TUTKIMUSRAPORTTI 15 - ROVANIEMI 211 Jyrki Autti, Erkki Huttula ja Johanna Mehtälä Kemijoen jokialueen kalatalousvelvoitteen tarkkailutulokset vuosina 25-29
TUTKIMUSRAPORTTI 15- ROVANIEMI 211 Jyrki Autti, Erkki Huttula, Johanna Mehtälä Kemijoen jokialueen kalatalousvelvoitteen tarkkailutulokset vuosina 25-29
Julkaisija-Utgivare-Published by Asiakirjan koodi-kod-code Tutkimusraportti nro 15 Asiakirjan päivämäärä-datum-date 8.12.211 Tekijä(t)-Författare-Author(s) Jyrki Autti, Erkki Huttula, Johanna Mehtälä Toimeksiantaja-Updragsgivare-Commissioned by Kemijoki Oy ja PVO-Vesivoima Oy Nimike-Namn-Title Kemijoen jokialueen kalatalousvelvoitteen tarkkailutulokset vuosina 25-29 Tiivistelmä-Referat-Abstract Kemijoki Oy ja PVO-Vesivoima Oy kompensoivat voimalaitosrakentamisen aiheuttamia kalataloushaittoja Kemijoen jokialueella kalaistutuksin. Istutusvelvoitteet perustuvat Pohjois-Suomen vesioikeuden (nyk. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto) ja korkeimman hallinto-oikeuden antamiin päätöksiin, joiden mukaan yhtiöiden on myös tarkkailtava istutusten tuloksellisuutta kalatalousviranomaisen hyväksymän suunnitelman mukaisesti. Tässä raportissa esitetään kalataloudellisen velvoitetarkkailun tulokset Kemijoen jokialueelta vuosilta 25-29. Kalataloustarkkailussa käytetyt menetelmät ovat olleet kalastuskirjanpito, kalakantanäytteet, kalamerkinnät sekä kalastustutkimukset. Kemijoen jokialueen kalatalousvelvoitteen toteutusta muutettiin 199-luvulla korvaamalla heikkotuottoisiksi osoittautuneita kesänvanhojen siikojen istutuksia lupapäätöksen mahdollistamalla tavalla muiden kalalajien eli kirjolohen ja taimenen istutuksin. Samalla taimenten istukaskokoa kasvatettiin huomattavasti alkuperäisen velvoitepäätöksen mukaisesta vähimmäiskoosta. Siika- ja harjusistukkaita on korvattu myös kuhaistutuksin Kemijoen pääuoman altailla ja Raudanjoen Olkka- ja Jyrhämäjärvillä. Muutokset kalatalousvelvoitteen hoidossa ovat johtaneet esim. Kemijoen pääuoman voimalaitosaltailla siihen, että kirjolohen ja taimenen osuus saaliista on kohonnut merkittävästi ja on alkanut vakiintumaan nykyisille tasoille. Tällä tarkkailujaksolla Kemijoen jokialueen taimensaaliista noin 4 prosenttia pyydettiin pääuoman voimalaitosaltailta. Hieman yli puolet taimensaaliista jakautuu tasaisesti Ylä- Kemijoen, Kitisen ja Ounasjoen kesken. Taimenistutusten tuloksellisuutta tosin alentaa pyynnin kohdistuminen vielä alamittaisiin istukkaisiin sekä istukkaisiin kohdistuva predaatio. Kirjolohen osuus pääuomasta pyydetystä kokonaissaaliista käsitti lähes neljänneksen. Siikasaalis koostui kaikkialla suurelta osin luonnonvaraisesti lisääntyvästä sekä istutuksissa käytetystä vaellussiiasta ja sen saalisosuus oli merkittävin Kitisellä, Ounasjoella ja Ylä-Kemijoella. Harjusta saadaan pääasiassa Ounasjoesta ja Ylä- Kemijoesta sekä Keski-Kemijoelta Vanttauskosken voimalaitoksen ja Oikaraisen väliseltä jokijaksolta. Kemijoen pääuoman sekä Kitisen voimalaitosaltailla harjussaalis oli alhainen, mutta niihin laskevissa sivujoissa sen osuus oli merkittävä. Hauki on yleinen saalislaji kaikkialla Kemijoen vesistössä ja sen osuus oli lähes kolmannes tiedustelujen kokonaissaaliista. Kuhasaalis Kemijoen pääuoman voimalaitosaltailla on viime vuosina lisääntynyt tehostuneiden kuhaistutusten myötä ja jatkossa sen osuus saaliissa tulee todennäköisesti kasvamaan edelleen. Avainsanat-Nyckelord-Key words Kemijoki, kalakannat, kalaistutukset, velvoitetarkkailu ISSN ja avainnimike-nyckelnamn-key name - ISBN - Kokonaissivumäärä-Sidantal-Number of Pages 16 Jakaja-Utdelad av-distributed by Kemijoki Oy Valtakatu 11 Puhelin (16) 741 FIN-961 ROVANIEMI Faksi (16) 74 238 FINLAND Int. +358 16 741 www.kemijoki.fi info@kemijoki.fi Kieli-Språk-Language Suomi Luottamuksellisuus-Konfidentiell-Confidentiality Julkinen Hinta-Pris-Price -
SISÄLLYS 1 JOHDANTO...1 2 VELVOITETARKKAILUALUE...2 3 VELVOITEISTUTUKSET...5 4 AINEISTO JA MENETELMÄT...9 4.1 KALASTUSKIRJANPITO...9 4.2 KALAKANTANÄYTTEET...9 4.3 KALAMERKINNÄT...1 4.4 KALASTUSTUTKIMUKSET...1 4.5 KOEKALASTUKSET...11 5 SÄÄSTÄ JA HYDROLOGIASTA...12 6 TULOKSET...15 6.1 ALA-KEMIJOKI...15 6.1.1 Kalastuskirjanpito...15 6.1.1.1 Saalis eri pyydyksillä... 15 6.1.1.2 Pyyntiponnistus... 17 6.1.1.3 Yksikkösaaliit... 18 6.1.1.3.1 Siika... 18 6.1.1.3.2 Taimen... 19 6.1.1.3.3 Harjus... 2 6.1.1.3.4 Kirjolohi... 2 6.1.1.3.5 Kuha... 21 6.1.1.3.6 Hauki... 22 6.1.2 Kalakantanäytteet...23 6.1.2.1 Siika... 23 6.1.2.2 Harjus... 25 6.1.2.3 Kuha... 26 6.1.3 Kalastustiedustelut...28 6.2 KESKI-KEMIJOKI...29 6.2.1 Kalastuskirjanpito...29 6.2.1.1 Saalis eri pyydyksillä... 29 6.2.1.1.1 Valajaskosken patoallas... 29 6.2.1.1.2 Vanttauskosken voimalaitos - Sierilä... 29 6.2.1.1.3 Vanttauskosken voimalaitosallas... 3 6.2.1.1.4 Pirttikosken voimalaitosallas (Juujärvi)... 31 6.2.1.1.5 Saalisosuuksien kehitys verkko- ja vapakalastuksessa... 31 6.2.1.2 Pyyntiponnistus... 33 6.2.1.3 Yksikkösaaliit... 34 6.2.1.3.1 Siika... 34 6.2.1.3.2 Taimen... 34 6.2.1.3.3 Harjus... 36 6.2.1.3.4 Kirjolohi... 37 6.2.1.3.5 Hauki... 38 6.2.2 Kalakantanäytteet...39 6.2.2.1 Siika... 39 6.2.2.2 Harjus... 39 6.2.2.3 Taimen... 41 6.2.3 Kalamerkinnät...43 6.2.3.1 Taimenmerkinnät Vanttauskosken altaalla... 43 6.2.4 Kalastustiedustelu...43 6.3 RAUDANJOKI...45 6.3.1 Kalastustiedustelu...45 6.3.1.1 Kalastustiedustelun toteutus... 45 6.3.1.2 Raudanjoen jokialue, Yli-Nampa-, Ala-Nampa- ja Vikajärvi... 46 6.3.1.3 Olkkajärvi... 55 6.3.1.4 Jyrhämäjärvi... 59 6.3.1.5 Vapaat kommentit... 61 6.3.1.6 Ravustus... 62 6.4 KEMIJÄRVI...63 6.5 YLÄ-KEMIJOKI JA TENNIÖJOKI...63 6.5.1 Kalastuskirjanpito...63 6.5.1.1 Saalis eri pyydyksillä... 63 6.5.1.2 Pyyntiponnistus... 65 i
