LUPAPÄÄTÖS Nro 62/12/1 Dnro PSAVI/78/04.08/2011 Annettu julkipanon jälkeen 21.6.2012 1 ASIA LUVAN HAKIJA Pilaantuneen maa-alueen kunnostaminen Hyrynsalmen entisellä sahaalueella ja toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta, Hyrynsalmi WH 2005/NIAM III EAST (Asset) Oy c/o Sponda Oyj PL 940 00101 Helsinki
SISÄLLYSLUETTELO 2 HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO... 4 KUNNOSTUSKOHDE JA SEN SIJAINTI... 4 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 4 ALUEEN KAAVOITUSTILANNE... 4 KOHTEEN KUVAUS... 5 MAAPERÄ-, POHJA- JA PINTAVESITIEDOT... 5 Maa ja kallioperä... 5 Pohjavesi... 5 PILAANTUNEISUUSTUTKIMUKSET JA SELVITYKSET... 5 Analyysitulokset... 6 KUNNOSTUSTARPEEN ARVIOINTI... 8 Lähtökohdat... 8 Haitta-ainepitoisuuksien vertailu... 8 Haitta-aineiden kuvaus... 8 Riskiarvio... 10 KUNNOSTUSTOIMENPITEET... 10 Kunnostustavoitteet... 10 Rakenteiden poisto... 11 Maaperän kunnostus... 11 Peitettävien massojen riskiarviointi... 12 Jätteen luokittelu ja kaatopaikkakelpoisuus... 14 KUNNOSTUKSEN TARKKAILU... 15 Öljyhiilivedyillä pilaantuneet alueet... 15 Dioksiineilla ja furaaneilla sekä kloorifenoleilla pilaantuneet alueet... 16 Raskasmetallien tarkkailu... 16 JÄLKISEURANTA... 16 RAPORTOINTI... 16 TIEDOTUS... 17 TERVEYS- JA YMPÄRISTÖHAITTOJEN EHKÄISY... 17 VARAUTUMINEN ODOTTAMATTOMIIN TILANTEISIIN... 17 LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY... 18 Neuvottelu... 18 Lupahakemuksen täydennykset... 18 Lupahakemuksesta tiedottaminen... 18 Lausunnot... 18 Hakijan kuuleminen ja vastine... 19 A L U E H A L L I N T O V I R A S T O N R A T K A I S U... 19 YMPÄRISTÖLUPARATKAISU... 19 TÄYTÄNTÖÖNPANORATKAISU... 19 LUPAMÄÄRÄYKSET... 20 Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi... 20 Kunnostustavoitteet... 20 Jätteet ja pilaantuneet maa-ainekset... 20 Kunnostuksen aikataulu... 21 Melu, tärinä ja pöly... 21 Tiedottaminen... 21 Vastuuhenkilöt ja töiden aloittaminen... 21 Häiriötilanteet ja muut poikkeukselliset tilanteet... 22 Kirjanpito, puhdistuksen laadunvalvonta, tarkkailu ja raportointi... 22 RATKAISUN PERUSTELUT... 23 Ympäristöluvan harkinnan perusteet ja luvan myöntämisen edellytykset... 23 Lupamääräysten perustelut... 23 VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN... 25 LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN... 25 Päätöksen voimassaolo... 25 Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen... 25
3 PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO... 26 Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus... 26 Toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta... 26 Vakuus toiminnan aloittamisluvan osalta... 26 Toiminnanaloittamisluvan perustelut... 26 Vakuuden arvioinnin perustelut... 27 SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET... 27 KÄSITTELYMAKSU... 27 Ratkaisu... 27 Perustelut... 27 Oikeusohjeet... 27 MUUTOKSENHAKU... 28
4 HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO WH 2005/NIAM III EAST (Asset) Oy c/o Sponda Oyj on 29.4.2011 Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen saapuneella ilmoituksella hakenut lupaa pilaantuneen maa-alueen kunnostamiseen Hyrynsalmen entisellä saha-alueella. Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on siirtänyt asian Pohjois-Suomen aluehallintovirastoon, koska asiassa on kyse ympäristöluvasta. Hakemuksessa on pyydetty aluehallintovirastoa määräämään, että toiminta voidaan aloittaa muutoksenhausta huolimatta. KUNNOSTUSKOHDE JA SEN SIJAINTI Kunnostettava kohde sijaitsee Hyrynsalmen kunnassa Heinijärven itärannalla noin 3,6 kilometriä kunnan keskustaajamasta pohjoiseen. Kunnostettava alue sijaitsee kiinteistöllä RN:o 105-893-10-3. Kiinteistön omistaa WH 2005/NIAM III EAST (Asset) Oy. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojelulain 78 :n 1 momentin mukaan pilaantuneiden maaainesten käsittelyyn on oltava ympäristölupa. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojelulain 31 :n 1 momentin 6) kohdan mukaan aluehallintovirasto ratkaisee luvan, joka on tarpeen pilaantuneiden maa-ainesten käsittelyyn. ALUEEN KAAVOITUSTILANNE Hyrynsalmen entinen saha sijoittuu Kainuun maakuntakaavan alueelle. Kaava on vahvistettu valtioneuvostossa 29.4.2009. Maakuntakaavassa alueelle ei ole osoitettu toimintaa rajaavia tai ohjaavia merkintöjä. Saha-alue kuuluu Hyrynsalmen keskustaajaman osayleiskaavaan. Kaava on hyväksytty 19.6.1995 kunnanvaltuustossa. Kunnanvaltuuston päätöstä ei ole alistettu valtion viranomaisen vahvistettavaksi, joten kaava on oikeusvaikutukseton. Se kuvaa kunnanvaltuuston tahtoa ja käsitystä siitä, miten maankäyttö kaava-alueella tulisi järjestää. Hyrynsalmen saha-alueen kaavamerkintä on T/msa ja T (teollisuus- ja varastoalue/alue, jonka maaperä mahdollisesti saastunut). Ennen alueen jatkosuunnitelmien toteuttamista maaperän saastumisaste on selvitettävä ja maaperä tarvittavilta osin puhdistettava tulevan käyttötarkoituksen edellyttämällä tavalla. Alueella ei ole voimassa olevaa asemakaavaa tai ranta-asemakaavaa.
KOHTEEN KUVAUS 5 Kunnostuskohteena olevasta alueesta pääosan omistaa WH 2005/NIAM III East Asset Oy. Kunnostussuunnitelman ulkopuolelle jää keskellä kunnostusaluetta sijaitseva Liikenneviraston hallussa oleva rata-alue, jossa on myös havaittu pilaantuneisuutta. Kahdesta kastelualtaasta toinen on sijainnut pääosin Liikenneviraston rata-alueella. Tämä päätös liittyy WH/2005/NIAM III East Asset Oy:n omistamalle alueelle. Alueella on toiminut useita sahaustoimintaa harjoittavia yrityksiä 1950- luvulta alkaen. Viimeisin saha, Kuhmo Oy, lopetti toimintansa vuonna 1987 tapahtuneen tulipalon jälkeen. Varsinaisen sahan toiminnot ovat käsittäneet kuorimon, sahalaitoksen ja sahatavaran käsittelyaltaat. Sinistymissuojaus Ky-5:lla on tapahtunut saharakennuksen sisällä sijainneessa peltisessä irtokastelualtaassa ja nippukastelualtaassa saharakennuksen ulkopuolella. Siten keskeisiä alueita, joissa Ky-5:ttä on voinut päästä ympäristöön, ovat saharakennuksen alueella kastelualtaan lähiympäristö ja radan pohjoispuolella sijainneen kastelualtaan välitön ympäristö. Alueella on edelleen paikoillaan huonossa kunnossa oleva vanha ruokalarakennus ja kunnostusalueen pohjoispuolella sijaitsevia rakennuksia, jotka ovat pääosin käytössä puutavaran jalostamiseen liittyvässä toiminnassa. Tulipalon jälkeen alueella olleessa korjaamohallissa on harjoitettu korjaamotoimintaa sekä huollettu ja tehty remontteja metsäkoneisiin ja traktoreihin. Korjaamohalli on purettu edellä mainitun toiminnan päätyttyä. MAAPERÄ-, POHJA- JA PINTAVESITIEDOT Maa ja kallioperä Kairausten mukaan tutkimusalueen maaperä on pääasiassa noin 3 6 metrin syvyydelle keskikarkeaa tai karkeaa hiekkaa. Hiekkakerroksen alla maaaines on silttistä hiekkaa tai silttiä ja pohjakerros silttistä hiekkamoreenia. Pintaosissa on varsinaisen sahan alueella paikoin myös puujätetäyttöjä. Kairaukset ulotettiin enimmillään noin 7,7 metrin syvyyteen maanpinnasta. Kallionpinnasta ei ollut havaintoa toteutuneella kairaussyvyydellä. Pohjavesi 5.11.2003 pohjavesi oli 3,6 5,5 metrin syvyydellä maanpinnasta. Vesipintamittausten ja karttatarkastelun perusteella pohjaveden virtaussuunta on entisen saharakennuksen alueella länsi-lounaan suuntaan kohti Heinijärveä. PILAANTUNEISUUSTUTKIMUKSET JA SELVITYKSET Kainuun ympäristökeskus on tehnyt saha-alueella maaperän ja pohjaveden perustutkimuksia vuosina 1998 ja 1999. Lisäksi Jaakko Pöyry Infra (nykyinen Pöyry Finland Oy) on tutkinut aluetta vuonna 2003 ja tehnyt korjaamon alueella koekuoppia vuonna 2009.
