ihmisoikeusliitto, taksvärkki, suomen pakolaisapu, väestöliitto Lordin basisti samer el Nahhal ei ole maahanmuuttaja Testi Oletko suvaitsevainen? Miksi kenialaiset nuoret päätyvät kadulle? Miksi nepalilaiset lapset eivät käy koulua? Kuka on tuo yön pimeys, joka skeittaa niin hyvin? 2007
Päätoimittaja: Lauri Peltonen, Toimituspäälikkö: Arttu Hiltunen, Toimitussihteeri: Juska Jutila, Ulkoasu: Kirsti Maula, Kannen kuva: Kirsti Maula, Toimitustiimi: Saara Henriksson, Juska Jutila, Sarianna Kankkunen, Minna Koivunen, Esa Mäkinen, Julian Remes, Malou Zilliacus, Painosmäärä: 5 000 kpl, Painopaikka: Artprint, Paperi: Munken Lynx 10g /m Julkaisijat: Ihmisoikeusliitto ry, Döbelninkatu, 0060 Helsinki, Puh. (09) 4155 500, Fax (09) 4155 50, sähköposti: info@ihmisoikeusliitto.fi, www.ihmisoikeusliitto.fi, Suomen Pakolaisapu ry, Ludviginkatu 3-5 B 4, 00130 Helsinki, Puh. (09) 696 640, Fax (09) 696 6466, sähköposti: toimisto@pakolaisapu.fi, www.pakolaisapu.fi, Taksvärkki ry, Rautatieläisenkatu 6, 0050 Helsinki, Puh. (09) 150 60, Fax (09) 150 61, sähköposti: taksvarkki@taksvarkki.fi, www.taksvarkki.fi, Väestöliitto ry, Kansainvälisen toiminnan yksikkö, Kalevankatu 16 B, 00100 Helsinki, Puh. (09) 8 050, Fax (09) 61 111, sähköposti: etunimi.sukunimi@vaestoliitto.fi, www.vaestoliitto.fi IHMIS OIKEUS LIITTO Ihmisoikeusliitto ry on vuonna 1979 perustettu yleinen ihmisoikeusjärjestö. Liiton päätavoitteena on Suomen ihmisoikeustilanteen valvominen ja kehittäminen. Toiminnan tarkoituksena on tehdä ihmisoikeuksia tunnetuksi ja torjua ihmisoikeusloukkauksia sekä kotimaassa että ulkomailla. Suomen Pakolaisapu ry on maamme ainoa kansainvälisiin pakolaiskysymyksiin erikoistunut järjestö. Kotimaassa Pakolaisapu tekee tiedotus-, koulutus- ja sosiaalityötä. Ulkomailla työ on paluumuuttajayhteisöjen tukemista, ammatillista koulutusta, aikuisten lukutaito-opetusta sekä kansainväliseen pakolaispolitiikkaan vaikuttamista. Taksvärkki ry on kansalaisjärjestö, jonka tavoitteena on edistää kehitysmaiden lasten ja nuorten elinoloja ja ihmisoikeuksia sekä kannustaa suomalaista nuorisoa maailmanlaajuiseen yhteisvastuuseen. Taksvärkki ry on osa Ruotsissa 196 syntynyttä yhteispohjoismaista Taksvärkkiliikettä. Väestöliitto ry on sosiaali- ja terveysalan järjestö, johon kuuluu 30 jäsenjärjestöä. Väestöliitto tukee toiminnallaan perheitä, vanhemmuutta ja parisuhteita sekä nuorten tasapainoista kasvua. Väestöliiton kansainvälisen toiminnan yksikkö pyrkii edistämään seksuaaliterveyden ja -oikeuksien toteutumista kehitysmaissa ja Suomen lähialueilla. OIKAISU Ihmisoikeusliitto ry ei ole lehden julkaisija
PÄÄKIRJOITUS JUSKA Jutila Kaikki on nykyisin niin helppoa. Pitkät välimatkat eivät enää rajoita kanssakäymistä, lentoliikenne ja internet ovat kutistaneet pallon. Mahdollisuudet kommunikaatioon ovat lähes rajattomat. Mutta niin ovat myös mahdollisuudet väärinkäsityksiin. Hymyilevä vauva säilykepurkin kyljessä merkitsee maistuvaa ja terveellistä ateriaa pienokaiselle. Tämähän on päivänselvää. Mutta mitä ajattelee afrikkalainen perheenäiti, joka näkee saman purkin kaupan hyllyllä? Todennäköisesti hän pitää sitä irvokkaana vitsinä. Siellä missä on paljon lukutaidottomia, on elintarvikepakkauksissa normaalisti kuva purkin sisällöstä. Mitä monikulttuurisempi ympäristö, sitä harvemman asian voi ottaa itsestäänselvyytenä. Työskentelin 000-luvun alussa Hammaslääketieteen laitoksen kansainvälisessä yksikössä. Kyllä arabialaisia opiskelijoita nauratti, kun he näkivät yksikkömme esitteen. Siinä oli kuvasarja oikomishoidosta. Ensimmäisessä kuvassa oikealla oli suora rivi hohtavanvalkoisia hampaita. Keskimmäisessä suuhun oli asennettu raudat. Hoidon lopputuloksena oli purukalusto, jossa hampaat oli väännelty vinksin vonksin. Lukusuunta ei ole luonnonlaki, vaan kulttuurisidonnainen juttu. Kehitysyhteistyössäkään ei aina voi välttyä väärinkäsityksiltä. Helsinkiläinen Vihreiden kaupunginvaltuutettu, kätilö Zahra Abdulla muistelee suomalaista SPR:n työntekijää, joka vieraili ennen sodan alkua nuortenleirillä Somaliassa kertomassa ehkäisystä. Zahra itse oli silloin noin 1 13-vuotias. SPR:n työntekijä puhui englantia ja demonstroi kondomin käyttöä laittamalla sen banaanin päälle. Kieliongelmien, yleisen hämmingin ja tietämättömyyden takia esityksestä jäi yleisölle mieleen lähinnä, että ehkäisy hoidetaan työntämällä banaani kondomiin. Mitä tästä opimme? Yhtä tärkeää kuin tietää asiasta, jota opettaa, on kyetä kommunikoimaan niiden kanssa, joita opettaa. s. 3 s. 4 s. 5 s. 6-7 s. 8-9 s. 10-12 s. 13-15 s. 16-17 s. 18-20 s. 20 s. 21 Syödäänkö Suomessa vauvoja? Juska Jutilan pääkirjoitus. Pelottava hirviö ei ole maahanmuuttaja SonyBMG ei halunnut vastata kysymyksiin Lordin basisti Samer el Nahhalin taustasta. Veljeyden äänimaisema Voisiko Suomessa jäätelöauton ja kirkonkellojen lisäksi soida myös minareetin rukouskutsu? Feissaus kovaa työtä hyvien asioiden puolesta Maailman katolla painitaan köyhyyden kanssa Lasten arki Nepalissa on joskus raskasta. Renessanssiskeittari Wille Mäkelä osaa paitsi skeitata, myös soittaa viulua ja näytellä. Mistä tytöt tykkäävät pojissa? 1990-luvulla teini-ikänsä elänyt toimittaja selvitti, pääsevätkö tämän päivän teinit helpommalla. Suvaitsevaisuus-testi Onko voimaeläimesi kilpikonna, kolibri, susi vai sarvikuono? Keskiyöllä pimenee Teekkarihymnissä lauletaan neekerin pimiästä sielusta. testaa, kuinka suvaitsevainen olet. Identiteetti huivin laskoksissa Arvostelussa Randa Abdel-Fattahin romaani. Elämä Keniassa on pienestä kiinni Taksvärkkikeräyksen tuotolla kannustetaan Kenian katunuoria eteenpäin elämässä. s. 22 Sohva joka mantereella Miksi maksaa kalliista hotellihuoneesta, kun voi yöpyä paikallisen sohvalla? s. 23 Suvaitsevaisuus-testin tulokset Ristikko Kuva: Niilo Hankala s. 24 Takakannen gallup Samae Koskinen, Minttu Mustakallio ja Oras Tynkkynen vastaavat kiperiin kysymyksiin. 3
