OULUN SEUDUN SOTAORVOT RY 10-v TOIMINTAKATSAUS Arvoisat kutsuvieraat, hyvät läsnäolijat Vuosina 2001-2002 alkoivat sotaorvot perustaa yhdistyksiään Etelä-Suomeen. He halusivat ja saivat julkisuutta lehdistön ja TV:n kautta. Toukokuusta 2002 lähdimme mukaan alkuunsa vain kolmen henkilön voimin. Tutkimme yhdistyksen tarpeellisuutta sotaorpojen kannalta katsoen. Kaatuneiden Omaisten Oulun alaosasto kiinnostui myös sotaorpojen asetelmista esittäen kesän aikana yleisen kutsun kolmeen neuvottelutilaisuuteen. Pääaihe oli perustaako yhdistys vai ollako perustamatta. Kahdessa niistä toimimme tavallaan neuvotteluosapuolena vaikka olimme yksityishenkilöitä. Toimivia ratkaisuja ei näkemyserojen vuoksi kuitenkaan löytynyt. Halusimme aikalisän. Syksyllä 8.11.2002 menimme Muhokselle tapaamaan paikallisia sotaorpoja, joita olikin tuvan täydeltä. Päätettiin perustaa sotaorpoyhdistys, jonka varsinainen perustamiskokous pidettiin Oulussa jo 11.11.2002. Läsnä olleista perustamisen puolella oli 30 henkilöä ja vain 4 vastaan. Yhdistyksestämme tuli itsenäinen ja vailla keskusjärjestökytkentöjä kuten kaikki muutkin yhdistykset alkuunsa olivat. Pääkaupunkiseudun yhdistyksestä tuli kummimme, joka tasoitti alkuajan kivistäkin polkuamme. Nimesimme yhdistyksen toiminta-alueeksi koko Oulun läänin. Tällä teolla halusimme mukaan mahdollisimman paljon sotaorpoja. Ja että yleinen tiedotus menisi kauttamme heille mm. ryhmäkirjeidemme avulla. Etäisyystekijät ja rahoitusseikat eivät aina ole mahdollistaneet kaikkea haluttua. Jäsenmäärämme on ollut jatkuvalla kasvu-uralla ja on nyt yli 500. Toiminnan käynnistäminen: Kuukausikokouksia varten saimme tilat Aleksin kulman Hansa-kabinettiin, josta jäsenmäärän kasvaessa pääsimme myöhemmin isoon saliin. Hansassa vietimme ensimmäistä pikkujouluamme 2002 oikein torttukahvien kera. Yhdistyksellä oli hallitus ja myös järjestyssäännöt, joiden turvin anoimme ja saimme rekisteröintipäätöksen 21.2.2003. Työtä alussa oli riittävästi. Varallisuus oli nolla. Onneksemme jäsenistömme auttoi ylimääräisilläkin rahasummilla.
2 Ensimmäinen vuosikokous helmikuussa 2003 siirsi yhdistyksen normaaliin päiväjärjestykseen. Toimintasuunnitelma oli hyvin kattava heti alkuunsa. Hallituksen työsarkana olivat erityisesti -läänimme sotaorpojen löytäminen mm. julkisuuden avulla -osallistuminen sotaorpoyhdistysten yhteistyötoimikuntiin. Niille lankesi pitkäksi aikaa työtä sotaorpojen asioiden kohentamisessa, sotaorpotunnusasia valtiovallan kanssa ja keskusjärjestöasetelmien kehittäminen. KOL eli Kaatuneiden Omaisten Liitto ei oikein kelvannut yhdistysten keskusjärjestöksi. Se oli taloudellisesti ja toiminnallisesti alavireinen ja painottunut muiden kuin sotaorpojen asioiden hoitajaksi. Vähitellen yhdistykset alkoivat liittyä tähän - sanoisin - moniongelmaiseen liittoon. Meitäkin - yhtä maan suurimmista - painostettiin liittymispaperin tekoon. Vastauksemme sisälsi analyysia liiton tilasta, suositusta toiminnan uudelleen organisoimisesta, saneerauksesta ja ennen kaikkea sotaorvon huomioimista liiton toiminnassa. Liiton toiminta/kuntoutuskeskus Marielund oli melkoisen tuntematon