Jumalten Valittu Kappale 10 - Kahlittuna menneisyyteen Andre tunsi kasvoillaan tuulen ja kuinka se tuiversi hänen hiuksiaan. Hän kuuli myös melua ympärillään ja avasi silmänsä ja katsoi ympärilleen. Aurinko häikäisi inhottavasti poikaa ja hän varjosti silmiään kädellään ja katsoi uudelleen ympärilleen meluisassa paikassa, jonne oli joutunut. Joka paikassa oli ihmisiä päivittäisten askareidensa parissa. Kaupungissa oli selvästi hyvin kiireinen päivä. Paikka näytti myös varsin suurelta, koska kun Andre kääntyi katsomaan tarkemmin ympärilleen, hän huomasi seisovansa jonkinlaisella jyrkänteen tapaisella tasanteella, joka kohosi ylös kaupungin ylle. Jaahas, että tällä tavalla, Andre sanoi. Olen jossain paikassa, jota en edes tunne. Mitä hittoa minulle oikein tapahtui? Menetin vain tajuntani ja... kaikki pimeni. Andre lähti kävelemään eteenpäin ja yritti puhua ihmisille ympärillään. Hän yritti monia kertoja onnistumatta. Ihan kuin ihmiset eivät ottaneet poikaa lainkaan huomioon. Mitä ihmettä? Kyllähän ihmisten pitäisi kuulla, jos joku huutaa heidän korvaansa Anteeksi, mutta voisitteko kertoa missä minä olen?!, mutta ei. Nämä ihmiset taisivat olla kuuroja, koska eivät kuulleet lainkaan mitä Andre sanoi. Ihan typerä paikka, poika mutisi ääneen mennessään kohti kaupungin keskustaa. Siellä oli suihkulähde, jonka reunalla istui ruskeahiuksinen poika, jolla oli pörröiset hiukset. Hänen silmänsä olivat ruskeat myös ja ne olivat nauliintuneet nuoreen tummahiuksiseen tyttöön, joka puhui tummahiuksiselle pojalle. Pojat ja tyttö näyttivät olevan lapsia, koska he näyttivät niin nuorilta. Andre päätti mennä lähemmäs katsomaan. Itse asiassa hän oli erittäin utelias. Ehkä hän saisi tietää, missä oli, jos seurasi lasten höpötystä tarkkaan....tuijota siskoani tuolla tavalla! tummahiuksinen poika sanoi. Saan kylmiä väreitä, kun katsot Jadea tuolla tavalla! Hiljaa, senkin koira! ruskeahiuksinen poika sanoi ja nauroi. Minä en sentään juokse joka paikassa kuin päätön kana niin kuin sinä! Mitä ihmettä te oikein puhutte? tyttö kysyi ymmällään. Andre katsoi häntä ja näki, että tytössä oli tuijottamisen aihetta: hän oli erittäin kaunis ja viattoman näköinen. Hänellä oli tummansiniset silmät, ihan kuin Chrisillä. Voi jumaliste, Andre sanoi tajutessaan. Tuon tytön täytyy olla Jade, Chrisin sisko... Me puhumme hulluja poikien juttuja, kaunotar, ruskeahiuksinen poika sanoi ja virnisti. Jadelynn pienoinen~ Jade mulkoili poikaa vähän aikaa ennen kuin virnisti häijysti. Sinä olet ärsyttävä pikkusintti, Rhodry, tyttö sanoi. Andre värähti. Rhodry, Jade ja Chris? Minne ihmeeseen Andre oli oikein joutunut? Otan tuon kohteliaisuutena, pikkuiseni, Rhodry sanoi ja virnisti. Jaahas, että Rhoddo on yhtä ärsyttävä kuin nyt, Andre kommentoi itsekseen. Jokin outo voima tosin käski Andrea etsimään Mariaa, mutta miten Maria Ce Lucca voisi olla täällä? Ellei tämä sitten itse ollut voimillaan aiheuttanut tämän, mutta tuskinpa tyttö niin ilkeä olisi. Mutta toisaalta Jadehan jakoi ruumiin Marian kanssa, joten saattoi olla mahdollista, että Jade halusi näyttää Marialle ja Andrelle menneisyyttään ja... Sinä ajattelet liikaa, Rhodryn ääni sanoi Andren päässä. Ai kiva, että puhut minulle jälleen, Andre sanoi. Pääsin läpi vasta nyt. Mitä ihmettä tapahtui? Ajatuksesi vain sammuivat ja minä jäin yksin kehoosi. Päätin sitten tulla perässä ja näemmä olet joutunut mukavaan paikkaan... Rhodry myhäili unelmoivalla äänellä. Syy oli se, että Jade tuijotti Andreen. Hänen silmiensä läpitunkevuus sai Rhodryn reagoimaan ihan kummallisesti. Andre taas värähti hyvin voimakkaasti. Mikä hitto sinulle tuli? Andre kysyi Rhodryltä. Tuo on pikku-jade. Jade 13-vuotiaana. Hirvittävän suloinen ilmestys, Rhodry sanoi. Viitsisitkö kertoa yhtään missä hitossa minä oikein olen? Andre keskeytti Rhodryn hehkuttamisen Jaden kauneudesta.
