SYYTETYN LÄSNÄOLON MERKITYS OIKEUDENMUKAISEN OIKEUDEN- KÄYNNIN TOTEUTUMISELLE

SYYTETYN LÄSNÄOLON MERKITYS OIKEUDENMUKAISEN OIKEUDEN- KÄYNNIN TOTEUTUMISELLE Saana Sundell 507953 Perus- ja ihmisoikeudet lainsäädäntö- ja oikeuskäytännössä Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta Toukokuu 2019 Turun yliopiston laatujärjestelmän mukaisesti tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin OriginalityCheck -järjestelmällä.

TURUN YLIOPISTO Oikeustieteellinen tiedekunta SUNDELL SAANA: Syytetyn läsnäolon merkitys oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumiselle Pro gradu tutkielma, 65 s. Valtiosääntöoikeus Toukokuu 2019 Turun yliopiston laatujärjestelmän mukaisesti tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin Originality Check -järjestelmällä. Tutkielman aiheena on rikosasian vastaajan eli syytetyn läsnäolon merkitys oikeudenkäynnissä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumiselle. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, missä tilanteissa oikeudenmukainen oikeudenkäynti toteutuu, vaikka syytetty ei olisikaan henkilökohtaisesti läsnä oikeuden istunnossa, ja milloin taas oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset edellyttävät syytetyn läsnäoloa. Tutkielmaa tehtäessä on pidetty silmällä vuoden 2019 alussa voimaan tulleita oikeudenkäymiskaaren ja lain oikeudenkäynnistä rikosasioissa muutoksia, joilla lievennettiin syytetyn läsnäolovelvollisuutta. Tutkielman aineistona on käytetty pääosin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuja, mutta myös muuta oikeuskäytäntöä, kuten korkeimman oikeuden ratkaisuja. Oikeuskäytännön ja -periaatteiden välityksellä tutkimuksessa tehdään johtopäätöksiä siitä, kuinka tärkeänä syytetyn läsnäoloa oikeudenkäynnissä on pidettävä. Tutkielmaa voidaan sanoa metodiltaan lainopilliseksi. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön perusteella oikeudenmukainen oikeudenkäynti toteutuu syytetyn poissa ollessakin ainakin kolmessa selvästi toisistaan erotettavissa olevissa tilanteessa. Ensinnäkin syytetyllä on mahdollisuus luopua oikeudestaan olla läsnä, jolloin puolustautumisoikeuksia ei loukata, jos luopuminen on tapahtunut pätevällä tavalla. Toiseksi oikeudenmukainen oikeudenkäynti toteutuu syytetyn poissa ollessakin, jos tätä edustaa oikeudenkäynnissä asiamies, jolle on myös annettu tosiasiallinen mahdollisuus puolustaa päämiestään. Kolmanneksi merkitystä on sillä, onko syytetyllä kansallisen lainsäädännön mukaan saada asiansa uudelleen käsitellyksi samassa tuomioistuimessa sekä oikeus- että tosiasiakysymysten osalta. Tällä tavoin mahdolliset ensimmäisen käsittelykerran menettelyvirheet voidaan poistaa tutkimalla ja ratkaisemalla asia uudelleen. Suomessa syytetyn läsnäoloa oikeudenkäynnissä ollaan käsitelty yleensä siitä näkökulmasta, onko läsnäolo tarpeellista asian ratkaisemiseksi, vai onko ratkaistava asia laadultaan sellainen, ettei syytettyä tarvitse kuulla henkilökohtaisesti. Laissa oikeudenkäynnistä rikosasioissa säädetty poissaolokäsittely perustuu juuri ihmisoikeustuomioistuimen tulkintaan syytetyn mahdollisuuteen luopua läsnäolo-oikeudestaan. Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut ovatkin johtaneet myös Suomessa lainsäädännön muutoksiin, viimeisimpänä syytetyn mahdollisuus puolustautua hovioikeudessa asiamiehen välityksellä ilman, että asiaa voidaan jättää enää sillensä, vaikka syytetty olisikin haastettu saapumaan paikalle henkilökohtaisesti. Kaiken kaikkiaan kansallisen lainsäädännön voidaan nyt sanoa vastaavan hyvin ihmisoikeustuomioistuimen kannanottoja. Vaikka syytetyn läsnäolon tärkeydelle on löydettävissä paljon puoltavia argumentteja, on myös melko paljon tilanteita, joissa ainakin teoriassa oikeudenmukainen oikeudenkäynti voi toteutua syytetyn poissaolosta huolimatta. Käytännössä nämä tilanteet jäänevät kuitenkin vähäisiksi, sillä syytetyn on aina oltava paikalla, jos se on tarpeen asian ratkaisemiseksi. Asiasanat perusoikeudet, oikeusturva, Euroopan ihmisoikeussopimus, rikosprosessi, syytetty, puolustus

Sisällys Sisällys... II Lähteet... III Lyhenteet... VI 1 Johdanto... 1 1.1 Tutkimusaiheen taustaa... 1 1.2 Tutkimuskysymykset ja aiheen rajaus... 2 1.3 Tutkielman rakenne, aineisto ja metodi... 4 2 Oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevat säännökset... 6 2.1 Perustuslain 21... 6 2.2 EIS 6 artikla... 7 2.3 KP-sopimuksen 14 artikla... 9 2.4 Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklat... 11 3 Syytetyn läsnäoloa koskeva kansallinen lainsäädäntö... 11 3.1 Läsnäolovaatimus... 11 3.1.1 Läsnäolovaatimus käräjäoikeudessa... 11 3.1.2 Läsnäolovaatimus hovioikeudessa... 14 3.2 Asian käsittely syytetyn poissa ollessa... 15 4 Läsnäolon merkitys oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kannalta... 17 4.1 Prosessin tarkoituksenmukaisuus... 17 4.2 Oikeudenkäynnin varmuus... 19 4.3 Asianosaisten kuuleminen... 21 4.4 Asianomistajan etu ja läsnäolon käyttäytymistä ohjaava vaikutus... 23 5 Syytetyn läsnäolo oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevassa oikeuskäytännössä... 25 5.1 EIT:n oikeuskäytäntöä... 25 5.1.1 Tavoittamattomat henkilöt... 25 5.1.2 Läsnäolo muutoksenhakuasteessa... 31 5.1.3 Läsnäolo-oikeudesta luopuminen... 35 5.1.4 Puolustautuminen asiamiehen välityksellä... 38 5.2 Euroopan unionin tuomioistuimen käytäntöä... 45 5.3 Suomen kansallista oikeuskäytäntöä... 52 5.3.1 Korkeimman oikeuden ratkaisuja... 52 5.3.2 Hovioikeuden ratkaisuja... 59 6 Johtopäätökset... 61 II