meille sotaorvoille. Jatkossa meille huomautettiin että kaikki haluamanne on nyt toteutunut tai toteutettu. Olisi vihdoinkin aika liittyä. Liittymisestä päätettiin yleisessä kokouksessa 26.10.2007. Eli suhteellisen tuore asia. On todettava että KOL varsinkin nyt uudelleen järjestettynä edustaa huomattavaa arvo- ja vaikutusvaltaa valtiovallan suuntaan. Sotaorpojen tunnusasian eteenpäin viemisessä tälläkin on ollut merkitystä. Pääkaupunkiseudun Sotaorpoyhdistys on tehnyt jo 2.12.2002 eduskuntaan aloitteen erityisestä sotaorpotunnuksesta. Teimme oman aloitteemme 24.3.2003 hallituksen jäsenille ja Oulun läänin kansanedustajille sotaorpojen olojen kohentamiseksi. Jaoimme saman paperin myöhemmin myös täällä kyläilleille sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenille. Kirjeemme sai yhden kansanedustajan tekemään ehdotuksen hallituksen suuntaan. Näitä vastaavia kirjeitä ja aloitteitta on tehty sekä eduskunnan suuntaan että sen sisällä lukuisia. Eivätkä ne ole johtaneet mihinkään. Sotaorpotunnusasia alkanee nyt toteutua maassa tehdyn kartoitustyön jatkeeksi. Yhdistyksemme kautta rekisteröityi 565 orpoa.
3 Eräs oululainen valtuutettu on toistuvasti esittänyt kaupungille että meille annettaisiin vapaaliput kaupungin busseihin. Ja että toistuvasti toiset tahot ovat evänneet tämän aloitteen toteutumisen. Yhdistyksemme normaalia - vuotuiseen ajan kiertoonkin liittyvää - toimintaa ovat hoitaneet ja suunnitelleet nimetyt toimikunnat hallituksen rinnalla. Naistoimikunta on huolehtinut tarjoilu- ja arpajaispuolen asioista. Ohjelmatoimikunta on järjestellyt viihdykettä ja asiaohjelmaa sekä kokouksiin että matkojemme yhteyteen. Taide- ja askartelukerho on jo pitkään puuhastellut värien ja posliinimaalausten kanssa. Jäsenistöstä tulee poimia esiin yksityisiä jäseniä, joiden toiminta on ollut erityisen merkittävää: - Helena Kontio kirjamme koostaja toimi ammattitaustansa vuoksi myös yhdistyksemme tiedottajana. - Pentti Kaustinen on kestosuosikki yhteislauluhetkien vetäjäksi musisoinnin kera. Pentti esiintyy isommissakin kokoonpanoissa. - Sihteerimme Seppo Turunen on oman toimensa ohella paneutunut matkailu- ja kuntoutuksen suuntaan. - Tapio Tuominen on ollut yhdistyksemme selkärankaa aina perustamisesta lähtien. Hänen maalaamansa taulut ovat olleet arvokkaita arpajaisvoittopalkintojamme. - Taidepuolelta nousee esiin Raili Sillankorva joka toimi pitkään myös pääemäntänä. Pyydän välittämään hänelle lämpimät terveisemme. - Naistoimikunnasta on myös Aila Kontio nimettävien listalla - Esko Huttu. Hän oli yksi meistä kolmesta jo kesällä 2002. Puheenjohtajuus lankesi Eskolle perustamisesta lähtien aina vuoteen 2008 saakka. Toiminnallisesti olemme -talvikuukausina kokoontuneet Aleksin kulmaan kuuntelemaan alustuksia ja esityksiä vaihtelevista aiheista Olemme nauttineet Naistoimikunnan kattamat tarjoilut, parantaneet maailmaa ja itseämme ja tietenkin osallistuneet arpajaisiin. -syksyllä on ruskaretki paikallaan vaikkapa Koillismaan suuntaan. -marras- joulukuulla vietämme vuosijuhlaa ja pikkujoulua. Osallistumme Jouluaaton kunniavartio-osuuteen sankarihautausmaalla.