6 Perusselvitysvaiheen maastotutkimukset tehtiin 5. 7.2.2003 ja 26.2.2003 ja lisätutkimukset 23. 24.10.2003. Maanäytteet otettiin monitoimikairalla niin sanotulla auger-tekniikalla, jolloin maaperästä saadaan jatkuva näytesarja. Maanäytteitä otettiin perusselvitysvaiheessa yhteensä 24 pisteestä ja lisätutkimusten yhteydessä yhteensä 10 pisteestä. Perusselvitysvaiheessa tutkimuspisteet sijoitettiin pääasiassa entisen saharakennuksen alueelle ja ulkopuolella sijainneen kastelualtaan ympäristöön. Myös korjaamon alue tutkittiin (öljy). Lisätutkimusten yhteydessä tutkittiin pääasiassa lautatarhaalueen likaantuneisuutta. Tutkimuspisteet sijoitettiin toimintatietojen ja aikaisempien tutkimusten perusteella. Maanäytteet otettiin tiiviskantisiin lasipurkkeihin auger-kairalla tietyltä tasolta otetusta maa-aineksesta. Kairausten yhteydessä suoritettiin silmämääräiset maalajimääritykset. Kymmeneen kairauspisteeseen asennettiin pohjavesiputki veden korkeuden havainnointia ja näytteenottoa varten. Tutkimuspisteiden sijainti kartoitettiin ja pisteiden korkeudet vaaittiin. Toukokuussa 2009 tutkittiin korjaamon alueen öljyllä pilaantuneiksi otaksuttuja alueita koekuopista yhteensä neljässä pisteessä. Tutkimusten yhteydessä otettiin maanäytteitä laboratorioanalyysejä varten. Analyysitulokset Mineraaliöljy, maanäytteet Mineraaliöljypitoisuudet olivat vuoden 2003 tutkimuksissa alhaiset lukuun ottamatta korjaamon edustan pistettä KK3 (0,0 0,2 m), jossa pitoisuus oli vain lievästi koholla (100 mg/kg). Muiden näytteiden pitoisuudet olivat selvästi alhaisemmat (1,2 3,5 mg/kg). Kainuun ympäristökeskuksen tutkimuksissa vuosina 1998 ja 1999 korjaamon päädyn pintakerroksen pisteessä P20 pitoisuus oli 55 000 mg/kg ja korjaamon takana pisteessä P21 pitoisuus oli 20 800 mg/kg. Vuonna 2009 toukokuussa kaivetussa koekuopassa korjaamon päädyn pisteen KK100 pintakerroksessa 0 0,5 metrin syvyydellä raskaiden hiilivetyjen pitoisuus oli 2 400 mg/kg ja 1 1,5 metrin syvyydellä 490 mg/kg. Muissa korjaamoalueen pisteissä pitoisuudet olivat < 20 390 mg/kg välillä. Keskitisleiden pitoisuudet olivat < 20 150 mg/kg. Mineraaliöljy, vesinäytteet Pohjaveden mineraaliöljypitoisuudet olivat alhaiset. Korjaamorakennuksen lounaispäädyssä putkessa PVP2 pitoisuus oli 89 g/l ja entisen saharakennuksen lounaispäädyssä pisteessä PVP6 pitoisuus oli 130 g/l. Lautatarhaalueella sijaitsevan lämpökeskuksen alueella putkessa PVP31 pitoisuus oli < 50 g/l. Kainuun ympäristökeskuksen tutkimuksissa pisteiden 7 ja 8 pitoisuudet olivat < 2 000 µg/l. Pohjaveden kunnostuksen tavoitepitoisuutena keskitisleille (mineraaliöljy) on Suomessa käytetty 1 000 3 000 g/l ja haihtuville hiilivedyille 500 1 000 g/l. Kloorifenolit, maanäytteet Kloorifenolien pitoisuudet olivat koholla lähinnä kastelualtaiden alueilla. Suurimmat pitoisuudet havaittiin saharakennuksen ulkopuolella sijainneen kastelualtaan alueella, jossa pisteen PVP10 pintakerroksessa
7 0,0 0,2 metrin syvyydessä kokonaispitoisuus oli 890 mg/kg. Syvemmällä 0,5 1,0 metrissä pitoisuus oli selvästi alhaisempi, 15 mg/kg. Saharakennuksen sisällä sijainneen kastelualtaan alueella pisteessä KK19 pitoisuudet olivat enimmillään 57 mg/kg (0,0 0,5 m). Kainuun ympäristökeskuksen tutkimuksissa pitoisuudet olivat lievästi koholla kastelualtaiden alueilla ja niiden välittömässä ympäristössä (pisteet P10 P14 7,2 59 mg/kg, muut pisteet 0,2 0,58 mg/kg). Lisätutkimusten yhteydessä korkein pitoisuus, 2,5 mg/kg, havaittiin ulkona sijainneen kastelualtaan kaakkoispuolella pisteessä PVP38 (0,0 0,6 m). Muissa lisätutkimusten yhteydessä analysoiduissa näytteissä (lautatarha) pitoisuudet olivat hyvin alhaiset (< 0,02 0,11 mg/kg). Yksittäisistä kloorifenolikomponenteista eniten havaittiin 2,3,4,6- tetrakloorifenolia. PSV-Maa ja Vesi Oy:n tutkimuspisteissä PVP10 ja KK19 ja Kainuun ympäristökeskuksen pisteessä P10 kloorifenolien pitoisuudet ylittivät valtioneuvoston asetuksen nro 214/2007 ylemmän ohjearvotason. Kloorifenolit, vesinäytteet Vesinäytteiden kloorifenolipitoisuudet olivat lievästi koholla ulkona sijainneen kastelualtaan putken PVP10 kohdalla (240 g/l). Lisätutkimusten yhteydessä välittömästi kastelualtaan kaakkoispuolella sijaitsevassa putkessa PVP38 pitoisuus oli 30 g/l ja lämpökeskuksen alueella putkessa PVP31 pitoisuus oli 0,31 g/l. Muiden saha-alueen pisteiden (4 putkea) pitoisuudet olivat 0,16 12 g/l. Kainuun ympäristökeskuksen tutkimuksissa (putket 7, 8 ja 9) pitoisuudet olivat < 0,05 4,8 g/l. Sosiaali- ja terveysministeriön talousvesiasetuksen nro 461/2000 mukaan talousveden kloorifenolien yhteispitoisuus saa olla enintään 10 g/l. Siten pisteissä PVP10, PVP20 ja PVP38 pitoisuusraja ylittyi. Alueen pohjavettä ei kuitenkaan hyödynnetä talousvesikäytössä ja pohjaveden kloorifenolien pitoisuustasoa voidaan pitää vielä verraten pienenä. Dioksiinit ja furaanit Dioksiini- ja furaanipitoisuudet olivat koholla entisten kastelualtaiden alueilla, mutta lievästi kohonneita pitoisuuksia havaittiin myös altaiden ulkopuolella. Saharakennuksen sisällä sijainneen kastelualtaan kohdalla pisteessä KK19 pitoisuus oli 0,0 0,5 metrin syvyydellä 21 700 pg I-TEQ/g ja 0,5 1,0 metrin syvyydellä 9 650 pg I-TEQ/g. Saharakennuksen ulkopuolella pisteessä KK7, noin 10 metriä pisteestä KK19 koilliseen, pitoisuus oli 495 pg I-TEQ/g (0,2 0,5 m) ja saharakennuksen kohdalla pisteessä KK23 luoteen suunnassa pitoisuus oli 822 pg I-TEQ/g (0,2 0,5 m). Saharakennuksen ulkopuolella sijainneen kastelualtaan kohdalla putkessa PVP10 pitoisuus oli 25 300 pg I-TEQ/g (0,0 0,2 m) ja pisteessä KK18/2 kastelualtaasta noin 45 metriä luoteeseen 496 pg I-TEQ/g (0,0 0,2 m). Kainuun ympäristökeskuksen tutkimuksissa kastelualtaiden alueen pisteissä P10 ja P12 maanäytteiden dioksiini- ja furaanipitoisuudet olivat 23 ja 1,9 pg I-TEQ/g. Pohjavedessä putkessa PV 8 pitoisuudet olivat 0,00034 g/l I-TEQ.
