Kiitos kannustuksesta. Sillä oli merkitystä! Tekniikan edistämissäätiön apurahatoiminnan vaikutuksia. Sampsa Kaataja

Kiitos kannustuksesta. Sillä oli merkitystä! Tekniikan edistämissäätiön apurahatoiminnan vaikutuksia Sampsa Kaataja

Tekniikan edistämissäätiön tarkoituksena on edistää tekniikan kehitystä Suomessa tukemalla siihen liittyvää koulutus- ja tutkimustoimintaa sekä yleensä lisätä teknillisen toiminnan edellytyksiä elinkeinoelämän eri aloilla ottaen erityisesti huomioon kunakin ajankohtana kokonaisuuden kannalta tärkeät tehtävä TES, Säädekirja, 1. TES Tekniikan edistämissäätiö 5/2014, 1. painos

SISÄLTÖ 1. JOHDANTO... 5 Tekniikan edistämissäätiön toiminnan vaikuttavuuden arviointi... 9 2. TEKNIIKAN EDISTÄMISSÄÄTIÖ TEKNIIKAN TUTKIMUKSEN TUKIJANA... 9 TESin muu tuki tieteelle ja tekniikalle...12 TESin rooli suomalaisessa säätiökentässä...13 Stipendimäärät ja apurahojen suuruudet...15 TES-stipendien kohdistuminen...17 TES-stipendiaatit...20 3. TES-RAHOITETTUJEN NÄKÖKULMA SÄÄTIÖN TOIMINTAAN...29 TES-stipendit ovat tärkeitä projektien toteutumisen kannalta...29 TESin toiminnan vaikutuksia tutkimuksen kentällä...32 Toiminnassaan ajanmukainen TES...33 Stipendiaattien ehdotuksia TESin toiminnan kehittämiseksi...35 4. TEKNIIKAN EDISTÄMISSÄÄTIÖN RAHOITTAMIA TUTKIJOITA...37 TES-rahoitus luo pohjaa apulaisprofessorin urakehitykselle...37 Kannustusapuraha mahdollistaa opinnot Euroopassa...39 III-nitridipuolijohteet johdattavat tutkimuksen huippukeskuksiin...41 5. YHTEENVETO...43 Kirjallisuutta...45 2 3

1. JOHDANTO Tekniikan edistämissäätiö (TES) on vanhin tekniikan tukemiseen keskittynyt yksityinen säätiö Suomessa. Tähän päivään mennessä TES on tukenut suomalaista tekniikan alaa pian 65 vuoden ajan. Rahassa mitattua säätiön kokonaispanos tekniikan hyväksi on ollut yhteensä noin 33 miljoonaa euroa. Tekniikan edistämissäätiö kannustaa tekniikan tekijöitä, alan tutkimusta ja koulutusta monipuolisesti. TES ei ole minkään yksittäisen tekniikan alan tukija, vaan säätiön säädekirjan mukaisesti sen toiminta kattaa tekniikan kentän kokonaisuudessaan. Vaikka Tekniikan edistämissäätiö on ennen kaikkea teknistieteellisen tutkimuksen kannustaja, säätiö tukee myös muuta tekniikkaan liittyvää toimintaa. TES: tukee teknillistä tutkimustoimintaa myöntämällä määrärahoja ja stipendejä tukee insinöörien ja arkkitehtien jatkokoulutusta jakaa apurahoja lahjakkaille tekniikan opiskelijoille edistää teknillistä opetusta ja ammattikasvatusta avustaa tekniikan kehitykselle tärkeää toimintaa, kuten tiedotus- ja valistustyötä, organisaatio- ja järjestelytehtäviä sekä ulkomaisten yhteyksien ylläpitämistä 2010-luvulla TES on yksi suomalaisen säätiökentän tärkeistä toimijoista. Se on Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunta ry:n ja jäsen ja kuuluu muun muassa Säätiöiden post doc -poolin perustajiin. Mutta mikä on ollut TESin työn merkitys? Millaisia vaikutuksia säätiön vuosikymmeniä jatkuneella tukitoiminnalla on ollut, mitä TES-rahoituksella on saatu aikaan ja millainen kuva Tekniikan edistämissäätiöstä vallitsee 2010-luvulla tekniikan ammattilaisten keskuudessa? 4 5

Tekniikan edistämissäätiön perustaminen Tekniikan edistämissäätiön synty kytkeytyy suoraan Teknillistä korkeakoulua lähellä olleen Pyöreän tornin killan perustamiseen vuonna 1947. Killan perustamisen ajatuksena oli parantaa teekkariyhteisön sisäistä jatkuvuutta sotien jälkeen sekä muodostaa elävä yhdysside opiskelevan sukupolven ja valmistuneiden tieteenharjoittajien välille. Käytännössä kyse oli alumnijärjestöstä, joka poikkeaa vastaavista järjestöistä siinä, että kiltaan liittyminen ei onnistu kaikilta Teknillisellä korkeakoululla opiskelleilta. Tänä päivänäkin siihen pääsee liittymään ainoastaan kutsuttuna. Pyöreän tornin killan toimintaa suunniteltaessa syntyi keskustelua sellaisen rahaston perustamisesta, joka keskittyy tekniikan tutkimuksen ja alan koulutuksen tukemiseen. Toisen maailmansodan jälkimainingeissa tällaiselle rahastolle oli erityistä tarvetta. Sodanjälkeisessä Suomessa keskityttiin Neuvostoliitolle maksettavien sotakorvausten suorittamiseen, eikä valtiovallalla ollut juurikaan mahdollisuuksia ohjata varoja tekniikan tutkimuksen ja opetuksen kehittämiseen, vaikka niiden merkitys maan taloudellisen hyvinvoinnin taustalla tunnustettiin jo laajalti. Toukokuussa 1948 säätiösuunnitelmat olivat jo niin pitkällä, että Teknillisen korkeakoulun rehtori Martti Levón saattoi kutsua 25 suomalaisen teollisuuden ja elinkeinoelämän johtomiestä päivälliselle ravintola Savoyihin Helsinkiin. Siellä Levón esitteli säätiöidean vaikutusvaltaiselle seurueelle, joista useat olivat Teknillisen korkeakoulun kasvatteja. Nämä tulevat TESin rahoittajatahot ottivat ehdotuksen positiivisesti vastaan. Pyöreän tornin killan saatua rinnalleen Teknillisen korkeakoulun sekä suomalaisen teollisuuden edustajia nuo kolme tahoa lähtivät yhteisvoimin ajamaan säätiön perustamista, joka sai nimen Tekniikan edistämissäätiö Stiftelsen för teknikens främjande. Kun säätiön säännöt oli saatu muotoiltua maaliskuussa 1949, suomalaista teollisuutta lähestyttiin kiertokirjeellä, jossa kannustettiin liittymään Tekniikan edistämissäätiön perustajajäsenten joukkoon. Lopulta säätiön perustajina toimi 63 teollisuuden ja talouselämän merkittävää yhtiötä, organisaatiota ja henkilöä, jotka allekirjoittivat Tekniikan edistämissäätiön säädekirjan, ja toukokuussa 1949 TES julistettiin perustetuksi. Säätiön ensimmäiset apurahat julkistettiin haettaviksi Teknillisen korkeakoulun satavuotisjuhlien yhteydessä elokuussa, ja jo syyskuussa myönnettiin ensimmäiset TES-apurahat, joiden yhteissumma nousi 4 793 000 markkaan (186 647 ). Sodan jälkeisen Suomen puutteellisia tekniikan resursseja paikkaamaan syntynyt Tekniikan edistämissäätiö on 1940-luvun lopulta lähtien katkeamatta toteuttanut sille osoitettuja tehtäviä. Säätiö on tukenut tekniikan tutkimusta, avustanut tekniikan alan perus- ja jatkokoulutusta sekä luonut edellytyksiä muulle tekniikan kehityksen kannalta tärkeälle toiminnalle. Tutkimusrahoituksen vaikuttavuuden mittaaminen Yliopistolaitos ja koko tiedekenttä ovat kokeneet suuria muutoksia viimeksi kuluneen kahden vuosikymmenen aikana. Yksi keskeinen piirre tässä monilta osin edelleen kesken olevassa muutosprosessissa on ollut, että opetus- ja tutkimustoiminnan kustannustehokkuutta on alettu tarkastella aikaisempaa tarkemmin. Koska tieteeseen panostetaan suuria summia vuosittain vuoden 2012 valtion talousarviossa tutkimus- ja kehittämistoimintaan varattiin 2 010 000 000 euroa tavalla tai toisella pitäisi myös kyetä osoittamaan, millaista hyötyä tuolla sijoituksella on saatu aikaan. Niiden vaikutusten, joita tutkimukseen uhratuista varoista on ollut, mittaaminen kiinnostaa sekä tiedepolitiikan parissa työskenteleviä että tiedettä ammatikseen tutkivia. Virkamiehet tarvitsevat työssään välineitä helpottamaan tiedepoliittista suunnittelutyötä ja päätöksentekoa. Tieteen tutkijoiden intressit taas perustuvat tutkimukselliseen tiedonhaluun. Tutkimusrahoituksen vaikuttavuuden arviointi muistuttaa monessa suhteessa yliopistojen ranking-listauksia. Niiden tulokset vaihtelevat huomattavasti riippuen siitä, millaisia painotuksia, indikaattoreita ja mittausmenetelmiä kulloisessakin arviossa on käytetty. Mitään yksiselitteistä menetelmää, jolla yliopistojen paremmuutta voitaisiin mitata, ei ole olemassa. Sama ongelma liittyy myös tutkimusrahoituksen vaikuttavuuden arviointiin. Mitään yksinkertaista tapaa sen mittaamiseen, millaista hyötyä tutkimukseen käytettyjen varojen pohjalta on syntynyt, ei ole pystytty kehittämään. Tämä tulee hyvin esiin esimerkiksi Suomen Akatemian vuonna 2006 julkaisemissa selvityksissä Suomen Akatemian tutkimusrahoituksen vaikuttavuus sekä Methods for Evaluating the Impact of Basic Research Funding. Molemmista raporteissa todetaan yksiselitteisesti, että tutkimusrahoituksen vaikuttavuuden arviointi on hankalaa ja että siihen liittyy huomattavia menetelmällisiä ongelmia: Kattavan ja syyseuraussuhteet huomioon ottavan analyysin tekeminen Suomen Akatemian tai muun kansallisen innovaatiojärjestelmän toimijan vaikuttavuudesta on mahdotonta. Yksikään selvitykseen sisältyvistä kansainvälisistä arviointihankkeista ei ollut pystynyt kehittämään menetelmää tai määrällisiä mittareita, joilla voitaisiin kvantitatiivisesti arvioida kansallisen tiedepolitiikan tai yksittäisen rahoitusorganisaation yhteiskunnallisia, teknologisia tai taloudellisia vaikutuksia. Mitkä sitten ovat keskeisiä ongelmia, kun tutkimusrahoituksen vaikuttavuutta halutaan mitata ja osoittaa niitä hyötyjä, joita tutkimukseen sijoitetulla pääomalla on saavutettu? Ongelman muodostaa tutkimuksen vaikuttavuuden ilmenemismuotojen moninaisuus sekä se, että ne eivät ole usein mitattavissa. 6 7

2000-luvun tiedepoliittisten painotusten mukaisesti tutkimusrahoituksen vaikuttavuus voidaan jakaa kahtia A. tieteellisiin vaikutuksiin ja B. yhteiskunnallisiin vaikutuksiin. Tieteelliset vaikutukset syntyvät tutkimushankkeissa saavutettujen julkaistujen tulosten (artikkelit, monografiat, konferenssiesitelmät, patentit, lisenssit jne.) kautta, jotka vievät kutakin tutkimusalaa tyypillisesti eteenpäin. Kansainvälisten referee-julkaisujen tai konferenssiesitelmien määrät ovat melko helposti laskettavissa, mutta miten mitata esimerkiksi tutkijaverkostojen kehitystä tai asiantuntijuuden ja osaamisen karttumista? Tutkimuksella saavutettujen yhteiskunnallisten vaikutusten kartoittaminen ei ole sen helpompaa. Tutkimusten tulokset voivat edesauttaa kulttuurin, talouden (innovaatiot) tai yhteiskunnan kehitystä. Samalla kun yliopistoissa kehitetyn patentoidun tekniikan tilastointi on toteutettavissa, niin yhteiskunnan avoimuuden (tai sulkeutuneisuuden) lisääntymisen mittaaminen on käytännössä mahdotonta. Samaan aikaan tutkimusrahoituksen tieteellisten ja yhteiskunnallisten vaikutusten useat eri tasot hankaloittavat vaikuttavuuden määrittämistä entisestään. Vaikutukset voivat olla suoria tai epäsuoria, mutta olemassa on myös piilovaikutuksia, joiden luonne voi vaihdella tapauskohtaisesti. Samalla tulisi huomioida jotenkin se laaja kirjo toimijoita, joille tutkimuksella on voinut olla vaikutuksia: tutkijat itse, yksittäinen tutkimusala, ainelaitos, kotiyliopisto, kaupungit, kansalaisjärjestöt jne. Tieteen ja tutkimuksen vaikutukset ilmenevät myös ajassa hyvin eri tavoin. Joskus ne muuttavat ympäristöään välittömästi, mutta toisissa tapauksissa vasta vuosikymmeniä tutkimuksen julkaisemisen jälkeen. Edellä esitetty havainnollistaa hyvin sitä, kuinka monitasoisesta ja kompleksisesta kokonaisuudesta on kyse, kun halutaan selvittää tutkimusrahoituksen vaikuttavuutta yhteiskunnassa. Tuon kokonaisuuden hallinta ei ole osoittautunut mahdolliseksi edes suurissa kansainvälisissä hankkeissa, jotka ovat tähdänneet tiedepolitiikalle ja tieteen tutkimukselle käyttökelpoisten indikaattoreiden luomiseen. Tutkimusrahoituksen vaikuttavuuden arviointia hankaloittavat tekijät eivät liity vain Suomen Akatemian kaltaisiin kansallisen tason tieteenrahoittajaorganisaatioiden toimintaan, vaan ne koskettavat kaikkia tutkimusta rahoittava tahoja myös yksityisiä säätiöitä, kuten Tekniikan edistämissäätiö. Monin tavoin haastavien ongelmien olemassaolo ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kysymykset tutkimusrahoituksen vaikuttavuudesta eivät olisi tutkittavissa. Vaikka sellaisia menetelmiä ja määrällisiä mittareita ei olekaan, jolla arvioida tyhjentävästi TESin toiminnan vaikutuksia, niin kysymystä TES-rahoituksen vaikuttavuudesta voidaan lähestyä usein eri tavoin. Tekniikan edistämissäätiön toiminnan vaikuttavuuden arviointi Viime vuosina Tekniikan edistämissäätiön piirissä on virinnyt keskustelua säätiön apurahatoiminnan merkityksestä ja tulevaisuudesta. Perimmäisenä kysymyksenä taustalla on ollut, miten apurahatoiminta tulisi järjestää, jotta TESin kaltaisen rahoittajatahon toiminta olisi jatkossakin tehokasta ja mielekästä sekä säätiön itsensä että rahoitusta tarvitsevien, tekniikkaa opiskelevien, tutkivien ja kehittävien tahojen näkökulmasta. Käsissä olevan selvityksen tehtävä on arvioida Tekniikan edistämissäätiön apurahatoiminnan vaikuttavuutta. Raportti purkaa kysymystä siitä, millainen rooli TESillä on ollut suomalaisen tekniikan kehityksen taustalla? Miten TESille määriteltyjen toimintamuotojen toteuttamisessa on onnistuttu ja millainen merkitys TESillä on ollut tekniikan tukijana Suomessa? Entä millaisia tekniikan tutkimuksen ja alan koulutuksen aukkopaikkoja Säätiö on onnistunut paikkaamaan? Näitä kysymyksiä purkamalla raportti tarjoaa näkökulmia siihen, millaisia vaikutuksia TESin työllä on ollut tekniikan kehitykselle suomalaisessa yhteiskunnassa. Tekniikan edistämissäätiön toiminnan vaikutusten selvittämiseen on käytetty arkistotutkimusta, henkilöhaastatteluja sekä kyselytutkimuksen keinoja. Selvityksessä hyödynnettävässä menetelmässä yhdistyvät pitkän aikavälin tilastollinen tarkastelu, kyselytutkimuksen menetelmät sekä yksittäisten tapaustutkimusten tulokset. Raportin ensimmäisessä osassa paneudutaan Tekniikan edistämissäätiön työn merkitykseen säätiön apurahatoimintaa kuvaavan tilastoaineiston kautta. TES-rahoituksen volyymin kehitys sekä painopistealueiden muutokset, joita rahoitetuissa teemoissa ja hakijaryhmissä on tapahtunut, kertovat osaltaan siitä, miten säätiö on toiminnallaan edesauttanut tekniikan tutkimusta ja opetusta Suomessa. Samalla Tekniikan edistämissäätiön vertaaminen muihin tekniikkaa rahoittaviin tahoihin auttaa hahmottamaan, millainen paikka säätiöllä on suomalaisella 2000-luvun säätiökentällä. Raportin toisessa osassa, jossa analysoidaan 2010-luvun taitteen TES-stipendiaattien keskuudessa suoritetun kyselytutkimuksen tuloksia, annetaan esimerkkejä Tekniikan edistämissäätiön viimeaikaisen toiminnan vaikutuksista. Stipendiaattien tarjoaman näkökulman avulla voidaan muun muassa osoittaa, mitä stipendiaatit ovat apurahakaudellaan saavuttaneet ja miten TESin toiminta nykymuodossaan vastaa niihin tarpeisiin, joita tekniikan kentällä on 2010-luvulla. Toimintansa aikana Tekniikan edistämissäätiö on rahoittanut useiden suomalaisten eturivin tutkijoiden hankkeita. Raportin kolmannen osan muodostaa TES-rahoitettujen henkilökuvat, joissa nostetaan esiin nykypäivän nuoria tutkijoita. Nämä henkilöesimerkit havainnollistavat sitä, miten säätiön tuki on edesauttanut tutkimushankkeiden läpiviemistä sekä henkilöiden etenemistä näiden tieteellisellä uralla. Käsillä oleva selvitys antaa tietoja niistä vaikutuksista, joita TESin apurahatoiminnalla on ollut eri tahoille kuluneiden vuosikymmenien aikana. Se tarjoaa runsaasti esimerkkejä siitä, millaisia tekniikan alan tutkimusta ja koulutusta edistäviä piirteitä säätiön toimintaan liittyy. Koska kyse ei ole pelkästään Tekniikan edistämissäätiön toiminnan historiallisesta tarkastelusta, raportissa nostetaan esiin myös teemoja, joihin TESin apurahatoiminnassa tulisi jatkossa kiinnittää huomiota. Nämä kohdat voivat auttaa säätiötä katsomaan tulevaisuuteen, esimerkiksi siihen tarvitaanko säätiössä nykyisin käytössä oleva rahoitusmalliin uusia painotuksia jo lähitulevaisuudessa. apurahan saaminen aiheutti pienen onnistumisen tunteen ja vaikutti siten omaan innostukseen tehdä töitä ulkomailla. TES-stipendiaatti 2011 8 9

