Venäläiset perheet ja seksuaalisuus murroksessa. Toimittanut Elina Korhonen

Venäläiset perheet ja seksuaalisuus murroksessa Toimittanut Elina Korhonen 1

Kirjoittajat: Erikoistutkija, dosentti Anna Rotkirch on Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen erikoistutkija ja perhetiimin vetäjä. Hänen väitöskirjansa käsitteli venäläisiä omaelämäkertoja seksuaalisuudesta ja perheistä. Rotkirch on toimittanut useita kirjoja naisten asemasta ja arjen historiasta Neuvostoliitossa ja Venäjällä. Dosentti Inga Jasinskaja-Lahti toimii yliopiston lehtorina Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian laitoksella. Hän on väitellyt vuonna 2000 aiheena Venäjänkielisten nuorten psykologinen akkulturaatio ja sopeutuminen Suomessa, minkä jälkeen hänen tutkimuksensa ovat kohdistuneet laajemmin Suomessa asuvien venäläisten ja muiden maahanmuuttajaryhmien kotoutumiseen ja sen seurantaan. Toimittaja: Elina Korhonen Ulkoasu: Otto Paakkanen Kannen kuvat: Trygve Söderling ja Mari Jaakonaho Väestöliitto Kalevankatu 16 A PL 849, 00101 Helsinki www.vaestoliitto.fi Väestöliiton Kotipuu Kotipuun tavoitteena on vahvistaa ja tukea julkisen ja kolmannen sektorin toimijoita ja heidän osaamistaan monikulttuurisuuden kysymyksissä. Väestöliiton Kansainvälinen toiminta Väestöliiton kansainvälinen toiminta pyrkii edistämään globaalien seksuaaliterveyden ja -oikeuksien toteutumista. Väestöntutkimuslaitos Väestöntutkimuslaitos tekee korkealaatuista ja ajankohtaista väestö- ja perhetutkimusta. Helsinki 2007 Priimuspaino Oy ISBN 978-951-9450-82-7 2

Venäläiset perheet ja seksuaalisuus murroksessa sisällys JOHDanto...4 1Venäläiset perheet murroksessa...6 Anna Rotkirch 2Seksi Venäjällä: VAPAUTUmista ja vanhoillisuutta...26 Anna Rotkirch 3Venäläiset maahanmuuttajat Suomessa... 46 Inga Jasinskaja-Lahti 4lähteet ja lukulista...59 3

J Johdanto Suomalaisten on usein helppo ymmärtää venäläisten arkea. Molemmissa maissa on samoja ilmiöitä. Olemme tottuneet kahden elättäjän perheeseen, jossa on vähän lapsia. Pidämme itsestäänselvyytenä, että naisetkin ovat korkeasti koulutettuja ja osallistuvat julkiseen elämään. Mediassa puhutaan paljon seksuaalisuudesta. Maitamme vaivaavat myös samat ongelmat, kuten alkoholismi ja perheväkivalta. Kuitenkin sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvät asiat herättävät usein ihmetystä puolin ja toisin. Venäläisten mielestä on outoa, etteivät suomalaiset naiset pukeutuessaan korosta muotojaan, tai että aviopuolisot pitävät omat pankkitilinsä. Suomalaiset puolestaan ihmettelevät, miksi venäläinen nainen ei voi itse avata ovea tai kantaa matkalaukkuaan ja miksi nuorten oletetaan menevän naimisiin ja ryhtyvän vanhemmiksi jo kaksikymppisinä. Myös kasvatuskulttuureissa on selviä eroja. Minkälaisiin asioihin opettajan tulee puuttua? Miten lapsen terveyttä pitää tukea? Missä asioissa asiantuntijat tietävät parhaiten? Venäläiset perheet ja seksuaalisuus murroksessa -julkaisu auttaa ymmärtämään venäläisten ja suomalaisten samankaltaisuuksia ja erilaisuutta. Ymmärrys on onnistuneen vuorovaikutuksen ydin, niin liike-elämässä kuin viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen työssä monikulttuurisista perheistä ja suvuista puhumattakaan. Syvästi henkilökohtaisista asioista ei ole helppo saada tietoa, varsinkaan yhteistyöprojektien ja tuttavuuksien alkuvaiheessa. Suomalaisten Venäjä-tuntemusta pidetään korkeana. Venäjä on kuitenkin elänyt rajussa murroksessa viimeiset kaksikymmentä vuotta. Suomalainen, joka 1980-luvulla vieraili Neuvostoliitossa, yllättyy varmasti ylittäessään rajan uudelleen. Venäläisten turistien ja maahanmuuttajien määrä Suomessa on samaan aikaan moninkertaistunut. Syntyperäisen suomalaisen voi olla hankala arvioida, missä määrin naapurin tai asiakkaan käytös liittyy venäläisyyteen ja missä määrin aivan muihin seikkoihin. Eikö Venäjällä ole seksuaalikasvatusta? Haaveilevatko venäläiset nuoret naiset todella vain rikkaasta miehestä? Pyöriikö Venäjä äitien ja isoäitien voimin, edelleen? Missä ovat miehet ja isät? Mikä on uskonnon merkitys? Olemme toistuvasti kuulleet tällaisia kysymyksiä venäläisten kanssa toimineilta suomalai- Kuva: Katariina Ylipahkala 4

