Ehkäisevän päihdetyön TOIMINTAOHJELMA Alkoholi-, huume- ja rahapelihaittojen sekä tupakoinnin vähentäminen SOS IAALI - JA TE RVEYS M IN I STE RIÖ Julkaisuja 2015:19
Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2015:19 Ehkäisevän päihdetyön TOIMINTAOHJELMA Alkoholi-, huume- ja rahapelihaittojen sekä tupakoinnin vähentäminen Helsinki 2015
Ehkäisevän päihdetyön toimintaohjelma Alkoholi-, huume- ja rahapelihaittojen sekä tupakoinnin vähentäminen Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2015:19 ISBN 978-952-00-3745-1(nid.) ISBN 978-952-00-3746-8 (PDF) ISSN-L 1236-2050 ISSN 1236-2050 (painettu) ISSN 1797-9854 (verkkojulkaisu) URN:ISBN:978-952-00-3746-8 http://urn.fi/urn:isbn:978-952-00-3746-8 www.stm.fi/julkaisut Kustantaja: Sosiaali- ja terveysministeriö Ulkoasu: Valtioneuvoston hallintoyksikkö / Julkaisutuotanto / Anja Järvinen Kansikuva: Shutterstock ja Tiina Kuoppala Kuviot: Tiina Kuoppala, Graforma Paino: Lönnberg Painot Oy, Helsinki 2015
TIIVISTELMÄ EHKÄISEVÄN PÄIHDETYÖN TOIMINTAOHJELMA Alkoholi-, huume- ja rahapelihaittojen sekä tupakoinnin vähentäminen Ehkäisevän päihdetyön toimintaohjelma tukee 1.12.2015 voimaan tulleen ehkäisevän päihdetyön järjestämistä koskevan lain (523/2015) toimeenpanoa. Lain ja toimintaohjelman tavoitteina on edistää terveyden ja hyvinvoinnin tasa-arvoa, varmistaa ehkäisevän päihdetyön edellytykset koko maassa sekä tukea erityisesti kuntien ja alueiden työn kehittämistä ja tehostamista. Ehkäisevä päihdetyö on osa kunnan lakisääteistä hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä. Lain mukaan ehkäisevä päihdetyö kattaa alkoholi-, huumausaine- ja rahapelihaittojen sekä tupakoinnin vähentämisen. Laki ohjaa huomioimaan näistä aineista ja toiminnoista läheisille ja yhteiskunnalle aiheutuvat haitat. Lain mukaan ehkäisevä päihdetyö perustuu yhteistyöhön, päihteiden käytön ja siitä aiheutuvien haittojen seurantaan, käytettävissä olevaan tieteelliseen näyttöön ja hyviin käytäntöihin. Kysynnän vähentämisen rinnalle on nostettu saatavuuden rajoittaminen muun muassa yhteistyössä paikallisten elinkeinotoimijoiden kanssa. Toimintaohjelma on työväline kuntien ja alueiden ehkäisevän päihdetyön tekijöille, työn johdolle sekä työtä kansallisesti tukeville toimijoille. Tavoitteena on tehostaa työtä kuudelle painopisteelle asetettujen tavoitteiden ja kehittämiskohteiden avulla. Toimintaohjelma on osa Yhteistyöllä hyvinvointia ja terveyttä 2025 -toimenpidekokonaisuutta ja se tukee muun muassa tarttumattomien tautien ja eriarvoisuuden ehkäisyä. Asiasanat: Alkoholi, alueet, elinkeinoelämä, ennaltaehkäisy, huumeet, järjestöt, kunnat, politiikka, päihteet, päätöksenteko, rahapelit, riippuvuus, terveyden edistäminen, toimintaohjelmat, tupakka, valtionhallinto, yhteistyö 5
SAMMANDRAG HANDLINGSPLAN FÖR ALKOHOL-, TOBAK-, DROG- OCH SPELPREVENTION Handlingsplan för alkohol-, tobak-, drog- och spelprevention stöder verkställandet av lagen om organisering av det förebyggande rusmedelsarbetet (523/2015) som trädde i kraft den 1 december 2015. Målet med lagen och handlingsplanen är att främja jämlikheten inom hälsa och välfärd, säkerställa förutsättningarna för det förebyggande rusmedelsarbetet i hela landet och stöda utvecklingen och effektiveringen av arbetet särskilt i kommunerna och regionerna. Det förebyggande rusmedelsarbetet är en del av kommunernas lagstadgade uppgift att främja hälsa och välfärd. Enligt lagen omfattar det förebyggande rusmedelsarbetet åtgärder för att minska skador som orsakas av alkohol, droger och penningspel samt minska rökning. Lagen föreskriver att beakta också skador som orsakas närstående och samhället. Enligt lagen grundar sig det förebyggande rusmedelsarbetet på samarbete, uppföljning av rusmedelsbruk och skador därav, tillgänglig vetenskaplig evidens och god praxis. Bredvid minskningen av efterfrågan har lyfts fram åtgärder för att minska tillgängligheten vilka utförs i samarbete med det lokala näringslivet. Handlingsplanen är ett verktyg för de som arbetar med och leder det förebyggande rusmedelsarbetet i kommunerna och regionerna samt för aktörer som stöder detta arbete på nationell nivå. Målet är att effektivisera arbetet med hjälp av mål och uppgifter för utvecklingsarbete som fastställts för de sex fokusområdena. Handlingsplanen har utarbetats som en del av åtgärdshelheten Välbefinnande och hälsa genom samarbete 2025 och befrämjar också preventionen av icke-smittsamma sjukdomar och av ojämlikhet i hälsa. Nyckelord: Alkohol, regioner, näringsliv, prevention, förebyggande arbete, droger, föreningar, kommuner, rusmedel, tobak, politik, beslutsfattande, penningspel, beroende, främjande av hälsa, handlingsplan, statsförvaltning, samarbete 6
SUMMARY THE ACTION PLAN ON ALCOHOL, TOBACCO, DRUGS AND GAMBLING The Action plan on Alcohol, Tobacco, Drugs and Gambling supports the implementation of the Act on organising alcohol, tobacco, drugs and gambling prevention (523/2015) that entered into force on 1 December 2015. The act and the action plan aim to promote equality in health and well-being, ensure the preconditions for preventive work in substance abuse and addictions across the country, and support in particular municipalities and regions in intensifying their work. Prevention of harms related to alcohol, smoking, drugs and gambling is part of the statutory obligation of municipalities to promote well-being and health. Pursuant to the act, preventive work in substance abuse and addictions covers reducing adverse effects of alcohol, drugs and gambling as well as reducing smoking. The act advices to take into account also harms to others and society. According to the law, prevention of harms related to alcohol, smoking, drugs and gambling is based on cooperation, monitoring substance abuse and its harmful effects, scientific evidence available and good practices. Measures to control availability are highlighted alongside demand reduction and are to be implemented in cooperation with for example local businesses. The action plan is a tool for people who work in prevention of harms related to alcohol, smoking, drugs and gambling in municipalities and regions, management of that work and actors that support it at national level. The intention is to enhance effectiveness through objectives and tasks for further development that have been set for six priority areas. The action plan forms part of the national programme Well-being and health through collaboration 2025 (Yhteistyöllä hyvinvointia ja terveyttä 2025) and contributes among others to the prevention of non-communicable diseases and of inequities in health. Key words: Alcohol, regions, local businesses, prevention, drugs, nongovernmental organisations, municipalities, tobacco, policy, decision-making, gambling, dependency, addiction, health promotion, action plans, central government, cooperation 7