Lähteet Kirjallisuus Aarnio, Aulis, Laintulkinnan teoria. WSOY 1989. Aarnio, Aulis, Luentoja lainopillisen tutkimuksen teoriasta. Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta 2011. Diesen, Christian, Utevarohandläggning och bevisprövning i brottmål. Juristförlaget JF AB 1993. Ervasti, Kaijus Aaltonen, Mikko, Osapuolten kokemuksia siviilioikeudenkäynneistä. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 118. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos 2013. Ervo, Laura, Ylimmät prosessiperiaatteet: oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin osatekijät. Lakimiesliiton Kustannus 1996. Ervo, Laura, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuja Avgöranden av Europadomstolen för de mänskliga rättigheterna. Defensor Legis 3/1999, s. 566 576. Ervo, Laura, Oikeudenmukainen oikeudenkäynti. Alma Talent Oy 2005. Fredman, Markku, Puolustajan rooli. Alma Talent Oy 2018. Frände, Dan Helenius, Dan Hietanen-Kunwald, Petra Hupli, Tuomas Koulu, Risto Lappalainen, Juha Lindfors, Heidi Niemi, Johanna Rautio, Jaakko Saranpää, Timo Turunen, Santtu Virolainen, Jyrki Vuorenpää, Mikko, Prosessioikeus. 5., uudistettu painos. Alma Talent Oy 2017. Hallberg, Pekka, Oikeudenmukainen oikeudenkäynti 2000-luvulla. Talentum Media Oy 2001. Hallberg, Pekka Karapuu, Heikki Ojanen, Tuomas Scheinin, Martin Tuori, Kaarlo Viljanen, Veli-Pekka, Perusoikeudet. 2., uudistettu painos. WSOYPRO Oy 2011. Jokela, Antti, Oikeudenkäynti. III, Pääkäsittely, todistelu ja tuomio. 2., uudistettu painos. Alma Talent Oy 2015. Jokela, Antti, Oikeudenkäynti. I, Oikeudenkäynnin perusteet, periaatteet ja instituutiot. 3., uudistettu painos. Alma Talent Oy 2016. Jokela, Antti, Rikosprosessioikeus. 5., uudistettu painos. Alma Talent Oy 2018. Koponen, Pekka, Unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä rikosasioissa II. Defensor Legis 2/2019, s. 81 99. Lappi-Seppälä, Tapio Hakamies, Kaarlo Koskinen, Pekka Majanen, Martti Melander, Sakari Nuotio, Kimmo Nuutila, Ari-Matti Ojala, Timo Rautio, Ilkka, Rikosoikeus. 3., uudistettu painos. WSOYPRO Oy 2008. Liukkonen, Iiro, Syftet med parternas närvaro vid brottmålsrättegången. JFT 3/2007, s. 167 187. Ojanen, Tuomas, EU-oikeuden perusteita. 3., uudistettu laitos. Edita Publishing Oy 2016. Pellonpää, Matti Gullans, Monica Pölönen, Pasi Tapanila, Antti, Euroopan ihmisoikeussopimus. 5., uudistettu painos. Alma Talent Oy 2012. Puumalainen, Mikko, EU:n etusijaperiaatteesta Suomen valtiosäännössä. Suomalainen Lakimiesyhdistys 2018. Trechsel, Stefan, Human rights in criminal proceedings. Oxford University Press 2005. III

Virolainen, Jyrki Pölönen, Pasi, Rikosprosessioikeus: I, Rikosprosessin perusteet. Alma Talent Oy 2003. Virallislähteet HE 15/1990 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle riita-asian oikeudenkäyntimenettelyn uudistamista alioikeuksissa koskevaksi lainsäädännöksi. HE 309/1993 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta HE 82/1995 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle rikosasioiden oikeudenkäyntimenettelyn uudistamista alioikeuksissa koskevaksi lainsäädännöksi HE 33/1997 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle oikeudenkäymiskaaren muutoksenhakua hovioikeuteen ja asian käsittelyä hovioikeudessa koskevien säännösten sekä eräiden niihin liittyvien lakien muuttamisesta. HE 91/2002 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle valitusta hovioikeuteen ja valitusasian käsittelyä hovioikeudessa koskevien oikeudenkäymiskaaren säännösten muuttamiseksi HE 271/2004 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain, oikeudenkäymiskaaren ja eräiden muiden lakien rikosasioiden käsittelyä käräjäoikeudessa koskevien säännösten muuttamisesta HE 200/2017 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi oikeudenkäymiskaaren muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi KK 608/2010 vp. Kirjallinen kysymys 608/2010 vp. Vastaajien velvoittaminen saapumaan oikeuteen. LaVM 2/2018 vp. Lakivaliokunnan mietintö 2/2018 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi oikeudenkäymiskaaren muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 200/2017 vp). LaVM 27/2002 vp. Lakivaliokunnan mietintö 27/2002 vp. Hallituksen esitys oikeudenkäymiskaaren hovioikeusmenettelyä koskevien säännösten sekä eräiden niihin liittyvien lakien muuttamiseksi (HE 83/2001 vp). Hallituksen esitys valitusta hovioikeuteen ja valitusasian käsittelyä hovioikeudessa koskevien oikeudenkäymiskaaren säännösten muuttamiseksi (HE 91/2002 vp). PeVL 5/2018 vp. Perustuslakivaliokunnan lausunto 5/2018 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi oikeudenkäymiskaaren muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 200/2017 vp). Internet-lähteet Dorota Leczykiewicz, Melloni and the future of constitutional conflict in the EU. https://ukconstitutionallaw.org/2013/05/22/dorota-leczykiewicz-melloni-and-the-future-ofconstitutional-conflict-in-the-eu/ (Luettu 15.5.2019). Euroopan unionin tuomioistuin. https://europa.eu/european-union/about-eu/institutions-bodies/court-justice_fi (Luettu 11.5.2019) Introduction of the Committee. https://www.ohchr.org/en/hrbodies/ccpr/pages/ccprintro.aspx (Luettu 22.4.2019). Suomen 5. raportti kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen täytäntöönpanosta. https://um.fi/documents/35732/48132/suomen_5 m%c3%a4%c3%a4r%c3%a4aikaisraportti 6_2003/2029761e-e7b0-66a0-c41c- IV

4f87c8d93425?t=1525646850942#search=%22ihmisoikeuskomitean+suositukset%22 (Luettu 24.4.2019) Turun Sanomat 18.4.2018. Turun puukottajan kuulemista yritetään jatkaa tänään. https://www.ts.fi/uutiset/paikalliset/3917207/turun+puukottajan+kuulemista+yritetaan+jatkaa+tanata (Luettu 18.5.2019). YK:n ihmisoikeuskomitean 8.4.1998 Suomelle antama suositus. https://tbinternet.ohchr.org/_layouts/treatybodyexternal/download.aspx?symbolno=ccpr%2fc%2f79%2fadd.91&lang=en (Luettu 24.4.2019). Oikeustapaukset Euroopan ihmisoikeustuomioistuin Colozza v. Italia (12.2.1985) Brozicek v. Italia (19.12.1989) Håkansson ja Sturesson v. Ruotsi (21.2.1990) F.C.B. v. Italia (28.8.1991) Kremzow v. Itävalta (21.9.1993) Poitrimol v. Ranska (23.10.1993) Lala v. Alankomaat (22.9.1994) Pelladoah v. Alankomaat (22.9.1994) Kerojärvi v. Suomi (19.7.1995) Belziuk v. Puola (25.3.1998) Van Geyseghem v. Belgia (21.1.1999) Kuopila v. Suomi (27.4.2000) K.P. v. Suomi (31.5.2001) K.S. v. Suomi (31.5.2001) Medenica v. Sveitsi (14.6.2001) Fortum v. Suomi (15.7.2003) Jones v. Iso-Britannia (9.9.2003) H.A.L. v. Suomi (27.1.2004) Sejdovic v. Italia (1.3.2006) Hermi v. Italia (18.10.2006) Sobolewski v. Puola (9.6.2009) Kari-Pekka Pietiläinen v. Suomi (22.9.2009) Neziraj v. Saksa (8.10.2012) Marguš v. Kroatia (27.5.2014) V

Euroopan unionin tuomioistuin Asia C-399/11, Stefano Melloni v. Ministerio Fiscal (26.2.2013) Korkein oikeus KKO 2000:44 KKO 2004:94 KKO 2011:30 KKO 2012:49 KKO 2015:14 KKO 2015:15 KKO 2016:84 Hovioikeus Vaasan HO 27.11.1998 1390 Rovaniemen HO 8.12.1999 821 Lyhenteet EIS Yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (Euroopan ihmisoikeussopimus, SopS 63/1999) EIT Euroopan ihmisoikeustuomioistuin HO hovioikeus KP-sopimus Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus Sops 8/1976 OK oikeudenkäymiskaari 4/1734 PL Suomen perustuslaki 731/1999 ROL laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 689/1997 SopS Suomen säädöskokoelman sopimussarja vp valtiopäiväasiakirja VI

