MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ ASETUS 75/00 Pvm 21.6.2000 Dnro 2342/00/2000 Voimassaoloaika 28.6.2000 - toistaiseksi Kumoaa Yleiskirjeen nro 84/99 jäljempänä mainituin osin Valtuutussäännökset Laki Euroopan yhteisön yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöönpanosta (1100/1994) 2, 3 1 mom. ja 11 Maaseutuelinkeinojen rahoituslaki (329/1999, muut. 44/2000) 11, 64 3 mom. Laki maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista (1059/1994) 8 Vastaavat EY-säännökset Neuvoston asetus (ETY) N:o 1308/70, EYVL N:o L 146, 4.7.1970, s. 1 Neuvoston asetus (ETY) N:o 619/71, EYVL N:o L 72, 26.3.1971, s. 2 Neuvoston asetus (ETY) N:o 3508/92, EYVL N:o L 355, 5.12.1992, s.1 Neuvoston asetus (EY) N:o 1251/1999, EYVL N:o L 160, 26.6.1999, s. 1 Neuvoston asetus (EY) N:o 1254/1999, EYVL N:o L 160, 26.6.1999, s. 21 Neuvoston asetus (EY) N:o 1257/1999 EYVL N:o L 160, 26.6.1999, s. 80 Neuvoston asetus (EY) N:o 1259/1999, EYVL N:o L 160, 26.6.1999, s. 113 Komission asetus (ETY) N:o 1164/89, EYVL N:o L 121, 29.4.1989, s. 4 Komission asetus (ETY) N:o 3887/92, EYVL N:o L 391, 31.12.1992, s. 36 Komission asetus (EY) N:o 1750/1999 EYVL N:o L 214, 23.7.1999 s. 31 Komission asetus (EY) N:o 2316/1999 EYVL N:o L 280, 22.10.1999 s. 43 Komission asetus (EY) N:o 2342/1999, EYVL N:o L 281, 4.11.1999, s.30 Komission asetus (EY) N:o 2461/1999, EYVL N:o L 299, 20.11.1999, s.16 MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖN ASETUS PELTOALAPERUSTEISTEN TUKIEN VALVONNASTA Maa- ja metsätalousministeriön päätöksen mukaisesti säädetään Euroopan yhteisön yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöönpanosta annetun lain (1100/1994) 2 :n, 3 :n 1 momentin ja 11 :n, maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999) 11 :n ja 64 3 momentin sellaisina kuin ne ovat laissa 44/2000 sekä maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetun lain (1059/1994) 8 :n nojalla:
1 luku 1 Yleistä Tämä asetus kumoaa maa- ja metsätalousministeriön, jäljempänä MMM, yleiskirjeen numero 84/99 niiltä osin kun ei ole kysymys vuonna 1996, 1997, 1998 tai 1999 luonnonhaittakorvaukseen tai 1996, 1997 tai 1998 ympäristötuen perustukeen sitoutuneiden ja vuonna 2000 tätä sitoumusta jatkaneiden tai vuosina 1995-1999 tehtyjen 1.7.2000 voimassaolevien erityistukisopimusten valvonnasta tai 15.10.1999 jälkeen toteutettujen koulutushankkeiden valvonnasta sekä vastaavien ympäristötukiehtojen mukaisen kansallisen tuen valvonnasta. Valvonnan yleisistä menettelytavoista on annettu erikseen yleiskirje numero 31/00 ja eläintukien valvonnasta on annettu yleiskirje numero 27/00. Tämän asetuksen luvussa 2 säädetään peltokasvien tuen (CAP-tuki), sonni- ja emolehmäpalkkion, härkäpalkkion, laajaperäistämispalkkion sekä uuhipalkkion rehualan, luonnonhaittakorvauksen (LFA), ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteiden, jäljempänä ympäristötuki, ja kansallisten peltoalaperusteisten tukien pinta-alojen valvonnasta. Myös muiden tukien osalta kasvulohkojen pinta-alat määritetään tämän asetuksen luvun 2 säännösten mukaisesti. Luvussa 3 säädetään peltoalaperusteisten tukien edellytyksenä olevasta viljelytavasta, luvussa 4 peltokasvien tuen, luvussa 5 rehualojen, luvussa 6 luonnonhaittakorvauksen, luvussa 7 maatalouden ympäristötuen, luvussa 8 kansallisten tukien, luvussa 9 maatalouden ympäristötuen erityistukisopimusten, jäljempänä erityistuet, luvussa 10 pellonmetsityksen, luvussa 11 kuitupellavan ja -hampun tuotantotuen ja luvussa 12 puutarhatukien valvonnasta. Kaukokartoituksella valvottavista tuista säädetään asetuksen luvussa 13. Ristiintarkastussäädökset luvussa 14 koskevat joko kaikkia peltoalaperusteisia tukia tai erikseen mainittuja tukia. 2 luku PELTOKASVIEN TUEN, REHUALAN, LUONNONHAITTAKORVAUKSEN, YMPÄRISTÖTUEN JA KANSALLISTEN TUKIEN VALVONTA 2 Keskitetty otanta Komission asetuksen (ETY) N:o 3887/92 tiettyjä yhteisön tukijärjestelmiä koskevan yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä, jäljempänä valvonta-asetus, 6 artiklan 3 kohdan mukaan peltokasvien tuen hakemuksista on valvottava vähintään 5 % ja komission asetuksen (ETY) 1750/1999 mukaan luonnonhaittakorvauksesta ja ympäristötuesta on valvottava vähintään 5 % tuenhakijoista paikanpäällä tehtävien valvontojen avulla. Myös kansallisten tukien hakemuksista on valvottava pääsääntöisesti 5 %. Valvontaan valituilta tiloilta on valvottava peltokasvien tuki, luonnonhaittakorvaus, ympäristötuki, erityistuet ja kansalliset peltoalaan perustuvat tuet. Muista valvottavista tuista on säädetty 5 :ssä. Kaukokartoituksella valvottavilta tiloilta on valvottava erillisillä tilakäynneillä peltokasvien tuen, luonnonhaittakorvauksen, ympäristötuen ja kansallisten tukien ympäristöehdot sekä muut jäljempänä mainitut tukiehdot ja erityistuet.
Valvottavien tilojen otanta tehdään keskitetysti MMM:ssä. Maaseutuosastojen on valvottava kaikki keskitetyn otannan perusteella valitut tilat. MMM lähettää valvontalistat työvoima- ja elinkeinokeskusten maaseutuosastoille, jäljempänä maaseutuosasto, joiden on ilmoitettava valvottavat tilat kuntien maaseutuelinkeinoviranomaisille tilapäiseen maksukieltoon merkitsemistä varten. Maaseutuosastojen on ilmoitettava valvontalistoilla olevat tilat, jotka eivät ole hakeneet mitään peltoalaperusteista tukea, MMM:n maatalousosaston tukipolitiikkayksikköön, jäljempänä tukipolitiikkayksikkö, 15 työpäivän kuluessa valvontalistan lähetyksestä. Tilojen korvaamiset tehdään keskitetysti MMM:ssä. 3 Maaseutuosaston oma otanta Keskitetyn otannan lisäksi maaseutuosastojen on valittava erikseen ilmoitettava määrä tiloja valvontaan omilla otannoillaan. Näiltä tiloilta on valvottava kaikki peltoalaperusteiset tuet. Kun otanta on tehty, lista näistä tiloista on toimitettava tukipolitiikkayksikköön. Maaseutuosaston omat otannat on kohdistettava tiloille, joilla on aiemmin havaittu puutteita valvonnassa, tai jotka tulevat valvontaan muiden tukien otannan kautta. Myös ilmiantojen perusteella valvottavat tilat voidaan laskea maaseutuosaston oman otannan lukumäärään. Jos valvottavat tilat valitaan omalla otannalla, on otannassa painotettava tilan tukisummaa, tilan kokoa ja kasvulohkojen lukumäärää edellä mainittujen aiempien puutteiden huomioon ottamisen lisäksi. Pakollisten omien otantojen lisäksi maaseutuosastot voivat tehdä harkintansa mukaan lisävalvontaa. Näiden tilojen osalta valvonta on mahdollista kohdistaa esimerkiksi yhteen tukeen tai tuen ehtoon. Maaseutuosastojen kaikista omista otannoista on tehtävä kirjallinen selvitys, jossa kuvataan otannan teon menettelytavat, perusjoukon ja otannan suuruus sekä valvontaan valitut tilat. Maaseutuosaston on merkittävä valvontaan valitsemansa tilat valvontasovelluksen avulla keskusrekisteriin ja ilmoitettava valvontaan valitut tilat, valvottavat tuet sekä valvonta-ajojen numerot kunnille välittömästi tilapäistä maksukieltoon merkitsemistä varten. Kerran valvonta-ajolle tallennettua tilaa ei voi maaseutuosaston toimesta enää poistaa valvontaajolta. 4 Valvontatulosten seuranta Komission valvonta-asetuksen (ETY) N:o 3887/92 6 artiklan 3 kohdan mukaan valvontamäärää on lisättävä, jos valvonnassa havaitaan paljon epäsäännönmukaisuuksia. Valvontojen määrää lisätään komission työdokumentissa VI/7105/98 määrättyjen periaatteiden mukaisesti. Maaseutuosastojen on pidettävä kirjanpitoa alueensa valvontojen etenemisestä ja valvottujen tilojen valvontatuloksista kasvilajiryhmittäin. Nämä tiedot raportoidaan maaseutuosastoilta tukipolitiikkayksikköön viikoittain. Tukipolitiikkayksikkö seuraa valvontojen tuloksia alueittain ja tekee päätökset mahdollisista valvonnan lisäyksistä valvontatulosten perusteella komission antamien ohjeiden mukaan. Lisävalvontaan valitut tilat valitaan keskitetysti MMM:n toimesta.
