martti kaumi Enemmän rakentavaa mieltä

Enemmän rakentavaa mieltä S u om en T u r k u -leh d en lä h d e tt y ä k u lu v a n a v u o n n a u u situ in m u o d o in ja v o im in liik k e e lle, v o ita n e e n k y s y ä, m ik ä on s itte n tä m ä n leh d en ta rk o itu s, m ik ä o n sen te h tä v ä? L e h d e llä h ä n o n t ie t y s t i o m a oh jelm a n sa, e n k ä k y s y m y k s e llä n i ta r k o ita k a a n lä h in n ä sitä, v a a n n im en o m a a n s itä p e ru s s ä v e ltä, s itä h en keä, jo n k a tä m ä n tu r k u la is ten o m a n leh d en s iv u ilta to iv o is i a in a h u ok u va n. E ik ö h ä n erä ä n ä h u o m io n a rv o is e n a s e ik k a n a tä ssä s u h teessa v o id a p itä ä p a rem m a n y h te is y m m ä r r y k s e n lu o m is ta k a u p u n k im m e a s u k k a id en k e sk in ä is iin s u h teisiin ja k u n ta la is te n y h te is e n h y v ä n huom ioim ista ratkaisuja tehtäessä. Ylioppilasaikanani, jolloin tarkem min kuin nykyisin seurasin poliittista eläm ää ja eduskunnan työskente ly ä, u sein ih m e tte lin, m ite n k ä m o n i s e lla in e n a lo ite ja e h d o tu s, jo k a m uutoin sai yleisen hyväksym isen puolelleen, tuli kuitenkin eduskunnassa hylätyksi pelkästään sen vuoksi, etteivät muut puolueet p oliittis is ta s y is tä v o in e e t eh d o tu s ta h y v ä k s y ä, k o s k a se o li tu llu t e s ille to isen p u o lu een ta h o lta. M y ö h e m m in o le n k o e tta n u t y m m ä r tä ä, e ttä eduskunnan kaiketi täytyy olla sellaisen paikan, jossa selvästi p oliittis e tk in ra tk a is u t o v a t m a h d o llis ia, m u tta k u n n a llis te n a s io id e n h o i to o n ei n iid en m illo in k a a n tu lis i kuulua. T u r k u la is in a o n m e illä o m a n k o tik a u p u n k im m e a s ia t h o id e tta v in a ja n iitä k o s k e v is s a r a tk a is u is s a tu lis i m ä ä rä ä v ä n ä o lla se, m ite n k ä m e sa a m m e m a a m m e tä m ä n osan as ia t o m a lta o s a lta m m e s e lla is e e n k u n to o n, e ttä s ie llä on k a ik illa martti kaumi Päätoim ittaja Chefredaktör: Erkki Vuori, puh. tel. 19 575 Toim itussihteeri Redaktionssekreterare: H eim o K allio, puh. tel. 16 211 Taloudenhoitaja Ekonom ichef: P aavo Suominen, puh. tel 22 670 11 859 (toim een tjänst) Toimituskunta) Redaktionsråd: C. J. G ardberg, Paavo K allio, O lli Kestilä, Eino Lehtinen, O scar Nikula, T o iv o T. Rinne, A r v o Suom inen ja O le T orvalds Toim itus Redaktion: Yliopistonk. Universitefcsg. 29 a, puh. tel. 16 211

Suomen TURKU- raitiotieliikenteen uranuurtaja Maakunta-arkistonhoitaja TO IV O T. RIN NE Vuonna 1936 ilmestyneen Ison tietosanakirjan 10. osan artikkeli Raitiotie kertoo seuraavaa: Suomessa ensimmäinen raitiotie aloitti liikenteensä Helsingissä 1891 hevosraitiotienä. Vv. 1899 1901 ne sähköistettiin. Turun Sähköraitiotiet rakennettiin 1908. ARM FELTIN ALOITE Edellä oleva esitys on jättänyt huom ioonottam atta, että nuori ja yritteliäs kreivi August C:son Arm felt jo 27. 5. 1889 allekirjoitti Turun kaupunginvaltuustolle osoitetun anomuksen, jossa hän pyysi lupaa hevosraitiotien rakentamiselle Turkuun. Armfeltin käsityksen mukaan kaupungin sisäinen liikennetarve oli voimakkaasti kasvanut. Turun pitkänomainen asemakaava pidensi mm. työläisten matkoja varsinkin Kanavaniemen ja esikaupunkien suunnassa. Asiaa oli jo tätä ennen hyvä olla. Tähän pääsemme kuitenkin vain yhteisvoimin ja sen edellyttämän yhteisymmärryksen luomisessa on m yös tällä lehdellä oma osansa suoritettavana. ' Muualla on asiat paljon paremmin kuin meillä. Eikö meistä jokainen kuule tällaista monta kertaa sanottavan ja mahdollisesti itsekin joskus syyllistyy sellaiseen väitteeseen. Arvostelun sijaa varmasti on ja se on oikeata silloin, kun tarkoituksena on todella esiintyvien epäkohtien poistaminen ja kun tämä arvostelu siten tapahtuu rakentavassa hengessä. Valitettavasti tämä kaikki kuitenkin usein tapahtuu vain pelkästä mustamaalauksen ilosta, josta kokonaan puuttuu tahto harrastaa oman kaupungin parasta. Me unohdamme tai emme ainakaan tuo esille niitä monia myönteisiä puolia, jotka tekevät Turusta kaupungin, jota monet muut kadehtivat. Jo yksin kunnallisestikin asiaa ajatellen voim me todeta Turun kaupungin hyvän taloudellisen aseman ja monipuolisen vaurastumisen. Ja ellei tyytymätön turkulainen muuta hyvää löydä, niin hänen on syytä mennä keväisenä tai kesäisenä aamuna esim. Tuomiokirkon lähellä olevien puistojen laitamille toteamaan, ettei voi enää paljon kauniimpaa näkymää silmiensä eteen saada. Siksi tahtoisinkin vielä sanoa: Myönteiset puolet paremmin esille, vieraat kyllä puolestaan huolehtivat mahdollisten puutteiden esilletuomisen! Tauno Maijala valmisteltu siinä määrin, että osakepääomakin oli merkittynä. Osakkeenmerkitsijät olivat lisäksi keskenään sopineet siitä, että Armfelt saisi hoitaakseen kaikki käytännölliset toimenpiteet sekä että hän aikanaan luovuttaisi valmiin yrityksen osakeyhtiön hallintaan. Arm felt huomautti anomuksessaan, että hankkeesta ilmeisesti tulisi olemaan huomattavaa hyötyä Turun kaupungille ja sen asukkaille. Koska kannattavuus oli epävarma, niin anoja pyysi, että tallimiesten asuinrakennuksen, hevostallien ja vaunuhallin maapohja olisi luovutettu korvauksetta yhtiön käyttöön. NOPEA RATKAISU Milloinkaan aikaisemmin ja tuskin koskaan myöhemminkään on mitään aciaa käsitelty sellaisella uskomattomalla nopeudella kuin Turun hevosraitiotieyhtiön toimilupa-asiaa. Anomus tehtiin 27. 5. 1889 ja vain kaksi päivää myöhemmin valmistui rahatoimikamarin myönteinen lausunto. Kaupunginvaltuustossa asia sai m yönteisen ratkaisun jo 31. 5. 1889. Neljässä päivässä aikaansaatiin mitä laajakantoisin kunnallispoliittinen ratkaisu. Turkulaiset olivat todella ennakkoluulo.to Osakekirjan alussa oleva kuva kertoo siitä, mikälainen hevosraitiotie Tu. russa on aikoi naan ollut. mia. Yhteishyvän voimakas edistäminen varmaankin saneli nämä toimenpiteet. Ja mitäänhän ei ollut menetettävissä. Tarvittavat varat oli saatu yhteiskunnan parasta harrastavilta kaupunkilaisilta. Asian laajakantoisuuden vuoksi se käsiteltiin kaupunginvaltuustossa kahteen kertaan, joten lopullinen päätös tehtiin kesäkuun 13. p:nä 1889. Toimilupa myönnettiin Kanavaniemen ja Hämeentien väliselle katuosuudelle. Laitoksen tuli olla käyttökunnossa kahden vuoden kuluttua ja laajennukset oli toimeenpantava jälleen kahden vuoden aikana. RAKENTAMINEN Raitiotieyhtiön toimitusjohtajaksi oli siis jo ennen töiden alkua valittu kreivi Armfelt. Johtokunnan jäseninä toimivat tunnetut turkulaiskauppiaat Magnus Dahlström, Victor Strandell, C. J. Junnelius ja varakonsuli G. A. Lindblom. Senaatti hyväksyi 18. 10. 1889 Turun Ratatieyhtiön säännöt. Radan pohja valmistui lokakuussa 1889. Linja alkoi Veistämöntorilta ja loppui kirkkosillalla. Kiskot noudattelivat Linnankadun kumpaakin puolta, sillä samalla kadulla kulki myös kaasujohdot, joiden päälle kiskotusta ei ollut lupa sijoittaa. Raitiotien kokonaispituus oli 2230 metriä ja raideleveys 1,436 metriä. Kohtauspaikat sijoitettiin Wächterinkujan, Koulukadun ja Aurakadun kulmauksiin. LIIKENNE A LK AA Turku eli keväällä 1890 todellisen jännityksen merkeissä. Kiskot olivat valmiina, mutta vaunut puuttuivat. Huhtikuun 27. p:nä tukholmalaisen Atlasyhtiön valmistamat vaunut vihdoinkin olivat perillä Turun satamassa. Niitä oli kaikkiaan viisi kappaletta ja yksi oli kattamaton avovaunu kauniin kesäisen sään liikennettä varten. Kuhunkin vaunuun voitiin sijoittaa 22 matkustajaa. Istumapaikkoja oli 17. Aikalaisten kertoman mukaan vaunut olivat erittäin sievät ja niiden erivärisyys, keltainen, punainen, sininen ja vihreä, lisäsi turkulaisen katukuvan värikkyyttä. Kun ensimmäinen vaunu lauantaina toukokuun 3. p:nä ajettiin Linnankadulle, niin ihmettelyllä ei ollut rajoja. Lehdistön todistuksen mukaan koko Turku seisoi ja töllötteli. Varsinainen liikenne alkoi sunnuntaina toukokuun 4. p:nä, jolloin liikenteestä huolehti kaksi vaunua, jotka kulkivat 20 minuutin väliajoin. Kuljetusmaksu oli 25 penniä ja se oli ajan oloihin nähden verrattain kallis. Mutta siitä huolimatta vaunuissa oli tungosta aamusta iltaan asti. Yli 2.000 matkustajaa ehti ensimmäisen liikennepäivän aikana ihmetellä ja ihailla tätä uutta liikkumisvälinettä. Ensi innostuksen tasaannuttua alennettiin kuljetusmaksu 15 penniksi, mutta huomioonottaen varsinkin tuon ajan työväestön palkkatason, niin maksu oli silti aika korkea. VAIK EUKSIA K A SA A N T U U Tällaisen uuden yrityksen kannattavuuden ennakkoarvioinnissa oli monia ennakolta arvaamattomia tekijöitä. Tulopuoli osattiin arvioida erinomaisen hyvin. Päivätuloksi oli laskettu 201 markkaa 60 penniä ja vuodessa oli arveltu ajomaksuja kertyvän näin ollen 73.584 markkaa. Tässä suhteessa ei erehdytty, sillä 30 kuukauden keskipäivätulo oli tosiaan noin 200 markkaa. Menopuoli sitävastoin tuotti

