Tampereen Eteläinen seurakunta

1 (32)

3 (32) Sisällysluettelo... 1... 2 Sisällysluettelo... 3 1. JUMALANPALVELUSELÄMÄ... 5 1.1 Keiden hyväksi jumalanpalveluksia toimitetaan... 5 1.2 Jumalanpalveluselämän yhteistyökumppanit... 6 1.3 Jumalanpalveluselämän keskeiset toiminnot... 6 1.4 Työresurssit... 7 1.5 Vuoden 2014 jumalanpalveluselämän arviointia... 8 2. KASVATUS... 9 2.1 Kenen hyväksi kasvatustyötä tehdään... 9 2.2 Kasvatustyön yhteistyökumppanit... 10 2.3 Varhaiskasvatus... 10 2.4 Varhaisnuorisotyö... 11 2.5 Pyhäkoulutyö... 12 2.6 Partiotyö... 13 2.7 Rippikoulutyö... 14 2.8 Nuorisotyö... 14 2.9 Työresurssit... 15 2.10 Vuoden 2014 kasvatustyön arviointia... 15 3. DIAKONIA... 17 3.1 Kenen hyväksi diakoniatyötä tehdään... 18 3.2 Diakonian yhteistyökumppanit... 18 3.3 Keskeiset toimintamuodot... 19 3.4 Työresurssit... 21 3.5 Vuoden 2014 diakoniatyön arviointia... 21 4. LÄHETYS- JA EVANKELIOIMISTYÖ... 23 4.1 Kenen hyväksi lähetystyötä tehdään... 23 4.2 Lähetyksen ja kansainvälisen diakonian yhteistyökumppanit... 23 4.3 Keskeiset toiminnot... 23 4.4 Eteläisen seurakunnan nimikkolähetit... 26 4.5 Työresurssit... 26 4.6 Vuoden 2014 lähetystyön arviointia... 27 ARVIOINTIA JA JOHTOPÄÄTÖKSIÄ... 28 Työntekijät ja toimitilat:... 30

4 (32) JOHDANTO Vuosi 2014 on ollut suurten muutosten ja uudistusten aikaa. Tampereen seurakuntayhtymässä toteutettiin 7.1. seurakuntien yhdistäminen, jonka seurauksena syntyi uusi Tampereen Eteläinen seurakunta entisistä Viinikan, Härmälän ja Hervannan seurakunnista. Vanhat seurakunta-alueet säilyivät edelleen suuren seurakunnan lähikirkkoalueiden muodossa. Kantavana ajatuksena on järjestää seurakuntalaisille edelleen mielekästä ja hengellisesti ravitsevaa toimintaa ja luoda lähikirkoista helposti lähestyttäviä, turvallisia ja tuttuja yhteisöjä kantavaksi voimaksi elämään. Seurakuntauudistus herätti vilkasta keskustelua ja nosti voimakkaitakin tunteita sekä puolesta että vastaan. Ensimmäinen vuosi onkin ollut monin tavoin totuttelemista uuteen tilanteeseen ja uudenlaisen yhteisen toimintakulttuurin etsimistä. Tarvetta on ollut niin pitkämielisyydelle kuin tuoreille ideoille ja uudenlaiselle lähestymistavalle. Entisen Viinikan seurakunnan kirkkoherra Jussi Mäkinen nimitettiin koko Eteläisen seurakunnan kirkkoherran virkaan. Tämän työtehtävänsä ohella hän jatkoi myös Tampereen yhteisen kirkkoneuvoston (YKN) puheenjohtajana. Johtavaksi kappalaiseksi nimitettiin entisen Härmälän seurakunnan kirkkoherra Antero Eskolin. Seurakunnan lähikirkkoalueille valittiin aluepastorit: Jukka Lehto (Hervanta), Päivi Repo (Härmälä) ja Hannu Ruuskanen (Viinikka). Toimintaa lähikirkoilla ryhdyttiin kehittämään syksyn aikana. Uusi Tampereen Eteläinen seurakunta on yhdistymisensä myötä joutunut kohtaamaan samoja odotuksia, haasteita ja vaikeuksia kuin kolme itsenäistä seurakuntaa, mutta nyt yhteisin voimavaroin. Taloudellisen taantuman ja kasvavan sosiaalisen eriarvoistumisen keskellä kamppailevassa yhteiskunnassa kirkolta kaivataan entistä nopeampaa reagointia muutoksiin sekä ihmisten yksityisissä elämäntilanteissa että laajemmin maailmassa. Myös kirkon näkyvä asema kansallisessa mediassa on ollut omiaan lisäämään vaatimuksia viestinnälle paikallisessa seurakuntatyössä. Seurakunnan jäsenmäärä on pysynyt lähes ennallaan edellisvuoteen verrattuna. Seurakuntalaisia oli vuoden 2014 päättyessä 33 462 henkilöä vain 67 henkilöä vähemmän kuin vuonna 2013. Osallistuminen jumalanpalveluselämään ja kirkollisiin toimituksiin on ollut edellisvuosien tapaan lievässä laskusuunnassa. Kastettujen lasten lukumäärä on lisääntynyt, mutta prosentuaalisesti vähentynyt suhteessa syntyvyyden kasvuun. Syksyllä järjestettiin myös ensimmäiset seurakuntavaalit uusissa seurakunnissa. Yhdistymisen aikaansaama jälkipyykki näkyi myös luottamushenkilöiden valinnoissa, ja huomattava osa seurakuntaneuvoston ja kirkkovaltuuston edustajista oli tehtävässään uusia kasvoja. Äänestysaktiivisuudessa ei tapahtunut dramaattisia muutoksia, joskaan uusi tilanne ei myöskään houkutellut ennennäkemättömiä kansanjoukkoja vaaliuurnille. Eteläisessä seurakunnassa äänioikeuttaan käytti 10,8 % seurakuntalaisista. Luottamushenkilöinä edellisessä seurakuntaneuvostossa palvelivat vuoden 2014 aikana Antero Aarnio, Asko Alajoki, Ville Hakolinna, Tuula Harkonmaa, Ritva-Liisa Ilvesmäki, Sirpa Koivisto, Ritva Kuosmanen, Leena Laaksonen, Anne Latvanne, Ulla Louhivuori, Rea Maakanen, Kalle Mäki, Jarno Parviola, Janica Salmi, Marja-Leena Sippola ja Eero Valento. Kirkkovaltuustossa seurakuntalaisia edustivat Tarmo Aaltonen, Antero Aarnio, Asko Alajoki, Ritva-Liisa Ilvesmäki, Sirpa Koivisto,

5 (32) Kirsi Koski, Lasse Kristeri, Jukka Launis, Ulla Louhivuori, Rea Maakanen, Kalle Mäki, Jarno Parviola, Janica Salmi, Maija Simelius sekä Marja-Leena Sippola. Vuotta 2014 on leimannut uudenlaisen yhteistoiminnan ja pelisääntöjen etsintä seurakunnan eri työmuotojen sisällä ja välillä. Tämän prosessin vieminen eteenpäin jatkuu edelleen. 1. JUMALANPALVELUSELÄMÄ Jumalanpalvelus- ja rukouselämä on seurakunnan toiminnan ydintä. Ne ovat läsnä kaikessa toiminnassa kaikilla osa-alueilla. Jumalanpalveluselämä on laaja-alaista. Sen keskukseksi koetaan yhä sunnuntaiaamun messu kaikissa Tampereen Eteläisen seurakunnan lähikirkoissa. Jumalanpalveluselämää ovat kuitenkin myös perheiden yhteiset hartaushetket kodeissa, seurakunnan erityisjumalanpalvelukset kuten koululaiskirkot sekä eri kerhoissa, ryhmissä, leireillä ja retkillä pidettävät jumalanpalvelukset, hartaus- ja rukoushetket. Seurakunnan jumalanpalveluselämää ovat kirkolliset toimitukset kaste, avioliittoon vihkiminen, hautaan siunaaminen sekä kodin siunaaminen. Jumalanpalveluselämä ei näin ollen ole vain yksi työmuoto, vaan se läpäisee koko seurakuntatyön kaikkine osaalueineen, vaikkakin toiminnan suunnittelussa sille on varattu oma sektorinsa. Jumalanpalveluselämän keskeisimpänä tehtävänä on järjestää messuja, sanajumalanpalveluksia, kirkollisia toimituksia, hartaus- ja rukoushetkiä sekä muita tilaisuuksia, joihin Eteläisen seurakunnan jäsenet voivat yhdessä kokoontua kokemaan Jumalan hoitavaa läsnäoloa. Tavoitteena on monipuolinen, puhutteleva ja vakuuttava hengellinen elämä yhteydessä seurakuntaan. Sen toteuttamiseen osallistuvat myös seurakuntalaiset, eivät ainoastaan seurakunnan työntekijät. 1.1 Keiden hyväksi jumalanpalveluksia toimitetaan Seurakunta kohtaa jumalanpalveluselämässään kaikki, jotka ottavat osaa erilaisiin jumalanpalvelushetkiin. Erityistä huomiota on kiinnitettävä kohderyhmään, jolle tilaisuus on tarkoitettu tai jota voidaan pitää pääasiallisena osallistujana. Koska jumalanpalvelus on seurakunnan yhteinen juhlahetki, seurakunnan vastuunkantajien mukanaolo toteutuksessa koetaan tärkeäksi. Kuluneen vuoden aikana tätä osallistujien joukkoa on aktiivisesti pyritty myös kasvattamaan esimerkiksi kutsumalla yhä enemmän seurakuntalaisia palvelemaan ehtoollisavustajina.