Olet Magyonin saarella, Magacorin linnakekaupungissa, Rhodry vastasi. Hmmh... Jotenkin tuntuu, että Maria on myös täällä. Tuntuuko sinusta siltä? mies jatkoi hämmentyneenä. Kyllä. Miten me löydämme Marian tästä laumasta? Andre kysyi uteliaana. Rhodryn hiljaisuus ei luvannut mitään hyvää. ***** Maria istui hämmentyneenä marmoripenkillä tien varressa. Hän ei oikein uskaltanut liikkua mihinkään suuntaan, koska pelkäsi eksyvänsä. Hän katsoi ympärilleen ja näki edessään tien, jonka keskellä kulki kaksi riviä puita ja niiden keskellä oli joki. Joen yli meni siltoja, joita pitkin ihmiset kulkivat. Maria itse istui puun varjossa puun alla. Penkin vieressä oli ruusupensas, joka kasvoi marmorikupissa. Tyttö oli huomannut vähän aikaa sitten, etteivät tämän kaupungin ihmiset lainkaan huomanneet tyttöä, vaikka hän olikin yrittänyt parhaansa mukaan saada ihmiset puhumaan kanssaan. Missä minä olen? Maria mutisi hiljaa ja tunsi palan nousevan kurkkuun. Entä jos hän ei pääse pois ollenkaan? Maria halusi pois tästä paikasta saman tien sinne päästyään, koska hänellä oli kummallinen tunne, että tälle kaupungille tapahtuisi jotakin hyvin epämiellyttävää hyvin pian. Miten ihmeessä minä pääsen pois täältä? Maria mutisi itsekseen. Maria, Jaden ääni sanoi rauhoittavasti. Olet joutunut menneisyyteen. En tiedä miten tai kenen avulla, mutta olet Magacorissa. Se on minun asuinpaikkani. Miten minä pääsen pois täältä, Jade? Haluan pois täältä heti! Maria sanoi pelokkaana. Etsi Andre. Hän on myös täällä, en vain tiedä missä. Uskon, että hän on toisella puolen kaupunkia tai etsimässä sinua. Minulla ei kyllä ole mitään innostusta nähdä Andrea nyt, mutta jos pääsen sen avulla pois täältä, niin menen hänen luokseen, Maria sanoi ja nousi seisomaan. Minne menen? Mistä minä voisin tietää? Jade nauroi. Mutta sinähän tunnet tämän paikan. Mistä minun kannattaa aloittaa etsintä? Maria sanoi ja hymyili. Jade oli erittäin hauska persoona. Rhodry oli kyllä hyvin onnekas, kun hänellä oli Jade. Tai no, ei tällä hetkellä, mutta Maria uskoi kaksikon pääsevän toistensa luokse vielä jossain vaiheessa. Kokeile keskusaukiota. Minä autan sinua. Kuuntele tarkkaan ohjeeni ja pääset sinne helposti, Jade sanoi. No, kunhan pääsen pois täältä, vaikka kaunis paikka onkin, Maria sanoi. Jade vain nauroi. Menepäs oikealle ja kävele eteenpäin. Sanon sitten kun pitää kääntyä. ***** Nikolai käveli hermostuneena ympyrää Kuichen Pyhässä Temppelissä. Hänellä oli paha ongelma. Mitä ihmettä hän oikein sanoisi Bellalle ja Barbarellalle, kun nämä tulevat paikalle ja Maria on tajuton? Mies tiesi liiankin hyvin, ettei tästä seurannut mitään hyvää. Barbarella oli kuuluisa armottomuudestaan. Hän ei antaisi armoa kenellekään ja Nikolai tiesi olevansa sellainen ihminen, joka saisi aika pian niskaansa Barbarellan raivon, eikä hän halunnut mitään sellaista tapahtuvan. Ja Nikolai tiesi oikein hyvin, että Barbarella uskoi miehen päästäneen Andren karkuun Marian ja Aaronin kanssa. Tämä ei tietenkään ollut totta, koska Nikolai oli ollut kierroksella kaupungissa tuohon aikaan. Niin no, jälkeenpäin Barbarella oli kuulemma saanut tietää jollain oudolla tavalla, että Nikolai oli tavannut kapinallisia matkalla. Ja sitten oli se, kun miehen olisi pitänyt ottaa Andre, Maria ja Aaron kiinni, mutta ei ollutkaan ja hänet oli siitäkin jäänyt kiinni. Barbarella oli suuttunut siitä varsin paljon ja nyt Nikolai oli tarkkailussa. Ja tällä kertaa Maria oli tajuttomana jostain kummasta syystä ja Barbarella saisi siitä yhden syyn lisää uhkailla Nikolaita tappamisella. Miksi et vaihda puolta, jos kerran alat inhota herttuatarta ja rakastat sitä hopeahaltiaa? utelias ääni kysyi miehen mielessä. Se oli tytön, mutta kenen? Ja kukahan te mahdatte olla ja miksi tunkeudutte mieleeni tällä tavoin? Nikolai kysyi. Olen eräs henkilö, joka yrittää pitää kiinni suunnitelmistaan, mutta Barbarella on tielläni.
Suunnitelmani on menossa pieleen erittäin kovaa vauhtia, tyttö sanoi näreissään. Hänellä oli jotenkin outo aksentti äänessään, mutta Nikolai jätti sen huomiotta. Tytön puhe suunnitelmasta sai Nikolain erittäin uteliaaksi. Arvelinkin, että tulet uteliaaksi, tyttö sanoi. koska tarvitsen apua tämän kanssa. En ole kertonut tästä kenellekään, koska he saattaisivat estää minua. Ketkä voisivat estää sinua? Nikolai kysyi hämmentyneenä katsoessaan kalpeaa Maria Ce Luccaa. Äitijumalatar sisarineen ja opetuslapsineen tietenkin, hölmö, tyttö sanoi kuin se olisi ollut itsestäänselvyys. Ja haluat apua minulta? Nikolai kysyi tajutessaan, että se oli varmasti ainut syy, miksi tyttö yleensä edes puhui Nikolaille. Tyttö nauroi hyväntulisena miehen päässä ja hän tajusi olleensa oikeassa. Miten minä voin muka auttaa sinua? Henkeni on veitsenterällä, tyttö. Barbarella pitää minua jo petturina! Nikolai sanoi näreissään. Niin, mutta et tiedäkään, että sinut tullaan pelastamaan, tyttö sanoi. Ja eikö sinun olisi aika vaihtaa puolta, jos henkesi on jo vaarassa Barbarellan käsissä? se jatkoi uteliaana. Nikolai ei sanonut mitään, mutta tyttö oli oikeassa. Nikolai oli vaarassa kuolla. Hän voisi pelastaa henkensä vaihtamalla puolta. Mutta katsoessaan Mariaa hänen mielensä muuttui hetkellisestä pakenemisen halusta hermostuneisuuteen ja siihen, että hänen pitäisi yrittää saada tyttö hereille ennen kuin Barbarella tulee paikalle. Maria, herää, Nikolai sanoi. Helvetti vieköön, minähän saan selkään tämän takia... hän jatkoi ja ravisteli Mariaa hieman, mutta tyttö ei herännyt. Niin todella saat selkääsi. Miksi Maria on tajuton? Bellan ärtynyt ääni kysyi. Teitkö sinä hänelle jotain? Nikolai kääntyi häneen. Minä en tehnyt mitään. Pidin vahtia ja tyttö menetti tajuntansa ihan yhtäkkiä. Sinä olet kyllä pilannut suunnitelmamme sen verran monta kertaa päästämällä kapinalliset pälkähästä ja valehtelemalla, että on ihme ettei äiti ole tappanut sinua vielä. Minä olisin jo hirtättänyt