PORVOONJOEN VESISTÖALUE VESISTÖTARKKAILU VUONNA 2016

PORVOONJOEN VESISTÖALUE VESISTÖTARKKAILU VUONNA 2016 1.9.2017 Viite: Yhteistarkkailu 1510024220

Päivämäärä 1.9.2017 Raportinnimi Porvoonjoen vesistöalue, vesistötarkkailu vuonna 2016 Viite 1510024220 Tilaaja Lahti Aqua Oy / Aqua Palvelu Oy Orimattilan kaupunki / vesihuoltolaitos, Orimattilan Vesi Oy Laatijat Hyväksyjä Paula Jäntti, limnologi FM Eurofins Environment Testing Oy Sari Luste, ryhmäpäällikkö, FT Eurofins Environment Testing Oy

VESISTÖTARKKAILU VUONNA 2016 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 1 1.1 Toimivien jätevedenpuhdistamoiden ympäristöluvat 1 2. VESISTÖALUE JA TARKKAILUN TOTEUTUMINEN 2 3. SÄÄOLOT JA VIRTAAMAT 3 3.1 Sää 3 3.2 Virtaama 3 4. LAIMENNUS- JA HUUHTELUVEDEN JOHTAMINEN 5 5. JÄTEVESIKUORMITUS 5 6. PORVOONJOEN AINEKUORMAT 7 6.1 Porvoonjoen pitoisuudet ja ainevirtaama vuonna 2016 7 6.2 Puhdistamokuormat ja ainevirtaamat 8 7. PORVOONJOEN PÄÄUOMAN VEDEN LAATU 9 7.1 Veden yleinen laatu pääuomassa vuonna 2016 9 7.2 Hygieeninen laatu 2016 12 7.3 Ravinteet ja rehevyys 2016 14 7.3.1 Typpi 14 7.4 Fosfori 17 7.5 Klorofylli-a 18 7.6 Porvoonjoki 11.5 19 8. PALOJOEN VEDENLAATU 20 8.1 Hygieeninen laatu 20 8.2 Veden yleinen laatu Palojoessa 21 8.3 Ravinteet ja levätuotanto 22 9. VAARALLISET JA HAITALLISET AINEET 24 9.1 Vaarallisten ja haitallisten aineiden pitoisuudet 24 10. YHTEENVETO 26 10.1 Pääuoma 26 10.2 Palojoki 27

VESISTÖTARKKAILU VUONNA 2016 LIITTEET Liite 1. Havaintopaikat Porvoonjoessa (liitekartta 1) Liite 2. Liite 3. Porvoon- ja Palojoen analyysivalikoimat Porvoonjoen ja Palojoen tarkkailuohjelman runko vuosille 2016 2022 ja vesistönäytteenotto Liite 4. Porvoonjoen vesistöalueen puhdistamoiden vesistökuormitus 2012-2016. Liite 5. Pääuoman vesistötarkkailun tulokset ja tunnusluvut 2016 Liite 6. Porvoonjoki 11.5:n vedenlaatu 2016 Liite 7. Palojoen vesistötarkkailun tulokset ja tunnusluvut 2016 Liite 8. Vaarallisten ja haitallisten aineiden monijäämäajojen listat 1. fenoliset yhdisteet 2. organotinat 3. ftalaatit 4. alkyylifenolit ja etoksylaatit 5. pestisidit 6. bromatut difenyylieetterit

VESISTÖTARKKAILU VUONNA 2016 JAKELU 1. Aqua Palvelu Oy / Hannu Mustonen, hannu.mustonen@lahtiaqua.fi (alkuperäinen+pdf) 2. Lahti Aqua Oy /Jouni Lillman, jouni.lillman@lahtiaqua.fi (kopio+pdf) 3. Aqua Palvelu Oy / Janne Mäki-Petäjä, janne.maki-petaja@lahtiaqua.fi (pdf) 4. Uudenmaan elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus / kirjaamo.uusimaa@ely-keskus.fi (pdf) 5. Uudenmaan elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus / Sirpa Penttilä, sirpa.l.penttila@ely-keskus.fi (pdf) 6. Hämeen elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus / kirjaamo.hame@ely-keskus.fi (pdf) 7. Hämeen elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus / Olli Valo, olli.valo@ely-hame.fi (pdf) 8. Lahden seudun ympäristöpalvelut / Ismo Malin, ismo.malin@lahti.fi (pdf) 9. Askolan kunta ja Pukkilan kunta /Ympäristönsuojelu / Tommi Maasilta, Minna Isokallio, ymparistonsuojelu@askola.fi pdf) 10. Hollolan kunta, vesihuoltolaitos / Juha-Pekka Ristola, juha-pekka.ristola@hollola.fi (pdf) 11. Orimattilan Vesi Oy / Mikko Paajanen, mikko.paajanen@orimattila.fi (pdf) 12. Orimattilan Vesi Oy / Jami Junkkari, jami.junkkari@orimattila.fi (pdf) 13. Orimattilan kaupunki, ympäristölautakunta / Kirsi Liukkonen-Hämälainen, kirsi.liukkonen-hamalainen@orimattila.fi (pdf) 14. Porvoon kaupunki, ympäristölautakunta / Arto Lankinen, arto.lankinen@porvoo.fi (pdf) 15. Suomen ympäristökeskus, YT-yksikkö / kirjaamo.syke@ymparisto.fi (pdf) 16. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien ja ilmansuojeluyhdistys ry / juha.niemi@vesi-ilma.fi, mikael.henriksson@vesi-ilma.fi (pdf)

1 1. JOHDANTO Tässä vesistötarkkailun yhteenvedossa tarkastellaan Palo- ja Porvoonjoen tarkkailutuloksia vuodelta 2016. Porvoonjoen yhteistarkkailussa ovat mukana Lahti Aqua Oy ja Orimattilan kaupungin vesilaitos. Kuntaliitoksen myötä Nastolan jätevedenpuhdistamosta vastaa Lahti Aqua. Lahti Aquassa käytännön operatiivisesta toiminnasta vastaa Lahti Aquan tytäryhtiö Aqua Palvelu Oy. Tarkkailuin toteutuksesta vastasi Ramboll Finland Oy (1.4.2017 alkaen Eurofins Testing Finland Oy). Porvoonjoen vesistötarkkailussa noudatettiin vuosille 2012 2015 laadittua velvoitetarkkailuohjelmaa (Ramboll Finland Oy 2011) 31.5.2016 saakka. Tarkkailuohjelman vuosille 2012 2015 ovat päätöksellään hyväksyneet Uudenmaan ja Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (UUDE- LY/209/07.00/2010, 8.2.2012 ja HameE-LY/262/07.00/2010, 16.5.2012). Kesäkuun 2016 alusta alkaen noudatettava yhteistarkkailuohjelma kattaa vuodet 2016-2022 (Ramboll Finland Oy 2016.) Tarkkailuohjelman vuosille 2016-2022 ovat päätöksellään hyväksyneet Uudenmaan ja Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (UUDELY/ ja HameE-LY/262/07.00/2010, 10.5.2016). Vesistötarkkailu keskittyy virtaamapainotteisesti alueen jätevedenpuhdistamoiden ylä- ja alapuolisen vesistön kemiallisen laadun seurantaan. Tarkkailuohjelma sisältää myös vaarallisten ja haitallisten aineiden tarkkailun, jota voidaan tarkistaa tarkkailutulosten perusteella vuoden 2018 alusta alkaen. Vuosina 2017 ja 2020 tehdään piilevätutkimus ja ahvenen elohopea- ja HBCDD-tutkimus. Kala- ja pohjaeläintarkkailu toteutetaan oman erillisen ohjelmansa mukaisesti. 1.1 Toimivien jätevedenpuhdistamoiden ympäristöluvat Itä-Suomen aluehallintovirasto myönsi 21.2.2011 Lahti Aqua Oy:lle ympäristöluvan Kariniemen ja Ali- Juhakkalan jätevedenpuhdistamoiden toimintaan. Ympäristölupa on voimassa toistaiseksi. Lahti Aqua Oy:llä on jätevesien johtamislupa Porvoonjokeen (KHO 3.3.2014, taltionro 632, drnot 3690, 3712, 3747 ja 3769/1/12), joka edellyttää myös laimennusveden johtamista Porvoonjokeen siten, että Porvoonjoen taustavirtaama Ali-Juhakkalassa on aina vähintään 1 m 3 /s ilman Lahti Aqua Oy:n jätevesivirtaamaa. Lahti Aqua Oy:n laimennusveden oton tarkkailu perustuu Korkeimman hallinto-oikeuden 27.10.1986 antamaan päätökseen n:o 4198 ja Itä-Suomen vesioikeuden vahvistamaan päätökseen n:o 13/Va II/86 (10.2.1986). Luvan saajan on tarkkailtava veden ottamisen vaikutusta Vesijärvessä ja Vääksynjoessa. Seuraava lupamääräysten tarkistamista koskeva hakemus on jätettävä Etelä-Suomen aluehallintovirastolle 31.12.2019 mennessä (päätös nro 27/2011/1, diaarinumero ISAVI/23/04.08/2010). Nastolan kunnan Vesihuoltolaitos jätti 2.1.2012 ympäristönsuojelulain mukaisen hakemuksen Nastolan jätevedenpuhdistamon ympäristölupapäätöksen lupamääräysten tarkistamista varten (ESA- VI/3/04.08/2012). Aluehallintovirasto antoi päätöksen 12.9.2013 (ESAVI/3/04.08/2012) mutta päätöksestä valitettiin. Päätös sai lainvoiman Vaasan hallinto-oikeuden päätöksellä 9.10.2015 nro 15/0530/3. Orimattilan kaupungin vesilaitokselle (Orimattilan Vesi Oy) on myönnetty Etelä-Suomen aluehallintoviraston toimesta uusi ympäristölupa (ESAVI/350/04.09/2012) Vääräkosken puhdistamolle 30.6.2014, nro 112/2014/2. Lupa on lainvoimainen.