Kuva: Trygve Söderling silta. Käsissäsi oleva julkaisu antaa vastauksia kysymyksiin. 2000-luvun Venäjä on monin tavoin syvästi jakautunut yhteiskunta. Rikkaiden ja köyhien välinen kuilu on Euroopan jyrkin. Venäläisistä on rikkaita alle viisi prosenttia ja köyhiä noin 40 prosenttia väestöstä. Koulutettuun ja taloudellisesti pärjäävään keskiluokkaan kuuluu noin joka viides venäläinen. Loput ihmisistä ovat suhteellisen köyhiä työläisiä. Perhe-elämän kuviot vaihtelevat yhteiskuntaluokan mukaan. Hyvin toimeentulevista perheistä voi löytää elättäjämiehen, kotirouvan, kolme lasta ja kolme palvelijaa. Köyhimmissä perheissä naiset vastaavat usein perheen tuloista ja kaikesta muusta miesten korkean kuolleisuuden ja alkoholismin vuoksi. Keskiluokassa taas on paljon kahden elättäjän perheitä, jotka eivät suuresti eroa suomalaisista nykyperheistä. Myös sukupolvien välillä kulkee syvä yhteiskunnallinen jako, eikä vähintään arvomaailmassa. Asuinaluekin vaikuttaa: etenkin Moskovan ja Pietarin sekä muun maan välillä on ammottava elintason ja elämäntapojen kuilu. Venäjällä voikin kuulla sanonnan: Moskova on itäeurooppalainen valtio, jolla on raja Venäjään kaikissa ilmansuunnissa. Eroista huolimatta on joskus pakko yleistää. Pyrimme tekemään niin sortumatta liian rajuihin kärjistyksiin. n n Kahden ensimmäisen luvun lainaukset ja tutkimustulokset ovat, jollei toisin mainita, kahdesta Suomen Akatemian tutkimusprojektista. Toisessa kerättiin Elina Haavio-Mannilan johdolla 47 omaelämäkertaa seksuaalisuudesta ja rakkaudesta vuonna 1996. Toinen hanke keskittyi Anna Rotkirchin ja Elena Zdravomyslovan johdolla 72 pietarilaisen naisen syvähaastatteluun perheellistymisestä ja uutta arkea koskevista kysymyksistä. Katso myös lukulista sivulta 60. n Kolmannen luvun tutkimustulokset ovat osa Inga Jasinskaja-Lahden vuonna 2004 julkaistua tutkimusta, joka käsittelee maahanmuuttajien kotoutumista Suomeen. Kappaleessa on myös tuloksia vuonna 2006 julkaistusta pitkittäistutkimuksesta, jossa seurattiin samojen maahanmuuttajien kotoutumista kahdeksan vuoden aikavälillä. Kolmannen luvun lainaukset ovat Väestöliiton tutkija Marja Tiilikaisen keräämää aineistoa, joka koostuu suomalaisessa työelämässä menestyneiden maahanmuuttajanaisten haastatteluista. Julkaisun ideointi ja toteutus tapahtuivat Väestöliitossa. Kiitämme professori Elina Haavio-Mannilaa ja Suomen Akatemian projektia numero 208186. Erityiset kiitokset myös Olga Kurikalle ja Andrei Tsinovskille arvokkaista kommenteista. 5

1 Venäläiset PerheeT Murroksessa Anna Rotkirch Venäläiset perheet ovat viimeisen sadan vuoden aikana kokeneet uskomattomia myllerryksiä. Vallankumoukset, sisällissota, maailmansodat, nälänhädät ja poliittiset vainot ovat vuodattaneet ihmisten verta ja särkeneet perhesuhteita. Vuoden 1917 lokakuun vallankumouksen jälkeen valtaan nousseet bolshevikit uskoivat aluksi, marxilaisten oppiensa mukaisesti, perheen ja avioliiton häviävän ja kommunistisen yhteisöllisyyden astuvan niiden tilalle. Näistä tavoitteista luovuttiin muutaman vuoden sisällä. Käytännössä valtiososialismi kuitenkin tuhosi vanhat venäläiset perhemuodot miltei täysin. Yläluokan perheet menettivät omaisuutensa ja suuri osa älymystöstä lähti maan- pakoon. Maaseudun suurperheet korvautuivat kaupunkilaisilla kahden elättäjän ja alhaisen lapsiluvun perheillä. Laki takasi sukupuolten välisen tasaarvon ja venäläiset naiset siirtyivät kokopäiväiseen palkkatyöhön. Neuvostoliiton hajottua vuonna 1991 sosiaalinen eriarvoisuus kasvoi nopeasti. Jotkut harvat rikastuivat rajusti, mutta monet köyhtyivät ja jopa menehtyivät sairauksiin tai tapaturmiin. Vähitellen syntyi uusi, vaurastuva ja kulutuskeskeinen keskiluokka, joka kokeili uusia elämäntyylejä. Myös arvomaailma vapautui. Perheiden kirjo moninaistui, tuli mieselättäjiä ja uranaisia, lesboäitejä tai syvästi uskonnollisia perheitä. 6

