Toimittaneet Elina Korhonen ja Riikka Närhi Uskonnot ja seksuaalisuus Toimittanut Elina Korhonen Väestötietosarja 24 3
Väestötietosarja 24 Toimittajat: Elina Korhonen ja Riikka Närhi Tilastot: Heikki Laakkonen Ulkoasu: Otto Paakkanen Kannen kuva: Oleg Golovnev/Shutterstock Kansainvälinen kehitys PL 849, 00101 Helsinki ISBN 978-952-226-092-5 (painettu) ISBN 978-952-226-093-2 (verkkojulkaisu) ISSN-L 1239-4084 ISSN 1239-4084 (painettu) ISSN 1797-8807 (verkkojulkaisu) Newprint Oy Helsinki 2011 4 441 624 Painotuote Julkaisussa esitetyt näkemykset eivät välttämättä edusta ulkoaisianministeriön kantaa. Ilmaisjakeluteos. Julkaisun myynti kielletty.
Toimittaneet Elina Korhonen ja Riikka Närhi Uskonnot ja seksuaalisuus 5
Toimittaneet Elina Korhonen ja Riikka Närhi Uskonnot ja seksuaalisuus n Lukijalle...6 n Juutalaisuus...8 Sukupuoliroolit juutalaisuudessa...8 Ympärileikkaukseen suhtaudutaan. positiivisesti...10 Seksuaalisuus ja avioliitto...11 Avioero...11 Ehkäisyyn ja aborttiin suhtaudutaan maltillisesti...12 Homoseksuaalisuus...12 n Katolisuus... 14 Avioliiton merkitys on suuri...15 Modernit ehkäisymenetelmät ovat kiellettyjä...16 Tiukka ei abortille...17 Homoseksuaalisuus on katolisen. ajattelun mukaan mahdotonta...17 n Ortodoksisuus... 18 Seurustelu ja avioliitto...19 Samaa sukupuolta olevien suhteet...19 Ehkäisyn käyttö ja abortti...20 Seksuaalisuudesta saa nauttia...20 Venäjällä ortodoksikirkko on suurin moraaliauktoriteetti...21 n Protestanttisuus... 24 Pohjois-Euroopassa Rakkaus ja seksuaalisuus. raamatullisena ohjenuorana...25 Naisen asema...26 Ehkäisy ja abortti...26 Avioliitto...27 Samaa sukupuolta olevien parisuhteet...28 Avioerot...29 n Protestanttisuus... 30 Yhdysvalloissa Uskonnon käsitys perheestä...31 Uskonnon suhtautuminen seksuaalisuuteen...32 Lopuksi...32 6
n Islam... 34 Suhtautuminen seurusteluun...35 Perhe on laaja yksikkö...36 Avioliitto on kahden suvun välinen sopimus...36 Moniavioisuus...36 Avioero...36 Raskaus ja lapsen syntymä...37 Poikien ympärileikkaus...37 Seksuaaliset houkutukset rajoittavat pukeutumista...38 Raskauden ehkäisy ja perhesuunnittelu...38 Homoseksuaalisuus...39 n Hindulaisuus... 40 Moraali, kastijärjestelmä ja puhtaus...41 Naisen seksuaalisuus on koko suvun asia...41 Seurustelu ennen avioliittoa...42 Avioliitto on välttämättömyys...42 Lisääntyminen ja pojan saaminen on tärkeää...42 Abortti on moraalisesti tuomittava...43 Häveliäisyys vaikeuttaa seksuaalikasvatusta...43 Homoseksuaalisuudesta vaietaan...43 Ehkäisyä ei vastusteta...43 n Buddhalaisuus... 44 Seksuaalisuudessa etsitään keskitietä...45 Naisen asema...46 Nuorten seksuaalisuhteet...46 Seksuaalikasvatuksen käytännöt vaihtelevat...46 Avioliitto ei ole velvollisuus...47 Avioliiton muotoa ei ole määritelty...47 Avioero on sallittu...47 Lasten saaminen ja asema perheessä...48 Ehkäisyn käyttö on hyväksyttyä...48 Abortti on vakava ja taitamaton teko...48 Seksuaalinen suuntautuminen...49 n Joruba-uskonto... 52 Joruba-uskonnon maailmankuva...53 Avioliitto...53 Moniavioisuus vaikuttaa naisten asemaan...54 Seksuaalisuuden merkitys...54 Perhe on ihmisen elämän tärkein asia...55 Lapset merkitsevät onnellisuutta...55 Lapsettomuus...55 Homoseksuaalisuus...55 Abortti ja ehkäisy...56 7
Alkusanat Lukijall Ihminen on seksuaalinen olento koko elämänsä ajan. Seksuaalisuus on tunne siitä, miten ihminen kokee olemisensa miehenä tai naisena. Seksuaalisuus koetaan ja sitä voidaan ilmaista eri tavoin: ajatuksin, uskomuksin, asentein, arvoin sekä pari- ja ihmissuhteiden kautta. Maailman uskonnot heijastelevat oman ympäristönsä kulttuuria. Eri uskontojen tavat, rituaalit ja uskomukset poikkeavat paljon toisistaan. Uskontojen valtavasta kulttuurikirjosta huolimatta maailman eri uskonnoilla on myös yhtäläisyyksiä ja samankaltaisuuksia. Kaikille maailman uskonnoille on kautta historian ollut ominaista pyrkimys ohjata ja säädellä ihmisten käyttäytymistä, perimmäisenä tarkoituksenaan suojella yksilöitä ja yhteisöjä sääntöjen puuttumisen seurauksilta. Valtauskonnoista kaikki antavat jäsenilleen ohjeita ja sääntöjä myös seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden toteuttamiseen. Uskonnot ja seksuaalisuus - julkaisu käsittelee kahdeksaa eri uskontoa. Hindulaisuus, juutalaisuus, katolisuus, joruba-uskonto, protestanttinen kristillisyys, islam, buddhalaisuus ja ortodoksisuus avaavat kaikki erilaisen näkökulman seksuaalisuuteen. Uskontokunnat on valittu niin, että ne kattavat maantieteellisesti koko maailman ja väkimäärällisesti suurimman osan maailman väestöstä. Julkaisu kertoo, mitä ohjeita nämä kahdeksan uskontoa antavat parisuhteille, perheen perustamiselle ja lisääntymiselle. Julkaisussa annetaan tietoa myös siitä, mitä uskonopit sanovat esimerkiksi homoseksuaalisuudesta, abortista, ehkäisystä ja seksuaalikasvatuk- 8
