mayojen kalenteri mayat ovat väli-amerikassa meksikon ja Guatemalan alueella elävä kansa, joiden kehittämä korkeakulttuuri kukoisti 300 800-luvuilla jaa. eli ennen kuin kolumbus saapui amerikkaan. mayojen korkeakulttuuri oli amerikan mantereen edistynein ja se tunnetaan matematiikasta ja kiehtovasta hieroglyfikirjoitusjärjestelmästä. mayat kehittivät tarkan ja monimutkaisen kalenterin, jotta he voisivat ennustaa tulevia tapahtumia. syklinen näkemys ajasta tarkoitti sitä, että tietoisuus tulevaisuudesta edellytti menneen tuntemusta. mayat tunsivat tähtien liikkeet Vuosisatojen ajan mayat tarkkailivat tähtien, kuun ja erityisesti Venuksen liikkeitä. Heidän kalenterinsa oli hienostunut ajanlaskujärjestelmä, jonka avulla merkittiin muistiin historiallisia tapahtumia ja ennustettiin tulevaa. Mayat selvittivät muun muassa Venuksen kiertoajan niin tarkasti, että heidän tuloksensa poikkeaa nykyisistä laskelmista vain hieman yli tunnilla vuodessa eli noin 12 sekuntia päivässä. Arvoitukseksi jää, miten mayat pystyivät niin tarkkoihin mittauksiin ilman ajanmittauksen välineitä. Heillä ei ollut käytössään tiimalasia tai vesikelloa, puhumattakaan heilurikellosta tai kaukoputkesta. Taivaankappaleiden tarkkailussa oli apuna ilmeisesti vain kaksi ristikkäin asetettua keppiä tai mahdollisesti tukevalla alustalla oleviin kivilohkareisiin koverrettuja hahloja. Niiden kautta tähystämällä voitiin seurata esim. Venuksen asemaa Aurinkoon nähden hyödyntämällä pyramidien ja temppeleiden sijainteja. Yksi peruste tähtitaivaan tarkkailulle ja kalenterin synnylle oli mayaeliitin tarve hallita alamaisiaan. Tietämys taivaankappaleiden liikkeistä 1
antoi hallitsijoille mahtavan vallankäytön välineen, jonka avulla ajoitettiin uskonnollisia merkkipäiviä ja rituaaleja. Kun kansa pidettiin tietämättömänä, oli helppo lisätä omaa vaikutusvaltaa ennustamalla tapahtuviksi ennalta tiedettyjä taivaankappaleiden liikkeisiin liittyviä ilmiöitä kuten esimerkiksi auringon- tai kuunpimennyksiä. Useita kalentereja kuin rattaita kellon koneistossa Mayat käyttivät useita kalentereita, joista kaksi pääkalenteria olivat haab ja tzolk in. Haab oli 365-päiväinen aurinkokalenteri ja rituaalinen tzolk in oli pituudeltaan 260 päivää. Haabista ja tzolk inista muodostuu yhdessä kalenterikierto. Kalenterikiertoa voi kuvata kahdeksi hammaspyöräksi, jotka pyörivät toisiinsa kytkettyinä. Sama päivämäärä muodostui uudestaan, kun isompi hammaspyörä on pyörähtänyt 52 kierrosta. Tästä seurasi mayoille ja kaikille myöhemmillekin Mesoamerikan kansoille tunnusomainen tapa korostaa 52 vuoden mittaisia jaksoja. 52 vuoden kierto ennusti myös sulkakäärmejumala Quetzalcoatlin palaavan vuonna 1519, mitä Hernán Córtes hyödynsi valloittaessaan asteekit. Monilla muillakin Väli-Amerikan intiaanikansoilla oli omat kalenterinsa, jotka muistuttivat hyvin paljon mayojen kalenteria. Esimerkiksi asteekkien ajanlasku muodostui kahdesta kalenterista. Toinen perustui 365 päiväiseen aurinkovuoteen ja toinen, rituaaleissa käytetty pyhä kalenteri 260 päivän kiertoon. Haabin ja tzolk inin lisäksi mayoilla oli käytössään kolmaskin kalenteri, jota kutsutaan nimellä pitkälasku. Pitkälasku oli yksinkertainen päivälaskuri, jota kasvatettiin yhdellä joka vuorokausi. Laskuri koostuu viidestä luvusta, jotka pohjaavat mayojen lukujärjestelmän