JUSKA Jutila Lordin euroviisuvoitto todisti, että ikuisten häviäjien joukosta voi nousta omaperäisellä esityksellä. Mr. Lordin silinterihatussa komeili siniristi muistuttamassa, että hirviö on suomalainen. Näin bändi löysi tiensä myös mummojen sydämiin. Kaikki tietävät, että Lordin keulahahmo Tomi Putaansuu on asunut lapsuutensa Rovaniemellä. Lordin basisti Samer el Nahhalin lapsuusvuodet Tripolissa ja Bagdadissa ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Musiikin kannalta pitäisi kai olla yhdentekevää, vaikka Lordi tulisi Islannista. Suomalaisuudesta on kuitenkin muodostunut keskeinen osa bändin imagoa. Mie oon Lordi -kirjassa kerrotaan, että Samer el Nahhal syntyi Espoossa 1975. Suomalaisen äidin ja egyptiläisen isän poika asui pienenä jonkin aikaa Libyassa ja Irakissa. Perhe palasi Suomeen, kun Irakin ja Iranin sota syttyi. Sodan syttyminen pelästytti pikku-samerin, joka päätti jo silloin, ettei koskaan menisi armeijaan, kirjoittaa Jussi Ahlroth. Samerin tarina alkoi kiinnostaa Global Sensen toimitusta. Otimme yhteyttä Lordin levyyhtiön SonyBMGn tiedottajaan Katja Toivaseen saadaksemme el Nahhalilta haastattelun. Katja Toivanen vastasi haastattelupyyntöön tylysti. Toivanen ilmoitti, ettei Samer ole maahanmuuttaja, eikä siis voi antaa haastattelua Global Senseen. Toivasen mielestä olimme periaatteessa hyvällä asialla, Samer vain on väärä henkilö ottamaan kantaa tähän aihepiiriin. Kysymyksiin, erehdytäänkö Sameria usein luulemaan maahanmuuttajaksi tai onko faneille tärkeää, että Lordin jäsenet ovat suomalaisia, Toivanen ei suostunut vastaamaan. Lopulta Toivanen ehdotti vaihtokauppoja. Tehän haluatte tähän lehteen jonkun maahanmuutta- jataustaisen julkisuuden henkilön, eikö niin? Jos löytyy joku muu, niin sittenhän teillä ei ole mitään tarvetta kirjoittaa tästä? Mie oon Lordi kirjan kirjoittaja Jussi Ahlroth luonnehtii Sameria isoksi hiljaiseksi kaveriksi, joka on etupäässä espoolainen, eikä identifioidu maahanmuuttajaksi. Levy-yhtiön reaktioiden perusteella voisi päätellä, että aiheeseen liittyisi jotain heidän kannaltaan ongelmallista. Ehkä faneille tosiaan on tärkeää, että Lordi on nimenomaan suomalainen tuote. Tai ehkä Samerista on rasittavaa, jos häntä luullaan maahanmuuttajaksi. 4
ESA Mäkinen Miksei Suomessa kuule rukouskutsua minareeteista? Kuvitus: Kirsti Maula Kuva: Esa Mäkinen Tämä on merkki siitä, että on tullut riittävän itään ja etelään: moskeijan tornista, minareetista, alkaa kuulua haikea kutsu rukoukseen. Se sanoo, että Allah on suurin. Mutta tällä kertaa kokemus on erilainen. Bosnialaisessa Mostarin kaupungissa minareetin kutsuun sekoittuu kristillisen kirkon rukouskutsu, kirkonkellojen kumu. Kun kristittyjen ja muslimien jakaman kaupungin asukkaat vielä kymmenen vuotta sitten tappoivat toisiaan Bosnian sodissa, nyt kaupungin kahden puoliskon rinnakkaiselo tuntuu lohdulliselta. Näin sopuisasti sitä uskontoa pitäisi harjoittaa. Olisiko sama mahdollista Helsingissä? Suomi oli vuonna 195 edistyksellinen länsimaa: tuolloin perustettiin Suomen Islam-seurakunta, joka oli ensimmäinen laatuaan. Sen perustivat tataarit, omat kotimuslimimme, jotka eivät halua pitää melua itsestään. Kirjaimellisesti. Suurin syy rukouskutsujen puuttumiseen lienee arkisen harmaa: kukaan ei ole edes yrittänyt rakentaa moskeijaa. Mitään laillista estettä ei sinänsä ole. Poliisi voi puuttua häiriön aiheuttamiseen julkisella paikalla, mutta mikä on häiriötä, on jo vaikeampi kysymys. Kun jäätelöautoilla on lupa toitottaa mainossävelmäänsä kaikkialla, olisi vaikea väittää rukoilemisen olevan häiritsevämpää. Oslossa annettiin muutama vuosi sitten moskeijalle lupa rukouskutsun soittamiseen perjantaisin, joka on muslimien pyhä päivä. Rajoitukseksi määrättiin, että kutsun voimakkuus ei saa ylittää 60 desibeliä, joka vastaa suunnilleen tavallisen puheen voimakkuutta. Muslimit olivat tyytyväisiä, mutta paikallinen vapaa-ajattelijoiden yhdistys sai hepulin. He vaativat ja saivat luvan soittaa omaa kokouskutsuaan, jossa toitotetaan, ettei jumalaa ole olemassa. Mostarin silta tuhottiin sodan aikana ja rakennettiin uudestaan 004 yhtenäisyyden merkiksi 5
Feissaus kovaa työtä hyvien asioiden puolesta Kuva: Minna Koivunen MINNA Koivunen Lähes jokainen on joskus kaupungilla liikkuessaan joutunut väistelemään iloisesti tervehtiviä nuoria, jotka yrittävät saada ihmisiä pysähtymään. Eri järjestöjen liiveihin sonnustautuneet feissarit partioivat kadulla etsimässä kuukausilahjoittajia. Heidän tarkoituksensa ei suinkaan ole kiusata ohikulkijoita. Feissaaja ei saa olla ennakkoluuloinen, sillä koskaan ei voi nähdä päällepäin, kuka voisi olla kiinnostunut ryhtymään lahjoittajaksi. Nahkatakkinen moottoripyöräilijä saattaa olla mitä sydämellisin maailmanpelastaja, ja toisaalta suloinen vanhus saattaa osoittautua rasistiksi, paljastaa Jyväskylässä feissaava 0-vuotias Venla Isakkson. Varainhankintamuotona feissaus on osoittautunut tehokkaaksi. Maailmalla sitä on tehty jo vuodesta 199 asti. Suomeen ilmiön toi Greenpeace vuonna 001. Face to face -kampanja vaatii järjestöiltä paljon resursseja. Välttääkseen taloudellisia riskejä osa järjestöistä on ulkoistanut tämän toiminnan. Suomen Punaisen Ristin, Pelastakaa Lapset ry:n, Kirkon ulkomaanavun ja WWF:n tukijoiden etsinnän hoitaa Scandinavian Fundraising -niminen yritys. feissaajan tuntipalkka kymmenen euroa Kun varainhankinta on ulkoistettu, ei voi käydä niin, että tämä toiminta tuottaisi järjestölle tappiota. Vaikka lahjoittajia ei tulisi tarpeeksi, järjestö ei mene miinukselle, koska heidän ei tarvitse huolehtia palkkakuluista. Feissaajan tuntipalkka on keskimäärin kymmenen euroa. Scandinavian Fundraisingin kanssa tehtyjen sopimusten sisällöstä järjestöt pysyttelevät vaitonaisina. WWF:n Susanna Vuorela ei suostu kertomaan, kuinka paljon WWF maksaa Scandinavian Fundraisingin kautta saamistaan tukijoista. Kirkon Ulkomaanavun keräyspäällikkö Johanna Karjalainen vastaa, etteivät he tarkastele kuluja keräysmuodoittain. Kokonaisuudessaan Kirkon Ulkomaanavun varainhankintakulut eivät kuitenkaan saa ylittää viittätoista prosenttia. firma tarjoaa pysyvämmän työsuhteen Scandinavian Fundraisingilla työskentelevät Venla Isakkson ja Lauri Puttonen,, eivät pidä ongelmallisena sitä, etteivät he ole suoraan töissä tietylle järjestölle. Rahat menevät joka tapauksessa hyväntekeväisyyteen. Lisäksi firma tarjoaa paremmat työehdot kuin moni järjestö. Venla ja Lauri ovat molemmat olleet aiemmin yksittäisen järjestön palkkalistoilla: Venla Greenpeacella ja Lauri Unicefilla. Feissaajat eivät vaihda liiviään lennosta, vaan etsivät lahjoittajia aina yhdelle järjestölle kerrallaan. Lähtökohtaisesti heidät koulutetaan yksit- 6