6 (32) Lähitulevaisuudessa huomiota on entistä enemmän kiinnitettävä seurakunnan erilaisten sosioekonomisten ryhmien kohtaamiseen ja erityistarpeisiin. Seurakuntalaisia kutsutaan ja kannustetaan viettämään yhteistä jumalanpalvelusta erilaisuutta kunnioittaen. Lähikirkoilla seurakuntalaiset voivat löytää turvallisen ja tutun hengellisen kodin, jossa jumalanpalvelus nousee ja rakentuu kaikkien seurakuntalaisten osallisuudesta. 1.2 Jumalanpalveluselämän yhteistyökumppanit Jumalanpalvelus pyritään näkemään koko seurakuntaelämän keskuksena, jolla on tiivis yhteys kaikkeen seurakunnalliseen työhön. Erityisesti korostuu yhteistyö kasvatuksen, diakonian ja musiikkityön kanssa. Jumalanpalveluselämän tärkeitä ulkoisia yhteistyökumppaneita ovat erilaiset koulut ja oppilaitokset, päiväkodit, palvelu- ja hoitokodit, paikallisjärjestöt, kirkolliset järjestöt sekä erilaiset sosiokulttuuriset ryhmät. 1.3 Jumalanpalveluselämän keskeiset toiminnot Viikoittaisiin messuihin osallistuvien seurakuntalaisten määrä on ollut viiden vuoden aikavälillä (2009 2014) tarkasteltuna hienoisessa laskussa. Tämä kehityssuunta jatkuu edelleen koko seurakunnan alueella. Tässä ei ole huomattavia eroja Eteläisen seurakunnan lähikirkkojen välillä. Sen sijaan seurakunnan järjestämät musiikkitilaisuudet ovat kasvattaneet suosiotaan kuluneiden viiden vuoden aikana. Musiikkityön toiminnan tavoitteena on julistaa Jumalan sanaa musiikin keinoin ja tuottaa laadukasta hengellistä musiikkia messuihin, kirkollisiin toimituksiin ja seurakunnan muihin tilaisuuksiin, järjestää erilaisia kirkkomusiikkikonsertteja, huolehtia seurakunnan monimuotoisesta musiikkikasvatuksesta, edistää yhteistyötä seurakuntien ja seurakunnan ulkopuolisten tahojen kanssa, kokea musiikin, laulamisen ja soittamisen riemua, auttaa ihmisiä uskon ilmaisemiseen ja kokemiseen musiikin avulla, auttaa löytämään jokaiselle oma paikka seurakunnasta ja tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen musiikillinen kohtaaminen ja palvelu. Eteläisen seurakunnan kanttoritiimiin kuuluu neljä kanttoria, yksi laajaa yliopistotutkintoa edellyttävä kanttorin virka ja kolme ylempää korkeakoulututkintoa edellyttävää kanttorin virkaa. Johtavaksi kanttoriksi valittiin Martti Syrjäniemi jonka virkapaikka on Hervannan kirkko. Hervannan lähikirkkoalueella on kaksi kanttoria ja toista virkaa hoitaa Riikka Heikkinen. Veikko Myllyluoma hoitaa Viinikan- ja Markku Ylipää Härmälän lähikirkkoaluetta. Eteläisessä seurakunnassa toimii neljä kuoroa: Hervannassa Lapsikuoro Kultakellot sekä Hervannan Gospelkuoro. Viinikassa toimii perinteinen kirkkokuoro ja Härmälässä Löydä oma ääni kuoro sekä seurakunnan eri tilaisuuksissa paljon avustanut Kevätesikot, jota johtaa kanttori Markku Ylipää. Vuoden aikana oli useita konsertteja eri seurakuntamme kirkoissa. Loppuvuodesta järjestettiin Kynttiläkonsertti-sarja, joka käsitti neljä eri konserttia seurakuntamme kirkoissa. Joulun alla Kauneimmat joululaulut olivat jälleen menestys väkimäärän suhteen. Tilaisuuksien väkimäärän valossa Kauneimmat joululaulut ovatkin vuosi

7 (32) toisensa jälkeen eniten ihmisiä keräävä yksittäinen tilaisuus kirkossa. Musiikilla on voimaa, joka voi puhutella enemmän kuin tuhat sanaa. Kirkkomusiikin resurssit ovat tiukilla sillä seurakuntamme kolme kirkkoa ja neljä kanttoria kertovat sen, että koko ajan työntekijäresurssien kannalta käydään täysillä kierroksilla. Pikkuhiljaa valmistuva Vuores tulee edelleen kasvattamaan työmäärää myös kirkkomusiikin sektorilla. Kanttorit ovat laaja-alaisesti koko seurakuntatyön kirjossa mukana vauvasta vaariin. Erilaisia hartaustilaisuuksia ja raamattuopetusta on järjestetty edellisvuosien tapaan. Messut ja muut jumalanpalvelukset, osallistujamäärät 2010 2011 2012 2013 2014 Hervanta 14096 14504 12721 12434 11280 Härmälä 6600 6593 6158 6834 5810 Viinikka 10500 10100 10020 9770 11805 yht. 31196 31197 28899 29038 28895 Kirkollisista toimituksista vihkimisten määrä väheni jonkin verran. Kastettuja lapsia oli hieman enemmän kuin edellisvuosina. Tampereella syntyvyys on kuitenkin ollut kasvussa, mikä merkitsee prosentuaalisesti kastettujen lasten lukumäärän vähenemistä. Parhaiten toimituksista ovat säilyttäneet asemansa pitkällä aikavälillä kirkolliset hautaansiunaamiset, joskin myös niiden määrä on ollut vähäisessä laskussa. Kirkolliset toimitukset Eteläisen seurakunnan alueella 2012 2013 2014 Kasteet 319 342 392 Vihkimiset 103 144 135 1.4 Työresurssit Hervannan, Härmälän ja Viinikan seurakuntien yhdistyminen Tampereen Eteläiseksi seurakunnaksi on aiheuttanut vaihtuvuutta työntekijäresursseihin. Viinikan kirkkoherrana toiminut Jussi Mäkinen nimitettiin koko yhdistyneen seurakunnan kirkkoherraksi. Härmälän entinen kirkkoherra Antero Eskolin nimettiin johtavaksi kappalaiseksi. Härmälässä pastorina toiminut Hannu Ruuskanen siirtyi syyskuun alussa Viinikan lähikirkon aluepastoriksi. Härmälässä toukokuussa aloittanut kappalainen Jukka Lehto puolestaan siirtyi aluepastoriksi Hervantaan. Hervannan entinen kirkkoherra, kappalainen Juhani Räsänen aloitti vuorotteluvapaansa jälkeen Härmälässä, missä pastori Mirja Rautkoski jäi syksyn aikana eläkkeelle. Monien pastorien työnkuva laajeni lähikirkkoalueelta koko seurakunnan kattavaksi. Viinikan kappalaisena toiminut Ismo Kunnas valittiin Eteläisen seurakunnan diakoniapastoriksi ja pastori Maarit Kuusisto varhaiskasvatuksen ja perhetyön papiksi. Hervannan kappalainen Kaija Karvala ja Viinikan pastori Daniel Hukari toimivat