kantalukuun eli kahteenkymmeneen. Pienin yksikkö on k in, päivä. Mayat lisäsivät päivämäärinsä joskus myös tiedot kuunvaiheista eli heillä oli tarkka kuukalenteri muiden kalenteriensa ohella. Lisäksi mayat seurasivat Venuksen liikkeitä taivaalla ja tekivät sillekin oman kalenterin. Mayat käyttivät kahteenkymmeneen perustuvaa numerojärjestelmää ja merkitsivät luvut pisteillä sekä viivoilla. Joskus numerot voitiin kirjoittaa myös päävarianteiksi kutsutuilla hieroglyfeillä. Didrichsenin taidemuseo, Stina Ericsson 2
Haab Mayojen aurinkokalenteri haab oli jaettu 18 kuukauteen, joista kukin oli pituudeltaan 20 päivää. Lisäksi kalenterin lopussa oli viisi lisäpäivää, wayeb, joita pidettiin erityisen epäonnisina. Toisin kuin meillä mayojen kuukauden ensimmäinen päivä ei ollut 1 vaan 0. Tätä erityistä päivää kutsuttiin kuun istuutumiseksi, ja se nimesi kuukauden. Niinpä kuukauden viimeinen päivä oli 19, esimerkiksi vuoden ensimmäinen kuukausi alkoi päivästä 0 Pop ja päättyi päivään 19 Pop. Haab oli pituudeltaan 365 päivää, kuten gregoriaanisen kalenterin vuosi, mutta toisin kuin me mayat eivät lisänneet karkauspäiviä kalenteriinsa tasoittaakseen todellisen aurinkovuoden ja kalenterivuoden eroa. Tämä johti siihen, että mayojen uusi vuosi eli haabin ensimmäinen päivä siirtyi hiljalleen eri vuoden aikoihin. Mayat olivat tietoisia erosta, mutta eivät nähneet tarpeelliseksi lisätä karkausvuosia. Todennäköisesti tämä johtui siitä, että kalenteri oli mayoille enemmän rituaalinen ja uskonnollinen ennustamisen väline kuin käytännöllinen viljelytöiden aikatauluttaja. Tzolk in Mayojen rituaalinen kalenteri eli 260 päivän mittainen tzolk in on edelleen käytössä joillakin Guatemalan ja Meksikon alueella elävillä mayakansoilla. Tzolk inin antama lukema muodostuu numeroista yhdestä kolmeentoista ja 20 erilaisesta päivän nimestä. Päivänumerot ja nimet olivat myös kytketty yhteen kuin hammasrattaan. Tzolk in-kierroksen ensimmäinen päivä on 1 imix, jota seuraavat päivät ovat 2 ik, 3 ak bal, 4 k an jne. Tzolk in-kierros kahden 1 imix -päivän välillä kestää 260 vuorokautta, minkä aikana jokainen numero ehtii yhdistyä jokaiseen nimeen. Luvut 13 ja 20 olivat mayoille erityisen tärkeitä. 13 oli pyhä luku ja 20 puolestaan mayojen laskentajärjestelmä pohja. Tzolk inin kalenterikierto myös vastaa naisen raskausaikaa, mikä saattoi olla laskelman taustalla. Tzolk in oli mayoille erityisen merkittävä, koska sen avulla ennustettiin tulevaa. Lapsen syntyessä syntymäpäivän päivämäärästä tuli hänelle eräänlainen horoskooppi, jonka uskottiin määrittävän lapsen luonnetta ja tulevaa elämää. Lisäksi syntymäpäivä oli merkittävässä asemassa avioliittoa 3 Tzolk in muodostuu kahdesta kymmenestä päivännimestä ja kolmestatoista päivänluvusta. Didrichsenin taidemuseo, Stina Ericsson
solmittaessa, sillä avioon aikovien ennusmerkkien tuli sopia yhteen. Tzolk in määritti yhteisön elämää muutenkin, sillä jokaisella sen päivällä oli omat ominaisuutensa ja vaikutuksensa päivän askareisiin. Niinpä kalenterin tuntemukseen erikoistuneilta ennustajilta pyydettiin neuvoa esimerkiksi siinä mille päivälle erityiset työt ja juhlat pitäisi ajoittaa. Pitkälasku Kahden syklisen kalenterin lisäksi mayoilla oli myös lineaarinen kalenteri historiallisten tapahtumien merkitsemistä varten. Pitkälaskuksi kutsuttu kalenteri