6.5.1.3 Yksikkösaaliit... 66 6.5.1.3.1 Siika... 66 6.5.1.3.2 Taimen... 67 6.5.1.3.3 Harjus... 68 6.5.1.3.4 Hauki... 7 6.5.2 Kalakantanäytteet...71 6.5.2.1 Siika... 71 6.5.2.2 Harjus... 73 6.5.2.3 Taimen... 74 6.5.3 Taimenmerkinnät Ylä-Kemijoella...76 6.5.4 Kalastustiedustelut...76 6.6 LUIROJOKI...77 6.6.1 Kalastuskirjanpito...77 6.6.1.1 Saalis eri pyydyksillä... 77 6.6.1.2 Pyyntiponnistus... 78 6.6.1.3 Yksikkösaaliit... 79 6.6.1.3.1 Siika, taimen ja harjus... 79 6.6.1.3.2 Hauki... 79 6.6.2 Kalakantanäytteet...8 6.6.2.1 Harjus... 8 6.6.3 Kalastustiedustelut...82 6.7 KITINEN...82 6.7.1 Kalastuskirjanpito...82 6.7.1.1 Saalis eri pyydyksillä... 82 6.7.1.2 Pyyntiponnistus... 85 6.7.1.3 Yksikkösaaliit... 86 6.7.1.3.1 Siika, taimen, harjus, kirjolohi ja hauki... 86 6.7.2 Kalakantanäytteet...88 6.7.2.1 Siika... 88 6.7.2.2 Harjus... 92 6.7.2.3 Taimen... 92 6.7.3 Kalastustiedustelut...93 6.7.3.1 Tiedustelun toteutus... 93 6.7.3.2 Kalastajien ja kalastuspäivien määrä... 94 6.7.3.3 Pyydysten käyttö... 95 6.7.3.4 Saalis... 1 6.7.3.4.1 Kurittukosken allas... 1 6.7.3.4.2 Vajukosken allas... 11 6.7.3.4.3 Matarakosken allas... 11 6.7.3.4.4 Kelukosken allas... 12 6.7.3.4.5 Kurkiaskan allas... 12 6.7.3.4.6 Kokkosnivan allas... 13 6.7.3.4.7 Kokkosnivan alapuoli... 13 6.7.3.4.8 Koko Kitinen... 14 6.7.3.5 Taimensaalis... 16 6.7.3.6 Suurimmat kalat... 17 6.7.3.7 Kitiseen laskevien sivujokien saaliit... 18 6.7.3.8 Mielipidekysymykset... 19 6.7.3.9 Vapaamuotoiset kommentit... 117 6.8 OUNASJOKI...117 6.8.1 Kalastuskirjanpito...117 6.8.1.1 Saalis eri pyydyksillä... 117 6.8.1.2 Pyyntiponnistus... 12 6.8.1.3 Yksikkösaaliit... 121 6.8.1.3.1 Siika, taimen ja harjus... 121 6.8.1.3.2 Hauki... 122 6.8.2 Kalakantanäytteet...123 6.8.2.1 Siika... 123 6.8.2.2 Harjus... 126 6.8.3 Taimenmerkinnät...127 6.8.4 Kalastustiedustelut...127 7 TULOSTEN TARKASTELU...129 7.1 ALA-KEMIJOKI...129 7.1.1 Kalastus...129 7.1.2 Siika...129 7.1.3 Taimen...13 7.1.4 Harjus...13 ii
7.1.5 Kirjolohi...131 7.1.6 Kuha...131 7.1.7 Hauki...132 7.1.8 Muut lajit...132 7.2 KESKI-KEMIJOKI...132 7.2.1 Kalastus...132 7.2.2 Siika...133 7.2.3 Taimen...134 7.2.4 Harjus...135 7.2.5 Kirjolohi...135 7.2.6 Muut lajit...136 7.3 RAUDANJOKI...136 7.3.1 Kalastus...136 7.3.2 Siika...137 7.3.3 Taimen...137 7.3.4 Harjus...137 7.3.5 Muut lajit...138 7.4 YLÄ-KEMIJOKI JA TENNIÖJOKI...138 7.4.1 Kalastus...138 7.4.2 Siika...139 7.4.3 Taimen...139 7.4.4 Harjus...14 7.4.5 Muut lajit...141 7.5 LUIROJOKI...141 7.5.1 Kalastus...141 7.5.2 Siika...141 7.5.3 Taimen...142 7.5.4 Harjus...142 7.5.5 Muut lajit...142 7.6 KITINEN...143 7.6.1 Kalastus...143 7.6.2 Siika...143 7.6.3 Taimen...144 7.6.4 Harjus...144 7.6.5 Kirjolohi...145 7.6.6 Muut lajit...145 7.7 OUNASJOKI...146 7.7.1 Kalastus...146 7.7.2 Siika...146 7.7.3 Taimen...147 7.7.4 Harjus...148 7.7.5 Muut lajit...148 8 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET...15 KIITOKSET...156 KIRJALLISUUS...157 LIITTEET iii
1 JOHDANTO Kemijoen kalakantojen istutus- ja tarkkailuvelvoitteet perustuvat Pohjois-Suomen vesioikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden antamiin päätöksiin. Päätösten mukaan on Kemijoki Oy:n ja Pohjolan Voima Oy:n (nyk. PVO-Vesivoima Oy) istutettava Kemijokeen ja sen merelliselle vaikutusalueelle kalanpoikasia voimatalousrakentamisesta kalastolle ja kalastukselle aiheutuneiden haittojen kompensoimiseksi. Istutusten tuloksia on seurattava maa- ja metsätalousministeriön hyväksymän suunnitelman mukaisesti. Lainvoimaisen tarkkailusuunnitelman on maa- ja metsätalousministeriö hyväksynyt vuonna 26 (MMM:n päätös Drno 5813/717/24). Ministeriön edellyttämällä tavalla yhtiöt jättivät uudistetun tarkkailusuunnitelman Lapin TE-keskuksen (nyk. Lapin ELY-keskus) hyväksyttäväksi vuoden 27 lopussa. Lapin TE-keskus hyväksyi tarkkailusuunnitelman päätöksellään 3.9.28 (Dnro 3356/5723-27), mutta hyväksymispäätöksestä tehtiin oikaisuvaatimus. Sekä Pohjois- Suomen ympäristölupavirasto (nyk. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto) että Vaasan hallinto-oikeus ovat hylänneet ko. oikaisuvaatimuksen ja tällä hetkellä asia on käsittelyssä korkeimmassa hallintooikeudessa, joten kyseinen suunnitelma ei ole saanut lainvoimaa. Istutusvelvoitteen hoidosta Kemijoella on vuodesta 1987 alkaen vastannut Kemijoki Oy:n ja PVO- Vesivoima Oy:n yhteisesti omistama Voimalohi Oy. Tähän raporttiin on koottu kalataloudellisen velvoitetarkkailun tulokset ja niiden arviointi Kemijoen jokialueelta vuosilta 25-29. Edelliset tarkkailujaksot on raportoitu vuosilta 1983-1988, 1989-1993, 1994-1999 ja 2-24. 1
2 VELVOITETARKKAILUALUE Velvoitetarkkailualue määräytyy merellisten vaelluskalojen entisten levinneisyysalueiden mukaisesti. Kemijoen jokialueella tarkkailualue käsittää Kemijoen pääuoman suurimpine sivuhaaroineen (Ounasjoki, Raudanjoki, Ylä-Kemijoki, Luirojoki ja Kitinen) Isohaaran voimalaitospatoon saakka. Säännöstellyn Kemijärven ja sen padotusalueen eli Kemijärven yläpuolisen jokialueen Ylä-Kemijoen, Luirojoen ja Kitisen yhtymäkohtaan saakka, kalakantoja tarkkaillaan maksuvelvoitevaroin erillisen ohjelman mukaisesti. Lokan ja Porttipahdan tekojärvillä ei ole kalataloustarkkailuvelvoitteita. Tarkkailualue on esitetty kuvassa 1. Ala-Kemijoella tarkoitetaan tässä raportissa Kemijoen pääuomaa välillä Isohaaran voimalaitos Valajaskosken voimalaitos. Alue käsittää siis Isohaaran, Taivalkosken, Ossauskosken ja Petäjäskosken voimalaitosaltaat. Alue kuuluu Ala-Kemijoen kalastusalueeseen. Isohaaran voimalaitosaltaan pinta-ala on 1 35 ha ja pituus 18 km. Altaaseen ei laske sivujokia. Taivalkosken voimalaitosaltaan pinta-ala on 1 627 ha ja pituus 36 km. Altaaseen laskevat sivujoet ovat Kaisa-, Vare-, Vaa-, Loue-, Lehmi- ja Runkausjoki. Ossauskosken voimalaitosaltaan pinta-ala on 1 64 ha ja pituus 18 km. Altaaseen laskevat sivujoet ovat Vähä- ja Leivejoki. Petäjäskosken voimalaitosaltaan pinta-ala on 2 671 ha ja pituus 22,5 km. Altaaseen laskevat sivujoet ovat Ternu- ja Ropsajoki. Keski-Kemijoella tarkoitetaan tässä raportissa Kemijoen pääuomaa välillä Valajaskosken voimalaitos - Seitakorvan voimalaitos. Alue käsittää siten Valajaskosken voimalaitoksen padotusalueen Ounasjokea Sinettään ja Kemijokea Olkkakoskeen saakka, jokijakson välillä Olkkakoski- Vanttauskoski, Vanttauskosken voimalaitosaltaan sekä Pirttikosken voimalaitosaltaan. Alue kuuluu Keski-Kemijoen kalastusalueeseen. Valajaskosken voimalaitosaltaan pinta-ala on 2 8 ha. Olkkakosken - Vanttauskosken välinen Kemijoki on noin 4 km pitkä virta-alue, jonka virtaamaan ja veden korkeuteen vaikuttaa yläpuolisen Vanttauskosken voimalaitoksen säännöstely. Alueen pinta-ala on 932 ha ja siihen laskevat merkittävimmät sivujoet ovat Kampsajoki ja Kuohunkijoki. Vanttauskosken voimalaitosallas on 22 km pitkä ja sen yläosassa on Auttinjyrhämän järvimäinen jokilaajentuma. Alueen pinta-ala on yhteensä 8 ha siihen laskevat sivujoet ovat Kaihua- ja Auttijoki. Pirttikosken voimalaitosallas on noin 15 km pitkä ja sen yläosassa on Juujärven järvilaajentuma. Alueen pinta-ala on yhteensä 733 ha. Juujärveen laskevat Siikajoki ja Päiväjoki. Raudanjoen vesistö on Kemijoen suurista haaroista järvisin. Joki saa alkunsa Lismanaavan länsipuolelta ja virtaa Yli-Nampajärven (pinta-ala 64 ha) ja Ala-Nampajärven (44 ha) kautta Vikajärveen (638 ha) ja edelleen Olkkajärveen (1 517 ha). Olkkajärveä säännöstellään Permantokosken voimalaitoksella. Permantokosken voimalaitokselta Raudanjoen vedet purkautuvat Jyrhämäjärven kautta Kemijokeen Oikaraisen kylän kohdalla noin 2 km Rovaniemeltä ylävirtaan. Tarkkailualue käsittää Vuojokisuun alapuolisen Raudanjoen em. järvineen Permantokosken voimalaitokseen saakka. Jokijakson pituus on noin 12 km. Alue kuuluu Raudanjoen kalastusalueeseen. Raudanjoen Olkkajärven yläpuoliset kosket on kunnostettu uittosäännön kumoamisen jälkeen vuosina 1993-1994 ja alaosan kosket (käytännössä Vika- ja Vaattunkiköngäs) vuonna 1999. 2
