ELEMENT Kappale 12 - Pamfylia Kuules heppu, minä en kestä tätä enää, Sofia ärähti Shawnille. Hän oli juossut omahyväisesti virnuilevan pamfylialaisen perässä koko ajan siitä saakka, kun porukka oli lähtenyt Similaesta kohti Pamfyliaa. Shawn ei suostunut kertomaan Sofialle mitään. Hän kiersi aiheen vierestä ovelasti puhuessaan. Joskus hän Sofiaa ärsyttääkseen puhui arvoituksin niin paljon, että Sofian teki mieli kuristaa mies saman tien. Nyt tyttö oli silmittömän raivon rajamailla, eikä hän pitänyt siitä. Entä jos hänen voimansa reagoisivat siihen? Kestähän nyt hetki, Shawn sanoi taas ärsyttävään tapaansa. Saat tietää kun katson sinun olevan valmis. Mutta sinusta minä en ole koskaan valmis mihinkään, Sofia ärähti. Ethän sinä kertonut minulle mitään voimistanikaan, vaikka sinun olisi pitänyt. Shawnin kasvoille ilmestyi tuskainen ilme. Hän huokaisi. Asia on monimutkainen... hän mutisi lopulta. Millä tavalla? Sofia sanoi. He seisoivat keskellä metsää, jonka läpi heidän piti kulkea päästäkseen Pamfylian rajan yli huomaamatta, kun Frygian sotilaat vartioivat sitä hyvin tarkasti Gwynellen käskystä. Niinpä Shawn oli sitten valinnut tieksi metsän, joka näytti Sofiasta hyvin kauniilta. Koska minä en saisi... no, sama se, Shawn sanoi. Sofia kirosi mielessään. Hän oli ollut saamaisillaan mitä halusi! Shawn näki pettymyksen Sofian kasvoilla ja virnisti, vaikka hänen ilonsa ei ulottunutkaan tämän silmiin. Tyttö alkoi miettiä, mikä ihme Shawnilla oikein oli. Mitä sinä et saisi? Ihastua tyttöihin? Naurettavaa, Sofia sanoi. En minä saisikaan, Shawn sanoi ja loi katseen taivaisiin. Sofia arvasi tämän yrittävän vain pitää tuskan kyyneleet sisällään. Miten Sofia sen tiesi? Hyvä kysymys. Mikset? Sofia kysyi uteliaana. Oletko sinä... vakavasti sairas? Jälkimmäisen kohdalla Sofia ei voinut olla tuntematta kipua sisällään. Ei se sitä ole, Shawn sanoi. Hän katsoi Sofiaan kädet ristissä rinnan päällä. Tämä salailu on vain niin rasittavaa, hän sanoi tutkiva ilme kasvoillaan. Sofia arvasi, että mies pohti kuinka paljon voisi kertoa Sofialle paljastamatta totuutta. Mutta minä en voi kertoa kenellekään, Shawn jatkoi. Enkä minä haluaisi aiheuttaa sinulle sydänkohtausta. Shawn pyrkii johonkin, Sofia ajatteli. Pyytäisin, ettet sinä kyselisi asiasta enää. Tämä on jo tarpeeksi hankalaa, Shawn sanoi. Minä olen liian usein miltei kertonut sen sinulle, mutta en halua. Mikset? Sofia sanoi. Sinä vain juoksisit pois luotani, enkä minä halua, että niin tapahtuu, Shawn sanoi. Koska minä pidän sinusta kovasti. Mutta et luota minuun, että pysyisin luonasi, vaikka kertoisit salaisuutesi? Sofia sanoi nyt masentuneena. Pelkäätkö sinä, että minä kerron muille? Ei se sitä ole, Shawn sanoi heti. Minä vain... haluaisin, että olisit kanssani, ei muuta. Shawn oli kävellyt Sofian luokse puhuessaan. Enkä minä sanonut, ettenkö luota sinuun, hän kuiskasi hiljaa samalla kun hänen silmänsä harhailivat tytön kasvoilla. Niistä paistoi silmitön tuska. Sofia vannoi mielessään, ettei ollut koskaan nähnyt Shawnia tuollaisena. Silti Sofia ei voinut olla haluamatta suudella häntä, vaikka tiesi sen olevan väärin. Hän kosketti miehen kasvoja kuitenkin sormellaan ajattelematta. Shawn ei kyllä sanonut mitään, vaikka tuska hänen silmissään voimistui sietämättömän suureksi. Minä en pidä tuosta ilmeestäsi, Sofia sanoi hänelle hiljaa. Tuo tuskasi on ihan sietämätöntä katsottavaa. Shawn nyökkäsi huokaisten. Sinulta ei kai voi edes omia tunteita salata, vai mitä? Ei voikaan, Sofia sanoi. Hän oli huomaamattaan kietonut kätensä Shawnin kaulaan ja heidän kasvonsa olivat vain muutaman sentin päässä toisistaan.