esesta. Koska naisen seksuaalisuutta koskevia ohjeita on monissa uskonnoissa runsaasti, sivutaan monissa artikkeleissa myös naisen asemaa omassa yhteisössään. Uskonnot ja seksuaalisuus -julkaisussa esitellyt uskonnot kuvaavat samaan aikaan niitä arvoja, jotka olivat vallalla uskon synnyn aikaan ja toisaalta nykyajan arvojen tuomaa muutospainetta. On selvää, että uskonnot elävät omassa ajassaan ja ne joutuvat ottamaan kantaa teknisen ja tieteellisen kehityksen tuomiin muutoksiin ja arvomaailman vaihteluihin. Uskontojen sisällä onkin kehittynyt erilaisia koulukuntia eikä mikään uskonto ole täysin yhteneväinen. Uskontojen oppeja tulkitaan eri tavoin ja ihmisten toiminta muokkaa käytäntöjä. Eri maissa saman uskonnon toteuttaminen käytännössä saattaa poiketa hyvinkin paljon ja perinteet määrittävät uskonnon näkymisen ihmisten elämässä. Seksuaalisuus on erityisen herkkä arvomuutoksille, koska siihen liittyvät seikat ovat yksityisiä ja seksuaalisuuden normit on opittu usein jo lapsena. Tämän julkaisun tarkoituksena on lisätä tietoa ja ymmärrystä eri uskontokuntien seksuaalisuuteen ja parisuhteeseen liittyvistä käsityksistä. Artikkelien ei ole tarkoitus kattaa koko uskonopin moninaisuutta tai eri koulukuntien tai yksilöiden tekemiä tulkintoja siitä. Esittelemme julkaisussa lyhyesti uskontoihin liittyviä yleisiä normeja ja käsityksiä. Toivomme, että tiedon tarjoaminen auttaa osaltaan vähentämään väärinkäsityksiä, ennakkoluuloja ja stereotypioita. Artikkeleiden kirjoittajat ovat oman alansa tutkijoita ja asiantuntijoita. Julkaisu on toimitettu Väestöliitossa ja se on rahoitettu ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroin. n Elina Korhonen ja Riikka Närhi Julkaisun toimittajat, Väestöliitto 9
Riikka Tuori Kirjoittaja on koulutukseltaan filosofian maisteri. Hän on erikoistunut seemiläisiin kieliin ja kulttuureihin. Juutala Juutalaisuus on yksi vanhimmista maailmanuskonnoista, jonka vaikutus koko länsimaiseen kulttuuriin ja kahteen suurimpaan maailmanuskontoon, kristinuskoon ja islamiin, on vertaansa vailla. J uutalaisen uskon teologinen perusta on monoteismi eli usko yhteen Jumalaan, joka on valinnut Israelin omaksi kansakseen. Uskonnollisen vakaumuksen lisäksi juutalaisuus siis tarkoittaa kuulumista yhteisöön, joka jakaa yhteisen historiallisen identiteetin. Juutalaisen elämän ohjenuorana toimii halakha eli juutalainen laki, jonka asiantuntija ja tulkitsija on rabbi. Halakhan piiriin kuuluvat muun muassa perhe- ja avioelämä, jumalanpalvelukset, ruokasäädökset sekä juutalainen juhlakalenteri ja sapatin vietto. Tässä tekstissä käsiteltävät asiat koskevat pääosin ortodoksijuutalaisuutta, joka edustaa juutalaisuuden perinteisintä muotoa. Suomenkin juutalainen seurakunta on ortodoksinen. Mikäli juutalaisuudessa on tarpeen toisinaan puhua fundamentalismista, viitataan tällä usein joko modernia tai erityisesti vanhaa ortodoksijuutalaisuutta edustaviin ryhmiin. On kuitenkin hyvä muis- taa, että juutalaisuuden eri suuntauksien sisälle mahtuu moniulotteinen kirjo näkemyksiä. Ortodoksijuutalaisuudenkin sisällä on paljon vaihtelevia ja jopa täysin vastakkaisia tulkintoja juutalaisesta laista. Lisäksi useimmat juutalaiset elävät länsimaisissa yhteiskunnissa, joissa maallistumisen vaikutus on ollut voimakas. Juutalaisuuden liberaalit suuntaukset ovat jo pitkään suhtautuneet varsin sallivasti esimerkiksi esiaviollisiin suhteisiin ja homoseksuaalisuuteen. Lisäksi nykyisin moni korostaa juutalaisuutta uskonnon sijaan etnisenä identiteettinä: myös ateisti tai uskonnoton henkilö voi kokea olevansa juutalainen ja kuuluvansa juutalaiseen kansaan. Sukupuoliroolit juutalaisuudessa Ortodoksijuutalaisuudessa ajatellaan, että nainen on miehen rinnalla tasa-arvoinen mutta olemukseltaan erilainen. Juutalaiset sukupuoliroolit ovat perinteisesti toisistaan tiukasti erillään. Niin miehet kuin naisetkin ovat toki velvollisia noudattamaan tiettyjä keskeisiä käskyjä, esimeriksi pitämään sapatin ja kalenterin juhlapyhät sekä noudattamaan kosher- eli ruokasäädöksiä. Naisella on mieheen verrattuna kuitenkin paljon vähemmän rituaalisia sitoumuksia. Keskeisimmät naisen uskon- 10
Kuva: Elina Korhonen isuus nolliset velvollisuudet ovat sapattiin liittyvät rituaalit sekä rituaalisen puhtauden noudattaminen avioliitossa. Tietyt kellonaikaan sidotut käskyt, esimerkiksi synagogajumalanpalvelus ja kolme kertaa päivässä luettavat rukoukset, eivät sido naisia. Tämän takana on ajatus siitä, että naisille varattu yksityinen tila, koti ja lastenhoito, vie suurimman osan heidän ajastaan. Modernin juutalaisuuden muutoksissa sukupuolella ja seksuaalisuudella on ollut hyvin keskeinen asema. Miehen ja naisen välinen tasa-arvo tai sen puute on yksi keskeisistä eroista ortodoksi- ja reformijuutalaisuuden välillä. Ortodoksisynagogassa jumalanpalvelukseen osallistuvat naiset istuvat erillään miehistä joko parvella tai erillisen väliseinän takana, jotta heidän läsnäolonsa ei häiritsisi miehiä jumalanpalveluksen aikana. Reformisynagogassa miehiä ja naisia ei erotella. Ensimmäinen reforminaisrabbi vihittiin Yhdysvalloissa vuonna 1972. Viime vuosina