Kuva: Minna Koivunen Feissaus ei ole vain yksin puurtamista, vaan myös ryhmätyötä. Annastiina Airaksinen (oikealla) pitää aamupalaveria Johanna Revolle ja Lauri Sepälle. 1. Siemenet,. Kathmandu, 3. Mese, 4. Portman, 5. YK, 6. Martti, 7. Liima, 8. Hijab, 9. Etelä, 10. Kenia, 11. Riisi, 1. Juomavesi, 13. Piiras, 14. Koe, 15. Otsa, 16. YM, 17. Hae, 18. Teekkari, 19. Joiku, 0. Samer, 1. Ori,. Tabu, 3. Seinäjoki, 4. Ilves, 5. Peru, 6. Otaniemi, 7. IT, 8. SOS, 9. Resiina, 30. Me, 31. Nepal täistä kampanjaa varten, mutta sen päättyessä heidät voidaan kouluttaa uuteen kampanjaan, eikä työsuhde lopu. Järjestöt sen sijaan palkkaavat feissaajia muutamaksi kuukaudeksi kerrallaan riippuen kulloisenkin kampanjan kestosta. Jos haluaa tehdä feissausta työkseen pitemmän aikaa, on mielekkäämpää tehdä sitä Scandinavian Fundraisingin kautta. saa sanoa ei Tampereella Greenpeacelle feissaava Annastiina Airaksinen, 1, kuvailee työn olevan vaihtelevaa ja välillä raskasta, koska koko päivä pitää seistä ja kävellä. Työ on tosi intensiivistä, pitää olla pirteä ja aktiivinen koko ajan. Se voi joskus tuntua raskaalta. Varsinkin, jos ihmiset ovat tylyjä ja kiireisiä. Lähtökohtaisesti feissaajat ovat asennoituneet niin, että suurin osa ihmisistä ei jää juttelemaan. He eivät pahastu siitä, että heille sanotaan ei. Sen sijaan se, että vain kävelee ohi sanomatta mitään, on Annastiinan mielestä aina ikävää käytöstä. Vaikka sateella ei ole pakko feissata, huono sää ei kuulemma vaikuta tulokseen. Esimerkiksi Venlan parhaat päivät ovat olleet räntäilmoilla. Tärkeitä ominaisuuksia feissaajalle ovat iloisuus, avoimuus, sinnikkyys ja se, että on itse innostunut asiasta. Lisäksi feissaajaksi haluavan täytyy yleensä olla täysi-ikäinen. Laurin mielestä paras työtapa on olla oma itsensä. Pitää tietää asiasta, esittää se selkeästi, herättää luottamusta ja olla ystävällinen. feissaajat reissaavat Eniten feissaajia näkyy suurissa kaupungeissa, mutta vähitellen toiminta on levittäytynyt myös muualle. Osa feissaajista kiertääkin kaupungista toiseen. Lauri on ehtinyt feissata jo yli 30 paikkakunnalla reilun vuoden aikana. Suuria eroja ei hänen mielestään kaupunkien välillä ole. Pohjimmiltaan työ on kaikkialla samanlaista. No, ehkä ihmiset ovat pienemmissä kaupungeissa uteliaampia. Esimerkiksi Helsingissä ihmiset eivät ole niin kiinnostuneita, koska feissausta on ollut siellä jo pitkään. ohikulkijoiden kommentteja: Olen jazzmuusikko, en voi lähteä tuohon mukaan. Totta kai haluan lähteä mukaan, kiitos että pysäytit. Minut on ennenkin pysäytetty enkä ole lähtenyt mukaan, joten en voi nytkään lähteä. Hyvä asia, sitä en sano. Hieno homma, menen nettiin miettimään. 7
SARIANNA Kankkunen Lasten elämä Nepalissa on hyvin toisenlaista kuin Suomessa. Kun köyhillä perheillä ei ole varaa kouluttaa kaikkia lapsiaan, kouluun pääsevät yleensä pojat. Nepal on täynnä mystiikkaa, koristeellisia temppeleitä, takkuturkkisia jakkeja ja nuoria wrestling-faneja. Siellä missä on telkkari, on aina myös lauma lapsia. Ikärajoja ei tunneta, eivätkä vanhemmat juuri kontrolloi lastensa televisionkatselua. Viisivuotiaatkin saavat rauhassa seurata, kuinka lihaksikkaiksi pumpatut showpainijat iskevät toisiaan kanveesiin yleisön hurratessa. Toisaalta nepalilainen lapsi onkin tottunut väkivaltaan. Kouluissa ja kotona lapsia läimäytellään usein kasvatusmielessä, eikä sitä kukaan jaksa ihmetellä. Ajatellaan, että kyse on kurinpidosta. aikaisin koulutielle Nepalissa lapset aloittavat koulun jo viisivuotiaina. Koulupäivä alkaa aikaisin. Lapset heräävät aamulla viiden-kuuden maissa aamulla ja saattavat pestä pyykkiä tai viimeistellä kotitehtäviään. Aamupalaksi syödään keko riisiä vaikkapa vihanneksilla ja kananmunilla ryyditettynä. Kengät kiillotetaan vielä ennen lähtöä. Tunneilla moni torkkuu, mutta ei tylsistymisen vaan uuvuttavan koulumatkan tähden. Varsinkin maaseudulla koulumatkoihin voi kulua parikin tuntia päivässä. Vain harvalla on varaa koulukuljetuksiin, joten matka tehdään kävellen. raha ratkaisee paljon Nepalissa on käytössä koulupuvut, kertoo maassa asunut suomalaisvaihtari. Niiden tarkoitus on estää tuloerojen näkyminen, mutta käytännössä idea ei toimi. Kyllähän eron huomaa, kun joku lapsi tulee lukuvuoden vaihteessa kouluun kuluneessa puvussa tai edellisen koulunsa vaatteissa, ja toisella on uudet vaatteet. Valtion kouluissa alaluokat ovat ilmaisia, mutta kokeisiin osallistumisesta peritään maksu. Opetusryhmät ovat valtion 8