KOROISTEN Aura- ja Vähäjokien yhtym äkohtaan muodostuneella Koroisten niemellä on sijainnut kirkko, joka pitkän aikaa oli ainoa k ok o Aurajokilaaksossa. K oroisten Turku, joka esihistoriallisella ajalla ilmeisesti on ollut eräänlainen markkinapaikka ja sittemmin kauppasiirtokunta, tuli siten kehityksensä viimeisessä vaiheessa piispankaupungiksi ennenkuin kaikki hiljeni ja suuri unohdus alkoi. Kun Koroinen sekä kauppakeskuksena että piispankaupunkina o n nykyisen Turun edeltäjä, on sieltä avautuva näkymä yhteiseen historiaamme su u ren p e tty m y k se n. K adun k u n n o ssa p ito sä ly tettiin raitiotie y h tiö n n isk oille. K isk ojen k u n n o ssa p ito oso itta u tu i o d o tettu a vaik ea m m ak si. T alviset lu m im a ssa t v aa tiv a t oletettu a en em m än ty ö tä, sillä y h tiön oli p o is te tta v a lu nta ka d u n k ok o le v e y d e ltä. T äten v aik eu k sia alk o i k erää n ty ä y h ä enem m än ja en em m än. K aik esta h u olim atta y h tiö p on n iste li ja y lläpiti liikennettä aina vuoteen 1892 asti. V A R A R IK K O Y h tiö n oli v ih d oin pakk o p y y tä ä u lk op u olista apua. V a l tu u ston v alm istu svaliok u n ta o lisi o llu t 6.000 m arkan a vu s tuksen kannalla, m utta valtuusto h y lk äsi suunnitelm an. Siksi y h tiö n olik in p a k k o lop ettaa liik en n öin ti. L ok akuun 31. p:nä 1892 k u lk iva t h ev osra itiotiev a u - nut viim eisen kerran Linnankadulla. S euraavana p äivänä a lkoi lop p u s elv ittely, sillä y h tiön o m istam a t 17 h e v o sta m yytiin p a k k oh u u tok aupalla. Yhtiön alullepanijat m enettivät lähes 20 milj. vanhaa m arkkaa. K esti 13 v u o tta ennenkuin ra itio tie k y s y m y s jälleen tuli a ja n k oh ta isek si T u ru ssa, sillä en sim m äiset sä h k öraitiotievau - nut a lo ittiv a t ku lku n sa vasta jou lu k u u n 22. p:n ä 1908. PIISPANKIRKKO tavallista kiehtovampi Tässä tarkoituksessa katselemme seuraajassa, mitä tämän vuosisadan alussa Koroistenniemellä suoritetut arkeologiset kaivaukset ovat saattaneet päivänvaloon ja mitä paikalla sijainneista piispankirkosta ja -linnoista vielä nyt o n jälellä. Sitä ennen muutama sana eräästä kirjallisesta todistuskappaleesta^ jossa on säilynyt kuvaus niiltä ajoilta, jolloin Koroisten piispanlinnan rauniot vielä olivat pystyssä. Tämä sisältyy erään 1600-luvun puolivälissä Turun Akatemiassa opiskelleen vermlantilaisen ylioppilaan laatimaan kuvaukseen retkeltä maamme vanhimpaan kaupunkiin elokuussa 1653. Pietari Gyllenius kertoo Eskil Petreuksen tyttären Katarinan kanssa Koroisiin tekemästään retkestä nim. näin: Kävelimme Aurajoen itäpuolta ja kun tulimme kylän kohdalle niin soudatimme itsemme joen yli ja saimme Koroisissa ruokaa eräässä vanhassa, hyvin korkeassa ja ympyriäisessä sekä m o nella suurella ikkunalla ja reiällä varustetussa piispanasunnossa, jo ka ammoisina aikoina o li rakennettu keskelle pihaa. Se oli ollut heillä (nimittäin piispoilla) huvilana, jossa he olivat juoneet ja hauskaa elämää viettäneet, talo kun oli piispallinen kantatila samoinkuin Räntämäen pitäjäkin. Saman talon alapuolella Gylle nius jatkaa haarautui joki kahtia ja siinä niemellä, jossa joki jakaantuu, on Turun kaupunki ennen aikaan ollut ja siinä näkyy vielä monta muuria ja rauniota. Suomen Turulle kirj. pastori H A A K O N V A IN IO Koroisten Turun elinaika m uodostui kuten sanottu verraten lyhyeksi, vain alun toistasataa vuotta. Vähitellen kun asutus oli siirtynyt alemmaksi jokivarteen entinen piispankaupunki autioitui kokonaan ja piispankarbano jäi ainoaksi asutuksi paikaksi. Sittemmin viljelyttivät sitä lampuodeillaan Turun piispat, joista ainakin Pentin (1338), Konrad Bitzin (1460) ja Maunu Särkilah den (1496) tiedetään siellä asuneen. Uskonpuhdistuksen toteuttamisen jälkeen kruunu takavarikoi Koroisten piispanitilan, mutta läänitti sen myöhemmin piispoille takaisin. Mutta kun nämä eivät enää asuneet siellä, raunioituivat piispanlinnan rakennukset kilpaa kirkon jäännösten kanssa. Kun Gylleniuksen kertomuksen perusteella Koroisissa oli 1600-luvun puolivälissä vielä jälellä korkea kiviitomi ja monta muuta muuria ja rauniota", jotka 100 vuotta myöhemmin näkyivät vielä Turkuun asti, niin seuraavan vuosisadan lopulla oli jälellä enää vain rakennusten jälkiä. Viime vuosisadan puolivälissä kansa oli näkevinään aarni vaikeitten palavan paikalla, jolta kaikki rakennusten jäljet olivat tyystiin hävinneet, että ne vain arkeologisilla kaivauksilla on saatu esiin. Eräänä kaivausten suorittajana oli professori Juhani R i i n e, jo ka sittemmin on seikkaperäisesti käsitellyt tutkimustuloksiaan m o numentaalisessa pääteoksessaan Turun tuom iokirkko keskiaikana. Kaivausten perusteella on saatu ilmij että Koroisten piispankirkko on alkuaan ollut suunnikkaanmuotoinen puurakennus. Sellaisena kuin miksi kirkko paikoitellen vieläkin säilyneistä perustuksistaan hahmottuu j sen runko on ollut 27 Vz metriä pitkä ja leveys IOV2. Jossakin myöhäisemmässä rakennus vaiheessa ehkä 1198 venäläishävityksen jäljiltä runkohuoneen pohjoisseinämälle rakennettiin 4:n metrin levyinen sivulaiva ja eteläpuolella 2 V2 metriä leveä ristikäytävä. Näin uudistetun kirkon runkohuone on edelleen muodostanut varsinaisen päälaivan, joka suuremman leveytensä ja korkeutensa tähden teki uudistetusta kirkosta kokonaisuutena katsottuna basilikan. Vasta jolloinkin 1270- luvulla on kirkkoon rakennettu kivinen kuori-osa, joka kenties on samalla kohonnut matalaksi torniksi. Korjausten yhteydessä on kirkon pohjoispuoli vettymisen ehkäisemiseksi varustettu Vähäjokeen johtavalla sala-ojalla Tällaisena rungoltaan puisena, mutta kuoriltaan harmaakivirakennuksena Koroisten kirkko palveli seurakuntakirkkona vielä satakunta vuotta sen jälkeen kun piispanistuin oli siirretty nykyiseen Turkuun. Vitaaliveljesten tekemä hävitysretki oli tähän ulkonaisena aiheena. Sen, mikä piispankaupungista vainovalkeilta, vei kuolema. Tässä kohdin piispankirkko on erittäin mielenkiintoinen sieltä tavattujen hautojen takia. Vanhojen kronikkojen mukaan sinne on haudattu maamme kolme piispaa, nimittäin 1258 B e r o ( 1266 Ra g v a l d ja 1286 K a t i l l u s. Viimeksimainitun tiilistä tehty hauta on oltu löytävinään kirkon kuorista ja se on oltu tuntevinaan piispanhaudaksi siitä, että siihen haudatulla on ollut mukanaan tinainen ehtoolliskalkki. Hauta on ollut tiilistä tehty ja se on sijainnut kuori - aukon keskellä trium fikaaren sisäpuolella. Muiden Koroisten kirkossa viimeisen leposijansa saaneiden piispojen haudat ovat sijainneet kirkon runkohuoneessa siitä yksinkertaisesta syystä, ettei kuori-osaa hautaamishetkeilä vielä ollut. Paitsi edellä mainittua Katilluksen hautaa kuorissa, on sen luoteiskulmassa tavattu yhteishauta, jota peitti suunnikkaan muotoinen kalkkikivilaatta. Hauta on ollut tavallinen multahauta. Siinä tavattiin jäännöksiä viidestä vainajasta, puheen ollen säästyi tulipaloilta ja jotka ilmeisesti ovat olleet ikärniehiiä. Rinne arveleekin, että ensi sijassa hautaa voidaan pitää seurakunnan kirkkoherrojen yhteishautana, esipaimenien jotka ovat olleet Räntämäen (Maarian) seurakunnan esimiehiä aikana, jolloin vanhaa piispan kirkkoa on käytetty seurakuntakirkkona ennen Maarian kirkon valmistumista. Alueellisesti niin suppea kuin Koroistenniemi onkin, tuskin 1 000 neliömetriä, oli siellä tilaa sentään parille kirkolliselle rakennukselle, piispanlinnalle. Nämä ovat sijainneet kirkon eteläpuolella, Aurajoen jokitörmällä. Läntinen ja vanhempi näistä on ollut neliömäinen, sisämitoiltaan 5x5 metriä, harmaakivinen, kalkkikiv ilaastilla muurattu huone. Sen lounaisnurkassa on sijainnut tulisijan pohja, joka ottaa lattiasta neljän neliömetrin laajuisen alan. Rakennus on ollut kaksikerroksinen. Ensimmäisessä, joka on ollut maastosta johtuen kolmelta sivultaan osaksi maansisäinen, on sijainnut keittiö ja palvelijoiden asunto. Toinen kerros on ollut varatitu piispalle. Rakennuksen ullakkokerroksessa Valkea risti kertoo siitä paikasta, jossa Koroisten piispankaupunki on sijainnut. Taustalla Aurajoen laaksoa.