1 Johdanto 1.1 Tutkimusaiheen taustaa Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on jokaisen perusoikeus, mikä ilmenee niin Suomen perustuslaista (PL, 731/1999) kuin Suomea sitovista kansainvälisistä sopimuksistakin. Näistä merkittävimpinä voidaan mainita Euroopan neuvoston yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (Sops 63/1999), toisin sanoen Euroopan ihmisoikeussopimus (EIS), sekä YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (Sops 8/1976) eli KP-sopimus. Myös Euroopan unionin perusoikeuskirjassa (2000/C 364/01) on oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä ilmentäviä säännöksiä. Näistä oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevista säännöksistä on kiistatta johdettavissa syytetyn oikeus olla läsnä oikeudenkäynnissä. 1 Yleisesti rikosasioissa syytetyn läsnäoloa oikeudenkäynnissä onkin pidetty erittäin tärkeänä. Jo pelkästään useiden syytetylle taattujen puolustautumisoikeuksien hyödyntämiseksi syytetyn tulisi olla paikalla oikeudenkäynnissä. 2 Lisäksi oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille ominaisten piirteiden, kuten luotettavuuden, asianosaisten kuulemisen sekä heidän kokemansa oikeudenmukaisuuden 3, toteutumiseksi syytetyn läsnäololla on huomattavan suuri merkitys. Näiden periaatteiden kanssa ristiriidassa ovat kuitenkin usein pyrkimys nopeaan ja mahdollisimman halpaan prosessiin. Koska syytetyt jäävät usein syystä tai toisesta saapumatta istuntoon, vaikka heidät olisi haastettu sakon uhalla, ja poisjäännistä seuraa yleensä istunnon siirtäminen, aiheutuu syytetyn poissaoloista ylimääräisiä kustannuksia ja haittaa sekä tuomioistuimelle että muille asianosaisille. 4 Rikosprosessia on vuosien varrella uudistettu moneen otteeseen, ja uudistukset ovat koskeneet usein myös vastaajan läsnäolovelvollisuutta oikeudenkäynnissä. Ennen vuoden 1972 oikeudenkäyntimenettelyn osittaisuudistusta syytetty joutui usein saapumaan paikalle vähäisissäkin asioissa, sillä läsnäolovaatimus määräytyi rikoksen rangaistusmaksimin mukaisesti. Vuoden 1972 uudistuksessa säädettiin syytetylle annettava rangaistus ratkaisevaksi kriteeriksi läsnäolovelvollisuudesta päätettäessä. Vastaajaa ei kuitenkaan voitu tuomita vapausrangaistukseen, jos 1 Pellonpää Gullans Pölönen Tapanila 2012, s. 614, Ervo 2005, s. 197 198. EIS 6 artiklassa syytetyn läsnäolo-oikeus ilmenee 3(c) kappaleen oikeudesta puolustautua henkilökohtaisesti tai valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan välityksellä. KP-sopimuksen 14 artiklassa syytetyn läsnäolo-oikeus on puolestaan mainittu nimenomaisesti. 2 EIT Poitrimol v. Ranska, kohta 35: It is of capital importance that a defendant should appear, both because of his right to a hearing and because of the need to verify the accuracy of his statements and compare them with those of the victim whose interests need to be protected and of the witnesses. 3 Ks. siviiliasioiden osalta Ervasti Aaltonen 2013, Osapuolten kokemuksia siviilioikeudenkäynneistä. 4 HE 200/2017 vp, s. 28 29. 1

häntä ei ollut kuultu henkilökohtaisesti asian käsittelyn aikana. Rikosprosessiuudistuksen yhteydessä 1997 laajennettiin jälleen tuomioistuimen mahdollisuutta ratkaista asia syytetyn poissa ollessa. 5 Vuoden 2019 alusta voimaan tuli oikeudenkäymiskaaren (OK, 4/1734) ja lain oikeudenkäynnistä rikosasioissa (ROL, 689/1997) muutokset, joilla lievennettiin vastaajan henkilökohtaista läsnäolovelvollisuutta. 6 Lakimuutosta koskevassa hallituksen esityksessä on arvioitu syytetyn henkilökohtaisen läsnäolovelvollisuuden lieventämisen vaikutuksia. Varsinaisessa vaikutusten arvioinnissa on pohdittu lakimuutoksen taloudellisia hyötyjä. Syytetyn läsnäolovelvollisuuden vähentämisen arvioitiin vähentävän peruuntuneiden istuntojen lukumäärää ja siten niistä aiheutuvia kustannuksia. Helsingin käräjäoikeudessa on vuonna 2016 peruuntunut kaiken kaikkiaan 1 908 rikosasiaa, joista 304 on peruuntunut istuntopäivänä vastaajan jäätyä haastettuna saapumatta istuntoon. Mikäli koko Suomen vastaavan suhdeluvun arvioitaisiin olevan Helsingin tasolla, vuosittain peruuntuu koko maassa noin 1000 pääkäsittelyä siitä syystä, että haastettu vastaaja ei ole saapunut pääkäsittelyyn. 7 Istuntojen peruuntumisesta aiheutuvat kustannukset ovatkin ilman muuta merkittäviä ja sinänsä hyväksyttävä syy lakimuutoksen taustalla. Kuitenkaan syytetyn läsnäolovaatimusta ei voida lieventää arvioimatta sen vaikutuksia myös oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisen kannalta. Muutoksia koskevassa hallituksen esityksessä onkin asianmukaisesti otettu huomioon myös uudistuksen suhde oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin siten, kun se ilmenee perustuslaista, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) ratkaisukäytännöstä sekä Euroopan unionin oikeudesta. Muutosten ei katsottu olevan ongelmallisia oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimusten kannalta. 8 Vaikka asian käsitteleminen syytetyn poissa ollessa ei välttämättä ole vastoin oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, voidaan syytetyn läsnäolon merkitystä oikeudenkäynnissä pohtia yleisemminkin ottaen huomioon myös muut läsnäolovelvollisuuden puolesta puhuvat seikat. 1.2 Tutkimuskysymykset ja aiheen rajaus Rikosasiaa oikeudenkäynnissä käsiteltäessä syytetyn läsnäoloa on yleisesti pidetty tärkeänä mutta ei kuitenkaan ehdottomana. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää syytetyn läsnäolo-oikeuden ja vastaavasti -velvollisuuden sisältöä ja merkitystä oikeudenmukaisessa oikeu- 5 Jokela 2015, s. 135. 6 HE 200/2017 vp, näihin muutoksiin viitataan jatkossa käyttämällä ilmausta vuoden 2019 lakimuutos. 7 Ibid., s. 28 29. 8 Ibid. vp, s. 11 12 ja 52. Lakimuutoksen vaikutuksia oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kannalta on arvioitu myös LaVM 2/2018 vp, s. 6 9 ja PeVL 5/2018 vp, s. 4. 2

