Sukuelon alalla... Ajatuksia seksuaalisuudesta, nuorista ja kristillisistä seksuaalikäsityksistä sekä vinkkejä seksuaalikasvatukseen

Sukuelon alalla... Ajatuksia seksuaalisuudesta, nuorista ja kristillisistä seksuaalikäsityksistä sekä vinkkejä seksuaalikasvatukseen Pia Honka Opinnäytetyö, syksy 2004 Diakonia-ammattikorkeakoulu Lahden yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma Sairaanhoitaja AMK, diakonissa

EI SUOJAA KOO Eeva ja Aatami yhteen soppii huomenna viedään pussauskoppiin huomista odottaa jaksa ei kukaan heti vain sinne -ja kondomi mukaan Tämä on nyt sitä vapauden aikaa vanhat ja nuoret ja lapsoset, naikaa varhain jo tullaan köyrimisikään kondomi käyttöön -pitele ei mikään Nykyään ei tarvi tauteja varoa kutinan tähden haaroja haroa taaskin on ihminen auttanut Luojaa ei hätää, kondomi suojaa Kuka kondomit laittaisi pyssyihin pakoputkiin ja tehtaiden piippuihin joen rantaan aukolle viemärin kuka aineitten orjien ruiskuihin Ei suojaa kondomi sydäntä eikä sammuta se ikävää yhteen sidottuja sieluja toisistaan kun irti revitään Jos olisin fiksu niin keksisin ihan ---- suuren kondomin ohjusten päälle sen rullaisin siihen mahtua voisi ydinvoimalakin Ei suojaa kondomi tunteita jotka kuolee kun ne petetään kun rakkaudeksi himoa kadotessa tosi rakkauden nimitetään Ei kondomi pelasta maailmaa sen Jumalan armo pelastaa se on niin, että laskea kannattaa minkä varaan rakkautta rakentaa Mitali sille joka kondomin keksi maailma muuttui täydelliseksi ei pelkoa isäksi joutumisesta kondomi pelastaa satimesta Ei suojaa kondomi sydäntä eikä sammuta se ikävää yhteen sidottuja sieluja toisistaan kun irti revitään (Sanat, sävel ja sovitus L. Heikkilä)

TIIVISTELMÄ Honka, Pia. Sukuelon alalla... Ajatuksia seksuaalisuudesta, nuorista ja kristillisistä seksuaalikäsityksistä sekä vinkkejä seksuaalikasvatukseen, Lahti 2004, 78 s. 2 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Lahden yksikkö, Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK), diakonissa. Tämän opinnäytetyön tarkoitus on antaa hyvät edellytykset selventää nuorille, mitä kuuluu tasapainoiseen seksuaalisuuteen. Tässä opinnäytetyössä on tutkittu pääasioita kristillisestä seksuaalietiikasta sekä yleisesti seksuaalisuutta ja seksuaalielämää. Opinnäytetyössä käsitellään myös nuoren kehityksen ja nuorten seksuaalivalistuksen pääpiirteitä. Opinnäytetyö on ensisijaisesti suunniteltu rippikoulutyöntekijöille käytettäväksi rippikoulutyön seksuaalivalistustunteja suunniteltaessa. Ihminen on seksuaalinen olento koko elämänsä ajan. Seksuaalisuus ilmenee tunteissa, ajatuksissa ja teoissa, kehon joka osassa. Seksuaalisuuden toteuttaminen edellyttää luottamuksen ja turvallisuuden tunnetta. Seksuaalisuus kuluu Jumalan alkuperäiseen suunnitelmaan ja siten seksuaaliset tarpeet ovat luonnollisia. Seksuaalisuus on Jumalan lahja, siitä tulee kiittää ja iloita. Seksuaalisuudestakin puhuttaessa ongelmien ratkaisu onnistuu parhaiten kysyttäessä toteutuuko suhteessa lähimmäisenrakkaus. Olennaista on, toimiiko suhde rakkauden käskyn periaatteella ja tekevätkö kumppanit hyvää toisilleen. Turvallisuuden ja läheisyyden periaatteitten tulisi toteutua parisuhteessa. Yksityiskohtaisia ohjeita Raamatusta ei löydy. Oikeat ratkaisut perustuvat lähinnä Raamatun oikeaan tulkintaan. Nuorten seksuaalioikeuksiin kuuluu oikeus tietoon ja koulutukseen. Asiallinen ja oikein ajoitettu seksuaalikasvatus vähentää ennenaikaisia ja turvattomia seksikokeiluja. Rippikoulu tavoittaa yli 90 % 15 vuotiaista nuorista. Siksi on tärkeää, että Raamatun käsitykset seksuaalisuudesta tulevat selkeästi esille rippikoulussa. Tämän vuoksi opinnäytteestä on apua rippikoulujen seksuaalikasvatustunteja suunniteltaessa. Erilaisia kasvatusmateriaaleja on kyllä olemassa, mutta ei tämänkaltaista, jossa yhdistyy Raamatun käsitys yleiseen seksuaalikäsitykseen. Tämän tutkimuksen tuloksena on syntynyt materiaalipaketti, jossa annetaan esimerkkejä, miten seksuaalikasvatusta voi toteuttaa muutenkin kuin luennoimalla. Materiaalipaketti löytyy opinnäytetyön loppupuolelta. Asiasanat: seksuaalisuus; Raamattu; nuoret; seksuaalikasvatus; projekti.

ABSTRACT Honka, Pia. When It Comes to Sexuality... Thoughts on sexuality, the young and Christian concepts of sexuality as well as tips on sex education, Lahti 2004, Language: Finnish, 78 pages, 2 appendices. Diaconia Polytechnic, Lahti Unit, Degree Programme in Diaconal Social Welfare, Health Care and Education. The purpose of this thesis is to provide the sex educators with a good ability to clarify the meaning of well balanced sexual life for the young. The thesis studies the main points of Christian sexual ethics and sexuality and sexual life in general. The thesis also discusses the major features of the growth of the young and the sex education aimed at the young. The thesis is primarily intended for confirmation school workers to be used for planning sex education classes. The human being is a sexual being for his or her whole life span. Sexuality is manifested in feelings, thoughts and acts, in every single part of the body. Realizing the sexuality requires a feeling of confidence and safety. Sexuality is a part of God s original plan, and thus sexual needs are completely natural. Sexuality is God s gift, and we must praise it and rejoice over it. When solving sex related problems it is easiest to think, whether there is altruism in the relationship. The fundamental question is, whether the relationship is based on the command to love and if the partners treat each other well. The relationship should be based on fondness and safety. The Bible does not give detailed instructions, so the right solutions are based on correct interpretation. The right to knowledge and education is one of the youth s sexual rights. Correct and correctly timed sexual education reduces the number of premature and unsafe sexual experiments. Over 90% of the 15-year-old people attend the confirmation school. Therefore it is important that the sexual concepts of the Bible are brought forward during the confirmation school. Thus this thesis might be of help when sex education classes for confirmation school are planned. Various kinds of educational material do exist, but nothing like this that combines the Bible with common sexual concepts. The result of this study is a set of compiled material, which gives examples of carrying out sexual education in ways other than plain lecturing. The compiled material can be found in the latter part of the thesis. Keywords: sexuality; Bible; the young; sex education; project

SISÄLTÖ 1 JOHDANTO 7 2 SEKSI, SEKSUAALISUUS, SEKSUAALITERVEYS SEKÄ SEKSUAALIOIKEUDET 2.1 Seksuaalisuus sekä seksuaalisuuden neljä ulottuvuutta 9 2.2 Seksuaaliterveys hyvinvoinnin edistäjänä 13 2.3 Seksuaalioikeudet 16 3 KRISTILLISEN KIRKON SEKSUAALIETIIKKA 3.1 Raamatun ihmis- ja seksuaalikäsitys 17 3.2 Raamatun ohjeet rakkaudesta ja sukupuolielämästä 20 3.2.1 Seksuaalisuus Vanhassa Testamentissa 20 3.2.2 Seksuaalisuus Uudessa Testamentissa 22 3.2.3 Agape, rakkaus ja seksuaalisuus 26 3.2.4 Lutherin ajatuksia seksuaalisuudesta 26 3.3 Avioliitto ja naimattomuus seksuaalisuuden vuorovaikutuksena 27 3.3.1 Kristillinen opetus avioliitosta 27 3.3.2 Kristillinen opetus naimattomuudesta 31 3.3.3 Kannanottoja avoliitosta 33 4 NUORUUDEN SEKSUAALISUUS MUUTTUVASSA YHTEISKUNNASSA 4.1 Nuoruusiän psykososiaalinen kehitys ja seksuaalisuuden haasteet 34 4.2 Nuoruusiän seksuaalisuus ja romanttinen rakkaus 38 4.3 Nuoruusiän ihmissuhde- ja seksuaalikasvatus 42