on todennäköisesti huomioitu puolustukselliset näkökohdat niinkuin on tyypillistä varhaiskeskiaikaisille k asta lilinnoille, jonkalaisia molemmat piispanlinnat Koroisissa ovat. Vanhemman rakennuksen sukulaisuus alunperin englantilaismallisen ja neliömäisen kastalilin nan kanssa korostuu myös sen kautta, että eri kerrosten välinen yhteys on ollut järjestetty seinän sisäisellä portaalla. Paikalla tehdyt irtolöydökset todistavat rakennuksen olleen käytännössä jo 1100-luvun lopulla. Idänpuoleinen ja nuorempi rakennuksista on suunnikkaan muotoinen ja sisämitoiltaan 9x5,5 metriä. Sen harmaakivimuurit ovat olleet harvinaisen paksuja> pohjaosilta 2 jopa 3:kin metriä. Tämä piispanlinna on ilmeisesti ollut kolmikerroksinen. Ensimmäisessä on sijainnut linnan väenhuone. Toinen kerros on ollut piispan käytössä asuntona ja siinä on saattanut olla hänellä erikoinen makuuhuone. Kolmannessa kerroksessa taas ovat sijainneet juhlakerros ja kappeli. Ullakkokerroksessa oli täälläkin huomioitu puolustukselliset seikat. Täältä tehtyjen irtolöytöjen Perusteella voidaan pääkerroksissa päätellä käytetyn tiiliholveja. Myös ikkunat ja pääportaali ovat olleet muuratut tiilillä ja profiloidut rikkaasti varhaisgotiikan muotoihin. Näin rakennetun linnan Rinne arvelee syntyneen 1200-luvun jälkipuoliskolla samoilta ajoilta, jolloin piispankirkon kuorikin valmistui. Näinkin pitkään viivyttyämme raunioilla, jotka arkeologinen kaivaus on saattanut päivänvaloon, on paikallaan, että vielä lopuksi viitataan kehitykseen, jonka lopputuloksena oli piispankaupungin siirtäminen nykyiselle paikalleen. Syyn tähän näkee J. W. R u u t h läheisessä yhteydessä kaupan alalla tapahtuneen kehityksen kanssa. Kolmannentoistavuosisadan alussa näet Itämeren kauppaherruuteen pyrkineet lyypekkiläiset "saksat alkoivat yhä tiheämmin vierailla myös Aurajoella. Heidän suurikokoiset ja syvällä uivat laivansa eivät enää voineet purjehtia Koroisiin saakka, vaan olivat pakoitetut ankkuroimaan uuden Turun satamapaikkaan, mikä oli muodostunut 6 UNI I s tu n ik iv a n h a s s a k iv ik ir k o s s a tu tu s s a. I h m is e t tä y t t ä v ä t p e n k it p ä ä s tä p ä ä h ä n. E lä v ä t lie k it le p a tta v a t. H u o m a a n : v ie r e llä n i is tu u A R K K I P I I S P A ja s a n o o k in jo ta in. K a ts e le n y m p ä r ille n i. P e lä s ty n : n a is e t k u to v a t! K a ik k i n a is e t k u to v a t k ir k o s s a h a r m a a ta v illa su k k a a. J a p u ik k o je n k ilin ä s e k a a n tu u u r k u je n h illitty y n m u s iik k iin. K ä ä n n y n v ie r u s to v e r in i p u o le e n, A R K K I P I I S P A N, k u in k a h ä n m a h ta a k a a n k u in k a h ä n? E ih ä n s iin ä o le k a a n a r k k ip iis p a a v a a n t y ttä r e n i> jo k a k u to o h ä n k in h a r m a a ta s u k k a a. A io n n u h d e lla h ä n tä a n k a r a s ti, m u tta h y m y ille n h ä n v ilk a is e e k ä s iin i, s illä m in ä k in k u d o n k a h d e lla p u ik o lla - h a r m a a ta k u m m a llis ta su k a n p u o lik a s ta. Toini Ojanperä: rantapuotien ja sen läheisyyteen syntyneen asutuksen vierelle. Samoihin aikoihin ruvettiin Unikankareen kummulle rakentamaan seurakuntakirkkoa jokivarren asujainten hengellisiä tarpeita varten. Tänne saapuneiden dominikaanimunkkien toimesta perustettiin Lyypekinmäelle s.o. nykyiselle Kasken ahteelle samalla Suomen ensimmäinen luostari Kaikki nämä toimenpiteet jouduttivat hiippakuntahallinnon siirtymistä uuteen kaupalliseen keskukseen. Ajatuksen tähän oli herättänyt jo Tuomas piispa, jonka aloitteesta paavi Gregorius IX 23. 1. 1229 antoi muutamille kirkollisille arvohenkilöille luvan tarkastaa oliko Koroisten piispanistuimen ja tuomiokirkon siirtäminen todella ta r peellista. Juhani Rinne on sitovasti todistanut, että siirron on toimittanut piispa Johannes I luultavimmin v. 1290. Koroisten muinaismuistoalueella olevat piispankirkon ja -linnan rauniot ovat nykyisellään ulkopuoliselle vain kuluneita kulisseja, jotka herättämättä erikoisempaa huomiota tuskin erottuvat ympäristöstään. Muitta kun ohjaa askeleensa entiseen piispankaupunkiin pyhiinvaellusmielessä, se hiljentyy suurikokoisen valkean ristin eteen. Tuskinpa ristinmerkki koko maatamme ajatellen niin on oikealla paikallaan kuin näissä kehyksissä. Suviaikaan vihreällä ruohomatolla Koroisten risti on väkevää kieltä puhuva muistomerkki voimista, jotka lähes tuhat vuotta sitten murtautuivat esiin Aurajokilaaksossa. John Rosas: VARFÖR FINNES SIBELIUSMUSEET I ÅBO? Det är en tacksam uppgift för museipersonalen a tt efter dylika invändningar ge några belysande fakta. U ngefär följande försvarstal brukar därvid göra god effekt: Sibeliusm useet har grundats och till stor del uppbyggts av en enda person, professor Otto Andersson, ödet har fogat det så, att han år 1926 blev professor i Åbo och inte i någon annan stad. En följd härav blev, att de m usikhistoriska samlingar, som han kort efter sin hitflyttning lade grunden till, placerades här. D essa sam lingar växte med tiden främ st tack vare gåvor av olika slag (m usikinstrum ent, noter, tidningsurklipp, program, bilder m.m.). Bl.a. blev ett m ycket rikhaltigt och värdefullt Sibelius-material införlivat med sam lingarna. D etta ledde till att Sibelius år 1949 biföll till att ge sitt namn åt dessa samlingar. Namnet Sibeliusmuseum kunde m otiveras även med en hänvisning till de många nära förbindelser, som Sibelius on hans släkt hade haft med Åbo. Sibelius mor, Maria Char lotta Borg (1841 1897), var född i denna stad. Hon var dotter till Trivialskolans rektor, Gabriel Borg d.y. Sibelius far, Christian G ustaf Sibelius (1821 1868), verkade som läkare i Åbo från 1856 till 1860, då han flyttade till Tavastehus. Dennes bror, alltså komponistens farbror, Pehr Sibelius flyttade på 1840-talet från Lovisa till Åbo och verkade här såsom handlande till sin död. Hos denne farbror hade den unge Sibelius ofta vistats ferierna. De hade tillbringat t.o.m. ett par som rar tillsam m ans i den åboländska skärgården. Ända från början av 1890-talet till långt in på 1900-talet hade Sibelius i spetsen för M usikaliska sällskapets orkester fram fört sina nya verk i Åbo, vanligen genast efter Det händer ofta, a tt en besökare i Sibeliusm useet undrar varför detta museum är i Åbo. Om besökaren är huvudstadsbo synes han anse Helsingfors vara den enda tänkbara orten för e tt Sibeliusmuseum. Besökare från en del andra orter skulle gärna se m useet placerat i Tavastehus, Sibelius födelsestad. det de hade spelats i H elsingfors. Sista gången Sibelius uppträdde som dirigent i Åbo var vid Åbo Akadem is invigningsfest år 1919, då han ledde fram förandet av sin för festen komponerade kan tat för kör och orkester, Jordens sång, med ord av Jarl Hemmer. Ända till sin död 1957 visade Sibelius på m ångahanda sätt sin uppskattning av Sibeliusmuseet. Han donerade till m useet m anuskript sam t andra föremål, däribland den dräkt som han bar då han år 1914 prom overades till Doctor of Music honoris causa vid Yale University i U.S.A. O vanstående fakta brukar i regel kunna övertyga undrande besökare a tt Åbo är en synnerligen lämplig ort för ett Sibelius-museum. Sibelius-minnen tillvaratas naturligtvis även på annat håll. I Tavastehus har grundats ett Sibelius-arkiv. Man skall även där restaurera d et hus, där Sibelius föddes (1865). Även i Helsingfors finnes ett Sibelius-bibliotek, grundat av SIBELIUS-SAMFUNDET, i vilket för övrigt Sibelius-museet i Åbo är medlem. A tt Ainola i Järvenpää, där Sibelius bodde under största delen av sitt liv, skall bevaras och vårdas såsom ett Sibelius-hem synes vara självklart. Sibelius-museet i Åbo med sina mångsidiga musikhistoriska samlingar betjänar inte endast m usikforskningen och turism en. Såsom sem inarieinstitution i'ör professuren i m usikvetenskap och folkdiktsforskning vid Åbo Akademi gagnar det i hög grad även den akadem iska undervisningen. Speciellt för Sibeliusforskningen, som med åren synes få en allt större om fattning, kom m er detta m useum att vara av central betydelse.

