feministilehti. www.tulva.fi tai 09 643 158 Kestotilaus vain 24 vuodessa. Määräaikaistilaus 4 numeroa 28. lastenkirjallisuus kärsii arvostuksen puutteesta sensuuri iski pingviiniperheeseen christine nöstlinger ja lapsen kapina Vapaudeksi käsitetään se, että kaikkea paskaa saa olla tosi paljon. Unohdetaan, että elämässä voisi olla jotain ylevää. ANNA-STINA NYKÄNEN, TulvA 1/2006 Pidän selvänä, ettei lihansyöjä voi olla feministi, mutta se selvyydestä. ANTTI NYléN, TulvA 2/2008 Vaikka nainen luonnostaan kasvaa karvaa, nykyihmisen näkökulmasta karvainen nainen on pelkkä 70-lukulainen performanssi. SIMONE F., TulvA 2/2007 Armeija vapaaehtoiseksi kaikille, loppu militarisoidulle maskuliinisuudelle! TulvA 2/2008 Numero 6 / 2008 Irtonumero 7,90 Elokuvia ja ihmisiä 24/7 www.dvoted.net dvoted on suurin pohjoismainen nuorten elokuvantekijöiden verkkoyhteisö. Katso, kommentoi ja lataa elokuvia näytille. Keskustele, hyödynnä artikkeleita tai kysy ammattilaisilta. Liity nyt. Terra incognita Sveitsi Euroopan pimeyden ydin? Sveitsiä pidetään yleisesti esimerkillisenä eurooppalaisena maana. Sveitsi on pitänyt samat rajat vuosisatoja sotimatta kertaakaan naapureittensa kanssa, maan asukkaat ovat sivistyneitä ja vauraita. Sveitsistä kuuluu harvoin huonoja uutisia. Sveitsi on keskellä Eurooppaa ja se on kuin Eurooppa pienoiskoossa; maassa puhutaan useita eri kieliä, itse asiassa eri kieliryhmät ja eri kantonit noudattavat omia tapojaan ja pitkälle omia sääntöjäänkin, mutta kaikki tapahtuu sopuisasti suuria muutoksia ja ristiriitoja välttäen. Ainakin tältä vaikuttaa ulkopuolisesta näkökumasta katsottuna. Carol Reedin elokuvassa Kolmas mies (1949) irvailtiin Sveitsin rauhallista menoa, ja sen kerrottiin saaneen aikaan vain käkikellon samaan aikaan kun muissa, vähemmän rauhallisissa maissa, tehdään merkittäviä keksintöjä ja suurta taidetta. Usein väitetään, että taide heijastaa ja ennustaa yhteiskunnan kehitystä, ja että konfliktit synnyttävät mielenkiintoista taidetta. Jos näin on, Sveitsin yhteiskunnassa saattaa olla tapahtumassa enemmän kuin aikaisemmin. Ainakin, jos jotakin voi päätellä niistä lyhytelokuvista, joita Sveitsissä on viime vuosina tehty. Jukka-Pekka Laakso Vuonna 2007 Sveitsissä pidettyjen vaalien yhteydessä englantilainen Independent-lehti julkaisi artikkelin Sveitsistä, jonka otsikko oli: Swizerland: Europe s heart of darkness? Eli Sveitsi Euroopan pimeyden ydin? Artikkelin syynä oli vaalien yhteydessä ilmennyt muukalaisvihamielinen kampanjointi, jossa peloteltiin ulkomaalaisilla, erityisesti muslimimaista tulevilla. Tämä on sveitsiläinen, mutta myös hyvin yleiseurooppalainen ilmiö. Kuten muuallakin Euroopassa, Sveitsiin on viime vuosina tullut runsaasti pakolaisia ja Sveitsissäkin pyritään kohtelemaan hakijoita perinteisiä eurooppalaisia, humanistisia arvoja kunnioittaen, kuitenkin päättäväisesti pelättyä ulkomaalaisten tulvaa torjuen. Whatta Helvetia? -ohjelmiston lyhytelokuvissa esiintyvät monet muistakin eurooppalaisista nykyelokuvista tutut teemat. Elokuvissa tulevat esille maahanmuuttajien ongelmat, piilevä rasismi, urbaanin elämän yksinäisyys ja nuorten pahoinvointi materiaalisen elämän yltäkylläisyyden keskellä. Elokuvat osoittavat että myös maailmankuulun maitosuklaan maassa voidaan pahoin. Parhaimmillaan elokuvat kertovat omasta ajastaan ja ympäröivästä todellisuudesta. Tässä mielessä Whatta helvetia? -kokonaisuus on esimerkillinen, se ei tuo katsottavaksi vain ongelmia ja synkkyyttä, mukana on myös huumoria, elämän absurdiutta ja yllättäviäkin tapoja kertoa ympäröivästä todellisuudesta. Ehkä ne auttavat ymmärtämään hieman paremmin mikä Sveitsi on. Elokuvat ilmentävät lisäksi erinomaista elokuvan tekemisen ammattitaitoa. Sveitsistä on viime vuosina tullut enenevässä määrin kiinnostavia lyhytelokuvia, mistä on osoituksena myös niiden saamat lukuisat palkinnot. Tampereellakin esitettävä Auf die Strecke on luultavasti sveitsiläisen elokuvahistorian palkituin elokuva, ja se voi olla hyvinkin mukana kun vuoden 2009 Oscar-palkintoja jaetaan. Toinen