Vasikkakasvatus igluissa Rakennetaan hyvinvointia -seminaari 20.1.2011 Peurungan kylpylä Kuva Paula Martiskainen Leena Tuomisto, MTT Kotieläintuotannon tutkimus, Maaninka InnoNauta -hankkeet
Esityksen sisältö Yleistä vasikoiden lämmönsäätelyn fysiologiasta ja kylmäkasvatuksesta Käytännön kokemuksia sekä tutkimustuloksia MTT:n iglukokeesta Ohjeita ja suosituksia
Miksi vasikoiden kasvatus ulkona? Pikkuvasikoiden ulkokasvatus talviaikaan yleistä Pohjois-Amerikassa ja Keski-Euroopassa. Kasvatusmallilla tavoitellaan terveempiä vasikoita. Sisäkasvatustilat voivat olla puutteellisia (ahtaus, vetoisuus, kosteus, huono ilmastointi ja kuivituksen vähäisyys) vasikan hyvinvoinnin kannalta -> hengitystietulehduksia ja ripulia. Ulkokasvatuksessa ilman mikrobipitoisuus on pienempi kuin sisällä -> pienempi tautipaine Suurelle naudalle kylmyys ei ole ongelma, jos eläimet laumassa ja tarjolla tuulensuoja, kuiva makuualusta ja sulaa rehua ja juomavettä. Huoli kylmissä oloissa kasvatettujen pikkuvasikoiden hyvinvoinnista!
Yleistä lämmönsäätelyn fysiologiasta Tasalämpöiset eläimet ylläpitävät tasaisen ruumiinlämpötilan muuttuvissa ympäristön lämpötiloissa. Jotta ruumiinlämpötila säilyisi tasaisena, elimistön lämmöntuoton ja lämmönhukan on oltava yhtä suuret. Lämpötasapaino ylläpidetään fysikaalisen ja kemiallisen lämmönsäätelyn avulla, jota käyttäytymislämmönsäätely täydentää.
Lämmön syntyminen ja poistuminen Elimistössä syntyy lämpöä: perusaineenvaihdunta lihastyö lisälämpöä kylmissä oloissa lihasvärinällisellä ja lihasvärinättömällä lämmöntuotolla Lämpöä poistuu: lämpösäteilynä johtumalla ympäröivään ilmaan ja pintoihin, joita eläin koskettaa väliaineen mukana tapahtuvalla kuljetuksella haihtumalla vesihöyrynä iholta ja hengitysteiden pinnalta
Lämmönsäätelymekanismit: 1) fysikaalinen lämmönsäätely Lämmönhukan lisäämistä tai vähentämistä lämmöneristystä säätelemällä. Karvapeite, iho ja ihonalaiskudos lämpöeristeitä. Lämmöneristystä säädellään karvoja liikuttamalla ja vasomotoriikan (verisuonten laajeneminen ja supistuminen) avulla. Kylmissä oloissa pintaverisuonten supistuminen ja karvojen nouseminen pystyyn lisäävät lämmöneristystä.
Lämmönsäätelymekanismit: 2) kemiallinen lämmönsäätely Lämmön tuoton lisäämistä tai vähentämistä aineenvaihdunnan avulla. Lisälämmön tuotossa kaksi mekanismia: 1) Lihasvärinällinen lämmöntuotto on kylmässä tapahtuvaa tahatonta luurankolihasten värinää. 2) Lihasvärinätön lämmöntuotto perustuu ruskean rasvakudoksen nopeasti tuottamaan lämpöön (nuorilla eläimillä).
Lämmönsäätelymekanismit: 3) käyttäytymislämmönsäätely Lämmönhukan lisäämistä tai vähentämistä käyttäytymisen avulla: Suojaan hakeutuminen Kylpeminen Ihon lämpöä luovuttavan pinta-alan säätäminen asennon valinnan avulla: kylmässä kyljellään makaaminen vähenee ja käpertyneenä makaaminen lisääntyy Sosiaalinen lämmönsäätely: lämmönhukka pienenee eläinten kerääntyessä yhteen mahdollisimman tiiviiksi rykelmiksi
Elimistön lämpötila-alueet Hypotermia Termoneutraali alue A B C Hypertermia Ruumiinlämpö A = Lämpötila, jossa elimistön lämmöntuotto korkeimmillaan B = Alempi kriittinen lämpötila Lämmöntuotto C = Ylempi kriittinen lämpötila Ympäristön lämpötila
Määritelmät Termoneutraali alue = tasalämpöisen eläimen ympäristön lämpötila-alue, jossa eläimen ei tarvitse käyttää aineenvaihdunnallisia mekanismeja lämpötilansa säätelyyn, vaan siihen riittävät lämmönhukkaa säätelevät mekanismit. Ylempi kriittinen lämpötila = termoneutraalin alueen yläraja ja ympäristön lämpötila, jonka yläpuolella eläimen täytyy tehostaa haihduttamalla tapahtuvaa lämmönhukkaa säilyttääkseen lämpötasapainonsa. Alempi kriittinen lämpötila = termoneutraalin alueen alaraja ja ympäristön lämpötila, jonka alapuolella eläimen täytyy lisätä aineenvaihdunnallista lämmöntuottoaan säilyttääkseen lämpötasapainonsa.