myös konservatiivijuutalaisuudessa on toiminut naisrabbeja. Ortodoksijuutalaisuudessa naisrabbeja ei muutamia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta ole. Silti Israelissa ja Yhdysvalloissa monet ortodoksinaiset voivat opiskella hyvinkin pitkälle rabbiinisissa oppilaitoksissa. Vanhaortodoksien parissa naisrabbit torjutaan kokonaan. n Maailmassa on tällä hetkellä noin 14 miljoonaa juutalaista. Suurimmat juutalaisyhteisöt sijaitsevat Yhdysvalloissa, Israelissa ja Ranskassa. Suomen juutalaisyhteisöön kuuluu noin 1 100 henkilöä, joita palvelee kaksi synagogaa Helsingissä ja Turussa, juutalainen päiväkoti, koulu ja vanhainkoti. Juutalaisvaltioksi perustetussa Israelissa asuu noin kuusi miljoonaa juutalaista. Israelin valtio soveltaa halakhaa eli uskonnollista lakia juutalaisen väestönsä osalta perhelainsäädännössä. Eri maiden osuus (%) maailman juutalaisväestöstä 25% 50% Israel 41,4% 5 478 200 Yhdysvallat 39,9% 5 275 000 Ranska 3,7% 488 000 Kanada 2,8% 375 000 Iso-Britannia 2,2% 294 000 Venäjä 1,6% 215 000 Argentiina 1,4% 183 000 Saksa 0,9% 120 000 Australia 0,8% 107 000 Brasilia 0,7% 96 000 Muut 4,5% 600 800 Yhteensä 100% 13 232 000 Lähde: American Jewish Yearbook Vol. 108 (2008) 11
On hyvä huomata, että vanhaortodoksiset naiset eivät ole suinkaan sidottuja kotiin ja perhe-elämään. Israelissa vanhaortodoksiperheiden naiset ovat usein palkkatyössä ja hoitavat perheenelatuksen, jolloin mies voi juutalaisen ihanteen mukaan omistautua Tooran opiskelulle uskonnollisissa oppilaitoksissa eli yeshivoissa. Status quo -sopimuksen perusteella yeshivassa opiskeleva mies vapautetaan asepalveluksesta, joten tällainen perhetilanne on hyvin tavallinen. Paradoksaalista kyllä, vanhaortodoksit ovat vastustaneet naisten liiallista kouluttautumista: viime vuosina vanhaortodoksipiireissä on jopa vaadittu, että naiset voisivat kouluttautua korkeintaan alempaan yliopistotutkintoon asti huolimatta siitä, että ylemmällä tutkinnolla nainen voisi kohottaa tulotasoaan merkittävästi Ympärileikkaukseen suhtaudutaan positiivisesti Juutalaiset poikalapset ympärileikataan kahdeksan päivän ikäisinä. Tyttöjä ei ympärileikata. Operaatiossa mohel eli tehtävään erityisesti kouluttautunut henkilö poistaa pojan esinahan. Ympärileikkaukseen kuuluu myös seremoniallinen osuus asiaankuuluvine rukouksineen. Ympärileikkausta pidetään liiton merkkinä Jumalan ja ihmisen (miehen) välillä. Myös juutalaisuuteen kääntyvät aikuiset miehet ympärileikataan. Periaatteessa ympärileikkaus voidaan tehdä lapsen kotona tai synagogassa, mutta usein lapset ympärileikataan sairaalaoloissa. Terveydellisistä syistä ympärileikkausta voidaan lykätä myöhemmäksi. Ympärileikkaukseen suhtaudutaan juutalaisten parissa hyvin positiivisesti. Liberaalien suuntauksien sisällä on pieniä ryhmiä, jotka eettisistä syistä kieltäytyvät ympärileikkaamasta poikavauvoja, mutta suurin osa reformijuutalaisistakin hyväksyy ympärileikkauksen. Ympärileikkauksen vaihtoehdoksi on ehdotettu nimenantojuhlaa, joka tyttölapsilla nykyisin korvaa ympärileikkauksen. Monissa länsimaissa poikien ympärileikkaukset ovat herättäneet vastustusta: Suomessa sekä muslimien että juutalaisten ympärileikkauk- 12
sia on käsitelty tuomioistuimissa asti. Monet juutalaiset korostavat ympärileikkauksen terveydellisiä vaikutuksia lääketieteellisestä näkökulmasta, ja nykyisin moni mohel on koulutukseltaan lääkäri. Seksuaalisuus ja avioliitto Koska avioliitto ja lisääntyminen kuuluvat jokaisen miehen velvollisuuksiin (1. Moos. 1:22, 1:28), seksiä pidetään yhtenä elämän tärkeistä perustarpeista ja sopusuhtaisen avioliiton kulmakivenä. Juutalainen laki rajaa sukupuolielämän tiukasti vain avioparin väliseksi. Seksiin ennen avioliittoa tai sen ulkopuolella suhtaudutaan kielteisesti. Jo hyvin varhaiset rabbit korostivat seksuaalisen nautinnon arvoa avioliitossa naisen näkökulmasta: Talmudin mukaan aviomies on velvollinen tuottamaan vaimolleen mielihyvää eikä naista missään nimessä saa pakottaa seksiin vasten tahtoaan. Avioliittosopimuksessa eli ketubbassa sulhanen lupaa huolehtia tulevan vaimonsa ruoasta, vaatetuksesta ja takaa myös seksuaalisen kanssakäymisen. Perinteisen juutalaisuuden sisällä liitot solmitaan nuorena. Keskiajalla sekä tytöt että pojat saatettiin naittaa jo 11 12-vuotiaina. Nykyisinkin vanhaortodoksijuutalaisissa suvuissa vanhemmat pyrkivät löytämään lapsilleen aviopuolisot jo teini-iässä: ihanteellisena avioitumisikänä pidetään 18 20 ikävuotta. Avioliitossa toteutetaan rituaalisia puhtaussääntöjä, joiden noudattaminen on käytännön syistä naisen vastuulla. Säännöt voidaan tiivistää seuraavaan perussääntöön: sukupuoliyhdyntä on kiellettyä kuukautisten aikana sekä seitsemän päivää niiden jälkeen. Avioparin on lisäksi tänä aikana vältettävä kaikkea kosketusta. Fyysinen ero kestää siis vähintään 12 päivää. Sääntöjen tarkoitus on suojella päivittäiseen jumalanpalvelukseen osallistuvaa miestä rituaaliselta epäpuhtaudelta. Kun nainen on