denkäynnissä. Tutkimuskysymyksen muotoon puettuna tutkimuksen kohteena on: Mikä merkitys syytetyn läsnäololla oikeudenkäynnissä on oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisen kannalta? Tutkimuskysymykseen vastataan pitäen silmällä vuoden 2019 lakimuutosta, jolla lievennettiin syytetyn läsnäolovelvollisuutta. Tutkielmassa syytetyn läsnäolo-oikeuden sisältöä käsitellään oikeuskäytännön pohjalta sen selvittämiseksi, missä tilanteissa syytetyn tulisi olla läsnä istunnossa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumiseksi, ja milloin taas oikeudenmukainen oikeudenkäynti on mahdollista saavuttaa ilman syytetyn läsnäoloa. Siten läsnäolo-oikeutta ei ole tarkoitus tutkia siitä perinteisestä näkökulmasta, jossa pyritään selvittämään oikeuden sisältöä, vaan läsnäolo-oikeutta koskevan käytännön avulla kartoitetaan syytetyn läsnäolon merkitystä oikeudenkäynnissä yleisemmin nimenomaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kannalta. Tutkielmassa käsitellään vain rikosasian vastaajan läsnäolon merkitystä oikeudenkäynnissä. Aihe on rajattu koskemaan vain rikosasioita, koska riita-asioissa ja muissa menettelyissä vastaajan läsnäololla ei usein ole asian laadun vuoksi samanlaista merkitystä. 9 Rikosasiaa käsiteltäessä vastaajaan kohdistuu mahdollinen rangaistus, jolla puututaan hänen oikeudellisesti suojattuihin etuihinsa. 10 Sen vuoksi rikosasian vastaajan oikeuksia tulee erityisesti suojata, ja esimerkiksi EIS 6 artiklan 2 ja 3 kappaleet sekä KP-sopimuksen 14 artiklan 2 7 kohdat turvaavatkin nimenomaan rikosasian vastaajalle tietyt oikeudet, kun käsitellään häntä koskevaa rikosasiaa. Siten tutkimuksessa keskitytään tarkastelemaan pääasiassa syytetyn asemaa, eikä asianomistajan läsnäolovelvoitetta käsitellä. Asianomistajan asemaa tarkastellaan kuitenkin jossain määrin siitä näkökulmasta, miten syytetyn poissaolo vaikuttaa myös asianomistajan etuun. Vastaajan läsnäolon merkitystä tarkastellaan sekä ensimmäisessä oikeusasteessa että muutoksenhakuasteessa, joissa läsnäolo näyttäytyy hieman eri valossa. Alioikeudessa vastaajan läsnäololla on erityinen merkitys, mutta usein se on tarpeen myös muutoksenhakuasteessa. 11 Kuitenkin vastaajan läsnäolovaatimusta hovioikeudessa koskevat korkeimman oikeuden tapaukset liittyvät pitkälti siihen tiettyyn kysymykseen, voiko hovioikeus jättää asian sillensä, kun vastaaja on jäänyt pois ja laittanut asiamiehen sijastaan, vaikka hänet on haastettu saapumaan paikalle henkilökohtaisesti. Tutkimusaihe on kuitenkin rajattu koskemaan vain vastaajan läsnäoloa 9 OK 12:6 :n mukaan asianosainen määrätään saapumaan käräjäoikeudessa pidettävään pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti sakon uhalla, jollei katsota, että hänen henkilökohtainen läsnäolonsa asian selvittämiseksi ei ole tarpeen. Riita-asiassa, jossa sovinto ei ole sallittu, vastaajaa on aina kehotettava saapumaan tuomioistuimeen sakon uhalla. OK 12:10 :n mukaan asiassa, jossa sovinto on sallittu, on asianosaisen vaatimuksesta annettava yksipuolinen tuomio, jos vastapuoli on jäänyt pois istunnosta. 10 Lappi-Seppälä ym. 2008, s. 67. 11 Pellonpää Gullans Pölönen Tapanila 2012, s. 618, Ervo 2005, s. 197 198. 3

tuomioistuimen pääkäsittelyssä, joten tutkimuksen ulkopuolelle jäävät ROL 5 a luvussa säädetty kirjallinen menettely sekä 5 b luvun tunnustamisoikeudenkäynti, jossa vastaajan on aina oltava henkilökohtaisesti paikalla. Tutkimuskysymystä tarkastellaan niin kansainvälisellä kuin kansallisellakin tasolla. Tutkielmassa ei kuitenkaan ole mielekästä antaa syvemmälle käyvää analyysiä syytetyn läsnäolosta kansainvälisellä tasolla, vaan kansainvälisen tason aineistolla pyritään jäsentämään syytetyn läsnäolo-oikeuden ja -velvollisuuden sisältöä ja merkitystä kansallisella tasolla. Tutkielman aihe on nimittäin pitkälti kytköksissä kansalliseen rikosasian vastaajan läsnäoloon liittyvään lainsäädäntöön ja oikeuskäytäntöön. Siten tutkielmassa ei käsitellä muiden valtioiden aiheeseen liittyvää lainsäädäntöä, vaikka kansallisten säädösten erilaisuus tuleekin jossain määrin ottaa huomioon EIT:n ratkaisukäytäntöä käsiteltäessä. 1.3 Tutkielman rakenne, aineisto ja metodi Tutkimuskysymystä lähestytään tarkastelemalla ensinnäkin oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevia kansainvälisten sopimusten asettamia velvoitteita sekä rikosasian vastaajan läsnäolovaatimusta ja -oikeutta koskevaa voimassa olevaa lainsäädäntöä. Säädöksiä tarkasteltaessa kiinnitetään huomiota myös aiemmin voimassa olleisiin vastaajan läsnäoloa koskeviin säännöksiin, joiden muutokset tulivat voimaan vuoden 2019 alussa. Syytetyn läsnäoloa koskevat säädösmuutokset antavat oivan tilaisuuden arvioida tutkimuksessa myös läsnäolovaatimuksen yleistä kehityskulkua. Kansallisia ja kansainvälisiä säännöksiä tutkimalla selvitetään aluksi oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin syytetylle takaamien oikeuksien sisältöä sekä sitä, miten kansallisella tasolla säädetään syytetyn läsnäolovelvollisuudesta ja niistä edellytyksistä, joiden vallitessa asia voidaan ratkaista syytetyn poissa ollessa. Oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä ja syytetyn läsnäolovelvoitetta koskevan sääntelyn selvittämisen jälkeen neljännessä pääluvussa tarkastellaan oikeusperiaatteiden avulla niitä seikkoja, joiden vuoksi syytetyn läsnäoloa oikeudenkäynnissä on yleisesti pidetty tarpeellisena. Samalla otetaan huomioon myös vasta-argumentit syytetyn läsnäolon tarpeellisuudelle. Pääluvun tarkoituksena on tuoda esille niitä syytetyn läsnäolon puolesta ja vastaan puhuvia seikkoja, jotka eivät välttämättä ilmene suoraan lainsäädännöstä, vaan juurikin välillisesti oikeusperiaatteiden välityksellä. Pääluvun viimeisessä alaluvussa lisäksi oikeussosiologisia näkökohtia hyödyntäen tarkastellaan syytetyn läsnäolon merkitystä muille asianosaisille sekä syytetyn itsensä kannalta. Viidennessä pääluvussa tarkastellaan aiemmin esitettyjen oikeussääntöjen käytännön soveltamista. EIT:n ratkaisuja on tutkittu kattavasti, joskaan jokaista aihepiiriin liittyvää ratkaisua ei 4

ole tutkielmalle asetetun laajuuden vuoksi ollut mahdollista käsitellä. Lisäksi ratkaisut on pyritty valitsemaan tutkielman aiheen kannalta siten, että ne koskevat vain rikosasioita. EIT:n ratkaisut on jaettu alalukuihinsa saman tyyppisten tosiseikastojen ja sovellettujen oikeusohjeiden perusteella, ja ratkaisujen tosiseikastosta tärkeimmät asiat on kirjoitettu sisennettyihin jaksoihin lyhyesti, sillä syytetyn läsnäolon eri aspektit ovat helpommin ymmärrettävissä, kun on tiedossa myös tapauksen taustaa. Seuraavassa alaluvussa Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisuja tarkastellaan huomattavasti tätä suppeammin, sillä tarkemman käsittelyn kohteena on vain yksi ratkaisu. Kuitenkin ratkaisua on pidettävä relevanttina niin yleisesti kuin tämän tutkielmankin kannalta, sillä se on aiheuttanut paljon keskustelua 12, ja tutkielman kannalta se tuo esille rikosasian vastaajan läsnäoloon liittyviä kysymyksiä EU-tasolla. Lopuksi kolmannessa alaluvussa käsitellään kansallisten tuomioistuinten, korkeimman oikeuden sekä hovioikeuksien, ratkaisuja. Tutkielman aiheen kannalta relevantti korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntö liittyy hyvin tarkasti rajattuun mutta paljon ongelmia aiheuttaneeseen kysymykseen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimusten ja hovioikeusmenettelyä koskeneen lainsäädännön väliseen suhteeseen. Hovioikeusratkaisut puolestaan tarkentavat käräjäoikeuksissa syytetyn läsnäolovaatimukseen liittyviä ongelmia. Kuudennessa pääluvussa esitetään tutkielman pohjalta tehtävät johtopäätökset siitä, mikä merkitys syytetyn läsnäololla oikeudenkäynnissä on oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumiselle. Johtopäätöksissä sovitetaan yhteen kansallista lainsäädäntöä ja etenkin EIT:n ratkaisukäytäntöä siten, että lopputuloksella pyritään antamaan yleisiä ohjeita siitä, milloin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutuminen ei edellytä syytetyn läsnäoloa istunnossa ja päinvastoin. Luvussa ei kuitenkaan esitetä varsinaisia lainsäädäntösuosituksia, vaan lähinnä pohdintaa sen suhteen, miten lain säännöksiä tulisi tulevaisuudessa soveltaa, jotta syytetyn oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ei vaarantuisi. Näin ollen tutkielman pääasiallisena aineistona on käytetty EIT:n ratkaisuja sekä muuta oikeuskäytäntöä, kuten korkeimman oikeuden ratkaisuja. Aiheesta on kirjoitettu aiemmin lähinnä selostaen lainsäädännön sisältöä sekä EIT:n ratkaisukäytäntöä, mutta tästä näkökulmasta varsinaista tutkimusta ei ole tehty. Laura Ervo on käsitellyt oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä menettelyn kommunikatiivisuuden näkökulmasta väitöskirjassaan Oikeudenmukainen oikeudenkäynti vuodelta 2005. Tutkimuksessa on käsitelty myös vastaajan läsnäolo-oikeutta EIT:n ratkaisukäytännön pohjalta, mutta läsnäoloa koskevaa osiota voidaan kutsua sivuhuomautuksen omaiseksi, eikä tutkimuksen tarkoituksena ole ollut tutkia syytetyn läsnäoloa. 12 Koponen DL 2019, s. 96. 5

