ONS / WED 23 / 01 / 2019 TO / THU 24 / 01 / 2019 19.00 HELSINGIN MUSIIKKITALO MUSIKHUSET I HELSINGFORS HELSINKI MUSIC CENTRE MIGUEL HARTH-BEDOYA MARTIN FRÖST ALASTON SATAMAKE /
Kuubalainen alkusoitto Konsertto klarinetille, jousiorkesterille, harpulle ja pianolle GEORGE GERSHWIN George Gershwinin (1898 1937) asema aikansa kuuluisimpana amerikkalaissäveltäjänä vankistui edelleen pianokonserton, An American in Paris -sävelrunon ja Toisen rapsodian myötä. Rhapsody in Blue (1924) porskutti levymyyntitilastoissa ja Gershwin jatkoi sen esittämistä. Samaan aikaan hän teki uusia hittejä Broadwaylle ja konserttisaleihin. Gershwin oli kohonnut taidepiirien lisäksi suihkuseurapiireihin, ja kun hän alkuvuodesta 1932 lähti lomalle Kuubaan, oli häntä vastassa mm. Hollywood-miljonääri ja lentäjäsankari Howard Hughes. Havannassa vietetyn kahden unettoman ja hysteerisen viikon aikana Gershwin ahmi aistiensa kyllyydestä kuubalaista eksotiikkaa ja sai käytännön intensiivikurssin afrikkalaisen rytmimusiikin kuubalaismuunnelmasta rumbasta. Heti palattuaan kotiin Gershwin alkoi purkaa lomamuistojaan nuottipaperille. Teoksen nimeksi tuli yksiselitteisesti Rumba. Aloitusteemana säveltäjä käytti melodiaa lauluntekijä Ignacio Piñeiron kappaleesta Échale Salsita; melkein solistiasemaan hän nosti tuliaisina kuljettamansa lyömäsoittimet marakassit, bongot, rytmikapulat ja guiron. Rumban kantaesitys oli Gershwinin suosion veroinen: elokuun 16. päivänä 1932 New Yorkin Lewisohn Stadiumille oli ahtautunut jopa 17845 korvaparia ja porttien ulkopuolelle vielä viisi tuhatta liputta jäänyttä, jotka kaikki olivat tulleet kuuntelemaan yksinomaan Gershwinin musiikille omistettua konserttia. Myöhemmin Kuubalaiseksi alkusoitoksi nimetty teos jakaantuu kolmeen jaksoon. Ensimmäisessä esitellään tärkeimmät aiheet. Klarinettisoolo johtaa alakuloiseen keskijaksoon, joka on sävellajeja sekoitteleva, vähitellen kehittyvä kaanon. Päätösjakso rysähtää käyntiin äkkijyrkällä tempovaihdoksella. Loppua kohden meno jatkaa kiihtymistään, ei vähiten rytmiryhmän kirihalujen ansiosta. AARON COPLAND Kun New Orleansissa ja Etelä-Amerikan musiikkikeskuksissa jalostuneet jazz, swing, blues ja muut aikoinaan rodulliseksi musiikiksi leimatut lajityypit nousivat viihdemusiikin valtavirtaan 1940-luvulla, myös taidesäveltäjät näkivät rytmisessä elinvoimassa uusia mahdollisuuksia. Etenkin eurooppalaissyntyiset Igor Stravinsky, Béla Bartók, Paul Hindemith ja Malcolm Arnold taipuivat uuteen tyyliin, mutta vain amerikkalaisen Aaron Coplandin (1900 1990) Benny Goodmanille tekemä klarinettikonsertto (1948) on säilynyt konserttien ohjelmistoissa. Teos syntyi nihkeästi. Rio de Janeirossa lehtorina työskennellyt Copland käytti säveltämiseen yli vuoden, ja kun sävellys lopulta valmistui, Goodman joutui lykkämään sen esittämistä yli sopimukseen kirjatun kahden vuoden yksinoikeusajan. Siitä kun oli tullut liian vaikea jopa itse Swingin kuninkaalle, joka ei vain saanut sooloja sujumaan. Kunnia kantaesityksestä onkin annettu lähteestä riippuen joko Ralph McLanelle, joka esitti sen New Yorkin Carnegie Hallissa Philadelphian orkesterin kanssa marraskuun lopussa 1950, tai Goodmanille, joka vain kaksi viikkoa aikaisemmin soitti sen NBC:n radiostudiolla New Yorkissa Fritz Reinerin johdolla. Perinteisen kolmiosaisen muodon sijaan Coplandin konsertto jakautuu kahteen samanmittaiseen ja vastakohtaiseen osaan. Ensimmäinen osa, Slowly and expressively, esittää klarinetin laulullisia ulottuvuuksia ja välttelee taiturielementtejä aina laajaan soolokadenssiin saakka. Toinen osa, Rather fast, nostaa ison vaihteen silmään, lisää mukaan brasilialaisia elementtejä ja kiihdyttää vimmaisesti kohti hurjaa loppusoittoa, jota Copland tosin joutui helpottamaan Goodmanin kykyjen tultua vastaan. Nykyklarinetisteista ainakin Charles Neidich, Andrew Simon ja Martin Fröst ovat esittäneet loppusoiton alkuperäistä, keventämätöntä versiota. 2 3
Juorukoulu, alkusoitto Loco SAMUEL BARBER JENNIFER HIGDON Säveltävän laulaja-pianisti-ihmelapsi Samuel 1800-luvun puolivälissä rautatieverkko lähensi Barberin (1910 1981) läpimurto amerikkalaisen mantereiden laitoja toisiinsa ja käsitys maapallon konserttielämän täysivaltaiseksi jäseneksi tapahtui mittakaavasta heilahti kerralla raiteiltaan. Päivien ja 1930-luvulla viimeistään viulukonserton (1939) viikkojen matka-ajat mitattiin tunneissa, matkarahdit ja Yksiosaisen sinfonian (1937) myötä. Nykyään punnittiin kilojen sijaan tonneissa. Hiiliä syövän Barber muistetaan maailmaa järkyttäneiden höyrykaravaanin ihme avasi myös säveltäjille uusia tragedioiden epävirallisen surumarssin Adagio äänimaailmoja: kaukaa kantautuvia kolinoita, pillin jousille (1938) säveltäjänä, mutta hänen ensimmäinen ujellusta, puhkumista, jatkuvaa jyskettä ja viliseviä orkesteriteoksensa ja jopa pienimuotoinen hitti oli maisemia, nopeasti vaihtuvia kohtauksia. valituslaulun vastakohta: vauhdikas alkusoitto School Kun Johann Strauss vanhemman Eisenbahnlust (1836) jolkottelee vielä kiireettä, Mikhail Glinkan for Scandal Juorukoulu op. 5 (1931). Toisin kuin otsikosta voisi päätellä, Barber ei Matkalaulu (1840) on jo täydessä sadan kilometrin tarkoittanut Juorukoulu-alkusoittoaan Richard tuntivauhdissa, puhumattakaan Charles Alkanin Brinsley Sheridanin kirjoittaman näytelmän pianoetydistä Le Chemin de Fer (1844). Kuuluisin avausnumeroksi, vaan se on puhdasverinen rautateillä syntynyt teos lienee Gershwinin Rhapsody ja itsenäinen orkesterialkusoitto, eräänlainen in Blue (1924), ja soitetuin veturikuvaus on taatusti sävelruno, jonka tunnelman on vain tarkoitus Arthur Honeggerin Pacific 231 (1923). Myös Sibeliuksen peilata näytelmän mutkikkaita lemmenkuvioita. Finlandiaa (1899) luultiin alkujaan junavaunun Vuonna 1777 ilmestyneessä näytelmässä ristikkäin puksutukseksi ennen kuin sille löytyi isänmaallisempi ihastuneet pariskunnat ja sinkut juonittelevat selitys. Vaikka nykyajan junamatkailu on vähentänyt toisiaan vastaan, panevat