8 (32) seurakunnan nuorisopappeina. Hervannan seurakuntapastori Hannu Vuorinen valittiin lähetyspastoriksi. Jumalanpalvelukset ja kirkolliset toimitukset pyritään jakamaan mahdollisimman tasaisesti papiston kesken. Huomioon otetaan kuitenkin seurakuntalaisten oikeus pyytää haluamaansa pappia kirkollisiin toimituksiin. 1.5 Vuoden 2014 jumalanpalveluselämän arviointia Vaikka osallistuminen viikon pääjumalanpalvelukseen onkin ollut laskusuunnassa, seurakuntalaiset ovat löytäneet entistä paremmin muut jumalanpalvelukset. Temaattiset tai erityisryhmille suunnatut tilaisuudet ovat kiinnostaneet seurakuntalaisia. Kontekstuaalisuuden merkitys korostunee jatkossakin aktiivisimpien seurakuntalaisten määrän vähentyessä. Monipuolisemman jumalanpalveluselämän kehittäminen valittiinkin erääksi vuoden 2014 kärkihankkeista. Esimerkkinä suosiotaan kasvattaneesta erityisjumalanpalveluksesta on Nekalan seurakuntatalolla vuoroviikoin järjestettävä iltamessu, josta on muodostunut erityisesti nuorten ja nuorten aikuisten tilaisuus. Seurakunnassa vietettiin säännöllisesti myös ikäryhmäkohtaisia messuja: vauvakirkkoja, perhemessuja ja ikääntyneille seurakuntalaisille suunnattuja viikkomessuja. Perhemessujen osallistujamäärä vaikuttaa korreloivan suoraan varhaiskasvatuksen mukanaolon kanssa. Erityisesti nuorten seurakuntalaisten osallistumista pidetään ensiarvoisena, jotta heidän seurakuntayhteytensä kehittyisi ja vahvistuisi ja näin ylläpitäisi osallistumisaktiivisuutta myös tulevaisuudessa. Alakoululaiset ovat säännöllisesti saapuneet koululaisjumalanpalveluksiin lukuvuoden alkaessa ja hiljaisella viikolla. Myös yläkoulut ja lukiot ovat osallistuneet jumalanpalvelukseen vähintään kerran vuodessa. Seurakunnassa järjestettiin kaksi monikulttuurista Maailmojen messua Härmälässä ja Viinikassa joissa seurakunnan etnistä rikkautta hyödynnettiin myös messun monipuolisuudessa, esimerkiksi musiikkivalinnoissa ja monikielisessä tekstinluvussa. Tilaisuudet koettiin hyvin innostaviksi, ja niissä opittua voidaan toivottavasti hyödyntää jatkossa myös viikoittaisten messujen yhteydessä. Erityisesti musiikillisen ilmaisun moninaisuutta on pidetty toivottavana.

9 (32) Jumalanpalveluselämän toteutuksessa erilaisten vapaaehtoisten ja muiden seurakuntaaktiivien osallistuminen on käynyt yhä tärkeämmäksi. Heille on pyritty löytämään monipuolisia tehtäviä esimerkiksi ehtoollisavustajina, alttaripalvelijoina, messuemäntinä tai -isäntinä, rukouspalvelijoina ja kirkkokahvituksien järjestäjinä. Lähikirkon kodikkuutta ja vieraanvaraisuutta rakennettaessa vapaaehtoisten merkitys korostuu. Jumalanpalveluksissa kehityssuunta kulkee poispäin tiukasta työntekijäkeskeisyydestä. Messu on koko seurakunnan yhdessä toteuttama juhla. Syksyn kuluessa lähikirkkoalueiden papit ovat toimittaneet jumalanpalveluksia seurakunnan eri lähikirkoissa. Osa työntekijöistä ja lähikirkkotyöryhmien jäsenistä on kokenut tämän epätarkoituksenmukaiseksi. Jumalanpalveluksia on enimmäkseen pyritty toteuttamaan lähikirkon omien työntekijöiden voimin. Seurakuntauudistuksen mukanaan tuomat muutokset on koettu kuormittavina, ja ne ovat vaikeuttaneet keskittymistä jumalanpalveluselämän suunnitteluun. Lähikirkon kotoisuuden kannalta on pidetty hyvänä asiana, että messun toimittaa tuttu liturgi. Lähikirkkojen toimintaa suunnittelemaan ja toteuttamaan koottiin vuoden kuluessa erityisiä lähikirkkotyöryhmiä. Näiden työryhmien jäseninä palvelivat Viinikassa Marianne Knuuttila, Viljo Kohonen, Taina Lampu, Ilpo Lähteinen, Aleksi Nokso- Koivisto, Marja-Leena Sippola, Heidi Toijala ja Anne Tuhkanen; Härmälässä Tuula Harkonmaa, Jukka Kumpulainen, Ritva Kuosmanen, Toni Leivaara, Rea Maakanen, Hannu Merikoski, Kalle Mäki, Susanna Sinisalo, Tiina Sippola ja Aimo Tikka; ja Hervannassa Antero Aarnio, Marita Aho, Asko Alajoki, Timo Husaari, Pekka Jokinen, Sirkka Karsisto, Sirpa Koivisto, Timo Koivula, Sergei Korelov, Lauri Martikainen, Jaakko Sadeharju ja Jaakko Sorri. 2. KASVATUS Seurakunnan kasvatustyön päämääränä on lapsen, varhaisnuoren ja nuoren kokonaiskasvun tukeminen, uskon, toivon ja rakkauden jakaminen arjen vertaisryhmätoiminnassa ja lapsen turvallisen Jumala-suhteen muodostuminen. Kasvatustyö voidaan jakaa ikäkausien mukaan seuraavasti: varhaisnuorisotyöhön, pyhäkoulutyöhön, partiotyöhön, rippikoulutyöhön, rippikoulun jälkeiseen nuorisotyöhön sekä nuorten aikuisten toimintaan. 2.1 Kenen hyväksi kasvatustyötä tehdään Seurakunnan kasvatustyön hyötyjiä ovat seurakunnan alueella asuvat lapset, nuoret, nuoret aikuiset ja heidän perheensä. Tytöille ja pojille annetaan mahdollisuus vahvistaa kasteessa alkanutta seurakuntayhteyttään. Parhaiten tämän on koettu toteutuvan kerho-, leiri- ja retkitoiminnassa. Samalla tuetaan kotien kristillistä kasvatusta. Rippikoulutyötä tehdään ensisijaisesti sen ikäluokan kanssa, joka täyttää kuluvana vuotena 15 vuotta, joskin myös muunikäisten rippikoulu on mahdollinen. Kirkollisen kasvatustyön hyötyjiin voidaan lukea myös alueen koulujen opettajat.

10 (32) 2.2 Kasvatustyön yhteistyökumppanit 2.3 Varhaiskasvatus Seurakunta tekee laajaa yhteistyötä koulujen, neuvolan, päiväkotien, kirjastojen, kaupungin nuorisotoimen, aluepoliisin ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton kanssa. Alueen alakoulujen kanssa tehtävä yhteistyö on sujunut hedelmällisen vuorovaikutuksen merkeissä. Vastaavasti MLL:n ja Tampereen kaupungin kerhoja ja perhetoimintaa on järjestetty seurakunnan omistamissa tiloissa. Partiotyön keskeisiä sidosryhmiä ovat erityisesti Tampereen evankelis-luterilaisten seurakuntien partiotyö, Tampereen Partiolaiset ry., Hämeen Partiopiiri ry. ja Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry. Rippikoulutyötä suunnitellaan Tampereen kokonaisuutta ajatellen. Kokonaisuuden suunnittelusta vastaa rippikoulutoimisto, ja tähän myös Eteläisen seurakunnan rippikoulutyö nivoutuu. Tarvittavien ryhmien määrä arvioidaan vuosittain ikäluokkien koon mukaan. Nuorisotyössä yhteistyötahoina toimivat Etelä- ja Pohjois-Hervannan koulut, Tampereen teknillinen yliopisto ja Tampereen Normaalikoulu, Tampereen kaupungin nuorisokeskukset Helapuisto ja Kupoli Hervannassa sekä Toimelan nuorisokeskus. Seurakunnan varhaiskasvatustyötä tehdään alle kouluikäisten sekä opintietään aloittavien 1. ja 2. luokan pienten koululaisten parissa. Lastenohjaajat ovat läheisessä yhteistyössä myös lasten vanhempien kanssa ja näin tukemassa kotien kristillistä kasvatusta. Varhaiskasvatuksen sisällöllistä toimintaa ohjaa kausittainen toimintarunko, joka pohjaa kirkkovuoteen ja kokonaiskirkon yhteiseen painopisteeseen. Avoimet päiväkerhot ja perhekerho keräävät yhteen pääasiassa alle kolmivuotiaita lapsia ja heidän tavallisesti kotona olevia huoltajiaan tai hoitajiaan. Kerhohetkien tapaamisista myös vanhemmat löytävät vertaistukea ja seuraa. Kaikkiaan Eteläisen seurakunnan alueella toimi kuusi kerhoa, joissa kävi kaiken kaikkiaan 6735 henkilöä. Alle kouluikäisille tarkoitetut lasten päiväkerhot kokoontuivat Hervannan, Härmälän ja Viinikan kirkoilla sekä Hallilan, Koivistonkylän, Peltolammin ja Pelipuiston seurakuntakodeilla. Nuorempien, 3 4-vuotiaiden lasten ryhmät kokoontuivat kaksi ja 4 6-vuotiaiden kolme kertaa viikossa. Ryhmiä oli kaikkiaan 11, ja niihin osallistui säännöllisesti 161 lasta. Seurakunnan iltapäiväkodit on tarkoitettu koulutiensä aloittaneille ensimmäisen ja toisen luokan koululaisille, jotka ovat suuren elämänmuutoksen keskellä. Iltapäiväkoteja kokoontui viisi kertaa viikossa kello 12 17 Hervannan kirkolla sekä Koivistonkylän ja Peltolammin seurakuntataloilla. Seurakunta osallistuu tällä tavoin Tampereen kaupungin organisoimaan koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaan. Ipkodeissa oli vuoden aikana 92 koululaista. Muusta kerhotoiminnasta poiketen iltapäiväkotilaisten vanhemmat maksavat hoidosta kuukausimaksun, ja toiminnan rahoitukseen saadaan myös valtion tukea.