Porttipahta Ounasjoki Lokka PORTTIPAHTA KURITTUKOSKI VAJUKOSKI MATARAKOSKI KELUKOSKI KURKIASKA Kitinen Luiro KOKKOSNIVA LOKKA Ylä-Kemijoki Tenniöjoki Napapiiri Rovaniemi VALAJASKOSKI PETÄJÄSKOSKI OSSAUSKOSKI TAIVALKOSKI ISOHAARA Kemijoki Raudanjoki Kemijärvi PERMANTO- KOSKI JUMISKO SEITA- KORVA VANTTAUS- Suolijärvet PIRTTI- KOSKI KOSKI KEMIJOKI OY:N VOIMALAITOS PVO-VESIVOIMA OY:N VOIMALAITOS SÄÄNNÖSTELYJÄRVI TEKOJÄRVI VALUMA-ALUE Kuva 1. Kemijoen vesistö- ja velvoitetarkkailualue. Ylä-Kemijoki alkaa useina latvahaaroina Savukosken kunnan pohjoisosassa. Ylä-Kemijoki on rakentamaton joki, jonka luonnontilaa ovat muuttaneet lähinnä uittoperkaukset ja metsäojitukset. Ylä- Kemijokeen laskee useita sivujokia, joista merkittävimmät ovat Kairijoki, Värriöjoki ja Tenniöjoki. Uiton loputtua Kemijoella on Ylä-Kemijoen uittosääntö kumottu ja kosket kunnostettu Lapin ympäristökeskuksen toimesta vuosina 1999 21. Ylä-Kemijoki kuuluu koskiensuojelulain piiriin (35/87) Tenniöjoen yhtymäkohdan alapuolista osaa lukuun ottamatta. 3
Tarkkailualueeseen kuuluu Kuttusojan alapuolinen 144 km:n pituinen jokijakso Tenniöjoki mukaan lukien. Ylä-Kemijoen latvaosa Kuttusojan suun yläpuolella on ollut rauhoitettuna kaikelta kalastukselta jo vuodesta 1965 lähtien. Alue kuuluu Yli-Kemin kalastusalueeseen. Luirojoen yläosassa sijaitsee vuonna 1967 valmistunut Lokan tekojärvi, jonka vedet on Vuotson kanavan rakentamisen jälkeen (v. 1981) juoksutettu Porttipahdan tekojärveen ja edelleen Kitiseen. Luirojoki on kautta vuoden luonnontilaista vähävetisempi. Juoksutussääntö turvaa Tanhuan kylän kohdalla minimivirtaamaksi 7 m 3 /s. Luirojoen pituus Lokan padon alapuolella on 133 km ja putouskorkeutta tällä välillä on 97 m. Luirojoen kosket perattiin aikanaan perusteellisesti useassa vaiheessa. Uiton loputtua Luirojoen uittosääntö on kumottu ja kosket kunnostettiin Lapin ympäristökeskuksen toimesta vuosina 1998 1999. Lokan tekojärven alapuolinen Luirojoki kuuluu Sodankylän kalastusalueeseen. Kitisen tarkkailualue käsittää Porttipahdan tekojärven alapuolisen Kitisen pääuoman. Alue kuuluu Sodankylän kalastusalueeseen. Putouskorkeutta Kitisessä on Porttipahdan alapuolella noin 98 m. Kitisen yläosalla olevan Porttipahdan tekojärven täyttö aloitettiin vuonna 197. Porttipahdan padossa on myös voimalaitos. Porttipahdan ja Luiron latvoille rakennetun Lokan tekojärven yhdistävä Vuotson kanava valmistui vuonna 1981. Tämän jälkeen Lokan tekojärven vesi on juoksutettu kanavan kautta Porttipahtaan ja edelleen Kitiseen. Kitisen alaosan Kemihaaran-Kokkosnivan välinen alue on 16 km pitkä luonnonuoma, jonka vesimääriin vaikuttaa Kokkosnivan voimalaitoksen vuorokausisäännöstely. Kyseiselle alueelle ulottuu lisäksi Kemijärven säännöstely. Kokkosnivan voimalaitosallas (valmistui v. 199) on pinta-alaltaan 1 794 ha ja pituudeltaan 42 km. Altaaseen laskevat Käyräsjoki ja Ylä-Korpijoki. Kurkiaskan voimalaitosaltaan (valmistui v. 1992) pinta-ala on 649 ha ja pituus 18 km. Altaaseen laskevat Ora-, Kylä-, Jeesiö-, ja Kelujoki. Lisäksi Kurkiaskan voimalaitoksen tulvaluukkujen alapuolisessa vanhassa uomassa on piilopadolla nostettu Nivalampi. Kitisen viimeisin voimalaitos, Kelukoski, valmistui syksyllä 21. Kelukosken voimalaitosaltaan pinta-ala on 1 15 ha ja pituus 17 km. Altaaseen laskeva sivujoki on Sattasjoki. Matarakosken voimalaitosallas (valmistui v. 1995) on pinta-alaltaan 325 ha ja pituudeltaan 16 km. Altaaseen laskee Ala-Postojoki. Vajukosken voimalaitosaltaan (valmistui v. 1985) pinta-ala on 1 56 ha ja pituus 23 km. Altaaseen laskevat Ylä-Posto-, Ala-Liesi-, Ylä-Liesi- ja Ala-Vaalojoki. Kitisen ylin, Kurittukosken voimalaitosallas (valmistui v. 1987) on pinta-alaltaan 394 ha ja pituudeltaan 13 km. Altaaseen laskevat Ylä-Vaalo- ja Pomojoki. Ounasjoki alkaa Enontekiön Ounasjärvestä, johon laskee useita pienehköjä jokia. Ounasjoen pääuoman kokonaispituus on noin 3 km ja pinta-ala noin 4 8 ha. Pääuomassa on putouskorkeutta yhteensä 214 m. Pääuomaan laskee useita sivujokia, joista suurimpia ovat Meltausjoki ja Loukinen. Ounasjoen vesistöalueen pinta-ala (13 853 km 2 ) käsittää noin neljänneksen koko Kemijoen vesistöalueen pinta-alasta. Ounasjoen vesistöalueella ei ole vesivoimalaitoksia eikä voimataloudellista säännöstelyä. Ounasjoki on lisäksi suojeltu voimatalousrakentamiselta erillislailla (73/1983). Kemijoen pääuoman Valajaskosken voimalaitoksen padotus tosin vaikuttaa Ounasjoen alaosalla n. 2 km matkalla Ounasjokisuusta Sinettään saakka. Ounasjoen kosket on kunnostettu uittosäännön kumoamisen jälkeen vuosina 1999 25 Lapin ympäristökeskuksen toimesta. Ounasjoen vesistöalue muodostaa Ounasjoen kalastusalueen. 4
3 VELVOITEISTUTUKSET Voimalaitosrakentamisesta johtuva Kemijoen jokialueen kalanistutusvelvoite on 2 1 yksikesäistä siikaa, 2 yksikesäistä harjusta tai siikaa ja 6 vähintään 2 cm:n pituista järvitaimenta. Kitisellä on tämän perusvelvoitteen lisäksi voimalaitoskohtaisia erillisvelvoitteita. Velvoitteiden sisältö on koottu taulukkoon 1. Päävelvoitteen osalta istutusvelvoite on jaettu eri osa-alueiden kesken vesipinta-alojen suhteessa. Velvoitepäätös mahdollistaa istukkaan lajin ja/tai koon vaihtamisen siten, että istutusten rahallinen arvo ei muutu. Taulukko 1. Kemijoki Oy:n ja PVO-Vesivoima Oy:n kalanistutus- ja tarkkailuvelvoitteet Kemijoen jokialueella. Kitisen voimalaitosten osalta velvoitteet ovat 1 % Kemijoki Oy:n, päävelvoitteen osalta vastuut ovat 83 % Kemijoki Oy ja 17 % PVO-Vesivoima Oy. Alue / kalalaji Ikä / koko Istutus, kpl/v Tarkkailu enintään, /a Kemijoki 5 456 Taimen vähintään 2 cm 6 Siika 1-kesäinen 2 1 Harjus tai siika 1-kesäinen 2 Kurittukoski 841 Taimen vähintään 2 cm 3 Taimen 1-vuotias 1 Siika 1-kesäinen 12 Harjus 1-kesäinen 1 Vajukoski 76 Taimen vähintään 2 cm 3 Taimen 1-vuotias 2 75 Siika 1-kesäinen 4 Harjus 1-kesäinen 4 Matarakoski 1 85 Taimen 1-vuotias 2 Siika 1-kesäinen 1 Harjus 1-kesäinen 12 Kelukoski - Harjus 1-kesäinen 4 Taimen vähintään 3 cm 7 Kurkiaska Taimen vähintään 2 cm 5 - Taimen 1-vuotias 4 2 Harjus 1-kesäinen 3 Kokkosniva 2 859 Taimen vähintään 2 cm 2 5 Siika 1-kesäinen 15 Harjus 1-kesäinen 23 Yksityiskohtaiset toteutuneet kappalemääräiset velvoiteistutukset eri alueilla on esitetty liitteessä 1. Seuraavissa kuvissa on esitetty Kemijoen jokialueen velvoiteistutusten toteutuminen vuosina 1983-29. Kuvaajat on koottu siten, että istutusten toteutuminen on esitetty suhteessa alkuperäisen velvoitteen rahalliseen arvoon. Esimerkiksi kuvassa 2 pylvään korkeuden arvo 1 tarkoittaa, että on istutettu juuri koko siikavelvoitteen, 2 1 yksikesäistä siikaa + 2 yksikesäistä siikaa tai harjusta, rahallista arvoa vastaava määrä kuvanmukaisia istukkaita. Vastaavasti kuvassa 3 pylvään korkeuden arvo 1 tarkoittaa, että on istutettu rahalliselta arvoltaan alkuperäistä taimenvelvoitetta, 6 kpl vähintään 2 cm:n pituisia taimenia, vastaava määrä kuvanmukaisia istukkaita. Näin on pyritty havainnollistamaan lupaehdon kohtaa, joka mahdollistaa istukaslajin ja/tai -koon vaihdokset, kunhan istutusten rahallinen arvo pysyy muuttumattomana. Istutusvelvoitteita on muutettu alueen 5