Lopulliset päätökset alueittaisesta valvonnan lisäyksestä tehdään keskitetysti keskusrekisteristä ajettujen valvontatulosten perusteella. Tämän vuoksi valvontojen tulokset on tallennettava kunnissa mahdollisimman nopeasti. Valvontapöytäkirja on valmistumisen jälkeen toimitettava kuntaan viiden työpäivän kuluessa ja kunnassa pöytäkirja on tallennettava kuntaohjelmaan viimeistään viiden työpäivän kuluessa. Valvontatuloksen tallennusta ei saa muuttaa kuntaohjelmassa maaseutuosaston varmennuksen jälkeen. 5 Valvontatulosten raportointi maaseutuosastoilta Valvontatulosten raportointi tukipolitiikkayksikköön on aloitettava heti valvontojen alettua. Ensimmäisen kerran valvontatuloksia tarkastellaan keskitetysti 2 päivänä elokuuta 2000. Tällöin on satunnaisotannalla valvontaan valittujen tilojen valvontatulosten oltava tallennettuna keskusrekisteriin. Valvontatulosten seurantaa jatketaan siihen asti, kunnes kaikki tilat on valvottu. 6 Peltoalavalvonnan yhteydessä valvottavat muut tuet Kansallisten tukien valvonnat suoritetaan samassa yhteydessä, kun tilalla tehdään EU:n kokonaan tai osittain rahoittamien peltoalaperusteisten tukien valvontaa. Erityistuet ja pellonmetsitys valvotaan peltoalaperusteisten tukien valvontakäyntien yhteydessä silloin, kun valvottava tila on hakenut jotain jäljempänä mainituista erityistukimuodoista tai tilalla on voimassaoleva erityistukisopimus tai tehnyt metsityssitoumuksen. Kuitupellavan ja -hampun tuet valvotaan mahdollisuuksien mukaan peltoalavalvontojen yhteydessä. 7 Valvonnassa käytettävä karttamateriaali Valvonnassa on käytettävä ensisijaisesti peltolohkorekisteristä tulostettuja digitoituja karttoja. Valvonnassa voidaan käyttää apuna myös kunnassa olevia viljelijän vuonna 2000 tai aikaisempina vuosina palauttamia tukihakemuksen liitekarttoja sekä digitoinnin korjauskarttoja. Myös kunnissa olevaa ilmakuva-aineistoa voidaan käyttää valvonnassa apuna. Valvontakartan mittakaavan oikeellisuus on tarkistettava mittaamalla kartalta muutamien koordinaattiristikoiden välinen etäisyys tai vertaamalla kartalta mitattuja etäisyyksiä maastossa mitattuihin etäisyyksiin. Jos valvontakartan mittakaava on huomattavasti virheellinen, on mitattuja pinta-aloja korjattava vastaavasti tai vaihdettava valvontakarttaa.
8 Kasvilajiryhmät ja tukityypit Komission valvonta-asetuksen (ETY) N:o 3887/92 9 artiklan mukaan kasvilajiryhmittäiset tulokset on laskettava erikseen tukitasojen mukaan. Peltokasvien tuki (CAP-tuki), sonni-, emolehmä-, härkä- ja uuhipalkkion rehuala, laajaperäistämispalkkion rehuala, ympäristötuki ja luonnonhaittakorvaus tarkastetaan kasvilajiryhmittäin ja tuotantoalueittain. Kansalliset peltoalaperusteiset tuet tarkastetaan tukityypeittäin, mutta ei kasvilajiryhmittäin tukityypin sisällä. Peltokasvien tuen, luonnonhaittakorvauksen ja ympäristötuen kasvilajiryhmät sekä kansallisten tukien tukityypit on esitetty tämän asetuksen liitteessä 1. 9 Valvonnan tasot Paikan päällä tehtävä peltoalaperusteisten tukien valvonta voidaan jakaa kahteen tasoon; ensimmäisen vaiheen valvonta paikanpäällä (planimetri) ja toisen vaiheen mittaus (takymetri, GPS yms. vastaavan tarkkuuden mittaus). Ensimmäisen vaiheen valvonta voidaan jakaa kahteen vaiheeseen: otantaan valittujen kasvulohkojen mittaus ja kaikkien kasvilajiryhmän ja/tai tukityypin kasvulohkojen mittaus. Jos tarkempia mittausmenetelmiä (GPS, takymetri) käytetään ensimmäisen vaiheen valvonnassa, on käytettävä kasvulohkokohtaisena toleranssina tällöin näiden mittausmenetelmien tarkkuuteen perustuvaa toleranssia myös ensimmäisen vaiheen valvonnassa. 10 Mitattavien lohkojen valinta otantaan Komission asetuksen (ETY) N:o 3887/92 6 artiklan 5 kohdan mukaan valvonnassa ei aina ole mitattava tilan kaikkia kasvulohkoja, vaan valvoja voi valita otoksen mitattavista lohkoista. Suositeltavaa on tarkastaa paikan päällä kaikki lohkot silmämääräisesti. Lohkojen tarkastuksessa vesistöalueilla on aiheellista pyrkiä siihen, että mahdollisimman moni vesistöihin rajoittuva lohko tulisi tarkastettua, jotta suojakaistojen sijainti ja perustaminen valvottaisiin mahdollisimman laajalti. Otokseen on sisällytettävä vähintään 20 kasvulohkoa, mutta kuitenkin vähintään puolet tilan kasvulohkoista. Jokaisesta kasvilajiryhmästä valitaan vähintään kaksi lohkoa. Myös kansallisten tukien kasvulohkojen on oltava edustettuna otoksessa. Kasvulohkot on valittava otantaan joko etukäteen tehtävän arvioinnin tai paikan päällä tehtyjen havaintojen perusteella. Pinta-alaltaan suuret kasvulohkot aiheuttavat suurempia eroja myös tukien määrään, joten ne on valittava otantaan. Kasvulohkot on valittava otantaan, jos ne sijaitsevat peruslohkolla, jota ei ole digitoitu, tai jolla käytetään digitoitua pinta-alaa suurempaa pinta-alaa. Muita kasvulohkojen valintaperusteita ovat peruslohkon monikulmaisuus tai rajojen epämääräisyys. Jos peruslohkolla on kaksi tai useampia kasvulohkoja, on valittava otantaan kaikki kyseisen peruslohkon kasvulohkot.