11 (32) Lähes 90 prosenttia Eteläisen seurakunnan alueella asuvista kastetuista lapsista on ennen kouluunmenoaan päivähoidossa. Alueella on 26 päiväkotia, neljä ryhmäperhepäiväkotia ja kahdeksan kouluilla toimivaa esiopetuspistettä ynnä monia perhepäivähoitajia. Päiväkotien edustajien kanssa järjestetään yhteistyö- ja suunnittelukokouksia kahdesti vuodessa. Vastaavalla säännöllisyydellä kokoustetaan myös kaupungin varhaiskasvatuksen johtajan ja aluepäälliköiden kanssa. Kokouksissa ovat mukana lastenohjaajat, lapsityönohjaaja sekä varhaiskasvatuksen teologi. Päiväkotilaisia kutsutaan pääsiäisen ja joulun aikoina kirkkohetkiin, joita vietettiin yhteensä 25. Lisäksi seitsemällä päiväkodilla ja esiopetuspisteellä oli omat päiväkotikummit, joina työskentelivät lastenohjaajat Henna Ahrikkala ja Terhi Vitikainen. Tämän ohella päiväkotien henkilöstölle järjestettiin vuoden aikana useita Lasten virsi -laulukoulutuksia. Lastenohjaajat järjestivät lisäksi useita yhteistapahtumia lapsille ja heidän perheilleen. Vanhempainiltojen ja kausijuhlien lisäksi vietettiin esimerkiksi äitien hemmotteluiltaa, isovanhempien päivää, syksyistä perhetapahtumaa, lasten kauneimmat joululaulut - tilaisuutta sekä pääsiäisaskarteluiltaa. Eteläisen seurakunnan alueella työskenteli kevätkaudella 16 ja syyskaudella 18 kokotai osa-aikaista lastenohjaajaa. 2.4 Varhaisnuorisotyö Varhaisnuorisotyön tyttö- ja poikatyön keskeisenä toimintamuotona ovat viikoittain kokoontuvat kerhot, joita järjestettiin useita jokaisella lähikirkkoalueella seurakunnan eri toimipisteissä. Hervanta Härmälä Viinikka Kerhoja 7 5 14 Osallistujia (yht.) 151 48 141 Leirejä on pidetty ympäri vuoden. Viinikan alueella niitä järjestettiin kuusi Torpalla ja Ilkossa ja lisäksi tyttöleiri yhteistyössä Härmälän kanssa. Koko Eteläisen seurakunnan yhteinen tyttöleiri kokoontui Ilkossa syyskuulla ja keräsi yhteen 30 leiriläistä. Torpan perheleirille, joka toteutettiin varhaisnuorisotyön ja diakonian yhteisprojektina, osallistui 60 henkeä. Lisäksi useille alakoululuokille järjestettiin retkipäivät Torpalle. Nekalassa järjestettiin kerran kuussa vanhempien ja lasten peli-iltoja, jotka keräsivät keskimäärin 15 henkeä. Tavoitteena oli vanhemmuuden vahvistaminen ja kotien kristillisen kasvatuksen tukeminen. Seurakunnan alueen kouluissa on pidetty säännöllisesti päivänavauksia, hartauksia, vierailuja oppitunneilla sekä koululaiskäyntejä kirkoilla. Helmikuussa nuorisotyö toimitti kaikille Hervannan kouluille Surulaatikon, jonka tarkoituksena on palvella oppilaan tai opettajan kuolemantapauksessa.

12 (32) Varhaisnuoria palvelivat myös henkistä ja hengellistä tukea antavat Tekstaritupu- ja Nettitupu-päivystykset joka viikko. 2.5 Pyhäkoulutyö Pyhäkoulutyön tavoitteena on edesauttaa lasta kokemaan todeksi kasteessa saamaansa uskoa ja opastaa häntä tuntemaan Jumala kertomusten, leikin, musiikin ja rukouksen kautta. Pyhäkoululaiset muodostavat laajan ikäryhmän noin 3 13- vuotiaisiin, mikä edellyttää kasvatuksellista otetta useaan herkkään ikäkauteen. Vuoden 2014 kevätkauteen saakka Eteläisen seurakunnan alueella ainoastaan Viinikan lähikirkolla oli määritelty palkkiotoiminen pyhäkoulusihteerin työtehtävä, jossa toimi Päivi Manninen. Elokuusta eteenpäin pyhäkoulusihteerin tehtävät koko Eteläisen seurakunnan alueella otti hoitaakseen teologi Matti Etelänsaari. Pyhäkoulutyön mentorina toimi ensin Viinikan ja Hervannan lähikirkkoalueilla ja syyskuusta eteenpäin koko seurakunnan alueella varhaiskasvatuksen ja perhetyön työalateologi Maarit Kuusisto. Erityisesti pyhäkoulutyössä korostuu vapaaehtoisten merkitys, sillä pyhäkoulutuntien pitämisestä eivät vastaa pääasiallisesti seurakunnan työntekijät. Eri pyhäkoulujen viikoittaisissa teemoissa on tavoiteltu yhdenmukaisuutta koko seurakunnan alueella. Pyhäkouluopettajina toimivat vuoden 2014 kuluessa Peetu Ahopelto, Raili Huuska, Ainokaisa Koivula (apuopettaja), Anna Korelova (apuopettaja), Urho Koski, Marketta Laitinen (kevätkausi 2014), Riikka Nieminen, Asta Rantamaa, Rita Rastas (apuopettaja), Susanna ja Timo Sinisalo, Terhi Tasanen sekä Emilia ja Julia Uusitalo. Pyhäkouluja järjestettiin kaikilla Eteläisen seurakunnan lähikirkkoalueilla. Viinikan alueella pyhäkoulu kokoontui keskiviikko- ja perjantai-iltapäivisin koululaisten avoimen iltapäiväkerho Nessun yhteydessä Nekalan seurakuntatalolla. Nessun pyhäkoulu tavoittikin määrällisesti ylivoimaisesti suurimman joukon lähikirkkoalueensa lapsia. Sen sijaan Koivistonkylän seurakuntakodin liikuntapyhäkoulukokeilu päätettiin kevättalvella. Viinikan kirkolla kokeiltiin tammikuusta maaliskuulle pyhäkoulua messun yhteydessä, mutta se ei löytänyt osanottajia. Toisena adventtisunnuntaina kokeiltiin kirkkoseikkailupyhäkoulua, ja kokeilu jatkuu erityiskirkkopyhinä myös vuonna 2015. Hervannassa ja Härmälässä pyhäkoulua pidettiin sunnuntain messun yhteydessä ja Härmälän kirkolla sen toteuttamisesta vastasivat pääasiallisesti kesän rippikoululaiset sitoutuneesti ja ansiokkaasti. Hervannassa kokeiltiin erityisesti Etelä-Hervannan koulun oppilaille suunnattua perjantai-iltapäivän Kaakaopyhistä, mutta kokeilu päätettiin vähäisen osanottajamäärän vuoksi. Multisillan seurakuntakodilla sunnuntai-