Oletko sinä yhtään huomannut, että sinä olet kietonut kätesi kaulaani? Shawn sanoi. Vasta silloin Sofia huomasi Shawnin kädet ympärillään. Taisinpa huomata, Sofia sanoi ja hymyili. Huomasitko sinä, että sinun kätesi ovat ympärilläni? Huomasin kyllä, Shawn sanoi. Tuntuu hyvältä... Sofia kuiskasi. eikö? Joo, Shawn henkäisi ja iski silmää. Sinä flirttailet kanssani, Sofia sanoi. Niin taidan tehdä tosiaan, Shawn sanoi. Hän näytti hetken siltä kuin olisi valmistautunut johonkin, kun hänen kätensä siirtyivät Sofian kasvojen sivustoille. Sofia ei sanonut mitään. Itse asiassa hän toivoi, että Shawn suutelisi häntä mahdollisimman nopeasti. Ja oli siinä sekin, että sen jälkeen mitä Sofian huoneessa oli tapahtunut ennen joukon lähtöä, Sofia oli tuntenut kuin Shawn vetäisi häntä puoleensa koko ajan. Mitä ihmettä te oikein puuhaatte? Mariannen ääni kysyi taaempaa. Shawn perääntyi kiireesti Sofian luota ja käänsi selkänsä tytöille. Hän puristi kätensä nyrkkiin hallitakseen tunnelatausta sisällään. Tuo teidän jännite on niin ylikuuma, huh, Marianne jatkoi. Hiljaa, Sofia sanoi. Minä olisin saanut suudelmani, jos et olisi häirinnyt, hän kuiskasi Mariannen korvaan. Vaaleaverikkö hätkähti. Anteeksi. Ei se mitään, mutta jonakin päivänä minä saan sen ja muutakin... Sofia mutisi. Marianne naurahti leppoisasti. No niin, Shawn julisti. nyt kun olen saanut itseni taas hallintaan, voimme jatkaa matkaa kohti kotia, hän jatkoi reippaasti kuin mitään ei ollut tapahtunutkaan. Sofia ei voinut piilottaa hymyään. Shawn oli niin outo välillä. Liikutaan liikutaan, Shawn hoputti. Ei meillä ole koko vuotta aikaa lorvia täällä pusikossa... hän käveli Sofian luo ja työnsi tytön eteenpäin olkapäistä edes tajuamatta, että teki niin. Sofialla ei tietenkään ollut mitään sitä vastaan. Söpöä, Marianne sanoi. Mitä? Shawn sanoi. Se, että pidät Sofian olkapäillä käsiäsi tuolla tavoin suojelevasti. Shawn otti kätensä kiireesti pois. Marianne vain huokaisi huvittuneena. Kolmikon päästyä paikkaan, jossa leiri oli, Shawn alkoi välittömästi höpöttää, kuinka he jatkaisivat matkaa eteenpäin saman tien. Sofialla ei ollut mitään sitä vastaan. Niinpä hän tyytyi keräämään maasta kaikenlaisia kuppeja ja keppejä, jotka heillä oli ollut mukana ruoanlaittoa varten. He olivat nukkuneet teltoissa. Marianne ja Sofia tietysti omassaan. Sekin johtui siitä, että Shawn oli sitä mieltä, että jotain saattoi tapahtua, jos hän esimerkiksi olisi Sofian kanssa samassa teltassa ja Ryo Mariannen kanssa. Kuka sinusta edes teki pomon? Raquel sanoi kuin mariseva akka ja sammutti leiritulen. No, minä sentään tunnen seudun piilot ja muut, Shawn puolustautui. Sofiasta esitys oli säälittävä. Hän oli pitänyt miestä silmällä