sinut, Bella sanoi ja käveli Nikolain ohi Marian luo. Nikolai seurasi naisen puuhia, kun tämä tutki pikkusiskoaan. Olen melkeinpä varma, että tuo nainen käskee sinua pian tekemään jotain, joka vaarantaa Lilyn hengen, tyttö sanoi Nikolain päässä. Nikolai värähti. Lily ei saanut joutua vaaraan! Se oli viimeinen asia, jonka Nikolai halusi tapahtuvan rakkaalleen. Nikolai, Bella sanoi sitten nauraen häijysti. Ota miehesi ja mene vahtimaan rajalle. Minä voin tuntea kuinka se idiootti Staiche on tulossa tänne kapinallisten kanssa. Tuhoa muut, mutta tuo Andre tänne. Nikolai ei olisi missään nimessä halunnut tehdä näin, mutta päätti myöntyä Bellan pyyntöön. Kyllä, heti, Lady, hän sanoi ja kumarsi kohteliaasti ja lähti pois kiroten itseään. Minähän sanoin teille, herra Tsekovski, tyttö sanoi, kun Nikolai käski sotilaitaan tuntiessaan sydämessään epämiellyttävän piston. ***** Lily istui polvillaan Andren vierellä tien varressa, jota pitkin joukko oli kulkenut kohti Kuichea. Nyt he eivät voineet liikkua minnekään, kun Andre oli tajuttomana. Lily oli varma, että Andre oli päätynyt jonnekin rinnakkaisulottuvuuteen tai jotain, koska Andren silmät ja suu liikkuivat välillä. Hän ilmiselvästi katsoi jotakin ja puhui jollekin välillä. Mikä ihme tuolle pojalle oikein tuli yhtäkkiä? Brandon kysyi. Hankala sanoa, kun en ole perehtynyt tällaiseen kummalliseen... outoon... magiaan, tai jotain sinnepäin, juttuun, Lily sanoi. On muuten karmivaa, kun äitijumalatar puhuu tuossa sille Ayallucin pariskunnalle ja me ei nähdä heitä, Brandon sanoi sitten. Minä aistin heidät, joten minusta se ei ole erityisen karmivaa, Lily sanoi tyynesti. Brandon värähti
ja käveli pois Lilyn luota mutisten jotain luonnonoikuista ja luonnottomuuksista. Lily naurahti itsekseen. Brandon oli erittäin hauska heppu, mutta ei kuitenkaan lainkaan Lilyn tyyppiä, vaikka Brandon olikin sisimmässään ystävällinen herrasmies. Hän vain juhli aivan liikaa, mutta hän piristi kovasti päivää. Hän ja Lauren olivat siinä mielessä erittäin samankaltaisia. Lily ei sen takia voinut vihata Brandonia, vaikka hän joskus kävikin hermoille kummallisen logiikkansa ja periaatteidensa vuoksi. Lauren erosi Brandonista sillä, että tyttö yritti aina puolustaa Lilyä Nikolailta. Nyt kun nainen oli tunnustanut itselleen ja Laurenille rakastavansa Nikolaita vieläkin, Lauren näytti siltä, ettei hänellä ollut mitään tekemistä. Hän ei ollut kuitenkaan sanonut Lilylle asiasta sanaakaan, mutta Lily tunsi Laurenin liian hyvin tietääkseen, mitä tämä ajatteli koko asiasta. Hiton Andre, miksi sinä et voi herätä?! Lily räjähti tajuttomalle pojalle, joka ei reagoinut siihen. Luulenpa, että se ovela nuori nainen on sotkenut suunnitelmani, Maraifia sanoi mietteliäänä. Nainen oli ilmestynyt paikalle, kun Chris oli kutsunut häntä Andren vaivuttua tajuttomuuteen. Ovela nuori nainen? Chris sanoi. Mistä saakka se likka on ollut näin ovela? En osaa sanoa. Syntyperän huomioon ottaessa voimme kyllä päätellä, että hän on todellakin luita ja ytimiään myöten sen kuningaskunnan kansalainen, Maraifia sanoi. Herääkö Andre, jos se likka on ollut asialla? Chris kysyi. Herää kyllä, mutta vasta kun hän antaa heidän herätä, Maraifia sanoi. heidän? Lily kysyi. Maraifia katsoi heitä ja hymyili sitten lämpimästi. Lily ei ollutkaan nähnyt sellaista hymyä jumalattaren kasvoilla vielä. Niin tosiaan, tehän ette tiedäkään, nainen sanoi. että sillä hetkellä kun Andre menetti tajuntansa, Maria Ce Lucca menetti tajuntansa myös. Paha juttu, Sean mutisi. Eikö Maria kurista Andren jos näkee hänet missä lie kaksikko onkaan? Eivät he ala riidellä. Jos he ovat tarpeeksi viisaita, he eivät ala riidellä vaan yrittävät sovussa saada sen tytön herättämään heidät, Maraifia sanoi. En ymmärrä, mitä sen tytön päässä oikein liikkuu, hän jatkoi ja hävisi sitten. Joten me vain odotamme, että Andre herää ja kertoo meille tavanneensa tyttönsä? Sean sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen. En tajunnut Maraifian jutuista mitään. Et varmasti niin, koska olet tyhmä, Aaron sanoi ja katsoi Andrea hieman huolestuneena. Ei kai tuo saanut kohtausta, kun minä räyhäsin hänelle? Maraifia sanoi, että se oli joku ulkopuolinen, Chris sanoi. Tai oikeastaan, se on joku ystävistäni, hän lisäsi näreissään. Miksi se on niin kamalaa? Lily kysyi uteliaana. Koska äitijumalattaren suunnitelmat ovat nyt niin pielessä, että voi taivas sentään. Miksi? Miten? Brandon kysyi. Me olemme aivan pihalla tästä. Voisitko valaista? No, äitijumalatar haluaa tuhota Maierien jumalattaren, joka on jo satoja vuosia kiusannut meitä, Chris sanoi. Mutta emme saa puhua siitä, koska olemme menossa paikkaan, jossa se naikkonen on... öh, Barbarella Ce Luccan ruumiissa. Nainen on vaarallinen, joten varokaa häntä. Tunnistaako se sinut? Aaron kysyi. Luulen niin, koska eräs sukulaiseni oli viimeksi sen ruumiina, Chris sanoi. Kyseessä on Faeth Satimaya. Se sama, joka meni naimisiin sen Ray Fromiyan kanssa? Sean kysyi äimänä. Juuri hän, Chris sanoi. Tai no, ei hän verisukulainen ollut, mutta olin hänen esi-isiensä lapsen kummisetä. No, onhan se tavallaan sukulainen sitten, vai mitä luulet? Lily kysyi. Kyllä, Chris virnisti. Mutta eipäs puhuta minusta ja menneisyydestäni vaan jostain muusta yhtä kiinnostavasta. Se kyllä käy meikäläiselle, Sean sanoi ja istui maahan. Hän kaivoi taskustaan liinan ja jonkin purkin ja otti miekkansa huotrastaan takkinsa alta esiin. Hän alkoi viheltää ja kiillottaa katanaansa. Aaron liittyi hänen seuraansa, mutta ei viheltänyt. Lauren istui Lilyn vierellä Brandonin kanssa ja teki seppelettä kukista. Brandon taas näytti hyvin tylsistyneeltä. Lily itse pohti oliko Nikolai kunnossa. Mies oli varmasti joutunut pulaan valehdeltuaan Barbarellalle. Lily ei todellakaan aikonut antaa Nikolain kuolla, vaan halusi pelastaa hänet. Ja hän kyllä tekisikin niin, vaikka itse kuolisi samalla.