13 (32) iltapäivänä kokoontuva pyhäkoulu sen sijaan on kasvanut kotoisaksi perhetapahtumaksi, jolla on paljon osanottajia. Kokoontumiskertoja Osanottajia yht. Nessun pyhäkoulu 27 470 Viinikan kirkon adventtipyhis 1 7 Härmälän kirkon pyhäkoulu 14 55 Multisillan pyhäkoulu 14 116 Hervannan kirkon pyhäkoulu 12 90 Elementinpolun Kaakaopyhis 12 12 yht. 80 940 2.6 Partiotyö Eteläisen seurakunnan lähikirkkoalueista Hervannassa toimii kolme (Hervannan Hukat ry., Tervaksentekijät ry. ja Tampereen Eräkarhut) ja Härmälässä sekä Viinikassa kummassakin kaksi partiolippukuntaa (Härmälän Haukat ry., Härmälän Ilvestytöt ry., Viinikan Sinitytöt ja Viinikan Siniset). Partiotyön tavoitteena on antaa tukea partioohjelman seurakuntaosuuksien toteuttamiseen, pitää yllä lippukunnan hartauselämää ja tukea eri-ikäisiä partiolaisia heidän elämässään. Nuorisotyönohjaaja tukee johtajistoa uskontokasvatuksessa ja muussa koulutuksessa ja osallistuu leireille, retkille, tempauksiin ynnä muuhun toimintaan. Lippukuntia yht. Ryhmiä yht. Partiolaisia yht. Hervanta 3 28 229 Härmälä 2 17 143 Viinikka 2 19 203 yht. 7 66 575 Partiolaiset olivat mukana Yhteisvastuukeräyksen lipaskerääjinä sekä avustamassa seurakuntavaalien äänestyspaikoilla. Viinikan alueen partiotytöt osallistuivat myös muutamien messujen toteuttamiseen. Itsenäisyyspäivänä partiolaiset järjestivät partiokirkkojumalanpalveluksen seurakunnan eri kirkoilla. Esimerkiksi Viinikassa keräsi paikalle noin 90 partiolaista. Kansainvälisen partiotyön kanssa tehtävänä yhteistyönä toteutettiin myös Betlehemin rauhanliekin saapuminen kirkolle. Kaikkien lippukuntien toiminta tapahtuu vapaaehtoisten, koulutettujen partiojohtajien vetämänä. Heitä palveli Hervannan lippukunnissa 65, Härmälän lippukunnissa 51 ja Viinikan lippukunnissa 42. Yhteensä partiojohtajia oli seurakunnan alueella 158.

14 (32) 2.7 Rippikoulutyö Hervannan lähikirkkoalueella pidettiin kaksi leirimuotoista ja yksi päivärippikoulu. Viinikan alueella leirejä oli kolme ja päiväripareita yksi. Näistä leireistä yksi oli osallistujamäärältään niin sanottu tuplaleiri. Näiden lisäksi toteutettiin vaellusripari Saariselälle. Rippikouluja Rippikoululaisia Hervanta 3 75 Härmälä 2 50 Viinikka 5 129 Isoskoulutus toteutettiin kevätkaudella Viinikan ja Härmälän lähikirkkoalueilla yhteistyönä, joka jatkui parin kuukauden eriyttämisen jälkeen myös syksyllä. Samalla koulutus laajeni isos- ja ohjaajakoulutus Isohkoksi, johon sisältyi myös kerhonohjaajakoulutus. Toisen vuoden isoskoulutus kokoontui noin joka toinen viikko isosraamiksen nimellä. Hervannan alueella isoskoulutettavat kokoontuivat joka toinen viikko. Täysi-ikäisille organisoitiin apuopekoulutus rippikoulun apuopettajana työskentelyä varten kaikilla lähikirkkoalueilla. Isoskoulutus Isosina toimineet Hervanta 36 12 Härmälä & Viinikka 97 26 yht. 133 38 2.8 Nuorisotyö Rippikoulun jälkeisen nuorisotyön ja nuorten aikuisten toiminnan tavoitteena on pitää evankeliumia kirkkaasti esillä monipuolisen toiminnan kautta ja saada seurakunnan toiminnassa jo sisällä olevat nuoret pysymään edelleen mukana. Viinikan alueella erityisesti Nekalan seurakuntatalolla perjantaisin toteutetut seuriksenillat ja iltamessut kokosivat yhteen sekä nuoria että nuoria aikuisia sekä osallistujiksi että toteuttajiksi. Kerran kuussa pidetyt K-18 -illat koostuivat raamattuopetuksesta, musiikista ja yhdessäolosta. Härmälässä kokoontui kevätkaudella GospelGrove-musiikkiryhmä. Kaikilla lähikirkkoalueilla toimi lisäksi raamattupiiri ja Viinikassa myös rukouspiiri. Nuorisotyö osallistui myös useisiin retkiin ja tapahtumiin, kuten Turun Maata Näkyvissä -festareille. Leirejä pidettiin Härmälän ja Viinikan yhteistyönä neljä, Hervannan alueella kolme. Nuoret olivat myös mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa messuja omissa lähikirkoissaan.

15 (32) Erityisen huomionarvoisena tapahtumana oli kuluneen vuoden lokakuussa Viinikan nuorisotyön matka Israeliin. Jeesuksen jalanjäljissä -matkan tarkoituksena oli tarjota 15 nuorelle aikuisille mahdollisuus tutustua ja kokea paikan päällä Jeesuksen elämänvaiheita. Vaellusosio kulki Nasaretista Kapernaumiin, minkä ohella matkalaiset vierailivat myös Jerusalemissa kristinuskon keskeisillä paikoilla ja Suomen Lähetysseuran työhön tutustumassa. Hankkeen kuluessa ryhmä kokoontui kevään ja syksyn aikana säännöllisesti tarkastellen Israelia eri näkökulmista. Matkasta on valmistumassa myös valokuvanäyttely Nekalan seurakuntatalolle. 2.9 Työresurssit Eteläisen seurakunnan johtavaksi nuorisotyöntekijäksi valittiin Kimmo Salonen. Varhaisnuorisotyöstä vastasi Hervannan lähikirkkoalueella Anna-Lisa Laurén sekä vuorotteluvapaalla ollutta Maria Pusaa sijaistaneet Sirja Hietanen ja Jaakko Vanhatalo. Härmälässä varhaisnuorisotyö oli Anne-Katriina Niemen ja Jaakko Pulkkisen, Viinikassa Jussi Kososen ja Essi Vuorenmaan käsissä. Partiotoiminnasta vastasi koko Eteläisen seurakunnan alueella Maikku Blom yhdessä lippukunnanjohtajien kanssa. Nuorisotyöstä Hervannassa vastasivat Minna Lekkermäki ja Kaija Karvala sekä Viinikassa Daniel Hukari ja Päivi Ranta. Erittäin merkittävän työpanoksensa ovat antaneet myös kerhonohjaajat ja isosina toimineet sekä pyhäkouluopettajat. Myös nuorisotyössä palkkiotoimisten ohjaajien ja vapaaehtoisten rooli on huomattava. 2.10 Vuoden 2014 kasvatustyön arviointia Työntekijäresurssit ovat kuluvana vuotena pienentyneet suhteessa työn määrään, ja myös vaihtuvuutta työntekijöissä on ollut, mikä on väistämättä vaikuttanut työhön ja hankaloittanut pitkän aikavälin suunnitelmien tekoon. Pitempiaikaisetkin työntekijät ovat kokeneet kuormittavuutta vaihtuvuuden ja organisatoristen muutosten vuoksi, mikä on heijastunut työssä jaksamiseen. Tukea tähän on saatu ryhmätyönohjauksesta. Nuorisopastorit Daniel Hukari ja Kaija Karvala ottivat vastuulleen koko Eteläisen seurakunnan rippikoulun jälkeisen nuorisotyön.

