Etelä-Savon kilpa- ja huippu-urheiluohjelma SISU Hanna Kosonen, Etelä-Savon Liikunta Ry ISBN 978-952-5932-01-0 ISSN 1455-2930
Etelä-Savon kilpa- ja huippu-urheiluohjelma SISU ETELÄ-SAVON LIIKUNTA RY 2011
Etelä-Savon kilpa- ja huippu-urheiluohjelma SISU Etelä-Savon Liikunta Ry Savilahden Kirjapaino Ky Painosmäärä 200 kpl Mikkeli 2011 Etelä-Savon maakuntaliitto Hallituskatu 3 A 50100 MIKKELI puh. 015-321 130 email: kirjaamo@esavo.fi faksi 015-321 1359 ISBN 978-952-5932-00-3 (nid.) ISBN 978-952-5932-01-0 (pdf) ISSN 1455-2930
Tiivistelmä Etelä-Savon kilpa- ja huippu-urheiluohjelma SISU määrittää maakunnan urheilijan polun lapsuudesta huipulle. Ohjelman tavoitteena on osoittaa mitä osaamista, olosuhteita ja resursseja urheilijan polulla tulisi Etelä-Savossa olla, jotta huipulle pääseminen on mahdollista. Ohjelmassa pohditaan myös sitä miten Etelä-Savoon saataisiin lisää urheilutapahtumia. Ohjelma vastaa Etelä-Savon Uusiutuva Etelä-Savo - Saimaan maakunta -strategiaan, jonka tavoitteena on houkuttaa seudulle lapsiperheitä ja nuoria asumaan, tekemään työtä, viihtymään ja viettämään sujuvaa arkea maakunnassa. SISU-ohjelmaa voidaan käyttää pohja-aineistona Etelä-Savon maakuntaohjelmassa 2011 2014 mainitulle maakunnan liikuntaohjelmalle. SISU-ohjelman johtopäätökset ja toimenpiteet ovat ennaltaehkäisevää toimintaa ja edistävät asukkaiden hyvinvointia ja terveyttä. Maakunnasta ponnistavat huippu-urheilijat ovat osaltaan tärkeitä alueen imagon rakentajia, jotka omilla tarinoillaan kertovat hyvästä elämästä Etelä-Savossa. Syksystä 2010 lähtien valtakunnallinen huippu-urheilun muutosryhmä on työskennellyt suomalaisen huippu-urheilukulttuurin muuttamiseksi. SISU-ohjelma on yksi ensimmäisistä paikallisista valtakunnalliseen muutostyöhön linkittyvistä ohjelmatöistä, joissa muutosta mietitään alueen lähtökohdista käsin. Valtakunnallinen muutosryhmä nosti keskiöön urheilijan ja samalla tavalla Etelä-Savon ohjelmassa urheilija on nostettu keskiöön. Eteläsavolaisen urheilijan etuna ovat ihmisen kokoiset keskukset, joissa on hyvät palvelut ja olosuhteet urheilua varten. Esimerkiksi lasten on maakunnassa helppoa, nopeaa ja turvallista liikkua paikasta toiseen pyörällä tai muulla kulkuvälineellä. Mikäli tahtoa riittää, maakunnan haasteet ovat ratkaistavissa hallittavissa olevan väestöpohjan ansiosta. Urheiluseuroissa on tilaa harrastajille, harrastaminen on edullista ja väestömäärään nähden lajien kirjo on kattava. Lisäksi paikkakunnan yritykset ja media ovat myötämielisiä paikallisille urheilulupauksille. Etelä-Savossa toimii erinomaisella tavalla urheiluakatemia ja Tanhuvaaran Urheiluopistosta on kehittymässä hyvää vauhtia Itä- Suomen johtava valmennuskeskus. Maakuntaa vaivaa urheilussa osin innostuksen ja tahdon puute niin päättäjien kuin kenttäväenkin keskuudessa. Useassa kunnassa ei päätöksiä tehdessä arvioida seurauksia budjettikautta pidemmälle. Ohjelmatyössä ilmeni, että ainoa mahdollisuus seudun urheilun nostamiseksi on osaamisen ja tekemisen jakaminen sekä perheiden liikuntaharrastusten tukeminen. Tärkeimmiksi toimenpidekokonaisuuksiksi nousivat seurojen välinen yhteistyö, vanhempiin, päiväkotien henkilöstöön ja opettajiin vaikuttaminen, urheiluakatemiatoiminnan vakiinnuttaminen sekä Tanhuvaaran Urheiluopiston kehittyminen Itä-Suomen johtavaksi valmennuskeskukseksi. Yhteensä ohjelmassa on 27 toimenpide-ehdotusta, joista kolme on jo käynnistynyt ohjelmatyön aikana. Ohjelmatyöhön osallistui huhti-lokakuun 2011 aikana yhteensä noin 200 urheilijaa, seuratoimijaa, päättäjää, virkamiestä ja aktiivista kansalaista. Työ koottiin kahdella verkkokyselyllä, haastatteluilla sekä yhteensä kuudessa työpajassa Mikkelissä, Pieksämäellä ja Savonlinnassa. Ohjelmatyön veti ja kirjoitti luovien alojen liiketoiminnan kehittämisyhdistys Diges ry:n Hanna Kosonen Etelä-Savon Liikunta ry:n kanssa yhteistyössä. Ohjelmatyön rahoitti Etelä-Savon maakuntaliitto.
SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 1 sivu 2. HUIPPU-URHEILUN VALTAKUNNALLINEN MUUTOSTYÖ JA ETELÄ-SAVO 2 3. OLOSUHTEET JA RESURSSIT ETELÄ-SAVOSSA 4 3.1 Mikkelin seutu 6 3.2 Pieksämäen seutu 6 3.3 Savonllinnan seutu 7 4. ETELÄSAVOLAISEN URHEILIJAN POLKU 9 4.1 Lasten ja nuorten liikunta Etelä-Savossa 9 4.2 Nuorten aikuisten Etelä-Savo 14 4.3 Huippu-urheilu Etelä-Savossa 17 5. ETELÄ-SAVON URHEILUTAPAHTUMAT 20 6. URHEILUSPONSOROINTI ETELÄ-SAVOSSA 22 7. KYMMENEN VINKKIÄ URHEILIJALLE TAI SEURALLE SPONSORIYHTEISTYÖHÖN 23 8. JOHTOPÄÄTÖKSET JA 27 TOIMENPIDETTÄ 24 8.1 Olosuhteet 24 8.2 Resurssit 26 8.3 Lapset ja nuoret 26 8.4 Nuoret aikuiset ja valintavaihe 27 8.5 Huippu-urheilijat 27 8.6 Etelä-Savon tapahtumat 28 LÄHTEET 29
1. Johdanto Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin nimitti huippu-urheilun muutosryhmän miettimään mitä suomalaiselle urheilulle pitää tehdä, jotta mitaleita alkaisi taas ropista entisten vuosikymmenten malliin. Veikkauksen toimitusjohtaja Risto Nieminen luovutti keväällä 2010 mietintönsä, jonka pääviesti oli, että urheilun pitkän aikavälin menestys ja arvostus tulee nostaa oleellisesti paremmalle tasolle. Tämän seurauksena aloitti syksyllä 2010 huippu-urheilun muutostyöryhmä, joka vuoden 2012 loppuun mennessä pyrkii aloittamaan suomalaisen huippu-urheiluelämän totaalisen muutoksen. Etelä-Savon kilpa- ja huippu-urheiluohjelma SISU on yksi ensimmäisistä paikallisista ohjelmatöistä, joissa valtakunnallisen muutostyön tavoitteita mietitään alueen lähtökohdista käsin. Huippu-urheilun muutosryhmä on nostanut keskiöön itse urheilijan ja sen miten urheilijaa voidaan hänen polullaan tukea. Sama ajatus ohjaa eteläsavolaista ohjelmatyötä ja toimenpiteitä. Tärkeimmät kysymykset ovat: mitä olosuhteita ja resursseja alueella tulee parantaa, jotta urheilija pystyy kehittymään urallaan? mitä lapsuudessa, nuoruudessa, valintavaiheessa ja huippuvaiheessa urheilija tarvitsee kehittyäkseen? Lisäksi ohjelmatyössä pohditaan kuinka maakuntaan saadaan lisää urheilutapahtumia, mitä muutoksia toimintakulttuurissa useammat vuosittaiset tapahtumat vaatisivat? Ohjelma vastaa myös Etelä-Savon maakuntastrategiaan, jonka visiona on Uusiutuva Etelä- Savo - Saimaan maakunta vuonna 2015 muuttovoittoinen maakunta. Tavoitteena on houkuttaa lapsiperheitä ja nuoria asumaan, tekemään työtä, viihtymään ja viettämään sujuvaa arkea maakunnassa. 1 Huippu-urheilijan uran pohjatyöt tehdään lapsuudessa ja nuoruudessa, joten ohjelmassa otetaan kantaa siihen kuinka maakunnan liikuntaolosuhteita tulee parantaa ja miten henki kodeissa, päiväkodeissa ja kouluissa on innostava ja liikunnallinen. Maakunnan omat huippu-urheilijat ovat tärkeä osa seudun imagon rakentamista - todellisia tarinoita hyvästä elämästä Etelä-Savossa, kuinka urheilijoista tuli huippuja. SISU-ohjelmaa voidaan käyttää pohjatyönä Etelä-Savon maakuntaohjelmassa 2011-2014 mainitulle maakunnan liikuntaohjelmalle 2. Ohjelma on koottu huhtikuusta marraskuuhun 2011 avausseminaarissa sekä kuudessa työpajassa Mikkelissä, Savonlinnassa ja Pieksämäellä, näissä kaikissa yhteensä oli noin 150 osallistujaa. Lisäksi tehtiin kaksi verkkokyselyä, ensimmäinen kaikille kiinnostuneille ja toinen eteläsavolaisille entisille ja nykyisille huippu-urheilijoille. Tietoa kerättiin myös osallistumalla aihetta käsitteleviin seminaareihin ja haastattelemalla paikkakunnan asiantuntijoita. Yhteensä kertyi yli 200 osallistumista ohjelmatyössä niin henkilökohtaisesti kuin virtuaalisestikin. Ohjelman on vetänyt ja kirjoittanut luovien alojen kehittämisyhdistys Diges ry:n Hanna Kosonen Etelä-Savon Liikunta ry:n kanssa yhteistyössä. Ohjelmatyön rahoitti Etelä- Savon maakuntaliitto. Ohjelma kerää yhteen toimenpiteet, joilla paikallinen kilpaurheilu voi lähteä uuteen nousuun. Varsinainen työ käynnistyy tämän ohjelman julkistamisen jälkeen. Työ vaatii osapuolten sitoutumista, innostusta ja intohimoa ja monta suurta urheilulle sykkivää sydäntä. Tekijöitä ovat seurojen aktiivit, vanhemmat, isovanhemmat, kuntien ja kaupunkien virkamiehet ja luottamushenkilöt, päiväkotien ja koulujen henkilöstöt sekä tärkeimmät eli lapset, nuoret sekä huippu-urheilijamme. Tärkein kysymys on, haluammeko muuttaa maakunnassa toimintatapoja vai jäämmekö odottelemaan tähdenlentoja vanhaan malliin? Vähintään toiseksi tärkein kysymys on, millä meiningillä muutoksen teemme. Olisiko jo ilon aika? 1