Kuva: Mari Jaakonaho 7

1 1880-luku Varhainen teollistuminen ja kaupunkien kasvu alkoivat Venäjällä. 1917 Lokakuun vallankumous kaatoi tsaarin ja nosti bolshevikit valtaan. 1920-luvun alussa luotiin koko Neuvostoliiton kattava ilmainen koulutusjärjestelmä ja terveydenhuolto. 1930-luvun nälänhädissä ja poliittisissa vainoissa kuoli kymmeniä miljoonia ihmisiä. Neuvostoliiton ja Venäjän historian käännekohdat 1918 Edistyksellinen perhelaki takasi sukupuolten välisen tasaarvon. 1917 1920 Sisällissota punaisten ja valkoisten välillä. 1920 Neuvosto- Venäjä salli ensimmäisenä maailman maana laillisen abortin naisille. 1920 1930 Maaseudun raju rakennemuutos ja kaupunkien kasvu. Valtio panosti raskaan teollisuuden kehittämiseen. Naiset siirtyivät nopeasti palkkatyöhön ja toisen maailmansodan kynnyksellä he muodostivat puolet koko työvoimasta. 1928 1953 Stalinin aikana vain kommunistisen puolueen tukemat aatteet hyväksyttiin. Kiellettyihin keskustelunaiheisiin kuuluivat mm. naisten vapautuminen ja seksuaalisuus. 1940 1945 Neuvostoliitto taisteli Saksaa vastaan toisessa maailmansodassa, jota Venäjällä kutsutaan suureksi isänmaalliseksi sodaksi. Miesten ollessa rintamalla naisten eteneminen perinteisillä miesten aloilla kiihtyi entisestään. 1890-luku 1900-luku 1910-luku 1920-luku 1930-luku 1940-luku Monet neuvostoliittolaiset käytännöt ovat samalla säilyneet tähän päivään asti. Varhain naimisiin Yhteiskunnallisista mullistuksista huolimatta venäläisissä perheissä on hämmästyttäviä jatkumoja. Esimerkiksi perheellistymisen paikka elämänkulussa on pysynyt miltei muuttumattomana tsaarin ajoista asti. Vuonna 1897 keskimääräinen avioitumisikä miehillä oli 24,2 vuotta ja naisilla 21,4 vuotta. 1900-luvun lopussa vastaava luku miehillä oli 24,4 vuotta ja naisilla 21,8 vuotta. Asiaan kuuluu myös edelleen, että lapsen oletetaan syntyvän pian avioitumisen jälkeen. Mitä perheellistyminen kielii sukupuolten ja sukupolvien välisistä suhteista tai töiden ja vallan jaosta venäläisissä perheissä? Yksi bolshevikkien vuonna 1918 tekemistä tasa-arvoa lisäävistä lainsäädöksistä oli kansalaisten oikeus solmia avioliitto ja erota. Tämä vapautti sekä naisia että miehiä vanhempien ja suvun valvonnasta. Sotavuodet myös lisäsivät vapaiden seksisuhteiden ja avoliittojen määrää 1920- ja 1940-luvuilla. 8

1945- Sodan jälkeen ideologiassa korostui sosialistisen ydinperheen ylistys. 1964 1985 Leonid Brezhnevin niin sanottu pysähtyneisyyden aika tukahdutti yhteiskunnallisen kritiikin jälleen. Venäläisten arjen kannalta kyse oli rauhallisesta ja turvallisesta jaksosta lukuun ottamatta Afganistanin sotaa. Brezhnev halusi nostaa syntyvyyttä takaamalla äideille hyvät sosiaalietuudet. 1991 Epäonnistuneen vallankaappauksen jälkeen Neuvostoliitto hajoaa. 1999- Vladimir Putinin kauden niin sanottu hallittu demokratia tiukensi valtion otetta taloudesta, tiedotusvälineistä ja kansalaisyhteiskunnasta. Putin on puhunut syntyvyyden ja työssäkäyvien äitien tukemisesta. Elinolojen kohoaminen on taannut suurten massojen tyytyväisyyden. 1953 1964 Nikita Hrushtshevin suojasää salli varovaista kritiikkiä. Keskusteltiin naisten pitkistä päivistä palkkaja kotitöissä. 1985 1991 Mihail Gorbatsov toi glasnostin eli avoimuden politiikan Neuvostoliittoon. Puhuttiin avoimesti menneisyydestä, arjen haasteista ja sosialismin heikkouksista. Kansalaiset saivat vapaasti matkustaa ja tutustua kansainvälisiin keskusteluihin. Yksityisyrittäjyyttä sallittiin pienessä mittakaavassa. 1996 Uusi perhelaki korvasi vuoden 1960 lain perheestä ja avioliitosta 1995 Venäjä hyväksyi YK:n Pekingin julistuksen naisten aseman edistämiseksi. 1991 1999 Uuden Venäjän ensimmäisen presidentin Boris Jeltsinin aikana maa siirtyi kapitalismiin ja opetteli demokratiaa. Ilmaisu uusi venäläinen viittasi nopeasti rikastuneeseen mieheen. Venäjä aloitti pitkän ja verisen sodan Tshetsheniassa. 1950-luku 1960-luku 1970-luku 1980-luku 1990-luku Tästä huolimatta Venäjällä, kuten muissakin Itä-Euroopan maissa, on aina vallinnut verrattain alhainen avioitumisikä. Naimisiin mennään usein ensimmäisen vakavan seurustelukumppanin kanssa. On tavallista, että puolisot ovat käyneet samaa koulua, ehkä jopa samaa luokkaa, tai opiskelleet yhdessä. Avioliitto on hyvin yleinen elämismuoto. Vain noin viisi prosenttia venäläisistä ei koskaan ole elänyt avio- tai avoliitossa elämänsä aikana! Näin valintojansa pohtii nuori pietarilaisnainen, joka solmi avioliiton 22-vuotiaana. Häntä haastatelleen pietarilaisen nuoren tutkijan mukaan tämä on aikaisin, sillä korkeasti koulutettujen parissa on merkkejä avioiän nousemisesta. Haastateltava on kuitenkin asiasta eri mieltä: -Kerro, miksi menit naimisiin niin aikaisin, kuka miehesi oli? -Miten niin aikaisin? Opiskelimme yhdessä samassa ryhmässä ja olimme ystäviä ensimmäisestä kurssista lähtien. Ja hän piiritti minua kokoa ajan siitä lähtien, kun olin 17-vuotias. Hän johdatti minua kohti alttaria ensimmäisestä kurssista alkaen. 9