rituaalisesti puhdas, hän upottautuu rituaalikylpyyn, minkä jälkeen avioelämä voi jatkua normaalisti. Rituaalipuhtaussäännöt ovat tärkeä ja elävä osa ortodoksijuutalaisten naisten elämää, mutta reformijuutalaisuudessa niistä on pääosin luovuttu. Deittipalvelu netissä n Kuten kaikkialla länsimaissa, maallistuminen on ollut voimakasta myös Israelissa, Euroopassa ja Yhdysvalloissa asuvien juutalaisten keskuudessa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että uskonnolla on yhä pienempi rooli ihmisten arjessa. Syntyvyys on ollut jo pitkään laskussa, ja esiaviolliset suhteet ja yhdessä asuminen ennen avioliittoa ovat myös juutalaisille nuorille tyypillisiä. Seka-avioliittojen määrä on kasvussa erityisesti Yhdysvalloissa, jossa tilastojen mukaan noin joka toinen juutalainen menee naimisiin ei-juutalaisen kanssa. Juutalaisille sinkuille on perustettu useita suosittuja kansainvälisiä deittipalveluja Internetiin. Yksi suosituimmista sivustoista, JDate, ilmoittaa tavoitteekseen juutalaisen yhteisön ja perinteiden korostamisen sekä Israelin valtion ja juutalaisten arvojen tukemisen. Näillä sivustoilla sinkku voi määritellä uskonnollisuutensa asteen : ortodoksi, konservatiivi, reformi tai vaikkapa ateisti. JDate-nettipalsta on avoin myös samaa sukupuolta oleville. Avioero Halakhan mukaan avioeroa voi hakea ainoastaan mies. Käytännössä kumpikin osapuoli voi toki vedota uskonnolliseen tuomioistuimeen tai muuhun uskonnolliseen auktoriteettiin saadakseen avioeron. Tuomioistuin voi myös naisen pyynnöstä pakottaa miehen myöntymään eroon, jos mies on uskoton, steriili, impotentti, väkivaltainen tai kieltäytyy noudattamasta juutalaista lakia. Juutalaisuuden liberaaleissa muodoissa hyväksytään myös siviiliavioero. 13
Israelissa avioliitto, avioero ja hautaus ovat juutalaisen lain alaisia. Tämä juontaa juurensa Israelin valtion perustamisen aikoihin (1948), jolloin valtio ja vanhaortodoksien edustajat solmivat ns. status quo -sopimuksen. Uskonnolliset hyväksyvät Israelin valtion ja sen maalliset lait, ja valtio puolestaan sitoutuu noudattamaan tiettyjä uskonnollisia lakeja (mm. ruokasäädökset ja sapatti). Sopimuksen mukaan perhelaista päättää päärabbinaatti, joka valtiollisena instituutiona on ylin uskonnollinen auktoriteetti. Koska nainen ei juutalaisen lain mukaan voi hakea avioeroa, tasa-arvon kannalta tilanne on hankala. Israelissa ei ole siviiliavioliittoa, joten juutalainen voi mennä naimisiin vain toisen juutalaisen kanssa. Seka-avioliitoissa toisen osapuolen on joko käännyttävä juutalaisuuteen tai mentävä naimisiin ulkomailla. Ulkomailla solmitut avioliitot ovat toki päteviä myös Israelissa. Näistä liitoista syntyneet lapset ovat kuitenkin Israelissa ongelmallisessa asemassa, sillä vain juutalaisesta äidistä syntynyt lapsi on halakhan mukaan juutalainen. Mikäli lapsen isä on juutalainen, lapsesta voi tulla juutalainen vain kääntymällä juutalaisuuteen. Tällä hetkellä kiista siviilivihkimisestä on erittäin ajankohtainen: viimeksi kesällä 2011 Israelin parlamentin eli knessetin enemmistö äänesti siviililiittoja vastaan. Ehkäisyyn ja aborttiin suhtaudutaan maltillisesti Perinteisesti juutalaisuudessa arvostetaan isoa perhettä. Käsky lisääntyä on täytetty, kun perheessä on vähintään kaksi lasta, poika ja tyttö. Ehkäisyä ei torjuta, mutta sen yksityiskohdista on paljon vaihtelevia mielipiteitä. Raamatullisista syistä keskeytetty yhdyntä ja masturbaatio saatetaan torjua jyrkästi. Tästä syystä monet juutalaiset laintulkitsijat torjuvat myös kondomin käytön; tosin hiv-epidemian takia sen käytöstä on keskusteltu sallivammin. Naisten käyttämät ehkäisykeinot sallitaan, varsinkin jos raskaudesta on naiselle terveydellisiä uhkia tai jos perheessä on jo useampia lapsia. Monet auktoriteetit suosittelevat ehkäisypilleriä parhaimpana ehkäisykeinona. Aborttiin suhtaudutaan suopeasti tietyissä olosuhteissa. Varhaisessa raskauden vaiheessa se useimmiten sallitaan. Mikäli äidin henki on raskauden takia vaarassa, aborttia voidaan jopa suositella. Jotkut hyväksyvät abortin myös, mikäli raskaus aiheuttaa suurta tuskaa ja kärsimystä äidille. Osa auktoriteeteista saattaa hyväksyä raskauden keskeytyksen, jos sikiöllä todetaan kehitysvamma, mutta toiset laintulkitsijat kieltävät sen jyrkästi. Israelissa abortti on laillinen. Jos raskaus saa alkunsa avioliiton ulkopuolella tai äiti on alaikäinen, abortin saa vaivatta. Käytännössä abortti myönnetään lähes poikkeuksetta kaikille sitä hakeville. Monet vanhaortodoksiset järjestöt Israelissa kampanjoivat aktiivisesti aborttia vastaan tai hyväksyvät sen ainoastaan tarkkaan rajatuista terveydellisistä syistä. Homoseksuaalisuus Homoseksuaalisuus, tarkemmin sanottuna miesten välinen yhdyntä, on Toorassa ehdottomasti kielletty (3. Moos. 18:22). Juutalaisen lain kannalta on ongelmallista, että homosuhteista ei synny lapsia, mikä rikkoo Tooran lisääntymiseen kehottavaa käskyä vastaan. Perinteinen juutalaisuus voidaankin näiltä osin