osakaskuntia kuulleen ja kalatalousviranomaisen hyväksymällä tavalla muiksi lajeiksi, joita ovat olleet pyyntikokoiset kirjolohet, eri ikäiset taimenet, harjukset sekä viime vuosina lisääntyneessä määrin Kemijärven alapuolisilla altailla kuhaistukkaat. Yksityiskohtaiset toteutuneet kappalemääräiset velvoiteistutukset eri alueilla on esitetty liitteessä 1. 14 12 Siika (1-kes.) Harjus (1-kes.) Kirjolohi Taimen (1-3-v.) Muut 1 8 6 4 2 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 Kuva 2. Siikavelvoitteen hoito Kemijoella vuosina 1983-29. 16 14 12 2-vuotiaat 3-kes. - 3-v. 1 8 6 4 2 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 Kuva 3. Taimenvelvoitteen hoito Kemijoella vuosina 1983-29. Kitisellä velvoiteistutukset koostuvat em. päävelvoitteen lisäksi Kitisen rakentamisen myötä asetetuista erillisvelvoitteista. Siian erillisistutusvelvoite Kitisellä on ollut vuodesta 1996 alkaen yhteensä 77 kpl. Siikaistutukset on korvattu taimenilla jo vuodesta 1992 alkaen. Kitisen velvoitteiden 6
osalta on huomattava, että erillisvelvoitteita on tullut lisää voimalaitosrakentamisen etenemisen myötä. Tästä syystä kuvien 4-6 pylväät ovat tarkastelujakson alussa matalampia kuin lopussa. 12 Siika (1-kes.) Taimen (2-3-v.) 1 8 6 4 2 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 Kuva 4. Siian erillisvelvoitteen hoito Kitisellä vuosina 1985-29. Taimenen erillisistutusvelvoite Kitisellä on yhteensä 4 3 kpl vähintään 2 cm pituisia taimenia sekä Kelukosken altaaseen 7 kpl vähintään 3 cm pituisia taimenia. Lisäksi Kitisen sivujokien istutusvelvoite on yhteensä 9 95 kpl paikallista kantaa olevia 1-vuotiaita taimenia. 14 Taimen väh.2 cm Taimen väh. 25 cm Taimen väh. 3 cm Taimen 3-kes. 12 1 8 6 4 2 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 Kuva 5. Taimenen erillisvelvoitteen hoito Kitisellä vuosina 1985-29. Kuvassa ei esitetä Kitiseen laskevien sivujokien 1-v. taimenvelvoitteita. 7
Harjuksen erillisistutusvelvoite Kitiseen ja sen sivujokiin on yhteensä 88 4 kpl kesänvanhaa harjusta. Harjusistutuksia Kitisen pääuomassa on vuodesta 1998 alkaen korvattu osittain kirjolohen ja taimenen istutuksilla. 16 14 Harjus Taimen 3-kes. Kirjolohi 12 1 8 6 4 2 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 Kuva 6. Harjuksen erillisvelvoitteen hoito Kitisellä vuosina 1985-29. Lisäksi Kemijoen pääuoman koneistotehojen noston yhteydessä Kemijoki Oy:lle on määrätty laitoskohtaisia vuosittain toteutettavia kalatalousmaksuja, jotka ohjataan kalatalousviranomaisen kautta lähinnä kalanistutuksiin. Istutuksia on myös tehty Muurola-Jaatila osakaskunnan ja Kemijoki Oy:n keskinäisen moninaiskäyttösopimuksen varoilla sekä alueen osakaskuntien omilla varoilla. Muilla varoilla istutetut kalat ovat olleet pääasiassa kirjolohta, harjusta sekä kuhaa. Tarkemmat tiedot muista istutuksista löytyvät liitteestä 2. 8
4 AINEISTO JA MENETELMÄT 4.1 Kalastuskirjanpito Kalastuskirjanpidolla seurataan eri kalalajien pyydyskohtaisia yksikkösaaliita. Yksikkösaaliilla tarkoitetaan yhdellä koentakerralla (vapapyydyksillä käyntikerralla) yhtä pyydystä kohti saatua saalista. Yksikkösaaliiden muutosten oletetaan heijastavan tiettyyn rajaan saakka kalakannan runsauden muutoksia (esim. Böhling ja Rahikainen 1999). Kemijoen jokialueella oli vuosina 1994-29 taulukossa 2 esitetty määrä kalastajia, jotka merkitsivät kalastuspäivittäin muistiin käyttämiensä pyydysten määrän ja saamansa saaliin yhteispainon pyydyksittäin ja kalalajeittain. Taulukko 2. Kalastuskirjanpitäjien määrä Kemijoen kalatalousvelvoitteen tarkkailualueilla vuosina 1994-29. Alue 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 Isohaara 4 4 4 5 5 5 8 7 4 5 6 7 6 4 4 4 Taivalakoski 4 3 3 4 4 4 9 6 6 6 4 5 5 4 5 6 Ossauskoski 3 3 3 3 3 3 4 4 4 4 3 5 5 8 7 7 Petäjäskoski 3 3 4 5 4 4 3 3 4 2 3 5 4 4 5 5 Ala-Kemijoki yhteensä* 12 12 14 18 15 14 2 17 15 16 16 2 19 19 21 21 Valajaskoski 1 2 2 4 3 2 2 3 2 2 2 2 2 2 2 2 Sierilä-Vanttauskoski 5 5 5 6 7 7 7 8 8 7 7 9 8 7 8 7 Vanttauskoski 4 4 6 6 6 7 7 6 6 6 7 7 6 6 7 7 Pirttikoski (Juujärvi) 3 3 4 4 4 3 5 5 5 4 4 4 4 4 4 3 Keski-Kemijoki yhteensä* 12 13 16 16 17 16 18 2 19 17 19 2 19 17 18 18 Ylä-Kemijoki 8 9 9 9 8 8 11 7 9 1 11 8 9 1 1 8 Tenniöjoki 2 2 2 2 3 2 3 3 2 3 4 3 3 3 3 4 Luirojoki 2 3 3 4 2 2 3 4 4 5 6 6 2 2 2 Kitinen 17 19 2 17 19 19 21 2 22 28 26 21 22 22 24 25 Ounasjoki 14 12 14 12 15 18 17 18 16 15 14 15 14 14 12 13 Yhteensä 67 7 78 78 79 79 93 89 87 94 96 93 88 87 9 89 *Kemijoen pääuoman altailla osa kirjanpitokalastajista on kalastanut useammalla alueella saman vuoden aikana. Kalastuskirjanpitotiedoista laskettiin kokonaissaaliin lajijakauma pyydyksittäin sekä kunkin kalalajin keskimääräinen yksikkösaalis [g] ja sen hajonta ( 95 % luotettavuusväli) pyydyksen koentakertaa kohden. Verkkopyynnissä yksikkösaalis laskettiin n. 3 m:n pituista verkkoa kohti. Vapakalastuksessa yksikkösaalis laskettiin kalassakäyntikertaa kohti. Yksikkösaaliiden tarkastelu tehtiin vuosikeskiarvoina. Vapakalastuksessa osa kalastuskirjanpitäjistä oli epähuomiossa kirjannut saaliinsa vanhanmalliselle lomakkeelle, jossa vapapyynnin muotoa ei oltu tarkemmin määritelty (esim. heittokalastus tai perhokalastus), mistä syystä saalistaulukoissa saattaa esiintyä tarkemmin määriteltyjen vapapyyntimuotojen ohella myös pelkkä "vapakalastus". 4.2 Kalakantanäytteet Kalakantanäytteitä kerättiin istutuksiin käytettävien kalalajien kasvun ja kalaston ikäluokkarakenteen sekä eri siikamuotojen runsaussuhteiden selvittämiseksi. Istutusalueilta hankittiin siika-, harjus-, taimen- ja kuhanäytteitä ostamalla näytekaloja kalastuskirjanpitäjiltä tai järjestämällä oma erillinen näytepyynti. Näytteistä määritettiin ikä suomusta, pituus, paino, sukupuoli sekä sukukypsyysaste. Siikojen siivilähammasmäärä laskettiin uloimmalta kiduskaarelta stereomikroskoopin avulla huomioimalla jokainen siivilähammasaihe. Siikamuodot eroteltiin siivilähammasjakaumasta olettaen, että eri siikamuotojen siivilähammasmäärät ovat normaalijakautuneita. Siivilähammasjakaumien analysointi tehtiin Bhattacharya n (1967) ja Hasselblad in (1966) menetelmillä, jotka perustuvat normaalijakaumien erotteluun osin päällekkäisistä jakaumista. Peledit eroteltiin omaksi ryhmäkseen ulkoisten tuntomerkkien perusteella. 9