KUNNOSTUSTARPEEN ARVIOINTI 8 Lähtökohdat Kohdealue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Pohjaveden virtaussuunta on kohdealueella karttatarkastelujen ja pohjavesihavaintojen perusteella länsi-lounaan suuntaan kohti Heinijärveä. Kohde on teollisuusaluetta, eikä alueella ole nykyisin toimintoja. Hakemuksen mukaan tähän kohteeseen soveltuvat käytettäväksi valtioneuvoston asetuksen nro 214/2007 maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista mukaiset ylemmät ohjearvot. Haitta-ainepitoisuuksien vertailu Kainuun ympäristökeskuksen vuosien 1998 ja 1999 tutkimuksissa havaittiin korjaamorakennuksen lähellä sijaitsevissa pisteissä P20 ja P21 korkeita mineraaliöljyn pitoisuuksia, 20 800 55 000 mg/kg. Toukokuussa 2009 tehdyissä koekuopissa keskitisleiden pitoisuus oli enimmillään 150 mg/kg ja raskaiden hiilivetyjen 2 400 mg/kg. Valtioneuvoston asetuksen nro 214/2007 maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista mukaan ylempi ohjearvo keskitisleille on 1 000 mg/kg ja raskaille hiilivedyille 2 000 mg/kg. Todennäköisesti Kainuun ympäristökeskuksen aikoinaan ottamien näytteiden pitoisuudet edustavat hyvin pienialaista pintakerroksen öljyyntymästä otettua näytettä, joka todennäköisesti selittää korkean pitoisuustason. Kaikissa muissa analysoiduissa maanäytteissä pitoisuudet olivat pieniä ja alittivat valtioneuvoston asetuksen nro 214/2007 mukaisen ylemmän ohjearvotason. Maaperän suurin kloorifenolipitoisuus, 890 mg/kg, havaittiin saharakennuksen ulkopuolella sijainneen kastelualtaan alueella pisteessä PVP10. Pitoisuus ylittää selvästi valtioneuvoston asetuksen nro 214/2007 mukaisen ylemmän ohjearvotason. Lisäksi pisteissä KK19 ja P10 ylittyi lievästi tetrakloorifenolin osalta ylempi ohjearvotaso. Dioksiinien ja furaanien korkeimmat pitoisuudet havaittiin kastelualtaiden läheisyydessä pisteissä PVP10 (25 300 pg I-TEQ/g) ja KK19 (21 700 pg I-TEQ/g). Niissä pitoisuudet ylittivät myös rajan 10 000 pg WHO-TEQ/g, joka on Suomessa yleisesti käytetty dioksiineille ja furaaneille ongelmajäterajana. PCDD/F-yhdisteiden osalta tulee lisäksi huomioon otettavaksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus nro 850/2004/EY pysyvistä orgaanisista yhdisteistä ja direktiivin nro 79/117/ETY muuttamisesta (niin kutsuttu POP-asetus). Asetuksen mukaan PCDD/F-pitoisuuden 15 0000 pg WHO-TEQ/g ylittävät jätteet on käsiteltävä siten, että yhdisteet tuhotaan tai muunnetaan palautumattomasti. Tämä pitoisuusraja ylittyi kasteluallasalueella. Tutkimuksissa pohjavedestä analysoidut pitoisuudet olivat pieniä. Kohde ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella, eikä pohjavettä hyödynnetä talousvetenä. Pohjaveden kunnostukselle ei ole tarvetta. Haitta-aineiden kuvaus Suomen sahoilla alettiin käyttää 1940-luvulla puutavaran sinistymisen estoon KY-5-puunsuojausainetta. Klooratut fenolit, jotka ovat KY-5-tuotteen komponentteja, luokiteltiin jo vuonna 1946 II-asteen myrkyiksi. Tuote
9 luokiteltiin Sosiaali- ja terveysministeriön päätöksellä vuonna 1971 lievästi myrkylliseksi ja Lääkintöhallituksen päätöksellä 1980 myrkylliseksi puutavaran suojausaineeksi. Kloorifenolien klooriketjujen valmistuksen yhteydessä syntyi myrkyllisiä sivuaineita, dioksiineja (PCDD) ja furaaneja (PCDF), joita kutsutaan yhteiseltä nimeltään dioksiineiksi. Kloorifenolit hajoavat maaperässä vähitellen, mutta dioksiinit ja furaanit ovat pysyviä. Tästä syystä vanhoilla saha-alueilla, joilla kloorifenolipitoisuus on pienehkö tai niistä ei näy lainkaan merkkejä, dioksiinipitoisuus saattaa usein olla hyvinkin korkea. Kloorifenolit ovat aromaattisia orgaanisia yhdisteitä, jotka ovat happamissa oloissa neutraaleina happoina, jolloin ne sitoutuvat muun muassa maaainekseen ja orgaaniseen ainekseen varsin pysyvästi. Emäksissä oloissa kloorifenolit ovat ionisoituneina, jolloin ne liukenevat ja liikkuvat helpommin. Ne eivät juuri haihdu. Mikrobiologinen hajoaminen on luonnonoloissa hidasta, mutta olosuhteita muuttamalla ne saadaan hajoamaan tehokkaasti. Useimmat kloorifenoleista on luokiteltu mahdollisesti ihmisille karsinogeenisiksi. Trikloorifenolit ovat heikkoja orgaanisia happoja. Maaperässä, jonka ph on noin 6, valtaosa trikloorifenoleista esiintyy vielä ionisoitumattomassa muodossa, mutta jo neutraaleissa olosuhteissa keskimäärin yli puolet trikloorifenoleista ionisoituu. Trikloorifenolit ovat kohtalaisen vesiliukoisia ja jonkin verran kulkeutuvia myös ionisoitumattomina, joten ne voivat päätyä pohjaveteen myös happamassa maaperässä. Maaperässä ja pohjavedessä trikloorifenolit ovat suhteellisen hitaasti hajoavia. Suomessa maaperästä löytyy erityisesti saha-alueilla 2,4,6-trikloorifenoli-isomeeriä seurauksena laajamittaisesta Ky-5-kloorifenolivalmisteen käytöstä puutavaran sinistymisenesto käsittelyssä. Polyklooratut dibentso-p-dioksiinit ja -furaanit (PCDD/F) ovat orgaanisia klooriyhdisteitä, joita kutsutaan tavallisesti yleisnimellä dioksiinit. Ne kuuluvat niin sanottuihin POP-yhdisteisiin. Dioksiineilla voi olla 75 ja furaaneilla 135 eri isomeeriä. Rakenteensa ja myrkyllisyysvaikutustensa vuoksi tähän yhdisteryhmään lasketaan kuuluvaksi myös dioksiinien kaltaiset PCByhdisteet. Dioksiineja ei ole valmistettu teollisiin tarkoituksiin, vaan niitä syntyy orgaanisten aineiden ja kloorin reagoidessa poltto- ja teollisuusprosesseissa. Lisäksi niitä esiintyy epäpuhtauksina muissa kemikaaleissa. Suomessa dioksiineja on päässyt maaperään ja vesistöihin erityisesti vanhoilla saha-alueilla, koska yhdisteitä esiintyi sivutuotteena puutavaran käsittelyssä yleisesti käytetyssä Ky-5-kloorifenolivalmisteessa. Maaperässä PCDD/F-yhdisteet ovat erittäin heikosti kulkeutuvia ja pysyviä. Erityisesti vesistöissä dioksiinit ovat voimakkaasti kertyviä ja voivat rikastua ravintoketjussa. Pitkäaikaisessa altistuksessa dioksiinit ovat erittäin myrkyllisiä vesieliöille ja monille nisäkkäille ja linnuille. Ihmisellä todettuja pitkäaikaisaltistumisen vaikutuksia ovat muun muassa hermostolliset kehityshäiriöt, hormonitoiminnan muutokset, maksasairaudet ja lisääntymishäiriöt. Eri dioksiini-isomeerien ominaisuuksissa ja myrkyllisyydessä on suuria eroja. Dioksiinien kokonaismyrkyllisyys ja pitoisuudet ilmoitetaan tavallisesti niin sanottuna toksisuusekvivalenttina ryhmän myrkyllisimpään yhdisteeseen 2,3,7,8-tetraklooridibentsodioksiiniin (TCDD) suhteutettuna, käyttämällä esimerkiksi WHO:n esittämiä kertoimia (WHO-TEQ). Esimerkiksi Ky-5:ssä TCDD:n osuus kokonaisdioksiinipitoisuudesta on hyvin vähäinen ja sen toksisuusekvivalentti muodostuu suurimmaksi osaksi 1,2,3,4,6,7,8- HpCDF:sta ja 1,2,3,6,7,8-HxCDD:sta, jotka eivät ole yhtä myrkyllisiä ja pysyviä kuin TCDD ja poistuvat tätä nopeammin elimistöstä. Dioksiinien merkittävin tausta-altistus aiheutuu kalan syönnistä. Suomessa dioksiinien