2. TEKNIIKAN EDISTÄMISSÄÄTIÖ TEKNIIKAN TUTKIMUKSEN TUKIJANA Toimintansa aikana Tekniikan edistämissäätiö on rahoittanut tekniikkaa yhteensä noin 33 miljoonalla eurolla. Kuviosta 1. näkyy, kuinka vuosittain myönnetyn rahoituksen määrä on vaihdellut 187 000 euron ja 1 000 000 euron välillä. Säätiön toiminnan alkuvaiheessa 1950- ja 1960-luvuilla TES-rahoituksessa tapahtui huomattavia heilahteluja, ja suurimmillaan säätiön rahoituspanos oli vuonna 1966, jolloin TES tuki tekniikkaa miljoonalla nykyeurolla. Myönnetyn rahoituksen määrässä mitattuna 1970-luvun alku oli hyvää aikaa säätiön historiassa, mutta vuosikymmenen toisella puoliskolla vuosittaiset rahoitusmäärät alkoivat laskea. Tämä kehityslinja jatkui aina seuraavan vuosikymmenen alkuun saakka. Kun vuonna 1971 tekniikkaa voitiin rahoittaa vielä 841 000 eurolla, niin 1981 TES-rahoituksen määrä jäi 209 000 euroon. Kuvio 1. Tekniikan edistämissäätiön apurahatoiminta 1949 2013 1100000 1000000 900000 800000 700000 600000 500000 400000 300000 200000 100000 1949 1951 1953 1955 1957 1959 1961 1963 1965 1967 1969 1971 1973 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011 2013 Rahoitusmäärien osalta TESin toiminnassa elettiin hiljaiseloa 1970-luvun lopulta aina 1990-luvun alkuun saakka. Sen jälkeen säätiön rahoitus on lisääntynyt melko tasaisesti. Kun 1980-luvulla vuotuisissa myönnöissä liikuttiin 200 000 300 000 euron välillä, niin 1990-luvun toisella puoliskolla rahoitus saatiin vakiinnutettua yli 400 000 euroon vuodessa. Poikkeuksen tuosta linjasta muodosti Tekniikan edistämissäätiön 50-vuotisjuhlavuosi 1999, jolloin TES rahoitti tekniikan opetusta, tutkimusta ja alaan liittyvää muuta toimintaa yhteensä 1 000 718 eurolla. 10 11

Kuvio 2. Tekniikan edistämissäätiön apurahatoiminta 2000 2013 900000 810000 720000 630000 540000 450000 360000 270000 180000 9000 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 TESin omat apurahat Post doc -poolin kautta myönnetyt apurahat Tekniikan edistämissäätiön talous kehittyi vakaasti vuosituhannen taitteen yli, minkä ansiosta vuosittaiset apurahamäärät ovat 2000-luvulla nousseet 700 000 900 000 euroon. Viime vuosina yleismaailmallinen talouskriisi on heijastunut myös TESin toimintaan, ja säätiön rahoitusosuus on ollut laskusuunnassa. Mitään huomattavaa notkahdusta Tekniikan edistämissäätiön apurahatoiminnassa ei ole kuitenkaan tapahtunut, ja vuonna 2013 säätiö tuki tekniikan tutkimusta ja muuta siihen liittyvää toimintaa kokonaisuudessaan noin 700 000 eurolla. Viime vuosina Tekniikan edistämissäätiö on oman toimintansa ohessa jakanut apurahoja myös säätiöiden yhteisen post doc -poolin kautta. Pooli tukee väitöskirjan jo tehneitä tutkijoita, ja erityisesti edesauttaa näiden kansainvälistä liikkuvuutta. TESin kohdalla post doc -poolista on tullut keskeinen väline urallaan edenneiden tekniikan tohtoreiden tukemiseen. Poolin kautta TES on tukenut heitä keskimäärin 33 000 euron suuruisin apurahoin. TESin muu tuki tieteelle ja tekniikalle Kun arvioidaan Tekniikan edistämissäätiön tukitoiminnan merkitystä suomalaisessa yhteiskunnassa, tarkastelua ei voida keskittää vain myönnettyihin apurahoihin. Apurahojen lisäksi TES osallistuu myös muiden tärkeiksi katsomiensa tekniikkaan ja tieteeseen liittyvien hankkeiden rahoittamiseen. Historiansa aikana TES on muun muassa tukenut suomalaisen tekniikan opetuksen ja tutkimuksen infrastruktuurin rakentamista sekä ollut parantamassa insinööriopiskelijoiden asuinoloja. Myös viime vuosina Tekniikan edistämissäätiö on tehnyt merkittäviä lahjoituksia apurahamyöntöjen rinnalla. TESin 60-vuotisjuhlavuonna 2009 säätiö valitsi juhlavuoden lahjoituskohteeksi Vantaan Tikkurilassa sijaitsevan tiedekeskus Heurekan. Kansainvälisesti tunnustetulle tiedekeskukselle osoitettiin 200 000 euron suuruinen lahjoitus, jonka avulla Heurekaan hankittiin Tiedettä pallolla projisointilaitteisto. Tekniikan edistämissäätiön, Vaisala Oy:n ja Heurekan yhteishankkeena hankitun laitteiston avulla tiedekeskuksen vierailijoille havainnollistetaan luonnon ilmiöitä, valtamerien, ilmaston, maankuoren ja avaruuden toimintaa. Toinen Tekniikan edistämissäätiön viime aikainen ja taloudellisesti huomattavasti suurempi panostus tehtiin vuonna 2010, kun säätiö osallistui suomalaisten yliopistojen varainkeruutalkoisiin. Tuolloin TES myönsi kaikkiaan neljä miljoonaa euroa suomalaisten teknillisten yliopistojen peruspääoman kartuttamiseen. Lahjoitus jaettiin Aalto-yliopiston, Tampereen teknillisen yliopiston, Oulun yliopiston, Lappeenrannan teknillisen yliopiston ja Åbo Akademin kesken. Neljän miljoonan euron rahoitusosuudella Tekniikan edistämissäätiö sijoittui lahjoittajien kärkijoukkoon, kun suomalaiset yliopistot hakivat pääomaa oman toimintansa tukemiseen. TESin rooli suomalaisessa säätiökentässä Tutkimusta rahoittavien säätiöiden erilaisista tavoitteista ja toimintamalleista johtuen niiden keskinäinen vertailu on hankalaa. Siinä missä osa säätiöistä keskittää tukensa tietylle tutkimuksen tai tekniikan osa-alueelle, niin toiset tukevat kulttuuria, tekniikkaa ja tutkimusta laajalla rintamalla. Samaan aikaan myös tekniikkaan keskittyneiden säätiöiden välillä on huomattavia eroja siinä, miten apurahat kohdistetaan: toisilla tuki jakautuu pääasiallisesti henkilökohtaisten stipendien kautta, kun taas joillain rahoitus keskittyy tutkimusryhmille. Erovaisuudet säätiöiden toimintalinjoissa onkin hyvä pitää mielessä, kun katsoo taulukkoa 1., jossa esitellään suomalaisten tekniikkaa tukevien säätiöiden rahoitusosuuksia viime vuosilta. Taulukko 1. Suomalaisten tekniikkaa tukevien säätiöiden rahoitusmääriä vuosina 2005 2013 / 2013 / 2012 / 2011 / 2010 / 2009 / 2008 / 2007 / 2006 / 2005 Emil Aaltosen säätiö 3 868 100 3 747 595 3 735 600 3 484 600 3 218 700 3 043 400 4 500 000 4 300 000 3 700 000 (Teknilliset tieteet, matematiikka ja tietojenkäsittely, arkkitehtuuri) 454 700 432 440 561 950 465 900 293 300 395 900 269 250 236 100 211 300 Henry Fordin Säätiö 318 580 359 300 430 000 274 600 318 100 298 800 327 665 210 630 185 700 Jenny ja Antti Wihurin rahasto 10 500 000 10 500 000 9 700 000 9 700 000 9 000 000 8 700 000 8 300 000 8 000 000 7 300 000 (Teknilliset tieteet, matematiikka ja arkkitehtuuri) 675 500 657 000 675 000 661 500 649 000 831 000 689 000 665 000 671 000 Maj ja Tor Nesslingin säätiö 2 500 000 2 300 000 2 400 000 2 300 000 2 300 000 2 400 000 2 200 000 2 200 000 2 000 000 Tekniikan edistämissäätiö 696 000 689 700 821 500 895 000 848 700 842 100 797 600 757 000 799 200 Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö 2 095 000 2 161 500 3 203 500 3 253 100 2 302 000 2 560 164 5 120 200 5 104 500 - Millainen asema Tekniikan edistämissäätiöllä sitten on suomalaisten säätiöiden joukossa? Ensinnäkin, toiminnan profiililtaan TESillä on selvä paikka suomalaisessa säätiökentässä. Muista poiketen TES on tekniikan yleinen tukisäätiö, jonka toiminta kattaa tekniikan eri osa-alueet kokonaisuudessaan. Tässä suhteessa TES poikkeaa kulttuuria, tekniikkaa ja tutkimusta laajalti tukevista Emil Aaltosen säätiöstä sekä Jenny ja Antti Wihurin rahastosta tai vaikka Maj ja Tor Nesslingin säätiöstä, jolla fokus on puhtaasti ympäristönsuojeluun liittyvässä tutkimuksessa ja tekniikassa. Se että Tekniikan edistämissäätiö tukee tekniikkaa yleisesti eikä keskity mihinkään sen tiettyyn osa-alueeseen, tarjoaa TESille laajat toimintamahdollisuudet. Säätiön tukea on voitu painottaa sellaisille tekniikan lohkoille, jotka syystä tai toisesta ovat kulloisenakin ajankohtana jääneet vähemmälle huomiolle muussa tekniikan rahoituksessa. 12 13

Samaan aikaan rooli tekniikan yleissäätiönä asettaa kuitenkin haasteita tukitoiminnan kohdentamiselle. Viimeisen kymmenen vuoden aikana TESin vuosittaisten apurahojen kokonaismäärä on liikkunut 700 000 euron ja 900 000 euron välillä. Kyseinen tukipanos ei riitä suurten hankkeiden läpiviemiseen useilla eri tekniikan lohkoille, joten tarkoituksenmukaista tapaa jakaa resursseja joudutaan miettimään tarkasti. Keskustelua rahoituksen tekniikanalakohtaisista painotuksista onkin käyty koko TESin toiminnan ajan. Tuen määrässä mitattuna Tekniikan edistämissäätiö on vakiinnuttanut paikan tärkeimpien tekniikkaa rahoittavien suomalaissäätiöiden joukossa. Vaikka Jenny ja Antti Wihurin rahaston tai Emil Aaltosen säätiön rahoitusosuus on kokonaisuudessaan ollut TESiä suurempi, niin näiden tekniikalle osoittaman tuen määrä on ollut pienempi. Myös tekniikan keskittyneen Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiön rahoitusosuus on ollut suurempi kuin Tekniikan edistämissäätiöllä. Sen rahoitusprofiili kuitenkin poikkeaa TESin omasta: Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö ei rahoita yksittäisiä tutkijoita, vaan keskittyy tutkimusryhmien ja koululaisten tukemiseen. Vuoden 2005 jälkeisellä ajanjaksolla TESin panos tekniikan hyväksi on ollut euromääräisesti suurin yksittäisten tutkijoiden rahoittamiseen keskittyneiden säätiöiden joukossa. Toisin sanoen tänä päivänä TES toteuttaa toiminta-ajatustaan edistää tekniikan kehitystä korkeimmalla kansallisella tasolla. Taulukko 2. Suomen Akatemian ja Tekesin tuki tutkimukselle ja tekniikalle 2005 2013 (milj. ) 2013 2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 2005 Suomen Akatemia 317 327 340 324 304 287 264 239 219 (Luonnontieteiden ja tekniikan tutkimus) - 104 112 108 103 93 80 73 64 Tekes 577 570 610 633 566 514 468 465 428 (Yliopistot, korkeakoulut ja tutkimuslaitokset) 228 217 251 251 238 223 185 195 179 Kun katsotaan keskeisten valtiollisten rahoitusinstrumenttien tieteelle ja tekniikalle osoittaman tuen suuruutta 2000-luvulla, nähdään hyvin, millainen asema säätiöillä nykyään on suomalaisessa tutkimusrahoituksessa. Kun Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan jäsensäätiöt tukivat vuonna 2012 suomalaista tiedettä, taidetta ja kulttuuria yhteensä 330 miljoonalla eurolla, niin samaan aikaan Suomen Akatemia ja Tekes tukivat tutkimusta ja tekniikkaa yhteensä lähes 900 miljoonalla eurolla. 2010-luvulle tultaessa tekniikan osuus Suomen Akatemian luonnontieteille ja tekniikalle myöntämästä rahoituksessa on ollut 30 miljoonan euron tuntumassa. Luvut osoittavat, kuinka valtio on tänä päivänä kiistatta tärkein tutkimuksen tukija Suomessa. Huolimatta Suomen Akatemian ja Tekesin huomattavasti suuremmista resursseissa tukea tutkimusta ja tekniikkaa, säätiöiden tukitoiminnalla on edelleen suuri merkitys tutkijoille ja tekniikan tekijöille. Esimerkiksi TESin rahoitusprofiili, joka poikkeaa suuresti Suomen Akatemian tai vaikka Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiön tavasta tukea tekniikkaa, palvelee 2010-luvulla hyvin tekniikkaan erikoistuneiden tutkijoiden tarpeita. Tähän palataan raportin myöhemmässä vaiheessa vielä tarkemmin. Stipendimäärät ja apurahojen suuruudet Tekniikan edistämissäätiölle osoitettujen apurahahakemusten ja myönnettyjen stipendien määrän kehitys kuvaa hyvin, kuinka säätiöön kohdistetut odotukset ovat kasvaneet TESin 65-vuotisen toiminnan aikana. 1960-luvun alussa, jolloin suomalainen tutkimuskenttä oli vielä huomattavan pieni nykyiseen verrattuna, TESille osoitettiin vuosittain alle sata apurahahakemusta. Vuoteen 1966 tultaessa hakemusten määrä oli noussut kolmeensataan ja hakemusten yhteissumma 1,4 miljoonaan markkaan (2,2 miljoonaa euroa). Tämän jälkeen rahoituksen hakumäärä on kasvanut huomattavasti: 2000-luvulla hakemuksia on parhaimmillaan jätetty yli 700 kappaletta, ja niiden yhteissumma on noussut kuuteen miljoonaan euroon. Tekniikan edistämissäätiön toiminnan laajentuessa 1990-luvulla säätiön myöntämät stipendit noudattivat TES-rahoituksen yleistä kehityslinjaa: stipendien lukumäärä kasvoi melko tasaisesti, ja heti vuosituhannen taitteen jälkeen niitä myönnettiin parhaimmillaan 170 kappaletta vuodessa. Tämän jälkeen vuosittaiset stipendimäärät ovat olleet laskussa. Aivan viime aikoina rahoitusta on myönnetty 80 120 hakemukselle vuosittain. Kuvio 3. TESille osoitettujen hakemusten ja säätiön myöntämien apurahojen lukumäärä 2000 2013 800 700 600 500 400 300 200 100 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Stipendien lukumäärä Hakemusten lukumäärä Yksi keskeinen kehityslinja Tekniikan edistämissäätiön 2000-luvun apurahatoiminnassa on ollut, että rahoituksen saaminen säätiöltä on tullut koko ajan vaikeammaksi. Kun TES- stipendejä verrataan säätiön saamiin hakemuksiin, huomataan, että vuosituhannen alussa vielä 30 40 % hakemuksista sai rahoitusta. Viime vuosina hyväksyttyjen hakemusten osuus on ollut enää 14 16 %. Suurin vaikuttava tekijä muutoksen taustalla on ollut, että kiinnostus Tekniikan edistämissäätiön apurahoja kohtaan on kasvanut huomattavasti viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana: kun vuonna 2000 TESille lähetettiin 400 hakemusta, joiden yhteisarvo oli 1 940 000 euroa, niin vuonna 2013 luvut olivat 700 kpl ja 6 000 000 euroa. Toisin sanoen 2000-luvun alusta lähtien TESin hakijamäärä on lähes kaksinkertaistunut ja haetun rahoituksen määrä kolminkertaistunut. Reilussa kymmenessä vuodessa tapahtunut hakumäärien kasvu selittyy pitkälti suomalaisen tutkimuskentän laajentumisella. Jatko-opiskelijamäärät ovat olleet Suomessa kasvussa 1990-luvulta lähtien, mikä heijastuu suoraan myös valmistuneiden väitöskirjojen määrään. Vuonna 1990 Suomessa suoritettiin 48 tekniikan tohtorin tutkintoa, ja 2000 niitä valmistui 161 kappaletta. Vuonna 2010 valmistuneiden tutkintojen lukumäärä oli jo 318. 14 15