kouluissa puolet suurempia kuin yksityisissä kouluissa. Yksityiskouluissa ryhmäkoko on keskimäärin oppilasta opettajaa kohden, valtion kouluissa oppilaita on 44. Koulua käydään monin paikoin kahdessa vuorossa aamuja iltapäivisin. Näin luokkahuoneet saadaan mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön. Joskus käy niin, ettei perheellä ole varaa maksaa lukukausimaksuja. Silloin koulunkäynti tyssää seinään. Naapurintyttömme joutui lopettamaan koulun kesken ja istui sen jälkeen päivät kotona, kertoo suomalaisvaihtari esimerkin. tyttöjä syrjitään Koulutuksen voi nähdä taloudellisena sijoituksena. Suomessa valtio investoi koulutukseen 7,5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Nepalissa vastaava luku on 3, prosenttia. Suomessa kaikki käyvät peruskoulun. Karsinta alkaa vasta toisen asteen opinnoissa. Nepalissa ammatinvalintaa ei ratkaise nuoren oma halu vaan ennen kaikkea se, onko hänen perheellään varaa maksaa koulutuksesta. Poikien kouluttamista pidetään tärkeänä, tyttöjen ei niinkään. Koulukirjat ovat ilmaisia kaikille peruskoululaisille viidenteen luokkaan asti ja tytöille kahdeksanteen luokkaan asti. Monissa perheissä kuitenkin laskeskellaan, ettei tyttöjen kouluttaminen kannata, sillä tytöstä on enemmän hyötyä kotitöissä. Lisäksi tytöt yleensä muuttavat aviomiehensä perheeseen naimisiin mentyään. Silloin tytön koulutukseen käytetyt rahat voivat mennä vanhempien kannalta hukkaan. Teini-ikää ei nepalilaisessa kulttuurissa tunneta, deittailemisesta tai seurustelemisesta puhumattakaan. Järjestetyt avioliitot ovat tavallisia. Vaikka nuori löytäisikin oman rakkaansa itse, täytyy vanhemmilta ehdottomasti saada suostumus liitolle. Naimisiin mennään vitkastelematta, 0-5 vuoden iässä. kulttuurien, kielten ja uskontojen mosaiikki Siinä missä suomalainen arastelee puhua uskostaan, on nepalilaiselle uskonto aina arjessa mukana. Lapset käyvät lauantaiaamuisin perheen kanssa temppelissä tai kirkoksi muutetussa yksityishuoneessa. Lähes jokaisessa kadunkulmassa on pieni temppeli tai palvontapaikka, jonka edustalla oleva riisikulho ei ole koskaan tyhjä. Suurin osa nepalilaisista on hinduja, mutta myös buddhalaisuus, islam ja kristinusko ovat mukana uskontokartalla pieninä vähemmistöinä. Nepalissa eri etniset ryhmät ovat vuosisatojen ajan onnistuneet elämään rinnakkain, yleensä hyvässä yhteisymmärryksessä. JUSKA Jutila Nepal sijoittuu samoille leveyspiireille Floridan kanssa. Korkeuseroista johtuen luonnonolot ovat kuitenkin hyvin erilaiset samoin ympäristönsuojelun haasteet. Pahimmat ympäristöongelmat liittyvät Nepalissa väestötiheyteen. Maan pinta-ala on puolet Suomen pinta-alasta, mutta väkeä on viisinkertaisesti. Suuri osa asutuksesta on keskittynyt Kathmandun laaksoon maan keskiosassa. Viljelykelpoisesta maasta on pulaa. Matalammat vuoristoalueet on vuosisatojen aikana pengerretty. Perinteinen pengerviljely ehkäisee tehokkaasti eroosiota ja on myös kastelun kannalta ihanteellinen. Pengerrysten rakentaminen on kuitenkin työlästä, ja monet uudet pellot raivataankin suoraan jyrkille rinteille. Tällaiset pellot ovat erityisen herkkiä eroosiolle. Vesitalous on maassa erikoinen: vettä on sekä liikaa että liian vähän. Himalajan vuorten rinteillä sataa eniten maailmassa. Kuivalla kaudella vettä on kuitenkin heikosti saatavissa, sillä järviä ei juuri ole. Kun monsuunisateet alkavat, sadevedet syöksyvät joenuomiin aiheuttaen tulvia alajuoksulla ja eroosiota vuoren rinteillä. Rankkasateet huuhtovat kaiken sonnan mukanaan jokiin. Bakteeripitoisuudet ovatkin heti tulvien alettua huipussaan. Nepalissa olisi hyvät mahdollisuudet hyödyntää vesivoimaa. Tällä hetkellä kotitalouksien tärkein energianlähde on kuitenkin vielä polttopuu, jolla tyydytetään jopa 80 prosenttia Nepalin energiantarpeesta. Kuva: Salla Virta Taksvärkki ry on tehnyt ympäristötyötä Nepalin koululaisten parissa vuodesta 2006 lähtien. Koululaisille on järjestetty mahdollisuus puhtaaseen juomaveteen, kouluihin on rakennettu käymälöitä ja perustettu luontokerhoja. 9
Renessanssiskeittari JUSKA Jutila MINNA Koivunen Wille Mäkelä on lahjakas monella saralla. Skeittauksen suomenmestaruuden 2005 voittanut Wille harrastaa myös näyttelemistä ja musiikkia. Tulevaisuudessa hän saattaa olla puuseppä tai suunnitella grafiikoita.
16-vuotias seinäjokelainen Wille Mäkelä osallistui kesäkuun enemmän lattareihin. Skeittaajakaverinikin vitsailevat, että olen alussa Red Bull Hefe of Helsinki skeittikilpailuihin. Odottelimme kaveria helteisenä lauantaina Kontulan skeittihallin Nyt Wille kuitenkin hieman jarruttelee lausunnoissaan. porukan intiaani, oli Wille kommentoinut Demille. edustalla. Kyllä Suomi on tosi hyvä maa. Jos saisin lapsia, haluaisin kasvattaa Willen vuoro olisi ollut ensimmäisenä, mutta miestä ei ne täällä. Willen mielestä Suomessa on hyvä elää. Terveydenhoitojärjestelmä saa kiitosta. Loppujen lopuksi Wille on onnel- näkynyt missään. Puhelinsoitto selvitti, että hän olikin vielä unten mailla. Wille suoriutui kuitenkin paikalle niin ripeästi, linen, että on päätynyt tänne. että ehti vielä skabaan mukaan. Vauhtiin päästyään hän ei meinannut lainkaan lopettaa, vaan jatkoi vetämistä yli määräajan. Kuuluttaja sai turhaan anella, että Wille poistuisi radalta paluu juurille kiehtoo ja antaisi vuoron seuraavalle. Omat juuret kuitenkin kiinnostavat. Willen unelma on päästä Sitten mies taas katosi jonnekin. Menikö hän vessaan? Seisoskelimme hetken vessojen edessä odottelemassa. Lopulta on lähtöisin. käymään Kolumbiassa. Hän haluaisi nähdä lastenkodin, josta päätimme, että on viisainta lähteä etsimään häntä ulkoa. Wille myöntää, että lattaripiirteidensä vuoksi hän tuntee Skeittihallin edessä Red Bull aurinkovarjojen alla päivystävät markkinointimimmit kyselivät vähän huvittuneina, joko mämaansa kieltä espanjaa Wille osaa kuitenkin vain sen ver- joskus olevansa enemmän latino kuin suomalainen. Synty- olimme saaneet haastattelun. Olimme pyörineet paikalla jo kaksi tuntia kytäten kaikkia vähänkin latinon näköisiä kundeja. Koulussa hän kävi espanjantunneilla, mutta pahaksi onneksi ran, että pystyy esittelemään itsensä ja kysymään kuulumisia. Lopulta spottasimme Willen istumassa dekkinsä päällä Willen kaveri, joka saa hänet aina nauramaan, kävi samoilla hallin sisäänkäynnin vieressä. Mies oli vetämisestä vielä aivan tunneilla. Nauroin aina ne kaksi tuntia kaverini jutuille, joten opiskelusta ei tullut mitään. hiessä, mutta jaksoi kuitenkin vastailla kysymyksiimme. Wille ihastui Barcelonaan parin viikon skeittausmatkalla viime syksynä niin paljon, että haluaisi ehkä jonakin päivänä pohjalainen intiaani muuttaa Espanjaan. Neljän kuukauden ikäisenä Kolumbiasta adoptoitu Wille on asunut siitä pitäen Seinäjoella. Hänen lisäkseen perheeseen pohjanmaalla asuu hienoa väkeä kuuluvat sisko ja vanhemmat. Demi-lehdelle antamassaan haastattelussa Wille kertoi, että vaikka hän onkin muuttanut Toisaalta sydämessä elää vahva kotiseuturakkaus Pohjanmaata kohtaan. Willen mielestä siellä asuu hienoa Suomeen alle vuoden ikäisenä, hän tuntee silti kuuluvansa väkeä. bs tailslide bs nosegrind Kuvat: Kirsti Maula 11
