Markun ja Minnan matkakertomus Nepalista (11 sivua) Sunnuntai - maanantai Sähköjohtoja riittää, vaikka sähkökatkoja onkin usein. Kathmandun maisemia kattoterassilta.
Unelmien puutarhassa, joka oli ennen keisarin kesäasunto. Katuvilinää Thamelin kaupunginosassa Kathmandussa. Apinoiden syöttäminen kielletty!
Hääpari Kathmandun kotimaisella lentokentällä. Onnea heille! Partnerikoulumme Siddha Beni Lower Secondary - koulun rehtori (vasemmalla) ja oikealla opettaja. Kiitos Mr. Laxmille!
Lehmät matkalla temppeliin. Kouluvierailupäivämme oli Buddhan syntymäpäivä. Matka alkoi sunnuntaina Turun linja-autoasemalta klo 8.30. Turkish Airlines kuljetti meidät mukavasti perille Kathmanduun, vaikka matka oli pitkä ja Istanbulin lentokentällä vaihdoimme lentokonetta. Istanbul - Kathmandun lentokone oli iso. Turvallisesti saavuimme Kathmanduun ja Hotelli Nepalayan autonkuljettaja oli meitä vastassa. Saimme huoneet heti ja lepäsimme hetken ennen kuin lähdimme tutustumaan kaupunkiin.
Kaupungissa on kapeat kadut ja paljon liikennettä, pyöriä, mopoja, riksoja ja autoja. Paljon erilaisia ääniä ja suitsukkeiden hyvä haju tulee usein vastaan. Lounaalla söimme nepalilaista ruokaa, jonka jälkeen kävimme tutustumassa Unelmien Puutarhassa. Tätä kirjoitamme kattoterassilla kynttilän valossa. Aurinkoenergia hoitaa pienen valon ja nettiyhteyden. Muuten kaupunki on pimeä toistuvien sähkökatojen takia. Nepalissa säännöstellään sähköä. Mutta yllämme kaartuu turvallinen ja tuttu tähtitaivas. Sama kuin Suomen Turussa. Tiistai Matkamme Pokharaan oli vauhdikas. Ensimmäinen lentomme kääntyi Pokharan yltä takaisin, koska oli niin kova myrsky ja palasimme Kathmanduun. Odottelun jälkeen toinen lentomme onnistui ja Buddha Air kuljetti meidät lopulta Pokharaan. Matkalla näimme mm. luokkaretekeläisiä, lehmiä ja hääseurueen. Lentokentällä meitä oli vastassa kumppanikoulustamme rehtori Mr. Laxmi ja opettaja ja he veivät meidät hotelliin. Tustuimme toisiimme illallisen merkeissä - Namaste! - ja pian he lähtivätkin jo bussilla kotiinsa Damauliin, Tanahuun. Huomenna mekin lähdemme sinne aamulla klo 8.00. Tulossa mielenkiintoinen päivä ja paljon ohjelmaa.
Pokhara vaikuttaa vehreältä ja kauniilta. Täällä on järviä ja ilma raikas. Ympärillä kohoavat vuoret, Himalaja ja kauempana Mount Everest. Täällä möllöttää sama kuu kuin Suomen Turussa. Ihmeellistä! Keskiviikko Vastaanottoseremoniat kumppanikoulussa - Siddha Beni Lower Secondary -koulussa - olivat vaikuttavat. Nepalin kansallishymni laulettiin aamulla.
Tänään vierailimme kumppanikoulussamme Siddha Beni Lower Secondary -koulussa Belbasissa, Tanahun Damaulissa, Nepalissa. Matka Pokharasta koululle kesti 1,5 tuntia autolla. Koulussa meitä oli vastassa oppilaat ulkona jonoissa, ensimmäisenä vastuuoppilaat. Oppilaat toivottivat meidät tervetulleeksi ja lauloivat Nepalin kansallishymnin. Alkuseremonian jälkeen meillä oli ilo tutustua koulun kaikkiin luokkiin. Laulatimme ja opetimme Maailman lapset -laululeikin ja muitakin laululeikkejä. Kerroimme myös Suomesta. Koulun henki vaikutti mukavalta ja siltä, että oppilaista välitettiin. Lapset vaikuttivat onnellista,
vaikka aineellisesti heillä ei ollut paljoakaan. Mutta tärkeintä lapselle lienee rakastavat vanhemmat ja tuli tunne, että näitä lapsia rakastetaan. Tämän jälkeen koko koulu kokoontui puistoon pihalle ja luovutimme tuliaiset vastuuoppilaille. Maailman toisella puolellakin lapset tunsivat samat leikit: hyppynarut, twistnarut ja palloleikit. Rehtori kutsui meidät kotiinsa. Koti oli hyvin vaatimaton. Meille vieraille tarjoiltiin nepalilaista kotiruokaa, todennäköisesti perhe itse söi vasta meidän jälkeen. Rehtori saa lisätuloja kahdesta lehmästä, jotka asustivat hänen pihassaan. Koko päivän meitä lämmitti polttava aurinko, joka on sama kuin Suomen Turussa. Tosin täällä tuntui, että se on vähän lähempänä meitä. Torstai Ilmoitustaululla oli onneksi edellisen päivän "Lento peruttu"-ilmoitus.
Matka Pokharasta takaisin Kathmanduun alkoi pienellä yllätyksellä: infotaululla luki teksti, että lento on peruutettu huonon sään vuoksi. Onneksi selvisi, että info olikin eilisen päivän tiedotuksia, ja meidän lentomme lähti ja toi meidät takaisin noin viidentoista miljoonan asukkaan pääkaupunkiin. Vastassa lentokentällä meitä oli hymyilevä autonkuljettaja kädessään kyltti: Markku Koski ja Minna Maria. Todella kuuman päivän jälkeen Kathmandun taivaalle nousi täysikuu. Paistaakohan sama kuu täytenä tänään Suomen Turussakin?
Perjantai Apinoita juoksenteli siellä täällä. Tänään ehdimme tutustua Kathmanduun ja Nepaliin paremmin. Kaaosmaisen vasemmanpuoleisen liikenteen ja ihmisvilinän keskellä on helppo uskoa,
että Nepalissa on noin 28 miljoonaa asukasta. Heistä Kathmandussa asuu virallisesti n. 1,5 miljoonaa. Huomasimme myös, että uskontoja on useita, suurimpina ryhminä hindut ja buddhalaiset. Ihmiset kuuluvat eri kasteihin ja kastijärjetelmä on hyvin monimutkainen ja vaikuttaa edelleen, vaikka se on virallisesti kielletty jo vuonna 1963. Alin kasti on ns. koskemattomat, joiden kanssa ylimpiin kastiin kuuluvat eivät halua olla tekemisissä. Kastijärjestelmän lisäksi kieliä on monia. Yhteinen kieli on nepalin kieli ja englantia osaavat koulutetut ihmiset. Ihmiset ovat täällä hyvin ystävällisiä ja hymyileviä. Kerjäläisiä emme ole montakaan nähneet. Ihmiset vaikuttavat tyytyväiseltä, vaikka aineellisesti useimpien ihmisten elämä on hyvin köyhää. Aurinko, kuu ja tähdet ovat samat täällä kuin koti- Suomessakin - niin myös lapset tuntuvat olevan samanlaisia kaikkialla maailmassa. Lauantai Pitkä matka Kathmandusta takaisin Turkuun alkoi klo 02.30 Suomen aikaa. Perillä Turussa olimme klo 22.00. Mukava olla taas kotona - monta, monta kokemusta rikkaampana!