10 keskimääräinen tausta-altistus ylittää jo itsessään WHO:n määrittämän siedettävän saannin viitearvon, 1 4 pg TEQ/kg/d, alarajan. Riskiarvio Kastelualtaiden alueella havaitut lika-ainepitoisuudet, kloorifenoli, dioksiini ja furaani, eivät aiheuta välitöntä terveysriskiä, koska alue on teollisuusaluetta eikä kastelualtaiden alueilla ole nykyisellään toimintoja. Vaara altistumisesta dioksiineille ja furaaneille sekä kloorifenoleille on kuitenkin maan pölyämisen ja maan kaivun yhteydessä. Dioksiinit ja furaanit sitoutuvat tiukasti maa-ainekseen, joten näiden leviäminen pohjaveden välityksellä ei ole mahdollista. Pohjaveden kloorifenolipitoisuudet olivat koholla lähinnä ulkona sijainneen kastelualtaan alueella. Kohde ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella, eikä saha-alueen pohjavettä hyödynnetä talousvesikäytössä, joten altistuminen kloorifenoleille juomaveden välityksellä ei ole nykyisessä tilanteessa mahdollista. Jossain määrin tapahtuu kloorifenolien leviämistä pohjaveden mukana. Alueen pohjavesi virtaa länsi-lounaan suuntaan kohti Heinijärveä. Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen mukaan saha-alueen eteläpuolella sijaitsevassa kiinteistössä RN:o 105-401-212-1 on kaivo, jonka vettä käytetään vapaa-ajan asunnossa juomavetenä. Kaivon vesi ei voi pilaantua saha-alueella havaituista haitta-aineista, koska hydraulista yhteyttä sahalta kaivoon ei ole. Saha-alueelta pohjavesivirtaus suuntautuu suoraan Heinijärven suuntaan. Kiinteistön kaivoon vesi tulee kiinteistön itäpuoliselta alueelta, joka on metsätalouskäytössä. Kaivosta otettava vesimäärä on niin pieni, ettei se aiheuta pohjaveden virtaussuuntien muutoksia luontaisesta tilanteesta. Pilaantuneen alueen kunnostaminen on tarpeellista, koska pilaantuneisuus rajoittuu maanpintaan, jolloin pölyämisen kautta altistuminen on mahdollista. Pilaantuneisuus rajoittaa alueen käyttöä. KUNNOSTUSTOIMENPITEET Kunnostustavoitteet Maaperän kunnostustavoitteena on öljyhiilivetyjen osalta puhdistaa maaperä suunnitelman mukaisilla menetelmillä valtioneuvoston asetuksessa maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa nro 214/2007 esitettyjen ylempien ohjearvojen tasolle: haihtuvat öljyhiilivedyt (C5 C10) 500 mg/kg keskitisleet (C10 C21) 1 000 mg/kg raskaat öljyhiilivedyt (C22 C40) 2 000 mg/kg Dioksiini- ja furaanimassat sekä kloorifenolipitoiset ongelmajätemassat poistetaan ja lievemmin pilaantuneet massat, joiden pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvotason, peitetään puhtailla tiivistämiskelpoisilla massoilla. Kerrospaksuus on vähintään 0,5 metriä.
11 Kloorifenolit Ylempi ohjearvo Ongelmajätetaso 2,4,6-trikloorifenoli 40 mg/kg 2 500 mg/kg 2,3,4,6-tetrakloorifenoli 40 mg/kg 2 500 mg/kg pentakloorifenoli 20 mg/kg 1 000 mg/kg Dioksiinit ja furaanit Ylempi ohjearvo Ongelmajätetaso PCDD/F-yhdisteet 1 500 pg WHO-TEQ/g 10 000 pg WHO-TEQ/g Mikäli korjaamon alueelta havaitaan kunnostuksen yhteydessä maaaineksia, joiden raskasmetallipitoisuudet ylittävät ylemmät ohjearvotasot, ne poistetaan. Rakenteiden poisto Kastelualtaiden alueella massanpoiston yhteydessä paljastuvat betonirakenteet jätetään paikoilleen, ellei kunnostuksen kannalta niiden poistaminen ole välttämätöntä. Mikäli betonirakenteita joudutaan poistamaan, ne toimitetaan luvan omaavaan vastaanottopaikkaan. Poistettavat betonit murskataan kunnostuskohteessa raekokoon < 150 mm. Maaperän kunnostus Öljyhiilivedyillä pilaantuneet alueet Suunnitelmassa korjaamorakennuksen läheisyydessä pisteessä KK100 pilaantunut alue on alle 10 m 2 :n suuruinen. Öljyhiilivedyillä pilaantuneiden massojen kokonaismääräksi on arvioitu yhteensä noin 10 m 3 ktr eli noin 15 tonnia. Alueelta poistetaan kunnostuksen tavoitepitoisuuden ylittävät massat. Pilaantuneet massat ajetaan luvan omaavaan vastaanottopaikkaan. Vastaanottopaikka selviää myöhemmin tehtävän kustannusvertailun perusteella. Jos kaivutyön yhteydessä joudutaan poistamaan maa-aineksia, joissa pitoisuus alittaa tavoitepitoisuudet, näitä hyödynnetään kaivannon täytössä. Käyttökelpoiseksi todetut kaivumaat läjitetään kiinteistölle kunnostusalueen läheisyyteen valvojan osoittamaan paikkaan. Jos massanvaihtoa on vähän, kaivannon täyttö tehdään muotoilemalla alueelta saatavia massoja. Massanvaihtoalueet kartoitetaan ja sijoitetaan karttapohjille niin, että ne voidaan myös myöhemmin paikantaa maastossa. Dioksiineilla ja furaaneilla sekä kloorifenoleilla pilaantuneet alueet Dioksiineilla ja furaaneilla sekä kloorifenoleilla pilaantuneet massat, joissa pitoisuus ylittää ongelmajätetason, poistetaan ja toimitetaan luvan omaavaan vastaanottopaikkaan termiseen käsittelyyn. Massat, joissa edellä mainitut haitta-ainepitoisuudet ovat alle ongelmajätetason, mutta ylittävät valtioneuvoston asetuksen nro 214/2007 ylemmän ohjearvotason, peitetään sijaintialueelle puhtailla tiivistämiskelpoisilla massoilla. Peittokerroksen paksuus on vähintään 0,5 metriä. Ongelmajätealueen rajauksen ulkopuolella olevissa massoissa pitoisuustaso pienenee selvästi ollen tutkimusten mukaan kloorifenoleiden osalta < 50 mg/kg ja dioksiinien ja furaanien osalta < 850 pg WHO-TEQ/g. Suunnitelmassa esitetty peittoalueen rajaus on ohjeellinen ja tarkentuu rakentamisen aikana.