Hän tunnistaa itsessäänkin eteläpohjalaista temperamenttia ja itsepäisyyttä. Seinäjoki merkitsee Willelle niin paljon, ettei häntä oikeastaan harmita, vaikka hän ei pääsisikään Kallion lukioon, johon on pyrkinyt. Helsinkiin muuttaminen arveluttaa. En haluaisi muuttua helsinkiläiseksi, mutta se avaisi vain niin paljon enemmän ovia tulevaisuuden kannalta. monipuoliset harrastukset Kallion lukioon Wille pyrki sen ilmaisutaitopainotteisuuden vuoksi. Willen äiti Kirsti Mäkelä on draamapedagogi ja teatteriohjaaja. Wille onkin päässyt näyttelemään kesäteatterissa ja Seinäjoen kaupunginteatterissa. Wille nauraa erikoistuneensa eläinrooleihin. Kesäteatterissa hän näytteli herra Tossavaista ja kaupunginteatterin Nalle Puh -näytelmässä pikku kania. Eivätkä harrastukset lopu vielä tähänkään: Wille osaa soittaa niin viulua kuin rumpujakin. Skeittausta Wille on harrastanut kymmenen vuotta. Seinäjoella onkin siihen nykyään hyvät puitteet, sillä sinne rakennettiin vuonna 004 yksi Suomen parhaista skeittihalleista. Vuonna 005 Wille Mäkelä voitti suomenmestaruuden 15-vuotiaiden sarjassa. yön pimeys Wille epäilee säästyneensä rasistisilta kommenteilta osittain skeittauksen ansiosta. Willeä ei ole koskaan kiusattu ulkomaalaistaustan vuoksi. Uhkaavat tilanteet ovat aina kääntyneet siihen, että pelottavat tyypit ovat tunnistaneet Willen: Hei, sä oot se skeittari! Kerran oli joku humalainen rockmies tullut Seinäjoen Torikeskuksella kysymään Willen kavereilta: Kuka on tuo yön pimeys, joka skeittaa niin hyvin? Tulevaisuuden suhteen ovat juuri yläasteen päättäneelle nuorukaiselle kaikki ovet vielä avoinna. Kallion lukion lisäksi Wille on pyrkinyt käsi- ja taideteollisuusoppilaitokseen puuartesaanikoulutukseen. Puusepän ammatin lisäksi myös työ jossain skeittausfirmassa kiinnostaisi. Wille on ollut työharjoittelussa Union Fivessa. Sitten kun ei enää pysty skeittaamaan, olisi kiva pysyä mukana skenessä ja vaikuttaa siihen. Olisi kiva päästä suunnittelemaan vaikka grafiikoita johonkin lafkaan. Haastattelun jälkeen Willellä oli edessään vielä kaksi päivää skeittausta Helsingissä. Huonosti ei tälläkään kertaa mennyt. Hän sijoittui toiseksi Ponkes Street -kisassa ja sai kunniamaininnan Micropolis Street -kisassa. Wille esitti kesäteatterissa herra Tossavaista ja kaupunginteatterin Nalle Puh- näytelmässä pikku kania.
mistä tytöt Mistä tytöt tykkäävät pojissa? ESA Mäkinen 27-vuotias toimittaja yritti selvittää, vieläkö pojat ottavat treffeistä yhtä paljon paineita kuin hän kymmenen vuotta sitten. Yhdeksäsluokkalainen Antti valotti hänelle tämän päivän teini-ikäisten ajatusmaailmaa ja treffikulttuuria. Kävi ilmi, että ensimmäinen suudelma hermostuttaa joka kerta, mutta vaaleanpunaisia vaatteita saavat 2000-luvulla käyttää jo pojatkin. Ensimmäisen kerran suutelin tyttöä 17-vuotiaana. Ne olivat ensimmäiset treffini. Olin silloisen ihastukseni kanssa elokuvissa katsomassa Titanicia, ja lopputekstien ajaksi jäimme kahdestaan tyhjään elokuvateatteriin. Kaiken mitä tiesin pussaamisesta, olin olin lukenut kirjoista tai nähnyt televisiosta. Olihan se ihan kivaa, mutta ei se nyt niin ihmeellistä ollut. Jälkikäteen ajateltuna olin tuohon aikaan nörtti. Olin vähän huolissani siitä, että olen pian kahdeksantoista, enkä ollut saanut tytöiltä muuta kuin pakkeja. Silloin olisi ollut lohdullista tietää, ettei tilanteessa ollut mitään ihmeellistä. Samassa seitsemäntoista vuoden iässä keskimäärin kaikki muutkin hankkivat ensimmäisiä seksikokemuksiaan. Samantapaisen kuvion voi lukea Riikka Pulkkisen romaanista Raja: siinä tyttö luulee kaverinsa olevan seksuaalisesti todella kokenut, ja yrittää siksi itse hankkiutua eroon neitsyydestään. Vasta myöhemmin paljastuu, että se kaveri vain esitti, koska ei uskaltanut tunnustaa olevansa täysin kokematon. Pointti tässä on se, että luulin aidosti kaikkien muiden olevan kokeneempia. Luokalla oli pari urheilijaa, joilla oli pukin maine. Jo kaksi tyttöjen kanssa menestyvää tyyppiä riittää siis luomaan väärän kuvan. Varsinkin, kun ei itse tiedä asiasta käytännössä juuri mitään. Se aiheutti silloin paineita: pitäisikö tässä nyt kiirehtiä tekemään jotain? ulkonäkö ja sosiaalisuus edelleen valttia Tilanne ei varmaan ole muuttunut kymmenessä vuodessa mihinkään. Mutta ei kannata luottaa keneenkään, joka ei käytä meseä ei siis myöskään minuun. Etsin tätä juttua varten haastateltavaksi 16-vuotiaan, yhdeksäsluokkalaisen Antin. Antti, mihin luulet, että tytöt kiinnittävät huomiota pojissa? Ulkonäköön, se on selvää, vaikka ei haluaisi että sillä on väliä. Kyllä poika saa mieluummin olla kivan näköinen. Ennen ulkonäköä tulevat kuitenkin luonne, huumorintaju ja sosiaalisuus. Antin mukaan pojan pitää uskaltaa puhua ja olla hymyileväinen, sosiaalisesti aktiivinen. Sellainen, joka saa yhteyden eikä jätä tunnetta, että on poissaoleva. Kuulostaa tutulta. Pituus on myös Antin mielestä tärkeä juttu. Tytöt haluavat itseään pidemmän pojan. Se on niillekin uskottavuusjuttu. Joidenkin mielestä voi olla noloa, jos kävelee kadulla lyhyemmän pojan kanssa. Kuulostaa edelleen tutulta myös 7-vuotiaan näkökulmasta. Erityisesti pitkät naiset valitsevat itseään pidempiä miehiä, mutta ei se mikään ehdoton sääntö ole. Eikä ilmeisesti ulko- 13