Kunkin siikamuodon siivilähammasmäärän tunnusluvut (keskiarvo ± 95 % luotettavuusväli) laskettiin siivilähammasjakaumaan em. menetelmillä sovitetusta normaalijakaumasta. Siika-aineiston käsittely tehtiin siikamuodoittain siten, että kustakin muodosta pyrittiin valitsemaan esim. kasvutarkasteluihin ainoastaan sellaiset yksilöt, jotka edustivat siivilähammasmäärän perusteella mahdollisimman puhdasta muotoa. Pituus- ja painotiedoista laskettiin kuntokerroin sekä pituus-paino -suhde. Kuntokerroin laskettiin kaavalla K = 1 W/L 3, missä W = paino [g] ja L = pituus [cm]. Pituus-paino -suhde laskettiin kaavalla W = al b, missä W ja L ovat kuten edellä sekä a ja b vakioita. Ikä-, kasvu-, siivilähammas- ja muut määritykset tehtiin Voimalohi Oy:n henkilökunnan toimesta. 4.3 Kalamerkinnät Carlin-merkinnöillä on selvitetty istukasryhmistä saatua saalispalautetta, istukkaiden kasvua, vaelluksia sekä pyyntivälineitä. Carlin-merkintöjä on tehty taimenille ja kirjolohille. Harjuksella käytettiin kuonomerkintää istukkaiden ja luonnontuotannon välisen suhteen arvioimiseksi. Kemijoen jokialueelle on kalataloustarkkailussa vuoteen 21 mennessä istutettu yhteensä 86 järvitaimenen merkintäerää yhteismäärältään 38 269 yksilöä. Purotaimenen merkintäeriä on vastaavana aikana istutettu 19 yhteismäärältään 7 456 yksilöä. Kirjolohia on ko. aikana merkitty 11 ryhmää yhteismäärältään 2 546 yksilöä. Sierilän voimalaitoshankkeen YVA-selvitykseen liittyvänä erillistutkimuksena kuonomerkittiin kesänvanhoja harjuksia vuonna 1997 yhteensä 25 4 yksilöä. Merkintäryhmiin on pyritty valitsemaan Kemijoen alueen velvoiteistutuksissa keskimäärin käytettäviä istukkaita. Ryhmissä on tällä tarkkailujaksolla käytetty Rautalammin reitin kantaa olevia järvitaimenia sekä Kemihaaran ja Ounasjoen kantaa olevia purotaimenia. Carlin-merkintöjen osalta on noudatettu Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen merkintätyöryhmän suosituksia (Anon. 1981, Naarminen 1985). Osa Carlin-merkinnöistä on toteutettu istutusta edeltävänä syksynä, osa istutuskeväänä hyvissä ajoin ennen istutusta ja osa istutussyksynä. Merkintöjen yhteydessä kalojen nukutusaineena on käytetty puskuroitua MS-222:ta. Merkinnät on toteutettu pääosin Kemijoki Oy:n ja Voimalohi Oy:n henkilöstön toimesta. Merkintätulokset on saatu Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta, jonne kalastajien palautusmerkit perustietoineen keskitetysti ohjataan. Tarkastelu perustuu merkkipalautuksiin, jotka olivat saapuneet RKTL:n merkintärekisteriin 31.12.29 mennessä. Sellaisten merkintäryhmien tuloksia, joiden palautustulokset eivät ole täydentyneet edellisen tarkkailuraportin (Huttula ja Autti 26) jälkeen, ei tässä raportissa enää esitetä. 4.4 Kalastustutkimukset Selvityksiä kalastuksen määrästä ja laadusta sekä saaliista on Kemijoen jokialueen velvoitetarkkailualueella tehty postikyselyinä kalastuslupien lunastaneille henkilöille yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Tällä tarkkailujaksolla toteutetut kalastustutkimukset kattavat koko tarkkailualueen: Kemijoen pääuoma välillä Seitakorvan voimalaitos - Isohaaran voimalaitosallas vuonna 25 (Huttula ja Autti 26), Ylä-Kemijoki, Luiro ja Tenniöjoki vuonna 26 (Autti ja Huttula 27), Ounasjoki vuonna 28 (Autti ja Huttula 28), Kemijoki välillä Tervolan silta - Ossauskosken voimalaitos 29 (Autti 21), Kitinen vuonna 28 sekä Raudanjoki vuonna 29. 1
Koska em. kalastustutkimusten tulokset ovat kahta viimeksi mainittua lukuun ottamatta raportoitu erillisinä julkaisuina, ei tässä raportissa esitetä niiden yksityiskohtaisia tuloksia toistamiseen. Raudanjoen ja Kitisen kalastustutkimusten tulokset on sen sijaan esitetty yksityiskohtaisemmin. 4.5 Koekalastukset Tällä tarkkailujaksolla ei toteutettu varsinaisia koekalastuksia, mutta kalanäytteitä hankittiin paikoitellen loukku- ja verkkopyynnin avulla. 11
5 SÄÄSTÄ JA HYDROLOGIASTA Tarkkailujakson ensimmäinen vuosi (25) oli harvinaisen lämmin. Keväällä koettiin poikkeuksellisen suuria tulvia lumen nopean sulamisen ja runsaiden sateiden takia. Vuoden tulvahuippu kohosi jakson korkeimmaksi. Loppuvuodesta sadanta jälleen lisääntyi ja vedet nousivat vuoden lopulla keskimääräistä korkeammalle. Lämpimän kesän johdosta vedet lämpenivät kesän aikana nopeasti. Veden lämpötila Vanttauskoskella oli yli 15 ºC yhteensä 75 vuorokauden ajan. Vuosi 26 oli poikkeuksellisen vaihteleva. Vuoden alussa vedenpinnat olivat Lapissa keskiarvoa ylempänä, mutta vähäisten sateiden vuoksi kevään tulvahuippu jäi tarkastelujakson alhaisimmaksi. Vähäsateisen ja lämpimän kesän aikana vedenkorkeudet laskivat loppukesään mennessä poikkeuksellisen matalalle ja syksyn virtaamat jäivät alhaisiksi. Kesä oli kokonaisuudessaan erittäin lämmin, vaikka aivan huippulukemiin ei ylletty. Veden lämpötila Vanttauskoskella oli yli 15 ºC yhteensä 77 vuorokauden ajan. Vuoden 27 sadanta oli keskimääräistä runsaampaa ja myös kevätvirtaamahuippu nousi tavanomaista korkeammalle. Virtaamat kasvoivat poikkeuksellisen suuriksi myös heinäkuussa runsaiden sateiden vuoksi. Suhteellisen viileän alkukesän seurauksena vedet lämpenivät vasta elokuulla ja jäätyivät vasta marraskuulla eli tavanomaista myöhemmin. Veden lämpötila Vanttauskoskella oli yli 15 ºC yhteensä 59 vuorokauden ajan. Vedenpinnat olivat keskimääräistä ylempänä sekä vuoden 28 alkaessa että sen päättyessä. Vaikka jokien kevätvirtaamat jäivät keskimääräisiksi, nostivat kesän runsaat sateet ja vähäinen haihdunta vuosivirtaaman ennätyksellisen ylös. Loppukesä ja syksy olivat hyvin sateisia ja virtaama Kemijoessa sen myötä normaalia selvästi suurempi; virtaama kohosi hetkellisesti lähes kevään tulvalukemiin. Lämpötila pysytteli koko kesän alhaalla ja myös vedet olivat koko kesän ajan keskimääräistä viileämpiä. Vuonna 28 mitattiin Vanttauskoskella yli 15 ºC veden lämpötiloja tarkkailujakson lyhyimmän ajan eli 33 vrk:n aikana. Vuosi 29 oli monin paikoin vähäsateinen ja lämmin. Vesistöjen vedenpinnat olivat vuoden alussa hyvin korkealla. Vähälumisen talven ja kuivan kevään johdosta kevättulvat jäivät kuitenkin keskimääräistä pienemmiksi ja virtaamahuippu ajoittui tavanomaista aikaisemmaksi. Kesän korkeimmat lämpötilat mitattiin elokuun alkupuolella ja lämpimän loppukesän ansiosta vedet pysyivät pitkään lämpiminä, kunnes ne lokakuussa jäähtyivät erittäin nopeasti. Veden lämpötila pysytteli Vanttauskoskella yli 15 ºC lukemissa 7 vuorokauden ajan. 12