12 Poistettavat ongelmajätemassat sijoittuvat kastelualtaiden alueille; rajaukset tehdään tutkimuspisteiden PVP10 ja KK19 mukaan. WH2005/NIAM III East Asset Oy:n omistamalle alueelle sijoittuvien kastelualtaiden kohdilla ongelmajätemassojen arvioitu rajaus on yhteensä 360 m 2 :n laajuinen ja keskimääräinen kaivusyvyys 1,0 m, joten poistettavien ongelmajätemassojen kokonaismäärä olisi noin 360 m 3 ktr eli noin 540 tonnia. Pilaantuneet massat pyritään lastaamaan suoraan kuorma-autoihin. Kuormat peitetään pressuilla kuljetuksen ajaksi. Kuormien mukana on ajoneuvokohtainen siirtoasiakirja. Pilaantuneet massat ajetaan luvan omaavaan vastaanottopaikkaan poltettavaksi. Vastaanottopaikka selviää myöhemmin tehtävän kustannusvertailun perusteella. Lievästi pilaantuneiden massojen aluerajaus, jossa kyseessä olevien haittaaineiden pitoisuustaso alittaa ylemmän ohjearvotason, rajataan kaivamalla ojat suunnitelmassa esitetyn rajauksen mukaan. Ojat kaivetaan vähintään metrin syvyisenä ja luiskakaltevuuteen 1:1 1:1,5. Ojien ulkopuolen luiskista otetaan vähintään kolme kontrollinäytettä molemmista kaivualueista eli yhteensä 6 näytettä, joista analysoidaan kloorifenolit. Molempien kaivualueiden näytteistä muodostetaan omat kokoomanäytteet (2 kpl), joista analysoidaan PCDD/F-yhdisteet. Liikenneviraston omistamalle kiinteistölle rajautuvia seinämiä ei oteta mukaan kontrollinäytteisiin. Kaivantojen seinämät merkitään suodatinkankaalla. Mikäli ojista otettujen kontrollinäytteiden pitoisuudet alittavat valtioneuvoston asetuksen nro 214/2007 ylemmän ohjearvotason, ojan sisäpuolella olevien massojen peittäminen voidaan aloittaa. Vastaavasti, jos näytteissä havaitaan ylemmän ohjearvon ylittävä pitoisuus, muutetaan ojan sijaintia kauemmas ja otetaan uusi näyte. Ojan sisäpuolisten massojen peittotyö aloitetaan tasaamalla ja muotoilemalla ongelmajätemassojen kaivualue ojan sisäpuolisilla leikkausmassoilla. Peittokerroksen pohjan muotoiluun käytetään alueelta saatavia ja tarvittaessa muualta tuotavia tiivistämiskelpoisia massoja. Kun ojien sisäpuoliset alueet on tasattu ja tiivistetty, peittokerros tehdään puhtailla muualta tuotavilla tiivistämiskelpoisilla massoilla (silttinen hiekka, silttimoreeni, max. # 150 mm). Peittoalueiden suunniteltu pinta-ala on yhteensä noin 2 640 m 2. Peittokerroksen paksuus tulee olla tiivistettynä (tiiviysvaatimus on keskimäärin 92 %) vähintään 0,5 metriä, jolloin tarvittava peittomassojen kokonaismäärä olisi noin 1 350 m 3 rtr. Määrässä on huomioitu reunojen viisteet. Peittorakenteen pinta muotoillaan reunoille viettäväksi vähintään 2 %:n kaltevuuteen siten, että mahdollisten painumien jälkeen alueelle ei jää vettä kerääviä painanteita. Peittoalueet kartoitetaan ja sijoitetaan karttapohjille mitattujen koordinaattien perusteella niin, että ne voidaan myöhemmin paikantaa maastossa. Peitettävien massojen riskiarviointi Ongelmajätteenä poistettavien maiden ympäristössä maaperän pilaantuneisuus on selvästi vähäisempää. Tutkimuspisteissä kloorifenolien osalta pitoisuudet olivat < 1 50 mg/kg ja dioksiinien ja furaanien osalta 500 820 pg WHO-TEQ/g. Nämä lievemmin pilaantuneet maat peitetään vähintään 0,5 metrin kerroksella puhdasta maata. Suunnitelmassa peitettävän alueen pinta-ala on noin 2 640 m 2, joka tarkentuu rakentamisen aikana. Kunnostusalueelle ei ole suunnitteilla toimintaa. Kuvassa 1 on esitetty käsitteellinen malli peitetyssä maa-aineksessa olevien dioksiinien ja furaanien ja kloorifenolien mahdollisista kulkeutumis- ja altistusreiteistä. Dioksiinit ja
13 furaanit eivät pääse kulkeutumaan ympäristöön puhtaiden peittokerrosten alapuolelta, eikä niille voi altistua. Myös kloorifenolien kulkeutuminen on hyvin vähäistä, ja sitä voi tapahtua vain pohjaveden mukana. Maa-aines Pintamaa Huokosilma Huokosvesi Jakautuminen maaperässä Ulkoilma Sisäilma Pohjavesi Kasvit Kulkeutuminen Pintavesi Maa ja pöly - nieleminen - hengitys - kosketus Ilma - hengitys Vesi - juominen - hengitys - kosketus Kasvit - syöminen Altistuminen Ihminen Maaperäeliöt Linnut Nisäkkäät Ihminen Maaperäeliöt Linnut Nisäkkäät Ihminen Vesieliöt Kalat Ihminen Linnut Nisäkkäät Altistujat = reitti arvioitu kohteessa merkityksettömäksi KUVA 1. Käsitteellinen malli Hyrynsalmen saha-alueelle peittokerroksen alle jätettävien PCDD/F-pitoisuuksien kulkeutumis- ja altistusreiteistä. Puhtaalla maalla peitettäessä pilaantunut maa-aines ei voi levitä pölyämällä tuulieroosion mukana ympäristöön, eikä yhdisteille voi siten altistua pölyä hengittämällä. Yhdisteille ei voi altistua suoralla ihokosketuksella muutoin kuin maata kaivettaessa. Pilaantunut alue merkitään kartoille ja kaivualueen reunaluiskiin suodatinkangasnauhoilla, jotta voidaan välttää riski kontrolloimattomista kaivuista alueella. Yhdisteet eivät voi levitä pintavesieroosion mukana laajemmalle puhtaan peittokerroksen alapuolelta. Dioksiinit ja furaanit kiinnittyvät hyvin tiukasti maa-ainekseen, eivätkä leviä haihtumalla. Kloorifenolit eivät ole haihtuvia yhdisteitä. Pilaantuneessa maassa molempia yhdisteitä voi olla huokosilmassa hyvin vähäisiä määriä, mutta ne eivät kulkeudu laajemmalle. Kloorifenoleille tai dioksiineille ja furaaneille ei voi altistua hengitysilman välityksellä missään olosuhteissa. Dioksiinit ja furaanit ovat maaperässä sitoutuneena tiukasti maan orgaaniseen ainekseen ja hienoainekseen. Ne eivät kulkeudu maa- ja pohjaveden
14 mukana. Kloorifenolien pitoisuustaso alueelle jäävissä maissa on verraten alhainen, joten niiden liukenemista pohjaveteen ei tapahdu merkittävässä määrin. Pohjaveden kloorifenolipitoisuudet eivät ole nykyiselläänkään, ennen kunnostustöitä, korkeita. Kun pilaantuneimmat maa-ainekset poistetaan, pohjaveteen liukenevien kloorifenolien määrä pienenee entisestään ja pohjavesi puhdistuu. Alueen pohjavettä ei hyödynnetä talousvetenä, joten vähäisille pohjaveteen liukeneville pitoisuuksille ei voi altistua. Hyrynsalmen sahan kunnostuksessa alueelle peitettävistä lievemmin saastuneista maista tulisi todennäköisesti liukenemaan vähäisiä määriä kloorifenoleita, jotka voisivat kulkeutua peitetyn alueen ulkopuolelle pohjaveden mukana. Liukeneminen on kuitenkin huomattavasti pienempää kuin tällä hetkellä, ja pohjavesi tulee puhdistumaan kunnostuksen jälkeen. Dioksiinit ja furaanit sitoutuvat tiukasti maa-ainekseen, eikä niiden kulkeutumista peitetyn alueen ulkopuolelle tapahdu. Peitettävistä lievemmin pilaantuneista maista ei tule aiheutumaan ympäristö- tai terveysriskiä. Jätteen luokittelu ja kaatopaikkakelpo isuus Pilaantunut maa-aines luokitellaan maasta pois kaivettaessa yleensä jätteeksi ja sen sijoituspaikka kaatopaikaksi. Kunnostussuunnitelmassa maaaineksia on ajateltu siirrettävän peittoalueen sisällä, mikä liittyy kunnostetun alueen tasaukseen ongelmajätetason ylittävien massojen poiston jälkeen. Alueelle peitettävästä pilaantuneesta maa-aineksesta on selvitetty dioksiinija furaanipitoisuudet ja kloorifenolipitoisuudet. Lisäksi alueen maa-aines on luokiteltu silmämääräisesti kairausten yhteydessä. Maa-ainekselle ei ole tehty valtioneuvoston päätöksessä kaatopaikoista nro 861/1997 (muutettu nro 202/2006) esitettyjä vaatimuksia jätteen kaatopaikkakelpoisuuden määrittämiseksi, mutta sen luonne ja ominaisuudet voidaan päätellä luotettavasti syntyhistorian perusteella. Valtioneuvoston kaatopaikkapäätöksen nro 202/2006 liitteen 2 lukua 2.1.1 soveltaen alueelle jäävää mahdollisesti jätteeksi luokiteltavaa