mieltää hyvin homovastaiseksi ja heteronormatiiviseksi. Mielenkiintoista kyllä, naisten välisiä seksuaalisia suhteita ei Toorassa tai Talmudissa juuri mainita, tai niihin viitataan miesten väliseen seksiin verrattuna huomattavasti lievempänä syntinä. Kun aiemmin juutalaisen kotielämän perusyksikkönä toimi perhe, jonka muodostivat mies, nainen ja lapset, 1960 1970-luvulta lähtien naisten ja seksuaalivähemmistöjen vapautusliikkeen ansiosta monista vaihtoehtoisista elämäntavoista on tullut osa arkea. Yksinelävien määrä ja keskimääräinen avioitumisikä on koko ajan noussut. Sekä reformiettä nykyisin myös konservatiivijuutalaisuudessa homoseksuaalisuuteen suhtaudutaan sallivasti. Ortodoksijuutalaisuuden parissa homoseksuaaleja tai homoseksuaalisia pariskuntia ei sen sijaan ainakaan avoimesti sallita. Osa ortodoksisista homoseksuaalisista miehistä tukahduttaa tunteensa samaa su- 14
kupuolta kohtaan ja perustaa perheen naisen kanssa. Pieni osa saattaa elää miehen kanssa harjoittamatta yhdyntää, jotta ei kirjaimellisesti rikkoisi Tooran käskyä. Israelissa homot ja lesbot ovat koko ajan tulleet näkyvämmäksi ja aktiiviseksi osaksi yhteiskuntaa. Homoseksuaalisuus poistettiin rikoslaista 1980-luvun lopulla. Samaa sukupuolta olevat pariskunnat ovat Israelissa lain kannalta lähes samassa asemassa kuin avoliitoissakin elävät. Koska Israelissa siviiliavioliitto miehen ja naisen välillä on yhä mahdoton, samaa sukupuolta olevien parisuhteiden rekisteröinti ei ole edistynyt. Yllättävää kyllä, Israelissa silti tunnustetaan ulkomailla rekisteröidyt, samaa sukupuolta olevat parisuhteet. Jerusalemissa Pride-kulkueet ovat kuitenkin viime vuosina nostattaneet laajoja vastamielenosoituksia ja väkivaltaisia yhteenottoja vanhoillisten ja homojärjestöjen välillä, sillä alueella on paljon pelkästään vanhaortodoksien asuttamia kaupunginosia. Vuonna 2009 nuorten homotukikeskukseen Tel Avivissa hyökättiin. Tässä yhä selvittämättömässä iskussa kuoli kaksi nuorta. Kaiken kaikkiaan homoseksuaalisuus on nykyään monissa juutalaisissa seurakunnissa ja yhteisöissä täysin normaali ja hyväksytty tapa elää. Yhdysvalloissa on jopa pelkästään homoille suunnattuja juutalaisia seurakuntia. Liberaaleissa yhteisöissä avoimesti homoseksuaaliset henkilöt voivat kouluttautua myös rabbeiksi. n Kaiken kaikkiaan homoseksuaalisuus on nykyään monissa juutalaisissa seurakunnissa ja yhteisöissä täysin normaali ja hyväksytty tapa elää. Kirjallisuutta Baskin, Judith R. & Kenneth Seeskin 2010: The Cambridge Guide to Jewish History, Religion, and Culture. Cambridge: Cambridge University Press. Cohn-Sherbok, Dan 2003: Judaism: History, Belief and Practice. London, New York: Routledge. Harviainen, Tapani & Karl-Johan Illman 1998: Juutalainen kulttuuri. Helsinki: Otava. Lange de, Nicholas & Miri Freud-Kandel (toim.) 2005: Modern Judaism: an Oxford guide. Oxford: Oxford University Press. Juusola, Hannu 2005: Israelin historia. Helsinki: Gaudeamus. 15
Elina Vuola Kirjoittaja on teologian tohtori, dosentti ja yliopistonlehtori. Hän työskentelee Helsingin yliopistossa. Katolis Katolinen kirkko perustaa käsityksensä sekä Raamattuun että traditioon. Jälkimmäinen tarkoittaa eri vuosisatoina pidettyjä kirkolliskokouksia ja niiden päätöksiä sekä kirkkoisiä ja opettajia. K atolista raditiota tulkitsee paavi. Viimeinen kirkolliskokous pidettiin 1960-luvun alussa (Vatikaanin II kirkolliskokous). Sillä on ollut suuri vaikutus kirkkoon kaikkialla maailmassa, mutta ehkä erityisesti Latinalaisessa Amerikassa, jossa kirkko instituutiona kävi läpi suuria muutoksia 1960-luvulta lähtien. Kulttuuriset ja yhteiskunnalliset tekijät vaikuttavat tulkintoihin. Pohjoismaissa vallitsevat, laajalti hyväksytyt käsitykset esimerkiksi sukupuolten tasa-arvosta, naisten koulutuksesta ja työssäkäynnistä sekä seksuaalikasvatuksesta luovat omanlaistaan katolisuutta. Kulttuurierot esimerkiksi Pohjoismaiden, Brasilian, Yhdysvaltain ja Italian välillä voivat olla valtavat varsinkin naisen asemaan, seksuaalimoraaliin ja perheeseen liittyvissä kysymyksissä. Katolisen etiikan pohjana on niin kutsuttu luonnollinen moraalilaki, jota vain kirkon opetusvirka tulkitsee oikein. Siksi niin usein puhutaan totuudesta ja oikeasta tavasta tehdä jotakin: kyse todellakin on ikuisista muuttumattomista totuuksista, joita maallistunut yhteiskunta on alkanut kyseenalaistaa, mutta jotka kirkon johdon on entistä päättäväisemmin toistettava ja selitettävä. Kuka päättää kirkon opeista n Roomalaiskatolisia elää hyvin erilaisissa kulttuureissa ja maissa. Katolinen kirkko on suurin kristillisistä kirkoista. Katolista kirkkoa johtaa paavi. Häntä avustavat kardinaalit. Vuodesta 2005 paavina on toiminut Benediktus XVI. Pyhällä istuimella tarkoitetaan sekä paavin ylintä paimenvirkaa että häntä avustavaa kirkon keskushallintoa eli Rooman kuuriaa, joka toimii pääosin Vatikaanissa. Rooman kuuriaan kuuluvat niin ikään kirkon ylimmät oikeusistuimet sekä joukko muita toimistoja. Pyhällä istuimella on maallisten valtioiden tapaan edustusto (nuntius) eri maissa ja Yhdistyneissä Kansakunnissa. Jälkimmäisen piirissä kirkko on pyrkinyt aktiivisesti vaikuttamaan varsinkin väestö- ja naiskysymyksiä käsitelleissä kokouksissa. 16