5 NUOREN SEKSUAALISUUDEN TUKEMINEN SEURAKUNNAN NUORISOTYÖSSÄ JA SUKUPUOLIKASVATUS RIPPIKOULUTYÖSSÄ 46 6 POHDINTA 49 7 MITEN PUHUA NUORILLE SEKSUAALISUUDESTA? - Vinkkejä seksuaalikasvatusmateriaaliin 52 LÄHTEET 69 LIITTEET Liite 1 Kirkkoisien suhtautumisia seksuaalisuuteen 73 Liite 2 Seksologian maailmankongressin antama seksuaalioikeuksien julistus vuodelta 1999. 75

1 JOHDANTO Vanhassa suomalaisessa talonpoikaiskulttuurissa nuoret eivät saaneet seurustella päivänvalossa. Nuoret tapasivat yöaikaan, kesäöisin keinuilla ja joulun seutuvilla järjestetyissä leikki-illoissa, jotka järjestettiin aikuisten valvonnassa. Savolaisten ja karjalaisten tuppijuhlissa poika pisti puukon vyöltään tytön lanteilla riippuvaan tyhjään tuppeen jos tyttö miellytti häntä. Poika tuli myöhemmin tytön kotiin joko hakemaan puukkoaan tai antamaan kihlat. Vanhimpina aikoina avioliiton ratkaisivat ainoastaan taloudelliset seikat. Usein vanhemmat sopivat naimakaupoista. Mies oli kypsä avioliittoon, kun hän pystyi käsivarassa teroittamaan seipään ja nainen silloin, kun hän hallitsi taloustoimet. (Hakokorpi-Jumppanen 1980, 19 21.) Osa moraalista perustuu perinteisiin. Kristillinen sukupuolimoraali ei ole muuttunut 2000 vuoteen. Aiemmin kristillisen moraalin mukaan eläminen toimi siveellisyyden mittarina. (Kontula 1993, 53 54.) Tämä käsitys on nyttemmin hämärtynyt. Raamattu opettaa meille paljonkin seksuaalisuudesta. Kristilliset seksuaalikäsitykset auttavat jokaista kunnioittamaan itseään ja omia päätöksentekotaitojaan. Seksuaalisuus on Jumalan lahja ja luotu rikastuttamaan elämää. Ensimmäinen Jumalan ihmiselle antama käsky liittyy seksuaalisuuteen. Luotuaan ihmiset Jumala sanoi: Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa. (1.Moos.1:28). Kristinuskon historiassa on aika ajoin esitetty väitteitä, joiden mukaan kaikki seksiin vivahtavakin on syntiä. Nyt keskustelua ei enää käydä seksin synnillisyydestä vaan siitä, miten seksuaalisuuden harjoittaminen liittyy inhimilliseen elämään ja minkälaisia ohjeita Raamattu ja kristillinen ajattelu antavat seksuaalisuuden toteuttamiseen. (Kopperi 1994, 39.) Seksuaalisuus on perinteisesti ollut asia, josta on ollut vaikea puhua ja jonka ilmaisemiseen on liittynyt vaistonvaraista häpeää, syyllisyyttä ja suoranaista pelkoa. (Nissinen 1994, 13.) Tältä pohjalta nousee halu etsiä pääasioita kristillisestä seksuaalietiikasta ja Raamatun käsityksestä seksuaalisuudesta. Haluan opinnäytteeseeni koota pääasiat kirkon käsitystä seksuaalisuudesta ja ennen kaikkea löytää Raamatun näkökulmaa seksuaalisuuteen. Tavoitteenani on, että henkilöt, jotka seksuaalisuudesta puhuvat nuorille, saisivat tieto-

8 pohjaa ja materiaalia opinnäytteestäni. Opinnäytteestä jokainen voi löytää itselleen sopivia mielipiteitä seksuaalisuudesta ja suhtautumistapoja siihen. Seksi ja seksuaalisuus ovat koko ajan enemmän pinnalla yleisessä keskustelussa ja omassa elämässä. Haluan tuoda esiin sen, miten meidät on luotu toimimaan Raamatun mukaan. Haluan muistuttaa nykyajan individualistisen käsityksen rinnalla Raamatun seksuaalisuuden arvopohjasta. Pitäydyn projektissa heteroseksuaalisuudessa, koska sitä ei ole tutkittu paljon, homoseksuaalisuudesta puolestaan on. Haluan opinnäytteessäni antaa hyvät edellytykset selventää nuorille ja nuorille aikuisille, mitä kuuluu tasapainoiseen seksuaalisuuteen Raamatun mukaan. On tärkeää, että nuori, joka elää murrosvaiheessa etsien omaa identiteettiään ja omaa suhdetta seksuaalisuuteen, saa riittävästi asiallista taustatietoa valintojensa pohjaksi. Tarkoitus ei ole suojella nuorta pettymyksiltä, vaan antaa mahdollisuus valita oman hyvinvoinnin kannalta paras mahdollinen vaihtoehto silloin, kun se on mahdollista. Riittävän hyvät tiedot ovat nuoren seksuaalisoikeus. (Bildjuschk & Cacciatore 1999, 132.) Opinnäytteessä yhdistetään Raamattu ja seksuaalisuus. Näihin lisätään nuoret ja nuorten seksuaalikäyttäytyminen. Tarkoitus on löytää käytännöllinen tapa käsitellä nämä kaikki yhdessä. Lopputuloksesta voi varmasti olla monta mieltä, vaikka välttämättä täysin oikeaa tapaa yhdistellä näitä asioita ei ole. Raamattu ja seksuaalisuus ovat molemmat asioita, joista ei uskalleta ääneen puhua, ja niiden yhdistäminen yhdeksi asiaksi tai käsitykseksi synnyttää kritiikkiä. Tuotoksella halutaan vastata monen nuoren ja usean aikuisen pohdintaan Raamatun käsityksistä seksuaalisuudesta. Tieto aiheesta on keskeistä sairaanhoitajan ja diakonissan työssä. Aihe on aina ajankohtainen ja ihmisiä puhuttava. Tietopohja on tärkeää oikeanlaisen, järkevän suhtautumisen ja ymmärryksen oppimiseksi ja saavuttamiseksi. Opinnäytetyö tukee ymmärrystä nuorten kehityksestä ja käyttäytymisestä. Raamatun ohjeet rakkaudesta ja seksuaalisuudesta antavat ajattelemisen aihetta sekä nykypäivän yleiseen kulttuuriin että omaan elämään.