Kuvio 4. TESiltä haettu rahoitus ja säätiön myöntämä rahoitus 2000 2013 7000000 6000000 5000000 4000000 3000000 2000000 1000000 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Haettu rahoitus Myönnetty rahoitus Tekniikan edistämissäätiöön vuosittain tulevien hakemusten määrän kasvu osoittaa, kuinka säätiön toimintaan kohdistuu nykyään huomattavasti enemmän odotuksia kuin vielä vuosituhannen alussa. Huolimatta siitä, että TES on suurimman osan 2000-lukua kyennyt laajentamaan toimintaansa, niin säätiön ei ole ollut mahdollista kasvattaa rahoitusosuuttaan samassa suhteessa lisääntyneen kysynnän kanssa. Tässä tilanteessa Tekniikan edistämissäätiössä joudutaan tarkasti miettimään, millaista roolia säätiö haluaa ylläpitää tekniikan tukijana. Yksi Tekniikan edistämissäätiön stipendien lukumäärän pienentymiseen vaikuttanut tekijä liittyy muutokseen, joka on tapahtunut säätiön rahoituslinjauksissa. Viime vuosina TES on myönnöissään kasvattanut suurempien apurahojen osuutta: säätiön stipendeissä yli 10 000 euron suuruisten apurahojen osuus on ollut jo useamman vuoden kasvussa, ja ne muodostavat nykyään noin 15 % TESin myöntämistä stipendeistä. Kuvio 5. TES-stipendien osuudet eri suuruusluokissa 1990 2013 100 90 80 TES-stipendejä suuruusluokittain kuvaavassa kuviossa näkyy hyvin, kuinka Tekniikan edistämissäätiö on kuitenkin ennen kaikkea taho, joka kannustaa tekniikan tutkimusta ja alalle kouluttautumista. Viimeiset vuosikymmenet enimmillään 5 000 euron suuruiset kannustusapurahaluonteiset stipendit ovat muodostaneet selvän enemmistön säätiön rahoituksesta: 1990-luvulta lähtien niiden osuus on keskimäärin ollut 82 % kaikista vuosittaisista stipendeistä. Keskisuurten 5 000 10 000 euron apurahojen osuus on viime vuosina vakiintunut alle 10 %:iin. Tekniikan edistämissäätiön profiloituminen tekniikkaan erikoistuvien henkilöiden kannustajana ei niinkään heidän hankkeidensa kokonaisrahoittaja on herättänyt säätiön sisällä keskustelua siitä, kuinka perusteltu noudatettu rahoitusstrategia on: onko stipendiaateilla todella tarvetta pienille apurahoille ja kuinka hyvin osarahoittajan rooli palvelee TESin omaa etua? Mikä olisi tarkoituksenmukaisinta tekniikan eteenpäin viemisen kannalta? Käsillä olevan raportin valossa TESin toiminta on oikean suuntaista: suomalaisella tekniikan tutkimuksen kentällä on 2010-luvulla tarvetta säätiön harjoittamalle tukitoiminnalle. Käytännössä toiminta siis palvelee TESille määriteltyjä tehtäviä, eli edistää tekniikan alan koulutusta ja tutkimusta sekä parantaa teknisen toiminnan edellytyksiä Suomessa. Tämä tulee selvästi esiin TES-stipendiaattien keskuudessa suoritetussa kyselytutkimuksessa, jonka tuloksiin paneudutaan jäljempänä tarkemmin. TES-stipendien kohdistuminen Rahoitusmäärien ohella toinen keskeinen tekijä Tekniikan edistämissäätiön apurahatoiminnan yleisiä linjoja kuvattaessa on paneutua, mihin tarkoituksiin TES-rahoitusta on myönnetty. Kuviossa 6 TESin vuosina 1949 2012 myöntämät stipendit on ryhmitelty niiden käyttötarkoituksen mukaan. Liikkuvuuteen suunnattu rahoitus tarkoitettiin käytännössä ulkomaisiin konferensseihin osallistumiseen tai tutkimusvierailujen kustannusten kattamiseen. Tutkimusapurahat ovat olleet yksittäisten väitöskirjantekijöiden, jo tohtoroituneiden tai varttuneempien tieteenharjoittajien ja joissain tapauksissa myös tutkimusryhmien tutkimustyön tukemiseen suunnattua rahoitusta. Eri laitoksille suunnatut stipendit pitävät sisällään yliopistoille ja tutkimuslaitoksille tai suoraan jollekin niiden ainelaitokselle myönnettyä rahoitusta. Opiskeluapurahoja myönnetään Aalto-yliopiston ja Åbo Akademin kemian tekniikan perustutkinto-opiskelijoille, ja joukko muu tekniikka sisältää erityyppisiä tekniikkaan muuten liittyviä hankkeita (kirjaprojektit, rakennushankkeet, seminaarien järjestäminen, tunnustuspalkinnot). % 70 60 50 40 30 20 10 0 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1 5000 5000 10 000 yli 10 000 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Kun Tekniikan edistämissäätiön stipenditoimintaa tarkastellaan rahoituksen kohteen mukaan, tulee selvästi näkyviin, kuinka TES-rahoitus on vahvasti fokusoitunutta. Säätiön olemassaolon alkuvuosina 1940- ja 1950-lukujen taitteessa TES kohdisti käytössä olleet resurssinsa suurelta osin matkastipendeihin ja erilaisten tekniikkaan liittyneiden hankkeiden rahoittamiseen: niiden osuus vuosittaisista apurahoista oli 48 % ja 27 %, kun tutkimus (12 %) ja laitokset (13 %) joutuivat tyytymään selvästi pienempiin osuuksiin, eikä opiskelua rahoitettu lainkaan. Perustutkinto-opintoihin suunnatut opiskeluapurahat yleistyivät TESin toiminnassa kuitenkin 1960-luvulla, ja 1970-luvulla niistä oli muodostunut Säätiön toiseksi tärkein stipendiluokka, johon lukeutui joka neljäs myönnetty apuraha. 16 17

Kuvio 6. TES-rahoitus 1949 2013 stipendien kohteen mukaan 100 90 80 70 Vuosina 1965 1975 sähkötekniikka ja elektroniikka hyötyivät eniten Tekniikan edistämissäätiön toiminnasta. Melkein puolet säätiön apurahoista osoitettiin tuolle tekniikan lohkolle, jota alettiin Suomessa vähitellen kehittämään yhä enemmän ja joka vuosisadan lopulla oli noussut monilta osin kansainvälisesti korkealle tasolle. Esimerkiksi puunjalostus, jonka teollinen toiminta Suomessa oli vielä 1970-luvulla selvästi vahvemmalla pohjalla, joutui tyytymään näkyvästi pienempään osuuteen TES-apurahoista. % 60 50 40 30 20 Jo 1960- ja 1970-lukujen apurahamyönnöissä on nähtävissä yksi Tekniikan edistämissäätiön toimintalinjaus, jota säätiössä noudatetaan 2000-luvulla: vaikka apurahoja myönnetään eri tekniikan aloille pitkälti hakupaineen perusteella, niin myöntöjä painotetaan myös kulloisenakin hetkenä vallitsevan tilanteen mukaan jos teollisuus tukee jotain tekniikan tutkimuksen lohkoa avokätisesti, niin TES pyrkii suuntaamaan panostaan pienemmälle huomiolle jääville tekniikan lohkoille. Tässäkin kohdin Tekniikan edistämissäätiö pyrkii huomioimaan tekniikan kentällä vallitsevan tilanteen. 10 0 1949 51 1967 64 1972 74 1982 84 1992 94 2002 04 2011 13 Kuvio 8. TES-stipendien osuudet eri tekniikan aloilla 2003 2005 ja 2008 2010 18 Matkat Tutkimus Laitokset Perustutkinto-opinnot Muu 16 Tekniikan edistämissäätiön varhaiseen toimintaan liittyneestä monialaisuudesta huolimatta, säätiö on ennen kaikkea ollut teknis-tieteellisen tutkimuksen rahoittaja. TES-rahoituksen painopiste muuttui jo 1960-luvulle tultaessa, ja tutkimukseen suunnatun rahan osuus kokonaispotista kasvoi aina 2000-luvun alkuun asti. Viimeisten vuosikymmenien aikana säätiön toiminta on vakiintunut nimenomaan tutkimuksen tukemiseen, ja siihen tarkoitukseen on 2010-luvulla myönnetty jo 80 85 % TESin stipendeistä muiden apurahatyyppien osuuden jäädessä vähäiseksi. Tekniikan yleisenä tukisäätiönä TES huomioi rahoituksessaan kaikki tekniikan osa-alueet. Tämä tarkoittaa, että vuosittain säätiö vastaanottaa kirjavan joukon hakemuksia sekä rahoittaa hyvin erityyppisiä hankkeita. Sekä Suomessa että muualla tekniikan kenttä on laajentunut huomattavasti viimeisten kuuden vuosikymmenen aikana. Tämä näkyy selvästi myös TES-rahoituksen jakautumisessa eri tekniikan aloille: kun 1960- ja 1970-luvuilla TES myönsi rahoitusta kuudessa eri kategoriassa, niin nykyään apurahoja myönnetään kaikkiaan kolmessatoista eri tekniikan luokassa. 14 12 10 % 8 6 4 2 0 Fysiikka ja matematiikka Tietoliikennetekniikka Tietotekniikka Elektroniikka Sähkö- ja energiatekn. Kone- ja valmist.tekn. Materiaalitekniikka Kemian tekniikka 2003 2005 2008 2010 Puunjalostustekniikka Rakennus- ja yhdysk. Teollisuustalous Muu tekniikka matiikka Kemian opiskelijat Kuvio 7. TES-rahoituksen osuudet eri tekniikan aloilla 1965 1975 50 45 40 35 Myös 2000-luvulla sähköön ja elektroniikkaan liittyvillä aiheilla on keskeinen asema TES-tuen saajien keskuudessa. Fysiikkaan ja matematiikkaan liittyneiden hakemusten osuus on useimpina vuosina ollut suurin apurahaluokka, jota tietoliikennetekniikka, tietotekniikka, elektroniikka sekä sähkö- ja energiatekniikka ovat seuranneet. Myös kemian tekniikan sekä kemian opiskelijoiden tukemisella on keskeinen sija TESin toiminnassa % 30 25 20 15 10 5 0 Kemia Kone- ja metalli Puunjalostus Rakennus Sähkö ja elektoniikka Sekalaiset 1965 1970 1975 18 19

TES-stipendiaatit Tekniikan edistämissäätiön varhainen toiminta kytkeytyi vahvasti Teknilliseen korkeakouluun. TES muun muassa rahoitti Otaniemi-hanketta, ja useat TKK:n entiset ja nykyiset professorit ovat olleet mukana säätiön toiminnassa. TES ei kuitenkaan enää pitkään aikaan ole ollut minkään yksittäisen yliopiston tukisäätiö, vaan se tukee eri puolilla Suomea tapahtuvaa tekniikan tutkimusta. Tekniikan edistämissäätiön toiminta-ajatuksen mukaisesti säätiön apurahat ovat 2000-luvulla painottuneet niihin suomalaisiin yliopistoihin, joissa keskitytään tekniikkaan. Aalto-yliopiston, Tampereen ja Lappeenrannan teknillisten yliopistojen, Oulun yliopiston sekä Åbo Akademin yhteinen osuus TES-apurahoista on vuodesta 2003 lähtien ollut 90 %. Muihin yliopistoihin on tullut lähinnä yksittäisiä myöntöjä sellaisille henkilöille, jotka työskentelevät tekniikkaan liittyvien teemojen parissa. Kuvio 9. TES-apurahat yliopistoittain 2003 2013 60 50 40 Tekniikka on perinteisesti ollut miespainotteinen ala, jossa naisten osuus opiskelijoista ja tutkijoista on kasvanut hitaammin kuin vaikka humanistisilla tieteenaloilla: vuonna 2012 teknillistieteellisten koulutusalojen opiskelijoista 22 % ja tohtorintutkintoa suorittavista 29 % oli naisia. Humanistisilla koulutusaloilla vastaavat osuudet olivat 74 % ja 67 %. Vuodesta 2010 lähtien Tekniikan edistämissäätiön rahoittamista stipendiaateista naisten osuus on ollut 29 %. Vajaa kolmannes TESrahoitetuista on siis ollut naisia, mikä vastaa heidän osuuttaan tekniikkaan erikoistuvien nuorten tutkijoiden joukossa. Taulukko 4. Ulkomaalaisten TES-stipendiaattien osuus 2003 2013 2003...3 % 2004...8 % 2005...7 % 2006...8 % 2007...7 % 2008...8 % 2009...12 % 2010...13 % 2011...21 % 2012...20 % 2013...15 % Tekniikan edistämissäätiöllä on myös pitkä kokemus suomalaisen tekniikan opetuksen ja tutkimuksen kansainvälistämisestä. Sen lisäksi, että TES on aina tukenut suomalaistutkijoiden ja insinöörikunnan opintomatkoja ulkomaille, säätiö on myös rahoittanut maassa opiskelevia ulkomaalaisia. 1960-luvulla TES muun muassa vastasi Teknillisen korkeakoulun kansainvälisille opiskelijoille suunnatuista apurahoista, kunnes toiminta 1972 siirtyi Ulkoasianministeriön hoidettavaksi. % 30 20 10 Vuosituhannen taitteen jälkeen ulkomaalaisten opiskelijoiden ja tutkijoiden osuudet TES-apurahoissa ovat nousseet selvästi: 2010-luvulla kansainvälisille hakijoille on myönnetty jo 17 % apurahoista. Tekniikan edistämissäätiön apurahamyöntöjen kansainvälistymisen taustalla on ollut osaltaan ulkomaisten hakemusten lisääntyminen. Samaan aikaan säätiössä on myös päätetty tukea Suomen rajojen ulkopuolelta tulevia henkilöitä aikaisempaa enemmän. Ulkomaisilla opiskelijoilla ja tutkijoilla on siis tänä päivänä tärkeä sija TES-stipendiaattien joukossa, mikä edesauttaa kansainvälisen osaamisen päätymistä Suomeen. 0 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Aalto-yliopisto Tampereen teknillinen yliopisto Oulun yliopisto Lappeenrannan teknillinen yliopisto Åbo Akademi Jyväskylän yliopisto Helsingin yliopisto Turun yliopisto Itä-Suomen yliopisto Muu Tekniikan yliopistoista Aalto-yliopisto on hyötynyt eniten TESin apurahoista. Viimeisen kymmenen vuoden aikana 47 % apurahoista on myönnetty Aalto-yliopistosta tuleville opiskelijoille ja tutkijoille. Samana aikana Tampereen ja Lappeenrannan teknillisten yliopistojen osuudet stipendeistä ovat olleet 18 % ja 8 %, Oulun yliopiston 13 % ja Åbo Akademin 4 %. Huolimatta Aalto-yliopiston tutkijoiden dominoivasta osuudesta, TES-stipendien myöntömäärät ovat noudatelleet melko tarkasti eri yliopistoista Tekniikan edistämissäätiölle tulleiden apurahahakemusten osuuksia. Varsinainen työskentely tapahtuu tutkijakoulun sekä yrityksen kustantaman palkan turvin, mutta apuraha on helpottanut konferenssimatkoille sekä tutkijavaihtoon lähtemistä, sekä yleisemmällä tasolla kannustanut tekemään väitöskirjaa. Olen ajatellut apurahaa myös eräänlaisena korvauksena ylitöistä, joita ei tutkimustyössä muuten korvata. TES-stipendiaatti 2012 Taulukko 3. Naisten osuus TES-stipendiaateista 2003 2013 2003... 28 % 2004... 31 % 2005... 23 % 2006... 32 % 2007... 26 % 2008... 28 % 2009... 29 % 2010... 39 % 2011... 25 % 2012... 21 % 2013... 32 % 20 21

