HELSINGIN PILAANTUNEIDEN KAIVUMAIDEN KÄSITTELY VUONNA 2010

MUISTIO 1 (16) HELSINGIN PILAANTUNEIDEN KAIVUMAIDEN KÄSITTELY VUONNA 2010 Johdanto Helsingin kaupungin ympäristökeskus kokoaa vuosittain tilastotietoa Helsingissä suoritetuista maaperän kunnostuksista. Tässä muistiossa tarkastellaan Helsingin kunnostuskohteista vuonna 2010 kaivettuja pilaantuneita maa-aineksia. Kaivumaiden määrää ja laatua koskevat tiedot on koottu kunnostusten loppuraporteista ja tarkastuspöytäkirjoista. Edelleen meneillään olevien kunnostusten tiedot vuodelta 2010 on saatu konsulteilta. Kaivumaiden jatkokäsittelyä ja hyötykäyttöä koskevat tiedot on kysytty pilaantuneen maan vastaanottajilta. Maaperää sanotaan pilaantuneeksi, jos siihen on joutunut haitta-aineita niin paljon, että niillä voi olla haitallisia vaikutuksia ihmisen terveyteen tai luonnon hyvinvointiin. Pilaantuneita alueita kunnostetaan useimmiten maankäytön muutoksen, rakentamisen tai omistajanvaihdoksen yhteydessä. Yleisimpiä maaperän kunnostusmenetelmiä ovat massanvaihto, eristäminen ja erilaiset on site- ja in situ -menetelmät. Massanvaihdossa pilaantunut maa-aines kaivetaan pois ja viedään luvanvaraisille käsittely- ja loppusijoituspaikoille käsiteltäväksi ja/tai hyötykäytettäväksi (ns. off site -menetelmät). Eristämistä käytetään esimerkiksi silloin, kun kaikkia pilaantuneita maa-aineksia ei rakentamisteknisistä tai muista syistä voida poistaa. Tällöin haittaaineiden kulkeutuminen ympäristöön estetään eristysrakentein. In situ - menetelmissä kunnostus suoritetaan maata tai pohjavettä siirtämättä ja on site - menetelmissä maat tai pohjavesi käsitellään kohdetontilla (maan pinnalla) kuljettamatta niitä pois. In situ- ja on site -menetelmät vaativat aikaa ja tilaa. Helsingissä niiden käyttö on vähäistä, koska kunnostuksia tehdään useimmiten maankäytön muuttuessa ja rakennusaikataulut ovat kireitä. Tämä muistio koskee vain Helsingin kaivettuja pilaantuneita maita. Kaivumaiden määrä ja laatu Helsingissä kunnostettiin vuonna 2010 pilaantunutta maaperää 49 kohteessa. Alueilta poistettiin pilaantunutta maata muualla käsiteltäväksi tai hyötykäytettäväksi kaikkiaan 305 626 tonnia, joista 119 582 tonnia oli kaupungin ja 186 044 tonnia yksityisten kunnostamista kohteista. Näiden massanvaihtona toteutettujen kunnostus-

MUISTIO 2 (16) ten lisäksi kahdella kunnostusalueella puhdistettiin haihtuvilla hiilivedyillä pilaantunutta maata huokosilmamenetelmällä ja kahdella alueella biologisella käsittelyllä. Eräissä kunnostuskohteissa pilaantuneita maita on riskien arvioinnin jälkeen jätetty alueelle puhtaan täyttömaakerroksen tai muun eristerakenteen alle. Valtaosa kaivumaista, lähes 70 % (210 381 tonnia), oli pilaantunut orgaanisilla yhdisteillä (kuva 1). Niistä suuri osa oli öljyhiilivetyjä (C5 C40), mutta mukana oli myös PAH- ja VOC-yhdisteitä sekä liuottimia. Epäorgaanisilla yhdisteillä pilaantuneita maita oli runsaat 10 % (33 227 tonnia) kokonaismäärästä. Haitta-aineita olivat pääasiassa raskasmetallit lyijy, sinkki, kupari ja arseeni (puolimetalli) sekä vähäisemmässä määrin elohopea. Noin kuudennes (51 789 tonnia) maista oli sekapilaantuneita, eli ne sisälsivät sekä orgaanisia että epäorgaanisia haitta-aineita. Neljä prosenttia (12 029 tonnia) kaivetuista maista oli pilaantunut syanidilla. Rautasyanidijätettä on täyttömaissa eri puolilla Helsinkiä, ja se on peräisin Helsingin entisen kaasulaitoksen puhdistusprosessista. Kuva 1. Helsingin pilaantuneiden kaivumaiden haitta-aineet v. 2010.