jos 1990-luvulla olisin pitänyt koulussa vaaleanpunaista paitaa, tytöt olisivat nauraneet ja pojat vetäneet turpiin! näkökään ihan kaikkea ratkaise, kunhan ei vain näytä siltä, että on juuri ryöminyt maakuopasta syömästä sisiliskoja. Ystäväni, mieskirjailija, sanoi kerran, että hän yrittää aina bileissä istua paikassa, jossa on niin hiljaista, että voi puhua. Minä en koskaan saa naisia ulkonäölläni, vaan pelkästään sillä, että pystyn puhumaan pitkään heidän kanssaan. tanssijat ja nörtit alkavat kiinnostaa vasta vanhemmalla iällä Entäs toisinpäin? Antti, mistä tytöt eivät pidä? No, nörttimäisyys saattaa olla aika monelle sellainen. Nörttien kaltainen pukeutuminen, ehkä silmälasit, riippuu ihmisestä tottakai. Kuulostaa tutulta, mutta ei kyllä enää peruskoulun jälkeen. Yliopistomaailmassa nörtin käsite menettää merkityksensä. Kaikki ovat enemmän tai vähemmän nörttejä. Antti luettelee myös muita ominaisuuksia: epäliikunnallisuus, laiskuus, verkkaritakit ja juoksutossumalliset lenkkarit. Niitä ei kuulemma pidetä hirveän vetävinä. On myös joitain harrastuksia, joita harrastavia poikia ei katsota hyvällä. Jotain toisten mielestä tyttömäisiä lajeja, niinku joku taitoluistelu tai tanssi. Voi ei. Tämä on yksi peruskoulun suurimpia vääryyksiä! Todella hienoja asioita voi jäädä tekemättä muiden ennakkoluulojen takia. 7-vuotiaana taitoluistelu tai tanssi olisivat ehkä parhaita mahdollisia lajeja, jos haluaisi harrastuksillaan tehdä vaikutuksen tyttöihin. pinkki sopii varsinkin fruittarille Varsinainen yllätys minulle kuitenkin on, kun Antti sanoo, että nykyään pojat voivat pitää yllään mitä värejä vain. Myös vaaleanpunainen on hyväksyttyä, varsinkin jos on fruittari. Jos 1990-luvulla olisin pitänyt koulussa vaaleanpunaista paitaa, tytöt olisivat nauraneet ja pojat vetäneet turpiin! Silloin vaaleanpunaisen paidan käyttäjää olisi automaattisesti pidetty homona. 1990-luvulla homous oli vielä joillekin häpeä. Entä idolit? Antti, jos pitäisi nimetä julkkismiehiä, keitä luulet sinun ikäistesi tyttöjen ihailevan? Johnny Depp, sanoo Antti ensimmäisenä. Se on tosin jo yli neljäkymmentä, auttamaton pappa. Sen jälkeen tulevat Justin Timberlake, Antti Tuisku ja Ilkka Jääskeläinen. Matti Vanhasta, jota jopa Ranskan presidentti Jacques Chirac on kutsunut Suomen seksikkäimmäksi mieheksi, ei mainita. Nuorissa voi olla vielä toivoa. Sama kysymys on kysyttävä myös toisinpäin. Kenestä tytöistä Antti itse ja pojat yleisesti pitävät? Natalie Portman, tulee oma vastaus yllättävän nopeasti. Niille jotka eivät tiedä: kyseessä on uusissa Star Wars -elokuvissa kuningatar Amidalaa esittänyt israelilaissyntyinen näyttelijä. Voisin vastata itse saman. Yleisesti Antti epäilee, että Jennifer Lopez olisi poikien mieleen, samoin Ellen Jokikunnas ja Viivi Avellan. Mutta he ovat jo vähän vanhoja. Sitten Antti keksii Idols-finalistin. Anna Abreu, se on meidän ikäinen ja luulisin, että aika monet mun kaverit ei pidä sitä pahan näköisenä. älä pyydä treffeille mesessä Jonain päivänä pitää kuitenkin tehdä ehdotus jollekin tytölle, sillä valitettavan harva tyttö on itse aktiivinen. En hirveästi saa tytöiltä aloitteita. Kyllä tytöt olettaa, että poika tekee aloitteen juttelusta tai mistään, Antti sanoo. Treffeille pyytäminen ei ollut helppoa nuorena, eikä se ole helppoa vanhempanakaan. Antin mielestä paras tapa on tehdä pyyntö kasvotusten. Jos tekstaisi tai sanoisi mesessä, se antaisi ujon ja pelokkaan kuvan. Pyytäminen on hankalinta kasvotusten, mutta se on paras. Olisi vielä kivointa, jos sen voisi tehdä ilman paineita mutta se on turha toivo, etenkin jos ekaa kertaa pyytää jotain ulos. Jos pyytäisit jotain treffeille, mihin menisitte ja mitä tekisitte? Jonnekin kahvilaan juttelemaan tai elokuvaan. Johonkin paikkaan, jossa on jotain tekemistä taustalla, Antti sanoo. Se olisi vaivalloinen hetki, jos istuisi kotona kaksistaan. Sitä tarvitsee jotain tilannetta lievittävää toimintaa, varsinkin jos pyytää jotain ekaa kertaa tapaamaan. On helpompi, kun on myös joku pakoreitti. mitä, jos se sanoo ei? Treffikutsun esittäminen on hermostuttavaa sen takia, että voi saada kieltävän vastauksen. En ole ymmärtänyt, miksi se mahdollisuus tuntuu niin nololta, että sitä pitää hermoilla. Kuvitus: Kirsti Maula 14
Niin vain on. Ehkä yksi syy on se, että suora kieltäytyminen merkitsee, ettei toinen ole lainkaan kiinnostunut. Antti ajattelee, että oikeasti tytöt eivät ota treffiehdotuksia niin vakavasti kuin pojat kuvittelevat. Hän arvelee niitä tulevan niin usein, että niistä joutuu myös kieltäytymään tämän tästä. Tilanteen kääntöpuoli on se, että pojilla on enemmän paineita lähteä treffeille tytön pyytäessä, vaikka ei oikeasti ehkä haluaisikaan. Vai, Antti, onko poikien vaikeampi kieltäytyä tytön ehdotuksesta? Joo, varmaan. Ehkä pojat on vähän myöntyväisempiä treffeihin riippumatta siitä, kuka kysyy. Se voi varmaan johtua myös siitä, että tytöt ei pyydä poikia niin usein. Pojan kieltäytyminen on vielä isompi statement kuin tytön: en to-del-la-kaan halua lähteä ton kanssa yhtään mihinkään. Se otetaan henkilökohtaisesti. Vähän vanhempina naiset tosin tuntuvat oppivan yhden kikan, jolla vältetään edellä kuvatut ongelmat. Se on yksinkertainen, kasvotusten sanottu lause: hei, pyydä minua treffeille. korkeat panokset, suuret voitot Sitten kun on treffeillä, ehkä toisilla tai viidensillä, paineet muuttavat muotoaan. Sitä miettii, että oonko sellainen, että tyttö jaksaa olla mun seurassa, Antti sanoo. Sitä pelkää, että olenko minä hirveän tylsä tai vaikutanko jotenkin hassulta. Etenkin, jos on jotain harrastuksia, tai tekee jotain omanlaista, joka ei ole niin yleistä. Eikä tämä tilanne helpotu missään vaiheessa. Tai jos helpottuu, niin sitten on väärässä paikassa väärän tyypin kanssa. Asiaa voi ajatella uhkapelinä. Jännitys tulee siitä, että treffeillä panokset ovat korkeita. Jos käy hyvä mäihä, myös voitot ovat suuria. Jos voitot olisivat pieniä, panokset olisivat pieniä eli jos treffeillä ei ole merkitystä, eivät ne jännitäkään. Kuvitus: Kirsti Maula vähän vanhempina naiset tosin tuntuvat oppivan yhden kikan, jolla vältetään edellä kuvatut ongelmat. Se on yksinkertainen, kasvotusten sanottu lause: hei, pyydä minua treffeille.
