PAULI NISULAN SOITTOHISTORIA

PAULI NISULAN SOITTOHISTORIA

Muistojen tango Soitto on isänperintönä saatu ja Pihilajan soittokunnassa jalostettu. Elettiin vuotta 1945 tai 1946, kun noin 12-vuotiaana pyrin soittokuntaan. Menin kerran soittokunnan baritonitorven soittajalta Benjamin Raatikaiselta kysymään, että onko sulla yhtään torvia. Ei ollut siihen paikkaan, mutta sanoi, että hän hommaa kyllä äkkiä. Eikä aikaakaan kun naapurista, aidan takaa huudeltiin, että nyt olisi torvi, tule käymään. Tein työtä käskettyä ja menin Pentin luona käymään. Hän pyysi istumaan penkille ja sanoi, että laula jotakin. Niinpä lauloin Iske, iske, iske seinään vuoren, iske, iske, mielin reippahin. Sen lauloin, kun sen juuri sillä hetkellä muistin. Pentti oli ilmeisesti tyytyväinen esitykseeni, koska sanoi, että: Kyllä me aletaan sun kans harjoitteleminen ja antoi minulle kornetin. Harjoituksia pidettiin sen jälkeen hänen luonaan joka toinen ilta. Benjamin sanoi, että sitten kun ollaan trumpettikoulun viimeisellä sivulla, saat soittaa sen Fridille, joka oli soittokunnan kapellimestari. Näin tehtiin ja Fridin kuunneltua esitykseni loppuun, osoitti tyhjää tuolia ja sanoi että siinä on sinulle paikka, Apin (Arvi Isoaho) vieressä. Sain soittokunnalta haitarin ja soitimme Brandtin Pojun kanssa kahdella haitarilla Pihilajan talolla tansseissa. Soittokunta sai maksun haitarista ja minä sen soittamisesta. Eli tämä haitaritienesti näkyi soittokunnan kirjanpidossa siten, että minä olen maksanut heille haitarivuokraa. Se oli ensimmäinen kerta, kun soitin tansseissa. Soitimme Pihilajan talolla ns. prosenttipalkalla. Se tarkoitti sitä, että soittajat saivat normaalin keikkataksan jos yleisömäärä oli sata henkeä. Kun se ylitti sadan hengen, saatiin tuolta ylimenevältä osuudelta joku prosenttiosuus. Sama prosenttipalkka toteutui myös toisinpäin. Sen takia ei tansseja kuitenkaan peruttu että väkimäärä jäi alhaiseksi. Ne vietiin aina läpi. Orkestereita ja kokoonpanoja on ollut vuosien varrella niin monta, ettei niitä kaikkia millään muista. Orkesterien nimetkin ravisteltiin kiireellä hihasta ilmoituksia varten. Esimerkkinä voisi mainita Nisulan Tangoyhtyeen. Sillä nimellä esiinnyttiin usein, mutta kokoonpanoja ei voi muistaa koska ne saattoivat vaihtua joka kerta. 1940-luvun lopulla soitin suuressa tanssiorkesterissa nimeltä Sonora. Soitin orkesterissa siihen asti kunnes lähdin armeijaan SONORA 40-luvun lopulla. Tauno Tikkakoski trumpetti, Arvi Isoaho trumpetti, Kaarlo Isoaho pasuuna, Veikko Tikkakoski rummut, Olavi Hurskainen kontrabasso, Heimo Anttiroiko alttosaksofoni, Hannes Ahola piano, Pauli Nisula haitari

Armeijan velvollisuudet suoritin Kokkolan patteristolla. Sen aikaisia muistoja on, kun Ykspihlajan Työväensoittajilla oli konsertti pohjoisessa ja soitin siinä baritonia mm. Aavasaksan asemalla. Satuin silloin olemaan VP:ssä (vapaa palveluksesta) ja esiintymisreissu meinasi peruuntua sen vuoksi. Vääpelimme kielsi ehdottomasti tämän reissun. Kerroin että majuri oli luvannut lomaa aina silloin, kun mennään soittamaan. Koska vääpelin oli kuitenkin saatava viimeinen sana, YTS Aavasaksan asemalla kysyi hän, että etkös sinä ole 8. patterin jalkapallojoukkueen maalivahti. Minä myönsin. Hän sanoi siihen, että jos pelaat illan ottelussa esikuntaa vastaa, niin saat lähteä. Näin toimittiin. 1950-luvulla tuli soiteltua usein Lehtosen Ollin kanssa, kuten myös Tuohiojan Valton kanssa. Valton kanssa soittohommia tehtiin jo armeija-aikana. Kerran Olli kertoi, että hän tietää yhden kitaristin kaupungilla, joka varmaan lähtisi mukaan soittohommiin. Niin lähdettiin Niemen Svenin juttusille. Svenni lupautui porukkaan ja näin perustettiin Pauli Nisulan Yhtye. Vuosi oli 1955 ja sillä porukalla soiteltiin Hotelli Grandissa lähes 3 vuotta, kunnes lähdin Ruotsiin. Pyysin Grandin silloiselta johtajalta, Bertel Hagströmiltä Pauli Nisulan yhtye Hotelli Grandissa vuonna 1954 Olli Lehtonen saksofoni ja klarinetti, Sven Niemi kitara ja Pauli Nisula hanuri