MUISTIO 3 (16) Kuva 2. Helsingin pilaantuneiden kaivumaiden pilaantuneisuusaste. Pilaantuneisuus on ilmoitettu osin PIMA-asetuksen mukaisten ohjearvojen ja osin vanhempien SAMASE-arvojen mukaan (ks. teksti alla). Yli AO tarkoittaa PIMA-asetuksessa annetun alemman ohjearvon ylittäviä, yli YO ylemmän ohjearvon ylittäviä ja ongelmajäte ongelmajätearvon ylittäviä pitoisuuksia. Lievällä tarkoitetaan SAMASEohjearvon ylittäviä ja voimakkaalla SAMASE-raja-arvon ylittäviä pitoisuuksia. Kaivumaiden pilaantumisen voimakkuutta on kuvattu kuvassa 2. Valtioneuvoston asetuksen maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007, ns. PIMA-asetus) liitteessä säädettiin maaperän haitallisten aineiden kynnys- ja ohjearvot. Haitta-ainepitoisuudeltaan alemman ohjearvon ylittävät maat katsotaan pilaantuneiksi. Vaikka PIMA-asetus tuli voimaan jo vuonna 2007, on muutamien kunnostuskohteiden maat luokiteltu ympäristöministeriön muistion 5/1994, Saastuneet maa-alueet ja niiden käsittely Suomessa (ns. SAMASE), SAMASE-ohjearvojen mukaisesti, koska niiden kunnostuspäätökset on annettu ennen PIMA-asetuksen voimaantuloa ja niiden kunnostuksessa on sen vuoksi noudatettu SAMASE-arvoja. Öljyhiilivedyillä (C5 C40) PIMA-asetuksen mukaiset alemmat ja ylemmät ohjearvot ovat samat kuin aiemmin käytössä olleet SAMASE-arvot, mutta muilla haittaaineilla ne eroavat jossain määrin. SAMASE-ohjearvojen voidaan kuitenkin suuruusluokaltaan katsoa karkeasti vastaavan PIMA-asetuksen alempia ohjearvoja ja SAMASE-raja-arvojen ylempiä ohjearvoja. Helsingin kaivumaiden pilaantuneisuusaste on näin verrattaessa keskimäärin muuta Suomea korkeampi. Haitta-

MUISTIO 4 (16) ainepitoisuudeltaan ylemmän ohjearvon ylittäviä voimakkaasti pilaantuneita kaivumaita oli Helsingissä 38 %, kun vuoden 2006 vastaava valtakunnallinen osuus oli 24 % (Jaakkonen 2008). Alemman ohjearvon ylittävien, lievästi pilaantuneiden kaivumaiden osuudet olivat vastaavasti Helsingissä 48 % ja koko Suomessa 61%. Haitta-ainepitoisuudeltaan ongelmajätearvon ylittävien maiden osuus oli Helsingissä samaa luokkaa kuin muualla maassa. Pilaantuneen maan vastaanottajat Pilaantunut maa-aines on kaivun jälkeen jätettä ja sitä tulee käsitellä jätteitä koskevien säädösten mukaisesti. Pilaantuneiden maa-ainesten laitos- ja ammattimainen hyödyntäminen ja käsittely vaativat aina ympäristönsuojelulain mukaisen luvan. Ympäristöluvassa määrätään, millaisia pilaantuneita maa-aineksia laitos saa ottaa vastaan, mitä käsittelymenetelmiä voidaan käyttää ja miten käsitellyt maat saa sijoittaa. Helsingin pilaantuneita kaivumaita vietiin v. 2010 yhteensä 15 käsittelypaikkaan (kuva 3 ja taulukko 1), minkä lisäksi Jätkäsaaressa hyödynnettiin alueelta kaivettuja, lievästi pilaantuneita maita alueen puistorakentamisessa. Kuljetusmatkat olivat 25 130 kilometriä. Taulukko 1. Helsingissä vuonna 2010 pilaantuneiden kaivumaiden vastaanottajat sekä massojen käsittely ja käyttökohde. Pilaantuneen maan vastaanottaja 1 Domargårdin jäteasema, Porvoo, Itä-Uudenmaan Jätehuolto Oy 2 Teollisuuskaatopaikka, Humppila, Ekokem-Palvelu Oy 3 Keltakankaan teollisuusjätteen käsittelykeskus, Kouvola, Ekokem-Palvelu Oy 4 Kuulojan ongelmajätteen kaatopaikka, Riihimäki, Ekokem-Palvelu Oy 5 Mömossenin kaatopaikka, Sipoo, Ekokem-Palvelu Oy 6 Jätkäsaari, Helsinki, HKR Helsingin kaivumaille toteutetut käsittelyt Loppusijoitus, alipainekäsittely esikäsittelynä Stabilointi, terminen käsittely, käyttö sellaisenaan Maiden käyttökohde Kaatopaikan vanhan jätetäytön sulkeminen Kaatopaikan sulkeminen Loppusijoitus jätteenä Stabiloidut ja tavalliset kenttärakenteet, kaatopaikan sulkeminen Kaatopaikan sulkeminen Hyötykäyttö puistoalueen täytössä