pilaantunutta maa-ainesta voidaan perusmäärittelyn antamiseksi kuvailla seuraavalla tavalla: Pilaantunut maa-aines on syntynyt sahan toiminnan aikaan käsiteltäessä puutavaraa KY-5-sinistymisenestoaineella samaisella kiinteistöllä, mihin se on esitetty sijoitettavaksi. Toiminnassa sinistymisenestoainetta on päätynyt myös maahan, joka on pilannut maan dioksiineilla ja furaaneilla sekä kloorifenoleilla. Ongelmajätepitoisuuden ylittävät maat tullaan poistamaan kunnostuksen yhteydessä, jolloin jätteeseen jäävä pitoisuustaso alittaa kloorifenolien osalta 50 mg/kg ja dioksiinien ja furaanien osalta 850 pg WHO-TEQ/g. Maa-aines koostuu pääasiassa hiekasta ja mukana saattaa olla paikoin vähäisiä määriä puusta peräisin olevaa orgaanista ainesta. Fyysisiltä ominaisuuksiltaan (haju, väri ja muoto) maa-aines vastaa tavanomaista maaainesta, koska dioksiinit ja furaanit eivät ole aistinvaraisesti havaittavissa eivätkä ne muuta maan ulkonäköä. Maahan jäävä kloorifenolipitoisuus tullee olemaan niin pieni, ettei sekään vaikuta ulkonäköön tai ole muutoin aistinvaraisesti havaittavissa. Dioksiinit ja furaanit eivät ole liukoisia ja kloorifenolien liukoisuus on kohtuullinen. Kummallekaan ei ole määritetty pitoisuus- tai liukoisuusrajaarvoja kaatopaikkapäätöksessä. Maa-aineksesta ei ole määritetty muita alkuaineita tai yhdisteitä, mutta historian perusteella ei ole syytä epäillä, että massoissa olisi kaatopaikkapäätöksen mukaisia aineita As, Ba, Cd, Cr,
15 Cu, Hg, Mo, Ni, Pb, Sb, Se, Zn, Cl -, F -, SO 4 2-. Toiminnan perusteella arvioituna peitettävissä maissa ei ole mineraaliöljyä, BTEX-yhdisteitä, PAHyhdisteitä tai PCB-yhdisteitä. Maassa havaitusta puuperäisestä aineksesta johtuen (yksi kairauspiste) on mahdollista, että massoissa on pieniä määriä orgaanista hiiltä (TOC) tai liukoista orgaanista hiiltä (DOC). Maa-aines ja siinä olevat haitta-aineet ovat hyvin pysyviä, eikä merkittävää muuntumista tai liukenemista ole odotettavissa. Kloorifenolit tulevat vähitellen hajoamaan vähemmän haitalliseen muotoon. Massojen kierrätys tai hyötykäyttö ei ole kohtuullisin kustannuksin mahdollista. Kunnostuksen jälkeen alueelle jäävät massat eivät ole luokiteltavissa jätelain 3 :n perusteella ongelmajätteeksi, koska ne eivät aiheuta erityistä vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Massoille ei ole, pitoisuustasot huomioitaessa, määritettävissä jäteasetuksen muutoksen nro 1128/2001 mukaisia vaaraominaisuuksia. Ympäristöministeriön asetuksen yleisempien jätteiden ja ongelmajätteiden luettelon nro 1129/2001 mukaan massat, mikäli ne kaivetaan maasta, kuuluvat luokkaan 17 05 04. 17: Rakentamisessa ja purkamisessa syntyvät jätteet (pilaantuneilta alueilta kaivetut maa-ainekset mukaan lukien) 17 05: maa-ainekset (pilaantuneilta alueilta kaivetut maa-ainekset mukaan luettuina), kiviainekset ja ruoppausmassat 17 05 04: muut kuin nimikkeessä 17 05 03 mainitut maa- ja kiviainekset Pilaantuneiden maamassojen syntyhistorian ja ominaisuuksien perusteella massojen sijoittaminen kaatopaikalle ei ole valtioneuvoston kaatopaikkoja koskevan päätöksen 4 :n 1 momentin 2 6 kohdan tai 2 momentin vastaista, eikä sen sijoittaminen ole muutoinkaan kielletty. Valtioneuvoston kaatopaikkapäätöksessä pysyvällä jätteellä tarkoitetaan jätettä, joka ei liukene, pala, hajoa biologisesti tai reagoi muiden aineiden kanssa aiheuttaen vaaraa terveydelle tai ympäristölle ja jossa ei pitkänkään ajan kuluessa tapahdu olennaisia fysikaalisia, kemiallisia tai biologisia muutoksia. Lisäksi jätteen sisältämien haitallisten aineiden kokonaisliukoisuus ja -pitoisuus samoin kuin kaatopaikkaveden myrkyllisyys ympäristölle tulee olla merkityksettömiä, eikä niistä saa aiheutua vaaraa pinta- tai pohjaveden laadulle. Alueelle jäävissä massoissa nämä ominaisuudet täyttyvät. Kuitenkaan päätöksen nro 202/2006 liitteen 2 luvun 3.1.1 mukaan massoja ei voida suoraviivaisesti päätöstä tulkittaessa luokitella pysyväksi jätteeksi ilman testausta, koska kyseessä on pilaantunut maa-aines. Päätöksen liitteen 2 luvun 3.2 kohdan 2 perusteella massat voidaan määritellä tavanomaiseksi jätteeksi ilman testausta. Tämän perusteella maa-ainesten sijoituspaikka olisi tavanomaisen jätteen kaatopaikka, mikäli massat päädytään luokittelemaan jätteeksi ja niiden sijoitusalue kaatopaikaksi. KUNNOSTUKSEN TARKKAILU Öljyhiilivedyillä pilaantuneet alueet Valvoja määrittää massanpoiston yhteydessä pilaantuneiden maa-ainesten öljyhiilivetypitoisuudet kenttätesteillä (Petroflag). Kun kaivut on kenttätestin perusteella todettu riittäviksi, otetaan kaivannon seinämiltä ja pohjalta kokoomanäytteet laboratoriomäärityksiä varten. Kaivujen riittävyys varmennetaan laboratorioanalyysien avulla. Mikäli jostakin rajoittavasta tekijästä
16 johtuen tavoitepitoisuuksia ei saavuteta, ylityksistä laaditaan riskitarkastelu, jossa arvioidaan, aiheuttavatko ylitykset haittaa ympäristölle tai terveydelle ja voidaanko maaperä tältä osin jättää puhdistumaan luontaisesti. Dioksiineilla ja furaaneilla sekä kloorifenoleilla pilaantuneet alueet Kun suunnitelman mukaisesti tai aistinvaraisten arvioiden perusteella voidaan olettaa, että ongelmajätemassat on saatu poistettua, molemmista kaivannoista otetaan kontrollinäytteet (2 kpl/kaivanto, pohjan ja seinämien kokooma) eli yhteensä neljä näytettä. Kokoomanäytteistä määritetään laboratoriossa kyseessä olevat haitta-ainepitoisuudet. Liikenneviraston omistamalle kiinteistölle rajautuvista seinämistä ei oteta kontrollinäytettä. Mikäli kontrollinäytteissä pitoisuudet alittavat ongelmajätetason, massanpoisto voidaan lopettaa. Vastaavasti, jos näytteissä havaitaan ongelmajätetason ylittävä pitoisuus, laajennetaan kaivantoa, jonka jälkeen otetaan uusi näyte. Lievästi pilaantuneiden massojen aluerajaus, jossa kyseessä olevien haittaaineiden pitoisuustaso alittaa ylemmän ohjearvotason, rajataan kaivamalla ojat suunnitelmassa esitetyn rajauksen mukaan. Ojien ulkopuolen luiskista otetaan vähintään kolme kontrollinäytettä molemmista kaivualueista eli yhteensä kuusi näytettä, joista analysoidaan kloorifenolit ja molempien kaivualueiden näytteistä muodostetaan omat kokoomanäytteet (2 kpl), joista analysoidaan PCDD/F-yhdisteet. Liikenneviraston omistamalle kiinteistölle rajautuvia seinämiä ei oteta mukaan kontrollinäytteisiin. Mikäli ojista otettujen kontrollinäytteiden pitoisuudet alittavat valtioneuvoston asetuksen nro 214/2007 ylemmän ohjearvotason, ojan sisäpuolella olevien massojen peittäminen voidaan aloittaa. Vastaavasti, jos näytteissä havaitaan ylemmän ohjearvon ylittävä pitoisuus, muutetaan ojan sijaintia kauemmas ja otetaan uusi näyte. Pohjaveden laadun seuraamiseksi saharakennuksen kohdalla sijaitsevan voimakkaasti pilaantuneen alueen pohjavesien virtaussuunnan alapuolella (järven) sijaitsevasta putkesta otetaan vesinäyte ennen kunnostuksen aloittamista, kunnostustyön aikana ja kunnostusten päättymisen jälkeen. Vesinäytteistä määritetään kloorifenolipitoisuudet. Raskasmetallien tarkkailu Korjaamoalueen öljyhiilivedyillä pilaantuneiden massojen kunnostuksen yhteydessä testataan maastossa metallien pitoisuutta kannettavalla röntgenfluoresenssilaitteella (Innov-x). JÄLKISEURANTA Kunnostustoimenpiteiden jälkeen kohteessa ei tarvita jälkiseurantaa. Peittoalueelle asetetaan toimenpidekielto kaivutöille. RAPORTOINTI Työmaavalvoja seuraa ja ohjaa kunnostustyön etenemistä ja kirjaa tehdyt toimenpiteet ja tapahtumat työmaapäiväkirjaan.