Alempi kriittinen lämpötila Monet tekijät vaikuttavat: tuotosvaihe, rotu, sääolosuhteet, eläinsuojan pohjamateriaali, aika edellisestä ateriasta, käyttäytyminen ja kylmään sopeutuminen. Korkeassa tuotosvaiheessa olevat naudat (esim. nopeasti kasvavat lihanaudat ja runsaasti maitoa tuottavat lehmät) tuottavat runsaasti lämpöä. Niiden alemmat kriittiset lämpötilat ovat hyvin alhaisia (jopa -35 C). Vastasyntyneen vasikan alempi kriittinen lämpötila on +9 ja +13 C välillä.
Vasikoiden erityispiirteitä Vasikka ei siedä kylmää yhtä hyvin kuin aikuinen nauta: Lämmöntuotto on pienempi kuin aikuisella. Kudosten ja karvapeitteen tarjoama eristys on heikompi kuin aikuisella. Ihon pinta-ala on suuri suhteessa eläimen massaan. Kyky säädellä verisuonten supistumista on kehittymätön. Vasikan kylmänsieto kehittyy kasvun myötä.
Vasikan alempaan kriittiseen lämpötilaan vaikuttavat tekijät Ikä (vrk) Tekijä Alempi kriittinen lämpötila ( C) 3 10 20 tyyni 0 tuuli 0,2 m/s tuuli 2,0 m/s 0 3-56 3-56 6 6 betonilattia puulattia olkipohja Fr Hf x Fr seisaalla makuulla 13 11 8 9 17 18 11 6 10 8 17 13,5
Vasikan kylmäntunne Ulkoilman lämpötila ei ole ainoa vasikan kylmäntunteeseen vaikuttava tekijä! Vasikan kylmänsietoa parantavat: Ympäristön vedottomuus Kuiva ja paksu kuivikekerros (olki) Riittävä energiapitoinen ruokinta Kasvu ja kylmään sopeutuminen
Kylmään sopeutuminen Hormonaaliset ja fysiologiset muutokset. Aineenvaihdunta kiihtyy, mikä lisää eläimen lämmöntuottoa ja parantaa eläimen kykyä kestää kylmää. Energiantarve ja ruokahalu kasvavat. Talveksi karvapeite vahvistuu: syksyllä päivän pituuden lyheneminen stimuloi karvaa kasvamaan, samalla kun lämpötilan lasku vähentää karvan irtoamista.
Iglukasvatus Kuva Paula Martiskainen
Eläinsuojelulainsäädäntö Eläimet totutettava vähitellen kylmäkasvatukseen. Kylmään tottumattomia eläimiä ei saa siirtää lämpimästä pitopaikasta kylmään kylmänä vuodenaikana. Nautojen ympärivuotinen ulkokasvatus: Asianmukaiset ruokinta- ja juoma-astiat, sulaa juomavettä. Suoja epäsuotuisia sääolosuhteita vastaan, esim. kolmiseinäinen rakennus. Säänsuojassa hyvin kuivitettu makuualue.
Eläinten hyvinvoinnin tuki Lisäehdot vasikoiden pito-olosuhteiden parantaminen pinta-alavaatimuksilla ja vasikoiden pito-olosuhteiden parantaminen: Vasikkaiglut voidaan hyväksyä, jos ne ovat lämmitettävissä, runsaasti kuivitettuja ja jos juoma lämmitetään kylmänä vuodenaikana. Vasikkaa ei saa pitää iglussa yksin. Pinta-alavaatimukset.
Tutkimustuloksia: kasvu ja rehunkulutus kylmäkasvatuksessa Vasikat ovat kasvaneet heikommin, yhtä hyvin tai jopa paremmin kylmissä kuin lämpimissä olosuhteissa. Usein kylmässä kasvatetut vasikat ovat myöhemmin kompensoineet alun heikomman kasvun. Kylmissä olosuhteissa kasvatus on lisännyt vasikoiden rehun syöntiä tai ei ole vaikuttanut siihen. Vasikan rehunkulutus on ollut 3 4 % suurempi eristämättömässä kuin eristetyssä kasvatusympäristössä. Erilaiset koeolosuhteet johtavat erilaisiin tuloksiin.