Tutkielman tarkoituksena on siten yhtäältä tarkastella voimassa olevaa normistoa tulkitsemalla ja jäsentämällä sitä. Toisaalta tutkielman merkityksellisin osio lienee ratkaisukäytännöstä tehtävien johtopäätösten ja tulkintasuositusten osuus. Tutkielmassa siis selvitetään oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin suhdetta rikosasian vastaajan läsnäoloa koskeviin kansallisiin säännöksiin. Näin ollen tutkielman pääasiallisena metodina voidaan nähdä olevan lainoppi eli oikeusdogmatiikka, jonka tarkoituksena on vastata kysymykseen voimassa olevan oikeuden sisällöstä sekä tulkita ja systematisoida sitä. 13 Lisäksi tutkielman aiheen kannalta on mielekästä tarkastella myös oikeussosiologisia näkökohtia, kun mietitään vastaajan läsnäolon merkitystä yksilötasolla. Siten taustalla vaikuttavana menetelmänä voidaan nähdä myös oikeussosiologian kokemusperäinen metodi. 14 2 Oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevat säännökset 2.1 Perustuslain 21 Vuoden 1919 hallitusmuoto ei vielä sisältänyt varsinaista säännöstä oikeusturvasta tai oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä, vaan siinä turvattiin lähinnä yleiset vapausoikeudet, kuten henkilökohtainen vapaus, omaisuuden suoja ja sananvapaus. Ainoana prosessuaalisena perusoikeutena hallitusmuodossa säädettiin, ettei Suomen kansalaista saanut tuomita muussa oikeudessa kuin siinä, jonka alainen hän lain mukaan oli. Vasta perusoikeusuudistuksen myötä vuonna 1995 Suomessa saavutettiin kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia vastaava säännöstö. Suomen perustuslain oikeusturvaa koskevassa 21 :n 1 momentissa säädetään, että jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Perustuslain 21 :n 2 momentissa luetellaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet. Sen mukaan käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu 13 Aarnio 1989, s. 48 51. Aarnio on havainnollistanut oikeusjärjestyksen ymmärtämisen tasoja pyramidilla, jonka kärkenä on tekninen osaaminen. Tämä taso kuvaa lakien, asetusten ja alemman asteisten normistojen tuntemusta, mutta vielä näiden normien tuntemuksella ei saavuteta niiden ymmärrystä. Pyramidin seuraavalta tasolta löytyy säännösten systematiikka, jonka avulla säännöksiä vasta oppii ymmärtämään. Kuitenkin jotta pysytään vastaamaan kysymykseen, millä perusteella säännös tulee ymmärtää tietyllä tavalla, tulee laskeutua pyramidin kolmannelle tasolla, jolla kuivainnollisesti sijaitsevat lain esityöt ja ennakkotapaukset. Pyramidin neljäs taso kuvastaa Aarnion mallissa oikeustieteitten perheen muita jäseniä, kuten oikeussosiologiaa, oikeushistoriaa, vertailevaa oikeustiedettä sekä oikeusteoriaa, jotka vastaavat miksi-kysymyksiin. 14 Ibid., s. 49 51. Aarnio on määritellyt oikeussosiologian siten, että se tutkii oikeussääntöjä ihmisen käyttäytymistä ohjaavina tekijöinä. Oikeussosiologian tehtävänä on muun muassa selvittää, miten normeja noudatetaan, mitä vaikutuksia oikeussäännöillä on, ja mikä on yleisesti ottaen oikeuden ja yhteiskunnan välinen yhteys. 6

päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla. Lisäksi hallituksen esityksessä mainitaan oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kuuluvan myös käsittelyn suullisuus, oikeus oikeudelliseen apuun sekä oikeus itse valita avustajansa ja neuvotella tämän kanssa luottamuksellisesti. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin sisältö ei kuitenkaan tyhjene tähän, vaan se on vieläkin moniulotteisempi. Luetteloon onkin listattu vain oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin tärkeimmät osa-alueet. Perustuslain 21 :llä on läheinen yhteys EIS 6 artiklaan sekä KP-sopimuksen 14 artiklaan, sillä esitöiden mukaan säännöksessä tarkoitettuihin oikeussuojatakeisiin kuuluvat näissä ihmisoikeussopimuksissa tarkemmin luetellut erityisesti syytetylle kuuluvat vähimmäisoikeudet. 15 Kansainvälisten ihmisoikeussopimusten oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevia säännöksiä tarkastellaan jäljempänä. Rikosasian vastaajan läsnäolo-oikeuden kannalta merkittävimpänä PL 21 :ssä mainittuna oikeutena voidaan nähdä oikeus tulla kuulluksi. Toisin sanoen, vaikka perusoikeussäännöksessä ei nimenomaisesti mainita syytetyn oikeutta olla läsnä, se ilmenee muiden säännöksessä taattujen oikeuksien välityksellä. Käytännössä syytetyn kuuleminen usein tapahtuu oikeudenkäynnissä, jolloin perustuslain edellyttämän oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaamiseksi syytetyn tulisi olla myös paikalla asian käsittelyssä. Pääkäsittelyn suullisuus ja välittömyys edellyttävät, että asianosaiset esittävät lausumansa suullisesti, eikä viittaaminen esitutkinnassa annettuun kertomukseen tai tuomioistuimessa aiemmin annettuun lausumaan pääsäännön mukaan ole sallittua. 16 Koska myös perustusoikeuksiin voidaan tietyssä määrin lailla säätää rajoituksia 17, ROL 8 luvun 11 ja 12 :ssä on säädetty mahdollisuudesta käsitellä ja ratkaista asia vastaajan poissaolosta huolimatta. Näissä tilanteissa tuomioistuimen tulee tarpeellisilta osiltaan selostaa poissa olevan vastaajan aiemmin esittämät lausumat. 18 2.2 EIS 6 artikla Euroopan ihmisoikeussopimus tuli voimaan vuonna 1953 ja Suomessa se ratifioitiin vuonna 1990. Se on voimassa tavallisen lain tasoisena säännöksenä, joten se on myös tuomioistuimissa suoraan sovellettavaa oikeutta. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, että ihmisoikeussopimuksen ja muun tavallisen lain välisessä ristiriitatilanteessa tulee ristiriita mahdollisuuksien mukaan poistaa ihmisoikeusmyönteisen laintulkinnan avulla. Erilaisista perusteltavissa olevista tulkintavaihtoehdoista olisi siis valittava se, joka edistää ihmisoikeusmääräysten 15 HE 309/1993, s. 74. 16 Jokela 2015, s. 104. 17 HE 309/1993 vp, s. 29 31. 18 HE 82/1995 vp, s. 86. 7