Erittäin romanttista, nainen, mutta onko tuossa järkeä? ääni kysyi haltian päässä yhtäkkiä. Ulos päästäni, Barbarella Ce Lucca! Lily räjähti saman tien. Minä en ole Barbarella Ce Lucca, mutta en myöskään kerro kuka olen, koska kerrot kuitenkin muille. Minä en erityisesti haluaisi niin käyvän, koska sitten suunnitelmani menee vain enemmän pieleen, kun jään kiinni, tyttö sanoi häijysti. Lily ymmärsi siinä samassa, että tyttö oli se, joka oli aiheuttanut Andren ja Marian tajuttomuuden. Hän tunsi suuttuvansa saman tien. Herätä Andre ja Maria tällä sekunnilla, nuori nainen. Meillä on tärkeää tekemistä ja sinä estät sen, Lily ärähti tytölle, joka vain nauroi. Tällä hetkellä en oikein ymmärrä, mitä Nikolai sinussa oikein näkee, mutta en myöskään herätä Andrea ja Mariaa, sillä heidän on ymmärrettävä jotakin, jota te ette ymmärtäisi. Mitä me emme muka ymmärtäisi? Esimerkiksi sitä, että on erittäin väärin olla antamatta Ayallucin suvulle uutta mahdollista elää rauhallinen ja rakkautta täynnä oleva elämä tässä typerässä sotien täyttämässä maailmassa. Herätä heidät ja puhu heille kasvokkain, jumalauta! Me tarvitsemme heitä! Niinpä kai, mutta en voi ottaa käskyjä haltialta, joka ei ajoissa tajunnut rakastavansa Nikolaita. Olette erittäin epämiellyttävässä tilanteessa, sanoisin. Lily ei ymmärtänyt. Tämä henkilö oli hirvittävän häijy jostain syystä. Kuka hän oikein oli? ****** Andre oli kävellyt ympäriinsä Magacoria. Siellä oli auringonlaskun aika ja Andre oli hyvin väsynyt. Ihmiset kulkivat kaupungissa vieläkin rauhalliseen tahtiin, vaikka porukkaa ei ollutkaan niin paljon kuin aikaisemmin päivällä. Andre istui puiselle penkille ja hengitti syvään. Hänellä oli nälkä ja jano, mutta kun hän oli yrittänyt koskea ruokaan tai juomiin, hänen kätensä menivät niiden läpi ja se teki Andren vihaiseksi. Hän yritti kuitenkin parhaansa hallitakseen tunteensa, koska hän ei halunnut pamauttaa tätä unikaupunkia palasiksi. Ties mitä siitäkin seuraisi. Andre voisi pamauttaa itsensäkin ilmaan samalla, koska tunsi olonsa hyvin heikoksi. Hän tarvitsi ruokaa. Aiotko sinä kysyä todella Jadea ulos joskus? Chrisin ääni kysyi Rhodryltä. Andre seurasi kaksikkoa, kun nämä istuivat Andren viereen. Miksi en saisi? Rhodry kysyi. Minä haluaisin kovasti pyytää häntä ulos jo nyt, mutta hän varmaan nauraisi ja sanoisi aikuisten menevän ulos... Mutta sehän on totta, Rhoddo. Sinä olet 14-vuotias. Et voi tietää rakastatko Jadea oikeasti vai et, Chris intti. Miksi Jean sitten heiluu joka paikassa sen Juliansa kanssa ja käy ulkona hänen kanssaan? Rhodry heitti vastaan. Sinä yrität vain suojella Jadea minulta, koska ajattelet, etten ole tarpeeksi hyvä hänelle. Joku sorkkii muistojani, Andre, Rhodry sanoi Andrelle säikkynä. Tämä ei ole mikään unipaikka vaan illuusio! Kenellä olisi voima luoda illuusioita ihan noin vain? Andre kysyi. Ei mitään hajua, Rhodry sanoi näreissään. En minä kuvittele, ettet ole tarpeeksi hyvä Jadelle. Hän on vain hyvin herkkä ja logiikkani sanoo, että 13-14-vuotiaat ovat liian nuoria seurustelemaan, Chris sanoi. Mutta 15-vuotias saa minun puolestani tehdä mitä haluaa. Aijaa, sinä haluat minun olevan 15 ennen kuin pyydän Jadelynn-kultaa ulos, Rhodry naurahti. Mutta minähän täytän kuukauden päästä 15! hän tuuletti innoissaan. Niin, mutta Jade on silti 13, Chris sanoi. Hän nauroi. Tosin minä luotan sinuun, että voisit ihan hyvin ollakin ihan hyvä rakkaalle siskolleni. Minähän sanoin sinulle, Rhodry sanoi. Voisin melkeinpä perua sanani epäilyksistäni rakastatko Jadea oikeasti vai et. Olet hulluna häneen, sen näkee tyhmempikin. Tyhmät eivät näe sellaisia asioita, pöljä. Älykkäät huomaavat sen ennen kuin osapuolet edes tajuavat koko asiaa. Voi taivas sentään, Rhodry nauroi. Minä kuulostan ihan idiootilta.