2. Huippu-urheilun valtakunnallinen muutostyö ja Etelä-Savo Suomalaiset maajoukkueet ovat monen silmissä kulkeneet katastrofista toiseen viimeisien vuosien aikana. Pieni katastrofi ei useinkaan riitä herättelyyn, vaan tarvitaan megaluokan riman alitus. Miten tässä nyt näin kävi? Miten tämä on mahdollista? Suomalainen huippuurheilujohto heräsi pari vuotta sitten näihin kysymyksiin, kun useammassa suomalaisittain varmassa lajissa ei tullutkaan menestystä. Romahdimme muutaman kerran urheilun kehitysmaiden joukkoon mitalitilastoissa, eikä se näyttänyt hyvältä menestyksen seurantakaavioissa. Kun huippu-urheilun muutosryhmä aloitti syksyllä 2010 toimintansa, oli lähes jokaisella kadun miehellä näkemys siitä, miten heidän tulisi tehtävä hoitaa. Epäilijöitä on paljon, eikä tehtävä helppo olekaan. Viiden hengen ydinryhmään kuuluvat SLU:n pääsihteeri Jukka Pekkala, olympiavoittaja, valmentaja ja urheiluvaikuttaja Tapio Korjus, ansioitunut mäkihyppyvalmentaja Mika Kojonkoski, lentopalloliiton valmennuspäällikkö Antti Paananen ja ampumaurheiluliiton valmennuksen johtaja Leena Paavolainen. Heitä kaikkia yhdistää liikuntatieteiden maisterin paperit. Valtakunnallinen muutosryhmä on vuodessa saanut tärkeimmät linjaukset valmiiksi ja SI- SUn kirjoitushetkellä lokakuussa 2011 linjaukset olivat olympiakomitean hallituksen tarkastelussa. Muutosryhmällä on tavoitteena käynnistää käytännön toimenpiteet ja varsinainen muutos ensi vuoden puolella. Työ päättyy vuoden 2012 lopussa. Tavoitteena muutosryhmällä on huippu-urheilun menestyksen, osaamisen ja arvostuksen nostaminen pitkällä aikavälillä oleellisesti korkeammalle tasolle. Nämä samat tavoitteet tukevat Etelä-Savon kilpa- ja huippu-urheiluohjelmaa. Jukka Pekkala kertoi lokakuun lopussa 2011 kolme päälinjausta, jotka he muutosryhmässä ovat tehneet. Ne ovat huippuvaiheen vahvistaminen, osaamisen vahvistaminen ja jakaminen sekä urheiluakatemiatoiminnan kehittäminen. 3 Etelä-Savon ohjelma jaettiin olosuhteisiin ja resursseihin sekä urheilijan polun kolmeen vaiheeseen: lapsuuteen, nuoruuteen ja huippuvaiheeseen. Huippuvaiheen vahvistaminen tarkoittaa valtakunnallisella tasolla mm. valmennusosaamisen jakamista eri lajien kesken käytävillä säännöllisillä foorumeilla sekä tukipalveluiden yhteistä koordinaatiota. Tähän mennessä jokainen lajiliitto on huolehtinut maajoukkueurheilijoidensa tukipalveluista haluamallaan tavalla, mutta nyt tavoitteena on yhdistää voimat ja keskitetysti tarjota parhaita lääkäri-, fysioterapia-, lihashuolto-, ravitsemus- ja muita palveluita urheilijoille lajista riippumatta. Huippuvaiheen panostuksen piirissä olisi noin sata suomalaista huippu-urheilijaa. Perinteisten suomalaisten lajien edustajilla resurssit ovat kohtuullisessa kunnossa, mutta uudempien lajien osalta tilanne ei ole perinteisiin lajeihin nähden tasapuolinen. Pekkalan mukaan ryhmä tulee ehdottamaan periaatetta, että painotettuun resurssiin tulee päästä, mutta sieltä voi myös tippua pois. 4 Osaamista aiotaan vahvistaa uudenlaisten toimintamallien avulla, joissa tuodaan suomalaista kilpaurheilun tutkimus- ja liikuntatieteellistä työtä lähemmäs urheilijoiden arkea. Käytännössä tämä tarkoittaa Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU:n toiminnan uudelleen organisointia ja Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan jalkauttamista urheilijoiden pariin. 5 Esimerkiksi Uudessa-Seelannissa liikuntatutkimus on viety mahdollisimman lähellä urheilijaa. Tutkijat työskentelevät valmennuskeskuksissa, joissa urheilijatkin pääasiassa asuvat ja tekevät suoraan huippu-urheilua tukevaa kehittämistyötä. 6 2
Merkittävä uusi linjaus tulee olemaan urheiluvalmentajakoulutuksen siirtäminen huippuurheiluyksikköön. Uudesta valmentajakoulutuksesta on lähdössä jo pilotteja käyntiin mm. Vierumäellä. 7 Kolmas muutos toteutetaan urheiluakatemioiden kautta. Akatemiat ovat avainasemassa vahvistettaessa seurojen ja koulujen välistä yhteistyötä ja urheiluosaamista. Yläkouluissa on jo kokeiluja käynnissä liikunnan lisätuntien muodossa, mutta tarkoitus on ulottaa monipuolisesti ja määrällisesti liikunnan lisääminen myös alakouluihin. 8 Eteläsavolaista urheilijaa valtakunnallinen muutostyö koskettaa konkreettisimmin huippuurheiluvaiheessa ja Etelä-Savon Urheiluakatemian kautta. Urheiluakatemia on elintärkeä linkki valtakunnan parhaaseen osaamiseen, uusiin liikunnallisiin ala- ja yläkoulumalleihin ja mahdollisesti myös lisärahoitukseen. Etelä-Savon maakuntaohjelmassa vuosille 2011-2014 ennakoivan terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen kokonaisuudessa yhtenä toimenpiteenä on tuoda liikunta ja kulttuuri osaksi arjen elämää. Erinomaista on, että yhtenä maakuntaohjelman tavoitteena on vakinaistaa Urheiluakatemian toiminta. 9 Eteläsavolainen vahvuus Etelä-Savossa on jo toimiva maakunnallinen Urheiluakatemia, jonka kuntarajat ylittävä malli otetaan mahdollisesti muiden Urheiluakatemioiden esikuvaksi. 3
3. Olosuhteet ja resurssit Etelä-Savossa Suomessa urheiluun kohdistetut resurssit jakautuvat perinteisiin lajeihin, joissa suomalaiset ovat saavuttaneet menestystä. Resurssien jakautuminen kertoo myös lajien arvostuksesta. Kunnioitus nousee syvältä hiihdon, yleisurheilun ja jääkiekon menestyjiä kohtaan, mutta rauhassa saavat työtänsä tehdä esimerkiksi lumilautailijat, ampujat ja purjehtijat, vaikka kyseisissä lajeissa on menestystä tullut viime vuosina varsin hyvin. Menestys on tuonut resursseja jälkikäteen, mutta edelleen esimerkkilajien olympiatason urheilijat jäävät valmistautumisvaiheessa perinteisen mallin mukaan toimivan julkisen rahoituksen ulkopuolelle. Suomalaisia uusien lajien mitaliehdokkaita on jopa joutunut lopettamaan uransa rahoituksen puutteen takia. Huippu-urheilun muutosryhmä pohtii paraikaa keinoja, joilla tämä malli saataisiin muutettua tasapuolisempaan suuntaan. 10 Huippu-urheilun muutosryhmän Mika Kojonkoski on valmentanut useita vuosia ulkomailla. Hän totesi SISU-ohjelman avausseminaarissa, että Suomessa on erinomaiset olosuhteet harjoitteluun useilla lajeilla verrattuna moniin muihin maihin. Jopa norjalaiset hämmästelevät Suomen olosuhteita ja harjoittelupaikkoja. 11 Olosuhteet voivat toki aina olla paremmat. Perinteisten lajien resurssit ja arvostus näkyvät myös Etelä-Savossa. Meillä on erinomaiset hiihtoladut, jääkiekkohallit ja yleisurheilukentät, mutta lumilautapuistoja ei ainuttakaan. Työpajoissa yleisurheilijat olivat hyvin edustettuina ja heidän huolenaan oli kiertävän yleisurheilusisäradan puuttuminen Etelä-Savosta ja Etelä-Karjalasta. Lähimmät sisäradat löytyvät Vierumäeltä, Jyväskylästä ja Joensuusta. Myöskään 50 metrin uimaratoja ei löydy maakunnasta. Hiihtoa harrastetaan maakunnassa paljon niin kunto- kuin kilpailumielessä. Seudulta puuttuu ensilumen tykkilatuja ja varastoidun lumen latuja. Suur-Savon hiihdon uudistunut organisaatio vie hiihtäjien asiaa eteenpäin (ks. 4.2. CASE Suur-Savon hiihto huipulla 2020). Etelä-Savon maakuntaohjelmassa 2011-2014 ehdotetaan laadittavaksi maakuntaan liikuntaohjelma. 12 Tämä SISU-ohjelma on pohjatyötä kyseistä liikuntaohjelmaa varten, kuten osaltaan vuonna 2010 valmistunut Etelä-Savon maakunnan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen ohjelma 2011-2014. Maakunnan liikuntaohjelman osana tai erillisprojektina tulisi miettiä laaja-alaista liikuntapaikkasuunnitelmaa maakunta- ja seutukohtaisesti. Mikkelissä suunnittelutyö liikuntapaikkojen rakentamisohjelmasta on käynnistymässä mahdollisesti vuonna 2012 (ks. 3.1.). Muutaman vuoden sisällä toteutuvat kuntaliitokset saattavat parhaimmassa tapauksessa tuoda seudulle lisää liikuntaolosuhteita ja huonoimmassa tapauksessa viedä niitä pienemmiltä paikkakunnilta. Mutta kuten Hollannin huippu-urheilujohtaja Jochem Schellens sanoi: Rahan vähyys luo luovuutta. 13 Suomi ei pysty kilpailemaan suurten maiden kanssa resursseilla eikä potentiaalisten urheilijoiden lukumäärällä. Meidän valttimme on osaamisen kehittäminen ja jakaminen, sanoo huippu-urheilun muutosryhmän jäsen Leena Paavolainen. 14 Paavolaisen kommenttiin kiteytyy myös tilanne Etelä-Savossa. Etelä-Savossa asuu vähemmän ihmisiä kuin Turussa ja vain hieman enemmän kuin Oulussa. Maakunnan väestö vanhenee, joten potentiaalisia huippu-urheilijoita on kaiken aikaa vähemmän. Maakunnassa urheilu on arvostettua, mutta ei ehkä niin arvostettua kuin vaikka Pohjanmaalla. Resurssit eivät ole valtakunnallisessa mittakaavassa suuret. Meillä korostuu entisestään osaamisen kehittäminen ja jakaminen (ks. kappale 4.3). 4