I hm isääni on kaunein ja tä y d e llisin k a ik is ta s o ittim ista. M u tta h a rv o illa ih m isillä on lu o n n o sta a n o ik e a la u lu ta p a, ja p a ra s k in ä ä n i m e n e e h u k k a a n, jollei sitä osata taidolla k äy t tä ä. N ä in sa n o o n im im e rk k i I. K. (Ilm ari K rohn) vanhassa T ieto sanakirjassa. O ikean laulutav a n s a a v u tta m is e k s i v o id aan tu rv au tu a lukem attom aan m äär ä ä n o p e tta jia ja la u lu tu n tie n antajia, jo tka p ystyvät halu k k a ita o h ja a m a a n a in a k in alu lle ä ä n e n m u o d o s tu k s e s s a (k u te n m m. K le m e tti sa n o o ) eli sävele n m u o d o s tu k s e s s a (k u te n esim. M aik k i J ä rn e fe lt-p a lm g re n s a noo). J o tk u t o p e tta ja t sa lliv a t k u ts u tta v a n its e ä n s ä lau lu p ed a- g o g e ik si k a ip a sik si, e tte i jo k u e k sy isi n im ittä m ä ä n h e itä puosm iten mm. suun m uodot m uov a ta a n ja m ite n m u u tk in e s ity s k e in o t a sia llisesti ja p a rh a ite n h y v ä k si k ä y te tä ä n. ta v a llis e lle kuorolaiselle riittä ä m ie le stä ä n m elk o v ä h ä i n en ä ä n en m u o d o s tu s h a rjo itu s ja s iih e n k in s a a d a a n h ä n e t ty ö llä ja tu sk a lla ta ip u m aan. H än on heti valm is laulam alla puhum aan o m alla ta v a lla a n, u se in k in e n e m m ä n p e lk ä llä in n o stu k se lla k u in k y v y llä. S y n ty y e ri y k silöillä om ia erikoistyylejä esitysk ein o ik si ja m e n e tte ly ta p o ja tu l k in ta a ilm aisem aan. M u tta tarkataanpa hiem an niitä opetuksia, jo ita p e d a g o g eilta sa ad a a n. K le m e tti m ä ä rä ä alu k si, e ttä h a m p a a t o n la u la e ssa p id e ttä v ä m elkein kiinni. Hän kuitenkin n e n le u k a ja s u u n s e u tu, s y n ty y kuvia katsellessa m ielikuva tu r p e e sta, jo h o n o n o:n k o h d a lla p is te tty re ik ä p y ö re ä llä k epillä, ö :n k o h d a lla v ä h ä n litte ä m m ä llä se k ä u :n ja y:n k o h d a lla v ielä k in litte ä m m ä llä k epillä. M u tta k y llä n o ista p y ö ry lö istä s itte n s ä rö tö n säv el läk sik in. T äm än v erran vain m inim aaliseksi vihja u k se k si ä ä n e n m u o d o stu sty ö s- tä ja o so itu k se k si siitä, e ttä p y ö re itä su u n m u o to ja ta rv i ta a n la u la e ssa y h tä h y v in k u in litte itä k in. aik k i la u lu p e d a g o g it v a h v ista v a t k u in y h d e s tä su u sta, e ttä lau la m ise n tä rk e in k o h ta on h e n g ity s. H e v ä ittä v ä t, e ttä ihm isen keuhkoissa on aina laulam iseen tarv ittav a ilm am äärä ja KUKIN LAULAA TYYLILLÄÄN Kevyttä pakinointia laulamisesta ja lauluista k a re ik si, jo ita läh e lle a in a k in tä m ä M a ik k i a ik a n a a n tu n tu i m ie lellä ä n h y v in m o n e t h e istä a s e tta v a n. Its e k s e e n o p p im ista v a rte n o n m y ö s o lem a ssa o p a s k irjo ja. Ä änenm uodostus on, p äätellen n iis tä m o n is ta k e s k e n e rä i sik si jä ä n e is tä y rity k s is tä, jo ita itse o len te h n y t, k e rra s s a a n ty ö te liä s tä ty ö tä. Ä ä n e k ä stä se o n jo k a ta p a u k s e s s a ja jään e e - k in u se im m ite n v a in k iito llise k si p u h e e n a ih e e k si p a ljo s ta p o r u s ta m u tta v ä h ä is e s tä villam ä ä rä stä. K o v an p o n n iste lu n jälkeen lienee ääni sitten jo itte n k in h a rra s ta ja in k o h d a lla m u o d o stu n u t k a u n iik si ja tä y d e llise k si s o ittim e k s i m ikäli o n jo tta s itä so p ii ru v e ta k äyttäm ään ts. esittäm ään laulu a. T ä m ä ei k u u lem m a o lek a a n m uuta kuin harvennettua pu h e tta. M u tta its e k u k in p u h u u sillä ta v a lla k u in p a rh a a k si k a ts o o o p e tu k s e t p ian k in u n o h ta e n, m u tta to ttu m u k s ia a n h e v in u n o h ta m a tta. E ri ä ä n te isiin k o h d istu v illa h a rjo itu k s illa ja m onilla m uilla keinoilla opetusta a n o h ja te n o v a t p ed a g o g it h y v in k in ta r k k a a n m ä ä rite lle e t, h e ti v e tä ä la u su m a a n sa v ä h ä n ta k a is in ja sanoo: S uu kiin n i lau la e ssa. E ikö tä m ä ole h u l lu a? L äh em p i p e re h ty m in e n a sia a n tie te n k in o so itta a, e ttä kysym ys tällä kertaa onkin vasta ä ä n tiö is tä i ja e; ja k y llä m e k a ik k i tie d ä m m e, e ttä n ä itä ei v o id ak a a n lau la a k u n n o lla, jos su u a v a ta a n liiak si. E rä ässä k a n ta a tin h a rjo itu k s e s sa 1922 A rm as Järnefelt varoitti laulajia la u la m a s ta ih m ise n rä tk i, k u n piti lau la a ih m isen re tk i. L a u lu ta ite e n o p p a a ssa a n M aikki Järnefelt-Palm gren sallii su u n se n tä ä n o lla p u o lia v o i m ena, m elkein soikion m uotois e n a. T ie te n k in m e olem m e tä s s ä a sia s s a y h tä m ie ltä k u m m an k in p ed ag o g in k a n ssa, m u t ta k u ite n k in a ja tu k sissa m m e v ain m u ta tis m u ta n d is k u te n on tapana sanoa. Täm ä m erkitsee käytännössä varausta m ahd o llisiin m u u to k siin sen m u k aan k u in its e a s ia n y m m ä rrä m m e ja s a a d u s ta o p ista k in viis. K irjassaan Ä änenm uodostu k se n o p a s K le m e tti ju lk a ise e n e ljä k u v a a its e s tä ä n h ä n e n laula e ssa a n ä ä n tiö itä o, ö, u ja y. Kun hänellä oli m elko partaie ttä erehdytään, jos luullaan että1sävelen m uodostam iseen ta r v ita a n m ah d o llisim m an p aljon ilm aa. Ei siis m u u ta k u in to i m eksi vaan. M utta kukapa kuoro la in en n y t tu o ta u sk o isi. H än v e tä ä k e u h k o n sa tä y te e n ilm aa k u in h e lm isim p u k a n su k e lta ja sy v y y k siin lä h tie ssä ä n, sam alla pitäen huolta siitä, että tau o t k a a n e iv ä t jä ä ilm an säveliä. K yllä se s itte n k u u lu u k in peräs e in ä ä n a sti, h e n g ity s n im ittä in. K uuluuko ääni, se on eri asia. E rä s e x p e rtti D elle S ed ie ja hänen m ukaansa M aikki Järn e felt-palm gren sanoo, että a t m o sfä ä rin e n ilm a o n p a ra s ä ä n e n jo h ta ja. T ä m m ö isee n ilm aan o lisi siis ään i jo h d e tta v a. M u tta m istä k u o ro la in en sen lö y tä ä vai tu le e k o ilm a a tm o s fä ä ris e k si, k u n siih e n a le ta a n h u