7 6 Kumulatiivinen sadanta, mm/kk 5 4 3 2 1 25 26 27 28 29 Kuva 7. Kumulatiivinen kuukausisadanta Valajaskoskella vuosina 25-29. 35 3 25 Virtaama, m3/s 2 15 1 5 25 26 27 28 29 Kuva 8. Virtaama Valajaskoskella vuosina 25-29. 13
25 2 Veden lämpötila,ºc 15 1 5 25 26 27 28 29 Kuva 9. Veden lämpötila Valajaskoskella vuosina 25-29. 14
6 TULOKSET 6.1 Ala-Kemijoki 6.1.1 Kalastuskirjanpito 6.1.1.1 Saalis eri pyydyksillä Vuosina 25-29 Ala-Kemijoen patoaltailla toimi 19-21 kalastuskirjanpitäjää, kun vuosina 2-24 heitä oli 15-2. Pyydysten käyttötietojen perusteella kalastuskirjanpitäjät kalastivat eniten verkoilla, joista käytetyimpiä olivat solmuväliltään 41 55 mm:n verkot. Verkkojen kokukertojen määrä oli lisääntynyt edelliseen tarkkailujaksoon nähden huomattavasti ja nyt kokonaissaaliista saatiin hieman yli 6 % verkoilla. Verkkojen käytön lisääntymisen syynä oli lähinnä kalastuskirjanpitäjien määrän kasvu. Verkoilla kalastettiin ympäri vuoden, ja niitä koettiin eniten alku- ja loppukesästä. Verkkokalastuksen jälkeen tärkein pyyntimenetelmä oli vetokalastus, jolle kertyi 768 käyntikertaa ja kokonaissaaliista sillä saatiin vajaa neljännes kun edellisellä tarkkailujaksolla vetokalastamalla saadun saaliin osuus oli ollut peräti 36 %. Kaikkien pyydysten kokonaissaaliista kilomääräisesti kolme tärkeintä lajia olivat järjestyksessä kirjolohi, hauki ja ahven. Edelliseen tarkkailujaksoon nähden kirjolohen ja kuhan suhteellinen osuus kokonaissaaliissa oli kasvanut selkeästi, kun taas hauen ja särkikalojen osuus oli laskenut. Istutuslajeja kaikkien altaiden yhteenlasketusta kalastuskirjanpidon kokonaissaaliista oli 44,8 %, josta kirjolohta oli 31,8 %, kuhaa 6,6 %, taimenta 5,8 % ja harjusta,6 % (taulukko 3). Taulukko 3. Kalastuskirjanpitäjien pyydysten käyttö ja saaliin jakautuminen (%) eri kalalajien kesken sekä eri pyydysten keskimääräinen yksikkösaalis Isohaaran, Taivalkosken, Ossauskosken ja Petäjäskosken voimalaitosaltailla v. 25 29 (kokonaissaalis 1 42 kg). Pyydys Kalastuspäiviä Pyydyksiä koettu Hauki Lohi Taimen Kirjolohi Muikku Siika muikkuverkko 36 47 - -,,,2, -,6 - - -,1, -, 1, 2,15 27-33 mm verkko 19 19 - - - - - - -,1 - - -, - - -,2,97 34-4 mm verkko 523 187 2,1 -,6 4,3 -,1,3,3,,,2,8,9 - - 9,5,91 41-55 mm verkko 1 964 543 12,2, 3,6 16,6 -,2,1 1,1,1,2 4,2 2,3 4,9, - 45,5,88 > 56 mm verkko 151 377 3,3 -,1 1, -,1 -,,1-1,3,1,2 - - 6,2 1,72 koukkupyynti 273 2364, -,,1 - - - - - - 1,8,1 - - - 2,,9 katiska 291 673 1,2 -, - - - -,9 - -,1 4,7 - - - 6,9 1,6 vetokalastus 768 768 1,4-1,3 8,1 - -,1 -, -, 3,4,4 - - 23,7 3,22 pilkki 77 77, -,,1 -,,,3 - - - 1,7 -, - 2,2 2,96 heittokalastus 93 93,3 -,1 1,3 - - -,, - -,1,1 - - 1,9 2,16 perho 15 15 - -,1,2 - - - - - - - - - - -,3 2,3 mato-onki 19 19, -,, - -,,2 - - -,4 - - -,6 3,42 yhteensä 29,4, 5,8 31,8,2,4,6 3,5,3,2 7,6 13,7 6,6,, 1, *kg/n=saalis kg/verkon kokukerta tai vapakalastuksessa kg/käyntikerta Harjus Särkikalat Säyne Lahna Made Ahven Kuha Kiiski Muut Yhteensä kg/n Tarkasteltaessa solmuväliltään yli 26 mm tiheämpien verkkojen saalista vuosina 25-29, huomataan, että hauen, kuhan ja kirjolohen saalisosuudet ovat hieman nousseet (kuva 1) aikaisempaan verrattuna. Tällä tarkkailujaksolla kuhia oli pyydetty kaikilta Ala-Kemijoen altailta, kun aikaisempina vuosina kuhat olivat peräisin lähes yksinomaan Isohaaran altaalta. 15
1 % 8 % 6 % 4 % 2 % Muut yht Särkik yht Kuha Ahven Made Harjus Siika Kirjolohi Taimen Hauki % 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 Kuva 1. Verkkosaaliin lajijakauma Ala-Kemijoella vuosina 1994-29. Vapakalastussaaliissa hauen osuus oli laskeva aikaisempaan tarkkailujaksoon verrattuna. Samalla kirjolohen suhteellinen osuus on ollut nouseva (kuva 11). Vapakalastuksen saalisosuudessa, pyyntiponnistus- ja yksikkösaalistiedoissa ei ole huomioitu mato-ongella tapahtunutta pyyntiä. 1 % 8 % 6 % 4 % 2 % Muut yht Särkik yht Kuha Ahven Made Harjus Siika Kirjolohi Taimen Hauki % 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 Kuva 11. Vapakalastussaaliin lajijakauma Ala-Kemijoella vuosina 1994-29. Rautiosaarenputaan saalis kirjattiin yhden - kahden kalastajan toimesta vuosina 25-29. Pyydyksistä eniten käytettiin verkkoja ja niillä saatiin 78 % kokonaissaaliista. Käytetyin verkon silmäharvuus oli 41-55 mm ja niillä saatiin verkon kokukertaa kohti saalista keskimäärin 1,88 kg. Saalis muodostui pääosin kirjolohesta. Pilkillä käytiin 12 kertaa ja sillä saatiin 14 % kokonaissaaliista. Pilkkisaalis käyntikertaa kohti oli keskimäärin 1,81 kg ja koostui lähinnä ahvenista. Kaikkien pyydysten yhteenlasketusta kokonaissaalis oli 155 kg. Tärkeimmät saaliskalat olivat kirjolohi (58, %), ahven (16,4 %), hauki (11,7 %) ja särkikalat (1,1 %). 16
6.1.1.2 Pyyntiponnistus Ala-Kemijoella kalastuskirjanpitäjien pyyntiponnistus verkkokalastuksessa vaihteli tarkkailujaksolla 937-1951 verkon kokukerran välillä vuodessa (kuva 12). Verkkojen kokukertojen kokonaismäärä on noussut edelliseen viiden vuoden tarkkailujaksoon nähden kalastuskirjanpitäjien määrän noususta johtuen (vrt. taulukko 2). 35 3 25 2 15 1 5 Verkot, kokukertojen lkm Petäjäskoski Ossauskoski Taivalkoski Isohaara 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 Kuva 12. Kalastuskirjanpitäjien pyyntiponnistus verkkokalastuksessa Ala-Kemijoella vuosina 1983-29. Vuosina 1983-1985 pylväät kuvaavat kalastuspäivien lukumäärää, kokukertojen määrä on ollut 3-4 kertaa suurempi. Vapakalastuksessa kalastuskirjanpitäjien vuosittainen pyyntiponnistus on Ala-Kemijoella vaihdellut viimeisellä tarkkailujaksolla 15-222 kalassa käyntikerran välillä. Vapakalastuksessa käyntikertojen määrä on pysynyt korkeammalla tasolla viimeiset kymmenen vuotta kalastuskirjanpitäjien määrän lisääntymisen vuoksi. Viimeisen kolmen vuoden aikana eniten käyntikerrat ovat lisääntyneet Petäjäskosken altaalla (kuva 13). 17
25 2 15 Vapakalastus, käyntikertojen lkm Petäjäskoski Ossauskoski Taivalkoski Isohaara 1 5 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 Kuva 13. Kalastuskirjanpitäjien pyyntiponnistus vapakalastuksessa Ala-Kemijoella vuosina 1983-29. 6.1.1.3 Yksikkösaaliit 6.1.1.3.1 Siika Siian yksikkösaalis verkkokalastuksessa kohosi Ossauskosken ja Petäjäskosken altailla 199-luvun lopussa (kuva 14), mihin vaikutti kalastuskirjanpitäjien osittainen vaihtuminen. Vuosituhannen vaihteen jälkeen siian yksikkösaalis on kaikilla Ala-Kemijoen voimalaitosaltailla laskenut hyvin alhaiseksi. 25 2 15 Siika, g/verkon kokukerta Isohaara Taivalkoski Ossauskoski Petäjäskoski Ala-Kemijoki yht 1 5 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 Kuva 14. Siian yksikkösaalis solmuväliltään yli 26 mm:n verkoilla Ala-Kemijoen patoaltailla vuosina 1983 29. 18