9 2 SEKSI, SEKSUAALISUUS, SEKSUAALITERVEYS SEKÄ SEKSUAALIOIKEUDET 2.1 Seksuaalisuus sekä seksuaalisuuden neljä ulottuvuutta Jumala loi seksin, joka toimii parhaiten sitoutuneessa ihmissuhteessa. Jumalan antamat käskyt voivat tuntua rajoittavilta, mutta oikeastaan ne vain helpottavat meitä. Ei tarvitse tuntea syyllisyyttä eikä sen synnyttämää ahdistusta, kun toimii niin kuin Jumala on käskenyt, eli niin kuin on parasta. Epäonnistunut seksisuhde luo suuren ahdistuksen. Seksin henkinen ulottuvuus tulee parhaiten esille siinä ahdistuksessa, jota epäonnistumisen jälkeen koetaan. Seksi sisältää paljon muutakin kuin fyysisen aktin, se on myös henkistä ja hengellistä. (Ayers 1998, 92, 105.) Seksi tarkoittaa alun perin sukupuolisuutta, mutta se on laajentunut tarkoittamaan kaikkia sukupuoliasioita. Näin ymmärrettynä seksi on ilmiö eikä ominaisuus, eli se tarkoittaa ihmisten keskinäistä käyttäytymistä eikä siihen johtavaa viettiä. Yleisen käsityksen mukaan seksin pitäisi olla poissa näkyvistä, joten sen julkiset ilmenemismuodot aiheuttavat yleensä vilkkaan keskustelun. Kuitenkin käsitykset siitä, mitä seksi on, vaihtelevat. (Palo & Palo 1999, 293.) Seksuaalisuutta on määritelty hyvinkin erilaisilla tavoilla. Usein seksuaalisuus on liitetty vahvasti ruumiillisiin sukupuoliominaisuuksiin, sukupuolikäyttäytymiseen ja yhdyntään. On pidetty tärkeänä, että seksuaalisuus erotettaisiin sukupuolivietistä ja sukupuoliaktista ja että kaksi viimeksi mainittua erotettaisiin toisistaan. Seksuaalisuutta ilmennetään puheessa, tunteissa, ajattelussa, arvoissa, normeissa ja epäeroottisessa käytöksessä. Seksuaalisuuteen on myös sisällytetty persoonallisuus, tunnereaktiot, läheisyys, rakkaus ja kumppanuus. (Virtanen 2002, 21.) Seksuaalisuudella tarkoitetaan sekä sukupuolisuutta että sukupuolielämää. Sukupuolielämä johtuu sukupuolisuudesta, sillä biologisesta näkökulmasta katsoen seksuaalisuuden keskeinen ominaisuus on suvun jatkamiseen tähtäävä sukupuolivietti. (Palo & Palo 1999, 290.) Seksi puolestaan tarkoittaa seksuaalisia tekoja toimintaa. Seksiä on

10 kaikki sellainen käyttäytyminen, mistä henkilö saa tyydytystä omille seksuaalisille tunteilleen, toiveilleen ja tarpeilleen. Seksiin kuuluu siis kaikki omista seksuaalisista kuvitelmista seksin toteuttamiseen käytännössä. Se on suurta tunnetta hyvässä ja pahassa, onnea, nautintoa, mielihyvää, täyttyneitä unelmia tai loputonta pettymystä ja särkyneitä unelmia. (Bildjuschkin & Malmberg 2000, 28.) Sosiaali- ja terveysministeriön asettaman sukupuolikasvatustyöryhmän mietinnössä 1979 seksuaalisuus määritellään seuraavasti: Ihminen on sukupuolinen olento syntymästään läpi elämänsä. Seksuaalisuus on hänelle energian lähde kaikissa kehitysvaiheissa. Tätä energiaa muuntelemalla ihminen solmii suhteita toisiin ihmisiin. Seksuaalisuutta voidaan pitää voimana joka vahvistaa ihmisten väliset fyysiset ja psyykkiset siteet ja ylläpitää niitä. (Kasvamaan yhdessä 1984, 18.) Seksuaalisuuden piiriin voidaan katsoa kuuluvan kaikki se mielihyvä mitä ihminen kokee toisaalta oman ruumiinsa eri osien tuntemuksina, toisaalta läheisyydestä ja lämmöstä vuorovaikutuksessa toisiin ihmisiin. Seksuaalivietti on siis kokonaisvaltainen ja se sävyttää koko elämää ja käyttäytymistä. Seksuaalisuuden kieltäminen saattaa johtaa ihmissuhteiden kylmenemiseen ja neuroottisiin häiriöihin. (Kasvamaan yhdessä 1984, 18.) Seksuaalinen kanssakäyminen luo tiiviin ja lujan siteen kahden ihmisen välille. Se on syvintä mahdollisinta yhteyttä kahden ihmisen välillä. Siinä on kaikkein lähimpänä toista ja siinä annetaan kaikki. Nautinnon lisäksi tarkoituksena on myös lisääntyminen. (Nummela 1993, 15.) Seksuaalisuus vaikuttaa ihmisen kykyyn rakastaa, välittää tunteita ja luoda ihmissuhteita. Se vaikuttaa ihmisen luovuuteen ja rikastuttaa elämää. (Virtanen 2002, 14.) Seksuaalikäyttäytyminen käsittää ajattelun, tunteet, fantasiat, arvon, moraalin ja valinnat seksuaalisuutta ilmentävän toiminnan tasolla. Se sisältää myös kumppanin valinnan sekä sukupuolisen aktiivisuuden toisen ihmisen kanssa. Yksilön sukupuolikäyttäytyminen on yleisen suhtautumisen tavoin yhteydessä kulttuuriin, aikakauteen, uskontoon, lainsäädäntöön, arvoihin, normeihin, yleiseen mielipiteeseen ja vallitsevaan käytäntöön. Esimerkiksi ihmisillä on erittäin vaihtelevia käsityksiä esiaviollisesta sukupuolielämäs-

11 tä, itsetyydytyksestä, suuseksistä, ehkäisystä, abortista ja samaa sukupuolta olevien seksuaalikäyttäytymisestä. (Virtanen 2002, 58.) Seksuaalisuus on erittäin monipuolinen ja monitahoinen käsite, jota on hankala selittää. Siihen liitetään usein vain positiivisia asioita, kuten turvallisuus ja läheisyys. Tämä vahvistaa ihmisten seksuaaliviettiä. Seksuaalisuuden selittämättömyyden vuoksi siinä on myös paljon pimeitä ja huonoja puolia. Epävarmuus syntyy seksuaalisuuden merkityksettömyydestä ja kontrolloimattomuudesta. Seksuaalisuus sisältää paljon vaihtoehtoja. Siksi pitää luottaa itseensä, omaan kykyyn toimia ja partneriin. (Virtanen 2002, 22.) Eräs uusimmista seksuaalisuutta avaavista selityksistä ja sen mitä uskomattomimmista ajattelutavoista herättää meidät nykytodellisuuteen: seksuaalisuus ei ole enää vietinomainen, tyydytystä hakeva tarve. Seksuaalisuuden uusin ilmentymä on jatkuva jännityksen, kiihottumisen ja voimakkaiden tuntemusten etsintä. Halun tärkein tavoite on muuttunut tyydytyksen hakemisesta halun jatkuvaan uusimiseen. (Virtanen 2002, 24.) Biologiseen seksuaalisuuteen kuuluu sukupuolen geneettinen määräytyminen, jota ei tunneta vielä hyvin. Paljon paremmin tunnetaan sukupuolikromosomien häiriöitä ja niiden aiheuttamia muutoksia yksilön rakenteessa ja toiminnassa. Fyysiset ja psyykkiset ominaisuudet kehittyvät vahvasti hormonaalisen säätelyn ohjaamina. Tähän kehitykseen kuuluvat esimerkiksi sukupuolielimien kehittyminen sekä lisääntymiskyvyn määräytyminen. (Virtanen 2002, 36 39.) Biologinen seksuaalisuus tarkoittaa miehellä siittiöiden levittämistä mahdollisimman laajalle ja näin mahdollisimman useiden jälkeläisten tuottamista. Naisella biologisen seksuaalisuuden tärkein osa on synnyttäminen. Seksuaalisuus kehittyy hitaasti iän mukana ollen voimakkaimmillaan nuorena. (Palo & Palo 1999, 290.) Anatominen seksuaalisuus tarkoittaa kehon rakenteellisia ja sekundaarisia sukupuoliominaisuuksia. Ne ovat geneettisen sukupuolen ohjaamia ja yksilönkehityksessä muodostuneita elinrakenteita ja niillä on merkitystä sukupuoli-identiteetin, sukupuolikäyttäytymisen ja lisääntymisen kannalta. Anatominen seksuaalisuus määräytyy sukupuolielinten lisäksi ruumiin koon ja muodon perusteella (karvoitus, lihasmassa, kasvojen