2 2. VESISTÖALUE JA TARKKAILUN TOTEUTUMINEN Porvoonjoen (18.041) kokonaispituus on 143 km ja valuma-alueen pinta-ala 1 271 km 2. Suurimmat sivujoet ovat Porvoonjokeen Orimattilassa yhtyvät Palojoki ja Puujoki sekä Mallusjärvestä (5,3 km 2 ) laskeva Vähäjoki. Lahdessa jokeen laskee Vartio-oja, Orimattilassa Virenoja, Pukkilassa Järvenoja, Askolassa Torpinjoki ja Piurunjoki sekä Porvoossa Pikkujoki. Pääuoman korkeusero Lahden ja Porvoon välillä on 68 m (0,7 m/km). Porvoonjoen vuosien 1963 1988 keskivirtaama Askolan Vakkolassa oli 11,7 m 3 /s, alivirtaama 0,6 m3/s ja ylivirtaama 203 m 3 /s. Porvoonjoen pääuomassa näytepisteitä oli kymmenen kappaletta vuonna 2016. Sivu-uomista tarkkailu jatkuu nykyisin vain Palojoessa, jossa oli 5 näytepistettä kesäkuuhun 2016 asti. Uudessa yhteistarkkailuohjelmassa Heinämaan vesistötarkkailupisteen Pa 14,4 tarkkailua on supistettu. Kunkin havaintopaikan tunnus ilmoittaa etäisyyden jokisuulle. Sivujokien kohdalla etäisyys on mitattu pääuoman liittymästä. Havaintopaikat ja jäteveden purkupaikat on esitetty liitekartassa (liite 1). Porvoon- ja Palojoen näytteiden analyysivalikoima ja määritysmenetelmät on esitetty liitteessä 2. Analyysivalikoima on jaettu laajaan ja suppeaan pakettiin, minkä lisäksi Porvoonjoen suulta (PJ4.5) ja Palojoen Heinämaalta määritetään klorofylli piilevätarkkailun yhteydessä (liite 2). Tarkkailun aikataulutus vuosille 2016-2022 on esitetty liitteessä 3. Tarkkailutulokset vuodelta 2016 ovat Porvoonjoen pääuoman osalta liitteessä 5 ja liitteeseen 6 on koottu Uudenmaan ELY-keskuksen vesistötarkkailutuloksia Porvoonjoen alaosan pisteeltä PJ11.5. Liitteessä 7 on Palojoen tulokset myös Palojoen suun osalta. Näytteet on otettu Limnos -tyyppisellä vesinoutimella tai matalilla havaintopaikoilla suoraan pulloon. Kuormituslaskelmien lähtötietoina on käytetty Lahti Aqua Oy:n mittaamia ja toimittamia virtaamatietoja Patomäenkoskesta ja Suomen ympäristökeskuksen vesivarayksikön tietoja Vakkolasta. Askolan Vakkolan mittausasema on reaaliaikainen pinnankorkeusmittari, joka antaa purkautumiskäyrän avulla virtaamatiedot.

3 3. SÄÄOLOT JA VIRTAAMAT 3.1 Sää Tarkkailualueen säätilaa on kuvattu ilmatieteen laitoksen Lahden Launeen ja Porvoon Harabackan sääasemien tietojen perusteella. Vesistön tilan kannalta merkittävimmät sääilmiöt olivat helmikuulle ajoittunut leuto jakso, joka ilmeni talvitulvina ja vesistöjen ainevirtaamien kasvuna. Syksy puolestaan oli normaalia kuivempi aina marraskuulle saakka. Sateisimpia kuukausia vuonna 2016 olivat helmikuu, kesä-heinäkuu ja marraskuu (taulukko 1 ja taulukko 2). Sen sijaan maalis- ja toukokuu sekä loka- ja joulukuu olivat poikkeuksellisen vähäsateisia. Vuotuinen sademäärä oli Launeella 68 mm ja Harabackassa 9 mm pienempi kuin vertailujaksolla. Talvikuukausista helmi- ja maaliskuu olivat normaalia lämpimämpiä ja lumet sulivat varhain. Kevät- ja kesäkuukaudet olivat hieman vertailujaksoa lämpimämpiä, mutta syksy viileämpi. Joulukuussa Lahden ja Porvoon keskilämpötila oli pienen pakkasen puolella. Vuoden keskilämpötila oli Launeella ja Harabackassa sama kuin vertailujaksolla. Taulukko 1. Keskilämpötilat ja sadesummat Lahden Launeella 2014 2016 (lähde: Ilmatieteen laitos). Lämpötila, ºC Sademäärä, mm ka 2007- ka 2007- Ajankohta 2014 2015 2016 2014 2014 2015 2016 2014 Tammikuu -8,9-3,6-12,8-6,6 36 61 38 46 Helmikuu -0,7-1,3-1,5-7,0 22 35 69 32 Maaliskuu -0,7 0,6-0,6-2,0 22 37 10 31 Huhtikuu 4,7 4,6 4,4 4,2 13 56 57 28 Toukokuu 10,3 9,1 12,9 11,0 79 49 25 45 Kesäkuu 12,8 12,7 15,1 14,6 103 64 76 71 Heinäkuu 19,2 15,2 16,8 18,2 23 69 82 62 Elokuu 16,1 15,4 14,8 15,6 74 42 49 73 Syyskuu 10,5 11,4 11,1 10,5 29 42 32 61 Lokakuu 4,5 3,6 3,7 4,8 24 14 31 61 Marraskuu 1,3 3,6-1,4 1,0 32 64 66 56 Joulukuu -2,4 1,2-1,9-3,5 66 47 16 56 2016 5,6 6,0 5,1 5,1 523 580 553 621 Taulukko 2 Keskilämpötilat ja sadesummat Porvoon Harabackassa 2014 2016. Harabackan sääasema on perustettu syksyllä 2006. (lähde: Ilmatieteen laitos) Lämpötila, ºC Sademäärä, mm ka 2007- ka 2007- Ajankohta 2014 2015 2016 2014 2014 2015 2016 2014 Tammikuu -7,9-2,0-11,1-5,5 39,9 58 43 55 Helmikuu -0,4-0,1-0,4-6,0 24,0 38 86 33 Maaliskuu 1,5 1,6-0,1-0,8 25,7 53 18 30 Huhtikuu 5,4 5,1 4,8 4,6 8,2 45 74 34 Toukokuu 10,8 9,6 13,8 11,2 73,1 45 43 44 Kesäkuu 13,4 13,6 15,4 15,1 77,7 85 81 63 Heinäkuu 19,9 16,1 17,5 18,8 17,1 80 66 51 Elokuu 17,4 16,9 16 16,5 97,8 45 57 86 Syyskuu 11,8 12,6 12,4 11,6 56,9 43 65 69 Lokakuu 5,6 5,0 4,6 6,0 40,8 16 26 74 Marraskuu 2,1 4,6-1,1 2,1 48,4 79 101 77 Joulukuu -1,4 2,1-0,9-2,2 80,5 49 17 73 2016 6,5 7,1 5,9 6,0 590 634 677 689 3.2 Virtaama Vuoden 2016 luontainen keskivirtaama Patomäessä oli 2,6 m 3 /s. Helmikuun talvitulva nosti virtaaman hetkellisesti yli 10 m 3 /s. Huhtikuussa Patomäen keskivirtaama oli 9,0 m 3 /s ja virtaaman huippu oli 16

4 m3/s. Joen luontainen virtaama jäi kesä - lokakuussa alimmillaan 1,4 m 3 /s. Vesimäärä alkoi nousta vasta marras - joulukuun vaihteessa, jolloin virtaama nousi ajoittain tasolle 4-5 m 3 /s. Vuoden 2016 kevätvirtaaman huippu ajoittui huhtikuulle, jolloin keskivirtaama oli 29,8 m 3 /s. Lyhyinä jaksoina virtaama nousi 52-55 m 3 /s -tasolle. Kesä - lokakuussa virtaama oli keskimääräinen tai hieman pienempi lukuun ottamatta heinäkuuta, jolloin keskivirtaama käväisi korkeimmillaan 16,4 m 3 /s. Vakkolankosken keskivirtaama oli pienimmillään 2,8 m 3 /s elo - lokakuussa. Syksy oli vähäsateinen ja leuto, ja virtaama alkoi nousta vasta vuoden lopussa (kuvat 1 ja 2). Kuva 1. Porvoonjoen virtaamien kuukausikeskiarvot (m3/s) Vakkolankoskessa Kuva 2. Porvoonjoen Patomäen- ja Vakkolankosken keskivirtaamat vuonna 2016 ja näytteenottopäivät (pisteet).

5 4. LAIMENNUS- JA HUUHTELUVEDEN JOHTAMINEN Lahti Aqua Oy:n nykyisen jätevesien johtamisluvan mukaan Porvoonjoen virtaama Ali-Juhakkalassa tulee olla ilman Lahden kaupungin jätevesiä vähintään 1 m 3 /s. Lisäksi Porvoonjoen happipitoisuus Lahden Ala-Okeroisten ja Orimattilan Virenojan Myllykulman välillä tulee olla vähintään 4 mg/l (7 havaintopaikkaa). Molemmat ehdot täytetään johtamalla tarvittaessa laimennusvettä Vesijärvestä Porvoonjokeen, minkä lisäksi Porvoonjoessa on myös ilmastuspatoja, jotka hapettavat vettä. Lahti Aqua Oy otti Vesijärvestä Porvoonjokeen laimennusvettä ja Kariniemen purkutunnelin huuhteluvettä yhteensä 5 543 646 m 3 vuonna 2016, mikä oli suurin 2000 luvulla Vesijärvestä otettu vesimäärä (kuva 3). 1000 m3/a Laimennus- ja huuhteluveden määrä 6 000 5 000 4 000 3 000 2 000 1 000 0 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 1000 m3/a 2 340 1 955 2 160 2 076 375 926 391 166 241 930 460 116 1170 3109 4223 5544 Kuva 3 Vesijärvestä Porvoonjokeen johdetut vesimäärät vuosina 2001 2016. Lahti Aqua Oy:n mittausten mukaan alle 4 mg/l happipitoisuuksia ei todettu Ala-Okeroisten ja Virenojan Myllykulman välisellä Porvoonjoella lainkaan vuonna 2016. Alhaisimmat todetut happipitoisuudet olivat tasolla 6,5 7,0 mg/l heinäkuun lopulla. 5. JÄTEVESIKUORMITUS Lahdessa Kariniemen ja Ali-Juhakkalan puhdistamoiden jätevesimäärät vähenivät vuoteen 2015 verrattuna (taulukko 4). Lahden puhdistamoiden keskimääräinen jätevesivirtaama, 28 000 m 3 /d, oli 7 % pienempi kuin edellisenä vuonna (30 600 m 3 /d vuonna 2015). Jätevesivirtaaman vähenemä oli sekä Ali- Juhakkalassa että Kariniemessä samaa suuruusluokkaa. Vesistöön johdettu biologisen hapenkulutuksen (BOD 7, 118 kg/d) ja kokonaistypen (343 kg/d) kuormitukset olivat pienempiä kuin vuonna 2015 (liite 4). Orimattilan Vääräkosken vuoden 2016 keskimääräinen jätevesivirtaama, 2 440 m 3 /d, oli 17 % pienempi kuin edellisenä vuonna (2015: 2 950 m3/d). Päiväkuormat olivat BOD7 4,9 kg/d (2015: 4,5 kg/d), kokonaistyppi 59 kg/d (2015: 74 kg/d) ja fosfori 1,0 kg/d (2015: 0,7 kg/d). Nastolasta Palojokeen johdettujen puhdistettujen jätevesien keskivirtaama, 2 960 m 3 /d, oli hieman suurempi kuin vuonna 2015 (2 842 m3/d). BOD 7 :n vesistökuorma oli 6,4 kg/d, missä kasvua oli 13 % edellisvuoteen verrattuna. Kokonaisfosforia johdettiin vesistöön 0,73 kg/d, mikä oli 71 % enemmän kuin vuonna 2015 (0,43 kg/d). Kokonaistypen vesistökuorma, 44 kg/d, oli kaksinkertainen verrattuna edellisvuoteen (22 kg/d).