8
ESIPUHE Yhteiskunnassamme puhutaan paljon ongelmista ja niiden ratkaisemisesta. Kaikkein vaikeimpia ongelmia kutsutaan nykyään ilkeiksi ongelmiksi. Ilkeisiin ongelmiin ei ole helppoja ja yksinkertaisia ratkaisuja. Silloin voidaan joko antaa periksi tai kehittää yhdessä parempia ratkaisuja. Alkoholin, tupakan, huumausaineiden ja rahapelaamisen aiheuttamat ongelmat ja haitat ovat paitsi valtavan suuria myös todella ilkeitä: vaikka kaikki päihteiden aiheuttamat haitat ovat täysin turhia, emme ilmeisesti pääse niistä kokonaan eroon. Koko yhteiskunnan tasolla puhumme yli kahden miljardin välittömistä päihdehaittakustannuksista. Silti ei pidä antaa periksi. Ehkäisevän päihdetyön tarkoituksena on vähentää näitä haittoja niin pieniksi kuin mahdollista. Ehkäisevää päihdetyötä kehitetään yhdessä nyt monella tavalla, esimerkiksi osana tarttumattomien tautien ja eriarvoisuuden ehkäisyä. Koska toimintaa aiemmin ohjanneen raittiustyölain merkitys oli vähentynyt, lainsäädäntö uudistettiin nykyaikaiseksi. Uusi laki on entistä aiempaa terävämpi työkalu, jolla varmistetaan, että kaikki toimijat tietävät omat tehtävänsä ja osaavat organisoida laadukasta toimintaa päihdehaittojen vähentämiseksi. Tärkein ehkäisevän päihdetyön toimija on kunta. Kuntalain uudistuksen, sote-uudistuksen ja muiden hallituksen toimien jälkeen kuntien tehtävät ja vastuut eivät ole entisensä. Päihdehaittoja hoidetaan ja ehkäistään sote-palveluissa, mutta jatkossakin ehkäisevä päihdetyö ja sitä laajempi hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen kuuluvat kunnan vastuulle, eli mahdollisimman lähelle asukkaiden arkielämää. Kuntien ei tarvitse toimia yksin, sillä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja aluehallintovirastot avustavat niitä esimerkiksi kokoamalla hyviä esimerkkikäytäntöjä ja järjestämällä koulutustilaisuuksia. Ehkäisevässä päihdetyössä myös järjestötoiminnalla on tärkeä rooli. Järjestöjen tehtävä ei ole korvata kunnan toimia vaan tuoda yhteistyöllä ja asiantuntemuksellaan lisäarvoa kunnan toimintaan. Päihteistä aiheutuvia haittoja ja ongelmia on aiemminkin pyritty ehkäisemään moniammatillisella ja laadukkaalla toiminnalla. Lain tavoitteissa nostetaan esiin nyt väestön yhdenvertaisuus eli ehkäisevän päihdetyön tasalaatuisuutta korostetaan nyt aiempaa enemmän. Laissa nostetaan erikseen esiin myös muille kuin päihteiden käyttäjille aiheutuvat haitat. Tämä tarkoittaa sekä lainsäädännön että käytännön tasolla merkittävää näkökulman muutosta. Aktiivisella tupakkapolitiikalla on suojeltu väestöä passiivisen tupakoinnin haitoilta, mutta alkoholinkäytön sivullisille, kuten perheenjäsenille ja muille läheisille aiheuttamiin haittoihin ei ole kiinnitetty vielä riittävästi huomiota. Kädessäsi on uuden ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä annetun lain käyttöohje. Toivon, että tämä käyttöohje kuluu monenlaisten ammattilais- 9
ten, järjestötoimijoiden ja myös kansalaisten käsissä. Ilkeiden ongelmien ratkaisuja on olemassa, mutta niiden käyttäminen vaatii kaikilta kykyä yhteistyöhön ja yhdessä oppimiseen. THL:n lisäksi suuret kiitokset ohjelman valmisteluun panostaneille, etenkin Valviralle, TTL:lle, Opetushallitukselle, aluehallintovirastoille, Kuntaliitolle, Porin kaupungille, EHYT ry:lle ja sen Ehkäisevän päihdetyön verkostolle ja Suomen ASH:lle. Veli-Mikko Niemi Osastopäällikkö, ylijohtaja Sosiaali- ja terveysministeriö 10
SISÄLLYS TIIVISTELMÄ... 3 SAMMANDRAG... 4 SUMMARY... 5 ESIPUHE... 7 I EHKÄISEVÄN PÄIHDETYÖN TOIMINTAOHJELMA PAINOPISTEET JA KEHITTÄMISKOHTEET... 11 1.1 Ehkäisevän päihdetyön tueksi laki ja toimintaohjelma... 11 1.1.1 Ehkäisevällä päihdetyöllä edistetään terveyttä, hyvinvointia ja tasa-arvoa...12 1.1.2 Yhteinen ote ehkäisevään päihdetyöhön...12 1.2 Ehkäisevän päihdetyön valtakunnalliset, alueelliset ja paikalliset rakenteet ovat kunnossa...16 1.3 Haitoista viestitään tutkittuun tietoon perustuen yksilöiden valintojen ja sosiaali- ja terveyspolitiikan tueksi...18 1.4 Riskikäyttö ja haitat tunnistetaan sekä tukea tarjotaan varhaisessa vaiheessa...20 1.5 Paikallista alkoholi-, tupakka- ja rahapelipolitiikkaa toteutetaan suunnitellusti ja laajassa yhteistyössä...22 1.6 Haittojen ehkäisy yhteisöissä...23 1.6.1 Toiminta varhaiskasvatuksesta koulu- ja opiskeluyhteisöihin...24 1.6.2 Toiminta työyhteisöissä...25 1.6.3 Toiminta vapaa-ajan yhteisöissä...26 1.7 Ammattilaisilla on riittävästi ehkäisevän päihdetyön osaamista...27 1.8 Seuranta ja arviointi...28 2 TAUSTAKSI - LISÄTIETOA PAINOPISTEISTÄ JA TYÖN PUITTEISTA...33 2.1 Ehkäisevän päihdetyön rakenteet...33 2.1.1 Kunnat vastaavat paikallisen ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä...33 2.1.2 Kansallinen taso johtaa, ohjaa ja tuottaa tietoa...38 2.1.3 Järjestöt ja muut yleishyödylliset yhteisöt kumppaneita...39 2.2 Viestintä yksilön valintojen ja sosiaali- ja terveyspoliittisen päätöksenteon tukena...40 2.2.1 Väestön tulee saada tietoa haitoista ja riskeistä...40 2.2.2 Viestintä tukee itsearviointia...42 2.3 Riskit tunnistettava ja tukea tarjottava varhain...42 2.3.1 Lyhytneuvonta on kustannustehokas keino haittojen vähentämiseksi...43 11
2.3.2 Riskit tunnistettava eri elämäntilanteissa ja -vaiheissa...46 Huoli puheeksi lasten vanhempien kanssa...46 Nuorille ajoissa tukea syrjäytymisen ehkäisemiseksi...46 Etsivä työ tarjoaa matalan kynnyksen palveluita kaiken ikäisille...48 Työttömien terveyspalveluihin sisällytetään riskien tunnistaminen...48 Riskitietoisuutta mukaan ikäihmisten palveluihin...48 2.4 Paikallinen alkoholi-, tupakka- ja rahapelipolitiikka...49 2.4.1 Uutta sisältöä ja uusia toimijoita paikalliseen yhteistyöhön...49 2.4.2 Lupa- ja valvontajärjestelmä vastuullisen elinkeinotoiminnan tukena...51 2.4.3 Seuranta keskeinen osa paikallista alkoholi-, tupakka- ja rahapelipolitiikkaa...52 2.4.4 EPT-laki painottaa asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia...53 2.5 Haittojen ehkäisy eri yhteisöissä...54 2.5.1 Ehkäisevä päihdetyö sisällytetään varhaiskasvatukseen sekä koulu- ja opiskeluyhteisöihin...54 2.5.2 Työyhteisöjen päihdehaitat työn tuottavuuden este...57 2.5.3 Vapaa-ajan yhteisöt tavoittavat kaikenikäisiä kuntalaisia...59 2.6 Ehkäisevä päihdetyö sisällytetään eri