jo jonkin aikaa oli sitä mieltä, että Shawn oli synnyinnäinen johtaja. Vielä erikoisempaa oli se, että Nathal totteli häntä sanomatta vastaan sanaakaan. Lydiakaan tai Brandon eivät sanoneet asiaan mitään. Itse asiassa Lydiaa oli kielletty tekemästä mitään, koska hän oli selvästi hyvin murheellinen. Sofia arveli, että se johtui heidän isästään. Hän olikin päättänyt etsivänsä isänsä käsiinsä ja puhua hänelle. Minä olen alkanut epäillä erästä asiaa, Marianne sanoi Sofialle, kun kaksikko kantoi tavaroita suuriin säkkeihin kolmen hevosen selässä. Niillä ei tosin voinut enää ratsastaa, kun tavaraa oli niin paljon. Niinpä seurue oli päättänyt kävellä Pamfyliaan. Mitäs? Sofia kysyi. Vastaus tulikin Shianolta, joka istui tyynesti varjoisan puun alla lähistöllä. Marianne uskoo, että Shawn on sen pamfylialaisen kuningassuvun viimeinen lapsi, susi sanoi. Eihän se ole mahdollista, Sofia tyrmäsi ajatuksen saman tien. En minäkään usko moiseen teoriaan, Shiano myönsi. Me emme tiedä Shawnista mitään ja hän komentaa meitä kuin olisimme hänen palvelijoitaan, Marianne sanoi itsepäisesti. Ja sitten hän vielä salaa meiltä jotain. Sofia vilkaisi Shawniin, joka parhaillaan puhui Nathalille hiljaa jostakin ja nuori kapteeni kuunteli hyvin tarkkaan. Shawn näytti siltä kuin olisi halunnut paeta. Hän heilutteli käsiään välillä hurja
katse silmissään. Nathal taas oli valppaana ja tarttuikin yhdessä vaiheessa Shawnin käsivarteen, kun pappi yritti lähteä pois paikalta. Sofian yllätykseksi Shawn veti kätensä irti ja sanoi jotain näreissään Nathalille, joka... kumarsi anteeksipyytävästi? Mitä helvettiä? Sofia sanoi. Nathal... Mitä hän teki? Marianne kysyi. Sofia päätti kertoa näkemänsä alusta lähtien. Shiano ja Marianne kuuntelivat tarkasti. Shiano vilkaisi Shawnia valppaana Sofian vaiettua ja Marianne raapi poskeaan mietteliäänä hetken kulmat kurtussa. Sitten hän napsautti sormiaan sen näköisenä kuin olisi tajunnut jotain. Nathal tietää Shawnin salaisuuden. Siksi hän käyttäytyy tuolla tavalla, hän sanoi, kun Sofia loi häneen kysyvän ilmeen. Mutta... Marianne sanoi ja katsoi Nathaliin ja Shawniin. olisiko todella mahdollista, että Shawn onkin Sigmund seitsemännen poika? Sofia ei sanonut mitään. Hän katsoi Shawniin. Jos tuo on totta, Shawn on varmasti saanut kärsiä paljon enemmän kuin luulimme... Marianne nyökkäsi. Minulla on myös sellainen tunne, että salaisuus paljastuu hyvin pian. En tiedä, miksi minusta tuntuu siltä, mutta nämä tunteet ovat yleensä oikeassa. Niin ovatkin, Sofia murahti. Ja tässä tapauksessa en haluaisi niin olevan. Mikset? Marianne kysyi myötuntoinen hymy kasvoillaan. Koska minä rakastan Shawnia. Tajusin sen viime yönä, kun en saanut unta. Shawn vain pyöri mielessä, Sofia sanoi. Tajusin sitten, että minä todella rakastan häntä. Hän huokaisi. Sofia? Marianne kysyi huolestuneena. Jos Shawn todella on kuningas... Sofia kuiskasi, minä en ikimaailmassa saa häntä... hän jatkoi ja murtui. Mikä Sofialle tuli? Nathal kysyi huolestuneena. Hänhän itkee! Tuo meidän hurmaava Herra Mysteeri vain, Marianne sanoi näreissään. Mitä Shawn-herra on tehnyt? Sinä varmasti tiedät jo syyn, vaikka me emme tiedäkään, Shiano