Valmennus on Etelä-Savossa jakautunut pirstaleisesti eri puolille maakuntaa. Kunnista löytyy vaihteleva joukko eri tason valmentajia. Huippu-urheilijakyselyssä eräs yksilölajin edustaja kiteytti asian näin: Keskeinen kysymys on kyllä seuravalmennuksen taso, koska sitä ei laaja-alaisesti enää taida olla. Asiat tehdään perhekunnittain tai sitten on yksittäisiä valmentaja - urheilijapareja, ei enää ole ihmisiä, jotka seuroissa kantaisivat vastuuta useista junioreista ja ohjaisivat harjoittelua edes perustasolla. Poikkeuksia toki yksilöpuolella myös on. Tästä hyvinä esimerkkeinä mm. suunnistusseurat Navi ja Olavin Rasti, Mikkelin Ampujat, Mikkelin Melojat sekä useat kamppailu- ja yleisurheiluseurat. Valmentajan täytyy jatkuvasti kysyä itseltään, että mitä helvettiä minä tässä teen ja miksi? 15 Joukkuelajeissa huippuluokan juniorivalmennusta on tarjolla mm. Mäntyharjun Virkistyksen, Savonlinnan Ajon ja Pieksämäen Tsempin lentopalloseuroissa, Mikkelin Juniori Jukureiden sekä Savonlinnan Pallokerhon jääkiekkoseurassa ja Mikkelin Kamppareiden jääpalloseurassa sekä Mikkelin Palloilijoiden jalkapalloseurassa. Maakunnan tulevaisuuden liigajoukkueista mahdollisuuksia uuteen nousuun olisi esimerkiksi pesäpallossa Juvan Pallolla. Juvalla on erinomaiset olosuhteet pesäpallon harjoitteluun ja riittävä taso Superpesisotteluiden areenaksi. Paikkakunnalla on useita lajiosaajia ja -valmentajia - innostus ja perinteet ovat syvässä. Juvalla olisi mahdollisuuksia kehittyä nuorten pesäpalloilijoiden paikkakunnaksi lukion urheiluakatemiatoiminnan kautta. Tässä luvussa on jaettu maakunta Mikkelin, Pieksämäen ja Savonlinnan alueisiin, joista kustakin on omat kappaleensa. Mikkelin alueella on merkittävä liikuntarakentamisen suunnittelutyö käynnissä, josta lisätietoa välittyy kevään 2012 aikana. Pieksämäen tilanne on heikentymässä huomattavasti suunnitelmien toteutuessa. Savonlinnan alue on käsitelty tässä laajimmin johtuen valmiista suunnitelmista. Tärkein on toki vielä Savonlinnassa edessä eli toteuttamisvaihe. Aineistona olivat erityisesti ohjelman työpajat, joten painotus on syntynyt työpajoihin osallistuneiden tahojen perusteella. Eteläsavolainen vahvuus Etelä-Savossa ovat juuri sopivan kokoiset kunnat ja kaupungit, joista löytyvät riittävät palvelut sekä nopeasti kehittyvä Tanhuvaaran Urheiluopisto. Seudulla on turvallista pyöräillä harjoituksiin, kouluun ja ystävien luokse. Liikuntaolosuhteet ovat väkimäärään nähden erinomaiset. Suurissa kaupungeissa epäinhimilliset harjoitteluajat ovat arkipäivää hyvinkin nuorilla urheilijoilla. 5
3.1 Mikkelin seutu Mikkelin seutuun kuuluvat Mikkelin lisäksi Ristiina, Mäntyharju, Pertunmaa, Hirvensalmi, Kangasniemi, Puumala ja Juva. Mikkelissä on vajaat 50 000 asukasta. Pienempien kuntien väkiluku vaihtelee Pertunmaan vajaasta 2000 asukkaasta Juvan lähes 7000 asukkaaseen. 16 Seudulla on useita hyvätasoisia kuntien ja yksityisten omistamia kuntosaleja, ryhmäliikunta- ja tanssisaleja sekä kuntien omistamia urheiluhalleja, uimahalleja Mikkelissä ja Juvalla, joka kunnassa kuntorata- ja latuverkostot, yleisurheilukenttiä neljä Mikkelissä ja yksi Juvalla sekä tiilimurska- tai hiekkakenttiä muissa kunnissa. Mikkelissä sijaitsee kolme tekonurmikenttää. Lisäksi seudulta löytyy lukuisia lentopallo-, koripallo-, tennis- ja beach volley -kenttiä sekä talvisin jääkiekkokaukaloita ja -kenttiä. Mikkelissä sijaitsee myös Tornimäen laskettelukeskus. Sisäpelivuorot ovat hyvin kysyttyjä ja niistä on pulaa Mikkelin seudulla. Ongelmaan on mahdollisesti tulossa helpotusta uuden monitoimihallin muodossa, jota keväällä perustettu Mikkelin kaupungin olosuhdetyöryhmä pohtii. Olosuhderyhmän työ valmistuu lähikuukausina, jolloin Mikkelin haasteisiin saadaan vastauksia. Mikkelin työpajoissa toivottiin seudulle yleisurheiluharjoitteluun sopivaa sisäradallista hallia, urheilutilapalvelujen keskittämistä Kalevankankaalle ja 50 metrin ratoja uimahalliin. Kamppailuinstituutti Wisa-Areenaa ollaan kehittämässä aluetason valmennuskeskukseksi. Areena vaatii kunnostustöitä, joita instituutti on viemässä keväällä 2012 eteenpäin. 17 Mikkelin kaupunginhallitus on varannut vuodelle 2011 määrärahan monitoimihallin hankesuunnitelman laatimista varten. Laajapohjainen eri käyttäjäryhmistä, viranhaltijoista ja poliittisista päättäjistä koostuva ohjausryhmä ohjaa suunnitelman laadintaa, jossa on tarkoitus tehdä tilaohjelma, alustava suunnitelma, kustannusarvio ja rahoitussuunnitelma monitoimihallille. Ohjausryhmä valmistelee lisäksi vuoden 2012 kesään mennessä luonnoksen liikuntapaikkojen ja -tilojen rakentamisohjelmasta. 18 3.2 Pieksämäen seutu Pieksämäen seuduksi tässä ohjelmassa lasketaan Pieksämäen lisäksi Joroinen ja Heinävesi. Pieksämäellä on asukkaita vajaat 20 000, Joroisilla 5400 ja Heinävedellä vajaat 4000 19. Pieksämäeltä löytyy lukuisten hiekkakenttien ja ulkojääkenttien lisäksi jäähalli, uimahalli ja yleisurheilukenttä sekä Virtasalmen moottoriurheilukeskus. Kuntosaleja ja sisäpelihalleja sekä erinomaiset kuntorata- ja latuverkostot ovat seudun jokaisessa kunnassa käytettävissä. Joroisilta on matkaa Varkauteen vain 16 kilometriä, joten joroislaiset pääsevät helposti käyttämään myös tämän pohjoissavolaisen kaupungin liikuntapalveluita. Pieksämäkeläisten haasteena on kaupungin liikuntatoimen sulautuminen kulttuuritoimeen. Pieksämäen Seudun Liikunta ry ja sen 33 jäsenseuraa ovat huolissaan kaupungin satsausten vähenemisestä ja he ovatkin lähestyneet aiheesta Pieksämäen kaupungin hallitusta yhteisellä vetoomuksella. Urheiluväki on huolissaan siitä, ettei liikunta-asioiden hoidolle jää riittävästi aikaa ja resursseja kaupungin virkamiehillä. Vuonna 2010 vähennettiin liikuntamäärärahoja 100 000 eurolla ja vuonna 2012 vähennetään lisää vielä 50 000 euroa. Pieksämäen kaupunkiin on liitetty viisi kuntaa, joissa yhteensä oli liikuntatoimella töissä vuonna 2003 22,5 henkilöä, kun vuonna 2011 yhteisessä liikuntatoimessa työskentelee enää 10,5 henkilöä. Käytännössä tämä tarkoittaa mm. sitä, että liikuntapaikkojen aukioloaikoja arki-iltoina ja loma-aikoina on supistettu ja että virkamiehet eivät ehdi olla yhteydessä urheiluseuroihin. 20 6
Kaupungin tulisi pikaisesti viestittää tilanteesta ja korjaustoimenpiteistä urheilutoimijoille. Liikuntalaki, maakuntastrategia ja valtakunnalliset liikuntapoliittiset linjaukset edellyttävät kuntia järjestämään toimintamahdollisuuksia urheiluseuroille. Urheiluseuroissa tehtävä vapaaehtoistyö on kaupungeille voimavara, jonka arvostus on mahdollista osoittaa mm. luomalla toimijoille olosuhteita ja edellytyksiä. 3.3 Savonlinnan seutu Savonlinnan seudulla sijaitsee viisi pienempää kuntaa: Sulkava, Rantasalmi, Enonkoski, Kerimäki, Punkaharju ja yksi kaupunki Savonlinna. Pienempien kuntien koko vaihtelee Enonkosken reilusta 1600 asukkaasta Kerimäen reiluun 5600 asukkaaseen. Savonlinnassa on asukkaita vajaat 28 000. 21 Olosuhteiltaan seudun erinomaisena vahvuutena on alueella sijaitseva Tanhuvaaran Urheiluopisto, josta löytyy uima- ja jäähallin lisäksi voimistelusali, palloiluhalli, monitoimihalli, kuntosali, hiekkatekonurmikenttä, beach volley-, jalkapallo- ja tenniskenttä. Tanhuvaarassa on m. Suomen nykyaikaisin ammunnan sisäharjoittelupaikka. Tanhuvaarassa on lisäksi hyvä latuverkosto, kiintorastiverkosto sekä seikkailu- ja lasten liikuntapaikkoja. Liikunta- ja kuntosaleja sekä hyvät kuntorata- ja latuverkostot löytyvät jokaisesta kunnasta sekä jäähallit Savonlinnan Tanhuvaaran lisäksi Rantasalmelta ja Savonlinnasta. Yleisurheilukentät sijaitsevat Tanhuvaaran lisäksi Kerimäellä ja Savonlinnassa. Savonlinnassa sijaitsee kaupungin suosittu uimahalli, yksityinen uimahalli löytyy Punkaharjun Kuntoutus- ja hyvinvointikeskus Kruunupuistosta. Lisäksi Savonlinnan seudulla on yksityisten liikunta-alan toimijoiden tanssi-, kuntosali- ja ryhmäliikuntatiloja sekä Ruunavuoren laskettelukeskus. Joka tapauksessa seuraavina vuosina täytyy seudulla tehdä valintoja niin yhteistyön kuin liikuntapaikkojen peruskorjauksen tai uusien liikuntapaikkojen rakentamisen suhteen. Savonlinnassa on arvioitu esimerkiksi uimahallin välttämättömien korjausten vaativan seuraavan viiden vuoden sisällä vähintään kaksi miljoonaa euroa ja Kyrönniemen urheilukentän vähintään kaksi miljoonaa euroa. Samoin seudun tärkein sisäpelihalli OKL on peruskorjauksen tarpeessa ja on vain ajan kysymys, kuinka kauan siellä voidaan toimia. Halli on Senaatti-kiinteistöjen omistuksessa. Savonlinnan vapaa-aikatoimi on tehnyt suunnitelman uuden liikuntakeskuksen sijoittamisesta Talvisalon mäelle kaupungin keskustaan, jossa jo sijaitsevat kumirouhekenttä, jäähalli sekä valaistu kuntorata. Suunnitelman toteutuessa Talvisaloon sijoittuisivat nykyisen jäähallin rinnalle uusi harjoitushalli, uusi uimahalli ja yleisurheilukenttä, kuntosali, levennetty ylikuluin varustettu viiden kilometrin valaistu hiihtolatu sekä usean eri palloilulajin, budolajien sekä tanssiharrastajien käyttöön soveltuva liikuntahalli. Tällä hetkellä kaupungin salivuoroille eivät kaikki halukkaat pääse. Budolajien harrastajilla tilanne on dramaattinen, sillä heidän nykyinen salinsa kaupungin itäpuolella joko myydään tai puretaan lähiaikoina. Talvisalon liikuntakeskuksen läheisyydessä asuu useita tuhansia ihmisiä ja pitkänomaisessa kaupungissa keskus olisi sijainnillisesti niin lähellä asukasta kuin mahdollista. Keskitetyt palvelut tarjoaisivat esimerkiksi kaikille perheenjäsenille mahdollisuuden liikuntaan samanaikaisesti. Vaikka Savonlinnan uimahalli PikkuSaimaa on jo kokoonsa nähden kävijämäärältään ylikuormitettu, voisi uusi uimahalli sijainnillaan tuoda vieläkin enemmän käyttäjiä harjoitusvuorojen loputtua ja perheenjäsenten odotellessa toisiaan uinnin merkeissä. Samalla tavalla keskitetyt palvelut kannustavat muidenkin lajien harrastamiseen. Paikkojen huolto ja valvonta olisi tehokasta yhdessä suuressa keskuksessa, mikä mahdollistaisi pit- 7