1 naisen on hyvä päästä naimisiin ajoissa. Sukulaiset toivovat yleensä suhteen pikaista virallistamista. Nuorena solmitut liitot päätyvät usein avioeroon, mutta on huomattavasti vähemmän leimaavaa olla eronnut nainen ja yksinhuoltaja kuin naimaton ja lapseton. Vain noin viisi prosenttia venäläisistä ei koskaan ole elänyt avio- tai avoliitossa elämänsä aikana! Haastateltava käyttää yleistä sanaa uhazhivat, joka suomeksi tarkoittaa kosiskelua tai piirittämistä. Venäläisen miehen huomionosoitukset valittuaan kohtaan noudattavat selkeää rituaalia. Miehen kuuluu kantaa naisen laukkua, pyytää häntä kävelylle, elokuviin tai tanssimaan, saapua tapaamiseen kukkakimpun kanssa ja saattaa tyttö juhlista kotiovelle asti. Seksuaalivallankumouksesta huolimatta nykynuorisokin arvostaa näitä romanttisia, ritarillisia tapoja. Lainauksesta käy myös ilmi, että venäläiset valmistuvat koulusta suomalaisia aikaisemmin. 11-vuotinen venäläinen koulu vastaa suomalaista peruskoulua ja lukiota ja päättyy nuoren ollessa noin 17-vuotias. Myös lukion jälkeinen opiskelu on selkeämmin aikataulutettu kuin Suomessa. Monet valmistuvat ammattiin jo alle 25-vuotiaina ja perheellistyminen ei opiskelun vuoksi siirry myöhempään. Varhaiseen avioitumiseen on muitakin yllykkeitä. Venäläiset ajattelevat, että erityisesti Asuntotilanne vaikuttaa siviilisäätyyn Parisuhteen virallistamiseen vaikuttaa myös asuntotilanne. Suurissa kaupungeissa asumiseen vaaditaan edelleen muodollista asumisoikeutta (propiska), jonka saamisessa puoliso yleensä auttaa. Virallinen merkintä asunnon asukkaaksi on myös olennaista esimerkiksi perintöoikeuden ja asunnon vaihdon kannalta. Mikäli asukas ei ole rekisteröinyt puolisoaan, tämä saattaa eron jälkeen joutua yksin tai lastensa kanssa kadulle. Toisaalta perheen voi usein olla kannattavaa asua virallisesti eri osoitteissa tai päinvastoin kirjata jäseniään sellaiseen asuntoon, jossa he eivät oikeasti asu. Asumisrekisterin heikko vastaavuus todellisuudesta on muun muassa kyselytutkimuksia valtavasti hankaloittava asia. Neuvostoliitossa valtaosa asunnoista oli valtion omistamia ja asuntojonoihin sai hakea vain avioitunut pari. Sosialismin romahtamisen jälkeen asunnot yksityistettiin. Monet perheet tarttuivat mahdollisuuteen ja ostivat itselleen neuvostoaikana valtiolta vuokratun asunnon. Asumiseen liittyvät juoksevat kustannukset kuten sähkö ja vesi ovat länsimaihin verrattuna edelleen suhteellisen halpoja. Tilanne on vaikeampi, jos nuori pari joutuu ostamaan asuntonsa suoraan vapailta markkinoilta, jolloin asunnon hintataso lähenee tai jopa ylittää Suomen asuntojen hintatason. Nykyään asuntomarkkinoita luonnehtivat korkeat hinnat, kalliit asuntolainat ja kiinteistökauppoihin liittyvä rikollisuus ja korruptio. 10

Kuva: Mari Jaakonaho 11

Kuva: Elina Korhonen Avoliitot olivat Neuvostoliitossa harvinaisia, mutta ovat yleistyneet 1990-luvulta lähtien. Tämä heijastaa osaltaan suurkaupunkilaisten kansainvälistynyttä elämäntyyliä. Toisaalta avoliitossa elävät myös köyhemmät parit, jotka eivät halua rekisteröityä esimerkiksi sosiaaliavustusten takia. Yksin eläminen on uusien vuokramarkkinoiden myötä tullut mahdolliseksi. Harva kuitenkaan asuu yksin. Asunnot ovat kuten jo mainittiin kalliita. Sen lisäksi tiiviit perheyhteydet kuuluvat edelleen venäläiseen kulttuuriin. Sukupolvien välinen tuki Varhainen avioitumisikä tarkoittaa, että nuori pari tarvitsee vanhempiensa tukea. Länsi-Euroopassa vallitseva tapa on pitkään ollut perheellistyä vasta kun puolisot jo seisovat omilla jaloillaan. Venäjällä taas on edelleen tavallista, että nuori pari on riippuvainen vanhempiensa ja sukulaistensa avusta niin rahaasioissa kuin ruoanlaitossa tai lastenhoidossakin. Vanhemmat, 12