Jos silmämääräisen tarkastelun yhteydessä havaitaan pinta-alaan liittyviä epäselvyyksiä, viljelemättömiä alueita, joita ei ole ilmoitettu tukihakemuksessa tai viljelytapaan liittyviä puutteita, on lohko lisättävä otannan mukana tarkastettaviin kasvulohkoihin. Samoin, jos jollain lohkolla havaitaan rikkomuksia tavanomaisessa maatalouskäytännössä tai viljelytavassa tai ympäristöehdoissa, on valvonta näiltä osin laajennettava koskemaan kaikkia tilan lohkoja. 11 Siirtyminen koko kasvilajiryhmän mittaukseen Otantaan valittujen kasvulohkojen tarkastuksen jälkeen lasketaan kasvilajiryhmien ja tukityyppien pinta-alavirheet. Pinta-alaltaan tarkastamatta jäävien kasvulohkojen osalta viljelijän ilmoittamat pinta-alat hyväksytään sellaisenaan. Jos otantaan valittujen kasvulohkojen tarkastuksen jälkeen havaitaan, että kasvilajiryhmän tai tukityypin pinta-alavirhe ilmoitettuun nähden on yli 3 % tai yli 2 ha (laskettuna valvonnassa hyväksytystä pinta-alasta) eikä viljelijä hyväksy valvonnan seuraamuksia, on mitattava kyseisen kasvilajiryhmän tai tukityypin kaikki kasvulohkot. Muussa tapauksessa valvonnan seuraamukset voidaan määrätä jo otantamittauksen perusteella. Missä tahansa otantamittauksen vaiheessa voidaan aina tehdä päätös tilan kaikkien kasvulohkojen mittauksesta. Tarve kaikkien kasvilajiryhmän tai tukityypin kasvulohkojen mittaukseen siirtymisestä voidaan laskea niiden kasvulohkojen perusteella, joilla viljelijän ilmoittama pinta-ala on erisuuri kuin valvonnassa hyväksytty pinta-ala. Näiden kasvulohkojen sekä kasvilajiryhmän tai tukityypin ilmoitetun kokonaisalan perusteella lasketaan pinta-alavirheet. 12 Siirtyminen toisen vaiheen mittaukseen Jos ensimmäisen vaiheen valvonnan jälkeen jonkin kasvilajiryhmän tai tukityypin pintaalavirhe on yli 3 % tai yli 2 ha, viljelijän esittäessä vaatimuksen toisen vaiheen mittauksesta, on lohkot mitattava maastomittauksen tarkkuudella. Tarkastajan on kerrottava viljelijälle mittauksesta siten, että viljelijä voi vaatia toisen vaiheen mittausta. Vaatimus tästä tarkemmasta mittauksesta voidaan kohdistaa vain niille kasvulohkoille, joiden valvonnassa hyväksytyt pinta-alat ovat pienempiä kuin viljelijän ilmoittamat ja joita ei vielä ensimmäisellä valvontakäynnillä mitattu maastomittauksen tarkkuudella. Tarkempaa mittausta ei myöskään voida vaatia, jos epäselvyydet kohdistuvat kasvilajiin tai viljelytapaan, mutta eivät pinta-alaan. Viljelijä voi hyväksyä valvonnan seuraamukset myös ilman tarkempaa mittausta. Jos peruslohkon kaikki kasvulohkot mitataan toisen vaiheen mittauksen tarkkuudella, on mittaus tehtävä siten, että saadaan määriteltyä myös peruslohkolle toisen vaiheen tarkkuudella mitattu pinta-ala. Tämä peruslohkon tarkan mittauksen pinta-ala on tallennettava kuntaohjelman peruslohkotietoihin sekä merkittävä digitointiin meneviin korjauskarttoihin.
Valvoja voi toisessa vaiheessa mitata myös viljelijän ensimmäisessä vaiheessa hyväksymiä kasvulohkojen pinta-aloja. Jos viljelijä on tietänyt kasvulohkojensa oikeat pinta-alat (oikein digitoitu tai 2. vaiheen valvontamittaus) ja selvästi käyttänyt hyväkseen ensimmäisen mittausvaiheen toleranssia ilmoittamalla kasvulohkojen pinta-alat säännöllisesti liian suuriksi, voidaan tällaiset kasvulohkot mitata maastomittauksen tarkkuudella. Teon tahallisuutta arvioitaessa on otettava huomioon myös kasvulohkojen pinta-alat, esimerkiksi pinta-alan ylittäminen 5 %:lla on vakavampaa 10 ha:n lohkolla kuin 1 ha:n lohkolla. 13 Kasvulohkon rajojen määrittely Kasvulohkon viljellyllä alalla tarkoitetaan lohkon kokonaisalaa edellyttäen, että se on koko alaltaan viljelty tai kesannoitu. Kasvulohko on alue, jolla kasvaa pääsääntöisesti yhtä kasvilajia, on ilmoitettu yhteen tukikäyttöön ja voi kuulua vain yhteen peruslohkoon. Kasvulohkon alaan eivät kuulu lohkon sisällä olevat tiet, ojat, aidat tai pensasaidat yms. alueet, jotka ovat leveämpiä kuin kaksi metriä. Rakennukset ja niiden tontit, metsäkuviot, kivirauniot, lammikot, ym. pellolla olevat viljelyesteet eivät kuulu viljelyalaan. Rehualaan kuuluvan lohkon osalta kasvulohkoon voidaan laskea mukaan alueita, joita ei ole viljelty, mutta jotka tuottavat rehunurmea. Metsämaata ei lueta rehualaksi. Metsämaalla tarkoitetaan aluetta, jolla puuston tiheys vaikuttaa pintakasvillisuuteen. Rehualaan eivät voi kuulua esim. lammikot tai avokalliot. Laajaperäistämispalkkion rehualaan eivät voi kuulua peltokasvien tukeen oikeuttavat kasvit puhtaina kasvustoinaan lukuun ottamatta säilörehunurmea, jolle ei ole haettu CAP-tukea ja jolla on enintään 80 kg/ha viljaa ja/tai hernettä. Rehualaan hyväksyttäväksi laitumeksi katsotaan ala, joka on laidunnettavissa ja jolla kasvaa kylvettyä nurmea tai luonnonlaidunta. Jos kasvulohkoa ympäröi piiri- tai niskaoja, kasvulohkon raja on ojan keskikohdassa. Sarkaojat lasketaan mukaan viljelyalaan, jos ne eivät ole leveämpiä kuin mitä ojan syvyys edellyttää. Pysyvän peltotien kohdalla kasvulohkon raja on tien pellon puoleisessa reunassa. Istutettaessa marja-, hedelmä- ja taimitarhakasveja kasvulohkon reuna arvioidaan sen mukaan, mihin kasvin uloimmat oksat tulevat ulottumaan, kun kasvi on täysikasvuinen (taimitarhakasveilla lopullinen myyntikoko). 14 Valtaojat ja suojakaistat kasvulohkolla Kasvulohkon reunassa olevaa valtaojaa ei lasketa mukaan kasvulohkon alaan. Valtaojaksi katsotaan pellon kohdalla oleva oja, joka johtaa kuivatusvedet pellolta pois kohti vesistöä, ja muut yli kuusi metriä leveät ojat, joiden leveys on perusteltua ojitustarpeeseen nähden. Yli 6 metriä leveän ojan, puron, joen, järven yms. osalta pätevät samat säännöt kuin valtaojan kohdalla. Peltoalueella oleva ympäristötuen edellyttämä ja enintään 3 metriä leveä suojakaista lasketaan mukaan viljelyalaan. Yli 3 metriä leveä nurmena oleva suojakaista voidaan laskea kuuluvaksi siihen rajoittuvaan nurmilohkoon. Muissa tapauksissa yli 3 metrisestä suojakaistasta on tehtävä valvonnassa oma kasvulohko.
15 Viljelytekniset päisteet Kasvulohkon päisteessä voi viljelyteknisistä syistä olla noin 3 metriä leveä päiste, joka lasketaan mukaan viljelyalaan. Jos viljelyteknisistä syistä jätetty päiste on edellä mainittua leveämpi, on koko päistealue erotettava omaksi kasvulohkokseen. Jos päisteessä on sekä suojakaista että viljelyteknisistä syistä jätetty kylvämätön alue, ei näiden yhteisleveys voi olla yli 3 metriä. Jos päisteessä on keskimäärin kolmen metrin levyinen suojakaista ja sen lisäksi viljelyteknisistä syistä jätetty alue, on ne kumpikin erotettava omiksi kasvulohkoikseen, jos viljelyteknisistä syistä jätettävälle alueelle ei ole kylvetty nurmikasvien siementä. Peruslohkon eri päissä sijaitsevia nurmipäisteitä ei hyväksytä yhdeksi kasvulohkoksi, koska ne eivät ole yhteydessä toisiinsa. Peltokasvien tukeen oikeuttavien kasvien viljelytapaan kylvämättömät päisteet eivät kuulu, joten niitä ei valvonnassa hyväksytä. Näiden lohkojen osalta kylvämättömistä päisteistä on muodostettava valvonnassa oma kasvulohko, joka merkitään tilapäisesti viljelemättömäksi. Puutarhakasvien tuotannossa viljelyteknisistä syistä käytävät, jotka jätetään esimerkiksi kastelun mahdollistamiseksi, voidaan laskea mukaan viljelypinta-alaan, jos ne ovat leveydeltään ja sijainniltaan tarkoituksenmukaisia. Tällaisten käytävien laskeminen mukaan kasvulohkon pinta-alaan edellyttää, että viljelyssä noudatetaan kyseisen viljelykasvin paikkakunnan tavanomaista viljelytapaa. Luonnonhaittakorvauksen ja ympäristötuen osalta on arvioitava onko käytävien jättäminen tavanomaisen hyvän maatalouskäytännön mukaista. Viljelyksellisistä syistä jätettyjen päisteiden ja hoitokäytävien tarkoituksenmukaisuuden arvioinnissa on huomioitava käytettävien työkoneiden koko. 16 Peruslohkoilla havaitut digitointivirheet Jos kasvulohkojen tarkastuksen yhteydessä havaitaan valvottavan peruslohkon digitoinnissa virheitä, on nämä korjaukset tehtävä valvontakartoille ja korjatut kartat lähetettävä digitoitavaksi. Jos valvottavan peruslohkon muutos aiheuttaa muutoksia viereiseen peruslohkoon on myös nämä muutokset merkittävä selkeästi digitointiin lähetettävälle kartalle. 17 Viljelemättömät alueet Jos valvonnassa viljellyksi ja tukikelpoiseksi ilmoitettu lohko todetaan viljelemättömäksi, kyseisen lohkon pinta-ala on hylättävä valvonnassa. Tällainen on esimerkiksi tilanne, jossa lohko todetaan viljelemättömäksi tai luonnonhaittakorvauksen tai ympäristötuen osalta jos lohko todetaan luonnonniityksi tai -laitumeksi. Viljelemättömät alueet jaetaan tilapäisesti viljelemättömiin ja pysyvästi viljelemättömiin. Pysyvästi viljelemättömiä ovat alueet, jotka ovat viljelykelvottomia. Tällaisia ovat metsittyneet alueet sekä alueet, joita ei voida viljellä niiden huonon viljelykunnon tai alueella olevien pysyvien viljelyesteiden takia. Nämä alueet on erotettava peruslohkon alasta tai niistä on perustettava oma peruslohko. Kyseiset lohkot merkitään valvonnassa tukikelvottomiksi, jolloin ensimmäisen sitoumusvuoden tukikelpoisten lohkojen pinta-alojen summa eli luonnonhaittakorvauksen ja ympäristötuen vertailuala vähenee vastaavalla alalla.