toteutumista. 19 Koska ihmisoikeussopimuksen määräysten todellinen sisältö täsmentyy jatkuvasti EIT:n ratkaisujen myötä, on niin Suomen lainsäätäjän kuin tuomioistuintenkin tunnettava myös sopimuksen soveltamiskäytäntöä. 20 EIS 6 artikla koskee otsikkonsa mukaisesti oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Artiklan ensimmäinen kappale vastaa sisällöltään melko pitkälti PL 21 :ää. Sen mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä. Päätös on annettava julkisesti, mutta lehdistöltä ja yleisöltä voidaan kieltää pääsy koko oikeudenkäyntiin tai osaan siitä demokraattisen yhteiskunnan moraalin, yleisen järjestyksen tai kansallisen turvallisuuden vuoksi nuorten henkilöiden etujen tai osapuolten yksityiselämän suojaamisen niin vaatiessa, tai siinä määrin kuin tuomioistuin harkitsee ehdottoman välttämättömäksi erityisolosuhteissa, joissa julkisuus loukkaisi oikeudenmukaisuutta. EIS 6 artiklan 2 ja 3 kappaleissa säädetään syytetyn oikeuksista, joita ei ole nimenomaisesti mainittu perustuslaissa, mutta jotka edellä esitetyin perustein kuuluvat myös PL 21 :ssä säädettyyn oikeusturvaan. Toisen kappaleen mukaan jokaista rikoksesta syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen. Kolmannessa kappaleessa luetellaan syytetyn vähimmäisoikeudet, joita ovat: a) oikeus saada viipymättä yksityiskohtainen tieto häneen kohdistettujen syytteiden sisällöstä ja perusteista hänen ymmärtämällään kielellä; b) oikeus saada riittävästi aikaa ja edellytykset valmistella puolustustaan; c) oikeus puolustautua henkilökohtaisesti tai itse valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan välityksellä, ja jos hän ei pysty itse maksamaan saamastaan oikeusavusta, hänen on saatava se korvauksetta oikeudenmukaisuuden niin vaatiessa; d) oikeus kuulustella tai kuulustuttaa todistajia, jotka kutsutaan todistamaan häntä vastaan, ja saada hänen puolestaan esiintyvät todistajat kutsutuiksi ja kuulustelluiksi samoissa olosuhteissa kuin häntä vastaan todistamaan kutsutut todistajat; e) oikeus saada maksutta tulkin apua, jos hän ei ymmärrä tai puhu tuomioistuimessa käytettyä kieltä. 19 PeVL 2/1990 vp, s. 3. 20 Pellonpää Gullans Pölönen Tapanila 2012, s. 69. 8

Syytetyn vähimmäisoikeuksien pääasiallisena tarkoituksena on turvata syytetyn oikeus puolustukseen. Ervo on kutsunut oikeutta puolustukseen syytetyn vähimmäisoikeuksien perusoikeudeksi, jota muut 6 artiklan 3 kohdan oikeudet edistävät ja toteuttavat. 21 Myöskään artiklan kolmas kappale ei ole tyhjentävä, sillä vaikka kaikki siinä luetellut syytetyn oikeudet olisivat toteutuneet, on mahdollista, että sopimusrikkomus todetaan 6 artiklan 1 kappaleen perusteella. Vastaavasti 3 kappaleen rikkomus johtaa yleensä siihen, että myös 6 artiklan 1 kappaletta todetaan rikotun. 22 Siten 6 artiklan säännökset ovat tiiviissä yhteydessä toisiinsa ja niitä tulee arvioida kokonaisuutena, joka yksittäistapauksessa toteutuessaan saa aikaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin. Yhtenä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kulmakivistä voidaan pitää syytetyn läsnäolo-oikeutta omassa oikeudenkäynnissään. EIT:n näkemys useissa ratkaisuissaan on ollut, että syytetyn läsnäolo on oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaamiseksi ensisijaisen tärkeää, ja sen turvaamisvelvollisuus on yksi EIS 6 artiklan tärkeimmistä vaatimuksista. Vaikka sitä ei nimenomaisesti mainita EIS 6 (1) artiklassa, säännöksen tarkoitus ja päämäärä huomioon ottaen voidaan pitää selvänä, että syytetyllä on oikeus olla läsnä, kun häntä koskevaa rikosasiaa käsitellään. Lisäksi 6 (3) artiklan kohdat c, d, ja e takaavat syytetylle oikeuden puolustautua henkilökohtaisesti, kuulustella todistajia sekä oikeuden tulkin apuun. EIT onkin useissa ratkaisuissaan todennut, että on vaikea käsittää, miten syytetty voisi hyödyntää näitä oikeuksiaan, jos hän ei ole paikalla oikeuden istunnossa. 23 2.3 KP-sopimuksen 14 artikla KP -sopimus saatettiin voimaan Suomessa 1976. Myös sillä on tavallisen lain asema, minkä vuoksi yksittäiset ihmiset voivat vedota sopimuksen tuottamiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Sopimusvaltioiden tulee antaa määräajoin YK:n ihmisoikeuskomitealle selvitys sopimuksen noudattamisesta, minkä perusteella komitea voi osoittaa sopimuksen toteutumiseen liittyvät huolensa ja suosituksensa. KP -sopimukseen liittyy myös yksilövalitusoikeus, joka tosin on riippuvainen siitä, onko sopimusvaltio ratifioinut valinnaisen pöytäkirjan. Komitea antaa valituksen perusteella arvionsa siitä, onko valtio rikkonut sopimusvelvoitteitaan, mutta komitean kannanotot eivät ole oikeudellisesti sitovia. 24 21 Ervo 2005, s. 173. 22 Pellonpää Gullans Pölönen Tapanila 2012, s. 711. 23 Esim. Colozza v. Italia, Hermi v. Italia 24 Introduction of the Committee. https://www.ohchr.org/en/hrbodies/ccpr/pages/ccprintro.aspx 9

Sopimuksen 14 artikla koskee oikeusturvaa ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä ja muistuttaa rakenteeltaan EIS 6 artiklaa. Artiklan ensimmäisessä kappaleessa säädetään, että kaikki henkilöt ovat yhdenvertaisia tuomioistuinten edessä. Lisäksi päätettäessä rikossyytteestä henkilöä vastaan tai hänen oikeuksistaan tai velvoituksiaan riita-asiassa jokaisella on oikeus rehelliseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetun toimivaltaisen, riippumattoman ja puolueettoman tuomioistuimen edessä. Kappaleessa säädetään myös oikeudenkäynnin julkisuuden rajoittamisesta. Toisessa kappaleessa säädetään EIS 6 artiklan tavoin jokaisen rikoksesta syytetyn oikeudesta tulla pidetyksi syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen. Kolmannessa kappaleessa säädetään rikoksesta syytetyn vähimmäisoikeuksista, joiden sisältö myös vastaa pitkälti EIS 6 artiklan 3 kappaleen säännöksiä. Toisin kuin EIS 6 artiklassa, KP -sopimuksen 14 artiklan 3(d) kappaleessa nimenomaisesti mainitaan, että jokaisella on tutkittaessa rikossyytettä häntä vastaan oikeus olla läsnä oikeudenkäynnissä. Kappaleessa säädetään myös itsekriminointisuojasta, jonka tosin katsotaan sisältyvän myös EIS 6 artiklaan, vaikka siitä ei nimenomaista säännöstä olekaan. 25 YK:n ihmisoikeuskomitea on 8. huhtikuuta 1998 Suomelle antamassaan suosituksessa ilmaissut huolensa poissaolokäsittelyn suhteesta KP-sopimuksen 14 artiklan 3(d) ja 3(e) kappaleisiin. Suosituksen antamisajankohtana poissa oleva vastaaja voitiin tuomita sakkoon tai enintään kolmen kuukauden vankeusrangaistukseen. Komitea on katsonut, että tilanteessa, jossa syytetty ei ole nimenomaisesti suostunut poissaolokäsittelyyn tai tuomioistuin ei ole täysin tietoinen vastaajan olosuhteista, asian käsittely syytetyn poissa ollessa saattaa olla ristiriidassa 14 artiklan kanssa. 26 Suomi on viidennessä KP-sopimuksen täytäntöönpanoa koskevassa määräaikaisraportissaan vastannut ihmisoikeuskomitean huolenaiheisiin lyhyesti. Raportin mukaan tuolloin asianosaisen poissa ollessa käsiteltiin keskimäärin 20 % rikosasioista, jotka olivat useimmiten rattijuopumuksia tai pieniä omaisuusvahinkoja. Raportissa vastattiin rikosprosessin tarkistamistyöryhmän tavoitteena olevan vastaajan suostumukseen perustuvan järjestelmän luominen, jolloin vastaaja voisi nimenomaisesti suostua siihen, että asia käsiteltäisiin ilman varsinaista 25 Esim. John Murray v. Iso-Britannia 1996, kohta 45, Saunders v. Iso-Britannia 1996, kohta 68. 26 YK:n ihmisoikeuskomitean 8.4.1998 Suomelle antama suositus, kohta 15. https://tbinternet.ohchr.org/_layouts/treatybodyexternal/download.aspx?symbolno=ccpr%2fc%2f79%2fadd.91&lang=en 10