kät aukioloajat ja tilojen täysimääräisen hyödyntämisen. Uusi liikuntakeskus mahdollistaisi myös tiiviimmän seurayhteistyön, jossa esimerkiksi voimaharjoittelua voisi vetää sama valmentaja eri seuroille kuntosalilla ennen urheilijoiden siirtymistä lajiharjoitustensa pariin läheisille kentille ja radoille. CASE - KEVYEN LIIKENTEEN VÄYLISTÄ KUNTOILUPAIKKA SAVONLINNAAN Kevyen liikenteen väylät sekä lasten ja koululaisten lähiliikuntapaikat kannustavat luontaisesti kaikenikäiset liikkeelle. Aholahden ja Laitaatsalmen välinen väylä sekä Nojanmaan kevyen liikenteen väylä ovat hyvät savonlinnalaiset esimerkit innokkaasti käytetyistä liikuntapaikoista. Savonlinnalaisia suorastaan hemmotellaan jatkossa, kun ohikulkutien ja keskustan uudet kevyen liikenteen väylät toteutuvat. Turvallisuussyistä olisi aiheellista toteuttaa myös kauan suunniteltu väylä Nätkiltä Tanhuvaaraan. Mutkaisella tiellä on päivittäin vaaratilanteita jalankulkijoiden, rullahiihtäjien sekä pyöräilijöiden ja autoilevien kesken. 8
4. Eteläsavolaisen urheilijan polku Valtakunnallinen huippu-urheilun muutostyöryhmä on valinnut työnsä keskiöön urheilijan ja hänen polkunsa. Niin merkillistä kuin se onkin, urheilija ei ole aikaisemmin näin selkeästi ollut keskiössä. Keskiössä on toki ollut urheilijoiden menestys, jolla suomalaista huippu-urheilua on suoraan mitattu. Menestys on ollut kansallisesti ja urheilujärjestöjen puolelta tärkeää, mutta ei niinkään se, kuka menestyksen takana on ja kuinka menestys on saavutettu. Urheilijan Polku koostuu strategisista valinnoista, jotka muutosryhmä on jakanut viiteen ryhmään: urheilijana kehittyminen, osaamisen kehittäminen ja jakaminen, toimintatavat, rakenteet ja resurssit sekä arvostus. Polku on lisäksi jaettu kolmeen eri vaiheeseen: lapsuuteen, valintavaiheeseen ja huippu-urheiluvaiheeseen. 22 Urheilijan Polkujen kehittämistyössä eri lajiliitot ovat vuoden 2011 aikana työstäneet Urheilijan Polkua yli 30 lajissa. Lokakuun lopussa 2011 löytyy Kilpa- ja huippu-urheiluntutkimuskeskuksen verkkosivuilta 17 lajin urheilijan polut. Polut kertovat lajikohtaisesti sen, mitä taitoja, harjoitusmääriä ja valmennuksellisia painopisteitä tulisi kussakin ikävaiheessa olla. 23 Muutosryhmä on haastanut myös seuroja mukaan urheilijan polun määrittämiseen. Savonlinnalaisella jääkiekkoseura SaPKolla urheilijan polku on toiminut jo kauan työvälineenä. Jokaisen eteläsavolaisen seuran kannattaa tehdä SaPKot ja määrittää oman seuran urheilijan polku. Luvussa määritellään eteläsavolaisen urheilijan polkua. Lajista riippuen tarkkoja ikäkausia ei voi asettaa eri vaiheisiin. Esimerkiksi uinnissa, telinevoimistelussa ja taitoluistelussa huipulla voidaan olla jo ennen kahtakymmentä ikävuotta, kun taas useimmissa lajeissa kuten jääkiekossa, suunnistuksessa ja muissa kestävyyslajeissa parhaimmat tulokset saavutetaan yleensä vasta kolmenkymmenen ikävuoden tienoilla (vertaa taulukot 1 ja 2). Taulukko 1. TAITOLUISTELIJAN URAPOLKU. Suomen Taitoluisteluliitto 24 Teema/Ikä 3-4 5-6 7-9 10-11 12-13 14-16 16 ja yli Profiili Luistelukoululaineryhmäläinen Kehitys- Alueellinen Kansallinen kilpaluistelija kilpaluistelija Kansainväliselle tasolle tähtäävä kilpaluistelija Kansainväliselle tasolle tähtääävä kilpaluistelija Kansainvälisen tason kilpaluistelija Taulukko 2. HUIPULLE TÄHTÄÄVÄN SUUNNISTAJAN POLKU. Suomen Suunnistusliitto 25 Teema/Ikä 6-9 10-12 13-14 15-16 17-20 21-36 Kehitysvaihe INNOSTUJA SEIKKAILIJA VALLOITTAJA URHEILIJA HAASTAJA VOITTAJA 4.1 Lasten ja nuorten liikunta Etelä-Savossa Koko Etelä-Savossa syntyy vuosittain hieman yli 1100 lasta. Ikäryhmistä jakautuu Mikkelin seutukuntaan reilu 500, Pieksämäen seutukuntaan noin 250 ja Savonlinnan seutukuntaan reilu 300 lasta. Tämä merkitsee sitä, että esimerkiksi Etelä-Savon suurimmassa kaupungissa Mikkelissä ikäluokassaan on noin 400 lasta. Keskimäärin 40 % lapsista osallistuu urheiluseurojen toimintaan, joten mikkeliläisseuroissa urheilee täten yhteensä ikäluokassaan noin 160 lasta. Yksilö- ja joukkuelajeihin jakautuu 80 tyttöä ja 80 poikaa. Mikkelissä voidaan koota siis muutama joukkue kasaan, mutta seuraavaksi suurimmassa kaupungissa 9
Savonlinnassa on eri lajien kesken jaettavana noin 40 lasta - luku näyttää toki paremmalta kuntaliitosten jälkeen. 26 Ikäryhmien koko on realiteetti ja suuri haaste maakunnan seuroille, mikä toimijoiden on vain tunnustettava. Ensimmäinen asia on, että lapsi rakastuu urheiluun. Siinä auttaa, että vanhemmat ovat innostavia, mutta myös itse innostuneita, toteaa Saku ja Mikko Koivun isä Jukka Koivu. 27 Lapsuus- ja nuoruusaikana kehittyvät asenteet liikuntaa kohtaan ja liikunnallinen elämäntapa. Varhaisvuosien kokemukset viitoittavat elämää pitkälle aikuisuuteen ja mahdollistavat huippu-urheilu-uran tai yleensä liikuntamyönteisen elämän. Nuori Suomi julkaisi kesällä 2011 10 teesiä ja 100 lupausta - Manifestin lasten ja nuorten liikkumisesta, jossa korostettiin yhteiskunnan muutosta, johon seurojen, koulujen ja päiväkotien tulisi vastata, käyttäjälähtöisyyttä eli lapsen tarpeiden nostamista keskiöön, tietokoneen uusia liikuttamismahdollisuuksia ja leikin tärkeyttä. 28 Lapsi liikkuu luontaisesti niin kauan kunnes hän saa toisenlaisia esimerkkejä ja virikkeitä. Lasten vapaa-ajasta kilpailevat erityisesti televisio ja pelit, mutta myös muut harrastukset. Tärkeimpiä suunnannäyttäjiä ovat koti, päiväkoti, koulu, urheiluseurat ja kaveripiirit. KUVA 1. Eteläsavolaisen urheilijan lapsuus ja nuoruus Koti Huippu-urheilun muutosryhmä haastatteli sata entistä ja nykyistä huippu-urheilijaa. Tärkeiden asioiden joukosta seuloutuu yksi, jolla näyttää olevan äärimmäisen tärkeä merkitys perustan rakentamisessa. Huipulle päässeiden urheilijoiden joukosta ei vain vihjaista, vaan suorastaan karjutaan sitä, kuinka tärkeä merkitys kodilla, sen kannustuksella, ilmapiirillä, arkirytmillä, monipuolisilla virikkeillä ja viisaalla vanhemmuudella näille urheilijoille on ollut. 29 Myös eteläsavolaisten huippu-urheilijoiden kyselyssä korostettiin perheen vaikutusta omaan urheilu-uraan juuri lapsuus- ja nuoruusvaiheessa. Kasvatus, työnteon merkityksen korostaminen, perheen tuki ja kannustus urheiluun, eräs urheilija vastasi mikä lapsuudessa oli olennaista myöhemmän kehittymisen kannalta. 10
Lapset ovat olleet etusijalla. Heistä on huolehdittu viimeisen päälle ja annettu kaikki tarvittava tuki. Myös rajat on määrätty selvästi30, Mikael ja Markus Granlundin perheen hyvin tunteva yläasteen aikainen liikunnanopettaja Kari Seppä korostaa. 30 Kotona opitaan passiivinen tai aktiivinen elämäntapa ja -tottumukset. Liikuntainnostukseen vaikuttavat monet perheen sisällä tehtävät valinnat kuten ravitsemus, muut harrastukset ja elämänrytmi. Mikäli lapsi syö epäterveellisesti, ei hän jaksa liikkua. Mikäli vapaaaika kuluu passivoivien harrastusten kuten television ja pelien parissa, liikkumaan lähtö on vaikeaa ja raskasta. Mikäli perheen aikataulu on kiireinen ja unta ei tule riittävästi, voi liikunta jäädä kaikessa hässäkässä ja väsymyksessä vähiin. Kotona opitaan mennäänkö aina autolla vai pyöräilläänkö harrastuksiin, käytetäänkö hissiä vai kävelläänkö rappuset, kulutetaanko aikaa television ääressä vai lähdetäänkö metsäretkelle. Kotona opitaan osaksi myös suhtautuminen liikkumiseen, onko se kivaa ja hauskaa vai onko se raskasta ja ikävää. Kotona kasvaa myös lapsen itsetunto ja suhtautuminen voittamiseen ja häviämiseen. Kilpaurheilu on sekä voittoja että häviöitä, mutta parhaiten menestyvät ne, jotka oppivat sekä voitoista että häviöistä ja uskovat itseensä. Jotkut kilpaurheilijat menestyvät, koska he vihaavat häviämistä ja vain voitto merkitsee heille jotakin. Tämä asenne kuluttaa urheilijaa itseään, mutta myös lähipiiriä. Asenne voi olla kilpauran kannalta edullinen, mutta myöhemmin elämässä saattaa tulla kyseisellä asenteella hankaluuksia. Tärkeää joka tapauksessa olisi kasvaa elämää varten - ei ainoastaan urheilua varten. Päiväkoti ja koulut Vaikka lapsi tai nuori harrastaisi seuraliikuntaa, saattaa hänen viikkoliikuntamääränsä jäädä reilusti alle suositusten. Omatoiminen harrastaminen yksin tai kavereiden kanssa on selvästi vähentynyt viime vuosina. 