Passiomusiikkia Matteuksen mukaan Hiljaisen viikon maanantai (Matt. 26: 30 56) Siunattu olkoon se, joka tulee Her-ran ni-mes-sä. Herran huoneesta tei-dät siu-na-taan. Musiikin sovitus ja sävellys Juhani Haapasalo -96 Soolot S, T, B Kiit-tä-kää, kiit - tä- kää Her - raa -tä - kää Her - raa, kiit - tä - kää Her - raa! - -raa, kiit - tä- kää Her - raa! Kiit-tä-kää, kiit - tä- kää Her - raa Her - ra on Ju- ma- la! Hän antoi valon-sa meil-le. Kiit-tä- kää Her - raa, kiit - tä - kää Her - raa! -tä-kää Her - - raa, kiit - tä- kää Her - raa! Sinä olet Jumalani, sinua mi-nä kii-tän, Kiit - tä - kää Her- Kiit- Kiit- (v.s.)
Jumala, sinua minä suures-ti y - lis-tän. Kiit-tä- kää Her - raa, kiit - tä - kää Her - raa! Kiittäkää Herraa! Hän on hy- vä, Kiit-tä-kää, kiit - tä- kää Her - raa Kiit-tä-kää Her - raa, kiit- tä-kää Her - raa, Kiit- tä-kää Her - - raa, kiit - tä- kää Her - raa! iäti kestää hä-nen ar-mon-sa! Kiit-tä- kää, kiit - tä-kää Her - raa! Kiit-tä-kää Her - -raa, Lau-lettuaan kiitosvirren he lähtivät Öl-jy-mä-el-le. Silloin Jeesus sa-noi heil-le: kiit - tä-kää Her - raa! 2 Tänä yönä te kaikki luovut-te mi-nus-ta, sillä on kir-joi-tet-tu: Minä lyön paime-nen maa-han, ja lauman lampaat
jou-tu-vat ha-jal-le. Mutta kuolleista noustuani menen tei-dän edellänne Ga-li-le-aan. Vaikka kaikki muut luopuisivat si-nus-ta, minä en kos-kaan luo-vu. Jee-sus vas-ta - si: Vaikka minun pitäisi kuolla kans-sa-si, ennen kuin kuk-ko lau-laa, sinä kolmesti kiel-lät mi-nut. minä en sinua iki-nä kiel-lä. Sa-maa vakuuttivat muutkin o-pe-tus-lap-set. se l- lai - nen ol - lut on kuin Jee - suk- sen. Pie-ta- ri sa-noi: Tul - kaa, kat - so - kaa Pie- tari keskeytti hänet ja sa-noi: Totisesti: tä-nä yö-nä, Tul - kaa kaik- ki, kat - so - kaat - te pii - naa rak - kaan Her-ram- me. It - ke - kää, va - lit - ta - kaat- te, kär - sii Va - pah - ta - jam- me. Kel - lä vai - va -vaa Jee - suk - sen. 3 vai -
Sit-ten Jeesus tuli opetuslasten kanssa Getsemane-nimi-seen paik-kaan ja sa-noi heil-le: Jääkää te tähän siksi aikaa Pie-tarin ja molemmat Sebedeuksen pojat hän ot- ti mu-kaan-sa. Murhe kun minä käyn tuolla ru-koi-le-mas-sa. alkoi nyt ahdistaa hän-tä, ja hän joutui tus-kan val-taan. Hän sa-noi heil-le: Olen tus-kan val-las-sa, kuo-le-man Hän meni vähän kau-em-mak-si, heittäytyi kasvoilleen tus-kan. Odottakaa tässä ja valvokaa mi-nun kans-sa - ni. maa-han ja ru-koi- li: Isä, jos se on mah-dol-lis-ta, niin menköön tämä malja minun o-hit-se- ni. Mutta ei kuin Voi tus - kas-saan nyt näh - dä saan Ju- mi-nä tahdon, vaan niin kuin si- nä. Voi tus - kas-saan nyt näh - dä saan -ma- lan Po - jan ai - noon! 4 Ju - ma - lan ai - noon! Hän palasi opetuslas-ten luo ja tapasi heidät nuk-ku-mas-ta. Silloin hän sanoi Ju - ma - lan ai - noon! Pie-ta-ril-le: Ettekö te edes hetken vertaa jaksaneet valvo-a kans-sa-ni? Valvokaa ja ru-koil-kaa, ettette joutuisi Hän meni taas etäämmäksi ja rukoili tois-ta- kiu-sa - uk-seen. Tahtoa ihmi-sel-lä on, mutta luon-to on heik-ko. -mi-seen: Isä, ellei tämä malja voi mennä ohitseni minun si-tä juo-mat-ta, niin to-teu-tu-koon si-nun tah- to- si.