oikeudenkäyntiä kirjallisessa menettelyssä. Tällaisessa menettelyssä ei katsottu olevan yhtä paljon ongelmia oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kannalta. 27 2.4 Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklat Myös EU:n oikeudessa on tunnustettu jokaisen oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Lissabonin sopimuksen (2007/C 306/01) myötä vuonna 2009 Euroopan unionin perusoikeuskirjasta tuli sitova asiakirja. Sen 47 artiklassa säädetään oikeudesta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen. Merkittävänä erona suhteessa EIS 6 artiklaan on se, että perusoikeuskirjan 47 artikla ei koske pelkästään rikos- ja siviiliasioita, vaan myös kaikkia hallintoasioita, joissa on kyse unionin oikeuden soveltamisesta. 28 Artiklan mukaan ensinnäkin jokaisella, jonka unionin oikeudessa taattuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava tässä artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti käytettävissään tehokkaat oikeussuojakeinot tuomioistuimessa. Toiseksi jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa, joka on etukäteen laillisesti perustettu. Jokaisella on oltava mahdollisuus saada neuvoja ja antaa toisen henkilön puolustaa ja edustaa itseään. Kolmanneksi artiklan mukaan maksutonta oikeusapua annetaan vähävaraisille, jos tällainen apu on tarpeen, jotta asianomainen voisi tehokkaasti käyttää oikeutta saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Perusoikeuskirjan 48 artiklassa puolestaan säädetään syyttömyysolettamasta ja oikeudesta puolustukseen. Artiklan 1 kohdan mukaan jokaista syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen. Kohdassa kaksi säädetään, että jokaiselle syytetylle taataan oikeus puolustukseen. Artikla on tarkoitettu samansisältöiseksi kuin EIS 6 artiklan 2 ja 3 kohdat ja sillä on sama merkitys ja kattavuus näiden EIS 6 artiklan kohtien kanssa. 29 3 Syytetyn läsnäoloa koskeva kansallinen lainsäädäntö 3.1 Läsnäolovaatimus 3.1.1 Läsnäolovaatimus käräjäoikeudessa Syytetyn läsnäoloa koskevat keskeisimmät säännökset löytyvät laista oikeudenkäynnistä rikosasioissa (ROL, 689/1997) sekä oikeudenkäymiskaaresta (OK, 4/1734), joista ensin mainittua 27 Suomen 5. raportti kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen täytäntöönpanosta, s. 13. https://um.fi/documents/35732/48132/suomen_5 m%c3%a4%c3%a4r%c3%a4aikaisraportti 6_2003/2029761e-e7b0-66a0-c41c-4f87c8d93425?t=1525646850942#search=%22ihmisoikeuskomitean+suositukset%22 28 Hallberg Karapuu Ojanen Scheinin Tuori Viljanen 2011, s. 789 790. 29 EUVL C303, 14.12.2007, s. 30. 11

sovelletaan ensisijaisesti rikosasioihin. OK 1 luvun 1 :ssä nimittäin todetaan, että lakia sovelletaan oikeudenkäyntiin yleisissä tuomioistuimissa, jollei oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetusta laista tai muusta laista toisin johdu. Syytetyn läsnäoloa koskevia säännöksiä muutettiin vuoden 2019 alusta siten, että ne sallivat vastaajan poissaolon yhä useammin myös vakavampien rikosten käsittelyissä. Muutettuja säännöksiä ovat ROL 8 luvun 3, 11, 12 ja 13 sekä OK 26 luvun 18 ja 20. Prosessin tavoitteiden mukaista on, että pääsääntöisesti asianosaiset ovat läsnä oikeudenkäynnissä. 30 Sekä OK 12 luvun 6 :ssä että ROL 8 luvun 1 :ssä säädetään, että asianosainen määrätään saapumaan käräjäoikeudessa pidettävään pääkäsittelyyn sakon uhalla, jollei katsota, ettei hänen henkilökohtainen läsnäolonsa asian selvittämiseksi ole tarpeen. Säännös koskee siten kaikkia asianosaisia ja sitä sovelletaan myös riita-asioissa. Käytännössä ne tilanteet, joissa asianosaisen läsnäolo ei ole tarpeen asian selvittämiseksi, koskevat puhtaasti oikeuskysymyksen selvittämistä tai sellaista seikkaa, josta asianosaisella ei ole tietoa. 31 Lisäksi lain esitöissä on todettu vastaajan henkilökohtaisen läsnäolon olevan usein tarpeetonta silloin, kun vastaaja on tunnustanut teon tai kyseessä olevasta teosta on vakiintunut normaalirangaistus ja käsiteltävänä olevat kysymykset ovat muutoinkin sellaisia, ettei vastaajan läsnäololla ja kannanotoilla juurikaan ole vaikutusta tuomioistuimen ratkaisuun. 32 Jos taas syytetty on kiistänyt teon ja esitetty näyttö on riidanalaista, mikä usein lienee asian laita, vastaajan läsnäoloa ei voida pitää tarpeettomana asian luotettavan ratkaisemisen kannalta. 33 Muutosten myötä rikosasian vastaajan läsnäolovelvollisuudesta säädetään ROL 8 luvun 3 :ssä, johon otettiin säännökset läsnäolosta myös sellaisen vastaajan osalta, jota ei ole rikoksen johdosta vangittu. Vanhassa 3 :ssä säädettiin vain vangitun vastaajan läsnäolovelvollisuudesta käsiteltäessä sitä rikosta koskevaa asiaa, jonka johdosta hänet on vangittu. Uuden pykälän 1 momentti ilmaisee pääsäännön, jonka mukaan vastaajaa ei voida tuomita rangaistukseen, ellei häntä ole henkilökohtaisesti kuultu tai häntä ole edustanut oikeudenkäyntiasiamies pääkäsittelyssä. Pykälä siis edellyttää, että niissä tilanteissa, joissa vastaajan ei tarvitse henkilökohtaisesti olla paikalla käsittelyssä, vastaajan asiamiehen tulee kuitenkin olla edustamassa tätä. Asiamiehen läsnäoloa on pidetty tarpeellisena jo alioikeusmenettelyä uudistettaessa 1997 sillä perusteella, että rikosasian ratkaiseminen yleensä edellyttää, että sekä syyttäjän että vastaajan puolelta vastataan esitettyihin vaatimuksiin ja väitteisiin. 34 30 Jokela 2015, s. 132. 31 HE 82/1995 vp, s. 110. 32 Ibid., s. 114. 33 Jokela 2015, s. 157. 34 HE 82/1995 vp, s. 111. 12