alojen ammattilaisten osaamiseen...62 2.7 Ehkäisevä päihdetyö terveys- ja yhteiskuntapolitiikan kehyksessä...64 2.7.1 Päihteiden käytön, tupakoinnin ja rahapelaamisen nykytila...64 2.7.2 Katsaus ehkäisevän päihdetyön käytäntöihin kunnissa...68 2.7.3 Haitat muille kuin käyttäjälle itselleen...69 2.7.4 Mitä haitat maksavat? kansantalouden näkökulma...70 2.7.5 Kansainväliset sopimukset ja suositukset linjaavat toiminta-ohjelmaa...71 2.7.6 Yhteys väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen...75 Liite 1. Laki ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä (523/2015)...79 Liite 2. Alueelliset ja paikalliset ehkäisevän päihdetyön indikaattorit...81 Liite 3. Yhteenveto Valtakunnalliseen, alueelliseen ja paikalliseen päihde-, tupakka- ja rahapeli tilanteen seurantaan hyödynnettävistä tutkimus- ja tilastoaineistoista...85 Liite 4. Esimerkkejä keskeisimmistä EPT-toimintaohjelman etenemisen arviointiin liittyvistä mittareista...87 Liite 5. Ehkäisevän päihdetyön kannalta keskeisimmät kansainväliset sopimukset ja suositukset...89 Liite 6. WHO:n globaalin alkoholistrategian toiminta-alueet...91 Liite 7. Eurooppalaisia suosituksia humalajuomiseen ja huumausaineiden käyttöön liittyvien haittojen vähentämiseksi paikallistasolla...92 LÄHTEET...94 12
I EHKÄISEVÄN PÄIHDETYÖN TOIMINTAOHJELMA PAINOPISTEET JA KEHITTÄMIS- KOHTEET 1.1 EHKÄISEVÄN PÄIHDETYÖN TUEKSI LAKI JA TOIMINTAOHJELMA Ehkäisevän päihdetyön järjestämistä koskevan lain (EPT-laki 523/2015) tavoitteena on edistää terveyden ja hyvinvoinnin tasa-arvoa varmistamalla ehkäisevän työn toimintaedellytykset koko maassa sekä tukemalla erityisesti kunnissa ja alueilla tehtävän työn kehittämistä ja tehostamista. Laki kokoaa yhteen alkoholin riskikäyttöön, huumausaineiden ja tupakkatuotteiden käyttöön ja rahapelaamiseen liittyvät haitat ja niiden ehkäisyn. Lain piiriin kuuluvat myös kaikki päihtymiseen käytettävät aineet, kuten lääkkeiden väärinkäyttö ja muuntohuumeet. (Ks. liite 1.) Tupakkalain uudistuksen myötä mahdollisesti myös sähkösavuke ja muut nikotiinituotteet, joita ei ole määritelty lääkkeiksi, kuuluisivat EPT-lakiin. Lain piiriin kuuluvilla aineilla ja toiminnoilla on ehkäisevän työn kannalta samantapaisia piirteitä. Tavoitellun nautinnon takana piilee hallinnan menettämisen ja riippuvuuden riski, ja usein riskit ja riippuvuudet kietoutuvat yhteen. Hallitsemattomasta käytöstä seuraa yksilöille, lähiyhteisöille, väestölle ja koko yhteiskunnalle samantapaisia terveydellisiä, sosiaalisia ja taloudellisia haittoja. Haittojen ehkäisyssä voidaan käyttää samankaltaisia menetelmiä alkaen siitä, että kaikkien näiden aineiden ja toimintojen tarjontaa rajoitetaan lainsäädännöllä (1143/1994; 693/1976; 373/2008; 2001/1047). 13
1.1.1 Ehkäisevällä päihdetyöllä edistetään terveyttä, hyvinvointia ja tasa-arvoa Ehkäisevä päihdetyö on osa terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen edellyttää puuttumista päihteiden käyttöön ja siihen liittyviin haittoihin. Tällä vuosituhannella on korostunut alkoholin ja tupakan merkitys kansansairauksien, eli tarttumattomien tautien riskitekijöinä. YK:n huippukokous (2011a) antoi poliittisen julistuksen, joka kannustaa vähentämään sydän- ja verisuonisairauksia, syöpiä, kroonisia keuhkosairauksia ja diabetesta. Tavoitteeksi on asetettu näiden sairauksien aiheuttamien ennenaikaisten kuolemien väheneminen neljänneksellä vuoteen 2025 mennessä vaikuttamalla niiden yhteisiin riskitekijöihin: tupakointiin, haitalliseen alkoholinkäyttöön, epäterveelliseen ravintoon ja liian vähäiseen fyysiseen aktiivisuuteen. (YK 2011a; WHO 2013; Kuulasmaa ym. 2015; ks. myös Karlsson ym. 2015; Heloma ym. 2015.) Koska erityisesti alkoholin käyttö ja tupakointi ovat keskeisiä kansansairauksien riskitekijöitä, tulisi niitä arvioida yhdessä lihavuuden ja korkean verenpaineen ehkäisyn sekä terveellisen ruokavalion ja fyysisen aktiivisuuden edistämisen kanssa. Alkoholin riskikäyttö ja huumausaineiden käyttö tulisi lisäksi huomioida osana tartuntatautien ehkäisyä. Vastaavasti kaikkiin päihteisiin ja rahapelaamiseen tulisi kiinnittää huomiota mielenterveystyössä. Päihdehaittojen vähentäminen edistää myös väestöryhmien välisten terveys- ja hyvinvointierojen kaventamista. Alkoholinkäyttö ja tupakointi yhdessä muiden elintapa- ja kuormitustekijöiden kanssa heikentävät eniten vähemmän koulutettujen, alempiin tuloluokkiin kuuluvien ja alemmassa ammattiasemassa olevien terveyttä ja toimintakykyä. Hallitsematon alkoholin tai huumausaineiden käyttö nuoruusiällä on yhteydessä huono-osaisuuteen ja lisää koulutuksesta ja työelämästä syrjäytymisen riskiä. (Ks. esim. Aaltonen ym. 2015; Latvala 2011; Suomalainen Lääkäriseura Duodecim & Suomen Akatemia 2010.) Päihdehaittojen ehkäisyyn tarvitaan koko yhteiskunta, sillä kyse ei ole vain yksilön valinnoista ja vastuusta. Ehkäisevän päihdetyön kohteena on koko väestö, ja työn tavoitteet tulee asettaa sen tiedon pohjalta mitä on saatavilla väestöryhmien päihteiden ja tupakkatuotteiden käytöstä ja rahapelaamisesta sekä niistä aiheutuvista haitoista. Haittoja ehkäistään vähentämällä sekä kysyntää että saatavuutta hyödyntäen tieteelliseen näyttöön perustuvia menetelmiä ja hyviä käytäntöjä. 1.1.2 Yhteinen ote ehkäisevään päihdetyöhön Ehkäisevää päihdetyötä tehdään kunnissa ja alueilla. Niissä haittoja ehkäistään kunnan eri hallinnonalojen ammattilaisten, kansalaisjärjestöjen, valvonnasta vastaavien ja muiden viranomaisten sekä elinkeinotoimijoiden, kuten 14
esimerkiksi vähittäismyyntipisteiden ja ravintoloiden kanssa. Kunnan asukkaat osallistetaan päihdehaittojen ehkäisyyn. Kokemusasiantuntijuutta kannattaa myös tarpeen mukaan hyödyntää ehkäisevässä päihdetyössä. EPT-laki säätää ne toimet, jotka jokaisessa kunnassa tulee vähintään toteuttaa ehkäisevän päihdetyön järjestämiseksi. Muilta osin kunta voi päättää päihdetilanteensa huomioon ottaen, millä tieteelliseen näyttöön perustuvilla menetelmillä ja hyvillä käytännöillä sekä missä laajuudessa ehkäisevää päihdetyötä käytännössä tehdään. Poliittisilla päättäjillä on mahdollisuus valita, miten kunta haluaa asukkaidensa terveyttä suojata ja halutaanko ehkäisevään työhön kunnassa panostaa tulevaisuudessa perustasoa enemmän. Aluehallintovirastot ohjaavat toimialueensa ehkäisevää päihdetyötä, suunnittelevat ja kehittävät sitä yhteistyössä muiden viranomaisten ja yhteisöjen kanssa sekä tukevat kuntia ehkäisevän päihdetyön toteuttamisessa ja kehittämisessä. Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) johtaa ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) kehittää ja ohjaa ehkäisevää päihdetyötä koko maassa yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa. EPT-lain toimeenpanon tueksi laadittu Ehkäisevän päihdetyön toimintaohjelma Alkoholi-, huume- ja rahapelihaittojen ja tupakoinnin vähentäminen (EPT-ohjelma) linjaa paikallisella ja alueellisella tasolla tehtävää työtä ja sitä, mihin työtä kannattaa kunnissa ja alueilla suunnata. Pitkäjänteiseen työhön kannustava toimintaohjelma antaa kuntien ja alueiden ehkäisevän päihdetyön tekijöille, työn johdolle sekä tätä työtä tukeville toimijoille vinkkejä vaikuttavan ja laadukkaan ehkäisevän päihdetyön toteuttamiseksi. Ehkäisevän päihdetyön toimintaohjelma on laadittu osaksi Yhteistyöllä hyvinvointia ja terveyttä 2025 -toimenpidekokonaisuutta ja se tukee pääministeri Sipilän hallituksen Edistetään terveyttä ja hyvinvointia sekä vähennetään eriarvoisuutta -kärkihanketta. EPT-ohjelmaan on valittu kuusi painopistettä, joissa on kuvattu mitä ehkäisevässä päihdetyössä on tarvetta tehostaa. Painopisteiden tavoitteet ja kehittämiskohteet on avattu tarkemmin seuraavissa luvuissa. 15
Ehkäisevä päihdetyö (EPT) voi olla kattavaa, vaikuttavaa ja kustannustehokasta vain, jos työtä tehdään seuraavien painopisteiden mukaisesti: ehkäisevän päihdetyön valtakunnalliset, alueelliset ja paikalliset rakenteet ovat kunnossa haitoista viestitään tutkittuun tietoon perustuen yksilöiden valintojen ja sosiaali- ja terveyspolitiikan tueksi riskikäyttö ja haitat tunnistetaan ja tukea tarjotaan varhaisessa vaiheessa paikallista alkoholi-, tupakka- ja rahapelipolitiikkaa toteutetaan suunnitellusti ja laajassa yhteistyössä haittojen ehkäisyyn panostetaan lähiyhteisöissä ammattilaisilla on riittävästi ehkäisevän päihdetyön osaamista. Ehkäisevän päihdetyön toimintaohjelmalla edistetään kansallisesti asetettuja päihde- ja rahapelihaittojen ja tupakoinnin ehkäisyn tavoitteita. Aikajänne on sama kuin Yhteistyöllä terveyttä ja hyvinvointia 2025 -toimenpidekokonaisuudessa. Alkoholin osalta tavoitteet on asetettu soveltamalla Maailman terveysjärjestön (WHO) kansantautien ehkäisyn ja hoidon toimintaohjelman (2013 2020) tavoitteita Suomen oloihin (Karlsson ym. 2015). Tupakkatuotteiden osalta tavoite vuodelle 2040 on luotu STM:n Tupakkapoliittisessa toimenpideohjelmassa (STM 2014). Tavoitteen mukaan enintään kaksi prosenttia 15 64-vuotiaista käyttää tupakka- tai nikotiinituotteita. EPT-ohjelmassa tähän pidemmän aikavälin tavoitteeseen on luotu välitavoite koskien 20 64-vuotiaiden ikäryhmää ja toisen asteen 1. ja 2. vuosikurssin opiskelijoita. Huumausaine- ja rahapelihaittojen vähentämiseksi on EPT-ohjelman laadinnan yhteydessä luotu ensimmäistä kertaa kansalliset tavoitteet. Tavoitteita voidaan tarkistaa ohjelman edetessä tehtävien arviointien perusteella. 16
Kansalliset päihde- ja rahapelihaittojen sekä tupakoinnin ehkäisyn tavoitteet vuoteen 2025 mennessä: Alkoholi Alkoholin kokonaiskulutus on alle 10 litraa 100 %:n alkoholia asukasta kohden (15 vuotta täyttäneet) (THL). Kerralla vähintään 6 alkoholiannosta kerran viikossa tai useammin juovien osuus on 20 64-vuotiaista alle 10 prosenttia (THL, Alueellinen terveys- ja hyvinvointitutkimus ATH). Kerralla vähintään 6 alkoholiannosta 30 päivän aikana juovien osuus on 15 16-vuotiaiden joukossa korkeintaan 15 prosenttia (THL, Eurooppalainen koululaistutkimus ESPAD). Tupakka- ja muut nikotiinituotteet Alle kahdeksan prosenttia 20 64-vuotiaista käyttää tupakka- tai nikotiinituotteita (THL, Alueellinen terveys- ja hyvinvointitutkimus ATH). Lukion ja ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2. vuosikurssin opiskelijoiden päivittäinen tupakan, nuuskan ja sähkösavukkeiden käyttö vähenee sekä käytössä näkyvät erot kaventuvat näiden koulutusmuotojen opiskelijoiden välillä (THL, Kouluterveyskysely). Huumausaineet Viimeisen kuukauden aikana jotain huumausainetta käyttäneiden osuus 15 69-vuotiaista on korkeintaan kaksi prosenttia (THL, Huumekysely). Rahapelaaminen Niiden 15 74-vuotiaiden osuus, joilla on ollut rahapelaamisen aiheut tama ongelma viimeisen 12 kuukauden aikana, on pienempi kuin vuonna 2015 (THL, Suomalaisten rahapelaaminen -kysely) 1. Viikoittain rahapelejä pelaavien 8. ja 9. luokan oppilaiden osuus on pienempi kuin seitsemän prosenttia (THL, Kouluterveyskysely). 1 Vuoden 2015 Rahapelaaminen Suomessa -väestökyselyn tulokset julkistetaan joulukuussa 2015. 17
1.2 EHKÄISEVÄN PÄIHDETYÖN VALTAKUNNALLISET, ALUEELLISET JA PAIKALLISET RAKENTEET OVAT KUNNOSSA Tavoitteena on, että kunnissa ja alueilla on toimivat ehkäisevän päihdetyön perusrakenteet kunnat ja alueet ehkäisevät alkoholin, tupakkatuotteiden, huumausaineiden ja rahapelaamisen haittoja toimiviksi todetuilla kysyntään ja saatavuuteen vaikuttavilla keinoilla yhteistyö toimii paikallisella, alueellisella ja valtakunnallisella tasolla eri hallinnonalojen toimijoiden, alkoholi- ja tupakkavalvonnan ja poliisin välillä paikallisella ja alueellisella tasolla työtä tehdään päihdehaittojen vähentämiseksi saatavuuden sääntelyn keinoin myös elinkeinotoimijoiden kanssa, ja kokonaisuudessa otetaan huomioon rahapelihaittojen ehkäisy. Ehkäisevän päihdetyön lain ja toimintaohjelman keskeisenä tavoitteena on vahvistaa kunnissa ja alueilla tehtävää työtä. Ehkäisevä päihdetyö on osa kuntien hyvinvoinnin ja terveyden edistämistehtävää. Tehokas haittojen ehkäisy edellyttää sekä kunnissa että alueilla sosiaali- ja terveys-, sivistys-, nuorisoja vapaa-ajantoimen, työpaikkojen sekä valvontaviranomaisten, järjestöjen ja elinkeinotoimijoiden työn yhteensovittamista. Avainasemassa monialaisen johtamisen ja verkostotyön yhteensovittamisessa ovat kuntien nimittämät ehkäisevästä päihdetyöstä vastaavat toimielimet. Hyvänä toimintatapana on pidetty myös yhdyshenkilön tai koordinaattorin nimittämistä koordinoimaan verkostotyötä käytännössä. Ehkäisevän päihdetyön vahvuus on laaja-alainen ja integroiva työote. Tärkeintä on pystyä sitouttamaan kaikki mukana olevat tahot yhteisiin ehkäisevän työn tavoitteisiin ja toimiin. Alkoholin, tupakan, huumausaineiden ja rahapelien kysyntään ja saatavuuteen vaikuttavat toimet kuuluvat osaksi paikallista strategista suunnittelua. Tavoitteet ja toimenpiteet määritellään osana kuntastrategiaa. Päihdetilannetta ja toimenpiteitä seurataan vuosittain ja raportoidaan osana hyvinvointikertomusta. Tarkempaa yhteisten toimien suunnittelua ja seurantaa voidaan tehdä paikallisen tai alueellisen mielenterveys- ja päihdesuunnitelman tai vastaavan avulla. Seurantatiedon kerääminen suunnittelun ja arvioinnin pohjaksi on olennainen osa toiminnan laadun varmistamista. Mikäli kunnissa saadaan kaikki tahot toimimaan yhteisten tavoitteiden eteen, työllä on todellista vaikuttavuutta. Pitkäjänteinen ehkäisevä päihdetyö 18