31 Koululiikuntatunnit eivät yksin ratkaise ongelmaa, mutta päiväkoti- ja kouluympäristöt ja -virikkeet ovat avainasemassa. Päiväkodit ja koulut tavoittavat lähes kaikki suomalaiset lapset ja nuoret ja etenkin vähän liikkuvien kannalta niiden rooli on merkittävä. Monenlaisia liikunnan edistämiskampanjoita on vireillä. Esimerkiksi eteläsavolaisten päiväkotien vanhemmille jaettiin Nuoren Suomen tuottama ja opetus- ja kulttuuriministeriön kustantama vinkkikirja lasten liikuttamiseen. Elämäntapoja ei yksittäisillä vihkosilla muuteta, vaan tarvitaan pidempikestoista propagandaa. Vanhempainillat sekä päiväkotien ja koulujen ohjaajien ja opettajien koulutus ovat väyliä pysyvämpään muutokseen. Lasten ja nuorten luontaisia liikuntahetkiä ovat aikaisemmin olleet välitunnit, joiden aikana spontaaneissa peleissä ja leikeissä on kertynyt runsaasti aktiiviaikaa. Ympäristöllä on valtava merkitys liikkumiseen innostajana. Innostavia ympäristöjä on rakennettu esimerkiksi Kerimäellä Anttolan koululle ja Mikkeliin Kalevankankaan koululle. Tällaisia innostavia ympäristöjä tulisi olla maakunnassa enemmän. CASE Anttolan alakoulu Anttolan koulun piha toimii lähiliikuntapaikkana koko kylälle. Piha rakennettiin vuosina 2002 2004 ja se valmistui 2004. Pihan rakentaminen sai valtionavustusta ja oli osa Nuoren Suomen lähiliikuntapaikkahanketta. 11
CASE Kalevankankaan yhtenäiskoulu Mikkelin Kalevankankaan uudessa ala- ja yläkoulussa avattiin syyskuussa 2011 suuri välituntipiha. Pihalla on useita erilaisia pallopelipaikkoja ja -kenttiä, liikuntalaitteita, kiipeilytelineitä, keinuja ja välinevarasto, josta oppilaat voivat lainata liikuntavälineitä. Yhdeksäsluokkalaiset on koulutettu ohjaamaan liikuntatuokioita ja huolehtimaan välinevarastosta. Välineet ovatkin kovassa käytössä. On pyritty tekemään sellaisia hankintoja, joiden avulla varsinkin tytöt innostuisivat liikkumaan. Oppilaita ja vanhempia kannustetaan liikkumaan myös vapaa-aikana pihalla. Turhia kieltoja ja sääntöjä on poistettu liikkumisen tieltä. Kalevankankaan yhtenäiskoulu on yksi Opetushallituksen Liikkuva Koulu -hankkeen pilotoijista. Urheiluseurat Elämäntavat ovat muuttuneet muutamassa vuosikymmenessä nopeasti. Uudet moninaisemmat vapaa-ajanviettomahdollisuudet kilpailevat perinteisten harrastusten kanssa. Perinteiset suomalaiset liikuntalajit eivät ole uudistuneet yhteiskunnan muutoksen myötä ja siten esimerkiksi uudet lajit kuten parkour ja BMX-pyöräily sekä myös joukkuelajit ovat keränneet harrastajia voimakkaammin. Urheiluseuroissa on edelleen vetovoimaa, mutta vähän seuroissa pohditaan sitä, kuinka sosiaalista mediaa tulisi hyödyntää tai kuinka perinteisen liikuntalajin kipinä saadaan uudella tavalla sytytettyä nykynuoreen. Suurin huoli valtakunnallisesti lasten ja nuorten liikuntatottumuksissa on liikunnan vähyys. Yhteiskunnassa on tapahtumassa polarisaatio, jossa hyvätuloiset liikkuvat ja voivat hyvin ja vähävaraiset passivoituvat ja liikkuvat liian vähän. 32 Suurella osalla suomalaisperheistä on käytettävänään enemmän rahaa kuin koskaan, joten erilaisten palveluiden ja urheiluvälineiden hankkiminen on helppoa. Vaikka suurin osa lapsista ja nuorista liikkuu seuroissa, jotka toimivat vahvasti vapaaehtoisvoimin ja joita yhteiskunta tukee verohelpotuksin ja esimerkiksi matalina tai ilmaisina salivuokrina, ovat kausimaksut kohonneet tietyissä lajeissa niin korkeiksi, ettei harrastamiseen pienituloisella perheellä ole varaa. Tällaisia lajeja ovat mm. taitoluistelu, jääkiekko, jalkapallo, telinevoimistelu, autourheilu ja ratsastus. Hän todella tykkäsi treenaamisesta ja liikkui käsittämättömiä määriä. Hän ei ikinä valittanut mistään vaan imi joka tilanteesta oppia. Vaikka lahjakkuus paistoi jo nuorena läpi, hän aina kannusti kavereita, ala-asteella Mikeal Granlundille liikuntaa opettanut Jouko Jokirinta sanoo. 33 Toinen uhka seuroissa on liian aikainen karsinta ja jako hyviin ja huonoihin urheilijoihin. Malcolm Gladwell kirjassaan Outliers toteaa, että suuri joukko urheilijoita maailmanlaajuisesti hukataan liian aikaisen jaottelun takia. Esimerkkinä on Kanadan nuorten jääkiekkomaajoukkue. Maajoukkueen pelaajien ainoa yhdistävä tekijä eri ominaisuuksista ja taustatekijöistä on se, että 70 % joukkueesta on syntynyt ennen kesäkuun alkua. Kanadassa eri tason pelaajat lajitellaan jo kymmenvuotiaina eri tason joukkueisiin ja luontaisesti korkeamman tason joukkueet saavat enemmän jää- ja harjoitusaikaa ja parempaa valmennusta. Kymmenvuotiaana ikäero voi samassa ikäluokassa olla lähes 10 %, joten on todella väliä syntyykö alku- vai loppuvuodesta. 34 Onko meillä Suomessa tai varsinkaan Etelä-Savossa varaa tällaiseen pelaajajaotteluun, jossa loppuvuonna syntyneillä ei syntymäaikansa takia ole kuin äärimmäisenä lahjakkuutena tai varhaiskypsänä mahdollista menestyä? 12
Jaottelu-uhka on myös merkki hyvin aikaisessa vaiheessa aloitetusta kilpailullisuudesta. Nuorena koetut pettymykset kilpailutilanteissa ja vääränlainen valmennus saattavat syödä koko elämän kannalta tärkeää innostusta liikuntaan. Liikunnan tulisi olla hauskaa leikkiä vielä aikuisiälläkin. Ilosta ja tekemisen riemusta syntyvät huipputulokset. CASE Savonlinnan Pallokerho SaPKo SaPKosta nousee tasaiseen tahtiin huippupelaajia Suomen maajoukkueeseen ja NHL:ään. Esimerkiksi tällä hetkellä kansainvälisellä tasolla pelaavia SaPKon kasvatteja ovat kauden 2010-2011 Stanley Cup -mestari Boston Bruinsin Tuukka Rask, Buffalo Sabresin Ville Leino ja KHL-liigan Ak Bars Kazanin Jarkko Immonen. Juniori- SaPKon valmennuspäällikkö Jori Kokkonen sanoo, että kysymys on nimenomaan yksilöistä, jotka loppupelissä ovat ulkojäillä ja seuran ulkopuolisissa harjoituksissa harjoitelleet itsensä riittävälle tasolle. SaPKo poikkeaa kuitenkin monesta jääkiekkoseurasta siten, että kilpailullisuuteen pyritään siirtymään vasta 14-vuotiaana valtakunnallisten sarjojen alkaessa. Lisäksi Savonlinnan seudun pienet ikäryhmät mahdollistavat pitkät peliajat ja judo sekä telinevoimistelu ovat jo pitkään olleet pelaajien oheisharjoitteita. Telinevoimistelua on valitettavasti jouduttu jättämään salivuorojen vähyyden takia väliin tänä vuonna. Tärkeää pelaajien kannalta on myös se, että seurassa on lukuisia hyviä itse pelanneita valmentajia ja yhteisö, jonka jäsenillä on yhteinen suunta Eteläsavolaiset lapset ja nuoret ovat siitä hyvässä asemassa, että yleensä jokaisessa seurassa on tilaa uusille harrastajille, eivätkä kausihinnat ole kohonneet kasvukeskusten tasolle. Etuna Etelä-Savossa ovat myös lyhyet etäisyydet harrastuspaikoille. Ruuhkia ei juuri ole, joten harrastuksiin ajoaika on helposti ennustettavissa. Yksi asia mikä muutosryhmän pitäisi muuttaa ovat urheilijalisenssit, jotka keskittävät yhteen lajiin liian nopeasti. Tulisi saada yleispassi. Jos avaruuteen on päästy viisikymmentä vuotta sitten ja tätä ei pystytä hoitamaan, on se ihme juttu. 35 Tällä hetkellä lasten ja nuorten liikuntaa ohjaa rahoitusjärjestelmä, jossa rahoitus määräytyy lajin harrastajamäärän mukaan. Tämä on johtanut lajiliittojen ja seurojen osalta oman lajin edun tavoitteluun, jossa lapset ja nuoret joutuvat valitsemaan oman lajinsa jo varhain. Monipuolinen liikunta on kaikin tavoin todettu tärkeäksi huippu-urheilu-uran pohjaksi, mutta nykyisessä mallissa sille ei ole mahdollista toteutua. Toki yhden lajin harjoituksissa voidaan käyttää kymmeniä lajeja harjoitusmuotoina, mutta tällaisia erinomaisia valmentajia löytyy harvasta. Huippu-urheilun muutosryhmä vie monipuolisen urheilun viestiä eteenpäin, mutta Jukka Pekkala ei usko järjestelmän muuttuvan nopeasti. Rahoitusjärjestelmän muutos voi viedä hyvinkin yli kymmenen vuotta. 36 Eteläsavolainen vahvuus Etelä-Savossa on lähes jokaisessa urheiluseurassa tilaa harrastajille ja väestömäärään nähden lajikirjo on kattava. Maakunnan koko mahdollistaa lasten ja nuorten haasteiden nopean haltuunoton. Maakunnan tasolla on runsaasti tahtoa lasten ja nuorten hyvinvointia tukeviin toimenpiteisiin. 13