6 Vuonna 2016 kaikilta puhdistamoilta Porvoonjokeen johdetun keskimääräisen jätevesimäärän, 33 829 m 3 /d (12,3 milj. m 3 /v), päiväkohtainen kuutiomäärä oli reilut 2 500 m 3 /d vähemmän kuin vuonna 2015. Vuoden 2016 jätevesimäärästä Lahden osuus oli 84 %, Nastolan 9 % ja Orimattilan 7 %. Osuudet olivat likimain samat kuin edellisenä vuonna. Ainekuormien osuudet olivat likimain verrattavissa osuuksiin jätevesimäärästä. Puhdistamoiden BOD -kuorma oli yhteensä 47,3 t/a, fosforikuorma 2,5 t ja typpikuorma 163 t. Puhdistamoiden yhteenlaskettu vesistökuorma väheni biologisen hapenkulutuksen osalta 18 % ja typen osalta 25 % vuoteen 2015 verrattuna. Fosforin vesistökuorma sen sijaan kasvoi 10 %. Puhdistusprosentti oli kaikilla puhdistamoilla BOD 7 :lle 99 %. Myös kiintoaineen reduktio oli melko samansuuruista kaikilla puhdistamoilla (yli 98 %). Kokonaisfosforin puhdistus vaihteli välillä 96-98 %. Nastolan puhdistamo saavutti parametrien osalta hyvän puhdistustuloksen lukuun ottamatta kokonaistyppeä, jonka puhdistustulos jäi 81 %:iin (v. 2015 89,9 %). COD Cr :n reduktiot vaihtelivat vähän eri puhdistamoiden välillä. Eniten eroa puhdistamoiden välillä oli kokonaistypen puhdistustuloksissa. Kuva 4. Yhdyskuntajätevesien puhdistamoilta Porvoonjokeen kohdistuvan kuormituksen kehitys. Vertailuvuoden 1989 arvoksi on asetettu 100.

7 Taulukko 3. Porvoonjokeen kohdistuva vuorokautinen jätevesikuormitus keskimäärin vuosina 2012-2016. Aineisto on kuvaajina liitteessä 4. Vuosi Kariniemi Ali- Juhakkala Nastola kk Vääräkoski Naarkoski Yhteensä Jätevesimäärä m 3 /d 2012 21825 19720 3238 3339 239 48361 2013 18806 16113 3288 2805 41011 2014 16710 14444 2806 2432 36392 2015 16425 14163 2842 2951 36380 2016 14911 13517 2958 2443 33829 Bod 7 ATU kg/d 2012 92 154 11,6 7,8 4,0 269 2013 97 107 8,5 6,4 218 2014 115 85 7,8 2,8 211 2015 80 62 5,7 4,5 153 2016 62 57 6,4 4,9 130 Kokonaisfosfori kg/d 2012 3,9 5,2 0,44 1,38 0,28 11,2 2013 4,8 4,1 0,46 1,15 10,5 2014 3,3 3,8 0,53 0,73 8,4 2015 2,6 2,4 0,43 0,67 6,1 2016 2,7 2,4 0,7 1,0 6,8 Kokonaistyppi kg/d 2012 365 286 36 53 9,2 749 2013 343 301 30 52 726 2014 294 316 25 44 679 2015 212 252 22 74 561 2016 180 164 44 59 447 6. PORVOONJOEN AINEKUORMAT 6.1 Porvoonjoen pitoisuudet ja ainevirtaama vuonna 2016 Porvoonjoen ainekuorman laskentatapa muuttui mereen päätyvän kuorman osalta. Aiemmissa vesistötarkkailuraporteissa on käytetty yksinomaan jokisuun (PJ4.5) veden laatuaineistoa ja Vakkolan virtaamaa pinta-alan suhteen jokisuulle laskettuna. Vuoden 2016 ainepitoisuudet ovat PJ4.5 ja ELY-keskuksen tarkkailupisteen PJ11.5 kuukausikeskiarvoja (vrt liite 6) Strömberginkoskessa (PJ11.5) mittauskertoja on kuukausittain useampia, jolloin ääripäiden tilanteet tasoittuvat. Vesistön ainekuormia laskettaessa ei ole huomioitu ravinteiden sedimentaatiota tai hajoamista. Fosfori sedimentoituu helposti suvantojen lietteeseen, mistä se voi sopivissa oloissa lähteä liikkeelle. Ammoniumtyppi hapettuu ja päätyy lopulta typpenä ilmakehään. Näytekertakohtaiset ainekuormat olivat vuonna 2016 suurimmat helmikuussa. Huhtikuussa kevätylivaluman ja marraskuussa syystulvien aikaan ainekuormat olivat myös koholla. Kesä-lokakuun 2016 ainekuormat olivat pieniä vähäisestä virtaamasta ja pienistä ainepitoisuuksista johtuen. Poikkeuksena on heinäkuu, jolloin ainekuormat hetkellisesti kohosivat ainepitoisuuksien ja virtaaman nousun takia (taulukko 4).

8 Porvoonjoki kuljetti mereen vuonna 2016 päivässä keskimäärin 140 kg fosforia (85 kg v. 2015) ja 2 900 kg typpeä (2 300 kg v. 2015). Vuosittainen fosforikuorma oli 50 000 kg/a ja typpikuorma 1 100 000 kg/a vuonna 2016 (taulukko 4). Taulukko 4. Havaintopaikkojen PJ4.5 ja PJ11,5 (Jokisuu) sekä PJ91.0 (Lahden alapuoli) virtaamat, pitoisuudet ja ainekuormat näytteenottopäivinä. Jokisuun virtaama on laskettu pinta-alan suhteen Vakkolasta mitatuista virtaamista. Hav.paikka PJ91,0 Lahden alapuoli Pvm Q P N NO3-N NH 4 -N P N NO3-N NH 4 -N m 3 /s µg/l µg/l µg/l µg/l kg/d kg/d kg/d kg/d 27.1. 1,5 60 5200 4400 420 8 660 560 53 9.2. 3,9 210 4400 3100 320 71 1 500 1 000 110 2.3. 2,0 75 4500 3200 170 13 790 560 30 5.4. 10,2 110 2700 2000 92 96 2 400 1 800 81 9.5. 4,8 75 1800 1000 35 31 750 420 15 13.6. 1,5 64 3400 2500 63 8 440 330 8 18.7. 3,0 110 2400 1400 55 28 620 360 14 23.8. 1,8 82 3400 2400 69 12 510 360 10 26.9. 1,5 77 5500 4700 69 10 730 620 9 17.10. 1,6 64 4500 3400 70 9 610 460 9 9.11. 1,8 89 4900 3800 140 14 750 580 21 13.12. 1,6 84 6300 5300 150 11 860 720 20 Keskiarvo 2,9 92 4083 3100 138 26 885 648 32 Hav.paikka PJ4,5 ja PJ11,5 Porvoonjokisuu Pvm Q P N NO3-N NH 4 -N P N NO3-N NH 4 -N m 3 /s µg/l µg/l µg/l µg/l kg/d kg/d kg/d kg/d Tammikuu 3,4 100 5000 4100 360 29 1500 1200 110 Helmikuu 20,6 250 4000 1800 210 450 7100 3200 370 Maaliskuu 13,3 110 2100 1300 160 130 2400 1500 180 Huhtikuu 33,3 94 1900 1100 83 270 5500 3200 240 Toukokuu 16,4 96 1900 1100 38 140 2700 1600 54 Kesäkuu 5,0 58 2100 1400 7 25 920 610 3 Heinäkuu 9,2 230 2400 1200 40 180 1900 950 31 Elokuu 5,7 130 2600 1600 20 64 1300 780 10 Syyskuu 5,4 110 2600 1800 26 51 1200 840 12 Lokakuu 4,0 83 3200 2500 21 29 1100 860 7 Marraskuu 13,7 150 5100 4200 56 180 6000 5000 66 Joulukuu 11,1 88 3600 3100 85 85 3500 3000 82 Keskiarvo 11,8 125 3042 2100 92 136 2 927 1 895 97 Patomäenkoski PJ91.0 ainekuorman laskennassa ei muutosta *pisteellä PJ11.5 näytteenottopäiviä on kuukaudessa useita, ja pisteellä PJ 4.5 vain yksi. Taulukon ainepitoisuudet ovat havaintojen keskiarvoja. 6.2 Puhdistamokuormat ja ainevirtaamat Patomäenkosken (PJ91.0) vuoden 2016 ainevirtaamasta Lahden puhdistamojen yhteenlasketun fosforikuorman osuus oli 20 % ja typpikuorman 39 % (taulukko 5). Lahden puhdistamokuorman osuus jokisuun (PJ4.5 ja PJ11,5) fosforin ainevirtaamasta oli 4 % ja typen ainevirtaamasta 12 %. Vuonna 2016 Porvoonjoen suulle (PJ4.5 ja PJ11,5) lasketusta ainevirtaamasta kaikkien tarkkailussa mukana olevien puhdistamojen fosforikuorman osuus oli 5,1 % ja typpikuorman osuus 15 % (taulukko 5). Puhdistamokuormien osuus Porvoonjoen ainevirtaamasta oli pienempi kuin vuonna 2015. Pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna puhdistamoilta tuleva fosforikuorma on vastannut noin 5,5 % osuutta Porvoonjoen suun fosforivirtaamasta. Typen osuus on vaihdellut enemmän, mutta tavallisimmin puhdistamojen typpikuorman osuus on jäänyt alle 20 % jokisuun typen ainekuormasta.