sanoi ovelasti. Tuli hiljaista, jonka jälkeen Nathal mutisi jotain Nejinan kanssa juttelemisesta ja lähti pois paikalta. Hän tietää totuuden, Marianne sanoi. ******** Samaan aikaan Gwynelle istui Frygian kuninkaallisessa palatsissa ja katsoi vesiastiaan. Hän seurasi tarkasti Sofian liikkeitä. Tyttö oli pakomatkalla haisevaan Pamfyliaan mukanaan salaileva pappi ja muu perheensä sekä ystävänsä. Gwynelle oli jo kirjoittanut Marianne Goldhartin nimen petturien listaansa ja määrännyt hänet etsittäväksi. Marianne oli lähtenyt pamfylialaisten mukaan, vaikka Gwynelle oli kieltänyt frygialaisia olemasta missään tekemisissä entisen naapurikuningaskunnan asukkaiden kanssa. Kuitenkin Marianne oli tehnyt toisin ja hänen tuomionsa olisi kuolema. Gwynelle hykersi hiljaa naurusta kun ajattelikin kuinka saisi pian murhata petturin. Ennen sitä hänen tosin pitäisi tuhota Pamfylia ennen kuin he kruunaavat kuninkaansa. Gwynelle oli aina kuvitellut, että Tanarie oli saanut salamurhajineen tapettua kuninkaallisen perheen, mutta hän olikin ollut väärässä. Kuinka ihmeessä se typerys oli oikein selvinnyt teurastuksesta, kun Areioksessa sijaitseva kuninkaallinen palatsi oli saarrettu? Kaupungista puhumattakaan! Kenenkään ei olisi pitänyt päästä pakoon! Ja silti se typerä ketku oli päässyt pois. Gwynelle ei ymmärtänyt lainkaan miksi. Ja nyt kun Tanariekaan ei ollut paikalla, Gwynelle eli epätietoisuudessa ja epävarmuudessa, vaikka häntä inhottikin myöntää se. Olisipa se naikkonen täällä, Gwynelle mutisi ääneen ja katsoi ympärilleen kulmat kurtussa. Ihan kuin joku olisi ollut läsnä. Jokin voimakas olento, Gwynelleäkin voimakkaampi. Kuka siellä on?! hän huudahti. Minä vain, sanoi ääni huoneessa ja välähti valo. Kuun jumalatar seisoi sitten Gwynellen silmien edessä hyytävä katse silmissään. Sinä et pilaa minun suunnitelmiani tuomalla sisartani takaisin, hän sanoi. Mikä minua estää tekemästä niin? Gwynelle sanoi. Hän hymyili. Kukaan ei voi estää minua, kun
minulla on taivaiden jumalattaren voimat. Sinulla on vain hajanaisia elementtejä, Luna sanoi. Jotka sinä kyllä luovutat minulle. Nyt. Jumalatar katsoi ympärilleen huoneessa ja lähti kävelemään kohti kirjahyllyä, jonka päällä vihreä ja keltainen kristallipullo olivat. Niiden sisällä oli savua, joka alkoi kierrellä vinhasti ympäriinsä kun Lunan käsi lähestyi palloja. Gwynelle huomasi omaksi järkytyksekseen, ettei voinut liikkua senttiäkään tajuttuaan, mitä Luna aikoi tehdä. Hän aikoi viedä maan ja salaman elementit mukanaan Pamfyliaan! Luna sieppasi lasipullot käteensä ja katsoi Gwynelleen. Nyt maailma saa haluamansa rauhan edes hetkeksi, kun vien nämä mukanani, Luna ilmoitti. Hän oli pukeutunut yksinkertaiseen violettiin satiinimekkoon ja sitonut tummat hiuksensa letille olkapäälleen. Jumalatar hymyili jopa ystävällisesti ja hävisi sitten violettiin savuun. Gwynelle kykeni taas liikkumaan ja puhumaan. Ensimmäinen asia, minkä hän nyt tekisi, oli saada nuo pullot takaisin. Ainoa keino olisi lähteä sotimaan Pamfyliaan. Nyt minä tuhoan koko haisevan kuningaskunnan! hän ärisi raivoissaan, sata kertaa vihaisempana kuin aikaisemmin, ja näki ikkunasta kuinka taivas