Viljelykelpoiset alueet, jotka eivät ole viljelykäytössä, on erotettava peruslohkon sisällä tilapäisesti viljelemättömiksi kasvulohkoiksi. Jos sama alue on useampana kuin kolmena vuonna peräkkäin merkitty tilapäisesti viljelemättömäksi tai se ei täytä tilapäiselle viljelemättömyydelle asetettuja edellytyksiä muutoin, se on merkittävä valvonnassa pysyvästi viljelemättömäksi ja erotettava peruslohkon alasta. Poikkeuksena tästä ovat 15 :ssa mainitut viljelytekniset päisteet, jotka voidaan ilmoittaa useana vuonna peräkkäin tilapäisesti viljelemättömäksi, edellyttäen että ne ovat viljelykelpoisia. Kun arvioidaan lohkon tilapäistä viljelemättömyyttä, lohkon käyttöä on tarkasteltava luonnonhaittakorvauksen tai ympäristötuen ensimmäisestä sitoumusvuodesta alkaen. Ennen sitoutumista lohkolle ilmoitettua käyttöä ei tarkasteta. Lohkon metsittyneisyys tai huono viljelykunto otetaan kuitenkin huomioon ja sen perusteella voidaan tehdä päätöksiä lohkon pysyvästä viljelemättömyydestä. Aikaisemmin viljelemätöntä lohkoa, esimerkiksi raivattua lohkoa, ei hyväksytä tilapäisesti viljelemättömäksi. Jos tilapäisesti viljelemättömäksi ilmoitettu lohko todetaan valvonnassa pysyvästi viljelemättömäksi, se on valvonnassa erotettava peruslohkon alasta tai siitä on perustettava oma peruslohko. Kyseinen lohko merkitään valvonnassa tukikelvottomaksi, jolloin ensimmäisen sitoumusvuoden tukikelpoisten lohkojen pinta-alojen summa eli luonnonhaittakorvauksen ja ympäristötuen vertailuala vähenee vastaavalla alalla. 18 Vähentämissopimusten alaiset peltoalueet Vuosina 1987-1992 tehtyjen maataloustuotannon vähentämissopimusten alaiset pellot ovat luonnonhaittakorvaukseen ja ympäristötukeen oikeuttavia täyttäessään muut tukea koskevat ehdot. Maataloustuotannon pysyvästä luopumisesta tehdyt sopimukset ovat kuitenkin voimassa. Vaikka kyseisten sopimusten alainen maatalousmaa on vuonna 2000 tukeen oikeuttavaa, on otettava huomioon, että kyseisten peltojen viljely rikkoo sopimusehtoja ja siten maaseutuosasto voi ryhtyä perimään takaisin sopimuksen nojalla maksettua korvausta. Sopimusten sallimien eläinten pito tai sopimuksen mukainen öljypellavan viljely ei aiheuta takaisinperintää, jos sopimusehtoja noudatetaan. 19 Kasvulohkojen jakaminen valvonnassa Jos valvonnan yhteydessä havaitaan viljelijän ilmoituksesta poiketen yhdellä kasvulohkolla kaksi tai useampia eri kasvilajeja tai osa kasvulohkosta todetaan viljelemättömäksi, on alkuperäinen kasvulohko jaettava todetun mukaisesti kahdeksi tai useammaksi kasvulohkoksi. Jako on tehtävä myös, vaikka havaitun toista kasvilajia olevan kasvulohkon pinta-ala on niin pieni, että se sopisi kasvulohkon mittalaitteelle määrättyyn mittaustoleranssiin. Jos peruslohkolla havaitaan viljelemättömiä alueita, on nämä alueet luokiteltava 17 :n mukaisesti joko tilapäisesti viljelemättömiin tai pysyvästi viljelemättömiin alueisiin ja sen mukaisesti joko poistettava peruslohkon alasta tai perustettava omaksi kasvulohkokseen.
Uusien kasvulohkojen ilmoitetuiksi kasveiksi merkitään sama kasvi kuin alkuperäiselle kasvulohkolle oli ilmoitettu. Ilmoitetut pinta-alat jaetaan niin, että niiden summa on yhtäsuuri kuin alkuperäisen kasvulohkon ilmoitettu pinta-ala. Valvontatietoihin merkitään havaitut pinta-alat ja kasvit. Jos vain osa kasvulohkon pinta-alasta vastaa ilmoitettua kasvilajia, merkitään sen kasvulohkon, jolla kasvaa ilmoitettua kasvia, ilmoitetuksi pinta-alaksi valvonnassa havaittu pintaala. Muiden kasvulohkojen ilmoitetut pinta-alat jaetaan valvonnassa havaittujen pinta-alojen suhteessa. Kasvulohkot, joissa viljellään riveittäin porkkanaa ja sipulia, luetaan erillisiksi kasvulohkoiksi siten, että yhteenlasketuista sipuliriveistä muodostuu sipulin kasvulohko ja porkkanariveistä porkkanan kasvulohko. Mikäli viljelykasviksi on ilmoitettu kasvutiheysehdot täyttävä marjapensas tai hedelmäpuu ja sen alla kasvaa jotain muuta viljelykasvia, ei näiden viljelykasvien pinta-alaa jaeta erillisiksi kasvulohkoiksi. Kasvulohkoja voidaan joutua jakamaan myös silloin, jos tilalla on CAP-kesantoa yli 30 % peltokasvien tukialaan ilmoitettujen peltokasvien, säilörehunurmen ja kesannon yhteenlasketusta alasta ja jos yli 30 %:n osuus ei ole viherkesantoa. Tällöin 30 % ylittävä ala, joka ei ole viherkesantoa ja joka ei ole oma kasvulohko, on erotettava erilliseksi kasvulohkoksi, jotta sille voidaan tallentaa kuntaohjelmassa ympäristöehtojen laiminlyönnin seuraamus. 20 Hyväksyttävä kompensaatio Valvontatilanteessa määrättyyn kasvulohkoon tulee hyväksyä kaikki samalla peruslohkolla olevat ko. kasvia ja käyttöä koskevat alat, vaikka ne olisivatkin erillisiä kasvulohkoja. Sen sijaan toisella peruslohkolla sijaitsevia aloja ei voida laskea mukaan. Pienin yhtenäinen ala, joka voidaan huomioida kompensaatiossa on 0,05 hehtaaria. CAP-kesantolohkon vähimmäiskokovaatimuksen täyttymistä tarkasteltaessa kompensaatiota ei voida soveltaa muutoin kuin silloin, jos saman peruslohkon kesantolohkot ovat yhteydessä toisiinsa (esimerkiksi vierekkäin olevat viherkesanto ja avokesanto). Valvonnan yhteydessä on ratkaistava, onko tilan peruslohkot oikein rajattu. Muuten ei voida soveltaa kompensaatiota. 21 Kasvulohkojen hyväksytty pinta-ala Kasvulohkojen viljellyt alat on mitattava 13 :ssä mainittujen rajausten mukaisesti. Sallitut pinta-alavirheet lasketaan mitatusta alasta. Jos kasvulohkon mitatun ja ilmoitetun pinta-alan erotus on enintään sallitun suuruinen, hyväksyttynä pinta-alana käytetään viljelijän ilmoittamaa alaa. Jos pinta-alavirhe on yli sallitun, kasvulohkon hyväksyttynä pinta-alana käytetään mitattua alaa.