Totta. Näkyykö sitä Ce Lucan tyttöä missään? Andre sanoi. Hänellä oli kummallinen tunne, että Maria oli tässä illuusiomaailmassa myös. En kyllä näe, mutta tunnen Jaden läsnäolon joka paikassa. Se ei johdu pikkutyttö-jadesta vaan siitä, että Maria on jossakin lähellä. Pysy paikallasi, niin uskon meidän törmäävän häneen. Ehkä hän tietää, miten täältä pääsee pois. Jos hän keksii sen, menen naimisiin hänen kanssaan, hemmetti vieköön. Sinä ja Ce Lucca? Älä naurata. Miksi ei? Te riitelitte. Veikkaanpa melkein, että hän vihaa sinua. En tosin jostain syystä usko siihen, koska Maria näytti pitävän sinusta kovasti ja halusi olla kanssasi. Sinä siis väität hänen rakastavan minua? Andre sanoi hämmentyneenä. No, vaikka hän rakastaisikin, tuskinpa hän enää tekee niin, koska räyhäsin hänelle niin inhottavasti. Minä vähän veikkaan, että Maria pitää sinusta kaikesta huolimatta, Rhodry lohdutti. Kuka tuo äijä on? Rhodryn 14-vuotias versio kysyi Chrisiltä, joka kääntyi katsomaan. Andrekin tuijotti ja järkyttyi huomatessaan sen olevan Zen. Jumalauta, se on elossa! Chris huudahti säikähtäneenä. Kuka tuo on? Rhodry toisti hämmentyneenä. Tuo mies on minun isäni Zen, Rhoddo! Luulin hänen kuolleen, kun kuulin hänen kadonneen merelle siinä myrskyssä silloin muutama kuukausi sitten, Chris sanoi. Hän virnisti ja käveli Zenin luo. Rhodry taas näytti yhtäkkiä kauhistuneelta. Chris, älä puhu hänelle! Hän on vaarallinen! Älä nyt, sehän on minun isäni, Chris sanoi. Ääliö, se ei tunne sinua! Tule pois sieltä! Poika, missä Marie Ayalluc asuu? Zen kysyi Chrisiltä. Hänen äänessään ei ollut sitä mukavaa leppoisaa tyyliä, jolla Zen oli puhunut Andrelle ja Maraifialle. Hän kuulosti uhkaavalta. Äiti asuu tuolla tien varressa, Chris sanoi hymyillen. Minä voin näyttää tietä. Ei, Chris! Rhodry karjui kauhuissaan. Älä kuuntele häntä! Onko ystäväsi näkijä? Zen kysyi katsoessaan Rhodryyn. Andre huomasi olevansa Chrisin vieressä katsomassa Zeniä, joka mulkoili Rhodryä uhkaavasti. Kyllä, Chris sanoi hymyillen. Chris, älä puhu hänelle. Hän ei tunne sinua, Rhodry sanoi. Ei tunne vai? Miksi Zen ei tuntisi omaa poikaansa? Chris sanoi näreissään. Mikä sinua vaivaa, Rhodry? Minä tunnen uhkaavan vaaran kun näen sellaisen ja tuo mies on vaarallinen. Mennään kertomaan Marielle, että joku mies etsii häntä... Älä nyt, Rhoddo, tuskinpa isä aikoo tehdä mitään äidille. Sehän rakastaa äitiä ihan älyttömästi! En ymmärrä, miksi kutsut minua isäksesi tai puhut roskaa äidistäsi ja minusta, mutta sinä viet minut Marie Ayallucin luokse, Zen sanoi häijysti virnistäen. Vasta silloin Chris huomasi olevansa vaarassa ja että Zen ei ollutkaan yhtään isänsä kaltainen. Kuka sinä olet? Chris kysyi. Mitä sinulle on tapahtunut? Miksi et muista meitä? Zenin kasvoilla kävi kummallinen ilme. Ihan kuin hän olisi muistanut jotakin, mutta ei voinut sanoa mitään. Sinä et ole minun isäni! Chris huudahti ja yritti paeta, mutta Zen oli nopeampi ja painoi sormensa pojan otsalle. Rhodry päätti tässä vaiheessa paeta paikalta, kun Chris taas joutui selvästi jonkin voiman valtaan, koska hän kertoi Zenille kaiken äidistään, sisarestaan ja missä he asuivat. Lopulta Zen vain virnisti. Painu kotiin Marien luokse, poika. Voi hemmetti sentään, Rhodry sanoi ahdistuneena. Mitä tapahtuu? Andre kysyi hämillään. Miksi Zen on tuollainen... hullu? Koska eräs Camilla-niminen nainen on ottanut miehen valtaansa ja käyttää häntä kaupunkien tuhoamiseen. Tämä on... Magacorin Kuolema? Andre sanoi ja tunsi olonsa hankalaksi. Jaa, että hän oli tuhoutuvassa kaupungissa? No, sehän oli erittäin mahtavaa vaihtelua. Niin, Rhodry sanoi surullisena. Mitä minä teen nyt? Minä olen kaupungissa, joka pamahtaa kohta ilmaan ja...!