9 Taulukko 5. Porvoonjoen ainevirtaamien ja puhdistamokuormituksen vertailu Lahden alapuolella ja jokisuulla (PJ4.5 ja PJ11.5) Ainevirtaama PJ 91.0 Osuus Lahden puhdistamot Lahden alapuoli ainevirtaamasta, % Vuosi P, tn/a N, tn/a P, tn/a N, tn/a P N 2012 27,5 970 3,3 239 12 % 25 % 2013 24,9 818 3,3 235 13 % 29 % 2014 12,0 495 2,6 223 22 % 45 % 2015 17,0 881 1,8 170 11 % 19 % 2016* 9,5 321 1,9 125 20 % 39 % Ainevirtaama PJ 4.5 ja Osuus Kaikki puhdistamot PJ 11,5 Porvoonjokisuu ainevirtaamasta, % Vuosi P, tn/a N, tn/a P, tn/a N, tn/a P N 2012 97,1 1502 4,1 275 4,2 % 18 % 2013 87,7 1395 3,8 265 4,3 % 19 % 2014 43,6 966 3,0 248 6,9 % 26 % 2015 31,0 842 2,2 205 7,1 % 24 % 2016* 49,5 1066 2,5 163 5,1 % 15 % *Jokisuulle vesistön ainekuorman laskenta muuttui vuonna 2016: ainepitoisuudet ovat pisteiden PJ 4,5 ja PJ 11,5 keskiarvoja 7. PORVOONJOEN PÄÄUOMAN VEDEN LAATU 7.1 Veden yleinen laatu pääuomassa vuonna 2016 Porvoonjoki oli yleisesti samea, kiintoaine- ja humuspitoinen. Joen latvoilla vesi on kirkkaampaa kuin alaosalla: sameuden ja kiintoaineen pitoisuudet nousevat tyypillisesti alavirtaa kohti. Sateisuus lisää Porvoonjoen sameutta ja kiintoainepitoisuutta nopeasti. Vuonna 2016 Porvoonjoen keskimääräinen sameus vaihteli välillä 13 68 NTU lisääntyen joen alajuoksulle tultaessa (taulukko 6, kuva 5). Viljamaan kohdalla näytepisteellä PJ 77.5 sameus kohosi 42 NTU:uun. Toinen voimakas samentumisen kohta oli Askolassa (PJ 25.0). Lahden puhdistamoiden vaikutus näkyi sähkönjohtavuuden nousuna (kuva 6). Lahden yläpuolella sähkönjohtavuus oli tasolla 9 18 ms/m ja arvo kaksinkertaistui Lahden alapuolella. Orimattilan kohdalla arvot säilyivät tasaisina. Sähkönjohtavuus laski hitaasti Askolaan saakka (PJ 25,0). Porvoossa jokisuulla syyskuussa arvo kohosi poikkeuksellisen korkeaksi, 57 ms/m. Kiintoainetta Porvoonjen pääuomassa oli 5 49 mg/l. Kiintoaineen pitoisuuden määritys tehdään 1.6.2016 alkaen vain neljältä intensiivitarkkailun näytepisteeltä, joten taulukon 6 keskiarvot eivät ole täysin vertailukelpoisia aiempiin vuosiin. Kemiallisen hapenkulutuksen vaihtelu Porvoonjoen pääuomassa oli vähäistä. Vuonna 2016 kemiallisen hapenkulutuksen arvot vaihtelivat välillä 5 24 mg/l. Suurimmillaan hapenkulutusarvot olivat keväällä huhti - toukokuussa 20-24 mg/l ja pienimmillään tammi- ja marraskuussa 5-9 mg/l (kuva 7). Vuosikeskiarvopitoisuudet tarkkailupisteissä olivat samaa suuruusluokkaa vaihdellen välillä 12 15 mg/l. Happitilanne Porvoonjoen pääuomassa oli yleisesti hyvä ja BOD 7 -arvot pieniä (taulukko 6). Veden ph:n muutokset Porvoonjoessa olivat pieniä. Vuonna 2016 ph vaihteli välillä 6,8 8,2. Veden ph oli lievästi korkeampi joen keskivaiheilla ja alajuoksulla kuin yläjuoksulla, jossa vesi oli hieman happamampaa. Veden väri tummui alajuoksua kohti. Selvin muutoskohta veden värissä oli Pukkilan (PJ35,5) alapuolella, jossa keskimääräinen väriluku nousi tasolta 85 mg Pt/l tasolle 130 mg Pt/l. Väriluvut vaihtelivat voimakkaasti välillä 50-240 mg Pt/l. Helmi- ja marraskuussa vesi oli kirkkaimmillaan yläjuoksulla 50 60 mg Pt/l. Suurimmillaan arvo oli joen alajuoksulla 240 mg Pt/l elokuussa otetussa näytteessä.

10 Taulukko 6. Porvoonjoen pääuoman keskimääräinen vedenlaatu eri havaintopaikoilla v. 2016. Paikka Sameus ph Väriluku, suodatettu Sähkönjohtavuus Happipitoisuus (O2) Kiintoaine (GF/C) CODMn BOD7 NTU mg Pt/l ms/m mg/l mg/l mg/l mg/l PJ 115.7 20 78 7,1 13 10,4 12,1 12 1,9 PJ 102.0 13 78 7,0 13 9,7 5,7 15 1,5 PJ 98.3 23 68 7,1 14 9,8 26,6 12 1,8 PJ 91.0 29 60 7,3 27 9,6 34,2 13 3,5 PJ 77.5 42 80 7,3 24 10,3 49,4 12 3,8 PJ 64.5 29 90 7,4 26 11,0 37,0 12 3,5 PJ 62.5 37 85 7,4 22 11,5 36,4 12 3,6 PJ 35.5 39 130 7,4 23 10,9 24,4 13 3,0 PJ 25.0 68 163 7,3 20 11,3 31,3 14 3,0 PJ 4.5 50 135 7,4 24 10,6 24,3 14 2,4 Kuva 5. Veden sameus keskimäärin ja vaihteluväli (min, maks) tarkkailupisteissä 2016.

11 60 Sähkönjohtavuus 50 40 Johtokyky ms/m 30 20 10 0 115,7 102,0 98,3 91,0 77,5 64,5 62,5 35,5 25,0 4,5 Kuva 6. Veden sähkönjohtavuus keskimäärin ja vaihteluväli (min, maks) tarkkailupisteissä 2016. Kemiallinen hapenkulutus 25 20 CODMn mgo2/l 15 10 5 0 115,7 102,0 98,3 91,0 77,5 64,5 62,5 35,5 25,0 4,5 Kuva 7. Veden kemiallinen hapenkulutus, COD Mn, keskimäärin ja vaihteluväli (min, maks) tarkkailupisteissä 2016. CODMn analysointikertoja vähennettiin 1.6.2016 alkaen..

12 7.2 Hygieeninen laatu 2016 Escherichia coli bakteereja käytetään laajasti ulostesaastumisen indikaattoribakteerina. Enterokokkeja pidetään ulostesaastumisen indikaattorina, mutta niitä esiintyy myös muissa elinympäristöissä. Hygieenisen laadun arviointiin on tässä raportissa käytetty Sosiaali- ja terveysministeriön antamaa asetusta, 177/2008, jonka mukaan yksittäisen uimavesivalvontatutkimustuloksen tulee täyttää seu-raavat vaatimukset: Escheria coli -bakteeri alle 1000 pmy/100 ml Suolistoperäiset enterokokit alle 400 pmy/100 ml Mikrobiologisen laadun tuloksia arvioitaessa on kuitenkin huomioitava, etteivät kohteet ole uimarantoja, ja näytteenotto on toteutettu vesistötarkkailun ohjeiden mukaisesti. Lisäksi tarkastelussa ovat mukana myös talven ja syksyn näytteet. Lyhenne pmy tarkoittaa pesäkettä muodostavaa yksikköä, jonka synonyyminä tarkkailutuloksissa (liite 3) käytetään lyhennettä mpn most probable number. Vuonna 2016 Porvoonjoen bakteeripitoisuudet olivat poikkeavan korkeita helmikuussa, talvitulvien aikaan ja syystulvien aikaan marraskuussa. Helmikuussa 2016 Viljamaalta (PJ77.5) todettiin jopa 2800 pmy/100ml enterokokkibakteereja ja 17 000 mpn/100 ml Escherichia coli bakteeria (kuva 8). Viljamaalla keskimääräiset E. coli- ja enterokokkipitoisuudet ylittivät uimavesien laatuvaatimukset. Viljamaalla on vain neljä näytekertaa, joten poikkeavan korkeat helmi- ja marraskuu vääristävät kuvaa näytepisteen hygieenisestä laadusta. Huhti ja elokuussa Viljamaan näytepisteen hygieeninen laatu täytti uimaveden laatuvaatimukset. Myös muilla näytepisteillä todettiin hygieenisen laadun heikkenemistä talvi- ja syystulvien aikaan helmija marraskuussa. Kesällä ja vielä lokakuussa Povoonjoen pääuoman hygieeninen laatu oli hyvä. Lahden yläpuolella hygieeninen laatu oli heikentynyt helmikuussa: E. coli pitoisuus oli kohonnut pisteellä PJ98.3 (Kukonkoski) ja enterokokkibakteerien määrä oli koholla Nostavan pisteellä, PJ 102.0 (kuva 8, liite 1).