Jos peruslohkon digitointi todetaan I vaiheen valvonnassa oikeaksi, ei kasvulohkojen yhteenlaskettuna hyväksyttynä pinta-alana valvontatuloksia laskettaessa voida käyttää digitoitua pinta-alaa suurempaa pinta-alaa. Jos peruslohkolla on käytetty hallinnon hyväksymää pinta-alaa ja valvonnassa kasvulohkojen hyväksytty pinta-ala ylittää peruslohkon digitoidun pinta-alan, on niiden kasvulohkojen, joilla hyväksytty pinta-ala on suurempi kuin ilmoitettu, pinta-alaa leikattava kasvulohkojen pinta-alojen suhteessa,. Jos peruslohkolla on käytetty suurempaa pinta-alaa kuin digitoitu, on käytettävä mittaustuloksia ilman toleransseja hyväksyttyinä pinta-aloina tilanteessa, jossa toleransseja käyttäen peruslohkon kasvulohkojen summa ylittäisi digitoidun pinta-alan. Jos peruslohkon digitoinnissa havaitaan virheitä, on sovellettava kasvulohkoilla mittausmenetelmille aina määriteltyjä toleransseja. Havaituista digitointivirheistä on toimitettava kartta korjausdigitointiin. 22 Ensimmäisen vaiheen mittaus Ensimmäisen vaiheen mittauksessa kasvulohkot on mitattava planimetrin avulla käyttäen 5 % toleranssia siten, että toleranssi on aina vähintään 0,02 ha, mutta kuitenkin enintään 1,00 ha. Yksi mittaus kartalta planimetrilla riittää. Jos pinta-ala mitataan kahteen kertaan, niin valvontapöytäkirjaan on merkittävä näiden mittausten keskiarvo ja mittaukset on tehtävä eri henkilöiden toimesta. Peruslohkoilta, joilla viljelijä on käyttänyt viimeisintä digitoitua pinta-alaa, on tarkastettava silmämääräisesti ja tarvittaessa mittanauhaa apuna käyttäen digitoinnin oikeellisuus. Jos digitointi on tehty oikein, peruslohko on koko alaltaan hyväksyttävästi viljelty ja peruslohkolla on vain yksi kasvulohko, hyväksytään viljelijän käyttämä pinta-ala. Jos digitoinnissa havaitaan vähäisiä virheitä, on näiden alueiden pinta-ala mitattava. Mittaus voidaan tehdä kartalta tai maastossa. Digitoitu pinta-ala on korjattava näiden mitattujen alueiden osalta ja korjattua pinta-alaa on verrattava viljelijän ilmoittamaan pinta-alaan. Peruslohkot, joita ei ole digitoitu, tai joiden digitointivirheen vaikutusta pinta-alaan on vaikea määrittää, on mitattava maastossa tai kartalta rajojen piirtämisen jälkeen. Kasvulohkojen mittaamista varten peruslohkon pinta-ala on jaettava kasvulohkoille. Tämä tehdään joko piirtämällä kasvulohkot valvontakartalle ja mittaamalla planimetrillä tai säännöllisten kasvulohkojen osalta esim. mittaamalla mittanauhalla. Niistä tilapäisesti viljelemättömistä alueista, joita ei ole ilmoitettu, on muodostettava oma kasvulohko. Pysyvästi viljelemättömät alueet on rajattava pois peruslohkon pinta-alasta. Mittanauhalla mitattaessa sovelletaan normaalisti planimetrimittaukselle määriteltyä tarkkuutta. Säännöllisten kasvulohkojen mittauksessa voidaan soveltaa maastomittauksen tarkkuutta (2. vaihe), jos vaadittu mittaustarkkuus lohkon säännönmukaisuuden vuoksi saavutetaan. 23 Toisen vaiheen mittaus Toisen vaiheen mittauksissa käytetään takymetriä, GPS-laitetta tms. tarkempaa mittalaitetta, joilla päästään +/- 2 %:n tarkkuuteen. Jos mittauksissa käytetään jo ensimmäisessä vaiheessa toisen vaiheen mittausten tarkkaa mittauskalustoa (takymetri, GPS), niin mittaustarkkuus on +/- 2 %. Mittausvirhe saa olla aina vähintään 0,02 ha, mutta kuitenkin korkeintaan 1,00 ha. Sallitut pinta-alavirheet lasketaan mitatusta pinta-alasta.
24 Hallinnon hyväksymät pinta-alat Tuen hakija on vastuussa pinta-alojen oikeellisuudesta. Komission asetuksen 3887/92 9 artiklan 2. kohdan neljännen alakohdan mukaan pinta-alaan perustuvia sanktioita ei sovelleta, jos hakija todistaa pinta-alamäärityksen perustuneen toimivaltaisen viranomaisen hyväksymiin tietoihin. Maa- metsätalousministeriön päätöksen 155/2000 peltokasvien tukijärjestelmän hallinnosta ja valvonnasta mukaan valvonnassa hallinnon hyväksyminä pinta-aloina pidetään peruslohkojen viimeisimpiä digitoituja pinta-aloja ja aiempien valvontojen toisen vaiheen mittaustuloksia. Digitoidun pinta-alan kohdalla tämä tarkoittaa hakuhetkellä viljelijän käytössä ollutta viimeisintä digitoitua pinta-alaa. Edellytyksenä hallinnon hyväksymien pinta-alojen käytölle on, että kasvulohko on ja oli mitattaessa koko alaltaan viljelty peruslohko, tai että peruslohko on jaettu kasvulohkoiksi käytettävän mittauslaitteen mittaustarkkuuden rajoissa oikein. Viljelijän katsotaan käyttäneen hallinnon hyväksymää pinta-alaa, jos peruslohkon ilmoitettu pinta-ala on yhtä suuri tai pienempi kuin peruslohkon viimeisin digitoitu pinta-ala. MMMp:n 155/2000 mukaan peruslohkojen digitoidut pinta-alat, jotka ovat yli puolitoistakertaisia mitattuun pinta-alaan verrattuna, eivät ole hallinnon hyväksymiä pintaaloja. Jos viljelijä on käyttänyt kasvulohkolla hallinnon hyväksymää pinta-alaa ja valvonnassa pinta-ala todetaan yli mittaustarkkuuden verran pienemmäksi kuin viljelijän ilmoittama, kasvulohkon pinta-ala on korjattava mitatun mukaiseksi, mutta pinta-alaero ei aiheuta sanktiota. 25 Kasvilajin vaikutus valvontaan Kasvilajiryhmittäisessä tarkastelussa kasvilajin muutokset ryhmän sisällä ovat sallittuja, mutta eivät kasvilajiryhmien välillä. Jos siis valvonnassa kasvulohkolla todetaan eri kasvilajiryhmän kasvi kuin mitä sille oli ilmoitettu, kasvulohko hylätään kyseisessä tuessa. Lohko, jolle on haettu peltokasvien tukea ja jolle on kylvetty tukikelpoisten viljan ja öljy- tai valkuaiskasvin seos tai tukikelpoisten öljy- ja valkuaiskasvien seos, kuuluu siihen kasvilajiryhmään, jonka tukitaso on alempi. Sillä, kuinka paljon seoksessa on eri kasveja, ei ole merkitystä. Jos luonnonhaittakorvauksen valvonnassa todetaan, että lohkolla todettu kasvi on toinen kuin hakemuksessa ilmoitettu, se ei vaikuta maksettavaan tukeen. Vain silloin, jos ilmoitettu kasvi todetaan valvonnassa ei-tukikelpoiseksi, eli esimerkiksi jos lohko todetaan pysyvästi tai tilapäisesti viljelemättömäksi, on kyseisen lohkon pinta-ala valvonnassa hylättävä. Viljelykasvien istutus tai kylvö on tehtävä kyseiselle tuelle säädettyyn viimeiseen kylvöpäivään mennessä. Viimeisen kylvöpäivän jälkeen kylvetty lohko, hylätään valvonnassa poislukien kuitenkin ne puutarhakasvien ympäristötuen 1 ryhmän alat, joille on kylvetty esikasvi.