12 piirteet). Anatomiset sukupuoliominaisuudet ovat eroottisten signaalien lähteitä sekä tiedostetussa että tiedostamattomassa seksuaalisessa viestinnässä. Niitä voidaan korostaa esimerkiksi pukeutumisella. (Virtanen 2002, 39 40.) Ihmiskehon ulkoisista sukupuoliominaisuuksista on tullut aiempaa merkittävämpi osa ihmisten identiteettiä sekä yleistä eroottista kauneusihannetta. Tämä on johtanut maskuliinisen kehon lihaksikkuuden ja feminiinisen kehon rintojen, lantion ja pakaroiden korostamiseen. Anatomiset sukupuoliominaisuudet saatetaan myös pyrkiä peittämään ja kieltämään. Joissakin psykiatrisissa tai seksologisissa häiriöissä voi ilmetä seksuaalikielteisyyttä tai voimakasta vastenmielisyyttä seksuaalisuutta kohtaan. Esimerkiksi anorexia nervosaa sairastavilla naisilla on usein alentunut tai kokonaan puuttuva seksuaalivietti ja heillä esiintyy usein myös seksuaalisia toimintahäiriöitä kuten orgasmivaikeuksia. Toinen ulottuvuus näkyy esimerkiksi halusta antaa plastiikkakirurgien muovata rinnat tai penis oman kauneusihanteen tai muodin mukaiseksi. (Virtanen 2002, 41.) Psykologinen sukupuoli on yksilön henkilökohtainen sisäinen tulkinta tai käsitys omasta seksuaalisuudesta. Useiden tutkimusten naisten ja miesten aivoissa on eroavaisuuksia. Samoin hypotalamuksessa, jossa aivojen seksikeskus sijaitsee, on eroja. Hypotalamuksen stria terminalis -tumake osallistuu seksuaalikäyttäytymisen säätelyyn. Se vastaa seksuaalivietin ja elimellisten toimintojen yhteensovittamisesta ja on aktiivinen seksuaalisessa kiihottumisessa. Aivoilla on siis tärkeä osa seksuaalikäyttäytymisessä ja psykologisen sukupuolen muodostumisessa. (Virtanen 2002, 42 43.) Psykologisen sukupuolen muodostuminen, sukupuoli-identiteetti ja sukupuolten väliset käyttäytymiserot ovat kuitenkin suurimmaksi osaksi opittuja, psykososiaalisten tekijöiden säätelemiä ilmiöitä. Psykologinen sukupuoli vahvasti sidoksissa yhteisön arvoihin ja normeihin sekä yleisiin käsityksiin suhteessa naiseuteen ja mieheyteen. Vanhempien eettinen velvollisuus on aina ollut kasvattaa tytöistä tyttöjä ja pojista poikia. Vanhemmat, koulu ja osittain terveydenhuoltokin pyrkii joissain määrin heikentämään yksilössä ilmeneviä vastakkaisen sukupuolen piirteitä ja vahvistamaan saman sukupuolen piirteitä tietämättä mikä on henkilön oma kokemus omasta psykologisesta sukupuolesta. (Virtanen 2002, 43 44.)

13 Voimakkaita vaikuttajia sosiaaliseen seksuaalisuuteen ovat erilaiset uskonnot ja kirkkokunnat. Seksuaalietiikka tarkoittaa pyrkimystä määrittää sitä, mikä seksuaalisuudessa on oikeaa ja väärää. Lapsi huomaa jo varhain sosiaalisen seksuaalisuuden asettamat rajat. Hän oppii, ettei hän saa esiintyä vieraiden nähden alastomana eikä kertoa hävyttömiä vitsejä koulussa. Hän oppii mikä on yhteisön mielestä oikea ja väärä tapa toimia. Hän oppii myös joukon sosiaalisen seksuaalisuuden vaatimia rituaaleja, joista tavallisimmat liittyvät miehen ja naisen avioitumiseen. (Palo & Palo 1999, 291.) Sosiaalinen sukupuoli on yhteisön sosiokulttuurinen kokemus ja tulkinta yksilön sukupuolesta. Yksilö pitäisi katsoa vallitsevasti joko mieheksi tai naiseksi, mutta hänestä on tunnistettavissa ja hyväksyttävissä myös perinteisesti toisen sukupuolen piirteiksi ajateltuja ominaisuuksia. Virheellisen näkemyksen mukaan miehet ja naiset ovat psykologisesti ja seksuaalisesti erilaisia, miehet ovat luonnostaan naisia voimakkaampia ja naisten ja miesten väliset erot ovat välttämättömiä biologisesti. Sosiaaliseen sukupuoleen luetaan kuuluvaksi myös juridinen asema yhteiskunnaksi, juridinen sukupuoli. Ongelmia voi syntyä, jos henkilön psykologinen sukupuoli, pukeutuminen ja käyttäytyminen ovat ristiriidassa yhteiskunnan tulkinnan kanssa. (Virtanen 2002, 44 45). 2.2 Seksuaaliterveys hyvinvoinnin edistäjänä Naimattomien seksuaalista pidättäytymistä ylläpidettiin ennen vanhaan muun muassa häpeärangaistuksella. Pidättäytyvyyttä perusteltiin erilaisilla uskomuksilla. Vähitellen kirkon siveellisyysopetus korvautui terveydellisten haittojen ennaltaehkäisyllä. Lääketiede ja psykologia ovat paljolti määritelleet hyväksyttävän ja terveellisen seksuaalisuuden rajoja. Vakituinen seurustelusuhde on paljolti korvannut avioliiton aikaisemman roolin sukupuolielämän oikeuttajana. Toinen vahva sukupuolielämän hyväksyttävyyden normi on rakkaus. Rakkaus tuo suhteelle turvallisuutta ja jatkuvuutta. (Kontula 1993, 55, 60, 64.) Maailman terveysjärjestö (WHO) määritteli vuonna 2000 seksuaaliterveyden fyysisen, emotionaalisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin kokonaisuudeksi. Kyse ei siis ole vain fyysisestä terveydestä. Hyvä seksuaaliterveys edellyttää positiivista ja kunnioit-

14 tavaa asennetta seksuaalisuuteen ja seksuaalisiin suhteisiin. Se tarkoittaa myös mahdollisuutta nautinnollisiin ja turvallisiin seksuaalisiin kokemuksiin ilman minkäänlaista pakkoa, syrjintää tai väkivaltaa. Hyvän seksuaaliterveyden saavuttaminen ja ylläpitäminen edellyttää kaikkien ihmisten seksuaalisten oikeuksien kunnioittamista, suojelemista ja toteuttamista. (Kosunen & Ritamo 2004, 5.) Seksuaalinen terveys ei ole WHO:n mukaan lääketieteellinen käsite, vaan se on suhteessa kulttuuriin, elettävään aikaan sekä yhteiskunnan arvoihin ja normeihin. Toisaalta seksuaalisesti terve ihminen kokee seksuaalisuutensa miellyttävänä ja turvallisena ja pystyy toteuttamaan seksuaalisuuttaan ilman syyllisyyden tai ahdistuksen tunteita. (Virtanen 2002, 13.) Seksuaaliterveydessä on kyse ihmisten auttamisesta oma seksuaalisuutensa hyväksymiseen, sen hallitsemiseen ja siitä nauttimiseen. Seksuaaliterveys on riippuvainen henkilön psykodynamiikasta ja ihmisten välisistä suhteista. Seksuaaliterveyden uusi näkökulma korostaa seksuaalisen mielihyvän ja nautinnon tärkeyttä ihmisten hyvinvoinnille ja terveydelle. Seksuaaliterveyteen kuuluu molempien sukupuolten mahdollisuus ilmaista seksuaalisuuttaan ja nauttia siitä. (Virtanen 2002, 13 14.) Seksuaalisesti terve ihminen arvostaa omaa kehoaan, on vastuullinen, kommunikoi kunnioittavasti sukupuolesta riippumatta sekä ilmaisee rakkautta ja läheisyyttä omien arvojensa mukaisesti. Seksuaalisesti terve ihmissuhde puolestaan perustuu yhteisymmärrykseen, rehellisyyteen, molemminpuoliseen mielihyvään ja turvallisuuteen yhteisiin arvoihin pohjautuen. (Virtanen 2002, 14.) Sukupuolitaudit tarttuvat usein irrallisissa suhteissa. Kondomi ei ole niin varma keino suojautua kuin väitetään. Kaikkein varminta on molempien osapuolten pidättäytyminen vain yhteen seksuaalisuhteeseen elämänsä aikana. Ei-toivottu raskaus on aina mahdollinen rakastelun jälkeen. Seurustelu päättyy usein kokonaan ei-toivottuun raskauteen syystä tai toisesta. Abortti on monelle äidille traumaattinen kokemus, hän tuntee olevansa murhaaja ja kokee syvää syyllisyyttä. Lapsen synnyttäminen tuo äidille suuren vastuun, jonka usein joutuu tällaisessa tilanteessa kantamaan yksin. (Stafford 1993, 49, 53.)