MUISTIO 5 (16) 7 Kapulan jätteidenkäsittelyalue, Hyvinkää, Kiertokapula Oy 8 Kiimassuon jätteenkäsittelykeskus, Forssa, Loimi- Hämeen jätehuolto, Suomen Erityisjäte Oy, Niska & Nyyssönen 9 Kujalan jätekeskus, Lahti, Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy 10 Heinsuon käsittelykeskus, Kotka, Lassila & Tikanoja Oy 11 Jätteenkäsittelylaitoksen suljettava kaatopaikka, Kerava, Lassila & Tikanoja Oy 12 Metsä-Tuomelan jäteasema, Nurmijärvi Nurmijärven kunta 13 Puolimatkan kaatopaikka (suljettu), Järvenpää Niska & Nyyssönen 14 Virkkalan maanpuhdistuskeskus, Lohja (Toiminta päättynyt 10/2010) Soilrem Oy, 15 Domargårdin kaatopaikka, Porvoo Terrasor Oy 16 Ämmässuon jätteenkäsittelykeskus, Espoo HSY Kompostointi Stabilointi, loppusijoitus Kompostointi, käyttö sellaisenaan, loppusijoitus Kompostointi Kompostointi (2011 myös kompostointi mahdollista) Kaatopaikkarakenteet (Loppusijoitusalueen pinta- ja reunarakenteet) Stabiloidut kenttärakenteet, loppusijoitus jätteenä Kaatopaikan sulkeminen Kaatopaikkarakenteet, kaatopaikan peitemaat, loppusijoitus Kaatopaikan sulkeminen Kaatopaikkarakenteet Kaatopaikan sulkeminen Peitemaat ja kaatopaikkarakenteet (useilla eri kaatopaikoilla) Pilaantuneen maan käsittelyasema, käsitellyt massat Domargårdiin kaatopaikan peittoon Vanhan kaatopaikkaalueen muotoilu

MUISTIO 6 (16) Kuva 3. Eri käsittelypaikkoihin vuonna 2010 vietyjen Helsingin pilaantuneiden kaivumaiden määrä tonneina. Käsittelypaikkojen nimet tarkemmin taulukossa 1. Pilaantuneiden kaivumaiden käsittelymenetelmät Pilaantuneille kaivumaille on erilaisia käsittelymenetelmiä, joilla pyritään poistamaan tai vähentämään haitta-aineita tai rajoittamaan haitallisten aineiden kulkeutumista. Pilaantuneita maa-aineksia vastaanottavan laitoksen ympäristöluvassa on määrätty, millaisia maita (haitta-aineet ja pilaantumisaste) kyseinen käsittelijä saa vastaanottaa ja millä menetelmillä maita voidaan käsitellä. Käytännössä kustannustekijät useinkin määräävät käytetyn menetelmän, kun sopivammalle mutta kalliimmalle menetelmälle ei löydy tarpeeksi kysyntää. Pilaantuneiden maa-ainesten kaatopaikkakelpoisuus määrää osaltaan niiden sijoitusta. Käsittelyn jälkeen kaivumaat voidaan yleensä käyttää hyödyksi.

MUISTIO 7 (16) Kuva 4. Helsingin v. 2010 pilaantuneiden kaivumaiden käsittelymenetelmät. Lähes puolet Helsingin v. 2010 pilaantuneista kaivumaista ei edellyttänyt käsittelyä (kuva 4). Kyseiset maat olivat lievästi pilaantuneita, eli niiden haitta-ainepitoisuudet olivat alemman ja ylemmän ohjearvon välillä, ja ne voitiin hyödyntää sellaisenaan (vrt. kuva 5). Hyödyntäminen tapahtuu paikassa, jossa haitta-aineiden mahdollinen kulkeutuminen ympäristöön on estetty, yleensä kaatopaikalla tai esimerkiksi melutai maisemavallissa eristettynä. Lähes neljäsosa kaivumaista kompostoitiin. Kompostointi on kustannustehokas menetelmä, joka soveltuu monien orgaanisten haitta-aineiden, kuten öljyhiilivetyjen, kloorifenolien ja PAH-yhdisteiden hajottamiseen. Jos öljypitoisuus maassa on hyvin korkea, kompostointi voi olla haasteellista ja vaatia kenties orgaanisen tukiaineen lisäystä ja tehostettua ilmastusta. Männynsalon (2009) tutkimus kuitenkin osoitti, että tehostustoimilla voitiin selvästi vaikuttaa kompostoitumisprosessin toimivuuteen ja öljyhiilivetyjen hajoamisnopeuteen. Kompostoinnin heikkouksia ovat pitkä käsittelyaika, tilan tarve ja riippuvuus sääolosuhteista. Helsingin kaivumaista kolme prosenttia stabiloitiin v. 2010. Kyseisissä maissa oli sekä voimakkaasti orgaanisilla yhdisteillä tai raskasmetalleilla pilaantuneita että sekapilaantuneita maita. Stabiloinnissa ja kiinteytyksessä pilaantuneessa maassa olevat haitta-aineet sidotaan epäorgaanisilla tai orgaanisilla sideaineilla ja estetään siten haitta-aineiden kulkeutuminen. Yleisimmät sideaineet ovat bitumi ja sementti. Stabiloinnissa haitta-aineet muunnetaan vähemmän liukoiseen, kulkeutuvaan tai toksiseen muotoon ja kiinteytyksessä haitta-aineet kapseloidaan sideaineilla.