16 (32) Nuorisotyössä on iloittu aiempia vuosia runsaslukuisemmasta uusien isos- ja ohjaajakoulutuslaisten joukosta, joka on osoittautunut monin tavoin aktiiviseksi. Monet nuoret ovat aloittaneet esimerkiksi kerhonohjaajakoulutuksen jo isoskoulutuksen rinnalla. Merkittävänä pidetään erityisesti rippikoulun jälkeisen nuorisotyön yhteisöllisyyttä ja yksilöllistä kohtaamista. Yhdessä tekemistä ja ryhmätöitä arvostetaan enemmän kuin luennointia ja passiivista kuuntelua. Myös nuoret seurakuntalaiset tahdotaan koota rakentamaan seurakuntayhteyttä ja jumalanpalveluselämää yhdessä. Heidän osallisuutensa vahvistaa ja kantaa seurakunnan elämää. Partiolaisten määrä on ollut kasvusuunnassa Eteläisen seurakunnan alueella. Partiotoiminnalla on vakaa pohja, ja lippukunnat ovat toteuttaneet Suomen Partiolaisten perinteistä ohjelmaa. He ovat osallistuneet aktiivisesti erilaisiin valtakunnallisiin partiotapahtumiin ja järjestäneet itse vaativiakin leirejä ja tapahtumia. Partiolaisten yhteydet seurakuntaan ovat hyvät. Hervannan Hukat ja Tervaksentekijät saivat vuoden aikana Loisto-laatusertifikaatin, joka tuo partiotyön laadun näkyväksi kannustaen ja haastaen entistä monipuolisempaan toimintaan. Tampereen Eräkarhut -lippukunta on lopettamassa toimintansa, mutta toisaalta Tervaksentekijät avasivat Hallilaan uuden sudenpentulauman. Seurakunnan yhteydet kouluihin ovat pysyneet luottamuksellisina, ja seurakunta koetaan koulumaailmassa varteenotettavana yhteistyökumppanina. Koulutyö on ollut vilkasta, ja uusia toimintamuotoja on kehitelty vuoden kuluessa. Nuoriso- ja varhaiskasvatustyö on ollut mukana monissa alueen koulujen järjestämissä tapahtumissa, esimerkiksi tapahtumarikkaassa Koiviston koulun perheillassa. Myös varhaiskasvatuksen työntekijät ovat kokeneet seurakunnan rakenneuudistuksen tuomat muutokset uuvuttavina. Epävarmuutta ja väsymystä on kaikin tavoin pyritty ehkäisemään, ja osin tässä on onnistuttukin. Muutosten myötä muun muassa lapsityönohjaajat siirtyivät vuodenvaihteessa kaikissa Tampereen seurakunnissa seurakuntayhtymästä seurakuntien työntekijöiksi kirkkoherrojen alaisuuteen. Syksyn aikana kolme vuotta täyttäneille lapsille tarjottiin mahdollisuus aloittaa niissä päiväkerhoryhmissä, joissa oli tilaa. Kokeilu sai sekä vanhemmilta että ohjaajilta hyvän vastaanoton, ja käytäntö jatkuukin tulevaisuudessa. Syksyllä käynnistyi myös uusi, kerran viikossa kokoontuva avoin päiväkerho Nekalan seurakuntatalolla. Se on löytänyt runsaasti osallistujia, ja kävijämäärä on tavallisesti ollut yli 30 henkeä. Seurakunnan iltapäiväkotien lapsimäärä on edellisvuosiin verrattuna vähentynyt Hervannassa, mutta lisääntynyt Koivistonkylässä. Vanhemmat ovat kokeneet iltapäiväkodin rauhalliseksi ja turvalliseksi ympäristöksi, ja lasten mahdollisuutta kristilliseen kasteopetukseen pidetään edelleen merkityksellisenä.

17 (32) Päiväkotien osallisuus lasten kirkkohetkiin on saanut kiitosta päivähoidon henkilökunnalta ja lasten vanhemmilta. Päivähoidon ryhmien osallistuminen on ollut hyvin kattavaa. Varhaisnuorisotyö on osoittautunut määrällisesti tavoittavaksi ja laadullisesti ammattitaitoiseksi. Monissa seurakunnan kerhoissa käyvät lapset ovat osoittautuneet hyvin sitoutuneiksi. Esimerkiksi Nekalan seurakuntatalon Nessu keräsi joka arkipäivä keskimäärin 20 alueen lasta; kaiken kaikkiaan eri kävijöitä oli vuoden kuluessa noin 50. Kerhotoiminta tarjoaa turvallista ja lapsen kristillistä kasvua vahvistavaa ja tukevaa toimintaa erityisesti iltapäivisin koulun jälkeen. Monet seurakunnan kerhoissa käyneistä lapsista ovat vartuttuaan jatkaneet tutuksi käyneellä seurakuntatalolla mukana nuorisotoiminnassa. Eri lähikirkoilla sunnuntaijumalanpalveluksen yhteydessä järjestetyt pyhäkoulut puolestaan kertovat messuun osallistujarakenteesta: Viinikan kirkolla lapsia käy hyvin vähän, kun taas Hervannan kirkolla pyhäkoululaisista suuri osa on taustaltaan muita kuin kantasuomalaisia. Härmälän kirkon pyhäkoulu on tavoittanut alle kouluikäisiä lapsia. Pyhäkoulutyö on osoittautunut edelleen tärkeäksi hengellisen kasvatuksen työvälineeksi, joka paikoin tavoittaa prosentuaalisesti hyvin suuren osan alueensa lapsista. Iltapäiväkerho Nessun pyhäkoulu on hyvä osoitus pyhäkoulustrategiasta, jossa toiminta tuodaan sinne, missä lapset jo ovat, eikä niinkään odoteta heidän löytävän itse tietänsä pyhäkouluun. Toteuttamiskelpoisia ideoita olisivat myös perinteisen pyhäkoulun rinnalle tuodut toiminnallisemmat metodit, esimerkiksi Godly Play - opetusmenetelmä. Työn alla ovat suunnitelmat uudesta, koko seurakunnan alueellisesta nuorisotyön työrakenteesta, joka olisi määrä saattaa toimintakäyttöön syksyllä 2015. 3. DIAKONIA Tampereen Eteläisen seurakunnan diakoniatyön tehtävänä on auttaa niitä ihmisiä, joiden hätä on suurin ja joita muut auttajatahot eivät tavoita. Diakonia on ihmisten kohtaamista ja toivon välittämistä, toimimista arjessa palvellen kristillisen uskon ja rakkauden kautta. Työn perustoiminta koostuu asiakkaiden kohtaamisista avoimilla vastaanotoilla, sovituista yksilötapaamisista seurakunnan toimipisteissä, kodeissa, virastoissa ja laitoksissa sekä erilaisissa säännöllisissä ryhmissä ja tilaisuuksissa. Diakonian olemukseen kuuluu olla helposti tavoitettavissa. Luovuttamattomiin ydinasioihin kuuluu valmius nopeisiin kohtaamisiin ja yllättäviin tilanteisiin reagoimiseen. Yhteydenpidossa asiakkaiden kanssa ovat tärkeitä puhelin- ja sähköpostikontaktit. Kaiken tämän ohella diakoniatyöntekijät ovat mukana myös jumalanpalvelusten ja muiden seurakunnan tilaisuuksien ja tapahtumien suunnittelussa ja toteuttamisessa.

18 (32) 3.1 Kenen hyväksi diakoniatyötä tehdään Diakoniatyö palvelee Eteläisen seurakunnan alueella hyvin eri-ikäisiä ja erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Suurin avuntarvitsijoiden ryhmä koostuu monenikäisistä yksinäisyydestä kärsivistä ihmisistä, joita kohdataan niin avustusasioissa kuin keskusteluissakin. Muita merkittäviä ryhmiä ovat työttömät ja vähävaraiset eläkeläiset, yksinhuoltajat ja lapsiperheet sekä opiskelijat. Diakoniatyötä tehdään myös päihdeongelmaisten ja mielenterveydellisistä syistä vaikeassa elämäntilanteissa olevien ihmisten kanssa. Yhä enemmän asiakkaissa on velkaantuneita ja luottotietonsa menettäneitä. Diakonia palvelee seurakunnan alueella kaikkia ihmisiä ei ainoastaan seurakuntaan kuuluvia. 3.2 Diakonian yhteistyökumppanit Diakoniatyöntekijät toimivat yhteistyössä seurakuntayhtymän ja oman seurakunnan eri työmuotojen kanssa. Monipuolinen yhteistoiminta sisältää niin Yhteisvastuukeräyksen järjestämistä kuin vauvakirkkojakin. Diakoniatiimin edustaja on mukana perhetyön foorumilla ja rippikoulutyöryhmässä. Asiakkaiden tilanteen mukaan toimitaan yhdessä Tampereen kaupungin sosiaali- ja terveystoimen sekä Eteläisen palvelualueen kotihoidon kanssa. Avustusasioissa yhteistyötä tehdään lisäksi Diakoniakeskuksen, Tukikummien ja Tampereen kaupunkilähetyksen kanssa. Kaupungin palvelubussitoiminta on tärkeä yhteistyötaho vanhusten ryhmätoimintoihin liittyen. Viinikan lähikirkkoalueella Lions Club Koivistonkylä järjestää kuljetuspalveluita liikuntarajoitteisille henkilöille diakonian kirkkopyhien yhteydessä. Seurakunnan palvelu- ja hoitokodit lukeutuvat myös diakonian yhteistyötahoihin. Diakoniatyöntekijöitä on ollut mukana valtakunnallisessa Eloisa ikä -ohjelmassa. Ennaltaehkäisevä työ on keskittynyt alueen neuvoloihin ja perhetyötä tekeviin toimijoihin. Hervannan alueella diakonia on toiminut SOS-lapsikylän yhteistyökumppanina. Pitkäaikaisia yhteistyökumppaneita Tyhjän sylin toiminnassa ovat Käpy ry., Simpukka-yhdistys ja TaNNKY. Kuluneena vuonna yhteistyötä on vahvistettu erityisesti Nekalassa toimivan A-killan Ydintuvan kanssa ja aloitettu Kotikatko -toiminta iäkkäiden päihderiippuvaisten tukemiseksi. Yhteistyötä on ollut myös Mustan Lampaan, Yhdessä Selviytymisen Tuki YST:n ja Kris ry:n kanssa. Hervannan alueella tärkeimmäksi yhteistyötahoksi on muodostunut Jakamisen Paikka ry. Pelipuiston seurakuntatalon yhteydessä sijaitsevine toimitiloineen. Merkittäviä voimavaroja koko seurakunnan alueella ovat RuokaNysse, Suurella Sydämellä -hanke sekä Mummon Kammari ja Martat. RuokaNyssen kautta jaettiin koko Eteläisen seurakunnan alueella yhteensä 4044 ruokakassia apua tarvitseville vuoden 2014 aikana.