TES muuttuu suomalaisen yhteiskunnan mukana Tekniikan edistämissäätiön olemassaolon aikana suomalainen tutkimus, tekniikka ja teollisuus ovat läpikäyneet suuren murroksen. Viimeksi kuluneiden noin seitsemän vuosikymmenen aikana Suomi muuttui maatalousvaltaisesta maasta tietoyhteiskunnaksi, jossa tutkimuksella ja tekniikalla on huomattavasti suurempi rooli. Toiminnallaan TES on ollut osaltaan edesauttamassa tuota kehitystä. Samaan aikaan suomalaisen yhteiskunnan muutos on heijastunut myös TESin toimintaan ja siihen, millaiseksi säätiön rooli tekniikan tukijana on muotoutunut 2010-luvulle tultaessa. Tekniikan edistämissäätiön toiminnan käynnistyessä 1900-luvun puolivälissä Suomessa ei vielä harjoitettu keskitettyä tiede- ja teknologiapolitiikkaa. Tuolloin vasta ryhdyttiin toimiin suomalaisen tutkimusjärjestelmän parantamiseksi. Yliopistojen toiminnan ja tutkimuksen edellytysten kehityslinjoja hahmotellut Linkomiehen komitea, vuoden 1966 yliopistolaki, Suomen itsenäisyyden juhlarahaston (Sitran) perustaminen 1967 sekä uuden Suomen Akatemian synty 1969 ovat esimerkkejä siitä, miten valtiovalta pyrki oloja kehittämään. Valtion muuttunut rooli tutkimuksen tukijana näkyi myös tieteen, tekniikan ja taiteen rahoituksessa: vuonna 1968 valtion tuki kulttuurille oli ensimmäistä kertaa suurempi kuin yksityisten säätiöiden ja rahastojen antama panos. 1970-luvulta lähtien tieteen ja tekniikan rahoitus onkin Suomessa hoidettu ensisijaisesti valtion toimesta. Valtiollisella tasolla tapahtunut muutos, joka viimeisen puolen vuosisadan aikana on tapahtunut suhtautumisessa tieteeseen ja tutkimukseen, ilmenee hyvin siinä, miten tutkimus- ja kehittämistoimintaan on valtion taholta osoitettu rahoitusta: kun sen osuus vuonna 1969 oli vain 0,8 % bruttokansantuotteesta, niin 1989 luku oli 1,8 % ja 1999 3,2 %. 2010-luvulla t&k-menojen osuus bruttokansantuotteesta on liikkunut jo 4 % tuntumassa. Luvut kuvastavat hyvin, kuinka Suomesta tuli 1900-luvun jälkipuolella tutkimukseen ja teknologiaan vahvasti orientoitunut yhteiskunta, jossa niihin sijoitettu panos oli huippuluokkaa maailmassa. Suomalaisen tutkimusrahoituksen nykytilaa kuvaa, että vuonna 2012 suomalaisen tieteen tärkein rahoittajataho Suomen Akatemia rahoitti tutkimusta yhteensä 327 miljoonalla eurolla, josta luonnontieteiden ja tekniikan osuus oli 104 miljoonaa euroa. Samaan aikaan toinen keskeinen tekniikan tukija, Tekes rahoitti tutkimus- ja kehityshankkeita yhteensä 570 miljoonalla eurolla. Tutkimusmäärärahojen kasvun ohella myös suomalainen yliopistosektori on paisunut kuudessakymmenessä vuodessa. 1900-luvun puolivälissä maan korkeakoulut työllistivät yhteensä tuhat tieteentekijää, jotka vastasivat 14 000 opiskelijan koulutuksesta. Seuraavina vuosikymmeninä niin opiskelijoiden kuin tutkijoidenkin määrät lähtivät nopeaan kasvuun: kun lukuvuonna 1966 1967 Suomessa oli 42 000 korkeakouluopiskelijaa, niin 1970-luvun puolivälissä heitä oli jo yli 75 000. Vuosisadan lopussa opiskelijoita oli jo 152 000, ja tämän opiskelijajoukon koulutuksesta vastasi melkein 12 000 opettajaa ja tutkijaa. Tällä hetkellä (2014) Suomessa toimii yhteensä 14 yliopistoa, joista seitsemässä opetetaan ja tutkitaan tekniikkaa. Kaiken kaikkiaan yliopistoissa koulutusta saa noin 114 000 opiskelijaa, joista 33 000 on teknillistieteellisillä aloilla. Yliopistosektori työllistää noin 18 000 opetus- ja tutkimushenkilöä, joista 4 700 toimii teknillistieteellisillä aloilla. Samaan aikaan, kun tieteen maailma oli muutoksen tilassa 1900-luvun toisella puoliskolla, myös kotimainen teknologiaosaaminen ja teollisuus kokivat mullistuksen. Innovaatiotoiminnassaan aikaisemmin yleisesti ottaen laiskat suomalaisyritykset alkoivat 1960-luvulla panostaa voimakkaammin itsenäiseen tutkimus- ja kehitystyöhön. Konkreettisesti tämä näkyi muun muassa siinä, että tuolloin yrityksille alettiin myöntää ensi kerran enemmän patentteja kuin keksintöjensä oikeuksia suojanneille kotimaisille yksityishenkilöille. Vuonna 2013 yritysten osuus suomalaisille patentinhakijoille myönnetyistä patenteista oli jo 89 %. Patenttitilastot kuvaavat hyvin sitä yleistä kehityskulkua, joka kotimaisessa teknologiaosaamisessa tapahtui 1900-luvun toisella puoliskolla. Tuolloin suomalaisten patentointia dominoi pitkään erilaisiin työmenetelmiin, -koneisiin ja -välineisiin sekä kulkuneuvoihin liittyneet keksinnöt. Useilla aloilla patentointi lisääntyi melko tasaisesti, mikä osaltaan kertoo kansallisen teknologiapanoksen kasvusta. Hyvä esimerkki tästä on paperin valmistukseen liittynyt tekniikka, jonka kohdalla vuosittain patentin suojan saaneiden keksintöjen määrä kymmenkertaistui 50 vuodessa. Suurin muutos suomalaisessa teknologiaosaamisessa tapahtui sähkötekniikassa. Alalla, jossa oltiin perinteisesti oltu riippuvaisia maahantuonnista ja jossa kotimainen innovaatiotoiminta oli vähäistä. Aivan 1900-luvun lopulla sähkötekniikka nousi kuitenkin selvästi suurimmaksi patentoinnin alaksi suomalaisten keskuudessa. Suurin tekijä tässä muutoksessa oli tieto- ja viestintätekniikan (ICT) sektorin esiin nousu ja nopea kehitys, joka alalla tapahtui erityisesti 1990-luvulla. Sähkötekniikka oli avaintekijä myös siinä suuressa murroksessa, joka tapahtui suomalaisen teollisuuden rakenteessa vuosisadan loppupuolella. Toisen maailmansodan jälkeen suomalaisen teollisuuden kivijalkoina toimineet puunjalostusteollisuus ja metalliteollisuus säilyttivät tärkeän aseman aina 1900-luvun lopulle saakka. Tuolloin niiden rinnalle, ja usein ohi nousivat elektroniikkaan sekä tieto- ja viestintätekniikan erikoistuneet yritykset, jotka synnyttivät Suomessa ennen kokemattoman teknologia-aallon, joka jätti pysyvän jäljen yhteiskuntaan. Laajempi yhteinen nimittäjä siinä murroksessa, joka suomalaisessa teknologiaosaamisessa tapahtui 1900-luvun lopulta alkaen, liittyy tutkimusintensiivisten tekniikan alojen esiinmarssiin. Useille viime vuosikymmeninä Suomessa esiin nousseille teollisuusyrityksille on yhteistä, että ne edustavat tutkimuspainotteisia aloja. Muiden muassa sähkötekniikassa ja bioteknologiassa korkeasti koulutettu ja osaava työvoima vastaa uusista innovaatioista, usein kiinteässä yhteistyössä yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa. 22 23

TESin toiminta osana suomalaisen tutkimuksen ja tekniikan kehitystä Edellä kuvatut suomalaista tiedettä ja teknologiaa sekä samalla koko yhteiskuntaa 1900-luvun jälkipuolella ravistelleet muutokset ovat heijastuneet myös Tekniikan edistämissäätiön toimintaan. TES toimii nykyään hyvin erilaisessa ympäristössä kuin 1960-luvulla, mikä vaikuttaa suoraan säätiön toimintamahdollisuuksiin ja rooliin tekniikan tukijana. TES syntyi kansallisesti kiperässä tilanteessa ja ajankohdassa, jossa tieteen ja teknologian merkitystä alettiin vasta vähitellen nostaa esiin yhteiskunnan hyvinvoinnin taustalla. Ja vaikka valtio kasvatti osuuttaan tutkimuksen rahoituksessa 1960-luvulla, niin vielä tuolloin tekniikka jäi esimerkiksi humanististen tieteiden jalkoihin: Valtion niukkaa panostusta osoitti se, että [Suomen Akatemian] Teknistieteellisen toimikunnan alan t&k-toiminnan kokonaismenoista oli 1960-luvulla pienempi kuin minkään muun toimikunnan rahoitusosuus omalla alallaan. Tekniikan edistämissäätiöllä olikin poikkeuksellinen asema Suomessa säätiön toiminnan kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana. Se paikkasi huomattavalla tavalla aukkoa, joka syntyi valtion puutteellisesta kyvystä tukea tekniikkaa. Tämä tulee esiin useammassa kansallisesti tärkeässä hankkeessa, jotka toteutettiin TESin tuella 1950- ja 1960-luvuilla. Kun suomalaisen teknillisen opetuksen ja tutkimuksen infrastruktuuria rakennettiin 1950-luvulla, niin TES oli työssä mukana: Teknologian tutkimuskeskus VTT ja Teknillinen korkeakoulu saivat TESiltä varoja tutkimukseen, mutta myös laitteistojen ja kirjallisuuden hankintaan. Samoihin aikoihin säätiö tuki toistuvasti Otaniemen rakennusrahastoa sekä tuleville insinöörisukupolville hyvin tärkeää teekkarikylähanketta. Toimintansa varhaisessa vaiheessa Tekniikan edistämissäätiöllä oli keskeinen rooli myös kansallisesti tärkeiden tutkimus- ja teknologiahankkeiden käynnistäjänä. 1950-luvun puolivälissä TES osallistui suomalaisten atomitutkimuksen tukemiseen säätiöön perustetun atomitekniikan erikoisrahaston kautta. Rahaston avulla edistettiin ensiaskeliaan ottavaa atomiteknistä tutkimus- ja koulutustoimintaa sekä tuettiin atomitekniikan hyväksikäyttöä. TESiin perustetun automatisointirahaston kautta taas pyrittiin ensisijaisesti tukemaan ensimmäisen suomalaisen tietokoneen ESKOn (Elektroninen Sarja-KOmputaattori) valmistusta. Kuvaavin esimerkki, joka havainnollistaa Tekniikan edistämissäätiön varhaista roolia keskeisenä kansallisen tason toimijana, liittyy televisiotoiminnan aloittamiseen Suomessa 1950-luvun puolivälissä. Vielä vuosikymmenen alussa Yleisradio ei ollut halukas panostamaan liikkuvaan kuvaan, ja televisiotoimintaa alettiinkin kehittää Radioinsinööriseuran televisiokerhon piirissä yhteistyössä Teknillisen korkeakoulun ja Yleisradion kanssa. Syksyllä 1954 televisiokerholaiset rakensivat ja hankkivat televisiolähetyksissä tarvittavaa laitteistoa, ja jo huhtikuussa 1955 voitiin tehdä ensimmäinen koelähetys. Pian tämän jälkeen, toukokuun 24. päivä oli vuorossa ensimmäinen julkinen tv-lähetys Suomessa. Noin puoli vuotta ensimmäisen TV-lähetyksen jälkeen Tekniikan edistämissäätiöltä tiedusteltiin halukkuutta lähteä rahoittamaan käynnistynyttä televisiotoimintaa. Ehdotukseen suostuttiin, ja 1956 alussa säätiöön perustettiin erikoisrahasto televisiotoiminnan kehittämiseksi. Koska Yleisradio ei ollut vieläkään halukas sitoutumaan televisiotoimintaan, Tekniikan edistämissäätiöstä muodostui tärkein rahoittajataho, jonka ansiosta säännölliset tv-lähetykset saatiin aloitettua Suomessa keväällä 1956. Säätiön asemasta kertoo, että Suomen ensimmäisen televisiokanavan nimeksi tuli TES-TV (1960 lähtien Tesvisio). Vuonna 1964 Tesvisio sulautui osaksi Yleisradiota, ja 1965 se katosi lopullisesti suomalaiselta tv-kentältä. 1960-luvun jälkeen Tekniikan edistämissäätiön rooli tekniikan tukijana muuttui. Vähentyneet lahjoitusmäärät huolestuttivat säätiön hallitusta 1970-luvun alussa, ja TES alkoikin menettää asemaansa suurten tutkimushankkeiden ja kansallisesti tärkeiden teknologiaprojektien tukijana. Säätiön heikentyneet mahdollisuudet rahoittaa tekniikkaa näkyi muun muassa siinä, että vuotuiset apurahojen myöntömäärät laskivat selvästi 1970-luvulta lähtien. Tästä huolimatta TESin toiminta jatkui vakiintuneiden käytäntöjen mukaisesti: säätiö myönsi apurahoja lähinnä tekniikan tutkijoille ja tutkimusryhmille. Myös TESin yhteistyö muiden säätiöiden kanssa otti ensi askeliaan: keväällä 1971 Tekniikan edistämissäätiö oli mukana yhdessä Suomen Kulttuurirahaston kanssa perustamassa Keksintösäätiötä, joka jo neljän vuosikymmenen ajan on tukenut suomalaisia keksintötoimintaa. Vielä toukokuussa 1969 vuorineuvos Paavo Honkajuuri saattoi todeta Tekniikan edistämissäätiön apurahajakotilaisuudessa, että säätiön kautta on ensisijaisesti pyritty tukemaan pitkäjänteisiä tutkimusohjelmia ja teknillis-tieteellisesti korkeatasoisia tavoitetutkimuksia. Tilanne oli kuitenkin pian toinen. 1980-luvun alkuun tultaessa säätiön sisällä huomattiin, ettei TESillä ollut enää mahdollista rahoittaa suuria tutkimushankkeita. Nyt niiden resursoinnista vastasivat valtiolliset tutkimusrahoituksen instrumentit, etunenässä Suomen Akatemia ja Tekes. Seurauksena ollut Tekniikan edistämissäätiön tukitoiminnan uudelleen suuntaaminen tarkoitti käytännössä, että säätiö alkoi panostaa yhä enemmän nuoriin ja lahjakkaisiin tekniikan tutkijoihin. Kannustus- liikkuvuus- ja tutkimusapurahojen myöntämällä TESistä tuli ennen kaikkea väitöskirjaa tekeviä nuoria tutkijoita tukeva säätiö. Tämä painotus on jatkunut 2010-luvulle saakka. Osana edellä mainittua muutosta TES-rahoituksessa alettiin 1980-luvun puolivälissä kiinnittää enemmän huomiota nuorenpolven tutkijoiden liikkuvuuden lisäämiseen. Tätä varten TESiin perustettiin Tekniikan ylioppilaiden kansainvälistämisen erikoisrahasto. Uusi painotus oli yhdellä tapaa paluu säätiön juurille: TESin ensimmäisinä toimintavuosina noin puolet apurahoista oli ollut matkastipendejä, mutta 1900-luvun loppupuolella niiden osuus vakiintui 10 % tuntumaan kaikista apurahoista. Kun Suomen talous kangerteli 1990-luvun alussa, Tekniikan edistämissäätiön rahoituksen painopistealueita muutettiin jälleen. Lama-ajan iskiessä Suomeen TESissä tehtiin päätös apurahojen määrän kasvattamisesta. Rahoitusta suunnattiin erityisesti nuorille tutkijoille ja niille aloille, joita muut tahot eivät niinkään rahoittaneet. Tämä oli yksi monista kerroista, kun TES on toiminnassaan pyrkinyt aktiivisesti huomioi- 24 25