MUISTIO 8 (16) Kaksi prosenttia kaivumaista käsiteltiin termisesti. Lähes kaikissa näistä maista haitta-ainepitoisuus ylitti ongelmajätearvon. Termisiä käsittelyitä ovat matalan ja korkean lämpötilan termodesorptio ja varsinainen polttokäsittely. Termiset käsittelyt soveltuvat parhaiten orgaanisille mutta myös monille epäorgaanisille haitta-aineille. Tehopoltto soveltuu erityisesti vaikeasti hävitettäville haitta-aineille ja voimakkaasti pilaantuneille maille. Runsas neljäsosa kaivumaista, 28 %, loppusijoitettiin kaatopaikalle jätteenä. Joissain tapauksissa näitä maita on esikäsitelty ennen loppusijoitusta, esimerkiksi poistettu haihtuvia haitta-aineita alipainekäsittelyllä tai lisätty sideaineita kulkeutumisen estämiseksi. Pilaantuneiden kaivumaiden sijoitus ja hyötykäyttö Kuva 5. Helsingin pilaantuneiden kaivumaiden sijoitus ja hyötykäyttö v. 2010. Rakennusteknisesti sopivia pilaantuneita maita voidaan käyttää joko sellaisenaan tai käsittelyn jälkeen korvaamaan puhtaita maita alueilla, joilla haitta-aineiden kulkeutuminen ympäristöön on estetty. Kaatopaikoilla maa-aineksia tarvitaan mm. jätteen päivittäispeittoihin ja erilaisiin kaatopaikkarakenteisiin. Helsingin vuoden 2010 kaivumaista reilu neljännes hyödynnettiin kaatopaikkojen peitemaina tai rakenteissa (kuva 5). Kaatopaikan tai käsittelyalueen stabiloituihin kenttiin tai rakenteisiin käytettiin kolme prosenttia maista. Kaatopaikan tai sen osan (täyttöalueen) sulkemiseen käytettiin lähes kolmannes maista. Vajaa kymmenen prosenttia kaivetuista maista hyödynnettiin yhden kunnostuskohteen (Jätkäsaari) aluerakentamisessa. Helsingin vuoden 2010 pilaantuneista kaivumaista hyötykäytettiin siis yhteensä 72 %.

MUISTIO 9 (16) Loppusijoitetut kaivumaat Runsas neljännes (28 %) vuoden 2010 Helsingin pilaantuneista kaivumaista loppusijoitettiin jätteenä. Loppusijoituksen osuus on selvästi suurempi kuin muualla Suomessa. Vuonna 2006 koko Suomen kaivetuista pilaantuneista maista 8 % käsiteltiin jätteenä. Vuonna 2005 vastaava osuus oli 21 %, mutta siihen sisältyi kaksi mittavaa eristysrakennetta, jotka nekin olivat molemmat Helsingissä (Jaakkonen 2008). Syitä siihen, miksi Helsingin kaivumaista niin suuri osa sijoitetaan kaatopaikoille, on useita. Helsingin teollisuushistoria on pitkä ja kaupungissa on ollut paljon maaperää pilannutta toimintaa. Monissa kohteissa maa on pilaantunut useilla eri haitta-aineilla ja pilaantumisaste voi olla korkea. Vanhoja pilaantuneita teollisuusalueita kunnostetaan parhaillaan asuinkäyttöön mm. Kalasatamassa, Laajasalossa ja Jätkäsaaressa. Ranta-alueista suuri osa on täyttömaata, joka on hyvin heterogeenista. Merkittävä osa kaivumaista on rakennusteknisesti heikkolaatuisia (saviset maat ja täyttömaat), eivätkä ne usein sen vuoksi sovellu hyötykäyttöön. Kuva 6. Kaatopaikalle jätteenä loppusijoitettujen kaivumaiden haitta-aineet ja pilaantuneisuusaste. Yli YO tarkoittaa PIMA-asetuksessa annetun ylemmän ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia ja ongelmajäte ongelmajätearvon ylittäviä pitoisuuksia. Loppusijoitettujen maiden haitta-ainepitoisuudet olivat verrattain korkeita: maista lähes kolmasosa (31 %) oli ongelmajätettä ja yli puolet (55 %) maita, joiden haitta-