työtodistuksen ja se on vieläkin tallella. Mainittakoon, että tuo Grandin pesti kesti tarkalleen 2 vuotta 7 kuukautta ja 6 päivää (18.7.1954 24.2.1957) ja silloin soitettiin viitenä iltana viikossa. No todennäköisesti emme olisi jaksaneet tuota putkea loppuun asti, ellei jakson lopulla jaettu keikkoja toisen orkesterin kanssa ja niin soitimme vuoroiltoina sen toisen kanssa. Noin vuoden mittaisen Ruotsin reissun jälkeen perustimme Hautamäen Matin ja Veikon kanssa Song Boys-yhtyeen vuonna 1958, jossa Paajasen Leo oli rummuissa. Heti alkuaikoina yhtyeeseen saatiin vielä Kiviahon Tauno neljänneksi laulajaksi ja voitiin lauluosuudet esittää moniäänisesti. Palolan Elias (oopperalaulaja) teki orkesterille sovitukset. Elias oli minulle tullut tutuksi, kun hänen vanhempansa olivat Pihilajan koululla vahtimestarina. 1960-luvulla liityin joksikin aikaa Alpo Ylitalon yhtyeeseen. Alla olevassa kuvassa yhtyeen jäsenet ovat vasemmalta Pauli Pajula basso ja laulu, Tuomo Tanskanen kitara, Pauli Nisula hanuri, Raimo Tanskanen saksofoni sekä Alpo Ylitalo trumpetti.

1960-luvun lopulla minulla oli vielä PN Kvintetti niminen yhtye. Periaatteessa tai oikeammin oli kyse kvartetista sillä minun lisäkseni siinä soittivat Kaarlo Isoaho, Veikko Tikkakoski ja Hannes Ahola. Satunnaisesti orkesteri oli kvintetti ja silloin viidennen muusikon paikan täytti Tauno Tikkakoski. Vuosien varrella olen johtanut haitarikerhoa pitkään ja toiminut siinä yhteydessä opettajana sekä nuorille että kaikille aloittaville haitarin soittajille. Pauli Nisula (taustalla) ohjaamassa harmonikkakerhon oppilaita Kerhon juhlakonserttiin Snellman salissa, saimme juontajaksi Veikko Ahvenaisen. Soitin hänelle etukäteen, että jos voitaisiin kahdestaan soittaa jotain tuossa konsertissa. Se sopi hänelle ja niillä puheilla mentiin kohti juhlallisuuksia. Menimme kylmiltään konserttiin eli ei Veikko Ahvenainen ja Pauli Nisula Harmonikkakerhon juhlassa 1990-luvun alussa

harjoiteltu yhtään ja näillä eväillä astelemme lavalle. Sovittiin siinä häthätää kappaleeksi Ilta Syväjärvellä ja Veikko sanoo, että hän soittaa toisen ääneen. Sanoin Veikolle, että et sinä voi soittaa toista ääntä, koska minä soitan toista ääntä. Näillä mentiin ja esitys meni hienosti. Raution Seppo otti haitarikerhon vetovastuun, kun minulle tehtiin ohitusleikkaus vuonna 1992. Seinäjoen Tangomarkkinoiden sävellyskilpailuun olen myös ottanut osaa pari kertaa, joista toinen oli lähellä täyspottia. Ei kuitenkaan aivan loppusuoralle päässyt mutta minut palkittiin siitä sävelmästä. Tyttäreni Riitta teki sävelmään sanat ja sen esitti Hannele Valkama. Tangon nimi on Muistojen tango. Levytyksiä tai äänitteitä soitoistani en ole tehnyt muuten kuin omaksi ilokseni mm. Tapio Peltolan kanssa levyn Kahdella hanurilla, jonka teknisestä toteutuksesta vastasi Tommi Peltola. Levyllä on sekä omia että muiden säveltäjien tuotantoa, joista on tehty omat sovitukset. Levyn kappaleet löytyy tästä linkistä