Frygian pääkaupungin yllä tummuivat. ******** Eikö nuo pilvet olekin ehkä turhan synkät? Shawn sanoi katsoessaan Pamfylian tutuilla kukkulaisilla kukkaniityillä Frygian suuntaan. Sofia seisoi vaitonaisena hänen vierellään. Shawn oli muutenkin huomannut muutoksen ilmapiirissä seurueen yllä. Hän mietti mistä se saattoi johtua. Saattoi olla, että kaikki tiesivät Shawnin salaisuuden jo, mutta odottivat, mies kertoo itse heille. Sitähän Shawn ei tekisi vaikka kuolisi. Mutta oli selvää, että Marianne, Shiano ja Sofia katsoivat häntä epäluuloiset ilmeet kasvoillaan eivätkä he pahemmin puhuneet Shawnille. Muut kyllä puhuivat, mutta Sofia oli yhtäkkiä päättänyt parhaan ystävänsä kanssa etääntyä hänestä. Shawn kurtisti kulmiaan hämmentyneenä. Hän ei pitänyt tästä ollenkaan. Ei todellakaan. Ei pilvet voi synkistyä kahdessa minuutissa, Ryo sanoi. Äskön ne olivat ihan valkoiset tai niitä ei ollut lainkaan tuossa. Mistä ne tulivat? Shawn hekotti. Taitaa Gwynelle kulta olla varsin huonolla tuulella, jos se vaikuttaa tuolla tavalla säähän Frygiassa. Se sintti... Sofia ärisi. Vihaan häntä. Toivottavasti hän mätänee helvetissä. Mistä sinä päättelet, että hän on kuollut? Shawn uteli. En päättelekään. Toivon vain, että hän saisi tappavan taudin ja kuolisi pois. Sitten saisin olla rauhassa, Sofia sanoi. Hän hymyili Shawnille hurmaavasti. Poika alkoi heti ajatella, että tyttö yritti vietellä hänet kertomaan mitä halusi tietää. Sofia naurahti ja se sai Shawnin sydämen läpättämään. Hei, en minä yritä saada sinua kertomaan minulle mitä haluan tietää, Sofia sanoi. Haluan oikeastaan vain päästä nukkumaan pehmeään sänkyyn... hän lisäsi. Shawn kohotti kulmaansa hänelle. Vain nukkumaan vai jotain muuta? Sofian kasvoille ilmestyi viettelijättären hymy. Kumpaakin, nuorimies, jos sinua oikeasti kiinnostaa. Shawn naurahti. Sinä olet niin outo, Sofia. Aina kun sinulle sanoo jotain oikein kaksimielistä, alat heti vietellä minua. Miksi sinä olet niin viehättävä mies sitten, tampio? Sofia kysyi uteliaana. Shawn ei osannut sanoa mitään. Sofiasta Shawn oli siis viehättävä? Niin no, olihan Shawn kyllä kuullut tytön puheet Similaessa, mutta silti hän ei millään ymmärtänyt mikä Shawnissa viehätti Sofiaa. Toisaalta se oli hyväkin asia, koska mies itse oli hyvin ihastunut tyttöön. Outo halu pidellä Sofiaa sylissä iski aina keskellä yötä kun Shawnin olisi pitänyt nukkua. Hän ei mahtanut sille mitään. Joskus hän mietti tunsiko Sofia samalla tavalla öisin. Shawnille se oli yhtä kidutusta, kun hänhän oli itse päättänyt, ettei aikonut antaa rakkauden tulla hänen suunnitelmiensa tielle. Mitäs mietit? Sofia kysyi, kun he kävelivät hetken kuluttua kohti kaukaisuudessa avautuvaa Areioksen kaupunkia. Pohdiskelin vain syvällisesti sinua ja outoa ajatusmaailmaasi, Shawn sanoi ja vilkaisi Sofiaan,
