Vesilintujen runsauden muutoksia seurantaa, syitä Jukka Kauppinen 2010
Vesilinnuston pitkäaikaisseurantaa ik i Pohjois-Savon järvien linnustokehityksestä on seuranta-aineistoa 1930-luvun puolivälistä alkaen. Havainnot suovat mahdollisuuden pitkäaikaismuutosten tarkasteluun.
0-5000 -10000 8000 vuotta sitten, jalojen lehtipuiden aikaa Luonnon paleoekologiset arkistot (soiden ja järvien turvekerrostumien siitepölyt) todistavat, että Järvi-Suomen ensimmäisiä kaksijalkaisia kulkijoita ovat olleet syvällä sisämaassakin vastassa tanakat tammet, lehmukset ja muut jalot lehtipuut. Täällä vallitsi noin 8000 vuotta sitten lämmin ja kostea ilmasto. Mutta sitten jalot lehtipuut katosivat viilentyvän ilmaston tieltä. Kuusimetsän tumma hahmo alkoi levittäytyä. Ilmasto ja kasvillisuus vakiintuivat pitkäksi aikaa alkoi boreaalisen havumetsän valtakausi. KUUSIKKOA Kivikauden nuotiopaikat Nuotiosijoista löytyneet, osittain palaneet eläinten luut kertovat esihistoriallisen ihmisen ajasta ja elämästä, saaliista ja ruokapöydän antimista. Eniten on säilynyt kalojen haukien ja ahventen luita. Nisäkkäistä on tunnistettu hirvi, jänis, majava, kettu, orava ja näätä. Lintujen luut ovat huonommin säilyneet. Vesilinnuista on määritetty ainakin sinisorsa, tavi ja joku kuikkalintu, metsälinnuista metso, teeri ja riekko. MÄNNIKKÖÄ TAMMI, LEHMUS KOIVIKKOA TUNDRAA JÄÄTÄ
1900 1500 1000 500 100 KASKIAIKA Viljelyyn siirtyminen merkitsi vesien rehevöitymis- kehitystä. KARJAN AIKA PELTOVILJELY
2000 1970 1950 1930 1910 Järvet rehevöityvät, kosteikkojen lajisto vakiintui
JÄRVILINNUSTON MENESTYJÄT Vesilinnuston menestyjiä ovat olleet Järvi-Suomessa viimeisen sadan vuoden aikana (suluissa viimeaikainen muutossuunta) Silkkiuikku ++ (-) Nokikana + (-) Punasotka + (-) Tukkasotka + (--) Joutsen + (++) HÄVIÄJÄT Häviäjiä ovat olleet pitkäaikaiskehityksessä: Kaakkuri, Kuikka? Joutsen, Mustalintu, t Pilkkasiipi ii i Mustakurkku-uikku, Härkälintu
Muutos karusta kuikka-koskeloyhteisöstä koskeloyhteisöstä rehevöityneisiin ruokorantaisiin silkkiuikkuyhteisöihin on ollut viime vuosisadan ilmiö. Jo tätä ennen alkoi matalien kortejärvien kosteikkoyhteisöjen kehitys. Järvialtaiden kehityssuunta on erotettavissa lintuyhteisöjen koostumuksessa: - Karujen vesien Phragmites-linja: oligotrofia-mesotrofia-eutrofia. Tähän kehitykseen liittyy metsäisten rantojen viljelyyn ottaminen. Yhteisörakenne on peräisin 1920-30 luvuilta. Keskeistä lajistoa silkkiuikku, nokikana, punasotka - Equisetum-Carex -linja (ns. miksotrofia-kehitys). Linnuston koostumuksen perusteella järvillä voidaan erottaa muutamia kehityslinjoja ja tulkita niitä ympäristötekijöillä. ä. Kehitys kosteikoksi edellyttää yleensä vedenpinnan laskemista ti tai muuten matalaa tl vettä, lisäksi ravinnelisäystä. Nämä järvet ovat yleensä soiden vaikutuspiirissä. Kehitys alkoi 1860-70 luvuilla. Yhteisörakenteen ydinlajeja ovat: tavi, haapana, tukkasotka, telkkä (lajien runsausasema vaihdellut runsaasti).
Tukkakoskelo Silkkiuikku Isokoskelo Nokikana Sinisorsa Tavi Kuikka Telkkä Haapana Tukkasotka Kaavakuva (DCAordinaatioon perustuen) karujen ja rehevien järvien vesilintuyhteisöistä (Kauppinen 1993, 1997, Kauppinen ja Väisänen 1993). A1 isot ja A2 pienet karut järvet, B1 rehevät viljelyrantaiset järvet ja B2 miksotrofiset järvet. Yhteisöjen peruslajisto on esitetty samassa kuvassa.