19 (32) 3.3 Keskeiset toimintamuodot Kaikilla lähikirkkoalueilla toimii diakonian avoin vastaanotto: Hervannan alueella kirkolla kahdesti ja Pelipuiston seurakuntakodilla kerran viikossa; Härmälän alueella kirkolla ja Multisillan seurakuntakodilla kerran viikossa; sekä Viinikan alueella kirkolla kahdesti viikossa. Vastaanotoilla kartoitetaan asiakkaiden tilannetta ja ollaan tarvittaessa yhteydessä sosiaali- ja terveystoimeen, kodinhoitoon ja päihdekuntoutusverkostoihin. Vastaanottoaikojen ulkopuolella diakonian asiakkaita tavattiin sovittujen aikataulujen mukaan kotikäynneillä ja sielunhoitokeskusteluissa. Asiakaskontaktien määrä on Eteläisen seurakunnan alueella kasvanut. Diakoniatyöntekijöille tuli paljon yhteydenottoja myös vuoden aikana avautuneen Suurella Sydämellä -nettisivuilla olevan Pyydä apua -palvelun kautta. Asiakaskontakteja Toimintaryhmiä Hervanta 1900 34 Härmälä 1864 10 Viinikka 1186 6 yht. 4950 50 Diakonian ryhmätoiminta koostuu Viinikan alueella kahdesta viikoittain kokoontuvasta vanhustenpiiristä, Härmälässä kolmesta viikoittain ja yhdestä kerran kahdessa viikossa järjestettävästä ryhmästä, ja Hervannassa Pelipuiston seurakuntakodin monipuolisesta yhteisötoiminnasta, jossa erilaisia säännöllisesti kokoontuvia ryhmiä on vuoden aikana ollut peräti 34, joista 24 oli vapaaehtoisten ohjaamia harrasteryhmiä. Pelipuiston toiminta sekä Multisillan seurakuntakodin käsityöpiiri onnistuivat tavoittamaan hyvin maahanmuuttajataustaisia seurakuntalaisia. Säännöllisesti kokoontuvien ryhmien ohella diakoniatyö järjesti leirejä ja retkiä: Hervannassa kahdeksan retkeä, Härmälässä kaksi retkeä ja kaksi leiripäivää, ja Viinikassa neljä retkeä. Vanhuksia muistettiin myös pyöreitä vuosia täyttävien yhteisillä syntymäpäiväjuhlilla eri lähikirkoilla. Osana yhdyskuntatyötä edesautettiin lähes sadan henkilön työllistymistä Pelipuiston Jakamisen Paikka ry:ssä tiiviissä yhteistyössä seurakunnan työntekijöiden kanssa. Valtaosa työllistyneistä oli maahanmuuttajataustaisia. Yhteisvastuukeräys järjestettiin vuonna 2014 saattohoidon tukemiseksi kotimaassa ja Guatemalan ihmisoikeuksien, erityisesti naisten lukutaidon kehittämiseksi. Keräyksen toteuttamisesta vastasi seurakunnan diakoniatiimi. Toteutukseen otettiin mukaan koko työyhteisö, ja mukana olivat eri työmuodot sekä eri-ikäisiä seurakuntalaisia. Yhteisvastuun hyväksi järjestettiin erilaisia konsertteja ja muita tilaisuuksia perinteisen lipaskeräyksen rinnalla.

20 (32) YV-tuotto ( ) Hervanta 1762 Härmälä 6566 Viinikka 4444 yht. 12772 Diakonia antoi suoraa taloudellista tukea vaikeassa elämäntilanteessa oleville asiakkailleen. Suuremmista summista päätettiin avustustiimissä. Päivystyksiin saapui entistä enemmän asiakkaita, jotka odottivat viivästynyttä päätöstä toimeentulotuesta. Jaettuja avustusvaroja ( ) Hervanta 21000 Härmälä 5304 Viinikka 8463 yht. 34767 Eteläisen seurakunnan diakoniapastori Ismo Kunnas teki työpaikkatyötä Valiolla ja Tampereen poliisilaitoksella osallistuen myös kuolinviestipäivystykseen. Hän, Hervannan Ilmo Käki ja Härmälän Hannu Ruuskanen (kevätkausi) vierailivat säännöllisesti palvelutaloissa ja hoitokodeilla pitämässä hartauksia ja yhteyttä ihmisiin. Käki oli mukana organisoimassa näyttelyä ja tapahtumapäivää Tampereen romanityö ry:n kanssa. Diakonian perhetyö oli sisällöltään monipuolista ja tavoittavaa. Viinikassa kokoontui diakoni Eveliina Ruokolan vetämä perhekerho, Hervannassa diakoni Virpi Savela- Saarisen johdolla Vaunujengi ja Perheiden iltakerho yhteistyössä kasvatuksen kanssa. Savela-Saarinen tapasi kirkolla säännöllisesti perhepäivähoitajien kanssa ja ylläpiti verkostoja muidenkin toimijoiden kanssa. Neuvolan kanssa järjestettiin seitsemän perhevalmennusta, joihin osallistui 2 15 pariskuntaa. Perhetyö oli mukana myös kasvatuksen äiti-lapsi-leirin sekä perheleirin toteuttamisessa. Perhetyötä tekevät diakonit osallistuivat lisäksi rippikoulutyöhön ja pitivät yhteyttä perheisiin kastejuhlien jälkeen. Kaikessa diakonian säännöllisesti kokoontuvassa toiminnassa vapaaehtoisilla on tärkeä rooli. Vanhusten ryhmissä he avustavat kahvituksessa ja ruokailussa sekä toimivat aulaemäntinä. Perhekerhoissa toimivia vapaaehtoisia kutsutaan varaisovanhemmiksi. Vapaaehtoiset toimivat monenlaisissa avustavissa tehtävissä yhdessä diakoniatiimin kanssa, muun muassa muuttoapuna ja tietoteknisenä tukena. Pelipuiston seurakuntakodilla järjestettiin keväällä ja syksyllä Jakamisen päivä -tapahtuma vapaaehtoisten voimin; päivien aikana palveltiin yhteensä noin 500 henkilöä. Perhediakoniassa myös lahjoituksista on ollut suuri apu.