Kuva 8. Porvoonjoen pääuoman Enterokokki- ja Escherichia coli bakteerien keskimääräiset pitoisuudet ja vaihteluväli (min-maks) v. 2016. 13

14 7.3 Ravinteet ja rehevyys 2016 7.3.1 Typpi Lahden puhdistamoiden yläpuolisessa Porvoonjoessa (PJ115.7, PJ 102.0 ja PJ98.3) kokonaistypen keskipitoisuus jäi alle 1 700 µg/l (kuva 9, taulukko 7). Pienin typen keskimääräinen pitoisuus, 1 400 µg/l, oli Lahden yläpuolen pisteellä PJ98.3 ja suurin, 1 600 µg/l pisteellä PJ102.0. Korkeimmat kokonais- ja nitraattitypen pitoisuudet todettiin huhtikuussa. Ammoniumtyppeä oli eniten helmikuussa. Talvella ja syksyllä 60 80 % typestä oli nitraattimuotoisena. Kesän alivirtaaman aikaan vastaavasti noin 20-40 % oli nitraattityppeä. Ammoniumtypen osuus kokonaistypestä jäi talvi- ja syyskaudella 5-10 %:iin ja kesällä sitä oli vain 1-2 % kokonaistypestä. Nitriittityppeä oli erittäin vähän. Lahden alapuolella (PJ91.0 Patomäenkoski) typen ja sen fraktioiden pitoisuudet nousivat voimakkaasti yläpuoleen (PJ98.0). nähden (taulukko 7, kuvat 9-11). Suurimmat pitoisuudet ja pitoisuusnousut yläpuoleen verrattuna todettiin tammi- ja joulukuussa. Eniten, 6 300 µg/l, kokonaistyppeä oli joulukuussa. Nitraattitypen osuus kokonaistypestä oli noin 85 %. Korkeimmat ammoniumtypen pitoisuudet Patomäenkoskessa (PJ91.0) olivat tammi-helmikuussa mitatut 320 ja 420 µg/l, mikä oli noin 8 % kokonaistypen pitoisuudesta. Alhaisimmat typen ja sen fraktioiden pitoisuudet mitattiin toukokuussa: kokonaistyppeä oli 1 800 µg/l, nitraattityppeä 1 000 µg/l (56 %) ja ammoniumtyppeä 35 µg/l (2 %). Viljamaalla (PJ77.5) Lahden ja Orimattilan välillä, typen ja sen fraktioiden pitoisuudet olivat korkeimmat marraskuussa, jolloin kokonaistypen pitoisuus oli 6 100 µg/l ja nitraattitypen 5000 µg/l. Talvella helmikuussa ammoniumtypen pitoisuus oli suurimmillaan, 390 µg/l muodostaen 16 % kokonaistypestä. Nitriittitypen pitoisuus oli korkein marraskuussa, 45 µg/l. Orimattilan ylä- ja alapuolen välillä (PJ64.5.->PJ62.5), typen pitoisuusnousu oli hyvin vähäistä vuonna 2016 (taulukko 7). Orimattilan kohdalla epäorgaanista typpeä oli tavallisesti 70-80 % kokonaistypestä. Eniten typpeä oli marraskuussa: Orimattilan yläpuolella kokonaistypen pitoisuus oli 4 600 µg/l ja alapuolella 5 100 µg/l. Pitoisuusnousuun vaikutti myös Palojoen kautta tuleva kuormitus (kts kappale 8.3). Vuositasolla nitraatti- ja ammoniumtypen keskimääräisissä pitoisuuksissa ja pitoisuusvaihtelussa ei ollut merkittävää vaihtelua ylä- ja alapuolen pisteiden välillä (kuvat 10 ja 11). Pukkilan kohdalla (PJ35.5) typen ja sen fraktioiden pitoisuudet olivat hyvin samaa tasoa kuin Orimaatilassa. Keskimäärin typpeä oli Pukkilan kohdalla 3 100 µg/l, josta 71 % oli nitraattityppeä. Eniten kokonais-, ammonium- ja nitraattityppeä todettiin tammikuussa (kuvat 9-11). Pienimmät typen ja sen fraktioiden pitoisuudet todettiin toukokuussa. Askolan yläpuolella (PJ25.0) korkein typpipitoisuus 4 500 µg/l todettiin marraskuussa. Tuolloin 80 % typestä oli nitraattimuotoista. Askolan yläpuolen näytepisteellä nitraattitypen osuus oli muulloinkin yli 60 %. Suurin, 240 µg/l ammoniumtyppipitoisuus todettiin helmikuussa, jolloin sitä oli 10 % kokonaistypestä. Jokisuulla (PJ4.5) mereen päätyvän veden keskimääräinen typpipitoisuus oli 2 800 µg/l, mikä vastasi edellisvuoden tasoa. Korkeimmat typpipitoisuudet todettiin tammikuussa ja marraskuussa, jolloin kokonaistypen pitoisuus oli 4 100 µg/l. Typestä 80 % oli nitraattimuotoista. Ammoniumtypen pitoisuus oli suurin, 250 µg/l, tammikuussa. Kokonais- ja nitraattitypen pitoisuudet olivat pienimmät huhti-toukokuussa ja ammoniumtypen kesäkuussa (liite 1).

15 Taulukko 7. Porvoonjoen pääuoman ravinnepitoisuudet keskimäärin eri havaintopaikoilla v. 2016. Paikka Typpi (N), kokonais- Nitraattityppi (NO3- N) Nitriittityppi (NO2- N) Ammoniumtyppi (NH4- N) Fosfori (P), kokonais- Fosfaattifosfori, liuk. µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l PJ 115.7 1638 1123 5,0 57 72 27 PJ 102.0 1550 1035 4,6 39 56 17,7 PJ 98.3 1399 931 4,4 36 58 14,1 PJ 91.0 4083 3100 28,2 138 92 28,6 PJ 77.5 3600 2600 26,3 187 143 40,8 PJ 64.5 3500 2683 19,6 106 112 40 PJ 62.5 3125 2325 20,9 136 147 53 PJ 35.5 3142 2233 13,2 171 114 38 PJ 25.0 2975 2100 9,2 103 163 49 PJ 4.5 2758 1917 8,6 82 119 34,8 Kuva 9. Kokonaistypen keskiarvo ja pitoisuuden vaihteluväli (min, maks) Porvoonjoen pääuoman havaintopaikoilla vuonna 2016.

16 Kuva 10. Nitraattitypen keskiarvo ja pitoisuuden vaihteluväli (min, maks) Porvoonjoen pääuoman havaintopaikoilla vuonna 2016. Kuva 11. Ammoniumtypen keskiarvo ja pitoisuuden vaihteluväli (min, maks) Porvoonjoen pääuoman havaintopaikoilla vuonna 2016.

17 7.4 Fosfori Kokonaisfosforin pitoisuus Porvoonjoen yläjuoksulla oli vuonna 2016 alimmillaan tasolla 23 50 µg/l ja enimmillään 180 µg/l (kuva 12). Korkeimmat pitoisuudet mitattiin helmikuussa kaikilta kolmelta Lahden yläpuoliselta näytepisteeltä. Liukoisen fosfaattifosforin osuus oli korkein, 52 %, Luhdanjoella (PJ115.7) helmikuussa. Lahden alapuolella Patomäenkoskessa, PJ91.0, korkein fosforipitoisuus, 210 µg/l, mitattiin helmikuussa. Siitä 23 % oli liukoista fosfaattifosforia. 110 µg/l fosforipitoisuudet mitattiin myös touko- ja heinäkuussa. Syys - lokakuussa liukoista fosfaattifosforia oli reilut 50 % kokonaisfosforista. Myöhemmin, sateisempana aikana, liukoisen fosfaattifosforin osuus laski tasolle 35 %. Kokonaisfosforin ja liukoisen fosfaattifosforin pitoisuudet kasvoivat joen alajuoksua kohti. Viljamaan alapuolelta alkaen kokonaisfosforin pitoisuus oli keskimäärin noin 140 µg/l ja liukoisen fosfaattifosforin pitoisuus noin 40 µg/l.. Vuonna 2016 Viljamaa - Pukkila välillä todettiin 250 300 µg/l fosforipitoisuuksia helmikuussa. Pukkilan kohdalla 43 % oli tuolloin liukoisena fosfaattifosforina. Jokisuulla suurin fosforipitoisuus, 250 µg/l, todettiin helmi- ja heinäkuussa ja pienin pitoisuus, 54 µg/l, kesäkuussa. Liuokoisen fosfaattifosforin osuus mereen päätyvästä fosforista oli keskimäärin 29 % (35 µg/l). Mereen Porvoonjoesta päätyi fosforia keskimäärin 119 µg/l vuonna 2016. Kuva 12. Kokonaisfosforin keskiarvo ja pitoisuuden vaihteluväli (min, maks) Porvoonjoen pääuoman havaintopaikoilla vuonna 2016.

18 Kuva 13. Liukoisen fosfaattifosforin keskiarvo ja pitoisuuden vaihteluväli (min, maks) Porvoonjoen pääuoman havaintopaikoilla vuonna 2016. 7.5 Klorofylli-a Levätuotannon määrä klorofylli-a -pitoisuutena mitattuna vaihteli Porvoonjoen suulla voimakkaasti (kuva 14). Mittausten keskiarvo oli 10 µg/l, mikä kuvaa rehevää vesistöä. Pitoisuuden vaihteluväli oli 3,6 29 µg/l, mikä vastasi aiempien tarkkailuvuosien tasoa. Suurin klorofyllipitoisuus mitattiin kesäkuussa. Vesistön rehevyysluokittelu klorofylli-a:n pitoisuuden perusteella on tarkoitettu järville ja altaille, ei virtavesille. Virtavesissä luokittelua on siten pidettävä suuntaa antavana ja huomattava, että levätuotanto voi olla peräisin kaukaakin havaintopaikan yläpuolelta. µg/l 35 Klorofylli-a 30 25 20 15 10 5 0 toukokuu kesäkuu heinäkuu elokuu syyskuu Kuva 14. Klorofylli-a pitoisuudet Porvoonjoen suun havaintopaikalla, PJ 4.5 vuonna 2016.