Odota hetki, Rhodry sanoi. Jean, minä vannon, että Chris on tehnyt elämänsä typerimmän virheen! pikkupoika-rhodryn ääni huudahti. Minä en usko sinua. Chris on viisas, hän ei tekisi mitään typerää, toinen poika intti. Andre katsoi häneen päin ja tunnisti pojan Jeaniksi. Älä viitsi! Rhodry huusi. Hän osoitti Zeniin, joka seisoi Andren vieressä, Tuo mies tuossa teki Chrisille jotakin vaarallista! Zen kääntyi mulkoilemaan kaksikkoa. Te kaksi tulette olemaan kyllä koko elämäni ärsyttävimmät kiusankappaleet koskaan. Mitä helvettiä sinä teit Chrisille? Rhodry räyhäsi. Ja miksi haluat tietää, missä Marie asuu?! Yksinkertaista; jotta voin tappaa hänet ja viedä tyttären mukanani, Zen sanoi. Minun ei varmaan pitäisi sanoa sitä teille, mutta meillä tulee olemaan hauskaa, kun tapan teidät myöhemmin mikäli selviydytte Magacorin tuhosta hengissä, mies jatkoi ja nauroi päälle. Andre värähti. Zen kuulosti aivan mielipuolelta. Hän lähti pois paikalta. Hemmetti, mennään äkkiä Marien luo! Rhodry huudahti hädissään. Autetaan Marie ja Jade pakoon! Entä Chris? Jean sanoi säikähtäneenä. Minusta tuntuu, ettemme voi auttaa häntä vielä. Minun voimani eivät riitä siihen. Tarvitaan voimakasta valkoista magiaa, jotta Chris paranisi. Tuo äijä, Zenkö se oli, on erittäin vahva maagi, Rhodry sanoi, kun kaksikko lähti kävelemään eteenpäin. Mene perässä. Minusta tuntuu, että Maria on Jaden kotona, Rhodry sanoi Andren päässä. Andrelle ei tarvinnut kahdesti sanoa sitä, koska hän juoksi kiireesti Jeanin ja pikku-rhodryn perään. Andre sai kaksikon nopeasti kiinni ja tunsi itsensä typeräksi, koska ei pystynyt puhumaan kaksikolle mitään. No, ei hänen toisaalta tarvinnut, kun yhtäkkiä kaupungin muurilta kuului varoitustorven toitotusta, joka herätti kaupungin. Ihmiset joutuivat paniikkiin ja alkoivat juosta ympäriinsä. Mitä tämä on? Jean kysyi säikähtäneenä. Sinä et mene pelastamaan naistasi. Me pelastamme ensin Jaden ja hänen perheensä! Rhodry ärähti, kun Jean oli lähdössä takaisin. Hän mulkoili ystäväänsä hetken ennen kuin antoi huokaisten periksi. Andre ymmärsi, että Jean välitti hyvin paljon Jadesta ja hänen perheestään. Ehkä jopa enemmän kuin omasta tyttöystävästään. Hyvä on sitten. Chrisin perhe onkin enemmän perheeni kuin omani koskaan on ollut, Jean sanoi. Tulepas sitten, Rhodry sanoi. Apua! Auttakaa! kuului säikähtänyt huuto talosta. Rhodry kauhistui saman tien. Jade! hän huudahti ja juoksi talon ovelle. Hän hakkasi sitä nyrkeillään. Jade? Mitä siellä tapahtuu?! Sankarillista, Jean mutisi ja käveli läheisen kojun luokse, jonka kätköistä hän kaivoi nuijan, jonka omistaja oli jättänyt taakseen juostessaan pakoon. Jaden kotoa kuului pauketta ja mekastusta. Rhodry yritti raivoissaan aukaista ovea, mutta ei oikein onnistunut siinä, joten hän hajotti ikkunan saadakseen oven auki. Kun se oli auki, hän juoksi sisälle hetkeäkään säästelemättä. Andre seurasi häntä sisälle ja näki säikähtäneen Jaden ja... Marian, joka juoksi Andren luo kietoen kätensä pojan ympärille. Andre oli hämillään, mutta halasi tyttöä takaisin. Vasta silloin hän huomasi, että tytön hiukset olivat tummat. Jadelynn~, Rhodry iloitsi Andren päässä. Andre katsoi Mariaa tarkemmin ja näki, että hänellä oli yhtä läpitunkevan tummansiniset silmät kuin Jadella. Tämä siis oli vanhempi Jadelynn Ayalluc. Harvinaisen kaunis ilmestys, Andre ajatteli ja hymyili tytölle. Sinulla on tummat silmät ja hiukset, Maria, oletko huomannut? Sinä näytät aivan Rhodrylta, oletko huomannut? Maria heitti takaisin. Oliko tuo olevinaan vihan ilmaisu? Andre sanoi virnuillen. Ei tietenkään. En minä vihaa sinua, mutta me puhumme siitä myöhemmin. Meidän on päästävä pois täältä. Sinulla on tuo aatelisten aksentti puheessasi taas. Hieman häiritsevää, mutta kyllä minä kestän. Mainiota, Maria sanoi. Rhodry näyttää erittäin söpöltä ja komealta vanhempana. Sinä näytät upealta myös. Tai siis Jadelynn näyttää, Andre sanoi. Maria hymyili. Yhtäkkiä paikka
heidän ympärillään alkoi muuttua. Hahmot haihtuivat ja talo muuttui raunioituneeksi taloksi, jossa kaikki oli palaneen ja homehtuneen näköistä. Siirrytäänkö pois täältä? Andre ehdotti. Ehdottomasti, Maria myöntyi ja kaksikko käveli ulos, jossa heitä odotti sumuinen ja sateinen synkkä Magacor, joka oli vain varjo sen kukoistavasta versiosta. He näkivät nuoren Rhodryn kävelevän kohti satamaa ja Andre lähti uteliaana perään. Maria seurasi häntä hiljaisena. Rhodry näytti olevan Aaronin ikäinen, kun hän pysäytti jonkun liikkeet satamassa. Henkilö oli surullisen näköinen Jadelynn Ayalluc, jonka silmät olivat täynnä hämmennystä, surua ja palavaa raivoa jotakin kohtaan. Hän ja Rhodry juttelivat jonkin aikaa ja Jaden kasvoille ilmestyi sitten ilme, joka kertoi että hän tunnisti Rhodryn. Rhoddo... hän sanoi ja kietoi kätensä pojan ympärille. Rhodry halasi häntä hyvin tiukasti. Hei, älä murehdi, rakas Jadelynn... Rhodry sanoi ja hymyili. On vain hyvä, että olet elossa. Ei olisi pitänyt lähteä... Jade sanoi surullisena. Se mies juoksi perässäni joka paikassa ja tappoi ihmisiä, joiden kanssa olin läheinen. Rhodry hymyili. Me annetaan selkään sille ukolle ja pelastamme Chrisin, sekä etsimme äitisi. Äiti on kuollut, Rhoddo! Jade parahti. Anteeksi, Rhodry sanoi. Tulepas sitten mukaani, niin saat ruokaa ja lihaa luittesi ympärille. Olet laihempi kuin 13-vuotiaana. Jade hymyili lämpimästi ja antoi Rhodryn viedä hänet kädestä pitäen syömään. Andre ja Maria, naisen ääni sanoi yhtäkkiä ja kaikki pysähtyi. Välähti valo ja Magacorin pääkadun keskellä seisoi äitijumalatar Maraifia, jonka kasvoilla oli nousevan myrskyn merkit. Maria oli pillahtaa itkuun onnesta, koska hän taisi tietää pääsevänsä nyt pois. Andrekin oli onnellinen. Tiesinhän minä, että te jouduitte sen tytön luomaan illuusiomaailmaan, Maraifia sanoi. Hän ei tahtonut päästää minua ensin läpi, mutta onnistuin lopulta. Vietkö meidät takaisin? Maria kysyi. Vien