voimaeläimesi on kilpikonna lue testin vastaus sivulta 3 Menet lähimmälle terveysasemalle. Työnantajien pitäisi antaa maahanmuuttajille samat mahdollisuudet kuin suomalaisille. Mene ruutuun I RUUTU I Olet matkalla Thaimaassa ja sairastut vatsatautiin. Mitä teet? Tunisialaiselta bussikuskilta Teillä on tosi tyylikäs pöytätuuletin siellä studiossa. Mistä noita saa? RUUTU C Television keskusteluohjelmassa puhutaan maahanmuuttajien työllisyystilanteesta. Katsojat saavat osallistua keskusteluun lähettämällä tekstareita. Mikä näistä on sinun tekstarisi? Ostat kookospallon eurolla ja toivotat hyvää päivänjatkoa. Mene ruutuun C Jäät juttelemaan miehen kanssa. Hän antaa sinulle esitteen, jossa kerrotaan Krishnatemppelin toiminnasta. Lueskelet esitettä vielä raitiovaunussa. Ajattelet, että voisit ehkä ensi sunnuntaina käydä ihan mielenkiinnosta tutustumassa temppeliin. Mene ruutuun G RUUTU J Olet Helsingin pääpostin vieressä Elielin aukiolla, etkä tiedä, mistä bussi Otaniemeen lähtee. Keneltä kysyt neuvoa? Töitä ei riitä kaikille suomalaisillekaan. Ei lisää maahanmuuttajia! Mene ruutuun J Odotat rauhallisesti. Vuorosi tulee kyllä. Mene ruutuun J RUUTU A Nuori mies kertoo opiskelevansa munkiksi Krishnatemppelissä. Hän tarjoaa suklaa-kookos -palleroa pienestä korista ja pyytää maksamaan omantunnon mukaan. Mitä vastaat? Liukuportaiden juurella seisoo hymyilevä nuori mies, jonka otsaan on maalattu merkki Ganges-joen pyhällä mudalla. Mene ruutuun A ALOITA TÄSTÄ Olet Helsingin asematunnelissa matkalla raitiovaunupysäkille. Pääset sinne kahta reittiä. Kumman valitset? Vartijalta, koska sinulla ei ole tapana puhua neekereille. voimaeläimesi on sarvikuono lue testin vastaus sivulta 3 RUUTU E Jonotat terveysasemalla lääkärin vastaanotolle. Vastaanottotiskillä asioi englantia puhuva tumma mies. Kolme sairaanhoitajaa yrittää selvittää tilannetta. Kukaan heistä ei puhu kovin hyvää englantia. Miten toimit? Alat päivitellä vieressäsi lapsensa kanssa istuvalle äidille, miten typeriä hoitajat ovat. Ja muutkin suomalaiset naiset. Aina hyysäämässä mutakuonoja, eivätkä tajua, että miehet vain käyttävät heitä ja suomalaista terveydenhoitojärjestelmää törkeästi hyväkseen. En osta mitään. Mene ruutuun E Otat makeisen, mutta et anna rahaa. Lupaat maksaa ensi kerralla. Mene ruutuun D Kiroat tilannetta mielessäsi. Ihmettelet, miten mies kuvittelee saavansa palvelua englanniksi. Mene ruutuun H Käsket hänen suksia suolle. Muutat puhelimesi asetuksia niin, ettei numero välity eteenpäin. Lainaat puhelinta, mutta vahdit silmä kovana ja käsket miehen puhua lyhyesti. Mene ruutuun C 16
JUSKA Jutila En ole lainkaan ennakkoluuloinen, vihaan kaikkia yhtä paljon. W. C. Fields Testaa, kuinka suvaitsevainen olet. Otat ensin hiilitabletteja matka-apteekistasi ja kokeilet sitten paikallisen baarimikon suosittelemaa vihreää yrttijuomaa....ruotsalaiset ovat niin mukavaa väkeä. Mene ruutuun I RUUTU G voimaeläimesi on kolibri lue testin vastaus sivulta 3 Selaat miehen antamaa esitettä hetken, lupaat harkita asiaa myöhemmin. Mene ruutuun C Vietät viikonlopun Tukholmassa. Viihdyt hyvin, koska......tukholmassa on enemmän maahanmuuttajia ja meininki on värikkäämpää kuin Suomessa. Global Senseen OITA STÄ lsingin tunneatkalla aunupy-. Pääset ahta Kumlitset? Toisen reitin tukkeeksi on pystytetty teleoperaattorin pahviständi, jonka liepeillä partioi kaksi sliipattua pukumiestä. Miehet jakavat ohikulkijoille puhallettavia kännykkätelineitä. Mene ruutuun B RUUTU B Mies, jolla on blondatut hiukset, ojentaa sinulle pienen puhallettavan nojatuolin. Mies kysyy, mitä liittymää käytät ja suosittelee vaihtamaan heti toiseen. Kaupanpäälle hän lupaa dvdsoittimen, jonka voi lunastaa ensi heinäkuussa. Miten toimit? Vaihdat liittymää muitta mutkitta. Mene ruutuun G...sekoilu kavereiden kanssa ruotsinlaivalla on paras irtiotto arjesta. Mene ruutuun F RUUTU F Olet lehtikahvilassa, mutta suurin osa lehdistä on varattu. Telineessä on vain kaksi lehteä jäljellä. Kumpaan tartut? Tokaiset tylysti Saat tonnin, jos mua kiinnostaa! ja kävelet tiehesi. Mene ruutuun E RUUTU H Nuori, siististi pukeutunut romanimies tulee kysymään, saisiko hän lainata kännykkääsi soittaakseen kaverilleen. Mitä teet? Tutkit tarkasti esitteen välissä olevan hintataulukon. Kyselet mieheltä tarkempia tietoja. Lopuksi toteat nykyisen liittymäsi olevan halvempi ja kerrot, että tietokoneessasi on jo paljon parempi dvd-asema. Mene ruutuun D Miten saisin tuon tajuamaan, ettei sitä kaivata täällä? Mene ruutuun H Kysyt, miksei hän käytä omaa puhelintaan. Sanot olevasi pahoillasi, mutta et voi lainata puhelinta kenellekään. RUUTU D Olet puistossa heittelemässä frisbeetä kavereittesi kanssa. Joukkoonne liittyy ystävä, joka tuo mukanaan argentiinalaisen vaihto-oppilaan. Mitä ajattelet? Vähän hölmöä lähteä vaihto-oppilaaksi maahan, jonka kieltä ei osaa. Minä en ainakaan ala puhua sille englantia. Onpa kivan näköinen paita. Mitähän sen alla on? Mene ruutuun F voimaeläimesi on susi lue testin vastaus sivulta 3 Seuraan 17
Keskiyöllä pimenee SARIANNA Kankkunen Teknillisten yliopistojen opiskelijoilla eli teekkareilla riittää perinteitä. Teekkarikulttuuriin kuuluu paitsi haalarit päällä remuamista, myös vahva yhteishenki, jäynät ja huumori. Mutta onko neekereistä laulaminen hauskaa myös Teknillisen korkeakoulun ulkomaalaisopiskelijoiden mielestä? 18
yhtyy lauluun. Päivisin he laskevat betoni-teräsliittopalkin kantokykyä tai suunnittelevat uusia viestintäratkaisuja, mutta nyt laskimet ja luentolehtiöt on jätetty syrjään. Laseja, tarjoilukulhoja ja rypisvirastoissa tuntuu pesivän afrikkalaisia sukujuuria karsastavien asiakaspalvelijoiden heimo tettyjä serviettejä ajelehtii pöydällä. Joku vääntää stereoista bassoa tukevammaksi, ihmiset huutelevat toistensa puheen päälle. Juhlitaan. Mutta kun kello lyö puoltayötä, on aika ylläpitää perinteitä ja kajauttaa tuttu Teekkarihymni. Hymni on teekkariperinteistä se perinteisin, kertoo TKY:n hallituksen jäsen Tuukka Eloranta. Se yhdistää kaikkia Suomen teekkareita. Legendan mukaan hymni syntyi Suomen sisällissodan aikaan. Valkoisten puolella taistellut teekkarisotilas oli jäänyt yksin vartioon Kannaksen seudulla. Pitkä yövuoro ramaisi niin, että sotamies pakotti itsensä astelemaan edestakaisin ja hyräili samalla tuttua rallatusta, joka alkoi sanoilla