oli eräänlainen päivälaskuri, joka mittasi päiviä maailman luomisesta. Mayat merkitsivät tietysti päivämääränsä eri tavalla kuin me, mutta nykyisillä laskumenetelmillä voidaan muuttaa mayojen päiväyksiä vastaamaan nykyaikaista kalenteria. On saatu selville, että mayojen ajanlaskun alkuhetki on elokuun 13. päivänä vuonna 3114 eaa. Mayojen mytologian mukaan maailma myös luotiin tuolloin. Päivämäärä on myyttinen eli tarunomainen, sillä mayat ovat merkinneet muistiin myös paljon kaukaisempia päivämääriä. Pitkälaskun päivämäärä koostui viidestä luvusta tai syklistä, jotka ovat suurimmasta pienimpään baktun, k atun, tun, winal, k in. K in tarkoittaa päivää, winal taas kuukautta, jossa on 20 päivää. Tun puolestaan on 18 winalia eli se on pituudeltaan suurinpiirtein vuoden mittainen tarkalleen ottaen 360 päivää. K atun on 20 noin vuotta ja baktun 20x20 vuotta. Päivämäärän 9.12.2.0.16 voisi avata seuraavalla tavalla: baktun 9 x 400 vuotta (vuodessa 360 päivää) k atun 12 x 20 vuotta (vuodessa 360 päivää) tun 2 x 18 kuukautta (kuukaudessa 20 päivää) winal 0 x 1 kuukautta (kuukaudessa 20 päivää) k in 16 x 1 päivä Yhteenlaskuna: 9 x 144 000 päivää = 1 296 000 päivää 12 x 7 200 päivää = 86 400 päivää 2 x 360 päivää = 720 päivää 0 x 20 päivää = 0 päivää 16 x 1 päivää = 16 päivää Yhteensä = 1 383 136 päivää ajanlaskun alusta 4
Eri kalenterit yhdistettyinä mayat esittivät tämän päivämäärän seuraavasti: 9.12.2.0.16 5 Kib 14 Yaxk in Päivämäärä vastaa omassa kalenterissamme päivämäärää 7. heinäkuuta vuonna 674. 5 Kib on tzolk in-päivämäärä ja 14 Yaxk in puolestaan haabpäiväys. Kyseisenä päivänä syntyi Piedras Negrasin muinaisen mayakaupungin tuleva kuningatar Ixik Namaan Ajaw. Pitkälaskun alkupäivämäärä on mayakalenterissa 13.0.0.0.0 4 Ajaw 8 Kumk u joka on myös päivä, jolloin jumalat loivat maailman. Nykypäivä ja menneisyys kohtaavat vuotuisissa juhlissa Nykyään Väli-Amerikan maissa käytetään gregoriaanista kalenteria vanhojen intiaaniajanlaskujen sijaan. Intiaanien aikakäsitys ja kalenteri ovat kuitenkin vaikuttaneet väliamerikkalaiseen aikakäsitykseen. Alueen erilaisissa vuotuisjuhlissa on piirteitä muinaisten mayojen ja asteekkien juhlista. Alueen aikakäsitykseen on eurooppalaisen kalenterin lisäksi vaikuttanut myös afrikasta tuotujen orjien käsitys ajasta. Uusivuosi Mayojen rituaalinen kalenteri tzolk in on myös edelleen käytössä joillain seuduilla. Esimerkiksi chorti-mayat juhlivat uutta vuotta 8. helmikuuta, joka on tzolk in-kalenterin muodollinen alkupiste. Chorti-mayojen keskuudessa tzolk inista on muodostunut kausittainen kalenteri, joka ei enää jatku saumattomana kehänä, vaan alkaa aina 8.2. ja jatkuu siitä 260 päivää eteenpäin. Tzolk inin määrittämä ajankohta sijoittuu viljelykauteen, joka on chorti-mayoille työntäyteisin ja tärkein aika vuodesta. Muinaisille mayoille tärkeimpiä juhlia olivat pitkälaskukalenteriin liittyvät syklien päätöskohdat, mutta myös vuosittain vietettiin erilaisia vuodenkiertoon liittyviä juhlia, joista emme valitettavasti tiedä paljoakaan. Juhlista tärkein oli uudenvuoden juhla, jota vietettiin haabin päivämääränä 1 Pop. Tuona päivänä mayat siivosivat kotinsa ja heittivät pois kaikki kuluneet ja rikkoutuneen käyttöesineet. Vertauskuvallisesti siis hankkiuduttiin eroon edellisvuoden roskista ja vaivoista. Uuden vuoden juhlaa edeltäneinä viitenä wayeb-päivänä ei saanut 5