6.1.1.3.2 Taimen Vuonna 1991 Ala-Kemijoella siirryttiin istuttamaan kookkaampia 3-vuotiaita taimenia velvoitepäätöksen mukaisten (vähintään 2 cm pituinen) taimenten sijaan. Taimenen yksikkösaalis verkkokalastuksessa on tuon jälkeen noussut 199-luvulla kaikilla Ala-Kemijoen patoaltailla ja korkeampi taso on säilynyt myös 2-luvulla (kuva 15). Vastaava ilmiö on nähtävissä myös vapakalastuksen yksikkösaaliissa 199-luvulla. Parhaimmat yksikkösaalistasot olivat vuosina 1996-22 välisenä aikana (kuva 16). Vapapyynnin pyyntiponnistus on ollut 2-luvulla selkeästi suurempi kuin 199-luvun loppupuoliskolla. Tämä vaikuttaa myös osaltaan yksikkösaalistason laskuun. 3 25 2 15 Taimen, g/verkon kokukerta Isohaara Taivalkoski Ossauskoski Petäjäskoski Ala-Kemijoki yht 1 5 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 Kuva 15. Taimenen yksikkösaalis solmuväliltään yli 26 mm:n verkoilla Ala-Kemijoen patoaltailla vuosina 1983 29. 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 Taimen, g/käyntikerta Isohaara Taivalkoski Ossauskoski Petäjäskoski Ala-Kemijoki yht 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 Kuva 16. Taimenen yksikkösaalis vapakalastuksessa Ala-Kemijoen patoaltailla vuosina 1983 29. 19
6.1.1.3.3 Harjus Harjuksen verkkokalastuksen yksikkösaalis oli nouseva Ala-Kemijoella koko 9-luvun. Nousu jatkui aina 2-luvun alkupuolelle saakka, jonka jälkeen se on ollut laskeva (kuva 17). Nousuista ja laskuista huolimatta yksikkösaaliin taso on kuitenkin jäänyt alhaiseksi. Vapakalastuksessa yksikkösaaliin kehitys on ollut laskeva 198-luvulta lähtien ja pysynyt hyvin alhaisella tasolla koko 2-luvun (kuva 18). 8 7 6 5 4 3 2 1 Harjus, g/verkon kokukerta Isohaara Taivalkoski Ossauskoski Petäjäskoski Ala-Kemijoki yht 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 Kuva 17. Harjuksen yksikkösaalis solmuväliltään yli 26 mm:n verkoilla Ala-Kemijoen patoaltailla vuosina 1983-29. 18 16 14 12 1 8 6 4 2 Harjus, g/käyntikerta Isohaara Taivalkoski Ossauskoski Petäjäskoski Ala-Kemijoki yht 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 Kuva 18. Harjuksen yksikkösaalis vapakalastuksessa Ala-Kemijoen patoaltailla vuosina 1986-29. 6.1.1.3.4 Kirjolohi Ala-Kemijoen kalastuskirjanpitäjien kirjolohen verkkokalastuksen yksikkösaaliit ovat kohonneet lähes koko tarkastelujakson ajan, mutta kahden viimeisen vuoden aikana on ollut laskua (kuva 19). 2
Vapakalastuksen yksikkösaaliin taso on noussut edelliseen tarkastelujaksoon nähden. Taso jää kuitenkin alhaisemmaksi kuin 9-luvun loppujaksolla (kuva 2). 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 Kirjolohi, g/verkon kokukerta Isohaara Taivalkoski Ossauskoski Petäjäskoski Ala-Kemijoki yht 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 Kuva 19. Kirjolohen yksikkösaalis solmuväliltään yli 26 mm:n verkoilla Ala-Kemijoen patoaltailla vuosina 1988 29. 35 3 25 2 15 1 5 Kirjolohi, g/käyntikerta Isohaara Taivalkoski Ossauskoski Petäjäskoski Ala-Kemijoki 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 Kuva 2. Kirjolohen yksikkösaalis vapapyynnissä Ala-Kemijoen patoaltailla vuosina 199 29. 6.1.1.3.5 Kuha Kuhan istutukset harjusta tai siikaa korvaavana istukkaana aloitettiin Isohaaran altaaseen vuonna 1998 ja muihin altaisiin vuonna 24. Kuhia on Isohaaran altaaseen istutettu vähäisessä määrin jo 198-luvulta lähtien Isohaaran kalakerhon toimesta. Taivalkosken altaaseen on istutettu kuhia muiden tahojen toimesta vuosina 1995 ja 1997 sekä 21-24. Ossauskosken altaaseen kuhia on istutettu vuodesta 21 lähtien tehonnostoon liittyvillä kalatalousmaksuilla sekä vuodesta 24 alkaen myös Kemijoen velvoitteen puitteissa. Kuhan yksikkösaalis verkoilla pyydettäessä on kohonnut selvästi 2-luvulla ja sitä saadaan kaikilta voimalaitosaltailta (kuva 21). 21
8 7 6 5 4 Kuha, g/verkon kokukerta Isohaara Taivalkoski Ossauskosken allas Petäjäskosken allas Ala-Kemijoki yht 3 2 1 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 Kuva 21. Kuhan yksikkösaalis solmuväliltään yli 26 mm:n verkoilla Ala-Kemijoen patoaltailla vuosina 199 29. 6.1.1.3.6 Hauki Ala-Kemijoen alueella verkkokalastuksessa hauen yksikkösaalis on viimeisen viiden vuoden aikana noussut korkeammalle kuin sitä edeltäneellä tarkkailujaksolla. Erityisesti Petäjäskosken altaalla yksikkösaaliit ovat kohonneet selvästi, mutta taso on laskenut lähemmäs muita altaita kolmen viimeisen vuoden aikana (kuva 22). Vapakalastuksessa hauen yksikkösaalis on ollut selvästi korkeampi 2- luvulla, mutta se on laskenut viimeisen kolmen vuoden aikana (kuva 23). 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 Hauki, g/verkon kokukerta Isohaara Taivalkoski Ossauskoski Petäjäskoski Ala-Kemijoki yht 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 Kuva 22. Hauen yksikkösaalis solmuväliltään yli 26 mm:n verkoilla Ala-Kemijoen patoaltailla vuosina 199 29. 22
5 45 4 35 3 25 2 15 1 5 Hauki, g/käyntikerta Isohaara Taivalkoski Ossauskoski Petäjäskoski Ala-Kemijoki yht 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 Kuva 23. Hauen yksikkösaalis vapapyynnissä Ala-Kemijoen patoaltailla vuosina 199 29. 6.1.2 Kalakantanäytteet 6.1.2.1 Siika Ala-Kemijoen voimalaitosaltailta kerättiin siikanäytteitä loukkupyynnillä Petäjäskoskesta vuonna 29 (78 kpl). Näytteet pyydettiin tiheäperäisellä loukulla elokuun lopulla. Näytteiden siivilähammasmäärän jakauman perusteella Ala-Kemijoella vallitsevin siikamuoto oli aikaisempien tarkastelujaksojen tapaan vaellussiika. Sen lisäksi näytteissä oli pohjasiikoja sekä muutama tiheäsiivilähampaisempi siika (kuva 24). 18 16 14 12 Siikoja, kpl 1 8 6 4 2 17 2 23 26 29 32 35 38 41 44 47 5 53 56 59 62 65 68 Siivilähampaita, kpl Kuva 24. Siikojen siivilähammasjakauma Ala-Kemijoella Petäjäskosken voimalaitosaltaassa vuonna 29 (n = 77) 23
Käytetystä pyydyksestä johtuen näyteaineisto painottui nuoriin ikäluokkiin. Kaksikesäisen vaellussiian keskipituus oli 16,3 cm ja keskipaino 38 g (kuva 25 ja 26). 25 37 2 Pituus, cm 15 1 14 5 2 1 + 1+ 2+ 3+ Ikä, v Kuva 25. Vaellussiikojen ikäryhmittäiset keskipituudet (± keskiarvon keskivirhe) ja ikäluokkajakauma (pylväät) Ala-Kemijoen saalisnäytteissä vuonna 29. Numero pylvään yläpuolella ilmaisee ko. ikäluokkaan kuuluvien yksiköiden lukumäärän. 14 12 1 Paino, g 8 6 4 2 5 1 15 2 25 3 Pituus, cm Kuva 26. Vaellussiikojen pituus-paino-suhde Ala-Kemijoen saalisnäytteissä vuonna 29. Keskimääräinen kuntokerroin vaellussiioilla oli,86. 24