1 Lapsen syntymän yhteydessä on myös yleistä, että isovanhempi, yleensä vaimon äiti, muuttaa parin luo muutamiksi viikoiksi tai kuukausiksi. jotka itse ovat iältään 40 50-vuotiaita ja siten vielä työikäisiä, voivat tuttavien kautta auttaa nuoria saamaan esimerkiksi sopivan opiskelu- tai työpaikan. He myös avustavat asunnon hankinnassa ja lainaavat autoaan ja mökkiään nuoren parin käyttöön. Nuori pari asuu usein aluksi toisen puolison vanhempien luona. Tsaarinajan Venäjältä peritty tapa on ollut muuttaa miehen perheeseen asumaan. Käytännössä asuntojen tarjoamat tilat ja liikenneyhteydet kuitenkin ratkaisevat, minne pari asettuu. Lapsen syntymän yhteydessä on myös yleistä, että isovanhempi, yleensä vaimon äiti, muuttaa parin luo muutamiksi viikoiksi tai kuukausiksi. Kolmekymppinen yritysmaailman konsultti kuvaa elämäntilannettaan seuraavasti: -Palasin töihin poikani ollessa puolitoista kuukautta vanha. Ensimmäiset seitsemän kuukautta äitini hoiti häntä. Kun äitini sairastui, palkkasin lastenhoitajan kahdeksi vuodeksi. Tällä hetkellä poikani käy tarhassa ja on sitten vanhempieni luona. Lähden yhdeksältä töihin ja tulen kahdeksalta illalla kotiin. Joudun myös matkustamaan paljon. epätavallista, että mies jää äidin hoiviin, jos uutta kumppania ei löydy. Nämä tavat muistuttavat Välimeren maiden perhekulttuuria. Sukulaisten läheisyys on voimavara, mutta usein myös konfliktien aiheuttaja. Anoppi-miniä-suhde on perinteisesti ollut erityisen ladattu. Samalla sukupolvien yhteiselo kuitenkin vahvistaa tapojen jatkuvuutta. Mummon kautta välittyy tietoa vanhoista uskomuksista ja tavoista, esimerkiksi ortodoksisen kirkon perinteistä tai sairauksien perinnehoidoista. Nuoren ihmisen voi olla vaikea valita täysin perinteisestä eroava arvomaailma arjen sujumisen ollessa kiinni hyvistä väleistä vanhempiin ja isovanhempiin. Siten esimerkiksi hoivaisyyttä, vähemmän autoritaarista lastenkasvatusta tai avointa homoseksuaalista elämäntyyliä voi olla hankala juurruttaa arkeen. Tämä nainen oli avioeronsa myötä tullut erityisesti riippuvaiseksi äitinsä avusta. Perheissä elää usein myös kolmas sukupolvi, tavallisimmin isoäiti. Perinteinen mummo eli babushka laittaa ruokaa keiton, pääruoan ja teen sekä makeisten muodostamia kolmen ruokalajin aterioita, käy ostoksilla, huolehtii kodista ja hoitaa lapsenlapsia. Avioerojen yhteydessä muutetaan usein takaisin omien vanhempien luo. Ei myöskään ole 13

Avioerot ja perheväkivalta Eroihin päättyviä liittoja on Venäjällä jo pitkään ollut runsaasti. Neuvostoliitto salli avioerot ja 1960-luvusta lähtien luvut ovat nousseet teollisuusmaiden kärkeen. Toisia ja kolmansia liittoja solmittiin Neuvostoliitossa usein. Uusperheiden kokemuksia esiintyi ihmisten muistelmissa jo tuolloin. Alkoholinkäyttö kuuluu yleisimpiin erojen syihin. Alkoholismi on Venäjällä vielä yleisempää kuin Suomessa. Tilastot ovat vaihtelevia, mutta keskimääräinen kulutus henkilöä kohti on noin 15 litraa puhdasta alkoholia vuodessa ja arvioidaan, että 12 prosenttia kaikista kuolemista johtuu alkoholinkäytöstä. Suomessa vastaavasti kulutetaan noin kahdeksan litraa puhdasta alkoholia vuodessa henkilöä kohti ja kuolemista noin kuusi prosenttia johtuu alkoholista. Alkoholismi on entisestään yleistynyt varsinkin köyhien miesten keskuudessa. Perinteisen vodkan lisäksi oluen juonti on kasvattanut suosiota. Jotta oluenkulutus saataisiin laskuun, olutmainoksissa ei enää saa näyttää ihmisiä. Tämä on johtanut varsin huvittaviin ratkaisuihin televisiomainonnassa. Terveysministeriön kampanjoista huolimatta suhtautuminen juomiseen on sallivaa ja vakava keskustelu alkoholin haitoista harvinaista. Alkoholinkäyttö ruokkii perheväkivaltaa, joka on Venäjällä myös hyvin yleistä. Venäjän sisäministeriön selvityksen mukaan joka neljännessä perheessä on ollut jonkinlaista väkivaltaa. Neljä viidesosaa siitä on miesten tekemää. 14 000 naista kuolee vuosittain puolisonsa väkivaltaisuuden takia. Viranomaiset ovat viime vuosina alkaneet puhua asiasta ja yleinen tietoisuus väkivallasta on noussut. Vuonna 2004 hallitus julisti naisiin kohdistuvan väkivallan olevan ihmisoikeusrikkomus, joka vaatii valtion toimenpiteitä. Perheväkivaltaa koskeva uusi lainsäädäntö on kuitenkin kymmeniä kertoja jumittunut duuman käsittelyissä. Samoin poliisi ja tuomioistuimet eivät aina ole halukkaita puuttumaan naisten tekemiin rikosilmoituksiin. Väkivaltaa 14 Kuvat: Mari Jaakonaho