peseytyä tai tehdä fyysistä työtä, sillä se saattoi aiheuttaa huonoa onnea. Meksikolainen kuolleiden päivä Meksikolainen kuolleiden päivä, espanjaksi Día de los Muertos, on hyvä esimerkki juhlasta, jossa yhdistyvät monen kulttuurin vaikutteet. Kuolleiden päivän taustalla on katolilainen pyhäin päivä sekä asteekkien kuolleiden juhla. Kuolleiden päivän ideana on muistella menehtyneitä ystäviä ja sukulaisia sekä kunnioittaa esi-isiä. Esi-isien arvostaminen ja palvonta on yhteistä afrikkalaisille ja intiaanikulttuureille. Katolilaista pyhäinpäivää vietettiin alunperin 1. tai 2. marraskuuta. Juhla osuu nykyisinkin lokakuun ja marraskuun vaihteeseen, mutta juhlapäivä on aina lauantai. Pyhäinpäivä oli kaikkien vainajien ja pyhimysten muistopäivä, jolla oli pakanallinen tausta kuolleiden muistopäivänä. Asteekit viettivät useita kuolleille omistettuja juhlia vuoden aikana. Kaksi näistä juhlista sijoittui syksyn alkuun ja olivat nimeltään miccailhiutontli ja miccailhuitl. Esimmäinen oli omistettu lapsena kuolleiden muisteluun ja jälkimmäinen aikuisena kuolleiden ja esi-isien kunnioittamiseen. Asteekkien kuolleiden juhliin kuului ruuan ja juoman sekä joskus myös ihmisten uhraaminen vainajille ja esi-isille. Juhlia varten jumalten kuvat koristeltiin kukkaköynnöksin ja juhlissa poltettiin tuoksuvaa kopaalisuitsuketta. Tärkeänä osana kuolleiden juhliin liittyivät myös musiikki, tanssi ja hyvä ruoka. Eurooppalaisten saapumisen ja valloituksen myötä asteekit ryhtyivät viettämään kuolleiden juhlaansa pyhäinpäivänä. Nykyisin kuolleiden päivää vietetään Meksikossa lokakuun ja marraskuun vaihteessa useita päiviä. Juhla on luonteeltaan iloinen, jopa riehakas. Juhlaan kuuluu kuolleiden ystävien ja sukulaisten muistelu ja haudoilla käyminen. Haudat puhdistetaan, ja niille viedään kynttilöitä. Joillain alueilla perheet viettävät koko yön omaistensa haudoilla syöden, juoden, laulan ja kertoen tarinoita menehtyneistä. Kynttilöiden lisäksi haudoille viedään kukkia, erityisesti keltaoranssia cempasúchitlia eli kuolleiden kukkaa. Kuolleiden kukkaa käytetään usein myös vainajien muistolle omistettujen ofrenda-lahjapöytien koristeena. Pöytä koristellaan kukkasin ja kukista 6 Tanssiva luuranko on kuolleiden päivän hahmo. Didrichsenin taidemuseo, Stina Ericsson
tehdään myös usein polku ovelle, jotta kuolleiden henget löytäisivät tiensä lahjapöydän luo. Kukkien lisäksi koristeina käytetään kynttilöitä, silkkipaperilippuja, sokerisia pääkalloja ja humoristisia luurankohahmoja. Usein kuolleiden omaisten kuvia asetetaan pöydälle. Tärkein osa ofrendassa ovan kuitenkin vainajille tarkoitetut ruuat ja juomat. Vainajien henkiä varten leivotaan erityistä kuolleiden leipää ja pöydälle varataan myös kuolleiden omaisten lempiherkkuja. Ofrendoja pystytetään koteihin, mutta myös julkisiin tiloihin. Ofrenda pystytetään lokakuun viimeisinä päivinä. Yleisen uskomuksen mukaan menehtyneiden sielut palaavat järjestyksessä. Ensimmäisenä päivänä saapuvat ennen kastetta kuolleiden lasten sielut. Seuraavana päivänä muut lapsena kuolleet ja kolmantena aikuiset. Lasten henkille tehdään joskus oma lahjapöytä, jossa kaikki koristeet ja ruuat ovat miniatyyrikokoa. Vainajien ajatellaan nauttivan ruuat ensin, jonka jälkeen juhlijat itse syövät uhripöydän antimet. 7