maan vallitsevan yhteiskunnallisen tilanteen ja painottamaan rahoitustaan erityisesti tukea tarvitseville. 1990-luvun alkupuolella myös Tekniikan edistämissäätiö itse oli haastavan tilanteen edessä. Johtuen pitkälti TESin heikentyneistä mahdollisuuksista tukea tekniikkaa, säätiö oli menettänyt asemaansa suomalaisena tekniikan tukijana. Vuosikymmenen alussa TESin sisällä päätettiinkin ryhtyä toimiin säätiön tunnettavuuden parantamiseksi. Tehtävää helpotti se, että 1990-luku oli TESille taloudellisesti hyvää aikaa. Onnistuneen varainhoidon ansiosta säätiön vuosittaisia myöntömääriä voitiin kasvattaa huomattavasti: kun vuosikymmenen alussa apurahamyönnöt olivat alle 300 000 euroa vuodessa, niin säätiön 50-vuotisjuhlavuonna 1999 tekniikkaa voitiin tukea yli miljoonalla eurolla. Apurahat toimivat väitöskirjatyöntekijöille erittäin hyvänä kannustimena, koska niiden rahallinen merkitys on tärkeä tutkijoiden yleiseen heikkoon palkkatasoon nähden. Useat väitöskirjatyöntekijät ovat jo perheellisiä ihmisiä, joilla menot ovat ns. normaalien palkansaajien tasoa. TES-stipendiaatti 2011 Säätiön talouden suotuisa kehitys jatkui vuosituhannen taitteen yli ja aina viime vuosiin asti, jolloin heikentynyt kansainvälinen taloustilanne on heijastunut myös Tekniikan edistämissäätiöön. Tästä huolimatta TES on säilyttänyt asemansa merkittävänä suomalaisena tekniikan tukijana, joka rahoittaa yksittäisiä tekniikan tutkijoita enemmän kuin muut säätiöt. 2000-luvulla TES on myös entisestään tiivistänyt yhteistyötään muiden suomalaissäätiöiden kanssa. Hyvä esimerkki tästä ovat Säätiöiden post doc -pooli ja professoripooli. Niiden kautta TES on ollut mukana luomassa uutta rahoitusinstrumenttia hiljattain väitelleiden tutkijoiden työllistämiseksi ja erityisesti näiden kansainvälisen liikkuvuuden edistämiseksi sekä professorien tutkimusmahdollisuuksien parantamiseksi. Mutta millainen 2010-luvun Tekniikan edistämissäätiö tarkemmin ottaen on varhaiseen TESiin verrattuna? Miten säätiön rooli tekniikan tukijana on muuttunut? Kun Tekniikan edistämissäätiö syntyi, se oli tiiviissä yhteydessä Teknilliseen korkeakouluun ja Teknologian tutkimuskeskus VTT:hen. Tänä päivänä TES taas on erityisesti suomalaisten tekniikan yliopistojen säätiö. Samaan aikaa TESin toiminnassa on myös vahva kansainvälinen ulottuvuus: parhaimmillaan joka viides TES-apuraha on 2010-luvulla myönnetty ulkomaisille stipendiaateille. 2010-luvulla Tekniikan edistämissäätiö on ennen kaikkea yksittäisten uransa alkupuolella olevien tutkijoiden tukija. TES ei enää ole professoreiden ja näiden tutkimusprojektien rahoittaja tai kansallisesti merkittävien teknologiahankkeiden läpiviejä. Niiden kustannukset katetaan nyt pääsääntöisesti valtion budjetista tai EU:n tutkimusohjelmien kautta. Suurin ero Tekniikan edistämissäätiön varhaisen ja nykyisen toiminnan välillä liittyykin muutoksiin siinä, miten tiede- ja teknologiarahoitus on Suomessa järjestetty. Toisin kuin 1950-luvulla, nykyään TES kuten muutkin kulttuuria, tekniikkaa ja tiedettä rahoittavat säätiöt on valtion tiede- ja teknologiarahoitukselle alisteinen lisäresurssi. Omalla toiminnallaan TES täydentää tutkimusrahoituksen aukkopaikkoja ja tarjoaa lisämahdollisuuksia tutkijoiden työlle sekä tieteellisellä uralla etenemiselle. Yhteiskunnan muuttuessa myös Tekniikan edistämissäätiön toiminnan profiili on muuttunut oleellisesti 65 vuodessa. Tästä huolimatta TES on säilyttänyt asemansa tärkeänä tekniikan tukijana, jonka toimintamuodot 2010-luvulla vastaavat siihen tarpeeseen, jota tekniikan kentällä on. 26 27

3. TES-RAHOITETTUJEN NÄKÖKULMA SÄÄTIÖN TOIMINTAAN Kun halutaan tietoa yksittäisen säätiön stipenditoiminnan vaikutuksista, konkreettisimpia vastauksia voivat tarjota ne tahot, joita säätiö on tukenut. Tämän vuoksi Tekniikan edistämissäätiön toiminnan vaikuttavuutta tarkasteltaessa on lähestytty myös TES-stipendiaatteja, joilla on ollut mahdollisuus arvioida säätiön toimintaa ja sen soveltuvuutta 2010-luvun tarpeisiin. Vuoden 2013 kuluessa suoritetussa kyselytutkimuksessa keskityttiin vuosien 2009 2012 TESstipendiaatteihin. Sähköpostin avulla suoritetussa kyselyssä tavoitettiin kaikkiaan 378 säätiön rahoitusta saanutta henkilöä, joista kyselyyn vastasi yhteensä 97 henkilöä, mikä edustaa 21 % kaikista TES-apurahan kyseisellä ajanjaksolla saaneista henkilöistä. Kyselyssä paneuduttiin henkilöiden saamaan TES-rahoitukseen ja sen käyttöön, stipendiaattien myöhempään urakehitykseen sekä heidän kokemuksiinsa koskien Tekniikan edistämissäätiötä. TESin stipenditoiminnan vaikuttavuuden arvioinnin kannalta toteutettu kysely oli ensiarvoisen tärkeä. Sen tulokset tarjoavat konkreettisia esimerkkejä siitä, millaisia aikaansaannoksia TESin tuella on viime aikoina saavutettu, millaiselle tuelle tutkimuksen kentällä on nykyään tarvetta ja millainen kuva säätiöstä vallitsee tekniikan tutkimuksen parissa työskentelevien keskuudessa. Tekniikan edistämissäätiön näkökulmasta tulokset ovat rohkaisevia. Säätiön toiminta saa stipendiaateilta kiitosta, mutta myös parannusehdotuksia esitetään. TES-stipendit ovat tärkeitä projektien toteutumisen kannalta Kuten edellä on tullut jo esiin, vakiintuneessa toimintamallissaan Tekniikan edistämissäätiö on keskittynyt jakamaan melko pieniä, kannustusapurahaluonteisia stipendejä, jotka käytännössä mahdollistavat maksimissaan muutaman kuukauden täyspäiväisen työskentelyn. Tämä tarkoittaa, että TES toimii pitkälti erilaisten hankkeiden osarahoittajana ja vain harvoin säätiö vastaa tukemiensa projektien kustannuksista kokonaisuudessaan. Yleisesti tekniikan tukemiseen keskittyneelle säätiölle, jollainen TES säädekirjansa mukaisesti on, tällainen rooli voi kuitenkin olla sopiva ja ajanmukainen. TES-rahoituksen osuus tutkimushankkeen kokonaisbudjetista 0 20 %...78 % 20 40 %...8 % 40 60 %...3 % 60 80 %...4 % 80 100 %...7 % Kyselyyn vastanneiden tutkijoiden tutkimushankkeissa 78 % TESin osuus hankkeen kokonaisbudjetista on ollut enintään 20 %. Vain 7 % tapauksista säätiö on ollut tutkimuksen pääasiallinen rahoittaja. Suurimman rahoitusvastuun projekteista ovat kantaneet stipendiaattien kotiyliopistot sekä eri tutkijakoulut, kun taas tekniikkaan erikoistuneiden tukiorganisaatioiden Tekesin ja Sitran osuus on ollut samaa luokkaa TESin kanssa. Muut säätiöt kuin TES ovat osallistuneet stipendiaattien tukemiseen vain vähän. 28 29

Tutkimuksen pääasiallinen rahoittaja Yliopisto...24 % Suomen Akatemia...8 % TES...12 % Muu yksityinen säätiö...2 % Tekes / Sitra...13 % Yritys...6 % Tutkijakoulu...26 % Muu...9 % Huolimatta Tekniikan edistämissäätiön melko pienestä roolista stipendiaattien hankkeiden rahoituksessa, enemmistö (64 %) vastaajista katsoo, että TES-rahoituksen merkitys tutkimuksen toteutuksessa on ollut tärkeä tai erittäin tärkeä. Selvä vähemmistö (13 %) on sitä mieltä että TESrahoitus on ollut hankkeen kannalta vähän tai ei lainkaan tärkeää. Toisin sanoen TES-stipendejä pidetään arvossa, vaikka ne eivät riitäkään tutkimusten läpiviemiseen. Arvio TES-rahoituksen merkityksestä tutkimushankkeen toteutuksessa Erittäin tärkeä / tärkeä...64 % Jonkin verran tärkeä...24 % Vähän / ei lainkaan tärkeä...13 % Stipendiaattien vastaukset viittaavat vahvasti siihen, että Tekniikan edistämissäätiön viime vuosina noudattama rahoitusstrategia on ollut pääsääntöisesti asianmukainen. Välittömille korjausliikkeille eri stipendimuotojen painotuksissa ei rahoitettujen henkilöiden puolelta ole ilmennyt tarvetta. Mutta miksi stipendiaatit sitten pitävät TESiltä saamaa, yleensä melko pientä apurahaa niin merkittävänä? Keskeisiä syitä tähän, jotka toistuvat kyselyn vastauksissa, on kaksi: 1. stipendit kaventavat sitä palkkaeroa, joka vallitsee nuoren tutkijan ja yksityisellä puolella työskentelevän ikätoverin välillä ja 2. TES-stipendit lisäävät työmotivaatiota. Vastaajat muotoilevat asian muun muassa seuraavasti: Kannustusapurahojen tarkoituksena on kannustaa jatko-opiskelijoita väitöskirjan tekemisessä. Koska akateemisessa maailmassa palkat ovat pieniä /ylityökorvauksia ei makseta/ jne. niin kannustusapurahoilla on mielestäni iso merkitys opiskelijoiden motivoinnissa niin rahallisesti kuin henkisesti (joku muukin taho arvostaa ko. tutkimusta). Yliopistoilla on vaikeaa kilpailla firmojen kanssa parhaista tyypeistä koska yliopisto ei voi maksaa lähellekään sitä palkkaa mitä firmat maksaa. Apurahojen avulla palkasta tulee OK. Hyväksytty hakemus ja saatu rahoitus antoi itseluottamusta, että projekti kannattaa tehdä ja että tiedeuraa pystyy rahoittamaan/edistämään omalla panoksella. Merkittävä taustatekijä siinä, että kannustusapurahoja arvostetaan jatko-opiskelijoiden keskuudessa, näyttää löytyvän suomalaisen tiederahoituksen riittävästä tuesta tekniikan alan jatko-opinnoille. Sitä, kuinka hyvin tekniikan alan jatko-opintoihin on ollut 2000-luvulla rahoitusta tarjolla, ei toistaiseksi ole Suomen osalta selvitetty tarkemmin. Tästä huolimatta merkit viittaavat siihen, että rahoituksen puute ei yleisesti ottaen ole kuluneen vuosikymmenen aikana muodostunut todelliseksi esteeksi tekniikassa tohtoroitumiselle. Jatko-opiskelijoiden keskuudessa on siis ollut tarvetta juuri kannustusapurahaluonteiselle tuelle. Huolimatta siitä, että kannustusapurahat muodostavat enemmistön säätiön stipendeistä, Tekniikan edistämissäätiö ei kuitenkaan ole pelkästään tekniikkaan liittyvän toiminnan kannustaja. Joka vuosi TES myöntää hakijoille myös rahoitusta, joka mahdollistaa pidempiaikaisen, maksimissaan yhden vuoden mittaisen työskentelyn. Kun mukaan luetaan Post doc -poolin kautta myönnetty rahoitus, arvoltaan suurempia TES-apurahoja (yli 10 000 ) on viime vuosina myönnetty keskimäärin yli kymmenen kappaletta. Jossain tapauksissa ne ovat olleet ratkaisevassa asemassa tutkijanuran jatkumisessa: TES-apuraha on mahdollistanut urani jatkumisen tutkijana TTY:llä. Vuosien 2009 2012 TES-stipendiaattien näkemyksiä Tekniikan edistämissäätiön tukitoiminnan merkityksestä: Kuinka hyvin seuraavat väittämät kuvaavat TES-stipendin merkitystä tutkimushankkeelle hyvin / melko hyvin ei hyvin / ei huonosti huonosti / melko huonosti Stipendi helpotti tutkimushankkeen käynnistämistä 37 % 21 % 42 % Stipendi helpotti tutkimushankkeen viimeistelyä 46 % 21 % 33 % Stipendi auttoi tutkimushankkeen valmistumista 71 % 12 % 17 % Stipendi oli tärkeä lisä muualta tulleeseen perusrahoitukseen 79 % 6 % 15 % Stipendillä ei ollut merkitystä hankkeen valmistumisen kannalta 18 % 10 % 72 % Stipendi edesauttoi opinnäytetyön valmistumista 65 % 15 % 21 % Stipendi auttoi tieteellisten julkaisujen syntyä 78 % 7 % 15 % Stipendi auttoi uusien kontaktien syntymistä 44 % 25 % 31 % Stipendi edesauttoi ammatillinen osaamisen kehittymistä 63 % 21 % 16 % Stipendi auttoi hankkeen jälkeisessä työllistymisessä 20 % 46 % 34 % 5 000 euroa kannustusrahaa vaikuttaa valtavasti motivaatioon. [vahvennus ym. vastaajan tekemiä] apurahan saaminen aiheutti pienen onnistumisen tunteen ja vaikutti siten omaan innostukseen tehdä töitä ulkomailla. [TESin kannustusapurahan saamisen jälkeen] jätin vähäksi aikaa muut omat projektit ja keskityin paremmin tutkimukseen. 30 31