kyllä, Maraifia sanoi hymyillen. Näytätte aivan nuorelta Ayallucin pariskunnalta. Siunasin heidän avioliittonsa niin kovin kauan sitten. Andre kääntyi sitten Marian puoleen. Sinähän joudut niiden hullujen kynsiin, Maria. Haluatko varmasti mennä takaisin? Ehdottomasti. Nikolai on siellä, Maria sanoi ja hymyili. Äläkä ala nyt pyydellä anteeksi, koska et näytä Andrelta lainkaan. Andre virnisti hänelle. Minä teen kuten te sanotte sitten. Maria tuijotti Andrea hetken hämillään ja hymyili sitten. Hän kääntyi Maraifian puoleen, Siirrä meidät takaisin, pyhyys, minä pyydän. Olet epätavallisen kiltti ja ystävällinen Ce Lucca, Maraifia sanoi. Hän hymyili. Ja vähän hupsu, mutta ei se ketään vahingoita. Andre huomasi olevansa samaa mieltä äitijumalattaren kanssa, kun Magacor alkoi haihtua vähitellen kummankin näkökentästä ja Andren ja Marian näkökenttä sumeni. Lopulta se pimeni kokonaan ja Andren avatessa silmänsä seuraavan kerran hän näki sinisen taivaan ja Lily Sheishukun huolestuneet kasvot. Andre yritti nousta istumaan, mutta tunsi inhottavan huimauksen tunteen ottavan valtaa ja heittäytyi takaisin maahan päätään hieroen. Andre! Lily huudahti säikähtäneenä. Oletko kunnossa? Olen kunnossa muuten, paitsi että olin jossain hiton illuusiomaailmassa, jonka joku typerä ämmä oli laittanut pystyyn. Jos saisin hänet käsiini, kuristaisin hänet saman tien... Andre ärisi näreissään. Andre, olet hereillä! Aaron ja Sean sanoivat yhteenääneen. Joo, terve vaan teillekin, Andre sanoi ja Lily auttoi hänet istumaan. Andre ravisti päätään ja nousi sitten varovasti seisomaan Aaronin ja Seanin avustuksella. Hän ei jaksanut edes välittää siitä tosiseikasta, että Aaron käyttäytyi epätavallisen ystävällisesti. Tapasin muuten Mariankin siellä, Andre sanoi sitten käveltyään ympäriinsä hetken aikaa. Hän ei vaikuttanut siltä, että olisi vihannut minua enää. Sehän helpottaa meidän eloonjäämismahdollisuuksia huomattavasti, Sean sanoi. Ai millä tavalla? Andre kysyi uteliaana.
Nikolai sotilaineen on tuolla pusikon takana. Sotilaita on paljon, Lily sanoi. Hän näytti surulliselta, mutta samalla päättäväiseltä. Ihan kuin hän olisi päättänyt tekevänsä jotain ratkaisevaa henkensä uhalla. Andre ei kuitenkaan kysellyt mitään, koska ei uskonut naisen vastaavan kysymyksiin. Andre kuitenkin tiesi sen liittyvän Nikolaihin. Mitä Maria sanoi? Aaron kysyi. Oliko hän kunnossa? Hän vaikutti siltä kuin suunnittelisi jotakin. En uskaltanut kysyä, kun olisin varmaan saanut noidan voimista vain selkään, Andre sanoi ja virnisti. Mutta ainakaan hän ei räyhännyt minulle! Mitä hän sitten teki? Repi hiuksista? Ei, hän halasi minua, Andre sanoi ja näytti Aaronille kieltä. Maria Ce Lucca halasi minua eikä sinua~ Oletpa sinä ärsyttävällä tuulella, Staiche. Ei olisi pitänyt alkaa ystävälliseksi. Nyt haluan vain tappaa sinut. Älä tapa minua. Tapa minut sitten kun Rhodry on poissa kehostani. Se ei varmasti anna minun kuolla, kun hän haluaa olla Jadensa lähellä, joka tarkoitta sitä, että minun pitää olla hyvä ystävä Marian kanssa. Haha, Andre sanoi. Mutta mennäänkö me sanomaan Nikolaille, että nyt jumalauta vaihdat puolta tai kuolet? Te ette sekaannu siihen, Lily sanoi heti melkein vihaisena. Nikolai on minun ja sillä siisti. Hyvä on sitten, mutta mennään! Andre sanoi kärsimättömänä. Maria on pulassa! Niin tosiaan joo, Sean sanoi. Tuo kuulostaa aivan Rhodryltä, Chris kommentoi. Mutta liikutaanpas eteenpäin ja annetaan selkään noilla mulveroille, hän jatkoi ja muut olivat selvästi samaa mieltä, koska he lähtivät kulkemaan eteenpäin. Chris jäi kävelemään Andren vierelle, kun joukko lähti eteenpäin. Andre ei oikein tiennyt, mitä sanoa sen jälkeen, kun oli joutunut menneisyyteen, jossa Chris oli käyttäytynyt erittäin typerästi. Toisaalta Andre oli varma, ettei se ollut hänen syynsä. Missä sinä oikein olit? Chris kysyi huolestuneena. Rhodryn menneisyydessä illuusiomaailmassa, Andre sanoi. Näin kun Magacor tuhoutui. Chris henkäisi kuuluvasti ja katsoi järkyttyneenä maahan. Sinä näit, kun minä menin isän luo ja kerroin hänelle kaiken... Mistä sinä olisit muka voinut tietää, että Zen oli pahis? Andre kysyi. Hän hymyili. Mutta Rhoddo huuteli minulle taustalla koko ajan, etten saa mennä lähelle, mutta menin silti. Olisi pitänyt kuunnella häntä. Rhoddo oli kuitenkin oikeassa, Chris sanoi. Unohda se, Andre sanoi. Minä en aio vihata sinua sen takia. Sitä paitsi Zen vaikuttaa kivalta ukkelilta nyt. Chris hymyili ja he jatkoivat matkaa Kuichen tasangolle, joka oli autio. Andrella oli pahat tuntemukset siitä. Barbarellan sotilaita oli varmasti lähistöllä, mutta näytti siltä kuin ketään ei ollut paikalla. Voi hitto! Sean huusi lähempänä Kuichen muuria. Väijytys! Nikolai Tsekovski! Lily huudahti raivoissaan. Lopeta tämä hölynpöly! Sinä kuolet lopussa ja tiedät sen! Andre ja Chris juoksivat muiden luo vain nähdäkseen Nikolain ja tämän sotilaat, jotka olivat ympäröineet heidät. Kaikilla oli miekat esillä. Andre ja Chris olivat tosin ringin ulkopuolella ja pysyivät hiljaa selustalla. Meille on annettu käsky tuhota teidät muut paitsi Staiche. Tällä kertaa aion noudattaa käskyä, Nikolai sanoi. Hän viittoi Andren suuntaan ja pari sotilasta otti Andren kiinni, kun tämä yritti paeta ja veivät rinkiin. Chris tuotiin myös. Hän näytti ärsyyntyneeltä ja noituikin hartaasti. Andrea tarkkailtiin kaikista tarkimmin. Mitähän minun on tarkoitus tehdä tässä tilanteessa? Andre kysyi Rhodryltä. Ei harmainta aavistustakaan. Et osaa hallita voimiasiakaan, joten et voi antaa noille selkään, Rhodry sanoi. Ottakaa Staiche ja tappakaa... muut, Nikolai sanoi. Andre näki selvästi, että mies ei halunnut tappaa heistä ketään. Lily näki sen myös, koska hän virnisti häijysti. Nikolai Tsekovski, hän sanoi ja siirtyi Andren eteen. Saat hänet vain kulkemalla lävitseni. Sinun on tapettava minut, jos haluat hänet, koska tapan Andren, jos yrität jotain.