-Itsenäisyyspäivää vietämme lähinnä perheidemme keskuudessa. 4 -kevätjuhla toukokuussa päättää talvikauden. Se pidetään mieluiten luonnon läheisyydessä suvivirren kera. -osallistuminen Oulussa Kaatuneiden muistopäivän juhlajärjestelyihin. Osa jäsenistämme on omissa kotikunnissaan ollut vastaavissa toimissa. -osallistuminen Rosvopaistitilaisuuksiin, jotka on järjestänyt Finnairin lentävä henkilökunta -teatteriretkiä olemme tehneet sekä Ouluun että kauemmaksikin. Toisaalta pienet teatteriryhmät ja taiteilijat ovat vierailleet tilaisuuksissamme -kunnon hoitoa on harrastettu Oulu-kävelyissä ja varsinkin tuetuilla kuntolomilla kerran-pari vuodessa. Kävimme edellisvuonna Tallinnassa kuntoutumassa. Rokuan kuntoutuslaitos yritti etsiä meille erityisrahoitusta suurella työllä, josta heille kiitoksemme. -yhdistys oli mukana Vaalan Neittävän-kylän pilkkikilpailujen järjestelyissä 2004 -käynti Riikassa 2012 oli turismia ja sisälsi päivän maaseutumatkan keskelle heräävää kesää. -liiton hengelliset päivät ovat vuotuinen kohde. Olimme sotaorpopatsaan paljastamisjuhlassa Lappeenrannassa elokuussa 2012. Muitakin liittotason tapaamisia ovat olleet kokousmatkat mm. eduskuntaan. Ja aiemmin ennen keskusjärjestökytkentöjä hallitusjäsenet kävivät yhdistysten neuvottelupäivillä. -lähietäisyydelle tehtyihin 1-2 vrk matkoihin on liitetty kuntakohtaisia jäsentapaamisia -orpojen kirkkopyhä on uusi tulokas yhdessä olemiseemme Erityinen työ oli kirjan kustantaminen. Keräsimme siihen lomakemuotoista tai vapaata muistelmaa sotaorpojemme kohtaloista vajaan parin vuoden aikana. Helena Kontion koostamistyön jälkeen materiaali meni painatukseen vuoden 2004 lopulla. Kirjamme nimellä Kaipaan Sinua, Isä ehti kevätjuhlaamme Sotilaskotiin 8.6.2005. Samana päivänä istutimme Hupisaarille oman nimikkokuusen kaupungin puistoosaston avustamana, joka lupasi huolehtia kuusesta myös jatkossa.
5 Yhdistyksen tulo- ja menopolitiikka ei ole sallinut suuria liikkumavaroja. Hyvä näin, emmehän tarvitse rahastoja. Riittää että voimme hoitaa toistuvat toimintakulumme. Liikkumavaralla paikkaamme hieman matkakulujamme ja tapaamisiamme. Ja tarvitsemme jotain tulevien päivien varalle. Tulomme ovat valtaosin kotoisin yhdistyksen sisältä eli jäsenmaksuja, kokoustuottoja kahvihetkistä, arpajaisista ja pienistä myyntituotoista. Kyseessä ovat siis sisäpiirikaupat. Kirjakustannus jätti myös jotain rahakirstun pohjalle. Olemme toistuvasti pitäneet suurempiakin arpajaisia, joista yhdet julkiset lääninhallituksen luvalla. Oulun kaupunki on antanut meille vuotuisen toiminta-avustuksen, jonka peruste on se että teemme sosiaalityötä ja/tai sen jatketta jäsenistöllemme. Tosin kaupunki huomioi vain yhdistyksen oululaiset jäsenet euroja laskiessaan. Jäsenmaksusta menee osa liitolle, jonka vastineeksi jatkossa tulee ilmainen jäsenlehti 4 kertaa vuodessa. Hyvät kuulijat. Toimintakatsaukseen ei voinut sisällyttää kronologista eikä europohjaista tiivistelmää kaikesta siitä materiaalista mitä 10 vuotta on antanut mappeihimme. Eikä liene tarpeellistakaan. Oli parempi profiloida yhdistystä ja sen toimintoja jäsenten kannalta katsoen. Ja on antoisaa läpikäydä yhdistyksen syntyhistoriaa toiminnan alkuvuodet mukaan luettuna, jotka hallitusjäsenen näkökulmasta katsoen olivat haasteellisia. Toivon mukaan yhdistyksen sisällä me olemme kyenneet antamaan ja saamaan jotain sotaorvon kaipaamaa. Työryhmä Esko Huttu, Pieta Roininen ja Eero Ukkola kynämiehenä.