u taa. K lem etti tu o ssa o p a sk irja ssa a n s iv u u tta a k o k o a tm o sfä ä rin, m u tta o lisi k y llä h y v ä tie tä ä, m ik ä on a tm o s fä ä ris e n ilm an v a s ta k o h ta, jo h o n lau lu a ei k a n n a ta o so itta a. E h k en se o n sie l lä k o n s e rttis a lin k a to n ra ja s sa ta i k e n tie s M e rk u riu k sessa, jo s sa ilm aa ei kuulu olevan lainkaan. K uorolaulaja on joka ta p a u k sessa o n n ellisen tie tä m ä tö n tä s s ä s u h te e s s a e s iin ty v istä p u l m ista eik ä h än a ja tte le fy siik k aa. Äänen kuuluvaisuutta au tetaan m onella tavalla. T ärkein keino on tukem inen. Pun o tta v a t p o sk et, tu ik e a k a ts e ja ry p y t eri k o h d issa n aam aa o v at varm a m erkki siitä, että tukem in en on p a rh a illa a n k äynnissä. L a m p erti h än oli m y ö s erä s a s ia n tu n tija ja olik in italialaisen laulukoulun huom atuim pia e d u sta jia sanoo, e ttä la u la e ssa p y sy k ö ö n k au la v ap aan a ja n o tk ean a, h a rtia t höllinä. Olk a p ä itä ei pidä kohotella, ei ta iv u tta a p ä ä tä, ei ry p istä ä o t saa. Hän m enee vaatim uksessa a n ilm eisesti liian p itkälle. K ieltää n y t k aik k i ne keinot, jotka näyttävät ja kokem uksesta tun tu v at tehokkaim m ilta! Tosin saa jo sta k in lau la ja sta to i sin a a n sellaisen v aik u telm an k u in h än v a rsin k in d isk a n tissa eh d o in tah d o in olisi rip u sta n u t its e n s ä n a ru n jatk o k si ja p u n e r ta v a n a p in n istä e n o d o tta a vain s itä h e tk e ä, jolloin jo k u v a p a u t ta ja n a ru n k atk aisee. Pinnam iehen loppum erkki sen sitten tekeekin. M u tta eih än tä s s ä ole m itään m oittim ista. Laulaja v ain jä ljitte le e luontoa. T unnette h a n k u kon? H än k iristä ä k a u laa, k e ik a u tta a p ä ä tä ä n ja su r keilem atta kiekaisee varm aa n k in siihen o ik eaan a tm o s fä ä riin h u o m en h u ik k auksen - sa. J a seh än ään i kuuluu! L u o n to a jäljitte lee m yös se, jo k a m a ta la a ä ä n tä tav o itelle s sa a n p ain aa p ä ä n sä tan a a n kuin m atadoria vastaan syöksyv ä toro. V oidaanko lain k aan ep ä illä p u u ttu v a n tu k e a ä ä n estä, jo k a tällaisessa tila n te e ssa lähtee. M aikki Järnefelt-Palm g ren lisää täh ä n eh k enpä sa m aa h ä rk ä ä tu o m ite n Älä ta iv u ta p ä ä tä si eteenpäin, ei taa k se, e ik ä siv u lle päin. Älä reuhtoile tarpeettom asti yläruum iillasi, v aan p ysy k iihtyneim - m issä k in k o h d issa luonnollisena ja h illity ssä a sen n o ssa. Voipa voi sentään! Ju u ri p ä ä tä k allistam a lla h a n niin m u k av asti käy päinsä päästää ääntä vasem m asta suupielestä, kun tekee k a llistu k se n o ik ealle ja o ik ea s ta su u p ie le stä v a s ta a v a sti k a l lista e n v a sem m alle. P ed ag o g it e iv ä t n äy y m m ä rtä v ä n n ä itä k äy tä n n ö llisiä h ien o u k sia. Ja k u ite n k in su u tä s s ä a sen n o s sa m uodostaa ylen persoonallisen jo p a v ie h ä ttä v ä n kolm ion, kuten moni on varm aan havainnut. S o listille on tä m ä a sen to v a rsin v e rra to n, sillä o h jate ssa lau lu n su o ra a n k o rv aa n sa hän voi h elpoim m in kuulla, m iltä om an so ittim en ään i k u u lo staa. M a tk a h a n ei ole p itk ä. V ielä p arem p i tu lo s s a a v u te ta a n, k u n p an n a an k äsi k o rv alle su p p ilo k si ja silm ät puolium m essa autu aallisen a a n ta u d u ta a n om ien sulosointujen lumoihin. K onsertissa tälle eh k ä n a u re tta isiin, m u tta h a rjo itu k sissa ja sitseissä se on h yvin k ä y te tty teh o ste. T ällä tav o in voi m yös n a u ttia ä ä n en sä v ib ra a tio sta, tu o sta 5 6 k e rta a sek u n n issa ta p a h tu v a s ta lu o n n o llisesta v ä rä h te ly stä, jos sellain en on. M u tta jollei lu o n n o llista v ib ra a tio ta synny, niin v o ih an sitä k äsi p oskella y rittä ä sala ise sti v a p isu tta m a lla a ik a a n saad a to iv o ssa, e ttä eh k ä joku m uukin sen kuulee. (V erta a isk elm älaulajiin ja -jattariin). T ä tä on p a ra s ja tk a a yli m äärä ty n säv elk esto n k in, pinnam iehen kiusaksi ja närkästykseksi. K lem etti k u tsu u tä tä m ä- k ä ttä m ise k si, m u tta ä lk ö ö t p ä s sit tu lk o siitä k ateellisik si. Laulu jen san allisesta sisällö s tä on tu rh a a y rittä ä etsiä p e ttä m ä tö n tä p o h jaa lau lu n tu l kinnalle. P e tety k si siin ä v ain voi tulla. S iitä h u o lim a tta, e ttä laulu on v ain h a rv e n n e ttu a p u h e tta tai eh k e n p ä ju u ri siitä s y y stä p itä isi te k sti o sa ta lau su a kohdalleen. S ä v e ltä jä t o v at k u ite n k in v irittä n e e t a n so ja lau lajien h a rh a u tta m ise k si ja k ä y ttä n e e t m m. sävelten a ik a m itto ja liian o m av a lta isesti. Ei sin u a lain k aan k iite tä, jos esim. S ib eliu k sen T u len s y n n y s sä laulat tarkasti nuottiarvon m u kaan Tuulta iski ilm aan Ukk o. O let siis säv eleellis-lau su n - n a llisissa tu lk in ta v a ik e u k sissa. J a on n iitä a n so ja m u itakin. Sam anlaisiin vaikeuksiin ja tässä k o hden kai h eik k o o n aap isen tu n te m u k se e n oli k o m p a s tu n u t se k in v e ik k o, jo k a k e rra n pyysi m in u lta v a la is tu s ta siih en, m itä m a h ta n e v a t m e rk itä M etsänh artau d essa nuo viim eiset san at: h e p o v in h e h k u v in. N y a n seera u s eli v iv ah d u k silla v ä rittä m in e n o n ilk e ä m ie lin en k e k s in tö m a h ta v a n m ie s k u o ro la u lu n m asen tam ise k si. M iksi ei sa isi lau la a ä ä n ellisesti yhtä tasaisesti? Sam alla vaivallah an tai h e lp p o u d e lla k u in v o im a p e rä isesti v a a h d o ta a n : V a a h to p ä ä t s a ta la u ta a ly ö tai h u ik ea sti h u u d e ta a n e lä k ö ö tä m etsä lle ja rie m u n v u o lle, voidaan hihkaista m yös vaikkapa s a n a t s ie ltä tu o n m in iän m am m allein tai luikata kedolla s u u te le e, n im ittä in p e rh o n en k u k k a a, la s k e m a tta, k u ten n y a n seera u s v a a tii v iim e istä t a v u a f:stä pp:h en. K un ei niin k ovin ta rk a s ti p id e tä k iin n i k a i k ista s ä v elv iv ah d u k sista, n iin v o iv atp a k u u n te lija t tai m u u te n v a in tö llö ttä jä t sp o n ta a n ise n a a rv o s te lu n a a n to d e ta, e ttä k a t- so p p as k u n lau la v a t a ik a lailla tai voi p in n am ies lau la ja in k a n ssa y h te ise e n iloon y h ty e n k a n n u s ta a k u o ro a a n h o k em alla: h y v in m än n ö ö, h y v in m ä n n ö ö h u o le tto m a n a siitä, m ite n m ä n nöö, k u n h a n v ain k o v a sti m ä n nöö. Y leisö tu sk in u sk o isi silm iään, jo s ju h la v a ssa k o n s e rtis s a kuorolaulajain ilm eissä alkaisi näk y ä k e v e n tä v iä p iirte itä, h y m y n v ä re itä ta i ed es lau h k e a ta n a a m aa, m istä ä n v e ik e ily istä toki p u h u m a tta k a a n. Jo s jo k u la u la jis ta ja v a in jos jo k u h e istä in n o stu isi ta i e re h ty isi sa n o je n sisällön e d e lly ttä m ä ä n ilm ehikk ä ä m p ä ä n e sity k seen, h e rä ttä is i se ain a k in k a h d e n la ista h u o m io ta ja le im a tta isiin tu rh a k s i ta voitteluksi. K uorot ovatkin tässä s u h te e s s a liik u tta v a n y k s i tuum aisia ja joukkuekuri n äy t tää olevan kiitettävä. Ä lkääm m e siis e d e lle en k ä ä n riistä k ö arvostelijalta iloa esim. seuraav an la isen la u su n n o n a n ta m i seen: M oni se ik k a jäi ju h lailm een ohella frakkipaidan kan g ista v iin säv y ih in. H au sk o ja lau lu ja ei sa a la u la a h a u d a n v a- k a v a sti (O te e rä ä s tä arv o ste -