15 Kulttuuri määrittää seksuaaliset toimintamallit. Toimintamallit määräävät puolestaan muun muassa sen, kenen kanssa voi olla sukupuolisuhteessa sekä milloin, missä ja miten seksiä tulee harjoittaa. Viime vuosikymmeninä seksuaaliset toimintamallit ovat moninaistuneet. Kuten uskontokin, on seksuaalisuus maallistunut. (Pötsönen 2003, 107.) Nykyään puhutaan paljon sopivasta seksuaalielämän aloittamisiästä. Ehkäisyvälineiden puutos ei ole enää syy kieltäytyä esiaviollisesta seksistä, vaikka ehkäisykin saattaa pettää. (Kasvamaan yhdessä 1984, 41.) Muun muassa ehkäisyvälineiden helppo saatavuus on vaikuttanut siihen, että sukupuoliyhteys aloitetaan nuorina. Nuorille pitäisi muistuttaa, että itseään tulee arvostaa. Ei tarvitse suostua mihin tahansa. Itseään tulee rakastaa niin, että suojelee ja arvostaa itseään. (Repo 1994, 88.) Suvun merkityksen vähettyä on kumppanin luotettavuuden merkitys kasvanut. Parisuhteen uskollisuus ei perustu enää pakkoon vaan toiseen ihmiseen kohdistuviin tunteisiin. Kontulan ja Haavio-Mannilan tutkimuksen mukaan suurin osa 18-54 -vuotiaista suomalaisista pitää sukupuolielämäänsä tärkeänä parisuhteen onnistumisen kannalta. Noin 80 prosenttia suomalaisista määritteli parisuhteensa melko onnelliseksi. Nykyajan nuoriso oppii puhumaan seksuaalisuudesta luonnollisena ilmiönä, he uskaltavat neuvotella ja kertoa omista toiveistaan ja ovat asenteeltaan vapaamielisempiä kuin vanhempansa. (Pötsönen 2003, 108.) Haavio-Mannilan ja Kontulan tutkimuksen mukaan sukupuolielämäänsä tyytyväinen henkilö rakastaa kumppaniaan ja kokee itse tulevansa rakastetuksi. Heillä on seksuaalista kanssakäymistä suhteellisen usein, molemmat ovat aloitteentekijöitä ja suuseksi on tärkeää. Tyytyväisyyttä lisää se, että alkoholia ei nautita eikä itsetyydytystä harrasteta. (Haavio-Mannila & Kontula 1993, 173.) Sukupuolten väliset erot ovat kaventuneet tutkimusten mukaan monin tavoin. Naiset alkavat hyväksyä seksuaalisen aloitteen tekemisen osaksi omaa naiseuttaan. Naiset myös asettavat toivomuksia oman tyydytyksensä suhteen. Vaikka seksuaalisuus ja seksi ei ole pelkkää orgasmin tavoittelua, on sen saavuttaminen nautinto molemmille osapuolille. (Pötsönen 2003, 109.)

16 Ehkäisymenetelmien kehittyminen on osaltaan vaikuttanut naisten seksuaaliseen tasaarvoisuuteen. Huolestuttavinta tällä hetkellä on kondomin käytön vähentyminen. Se näkyy sukupuoliteitse tarttuvien tautien lisääntymisenä. Naisten seksuaalinen riskikäyttäytyminen on lisääntynyt ja seksuaalisesta haluttavuudesta on joillekin tullut oman naiseuden mitta. Kouluissa toteutettu seksuaalivalistus on ollut merkittävä seksuaalisen tasa-arvon kehittäjä. Jokainen ikäryhmä tarvitsee ajankohtaista tietoa omasta seksuaalisuudestaan, mielellään ennen seksuaalisten kokemusten hankkimista. (Pötsönen 2003, 109.) 2.3 Seksuaalioikeudet Perinteisesti seksuaaliset oikeudet liittyvät oikeuksiin suojautua sukupuolitaudeilta ja ei-toivotuilta raskauksilta. Seksuaalioikeuksiin kuuluu nykyään myös oikeus ilmaista itseään seksuaalisena, ainutlaatuisena yksilönä ja omien arvojensa mukaisesti kokea mielihyvää tuottavaa seksuaalisuutta. Vastuullisessa sukupuolikäyttäytymisessä edellä mainitut sisältävät oikeuden vapauteen ja itsenäisyyteen. (Virtanen 2002, 15.) Seksuaalioikeuksien julistuksia tehtiin 1990 -luvulla kolme. Seksologian maailmankongressissa annettiin seksuaalioikeuksien julistus vuonna 1999 (Liite 2). (Virtanen 2002, 15.) Nuorten kohdalla voisi korostaa seuraavia seksuaalioikeuksia: * Oikeus yksityisyyteen Nuoren pitää voida olla varma hänen omien asioidensa käsittelemisestä luottamuksellisesti. Hän saa itse päättää omaan seksuaalisuuteensa liittyvistä asioista. * Oikeus tietoon ja koulutukseen Asiallinen ja oikein ajoitettu seksuaalikasvatus vähentää ennenaikaisia ja turvattomia seksuaalikokeiluja.

17 * Oikeus terveydenhoitoon ja terveydensuojeluun Nuorten palvelut tulee suunnata ja suunnitella nuorille sopiviksi ja mahdollisiksi käyttää. Palvelujen käyttö tehostuu, kun ne koetaan omiksi. * Oikeus tieteellisen kehityksen tuomiin etuihin Seksuaalikasvattajien on oltava ajan hermolla ja jaettava riittävästi tietoa hedelmällisyyden hoitamisesta, uusimmista ehkäisymahdollisuuksista sekä sukupuolitautien että raskauden osalta sekä uusista hoitomahdollisuuksista. Nuorten seksuaalioikeuksista on tehty pohjoismainen julkilausuma Tanskan, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Suomen seksuaalioikeuksien ja seksuaaliterveyden alalla toimivien kansalaisjärjestöjen toimesta. Julkilausuma on painettu Suomessa ja se on saatavilla väestöliitosta. (Bildjuschkin & Malmberg 2000, 25.) 3 KRISTILLISEN KIRKON SEKSUAALIETIIKKA 3.1 Raamatun ihmis- ja seksuaalikäsitys Ihminen on Jumalan kuva: Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät (1.Moos. 1:27). Nainen tehtiin omaksi persoonakseen miehen kylkiluusta. Vanhan Testamentin kuvakielessä kylkiluu on syvän ystävyyden ja rinnakkaisuuden vertauskuva. Lisääntyminen ja maan hallitseminen annettiin yhteisesti miehelle ja naiselle. (Kasvamaan yhdessä 1984, 16.) Nainen luotiin miehen vierelle hänen avukseen. Heidät luotiin tasa-arvoisiksi mutta erilaisiksi. Nainen ei ole miestä ala-arvoisempi, vaikka hän onkin miehen apu. (Ayers 1998, 26.) Ihmisen sukupuolisuus kuuluu Jumalan alkuperäiseen suunnitelmaan. Sellaisena se ei voi olla muuta kuin hyvää. (Nikolainen 1965, 50.) Syntiinlankeemuksessa ihminen alkoi hävetä omaa alastomuuttaan ja sitä kautta seksuaalisuuttaan. Siinä myös