Voi kun sielu neekerin on pimiä. Lähellä On tumma yö, ja huoneeseen on kokoontunut joukko nuoria. Kellon viisarit lähestyvät kahtatoista. Äkkiä joku sammuttaa valot vaientaen muut. Tuolit kolisevat, kun pöytäseurue nousee seisomaan. Vastakkaisia kasvoja on vaikea nähdä. Hengitys kuulostaa äänekkäältä. Kaikki ovat hiljaa ja odottavat. Viisari napsahtaa eteenpäin. On sydänyö, sudenhetki, 00:00. Silloin alkaa laulu. kohosi pappila, jostain kantautui pöllön huuto ja loppu onkin teekkarihistoriaa. TKK on kansainvälinen korkeakoulu. Ulkomailta tulleita, maistereiksi mieliviä on teekkareista 4 %. Tohtorinhattua havittelevista peräti 10 % on ulkomaalaisia. Bonuksena vielä vuoden tai muutaman kuukauden ajan Suomessa viihtyvät vaihtarit. Vuonna 005 Otaniemessä opiskeli yli tuhat ulkomaalaista. Koulun virallisissa tilaisuuksissa hymniä ei lauleta. Kyllä hymnin sanat aina ajoittain herättävät keskustelua, Tuukka Eloranta myöntää. Ihmiset jakautuvat kahteen leiriin: toiset pitävät Teekkarihymniä traditiona, ikiklassikkona, joka on ollut omanlaisensa jo sata vuotta. Syntyaikanaan se ei ollut rasistiseksi yö kuin sielu neekerin on pimiä. takajoukko nukkuu wain. tarhapöllön ääni kimiä kuuluu pappilasta päin, kuuluu päin. ja taas ja siis ja 1, 2, 3, 4, 5. tarkoitettu, vaan oman aikansa tuote. Perinnettä ei siis pidä muuttaa. Toisten mielestä hymnin sanat ovat loukkaavat ja aikansa eläneet, joten niitä pitäisi päivittää. Epäilemättä rasismi-käsite oli ammoiselle teekkarisotamiehelle vieras. Tuskinpa hänkään, joka riimitteli alkuperäisen Voi kun sielu neekerin on pimiä -hupilaulun, osasi rotusortoa tiedostaa hänelle se oli automaattista. keltaisia teekkareita, vihreitä teekkareita Sanat osataan ulkoa, sävel on tuttu. Jokainen Kuvitus: Kirsti Maula Hymniä kummeksuakseen ei tarvitse olla ulkomaalaistaustainen. Harvassa ovat tänä päivänä ne elovenat, joiden ajatusmaailmassa neekerin sielu on pimeä. En ole törmännyt Otaniemessä rasismiin, kertoo Nigeriasta Suomeen tullut Smart Ikhu-Omoregbe. 19
Helppoa ei maahanmuuttajalla silti aina ole. Erityisesti virastoissa tuntuu pesivän afrikkalaisia sukujuuria karsastavien asiakaspalvelijoiden heimo. Smartkin on joutunut kuulemaan töykeyksiä ja saanut luurin korvaansa. Virastojen harjoittamien käytäntöjen lisäksi Smartia kummastuttaa Suomessa se, että verojen maksaminen närästää lähes kaikkia. Jos täällä ei kerättäisi veroja, kukaan ei loppupeleissä selviäisi talven yli, Smart sanoo. Yhteiskunnan huolellinen organisointi on avain suomalaisten pärjäämiseen. Väitöskirjaansa kokoava Smart ei ole kuullut Teekkarihymniä aikaisemmin. Kysymykseeni hymnin sanoituksesta hän vastaa tarinoiden: Kumpi on parempi, keltainen vai vihreä? Kumpi on parempi, valkoinen vai musta? Yö vai päivä? Päivä on valkoinen, täynnä valoa. Yö musta, täynnä pimeyttä. Päivästä ei saa mustaa eikä yöstä valkoista. Jos päivää ei olisi, eivät ihmiset kykenisi hoitamaan tehtäviään. Mutta jos yötä ei olisi, emme saisi koskaan lepoa ja uupuisimme. Smartin mielestä ihmisillä on kummallinen tapa rankata paremmuusjärjestykseen sellaisiakin asioita, joita ei voi vertailla. Afrikassakin naapurikansasta löytyy aina sanottavaa, eikä kukaan ole tietenkään yhtä erinomainen kuin minä ja minun kansani. Smartin mukaan maailma ei ole mustavalkoinen. Värit vaihtuvat asteittain. On tummia afrikkalaisia, sitten hieman vaaleampia intialaisia, vielä vaaleampia arabeja, ja niin edelleen Ei värejä voi arvottaa. perinteitä ja hölynpölyä Teekkarikulttuuria sen sijaan voi arvottaa ja arvostaa. Siman ja serpentiinin lailla vappuun kuuluvat huumorilehdet, maine jäynien ja tarmokkaan juhlimisen mestareina sekä vuosisataiset perinteet ovat kaikki osa teekkarina olemista. Teekkareilla on tunnetusti vahva ryhmähenki, joten haalaria ja tupsulakkia kannetaan ylpeinä. Tosin sen tupsun saadakseen täytyy muun muassa osata ulkoa Teekkarihymni. Lyriikat ovat silkkaa hölynpölyä, joten yhden sanan vääntö suvaitsevaisempaan suuntaan ei luulisi teekkari-identiteettiä romuttavan. Siitäkään huolimatta ehdotus muuttaa ensimmäinen säe vaikkapa muotoon Yö kuin sielu teekkarin on pimiä ei ole ottanut tuulta purjeisiinsa. Hymni on arka aihe. Harva TKK:lta on valmis kertomaan oman mielipiteensä laulun sanoituksesta tai sen tulevaisuudesta. Toki Teekkarihymni on perinne, mutta niin ovat tuohivirsut ja pärevalaistuskin. Laula Teekkarihymni: http://www.ltky.lut.fi/org/teekkarilaulajat/teekkarihymni.html Amal on 16-vuotias australianpalestiinalainen muslimityttö. Lukion toisen luokan alussa hän päättää alkaa käyttää musliminaisten perinteistä huivia, hijabia. Amalin vanhemmat eivät ole päätöksestä riemuissaan. He pelkäävät että hunnutetun tytön on vaikea pärjätä australialaisessa yhteiskunnassa. Randa Abdel-Fattahin romaani Näyttääkö pääni tässä isolta? keskittyy huivin ja sen herättämien kysymysten ympärille. Hunnutettuna Amal edustaa koulutovereilleen ja naapureilleen koko islamilaista maailmaa. Kirjassa käsitellään eri puolilta myös nuorten tyttöjen ulkonäköpaineita. Amal on helpottunut siitä, että hänen ei tarvitse asettaa rintojaan tai takapuoltaan arvostelun kohteeksi kuten samanikäisten tyttökavereidensa. Amalin paras ystävä Simone puolestaan joutuu kuuntelemaan äitinsä jatkuvia laihdutuskehotuksia. Simonen äiti nimittäin pelkää, että tytär ei muuten ikinä löydä itselleen poikaystävää. Muslimiystäviensä kanssa Amal jakaa huolen Leilasta, jonka perinnäistapoja noudattava äiti telkeää tiukasti kotiin, kun tytön isoveli taas saa hummata miten haluaa. Todellisen valinnan eteen Amal joutuu, kun hänen pitkäaikainen ihastuksensa osoittaa kiinnostuksen merkkejä. SAARA Henriksson Amalin uskonnollisuus on kirjassa kuvattu lyhyesti, mutta koskettavasti. Se on tytölle jotakin hyvin henkilökohtaista ja välittömästi koettua. Aivan Suomen oloihin kirjan tapahtumia ei voi verrata, meiltä puuttuvat niin yksityiskoulujen tiukat koulupukusäädökset kuin koulujen väliset väittelykilpailutkin. Kirjan tärkeimmät teemat ovat kuitenkin sen verran yleismaailmallisia, että suomalainen lukija pystyy niihin samastumaan. Ajatuksia herättävä kirja on myös viihdyttävää luettavaa. Nuortenkirjojen pakollisen kuvion, jossa päähenkilö valloittaa puolelleen naapurin yrmeän, omien lastensa kanssa välinsä rikkoneen vanhuksen, olisi kuitenkin voinut jättää pois. 0