19 7.6 Porvoonjoki 11.5 Uudenmaan ELY-keskus seuraa Strömsbergin yläpuolella Kerkkoossa sijaitsevan pisteen Porvoonjoki 11,5 tilaa 1-4 kertaa kuukaudessa otettavilla näytteillä (liite 6). Vuonna 2016 veden sameus ja kiintoainepitoisuus olivat koholla helmikuussa, heinäkuussa sekä marraskuussa. Sameus, väri ja kiintoainepitoisuus olivat korkeimmat marraskuussa. Veden ph oli lievästi emäksinen koko tarkkailuvuoden aikana ja korkeimmillaan ph 7,7 lokakuussa. Sähkönjohtavuus oli korkein tammikuussa, 29 ms/m ja jälleen syksyllä liki samalla tasolla. Talvella ja keväällä sähkönjohtavuus oli yleensä 10 15 ms/m. Kokonaisfosforin pitoisuus vaihteli sääolosuhteiden mukaan ja oli suurimmillaan samoihin aikoihin kuin kiintoainesta ja sameutta oli eniten. Suurimmat pitoisuudet olivat tasolla 210 250 µg/l. Näissä näytteissä puolet fosforista oli fosfaattifosforina. Suurimmat kokonaistypen, nitraatti- ja ammoniumtypen pitoisuudet todettiin tammi-helmikuussa ja marraskuussa. Marraskuussa typpeä oli eniten 6900 µg/l, ja siitä 80 % oli nitraattimuotoista typpeä. Enimmillään nitraattitypen osuus oli 88 %. Ammoniumtyppeä vedessä oli enimmillään 470 µg/l tammikuussa. Vuosikeskiarvona Porvoonjoki 11,5:n vesi oli hyvin samanlaista kuin läheisillä velvoitetarkkailun näytepisteillä Pukkilassa (PJ35.5) ja Askolassa (PJ25.0) ja Porvoonjoen suulla (PJ 4.5) (vrt taulukot 6 ja 7). Useampi mittauskerta tasoittaa ääriarvojen merkitystä, mutta esimerkiksi Porvoonjoen suun (Pj4.5) tuloksiin verrattuna, Strömsbergin kosken vedenlaatu on hyvin samanlaista. Fosfaattifosforin keskimääräinen pitoisuus oli Strömsbergin koskessa kaksinkertainen jokisuuhun verrattuna. Taulukko 8. Porvoonjoki 11.5 veden laatu. Keskiarvot vuodelta 2016. Muuttuja Arvo ph 7,4 Sameus FNU 47 Sähkönjohtavuus ms/m 18 Kokonaisfosfori, µg/l 122 Fosfaatti fosforina, suodatus polykarb. 0,4 µm µg/l 61 Kokonaistyppi, µg/l 3058 Ammonium typpenä, µg/l 99 Nitriitti-nitraatti typpenä, µg/l 2086

20 8. PALOJOEN VEDENLAATU Nastolan jätevedenpuhdistamon vesistövaikutuksia seurattiin neljällä havaintopaikalla kuusi kertaa vuodessa. Nastolan puhdistamon vesistötarkkailu painottuu kesään. Palojoen suulta, ennen kuin Palojoki yhtyy Porvoonjokeen, otetaan näytteet vielä joulukuussa, joten siellä näytteenottokertoja on seitsemän (liite 2 ja 3 sekä liite 7). Tarkkailuohjelman päivityksen myötä analyysivalikoima ja näytemäärät muuttuivat, joten mm taulukokko 9 lasketut keskiarvot eivät ole täysin vertailukelpoisia aiempien vuosien kanssa. Palo- ja Porvoonjoen analyysivalikoimat ovat 1.6.2016 alkaen samanlaiset. 8.1 Hygieeninen laatu Purkuojan Pa22.5 hygieeninen laatu oli heikko. Kesäkuussa enterokokkibakteereja oli purkuojassa eniten 4 600 pmy/100ml ja E. coli -bakteereja 38 000 mpn/100ml. Niiden pitoisuudet laskivat hitaasti alapuoliselle vertailupisteelle Pa22.4 siirryttäessä, mutta Palojoen suulla kuormitusta ei enää ollut todettavissa (kuva 15). Heinä-marraskuussa bakteerikuormitus oli purkuojassa selvästi vähäisempi, mikä näkyi myös alapuolisten pisteiden alhaisina bakteeripitoisuuksina. Purkuojan yläpuolella ei todettu kohonneita bakteeripitoisuuksia vuonna 2016. Heinämaalla, Pa14.4, ja Palojoen suulla, Pa0.2, kohonneita bakteeripitoisuuksia todettiin helmikuussa. Elokuussa Heinämaan pisteen E. coli pitoisuus oli lievästi koholla (kuva 15). Kuva 15. Enterokkokkien ja Escherichia coli bakteerien pitoisuudet Palojoessa v. 2016.

21 8.2 Veden yleinen laatu Palojoessa Sähkönjohtavuus oli Palojoessa alhaisimmillaan kevään ylivirtaaman aikaan huhtikuussa (kuva 16). Kesällä ja syksyllä sähkönjohtavuus oli korkeimmillaan purkuojassa (Pa22.5: 140-150 ms/m), mutta ei enää jokisuulla (Pa0.2), missä sähkönjohtavuus oli yläpuolisen taustapisteen tasolla. Jätevesivaikutus oli voimakkaimmillaan alivirtaaman aikaan elokuussa. Jätevesien aiheuttama sähkönjohtavuuden keskimääräinen nousu Palojoessa oli 35 ms/m (ks. taulukko 9). Sameus oli purkuojassa voimakkainta helmikuussa. Purkuojan vesi nosti Palojoen sameutta tuolloin 19 NTU. Muilla näytteenottokerroilla samentava vaikutus oli vähäisempi (kuva 17). Heinäkuun sateisuuden vaikutus näkyi Palojoen suulla veden samentumisena vastaavasti kuten Porvoonjoen pääuoman pisteillä. Veden sameus vaihteli pääsääntöisesti samanaikaisesti kiintoainepitoisuuden kanssa: alivirtaaman aikaan sameus jäi alle 30 NTU:n, mutta ylivirtaama marraskuussa nosti sameuden Palojoen suulla tasolle 130 NTU. Marraskuussa sameus lisääntyi Heinämaan (Pa 14.4) ja jokisuun (Pa0.2) pisteiden välillä 92 NTU-yksikköä. Jätevesien purkuojan vesi oli aiempien vuosien tapaan lievästi emäksistä. Purkuojan yläpuolella veden ph vaihteli välillä 7,0 7,5, purkuojassa välillä 7,5 8,0 ja purkuojan alapuolella välillä 7,2 8,0. Emäksisintä vesi oli kesäkuussa. Kemiallinen hapenkulutus kuvaa veden humusmäärää ja se korreloi hyvin väriluvun kanssa. CODmuutokset kaikilla tarkkailupisteillä olivat hyvin samanaikaisia. Eniten humusta liikkui vesistössä kevätylivaluman aikaan, ja vastaavasti vähiten happea kuluttavaa ainesta oli kesän alivirtaaman aikaan elokuussa. Jätevedet eivät nostaneet Palojoen COD-pitoisuutta (taulukko 9). Purkuojan veden kiintoainepitoisuus oli korkeimmillaan helmikuussa 150 mg/l, mikä nosti myös Palojen kiintoainepitoisuutta. Pienimmät kiintoainepitoisuudet purkuojassa ja yläpuolisella vertailupisteellä todettiin marraskuussa. Palojoen suulla kiintoainepitoisuus oli korkeimmillaan helmikuussa (53 mg/l) ja alimmillaan elokuussa (5,0 mg/l). Erityisen korkeita kiintoainepitoisuuksia jokisuulla ei todettu vuonna 2016. Kuva 16. Sähkönjohtavuus Palojoessa v. 2016.

22 Sameus 120 100 80 NTU 60 40 20 0 9.2. 9.3. 9.4. 9.5. 9.6. 9.7. 9.8. 9.9. 9.10. 9.11. Pa 22,6 Pa 22,5 purkuoja Pa 22,4 ap Pa 14,4 Pa 0.2 Kuva 17. Sameus Palojoessa v. 2016. 8.3 Ravinteet ja levätuotanto Jätevedet nostivat Palojoen typpipitoisuutta keskimäärin 4 900 µg/l (taulukko 9). Typpi oli pääsääntöisesti nitraattimuodossa, ja sen lisäys oli 3 800 µg/l. Voimakkainta typpikuormitus oli heinäkuussa., jolloin myös ammoniumtypen pitoisuus oli kohonnut (9 500 µg/l). Yleisesti purkuojan typpipitoisuudet olivat loppuvuodesta selvästi suurempia kuin alkuvuodesta. Vastaava ajallinen trendi oli nähtävissä myös yläpuolisella vertailupisteellä (Pa22.6). Sen typpipitoisuudet olivat kuitenkin pieniä purkuojaan verrattuna. Keskimääräinen typpipitoisuus Palojoessa nousi alavirtaa kohti noin 1 400 µg/l. Vuonna 2016 typen keskipitoisuus oli Palojoen suulla 2 700 µg/l. Palojoesta ei vuonna 2016 tullut typpilisäystä Porvoonjokeen, sillä Palojoen suulla veden typpipitoisuus oli keskimäärin noin 1 000 µg/l pienempi kuin Porvoonjoessa (kuva 18, taulukot 7 ja 9). Ylimmällä havaintopaikalla (Pa22.6) fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista oli keskimäärin 47 %. Muilla näytepisteillä fosfaattifosforia oli hieman vähemmän helmikuuta lukuun ottamatta. Helmikuussa liukoisen fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista oli noin 60 % kun osuus muulloin oli 20-40 %, Purkuuoman kautta tuleva vesi nosti Palojoen fosfaattipitoisuutta vain vähän (taulukko 9). Vuositasolla jätevedet nostivat Palojoen fosforipitoisuutta 34 µg/l (taulukko 9, kuva 19). Kokonaisfosforin pitoisuus oli purku-ojassa korkein helmi- ja marraskuussa, missä on todennäköisesti mukana runsaasti myös huuhtoumafosforia. Helmikuussa yläpuolisen vertailupisteen, Pa 22.6, fosforipitoisuus oli kohonnut, 240 µg/l, ja pitoisuusnousu alapuoliselle vertailupisteelle oli 30 µg/l. Helmikuun lauhuuden ja huuhtoumien takia fosforin pitoisuus oli kohonnut kaikilla Palojoen pisteillä (kuva 19).