Edelleen vastaajan tulee 3 :n 2 momentin mukaan olla henkilökohtaisesti paikalla käräjäoikeuden pääkäsittelyssä siltä osin kuin tuomioistuin katsoo hänen läsnäolonsa asian selvittämiseksi tai muusta syystä tarpeelliseksi. Tällöin ei siis ole riittävää, että paikalla olisi vain syytetyn oikeudenkäyntiasiamies, vaan jos asianosainen on määrätty saapumaan henkilökohtaisesti pääkäsittelyyn, mutta tämä laittaakin asiamiehen sijastaan, asianosainen katsotaan poisjääneeksi. Aikuisten vastaajien vankeusrangaistukseen tuomitseminen ei kuitenkaan enää edellytä, että vastaajaa on kuultu henkilökohtaisesti pääkäsittelyssä. Ennen viimeisimpiä muutoksia vastaajaa ei voitu tuomita vankeusrangaistukseen, ellei häntä ollut henkilökohtaisesti kuultu, paitsi milloin kyse oli ROL 8 luvun 11 ja 12 :ssä säädetystä poissaolokäsittelystä, johon palataan myöhemmin. Alaikäisten kuulemista pääkäsittelyssä ennen vankeusrangaistukseen tuomitsemista pidettiin kuitenkin kasvatuksellisesti tärkeänä, minkä vuoksi alaikäisten läsnäolovelvollisuutta ei lievennetty vastaavalla tavalla. 35 Myös uudistetun 3 :n 3 momentissa säädetään, että vastaajan on oltava henkilökohtaisesti läsnä pääkäsittelyssä, jossa käsitellään syytettä rikoksesta, jonka johdosta hän on vangittuna. Vastaajan on oltava henkilökohtaisesti läsnä käräjäoikeuden pääkäsittelyssä myös, jos häntä syytetään rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta. Tuomioistuin voi kuitenkin päättää, ettei tässä momentissa tarkoitetun vastaajan tarvitse olla läsnä koko pääkäsittelyn ajan. Esitöiden mukaan pääsääntönä tällöinkin on vastaajan läsnäolo. Tuomioistuin voisi kuitenkin esimerkiksi päättää, että syytetyn on oltava paikalla vain ensimmäisenä käsittelypäivänä, jos käsittelypäiviä on useampia. Vastaajaa voitaisiin kuulla ensimmäisellä käsittelykerralla, ja asiamies voisi edustaa häntä myöhempinä käsittelykertoina. 36 Jos vastaaja ei määräyksestä huolimatta saavu paikalle pääkäsittelyyn, joudutaan yleensä käsittelyä siirtämään. ROL 8 luvun 5 :n mukaan jos vastaaja ei noudata hänelle annettua määräystä saapua sakon uhalla tuomioistuimeen, tuomioistuimen on, jos se edelleen pitää vastaajan läsnäoloa välttämättömänä, tuomittava hänet asetettuun uhkasakkoon. Lisäksi tuomioistuimen on asetettava korkeampi uhkasakko tai määrättävä hänet tuotavaksi samaan tai myöhempään istuntoon. Jos vastaaja saadaan tuotua samaan istuntoon, häntä ei tuomita uhkasakkoon poissaolosta. Tuomioistuimeen tuotavaksi määrätty asianosainen saadaan OK 12 luvun 33 :n mukaan ottaa säilöön kuljetusta varten. Säännöksen tarkoituksena on turvata oikeudenkäynnin toteutuminen silloinkin, kun esimerkiksi vastaaja ei ole halukas vapaaehtoisesti saapumaan paikalle, vaikka hänen läsnäolonsa on edellytyksenä asian käsittelylle. 37 35 HE 200/2017 vp, s. 46. 36 Ibid., s. 47. 37 HE 271/2004 vp, s. 59. 13

Lisäksi lakimuutoksen yhteydessä toteutettiin myös vastaajan mahdollisuus osallistua pääkäsittelyyn videoyhteyden välityksellä muutoinkin kuin silloin, kun häntä kuullaan todistelutarkoituksessa. ROL 8 luvun 13 :n mukaan rikosasian asianosainen saa osallistua suulliseen käsittelyyn käyttäen teknistä tiedonvälitystapaa, jossa käsittelyyn osallistuvilla on puhe- ja näköyhteys keskenään, jos hän siihen suostuu ja tuomioistuin katsoo sen soveliaaksi. Tätä mahdollisuutta kuitenkin rajoittaa OK 17 luvun 52 :ssä säädetyt videoyhteyden käytön edellytykset. 38 Lakimuutosta koskevassa hallituksen esityksessä on arvioitu videoyhteyden käyttöä EIT:n ratkaisukäytännön pohjalta. Jotta videoyhteyden käyttö olisi oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kannalta hyväksyttävää, sen tulee perustua kansalliseen lainsäädäntöön, palvella hyväksyttävää päämäärää sekä täyttää EIS 6 artiklan vaatimukset. 39 Koska videoyhteyden käyttö korvaa henkilökohtaisen läsnäolon, sen ajateltiin lakimuutosta tehtäessä vähentävän käräjäoikeuksien vähentämisestä johtuvaa välimatkojen pitenemisestä aiheutuvaa haittaa. 40 Samalla sillä saattaa olla myös syytetyn poisjäämisiä vähentävä vaikutus. 3.1.2 Läsnäolovaatimus hovioikeudessa Kenties merkittävimmät muutokset syytetyn velvollisuudessa osallistua henkilökohtaisesti oikeudenkäyntiin liittyvät valituksen käsittelyyn hovioikeudessa ja siten OK 26 lukuun. Ennen muutoksia myös hovioikeuden pääkäsittelyyn asiamiehen sijastaan laittanut vastaajan asemassa oleva valittaja, joka oli määrätty saapumaan paikalle henkilökohtaisesti, katsottiin OK 12 luvun 29 :n mukaan poisjääneeksi. Pois jäämisestä taas seurasi valituksen jättäminen sillensä. EIT puolestaan oli antanut useita ratkaisuja, joissa se oli katsonut EIS 6 artiklan 1 ja 3c kappaleita rikotun vastaavassa tilanteessa. 41 Myös Suomi on saanut langettavan tuomion tapauksessa Kari- Pekka Pietiläinen v. Suomi, kun valittaja ei ollut paikalla hovioikeuden ensimmäisenä pääkäsittelypäivänä, vaan häntä edusti asiamies, minkä vuoksi valitus jätettiin sillensä. Korkein oikeus onkin ratkaisussaan KKO 2015:14 katsonut asiantilan korjaamisen edellyttävän kiireellisiä lainsäädäntötoimia. EIT:n ratkaisuja käsitellään tarkemmin omassa alaluvussaan. Muutetussa OK 26 luvun 18 :ssä ilmaistaan edelleen ensin pääsääntö, jonka mukaan valittaja kutsutaan pääkäsittelyyn uhalla, että valitus hänen poissa ollessaan jätetään sillensä. Pykälää 38 OK 17:52 :n mukaan videoyhteyttä voidaan käyttää, jos sairaudesta tai kohtuuttomista kustannuksista johtuvista syistä, kertomuksen uskottavuutta voidaan arvioida ilman asianosaisen kuulemista henkilökohtaisesti pääkäsittelyssä, videoyhteyden käyttö on tarpeellista henkilön suojaamiseksi henkeen tai terveyteen kohdistuvalta uhalta, kuultava ei ole täyttänyt 15 vuotta tai hänen henkinen toimintansa on häiriintynyt tai rikosasiassa kuultava on muutoin erityisen suojelun tarpeessa ottaen huomioon hänen henkilökohtaiset olosuhteensa ja rikoksen laatu. 39 HE 200/2017 vp, s. 12. 40 Ibid., s. 29 30. 41 Esim. Neziraj v. Saksa ja Kari-Pekka Pietiläinen v. Suomi 14