uus Avioliiton merkitys on suuri Avioliitto on keskeinen osa katolista perhekäsitystä. Heteroseksuaalinen avioliitto rinnastuu Kristuksen ja kirkon, seurakunnan sekä ihmiskunnan suhteeseen. Vaikka sukupuolet ovat samanarvoisia, he ovat erilaisia Missä katoliset ovat n Euroopassa katolisen kirkon valta-aluetta ovat ennen muuta Espanja, Italia, Ranska, Irlanti ja Puola. Vähemmistönä katolisia on paljon esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Saksassa. Latinalaisen Amerikan alue on jo 1500-luvulta lähtien ollut katolisuuden valta-aluetta, vaikka sen asema on viime vuosikymmeninä heikentynyt muun muassa helluntailaisuuden voimakkaan kasvun takia. Valtaosa maailman katolisista on kuitenkin latinalaisamerikkalaisia. Koko maailmassa roomalaiskatolisia on hiukan yli miljardi. Heistä lähes puolet, noin 416 miljoonaa, elää Latinalaisessa Amerikassa. Brasilia on määrällisesti arvioituna maailman katolisin maa. Euroopassa asuu katolisista noin neljäsosa ja Afrikassa runsas kymmenesosa, toinen kymmenesosa asuu Aasiassa ja loput Oseaniassa. Kirkko toimii siis käytännössä kaikissa maailman maissa. ja täydentävät erilaisuudellaan toisiaan, mistä puolestaan seuraavat erilaiset tehtävät. Aviollisen seksin on aina oltava avointa raskaudelle: vain se on luonnollista ja kristillisen ihmiskäsityksen mukaista. Kun seksi tapahtuu avioliitossa, se on siveellistä ja silloin Suomessa katolisten määrä on kasvanut lähinnä maahanmuuton takia, vaikka valtaosa Suomen katolisen kirkon jäsenistä onkin suomalaisia. Katolisia on Suomessa noin 11 000 yhteensä seitsemässä seurakunnassa. Kirkon piirissä toimii siis hyvinkin erilaisista kulttuuritaustoista tulevia ihmisiä. Katoliset maat % osuus maan väestöstä 50% 100% Malta 98,0.. Itä Timor 98,0.. Ecuador 95,0.. Espanja 94,0.. Italia 90,0.. Monaco 90,0.. Puola 89,8.. Ranska 85,0.. Filippiinit 82,9.. Brasilia 73,6 Lähde: The CIA World Factbook 2011 17
Äitiys nähdään naisen korkeimpana kutsumuksena. Äidin kotona tekemän työn arvo ja tärkeys tulee tunnustaa. myös ilon ja nautinnon lähde. Niinpä seksin harjoittamista ei saa aloittaa ennen avioliittoa. Aviopuolisoilla on oikeus tulla isäksi ja äidiksi vain toistensa kautta ja lapsella on oikeus keskenään avioliitossa oleviin isään ja äitiin. Modernit ehkäisymenetelmät ovat kiellettyjä Ehkäisykielto vahvistetaan useissa viimeaikaisissa ohjeissa. Paavillisen perheasiain neuvoston ripittäytymistä koskeva ohjeistus vuodelta 1997 pitää ehkäisyä objektiivisesti ja perustavalla tavalla pahana. Lankeaminen ehkäisyn syntiin ei estä anteeksiantoa rippitilanteessa, mutta tulee mahdottomaksi, mikäli ripittäytyvä seurakuntalainen ei osoita riittävää katumusta tai ei lupaa olla sortumatta uudelleen. Ainoa sallittu ehkäisykeino on niin sanottu rytmimenetelmä. Kondomin käytön kielto edes hivin tai muiden sukupuolitautien ehkäisyyn perustuu logiikalle, jonka mukaan sukupuoliyhteyden on aina oltava avointa elämän jatkumiselle. Kondomin käyttö, olipa tarkoitusperä mikä tahansa, on ihmisarvon vastaista ja moraalisesti väärin. Tärkein ja tehokkain tapa välttyä sukupuolitaudeilta on pidättyvyys avioliiton ulkopuolella ja uskollisuus avioliitossa. Paavi Benediktus Catholics for Choice -Katoliset valinnan puolesta n Catholics for Choice (CFC) perustettiin vuonna 1973, jotta toisinajattelevien katolisten ääni saataisi kuuluviin. Järjestö edustaa niitä katolisia, jotka uskostaan huolimatta uskovat naisen oikeuteen tehdä itse itseään koskevia valintoja myös seksuaaliterveyskysymyksissä. Heidän mukaansa katolinen perinne tukee naisten moraalista ja laillista oikeutta valita esimerkki turvallinen abortti niin halutessaan. CFC:n päämaja on Washingtonissa Yhdysvalloissa. Järjestöllä on lukuisia sisarjärjestöjä Latinalaisessa Amerikassa ja Euroopassa. www.catholicsforchoice.org. 18
XVI on aivan viime aikoina esittänyt lievemmän kannan kondomin käyttöön, mutta se ei ole muuttanut ainakaan vielä kirkon opetusta. Keinotekoiseksi katsottu ehkäisy, jota vuoden 1968 kiertokirje Syntyvyyden sääntelystä kommentoi ehkäisypillerien tultua teollisuusmaissa laajalti käyttöön, rikkoo Jumalan säätämän erottamattoman yhteyden aviollisen aktin kahden merkityksen, yhdistymisen ja uuden elämän synnyttämisen, välillä. Tätä yhteyttä ihmisen ei tule omasta aloitteestaan särkeä. n Katolinen kanta aborttiin voi myös muuttua Nykyinen katolinen kanta on tiukempi kuin katolisen kirkon perinteinen opetus, jonka mukaan sikiö saa sielun vasta 40 80 vuorokautta hedelmöitymisestä. Alkion käsittäminen ihmiseksi onkin tyypillistä oikeastaan vain katolisen kirkon nykyjohdon ja eräiden protestanttisten abortinvastaisten liikkeiden (ei kokonaisten kirkkokuntien) toiminnassa. Painotus on hyvin