runsaasti palkittu elokuva on René, joka muun muassa palkittiin viime vuonna Tampereella parhaana fiktiona. Palkinto meni Sveitsiin ensimmäistä kertaa festivaalin historian aikana. Whatta Helvetia? -kokonaisuuden täydentää sveitsiläistä ja eurooppalaistakin todellisuutta pienoiskoossa osuvasti kuvaava pitkä dokumentti La Forteresse, jossa seurataan elämää pakolaisten vastaanottokeskuksessa. Jos Sveitsi on kuin Eurooppa pienoiskoossa, tämä Linnoitus, La forteresse, voidaan nähdä kuvana koko Sveitsistä. Elokuvissa tulevat esille maahanmuuttajien ongelmat, piilevä rasismi, urbaanin elämän yksinäisyys ja nuorten pahoinvointi materiaalisen elämän yltäkylläisyyden keskellä. Nouvel ordre La valise Inhimillinen hätä vaurauden porteilla Katariina Pasuri Fernand Melgarin tuore dokumentti La forteresse (2008) on karun realistinen kuvaus sveitsiläisessä Vallorbessa toimivasta pakolaiskeskuksesta. Turvapaikanhakijat ympäri maailman saapuvat keskukseen hakeakseen turvaa ja parempaa elämää yhdestä Euroopan vauraimmista maista, joka tiukensi pakolaislakejaan vuonna 2006. Dokumentissa Melgar pohtii mikä on aiheuttanut sveitsiläisissä pelon pakolaisia kohtaan, ajanut valtion lukitsemaan porttinsa ja muuttumaan turvapaikasta horjumattomaksi linnakkeeksi. Dokumentti seuraa niin keskuksen asukkaiden kuin työntekijöidenkin elämää kahden kuukauden ajalta. Se ei kaunistele sitä faktaa, että joskus ihmisten inhimilliset tarpeet ja toiveet törmäävät periksi antamattoman koneiston kanssa. Elokuva näyttää armottomasti vaikeudet, joita keskuksen työntekijät kohtaavat työssään; epäilyjä hakijoiden valehtelusta ja totuuden pimittämisestä sekä alkoholi- ja huumeongelmista. Samalla elokuva onnistuu olemaan humaani kuvaus globaalista ongelmasta ja korostamaan sitä, että jokaisella tulijalla on oma historiansa. Somalialaisen turvapaikanhakijan tarina on kuin kopioitu median kauhutarinoista. Kertomuksessa yhdistyvät väkivallan uhka kotimaassa, pitkä vaellus aavikon halki ja painajaismainen venematka meren yli. Maahanmuuttoviranomaisten on vaikea uskoa hänen tarinaansa, joka on täynnä stereotypioita ja aukkoja. Sen sijaan kolumbialaisen perheen tarina heidän poikansa murhasta, joka on johtanut perheen tarpeeseen paeta kotoaan, kuulostaa viranomaisten mielestä huomattavasti uskottavammalta. Elokuvan ehkä mieleenpainuvin hahmo on 16-vuotias poika, joka on menettänyt molemmat vanhempansa kotimaassaan. Hän kärsii unettomuudesta ja painajaisista ja erehtyy toisinaan lääkitsemään itseään alkoholilla, mitä ei hyvällä katsota keskuksessa. Hänen raastava toivottomuutensa tulevaisuuden suhteen pysäyttää. Elokuvassa eri kulttuurien perhekäsitys törmää eurooppalaiseen. Se tuo WHATTA HELVETIA? WHATTA HELVETIA? 1 Torstai klo 22 Plevna 5 Perjantai klo 12 Plevna 6 AUF DER STRECKE (2007) JEU (2006) BECKENRAND (2006) TWIST (2006) RÉNE (2007) WHATTA HELVETIA? 2 Perjantai klo 20 Plevna 6 Lauantai klo 10 Plevna 6 WIR SIND DIR TREU (2005) CEVAPICI (2005) NOUVEL ORDRE (2006) HELL FOR LEATHER (1998) EINSPRUCH III (2002) RASENDE LIEBE (2006) NOSFERATU TANGO (2002) WHATTA HELVETIA? 3 Lauantai klo 20 Plevna 6 LAUBERHORNRENNEN IM SOMMER (2007) FROHE OSTERN (2005) 30 SEKUNDEN SCHWEIZ (2005) 1km ZÜRICH HARDBRÜCKE (2007) EINSPRUCH V (2007) BROKE (2000) LA DÉLOGEUSE (2008) SCHENGLET (2002) ASCHENBRÜDER (2006) WHATTA HELVETIA? 4 Sunnuntai klo 14 Hällä SCHWITZE (2008) TERRA INCOGNITA (2005) THE BELLRINGER (2007) JE SUIS UN BOMBE (2006) LA VALISE (2007) HUNDE (2005) ICEBERGS (2007) SCHNÄBI (2006) ÜBERGÄNGE (2007) LA FORTERESSE (2008) Sunnuntai klo 12 Plevna 1 esiin myös vaikeuden määrittää sitä, mikä on riittävä syy saada lupa jäädä Eurooppaan. Todellisuus ei aina ole niin mustavalkoinen kuin ne lakipykäliin kirjatut tekstit, jotka päätöksiä ohjaavat. La forteresse sai ensi-iltansa viime elokuussa Locarnon elokuvajuhlilla, ja se on palkittu monilla festivaaleilla ympäri maailman. Dokumenttia on kiitetty sen herkkyydestä ja älyllisyydestä, sen kyvystä herättää ajatuksia ja kertoa vahva viesti elokuvailmaisun keinoin. La forteresse