18 nainen sai osakseen synnytystuskat ja alistumisen seksuaalikumppanin valtaan. (Nissinen 1994, 19, 21.) Kristillisen kirkon seksuaalikäsitykseen kuului jo aikaisin ajatus, että perisynti on seksuaalista (Liite 1). Nautinnonhalu ei saa ohjata seksuaalista käyttäytymistä. Seksuaalisuus on siis käytännössä syntiä, jos se ei tapahdu lisääntymistarkoituksessa. Origenes, joka oli kastroinut itsensä, oli yksi kristillisen kirkon kirkkoisistä. Hän ajatteli Pyhän Hengen poistuvan ihmisestä yhdynnän ajaksi. Pitää kuitenkin muistaa, että Raamatun tekstit ovat lähes kokonaan syntyneet ennen seksuaalikielteisen asenteen nousua varhaiskirkossa. Raamatusta on siksi vaikeaa löytää seksuaalikielteisyyttä tai edes perusteluja sille. Sen pohjalta on siis mahdollista muodostaa aidosti oma käsitys seksuaalisuudesta. Ei ole perusteltua väittää, että seksuaalisuus ja sukupuolielämä olisivat syntiä ja että seksuaalisuus olisi luotu vain suvunjatkamista varten. (Nissinen 1994, 14 16.) Raamatun kirjoittamisen aikaan eläneet ihmiset eivät tunteneet biologiaa, jonka avulla sukupuolet nykyään erotetaan toisistaan. Mieheys ja naiseus olivat yhteisön rooleja. Sukupuolisuutta ja sukupuolielämää säätelivät yhteisön hyväksymät roolirajat ja käyttäytymissäännöt. Eri sukupuolielämän muotojen hyväksyttävyys riippui harjoittajiensa sosiaalisesta asemasta, ei henkilökohtaisista tarpeista tai identiteetistä. Seksuaalinen halu ja sukupuolielämän tarve tunnustettiin, mutta siihen suhtauduttiin eri paikoissa eri tavoin. (Nissinen 1999, 29 30.) 200 jkr. yleistyi seksuaaliaskeesin ihanne. Neitseys asetettiin moraaliseksi esikuvaksi ja sukupuolielämä rajoitettiin vain lisääntymistarkoitukseen. Juutalaisuus tai Vanha Testamentti ei selitä tätä, vaan taustana ovat stoalaiset ja gnostilaiset seksuaalista nautintoa halveksivat vaikutteet. Vanha Testamentti antaa hyvin ymmärtää, että seksuaalisuus on Jumalan luomaa ja ihmisen nautittavaksi tarkoitettua. Klitoriksen luonut Jumala on tarkoittanut seksin muuhunkin kuin lisääntymiseen. (Nissinen 1992, 197, 204.) Seksuaalisuus on Jumalan lahja ja siitä tulee kiittää ja iloita. Seksuaalisuutta ei kuitenkaan saa korottaa yli kaiken. Raamatun ihmiskäsityksen mukaan ihmisen fyysinen olemus ja sielu ovat erottamattomat, vaikka ruumista pidettiinkin sielua alempiarvoisena. Ilmeillä, eleillä ja ulkoisella käyttäytymisellä voidaan ilmaista syvimpiä henkisiä ja per-

19 soonallisia tuntoja. Ruumiin ja sielun erottamattomuutta korostetaan erityisesti seksuaalisuudessa. Fyysisen seksuaalisuuden pitäisi ilmaista rakkautta ja halua antautua toiselle kokonaan. (Kasvamaan yhdessä 1984, 19-20.) Seksuaalisuus vaikuttaa kaikkeen käyttäytymiseen. Seksuaalivietti on ihmisessä laajemmalla ja syvemmällä kuin tietoinen tajunta. Ihmisen tulisi oppia suhtautumaan vietteihin oikealla tavalla ja saada ne inhimilliseen käyttöön. Seksuaalisuus paljastaa, että mies tai nainen ei ole itsessään täydellinen vaan molemmat tarvitsevat toisiaan täydentäjikseen. Ei johdu ihmisen vapaasta tahdosta, että mies ja nainen haluavat toisensa, vaan se on luonnollisempaa kuin syöminen ja nukkuminen. Tärkein ihminen miehelle on nainen ja naiselle mies. Parhaimmillaan seksuaaliyhteys on miehen ja naisen persoonallista antautumista toiselleen sekä toistensa vastaanottamista. Inhimillinen yhteys on antamista ja vastaanottamista ja antautuminen toiselle sekä henkistä että fyysistä. Molempien on myös kasvettava toistensa henkisessä tuntemisessa ja huomioonottamisessa yhteiselon aikana. (Kasvamaan yhdessä 1984, 22 23.) Seksuaalisuus on jokaisessa erilaista. Toinen tuntee seksuaalisesti kiihottavaksi sellaisen, mikä jättää toisen ihmisen kylmäksi. Keho on Jumalan luoma ja siten joka tavalla hyvä. Seksuaalisuus on alun perin luotu ihmiseen, joten seksuaaliset tarpeet ovat luonnollisia. (Kasvamaan yhdessä 1984, 19.) Hytösen kirkon kannanottoja nykyajan eettisiin kysymyksiin käsittelevän tutkimuksen mukaan piispat suhtautuvat kuitenkin itsetyydytykseen varovaisen torjuvasti. Esiaviollisiin ja avioliiton ulkopuolisiin piispat suhtautuvat kielteisesti. Tämän he perustelevat käsityksellään seksin kuulumisesta vain avioliittoon. Ehkäisyvälineiden käyttöön piispat suhtautuvat myönteisesti vain, kun niitä käytetään avioliitossa. (Hytönen 2003, 211, 294.)

20 3.2 Raamatun ohjeet rakkaudesta ja sukupuolielämästä Raamattua käytetään usein suorana säädöskokoelmana, jonka tekstejä verrataan suoraan omaan tilanteeseen, yksittäiseen ongelmaan. Omalletunnolle halutaan jättää mahdollisimman vähän vaihtoehtoja. Harvemmin kunnolla edes mietitään, mihin Raamattu perustuu, millaisessa ympäristössä ja millaisiin tilanteisiin pohjautuen se on syntynyt. Suoraan ei voi puhua seksuaalisuudesta Raamatussa, mutta kylläkin sukupuolieroista, sukupuolirooleista, erotiikasta, mielihyvästä, vallasta, rakkaudesta ja niin edelleen. (Nissinen 1999, 29, 171.) Jumala loi maailman hyväksi. Moraalilaki, joka on yksi Jumalan luomista lainalaisuuksista, ohjaa ihmisten keskinäistä kanssakäymistä. Sen perusteella jokaisella ihmisellä on moraalitaju, jonka avulla hän voi arvioida tekojensa oikeellisuutta ja hyvyyttä. Perinteisen kirkollisen ajattelun mukaan seksi kuuluu kristilliseen avioliittoon. Siksi esimerkiksi itsetyydytys, homoseksuaalisuus ja eroottiset kirjat ovat syntiä. Usein oletetaan, että Raamatusta löytyy yksityiskohtaiset ohjeet, joiden avulla erotetaan oikea ja väärä. Tämä johtaa helposti väittelyyn siitä, voidaanko esimerkiksi esiaviollisia suhteita perustella Raamatulla. Oikeat ratkaisut perustuvat Jumalan ilmoitukseen ja sen oikeaan tulkintaan. (Kopperi 1994, 40, 42 43.) 3.2.1 Seksuaalisuus Vanhassa Testamentissa Vanhassa Testamentissa seksuaalisuudesta puhutaan useimmiten negatiivisessa sävyssä, mikä johtuu lähinnä lain määrittelemistä odotuksista ihmisten käyttäytymisessä. Epäpuhtauden määriteltiin seuraavan jo siemensyöksystä ja yhdynnästä, puhumattakaan kuukautisista. Toisaalta Vanha Testamentti on tiukka ja erittäin ankara, toisaalta siitä paistaa häpeilemätön aisti-ilo. (Nissinen 1992, 175 176.) Periaatteessa ajatukset seksuaalisuudesta ja seksuaalisuhteista ovat Vanhassa Testamentissakin positiivisia. Se perustuu Jumalan luomistyöhön ja on siksi hyvä asia. Vanhassa Testamentissa käytetään seksuaaliviritteistä kieltä paljon enemmän kuin nykypäivänä.