uusi: vain kolmetoista vuotta sitten julkaistussa kirjassa todetaan, että katolinen kirkko ei ole koskaan opettanut sikiön olevan ihminen hedelmöittymisestä lähtien. Tiukka ei abortille Katolisen kirkon ihmiskäsityksen mukaan ihmiselämä on pyhä. Siksi kirkko suhtautuu kielteisesti aborttiin. Ihmisellä ei ole oikeutta puuttua elämän (ja kuoleman) luonnolliseen kulkuun, vaan valta päättää niistä kuuluu yksin Jumalalle. Lähtökohtana on ihmisen luovuttamaton oikeus elämään hedelmöityksestä aina luonnolliseen kuolemaan asti: Ihmisolentoa on kunnioitettava ja käsiteltävä persoonana sikiämishetkestä asti. Niinpä sille on tuosta silmänräpäyksestä lähtien tunnustettava myös ihmisoikeudet, joista tärkein on viattoman ihmisolennon loukkaamaton oikeus elämään. Abortti on rikos, joita mikään lainsäädäntö ei voi julistaa oikeudenmukaisiksi tai oikeuksiksi, eivätkä sellaiset lait velvoita omaatuntoa, vaan pikemminkin niitä on vastustettava omantunnon syistä. Niinpä oikeus elämään on absoluuttista ja hedelmöittyneellä munasolulla on ihmisoikeudet. Paavillisen perheasiain neuvoston julistus vuodelta 1999 katsoo ihmisoikeuksien ja juridisen statuksen myöntämisen hedelmöittyneelle munasolulle olevan jopa kansainvälisen ihmisoikeusjärjestelmän perusperiaate. Valtioiden tulisi kohdella sikiötä juridisena henkilönä, jolla on samat oikeudet kuin kenellä tahansa syntyneellä yksilöllä. Absoluuttinen aborttikielto vaarantaa äidin oikeuden elämään tilanteissa, joissa raskaus on vaaraksi äidin terveydelle. Niinpä monissa sinänsä kielteisesti aborttiin suhtautuvissa katolisissa maissa ongelma on ratkaistu siten, että abortti on mahdollinen äidin hengen pelastamiseksi tai kun raskaus on raiskauksen tulos, ei muista syistä. Vatikaanin virallisen kannan mukaan sikiön elämän jatkaminen menee kutienkin aina äidin elämän edelle. Katolisen kirkon vaikutus näkyy ennen muuta siinä, että katoliset valtiot eivät ole olleet halukkaita abortin laillistamiseen nais- ja terveysjärjestöjen painostuksesta huolimatta. Homoseksuaalisuus on katolisen ajattelun mukaan mahdotonta Roomalaiskatolisessa ajattelussa perhe on yhteiskunnan perusyksikkö, joka perustuu sakramentaaliselle käsitykselle miehen ja naisen muodostamasta avioliitosta, jonka keskeisenä tehtävänä on lasten saaminen ja kasvattaminen. Aviollisen sukupuolielämän kaksi tehtävää, yhdistävä ja elämää jatkava, ovat erottamattomia, mikä tekee homoseksuaalisuuden mahdottomaksi. Käsitys miehen ja naisen muodostaman avioliiton sakramenttiluonteesta, joka heijastaa jumaluuden ja ihmiskunnan suhdetta, puuttuu kirkon mukaan homoseksuaalisesta suhteesta. n 19
Satu Timonen Kirjoittaja on kiertävä ortodoksisen uskonnon opettaja ja seksuaalineuvoja Ortodok Ortodoksinen kirkko on maailman kristityistä kirkkokunnista toiseksi suuri.n. Ortodokseja on maailmassa noin 240 miljoonaa. V altaosa ortodoksisesta väestöstä asuu itäisessä Euroopassa. Suomessa ortodokseja on 1,1 prosenttia väestöstä eli hieman yli 60 000. Ortodoksisella kirkolla on Suomessa tasavertainen kansankirkon asema yhdessä luterilaisen kirkon kanssa. Ortodoksinen kirkko pitää tärkeänä jakamattoman kirkon oppia ja perinnettä. Ortodoksinen ja katolinen kirkko katsovat olevansa ns. vanhoja kirkkoja, joissa apostolinen perinne on jatkunut katkeamattomana tähän päivään saakka. Sana ortodoksinen tarkoittaa oikein ylistävää. Ortodoksisessa kirkossa on käytössä seitsemän sakramenttia eli pyhää mysteeriota, salaisuutta. Sakramenteissa sana mysteerio tarkoittaa sitä, että Pyhä Henki on niissä läsnä tavalla, jota ihmisen ymmärrys ei pysty käsittämään. Sakramentteja ovat kaste, mirhavoitelu, ehtoollinen, katumus, avioliitto, sairaanvoitelu ja pappeus. Sakramentin toimittaa aina pappi ja niihin voi osallistua vain ortodoksisen kirkon jäsen. Kirkon käytännön elämää koskevat säädökset, kanonit on säädetty ekumeenisissa kirkolliskokouksissa vuosien 325 787 välillä. Kuten vuosiluvuista voi päätellä, on vanhojen kanoneiden soveltaminen tähän päivän haasteellista. Papit joutuvatkin esimerkiksi rippi-isänä toimiessaan vaikean paikan eteen, soveltaessaan kanoneiden ohjeita vaikkapa kysymyksiin ehkäisystä tai hedelmöityshoidoista. Tämä teksti on kirjoitettu suomalaisen ortodoksisuuden näkökulmasta. Se ei ole siis yleistettävissä täysin ortodoksisiin maihin, Ortodoksiset maat % osuus maan väestöstä 50% 100% Kreikka 98,0 Moldova 98,0 Romania 86,8 Serbia 85,0 Georgia 83,9 Ukraina 83,7 Bulgaria 82,6 Valko-Venäjä 80,0 Kypros 78,0 Venäjä 20,0 Lähde: The CIA World Factbook 2011 20