Tutkimustuloksia: terveys kylmäkasvatuksessa Iglukasvatus voi vähentää ripulia ja hengitystietulehduksia verrattuna sisäkasvatukseen, mutta vastakkaissuuntaisiakin tutkimustuloksia saatu Aikuisten eläinten läsnäolo suurentaa vasikan riskiä sairastua hengitystietulehdukseen
Vasikoiden siirtäminen igluun Maailmalla 0-4 vrk iässä Suomessa eläimet pitää totuttaa vähitellen kylmäkasvatukseen Lämpötilan asteittainen laskeminen, aluksi lisälämpö igluissa Eristävästä materiaalista valmistettu loimi Vasikan voinnin seuranta useita kertoja päivässä, jopa muutaman tunnin välein
Lihasvärinä Lievästä värinästä voimakkaaseen tärinään Lihasvärinä merkki siitä, että eläin joutuu turvautumaan lisälämmön muodostamiseen (ympäristön lämpötila alemman kriittisen lämpötilan alapuolella) Voimakas tärinä = maksimaalinen lämmöntuotto Maksimaalisessa lämmöntuotossa vasikka tuottaa lämpöä yli kolme kertaa enemmän kuin lepoaineenvaihdunnan aikana, mutta vain rajallisen ajan. Hoito: lisälämpö, vasikkaloimi, vasikan siirtäminen sisälle lämpimään. Maidon ja juomaveden tarjoaminen lämpimänä
Kuivitus Kuivitus riittävä, kun testaajan polvet eivät kastu 10 sekunnin kuluessa oljelle asettumisesta. Iglujen sijoittaminen siten, että valumavedet eivät pääse kastelemaan kuiviketta. Igluihin siirron jälkeen vasikoiden vahtiminen ja opettaminen makaamaan iglussa makuualueella. Iglutyypin valinnassa kannattaa huomioida kuivitustyö.
Katoksen alla - taivasalla Kesällä suorassa auringonpaisteessa lämpötila iglujen sisällä voi nousta hyvin korkeaksi (yli +35 C). Katos suojaa rehuja kastumiselta. Työskentelymukavuus.
Yksin ryhmässä Ryhmässä sosiaalinen lämmönsäätely eli eläimet voivat halutessaan hakeutua toistensa lähelle. Kylmäkasvatuksessa vasikoiden eristäminen toisistaan ei tarpeen, ulkoilman hyvä laatu olennaisinta terveyden kannalta. Ryhmäkasvatus hyväksi vasikan sosiaalisten taitojen kehittymiselle. Vasikat pidettävä ryhmässä kahdeksan viikon iästä alkaen. Valittaessa eläinten hyvinvoinnin tuen lisäehto Vasikoiden pito-olosuhteiden parantaminen vasikat pidettävä ryhmässä alusta asti.
Kylmäkasvatettujen vasikoiden hyvä hoito yhteenveto Kylmään totuttaminen: ympäristön lämpötilan laskeminen, lisälämpöä säteilylämmittimen avulla, vasikan oman eristyksen parantaminen loimella. Vedoton ja paksusti kuivitettu makuualue. Kunnon kuivitus! Riittävä ruokinta! Juoma ja juomavesi tarjolle lämpiminä. Huolellinen tarkkailu ja hoito. Sairaille ja heikoille lämmin paikka toipua. Palelevien vasikoiden lämpötasapainon palautumisesta huolehtiminen ja olosuhteiden korjaus.
Pikkuvasikoiden iglukasvatuskoe Maalis-kesäkuussa 2009 MTT Maaningalla 32 MTT Maaningan navetassa syntynyttä vasikkaa Vasikat kokeeseen 4 vrk iässä Koe kesti keskimäärin 69 vrk Käsittelyt parikasvatus ulkona iglussa ja parikasvatus sisällä karsinassa Olkikuivitus molemmissa ympäristöissä Lämmin hapanjuoma 8 l/vrk, vapaasti heinää ja max 3 kg mullinherkkua/eläin/vrk
Kuva Paula Martiskainen Kuva Maike Johannes Kuva Paula Martiskainen
Tuloksia Käsittely Sisäkasvatus Iglukasvatus p Elopaino (kg) -kokeen alussa 50 49 -kokeen lopussa 111 103 * Kasvu (g/vrk) 904 780 ** Rehun muuntokerroin (MJ/kasvu kg) 28,6 27,7 Rehun syönti (kg ka/vrk) 1,59 1,36 * Ei hengitystietulehduksia Ripulia molemmissa kasvatusympäristöissä
Igluvasikat söivät vähemmän kuin sisävasikat Kylmä Kuva / kostea Paula Martiskainen rehu ei maistunut? Rehu ei maistunut huonolla säällä? Rehun hävikki?
Kiitos!