TESin toiminnan vaikutuksia tutkimuksen kentällä TES-stipendiaattien kyselyyn vastanneista henkilöistä 72 (84 %) on saanut Tekniikan edistämissäätiöltä apurahan tutkimusta tai tutkimusvierailuja ja konferenssimatkoja varten. Tiedustelemalla näiltä henkilöiltä, millaisia tuloksia TES-rahoitetuissa hankkeissa on saavutettu, saadaan konkreettisia esimerkkejä siitä, mitä säätiön stipenditoiminnalla on saatu aikaan. TES-rahoitettujen hankkeiden tuotoksia kuvaava taulukko osoittaa, kuinka TESin rahoituksella on mahdollistettu juuri sellaisten tieteellisten tulosten saavuttaminen, joihin säätiön stipenditoiminnalla pyritään. Samaan aikaan taulukko kertoo osaltaan myös siitä, että TES-rahoitettavien valinnassa on onnistuttu merkittävä osa stipendiaateista on kyennyt tuottamaan tuloksia, joita tutkijoilta edellytetään 2010-luvulla. Huomattava osa Tekniikan edistämissäätiön vuosittaisista stipendeistä myönnetään tekniikan jatko-opiskelijoille. Tämän vuoksi ei ole yllätys, että 60 %:lla vastaajista on TESin rahoittaman hankkeen myötä syntynyt opinnäytetyö, yleensä väitöskirja. Heidän kohdallaan Tekniikan edistämissäätiö on ollut edesauttamassa uuden tutkijapolven erikoistumista tekniikkaan. Lähes 70 % vastaajista ilmoittaa, että TES-rahoitetun projektin tuloksena on syntynyt kansainvälisiä referee-artikkeleita. Lukua voidaan pitää Tekniikan edistämissäätiön kannalta oikein hyvänä. Mielenkiintoista ja nykyistä tutkimuksen kenttää hyvin kuvaavaa on, että ainoakaan vastaajista ei ilmoita kirjoittaneensa suomenkielisiä referee-artikkelia. Aivan kuten tutkijakunnan nykyisessä tiedepolitiikassa odotetaankin tekevän, TES-rahoitetut tutkijat suuntaavat tuloksensa ennen kaikkea kansainvälisille foorumeille. TES-rahoitettujen hankkeiden tuloksia Opinnäytetyö...61 % Kv. referee-artikkeli...67 % Kotim. referee- artikkeli...0 % Muu artikkeli...18 % Monografia...6 % Keksintöilmoitus, Lisenssi tai patentti...4 % Spin-off-yritys...0 % Muu... 6 % Tieteellisten aikaansaannosten lisäksi TESin rahoittamissa hankkeissa on syntynyt myös kaupallisesti potentiaalisia tuloksia. Muutamissa tapauksessa hankkeet ovat johtaneet keksintöilmoitukseen, lisenssiin tai patenttiin. Näissä kohdin TES on ollut mukana tuottamatta sellaista yhteiskunnallista vaikuttavuutta, jota 2000-luvun tiedepolitiikassa painotetaan ja johon suomalaistutkijoiden odotetaan jatkossa panostavan entistä enemmän. Yritystoimintaa hankkeissa syntyneiden kaupallista potentiaalia omaavien tulosten ympärille ei kuitenkaan ole kehittynyt. TESin tuella saavutettuja immateriaalisia tuloksia löytyy taulukon lopusta. Kohdassa muu TES-stipendiaattien mainitsemiin aikaansaannoksiin kuuluvat kansainvälinen tutkimusyhteistyö, kansainvälisten verkostojen luominen sekä tulevien tutkimushankkeiden suunnittelu ja käynnistäminen. Myös nämä saavutukset ovat niin rahoittajan kuin rahoitetun tutkijankin kannalta ensiarvoisen tärkeitä. Huomattava osa TES-stipendeistä myönnetään uransa alkupuolella oleville tutkijoille, joille verkostojen luominen ja yhteishankkeiden suunnittelu ovat ensiarvoisen tärkeitä myöhemmän urakehityksen kannalta. Ulkomaanvierailu, jota TES-apurahalla rahoitettiin oli erittäin tärkeä kontaktien muodostamiseen. Ilman apurahaa ulkomailla oleminen olisi ollut liian kallista (en saanut esim. päivärahoja tms.) ja tuplavuokran maksaminen tutkijanpalkalla 17 kk:tta on aika vaikeaa/mahdotonta. Lisäksi, apuraha on myös osoitus siitä, että joku arvostaa uhraustani tutkimuksen eteen eli olla erossa perheestä/ystävistä jne. 17 kk:tta! Suoritetun kyselytutkimuksen avulla on jokseenkin hankala selvittää Tekniikan edistämissäätiön apurahojen vaikutusta stipendiaattien urakehitykselle laajemmin. Koska kyselyssä keskityttiin viime vuosien stipendiaattien kokemuksiin, heidän on ollut monessa tapauksessa ennenaikaista tehdä kyseistä arviota. Viitteellisiä tuloksia asiasta voidaan kuitenkin esittää. Kun myönnettyjen TES-stipendien enemmistö on kannustusapurahoja, ei ole yllätys, että enemmistö (39 %) arvioi TESin tuella olleen jonkin verran vaikutusta oman urakehitykseen. Vajaa kolmannes katsoo tuen vaikuttaneen omaan uraan vain vähän tai ei lainkaan. Monessa tapauksessa TES ei ole ollut avainasemassa hankkeiden rahoittajana, joten ne olisivat useimmiten toteutuneet myös ilman TES-stipendiä. Arvio TES-rahoituksen merkityksestä oman urakehityksen kannalta? Erittäin paljon / paljon...30 % Jonkin verran vaikutusta...39 % Vähän / ei lainkaan...30 % Melkein joka kolmas tuen saaja arvioi TES-rahoituksen olleen kuitenkin tärkeä oman urakehityksen kannalta. On siis selvää, että joissain tapauksissa melko pienikin taloudellinen tuki voi olla tärkeässä asemassa tutkijan uralla etenemisessä. Näin on tapahtunut esimerkiksi stipendien kohdalla, jotka ovat mahdollistaneet ulkomaiset tutkijavierailut. Niiden tuloksena tutkijoiden on ollut mahdollista kiinnittyä entistä vahvemman osaksi kansainvälistä tiedekenttää. Toiminnassaan ajanmukainen TES TES-stipendiaateille suoritettu kyselytutkimus tarjosi hyvän mahdollisuuden tarkastella myös sitä, millainen käsitys Tekniikan edistämissäätiöstä vallitsee stipendiaattien keskuudessa. Osana kyselyä vastaajilta tiedusteltiinkin heidän näkemystään TESin roolista tekniikan rahoittajana Suomessa. Vastausten avulla voidaan hahmottaa, millainen julkisuuskuva Tekniikan edistämissäätiöllä on ja miten hyvin TESin toiminta nykymuodossaan palvelee 2010-luvun tarpeita. TESin merkitys tutkimuksen, opetuksen ja muun tekniikkaan liittyvän toiminnan tukijana Erittäin tärkeä / tärkeä...77 % Jonkin verran tärkeä...19 % Vähän / ei lainkaan tärkeä...4 % Tekniikan edistämissäätiö on merkittävä tutkimuksen, opetuksen ja muun tekniikkaan liittyvän toiminnan tukija Suomessa. Viime vuosien TES-stipendiaateista kolme neljästä pitää säätiön panosta tärkeänä tai erittäin tärkeänä. Samaan aikaan vain muutama vastaaja katsoo, ettei TESin toimintaa voida pitää keskeisenä. Erityisesti nuorempien vastaajien kohdalla on kuitenkin havaittavissa, että useammalle Tekniikan edistämissäätiön toiminta on jokseenkin vierasta. Heillä on tietämys siitä, että TESiltä voi hakea rahoitusta erilaisiin hankkeisiin, mutta muuten käsitys säätiön toiminnasta on epäselvä. Kuinka 32 33

siis TESin toiminnasta ja sen tuloksista voitaisiin jatkossa tiedottaa tehokkaammin, jotta jokaisella apurahaa hakevalla olisi jo lähtökohtaisesti parempi kuva säätiöstä ja siitä, mitä sen toiminnalla on saavutettu? Säätiön stipenditoiminnasta vastaajat eivät löydä suuria ongelmakohtia. Selvä enemmistö (81 %) katsoo, että TESin tuki vastaa hyvin siihen tarpeeseen, jota teknis-tieteellisen tutkimuksen kentällä Suomessa tällä hetkellä on. TESin stipenditoiminta vastaa hyvin 2010-luvun tarpeita Täysin / osin samaa mieltä...81 % Ei samaa eikä eri mieltä...17 % Osin / täysin eri mieltä...2 % Perusteluna tähän on useammassa tapauksessa se, että kannustusapurahat ovat tärkeä instrumentti, joilla tuetaan nuorten tutkijoiden erikoistumista tekniikkaan: [J]atko-opiskelijoiden palkan pitäminen kilpailukykyisenä Suomessa mahdollistaa parhaiden mahdollisten henkilöiden säilymisen tutkimuksen parissa luoden samalla hyvät edellytykset myös perheen perustamiselle jo jatko-opintoaikana. Pienehköt, mutta oikea-aikaiset pienen byrokratian avustukset voivat auttaa uransa alkuvaiheissa olevia tutkijoita ja heidän perheitään yllättävänkin suuressa määrin. Samaan aikaan myös TESin monipuolinen rooli tekniikan tukijana saa stipendiaateilta kiitosta: Nykymuodossaan TES toimii sangen hyvin sekä perustutkimuksen että teknologian edistämisen kentällä; liika erikoistuminen jompaankumpaan tuskin kasvattaisi säätiön merkitystä. Se että Tekniikan edistämissäätiön toimintamuodot koetaan yleisesti ottaen ajanmukaisina, heijastuu myös siihen, ettei toiminnan uudelleen suuntaamiselle katsota olevan välitöntä tarvetta. Vain alle viidennes vastaajista on sitä mieltä, että TESin olisi ajankohtaista muuttaa toimintamuotojaan. TESin tulisi muuttaa toimintamuotojaan lähitulevaisuudessa Täysin / osin samaa mieltä...18 % Ei samaa eikä eri mieltä...41 % En näe syytä miksi TESin pitäisi muuttaa toimintamuotojaan. Osin / täysin eri mieltä...41 % TES on toiminnallaan mahdollistanut tekniikan alan opiskelijoiden kouluttautumista oman alansa motivoituneiksi erityisosaajiksi. Stipendiaattien ehdotuksia TESin toiminnan kehittämiseksi TES-stipendiaateille osoitetussa kyselyssä nousee esiin myös säätiön toimintaan liittyviä parannusehdotuksia, jotka tulee huomioida, kun Tekniikan edistämissäätiön toimintamuotoja jatkossa kehitetään. Stipendiaattien vastauksissa toistuu neljä teemaa, jotka koskevat 1. työskentelyapurahoja, 2. apurahan ehtojen selkeyttämistä, 3. apurahoihin liittyvää byrokratiaa sekä 4. säätiön tiedotustoimintaa. Tyypillisin ehdotus TESin toiminnan kehittämiseksi koskee sitä, missä suhteessa kannustusstipendejä ja arvoltaan suurempia työskentelyapurahoja voitaisiin jatkossa myöntää. Toive pidempiaikaisen työskentelyn mahdollistavien apurahojen osuuden kasvattamiseen tulee erityisesti tekniikan alalta jo tohtoroituneiden keskuudesta: Pitäisi olla mahdollisuus saada taloudellisesti riittävän kokoisia stipendejä myös tutkimukseen väitöksen jälkeen: yliopistoiltahan niitä ei enää saa ja siksi pitää olla erilaisia muita rahoitusmahdollisuuksia (TEKES, EU, Akatemia, stipendit). Etenkin TESin stipendeissä on hienoa, ettei hakukohdetta ole liian tarkoin etukäteen määritetty kuten EU:ssa tai TEKESillä: siellä haut ovat hyvin yksityiskohtaisia ja mikäli oma alasi ei satu olemaan hot ja top, voi olla vuosia, jolloin sopivia hakuja joihin hakemuksen edes voi jättää, ei edes ole auki EU:ssa. Pitäisi keskittyä enemmän työskentelyapurahoihin, vaikka niitä saisikin harvempi. Projektiapurahoja tulisi lisätä. 2010-luvulla TES on varovaisesti kasvattanut euromääräisesti suurempien stipendien lukumäärää, ja yli 10 000 euron apurahat muodostavat keskimäärin 12 % kaikista säätiön omista apurahoista. Samaan aikaan TESin säätiöiden post doc -poolin kautta myöntämät stipendit ovat olleet keskimäärin yli 30 000 euron suuruisia työskentelyapurahoja tohtorin tutkinnon suorittaneille. Käytännössä näillä myönnöillä on työllistetty kahdesta neljään tutkijaa vuosittain. Toisin sanoen Tekniikan edistämissäätiön viime vuosien rahoituspäätökset ovat osittain jo noudatelleet stipendiaattien edellä esittämiä toiveita. Tästä huolimatta TESin piirissä tulee jatkossakin miettiä, millainen tasapaino kannustusapurahojen ja euromääräisesti suurempien työskentelystipendien välillä säilytetään. Toinen TESin toimintaan ehdotettu parannus koskee sen selkeyttämistä, mitä muuta tuloa apurahakaudella saa olla ja missä määrin sitä saa nauttia. Saako stipendiaatti esimerkiksi ottaa palkkaa epäsäännöllisestä opetustyöstä? Ohjeistusta muun rahan saamisesta apurahakaudella voisi selkeyttää. Itse en saanut palkkaa yliopistolla tekemästäni opetustyöstä, sillä yliopistolla tulkittiin, että palkkaa ei saa saada apurahakauden aikana. Apurahakauden jälkeen kuitenkin selvisi, että palkan antaminen olisi voinutkin olla mahdollista. Asian oikea laita jäi hieman hämäräksi itselleni. TES tukee laajalla skaalalla perustutkimusta tekeviä tutkijoita ja jatko-opiskelijoita mikä on tärkeää uusien innovaatioiden ja tätä kautta yritystoiminnan syntymiselle. 34 35

Olisi hyvä, jos apurahansaajan ohjeissa olisi tarkemmin määritelty, mitä tarkoitetaan edellytyksellä että hänellä ei ole merkittävää muuta tuloa tutkimusajalta. Tarkoitetaanko tällä, että apurahakaudella ei saa työskennellä ollenkaan, vai sallitaanko esim. viran tai muun palkallisen tehtävän suorittaminen enintään 25 % työajasta, kuten Suomen Kulttuurirahaston apurahojen tapauksessa. Jos apurahan rinnalla ei saa olla muita merkittäviä tulonlähteitä on apurahan käyttäminen hankalaa. Tähän saattaa olla kyllä jo tullut muutostakin? Vuonna 2014 Tekniikan edistämissäätiölle osoitetut apurahahakemukset tehdään kokonaan sähköisesti TES-verkkopalvelua hyväksikäyttäen. Myös säätiön uudet, nykyaikaistetut verkkosivut avautuivat vuonna 2013. Jatkossa säätiön tulee kuitenkin kiinnittää vielä huomiota verkkoviestinnän tehostamiseen, jonka avulla TESin toimintaa voitaisiin tehdä paremmin tunnetuksi sekä julkisuudessa että apurahan hakijoiden keskuudessa. Huomiota voitaisiin kiinnittää erityisesti siihen, että apurahoihin liittyvää tiedotusta tarjottaisiin myös englannin kielellä. Tämä olisi kädenojennus säätiön ulkomaisia hakijoita kohtaan, joita viime vuosina on ollut 15 20 % apurahan saajista. TES edellyttää, että apurahakaudella ei saa olla ollenkaan työsuhteessa, esim. suorittaa osa-aikaisesti opetustyötä tutkimustyön ohessa. Mielestäni 18 000 :n summa on kuitenkin melko pieni kattamaan koko vuoden elämisestä ja tutkimustyöstä aiheutuvat kustannukset sekä pakolliset eläkemaksut. Kuten TES-stipendiaattien vastauksista ilmenee, epäselvyydet muun tulon saannin suhteen ovat aiheuttanut apurahansaajille tarpeettomia ongelmia: jossain tapauksissa yliopistot ovat voineet jättää maksamatta palkkaa opetustyöstä, jota jatko-opiskelija on apurahakaudella suorittanut ja johon tämä TES-apurahasta huolimatta olisi ollut oikeutettu. Olemassa oleva ongelma voisi olla ehkä ratkaistavissa sillä, että Tekniikan edistämissäätiö määrittelee tarkemmin, millaista lisätuloa apurahakaudella saa nauttia. Esimerkkinä tässä voi toimia Suomen Kulttuurirahaston ohjeistus: Apurahakaudella on kuitenkin mahdollista suorittaa virkaa tai muuta palkallista tehtävää enintään 25 % työajasta. Periaatteena on, että apurahalla tehtävän työn ohella voisi tehdä esim. satunnaisia tai säännöllisiä tuntitöitä. Tällä ei ole vaikutusta apurahakauden pituuteen (esim. vuosiapuraha on tarkoitettu 12 kk:n työskentelyyn). Tekniikan edistämissäätiön osalta vastaava määrittely voitaisiin luontevasti nostaa esiin säätiön verkkosivuille, jotka tarjoavat erinomaisen välineen lisätä ja tehostaa viestintää Tekniikan edistämissäätiöstä, sen historiasta ja toiminnasta. Loput TES-stipendiaattien keskuudesta esiin nousseet parannusehdotukset ovat sellaisia, johon TESissä on jo kiinnitetty huomiota. Apurahoihin liittyvä byrokratia, joka koskee TES-stipendien hakua, maksatusta ja stipendin käytöstä raportointia, kaipaa stipendiaattien mielestä nykyaikaistamista. Toive esitetään, että myös Tekniikan edistämissäätiö ottaisi käyttöön verkkopalvelun, jonka kautta apurahan hakeminen, maksattaminen ja käytöstä ilmoittamien onnistuisivat: Säätiö voisi ottaa käyttöön vastaavanlaisen nettipalvelun kuin Suomen Kulttuurirahastokin. Nettisivujen kautta pitäisi olla mahdollista mm. ilmoittaa apurahan nostoeristä ja lähettää apurahan käyttöraportti. Tekniikan edistämissäätiön verkkosivut kaipaavat uudistamista. Tiedotus (www-sivusto) tulisi olla myös englanniksi. 36 37