huhuja liikkeelle, tenhoaan, rautatiemusiikki on hieman yllättäen käsittävät väärin, naamioituvat ja lopulta säästynyt sukupuuttokuolemalta, kiitos 1900-luvun sotkeutuvat sellaiseen rakkauden umpisolmuun, että elokuvasäveltäjien, minimalistien sekä uusromantikkojen, nykysaippuaoopperoiden käsikirjoittajat katoaisivat kuten Jennifer Higdonin (s. 1962). kalpeina katsomosta. Yhdysvaltalaisen, Pulitzer-palkinnolla ja kahdella Sävellyksenä Juorukoulu on esikuvaansa Grammyllä huomioidun Higdonin musiikki ilmaisee yksinkertaisempi, rondo-muotoinen teos, joka tunteita, näkymiä ja mielikuvia perinteisillä sävellajeilla, singahtaa alkuun energisellä pääteemalla ennen kuulijaystävällisillä sointiväreillä ja samastuttavilla seestymistään pastoraalimaiseen unelmointiin. aiheilla. Hänen soitetuin teoksensa Blue Cathedral Keskijaksossa Barberin monitulkintainen (1988) on henkisen kasvun ja sisarussuhteen kuvaus, sävellajivaihtelu osoittelee mutkikkaisiin City Scape (2002) maalailee Atlantan puistoja ja juonikuvioihin, joita vielä korostaa lainaus siluettia. lastenlaulusta I sent a letter to my love. Vasta Loco (2004) syntyi Chicagon sinfoniaorkesterin parikymppinen ja vielä kokematon Barber on kesäfestivaalin 100-vuotisjuhliin Raviniaan, jonka kirjoittanut loisteliasta orkesterimusiikkia, joka historiaan rautatie liittyy olennaisesti. Näin mielessäni huipentuu riemulliseen nostatukseen. Viheliäisten veturin [locomotive], ja säveltäjälle ironisesti aivoni juorujen alku ja juuri jää viimein nalkkiin. erottivat siitä sanan motive jättäen jäljelle locon, joka tarkoittaa hullua, Higdon kertoo. Vauhdikkaassa teoksessaan Higdon kuvailee hullua liikettä [loco motion] ilmeikkäästi kuin säveltäjät yli sata vuotta sitten. On kuin ohi kiitävät hetket koettaisiin yhtä aikaa veturin ikkunasta ja radanvarren pientareelta. 4 5
On the Waterfront LEONARD BERNSTEIN Leonard Bernstein (1918 1990) nousi 1940 50 -luvuilla yleiseen tietoon sekä muodikkaana kapellimestarina että supliikin taitavana säveltäjänä, joka ei nähnyt kitkaa musikaalirellestyksen ja vakavampihenkisen sinfoniamusiikin välillä. Vaikka hänen Jeremiah-sinfoniansa vuodelta 1942 on synkkä, hän vankisti nimeään ennenkaikkea viihdekoneiston palvelijana baletillaan Fancy Free ja siitä muokatulla musikaalilla On the Town sekä kevytoopperalla Trouble in Tahiti. Ennen Broadway-hittiään West Side Story hän sävelsi musiikin elokuvaan Alaston satama (1954). Bernstein muokkasi musiikista myös täysin erillisen konserttiteoksen, joka ei avautukseen tarvitse elokuvaa taustalleen. Juonen tuntemisesta ei toki ole haittaakaan, koska Sinfoninen sarja Alastomasta satamasta (1955) etenee melko lailla rinnakkain elokuvan tapahtumien kanssa. Teos on pohjimmiltaan viisiosainen episodisävellys, mutta se hahmottuu kuin yhtenäisenä sinfonisena runona, jossa on selvä alku, keskikohta ja loppu. Usein toistuva käyrätorven kutsuteema vie heti alussa kuulijat Hobokenin satamaan, jossa järjestäytynyt rikollisuus pitää satamatyöläisiä veren tahrimassa kourassaan. Rakkauden voima nostattaa muutoksen tuulet ja lopussa hyvän puolella taistellut sankari saa astella kaikkensa antaneena kohti horisonttia. Tositapahtumista tehtyyn romaaniin perustuva, yhdeksi maailman parhaista elokuvista arvostettu Alaston satama voitti peräti kahdeksan Oscarpalkintoa. Parhaasta musiikista ehdokkuuden saanut Bernsteinin jäi lopulta tyhjin käsin, kun Dmitri Tiomkin haki patsaansa John Wayne -elokuvasta Paluuta ei ole. Bernstein pettyi karvaasti, ja ohjaajan tahtoon sorvatuista kompromisseista katkeroituneena hän lähti elokuva-alalta pysyvästi. Alaston satama jäi Bernsteinin ainoaksi suoraan valkokankaalle tekemäksi sävellykseksi. SYVENNÄ MUSIIKINHARRASTUSTASI Pro Filharmonia ry toimii yhdyssiteenä Helsingin kaupunginorkesterin ja konserttiyleisön välillä sekä edistää klassisen musiikin harrastusta ja tuntemusta. Niin ikään yhdistys pyrkii eri tavoin auttamaan orkesteria saavuttamaan omat päämääränsä kansainvälisesti arvostettuna huippuorkesterina. LUE LISÄÄ JA LIITY: WWW.PROFILHARMONIA.FI Pietari Pariisi - säveltäjäystävyyksiä yli rajojen Helsingin kaupunginorkesterin kamarikokoonpano soittaa parhaita paloja 1800-1900 -lukujen vaihteen ranskalaisesta ja venäläisestä kamarimusiikista. Yliopiston juhlasalissa kuullaan musiikkia mm. Debussylta, Stravinskylta, Tšaikovskilta ja Saint-Saënsilta. Helsingin yliopiston juhlasali, Unioninkatu 34 LA 9.3. KLO 18.00 ja LA 23.3. KLO 18.00 Liput 17,50 / 15,50 / 6 (sis. käsittelykulun) www.ticketmaster.fi p. 0600 10 800 (1,98 /min + pvm) 6 7
MIGUEL HARTH-BEDOYA Kuten niin moni huippumuusikoksi päätynyt, myös Miguel Harth-Bedoya (s. 1968) kasvoi perheessä, jossa musiikki oli osa arkea. Hänen äitinsä johti Aeroperuyhtiön kuoroa ja hänen siskonsa soitti kitaraa. Kumpikin sisaruksista myös lauloi äitinsä kuorossa. Miguel harjoitteli pianonsoittoa omien sanojensa mukaan laiskasti. Laulumusiikki muuttui Harth-Bedoyan intohimoksi, kun hän 15-vuotiaana pääsi työskentelemään Liman kunnallisteatteriin apulaiseksi. Lavan takaa hän näki kaikki ooppera- ja operettiproduktiot harjoituksista lähtien. Kerran hän sai tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä. Hän sai täysin yllättäen kesken harjoituksen pyynnön johtaa Toscan ensimmäisen näytöksen loppuosan. Sille tielle Harth-Bedoya jäi. Vuonna 1987 Harth-Bedoyalla oli edessään positiivinen ongelma: valitako Philadelphian Curtis Institute vai New Yorkin Juilliard, joihin kumpaankin hän sai opiskelupaikan. Kompromissina hän suoritti kandidaatintutkinnon Curtisisissa ja maisterin Juilliardissa. Ammattilaisuransa Harth-Bedoya aloitti vuonna 1993 New York Youth Symphonyn musiikillisena johtajana. New Yorkin filharmonikoiden apulaiskapellimestarina hän pääsi johtamaan konsertin alkupuolen pikakomennuksella Carnegie Hallissa varsinaisen kapellimestarin Leonard Slatkinin juututtua lentokenttäruuhkaan. Sittemmin kaikissa USA:n ja Euroopan merkittävissä orkestereissa vieraillut Harth-Bedoya on ollut Aucklandin filharmonikoiden ja Oregonin Eugene Symphonyn musiikillinen johtaja. Tällä hetkellä hän on Norjan radio-orkesterin pääkapellimestari ja Fort Worthin sinfonikkojen musiikillinen johtaja. Hän on myös vuonna 2010 perustetun Caminos del Inka -projektin perustajajäsen ja taiteellinen johtaja. Kansainvälisesti aktiivisena perulaisena hän pitää erityisen tärkeänä pitää esillä eteläamerikkalaista musiikkia. Elämänsä parhaana vuotena Harth-Bedoya pitää vuotta 2000. Silloin hän vei vihille jo 19-vuotiaana Chilessä tapaamansa Maritzan. He asuvat nykyään Fort Worthissa yhdessä kolmen lapsensa kanssa. MIGUEL HARTH-BEDOYA MICHAL NOVAK Seuraa Miguel Harth-Bedoyaa Twitterissä @ MHarthBedoya 8 9