kokeneet naiset kertovatkin usein, etteivät hakeneet apua, koska eivät luottaneet viranomaisiin. Muut yleiset syyt olivat sisäministeriön selvityksen mukaan koston pelko, asunnottomuuden pelko, yleisen paheksunnan pelko ja huoli siitä, että lapset menettäisivät isänsä. Avioeroon päättyvät liitot vuosittain /1000 liittoa Lähde: Vishnevskij (toim., 2006), s. 129. 1913 0,15 1958-1959 6,5 1969-1970 13,3 1988-1989 17,4 1993-1994 18,6 Suomessa vastaavasti: 2005 13,5 Lähde: Tilastokeskus n Venäjällä noin joka kymmenes avioero tapahtuu nykyään liiton kestettyä alle viisi vuotta. Erityisesti pitkään kestäneiden liittojen eronneisuus on lisääntynyt. Yli puolet eronneista miehistä avioituu uudelleen, naisista uudelleen avioituu noin neljäsosa. Väkivallan uhreja autetaan kriisikeskuksissa, joita on kymmeniä varsinkin eurooppalaisen Venäjän kaupungeissa. Pietarissa toimivat Women s Crisis Centre ja Alexandra, Moskovassa mm. Sestry sekä ANNA, joka myös koordinoi valtakunnallista kriisikeskusten yhteistyötä. 1990-luvulla kansainväliset järjestöt auttoivat ja ohjasivat kriisikeskusten toimintaa, vaikuttaen myös vahvasti niiden ideologiaan. Nykyään jotkut niistä ovat siirtyneet kaupungin ja kunnan rahoitukseen. Feministinen sisältö on samalla usein pehmentynyt. Kymmenet järjestöt ovat joutuneet lopettamaan toimintansa. ANNA-keskuksen mukaan budjetissa ei ole erityisiä varoja väkivallan torjumiseksi. www. anna-center.ru Kuvat: Mari Jaakonaho 15

1 Kahdentoista vuoden aikana hoidin sairasta äitiäni, repien itseäni hänen, oman perheeni (tyttäreni syntymä teki läsnäoloni välttämättömäksi) ja jonkinlaisen ansiotyön välillä... Hyvä lapsi hoitaa omat vanhempansa Lapset hoitavat vanhempiaan näiden vanhetessa tai sairastuessa. Vanhainkotien taso oli Neuvostoliitossa alhainen ja yleinen mielipide on yhä vieläkin, ettei hyvä lapsi laita vanhempiaan vanhainkotiin. Laki myös velvoittaa aikuiset lapset huolehtimaan sairaista tai työkyvyttömistä vanhemmistaan. Vanhempien pitkä saattohoito saattaa rasittaa monin tavoin muita perhesiteitä. Menin naimisiin... ja meille syntyi tytär. Tytär sairasteli, joten muutimme mieheni vanhempien luo asumaan Pietariin (saadaksemme apua lastenhoidossa).... Kun äitini sairastui, muutin yksin takaisin Siperiaan ja hoidin häntä kunnes hän kolme vuotta myöhemmin kuoli. (Siperiasta kotoisin oleva nainen.) Myös miehet osallistuvat vanhempiensa viimeiseen hoitoon: Kahdentoista vuoden aikana hoidin sairasta äitiäni, repien itseäni hänen, oman perheeni (tyttäreni syntymä teki läsnäoloni välttämättömäksi) ja jonkinlaisen ansiotyön välillä... Ongelma oli, että myös vaimollani oli hyvin sairas äiti ja äitimme eivät tulleet toimeen keskenään. He eivät ikinä olisi voineet asua saman katon alla.... Se oli niin raskasta aikaa, että välillä kävelin kadulla ja katsoin jalkojani ja tunsin vahvaa halua kuolla ja jäädä sinne asfaltille. Ettei olisi tarvinnut ottaa enää yhtään askelta... mutta omatunto ei sallinut minun kuolla, jättää äitini yksin, avuttomana ja sellaisen valtavan menetyksen kanssa. (Pietarilainen mies) 16 Kuva: Lena Malm

Kuva: Mari Jaakonaho Lapsi on rakkauden hedelmä -Milloin lapsi syntyi? -Heti yhdeksän kuukauden päästä siitä, kun olin mennyt naimisiin. - Miten te siitä päätitte? - Emme me mitään päättäneet. (1990-luvulla 24-vuotiaana synnyttänyt liikenainen Pietarissa.) Venäjä on siitä erikoinen maa, että myös korkeasti koulutetut ihmiset hankkivat lapsia suhteellisen nuorina. Lapset syntyvät länsimaissa useimmiten 25-29-vuotiaille naisille, mutta Venäjällä 20-24-vuotiaat ovat ahkerimpia synnyttäjiä. Myös teini-äitien määrä on 1980-luvulta lähtien kasvanut rajusti. Tosin Moskovassa ja Pietarissa on nykyään merkkejä synnytysten painottumisesta lähemmäksi naisten kolmeakymmentä ikävuotta. Venäläinen kulttuuri on aina ylistänyt äitiyttä. Se ei ole koskaan estänyt venäläisiä naisia yhdistämästä äitiyttä kodin ulkopuoliseen työhön, tapahtui työ sitten maatiloilla, tehtaissa tai toimistoissa. Neuvostoliitossa laki vaati kaikkia kansalaisia tekemään palkkatyötä. Toisen maailmansodan jälkeen propaganda kuitenkin julisti äitiyden olevan naisen tärkein tehtävä, eikä kotiäitejä, joita esiintyi esimerkiksi korkeiden virkamiesten perheissä, koskaan patistettu töihin. Äitiyteen ja vanhemmuuteen suhtautuminen on muuttumassa monipuolisemmaksi. Lasten tuoman taloudellisen epävarmuuden takia lapsettomuuteen on alettu suhtautua hieman ymmärtäväisemmin. Silti vanhemmaksi tuleminen on enemmistölle edelleen itsestäänselvyys. Valtaosa lapsista syntyy edelleen kuin itsestään, ilman julkilausuttua päätöstä hankkia lapsi. Keskimääräinen aika avioliiton solmimisen ja lapsen syntymän välillä onkin lyhyt, reilusti alle vuoden. Kovin moni on siis jo raskaana hääkellojen soidessa. Rakkauslasta pidetään myös myönteisenä ja romanttisena asiana. Näin asiasta kertoo haastattelussa nuori pietarilainen opiskelija, joka meni naimisiin 21- vuotiaana ja synnytti vuotta myöhemmin: -Miten päätitte synnyttää lapsen? -En tiedä, se tapahtui jotenkin itsestään, tai niin että jokainen askel johti taas seuraavaan askeleeseen. Ensin aloimme elää yhdessä, sitten ymmärsimme että pitää että halusimme, ei että oli pakko mennä naimisiin. Sitten ymmärsimme haluavamme lapsen. Päätimme valmistua instituutista ja hankkia lapsen vasta sitten, mutta raskaus sitten vaan tuli... Kaikki tapahtui rakkaudesta, kaikki, kaikki lähti tunteellisista syistä. Yksi vai kaksi lasta? Ensimmäinen lapsi jää usein myös ainoaksi. Kaksi lasta on venäläisten kuten myös suomalaisten mielestä - ihanteellinen lapsiluku. Tämän päivän Pietarissa vain muutama prosentti pitää yhtä lasta yleisenä ihanteena, mutta viidesosa katsoo yhden lapsen vanhemmuuden sopivan itselleen parhaiten. 17