17 Alueelta poistettavat maa-aineskuormat varustetaan pilaantuneen maaperän siirtoasiakirjoilla. Siirtoasiakirjat säilytetään vähintään kolme vuotta valvojan arkistossa. Kontrollinäytteiden määristä ja sijainnista pidetään kirjaa. Kun kunnostus on tehty, laaditaan loppuraportti, jossa esitetään alueella tehdyt toimenpiteet saavutettuine tuloksineen. Raporttiin liitetään kunnostukseen liittyvät kokousmuistiot, työmaapäiväkirja, pilaantuneen maaperän siirtoasiakirjat ja muut vastaavat työn suoritusta kuvaavat asiakirjat. Tilaaja toimittaa raportin hyväksyttäväksi ympäristöviranomaisille. TIEDOTUS Tilaaja/valvoja ilmoittaa kunnostustoimenpiteiden aloittamisesta viranomaisille ja muille asianosaisille. Työmaan aloituskokouksen ajankohdan tiedottaa asianosaisille työmaalle nimetty valvoja. Valvoja tiedottaa kunnostustyöstä tarvittavassa määrin naapurustolle ja ilmoittaa valvovalle viranomaiselle poistettavien maaainesten vastaanottopaikat ennen niiden kuljettamista työmaalta. TERVEYS- JA YMPÄRISTÖHAITTOJEN EHKÄISY Työmaa-alueella saavat liikkua ainoastaan kunnostustyöhön osallistuvat henkilöt asianmukaisin turva- ja suojalaittein varustautuneena. Kunnostustyön aikana noudatetaan suojautumisohjeita. Urakoitsija tekee kirjallisen selvityksen rakennuttajalle noudattamastaan työsuojelua koskevasta ohjelmasta ja hyväksyttää sen työsuojeluviranomaisilla. Mikäli voimakas tuuli aiheuttaa ympäristölle pölyhaittaa, työ voidaan keskeyttää tai työssä siirrytään työvaiheisiin, joissa pölyämistä ei tapahdu. Alueelta poistettavat öljyjen, kloorifenolien, dioksiinien ja furaanien pilaamat ongelmajätemassat kuljetetaan pois tarkoitukseen soveltuvalla kalustolla. Maa-ainesten kuljetuksissa kuormat peitetään pölyämisen ja varisemisen estämiseksi. Pilaantuneen maan kulkeutuminen auton- ja työkoneiden renkaiden mukana estetään. Työmaaliikenne järjestetään siten, että toiminnasta on mahdollisimman vähän häiriötä naapurikiinteistöjen käytölle ja muulle liikenteelle. VARAUTUMINEN ODOTTAMATTOMIIN TILANTEISIIN Tehtyjen tutkimusten perusteella maaperän pilaantuneisuus rajoittuu lähinnä saharakennuksen läheisyyteen ja vähäisessä määrin korjaamorakennuksen läheisyyteen. Suunnitelmassa esitetyt pilaantuneiden alueiden laajuudet tarkentuvat massanvaihtotöiden aikana, joten massamäärien muutokseen varaudutaan.
LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY 18 Neuvottelu Hakemuksen johdosta on pidetty 14.2.2012 neuvottelu, johon ovat osallistuneet aluehallintoviraston lisäksi hakijan, Kainuun ELY-keskuksen, Hyrynsalmen kunnan ja Liikenneviraston edustajat. Neuvottelupöytäkirja on liitetty hakemusasiakirjoihin. Lupahakemuksen täydennykset Hakemusta on täydennetty 5.3.2012 muun muassa jätteiden luokittelua ja tarkkailua koskevilla tiedoilla. Lupahakemuksesta tiedottaminen Hakemus on annettu tiedoksi kuuluttamalla aluehallintovirastossa ja Hyrynsalmen kunnassa 15.3. 16.4.2012 ja kirjeellä asianosaisille. Aluehallintovirasto on pyytänyt hakemuksesta lausunnon Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelta (jäljempänä ELY-keskus), Hyrynsalmen kunnalta ja Hyrynsalmen kunnan kaavoitus-, ympäristönsuojelu- ja terveydensuojeluviranomaisilta. Lausunnot 1. Hyrynsalmen kunnanhallitus Kunnanhallitus on kaavoitusviranomaisena todennut, että saha-alue kuuluu Hyrynsalmen keskustaajaman osayleiskaavaan, jonka kunnanvaltuusto on hyväksynyt 19.6.1995. Kaavaa ei ole alistettu vahvistettavaksi, joten kaava on oikeusvaikutukseton, mutta siitä ilmenee Hyrynsalmen kunnanvaltuuston alueen käytön tahto. Hyrynsalmen saha-alueen kaavamerkintä on T/msa ja T (Teollisuus- ja varastoalue/alue, jonka maaperä on mahdollisesti saastunut; kaava edellyttää, että ennen alueen jatkosuunnitelmien toteuttamista maaperän saastumisaste on selvitettävä ja maaperä tarvittavilta osin puhdistettava tulevan käyttötarkoituksen edellyttämällä tavalla). Kunnostussuunnitelmassa on esitetty ainoastaan WH 2005 NIAM 111 East Asset Oy:n omistaman kiinteistön alueelle sijoittuvat maaperän pilaantuneisuuden kunnostustoimenpiteet. Suunnitelman ulkopuolelle alueen keskelle jää Liikenneviraston hallussa oleva rata-alue, jossa on myös havaittu maaperän pilaantumista. Tutkimuksissa pohjavedestä analysoidut haittaainepitoisuudet ovat olleet suhteellisen pieniä. Kohde ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella, eikä pohjavettä hyödynnetä talousvetenä. Pohjaveden kunnostukselle ei ole erityistä tarvetta. Kunnanvaltuuston 19.6.1995 hyväksymä yleiskaavamerkintä kuvaa edelleen hyvin alueen tulevaisuuden pääasiallista käyttötarkoitusta. Kunnalla ei ole tarkoitus kaavoittaa aluetta asuin- tai lomakäyttöön tulevaisuudessakaan. Suunnitelmassa esitetty maaperän puhdistustaso on näin riittävä. Kunnanhallitus on todennut, ettei sillä ole huomautettavaa itse kunnostussuunnitelmaan. Se on kuitenkin esittänyt, että Liikenneviraston hallinnoimalla kiinteistöllä puhdistettaisiin maaperä mahdollisimman pian.