MUISTIO 10 (16) ainepitoisuus ylitti ylemmän ohjearvon (kuva 6). Valtaosa loppusijoitetuista kaivumaista, yli kolme neljäsosaa, oli pilaantunut orgaanisilla yhdisteillä. Epäorgaanisilla yhdisteillä oli pilaantunut vain kaksi prosenttia loppusijoitetuista maista ja niidenkin haitta-ainepitoisuus ylitti ongelmajätearvon, joten niiden hyötykäyttö olisi ollut vaikeaa. Sekapilaantuneiden, siis sekä orgaanisilla että epäorgaanisilla haitta-aineilla pilaantuneiden, maiden osuus oli kuusi prosenttia. Eriasteisesti syanideilla pilaantuneita maita oli kaikkiaan noin seitsemäsosa loppusijoitetuista maista, eli 14 %. Syanideilla pilaantuneiden maiden käsittely on hankalaa ja kallista ja yleisesti niiden loppusijoitusta kaatopaikalle, muusta jätteestä eristettynä, pidetään sopivana käsittelynä. Voimakkaasti tai yli ongelmajätearvon pilaantuneille maille loppusijoitus saattaa olla ekotehokkain ratkaisu silloin, kun käsittely olisi teknisesti vaikeaa ja tuottaisi enemmän päästöjä kuin loppusijoitus. Loppusijoitetuista maista 92 % oli peräisin kolmelta alueelta: Kalasatamasta, Laajasalon öljysatama-alueelta ja entisen autoliikkeen tontilta Lauttasaaresta. Näiltä alueilta kaivettujen maiden määrä oli suuri, ne olivat pilaantuneet haitta-aineilla, joiden käsittely on hankalaa ja massat olivat hyvin heterogeenisia. Lisäksi suuri osa maista oli rakennusteknisesti heikkolaatuisia. Tiivistelmä ja johtopäätökset Helsingissä kunnostettiin vuonna 2010 pilaantunutta maaperää kaikkiaan 49 kohteessa. Yleisin kunnostusmenetelmä oli massanvaihto, jossa pilaantunut maa kaivetaan pois ja kuljetetaan muualle käsiteltäväksi ja/tai hyötykäytettäväksi. Kunnostuskohteista poistettiin yhteensä noin 300 000 tonnia pilaantunutta maata, jota vietiin 15 vastaanottajalle (käsittelylaitokset ja kaatopaikat). Lisäksi yhdessä kohteessa alueelta kaivettuja maita hyödynnettiin aluerakentamisessa. Valtaosa kaivumaista, lähes 70 %, oli pilaantunut orgaanisilla yhdisteillä. Epäorgaanisilla yhdisteillä pilaantuneita maita oli 10 %, sekapilaantuneita 17 % ja syanideilla pilaantuneita maa-aineksia neljä prosenttia kaivumaista. Kaivumaiden käsittely oli vähäistä. Lähes puolet kaivumaista ei edellyttänyt käsittelyä, vaan ne voitiin hyödyntää sellaisenaan. Vajaa neljännes massoista kompostoitiin, kolme prosenttia stabiloitiin ja kaksi prosenttia käsiteltiin termisesti. Runsas neljännes massoista loppusijoitettiin. Hyötykäyttöön ohjautui kaikkiaan 72 % kaivumaista, joko sellaisenaan tai käsittelyn jälkeen. Niitä käytettiin eniten vanhojen kaatopaikkojen sulkemiseen (32 %) sekä toimivien kaatopaikkojen peitemaiksi ja rakenteisiin (28 %). Kaatopaikalle jätteenä loppusijoitettujen maiden osuus oli runsas neljäsosa, 28 %. Helsingin tilanne pilaantuneiden maiden suhteen poikkeaa muun Suomen tilanteesta. Helsingissä on pilaantuneita alueita muuta Suomea enemmän ja myös pilaantuneisuuden asteessa ja laadussa on eroja muuhun maahan verrattuna. Helsingin teollisuushistoria on pitkä ja monenlaiset toiminnot ovat pilanneet maaperää. Suuri

MUISTIO 11 (16) osa ranta-alueista on täyttömaata, jossa on louhetta ja rakennusjätteitä. Täyttöihin on usein viety myös muita jätteitä, esimerkiksi vanhalta kaasulaitokselta peräisin olevaa rautasyanidipitoista sakkaa. Helsingissä maaperän kunnostamisen syynä on yleisimmin maankäytön muutos. In situ- tai on-site -kunnostamiseen päädytään harvoin, koska ne vaatisivat sekä tilaa että aikaa ja niihin rakentamiskustannuksissa ja -aikatauluissa ei ole varauduttu. Helsingin pilaantuneista kaivumaista ohjautuu hyötykäyttöön lähes kolme neljäsosaa, mikä kuitenkin on vähemmän kuin muualla Suomessa. Runsas neljännes pilaantuneista kaivumaista sijoitetaan jätteenä kaatopaikalle. Näistä Helsingin loppusijoitetuista maista yli 90 % oli peräisin kolmelta voimakkaasti pilaantuneelta alueelta. Ne olivat pääosin vaikeasti käsiteltävillä haitta-aineilla pilaantuneita ja niiden haitta-ainepitoisuudet olivat korkeita: kolmannes ylitti ongelmajätearvon ja yli puolet oli voimakkaasti pilaantunutta, joten niiden hyötykäyttö olisi ollut vaikeaa. Sekä Euroopan että Suomen jätestrategioissa ja lainsäädännössä edellytetään kestävän kehityksen ja hyötykäytön periaatteiden noudattamista. Valtakunnallisen jätesuunnitelman vuoteen 2016 mukaan pilaantuneet maat on kunnostettava ekotehokkaasti. Uusi jätelaki tulee voimaan 2012 keväällä ja sillä saatetaan kansallisesti voimaan EU:n jätedirektiivi. Lain keskeisiä periaatteita ovat jätteen synnyn vähentäminen ja syntyneen jätteen hyötykäyttö. Pilaantuneiden maiden käsittelyssä ja sijoituksessa tulee ottaa huomioon nämä periaatteet. Etelä- ja Länsi-Suomen jätesuunnittelun taustaraportissa (Liski ym. 2009) on arvioitu pilaantuneiden kaivumaiden käsittelyn ja hyötykäytön ympäristövaikutuksia. Käsittelymenetelmän valintaa ohjaavat monet tekijät pilaantuneen maan laadusta ja määrästä eri käsittelymenetelmien kustannuksiin. Kustannuksiltaan edullisinta on pilaantuneiden maiden käyttö käsittelemättöminä kaatopaikkojen peitemaina tai rakenteissa. Näin voidaan hyötykäyttää yleensä vain lievemmin pilaantuneita maita, jotka ovat samalla rakennusteknisesti kelvollisia. Voimakkaasti pilaantuneille kaivumaille vaihtoehtoina ovat joko käsittely tai loppusijoitus jätteenä. Käsiteltyjä kaivumaita voidaan yleensä hyötykäyttää, jos ne ovat rakennuskelpoisia. Myös käsittelymenetelmillä voi olla ympäristövaikutuksia, kuten päästöt ympäristöön tai suurehko energiankulutus. Joissakin tapauksissa loppusijoitus saattaa olla ekotehokkain käsittelymenetelmä, esimerkiksi silloin, kun pilaantunutta maata on paljon ja se on pilaantunut hyvin voimakkaasti tai vaikeasti poistettavilla haittaaineilla. Valtakunnallisen jätesuunnitelman (Ympäristöministeriö 2008) tavoitteiden mukaan kaatopaikoille tulevan jätteen määrän odotetaan tulevaisuudessa vähenevän. Tämä vähentäisi vuorostaan pilaantuneiden kaivumaiden tarvetta kaatopaikkojen peitemaina. Vuonna 2010 runsas neljännes Helsingin kaivumaista käytettiin kaatopaikkojen peitemaina ja rakenteissa. Kaivumaista noin kolmannes käytettiin vanhojen kaatopaikkojen sulkemiseen, mutta tulevaisuudessa myös tämä tarve tulee vähenemään merkittävästi. Valtioneuvoston kaatopaikkapäätös (861/1887 ja sen muutos