VENäjän federaation TUET LAPSIPERHEILLE n Vuoden 1996 perhelaissa määritellään perhejäsenten oikeudet ja velvollisuudet. Verrattuna edeltävään Neuvostoliiton perhelakiin, nykyinen laki painottaa vanhempien oikeuksia ja valinnanvapautta lastenhoidossa, koulutuksessa ja kasvatuksessa. Aikuisilla on kuitenkin lain mukaan vieläkin mm. taloudellinen velvollisuus elättää vanhempansa, isovanhempansa, sisaruksensa, lapsensa ja lapsenlapsensa. Sosiaalitukien määrästä on olemassa erilliset säädökset. n Lapsiperheiden etuuksiin kuuluvat äitiysraha ja loma, yksittäiset tuet äideille sekä kuukausittainen lapsilisä. Tämän lisäksi kunta voi tarjota erityisiä lisätukia. n Äitiysloma. Palkallisen äitiysloman kesto on 140 päivää (28 viikkoa) synnytyksen yhteydessä. Vaikeiden synnytysten yhteydessä äitiysloma voi olla 156 päivää ja kaksosten syntyessä 180 päivää. Palkallisen äitiysloman jälkeen äidillä on oikeus olla 18 kuukautta hoitovapaalla ilman korvausta. n Äitiysraha. Korvaus on periaatteessa 100 prosenttinen eli ansiotyössä käyvien äitien äitiysraha vastaa heidän keskipalkkaansa edeltävien 12 kuukauden ajalta. Työttömät saavat minimipalkkaa ja opiskelijat tavallisen apurahan verran. Yksittäiset tuet ovat neljänlaisia: 1. Neuvolatuki. Kun raskaana oleva nainen ilmoittautuu terveyshuoltoon, hän saa 300 ruplaa (noin 10 euroa). 2. Syntymätuki. Lapsen syntymän yhteydessä äiti tai isä (tai joku heitä korvaava taho) saa 8000 ruplaa (noin 270 euroa). 3. Lapsilisä. Vanhemmille maksetaan kuukausittain 1500 ruplaa ensimmäisestä lapsesta ja 3000 ruplaa toisesta sekä sitä seuraavista lapsista (eli noin 50 ja 100 euroa /lapsi). 4. Äitiyspääoma. Vuodesta 2007 kaksi tai useamman lapsen synnyttäneille naisille maksetaan 250 000 ruplan (8300 euron) arvoinen pääoma lapsen täyttäessä kolme vuotta. Etuutta aletaan toteuttaa käytännössä vuodesta 2010 lähtien. Se koskee myös adoptioäitejä sekä poikkeustapauksissa isiä. Pääomaa on tarkoitus käyttää mm. asumiseen tai lapsen koulutukseen. n Lastenhoito. Valtio tarjoaa 0-2-vuotiaille lapsille hoitopaikkoja niin sanotuissa iasli-tarhoissa. Noin viidesosa venäläisistä lapsista käy iasleissa. Lastentarha (detskij sad) on tarkoitettu 3-6-vuotiaille lapsille. Kaksi kolmasosaa lapsista käy lastentarhoissa. Lapset aloittavat kymmenen luokan peruskoulun ollessaan 6-vuotiaita. 18 Kuva: Mari Jaakonaho