MARTIN FRÖST Ruotsalaisen klarinetistin Martin Fröstin (s. 1970) näyttävää lavaesiintymistä on todistettu niin Amsterdamin Concertgebouwssa, Lontoon Wigmore Hallissa kuin New Yorkin Carnegie Hallissa. Musiikin Fröst löysi kuultuaan Schubertin pianotrion viisivuotiaana. Viulu vaihtui klarinettiin heti hänen saatua käsiinsä levyn, jolla Jack Brymer soittaa Mozartin klarinettikonserttoa. Fröst on sanonut pyrkivänsä aina epämukavuusalueelle kokeakseen uusia puolia muusikkoudesta. Esimerkiksi suurten säveltäjien innoittamana hän on lisännyt improvisointia vaikkei pidä itseään improvisoijana. Hän myös opetteli soittamaan ja laulamaan samanaikaisesti sekä beatboxaamaan, mikä sopiikin soittokokemuksen kehollisuutta korostavalle Fröstille hyvin. Aaron Coplandin konserton hän on levyttänyt kahdesti, vuosina 1998 ja 2011. Se myös kuuluu Fröstin vuonna 2015 aloittamaan Genesis-projektiin, jossa hän avaa klarinetin historiaa uskonnollisin ja maallisin tyylein sekä jazzin ja tanssin keinoin. Mozart löysi klarinetin sielun, ja ymmärsi kohdella sitä uudella tavalla, lyyrisesti. Hänen konserttonsa on vaikuttunanut jokaiseen säveltäjään, mutta Coplandista en ole varma, koska hän sävelsi suoraan Benny Goodmanille. Coplandin teoksessa on eri ominaisuuksia, se on lähempänä folk- ja jazz-vaikutteita, jotka nekin ovat merkittävä osa klarinetin sielua, Fröst sanoi St. Martin in the Fieldsin podcastissa vuonna 2018. Sekä levyllä että konserteissa hän on esittänyt Coplandin konserton alkuperäisen ja korjatun version yhdistelmää. Fröstille myönnettiin vuonna 2014 historian ensimmäisenä klarinetistina 100.000 euron Léonie Sonning -palkinto, jonka aiempiin saajiin kuuluvat mm. Kaija Saariaho, Igor Stravinsky, Keith Jarrett ja Miles Davis. Vuonna 2016 levytuottajajärjestö ECHO valitsi hänet vuoden klarinetistiksi levystä Roots. Kaudella 2019 2020 Fröst aloittaa Ruotsalaisen kamariorkesterin ylikapellimestarina. 10 11 MARTIN FRÖST SONY MUSIC ENTERTAINMENT
HELSINGIN KAUPUNGINORKESTERI Helsingin kaupunginorkesteri on perustettu vuonna 1882 ja on siten Pohjoismaissa pisimpään yhtäjaksoisesti toiminut ammattisinfoniaorkesteri. Se on kasvanut 36 muusikon soittajistosta 102 vakinaisen soittajan orkesteriksi, joka konsertoi vuosittain yli 100 000 kuulijalle. Viisi ensimmäistä vuosikymmentä orkesterin ylikapellimestarina oli sen perustaja Robert Kajanus. Vuosina 1892 1923 orkesteri kantaesitti valtaosan Jean Sibeliuksen sinfonisesta tuotannosta säveltäjän itsensä johdolla. Sittemmin kaupunginorkesteria ovat luotsanneet mm. Paavo Berglund, Okko Kamu ja Leif Segerstam. Ylikapellimestari John Storgårdsin kausi päättyi vuoden 2015 lopussa. Kapellimestari Susanna Mälkki valittiin syyskuun 2014 alussa orkesterin seuraavaksi ylikapellimestariksi, ja hänen syksyllä 2016 käynnistynyt kautensa jatkuu kevääseen 2021. Vuonna 2011 kaupunginorkesteri aloitti konsertoinnin uudessa kotisalissaan Helsingin Musiikkitalossa. Vuosittaisten 70 80 konsertin lisäksi orkesteri tekee säännöllisesti ulkomaankiertueita. Ensimmäinen konserttimatka suuntautui Pariisin maailmannäyttelyyn kesällä 1900. Orkesteri on Euroopan lisäksi vieraillut neljä kertaa Yhdysvalloissa ja Japanissa sekä tehnyt ensimmäisenä suomalaisena sinfoniaorkesterina konserttikiertueen Etelä-Amerikkaan. HKO on saanut tunnustusta levytyksistään, joista useille on myönnetty palkintoja sekä Grammyehdokkuuksia. www.helsinginkaupunginorkesteri.fi helsinki.philharmonic@hel.fi helsinkiphilharmonic @HelsinkiPhil helsinkiphilharmonic HelsinkiPhilharmonic KATJA NYMAN, EEVA KARHU 12 13
GEORGE GERSHWIN Kubansk uvertyr George Gershwin (1898 1937) skapade sin position som sin tids mest berömda amerikanska tonsättare med hjälp av pianokonserten, tondikten An American in Paris och verket Second Rhapsody. Rhapsody in Blue (1924) var en ständig hit på skivmarknaden. Gershwin uppträdde själv frekvent med detta verk samtidigt som han skrev succémusik till både Broadway och konsertsalar. Gershwin var inte en stjärna i enbart konstkretsar. Han hörde till jetseten, och i början av år 1932 semestrade han på Kuba där han träffade bl.a. Hollywood-miljonären och flygaren Howard Hughes. Under två sömnlösa och hysteriska veckor i Havanna njöt Gershwin av kubansk exotism och bekantade sig med rumban, den kubanska varianten av afrikansk rytmmusik. Så fort tonsättaren återvänt hem började han behandla sina semesterintryck i notform. Verket fick titeln Rumba. Öppningstemat var en melodi ur sångtonsättaren Ignacio Piñerios stycke Échale Salsita. Från Kuba hade Gershwin hämtat med sig slaginstrument (maracas, bongotrummor, claves och guiro) som han i sitt verk gav närapå solistiska roller. Över 17.845 par öron trängdes den 16.8.1932 på Lewison Stadium i New York för att lyssna på uruppförandet som skedde på en konsert som innehöll musik av enbart Gershwin. Utanför portarna blev nära 5000 personer som blivit utan biljett. Rumba, som senare döptes om till Kubansk uvertyr, består av tre partier. I det första presenteras alla de viktigaste motiven. Klarinettsolot lotsar till ett melankoliskt mellanparti som blandar samman olika tonarter och snart utvecklas till en kanon. Slutpartiet startar med ett abrupt byte av tempo. Mot slutet