4. TEKNIIKAN EDISTÄMISSÄÄTIÖN RAHOITTAMIA TUTKIJOITA Raportin lopuksi esitellään vielä kolme tutkijaa, jotka kuuluvat siihen joukkoon, jota Tekniikan edistämissäätiö on viime vuosina tukenut. Lauri Rautkarin, Annukka Santasalo-Aarnion ja Sami Suihkosen tapaukset kuvaavat, millaisiin hankkeisiin TES-rahoitusta on 2000-luvulla myönnetty. Samaan aikaan ne kertovat yksilötasolla, miten TESin rahoittamat tutkijat ovat hyötyneet säätiön tuesta. Henkilökuva I Lauri Rautkari TES-rahoitus luo pohjaa apulaisprofessorin urakehitykselle 38 39 Aalto-yliopiston puunjalostustekniikan laitoksen apulaisprofessori Lauri Rautkari keskittyy työssään puumateriaalin modifiointiin. Hänen tavoitteenaan on tutkimuksen avulla edistää aikaisempaa parempien tuotteiden kehitystyötä. Siinä puuraaka-aineen heikkoja ominaisuuksia on parannettu niin, että puuta voidaan entistä paremmin hyödyntää teollisuudessa ja rakentamisessa. Samaan aikaan Rautkaria kiinnostaa tutkimuksissaan myös, miten puuraaka-aineen kaikki osat saataisiin hyödynnettyä mahdollisimman tehokkaasti. Lauri Rautkari on työskennellyt Otaniemessä vuodesta 2004 lähtien. Jo perustutkintovaiheessa hän aloitti osa-aikaisena tutkija-apulaisena puutekniikan laboratoriossa, jossa työt jatkuivat myöhemmin jatko-opiskelijana. Puupinnan puristamiseen ja sitä kautta puumateriaalin vahvistamiseen keskittynyt väitöskirja valmistui alkuvuodesta 2012. Seuraavana keväänä tutkijatohtori aloitti uuden tutkimuksen parissa. Post doc -vaiheessa Rautkarin kiinnostus kohdistui aikaisempaa enemmän puun lämpökäsittelyyn ja lämpökäsittelyprosessin hienosäätöön. Tutkimuksen tavoitteena on muun muassa kehittää puun lujuusominaisuuksia, jotka tyypillisesti kärsivät lämpökäsittelyssä, parantaa materiaalin mittapysyvyyttä, estää sen kiertymistä sekä lisätä kestävyyttä lahottaja-aineita vastaan. Kansainvälisellä liikkuvuudella on ollut merkittävä sija Rautkarin tieteellisellä uralla. Aalto-yliopiston lisäksi hän teki väitöskirjaa Sveitsissä Bern University of Applied Sciences ssa ja myöhemmin vielä Yhdysvalloissa Oregon State Universityssä. Myös post doc -vaiheessa tutkimus vei Rautkarin ulkomaille oman erikoisalan arvostettuun tutkimusyksikköön: Skotlannissa Edinburgh Napier Universityssä häntä odotti työskentely arvostetun professori Callum Hillin ryhmässä. Edinburghissa käytettävissä oli myös DVS-mittalaite, tutkimusinstrumentti, jollaista Aalto-yliopistossa ei ollut vielä saatavilla. Instrumentin avulla Rautkarille avautui uusi maailma puun kemiallisiin muutoksiin eri prosesseissa Lauri Rautkari on tullut urallaan kahdesti huomioiduksi Tekniikan edistämissäätiön stipendillä. Ensin jatko-opiskelijana saatu kannustusapuraha motivoi väitöskirjan valmistumista. Keväällä 2012 post doc -poolin kautta myönnetty TES-rahoitus muodostui tieteellisellä uralla etenemisen kannalta huomattavasti tärkeämmäksi. Sen avulla Rautkari ja tämän koko perhe pääsivät muuttamaan Skotlantiin yhden vuoden mittaiselle tutkijavierailulle, mikä ei olisi ollut mahdollista ilman myönteistä myöntöpäätöstä.

Rautkarin tapaus osoittaa hyvin, kuinka erityisesti tutkijoiden kansainvälistä liikkuvuutta tuettaessa on tärkeää, että tarjolla on riittävän suuruisia apurahoja. Perheellisten tutkijoiden on usein käytännössä hyvin hankala järjestää pidempikestoisia tutkijavierailuja ilman erityistukea. Tässä suhteessa vuonna 2010 toimintansa aloittanut Säätiöiden post doc -pooli on tuonut tärkeän lisän suomalaiseen tieteenrahoitukseen. Tutkimuksellisesti Edinburghissa vietetty jakso muodostui Rautkarille hyvin tuottoisaksi. Työ Skotlannissa keskittyi puun ja veden vuorovaikutussuhteisiin liittyviin kysymyksiin, joista paljastui paljon uutta tutkittavaa. Yhdessä eurooppalaisten yhteistyökumppaneidensa kanssa Rautkari julkaisi kaikkiaan yli kymmenen kansainvälistä referee-artikkelia sekä saman verran muita tutkimuksia. Samalla yhteistyö professori Callum Hillin kanssa laajensi Rautkarin tieteellisiä verkostoja eri puolille maailmaa. Myös kontaktit Suomeen säilyivät aktiivisina: Edinburghista käsin Rautkari muun muassa ohjasi väitöskirjantekijöitä Otaniemessä. Jälkikäteen Lauri Rautkari katsoo, että oman urakehityksen kannalta tutkimuksellisesti tuottelias vuosi Edinburghissa oli erittäin antoisa ja hyödyllinen. Post doc -poolin kautta myönnetty rahoitus takasi vuoden ajaksi vapaat kädet tutkimuksen tekoon. Rautkarin oman näkemyksen mukaan ilman tuona aikana syntyneitä julkaisuja sekä kansainvälisiä kontakteja hän ei olisi noussut ensimmäiseksi vaihtoehdoksi, kun Aalto-yliopiston puunjalostustekniikan laitokselle haettiin apulaisprofessoria keväällä 2013. En istuisi tässä ilman Edinburghin vuotta., Rautkari toteaa. Samalla hän antaa täyden tunnustuksen Tekniikan edistämissäätiön myöntämällä rahoitukselle. Lauri Rautkarin työ lämpökäsittelyprosessin hienosäädön parissa jatkuu Aalto-yliopistossa. Vuoden alussa tehtävässään aloittaneen apulaisprofessorin ryhmään kuuluu tällä hetkellä kolme jatkoopiskelijaa. Otaniemessä käynnissä oleva työ houkuttelee tutkijavieraita ympäri Eurooppaa, ja tutkimusyhteistyötä tehdään useiden eurooppalaisten yliopistojen kanssa Iso-Britanniaan, Ruotsiin, Sloveniaan ja Sveitsiin. Kevyt harmistus kuultaa työstään selvästi innostuneen apulaisprofessorin äänessä, kun keskustelu siirtyy tämänhetkiseen tutkimustoimintaan. Omalle tutkimustyölle kun ei juuri nyt tahdo löytyä riittävästi aikaa. Hallinto, opetus ja lisärahoituksen hakeminen ynnä muu professuurin myötä pakollisena pahana päälle tulevat lisätehtävät vievät tällä hetkellä leijonan osan työajasta. HENKILÖKUVA II Annukka Santasalo-Aarnio Kannustusapuraha mahdollistaa opinnot Euroopassa Aalto-yliopiston Kemian tekniikan korkeakoulussa materiaalitekniikan laitoksella työskentelevälle Annukka Santasalo-Aarniolle myönnettiin Tekniikan edistämissäätiön kannustusapuraha vuonna 2010. Apuraha oli osoitettu Santasalo-Aarnion loppuvuodesta 2012 tarkastettuun väitöstutkimukseen Ex situ and in situ characterization of Direct Alcohol Fuel Cell anode materials. Sähkökemian alaan liittyneessä väitöskirjassaan Santasalo-Aarnio tutki katalyytti- ja elektrolyyttimateriaaleja, joilla on hyödyntämispotentiaalia muun muassa polttokennosovelluksissa. Polttokennoilla voidaan tulevaisuudessa vähentää sähkölaitteiden riippuvuutta verkkovirrasta. Esimerkiksi suora-alkoholipolttokennoja on mahdollista hyödyntää erityisesti pienissä sähkölaitteissa, muun muassa parantaa matkapuhelimien energiatehokkuutta. Polttokennoteknologiaa ei kuitenkaan toistaiseksi ole käytössä markkinoilla olevissa laitteissa. Teknologian komponenttien kustannukset ovat vielä liian korkeat eikä niiden kestävyys ole riittävä. Väitöstutkimuksessaan Annukka Santasalo-Aarnio erikoistui polttokennojen valmistuksessa tarvittavien materiaalien karakterisointiin. Hänen väitöskirjassaan kehitetty menetelmä paransi uusien materiaalien luotettavaa analyysiä, ja se on käyttökelpoinen erityisesti materiaalien kestävyyttä arvioitaessa. Väitöskirjan ollessa tekeillä Santasalo-Aarnio huomasi, että hän tarvitsee enemmän tietoa tutkimukselleen keskeisestä elektrokatalyysistä, kuin mitä Suomessa oli tarjolla. Tuossa tilanteessa Tekniikan edistämissäätiön kannustusapuraha tarjosi ratkaisun: sen avulla tutkija kykeni osallistumaan oman alansa eurooppalaiseen huippuopetukseen sekä toteuttamaan yhden tutkijavierailun. TESin tuella Santasalo-Aarnio osallistui kaikkiaan kolmeen elektrokatalyytteihin keskittyneeseen ELCAT-konferenssiin, jotka järjestettiin Hollannissa, Iso-Britanniassa ja Tšekissä. Kolmen päivän mittaisissa tapahtumissa luennoivat eurooppalaiset huippuprofessorit, kuten Juan Feliu Alicanten yliopistosta, David Schiffrin Liverpoolin yliopistosta, sekä Mark Koper Leidenin yliopistosta. Tämän lisäksi konferensseissa järjestettiin ELCAT-konsortion jatko-opiskelijoille ryhmätyöskentelyä, johon myös Santasalo-Aarnio osallistui. Tieteellisen sisällön ohella ryhmissä opiskeltiin tutkijoiden yleisiä taitoja, kuten kommunikaatiota erilaisten yleisöjen kanssa. Santasalo-Aarnio itse korostaa myös verkostoitumisen merkitystä osana ELCAT-konferenssien antia: Tutustuin eurooppalaisiin kontakteihin konferenssimatkojen aikana ja ne ovat edesauttaneet minua rakentamaan uraani. ELCAT-konferenssissa syntynyt tuttavuus vei Santasalo-Aarnion myös tutkijavierailulle Hollantiin. Siellä Leidenin yliopistossa vietetyt kolme viikkoa keskittyivät mittauksiin maailmalla ainutlaatuisen nestekromatografin ja sähkökemiallisen kennon yhdistelmällä. Työskentely tällä instrumentilla mahdollisti muun muassa reaktiotuotteiden tarkemman analyysin. Hollannissa suoritettu tutkimus julkaistiin arvostetussa Electrochemical communications -julkaisussa, joka on toistaiseksi myös Santasalo-Aarnion viitatuin artikkeli. Jälkikäteen katsottuna Santasalo-Aarnio näkee Tekniikan edistämissäätiöltä saamaansa kannustusapurahan tarjonneen merkittävän sykäyksen oman tutkijanuran etenemiselle. TES-stipendi 40 41

mahdollisti erikoistuvat teoreettiset opinnot ulkomailla alalla, jossa Euroopasta löytyi enemmän asiantuntemusta kuin Suomesta. Ja vaikka väitöskirja olisi mitä todennäköisimmin valmistunut myös ilman ulkomaisia opintomatkoja, niin vierailut oleellisesti vahvistivat tutkimuksen poikkitieteellisyyttä ja nostivat sen tasoa. Oman kokemukseensa pohjautuen Annukka Santasalo-Aarnio pitää tärkeänä, että tutkijoiden saatavilla on apurahoja, joiden käyttötarkoitus ei ole liian tarkasti rajattu. Ne tarjoavat joustavia toimintamahdollisuuksia tilanteissa, joissa upeita tilaisuuksia tulee hyvin nopealla varoitusajalla, jolloin niihin on tartuttava. TESin kannustusapurahaa hän pitää hyvänä esimerkkinä tutkimuksen tuesta, jota tutkija voi hyödyntää parhaaksi katsomallaan tavalla. Väitöskirjan valmistumisen jälkeen Santasalo-Aarnion työt ovat jatkuneet Aalto-yliopiston materiaalitekniikan laitoksella. Tällä hetkellä hän työskentelee EU-projektissa, jota Otaniemessä johtaa professori Mikhail Gasikin. Hankkeessa pyritään yhteistyössä teollisuusyrityksen kanssa hyödyntämään sivutuoterikkidioksidia vedyn valmistuksessa. Santasalo-Aarnion väitöskirjassaan kehittämiä menetelmiä päästään hyödyntämään myös tässä teollisen mittakaavan projektissa. Annukka Santasalo-Aarnion tapaus osoittaa hyvin, kuinka joustava kannustusapurahaluonteinen tuki voi olla merkittävä tekijä nuoren tutkijan urakehityksessä. Santasalo-Aarnio kykeni TESin tuen ansiosta oikeaan aikaan laajentamaan tutkimuspiiriään Suomen rajojen ulkopuolelle, mikä edesauttoi sekä väitöskirjan valmistumista että loi perustaa myöhemmälle urakehitykselle. HENKILÖKUVA III Sami Suihkonen III-nitridipuolijohteet johdattavat tutkimuksen huippukeskuksiin Apurahojen lisäksi Tekniikan edistämissäätiö on perinteisesti myöntänyt tunnustuspalkintoja tekniikan parissa työskennelleille henkilöille. 2000-luvulla palkintoja on annettu kolmessa eri kategoriassa, joista Hyvä opettaja -palkinto on myönnetty opetusansioista, Nuoren tutkijan palkinto on osoitettu lupaavalle uransa alkuvaiheessa olevalle tutkijalle ja Teknologiapalkinto tekniikan parissa merkittävän uran tehneelle henkilölle. Tunnustuspalkinnoilla TES on huomioinut useita keskeisiä suomalaisia tekniikan vaikuttajia. Heidän joukkoon kuuluvat muun muassa professori Teuvo Kohonen ja Linus Torvalds, jotka palkittiin Tekniikan edistämissäätiön 50-vuotisjuhlavuonna 1999. Vaikka TESin tunnustuspalkintoja ei myönnetä palkittujen työllistämiseksi, niillä on joissain tapauksissa ollut tärkeä sija tutkijoiden urakehityksessä. Hyvä esimerkki tästä on vuonna 2012 Tekniikan edistämissäätiön Nuoren tutkijan palkinnon saanut tekniikan tohtori Sami Suihkonen. Aalto-yliopistossa vuonna 2008 väitellyt Suihkonen on tutkimuksessaan keskittynyt puolijohteisiin, erityisesti III-nitridipuolijohteiden ja puolijohdekomponenttien valmistukseen, karakterisointiin sekä fysiikkaan. III-nitridipuolijohteet ovat nopeasti kehittyvä tutkimusala, johon liitetyt sovellusodotukset ovat poikkeuksellisen lupaavia. III-nitridipuolijohteet ovat piin jälkeen merkittävin puolijohdemateriaaliryhmä, ja niiden tärkein sovellusala tänä päivänä on valkoiset led-valot. Viime aikoina valaistuskäytössä yleistyneisiin led-valoihin liittyy huomattavia energiansäästöodotuksia. On arvioitu, että mikäli puolet maapallon talouksista käyttäisi valaistuksessaan led-lamppuja vuoteen 2025 mennessä, tästä koituva energiansäästö olisi yhteensä noin 1 000 TWh. Tuo määrä on enemmän kuin mitä Japani kuluttaa sähköä vuodessa. Valaistuksen lisäksi III-nitridipuolijohdepohjaiset transistorit voivat tarjota paljon myös muuntajien ja sähköautojen teknisiin ratkaisuihin. Muuntajissa niiden avulla on mahdollista pienentää sähkön muuntohävikin määrää, jonka osuuden on arvioitu olevan 10 % Yhdysvaltojen sähköntuotannosta. Sähköautoissa III-nitridipuolijohteilla voidaan taas tehostaa auton tehon säätöä, ja tätä kautta parantaa sen suorituskykyä. Esimerkit osoittavat, kuinka III-nitridipuolijohteiden tutkimukseen liittyy suuria mahdollisuuksia. Tällä hetkellä III-nitridipuolijohteiden tehossa ja hyötysuhteessa on kuitenkin vielä runsaasti parannettavaa. Yksi lupaavimmista uusista tekniikoista, jonka parissa myös TES-palkittu Sami Suihkonen työskentelee, liittyy galliumnitridialustakiteiden hyödyntämiseen ledien valmistuksessa. III-nitridiledit valmistetaan tyypillisesti safiirialustakiteiden päälle. Tästä aiheutuu kuitenkin kidevirheitä, jotka heikentävät ledien hyötysuhdetta. Suihkosen työstämässä menetelmässä alustakiteenä käytetyn galliumnitridin avulla ledeissä ilmenevien kidevirheiden määrää voidaan pienentää merkittävästi. Tämä tarkoittaa huomattavaa parannusta led-komponentin hyötysuhteeseen. Suomesta on perinteisesti lähdetty uusimman tutkimustiedon ja huipputason tutkimusolosuhteiden perässä ulkomaille. Näin on käynyt myös Sami Suihkosen tapauksessa: tieteellisellä uralla eteneminen on edellyttänyt aktiivista yhteistyötä oman tutkimusalan ulkomaisten keskusten kanssa sekä tutkimusvierailuja Suomen rajojen ulkopuolelle. Keväällä 2012 Suihkonen työskenteli 42 43