vähentää inhimillistä kärsimystä, sosiaali- ja terveyspalvelujen tarvetta sekä väestöryhmien välisiä terveyseroja, lisää työn tuottavuutta ja varmistaa väestön työ- ja toimintakyvyn myös tulevaisuudessa. Kansallisen ja alueellisen tason kehittämiskohteet Sosiaali- ja terveysministeriö varmistaa EPT-lain ja toimintaohjelman toimeenpanossa toimivat ja niiden tavoitteita tukevat yhteistyö- ja ohjausrakenteet valtakunnallisella ja alueellisella tasolla, eritoten yhteistyön kuntien ja sote- ja itsehallintoalueiden kesken. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos kehittää laaja-alaisesti ehkäisevää päihdetyötä (sote- ja itsehallintoalueuudistus huomioiden) sekä ohjaa sitä muiden viranomaisten ja toimijoiden kanssa kohti ohjelmassa asetettuja tavoitteita mm. kehittämällä tätä tukevia työ- ja ohjausmenetelmiä, koordinoimalla ja tukemalla kehittämisverkostoja ja eri työryhmiä sekä tuottamalla materiaaleja ja tutkimus-, tilanne- ja seurantatietoa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos kehittää välineitä, joilla voidaan tehostaa kuntien ehkäisevän päihdetyön organisoimistapoja ja suunnata painotuksia vastaamaan paikallisen päihdetilanteen tarpeita. Aluehallintovirastot varmistavat poikkihallinnollisen yhteistyön erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon, opetus- ja nuorisoalan, alkoholihallinnon ja ympäristöterveydenhuollon kesken ja varmistavat, että ehkäisevää päihdetyötä käsitellään alueellisessa yhteistyöryhmässä, johon osallistuvat ehkäisevän päihdetyön kannalta keskeiset päätöksentekijät ja toimijat kunta- ja seututasolta (myös sote-alueilta). Aluehallintovirastot ohjaavat ja tukevat kuntien ehkäisevää päihdetyötä kansallisten tavoitteiden mukaisesti seuraamalla kuntien ja alueiden päihdetilannetta ja ehkäisevän päihdetyön toteutumista, koordinoimalla kuntien ehkäisevän päihdetyön yhdyshenkilöverkostoa, järjestämällä koulutustilaisuuksia eri alojen ammattilaisille sekä tarjoamalla vuorovaikutusohjausta ja erityistä tukea ehkäisevän päihdetyön kehittämiseen kunnille, joissa tarvetta siihen on. Paikalliset kehittämiskohteet Kunnat tarkistavat ehkäisevän päihdetyön rakenteet (johtaminen, monialaisen yhteistyön yhteensovittaminen ja suunnittelu) ja tilan suhteessa uuden EPT-lain säännöksiin ja ehkäisevän päihdetyön laatukriteereihin sekä tekevät tarvittavat toimet lain toimeenpanon varmistamiseksi. Kunnat sisällyttävät ehkäisevään päihdetyöhön EPT-lain mukaisesti alkoholi-, tupakka-, huumausaine- ja rahapelihaittojen ehkäisyn. Kunnat perustavat toimintansa suunnittelun käytettävissä olevaan tieteelliseen näyttöön ja hyviin käytäntöihin sekä päihteiden käytön ja siitä aiheutuvien haittojen seurantaan hyödyntäen saatavilla olevaa seurantatietoa (ks. esim. kunnan päihdeavainindikaattorit liite 2). Kunnat varmistavat päihdehaittoja ehkäisevän yhteistyön järjestöjen ja muiden yleishyödyllisten yhteisöjen alkoholi- ja tupakkalain valvonnan sekä poliisin kanssa. 19
Kunnat laajentavat ehkäisevää päihdetyötään elinkeinotoimijoiden kanssa tehtävään yhteistyöhön huomioiden tässä erityisesti alkoholin, tupakkatuotteiden ja rahapelien saatavuuteen vaikuttavat toimet. Kunnat tarjoavat asukkaille osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia päihdehaittojen ehkäisyyn liittyvissä asioissa (esim. päihdefoorumit, päihdetilannekyselyt ja lupalausunnot). Lisäksi tiivistetään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, aluehallintovirastojen ja järjestöjen toimien koordinointia ja yhteistyötä ohjelman tavoitteiden toteuttamiseksi (esim. yhteinen vuosikello toiminnan suunnittelun ja yhteensovittamisen tukena). 1.3 HAITOISTA VIESTITÄÄN TUTKITTUUN TIETOON PERUSTUEN YKSILÖIDEN VALINTOJEN JA SOSIAALI- JA TERVEYSPOLITIIKAN TUEKSI Tavoitteena on, että väestön tietoisuus alkoholin, tupakkatuotteiden, huumausaineiden ja rahapelaamisen haitoista ja riskeistä sekä niiden ehkäisemisen keinoista lisääntyy viestintä tukee sosiaali- ja terveyspoliittista päätöksentekoa päihde-, tupakka- ja rahapelihaittojen vähentämiseksi viestinnällä osaltaan tuetaan alkoholin, tupakkatuotteiden, huumausaineiden ja rahapelien kysyntää ja saatavuutta sääteleviä toimia. Vähimmäisedellytys päihteiden käyttöä, tupakointia ja rahapelaamista koskeville terveyttä edistäville valinnoille on tieto käyttöön liittyvistä riskeistä ja haitoista sekä riskien vähentämisen ja avun saannin mahdollisuuksista. Omatoimista vähentämistä tai lopettamista tukevat riskien itsearvioinnin ja hallinnan oppaat. Sähköinen viestintä lisää muun muassa mahdollisuuksia kehittää uusia arviointimenetelmiä sekä arvioida itsenäisesti päihteiden käyttöä. Haittoja kokevien ja heidän läheistensä tulee tietää, mistä apua voi hakea. Valistuskampanjat ovat yksi suosituimmista menetelmistä päihdehaittojen vähentämiseksi. Valistus ei yksinään takaa vaikuttavuutta, mutta sillä on mahdollista tukea muita kysynnän ja saatavuuden vähentämisen keinoja. Tietoisuutta haittojen vähentämisen tärkeydestä ja vaikuttavista keinoista on tarpeen lisätä koko väestölle, eri intressiryhmille ja poliittisille päätöksentekijöille. Näin voidaan lisätä ymmärrystä ja tukea niille politiikkatoimille, jotka 20
tähtäävät kansalaisten suojaamiseen. Esimerkiksi alkoholin merkitys kroonisten kansansairauksien riskitekijöinä on heikosti tiedostettu, samoin se että saatavuuden rajoittaminen on kustannustehokkain tapa vähentää riskejä ja tautitaakkaa. Vaikka tietoa tulee lisätä koko väestössä, tehokas viestintä edellyttää kohdentamista. Lähtökohdaksi on hyvä valita eri väestö- ja vastaanottajaryhmien tiedon tarpeet. Kehittämiskohteet Lisätään viestintää erityisesti seuraavista aiheista: itsearviointi- ja oma-apuaineistot sekä vertaistuen saatavuus alkoholinkäyttö ja tupakointi kroonisten kansansairauksien riskitekijöinä ja vaikuttavat väestötason ehkäisykeinot alkoholin haitat ja haittariskien vähentäminen alkoholijuomat ja painonhallinta tupakoinnin terveysriskit ja lopettamisen hyödyt nuuskan ja sähkösavukkeiden haitat muuntohuumeisiin, päihdyttäviin lääkkeisiin ja kannabiksen käyttöön liittyvät riskit rahapelaamisen riskit, riskipelaamiseen vaikuttavat tekijät ja riskien vähentäminen sekakäytön riskit. Viestintää tulisi kohdentaa erityisesti: nuorille naisille raskaudenaikaisen alkoholinkäytön ja tupakoinnin riskeistä nuorille aikuisille, muun