lu s ta p a ri v u o tta ta k a p e rin ). M u tta v a a ra p iilee to isa a lla k in. E rä s a rv o s te lu v a n h a a n a ik a a n la u s u i n ä in k in : N a u ra k a a n y t, veljet, veikot (tässä tark o iteta a n e rä s tä s o v itu s ta F re d m an in e p is to la s ta N :o 27) ei s o in tu n u t k a ik in p a ik o in a iv a n h y v in sen vuoksi, etteiv ät laulajat itse voin eet olla n au ram atta, joka kuitenkin silloin olisi v älttäm ätö n tä, k u n ta h to o s a a d a k u u lija t n a u ra m a a n. E n h ä n to k i ro h k e- n e v ä ittä ä, k u n en ole n ä h n y t, e ttä m ie s k u o ro la u la ja t o lisiv a t n ä in h e rk k iä ilm eily issä, jo tta jo p a a rv o s te lija lla k in o n a ih e tta s iitä v a ro itta a. M u tta k u n tä s s ä n y t o n n ä k y v is s ä se k ä s u o ta e t t ä v e te lä ä, n iin lie n e e k u o ro je n p arasta kaiken v aralta ja varsin k in h u m o re sk ie n v u o k si p a n s s a ro itu a se k ä k o v a n p aid an e ttä k o v a n n a a m a n tu rv iin. Ka ts e lle s s a n i e rä s tä lau lav an k u o ro n k u v a a h a v a its in siin ä seuraavia piirteitä : Suu esittäy ty y se lv ä s ti n e liö n m u o to ise n a, k u te n m u ista n a ik a n a a n n äh n ee ni k u u lu is a lla ita lia la is e lla b a s so lla G irald o n illa h ä n e n p auhate s s a a n m a h ta v a sti S c a rp ia a T o sc a ssa, ta i v a ik k a p a Jo ri M a lm ste n illa tele v isio ssa. E siin ty y m y ö s su u s iro sti p y ö reän avoim ena, m istä on kuulevin a a n e n tis e n te n o riso listin s o in tu v a n ä ä n e n v a lk o is te n h a m p a itte n v ä lis tä. N ä h d ä ä n m yös suu sievästi suppilona kuin A u ra n k u k k a e ik ä p u u tu su u n n ik k a a n k a a n m u o to ista h u u lte n asen to a m ainitun M aikin suositte le m a a n ta p a a n jn e. jne. O n p äitä kenossa ja kallellansa jok a s u u n ta a n ja k a ik k i o v a t s a m a a ä ä n tiö tä te k e m ä ssä, m itä lie, se ei k u v a s sa k u u lu. M u t ta p ä ä te lle n e te n k in s iitä s e ik a s ta, e ttä e rä illä o n h y m y h u u lilla a n ja v e itik k a silm ä k u lm a ssa, m ie listä on k a u k a n a tä rk ä ty n p aidan tu n tu. M u tta äläh än k e h a ise. A sia lie n e e k o rja u tu n u t s itte n k u in tä m ä n k in h a rjo itu k sen tulos oli viety ko n serttilavalle. S a llitta n e e m in u n jä ttä ä s a n o m a tta, o lin k o m in ä its e m u k a n a tu o s s a k u v a ssa. M ainitsin K lem etin paradoksa a lise n s a n o n n a n S uu kiinni laulaessa. Tällä tietysti tark o i te ttiin v a in e rä s tä p e ria a te tta, sillä k o k o n a a n su u k iin n ih än la u le ta a n v ain n u o m y k ä t ä m m ät ja peet ja nekin käväisem ällä. M u tta v ä lis tä o n o ik ein n u o tte ih in m e rk itty co n b o cca c h iu s a, jo llo in ä ä n n e llä ä n su l je tu in h u u lin eli k u o ro la isitta in sa n o ttu n a b ru m m a te n. M u tta u sk o k o o n k u k a ta h to o, e ttä suu sillo in p y sy y kiin n i. Ei v ä in kään, siinä pihistetään. K uulostaahan hyräilykin toki som em m alta, k u n ed es jo n k in m o in en ra k o s a a d a a n v a ik k a p a sa la a p id ety k si av o in n a eik ä ä ä n tä p a k o te ta h a rh a ile m a a n h a m p a itte n so k k elo issa. Y h d ellä on a u k k o sie v ä sti sijo ite ttu n a n ä e n n ä ise sti y h tee n p u s e rre ttu - jen h u u lte n k esk iv ä lin vaiheilla, to ise lla o n siin ä k o h d en to rv e n m u o d o stu m a, jo sta s itte n läh te e ulo s ä ä n e n v ä rin ä h u ilu sta fa gottiin asti. M uodostam alla jälleen rao n su u p ie le en sä, k u m m alle p u o lelle tah a n sa, voi brum m aajakin tu n tea tyydytystä o m an ä ä n e n sä ih a n u u d e sta k u u n te le m a lla s itä p arin sen tin p ä ä stä. S isään h e n g ity s s u o rite ta a n tä s s ä k in tap a u k s e s sa edelläse lo ste tu lla ta v a lla reilu sti h a u k k a am a lla, sillä jo s tu rv a u d u tta isiin p e lk ä s tä ä n sieraim iin, ei k o k o to im itu s k u u lu isi m in n e k ä än ja s a a tta is i n ä y ttä ä s iltä kuin laulaja ei olisi koko to u h u ssa m u k a n a lain k a a n. S y rjäsilm äy s n a a p u re ih in o so itta a, että kukin todella nauttii ty y listä ä n. e d ellä o n te h ty p o im in to ja hyvistä ohjeista m ieskuorolaulussa k äy tettäv istä esityskeinoista, m utta epäilen, että m i n u n on k ä s ite tty p istä n e e n ne sam o in k u in e rä ä t m u u tk in se i k a t v a lm iik si y lö sa la isin. Y ksi o h je on v ielä to d ella p a n e m a tta päälaelleen ja se on täm ä: Enn e n k u in a s e tu t k u u lija k u n ta si e te e n ju lista m a a n ta ite e n p y h ä ä e v a n k eliu m ia, m u ista ru k o illa ja ajatella : K aikkivaltias, luo m i nuun pyhä henkesi, jo tta lauluni kaikuisi totisena ja v ak u u ttav a n a. T ä m ä o n tie ty sti kovin k a u n isti ja jalo a se k ä so p in ee k aik ille, v a ik k a p a k u o ro la u lajillekin, m utta syy, m iksi m inä K A R L O S K A R M A L M Suom en kuurojen opetuksen perustaja ja e n sim m ä in e n o p etta ja 12. 2. 1826 8. 6. 1863. Täysin kuuromykkä M alm perusti jo v. 1846 ko tiin sa P orvooseen e n sim m ä in e n kuurojenkoulun. H än m u u tti T urkuun, jo ssa to im i aluksi ainoana o p etta ja n a en sim m ä isessä valtion tukeen n o ja u tu va ssa ko u lussa, joka 20. 1. 1860 aloitti toim intansa A g rico la n ka tu l:s s ä. H änen toim iaikansa k e sti n. 3V2 vuotta ku o le m a a n saakka. K uurojen Y stä vä in liitto jä rje sti ku o lin p ä ivä n ä 8. 6. 100-vu o tism u isto ju h la n Turun K uurojentalossa ja su o ritti kunniakäynnin Karl Oskar M almin haudalla T urun vanhalla hauta u s m aalla. tälle o h jeelle su o n m a in itu n la i sen k e ik a u sa sen n o n on se, e ttä m in ä k o u lu p o ik a n a olin e rä ä n tu n n e tu n la u la ja tta re n k o n s e r tissa eikä m ikään viitannut siihen, e ttä p y h ä ä h e n k e ä olisi a v u k si p y y d e tty ta i e ttä ru k o u s olisi tu llu t k u u llu k si. L a u la ja ta r n im ittä in o so itti p ip p u rin m o ista ty y ty m ä ttö m y y ttä s ä e s tä jä ä n s ä k o h taa n ja ajoi h ä n e t pois fly y g elin ä ä re s tä se k ä säesti itse lo p p u o san k o n s e rttia. K uorola u la ja t lie n e v ä t k u ite n k in tä l la is e sta u lk o k u lla isu u d e sta v a p a a t, n iin e ttä o h je tä llä k o h d alla s a an e e jä ä d ä ja tk u v a s ti olem aan ylösalaisin. M iesk u o ro la u lu ja tk u u e d elleen vaihtele v in m e n e sty k sin ä ä n e n m u o d o s tu k s e s s a a n ta i s iitä h u o lim a tta se k ä e n tisin m en etelm in niin h y v in su u n m u o to ih in kuin m uihinkin esityskeinoihin