blir farten bara vildare och vildare, inte minst tack vare perkussionsgruppens insatser. AARON COPLAND Konsert för klarinett, stråkorkester, harpa och piano Verket föddes långsamt samtidigt som Copland arbetade som lektor i Rio de Janeiro. Det tog honom över ett år att skriva verket, och sedan måste Goodman ständigt uppskjuta uruppförandet. I kontraktet hade han fått ensamrätt att i två års tid framföra verket, men ännu efter de två åren gått ut brottades Swingens kung med solopartiet. Beroende på källa tillfaller äran att ha fått uruppföra klarinettkonserten antingen Ralph McLane, som i slutet av november år 1950 framförde den i Carnegie Hall med Philadelphia Orchestra, eller Goodman, som två veckor tidigare spelat den i NBC:s radiostudio i New York under ledning av Fritz Reiner. Coplands konsert har två lika långa och till sina stämningar helt motsatta satser. Den första satsen Slowly and expressively tar fasta på klarinettens sjungande egenskaper, och virtuosa inslag dyker upp först i den långa kadensen. Den andra satsen Rather fast slår på en ny växel och är kryddad med brasilianska element. I slutet trissas tempot upp med fart. Copland var tvungen att göra slutpartiet lättare så att Goodman alls skulle kunna spela det. Av vår tids klarinettister brukar åtminstone Charles Neidich, Andrew Simon och Martin Fröst framföra slutspurten i dess originalversion. SAMUEL BARBER Skandalskolan, uvertyr Tonsättare, sångaren, pianisten och underbarnet Samuel Barber (1910 1981) gjorde sitt stora genombrott i amerikanskt musikliv senast på 1930-talet med violinkonserten (1939) och Symphony in One Movement (1937). Numera är Barber mest känd tack vare Adagio för stråkar (1938) som fått status som stora världstragediers inofficiella sorgmarsch. Hans första orkesterverk, som på sin tid rentav var en liten hit, är dock raka motsatsen till en klagosång. Uvertyren Skandalskolan op.5 (1931) är en fartfylld musik. Trots titeln hade Barber inte alls tänkt sig att Skandalskolan skall inleda en uppsättning av Richard Brinsley Sheridans pjäs The School for Scandal. Det rör sig om en helt självständigt format orkesteruvertyr vars stämningar speglar pjäsens komplexa kärlekshistorier. I pjäsen från år 1777 förälskar sig folk hit och dit, intrigerar, skapar rykten och uppträder i masker. Resultatet är en kärlekskarusell som skulle få vår tids författare av såpoperor att blekna. Som komposition är Skandalskolan simplare än pjäsen. Verket är skrivet i rondoform och startar med ett energiskt huvudtema, följt av en drömmande pastoral. I mellanpartiet hänvisar Barbers mångtydiga tonartsväxlingar till de komplicerade intrigerna; detta endast understryks av att tonsättaren citerar barnvisan I sent Jazz, swing och blues hade formats i New Orleans och i Sydamerikas musikcentra. Då dessa musikgenrer på 1940-talet fick en plats i underhållningsmusiken tog även konstmusikens tonsättare fasta på de möjligheter de såg i uttryckets rytmiska vitalitet. Framförallt tonsättare med europeisk bakgrund - Igor Stravinsky, Béla Bartók, Paul Hindemith och Malcolm Arnold - skrev verk med detta uttryck. Av dylika kompositioner är det dock endast amerikanen Aaron Coplands (1900 1990) för Benny Goodman skrivna klarinettkonsert (1948) som stannat i konsertrepertoaren. a letter to my love. Trots sin unga ålder och en brist på tidigare 14 15
erfarenhet skriver Barber en briljant klingande orkestermusik som kulminerar i munter glädje. Spridaren av alla rykten blir äntligen demaskerad. JENNIFER HIGDON Loco I mitten av 1800-talet förenades kontinenternas gränser med hjälp av järnvägen, och i ett slag förändrades uppfattningen om jordklotets dimensioner. Dags- och veckolånga resor mättes i timmar; frakten vägdes i ton och inte i kilon. Åt tonsättarna gav den kolslukande ångkaravanen helt nya ljudvärldar att arbeta med i form av annalkande dunk, skärande visselpipor, stånkande och pustande, förbiilande landskap och snabbt växlande scener. Medan Johann Strauss den äldres Eisenbahn-lust (1836) ännu rullar fram i en maklig takt rusar Mihail Glinkas Resesång (1840) - för att nu inte tala om Charles Alkans pianoetyd Le Chemin de Fer (1844) - fram hundra kilometer i timmen. Den berömdaste järnvägsskildringen är Gershwins Rhapsody in Blue (1924); det mest spelade stycket om ett lokomotiv är säkerligen Arthur Honeggers Pacific 231 (1923). Före Sibelius Finlandia (1899) fick ett patriotiskt innehåll trodde man att verket var en beskrivning av ett tågs tuffande. Numera har tågresandet kanske något förlorat sin charm. Men en av järnvägar inspirerad musik lever och mår bra tack vare 1900-talets filmmusiktonsättare och minimalister, och nyromantiker i stil med amerikanen Jennifer Higdon (f. 962). Higdon har belönats med ett Pulitzer- och två Grammy-pris. Hennes musik uttrycker känslor, visioner och sinnebilder med hjälp av traditonella tonarter, lyssnarvänliga klangfärger och för alla välkända ämnen. Hennes mest spelade verk är Blue Cathedral (1988), en skildring av andlig tillväxt och syskonrelationer, och City Space (2002), som målar upp Atlantas parker och silhuett. Loco (2004) skrevs till Chicagos symfonikers sommarfestivals 100-årsjubileum i Ravinia, vars historia är starkt förknippad med järnvägar. Higdon berättar: Jag såg framför mig ett lokomotiv [locomotive] och på ett för en tonsättare rätt ironiskt vis såg min hjärna först ordet motive och sedan loco som betyder galen. I sitt fartfyllda verk skildrar Higdon en galen rörelse [loco motion] med samma uttrycksfullhet som tonsättarna för över hundra år sedan. Det är som om de förbiilande ögonblicken upplevdes samtidigt via såväl tågfönstret som genom att stå på tågvallen. LEONARD BERNSTEIN On the Waterfront På 1940- och 1950-talet blev Leonard Bernstein (1918 1990) välkänd i egenskap av såväl en trendig kapellmästare som en verbalt slagkraftig tonsättare som inte upplevde att det skulle ha existerat en skillnad mellan musikaler och en