muassa opiskelun aloittaville alkoholin käytön riskeistä ikääntyville ikääntymisen vaikutuksista alkoholinkäytön riskeihin sekä alkoholin ja lääkkeiden yhteisvaikutuksista tupakoiville vieroitusmahdollisuuksista, erityisesti sähköisistä vieroituksen tukipalveluista mielenterveyskuntoutujille erityisesti tupakasta vieroituksen tukipalveluista päihde- ja rahapeliongelmista kärsivien läheisille oman hyvinvoinnin tueksi tietoa mm. vertaistuen saatavuudesta ja ongelmien luonteesta, ja maahanmuuttajille päihdepalveluiden saatavuudesta. Luodaan yhteistyössä ehkäisevän päihdetyön viestintään eettiset ohjeistukset. Järjestöt viestivät aktiivisesti vaikuttaen osaltaan päihdepoliittiseen keskusteluun ja toimivat julkisessa keskustelussa hyvinvointi- ja terveysnäkökulmaa painottaen. Järjestöt vaikuttavat kansalaisten asenteisiin ja päihteiden käyttöön viestinnällisin keinoin (esim. Tipaton tammikuu -kampanja, Ehkäisevän päihdetyön viikko, Maailman tupakaton päivä, keskustelupalstat, oppimispelit, vertaistukiryhmät, materiaalit). 21
1.4 RISKIKÄYTTÖ JA HAITAT TUNNISTETAAN SEKÄ TUKEA TARJOTAAN VARHAISESSA VAIHEESSA Tavoitteena on, että sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä soveltuen muissa palveluissa: tunnistetaan alkoholin, tupakkatuotteiden ja huumausaineiden käyttöön ja rahapelaamiseen liittyvät riskit ja osataan tukea asiakasta riittävän varhaisessa vaiheessa toteutetaan systemaattisesti lyhytneuvontaa alkoholin riskikäytön, huumausaineiden käytön ja haitallisen rahapelaamisen vähentämiseksi ja tarjotaan tupakkavieroitusta kaikille tupakoitsijoille tarjotaan muita varhaisen avun menetelmiä käyttäjille ja heidän läheisilleen lisätään etsivää työtä palvelujen ulkopuolelle jääneiden löytämiseksi. Mitä varhemmin alkoholin riskikäyttöön, tupakkatuotteiden ja huumausaineiden käyttöön tai peliongelmiin kiinnitetään huomiota ja tarjotaan apua, sitä pienempi on vakavien ongelmien riski ja hoidon tarve. Samalla mielenterveysongelmiin, kroonisiin kansansairauksiin, sosiaalisiin haittoihin ja taloudellisiin ongelmiin liittyvät riskit pienenevät. Varhaisvaiheen riskien ja haittojen tunnistamiseen on kehitetty toimivia ja vaikuttavia menetelmiä, jotka erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluissa tulee tuntea ja joita tulee käyttää ehkäisevässä päihdetyössä systemaattisesti. Strukturoidut menetelmät ja palvelukohtaiset ohjeet auttavat ottamaan puheeksi arkaluontoiseksi koettuja asioita. Lyhytneuvonta eli mini-interventio on laajalti käytetty ja kustannustehokkaaksi todettu menetelmä alkoholin riskikäytön vähentämiseksi. Lyhytneuvontaa on mahdollista soveltaa myös huumausaineiden käytöstä tai rahapelaamisesta aiheutuvien riskien vähentämiseen. Terveydenhuoltohenkilöstön on tunnistettava myös asiakkaan tupakointi ja nikotiiniriippuvuus. Lisäksi tulee motivoida lopettamaan ja tarjota tukea vieroitukseen elämäntilanteen erityispiirteet huomioiden (esim. raskaus, lääkitys). Sairaanhoidon kontaktit, terveystarkastukset ja terveysneuvonta ovat keskeisiä paikkoja, joissa päihteiden käyttö ja haitat tunnistetaan. Samalla voidaan ohjeistaa vähentämään riskejä sekä ohjata tarpeenmukaisen hoidon piiriin. Mahdollisuuksia puheeksi ottoon ja varhaisen tuen tarjoamiseen on myös muissa palveluissa ja viranomaiskontakteissa esimerkiksi hallitsemattoman rahapelaamisen tunnistaminen talous- ja velkaneuvonnassa, rikoksiin syyllistyneiden nuorten ohjaaminen päihdetilanteen arviointiin tai tupakkatuotteiden käytöstä keskustelu urheiluvalmennuksen yhteydessä. 22
Ongelmien tunnistamisessa ja haittoja ehkäisevässä työssä yksi tärkeä työmenetelmä on etsivä työ. Etsivällä työllä voidaan löytää ne ihmiset, jotka eivät muuten hakeudu palveluiden piiriin. Esimerkiksi suonensisäisten huumeiden käyttäjien parissa tehtävä etsivä työ tukee päihteiden riskikäyttöön liittyvien haittojen ehkäisemistä. Etsivän työn vaikuttavuutta lisää kohderyhmän ottaminen mukaan toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen. Kehittämiskohteet Sosiaali- ja terveyspalveluissa tehostetaan varhaista tunnistamista ja tukea erityisesti sote- ja itsehallintoalueuudistuksen yhteydessä: Yhtenäisten järjestämissopimusten tueksi määritetään palvelukohtaiset toimintakäytännöt: alkoholi-, huumausaine- ja rahapelihaittojen riskien ja tupakkatuotteiden käytön tunnistamiseksi lyhytneuvonnan ja tupakkavieroituksen tarjoamiseksi tarpeenmukaiseen hoitoon ohjaamiseksi tiedon kirjaamiseksi koskien alkoholin, tupakkatuotteiden ja huumausaineiden käyttöä ja rahapelaamista sekä niihin liittyviä toimenpiteitä (esim. potilaskertomukseen). Lisätään alkoholin mini-intervention yhteydessä psyykkisen kuormittuneisuuden tai masennuksen arviointeja sekä päihde- ja mielenterveysongelmien vuoksi hoitoon hakeutuvien rahapeliriippuvuuden seulontoja ja tupakkatuotteista vieroituspalvelujen tarjoamista. Varmistetaan päihdeasioista vastaavan sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisen tuki ja konsultaatio kaikissa sosiaali- ja terveyspalvelupisteissä, joissa lyhytneuvontaa (mini-interventiota) toteutetaan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos edistää alkoholin, tupakan ja huumausaineiden yhteiskäytön tunnistamista ja lyhytneuvontaa hyödyntämällä soveltuvin osin WHO:n ASSIST-pakettia ja muita vastaavia työkaluja, huomioiden soveltuvuus rahapelihaittojen ehkäisyyn. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tukee soveltuvien lyhytneuvonnan (miniintervention) menetelmien käytön levittämistä toiminta-alueille, joissa niitä ei vielä valtakunnallisesti ole käytössä (esim. aikuissosiaalityö, ikäihmisten palvelut, työttömien terveystarkastukset, traumapäivystys). Edistetään rikosoikeudellisen seuraamuksen sijaan viranomaispuhuttelun käyttöä huumausaineen käyttörikokseen syyllistyneen alaikäisen ohjaamiseksi hoito- ja tukipalveluihin sekä sote- ja itsehallintoalueuudistuksen yhteydessä sosiaalipalveluiden ja poliisin yhteistyössä toteuttamia päihdekeskusteluja rattijuopumukseen syyllistyneen alle 25-vuotiaan ohjaamiseksi tuen piiriin. Kehitetään etsivän työn menetelmiä ja yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Järjestöt tarjoavat kansalaisille päihteiden käytön itsearvioinnin ja oman avun tueksi välineitä ja vertaistukea (esim. vertaistukiryhmät, kohtaamispaikat, auttavat puhelimet). 23