4.2 Nuorten aikuisten Etelä-Savo Nuorilla aikuisilla on monta valintaa tehtävänä. Heidän täytyy miettiä mihin jatkavat opiskeluja yläkoulun jälkeen, valitsevatko toisen asteen ammatillisen koulutuksen vai lukion ja myöhemmin ammatillisen koulutuksen toisella asteella, ammattikorkeakoulun vai yliopiston. Urheilevien nuorten tulee päättää satsauksen taso: valmentautuminen ja kilpailumatkat vievät kaiken aikaa enemmän aikaa ja resursseja. Ovatko ystävät ja muut harrastukset tärkeämpiä kuin urheilu-ura vai onko niin mainio tilanne, että sekä ystävät että harrastus kohtaavat urheillessa? Onko kotipaikkakunnalla riittävä valmennuksen ja olosuhteiden taso, että asuminen siellä on urheilu-uran takia järkevää? Viimeinen kysymys on konkreettinen erityisesti lahjakkaille joukkuelajien urheilijoille, joille paikkakunnan taso ei enää riitä kehittymiseen. Etelä-Savon entisille ja nykyisille huippu-urheilijoille tehdyssä kyselyssä vastanneista (N=19) kahdeksan oli muuttanut 15-19 -vuotiaana pois maakunnasta ja kuusi 20-24 -vuotiaana. Syynä tähän oli urheilulukioon muutto, parempien harjoitteluolosuhteiden haku tai puoliso. Kaikki 15-24 -vuotiaana pois muuttaneet olivat syntyneet ennen vuotta 1985. Heidän ikäisilleen ei maakunnassa vielä ollut urheilulukiomahdollisuutta. Ainoa vaihtoehto kovaan satsaukseen ennen Etelä-Savon Urheiluakatemian syntyä oli muuttaa toiselle paikkakunnalle urheilulukioon. Osa maakunnan huipuista toki kävi kotoa käsin ammattikouluja tai tavallisia lukioita ja harjoitteli samalla riittävästi aikuisiän saavutuksia varten. Etelä-Savossa nuorten kouluttautumismahdollisuudet ovat rajalliset. Maakunnassa ei ole omaa yliopistoa ja Mikkelin Ammattikorkeakoulussa voi ylemmän AMK-tutkinnon vielä 2011 vuonna suorittaa metsä-, palvelu-, sosiaali- ja terveys-, ympäristöteknologia-, matkailu-, nuoriso- ja liiketoiminta-alalta. Mikkelissä Aalto-yliopisto kouluttaa kauppatieteen maistereita ja Savonlinnassa Itä-Suomen yliopisto opettajia. Useat näistä koulutusvaihtoehdoista ovat mahdottomia koulumaisuutensa ja joustamattomuutensa takia yhdistettäväksi huippu-urheiluvalmentautumiseen. Opiskelun ja urheilun välillä valitessa testataan miten suuri halu ja into urheilijalla on pyrkiä huipulle. Mikäli halu on kovempi urheilua kuin opiskelua ja opiskelun kautta tulevaa turvallisempaa tulevaisuutta kohtaan, valinta tapahtuu sillä perusteella mikä opiskelupaikka ja -linja parhaiten joustaa urheilun ollessa ykkösammatti. Osalle urheilijoista opiskelu valmentautumisen rinnalla ei sovi lainkaan sen kuormittavuuden takia. KUVA 2. Eteläsavolaisen urheilijan valintavaihe 14
Etelä-Savon Urheiluakatemia 2008 2011 Etelä-Savon Urheiluakatemia mahdollistaa nykyisin kodin lähellä opiskelun maakunnan nuorille urheilijoille. Vuodesta 2008 toiminut ja Tanhuvaaran Urheiluopistosta johdettu akatemia on yksi Suomen 20:stä Urheiluakatemiasta. Akatemioista yhdeksän saa Olympiakomitean huippu-urheiluakatemiatukea. Etelä-Savon akatemia kuuluu nk. kasvattaja-akatemioihin, joissa urheilijoiden taso ei riitä huippu-urheilijaluokkaan. Yhtenä syynä tässä on juuri Etelä-Savon vähäinen korkea-asteen koulutus ja toisena syynä maakunnan urheilijaaines, maakunnassa ei tällä hetkellä ole montaa kansallisen saati kansainvälisen tason urheilijaa. Olympiakomitea on luonut auditointikriteerit huippu-urheiluakatemioille ja käynnissä on myös kriteeristön luominen kasvattaja-akatemioille. Kriteeristö on valmis viimeistään vuonna 2013. 37 Etelä-Savon Urheiluakatemian erityislaatuisuus on sen toiminta 11 kunnan alueella koko maakunnassa. Yleensä Suomen akatemiat ovat paikallisesti tai seudullisesti toimivia kuten Turun Seudun tai Tampereen Urheiluakatemia. Ainutlaatuiseksi Etelä-Savon mallin tekee se, ettei saman lajin urheilijoita ole keskitetty paikkakunnille vaan urheilijat ovat tasavertaisessa asemassa eri paikkakunnilla. Ylimaakunnallinen toiminta on äärimmäisen harvoin onnistunut Etelä-Savossa, mutta akatemia on yhdistänyt hajanaisen ja erimielisen alueen (ks. kappale 4.3.). Keväästä 2008 vuoden 2011 loppuun Etelä-Savon toiminta on rahoittunut ESR-hankkeen, kaupunkien, kuntien, kuntayhtymien, yhteistyöyritysten ja urheilijapassien avulla. Akatemiassa on ollut kahden urheilijapassin järjestelmä, jossa hieman kalliimpi A-passi sisältää akatemian palkkaaman lajivalmentajan valmennuksen lisäksi B-passin oikeudet eli harjoitteluajat kouluaikana, ilmaiset harjoittelupaikat, lääkäri-, fysioterapia- ja hierontapalvelut sekä koulutustilaisuudet. Yhteensä vuonna 2011 palkattuja valmentajia oli 30. Heillä viikkotuntimäärät vaihtelivat yhdestä kuuteen tuntiin. Vuonna 2012 akatemia toimii uudella rahoituspohjalla, jossa kuntien vastuu hieman kasvaa. Akatemiaurheilijoita oli maakunnassa 395, joista vain muutama opiskeli ammattikouluissa. Urheilijoista 150 opiskeli Mikkelissä, 101 Savonlinnassa, 81 Pieksämäellä ja loput Joroisissa, Juvalla, Mäntyharjulla, Kangasniemellä, Ristiinassa, Kerimäellä, Rantasalmella ja Punkaharjulla. Kauppisen vuonna 2010 tekemässä lopputyötutkimuksessa akatemian imago todettiin hyväksi, jopa kiitettäväksi. Akatemia ehkäisee maakunnasta poismuuttoa, korottaa paikkakuntien profiilia, innostaa ja antaa valmennuksellisen lisän. Valmentajien mukaan akatemia on ensimmäinen askel puoliammattilaisuuteen antaen mahdollisuuden nousujohteiselle harjoittelulle. Parannusehdotuksina toivottiin seurakoulutuksen tehostamista ja joidenkin lajien harjoitteluolosuhteiden parantamista. Esimerkiksi sisäsalivuoroja ei kaikilla paikkakunnilla ole riittävästi. 38 Etelä-Savon Urheiluakatemia tulevaisuudessa Etelä-Savon Urheiluakatemian johtajan Sami Piisilän mukaan akatemiatoiminta muuttuu ESR-hankkeen jälkeen. Akatemiaurheilijan kriteeristöä tiukennetaan nykyisestä ja mukaan otetaan vähemmän urheilijoita, jotta akatemiasta tulisi tavoittelemisen arvoinen paikka. Tämä nostaa urheilijoiden tasoa, koska heidän täytyy akatemiaan päästäkseen tehdä tavoitteellisempaa työtä. Tällä hetkellä akatemia on suosinut joukkuelajeja, koska valmennustoiminta on keskittynyt urheilijapassien kautta niihin lajeihin, joissa urheilijoita on eniten. Tällöin muutama kansallisen ja jopa kansainvälisen tason akatemiaurheilija on jäänyt ilman valmennusta. Ratkaisua mietitään akatemiassa nyt tiiviisti, jotta mikkeliläiset melojat, savonlinnalaiset ampujat ja pieksämäkeläinen ampumahiihtäjä saataisiin laadukkaan valmennuksen piiriin. 39 15
Uudistuksena pohditaan myös sitä, pitäisikö akatemiapaikkakunnilla keskittyä tiettyihin lajeihin. Kysymys on vaikea, sillä tuolloin nuori saattaisi joutua muuttamaan pois kotoa - tosin maakunnan sisällä - päästäkseen lajivalmennukseen ja akatemian eräs idea romuttuisi. Rahoitusmalli on muuttumassa ESR-hankkeen jälkeen. Akatemiapassimaksuja nostetaan luultavasti ja kuntien sekä kuntayhtymien toivotaan sisällyttävän budjetteihinsa pysyvästi tietty akatemiaosuus. Tavoitteena on rekrytoida urheilijoita myös maakunnan ulkopuolelta. Entisestään akatemian profiilin nosto ja opiskelijoiden houkuttelu kannattaa kunnissa myös taloudellisesti: lukio saa yhdestä opiskelijasta 5000-9000 euroa valtionapua. Tiettyjen lajien valmennustasoa nostamalla ja keskittämällä sekä asiasta monin eri kanavin maakunnan ulkopuolisiin seuroihin ja kouluihin tiedottamalla urheilijamuutto Etelä-Savoon olisi mahdollinen. 40 Tällainen profiloituminen olisi luontaista esimerkiksi Savonlinnassa jääkiekkoilijoille ja Mikkelissä melojille. Työpajoissa ehdotettiin, että akatemiaurheilijoiden tulisi suorittaa vähintään alemman tason valmennuskurssi. Piisilä toteaa, että sekä akatemialaisten että heidän henkilökohtaisten valmentajien tietotasossa olisi petrattavaa, jotta he pystyisivät lukemaan esimerkiksi mattotestituloksia oikein. 41 Tarpeellista olisi myös useammat ravitsemus-, lepo-, lihashuolto- ja terveysluennot nykyisten kahden vuosittaisen seminaaripäivän lisäksi. Etelä-Savon Dream Team Työpajoissa ehdotettiin eteläsavolaisen Dream Teamin kokoamista, jossa Urheiluakatemian sisälle erilliseen ryhmään kerättäisiin sekä joukkue- että yksilölajeista todelliset lahjakkuudet, jotka ovat jo harjoitelleet useita vuosia äärimmäisen tavoitteellisesti, mutta eivät vielä ole tehneet viimeistä kansainvälistä läpimurtoa. Tämä vaihe on kriittinen monenkin urheilijan kannalta, sillä tuolloin yleensä vielä urheillaan omilla ja vanhempien riskirahoituksella ja muut saman ikäiset harrastajat yleensä ovat jo keventäneet valmentautumista ja siirtyneet oppilaitoksiin tai yleensä uuteen elämänvaiheeseen. Valmentautumisen täytyy olla kuitenkin jo hyvin ammattimaista, joten panostukset ovat kovat myös ajankäytöllisesti. Dream Team tarjoaisi urheilijoille tehostettuja tukipalveluita, sponsoritukea, testausta ja leiritystä Tanhuvaarassa sekä mahdollisuuden tutustua alueen muiden lajien huippuihin. Valmennuksen tuki olisi lähinnä koordinoiva ja parasta mahdollista tukea etsivä lajiharjoittelun osalta, mutta esimerkiksi voima-, nopeus- ja liikkuvuusominaisuuksien osalta yhteinen valmennus voisi soveltua Dream Teamin palveluihin. Ikärajaa ei ryhmälle kannata tarkkaan asettaa, koska huippu saavutetaan lajista riippuen eri iässä (ks. luku 4). Ryhmäpaikan tulisi olla useamman vuoden mittainen, jotteivät esimerkiksi tuohon aikaan sattuneet loukkaantumiset tai sairastumiset tiputa urheilijaa. Ryhmästatuksen saaminen vaatii tietenkin urheilijoilta sitoutumista ja mahdollisesti askelta vieläkin kovempaan harjoitteluun. Seudun yrityksillä on kaupunkikohtaisesti suunnitelmia urheilijatiimien kokoamiseksi. Tämä ei toki poissulje sitä, että Dream Teamissä voisi olla jyvitettynä kaupunkipaikkoja urheilijoille. Maakunnan yrityksistä tulee koota joukko, joka yhteistyössä Dream Teamin kanssa lähtee valmistelemaan hanketta. 16