2. Kainuun maakunta -kuntayhtymä 19 Kainuun maakunta -kuntayhtymä on Hyrynsalmen kunnan terveydensuojeluviranomaisena esittänyt, että pilaantuneita maita on käsiteltävä siten, ettei missään työvaiheessa ja kuljetusten aikana tapahdu sellaista pölyämistä tai sateen mukana tapahtuvaa huuhtoutumista, mikä veisi haitta-aineita käsittelyalueen ulkopuolelle tai pohjaveteen. Aluetta ei tule kaavoittaa asuin- tai lomarakennuskäyttöön tulevaisuudessakaan. Hakijan kuuleminen ja vastine Hakijalle on annettu 18.4.2012 päivätyllä kirjeellä mahdollisuus vastineen antamiseen lausunnoista. Hakija on 27.4.2012 saapuneessa vastineessaan todennut Hyrynsalmen kunnan lausuntoon, että hakijalla ei ole valtuuksia eikä mahdollisuuksia päättää tai vastata toisen hallinnassa olevan kiinteistön kunnostuksesta. Liikenneviraston hallinnoiman alueen kunnostuksen ajankohta on kiinteistön haltijan/omistajan ja ympäristöviranomaisen vastuulla. Kunnostettaessa Hyrynsalmen sahan alue esitetyn kunnostussuunnitelman mukaan erottamalla kunnostettujen alueiden väliin jäävä Liikenneviraston hallinnoima alue suodatinkankaalla ennen kunnostuskaivantojen täyttöä, osa-alueet voidaan kunnostaa erikseen vaarantamatta jo kunnostetun alueen puhtautta tai vaikeuttamatta Liikenneviraston hallinnoiman alueen myöhempää mahdollista kunnostustyötä. Alueen pilaantuneisuuden aiheuttamat PCDD/F-yhdisteet ovat erittäin niukkaliukoisia, eivätkä tule leviämään suodatinkankaan läpi Liikenneviraston alueelta kunnostetulle NIAM III East Asset Oy:n alueelle. Hyrynsalmen kunnan terveydensuojeluviranomaisen lausuntoon hakija on todennut, että alueelta muualle kuljetettavat massat tullaan peittämään pölyämisen estämiseksi. Kaivun aikainen pölyäminen estetään kastelulla. Alueella korkeimpana pitoisuutena havaitut dioksiinit ja furaanit eivät erittäin niukkaliukoisina kulkeudu sadeveden mukana. Eroosion kaltainen kulkeutuminen estetään. A L U E H A L L I N T O V I R A S T O N R A T K A I S U YMPÄRISTÖLUPARATKAISU Aluehallintovirasto myöntää WH 2005/NIAM III EAST (Asset) Oy:lle ympäristöluvan pilaantuneen maa-alueen puhdistamiselle Hyrynsalmen kunnassa. Toiminnassa on noudatettava tässä päätöksessä annettuja määräyksiä. TÄYTÄNTÖÖNPANORATKAISU Aluehallintovirasto myöntää WH 2005/NIAM III EAST (Asset) Oy:lle luvan aloittaa pilaantuneen maa-alueen puhdistamiseen muutoksenhausta huolimatta tämän päätöksen kohdasta Päätöksen täytäntöönpano ilmenevästi.
LUPAMÄÄRÄYKSET 20 Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Kunnostustavoitteet 1. Kiinteistöltä RN:o 105-893-10-3, Hyrynsalmen entisen sahan WH 2005/NIAM III EAST (Asset) Oy:n hallinnoimalta alueelta on poistettava pilaantuneet maa-ainekset, joiden haitta-ainepitoisuus ylittää valtioneuvoston maaperän pilaantuneisuuden puhdistustarpeen arvioinnista antaman asetuksen nro 214/2007 ylemmät ohjearvot: haihtuvat öljyhiilivedyt (C5 C10) 500 mg/kg keskitisleet (C10 C21) 1 000 mg/kg raskaat öljyjakeet (C22 C40) 2 000 mg/kg 2,4,6-trikloorifenoli 40 mg/kg 2,3,4,6-tetrakloorifenoli 40 mg/kg pentakloorifenoli 20 mg/kg PCDD-PCDF-PCB-yhdisteet 0,0015 mg/kg Lisäksi sahan korjaamon alueelta kunnostustyön aikana mahdollisesti löytyvät raskasmetallipitoiset maat on poistettava valtioneuvoston maaperän pilaantuneisuuden puhdistustarpeen arvioinnista antaman asetuksen nro 214/2007 ylempien ohjearvojen tasolle. 2. Kaivutyöt WH 2005/NIAM III EAST (Asset) Oy:n hallinnoimalla alueella on ulotettava niin laajalle, että kaikki edellä mainittuja haitta-aineita sisältävät maamassat, joissa pitoisuudet ylittävät ylemmät ohjearvot, saadaan poistettua. 3. Jos kunnostuksen yhteydessä kaivantoihin kertyy öljyhiilivedyillä pilaantunutta vettä, se on poistettava. Vesi on kerättävä imuautoon ja toimitettava asianmukaisen luvan omaavaan käsittelypaikkaan. 4. Luvan saajan on määritettävä massanpoiston yhteydessä pilaantuneiden maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet kenttätesteillä ja -mittareilla. Kaivujen riittävyys on varmennettava laboratorioanalyysien avulla. Massanvaihtokaivannot on täytettävä puhtaalla tarkoitukseen soveltuvalla riittävän karkearakeisella kivennäismaalla kerroksittain tiivistäen ja pinta on tasattava ympäröivän alueen korkeustaso huomioiden tai toimittava alueen muun rakentamissuunnitelman mukaisesti. Luvan saajan ja Liikenneviraston hallinnoimien alueiden raja on erotettava suodatinkankaalla. Jätteet ja pilaantuneet maa-ainekset 5. Kastelualtaiden alueella massanpoiston yhteydessä paljastuvat betonirakenteet voidaan jättää paikoilleen, ellei kunnostuksen kannalta niiden poistaminen ole välttämätöntä. Jätteenä pois vietävät betonit ja muut mahdolliset rakenteet on lajiteltava ja säilytettävä toisistaan erillään siten, että jätteiden hyödyntämismahdollisuuksia ei jätteitä sekoittamalla heikennetä. Jätteet ja pilaantuneet maa-ainekset on toimitettava vastaanottopaikkaan, jolla on ympäristölupa kyseisten jätteiden käsittelyyn. Ongelmajätteiden siirrosta on laadittava siirtoasiakirja, josta ilmenee valtioneuvoston päätöksen nro 659/1996 mukaiset tiedot ongelmajätteistä.
21 6. Jos maamassoja, joiden pitoisuustasot ylittävät valtioneuvoston asetuksen nro 214/2007 ylemmät ohjearvot tai muita alueella syntyneitä jätteitä joudutaan lyhytaikaisesti varastoimaan kunnostustyömaalla, ne on varastoitava tiiviillä alustalla ja peitettävä huuhtoutumisen ja pölyämisen estämiseksi. Tiedottaminen Kunnostuksen aikataulu Melu, tärinä ja pöly Vastuuhenkilöt ja töiden aloittaminen 7. Kunnostustöistä on esitettävä työmaasuunnitelma Kainuun ELYkeskukselle hyväksyttäväksi vähintään kaksi viikkoa ennen töiden aloittamista. Suunnitelmassa on esitettävä muun muassa töiden aloittamisajankohta, kaivujärjestys, kaivettujen massojen ja purkujätteiden pilaantuneisuuden tutkiminen, lajittelu, varastointi ja toimittaminen käsittelyyn, työn aikaiset ohjaavat mittaukset ja seuranta sekä kunnostuksen lopputuloksen varmistaminen. ELY-keskus voi tarkentaa suunnitelmaa työn aikana. 8. Kunnostusta on jatkettava, kunnes Kainuun ELY-keskus hyväksyy kunnostuksen luvan saajan esityksestä loppuun saatetuksi. 9. Toiminnasta aiheutuvaa melua ja tärinää on estettävä melua aiheuttavien laitteiden ja koneiden värähteleviä pintoja vaimentamalla tai muuten ympäristön kannalta parhaan käytännön tai parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaisesti. 10. Maamassojen kaivamisesta ja kuljetuksesta ei saa aiheutua ympäristön pilaantumisen vaaraa. Pölyämistä on estettävä tarvittaessa. Maan kulkeutuminen kuljetus- ja kaivukaluston mukana alueen ulkopuolelle on estettävä käyttämällä puhtaita kulkureittejä ja tarvittaessa puhdistamalla autojen renkaat ja kaivinkoneiden telat. Kuljetettaessa kosteita ja valuvia maamassoja kuljetuskaluston on oltava riittävän tiiviitä, ettei kuljetuksen aikana haitallisia aineita pääse valumaan ympäristöön. Maamassojen ja rakennusjätteiden pölyäminen on estettävä kuljetuksen aikana. 11. Mikäli voimakas tuuli aiheuttaa ympäristölle pölyhaittaa, työ on keskeytettävä tai työssä on siirryttävä työvaiheisiin, jotka eivät pölyä. 12. Kunnostustoimien aloittamisesta on ilmoitettava Kainuun ELYkeskukselle ja Hyrynsalmen kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Lisäksi on tiedotettava lähialueen asukkaita. 13. Kaivualueet on erotettava muista alueista aidalla, puomeilla tai lippusiimalla. Kiinteistölle on sijoitettava pilaantuneen maaperän kunnostuksesta kertovat kyltit. 14. Kunnostustyölle on nimettävä valvoja, jolla on tarvittava kokemus ja pätevyys pilaantuneen maaperän kunnostukseen ja kunnostustöiden valvontaan. Valvojan nimi ja yhteystiedot on ilmoitettava ennen töiden aloittamista Kainuun ELY-keskukselle ja Hyrynsalmen kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Valvojan on laadittava työn alussa pöytäkirja, johon kirjataan muun muassa urakoitsijan yhteystiedot, työturvallisuus-