MUISTIO 12 (16) 1049/1999) asetti kaatopaikkojen pohja- ja pintarakenteille erityisiä vaatimuksia. Kaatopaikat, joiden rakenteet eivät täyttäneet näitä vaatimuksia, tuli sulkea 31.10.2007 mennessä. Vuonna 2007 suljettujen kaatopaikkojen sulkemistyöt on pian saatettu päätökseen eikä jatkossa ole odotettavissa yhtä suurta massatarvetta. Koska pilaantuneiden kaivumaiden hyötykäyttö kaatopaikoilla tulee em. syistä todennäköisesti vähenemään, tulisi kaivumaiden hyötykäyttömahdollisuuksia muissa kohteissa selvittää ja kehittää. Vaarana on, että käyttökelpoisten ja käsittelykelpoisten kaivumaiden kaatopaikkasijoitus lisääntyy, mikä puolestaan ei ole kestävän kehityksen tai jätestrategioiden mukaista. Kaatopaikkojen ulkopuolisia hyötykäyttökohteita voisivat olla esimerkiksi meluvallit ja erilaiset tierakenteet. Kokemuksia tällaisista kohteista on vielä niukasti. Kaatopaikoilla hyötykäyttö tapahtuu valvotuissa olosuhteissa, joissa pohja- ja suojarakenteet estävät haitallisten aineiden kulkeutumista ympäristöön. Jos pilaantuneita kaivumaita käytetään muualla, on ehdottomasti varmistettava, että sijoitus on turvallista, suojarakenteet ovat riittäviä eikä haitta-aineita pääse kulkeutumaan ympäristöön. Helsingin kaupungilla on välivarastointialueita kaupungin omista kunnostuskohteista tuleville pilaantuneille kaivumaille. Välivarastointia tarvitaan esimerkiksi laboratorioanalyysien tuloksia odotettaessa tai kun pilaantunutta maata löytyy yllättäen rakentamisen aikana. Varastoinnin aikana maiden lopullinen käsittely- ja sijoituspaikkakelpoisuus voidaan selvittää. Yksityisten kunnostamien kohteiden kaivumaille vastaavaa välivarastointialuetta ei nykyisin ole. Hyötykäyttötavoitteiden toteutumisen kannalta tällaiset välivarastointialueet olisivat tarpeen myös siksi, että ne mahdollistaisivat rakennus- ja hyötykäyttöaikataulujen paremman yhteensovittamisen ja kenties vähentäisivät osaltaan loppusijoitettavien maiden määrää. Pilaantuneiden maiden käsittelyn ja sijoituksen tulee olla kestävän kehityksen ja hyötykäytön periaatteiden mukaista. Lähitulevaisuudessa on odotettavissa muutoksia, joihin tulee varautua jo edeltä käsin. Tähän tarvitaan keskustelua eri toimijoiden kesken ja ohjeistusta hyviin käytäntöihin. LIITE 1 Pilaantuneiden kaivumaiden käsittelyn yleisiä periaatteita