CASE Suur-Savon hiihto huipulla 2020 Suur-Savon hiihto ry uudisti syksyn 2011 aikana organisaationsa. Tavoitteena on elvyttää hiihto alueen piiri- ja seuratoiminnan tasolla. Organisaatio jaettiin olosuhde-, valmennus- ja koulutus-, talous- ja markkinointi-, kilpa- ja harrastetoiminnan sekä seuratoiminnan työryhmiin. Seuratoiminnan ryhmässä suunnitellaan mm. ikäluokittain hiihtäjien jakoa seurojen kesken siten, että saadaan kasaan hyviä alueellisia viestijoukkueita. Lisäksi yhdistystä tukee alueen entisistä ja nykyisistä valmentajista ja kansainvälisesti menestyneistä urheilijoista koostuva asiantuntijatyöryhmä, sihteeri, johtokunta ja työntekijä. Tavoitteena on nostaa Suur-Savon hiihto vuoteen 2020 mennessä kansalliselle ja kansainväliselle tasolle. CASE Suur-Savon hiihdon Tiimi 2000 Suur-Savon hiihto onnistui mainitunlaisessa toiminnassa 90-luvulla. Tuolloin nuorten hiihtäjien ryhmä tähtäsi huipulle vuoteen 2000 mennessä. Tehostettu leiritys ja alueen kova taso nosti laajassa rintamassa hiihtäjiä tavoitteelliseen harjoitteluun ja erinomaisiin suorituksiin. Paavo Immosen, Heikki Häkkisen, Kai Hyttisen ja Raimo Väisäsen vetämä ryhmä herätti kummastusta mm. kevään Kilpisjärven leirillä voittamalla jalkapallossa Suomen naisten hiihtomaajoukkueen. Panostuksesta kertoi jotakin se, että kyseisillä Kilpisjärven leireillä ei juuri muita joukkueita ollut kuin Tiimi 2000 Suur-Savosta ja Suomen hiihtomaajoukkue. Mukana ryhmässä olivat mm. moninkertainen hiihdon MM- ja olympiamitalisti Virpi Sarasvuo (ent. Kuitunen), hiihdon MM-viestimitalisti Kati Lehtonen (ent. Pulkkinen), hiihtosuunnistuksen MM-mitalisti Hanna Kosonen, hiihdon MM-tason valmentaja Toni Roponen, USA:n naisten ampumahiihtäjien päävalmentaja Jonne Kähkönen ja Vuokatin Urheiluopiston rehtori Timo Welsby. 4.3 Huippu-urheilu Etelä-Savossa Etelä-Savo on hyvä paikka huippu-urheilijoiden kasvatukseen. Toki näin on, mutta kuinka me tekisimme maakunnastamme vieläkin paremman paikan huippu-urheilijoiden lapsuusja nuoruusvuosille ja hyvän paikan itse huippu-urheiluaikaan? Tavoitteena ei ole pitää urheilijoita maakunnassa maakunnan takia vaan urheilijat toki etsivät harjoitteluansa vastaavat olosuhteet ja ohjauksen sieltä mistä löytävät. Urheilijan tulee olla fyysisesti siellä, missä ovat parhaimmat olosuhteet ja valmennus omaa lajia ajatellen. Tämä ei estä varsinkaan yksilölajeissa urheilijaa edustamasta eteläsavolaista seuraa ja pitämästä paikkakunnan mainetta yllä ja taustaansa esillä. Mikäli olosuhteet ja valmennus saadaan ensiluokkaiseksi, maakunta huippu-urheilijoiden tukikohtana on mahdollinen. Joitakin yksittäisiä huippuja alueelta nousee silloin tällöin ja pari Suomen korkeimmalla liigatasolla taistelevaa joukkuetta, kuten Mikkelin Kampparit jääpallossa, Pieksämäki Volley naisten lentopallossa ja maakunnallinen Saimaa Volley miesten lentopallossa. Suhteessa muihin maakuntiin menestys on kuitenkin vähäistä. Huippu-urheilija on töissä 24/7 ja jokainen valinta tulee tehdä suhteessa tavoitteeseen. Mikäli näin ei ole, on syytä tarkistaa motivaatio ja tekemisen taso. Huippu-urheilijuutta ei laajasti vielä ymmärretä, toteaa mm. Matti Heikkinen, joten henkilökohtaisen motivaation 17
täytyy olla kova. Heikkinen ja hänen valmentajansa Toni Roponen mm. tutkivat kolme vuotta Vancouverin olympialaisten olosuhteita ja latuja ja etsivät harjoituksiinsa juuri sen kaltaisia paikkoja. 42 Silloin kun tajuaa mitä huippu-urheilu vaatii, voi tehdä varsinaisen päätöksen urasta. 43 Huippu-urheilun muutosryhmä hakee tuntuvaa parannusta valmennukseen, olosuhteisiin ja tukipalveluihin tällä hetkellä noin sadalle suomalaiselle kansainvälisen tason urheilijalle. Tärkeimpänä muutoksessa on lajien välisen yhteistyön vahvistaminen sekä tutkimustoiminnan uudelleenjärjestely lähinnä Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU:n sekä toiminnan täsmentäminen Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan osalta. 44 Kuten luvussa 3 todettiin, huippu-urheilun osalta Etelä-Savon avainkysymykset koskevat Tanhuvaaran Urheiluopiston nousua todelliseksi valmennuskeskukseksi ja maakunnan osaamisen vahvistamista ja jakamista. KUVA 3. Eteläsavolaisen urheilijan huippuvaihe Tanhuvaaran Urheiluopisto johtavaksi alueen valmennuskeskukseksi Luvussa 3 käy ilmi, etteivät olosuhteet ole suurin este kansainväliselle huipulle nousemiseen. Tanhuvaaran Urheiluopisto monipuolisena ja ketteränä toimijana mahdollistaisi jopa etulyöntiaseman. Miksi sitten Tanhuvaara ei ole saanut sijaa todellisena maakunnallisena valmennuskeskuksena? Ovatko markkinointi, tiedotus ja myynti olleet riittäviä alueen seuroille? Tulisiko opiston osaamista vielä laajentaa? Opisto vetää toki jo keihäänheittäjiä ja salibandyn pelaajia valmentaja Jarmo Hirvosen ja Atte Juutin johdolla. Tanhuvaarassa ovat hyvät testaus- ja harjoittelumahdollisuudet useammalle urheilulajille. Tanhuvaarassa on meneillään strategiauudistus ja tavoitteena opistolla on olla Itä-Suomen johtava urheiluvalmennuskeskus. Valmennuskeskuksen johtaja aloittaa työnsä vuoden 2012 alusta ja myös myyntiin satsataan lisää. Tiiviimpi yhteistyö lajiliittojen kanssa, huippuvalmentajien rekrytointi ja valmennuskeskuspalveluiden tuotteistaminen ovat ensimmäisiä askelia kohti tavoitetta. Tanhuvaara on valmennuskeskuksena tiiviissä yhteydessä Huippu-urheilun muutosryhmään, joka juuri tämän ohjelman kirjoitushetkellä linjaa esimerkiksi valmennuskeskusten painoarvoja. 18
Yhteistyö maakunnassa ja seuroissa Yhteistyö urheilutoimijoiden kesken on harvinaista valtakunnallisesti, mihin huippu-urheilun muutosryhmä pyrkii tekemään muutoksen. Muutosta on saatava aikaan asenteiden tasolla, sillä Suomessa on jopa yleisseuroja, joiden jaostot eivät juuri keskustele keskenään vaan kilpailevat harrastajista ja resursseista. Poikkeuksiakin on, kuten pohjoissavolainen yleisseura Leppävirran Viri, jossa eri lajivalmentajien välinen tiedonvaihto ViVa-klubilla on olennainen osa seuran toimintaa ja arvoista yhteistoiminta mainitaan ensimmäisenä. Maakunnallista yhteistyötä ei Etelä-Savossa juuri lajien tai seurojen välillä ole lukuun ottamatta Urheiluakatemiatoimintaa. Saimaa Volley on esimerkki maakunnallisesta yhteistyöstä, joka ei aivan odotusten mukaan onnistunut. Saimaa Volley perustettiin osin Urheiluakatemian avustuksella pieksämäkeläis-varkautelaisen Keski-Savon Paterin, Mikkelin Passareiden, Savonlinnan East Volleyn, Enonkosken Pyrinnön ja Parikkalan Urheilijoiden kesken. Etelä-Savo on kuitenkin laaja alue ja pelaajien reissaaminen eri kaupunkien harjoituksiin taisi kostautua pelikaudella, eikä odotettua menestystä ole tullut. Rahoituksen kanssa seuralla on myös ollut ongelmia, joten kokopäiväinen italialainen valmentaja jouduttiin vaihtamaan suomalaiseen osa-aikaiseen valmentajaan. Tällä hetkellä toimintaa on Savonlinnassa ja Pieksämäellä, joten maakunnallinen joukkue ei aivan ole todellisuutta. Miksi maakunnallinen yhteistyö Etelä-Savossa on niin vaikeaa? Osin tämän selittävät pitkät välimatkat, mutta toisaalta pidempi välimatka taitaa olla kaupunkien välillä muuten kuin maantieteellisesti. Etelä-Savoa vaivaa poikkialaisesti kyräily eri kaupunkien välillä. Paikkakuntien välillä on aivan turhia ennakkoluuloja, joita paikallinen media ja julkinen hallinto vielä lietsovat. Mitään yhteistä ei voi rakentua tämän hetkisellä meillä on paremmin kuin teillä -asenteella. Kyräilystä ei tule loppua ennen kuin tehdään selviä yhteisiä paikkakuntaan nähden riippumattomia toimenpiteitä, kuten Etelä-Savon Urheiluakatemia toiminnallaan on osoittanut. Pienessä maakunnassa