Lily Sheishuku! Lauren huusi järkyttyneenä. He haluavat Andren, koska Andre on arvokas Barbarellalle. Jos Andre kuolee, sotilaat saavat selkäänsä, Lauren, Lily sanoi katse Nikolaissa. Eikö se olekin näin, Nikolai? Nikolai katsoi Lilyyn ja sitten maahan ja kohotti miekkansa. Lily ei kuitenkaan pelännyt, vaan veti tikarin vyöltään vyötäröllään ja veti Andren eteensä. Hän asetti tikarin pojan kaulalle. Sinä pyysit tätä, Tsekovski, nainen sanoi. Andre tajusi sitten, mitä Lily yritti, eikä sanonut mitään. Hänestä tuntui itse asiassa aika tylsistyttävältä olla siinä. Nikolai katsoi Lilyä tuska silmistään paistaen ja muutkin sotilaat alkoivat nähdä sen. No? Lily ärähti. Vieläkö yrität tappaa minut vai tapanko Andren? Minulla on nopea käsi, hän jatkoi. Yksi viilto tähän... hän sanoi ja kosketti Andren kaulavaltimoa veitsen terällä. Andre värähti. ja rakas Jumalten Valittunne olisi mennyttä... Nikolai mulkoili Lilyä syyttävästi hetken ja yritti nostaa miekkaansa iskuvalmiuteen, mutta Lily painoi tikarin Andren kaulalle ja siihen tuli pieni haava, josta alkoi vuotaa verta. Nikolai laski miekkansa. Lily, en olisi uskonut sinun olevan näin kylmäverinen, hän sanoi. Ihmiset muuttuvat, Tsekovski, Lily sanoi ja hymyili viehättävästi. Joten, mitäs luulet Barbarellan sanovan, jos Andre tässä potkaisee tyhjää? Lily Sheishuku, Barbarella jumalauta tappaa minut! Nikolai räjähti. Lily ei kuitenkaan taipunut, vaan tuijotti herkeämättä Nikolaita, joka yritti saada Lilyn taipumaan. Lopulta hän tuhahti turhautuneena ja heitti miekkansa maahan. Sotilaat tajusivat yhtäkkiä, mitä oli tapahtumassa ja he kävivät Nikolain kimppuun. Osa heistä lähti kiirellä Kuicheen kertomaan Nikolain petturuudesta Barbarellalle. Lily reagoi siihen toisella tavalla. Hän alkoi raivota Nikolaille, jota sidottiin kiinni. Sinun piti käydä kimppuuni, tomppeli! En minä aikonut tappaa Andrea! hän raivosi kyyneleet silmissä. Mistä hitosta minä olisin voinut tietää, mitä ajoit takaa?! Nikolai sanoi takaisin. Hän ei edes taistellut vangitsijoitaan vastaan. Ja minä teen tämän sinun vuoksesi, Lily, hän lisäsi, kun sotilaat raahasivat hänet pois. Koska minä jumalauta rakastan sinua! Lily hätkähti sen kuultuaan. Ei... hän mutisi. Nikolai, anna anteeksi! hän huusi miehen perään. Nikolai katsoi olkansa yli ja hymyili. Lily, Lauren sanoi. Sinä autoit meidät pakoon. Lily oli vaipunut polvilleen maahan ja itki. Minä tapoin hänet! hän huudahti ja otti miehen miekan käteensä. Minun takiani hän kuolee! Eikä kuole, Andre sanoi. Me pelastamme hänetkin, koska minä pamautan Barbarellan taivaan tuuliin. Mutta ethän sinä osaa käyttää voimiasi... Lily sanoi. Jos suutun tarpeeksi ja te juoksette pakoon, Barbarellalle käy köpelösti, Andre sanoi. Ei, minä pelastan Nikolain itse. Olen sen velkaa hänelle, Lily sanoi. Hän nousi seisomaan ja katsoi rakastamansa miehensä miekkaa. Hän kosketti sen terää sormellaan. Miksi se ääliö jätti miekkansa tänne? Ei mitään hajua, Andre sanoi. Hän ainakin pitää miekkaansa hyvässä kunnossa, Sean sanoi. Me emme puhu Nikolain puukosta vaan menemme pelastamaan Marian ja Nikolain! Andre ärähti. Upeaa, kuului Zenin ääni. Fantastista. Älä nyt, rakkaani, Marie sanoi. He menevät hakemaan Marian pois sieltä. Tyttäremme pääsee turvaan, älä murehdi turhia. Miksi aaveet ovat niin hemmetin hiljaisia? Andre kysyi värähtäen. Älä minulta kysy, Chris sanoi, kun Andre katsoi häneen.