vierailevana tutkijana kaksi kuukautta Nagoyan yliopistossa Japanissa, jossa hän pääsi ensi kerran suoraan kosketukseen oman erikoisalansa huippututkimusyksikön arkeen ja toimintaan. Tekniikan edistämissäätiön vuonna 2012 myöntämä Nuoren tutkijan palkinto edesauttoi merkittävällä tavalla Suihkosen lähtöä vierailevaksi tutkijaksi Kalifornian yliopistoon Santa Barbaraan. Syksyllä 2012 alkaneen vierailun kohde oli puolijohteiden tutkimukseen ja kehitystyöhön erikoistunut Solid State Lighting & Energy Center (SSLEC). SSLEC kuuluu alan ehdottomiin huippulaboratorioihin maailmassa, ja sitä johtaa Led-valoja koskevan tutkimusten pioneeri ja muun muassa Millennium-teknologiapalkinnolla palkittu professori Shuji Nakamura. Omalla tutkimuksen lohkollaan pitkälti yksin Suomessa työskennelleelle Suihkoselle SSLEC:ssä vietetty vuosi tarjosi mahdollisuuden osallistua oman tutkimusalan huippukeskuksen toimintaan. Käytännössä tämä tarkoitti työskentelyä poikkeuksellisen hyvin resursoidussa yksikössä yhdessä alan johtavien tutkijoiden kanssa, jotka ovat jo pidempään keskittyneet led-tekniikan ja puolijohteiden tutkimukseen. Koska tutkimus SSLEC:ssä tapahtuu kiinteässä yhteistyössä alan yritysten kanssa, tutkijavierailu toi mukanaan myös uusia yhteyksiä puolijohteita valmistavaan teollisuuteen. Ensiluokkaisen tutkimusympäristön lisäksi Suihkoselle on Kaliforniassa vietetystä tutkimusjaksosta jäänyt mieleen tutkijoiden korkea motivaatio ja innostus työtään kohtaan. Innoittavassa ympäristössä laboratoriopäivät venyivät usein pitkiksi, mikä seurauksena työ, vapaa-aika ja harrastukset keskittyivät vahvasti kampukselle. Suihkosen Kaliforniassa aloittaman tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa galliumnitridiä suurempana noin nyrkin kokoisena kappaleena, josta voidaan leikata sopivan kokoisia levyjä puolijohdekomponenttien rakennusalustaksi. Menetelmällä on muun muassa mahdollista tehostaa hyvin sähköä johtavien, ja sitä kautta tehokkaampien III-nitridiledien teollista tuotantoa. Suomeen paluun jälkeen Kaliforniassa aloitettua tutkimusta on jatkettu Aalto-yliopistossa yhteistyössä SSLEC:n ja useiden yrityksen kanssa. Mikro- ja nanotekniikan laitoksella suoritettavaa tutkimusta on viety eteenpäin kahdessa Suomen Akatemian rahoittamassa hankkeessa, joissa Suihkonen toimii vastuullisena tutkijana. Projektit työllistävät yhteensä neljä tutkijaa, jotka vastaavat III-nitridipuolijohteiden tutkimuksesta ja kehityksestä Suomessa. Viime aikoina ryhmä on saavuttanut lupaavia tuloksia uudenlaista led-rakennetta käsittelevässä tutkimuksessa, joka voi mahdollistaa nanorakenteiden entistä monipuolisemman käytön valoa emittoivissa komponenteissa. Sami Suihkosen esimerkki havainnollistaa, kuinka Tekniikan edistämissäätiöllä on tärkeä rooli teknis-tieteellisen tutkimuksen tukijana myös 2010-luvulla. Lahjakkaiden nuorten tutkimustyötä tukemalla säätiö auttaa henkilöiden etenemistä näiden tieteellisellä uralla. Samaan aikaan TES voi olla edesauttamassa kokonaan uusien tutkimuksen ja tekniikan haarojen syntyä Suomessa. Hyvä esimerkki tästä on III-nitridipuolijohteet, joiden tutkimus- ja kehitystyö on Suomessa nyt päässyt hyvään vauhtiin. 5. YHTEENVETO Tekniikan alat kehittyvät huimaa vauhtia. TESin on pysyttävä kehityksessä mukana ja kehitettävä toimintaansa myös muuttuvassa maailmassa. Toisaalta on hyvä, että TES säilyttää myös pitkät perinteensä ja tukee juurikin tekniikan aloja ja niillä tapahtuvaa tutkimusta. TES-stipendiaatti 2009 Tekniikan edistämissäätiö on keskeinen tekniikan tukija Suomessa. Vaikka valtiolliset rahoitusinstrumentit kantavat tänä päivänä päävastuun tieteen tukemisesta, myös niiden panosta täydentävälle lisärahoitukselle on suuri tarve. Toiminnallaan TES tarjoaa mahdollisuuksia tekniikan tutkimukselle, joka muuten jäisi vähemmälle huomiolle. Samaan aikaan TESin kannustusapurahat sitouttavat nuoria tutkijoita työskentelemään tutkimuksen parissa. TESin toiminnan vahvuus on myös siinä, että säätiö pystyy reagoimaan nopeasti yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin ja sitä kautta osoittamaan tukeaan sitä tarvitseville. Näin TES on myös toiminut useaan otteeseen säätiön toiminnan aikana. 2010-luvulla Tekniikan edistämissäätiöllä on tärkeä paikka suomalaisella säätiökentällä, jossa TES toimii tiiviissä yhteistyössä muiden säätiöiden kanssa. Suomalaisten säätiöiden joukossa TES on tällä hetkellä tärkein yksittäisten tekniikan tutkijoiden tukemiseen keskittynyt säätiö, joka samalla myöntää stipendejä myös tekniikan perusopiskelijoille ja opettajille sekä erilaisiin tekniikkaan ja tieteeseen liittyviin hankkeisiin. Vaikka Tekniikan edistämissäätiön synty kytkeytyy tiiviisti Teknillisen korkeakoulun historiaan, TES on tänä päivänä kaikkien niiden suomalaisten yliopistojen tukija, joissa opetetaan ja tutkitaan tekniikkaa. Kiinnostus TESin toimintaa kohtaan on kasvanut 2000-luvullta, mikä näkyy selvästi lisääntyneissä hakemusmäärissä sekä haetun rahoituksen määrässä. Viime aikoina TES on rahoittanut vuosittain 80 120 eri hanketta, joiden kautta säätiö on ollut tukemassa erityisesti tekniikan jatko-opiskelijoiden tutkimustoimintaa. TES on myös kansainvälinen säätiö: noin joka viides säätiön stipendiaatti tulee Suomen rajojen ulkopuolelta, mikä osaltaan edesauttaa suomalaisen tutkimuskentän kansainvälistymistä. Tekniikan edistämissäätiö tukee tekniikan tutkimusta ja opetusta sekä muuta tekniikkaan liittyvää toimintaa laajalla rintamalla. Tästä monipuolisuudesta huolimatta, TESin tukitoiminnalla on jo pidempään ollut selvä profiili. TES on ennen kaikkea tekniikan tutkimuksen tukisäätiö, joka kannustaa nuoria tutkijoita tekniikan pariin. Vaikka kannustusapurahat muodostavat enemmistön säätiön stipendeistä, säätiö myös luo edellytyksiä pidempikestoiselle tutkimustyölle tekniikan parissa. Viime vuosina TES on myönnöissään kasvattanut euromääräisesti suurempien työskentelyapurahojen osuutta. Omien ja post doc -poolin kautta myönnettyjen työskentelyapurahojen avulla TES tukee usein urallaan jo edenneiden tutkijoiden pidempikestoisia työskentelyjaksoja Suomessa ja ulkomailla. TESin nykyinen toimintamalli, jossa kannustusapurahat muodostavat myönnettävien stipendien enemmistön, näyttää vastaavan siihen tarpeeseen, jota säätiöltä rahoitusta hakevilla tällä hetkellä on. Esimerkiksi TES-stipendiaattien puolelta ei nouse esiin huomattavia muutospaineita: säätiön apurahatoiminnan katsotaan olevan ajanmukaista eikä sen suurempi uudelleen suuntaaminen ole lähitulevaisuudessa tarpeellista. 44 45

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että TESin tulisi lukittautua nykyisiin toimintalinjoihinsa. Yksi tärkeimmistä kysymyksistä, jota säätiön sisällä joudutaan jatkossakin pohtimaan, on, missä määrin erityyppisiä apurahoja myönnetään. Pitäisikö TESin löytää tulevaisuudessa uudenlainen tasapaino kannustusstipendien ja työskentelyapurahojen välille? Olisiko kokonaan uusi apurahatyyppi tarpeellinen? Tällainen voisi olla vasta väitelleelle tutkijalle myönnettävä projektiapuraha, jonka avulla henkilö voi muutaman vuoden aikana toteuttaa kokonaisen tutkimushankkeen. Säätiön tarjoama pidempikestoinen hankerahoitus jollaista myös TES-stipendiaatit ovat toivoneet voisi mahdollistaa teknis-tieteellisten läpimurtojen syntymisen nykyistä paremmin. Tekniikan edistämissäätiön tällä hetkellä noudattaman rahoitusmallin varjopuolena voidaan nähdä, että TESin oman näkyvyyden ja tunnettavuuden kannalta tutkimuksen pienimuotoinen osarahoitus ei ole paras vaihtoehto. Säätiö unohtuu helposti pääasiallisen rahoitusvastuun kantavien tahojen rinnalta, kun tutkimuksen tukijat saavat kiitosta työlle annetusta tuesta. TES-stipendiaattien listaus niistä tuloksista, joita säätiön tuella on saavutettu, osoittaa, että Tekniikan edistämissäätiö on onnistunut myöntämään apurahojaan lahjakkaille tutkijoille. Rahoitetut ovat saavuttaneet juuri sellaisia tuloksia, joita tieteenrahoituksessa 2010-luvulla odotetaan. TESin tuella syntyy tekniikan alan väitöskirjoja sekä runsaasti kansainvälisiä julkaisuja. Myös kaupallisesti potentiaalisia tuloksia, tulevaisuuden innovaatioita syntyy TESin rahoittamissa hankkeissa, ja niiden oikeuksia on myös suojattu. TES-rahoituksen mahdollistamia ja stipendiaattien tieteellisellä uralla etenemisen kannalta tärkeitä seikkoja ovat myös olleet kansainvälinen tutkimusyhteistyö, kansainvälisten verkostojen luominen sekä tulevien tutkimushankkeiden suunnittelu ja käynnistäminen. Tämä tulee hyvin esiin muun muassa raportissa esitellyissä henkilökuvissa. Myös Suomessa kokonaan uusien tutkimussuuntien esimerkiksi III-nitridipuolijohteiden käynnistyminen on tapahtunut TESin myötävaikutuksella. Projektiapurahojen määrän kasvattamisen ohella stipendiaatit ehdottavat Tekniikan edistämissäätiölle parannusta apurahan ehtojen selkeyttämiseen sekä säätiön tiedotustoiminnan tehostamiseen. Näihin pyyntöihin on jo vastattu esimerkiksi uuden apurahahakujärjestelmän ja päivitettyjen verkkosivujen muodossa. Englanninkieliseen tiedottamiseen TESin kannattaa kiinnittää vielä enemmän huomiota tulevia toimintalinjoja suunniteltaessa. Raportin viimeinen toimenpide-ehdotus liittyy Tekniikan edistämissäätiön oman toiminnan tulosten ja vaikuttavuuden seurannan tehostamiseen. Tähän hyvän mahdollisuuden tarjoaa stipendien käyttöilmoitukset. Säätiön toimesta laaditun kyselomakkeen avulla stipendiaatit voisivat kertoa apurahan käytöstä ja sen avulla syntyneistä tuloksista. Lomakkeessa heille voitaisiin myös tarjota mahdollisuus kommentoida säätiön toimintaa yleisemmin. Kaikille stipendiaateille yhteisen stipendinkäyttöilmoituslomakkeen avulla olisi kohtuullisen helppoa seurata TESin toiminnan vaikuttavuutta sekä sen ajanmukaisuutta esimerkiksi viiden vuoden väliajoin. Kirjallisuutta Katri Haila, Riitta Kettunen, Kaisa Lähteenmäki-Smith ja Vesa Salminen, Vaikuttavuutta ympäristötutkimukseen Maj ja Tor Nesslingin säätiön toiminnan arviointi. Maj ja Tor Nesslingin säätiö. 2012. Marjatta Hietala, Tutkimuksen rahoitus ja kansainväliset yhteydet. Teoksessa Suomen tieteen historia 4. Tieteen ja tutkimuksen yleinen historian 1880-luvulta lähtien. Päiviö Tommila (päätoim.). WSOY. Helsinki 2002. Sampsa Kaataja, Tieteen rinnalla tekniikkaa. Suomalaiset korkeakoulututkijat kaupallisten sovellusten kehittäjinä 1900-luvulla. Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk 185. Suomen Tiedeseura. Helsinki. 2010. Sami Kanninen, Tarmo Lemola, Methods for Evaluating the Impact of Basic Research Funding. Publications of the Academy of Finland 9/06. Kota-tietokanta Maarit Manninen, Säätiöt Suomessa 2005 (http://www. cupore.fi/documents/saatiot_suomessa.pdf) Maritta Pohls, Suomen Kulttuurirahaston historia 1989. Suomen Akatemian historia 2. 1970 1988 yhteiskunta ja tutkimus. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 2005. Suomen Akatemian historia 3. 1989 2003 kilpailu ja yhteistyö. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 2007. Suomen Akatemian tutkimusrahoituksen vaikuttavuus. Suomen Akatemia 2006. Suomen Kulttuurirahasto, Antamisen taito. Suomen Kulttuurirahaston apurahojen jaon kehitys ja nykyiset periaatteet. SKR. 2011. Suomen tieteen tila ja taso 2009. http://www.aka.fi/tiedostot/tiedostot/ Julkaisut/Suomen%20tieteen%20tila%20ja%20taso%202009.pdf Suomen tilastollinen vuosikirja Allan Tiitta, Suomen Akatemian historia 1. 1948 1969 huippuyksilöitä ja toimikuntia. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 2004. Antti Tuuri, Eteenpäin katsomisen taito Vipunen-raportointiportaali. http://www.emilaaltonen.fi/ http://www.henryfordinsaatio.fi/ http://www.wihurinrahasto.fi/ http://www.nessling.fi/fi/ http://www.tekniikanedistamissaatio.fi/ http://www.teknologiateollisuus.fi/100-vuotissaatio 46 47

48 Ulkoasu ja taitto: Up-to-Point Oy / Paula Winter

TES Tekniikan edistämissäätiö www.tekniikanedistamissaatio.fi