Voi tus - kas-saan nyt näh - dä saan Ju - ma - lan Po - jan ai - noon! Ju - ma - lan ai - noon! Voi tus - kas-saan 5 nyt näh - dä saan Ju - ma - lan ai - noon! Pa-latessaan hän tapasi taas opetuslapset nuk-ku-mas-ta, sillä uni oli alkanut painaa hei-dän sil-mi-ään. Hän jätti hei-dät sii-hen, meni taas kauemmaksi ja rukoili kolmannen kerran sa-moin sa-noin. Sit - ten hän tuli opetuslas-ten luo ja sa-noi heil-le: Yhäkö te nukutte ja le-päät-te? Hetki on tul-lut. Ihmisen Poika annetaan syn-tis-ten kä-siin. Jee-suksen vielä puhuessa tu-li Juu-das, yksi kah- Nouskaa, nyt me läh-dem-me! Minun kavaltajani on jo lä-hel-lä. -destatoista opetus-lap-ses-ta, ja hänen kanssaan miekoin ja seipäin aseistautunut suuri mies-jouk-ko, jonka ylipapit ja Se on se mies, kansan vanhimmat olivat lä-het-tä-neet. Jeesuksen kavaltaja oli sopinut miesten kans-sa mer-kis-tä: jota mi-nä suu-te- len. Ottakaa hä-net kii -ni. Ter-ve, rab-bi! Hän meni suoraa päätä Jeesuk-sen luo, sa-noi: ja
6 suu-te - li hän-tä. Jeesus sa-noi hä-nel-le: Silloin miehet astui-vat Ystävä, tätä varten sinä o-let tul-lut. lä-hem-mäs, kävivät käsiksi Jeesukseen ja vangit-si-vat hä-net. Yk-si Jeesuksen seuralaisista ryhtyi vas-ta-rin-taan, veti miekkansa e-siin ja iski ylipapin palvelijaa niin että tältä ir-to-si kor-va. Silloin Jeesus sa-noi hä-nel-le: miekka-si tup-peen. Joka miek-kaan tarttuu, se miek-kaan kaa-tuu. Pane Luuletko, etten voisi pyytää apua I-säl-tä - ni? Hän lähettäisi tänne heti kaksitoista legioonaa enkeleitä ja e-nem-män-kin. Mutta kuinka silloin kävisivät toteen kirjoi- -tukset, joiden mukaan näin täytyi ta-pah-tu - a? Jee-sus sanoi sitten mies-jou-kol-le: Tehän olette lähteneet kuin ros-von kimp-puun! Miekat ja seipäät käsissä te tulette minua van-git-se-maan. Minä olen joka päivä istunut temppe- -lissä opet-ta-mas-sa, ettekä te ole ottaneet mi-nu-a kiin-ni. Mutta kaikki tä-mä on tapahtunut, jotta profeettojen kirjoi- -tukset kävi-si-vät to-teen. Silloin kaikki opetuslapset jättivät hänet ja pa-ke-ni-vat. Passiomusiikin tekstikantillointi on toteutettu Martti Lutherin evankeliumisävelmää lainaten. Kokonaisuudesta voidaan jättää pois koraalit ja johdannon psalmi. Solistisen sopraanon sijaan tehtävät voidaan jakaa kahden tenorin ja basson kesken. Perikoopin päätteksi lauletaan yhteinen passiovirsi (esim. 69: 1, 3, 4 ja 6, ks. seuraavan sivun ehdotusta).
Voi tus - kas-saan nyt näh - dä saan Ju - ma - lan Po - jan ai - noon! Ju - ma - lan ai - noon! Voi tus - kas-saan Py - hä Her - ra tai - vaas - ta nään-tyy pilk - kaan, vai - noon. 7 nyt näh - dä saan nään-tyy pilk - kaan, vai - noon. Ju - ma - lan ai - noon! nään-tyy pilk - kaan, vai - noon. Srk: Ken itkemään nyt syntejään ei murru näitä nähden? Herra vaipuu kuolemaan syntiemme tähden. Suu su - loi - sin, vil - pit - tö - min vai - en - nut on jo ai - van vai - en - nut ai - van. Suu su - loi - sin, vil - pit - tö - min vai - en - nut ai - van. Ris - tin - puu - hun van - git - tiin Her - ra maan ja tai - vaan. Her - ra maan ja tai - vaan. Her - ra maan ja tai - vaan. Srk: Kuin Karitsa näin uhrina hän elämänsä antaa ja niin armon, autuuden itse meille kantaa.