26 Kasvilajin vaihtuminen rehualassa Jos CAP-eläintukien rehualaksi tai laajaperäisyyspalkkion rehualaksi ilmoitetulla alalla kasvaa sellaisia kasveja, jotka eivät kuulu hyväksyttäviin rehukasveihin, merkitään ala valvonnassa hylätyksi. Jos peltoa koskee 5- tai 10-vuotinen ympäristötuen erityistuen sopimus maiseman kehittämisestä ja hoidosta, luonnon monimuotoisuudesta tai perinnebiotoopista eikä alaa ole sopimuksen mukaisen suunnitelman mukaan laidunnettu tai käytetty rehuntuotantoon, merkitään ala valvonnassa hylätyksi luonnonhaittakorvauksen osalta. Jos CAP-eläintukien rehualaksi ilmoitetulla alalla on peltoa tai pellon ulkopuolista aluetta koskeva 5- tai 10-vuotinen ympäristötuen erityisympäristötuen sopimus maiseman kehittämisestä ja hoidosta, luonnon monimuotoisuudesta, perinnebiotoopista, suojavyöhykkeestä tai laskeutusallasta ja kosteikkoa ympäröivästä alueesta eikä alaa ole sopimuksen mukaisen suunnitelman mukaan mahdollista laiduntaa tai käyttää muuhun rehuntuotantoon, merkitään ala valvonnassa hylätyksi. 27 Kasvilajin vaihtuminen kansallisissa tuissa Kansallisissa tuissa kasvilajin vaihtuminen ei vaikuta lohkon hyväksyttävyyteen, jos todettu kasvi on kyseiseen tukeen oikeutettu. Jos todettu kasvi ei ole oikeutettu kyseiseen tukeen, kasvulohko on hylättävä tässä tuessa. Todetun kasvin perusteella kasvulohko voidaan hyväksyä jonkin muun haetun kansallisen tuen pinta-alaan, vaikka ilmoitettu kasvi ei olisikaan kyseiseen tukeen oikeutettu. Tahallisissa väärinkäytöstapauksissa, joissa viljelijä on ilmoittanut huomattavan pinta-alan korkean tukitason kasveja ja valvonnassa todetaan samaan tukeen oikeuttavia, mutta selvästi matalamman tukitason kasveja, voidaan kyseistä tukea sanktioida valvojan päättämän sanktioprosentin (10-50 %) mukaisesti. 28 Ilmeisen virheen huomioiminen valvontatilanteessa Ilmeisen virheen tulkinnassa valvontatilanteessa sovelletaan komission antamaa suuntaviivaa VI/7103/98. Ko. asiakirjan mukaan ilmeisiksi virheiksi voidaan katsoa vielä valvonnasta ilmoittamisen jälkeenkin lohkojen numeroita koskevat poikkeavuudet, jotka havaitaan verrattaessa hakemuksessa ilmoitettuja tietoja muissa kohdin samassa hakemuksessa ilmoitettuihin tietoihin. Jotta hakemustietoja voidaan korjata, on hakemuksesta pystyttävä osoittamaan ristiriitaisia tietoja, joiden perusteella voidaan osoittaa, että viljelijä on tehnyt ilmeisen virheen. Tällaisia virheitä ovat esimerkiksi sellaiset, että lohkojen numerot ovat vaihtuneet yhdessä kohdin hakemusta (esim. lohko numero 00169 numeron 00196 sijaan) tai kartanlukuvirheestä johtuen on vahingossa ilmoitettu viereisen lohkon numero. Perus ja kasvulohkojen osalta tärkeimmät tarkasteltavat asiat ovat lohkojen tunniste, viljelty ala ja kasvi. Ilmeistä virhettä voidaan soveltaa pääasiassa ainoastaan tunnistetta koskevissa virheissä. Lohkot tunnistetaan sen numeron, annetun nimen sekä ilmoitetun ja virallisen pinta-alan avulla. Virheet paljastuvat, kun nämä tiedot eivät täsmää. Virheellinen numero voidaan korjata, jos muiden tietojen perusteella voidaan varmistaa lohkon oikeat tiedot.
Kasvilajia koskevaa virhettä ei voida pääsääntöisesti hyväksyä ilmeiseksi virheeksi. Sekaannustapauksessa voidaan kuitenkin poikkeuksellisesti soveltaa seuraavaa periaatetta: Jos on ilmeistä, että viljelijä on ilmoituksessaan vahingossa sekoittanut kahden lohkon käyttötavan (esim. öljykasvit ilmoitettu viljakasveiksi ja toisinpäin) voidaan tuki seuraavien edellytysten täyttyessä laskea todettujen kasvien ja pinta-alojen perusteella. - kyseessä ei ole kesannoitava ala tai rehuala; - virheettömästi tehdyn hakemuksen perusteella maksettava tuki olisi vähintään yhtä suuri kuin tehdyn ilmoituksen perusteella saatava tuki; - kasvit on tarkastettu paikalla ennen sadonkorjuuta; - hallintoviranomaiset ovat vakuuttuneita siitä, ettei viljelijä ole tehnyt virheellistä hakemusta riskianalyysin välttämiseksi Kutakin tapausta on tarkasteltava erikseen. Petokseen tai vilpillisyyteen viittaavia riskejä ei saa olla havaittavissa. Viljelijän on osoitettava ilmeisen virheen olemassaolo ja pystyttävä vakuuttamaan viranomaiselle toimineensa hyvässä uskossa. Jos viljelijä tekee saman tai samantyyppisen virheen useampaan kertaan, virhettä ei enää voida pitää ilmeisenä, vaan on sovellettava seuraamuksia. 29 Pinta-alavirheistä aiheutuvat seuraamukset Yhdennetyn järjestelmän mukaiset valvonnan seuraamukset on määrätty komission valvontaasetuksessa (ETY) N:o 3887/92. Valvonta-asetuksen 9 artiklan mukaan jos valvonnassa hyväksytty kasvilajiryhmän pinta-ala on suurempi kuin viljelijän ilmoittama pinta-ala, maksetaan tuki viljelijän ilmoituksen mukaiselle pinta-alalle. Kansalliset tuet maksetaan enintään ilmoitettujen tietojen perusteella lasketun tukimäärän mukaisena. Valvonta-asetuksen 9 artiklan mukaan jos valvonnassa kasvilajiryhmän tai tukityypin ilmoitetun ja hyväksytyn pinta-alan ero suhteessa hyväksyttyyn pinta-alaan on enintään 3 prosenttia tai alle 2 hehtaaria pienempi kuin ilmoitettu pinta-ala, tuki maksetaan valvonnassa hyväksytyn pinta-alan perusteella. Valvonta-asetuksen 9 artiklan mukaan jos kasvilajiryhmän ilmoitetun ja hyväksytyn pintaalan ero suhteessa hyväksyttyyn pinta-alaan on yli 3 prosenttia tai yli 2 hehtaaria ja enintään 20 prosenttia pienempi kuin ilmoitettu pinta-ala, hyväksytystä pinta-alasta vähennetään todettu ylitys kaksinkertaisena. Tukityypin (kansalliset tuet) mukaisessa tarkastuksessa vastaavista pinta-alavirheistä seuraa hyväksytyn pinta-alan vähentäminen todetun ylityksen verran. Valvonta-asetuksen 9 artiklan mukaan jos pinta-alavirhe kasvilajiryhmällä on yli 20 prosenttia, ei kyseiselle kasvilajiryhmälle voida maksaa tukea. Yhden kasvilajiryhmän tuen hylkääminen ei suoraan vaikuta toisiin kasvilajiryhmiin, jos näiden pinta-alavirheet ovat sallituissa rajoissa ja muut tukiehdot täyttyvät. Yli 20 prosentin virhe rehualassa johtaa sonnipalkkion, härkäpalkkion, emolehmäpalkkion ja laajaperäistämispalkkion hylkäämiseen. Jos pinta-alavirhe tukityypillä (kansalliset tuet) on yli 20 prosenttia, hyväksytystä pinta-alasta vähennetään todettu ylitys kaksinkertaisena. Jos pinta-alavirhe kansallisissa tuissa on 50 % tai yli, ei tukea makseta lainkaan.
Kaikki edellä mainitut pinta-alavirheet (3 ja 20 %) lasketaan valvonnassa hyväksytystä pintaalasta. Tästä hyväksytystä pinta-alasta ei ole vähennetty viljelytavan vuoksi hylättyjä lohkoja luonnonhaittakorvauksessa, ympäristötuessa ja kansallisissa tuissa. Kasvilajiryhmän tai tukityypin pinta-alavirheitä laskettaessa ei oteta huomioon kasvulohkoja, joilla viljelijä on hallinnon hyväksymiä pinta-aloja. Samoin kasvilajiryhmän tai tukityypin pinta-alavirheitä laskettaessa ei oteta huomioon kasvulohkoja, joilla on havaittu viljelytapaan liittyviä hylkäyksiä luonnonhaittakorvauksessa, ympäristötuessa ja kansallisissa tuissa. Viljelytavan vuoksi hylättyjen kasvulohkojen alat määritetään sanktioiden laskemisen jälkeen ja niiden pinta-ala vähennetään hyväksytystä pinta-alasta sanktioiden määräämisen jälkeen. Minimikokoa suuremmiksi ilmoitetut, mutta valvonnassa minimikokoa pienemmiksi havaitut kasvulohkot on laskettava kasvilajiryhmän tai tukityypin ilmoitettuun pinta-alaan, mutta ei hyväksyttyihin pinta-aloihin. Luonnonhaittakorvauksessa, ympäristötuessa ja kansallisissa tuissa alle viiden aarin kokoiset kasvulohkot lasketaan mukaan tilan minimialaan, vaikka ne eivät ole tukeen oikeuttavia. 30 Valvonnan vaikutus muihin kasvilajiryhmiin ja tukityyppeihin Rehualoissa sanktiot toteutetaan rehualaa pienentämällä. Rehualan leikkaustapauksissa tuen väheneminen ei pysähdy 15 eläinyksikön kohdalle, vaan tukea maksetaan sille eläinyksikkömäärälle, johon leikattu rehuala riittää. Kesantovelvoitteen täyttämättä jättäminen vähentää samassa suhteessa viljojen, öljykasvien, valkuaiskasvien, öljypellavan ja säilörehunurmen hyväksyttyjä pinta-aloja. Yli 20 %:n virhe kesantoalassa ei siten suoraan johda peltokasvien tuen hylkäykseen. Kesantoprosentti lasketaan valvonnassa hyväksytyn kesantoalan ja valvonnassa hyväksytyn peltokasvien alan ja säilörehunurmen alan perusteella. Laajaperäistämispalkkion rehualaksi hyväksytään enintään kaksi kertaa laajaperäistämispalkkion rehualan laitumen hyväksytty pinta-ala. Jos laajaperäistämispalkkion laitumeksi ilmoitettu ala todetaan valvonnassa laidunkäyttöön soveltumattomaksi (käytettävissä/kasvillisuus), vähennetään laajaperäistämispalkkion rehualaa samassa suhteessa kuin laitumen määrä ei täyty. 31 Aiheettomasti maksetun tuen takaisinperintä Kaikkien peruslohkojen, joilla on epäilty haetun tukea päällekkäisille pinta-aloille, tilanne on tarkastettava. Jos kyseessä on tietojärjestelmistä johtuva tekninen virhe, ei maastovalvontaa tarvitse suorittaa. Jos kyseessä on todellinen päällekkäisyys, on maastovalvonta tehtävä ennen kuin seuraamukset määrätään. Päällekkäisyyksiä havaitaan esimerkiksi otantavalvontojen yhteydessä ja päällekkäisyysepäilyjä tulee esiin peltolohkorekisterin digitoinnin päivitysten yhteydessä ja kaukokartoitusvalvonnassa. Aiheettomasti maksettu tuki on perittävä takaisin korkoineen ja lisäksi määrätään seuraamukset kyseiseltä tukivuodelta kasvilajiryhmittäin siten, että päällekkäin ilmoitettu pinta-ala lasketaan ilmoitettuun, mutta ei hyväksyttyyn pinta-alaan. Aiheettomasti maksetun tuen takaisinperinnän lisäksi aiempien vuosien osalta voidaan harkita muita toimenpiteitä, jos näyttöä väärinkäytöksestä voidaan pitää riittävänä. Törkeissä väärinkäytöstapauksissa tila on suljettava lisäksi tukijärjestelmien ulkopuolelle määräajaksi 32 :ssä tarkoitetulla tavalla.