23 Kuva 18. Palojoen näytepisteiden kokonaistypen pitoisuudet vuonna 2016. Kuva 19. Palojoen näytepisteiden havaitut kokonaisfosforin pitoisuudet vuonna 2016. Taulukko 9. Vedenlaadun keskiarvot ja purku-uoman ylä- ja alapuolisen tarkkailupisteen veden laa-dun muutos Palojoessa vuonna 2019. Havaintopaikka Sähkönjohtavuus CODMn Kokonaistyppi Nitraattityppi Nitriittityppi Ammoniumtyppi Kokonaisfosfori Fosfaattifosfori ms/m mg/l µg /l µg /l µg /l µg /l µg /l µg /l Pa 22,6 yp 22 11 1273 768 9 71 98 46 Pa 22,5 purku 114 11 14850 11767 285 1761 206 54 Pa 22,4 ap 57 12 6133 4600 123 652 132 50 Pa 14,4 40 12 4275 3575 12 67 139 69 Pa 0.2 23 12 2671 2024 15 45 126 47 Lisäys / vähenemä; yp-ap 35 0,4 4860 3832 114 581 34 4,5

24 9. VAARALLISET JA HAITALLISET AINEET Vaarallisten ja haitallisten aineiden tarkkailu aloitettiin yhteistarkkailussa 1.6.2016 alkaen. Vaarallisia ja haitallisia aineita tarkkailtiin kolmelta näytepisteeltä elo- ja marraskuussa 2016. Seurantapaikat olivat: Pa22.5 Palojoki, Nastolan jätevedenpuhdistamon ja suljetun kaatopaikan alapuoli PJ91.0 Lahden alapuoli, Patomäenkoski PJ4.5 Porvoonjoen suu Näytteistä analysoitiin samat aineet ja yhdisteryhmä kummallakin näytekerralla: Torjunta-aineet, teollisuus- ja kuluttajakemikaalit (laaja monijäämä GC+LC menetelmä) Fenoliset yhdisteet liukoinen nikkeli, kadmium ja lyijy (suodatus 0,45 µm) Organotinat NP&NPEO (alkyyli- ja oktyylifenolit sekä niiden etoksylaatit) Ftalaatit Bromatut palonestoaineet Monijäämäajojen sisältämät yhdisteet on koottu liitteeseen 8. Näytteet otettiin suoraan pulloon normaalin velvoitetarkkailunäytteenoton yhteydessä. Palo- ja Porvoonjoen vesistöpisteiden sekä tarkkailuvelvollisten jätevedenpuhdistamoiden vaarallisten ja haitallisten aineiden pitoisuuksia on selvitetty vuosina 2013 ja 2014 kartoitusluonteisesti. Huhtikuussa 2014 tehtiin vesistöpisteille erillinen CaCO 3 -kovuusluokittelu kadmiumin toksisuuden arvioimiseksi. Selvityksen perusteella tarkkailupisteiden PJ91.0, PJ62.5 ja PJ35.5 CaCO3 arvo oli 40-50 mg/l, joten ne kuuluvat luokkaan 2. Nastolan puhdistamon purkuojan alapuolella kovuusarvo oli 100 mg CaCO 3 /l, jolloin kovuusluokka on 3 (Ramboll Finland Oy 2014). Tässä raportissa kaikille näytepisteille on sovellettu kadmiumin kovuusluokan 2 mukaisia ympäristönlaatunormeja. 9.1 Vaarallisten ja haitallisten aineiden pitoisuudet Analyysitulokset ja ympäristönlaatunormit on koottu taulukkoon 10 ja monijäämäajojen listat liitteeseen 8. Taulukon Huom! sarakkeessa käytetyt lyhenteet viittaavat Valtioneuvoston asetukseen vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (23.11.2006/1022) C2 = asetuksen liitteen C2 mukainen aine. Vesipuitedirektiivin mukaisesti vesiympäristölle vaaralliseksi ja haitalliseksi aineeksi yksilöidyn aineen ympäristönlaatunormi (5.11.2012/1308) D = asetuksen liitteen D mukainen aine. Kansallisessa menettelyssä määritetty vesiympäristölle haitalliseksi (7.10.2010/868) x = yksilöity vaaralliseksi aineeksi AA-EQS = vuosikeskiarvona ilmaistu ympäristönlaatunormi, sisämaan pintavedet MAC-EQS =sallittuna enimmäispitoisuutena ilmaistu ympäristönlaatunormi, sisämaan pintavedet Palojoki Nastolan jätevedenpuhdistamon purku-uoman alapuolinen tarkkailupiste (Pa22.5) sijaitsee Palojoessa. Piste oli selvästi kuormittuneempi kuin Porvoonjoen pisteet. Pisteeltä todettiin useita torjunta-aineina käytettyjä yhdisteitä. Elokuussa niiden yhteenlaskettu pitoisuus oli 0,88 µg/l ja marraskuussa 0,46 µg/l. Aineet, joiden ympäristönlaatunormi ylittyi: Liukoista nikkeliä todettiin kahden mittauskerran keskiarvona 13,5 µg/l, mikä ylittää vuosikeskiarvona ilmaistun ympäristönlaatunormin (4 µg/l). Luonnon taustapitoisuudeksi nikkelille on määritetty 1 µg/l. Tausta ja ympäristölaatunormi huomioiden, on raja-arvo 5 µg/l, mikä myös ylittyi selvästi. Aineet, joille on annettu ymäristönlaatunormi, mutta joka ei ylittynyt: kadmium atratsiini lyijy MCPA 4-nonyylifenoli bromatut difenyylieetterit: BDE 47 ja terbutryyni BDE 99

25 Lahden alapuoli, Porvoonjoki PJ91.0 Lahden puhdistamoiden alapuolella Patomäenkoskessa ei todettu lainkaan ympäristönlaatunormien ylityksiä. Aineet, joille on annettu ymäristönlaatunormi, mutta joka ei ylittynyt: kadmium terbutryyni lyijy MCPA nikkeli Porvoonjoen suu, PJ4.5 Lahden puhdistamoiden alapuolella Patomäenkoskessa ei todettu lainkaan ympäristönlaatunormien ylityksiä. Aineet, joille on annettu ymäristönlaatunormi, mutta joka ei ylittynyt: kadmium lyijy nikkeli terbutryyni atratsiini MCPA Taulukko 10. Vaarallisten ja haitallisten aineiden määrityksissä elo ja marraskuussa 2016 todettujen aineiden pitoisuudet Palo- ja Porvoonjoessa. Lyhenteet on selostettu tekstissä. Ottopaikka Pa 22.5 Pa 22.5 PJ 91.0 PJ 91.0 PJ 4.5 PJ 4.5 Ympäristönlaatunormi, µg/l Ottopäivä 23.8.16 9.11.16 23.8.16 9.11.16 22.8.16 8.11.16 AA-EQS MAC-EQS Huom! Kadmium (Cd), liuk. µg/l <0,030 <0,030 <0,030 <0,030 <0,030 <0,030 0,08 0,45 C2, x Lyijy (Pb), liuk. µg/l <0,50 <0,50 <0,50 <0,50 0,55 <0,50 1,2 14 C2 Nikkeli (Ni), liuk. µg/l 15 12 2 3,4 2,9 2,9 4 34 C2 Fenoliset yhdisteet tod. tod. tod. ei tod. ei tod. ei tod. bisfenoli A µg/l 0,14 0,06 0,03 Organotinat tod. tod. tod. tod. ei tod. tod. Monobutyylitina µg/l 0,002 0,003 0,001 0,001 0,002 Ftalaatit µg/l ei tod. tod. ei tod. ei tod. tod. ei tod. Di-isobutyyliftalaatti (DiBP) µg/l 0,057 0,083 Alkyylifenolit ja alkyylifenolietoksylaatit tod. tod. ei tod. ei tod. tod. ei tod. 4-nonyylifenoli, isomeerien seos µg/l 0,25 0,071 0,06 0,3 2 C2, x Pestisidit/monij. GC+LC tod. tod. tod. tod. tod. tod. 2,4-dikloorifenoli µg/l <0,005 <0,005 4-kloori-2-metyylifenoli µg/l <0,005 <0,005 Piperonyylibutoksidi µg/l 0,23 Terbutryyni µg/l 0,016 <0,005 <0,005 0,065 0,34 C2 Triklosaani µg/l 0,01 0,008 <0,005 <0,005 DEET (N,N-dietyyli-m-toluamidµg/l 0,27 0,19 0,008 0,006 0,012 0,011 2,4-DP µg/l 0,013 0,043 Atratsiini µg/l 0,031 0,035 <0,005 0,1 0,1 C2 Atsoksistrobiini µg/l <0,005 Bentatsoni µg/l <0,010 Dalaponi µg/l 0,16 DEA (atratsiini, -desetyyli) µg/l 0,016 0,013 Diklorproppi + Diklorproppi-P µg/l <0,010 <0,010 <0,010 Heksatsinoni µg/l 0,02 0,014 Klopyralidi µg/l 0,53 0,21 0,25 0,14 MCPA µg/l <0,010 0,12 <0,010 0,07 1,6 D Mekoproppi + Mekoproppi-P µg/l 0,062 0,12 Metamitroni-desamino µg/l 0,012 Propikonatsoli µg/l <0,010 Terbutylatsiini µg/l 0,048 0,027 Terbutylatsiini, -desetyyli µg/l <0,010 0,013 Tritosulfuroni µg/l 0,016 Bromatut difenyylieetterit tod. ei tod. ei tod. ei tod. ei tod. ei tod. 0,14 C2, x BDE 47 µg/l <0,000125 BDE 99 µg/l <0,000125