joka nyt oli kurtistanut kauniita kulmakarvojaan. Mitä? tyttö sanoi ja katsoi poikaan. Kuten aina niin käydessä Shawn tunsi outoa halua suudella Sofiaa heti paikalla. Pahinta oli se, että typerä tunne oli viime aikoina ollut sietämättömän voimakas. Aikaisemmin metsässä Shawn oli ollut aikeissa suudella Sofiaa, mutta sitten Marianne oli tullut paikalle ja keskeyttänyt heidät. Shawnilla oli ollut vaikeuksia hallita itseään. Typerä hetki oli mennyt pieleen Mariannen takia. Se oli niin väärin! Minä ja ajatusmaailmani ovat omalaatuiset, Sofia sanoi, kun Shawn ei puhunut hänelle vaan pohti syvällisiä laidasta laitaan. Niin... Shawn myönsi poissaolevana. Hän voisi ottaa Sofiaa kädestä kiinni... Ei näin, Shawn. Hallitse itsesi, hitto vie, hän ajatteli heti ja tunki kätensä taskuunsa. Mitä ihmettä sinä oikein touhuat? kuului ääni yhtäkkiä heidän edestään. Shawn kääntyi katsomaan ja väänsi kasvoilleen kohteliaan hymyn, joka varmasti näytti tuskan irvistykseltä. Mies seurueen edessä oli kuninkaallisen palatsin kamariherra tai joku neuvonantaja tai jotain sinnepäin. Tuollaiset ryysytkin sinulla on päälläsi! mies ärisi. Sinulla ei ole hajuakaan minkä arvoinen olet tai...! Hiljaa, Shawn komensi. Näin pysyn parhaiten piilossa. Ja nämä tuntuvat hyviltä vaatteilta, joten älä valita siinä. Minua ei kohdella näin... kamariherra sanoi. Jos Sigmund VII vain tietäisi... No ei tiedä, koska on kuollut, Nejina sanoi. Tsekovski! kamariherra huudahti. Keitä nämä muut ovat?! hän jatkoi kuin olisi huomannut Sofian perheineen vasta nyt. Neiti Sofia Charlotta West perheineen, Shawn sanoi. Kun hän katsoi muita, hän näki kaikkien kasvoilla kysyvän ilmeen. Varsinkin Sofian kasvoilla oli epäluuloinen ilme. Nathal oli ehkä ainoa, joka suhtautui kaikkeen normaalisti. Mitäs jo menisimme vain kaupunkiin ja puhuisimme siellä? mies ehdotti. On typerää jäädä tähän puhumaan. Meitähän luullaan rikollisiksi. Niin, Shawn innostui. Mittens, liikutaan. K-kyllä, Shawn-herra, kamariherra sanoi. Hänellä oli yksinkertainen ruskea paita ja housut päällään. Pitihän frygialaisten antaa ymmärtää, ettei mitään ollut tekeillä tässä niin kutsutussa rappeutuneessa kuningaskunnassa ja Frygian etupihassa. Todellisuudessa palatsissa oli koko ajan jotakin tekeillä ja sitä kunnostettiin vanhaan loistoonsa. Mittensin hiukset olivat harmaantuneet 12 vuoden aikana hyvin paljon. Alkujaan miehen hiukset olivat olleet ruskeat, kuten hänen silmänsäkin. Tätä tietä, olkaa hyvät, Mittens jatkoi ja lähti kaupunkiin. Shawn lähti hänen peräänsä hämmentynyt Westin perhe perässään Mariannen ja Shianon kanssa. Areios oli rakennettu kutakuinkin kokonaan uusiksi. Ja se oli yhtä vilkas paikka kuin ennenkin. Ensimmäinen asia, mikä pääportista sisään tulleelle jäi mieleen oli kauppatori. Se oli Areioksen erikoisin juttu. Yleensä kauppatorit sijaitsivat keskellä kaupunkia, mutta Pamfylian pääkaupungin vastaava tuli ensimmäisenä vastaan. Frygialaiset eivät siitä pitäneet, mutta pamfylialaiset vain käskivät heitä painumaan sinne, minne aurinko ei paistanut. Minne tuo ukkeli vie meitä? Sofia kysyi, kun joukko oli hetken kuluttua ohittanut kaikki mahdolliset majatalot pääkadun varrella. Kuninkaalliseen palatsiin, minne muuallekaan? Shawn sanoi tyynesti. Hän on kamariherra siellä. Onko hän osa sitä vastarintaliikettä, josta puhuit Villarubiassa? On. Hän on neuvonantajani. Niin arvelinkin. Ei hän muuten puhuisi niin isällisesti sinulle. Shawn huokaisi ja naurahti Sofialle. Älä yhtään pidä minua idioottina nyt, senkin älykääpiö, Sofia ärisi. Minä kostan tämän sinulle illalla. Vannon sen. Shawn ei sanonut mitään. Hän ei edes halunnut tietää, mitä Sofia aikoi tehdä hänelle. Hänellä oli tosin sellainen tunne, että hän tiesi sen liittyvään salaperäisyyteen. Lopulta seurue pääsi palatsiin ja heille jaettiin omat huoneet. Shawn oli tosin sulkeutunut isoon huoneeseensa heti palatsiin saavuttuaan. Hän ei ollut mennyt edes syömään. Shawn halusi nyt