Täydellisesti päällekkäin olevien lohkojen väärinkäytösten arvioinnissa pitää ottaa huomioon mahdollisesti esimerkiksi piirrosvirheistä aiheutunut päällekkäisyys, joka saattaa olla aiheutunut ilmeisestä erehdyksestä 32 Karenssi Erityisen huolimattomasti tai tarkoituksellisesti tehdyt väärät ilmoitukset voivat johtaa valvonta-asetuksen 9 artiklan ja valvonnan yleisistä menettelytavoista annetussa MMM:n yleiskirjeessä numero 31/00 mainittuihin seuraamuksiin. Törkeissä väärinkäytöstapauksissa, joista on riittävää näyttöä aiempina vuosina tapahtuneista törkeistä väärinkäytöksistä, voidaan kyseisen tukivuoden seuraamusten ja aiempien vuosien väärin perustein maksettujen tukien takaisinperintöjen lisäksi harkita tilan sulkemista tukijärjestelmien ulkopuolelle. Tällainen saattaisi olla esimerkiksi tilanne, jossa CAPpeltokasvien tukea on haettu huomattavan kokoiselle metsäalueelle. 3 luku PELTOALAPERUSTEISTEN TUKIEN EDELLYTYKSENÄ OLEVA VILJELYTAPA 33 Peltoalaperusteisille tuille yhteiset edellytykset Luonnonhaittakorvauksessa ja ympäristötuessa hyväksyttävä viljelytapa tarkoittaa tavanomaisen hyvän maatalouskäytännön noudattamista ja peltokasvien tuessa sekä kansallisissa tuissa paikkakunnan tavanomaisen viljelytavan noudattamista. Kaikkien peltoalaperusteisten tukien edellytyksenä on tuottaa korjuu- ja markkinakelpoinen sato. Tukiin oikeuttavaan viljelytapaan kuuluu tarkoituksenmukainen pellon muokkaus, tasaisen itämisen mahdollistava kylvö, alueelle soveltuvien kasvilajien ja lajikkeiden käyttö, alueelle soveltuvan ja siemenkoon huomioon ottavan siemenmäärän käyttö sekä hukkakauran torjunta. Yksittäisten viljelyteknisten toimien suorittamista ei tarvitse erikseen tarkastaa, jos voidaan suoraan todeta, että tarkoituksena on tuottaa korjuu- ja markkinakelpoinen sato. Peltokasvien tuessa hukkakauran torjumattomuus katsotaan paikkakunnan tavanomaisen viljelytavan noudattamatta jättämiseksi silloin, jos lohko on niin pahoin hukkakauran saastuttama, että korjuu- ja markkinakelpoisen sadon tuottaminen ei ole mahdollista. Jos hukkakaurasaastunta on lievempi, hukkakauran torjunnasta huolehtiminen on peltokasvien tuen ympäristöehtojen mukainen vaatimus. Mansikan, mesimarjan, jalomaaraimen, herukoiden, karviaisten, vadelman, tyrnin, pensasmustikan ja hedelmäpuiden viljelyksessä on noudatettava luonnonhaittakorvauksen ja ympäristötuen osalta erikseen säädettyjä vähimmäiskasvutiheyksiä poislukien ennen 1.6.2000 perustetut kasvustot. Jos ilmoitettua kasvia ei ole todettavissa kasvulohkolta ollenkaan, on kasvulohko hylättävä kokonaan ja laskettava mukaan kasvilajiryhmittäiseen pinta-alaeroon.
Lohko on hyväksyttävissä, vaikka orastuminen olisi sääoloista johtuen epätasaista. Myös pienet, yhden tai kahden kylvökoneen levyiset ja n. 5-7 metriä pitkät alat, jotka märkyyden vuoksi ovat kylvämättä, voidaan laskea mukaan kasvulohkon alaan. Jos jokin suurempi lohkon osa, erityisesti lohkon reunalla, on jäänyt ilman hyväksyttävää syytä kokonaan kylvämättä, ei kylvämätöntä aluetta lasketa mukaan tukikelpoiseen alaan. Tarkastajan on maastossa varmistettava, että viljelijä on ilmoittanut nämä alueet tilapäisesti viljelemättömäksi. Jos viljelijä ei ole ilmoittanut viljelemättömiä alueita, näistä muodostetaan valvonnassa uusi tilapäisesti viljelemätön kasvulohko. Viljelemättömät alueet on käsiteltävä pinta-alavirheistä määrättyjen seuraamusten mukaisesti. Hylkäyksistä aiheutuneet pintaalaerot on laskettava mukaan kasvilajiryhmittäistä tai tukityyppikohtaista erotusta laskettaessa kaikissa tuissa. Jos talvehtimistuhoja on enintään puolella lohkon alasta ja jos lohko voidaan todeta viljellyn tavanomaisen hyvän maatalouskäytännön ja paikkakunnan tavanomaisen viljelytavan mukaan, voidaan lohko katsoa oikeutetuksi kaikkiin tukiin, eikä uudelleen kylvöä edellytetä. 34 Sadonkorjuu luonnonhaittakorvauksessa ja ympäristötuissa sekä kansallisissa tuissa Luonnonhaittakorvauksen, ympäristötuen ja kansallisten tukien tavanomaiseen viljelytapaan kuuluu myös sadonkorjuu. Sadonkorjuu on tehtävä asianmukaisesti. Sadonkorjuuedellytystä ei täytä nurmen maahan niitto, vaan sato on korjattava tai aluetta on laidunnettava. Nurmen kompostointia ei katsota sadonkorjuuksi ellei kysymyksessä ole viherlannoitusnurmi tai suojakaista, joka täyttää sille asetetut ehdot. Viljelyteknisistä syistä jätetyiltä nurmipäisteiltä ei edellytetä sadonkorjuuta. Kansallisissa tuissa vehnän, rukiin ja mallasohran tukien saamisen edellytys on jyväsadon korjaaminen ja kasvinviljelyn kansallisessa nurmituessa nurmivaltaisen sadon korjaaminen. Kirjallisesti kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle ilmoitetun satovahingon tai siihen verrattavan syyn takia korjaamatta jäänyt pelto katsotaan viljellyksi pelloksi. Tässä tarkoitettujen vahinkojen hyväksyminen edellyttää, että kasvulohkolla on tehty normaalit viljelytoimenpiteet eli muun muassa keväinen kylvömuokkaus, kylvö ja tarpeellinen lannoitus. Vahingon syynä ovat voineet olla sääolot, rikkakasvit, kasvitaudit tai tuholaiset. Kirjallinen ilmoitus on tehtävä edellä mainitulle viranomaiselle mahdollisimman pian satovahingon tai muun vahingon havaitsemisen jälkeen. Sadonkorjuun ja kasvuston perusteella on arvioitava, onko viljelijä noudattanut tukien edellytyksenä olevaa viljelytapaa. Pellon tarkoituksenmukainen muokkaus ja lannoitus sekä kasvinsuojelusta huolehtiminen on tarvittaessa tarkastettava lohkokohtaisista muistiinpanoista. Luonnonhaittakorvauksessa ja ympäristötuessa kesannoinnin tulee olla toteutettu siten, ettei se heikennä maan tuottokykyä ja sen on oltava tarkoituksenmukaisella tavalla toteutettu.