26 10. YHTEENVETO Vesistön tilan kannalta merkittävimmät sääilmiöt vuonna 2016 olivat helmikuulle ajoittunut leuto jakso, joka ilmeni talvitulvina ja vesistöjen ainevirtaamien kasvuna. Syksy puolestaan oli normaalia kuivempi aina marraskuulle saakka. Vuotuinen sademäärä oli Launeella 68 mm ja Harabackassa 9 mm pienempi kuin vertailujaksolla. Vuoden keskilämpötila oli Launeella ja Harabackassa sama kuin vertailujaksolla. Vuoden 2016 keskivirtaama Patomäessä oli 2,6 m 3 /s ja Vakkolassa 10,4 m 3 /s. Helmikuun talvitulva nosti Porvoonjoen virtaaman 60 m 3 /s Vakkolassa. Keväällä tulvahuippu ajoittui huhtikuun lopulle, ja Vakkolan ylivirtaama oli 55 m 3 /s. Kesällä Patomäen kosken virtaama oli tasolla 1,4 m 3 /s ja Vakkolankosken 3-4 m 3 /s. Heinäkuun tulvapiikin aikaan virtaama oli enimmillään 21 m 3 /s. Syyskesän ja alkusyksyn virtaama Vakkolassa ei merkittävästi muuttunut kesän tilanteesta. Syyssateet nostivat virtaamia vasta marraskuussa ja syksyn ylivirtaama, 31 m 3 /s, mitattiin marraskuun 22. päivä. Jätevedenpuhdistamoilta vesistöön johdettu jätevesimäärä, 33 829 m 3 /d oli reilut 2 500 m 3 /d (8 %) pienempi kuin vuonna 2015. Puhdistamoiden BOD kuorma oli yhteensä 47,3 t/a, fosforikuorma 2,5 t ja typpikuorma 163 t. Puhdistamoiden yhteenlaskettu vesistökuorma väheni biologisen hapenkulutuksen osalta 18 % ja typen osalta 25 % vuoteen 2015 verrattuna. Fosforin vesistökuorma sen sijaan kasvoi 10 %. Puhdistamot toimivat hyvin ja saavuttivat niille asetetut lupa-arvot. Porvoonjoen vesistöalueen puhdistamokuormien osuus Porvoonjokisuun fosforivirtaamasta oli 5,1 % ja typpivirtaamasta 15 %. Osuudet olivat pienempiä kuin vuonna 2015, mikä selittyy suuremmilla luontaisilla ainekuormilla. Aiempien vuosien tapaan puhdistamokuormitus erottui selvimmin Lahden alapuolella, Patomäenkoskessa. Porvoonjoen mereen kuljettama fosforikuorma oli noin 50 tonnia ja typpikuorma noin 1 100 tonnia vuonna 2016. Ainekuormat olivat vuotta 2015 suurempia. 10.1 Pääuoma Porvoonjoessa Lahden yläpuolinen Luhdanjoki erottuu muusta vesistöalueesta hieman paremman vedenlaadun ansiosta. Ravinne- ja kiintoainepitoisuuksien nousu ajoittuu siellä tyypillisesti ylivirtaamakausiin. Vuonna 2016 veden sameudessa ja väriluvussa oli selvä nouseva trendi yläjuoksulta alajuoksulle tultaessa. Helmikuun talvitulva nosti vesistön bakteeripitoisuuksia ja sameutta. Väriluku kohosi voimakkaammin kevättulvan aikaan ja COD vasta kevättulvan jälkeen, kesäkuussa. Luhdanjoen sähkönjohtavuus oli kesän alivirtaaman aikaan korkeimmillaan 18 ms/m. Typpeä Luhdanjoelle oli keskimäärin 1700 µg/l, josta noin 60 % oli nitraattimuotoista. Fosforin ja fosfaattifosforin sekä kiintoaineen pitoisuudet olivat koholla talvitulvan aikaan. Keskimäärin fosforia oli Luhdanjoella noin 60 µg/l. Joen latvalla suhteellisesti suurempi osa oli fosfaattimuotoisena fosforina. Fosforin keskimääräinen pitoisuus kohosi Lahden Patomäenkoskessa 33 µg/l Kukonkoivuun verrattuna. Pitoisuustaso pysyi kuitenkin alle 100 µg/l. Viidennes fosforista oli liukoista fosfaattifosforia. Myös Lahdessa talven leutous ja suuremmat valumat nostivat vesistön fosfori- ja kiintoainepitoisuutta: helmikuussa vesi oli sameaa. Heinäkuun sadejakson seurauksena joki samentui ja fosforipitoisuus nousi. Typen ja sen fraktioiden pitoisuuksiin kesäsateilla ei ollut vaikutusta. Lahden puhdistamoiden vaikutus ilmeni myös selvästi kohonneina sähkönjohtavuutena ja bakteeripitoisuuksina. Sähkönjohtavuus laski hitaasti jokea alaspäin mentäessä. Vuosikeskiarvona typen pitoisuus nousi Lahden kohdalla 2 700 µg/l: jätevesien typpi oli valtaosin nitraattimuotoista. Puhdistamotoiminnasta johtuvaa happitilanteen heikkenemistä ei Lahden alapuolisessa Porvoonjoessa todettu. Happitilanne pysyi kaikissa tarkkailupisteissä vähintään hyvällä tasolla koko tarkkailuvuoden ajan. Myös biologinen hapenkulutus oli vähäistä. Vaarallisia ja haitallisia aineita Lahden alapuolelta ei todettu ympäristönlaatunormia ylittäviä pitoisuuksia. Viljamaan (PJ77.5) alapuolisessa Porvoonjoesssa keskimääräiset fosforipitoisuudet vaihtelivat näytepisteittäin 110-160 µg/l tasolla. Helmikuun talvitulvan aikaan mitattiin 250 290 µg/l fosforipitoisuuksia, mutta syystulvien aikaan vain tasolla 100 120 µg/l olevia pitoisuuksia. Liukoisen fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista oli pääosin noin 30 % koko Porvoonjoen alueella. Mereen Porvoonjoesta päätyi 119 µg/l fosforia ja 35 µg/l fosfaattifosforia.

27 Viljamaan alapuolisessa Porvoonjoessa typpipitoisuus vaihteli näytepisteittäin keskimäärin pitoisuuksissa 2 800 3 600 µg/l. Pitoisuustaso laski alavirtaa kohti. Noin 70 % Porvoonjoen alaosan typestä oli nitraattimuotoista. Kohonneita ammoniumtypen pitoisuuksia todettiin vain talvikuukausina. Syysylivirtaaman aikaan typen ja nitraattitypen pitoisuudet nousivat suhteessa jopa voimakkaammin kuin fosforin pitoisuudet. Mereen Porvoonjoesta päätyi 2 800 µg/l typpeä ja 1 900 µg/l nitraattityppeä. Porvoonjoen suulla levätuotanto oli voimakasta. Klorofyllipitoisuuden keskiarvo oli 10 µg/l ja vaihteluväli 3,6-29 µg/l. Pitoisuudet vastasivat aiempien tarkkailuvuosien tasoa. Vaarallisia ja haitallisia aineita Porvoonjoen suulta (PJ4.5) ei todettu ympäristönlaatunormia ylittäviä pitoisuuksia. 10.2 Palojoki Nastolan puhdistamon vaikutus näkyi hygieenisen laadun heikkenemisenä ja ravinnepitoisuuksien kohoamisena. Korkeat ravinnepitoisuudet nostavat myös vesistön sähkönjohtavuutta. Purkuojan vesi oli emäksistä. Jätevesivaikutus oli voimakkaimmillaan alivirtaama-aikaan elokuussa. Puhdistamon tuoma typpilisäys Palojokeen oli keskimäärin 4 900 µg/l. Typpi oli pääosin nitraattimuotoista. Palojoen latvan ja alaosan välillä keskimääräinen typpipitoisuus nousi alavirtaa kohti noin 1 400 µg/l. Typen pitoisuusnousua Porvoonjoessa Palojoki ei aiheuttanut, sillä pääuoman typpipitoisuus Orimattilan kohdalla oli noin 3 000 3 500 µg/l, ja Palojoesta tulevan veden typpipitoisuus vain 2 600 µg/l. Nastolan puhdistamon tuoma fosforilisäys Palojokeen oli keskimäärin 34 µg/l. Huuhtoumafosforin merkitys oli nähtävissä helmikuun talvitulvien aikaan Palojoen veden laadussa. Palojoen suun fosforipitoisuus oli keskimäärin 126 µg/l ja Orimattilan kohdalla keskimääräinen fosforipitoisuuden nousu oli 35 µg/l (112 µg/l -> 147 µg/l). Siten Palojoen tuoma fosforilisäys Porvoonjokeen oli 21 µg/l. Pitoisuuslisäys oli edellisvuosien tasolla. Vaarallisia ja haitallisia aineita tutkittiin Nastolan jätevedenpuhdistamon purku-uoman alapuolisesta tarkkailupisteestä (Pa22.5), joka sijaitsee Palojoessa. Piste oli selvästi kuormittuneempi kuin Porvoonjoen pisteet. Pisteeltä todettiin useita torjunta-aineina käytettyjä yhdisteitä. Elokuussa niiden yhteenlaskettu pitoisuus oli 0,88 µg/l ja marraskuussa 0,46 µg/l. Liukoista nikkeliä todettiin kahden mittauskerran keskiarvona 13,5 µg/l, mikä ylittää vuosikeskiarvona ilmaistun ympäristönlaatunormin (4 µg/l). Muiden vaarallisiksi ja haitallisiksi luokiteltujen aineiden ympäristönlaatunormit eivät ylittyneet. KIRJALLISUUS Ramboll Finland Oy 2014: Porvoonjoen ja siihen laskevien jätevedenpuhdistamoiden vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden tutkimus. Porvoonjoen yhteistarkkailu. Moniste 26 s. +liitteet. Ramboll Finland Oy 2015: Porvoonjoen vesistöalue, Vesistötarkkailu vuosina 2007 2014. Velvoitetarkkailun raportti. Ramboll Finland Oy 2016: Yhteistarkkailuohjelma, Porvoon- ja Palojoen vesistötarkkailu 2016-2022. Lahti Aqua Oy/Aqua Palvelu Oy, Orimattilan kaupunki / Vesilaitos. Moniste 20 s+liitteet.

LIITE 1 HAVAINTOPAIKAT PORVOONJOESSA

KARINIEMI PORVOONJOKI 98.3 PORVOONJOKI 102.0 LIITEKARTTA 1 22.10.2015 ALI-JUHAKKALA PORVOONJOKI 91.0 NASTOLA PALOJOKI 22.6 PALOJOKI 22.5 PALOJOKI 22.4 PORVOONJOKI 77.5 PORVOONJOKI 115.7 PALOJOKI 14.4 W:\YHTEINEN\TARKKAILUT\Jäntti\PORVOONJOKI\2015-PÄIVITETYT-KARTAT\alkuperäiset\1_Vesistöpisteet_A4.dwg PORVOONJOKI 64.5 ORIMATTILA PORVOONJOKI 62.5 PALOJOKI 0.2 PORVOONJOKI 35.5 PORVOONJOKI 25.0 PORVOONJOKI 4.5 JÄTEVEDENPUHDISTAMOT HAVAINTOPAIKKA c Maanmittaustoimisto lupa nro 3/MML/12 0 10 20 km