Neuvostoaikoina luotu kattava ja ilmainen tarha- ja koulujärjestelmä toimii edelleen. 1 Tuloerojen ja myös vaurauden kasvun myötä lasten määrä romahti Venäjällä. Toisen lapsen hankkimista pohtiessaan vanhemmat eivät enää puhu rakkauden hedelmästä vaan urasta, rahapulasta, asuntojen pienuudesta tai puuttuvasta puolisosta. Mielenkiintoinen venäläinen piirre on se, että jo kolmen lapsen perhe on hyvin harvinainen. Pietarissa enemmistö naisista synnyttää yhden lapsen. Vähemmän kuin joka kymmenes saa kolme lasta; pienemmissä kaupungeissa ja maaseudulla luku on toki hieman korkeampi. Neljä lasta tai enemmän esiintyy lähinnä köyhien ja siirtolaisten perheissä. Keskiluokka kauhistelee usein näiden perheiden vastuuttomuutta millä näitä lapsia kasvatetaan ja koulutetaan? Kuten eräs liikenainen huomautti, kaksi lasta siirtää sinut sosiaalisen pahoinvoinnin alueelle. Voit tavallaan luiskahtaa suoraan keskiluokasta kaikkein alimpaan luokkaan vain siksi, että synnytit kaksi lasta. Toisaalta monilapsisten perheiden harvinaisuus on johtanut siihen, että siitä on rikkaiden parissa tulossa eräänlainen statussymboli. Venäläiset huomauttavatkin, että kolmas lapsi on hyvä hankkia vain mikäli kaikki perheen asiat, ansioista aina puolisoiden välisiin suhteisiin, ovat täydellisessä kunnossa. Näin kahden lapsen äiti pohti valintojaan: -Kolme lasta synnyttäneet naiset ovat mielestäni hyvin rohkeita. Ja varmaan he elävät hyvin varakkaissa perheissä... kolme lasta kertoo perheen hyvinvoinnista ja siitä, että nainen on varma miehestään. Itse voin luottaa ainoastaan omiin voimiini, kun suunnittelen lasteni lukumäärää. Ja olen sitä mieltä, etten voi sallia itselleni enempää kuin kaksi lasta. Kuka hoitaa lapsia? Erityisesti äiti, hänen äitinsä tai anoppi ja muut sukulaiset kantavat vastuun lastenhoidosta. Venäläistä perhemallia onkin kutsuttu laajennetuksi äitiydeksi. Suomessa tavanomainen ajatus siitä, että omat vanhemmat ovat miltei aina lapsen pääasiallisia hoitajia, ei toistu venäläisessä kulttuurissa. Venäjällä ei esimerkiksi ole tavatonta, että lapsi viettää useampia kuukausia mummolassa ilman vanhempiaan lomien aikana. Seuraava lainaus on 19-vuotiaana äidiksi tulleelta opiskelijalta, joka muodollisesti on yksinhuoltaja. Käytännössä kaksivuotiasta hoitavat viikoittain nuoren äidin lisäksi neljä muuta naista: -Vien pojan aamulla tarhaan. Koska luentoni loppuvat myöhään, olen palkannut lastenhoitajan, vanhan tuttavamme naapurista, joka tuo hänet kotiin viiden maissa. Äitini tulee noin kuudelta ja tekee illallista. Viikonloppuisin lapsi on joko isoäitini tai tätini luona. Isoäitien merkitys on siis edelleen valtava. On myös merkkejä siitä, ettei babushkan rooli sovi kaikkien 50 60-vuotiaiden naisten elämäntyyliin. Keski-ikäinen nainen voi taloudellisesta pakosta tai omasta toiveestaan jatkaa työelämässä eläkeiän jälkeenkin, ja julkisuudessa kuulee valituksia perinteisten babushkojen häviämisestä. Sukulaisten ohella tärkein apu lastenhoitoon tulee valtiolta. Neuvostoaikoina luotu kattava ja ilmainen tarha- ja koulujärjestelmä toimii edelleen. Usein ajatellaan, että lapsen on hyvä olla kotona ainakin kolmevuotiaaksi asti. Ylempi keskiluokka pyrkii pärjäämään palkattujen lastenhoitajien kanssa, alemman keskiluokan piirissä mummot ja äidit istuvat lasten kanssa, kuten ilmaisu venäjäksi harhaanjohtavasti kuuluu. 19

1 Kaikilla ei kuitenkaan ole sukulaisia, rahaa tai muita sosiaalisia verkostoja vanhemmuutensa tueksi. Tällöin tarhat ovat ratkaisevan tärkeä apu. Näin eräs 42-vuotias nainen kuvailee aikaa, jolloin hän kahden lapsen yksinhuoltajana etsi itselleen töitä. -Nuorempi poikani oli ympärivuorokautisessa päivähoidossa kaupungin ulkopuolella. Siten pystyin työskentelemään rauhallisesti koko viikon ajan. Vein hänet sinne maanantaisin ja hain perjantaisin. Tyttäreni kävi jo koulua. Tämä innosti minua ryhtymään aktiiviseksi. Ostin lehden ja katsoin kaikki ilmoitukset työpaikoista, joita voisin saada... siis siivoustöitä. Sekä yhteiskunta että monet naiset myös olettavat, että miehen tulee olla pääasiallinen elättäjä. Venäläinen äitiysloma on eurooppalaisessa mittakaavassa varsin hyvä. Lapsiperheitä myös tuetaan useilla etuuksilla. Tukimuotojen tärkeys perheiden arjessa vaihtelee kuitenkin rajusti. Esimerkiksi lapsilisä merkitsee paljon köyhemmille, kun taas ylempi keskiluokka ei aina edes viitsi nostaa sitä. Uusissa yksityisissä yrityksissä työskentelevien voi taas olla vaikeampaa olla poissa lakisääteisellä (palkattomalla) hoitovapaalla kuin niillä, jotka ovat töissä vanhoissa työpaikoissa kuten valtionhallinnossa. Presidentti Putin esitti vuonna 2006 lapsiperheiden tukien voimakasta korotusta ja kehitti muun muassa uutta äitien pääomaa (ks. sivu 18). Putin toivoi syntyvyyden kasvua, mutta korosti myös naisten työssäkäynnin merkitystä. Vaikka Venäjällä on usein vaadittu naisia palaamaan luonnollisiin tehtäviinsä hellan äärelle, nykyinen valtionjohto ei sitä suosi. Syynä on muun muassa työmarkkinoita uhkaava työvoimapula väestörakenteen vanhetessa. Sivulliset isät? Entäs isät? He toki osallistuvat ja auttavat, mutta päävastuu lapsiperheen arjen pyörittämisestä on edelleen naisilla. Sekä yhteiskunta että monet naiset myös olettavat, että miehen tulee olla pääasiallinen elättäjä. Enemmistö miehistä pyrkii vastaamaan tähän käsitykseen edes jollain lailla. Ne miehet, jotka ei- 20 Kuva: Kuva: Lena Malm