1.5 PAIKALLISTA ALKOHOLI-, TUPAKKA- JA RAHAPELIPOLITIIKKAA TOTEUTETAAN SUUNNITELLUSTI JA LAAJASSA YHTEISTYÖSSÄ Tavoitteena on, että alkoholi-, tupakka- ja rahapelihaittojen ehkäisyyn kehitetyn Pakkatoimintamallin mukaista työtä tekevien kuntien ja alueiden määrä lisääntyy viranomaisten, elinkeinon ja muiden toimijoiden yhteistyö laissa määriteltyjen ikärajojen ja päihtyneille anniskelun noudattamiseksi laajenee alkoholin, tupakan ja rahapelien saatavuus alaikäisille vähenee ja humalajuomisesta aiheutuvat haitat vähenevät. Kunta voi aktiivisesti vaikuttaa kaikkien ikärajavalvottavien tuotteiden kysyntään ja saatavuuteen omalla alueellaan. Paikallisella alkoholi-, tupakka- ja rahapelipolitiikalla tarkoitetaan kuntien mahdollisuuksia tehostaa alkoholin, tupakkatuotteiden ja rahapelien ikärajavalvontaa sekä päihtyneille anniskeluun puuttumista. Tehokkaalla valvonnalla, vastuullisella elinkeinotoiminnalla sekä kansalaisten tietoisuuden herättämisellä ja toiminnalla on ratkaiseva merkitys sen kannalta, miten yksilöiden ja yhteisöjen hyvinvoinnin ja terveyden suojaamiseksi laissa säädetyt saatavuuden rajoitukset toteutuvat. Toimivia menetelmiä yhteisöissä toteutettavaan paikalliseen alkoholi-, tupakka- ja rahapelipolitiikkaan on kehitetty osana Pakka-toimintamallia. EPT-laki ohjaa kuntia sovittamaan kysyntään vaikuttavat ehkäisevän päihdetyön toimet yhteen poliisin, alkoholilain ja tupakkalain noudattamisen valvonnan sekä elinkeinoelämän ja järjestöjen ja muiden yhteisöjen päihdehaittojen ehkäisyä tukevien toimien kanssa. Hyväksi koettu ensiaskel suunnitelmalliselle yhteistyölle kunnissa on koota elinkeinon ja valvonnan toimijat työryhmään sopimaan yhteisistä toimintatavoista ikärajavalvonnan ja vastuullisen anniskelun edistämiseksi. Pakka-toimintamalli vastaa osaltaan EPT-lain ja kuntalain (410/2015) velvoitteeseen edistää asukkaiden mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan. Toimintamallissa myös asukkaat otetaan mukaan pohtimaan paikallisen alkoholi-, tupakka- ja rahapelipolitiikan tarpeita ja toimintamuotoja. Kuntalaisten tuki on yksi avaintekijä, joka motivoi poliittisia päätöksentekijöitä tehostamaan ehkäisevää päihdetyötä. 24
Kehittämiskohteet Terveyden ja hyvinvoinnin laitos edistää paikallista alkoholi-, tupakka- ja rahapelipolitiikkaa tukemalla Pakka-kehittäjäverkostoa ja ohjaamalla uusia kuntia ja alueita toimintamallin käyttöön ottamisessa. Valviran ja aluehallintovirastojen alkoholihallinnon käsikirjaan päivitetään ennakkovalvonnan ja Pakka-toimintamallin yhtymäpinnat sekä alkoholihallinnon ja kunnan ehkäisevän päihdetyön yhteistyömuodot. Valvira edistää asukkaiden näkemyksiä esiin tuovan lausuntomenettelyn käyttöä alkoholilupa-asioiden käsittelyssä. Paikallisesti ja alueellisesti edistetään ehkäisevän päihdetyön toimijoiden, viranomaisten, anniskeluluvan haltijoiden ja muiden (esimerkiksi yksityisen järjestyksenvalvonnan ja taksiyrittäjien) yhteistyötä humalajuomisesta aiheutuvien häiriöiden ja väkivallan vähentämiseksi sekä kehitetään kansallisessa yhteistyössä tähän menetelmiä. Paikallisesti ja alueellisesti edistetään ehkäisevän päihdetyön toimijoiden, valvontaviranomaisten, elinkeinon ja muiden (esimerkiksi vanhemmat, oppilaitokset) yhteistyötä alkoholia, tupakkaa ja rahapelaamista koskevien ikärajojen noudattamisen varmistamiseksi sekä kehitetään kansallisessa yhteistyössä tähän menetelmiä. Ikärajavalvonnan tueksi kehitetään ikärajavalvottavien tuotteiden ostokoetoimintaa kansallisessa yhteistyössä. Kehitetään rahapelitoiminnan omavalvontaa. Luodaan ja edistetään asukkaiden osallistumisen ja vaikuttamisen toimintamalleja alkoholi-, tupakka- ja rahapelihaittojen ehkäisemiseksi. Järjestöt kehittävät järjestölähtöisiä yhteistyömuotoja Pakka-toimintamallin mukaisen työn tueksi kunnissa. 1.6 HAITTOJEN EHKÄISY YHTEISÖISSÄ Oppilaitoksen, työpaikan sekä ystävä- ja asuinpiirin olosuhteet, toimintatavat ja normit parhaimmillaan tukevat yksilöiden terveyttä edistäviä valintoja ja suojaavat riskeiltä. Yhteisöllisen toiminnan tavoitteena on vähentää haittoja vaikuttamalla asenteisiin, olosuhteisiin ja niihin yhteisön toimintatapoihin, jotka luovat puitteet yksilön valinnoille. 25
1.6.1 Toiminta varhaiskasvatuksesta koulu- ja opiskeluyhteisöihin Tavoitteena on, että ehkäisevä päihdetyö on osa varhaiskasvatuksen ja oppilaitosten perustyötä, toimintatapoja ja -kulttuuria. Varhaiskasvatus tavoittaa suuren osan alle kouluikäisistä lapsista ja lapsiperheistä. Yhdessä lastenneuvolapalveluiden kanssa varhaiskasvatus tukee lasten terveyttä ja turvallista kasvuympäristöä. Varhaiskasvatuksen piirissä on mahdollista tunnistaa päihdeongelmia kotonaan kohtaava lapsi ja tukea lapsen kehitystä. Varhaiskasvatuksessa syntynyt luottamuksellinen suhde antaa mahdollisuuden ottaa päihteiden käyttö puheeksi vanhemman kanssa sekä kannustaa ja ohjata tätä hakeutumaan avun piiriin. Oppilaitoksissa ehkäisevä päihdetyö on osa oppilaitoksen toimintakulttuuria, opetusta ja oppilas- ja opiskeluhuoltoa. Ehkäisevään päihdetyöhön liittyen keskeinen toimenpide oppilaitoksissa on suunnitelman laatiminen päihteiden käytön ja käyttökokeilujen ehkäisemiseksi ja niihin puuttumiseksi. Päihdehaittoja ehkäisevässä toimintakulttuurissa on sovittu yhteiset kirjatut käytännöt, jotka kattavat muun muassa päihdetilanteen seurannan, henkilöstön toimintatavat varhaiseen tunnistamiseen ja tuen tarjoamiseen sekä oppilaiden, opiskelijoiden ja huoltajien osallistamisen. Sekä oppilaita, opiskelijoita että muuta henkilöstöä koskevat toimintakäytännöt ja suunnitelmat varmistetaan oppilaitoksissa tehtävissä oppilaitosympäristön ja -yhteisön tarkastuksissa. Kehittämiskohteet Varhaiskasvatuspalveluissa sovitaan ja kirjataan yhteiset käytännöt lapsen suojelemiseksi tilanteissa, joissa havaitaan vanhempien ongelmallista päihteiden käyttöä. Tuetaan materiaalein ja koulutuksin varhaiskasvatushenkilöstön valmiuksia tunnistaa vanhempien ongelmallinen päihteiden käyttö, tukea lasta sekä ohjata vanhempia hakeutumaan hoitoon yhteistyössä neuvolan ja lastensuojelun kanssa. Oppilaitoksissa varmistetaan ehkäisevän päihdetyön sisältöjen toteutuminen osana oppilas- ja opiskeluhuoltoa yhteistyössä tehtävien oppilaitosympäristön ja -yhteisön tarkastusten avulla. Oppilaitoksissa parannetaan oppilaiden ja opiskelijoiden sekä huoltajien osallistumismahdollisuuksia ehkäisevän päihdetyön suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. Opiskelijajärjestöjä kannustetaan hyödyntämään ja kehittämään edelleen toimintamalleja päihdehaittojen vähentämiseen opiskeluympäristössä. 26