sisuus Kuva: Elina Korhonen kuten Kreikkaan tai Venäjälle. Suomalaisten ortodoksien tavat ovat kulttuurisesti hieman erilaisia kuin esimerkiksi venäläisillä ortodokseilla. Kirkko näkee avioliiton ikuisena. Ihanteena on siis yksi, eliniän kestävä liitto, jota edes kuolema ei katkaise. Seurustelu ja avioliitto Virallisesti kirkko ei hyväksy esiaviollisia seksisuhteita eikä pidä avoliittoa liittona. Vanhimman opetuksen mukaan kirkko tuntee vain kaksi tietä elää: luostarielämä tai avioliitto. Tämä kirkon vanhin opetus ei siis tunne ajatusta elämisestä sinkkuna, vaan suhtautuu avioliittoon erittäin myönteisesti. Avioliitto nähdään Jumalan luomistyön jatkamisena. Kirkko ei vihi ortodoksia avioliittoon kristittyyn kirkkoon kuulumattoman kanssa. Avioliitto toiseen kristittyyn kirkkoon kuuluvan kanssa on mahdollinen. Seka-avioliitot, joissa puolisoista toinen on luterilainen, ovatkin Suomessa erittäin yleisiä. Kummin ja kummilapsen avioliitto ei ole mahdollinen, kummius katsotaan hengelliseksi sukulaisuussuhteeksi. Kirkko näkee avioliiton ikuisena. Ihanteena on siis yksi, eliniän kestävä liitto, jota edes kuolema ei katkaise. Avioero nähdään syntinä, joka edellyttää katumusta. Avioero voi kuitenkin tietyistä syistä olla mahdollinen. Kirkko ei hyväksy avioeroa, mutta sallii avioeron ymmärtäen ihmisen inhimillisen heikkouden ja erehtyväisyyden. Kirkollisen avioeron myöntää hiippakunnan piispa. Kirkko vihkii ortodoksin avioliittoon vielä toisen ja jopa kolmannenkin kerran. Vihkitoimitus on näissä tapauksissa hieman erilainen. Avioero ei ole ortodoksipapille mahdollinen ilman, että hän menettäisi samalla pappeuden. Samaa sukupuolta olevien suhteet Avioliitto on ortodoksisessa kirkossa mahdollinen vain miehen ja naisen välillä. Kirkko ei vihi avioliittoon samaa sukupuolta olevia henkilöitä. Myöskään erillistä rekisteröidyn parisuhteen siunaamista ei tunneta. Ortodoksinen kirkko ei ole julkisuudessa ottanut voimakkaasti kantaa homoseksuaalisuuteen. Kirkko ei hyväksy homoseksuaa- 21
lista tekoa, mutta hyväksyy jokaisen ihmisen. Ortodoksisuuden luonteeseen ei kuulu toisten ihmisten tekojen tuomitseminen ja voimakas moraalinen arviointi. Kirkon piirissä on kuitenkin jopa fundamentalistista liikehdintää homoseksuaalisuutta vastaan. Pyhän Kosmas Aitolialaisen Veljestö julkaisi vuonna 2008 kirjan Homoseksuaalisuus ortodoksisen perinteen valossa, jossa homoseksuaalisuus tuomitaan voimakkaasti. Tämän kirjan Veljestö lähetti jokaiseen Suomen ortodoksiseen seurakuntaan. Luterilaista kirkkoa ravistelleen homoseksuaalisuuskeskustelun yhteydessä Helsingin Metropoliitta Ambrosius otti kantaa asiaan. Hän muistutti lähimmäisenrakkauden merkityksestä, Jumalan luomistyön hyväksymisestä sekä siitä, ettei ihmisellä ole oikeutta tuomita. n Hedelmöityshoito on ymmärrettävästi kysymys, jota kirkon kanoneiden muodostumisen aikaan ei käsitelty. Hedelmöityshoidot avioparin omilla sukusoluilla on muoto, joka on kirkon opetuksen valossa hyväksyttävissä. Tosin kaikissa ortodoksimaissa hedelmöityshoitoja ei hyväksytä missään muodossa. Ehkäisyn käyttö ja abortti Lasten syntymä on osa Jumalan luomistyön jatkumista ja elämän suojeleminen on kirkon keskeinen periaate. Perheiden lapsiluku on avioparin oma asia, lapsista ei pidä kieltäytyä kuitenkaan vain oman mukavuudenhalun takia. Ehkäisyyn kirkolla ei ole selkeää käytännön kantaa. Munasolun hedelmöittymisen ajatellaan kuitenkin olevan selvästi alku uudelle elämälle, joten ehkäisyä pohdittaessa on periaatteena se, että jo alkanutta elämää ei tuhota. Jälkiehkäisy ja abortti eivät ole ehkäisymenetelmiä. Raskauden keskeytys on joskus äidin terveyden tai muun elämäntilanteen vuoksi ainoa vaihtoehto. Kirkon historiassa abortti on aina tuomittu hyvin jyrkästi, mutta kirkollisen ekonomian tasolla yhä suuremmassa määrin huomioidaan abortin tehneiden ihmisten erityiset olosuhteet ja suhtaudutaan heihin lempeämmin ja anteeksiantavammin. Ehkäisystä ja abortista keskusteltaessa on ymmärrettävä se, että ne eivät ole irrallisia asioita vaan liittyvät ihmisen koko elämäntilanteeseen. Seksuaalisuudesta saa nauttia Seksuaalisuus on Jumalan ihmiselle antama lahja, siitä on siis lupa nauttia. Luodessaan maailman, Jumala loi kaiken hyväksi ja kauniiksi. Ortodoksinen kirkko ei ota kantaa julkisuudessa vahvasti mihinkään seksuaalieettiseen kysymykseen. Kirkolla ei myöskään ole erillistä syntilistaa tai erillisiä vahvoja linjauksia liittyen seksuaalietiikkaan. Tekstin alussa mainitsemani kirkon kanoneiden soveltaminen tähän päivään on haaste. Yksittäisiä tapauksia ratkaistaessa harjoitetaan niin sanottua ekonomiaa, jolloin otetaan huomioon asiaan liittyvät taustat ja muut seikat. Tämä kirkon armotalouden hoitaminen tähtää aina johonkin suurempaan eli ihmisen sielun pelastamiseen. n Kirjallisuutta Ortodoksinen veljestö 2004: Kruunaa heidät yhdeksi Meyendorff, Johannes 1978: Avioliitto: ortodoksin näkökulma. Merras, Merja 2007: Johdatus ortodoksisen kirkon etiikkaan. Pappismunkki Ilarion 2002: Uskon mysteeri. Piiroinen, Erkki 1978: Ortodoksisten nuorten siveysoppi. Pöyhönen, Hannu ja Kosmas Aitolialaisen veljestö 2008: Homoseksuaalisuus ortodoksisen perinteen valossa. Haussalo, Teija 2009: Perhesuunnittelu: kirkkoisistä nykypäivään. Essee. Joensuun yliopisto. Holm, Stefan 2006: Kirkon jäsenenä. Ortodoksinen uskontokirja 9. luokalle. Railas, Viktor 2000: Uskonoppi. Ortodoksiaa lukiossa. 22