pienillä resursseilla yhteistyö seurojen kesken olisi kaikin tavoin järkevää. Yhteisen valmentajakoordinaattorin palkkaaminen opetus- ja kulttuuriministeriön seuratukirahoituksella eri seurojen kesken olisi askel ammattimaisempaan suuntaan, mikäli oman työntekijän palkkaaminen on liian iso harppaus pienille seuroille. Työpajoissa kannatusta sai myös useamman seuran kesken yhteisen voima-, nopeus- ja kimmoisuusvalmentajan palkkaaminen. Valmennusosaamista löytyy monipuolisesti ympäri maakuntaa. Tiedon ja osaamisen jakaminen on erinomaisen tärkeää valmentajien kesken lajien välillä. Maakunnan yhteinen foorumi olisi yksi jakamisen paikka ja mahdollisuus valmentajille. CASE Navi, Mikkelin Hiihtäjät ja Mikkelin Kilpaveikot Mikkeliläinen suunnistusseura Navi kartoitti kesällä 2011 valmentajavaihtoehtoja edellisen valmennussuhteen päätyttyä. Suunnistusvalmentajaa ei seuran tarkoituksiin ollut tarjolla, joten navilaiset etsivät myös muiden kestävyyslajien valmentajista ehdokasta. Sopiva löytyi hiihtovalmentaja Jarmo Punkkisesta, joka palkattiin seuran osa-aikaiseksi valmentajaksi. Punkkisen ehtona oli, että seuran organisaatiosta löytyy hänelle selkeä, urheilijoita riittävästi auttava rooli, jota muun organisaation täytyy pystyä vahvasti tukemaan. Navilaiset jakoivat toimintaansa selkeämmin ja toiminta muuttui samalla tehokkaammaksi. Navi tekee uuden valmennuskuvion myötä entistä tiiviimpää yhteistyötä Mikkelin Hiihtäjien ja Mikkelin Kilpaveikkojen kanssa, mikä käytännössä tarkoittaa esimerkiksi valmentaja Punkkisen osaamisen jakamista kaikkien näiden kestävyyslajien hyväksi. 19
5. Etelä-Savon urheilutapahtumat Vuosittain Etelä-Savossa järjestettävistä urheilutapahtumista suurimmat ovat St. Michelravit ja Sulkavan Suursoudut heinäkuussa. Raviurheilussa vuosittaiset kansainväliset St. Michel -ravit keräävät paikkakunnalle noin 20 000 kävijää ja sillä on erityisasema Mikkelin raviradan nopeusominaisuuksien vuoksi. Vuonna 2012 Kuninkuusravit saapuvat Mikkeliin ja odotettavissa on tuolloin vajaat 50 000 kävijää. Muita tapahtumia ovat mm. Mikkelin Kissojen 7-13 -vuotiaiden juniorijalkapalloturnaus Mikkeli Turnaus ja Norsupallon MM-kilpailut Savonlinnassa. 2000-luvulla Etelä-Savossa on järjestetty kaksi kertaa Jukolan viesti vuonna 2003 Sulkavalla Olavin Rastin, Sulkavan Urheilijoiden ja Juvan Urheilijoiden toimesta sekä vuonna 2009 Mikkelissä Navin toimesta. Savonlinnalainen Olavin Rasti on järjestänyt 2000-luvulla lisäksi erikoispitkien matkojen ja keskimatkojen SM-kilpailut. Power Cup järjestettiin Pieksämäellä 2003 ja Savonlinnassa vuonna 2008. Maastojuoksun SM-kilpailut kisailtiin Savonlinnan Riennon toimesta Tanhuvaarassa vuonna 2009. Tulevista tapahtumista lähivuosien merkittävimmät ovat Mikkelin Passareiden järjestämä Power Cup vuonna 2013, Navin SM-sprintti Mikkelin keskustassa 2013 ja Olavin Rastin järjestämä yösuunnistuksen SM-kilpailut vuonna 2014. Tapahtumat ovat aina erikoisponnistuksia seuroille normaalin vapaaehtoistyön lisäksi. Työpajoissa oltiin huolestuneita talkooperinteen häviämisestä. Seurojen kesken ei ole juurikaan yhteistyötä tapahtumajärjestämisessä kuten ei muussa toiminnassakaan. Yhteistyötä tulee tiivistää ja lisätä siten, että se hyödyttää kaikkia osapuolia. Tapahtumat ovat kuitenkin merkittävä tulonlähde seuroille ja jopa askel ammattimaisempaan toimintamalliin, kuten Mikkelin Naville taloudellisesti onnistuneen Jukolan viestin jälkeen (ks. Case 4.3). Tapahtumat tuovat jopa enemmän tuloja paikkakuntien matkailu- ja ravitsemusalan yrittäjille kuin varsinaisen työn tekeville seuroille. Tämän takia yhteistyötä tulee tiivistää tapahtumajärjestäjien ja yrittäjien kesken, jotta win-win -tilanteesta otettaisiin yhdessä hyödyt irti. Yhteistyöllä voitaisiin tuotteistaa ja paketoida tapahtumavieraille kokonaisuuksia, jotka tehostaisivat paikkakunnan palveluiden käyttöä ja houkuttaisivat näppäryydessään lisää kävijöitä mukaan. Tapahtumapuolella julkinen tuki on ollut mahdollista vain kulttuuritapahtumille. Etelä-Savon maakunnassa poikkeuksena on ollut maakuntaliiton kärkitapahtumahanke, jossa viiden kulttuuritapahtuman lisäksi tuettiin Sulkavan soutuja. Mikäli maakunnan vetovoimaisuus on päättäjien mielestä oleellisesti kiinni myös urheilutapahtumista, tulisi julkisen tuen kohdistua myös urheilutapahtumiin. Maakunnan seurat hakevat jatkossa enemmän urheilutapahtumien järjestämisoikeuksia, mikäli heillä on tiedossa riittävästi vapaaehtoistoimijoita ja osaamista tapahtumien järjestämiseen. Monessa lajissa osaamista löytyy, mutta se on keskittynyt muutamalle seuratoimijalle ja siten tämä ydinjoukko joutuu yleensä hurjiin ponnistuksiin. Työn jakaminen seurojen kesken mahdollistuu selkeillä työkorvauksilla, jotka hyödyttävät yhteistyöseuraa. Haasteeksi tässä voi osoittautua se, ettei SM-tasonkaan tapahtumajärjestelyistä jää seuralle välttämättä voittoa, jolla ulkopuolisille voisi työstä antaa korvauksen. Uudenlaisia avauksia maakunnassa olisivat kulttuurin ja urheilun yhdistävät tapahtumat. Tällä hetkellä Savonlinnan Oopperajuhlat järjestää Golf-turnauksen ja savonlinnalainen yritys Old Masters Basketball -turnauksen oopperafestivaaliaikaan heinäkuussa. Kiinteästi 20
kulttuuria ja urheilua yhdistäviä tapahtumia ei kuitenkaan vielä ole. Usein kulttuurin suurkuluttajat huolehtivat myös kunnostaan, joten kulttuuritapahtumaan soveltuva kuntourheilutapahtuma yhteistyössä seurojen kanssa toisi lisää kävijöitä niin kulttuuri- kuin urheilutapahtumiinkin. Maakunnassa on käynnissä kaksi tapahtumien kehittämishanketta: Mikkelin seudun PRO- MOOTTORI-hanke helmikuun 2012 loppuun asti ja Savonlinnan seudun Lakeland Events -hanke vuoden 2012 asti. Molemmissa hankkeissa tavoitteena on toimijoiden yhteistyön lisääminen ja verkostojen kehittäminen. Hankkeet mahdollistavat myös aivan uudenlaisten tapahtumien ideoinnin ja käynnistämisen. Näiden hankkeiden toimesta olisi mahdollista yhdistää kulttuurin ja liikunnan tekijöitä tapahtumajärjestelyihin. CASE Mikkelin Passarit ja Power Cup 2013 Mikkelin Kalevankankaalla järjestetään kesäkuun alussa 2013 maailman suurin lasten ja nuorten lentopalloilutapahtuma Power Cup. Viime vuosina turnauksessa on ollut mukana lähes tuhat joukkuetta ja 8500 pelaajaa, valmentajaa, ohjaajaa ja huoltajaa. Passareiden tavoitteena on järjestää pelit mahdollisimman kootulla alueella. Mikkelin Power Cupiin luodaan seurayhteistyömalli, jota muutkin urheilutapahtumat voivat jatkossa hyödyntää. Tavoitteena on saada talkoolaisia mukaan eri urheiluseuroista ympäri Etelä-Savon. Eteläsavolainen vahvuus Etelä-Savossa on monessa lajissa tapahtumaosaamista ja -kokemusta. Alueella on useita vuosittaisia suuria kulttuuritapahtumia, joiden rinnalle liikuntatapahtumat toisivat uudenlaista lisäväriä. 21
6. Urheilusponsorointi Etelä-Savossa Alueen yritykset sponsoroivat mielellään seudun urheilijoita ja tapahtumia. Vielä muutama vuosi sitten yritykset sponsoroivat kirjavasti eri kohteita, mutta 2010-luvulla tilanne on muuttunut. Kaiken aikaa yritykset pohtivat tarkemmin, kuinka urheilija, joukkue, seura tai tapahtuma sopii yrityksen brändiin ja mitä lisäarvoa sponsorointi tuo yritykselle. Yksilöurheilijat ovat haastattelujen perusteella haastavimmassa asemassa, mutta sen sijaan lasten ja nuorten liikuntaa sekä suurempia joukkoja kuten tapahtumia tai joukkueurheilua sponsoroidaan mielellään. Haastatellut yritykset eivät mielellään lähde enää pelkkään mainosrahoitukseen, joka yleensä on ollut sponsoroinnin koko kuva maakunnassa. Eräs haastatelluista arvioi, että tällä hetkellä hakemuksista vain 20 %:ssa on ehdotus molemminpuolisesta yhteistyöstä. Kysytyt rahalaput ovat isoja ja kysyjiä on suuri määrä. Sitten kun sopimus on allekirjoitettu, ei kuulu enää mitään, toteaa eräs seudun yrityksen edustajista. KUVA 4. Sponsoriyhteistyössä molemmat osapuolet voittavat. Yritykset hakevat toiminnalleen selkeää etua sponsoroinnin kautta ja yhteistyökumppanuutta. Yritykset kaipaavat ammattimaisempaa otetta rahoituksen hakijoilta hakuvaiheessa, suhteiden hoidossa ja myös suhteiden jälkihoidossa. Tässä on mahdollisuus seudun toimijoille - vielä on helppo erottua joukosta. CASE - Joensuun Kataja Pohjoiskarjalaiset yritykset kokoontuivat miettimään, kuinka maakuntaa saataisiin näkyville paremmin medioissa. Yritykset päättivät satsata urheiluun ja yhteen lajiin: koripalloon. Koripallolla on Joensuussa vankat perinteet, joten kohde oli paikkakuntalaisittain luonteva. Joensuun Kataja nousi muutamassa vuodessa 15 paikallisen yrityksen ja Joensuun kaupungin rahoituksella Suomen Cupin voittajaksi vuonna 2011. 22