Alkoholin ja tupakkatuotteiden käytön vähentämiseen ja haittojen ehkäisyyn kiinnitetään erityistä huomiota sekä kehitetään menetelmiä perusasteella ja toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa koulutusryhmien välisten hyvinvointi- ja terveyserojen pienentämiseksi. Oppilaitokset tukevat opiskelijoiden valmiuksia haastaa työpaikoilla vallitsevia toimintatapoja liittyen tupakointiin (esim. työharjoittelun yhteydessä). Kehitetään ja levitetään yhteistyössä oppilaitosten yhteisöllisiä ehkäisevän päihdetyön menetelmiä. Kunnat tarjoavat oppilaitoksille mahdollisuutta osallistua kunnassa toteutettavaan ehkäisevään päihdetyöhön (esim. Pakka-toimintamallin mukaisesti). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos seuraa oppilaitosten ehkäisevän päihdetyön tilaa sekä tukee niissä tehtävää ehkäisevää päihdetyötä yhteistyössä Opetushallituksen kanssa. Järjestöt tukevat oppilaitosten ehkäisevää päihdetyötä tarjoamalla yhteisöllisiä toimintamenetelmiä ja koulutusta. 1.6.2 Toiminta työyhteisöissä Tavoitteena on, että työpaikkojen päihdeohjelmat sisältävät yhteiset toimintatavat alkoholi-, huumausaine- ja rahapelihaittojen ehkäisemiseksi ja niihin puuttumiseksi sekä tupakkatuotteiden käytön vähentämiseksi ja vieroituksen järjestämiseksi johto ja esimiehet, työntekijät ja työterveyshuolto sitoutuvat yhteistyöhön päihdeohjelmaa hyödyntäen. Työyhteisöissä voidaan vähentää alkoholin riskikäyttöön, huumausaineiden käyttöön, tupakointiin ja rahapelaamiseen liittyviä riskitekijöitä kiinnittämällä huomiota työoloihin ja toimintatapoihin. Työpaikoilla tapahtuvaan terveyden edistämiseen on mielekästä sisällyttää päihdehaittojen ehkäisy. Työnantajia ja työntekijöitä edustavat keskusjärjestöt uusivat vuonna 2015 yhteisen suosituksensa, joka kannustaa kaikkia työpaikkoja päihdeongelmien ennaltaehkäisyyn sekä yhteiseen päihdeasioiden käsittelyyn ja hoitoonohjauksen toteuttamiseen. Työterveyshuollon tehtäviin kuuluu neuvoa ja ohjata työnantajaa ja työntekijöitä päihteiden väärinkäytön ehkäisyssä, ongelmien varhaisessa tunnistamisessa ja hoidossa (Valtioneuvoston asetus 708/2013). Keskeinen työväline on työpaikan päihdeohjelma, johon kirjataan tavoitteet, toiminnan sisällöt, menettelytavat ja vastuut. Alkoholin ja huumausaineiden ohella päihdeohjelmaan tulisi sisällyttää myös tupakoinnin lopettamisen tuki ja rahapelihaittojen tunnistaminen ja ehkäisy. 27
Kehittämiskohteet Kunta työnantajana varmistaa, että päihdeohjelma kattaa alkoholin ja huumausaineiden ohella myös tupakkatuotteiden käyttöön ja rahapelaamiseen liittyvien haittojen ehkäisyn. Kunnat, Työterveyslaitos ja järjestöt edistävät Savuton työpaikka -toimintamallin käyttöä. Työterveyslaitos ja ehkäisevän päihdetyön järjestöt tukevat työpaikkoja päihdeohjelman laatimisessa vahvistaen yhteisöllistä päihdehaittojen ehkäisyä. Työpaikkoja kannustetaan sisällyttämään tupakoimattomuuden edistäminen, tupakasta vieroittaminen ja rahapeliongelmien ehkäiseminen osaksi päihdeohjelmaa. Työterveyshuollon panosta päihdehaittojen ennalta ehkäisyssä vahvistetaan palvelusopimuksissa ja lisäämällä seulonnan ja lyhytneuvonnan käyttöä sairausvastaanotolla. Lisätään rahapeliongelmien tunnistamiseen ja puheeksiottoon liittyvää osaamista työpaikoilla ja työterveyshuollossa. 1.6.3 Toiminta vapaa-ajan yhteisöissä Tavoitteena on, että ehkäisevän päihdetyön mahdollisuudet on hyödynnetty eri-ikäisten vapaa-ajan ympäristöissä yhteiset kirjalliset toimintakäytännöt on luotu vapaa-ajan ympäristöjen alkoholi-, huumausaine- ja rahapelihaittojen ja tupakkatuotteiden käytön ehkäisyyn asukkaiden osallistuminen päihteettömän toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen paikallisesti on mahdollistettu. Kuntien, järjestöjen ja muiden tahojen tarjoamat vapaa-ajanviettomahdollisuudet vaikuttavat osaltaan siihen, millaisen aseman alkoholi, tupakka, huumausaineet tai rahapelit saavat ihmisten arkielämässä. Vapaa-ajan ympäristöjen normeilla ja toimintatavoilla on merkitystä paikallisen ehkäisevän päihdetyön kokonaisuudessa. Esimerkiksi liikunta- ja vapaa-aikatoimi tavoittaa huomattavan määrän eri-ikäisiä kuntalaisia. On tärkeää, että paikalliset ja valtakunnalliset liikuntaja urheiluseurat ja järjestöt edistävät omilla toimillaan päihdehaittojen, myös tupakointiin ja rahapelaamiseen liittyvien haittojen ehkäisyä, tunnistamista ja varhaisen tuen tarjoamista. Kehittämiskohteet Kunnissa linjataan alkoholin tarjoilusta ja tupakkatuotteiden käytöstä niiden omissa tiloissa ja tilaisuuksissa. Linjaus sisällytetään myös kuntien 28
palveluista tehtäviin kilpailutuksiin ja kriteereihin, joiden pohjalta kunta jakaa avustuksia järjestöille. Liikunta- ja urheiluseuroissa otetaan käyttöön urheiluyhteisön Reilun pelin ihanteet ja tavoitteet päihdehaittojen ehkäisemiseksi sekä kehitetään tähän soveltuvia toimintamalleja yhteistyössä muun muassa järjestöjen kanssa. Kunnat edistävät asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia myös eri-ikäisten päihteettömän vapaa-ajan toiminnan kehittämiseen huomioiden eritoten työelämän ulkopuolella olevat (ml. nuoret ja ikäihmiset). Urheilu- ja vapaa-ajan tapahtumien alkoholisponsoroinnille etsitään aktiivisesti muita vaihtoehtoja nuorten alkoholimainonnalle altistumisen vähentämiseksi. 1.7 AMMATTILAISILLA ON RIITTÄVÄSTI EHKÄISEVÄN PÄIHDETYÖN OSAAMISTA Tavoitteena on, että päihdehaittojen ehkäisyn menetelmät ovat osa keskeisten alojen ammattilaisten perus- ja täydennyskoulutusta ammattilaiset osaavat hyödyntää tarjolla olevia ehkäisevän päihdetyön materiaaleja ja koulutuksia oman työnsä tueksi. Kattava varhaisen avun tarjoaminen, yhteisötoiminnan tehostaminen ja ehkäisevän päihdetyön laadun kehittäminen edellyttävät ammatillista osaamista. Päihdehaittojen ehkäisyn taitoja tarvitaan erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa, mutta ne ovat tärkeitä myös muissa palveluissa, työpaikoilla sekä alkoholin, tupakkatuotteiden ja rahapelien tarjontaan liittyvässä elinkeinotoiminnassa. Osalle ammattilaisista riittävät perustiedot ja -taidot, osa tarvitsee syvällisempää tietopohjaa. Riittävän päihdetyön osaamisen varmistaminen sosiaali- ja terveydenhuollon tai muiden relevanttien alojen koulutuksessa on pitkälti oppilaitosten vastuulla, etenkin korkea-asteen koulutuksessa. Sosiaali- ja terveysministeriön ja opetusministeriön yhteistyönä laadittiin vuonna 2007 oppilaitosten tueksi kuvaus päihdetyön koulutuksen minimisisällöstä. Ammatillista täydennyskoulutusta päihdeaiheissa järjestävät muun muassa oppilaitok set, työnantajat, järjestöt ja aluehallintovirastot. Sote- ja itsehallintoalueuudistus antaa mahdollisuuden sisällyttää ehkäisevän päihdetyön osaamiseen liittyvien keskeisten menetelmien, kuten riskien tunnistami- 29