seriös symfonisk musik. Symfonin Jeremiah var dyster, men på underhållningsfältet skapade Bernstein en position med baletten Fancy Free och den på den baserade musikalen On the Town, samt med den lättsamma operan Trouble in Tahiti. Före Bernstein skrev Broadway-hiten West Side Story komponerade han musiken till filmen Storstadshamn (1954). Av musiken formade Bernstein en konsertsvit som fungerar som självständig konsertmusik. Lyssnaren behöver alltså inte veta något om filmen. Å andra sidan skadar det inte att känna till filmens handling, speciellt som Symfonisk svit ur Storstadshamn (1955) rätt långt följer den. Med sina fem satser är verket episodiskt upplagt, men det gestaltar sig trots det som en homogen symfonisk dikt med en klar början, mittpunkt och avslutning. Hornens återkommande kall för lyssnaren till hamnen i Hoboken där den organiserade brottsligheten håller hamnarbetarna i sitt blodstänkta grepp. Kärlekens makt skapar förändringens vindar. I slutet vandrar hjälten mot horisonten efter att ha gett sitt allt för det godas sak. Storstadshamn bygger på en roman som bygger på sanna händelser. Filmen anses vara en av världens bästa, och den tilldelades hela 8 Oscars. Bernstein var nominerad för bästa filmmusik, men priset gick till Dmitri Tiomkin för partituret till John Wayne-filmen Mellan himmel och hav. Bernstein blev gruvligt besviken. Han hade redan haft problem med de av regissören krävda kompromisserna, så nu lämnade han filmindustrin för gott. Storstadshamn blev Bernsteins enda musik skriven direkt för film. MIGUEL HARTH-BEDOYA Miguel Harth-Bedoya (f. 1968), likt så många andra toppmusiker, växte upp i en familj i vilken musiken utgjorde en del av vardagen. Modern dirigerade Aeroperu-bolagets kör och systern spelade gitarr; dessutom sjöng syskonen i moderns kör. Miguel prövade också på att spela piano, enligt egen utsago utan större intresse. 15 år gammal började han arbeta som assistent på Limas kommunala teater och blev passionerad av vokalmusik. Bakom scenen följde han med repetitioner och framföranden av operor och operetter. En gång, mitt i en repetition, blev han ombedd att dirigera den senare hälften av första akten i Tosca. Sedan fanns 16 17
ingen återvändo. År 1987 fick han en studieplats vid både Curtis Institute i Philadelphia och Juilliard i New York. Harth-Bedoya kompromissade: han gjorde sin kandidatexamen vid Curtis och sin magisterexamen vid Juilliard. Den professionella karriären startade år 1993 då Harth-Bedoya blev musikalisk ledare för New York Youth Symphony. Som vice dirigent för New Yorks filharmoniker hoppade han på kort varsel in för att i Carnegie Hall dirigera en konserts första halva då Leonard Slatkin fastnat i rusningen på ett flygfält. Sedermera har Harth-Bedoya dirigerat samtliga betydande amerikanska och europeiska orkestrar. Han har varit musikalisk ledare för Aucklands filharmoniker och Eugen Symphony i Oregon. För tillfället är han Norges radios symfoniorkesters chefdirigent och musikalisk ledare för Fort Worth Symphony Orchestra. År 2010 var han med om att grunda projektet Caminos del Inka och arbetar som dess konstnärliga ledare. Som en internationellt aktiv peruan finner han det viktigt att lyfta fram sydamerikansk musik. Harth-Bedoya har berättat att år 2000 var hans livs allra bästa för det var då han 19 år gammal gifte sig med Maritza som han träffat i Chile. Paret bor numera i Fort Worth och har tre barn. Följ Miguel Harth-Bedoya på Twitter @MHarthBedoya MARTIN FRÖST själ. På skivorna och i sina konserter har Fröst framfört en kombination av verkets ursprungliga och reviderade version. År 2014 tilldelades Fröst som första klarinettist det stora Léonie Sonning -priset som tidigare har tilldelats bl.a. Kaija Saariaho, Igor Stravinsky, Keith Jarrett och Miles Davis. År 2016 valde skivproducenten ECHO honom till årets klarinettist på basen av skivan Roots. Säsongen 2019-2020 inleder Fröst sitt arbete som Svenska kammarorkesterns chefdirigent. HELSINGFORS STADSORKESTER Helsingfors stadsorkester är grundad år 1882 och är därmed den kontinuerligt längst verksamma orkestern i Norden. Ensemblen bestod till en början av 36 musiker. Idag består orkestern av 102 fast anställda musiker. Den konserterar årligen för över 100 000 lyssnare. Under orkesterns fem första årtionden var dess chefdirigent dess grundare, Robert Kajanus. 1892-1923 uruppförde orkestern majoriteten av Jean Sibelius symfoniska produktion under tonsättarens egen ledning. Senare har stadsorkestern letts av bl.a. Paavo Berglund, Okko Kamu, Leif Segerstam och John Storgårds. I början av september 2014 valdes Susanna Mälkki till orkesterns nästa chefdirigent. Mälkki inledde sin period som orkesterns chefdirigent hösten 2016 och fortsätter fram till våren 2021. År 2011 började stadsorkestern konsertera i sin nya hemsal i Musikhuset i Helsingfors. Orkestern ger årligen 70-80 konserter och gör regelbundet konsertturnéer utomlands. Den första konsertresan riktades världsutställningen i Paris sommaren 1900. Orkestern har turnerat i Europa samt bl.a. fyra gånger i Förenta Staterna och Japan. Den var den första finländska symfoniorkester som turnerade i Sydamerika. HSO har blivit uppmärksammad för sina skivinspelningar. Flera av dem har tilldelats pris och bl.a. Grammy-nomineringar. Den svenska klarinettisten Martin Fröst (f. 1970) har visat sin estradkarisma i såväl Amsterdams Concertgebouw och Londons Wigmore Hall som New Yorks Carnegie Hall. Fröst hittade musiken då han 5 år gammal hörde Schuberts pianotrio. Så fort han hade hört Jack Bryners skivinspelning av Mozarts klarinettkonsert bytte han ut violinen till en klarinett. Fröst utmanar ständigt sig själv för att finna nya sidor i sitt musicerande. Inspirerad av de stora tonsättarna har han lagt till www.helsingforsstadsorkester.fi improvisation i sina framföranden. Han uppfattar dock inte sig själv Käsiohjelma / Programblad / Program som en improvisatör. Han har