6.1.2.2 Harjus Ala-Kemijoelta kerättiin tarkkailujaksolla harjusnäytteitä yhteensä 68 kpl. Näyteharjuksista 38 kpl oli pyydetty Taivalkosken voimalaitosaltaasta ja 3 kpl Petäjäskosken voimalaitosaltaasta. Edelliseen tarkastelujaksoon (2-24) verrattuna nyt 28 % näytteistä oli peräisin verkkokalastuksesta, kun osuus edellisellä tarkastelujaksolla oli 59 %. Pilkillä oli pyydetty suurin osa eli 44 % näytteistä. Loput näytteistä oli pyydetty vapavälineillä. Näyteharjuksista ainoastaan yksi oli syntynyt tarkkailujaksolla vuonna 25. Runsaimmin edustettuina olivat vuosiluokat 21-23. Harjus kasvoi ensimmäisinä elinvuosinaan melko nopeasti saavuttaen kalastusasetuksen mukaisen alamitan (3 cm) viimeistään kuusivuotiaana (kuva 27). Tämän jälkeen kasvu hidastui siten, että 35 cm:n keskipituus saavutettiin kahdeksantena kesänä. Harjuksen kasvussa ei ollut tapahtunut merkittäviä muutoksia edelliseen tarkkailujaksoon verrattuna. 5 19 45 4 35 3 Pituus, cm 25 9 1 2 7 15 5 6 1 3 3 5 1 1 1 1 2 2 2+ 3 3+ 4 4+ 5 5+ 6 6+ 7 7+ 8 8+ Ikä, v Kuva 27. Harjusten ikäryhmittäinen keskipituus (± keskiarvon keskivirhe) ja ikäluokkajakauma (pylväät) Ala-Kemijoen saalisnäytteissä vuosina 25-29. Numero pylvään yläpuolella ilmaisee ko. ikäluokkaan kuuluvien yksilöiden lukumäärän. Harjusten pituus-paino suhteeksi saatiin paino =,3 pituus 3,325. Kyseisen yhtälön mukaan alamitan (3 cm) saavuttaneiden harjusten keskipainoksi saadaan 245 g (kuva 28). Harjusten keskimääräinen kuntokerroin oli,76, mikä oli hieman alhaisempi kuin Ala-Kemijoen alueen harjuksilla edellisellä tarkkailujaksolla (,87). 25
1 9 8 7 6 Paino, g 5 4 3 2 1 1 2 3 4 5 Pituus, cm Kuva 28. Harjusten pituus-paino-suhde Ala-Kemijoella vuosina 25-29. Kaikista näytteistä 57 % oli koiraita. Nuorin yksittäinen sukukypsä yksilö oli neljävuotias, mutta vasta vuotta vanhempien yksilöiden joukossa sukukypsien osuus yleistyi. 6.1.2.3 Kuha Ala-Kemijoelta kertyi tarkkailujaksolla yhteensä 93 kuhanäytettä, joista suurin osa 85 % oli peräisin Petäjäskosken altaasta. Lähes kaikki näytekuhat oli pyydetty verkoilla (96 %). Kaksi näytteistä oli pyydetty uistimella ja kaksi loukulla. Verkolla pyynnistä johtuen näytekuhien koko oli valikoinut kokoluokkaan > 4 cm. Kuhat saavuttivat pyynnin alamitan 37 cm nelivuotiaina ja kasvu kiihtyi viidennen ikävuoden aikana. 26
7 74 6 5 Pituus, cm 4 3 2 1 7 2 3 1 2 2 1 1 + 1 1+ 2 2+ 3 3+ 4 4+ 5 5+ 6 6+ 7 7+ 8 8+ 9 9+ Ikä, v Kuva 29. Kuhien ikäryhmittäinen keskipituus (± keskiarvon keskivirhe) ja ikäluokkajakauma (pylväät) Ala-Kemijoen saalisnäytteissä vuosina 25-29. Numero pylvään yläpuolella ilmaisee ko. ikäluokkaan kuuluvien yksilöiden lukumäärän. 3 25 2 Paino, g 15 1 5 1 2 3 4 5 6 7 Pituus, cm Kuva 3. Kuhien pituus-paino-suhde Ala-Kemijoella vuosina 25-29 (N = 93). Kuhien pituus-paino suhteeksi saatiin paino =,1 pituus 3,524. Kyseisen yhtälön mukaan alamitan (37 cm) saavuttaneiden kuhien keskipainoksi saadaan 336 g. 27
Kaikista kuhanäytteistä 6 % oli koiraita. Suurin osa näytekaloista oli sukukypsyysasteeltaan vielä nuoria tai kypsyviä eli sukukypsyys yleistyi vasta viidennen ikävuoden jälkeen. 6.1.3 Kalastustiedustelut Kalastusta ja saaliita Ala-Kemijoella välillä Valajaskosken voimalaitos - Isohaaran voimalaitos selvitettiin vuonna 25 (Huttula ja Autti 26). Petäjäskosken altaalla Rautiosaaren pudas mukaan lukien kalasti vuonna 25 yhteensä arviolta 149 taloutta. Kalastuspäiviä vuoden aikana kertyi taloutta kohti keskimäärin 23 päivää. Pyyntimuodoista suosituinta oli vetokalastus, jota oli harjoittanut puolet kalastajista. Verkoilla avovesiaikana oli kalastanut lähes joka neljäs kalastaja, sen sijaan jääkannen aikana verkkokalastusta oli harjoittanut yhteensä vain 14 taloutta (9 %). Kokonaissaalis Petäjäskosken altaasta oli Rautiosaarenpudas mukaan lukien 7 376 kg. Hehtaarisaalis koko altaan alueella oli 2,8 kg/ha. Taloutta kohti saalista kertyi noin 5 kg. Saaliista oli haukea 27 %, ahventa 26 %, kirjolohta 16 %, taimenta 6 %, harjusta,4 % ja kuhaa,3 %. Särkikaloja saaliissa oli 18 %. Ossauskosken altaalla kalasti vuonna 25 tiedustelun mukaan yhteensä 152 taloutta, joille kertyi keskimäärin 17 kalastuspäivää vuoden aikana. Verkoilla avovesiaikana kalasti vajaa kolmannes kalastajista, kun talvella verkotti vain 5 % kalastaneista. Vetokalastus oli suosituin kalastusmuoto ja sitä harjoitti 56 % kalastaneista. Katiskoita oli käyttänyt noin 15 % kalastaneista. Kokonaissaalis Ossauskosken altaasta oli 4 771 kg, mikä merkitsee 4,5 kg:n hehtaarisaalista. Taloutta kohti saalista saatiin vajaa 31 kg. Saaliista oli haukea 32 %, kirjolohta 26 %, ahventa 18 %, taimenta 5 %, harjusta 2 % ja kuhaa 1 %. Särkikalojen osuus oli 7 %. Taivalkosken altaalla kalasti vuonna 25 yhteensä 283 taloutta. Kalastuspäiviä taloutta kohti kertyi vuoden aikana keskimäärin 2 kpl. Verkoilla avovesiaikana oli kalastanut lähes kolmannes talouksista, talviaikaista verkkopyyntiä oli sitä vastoin harjoittanut ainoastaan kymmenen (4%) taloutta. Vetokalastus oli vapakalastusmuodoista suosituinta ja sitä oli harjoittanut 61 % talouksista. Myös muuta vapapyyntiä, kuten heittokalastusta ja onkimista harjoitti lähes kolmannes. Pilkillä oli käyty noin joka neljännestä taloudesta. Kokonaissaalis Taivalkosken altaasta oli 13 438 kg. Taloutta kohti saalista saatiin siten reilu 47 kg. Hehtaarisaalis Taivalkosken altaalla oli 8,3 kg/ha. Kokonaissaaliista oli haukea kolmannes, ahventa 17 %, kirjolohta 16 %, taimenta 3 %, kuhaa 1 % ja harjusta 1 %. Särkikalojen osuus oli 22 %. Isohaaran altaalla kalasti yhteensä 144 taloutta. Kalastuspäiviä taloutta kohti kertyi vuoden aikana keskimäärin 15 kpl. Verkoilla avovesiaikana oli kalastanut 17 taloutta (12 %) ja talviaikaista verkkopyyntiä oli sitä vastoin harjoittanut ainoastaan kolme taloutta (2 %). Vetokalastusta oli harjoittanut hieman yli puolet talouksista ja muuta vapapyyntiä 42 %. Pilkillä oli käyty joka viidennestä taloudesta. Kokonaissaalis Isohaaran altaalta oli vuonna 25 yhteensä 3 546 kg, mikä tekee hehtaarisaaliiksi 2,6 kg/ha. Taloutta kohti saalista saatiin keskimäärin 25 kg.. Kokonaissaaliista oli haukea 28 %, kirjolohta 25 %, ahventa 15 %, taimenta 4 % ja kuhaa 3 %. Särkikalojen osuus oli 1 %. Isohaaran uudemman voimalaitoksen yhteydessä olevan kalatien kautta nousseita lohia saatiin saaliksi yhteensä 11 kpl yhteispainoltaan 22 kg. Lohien keskipaino oli 2, kg ja osuus kokonaissaaliista oli,6 %. 28