21 Myös Jumalan suhde Israeliin ilmaistaan hyvinkin seksuaalisilla kielikuvilla. Seksuaalisuuteen liittyvä positiivisuus yhdistetään kuitenkin vain heteroseksuaalisuuteen. (Nissinen 1992, 180, 183.) Romanttisen rakkauden käsite tunnetaan jo Vanhassa Testamentissa. Esimerkiksi Jaakob joutui todella tekemään töitä saadakseen rakkaansa omakseen; Jaakob palveli (Labania) seitsemän vuotta saadakseen Rakelin, ja ne vuodet tuntuivat hänestä vain muutamalta päivältä, koska hän rakasti Rakelia (1. Moos 29:20). Seitsemän vuoden jälkeen Jaakob sai omakseen Rakelin siskon Lean ja joutui palvelemaan vielä seitsemän vuotta kunnes sai Rakelin itselleen. (Nissinen 1994, 23.) Naisen tarpeet otetaan huomioon Vanhassa Testamentissa hyvin ja hänen mahdollisuutensa seksuaalielämään pyritään turvaamaan. Vastanainutta miestä ei saa kutsua sotaan eikä muuhunkaan palvelukseen, vaan: Hän saa vuoden ajan olla vapaa ja pysyä kotona vaimonsa ilona (5. Moos 24:5). Lapsien tekemisestä ei tässä yhteydessä puhuta mitään. Aviollisilla oikeuksilla tarkoitetaan nimenomaan sukupuolielämää, joka on rinnastettu vaatetukseen ja ravintoon. (Nissinen 1994, 23.) Saarnaaja kaikessa pessimistisyydessään kehottaa ihmistä nauttimaan kaikesta mistä vain voi: Nauti elämästä rakastamasi vaimon kanssa kaikkina turhina elinpäivinäsi, jotka Jumala on antanut; se on osasi tässä elämässä auringon alla, kaiken vaivannäön keskellä (9:9). Eroottinen ilo on Luojan antama lahja, josta on lupa nauttia muutenkin kuin suvunjatkamistarkoituksissa. (Nissinen 1992, 181.) Laulujen laulua verrataan usein Israelin ja Jumalan suhteeseen. Se kuitenkin heijastaa oman aikansa ihmisen suhdetta seksuaalisuuteen ja erotiikkaan. Laulujen laulu ei määrittele rakastavaisten elämäntilannetta eikä anna kuvaa holtittomuudesta. Runojen luoma kuvitelma siitä, mitä sanojen taakse kätkeytyy, saattoi olla julkisen moraalin vastainen. Laulujen Laulussa naisella on aktiivinen rooli, siinä ei keskitytä pelkästään miesten halujen tyydyttämiseen. Rakkautta ja molemminpuolista mielihyvän tunnetta korostetaan useaan kertaan, esim. Rakkaani on minun ja minä hänen (2:16 ja 6:3). Laulujen Laulussa ollaan alasti tuntematta häpeää ja paratiisissa ilman kirousta. (Nissinen 1994, 27 28, 182.)

22 3.2.2 Seksuaalisuus Uudessa Testamentissa Uuden Testamentin syntyaikoihin suhtauduttiin seksuaaliseen haluun ja sen tyydyttämiseen pidättyvästi, nurjasti. Ajattelumalli pyrki minimoimaan fyysisen mielihyvän tarpeen. Sukupuolielämää pidettiin mielen tyyneyttä häiritsevänä ajan- ja energianhukkana. Avioliitto nousi arvoon arvaamattomaan puolisoiden keskinäisenä kumppanuussuhteena. Seksuaalisen halun hallinta oli ehkä näkyvin esimerkki itsekontrollista ja elämänhallinnasta, joista tuli myös kristilliset ihanteet. Niiden avulla kristityt pystyivät todistamaan ympäristölle moraalinsa korkean tason. Miestä pidettiin seksuaalisuhteessa aktiivisena, dominoivana ja sisääntunkeutuvana. Nainen oli passiivinen ja vastaanottava osapuoli. Pitää muistaa, että eri lähteistä ja eri kulttuureista peräisin olevat näkökulmat sukupuolisuuteen eivät kerro koko totuutta muinaisten kulttuurien ihmisten elämän todellisuudesta. (Nissinen 1999, 31, 35.) Uusi Testamentti on paljon vaisumpi ja varautuneempi seksuaalisuuden suhteen kuin Vanha Testamentti. Rakkaus on erittäin vähän esillä eroottisessa mielessä. Avioliitto ja sukupuolielämä ovat täysin hyväksyttyjä ja luonnollisia. Jeesuksen omasta seksuaalielämästä Raamattu ei kerro mitään. Hänen ympärillään eli paljon naisia, näitä suhteita on haluttu erotisoidakin. Jeesus ei myöskään antanut seksuaalieettisiä elämänohjeita. (Nissinen 1994, 29 30.) Uuden Testamentin aikaan naimisiin mentiin kovin nuorena, tavallisimmin teiniikäisinä (Kuula 2002, 142). Uudessa Testamentissa miehen ja naisen tasa-arvoisuutta korostetaan selvemmin kuin Vanhassa Testamentissa. Uudessa Testamentissa painotetaan kuitenkin yhteistä vastuuta, jossa miehellä ja naisella on sekä yhteisiä, että omia tehtäviä. (Kasvamaan yhdessä 1987, 17). Uudessa Testamentissa puhutaan monin eri tavoin toisen ihmisen rakastamisesta. Rakkauden merkitys tulee hyvin esille Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä: Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan (4:7). Rakastaessamme olemme lähellä Juma-

23 laa. Hän, joka ei rakasta, ei tunne Jumalaa eikä ole hänen lähellään. Lähimmäisenrakkaus on hyvä mittapuu erotettaessa oikeaa väärästä. Jokainen elämäntapa, joka toteuttaa rakkauden käskyn, on hyvä ja jokainen teko, joka ei ole ristiriidassa rakkauden kanssa, on oikea. Olennaista on toimiiko suhde rakkauden käskyn mukaisesti ja tekevätkö kumppanit hyvää toisilleen. (Kylliäinen 1994, 142, 144.) Yleinen ohje on kultainen sääntö (Tee toisille niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän) ja rakkauden kaksoiskäsky: Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. (Luuk. 10:27). Kultaista sääntöä tulee soveltaa kaikissa ongelmatilanteissa. Voimme kysyä itseltämme toteutammeko sukupuolielämässämme lähimmäisenrakkautta vai emme. Jos rikomme lähimmäisenrakkauden periaatetta, teko ei ole oikein. (Kopperi 1994, 45 46.) Hytösen tutkimuksen mukaan omantunnon avulla jokainen ihminen joutuu itse muotoilemaan oman asennoitumisensa ja suhtautumisensa eettisiin ongelmiin tilanteen mukaan (Hytönen 2003, 12). Kaikki muut synnit, joita ihminen tekee, kohdistuvat muualle kuin hänen omaan ruumiiseensa, mutta siveetön teko osuu ihmisen omaan ruumiiseen (1.Kor 6:18). Ihmisen ruumis on Pyhän Hengen temppeli, eikä sitä saa loukata siveettömyydellä (1.Kor 6:19 20). Siveetön teko vahingoittaa ihmistä itseään syvältä, vaikka muut synnit ovatkin samanarvoisia kuin seksuaalisynnit. (Kuula 2002, 153.) Seksuaaliset synnit, kuten kaikki muutkin synnit, erottavat meidät Jumalasta. Jumala voi kuitenkin antaa meille kaikki virheemme anteeksi ja kääntää elämässämme puhtaan sivun. (Ayers 1998, 113.) Jumalan asettaman järjestyksen vastaiset irralliset suhteet rikkovat Kristus-yhteyden (1.Kor. 6:15 17) ja jopa vaarantavat ylösnousemuksen jälkeisen elämän (jae 14). Ihminen on vastuussa kaikista tekemisistään viimeisellä tuomiolla, on se hyvää tai pahaa (2.Kor. 5:10). (Nikolainen 1965, 52.) Raamatussa sanotaan, että aviopuolison tulee olla vastakkaista sukupuolta. Avioliitto voi toteutua vain niin, että mies ja nainen tulevat yhdeksi lihaksi. Korinttolaiskirjeessä puhutaan paljon rakkaudesta. Uuden Testamentin aikaan Korintissa oli paljon prostituoituja. Toimia kuin korinttilainen kuvaa avioliiton ulkopuolisten seksisuhteiden har-