35 Luonnonhaittakorvauksen ja ympäristötuen ehtona oleva ympäristölainsäädännön noudattaminen Tavanomainen hyvä maatalouskäytäntö jakautuu kahteen eri kokonaisuuteen eli tavanomaiseen hyvään maatalouskäytäntöön liittyvien viljelyteknisten toimien noudattamiseen ja tavanomaiseen hyvään maatalouskäytäntöön liittyvien minimistandardien noudattamiseen eli yleisten ympäristömääräysten ja lainsäädännön velvoitteiden noudattamiseen. Maatalouden ympäristönsuojeluun liittyvien lakien, asetusten ja valtioneuvoston päätösten toteutumisen valvonnoista vastaavat kussakin säännöksessä erikseen määritellyt viranomaiset, esimerkiksi nitraateista annetun valtioneuvoston päätöksen (219/1998, muut. 907/1999) osalta ympäristöministeriön hallinnonala. Jos ko. viranomaiset havaitsevat kyseisissä valvonnoissa sääntöjenvastaisuuksia tai puutteellisuuksia, ne on annettava tiedoksi maaseutuosastolle. Maaseutuosaston on tehtävä em. tilalle joko hallinnollinen valvonta kuulemismenettelynä tai valvonta tilakäyntinä. Kuulemismenettelyn tai tilakäynnin jälkeen maaseutuosaston on tehtävä ratkaisu tuen määrän vähentämisestä ja sen aiheuttamasta mahdollisesta takaisinperinnästä viljelijän säädöstenvastaisen toiminnan suuruus ja vakavuusaste huomioon ottaen. Maaseutuosaston tarkastajan on otettava huomioon pinta-alavalvontaa tehdessään yleisten ympäristömääräysten ja lainsäädännön noudattaminen. Jos tarkastaja tarkastuksen yhteydessä ei havaitse yleisten ympäristömääräysten ja lainsäädännön osalta huomautettavaa, merkitään tämä valvontapöytäkirjaan. Jos tarkastaja perustellusti epäilee, että tilalla on rikottu näitä velvoitteita, tarkastajan on todettava se valvontapöytäkirjassa ja ryhdyttävä asian vaatimiin jatkotoimiin. Jatkotoimena on yhteydenotto siihen viranomaiseen, jonka vastuualueella kyseinen puute on ilmennyt. Tällaisia viranomaisia ovat esimerkiksi eläinsuojeluviranomaiset ja ympäristöviranomaiset. Ko. viranomaiset ryhtyvät asian vaatimiin jatkotoimenpiteisiin ja ilmoittavat tilanteen selvitettyään tarkastajalle, onko tilalla toimittu vastoin yleisiä ympäristömääräyksiä ja velvoitteita. Kun tämä viranomaisen lausunto asiasta on saatu, päätös tuen määrän vähentämisestä ja sen aiheuttamista mahdollisista takaisinperinnöistä on tehtävä viljelijän säädöstenvastaisen toiminnan suuruus ja vakavuusaste huomioon ottaen siten kuin 37 :ssä on säädetty. 36 Seuraamukset peltokasvien tuessa Jos kasvulohkolla ei ole noudatettu peltokasvien tuen edellytyksenä olevaa paikkakunnan tavanomaista viljelytapaa, kasvulohko hylätään peltokasvien tuessa eli hylkäyksestä aiheutuva ero lasketaan mukaan kasvilajiryhmittäiseen ilmoitetun ja hyväksytyn pinta-alan erotukseen.
37 Seuraamukset luonnonhaittakorvauksessa ja ympäristötuessa Silloin kun on kyseessä on tavanomaisen hyvän maatalouskäytännön viljelyteknisiä toimia koskevat puutteellisuudet ko. lohkon pinta-ala on merkittävä nollaksi, ilman kyseisen lohkon pinta-alan muihin lohkoihin vaikuttavaa sanktiointia. Valvonnassa hylätyt lohkot lasketaan kuitenkin mukaan tilan minimipinta-alaan. Jos kyseessä on tavanomaiseen hyvään maatalouskäytäntöön liittyvä hyvin pieni puutteellisuus tai lievä laiminlyönti viljelyteknisten toimien osalta, viljelijälle on annettava asiasta pöytäkirjaan merkittävä huomautus. Jos tavanomaiseen hyvään maatalouskäytäntöön liittyvistä puutteista tai laiminlyönneistä aiheutuvaksi määriteltyjen seuraamusten vuoksi hylättävien lohkojen pinta-ala ylittää 50 % tukikelpoiseksi ilmoitettujen lohkojen pinta-alasta, ei ao. vuodelta makseta luonnonhaittakorvausta eikä ympäristötukea. Jos sen sijaan valvonnassa todetaan että tavanomaisen hyvän maatalouskäytännön osalta rikkomusta ei voida kohdistaa mihinkään tiettyyn lohkoon (esim. eläinsuojelulain rikkomus todettu ko. lain valvonnan yhteydessä), seuraamukset on kohdistettava koko tilalle myönnettävään luonnonhaittakorvaukseen ja/tai ympäristötukeen. Kyseisissä tapauksissa tuki voidaan kokonaisuudessaan jättää myöntämättä tai lievemmissä tapauksissa tukea voidaan vähentää prosentuaalisesti (10/20/30/40/50 prosenttia) ottaen huomioon viljelijän säädöstenvastaisen toiminnan suuruus ja vakavuusaste. Jos kyseessä on hyvin pieni puutteellisuus tai lievä laiminlyönti, viljelijälle on annettava asiasta pöytäkirjaan merkittävä huomautus. 38 Seuraamukset kansallisissa tuissa Silloin kun on kyseessä paikkakunnan tavanomaista viljelytapaa koskevat puutteellisuudet ko. lohkon pinta-ala on merkittävä nollaksi, ilman kyseisen lohkon pinta-alan muihin lohkoihin vaikuttavaa sanktiointia. Jos tavanomaiseen hyvään maatalouskäytäntöön liittyvistä puutteista tai laiminlyönneistä aiheutuvaksi määriteltyjen seuraamusten vuoksi hylättävien lohkojen pinta-ala ylittää 50 % maksun perusteena olevien lohkojen pinta-alasta, ei ao. vuodelta makseta kansallisia tukia. Valvonnassa hylätyt lohkot lasketaan kuitenkin mukaan tilan minimipinta-alaan.
4 luku PELTOKASVIEN TUKI (CAP-TUKI) I OSA Peltokasvien tuen tukiehtojen valvonta 39 Lohkon CAP-tukikelpoisuus Peltokasvien tukialaan ilmoitettujen kasvulohkojen osalta on tarkastettava, että lohko on CAP-tukikelpoinen eli vuoden 1991 viljelyvaatimus täyttyy tai lohkolle on myönnetty CAPtukikelpoisuus väliaikaisen lisäyksen tai pysyvän tai väliaikaisen vaihdon kautta. Jos valvonnassa on syytä epäillä vuoden 1991 viljelyvaatimuksen täyttymistä, on asia selvitettävä asiakirjoista ja tarvittaessa viljelijälle lähetettävällä kuulemiskirjeellä. Jos kasvulohko ei ole CAP-tukikelpoinen, se on hylättävä peltokasvien tuessa. 40 Lohkon kasvukunto Valvonnassa on tarkastettava, että lohko on kasvukunnoltaan sellainen, että sillä on tai kesantolohkon kyseessä ollessa sillä olisi mahdollista tuottaa paikkakunnan tavanomaisen viljelytavan mukaisesti korjuu- ja markkinakelpoinen sato. Jos kasvulohko ei täytä näitä edellytyksiä eli se on esimerkiksi vesoittunut tai hukkakauran niin pahoin saastuttama, että korjuu- ja markkinakelpoisen sadon tuottaminen ei ole mahdollista, se on hylättävä peltokasvien tuessa. 41 Kerääjä- ja typensitojakasvit Paikkakunnan tavanomaiseen viljelytapaan kuuluvaksi hyväksytään tietyin edellytyksin ns. kerääjä- ja typensitojakasvien kylvö peltokasvien kylvön yhteydessä. Jos peltokasvien tukialassa ilmoitetulle vilja-, valkuaiskasvi-, öljykasvi- tai öljypellavalohkolle on kylvetty peltokasvin kylvön yhteydessä kerääjäkasviksi yksi- tai monivuotista nurmikasvia tai apilaa, kasvustoa arvioimalla on tarkastettava, että peltokasvia on kylvetty paikkakunnan tavanomaisen viljelytavan mukainen normaali siemenmäärä. Lisäksi nurmikasvien ja apilan siemenmäärän on oltava sellainen, että peltokasvi voitaisiin korjata puimalla.