tehdä jotain ratkaisevaa Sofian suhteen. Hän ei kuitenkaan voinut kertoa salaisuuttaan Sofialle päin naamaa, koska ei tiennyt, miten tyttö suhtautuisi siihen. Pirulauta, että on ärsyttävää tämä tällainen, Shawn murahti ja katsoi ympärilleen huoneessaan. Hänen sänkynsä oli ruskea ja siinä oli punaiset lakanat. Huone oli hyvin avara ja valoisa. No, ainakin päivisin ja silloin, kun Shawn ei ollut laittanut raskaita samettiverhoja ikkunoiden eteen. Minun on kyllä tehtävä jotakin Sofian suhteen ja heti, Shawn sanoi itsekseen. Hän tiesi, että ehkä hänen olisi edes kerrottava hänelle mitä tunsi tyttöä kohtaan. Niin, Sofialla oli oikeus saada tietää edes totuus Shawnin tunteista. Shawn vilkaisi suurta tammikelloa. Se oli seitsemän illalla. Päivällinen oli jo päättynyt varmasti tunti sitten. Hän virnuili itsekseen ja nousi seisomaan sängystään. Sofian huone oli jossakin päin samaa käytävää kuin Shawnin huone, joka oli käytävän päässä. Hän käveli huoneensa ovelle aukaistaakseen sen, mutta joku koputti siihen ennen häntä. Shawn kurtisti kulmiaan ja aukaisi sen. Hänen yllätyksekseen siellä oli Sofia kasvoillaan hieman erikoinen ilme. Sinä et ollut miellyttämässä minua päivällisellä, hölmö, hän sanoi syytös äänestään paistaen. Minä olin tulossa sinun luoksesi, mutta sinä tulitkin tänne, Shawn sanoi ilahtuneena. Hän siirtyi pois oven edestä. Sofia käveli huoneeseen ja katsoi ympärilleen. Sinun huoneesi on hienompi kuin omani. Voit sinä nukkua täällä kanssani, jos haluat, Shawn sanoi virnistäen tytölle. Jaahas, että sitä ruvettiin heti ehdotella sänkypuuhia, Sofia sanoi. Hänen silmänsä tuikkivat kauniisti. Tyttö käveli kirjahyllyjen luokse ja katsoi mitä kirjoja siellä oli. Shawn katseli häntä vaivihkaa. Sofia näytti aina hyvältä. Nytkin noissa yksinkertaisissa vaatteissaan. Shawn myös tajusi, että tämä olisi ehkä hänen viimeinen mahdollisuutensa viettää aikaa Sofian kanssa. Hän ei halunnut erota tytöstä, johon oli syvästi rakastunut. Ja hän halusi Sofian itselleen nyt heti. ********** Sofia tunsi yhtäkkiä, kun joku tuli hänen taakseen ja siirsi tytön hiukset toisen olkapään yli. Sofia hymyili. Mitäs sinä aiot, herra Mysteeri? Mitäs jos minä en kerrokaan? kuului Shawnin käheä ääni tytön takaa. Sofia kääntyi häntä kohti ja näki pojan katseessa jotain erilaista. Intohimoa. Sofia naurahti. Pitihän se arvata, hän kuiskasi, kun Shawn painoi huulensa tytön huulia vasten suudellakseen häntä. Sofia vastasi siihen. Ja unohti saman tien kaiken muun, kun hänen tunteensa ottivat hänestä vallan. Shawn virnisti hänelle. Senkin intohimoinen viettelijätär, poika kuiskasi. Hiljaa ja kanna minut tuonne sänkyyn. Sitähän sinä haluat, Sofia kuiskasi. Shawn nosti hänet syliinsä ja kantoi sänkyynsä...