21 (32) Tampereen Eteläisessä seurakunnassa toimi vuoden 2014 aikana kaksi keittiötä, joista Nekalan seurakuntatalolla sijaitseva palveli Viinikan ja Härmälän lähikirkkoalueita ja Hervannan kirkon keittiö Hervannan aluetta. Keittiöt vastasivat viikottaisen diakoniatyön ryhmätoiminnasta, mutta myös suurilta osin muista kahvituksista ja tarjottavista eri työmuotojen toiminnan ja tilaisuuksien yhteydessä. Nekalassa työskenteli yksi keittäjä ja Hervannassa yksi emäntä. Henkilöstöresurssit suhteessa työmäärään koettiin riittämättömäksi, ja vuoden kuluessa määrällisesti lisääntyneet vaatimukset kuormittivat keittiöhenkilökuntaa huomattavasti. Viinikan seurakunnan diakoniatyöntekijä Eveliina Ruokola osallistui Suomen Lähetysseuran lähetystyön esikoulutukseen ja vietti syksyllä kuuden viikon työjakson Virossa Keilan ystävyysseurakunnassa, jossa hän muun muassa organisoi perhediakonista toimintaa kotiseurakunnan asiantuntemuksensa pohjalta. 3.4 Työresurssit Kaikkiaan Tampereen Eteläisessä seurakunnassa työskenteli vuoden 2014 aikana 19 diakoniatiimiin kuuluvaa työntekijää. Viinikan lähikirkkoalueella diakonian viranhaltijoita olivat Anne Järvinen ja Eveliina Ruokola sekä 1.3. alkaen Päivi Vuorinen. Diakoniatiimiin kuuluivat myös diakonian vanhustyöntekijä Riitta Kivistö, keittäjä Tiina Honkanen sekä diakoniapappi Ismo Kunnas. Ruokolan työsuhde päättyi vuoden lopussa. Härmälän alueen diakonian viranhaltijoina työskentelivät Päivi Salminen, joka aloitti Eteläisen seurakunnan johtavana diakoniatyöntekijänä 1.9., Taina Nuorto sekä virkavapaalle 14.7. jäänyt Johanna Asikainen, jonka sijaisena aloitti Marjo Perkiö. Ennen siirtymistään Viinikan aluepastoriksi Hannu Ruuskanen toimi Härmälän diakoniapappina. Diakonian vanhustyöntekijänä työskenteli Seija Huttunen. Hervannassa diakoniatiimiin kuuluivat diakonissat Jaana Alasentie, Katri Ikonen ja Kaisa Plomp, diakoni Virpi Savela-Saarinen sekä toiminnanohjaaja Antti Vanhala, sekä emäntä Anne Ruhala. Diakoniapastorina toimi Ilmo Käki. Hervantalaiset saivat lisäksi vuoden aikana kolme diakonia-avustajan nimellä toiminutta työkokeilijaa. 3.5 Vuoden 2014 diakoniatyön arviointia Kulunut vuosi on ollut diakonian kannalta vaikea ja työntäyteinen. Suomen taloudellinen taantuma näkyi selvästi myös diakoniatyössä, joka sai uusia asiakkaita viikoittain. Kiireen, asiakkaiden ongelmien moninaisuuden sekä työn määrän koettiin heikentävän asiakaskohtaamisten laatua. Etsivä diakonia, joka on edelleen tärkeä ja tarpeellinen osa diakoniatyötä. Uudet asiakkaat löysivät diakonian myös Suurella Sydämellä -nettipalvelun kautta. Mustan Lampaan toiminnan lopettaminen on niinikään tuonut seurakunnan diakoniapalveluihin uusia ihmisiä. Ikääntyneistä avuntarvitsijoista yhä useammalla on myös päihdeongelmia. Ukrainan kriisi herätti ihmisissä turvattomuuden tunteita.

22 (32) Vaikka kotikäyntipyyntöihin pyrittiin vastaamaan mahdollisimman nopeasti, niitä ei aina kyetty järjestämään asiakkaiden tarvetta vastaavasti. Sosiaalinen eristäytyneisyys on tehnyt monelle mahdottomaksi seurata terveyspalveluita Hatanpäälle, jonne kaupunki keskitti alueellisia toimipisteitä. Nuorista diakonia-asiakkaista vain murtoosa kykenee muodostamaan kontakteja sosiaalisen median kautta. Yksinäisyyttä ja irrallisuudentunnetta on yhä enemmän. Huomiota kiinnitettiin erityisesti nuorten ja opiskelijoiden määrän kasvuun diakoniavastaanotoilla. Perhetyön merkitys diakoniassa on lisääntynyt. Pitkäaikaistyöttömyys, velkaantuminen ja tulevaisuuden näköalattomuus vievät vanhemmilta voimavaroja ja synnyttävät pahoinvointia sekä aikuisissa että lapsissa. Lasten ja nuorten turvattomuus purkautuu monenlaisena ongelmakäytöksenä päiväkodeissa ja kouluissa. Ennaltaehkäisevä diakonian perhetyö voi olla mukana rohkaisemassa nuoria perheitä, joissa tietynlainen osattomuus on usein jo periytyvää. Eveliina Ruokolan kuuden viikon työjakso Virossa Keilan seurakunnassa vei Eteläisen seurakunnan perhetyön kokemusta uuteen ympäristöön. Keilassa käynnistyi muun muassa uusi perhekerho. Seurakuntien yhdistyminen toi mukanaan paljon hyvää, mutta myös vaikeutti diakoniatyön sujuvuutta, kun erilaisten työkulttuurien kesken etsittiin yhteistä linjaa. Johtavan diakoniatyöntekijän vaihdokset ja hallinnossa tapahtuneiden muutosten aiheuttamat epäselvyydet synnyttivät työntekijöissä stressiä. Poissaolot sairauslomien, koulutusjaksojen ja muiden syiden vuoksi hankaloittivat muiden työntekijöiden työssä jaksamista. Myös organisaatiomuutokset kuormittivat jatkuvien palaverien muodossa. Diakoni Päivi Salmisen siirtyminen johtavaksi diakoniatyöntekijäksi puolitti käytännön työn mahdollistavan työajan, minkä seurauksena Peltolammin seurakuntakeskuksen avoin vastaanotto lopetettiin kokonaan. Alati kasvaneet työmäärät Nekalan keittiölle johtivat seurakuntatalolla toimineen työttömien ruokailun päättymiseen vuoden lopussa. Hervannan alueella kärsittiin pulaa sopivista työskentelytiloista, koska kirkon sisäilmaongelmia ei ole edelleenkään saatu ratkaistua. Koska työ asiakkaiden vaikeiden elämäntilanteiden kanssa on tavallisestikin henkisesti ja emotionaalisesti raskasta, edellä mainitut ongelmat uhkaavat johtaa työssä uupumiseen. Työstä on tullut pirstaleista, ja se vaatii tekijöiltään monipuolista ammattitaitoa. Yhä useammat asiakkaat kärsivät niin taloudellisista, elämänhallinnallisista kuin päihde- ja terveysongelmistakin. Diakoniatiimin tuki ja luottamuksellinen jakaminen ovat olleet korvaamaton voimavara työssä jaksamisen kannalta. Tulevaisuudessa on ensiarvoisen tärkeää taata riittävän laaja-alainen ja laadukas yhteistyö diakonian ja muiden toimijoiden välillä.

23 (32) 4. LÄHETYS- JA EVANKELIOIMISTYÖ Lähetystyön tavoitteena on olla osa Jumalan pelastavaa työtä maailmassamme ja evankeliumin sanoman tuominen kaikkien ulottuville. Lähetystyön painopiste on siellä, missä kristityt ovat vähemmistönä tai missä kirkkoa ei ole. Tampereen Eteläisessä seurakunnassa lähetystyötä tehdään antamalla monipuolista lähetyskasvatusta kaikenikäisille seurakuntalaisille. Tämä toteutuu kertomalla lähetystyöstä, erityisesti nimikkoläheteistä ja heidän toiminnastaan yhteistyökirkoissa. Tässä toimintakertomuksessa seurakunnan aikuisten parissa tehtävä julistustyö on luettu osaksi kotiseurakunnan evankelioimistyötä. 4.1 Kenen hyväksi lähetystyötä tehdään Lähetystyön hyödynsaajia ovat ensisijaisesti kaukaiset lähimmäiset seurakunnan yhteistyökirkoissa. Kotiseurakunnan alueella lähetyksestä hyötyvät kaikki julistustyössä kohdatut ihmiset. Työ eri-ikäisten parissa seurakunnan eri toimintamuotojen kautta tekee kaikki seurakunnan kerrokset osallisiksi valtio-, kulttuuri- ja kielirajat ylittävästä evankeliumin ja avun levittämisestä. 4.2 Lähetyksen ja kansainvälisen diakonian yhteistyökumppanit Tampereen Eteläisen seurakunnan lähetystyökumppaneina ovat olleet kirkolliset lähetysjärjestöt. Näitä olivat Suomen Lähetysseura (SLS), Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys (SLEY), Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys (SEKL), Evankelisluterilainen Lähetysyhdistys Kylväjä (ELK), Medialähetys Sanansaattajat (Sansa) sekä Suomen Pipliaseura (SPS). Kansainvälisen diakonian yhteistyötahona toimi Kirkon Ulkomaanapu (KUA). Tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat lisäksi olleet oman seurakunnan muut työmuodot, kuten pyhäkoulu, varhaiskasvatus, nuorisotyö, diakonia sekä musiikkityö. Yhteistyötä on tehty myös Tampereen seurakuntayhtymän muiden seurakuntien, hiippakunnan kansainvälisen työn ja Seurakuntien talon Hyvien tekojen kaupan kanssa. Nekalan monikulttuurisen työelämävalmennuspajan (NEMO) kautta yhteistyökumppaneina ovat olleet paitsi seurakuntayhtymän yhteiskunnallinen työ, myös Tampereen TE-toimisto, Setlementti Ahjola, Tampereen Aikuiskoulutuskeskus (TAKK), Tampereen kaupunki ynnä Martinus-säätiö. Euroopan unionin kotouttamisrahasto osallistui hankkeen rahoittamiseen. 4.3 Keskeiset toiminnot Lähetystyön toiminta oli Eteläisen seurakunnan lähikirkkoalueilla monipuolista. Lähetyspiirejä toimi sekä Hervannan (kaksi) että Härmälän (yksi) alueilla. Viinikan