nähden. S a k a ri Lehtonen EINO LAITAKARI: LÄNSISUOMALAISISTA SOTILASPERINTEISTÄ 16 p ä iv ä n ä h e lm ik u u ta v u o n n a 1626 k u n in g as K u sta a II A ad o lf alle k irjo itti sen k ä sk y k irje e n, m illä m m. m ä ä rä ttiin ne jalkaväkirykm entit, jotka 1600-luvun p e ru s te tta v ik s i loppuvuosikym m eniltä lähtien kantoivat nim iä K uninkaallinen Porin R ykm entti ja K uninkaallinen Turun Rykm entti. Perustam iskäskyssään kuningas oli edellyttänyt Porin R ykm entin k o o tta v a k si y k sin o m aan S a tak u n n a n a lu e e lta ja s a ta k u n ta la is e t m u o d o stiv a tk in a in a p ääo san täm ä n jo u k k o -o sasto n m ie h istö stä, m u tta vv. 1626 1694 ja vv. 1791 1810 p alveli h e id ä n rin n a lla a n huom attava m äärä eräiden Varsinais-Suom en pitäjien m iehiä. K autta aik o jen oli Porin R y k m en tin p ä ä lly stö ssä ja a lip ä ä lly stö ssä v a rsin paljon varsinais-suom alaisia. Turun R ykm entti sai alun alkaen m iehistö n sä V arsin ais-s u o m en a lu e e lta ja tällaise n a pysyi tilanne koko joukko-osaston olem assaolon ajan vähäisiä poikkeuksia lukuunottam atta. L ähes 200-v u o tisen o lem assaolo n sa aik an a o sa llistu iv a t n äm ä L änsi-s uom en jalk av äen joukko-osastot m iltei kaikkiin Ruotsi Suom en k ä y m iin so tiin k u n n o sta u tu e n m onissa a n k a ris sa taiste lu issa sek ä k o tim a an k a m a ra a puolustaessaan että ulkom aiden sotakentillä. L e h teilk ääm m e ly h y esti n äid en joukkoosastojen sotahistoriaam m e piirtäm iä kuvia. P u o lan so d a ssa vuosin a 1626 1629 oli turkulais- ja p o rila iso sa sto ja m u k an a W eikselin v a rre lla M ew en lu o n a sek ä B ranitza-joella. T h o rn in (puol. T orun) lin n o itu k sen v a lta u s y rity k s e s s ä k u n n o sta u tu i A rvid W itten b erg in porilaiskom ppania. 30 -vuotisen sodan huom atuim piin luettav a ssa L eipzigin tais te lu s sa v. 1642 Porin R y k m entin kenttäpataljoonaa (400 m iestä) näyttää kuuluneen siihen iskuryhm ään, joka hyökk ä y k sellään k e isa rilliste n v a sen ta siv u staa v a s ta a n v a ik u tti ra tk a ise v a sti lo istav an voito n s a a v u ttam ise e n. M yös v. 1645 k ä y ty y n Jank a u n eli T aborin taiste lu u n, jo k a av asi R uotsi- Suom en aseilla tien W ienin porteille, osallistu i o sasto Porin R y k m e n tistä 1. taistelu p o r- ta a n äärim m ä ise llä o ik ealla siivellä. N iinhyvin Turun kuin Porin Rykm entinkin pääosa oli sijo ite ttu n a so ta to im ie n tu k ia lu ee n v a ru sk u n ta - jo ukoiksi. Kaarle X K ustaan sotien aikana puolustiv a t tu rk u la is e t ja p o rila ise t Itä m ere n m a id e n k au p u n k ilin n o itu k sia ; e rä s P o rin R y k m e n tin p a ta ljo o n a p u o lu sti R iik aa v. 1656. Itä -P re u ssin re tk e llä vv. 1678 1679 oli m u k an a sek ä T u ru n R y k m e n tistä m u o d o ste ttu turkulaisprikaati (400 m iestä ) että Porin Rykm e n tistä k o k o o n p a n tu p o rila isp rik a a ti (400 m iestä). Tällä retkellä Teltzen luona K uurinm aalla syntyneessä taistelussa porilaisprikaati m u rsi v ah v an p u o lala ise n ra tsu v ä k ijo u k o n hurjan rynnäkön varm alla ja tehokkaalla tu lellaan, n äin o so itta e n h u o m a tta v a a a seid e n k ä s itte ly ta ito a ja jä rk k y m ä tö n tä tu lik u ria. S u u re ssa P o h jan so d a ssa oli tu rk u la is ia ja po rila isia m u k an a m m. N arv an, G e m a u e rth o f in, L esn an ja P u lta v a n ta iste lu issa. N ev ajo en ylim enossa (30. 8. 1708) m uodostivat tu rk u laise t ja p o rila ise t a rm e ija n e tu o s a s to n, jo k a m u k an a k u lje te tu illa p o n tto o n e illa y litti joen ja v a lta si v a sta ran n a n. Lesnan taistelussa (29. 9. 1708) Porin R ykm en tin rip eä, te rä a se in su o ritta m a v a s ta isk u e h k äisi L e w e n h a u p tin a rm e ija n tu h o n. D e sn a -v irra n v ä k iv a lta is e s s a y lity k se s s ä (2. 11. 1708) oli P o rin R y k m e n tti e tu jo u k o n e tu o s a s to n a sa ad e n k u n in k a a n sa silm ien a lla o so itta a k u n to aan. Iso n k y rö n ta is te lu s sa (19. 2. 1714) seisoi-

v a t m o le m m a t L än si-s u o m e n ja lk a v ä e n jo u k k o -o sa s to t S u o m e n a rm e ija n ta iste lu m u o d o s- te lm a n ä ä rim m ä is illä siiv illä; v a sem m alla P o rin R y k m e n tti ja o ik e a lla T u ru n R y k m e n tti. V a s e m p a a n siip e e n k o h d istu i y liv o im a iste n v ih o llis jo u k k o je n ra s k a in p ain e. P o rila iste n, tu rk u la is te n ja m u id e n S u o m e n m ie s te n tä s s ä P o h jo la n T h e rm o p y le e s s ä o s o itta m a u sk o llisu u s k u o le m a a n a s ti k u u lu u jä rk y ttä v im p iin h e n k ilö k o h ta is e n u rh o o llisu u d e n n ä y tö k siin m a a m m e s o ta h is to ria s s a. K u s ta a III s o d a ss a 1788 1790 liitty iv ä t p o rila is te n v o ito n s e p p e le e s e e n n im e t P o rrassalm i ja Parkum äki. Vuosien 1808 1809 Suom en sodassa Pyh ä jo e lla (16. 4. 1808) o s o itti T u ru n P rik a a ti (1. P rik a a ti) k u n to a a n m e n e ttä e n m m. u rh ea n ja p id e ty n T u ru n R y k m e n tin k o m e n ta ja n e v e rsti H erm an Flem ingin kuolettavasti haavoittun een a. S iik a jo e lla (18. 4. 1808) p o rila isten sitk e ä v iiv y ty s ta is te lu te k i m ah d o llise k si v o ito lliseen v a s ta h y ö k k ä y k s e e n ry h ty m ise n, jo ssa T u ru n R y k m e n tin m ie h e t p u o le s ta a n k u n n o s ta u tu i vat, m urtau tu en ensim m äisinä vihollisen kesk u s ta a n. L a p u a lla (14. 7. 1808) ra tk a is i ta is te lu n v o i to k s i P o rin P rik a a tin h u rja ry n n ä k k ö Isoonk y lä ä n. K a u h a jo ella (10. 8. 1808) p o rila ise t, von D öbelnin taitav asti johtam ina, saivat kauniin voiton kenraali Sepelevin johtam asta u rh easta v ih o llise sta. R uonan ja Salm en kovissa ratk aisu taisteluissa syksyllä 1808 kunnostautui Turun R ykm e n tti o s o itta e n ro h k e u tta ja ta is te lu k u n to a, jo n k a v e rro ille v ain h a rv a t tä m ä n so d a n s a a v u tu k s e t k o h o a v a t. J a vihdoin: J u u tta a lla a v a siv a t p o rila iste n p istim e t p e rä ä n ty m is tie n S u o m en p ä ä a rm e ija n joukoille. M ikä o n o llu t se v o im a, jo k a on v ie n y t n äm ä L änsi-s u o m en k u n in k a a llis e t jo u k k o -o sa sto t n iid en s o tila a llisesti m erk ittä v iin s a a v u tu k siin? O n ilm e istä, e ttä S a ta k u n n a n ja V arsin ais-s u o m en m ie h istä k o o s tu n u t jo u k k o - o sa sto je n s o tila sa in e s on o llu t m itä p arh ain. Y h tä selv ää on, e ttä ry k m e n ttie n k o m en ta ja t, u p s e e rit ja a liu p se e rit o v a t o lleet te h tä v ä n sä tasalla. K u n in k aallisen P o rin R y k m e n ttiin n äh d en on jälkipolville jäänyt selvim m ät todisteet jalo sta jo u k k o -o sa sto ssa v a llin n e e sta so tu rih en - gestä. Vuosien 1808 1809 sodassa Porin R ykm en tin k o m p p an ia n p ä ällik k ö n ä to im in u t k a p teeni K aarle A ad o lf B rakel k irjo itta a m u istiin p a n o issa an : E p äilen e tte i y h d e ssä k ä ä n m a a k u n ta ry k m e n tis sä ta id e ttu so tila a llisia h a rjo itu k sia p arem m in, eik ä p a lv e lu sk u ri o llu t tin k im ä ttö m ä m p i k uin P o rin R y k m e n tis sä ja hän jatkaa: Rykm entin henki oli kuitenkin sen todellinen ansio ; enim m in pelättiin to- karoliini, kustavi K uvassamme esiintyy neljän aikakauden porilainen. Vasemmalta lukien hakkapeliitta, lainen ja Suom en sodan porilainen. TURKU-SEURAN RETKEILYT SUOSITTUJA T u rk u -se u ra n retk eily jao s- to n n im issä jä rje s te tty ih in perjan ta i-v a e llu k siin tä n ä k ev ään ä o sa llis tu iv a t tu rk u la is e t ru n saslu k u isasti. E sittelijö in ä to im iv at a s ia n tu n tija t sa iv a t ilokseen h a v a ita, e ttä h e itä k iito llisin a ja k iin n o stu n e in a k u u n n eltiin. E n sim m äisenä iltana 26. 