MUISTIO 13 (16) LIITE 1 Pilaantuneiden kaivumaiden käsittelyn yleisiä periaatteita Pilaantunut maa on kaivun jälkeen jätettä ja sitä käsitellään jätelainsäädännön mukaisesti. Tärkeimmät säädökset ovat nykyinen jätelaki (1072/1993) ja jäteasetus (1390/1993, muutos 472/1996). Jätelain tavoitteena on tukea kestävää kehitystä ja siinä edellytetään jätteen hyödyntämistä, jos se on teknisesti mahdollista eikä siitä aiheudu kohtuuttomia lisäkustannuksia. Jätealan lainsäädännön kokonaisuudistus on valmistumassa ja uusi jätelaki tulee voimaan vuonna 2012. Pilaantuneen maan kunnostuksen ja käsittelyn periaatteita on ohjeistettu myös valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa vuoteen 2016 (Ympäristöministeriö 2008). Periaatteiden toteuttamisen tueksi ympäristöhallinnossa on valmisteltu toimenpide-ehdotuksia ja työkaluja. Uusi jätelaki (HE 199/2010, 646/2011) hyväksyttiin eduskunnassa 11.3.2011, ja se tulee voimaan 1.5.2012. Jätelailla saatetaan kansallisesti voimaan uudistettu EU:n jätedirektiivi (2008/98/EY). Uuden jätelain 8 :ssä velvoitetaan noudattamaan etusijajärjestystä, jonka mukaan on ensisijaisesti vähennettävä syntyvän jätteen määrää ja haitallisuutta. Jos jätettä syntyy, jätteen haltijan on ensisijaisesti valmisteltava jäte uudelleenkäyttöä varten tai toissijaisesti kierrätettävä se. Jos kierrätys ei ole mahdollista, jätteen haltijan on hyödynnettävä jäte muulla tavoin, mukaan lukien hyödyntäminen energiana. Jos hyödyntäminen ei ole mahdollista, jäte on loppukäsiteltävä. Ympäristönsuojelun varovaisuus- ja huolellisuusperiaate sekä tekniset ja taloudelliset edellytykset on lisäksi otettava huomioon. Tarkempia säännöksiä annetaan myöhemmin valtioneuvoston asetuksella. Valtakunnallisen jätesuunnitelman (Ympäristöministeriö 2008) keskeinen tavoite on viisiportainen jätehierarkia: jätteen synnyn ehkäisy uudelleenkäyttö materiaalikierrätys energiana hyödyntäminen loppukäsittely kaatopaikoilla. Pilaantuneiden maiden suhteen tavoitteena on, että kohteet kunnostetaan ekotehokkaasti. Pilaantuneiden maiden käsittelyssä voimakkaasti pilaantuneiden maa-ainesten osalta ensisijaisia käsittelymenetelmiä ovat sellaiset, joilla vaaralliset aineet voidaan pääosin hävittää, mikäli tästä ei aiheudu kohtuuttomia kustannuksia. Lievästi pilaantuneet ja käsitellyt maa-ainekset hyödynnetään joko sellaisenaan tai esikäsiteltyinä kohteissa, joissa ne eivät aiheuta ympäristön pilaantumisen vaaraa. Käsittelyssä käytetään parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Ekotehokkailla riskinhallintaratkaisuilla tarkoitetaan ympäristön kannalta parhaan mahdollisen tuloksen saavuttamista siten, että päätöksenteon kannalta muut olennaiset kriteerit tulevat täytettyä mahdollisimman hyvin. Muilla kriteereillä tarkoitetaan terveyteen vaikuttavia, teknisiä, taloudellisia ja sosio-kulttuurisia sekä suoria että välillisiä tekijöitä. Ympäristöhallinnon PIRRE1- ja PIRRE2-hankkeissa on kerätty tietoa ja menetelmiä pilaantuneita maa-alueita koskevan päätöksenteon avuksi. Tavoitteena on ollut edesauttaa ekotehokkuuden ja elinkaarinäkökulman huomioon ottamista riskinhallintatoimien valinnassa (Suomen ympäristökeskus 2009).