också lärt sig att sjunga och spela samtidigt, och kan beatboxa. Teos- ja taiteilijaesittelyt / Verk- och artistpresentationer / Aaron Coplands konsert har Fröst spelat in två gånger (1998 Programme notes and artist bios och 2011). Verket hör också till det år 2015 inledda Genesisprojektet, i vilket Fröst öppnar upp klarinettens historia med hjälp Käännökset / Översättningar / Translations Jaani Länsiö av t.ex. jazz och dans. År 2018 berättade han i en podcast för Christian Holmqvist (ruotsi / svenska / Swedish) St.Martin in the Fields: Mozart hittade klarinettens själ och begrep Susan Sinisalo (englanti / engelska / English) Ulkoasu / Design att behandla den på ett helt nytt, lyriskt vis. Hans konsert har Bond Creative Agency Oy påverkat alla tonsättare, fast jag är inte säker på att den påverkade Taitto ja painatus Copland eftersom han skrev sitt verk direkt för Benny Goodman. Grano Oy, Vantaa 2019 Coplands verk har sina olika egenskaper. Det uppvisar folk music- Oikeudet muutoksiin pidätetään. / Rätt till ändringar förbehålles. / och jazzinfluenser, vilka ju också utgör en viktig del av klarinettens All rights reserved. 18 19
VISUAALINEN ALKUSOITTO AV-arkki, Nykytaiteen museo Kiasma ja Helsingin kaupunginorkesteri tuovat kotimaista videotaidetta Musiikkitalon mediaseinälle. Pohjoismaiden suurimmalla digitaalisella näytöllä nähdään kuukausittain vaihtuva videoteos juuri ennen alkamassa olevaa HKO:n konserttia. Kunkin taiteilijan teosta esitetään mediaseinällä nonstopmuotoisesti kymmenen minuutin ajan. GEORGE GERSHWIN The School for Scandal, Overture The most famous American composer of his day, George Gershwin (1898 1937) is still just as well-known today for such works as An American in Paris and Rhapsody in Blue. In 1932, he spent two sleepless and hysterical weeks (as he put it) in Havana, absorbing Cuba s exotic culture and receiving a practical crash course in the Cuban version of the rumba of African origin. Returning home, he began putting his holiday memories down on paper in a work he simply called Rumba. For his opening theme he borrowed from the currently popular hit Échale Salsita by the Afro-Cuban song-writer Ignacio Piñeiro, and he assigned a prominent solo role to the maracas, claves, bongos and guiro he had brought home as souvenirs. Thousands flocked to hear its premiere in New York, and thousands failed to get tickets for this concert dedicated solely to his music. Later renamed Cuban Overture, the piece is in three sections. TAMMIKUU / MARJA HELANDER Trambo (2014; kesto 03:22 min.) AARON COPLAND Concerto for Clarinet, Strings, Harp and Piano Many composers, especially those with European background, spotted the potential of the jazz, swing, blues and other ethnic genres that blossomed in New Orleans and South America in the 1940s, but the only American to produce a work that is still in the active repertoire was Aaron Copland (1900 1990), who composed a Clarinet Concerto (1948) for Benny Goodman. For various reasons, the honour of premiering it in public went to Ralph McLane, but the King of Swing did play it at the NBC s radio studio in New York two weeks before. Instead of using the traditional three-movement format, Copland divided his concerto into two contrasting movements of equal length. The first, Slowly and expressively, spotlights the clarinet s melodic qualities and saves displays of brilliance for the big solo cadenza. The second movement, Rather fast, is seasoned with Brazilian elements and works up to a furious tempo before the end. Copland had to modify this slightly to make it easier for Goodman, but Martin Fröst is more than up to playing the original version. Trambo kuvaa saamelaisnaista, joka vaeltaa lumisessa tunturissa. Hän raahaa isoa trampoliinia ja toivoo taakan tuovan hieman iloa elon yksitoikkoiseen matkaan. Trampoliini viittaa nykyaikaan, mutta sen voi nähdä myös vankilana. Marja Helander (s. 1965) on saamelainen valokuva- ja videotaiteilija, joka on varhaisemmissa teoksissaan käsitellyt omaa identiteettiään saamelaisen ja suomalaisen kulttuurin välissä. Viime aikoina hän on keskittynyt kuvaamaan Saamenmaan synkkiä jälkikolonialistisia maisemia ja havainnoimaan erityisesti globaalin kaivosteollisuuden ympäristöön jättämiä jälkiä. Luonnon ja ihmisen kohtaaminen ei ole sujunut harmonisesti, vaan pikemminkin tuhoisasti. Toisaalta Helanderin videoteokset ovat humoristisia ja tarkastelevat SAMUEL BARBER leikkisästi perinteisen saamelaisen elämäntavan ja modernin The School for Scandal, Overture yhteiskunnan välistä ristiriitaa. American composer Samuel Barber (1910 1981) is nowadays ESITYSAJAT 10. / 18. / 23.-24.1. 18.30-18.40 known primarily for his Adagio for Strings often played on solemn, 20 21
sad occasions, but his first orchestral work was quite the opposite: the zippy School for Scandal Overture (1931). He did not, however, intend this as a curtain-raiser for the play (1777) of that name by Richard Brinsley Sheridan but as an independent piece in the nature of a tone poem designed to mirror the antics of the play s star-crossed lovers. Barber s piece, in the form of a Rondo, is far less complicated than the play, which beats the present-day soap opera hands down with its rumours, misunderstandings, false identities and general mix-up. In the middle, Barber quotes from the very apt children s game-song I sent a letter to my love (and on the way I dropped it. One of you has picked it up and put it in his pocket), which has all the makings of a scandal! JENNIFER HIGDON Loco Her works have been recorded on more than sixty CDs. Higdon s first opera, Cold Mountain, won the International Opera Award for Best World Premiere and the opera recording was nominated for 2 Grammy awards. She holds the Rock Chair in Composition at The Curtis Institute of Music in Philadelphia. Her music is published exclusively by Lawdon Press. LEONARD BERNSTEIN On the Waterfront Leonard Bernstein (1918 1990) was a conductor-composer equally at home in a number of genres: symphony (Jeremiah), ballet (Fancy Free), musical (West Side Story) and film (On the Waterfront). In 1955, he arranged the music from this film as a concert suite in its own right. The listener does not need to know the plot of the film, but it helps in listening to the music. Basically, the suite is in five sections but it holds together as a single entity with a beginning, a middle and an end. Right at the start, the recurring French horn call transports the listener straight to the waterfront at Hoboken, where organised crime holds the dockworkers firmly in its grip. On the Waterfront is claimed by many to be one of the world s best films, and it won no fewer than 8 Oscars. Bernstein was nominated for best score but the honour went to Dimitri Tiomkin for the score of The High and the Mighty. Bernstein was so bitter that he never wrote for the silver screen again. The coming of the railways in the mid-19th century revolutionised the concept of distance. Journeys that once took days or weeks could now be covered in hours. The puffing steam train also opened up a new sound world for a host of composers with its approaching rumble, shrill whistle, chugging and clunking, and scenery passing by in a flash. Though trains no longer hold the same appeal, railway music has not, thanks to such film composers, minimalists and neo-romantics as American Jennifer Higdon (b. 1961). Loco (2004) was commissioned for Ravinia, the summer festival of the Chicago Symphony Orchestra and a town closely associated with the railway. Says Higdon: Loco celebrates the centennial season of Ravinia, and the MIGUEL HARTH-BEDOYA train that accompanies the orchestra. When thinking about what Miguel Harth-Bedoya was born into a musical family in Peru in kind of piece to write, I saw in my imagination a locomotive. And in 1968. When he was 15, having developed a passion for vocal music, a truly ironic move for a composer, my brain subtracted the word he got a chance to work as an assistant at the theatre in Lima motive, leaving loco, which means crazy. Being a composer, and was able to see all its opera and operetta productions. To his this appealed to me, so this piece is about locomotion as crazy great surprise, he was one day invited to conduct the rehearsal of movement! the end of the first act of Tosca, and from then on, he was totally Jennifer Higdon is one of America s most acclaimed figures sold. With degrees from both the Curtis Institute and the Juilliard in contemporary classical music, receiving the 2010 Pulitzer School in his pocket, he got launched on a professional career in Prize in Music for her Violin Concerto, a 2010 Grammy for her 1993, as Music Director of the New York Youth Symphony. Then as Percussion Concerto and a 2018 Grammy for her Viola Concerto. Assistant Conductor of the New York Philharmonic he was called Most recently, Higdon received the prestigious Nemmers Prize in to cover for Leonard Slatkin (who was delayed at the airport) at from Northwestern University which is awarded to contemporary Carnegie Hall. classical composers of exceptional achievement who have Since then, Harth-Bedoya has made guest appearances significantly influenced the field of composition. Higdon enjoys with all the major US and European orchestras and been Music several hundred performances a year of her works, and blue Director of the Auckland Philharmonic and the Eugene Symphony cathedral is one of today s most performed contemporary in Oregon. He is at present Chief Conductor of the Norwegian orchestral works, with more than 600 performances worldwide. Radio Symphony Orchestra and Music Director of the Fort Worth 22 23
Symphony. The best year of his life was, he says, 2000, when he married Maritza, whom he had met in Chile when he was only 19. They nowadays live in Fort Worth and have three children. MARTIN FRÖST Audiences across the world, from the Amsterdam Concertgebouw and London s Wigmore Hall to Carnegie Hall, New York have been dazzled by Martin Fröst (b. 1970), the charismatic Swede who was inspired to learn the clarinet on first hearing Mozart s Clarinet Concerto while still a child. He enjoys reaching out of his comfort zone, likes improvising, singing and playing simultaneously, and beatboxing, making the performance a physical experience. So the concerto by Aaron Copland is right up his street. He has recorded it twice (in 1998 and 2011), and it is part of the Genesis project launched by him in 2015 in which he traces the instrument s origins by various means. Mozart, he says, discovered the clarinet s soul, but Copland s concerto comes closer to folk and jazz, though they, too, are elements of the clarinet s soul. Fröst s performance tonight is a combination of Copland s original score and the one he modified for Benny Goodman. Martin Fröst has been appointed Chief Conductor of the Swedish Chamber Orchestra for the period 2019 2020. THE HELSINKI PHILHARMONIC ORCHESTRA HKO SCREEN KONSERTTI-ILTA KOTISOHVALLA HKO:n suorat verkkolähetykset tuovat kaupunginorkesterin konsertin kotisohvalle: vaikka et pääsisi paikalle Musiikkitaloon, voit katsella ja kuunnella konsertin netissä. Illan tunnelmaan virittäydytään Ennakkoluulijoiden seurassa ennen konserttia. Väliajalla tavataan lisää kiinnostavia vieraita ja kuullaan tarinoita konsertin kulisseista. HSO SCREEN EN KONSERTKVÄLL I HEMSOFFAN HSO:s direktsända streaming hämtar stadsorkesterns konsert till din hemsoffa: även om du inte kan komma till Musikhuset kan du se och höra konserten på nätet. Före konserten inleds kommer man i stämning med Ennakkoluulijatsamtal om musik. I pausen är det dags för andra intressanta gäster och för berättelser från konsertens kulisser. HPO SCREEN ENJOY A CONCERT IN THE COMFORT OF YOUR VERY OWN ARMCHAIR You can now watch and listen to HPO concerts in the comfort of your The Helsinki Philharmonic Orchestra, the first professional very own armchair, streamed online. The pre-concert talks (in Finnish) will help to put you in the mood. symphony orchestra to be founded in the Nordic countries, has During the interval you can also meet more interesting people and hear been operating without a break for 135 years. It has grown from a what goes on behind the scenes. band of 36 players to an orchestra of 102 regular members giving concerts attended by a total audience of a good 100,000 a year at the Helsinki Music Centre and abroad. 