4. tu tu s tu ttiin A u rajo en itä p u o len m uistom erkkeihin. Uuden kunniajäsenem m e W äinö A altosen luom u k sista k e rto i taiteilija O sm o Laine A lek sis K iven, Paavo N u rm en ja T u ru n lilja-p atsailla ja fil.m aist. T oivo T. Rinne selosti tuom iokirkon läheisyyd e ssä olev ia, k e s k itty e n e rity i sesti vanhim pain m u isto p atsasten H. G. P o rth a n in ja P ie ta ri B rahen ta rk a s te lu u n. Pari viikkoa m yöhem m in kuljetti jo u k k o a fil.m aist. E rik B e r g h esite lle n jo en län tise n puolen v e isto k sia. T aid em u seo n ed u sta lla olevien E km an- ja W e sterh o lm -h erm ien (W äinö A alto sen en sim m ä iste n T urunv e isto ste n ) ja Ju ssi M änty sen J o u ts e n te n lu o ta s iirry ttiin Puolalan k an sak o u lu n sein äm älle sijoitetun Jussi V ikaisen Sisällä ja u lk o n a reliefiry h m än kautta W äinö A altosen Y stäv y y s-p a tsaalle K o n se rttita lo n edustalle ja Viljo M äkisen m o d e rn in P oika läh teellä-lu o m u k - sen ääre lle s e u ra k u n ta ta lo n luo. K un oli h e tk in e n v iiv ä h d e tty E rik Ju lin in m u isto m erk illä E erik in k ad u n v a rre lla ja k irja s to ta lo n su ih k u k aiv o n luona, p ä ä te ttiin e sitte ly M artin sillan korvalla, jossa tu tu stu ttiin Raimo U tria ise n T a lv im e re n k u lu n m u isto m e rk k iin. M olem p in a ilto in a e s itte lijä t v iitta s iv a t m yös niih in k u v a n v e isto k siin, jo ih in a s ti ei k ie rro s ta u lo te ttu. V ä lip e rja n ta in a te h tiin m atk a v a n h alle h a u ta u sm a a lle, jo ssa reh to ri A a rre H e l a n d e r e sitelm öi h a u ta u s m a a n h isto ria s ta ja k e rto ili m o n ista h en k ilö istä, jo tk a o v a t s a a n e e t lep o sija n sa tä llä v a n h im m alla o salla. N eljäs ja viim einen kohde oli 17. 5. T u ru n k irja sto ta lo, jo k a k a u p u n g in k irja sto la ito k se n viim e ta lv e n a v ie te tty je n 100-v u o tisju h lien v u o k si o n s a a n u t s is ä o s ilta a n onnistuneen saneerauksen. E sittely n su o ritti k irja sto n h o ita ja fil.m aist. M a rja tta H e is k a n e n ja liitty i tä m ä v iim e ilta k in m u isto m e rk k ite e m a a n s ik ä li, e ttä k irja sto ta lo n lah jo itta ja n F red ric von R e ttig in p iirte e t sam alla nähtiin vaskeen valettu n a k irja sto n s u u re s s a salissa. v e rie n a rv o ste lu a ja h eid än h y v äk sy m isen sä oli tä rk e ä m p i k u in k e n e n k ää n m uun. T äm ä s a a tto i jo sk u s jo h ta a u h k a ro h k e u te en, m u tta ei k o sk a a n a lh aisiin tek o ih in. Kun itsenäisen Suom en arm eijan ensi järje s te ly v. 1919 sa a tiin p ä ätö k seen, lankesi lu o n n o sta a n, e ttä sata k u n tala is-v a rsin aissu o - m alain en a sev e lv o llisu u sry k m e n tti sai esiisie n sä jo u k k o -o sa sto n nim en. K unin k aallisen P o rin R y k m e n tin lipun k a lta in e n oli se lippu, jo n k a R y k m e n tti S a tak u n n a n n a iste n lah jan a sai v a s ta a n o tta a v. 1919, lipun to isella puolella oli k irja iltu S a tak u n n a n, to iselle V arsinais-suom en vaakuna; vuosijuhlapäiväksi vak iin n u te ttiin K u n in k aallisen Porin R y k m en tin perustam iskäskyn päivä. T äm ä P o rin R y k m entti toim i ja v aik u tti viim e so tiem m e sy tty m ise e n a sti siis yli 20 vuotta. Koko olem assaolonsa ajan oli rykm entti arm eijan eturivin joukko-osasto ; erik o ise sti se k u n n o sta u tu i am p u m ataid o llaan v o itta e n 7 k e rta a n.k. P aro lan kilven, joukkoosastojen välisen am pum akiertopalkinnon. Porin R y k m e n tin k u n to o n v a ik u ttiv a t h u o m atta v a lla ta v a lla sen k o m en ta jin a a n sio k k a a sti to im in e e t H ugo V ik to r Ö sterm an (sittem m in sotaväen päällikkö ja kenraalikuntam m e ensim m äisiä), Jo h a n V ik to r A raju u ri (sittem m in k e n ra a lim a ju ri) ja W äin ö P olttila. P o rin R y k m en tin m u o d o stam a suojajoukkopataljoona Porin pataljoonaksi sitä ku t s u ttiin o sa llistu i m aju ri L auri R u o tsalo n jo h ta m an a talv iso ta a n ; p e rä ä n a n ta m a tto m a sti ja s itk e ä sti ta iste lle n se n o u d a tti k u n n iak k a ita p o rila isp e rin te itä a n ta e n kovia isk u ja vih o lliselle M u o laanjärv en ra n n a lla. T alin N ä ä tä lä n lin jalla ja V ilajoella. T u h a n n e t ry k m e n tin k a s v a tit, u p se erit, a liu p s e e rit ja so ta m ie h e t o ttiv a t o sa a viim e so tiim m e to te lle n m aan lak ien ja sy d äm en k ä sk y jä. S a d a t e n tis e t p o rila is e t u h ra s iv a t tä llö in h e n k e n sä m aan v a p a u d e n sä ily ttä m isek si. K u o le tta v a sti h a a v o ittu i m yös P o rin R y k m e n tin v iim ein en k o m e n ta ja e v e rsti W äin ö P o lttila. M o n et e n tis e t p o rila isu p se e rit k o h o siv a t so tie n a ik a n a h u o m attav iin a sem iin ja to im i v at puolustustaistelussam m e hyvinkin vastu u n ala isilla p aikoilla. E rik o isen h u o m a tta v a o n o llu t m y ö s P o rin Rykm entin kanta -aliupseerien panos niin talvi- k u in.ja tk o so d a ssa k in. U se a t ry k m e n tin e n tis e t k a n ta -a liu p s e e rit s a a v u ttiv a t k a p te e n in a rv o n ja to im iv a t m e n e sty k se llä k o m p p a n ia n p ä ä llik k ö in ä k o v issa ta iste lu issa. K un viim e sotiem m e jälkeen puolustuslaito k se ssam m e jällee n v o itiin p a la ta jo u k k o - o sa sto je n v an h o ih in h isto ria llisiin n im ity k siin, tu li sillo in en 3. P rik a a ti m ie h istö ltä ä n sata k u n ta la is-v a rsin a issu o m a la in e n 1. p ä iv ä s tä ta m m ik u u ta v. 1957 k a n ta m a a n n im e ä P o rin P rik a a ti. Sen lip p u p o h ja u tu u v a n h o je n p o rila islip p u jen m alleih in, sen k u n n ia m a rs s in a on vuosien 1919 1939 Porin R ykm entin kunn iam a rssi ja v a a litta v a n a a n on sillä e d e ltä jä - ry k m e n ttin s ä k u n n ia k k a a t p e rin te e t, jo tk a halk i v u o sisato je n o v a t eri p o rila isp o lv ia e lä h dyttäneet ja joita seuraten ne ovat saav u ttaneet kotim aakuntien ja koko Suom en arvonann o n ty ö ssä ä n ja ta is te lu is s a a n m aan o n n e n ja v a p a u d en h y v äksi.