Valkeisen (V), Keskimmäisen (K), Pitkäjärven (P) ja Tuomiojärven (T) vesilintuyhteisöt eri vuosina.
Linnustoon vaikuttavat t ympäristötekijät Järven ja laajasti ottaen sen ympäristön ominaislaatu määrittelevät lintulajiston ja sen yksilörunsauden. Näistä tekijöistä mainittakoon järven koko, syvyys, kasvillisuuden rakenne ja ympäristön maisemakuva. Maaperä ja ympäröivä maankäyttö vaikuttavat järven ja koko valuma-alueen hydrologiaan. Niillä on yhteys järven ja sen veden fysikaalis- kemiallisiin ominaisuuksiin. Näitä tekijöitä ovat muun muassa syvyys, ravinteet, humuspitoisuus, näkösyvyys ja ph. Nämä puolestaan vaikuttavat kasvillisuuteen ja sen rakenteeseen sekä ravintovaroihin
Kuikka Silkkiuikku Lapasorsa Punasotka Mustakurkku-uikku Haapana Tukkasotka Telkkä Tavi Sinisorsa Tukkakoskelo k k Isokoskelo Jouhisorsa Heinätavi Nokikana Vesilintulajien tiheyksiä (paria neliökilometriä kohti) eri järvityypeillä. Kuvissa vasemmalla karut ja oikealla rehevät järvet.
Silkkiuikku Nokikana Sinisorsa Heinätavi Lapasorsa Punasotka Tavi Telkkä Mustakurkku-uikku Jouhisorsa Tukkasotka Haapana Keskimmäisen vesilintuyhteisön koostumus eri ajanjaksoina.
Vesilintulajien runsauden muutoksia Viime vuosikymmeninä vesilintujen kokonaismäärä ja eri lajien runsausasema on vaihdellut melko paljon. Parimäärien runsaushuippu oli 1980-luvun alussa ja vuonna 1990, jonka jälkeen alkoi alamäki. Sotkakannat ovat vähentyneet voimakkaasti 75 vuoden seurantajakson kuluessa. Tukkasotkan runsaushuippu oli 1980-luvun alussa, jonka jälkeen alkoi voimakas väheneminen. Punasotka oli runsaimmillaan 1930-50 -luvuilla lajin leviämisjakson aikana tai heti sen jälkeen. Naurulokilla alkoi 1960-luvulle jatkuneen leviämisen ja kannan vakiintumisen jälkeen voimakas taantuminen.
Naurulokki Parimäärä ä 700 650 600 550 500 450 400 350 300 250 200 150 100 50 0 Keskimmäinen 800 0 0 0 0 0 0 1936 1940 1945 1950 1955 1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 Vuosi 250 Tuomiojärvi 225 400 200 175 Parimäärä 150 125 100 75 50 25 0 0 0 0 0 0 0 0 0 1936 1940 1945 1950 1955 1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 Vuosi
Vakaus Karuilla järvillä runsauden vakaus näyttää olevan pienempi kuin muilla järvityypeillä. Eä Epävakaita kit ljj lajeja ovat olleet uudet ttulokkaat, t kuten nokikana ja punasotka. Vakauteen vaikuttavat monesti muut tekijät kuin pesimäympäristö: talven ankaruus talvehtimisalueilla, kevään lämpötila ja poikueaikaiset olot. Mikä osuus on petojen saalistuksella ja lokkien Mikä osuus on petojen saalistuksella ja lokkien puolustusjärjestelmällä?
Muutosten syitä Vesilinnuston muutosten mahdollisia syitä ovat monet pesimisympäristöstä riippumattomat tekijät. Yhteys järvillä tapahtuneisiin muutoksiin ovat ilmeisiä ja vaikuttanevat linnustoon montaa kautta: - järven avovesialueen umpeenkasvu ja avoimien rantakosteikkojen umpeutuminen (kasvillisuuskehitys) - piisamin runsaudenvaihtelut ja vaikutus kasvillisuuteen ja ravintoeläimiin - järven lähialueen maankäyttö - vedenlaadun muutokset (mm. humus, ruskeavetisyys, ph), vaikutus kasvillisuuteen ja vesilintujen ravintoeläimistöön - kalaston muutokset, kalojen ja vesilintujen ravintokilpailu - lokkikolonioiden hupeneminen: suoja varislinnuilta ja pedoilta hik heikentynyt t - petojen, ensi sijassa minkin, vaikutus