18.30 Between 1892 and 1923 the HPO gave the first performances SUORA LÄHETYS MUSIIKKITALOSTA / of almost all the symphonic works by Jean Sibelius with the DIREKTSÄNDNINGEN FRÅN MUSIKHUSET / composer himself conducting. The HPO s founder and first Chief DIRECT BROADCAST FROM THE HELSINKI MUSIC CENTRE Conductor Robert Kajanus was succeeded by Paavo Berglund, Leif 19.00 Segerstam and John Storgårds. Conductor Susanna Mälkki was KONSERTTI / KONSERTEN / THE CONCERT appointed the next chief conductor of the Helsinki Philharmonic Orchestra in autumn 2014. She began in her position as Chief 24.1. TO / TO / THU helsinginkaupunginorkesteri.fi & YLE Radio 1 Conductor in autumn 2016 and continues until spring 2021. 1.2. PE / FRE / FRI helsinginkaupunginorkesteri.fi & YLE Radio 1 Works by Sibelius and Rautavaara have featured on the highlyacclaimed discs made by the HPO. The disc of songs by Sibelius, 15.2. PE / FRE / FRI helsinginkaupunginorkesteri.fi 7.3. TO / TO / THU helsinginkaupunginorkesteri.fi featuring soprano Soile Isokoski and Leif Segerstam, was awarded Katsottavissa netissä konsertin jälkeen. the MIDEM Classical Award in Cannes in 2007, and Towards the Se på nätet efter konserten. Horizon, disc containing music by Einojuhani Rautavaara under the Watch on demand after the concert. baton of John Storgårds, the Gramophone Award in 2012. 24 25
I VIULU I VIOLIN Pekka Kauppinen I Jan Söderblom I Satu Savioja II Eija Hartikainen Katariina Jämsä Maiju Kauppinen Kati Kuusava Helmi Kuusi Elina Lehto Ilkka Lehtonen Jani Lehtonen Anna Malmivirta Kari Olamaa Erkki Palola Kalinka Pirinen Petri Päivärinne Elina Viitasaari Irina Rusu ** II VIULU II VIOLIN Anna-Leena Haikola 4 Ari Vilhjalmsson 4 Heini Eklund 6 Teija Kivinen 6 Satu Alanko-Rautamaa Teppo Ali-Mattila Eva Ballaz Matilda Haavisto Linda Hedlund Anna-Kaisa Oravisto Siiri Rasta Krista Rosenberg Mirjam Suomisto-Vallbacka Heikki Tamminen Osmo Vallbacka Terhi Ignatius ** Pia Sundroos ** ALTTOVIULU ALTVIOLIN VIOLA Atte Kilpeläinen 4 Torsten Tiebout 4 Petteri Poijärvi 6 Aulikki Haahti-Turunen Tuomas Huttunen Kaarina Ikonen Tiila Kangas Veikko Lipponen Carmen Moggach Lotta Poijärvi Markus Sallinen Heikki Vehmanen Maarit Holkko ** SELLO CELLO Tuomas Ylinen I Lauri Kankkunen II Senja Rummukainen II Inkeri Eirola Jaani Helander Mathias Hortling Veli-Matti Iljin Jaakko Rajamäki Ilmo Saaristo Päivi Ahonen ** Aino-Maija Riutamaa de Mata ** KONTRABASSO KONTRABAS DOUBLE-BASS Mikko Moilanen 4 Ville Väätäinen 4 Adrian Rigopulos 4 * Paul Aksman 6 * Eero Ignatius Tuomo Matero Viktor Varga ** Tapio Lydecken ** HUILU FLÖJT FLUTE Päivi Korhonen 4 Elina Raijas 5 Katja Ceder ** Pikkolo Piccolo Jenny Villanen OBOE Hannu Perttilä 4 Jussi Jaatinen 5 Nils Rõõmussaar 5 * Englannintorvi Cor Anglais Paula Malmivaara KLARINETTI KLARINETT CLARINET Osmo Linkola 4 Anna-Maija Korsimaa 5 Es-klarinetti E Flat Clarinet Petteri Kivioja Bassoklarinetti Bass Clarinet Heikki Nikula FAGOTTI FAGOTT BASSOON Markus Tuukkanen 4 Mikko-Pekka Svala 4 * Asko Padinki 5 ** Kontrafagotti Contrabassoon Noora Kärnä Erkki Suomalainen KÄYRÄTORVI VALTHORN HORN Ville Hiilivirta 4 Mika Paajanen 4 Sam Parkkonen 6 Miska Miettunen Sakari Niemi Joonas Seppelin TRUMPETTI TRUMPET Pasi Pirinen 4 Thomas Bugnot 5 Alfonso Cantó Ramón Mika Tuomisalo Javier Cantos Sánchez ** Francisco Menchon Martinez ** I / II / III KONSERTTIMESTARI / KONSERTMÄSTARE / LEADER SOOLOSELLISTI / SOLOCELLIST / PRINCIPAL CELLIST 4 ÄÄNENJOHTAJA / STÄMLEDARE / SECTION PRINCIPAL 5 VUOROTTELEVA ÄÄNENJOHTAJA / ALTERNERANDE STÄMLEDARE / ASSOCIATE PRINCIPAL 6 VARAÄÄNENJOHTAJA / VICESTÄMLEDARE / SUB-PRINCIPAL 7 III SOITTAJA / MUSIKER / PLAYER * VAKITUISEN SOITTAJAN TILAPÄINEN TEHTÄVÄ / ORDINARIE MUSIKERS TILLFÄLLIGA UPPGIFT / TEMPORARY POSITION, REGULAR PLAYER ** MÄÄRÄAIKAINEN KIINNITYS / TIDSBUNDET ENGAGEMANG / TEMPORARY PLAYER PASUUNA BASUN TROMBONE Valtteri Malmivirta 4 * Jussi Vuorinen 5 * Anu Fagerström Bassopasuuna Bass Trombone Tom Bildo Niklas Larsson ** TUUBA TUBA Petri Keskitalo 4 PATARUMMUT TIMPANI Tomi Wikström 4 Mikael Sandström 5 LYÖMÄSOITTIMET SLAGINSTRUMENT PERCUSSION Xavi Castelló Aràndiga 4 Pasi Suomalainen 5 HARPPU HARPA HARP Anni Kuusimäki 4 Minnaleena Jankko 5 Bengi Canatan 5** ORKESTERI- JÄRJESTÄJÄT ORKESTER- INSPICIENTER STAGE MANAGERS Mikko Aspinen Matti Tähkävuori 26
I & II SARJAT / SERIER / SERIES MIGUEL HARTH-BEDOYA kapellimestari / dirigent / conductor MARTIN FRÖST klarinetti / klarinett / clarinet George Gershwin (1898-1937) Kuubalainen alkusoitto (1932) 11 Cuban uvertyr Cuban Overture Aaron Copland (1900-1990) Konsertto klarinetille, jousiorkesterille, harpulle ja pianolle (1947-1949) 15 Konsert för klarinett, stråkar, harpa och piano Concerto for Clarinet, Strings, Harp and Piano väliaika / paus / interval Samuel Barber (1910-1981) Juorukoulu, alkusoitto op. 5 (1933) 8 Skandalskolan, uvertyr The School for Scandal, overture Jennifer Higdon (1962-) Loco (2004) 8 Leonard Bernstein (1918-1990) On the Waterfront, sinfoninen sarja filmistä (1954) 20 symfonisk filmserie symphonic suite from the film 24.1. HKO SCREEN #hkoscreen SUORA LÄHETYS / DIREKTSÄNDNING / LIVE BROADCAST YLE RADIO 1 & WWW.HELSINGINKAUPUNGINORKESTERI.FI Katsottavissa netissä konsertin jälkeen. Se på nätet efter konserten. / Watch on demand after the concert. Konsertti päättyy n. klo / Konserten avslutas ca kl / The concert ends at about 20.45