24 joittamista. Uskovien korinttilaisten oli ymmärrettävästi vaikeaa sopeutua uuteen elämäntapaan. Ainoa Paavalin asettama ehto avioliitolle on Korinttilaiskirjeessä se, että on naitava toinen kristitty. Kristityn ei kannata seurustella, saatikka mennä naimisiin henkilön kanssa, joka ei usko Jumalaan. Korinttilaiskirjeessä Paavali suosittelee naimattomien pysymistä naimattomina, jotta he voisivat käyttää enemmän aikaansa Jumalan palvelemiseen. (Ayers 1998, 64 66, 147.) Paavalin seksuaalietiikasta kuvastaa selkeästi se, että hän uskoi ajan olevan lopuillaan ja viimeisen tuomion koittavan pian. Siksi Paavali ajattelikin puolison etsimisen olevan hukkaan heitettyä aikaa, hengellisen elämän ylläpito oli paljon tärkeämpää. Hän kuitenkin sanoi, että jos henkilö ei pysty hallitsemaan seksuaalisia halujaan, on hänen parempi mennä naimisiin kuin elää synnissä. Seksuaalisuus kuuluu Paavalinkin mielestä olennaisena osana ihmiseen. Hän piti kuitenkin tärkeänä, ettei suhde Jumalaan unohdu tai jää seksuaalisuuden varjoon. Paavali ei puhunut sukupuoliyhteydestä lainkaan siksi, että sen tarkoituksena olisi suvunjatkaminen. Paavalin aikalaisen, filosofi Filonin mielestä hedelmättömän naisen naiminen oli puhtaan aistihimon tavoittelua ja siten syntiä. Ehkäisy oli luonnonvastaista siemententuhlaamista. Filon myös ajatteli yhdynnän tarkoituksen olevan ainoastaan lasten siittämisen, ei koskaan sukupuolihimon. (Nissinen 1992, 188 190.) Itsekuri on välttämätöntä. Se merkitsee, että henkilö kieltäytyy sellaisesta, minkä kokee olevan vahingollista. Joskus pitää kieltäytyä sellaisestakin, mikä on itselle vaaratonta, mutta on vahingoksi lähimmäiselle. Itsekuri ei vaadi jokaiselta samoja asioita. Toiselle vaaraton asia voi olla toiselle lankeemukseksi. Paavali sanoo: Kaikki on minulle luvallista, mutta kaikki ei ole minulle hyödyksi; kaikki on minulle luvallista, mutta en saa antaa minkään itseäni vallita. (1.Kor. 6:12). (Virkkunen 1963, 64 66.) Seksuaalisuus on hyvää ja arvokasta. Se on arvokas tehtävä ja suuri lahja. (Nikolainen 1965, 51.) Kristityn on kiinnitettävä lujasti omatuntonsa Raamattuun, mutta hän on myös sidottu yksilölliseen omaantuntoonsa. Sitä vastaan ei saa milloinkaan tehdä. Lähimmäisen omaatuntoa on myös kunnioitettava. Kristitty on omassatunnossaan niin vapaa, että hän voi luopua vapaudestaan. Onnellinen on se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä hän on oikeaksi havainnut (Room. 14:22). Kristitty ihminen on sisäisesti voimakas, koska hän

25 saa voimaa Jumalalta. Ihmisellä itsellään ei ole voimaa. Jokaiseen ratkaisuun ja tekoon tarvitaan voimaa Jumalalta, eivätkä siveelliset ratkaisut ole niitä helpoimpia. (Nikolainen 1965, 68-69.) Rakkauden etiikka edellyttää ihmisiltä moraalista kypsyyttä. Jokaisen tulee itse kantaa vastuu itsestään puuttumatta toisten moraaliin. Suhteissa, joissa osapuolet eivät ole tasavertaisia, toista käytetään hyväksi tai tehdään muuten vain pahaa toiselle, tulisi yhteiskunnan ja sen jäsenten muistaa velvollisuutensa puolustaa ja suojella niitä, jotka eivät pysty itse itseään puolustamaan, esimerkiksi insesti- ja raiskaustilanteissa. (Kylliäinen 1994, 146.) Toisia ei voi tuomita heidän sukupuolielämänsä mukaan. Kukaan, joka ei tunne toista ihmistä eikä tiedä hänen elämäntilannettaan, ei voi tuomita hänen tekojaan, esimerkiksi seurustelua huomattavasti itseään vanhemman kumppanin kanssa. Samoin rakkauden etiikka estää sysäämästä vastuuta omasta sukupuolielämästä muiden harteille. Oma moraali nousee jokaisesta itsestään, ei kenestäkään toisesta. (Kylliäinen 1994, 145.) Kristillinen usko ei siis edellytä pidättäytymistä seksistä. Paavali kuvasi seksuaalista kanssakäymistä aviovelvollisuudeksi. Hän piti sitä luonnollisena ja itsestään selvänä osana avioliittoa. Samaa sanaa (ofeilee) velvollisuudesta käytetään seksuaalisuudessa, kuin Isä meidän -rukouksen kohdassa, jossa pyydetään meidän velkojamme (syntimme) anteeksi tai Room 13:7; antakaa jokaiselle, mikä hänelle kuuluu (ofeilee), kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia. Efesolaiskirje muistuttaa, että Jokaisen tulee rakastaa vaimoaan niin kuin itseään ja vaimon tulee kunnioittaa miestään (5:33). Kun mies rakastaa vaimoaan niin kuin Kristus rakastaa seurakuntaa, hän on vaimonsa kunnioituksen arvoinen (Ef. 25:25-29). (Kuula 2002, 148, 181.) Efesolaiskirje kehottaa aviomiehiä elämään vaimon kanssa kuten helposti särkyvän astian kanssa eletään (1.Piet. 3:7) sekä olemaan katkeroitumatta (1.Kol. 3:19). Aviovaimoja kehotetaan alamaisuuteen ja kuuliaisuuteen miestään kohtaan kuten seurakunta on Jumalan alamainen (Ef. 5:22-24; 1.Piet. 3:1,6). (Hytönen 2003, 209.)

26 3.2.3 Agape, rakkaus ja seksuaalisuus Kreikassa sanalle rakkaus oli monta sanaa, jotka kaikki tarkoittavat erilaista rakkautta. Emmehän voi rakastaa kaikkea samalla tavalla vaikka käytämmekin samaa sanaa. Agape-rakkaus on pyyteetöntä rakkautta, sitoutunutta rakkautta, olosuhteista riippumatonta rakkautta. Uusi Testamentti kirjoitettiin kreikaksi, kristittyjä kehotettiin rakastamaan toisiaan agape-rakkaudella. Agape-rakkaudella aviopari voi sitoutua rakastamaan toisiaan kunnes kuolema heidät erottaa. Agape-rakkaudella meidän pitäisi rakastaa lähimmäisiämme kuten Jumala rakastaa meitä. (Ayers 1998, 137, 156.) Avoimen ja vilpittömän rakkauden keskeiset piirteet ovat rehellisyys ja uskollisuus. Rehellisyys tarkoittaa muun muassa sitä, että yhtään tunnetta joka ei ole aito, ei ilmaista ja kaikki tunteet jotka aidosti koetaan, pitäisi ilmaista. Uskollisuus on pidättäytymistä sukupuolisuhteeseen ainoastaan oman puolison kanssa. Uskollisuus mahdollistaa parisuhteen pysyvyyden, voiman ja huolettomuuden. Seksuaalisuus ja aito rakkaus liittyvät toisiinsa. Moraalisesti oikeanlainen seksuaalisuus lähentää henkilöitä toisiinsa, tukee vaikeissa tilanteissa ja luo yhteisyyden tunnetta. Seksuaalisuus on parisuhdetta elävöittävä voima. (Laajasalo 2001, 25.) 3.2.4 Lutherin ajatuksia seksuaalisuudesta Katolisen etiikan mukaan siveellisyydellä ei ole mitään itsenäistä arvoa, ja siveellisen toiminnan päämäärä, jumalayhteys, ei ole mikään arvo sinänsä, vaan sitä tavoitellaan sen tarjoaman häiriintymättömän nautinnon vuoksi. Pelastuksesta puhuttaessa on erittäin itsekästä tehdä Jumalasta hyvänolonsa ja nautintonsa tyydyttäjä. Luther tavoitteli sanoillaan niin pyyteetöntä rakkautta, että ihminen menisi mielellään jopa helvettiin, jos Jumala niin haluaisi. (Sormunen 1936, 22 23.) Jumalan Pyhä henki asuu ihmisen omassatunnossa. Usko syntyy ja elää anteeksiantamuksesta. Anteeksiantamus on ihmisen voimakkain motiivi kuolemaa ja kaikkea pahaa vastaan. Anteeksiantamuksen avulla syntinen voi päästä takaisin siveellisen elämän