MUISTIO 14 (16) Pilaantuneiden maa-alueiden kunnostuksen yleisiä tavoitteita ja toimenpideehdotuksia sekä BAT ja BEP-periaatteiden (paras mahdollinen tekniikka- ja hyvät käytännöt -periaatteiden) toteuttamista maaperäkunnostuksissa on valmisteltu Suomen ympäristökeskuksessa (Suomen ympäristökeskus 2011). Valmistelussa on huomioitu valtakunnallinen jätesuunnitelma ja vireillä ollut jätelainsäädännön uudistus. Pilaantuneiden maiden käsittelyssä etusijajärjestys ilmenee maa-ainesten käsittelyhierarkiana. Käsittelyhierarkian mukaan maa-ainekset, joiden haitta-ainepitoisuudet ovat PIMAasetuksessa (VNa 214/2007) annettujen kynnys- ja alempien ohjearvojen välissä, pyritään ensisijaisesti hyödyntämään kohteessa, jossa haitalliset aineet eivät aiheuta ympäristö- tai terveyshaittaa ja jossa ne eivät ylitä alueen taustapitoisuutta. Mikäli hyödyntäminen ei ole mahdollista, ne pyritään sijoittamaan kohteeseen, jossa ne eivät aiheuta ympäristö- tai terveyshaittaa. Mahdollisia käsittelymenetelmiä ovat lähinnä kompostointi tai stabilointi/kiinteytys, mikäli niillä parannetaan massojen hyötykäyttökelpoisuutta. (Suomen ympäristökeskus 2011.) Maa-aineksille, joiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät PIMA-asetuksessa annetut alemmat ohjearvot, pyritään noudattamaan alla esitettyä käsittelyhierarkiaa (Suomen ympäristökeskus 2011): Hyötykäyttökelpoiset massat hyödynnetään sellaisenaan. Hyötykäyttökelpoisiksi käsitellyt ohjataan käsittelyn kautta hyötykäyttöön. Pilaantuneiden maa-ainesten haitta-aineet pyritään hävittämään. Mikäli haitta-aineita ei pystytä hävittämään, aineet pyritään poistamaan maaaineksesta tai muuttamaan haitattomaan muotoon. Mikäli haitta-aineita ei pystytä hävittämään, poistamaan tai muuttamaan, aineille altistumista estetään tai rajoitetaan sekä varmistetaan, etteivät aineet kulkeudu alueen ulkopuolelle. Pysyvien orgaanisten yhdisteiden (ns. POP-yhdisteet) käsittelyä säätelevät Tukholman yleissopimus sekä UNECEn POP-pöytäkirja (vrt. Stockholm convention of 2011; Suomen ympäristökeskus 2010). Niiden velvoitteet on sisällytetty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (805/2004/EY) pysyvistä orgaanisista yhdisteistä sekä direktiivin (79/117/ETY) muuttamisesta. Asetus on sellaisenaan voimassa Suomessa ja siinä on säädetty raja-arvopitoisuudet, joiden ylittyessä jätteet on pääsääntöisesti käsiteltävä siten, että POP-yhdisteet tuhotaan tai muunnetaan palautumattomasti. Raja-arvopitoisuus on esimerkiksi PCB:lle 50 mg/kg ja dioksiineille ja furaaneille 0,015 mg/kg. Näin korkeita pitoisuuksia tavataan pilaantuneilla alueilla vain harvoin. Helsingissä tällaisia kohteita ei ole ollut lainkaan, mutta muualla Suomessa joillakin saha-alueilla maaperän PCDD/F-pitoisuudet ovat ylittäneet ko. raja-arvon.

MUISTIO 15 (16) Kirjallisuus Hallituksen esitys Eduskunnalle jätelaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (199/2010). 2010. Saatavissa: Finlex > Hallituksen esitykset > 2010 > HE 199/2010. http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2010/20100199 Saastuneet maa-alueet ja niiden käsittely Suomessa, 1994. Ympäristöministeriön ympäristönsuojeluosaston Muisto 5 1994. Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista. 2007. Suomen säädöskokoelma 214/2007. Saatavissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2007/20070214 Jaakkonen, S. 2008. Kaivettujen pilaantuneiden maa-ainesten käsittely Suomessa. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 36/2008. 45 s. Saatavissa: http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=310763&lan=fi Jätelaki. 1993. Suomen säädöskokoelma 1072/1993. Saatavissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19931072 Liski, U-M., Mela, H. ja Ojala, J. 2009. Etelä- ja Länsi-Suomen jätesuunnittelu. Taustaraportti. Pilaantuneet maat. Hämeen ympäristökeskus, Hämeenlinna. Hämeen ympäristökeskuksen raportteja 11/09. 38 s. Saatavissa: http://www.environment.fi/download.asp?contentid=114595&lan=fi Männynsalo, M. 2009. Öljyhiilivedyillä pilaantuneen maa-aineksen kompostoinnin tehostaminen. Pro gradu-tutkielma. Jyväskylän yliopisto, Bio- ja ympäristötieteiden laitos, Ympäristötiede ja teknologia, Jyväskylä. 110 + 7 s. Saatavissa: https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/21789/urn_nbn_fi_jyu- 200909183918.pdf?sequence=1 Stockholm Convention of Persistent Organic Pollutants (POPs). 2011. 18.5.2011 (päivitetty). Saatavissa: http://chm.pops.int/ Suomen ympäristökeskus. 2009. Pilaantuneen maaperän ja pohjaveden riskinhallintaratkaisujen ekotehokkuus (PIRRE, PIRRE 2). Hankesivut. 9.12.2009 (päivitetty). Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Saatavissa: www.ymparisto.fi/syke/pirre Suomen ympäristökeskus. 2010. POP-yhdisteiden kansainväliset rajoitukset. 10.12.2010 (päivitetty). Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Saatavissa: www.ymparisto.fi > Ympäristönsuojelu > Kemikaalien ympärist... > POP - yhdisteiden kansainväliset rajoitukset. http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=2550&lan=fi

MUISTIO 16 (16) Suomen ympäristökeskus. 2011. Käsittelyhierarkia. [Sähköposti 12.4.2011 Outi Pyy, SYKE. BAT- ja BEP-periaatteet pilaantuneiden maiden käsittelyssä -hankkeen tausta-aineistoa, ei julkaistu.] Ympäristöministeriö. 2008. Kohti kierrätysyhteiskuntaa. Valtakunnallinen jätesuunnitelma vuoteen 2016. Ympäristöministeriö, Helsinki. Suomen ympäristö 32/2008. 54 s. Saatavissa: http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=309523&lan=fi&clan=fi