Kiertotalouden alueellisen edistämisen mahdollisuudet Hankkeen nimi ja lyhenne: Korkean jalostusarvon materiaalit suljetussa raaka-ainekierrossa (CloseLoop) Konsortiojohtaja: Prof. Maarit Karppinen 1. Vaikuttavuustavoite Tavoitteemme: Tuotteiden ja materiaalien kierto yhteiskunnassa tehostuu ja jätteiden määrä vähenee kiertotalouden alueellisen ja kansallisen kehittämisen ansiosta. Kiertotalous on nostettu yhteiskunnallisissa keskusteluissa yhdeksi keinoksi ratkaista tuotannon, kulutuksen ja luonnonvarojen käytön aiheuttamia ympäristöongelmia leikkaamatta taloudellista kasvua. Kiertotalouteen siirtyminen on järjestelmätason muutos. Sen toteutuminen edellyttää muutoksia muun muassa tuotteiden suunnittelussa ja tuotannossa, liiketoimintamalleissa, kulutuskäyttäytymisessä sekä ajattelumalleissa. Resurssien käyttöä ja siirtymistä kiertotalouteen voidaan tehostaa lisäämällä niin paikallisten kuin valtakunnallisten toimijoiden ymmärrystä kiertotaloudesta sekä tukemalla heitä tunnistamaan alueellisia, kansallisia ja kansainvälisiä reunaehtoja, ja siten uusia liiketoimintamahdollisuuksia sekä konkreettisia toimenpiteitä. Esimerkkeinä voidaan mainita alueellisen ja kansallisen tiedonjaon ja yhteistyön kehittäminen sekä kiertotalouden toiminnan nykyistä laajempi ja monipuolisempi koordinointi. Tämä tarkoittaa esimerkiksi tehokasta tiedon jakamista, uudenlaista yritysten ja julkisten toimijoiden välistä yhteistyötä sekä lainsäädännön tarkastelua kiertotalouden näkökulmasta. Kiertotaloudessa voi syntyä yllättäviä yhteistyökuvioita eri sektoreiden ja yritysten välillä ja kuluttajien rooli voi muuttua esimerkiksi uusien tuote-palvelu-yhdistelmien tarjonnan kautta. Mahdollisimman jätteetön tuotanto ja jätteiden käyttö raaka-aineena edellyttää alueellisen, kansallisen ja globaalin tason uudenlaista yhteistyötä, verkostojen kehittämistä ja tiedon jakamista. Riittävä tieto tuotteisiin sitoutuneista materiaaleista, niiden hyödynnettävyydestä ja virroista on oleellista. Toimitusketjutiedon kokoaminen ja hyödyntäminen on mahdollista vain silloin, kun ketjun eri tahot tekevät yhteistyötä ja muodostavat toimivia verkostoja. Kiertotalouden edistäminen niin maan kuin alueiden tasolla edellyttää myös lainsäädännön muuttamista yhteistyötä ja kokeiluja tukevaksi. Myös eri hallinnonalojen lainsäädännön nykyistä tehokkaampi integrointi (ympäristö-, talous-, elinkeino-, työllisyys- ja maaseutupolitiikat sekä ohjelmat) edistäisi kiertotalouden saavuttamista. 2. Mitä ohjelman tavoitetta vaikuttavuuskertomus käsittelee? Ilmastoneutraali ja resurssiniukka Suomi ohjelma tavoittelee taloutta, jossa resurssit käytetään tehokkaasti, tavoitellaan kiertotalouden periaatteita, ja tuodaan Suomeen kasvua ja vientiä näiden periaatteiden mukaisesti. Käsityksemme on, että resurssien tehokasta käyttöä ja siirtymistä kiertotalouteen voidaan tehostaa lisäämällä niin paikallisten kuin valtakunnallisten toimijoiden ymmärrystä kiertotaloudesta sekä tukemalla heitä tunnistamaan alueellisia, kansallisia ja kansainvälisiä reunaehtoja, ja siten uusia liiketoimintamahdollisuuksia sekä konkreettisia toimenpiteitä. Esimerkkeinä voidaan mainita alueellisen ja kansallisen tiedonjaon ja yhteistyön sekä koulutuksen kehittäminen sekä kiertotalouden toiminnan nykyistä laajempi ja monipuolisempi koordinointi. Tämä tarkoittaa esimerkiksi tehokasta tiedon jakamista, uudenlaista yritysten ja julkisten toimijoiden välistä yhteistyötä sekä lainsäädännön tarkastelua kiertotalouden näkökulmasta.
3. Keinot Resurssiniukan yhteiskunnan kehittymisessä tarvitaan entistä tehokkaampaa tiedonjakoa ja toiminnan koordinointia eri toimijoiden ja yhteiskunnan sektoreiden (yritysten, hallinnon, yhteisöjen) välillä. Tiedon jakaminen, yhteistyö ja toimintamallien kehittäminen edellyttävät toimijoiden välistä luottamusta sekä ymmärrystä siitä, millaisia tavoitteita voidaan asettaa ja miten niihin päästään tehokkaimmin. Projektissa mahdollistettiin vuorovaikutusyhteistyötä uudelta pohjalta alueellisesti, sekä tarjottiin työkaluja tiedon jakamiseen alueiden ja kansallisen tason välillä järjestämällä neljä sektorirajat ylittävää työpajaa. Projektissa toteutetut työpajat ovat konkreettinen tapa lisätä kiertotalouteen ja sen mahdollisuuksiin liittyvää tiedon jakamista sekä toimijoiden välistä yhteistyötä, luottamusta ja käytännön toimenpiteiden kehittämistä. CloseLoop -hankkeen aikana järjestettiin yhteensä neljä työpajaa, joista kolme keskittyi alueellisen tason kehitykseen Kokkolan, Porin (Satakunnan) ja Lappeenrannan (Etelä-Karjala) alueilla. Neljäs workshop kokosi yhteen kansallisen tason (Työja Elinkeinoministeriö, Ympäristöministeriö, Sitra, Motiva) ja alueellisen tason toimijat etsimään yhteisiä toimintamahdollisuuksia nopeuttaa ja vahvistaa kiertotalouteen siirtymistä Suomessa. Workshopeissa on hyödynnetty Cambridgen yliopiston Industrial Sustainability -yksikössä rakennettua Cambridge Value Tools -pakettia, jota voidaan käyttää sekä yksittäisten organisaatioiden arvonluonnin ja liiketoiminnan tavoitteelliseen muuttamiseen että laajemminkin yhteiskunnalliseen kehittämiseen. Työpajat ja niissä käytettävät työkalut auttoivat osallistuvia organisaatioita, yrityksiä ja muita toimijoita kehittämään kiertotaloutta ko. alueen lähtökohdista, mutta ne myös tuovat uutta tietoa päättäjille alueellisen tason esteistä ja mahdollisuuksista. Työpajojen alustavat tulokset ovat olleet osallistujien hyödynnettävissä. Tutkimusryhmä on analysoinut ja kirjoittanut työpajojen lopputulemien pohjalta tieteellisen artikkelin, joka on parhaillaan vertaisarvioinnissa. Tutkimustulosten pohjalta tullaan myös tekemään lisää politiikkasuosituksia. Tulokset nostavat esiin uudenlaisia näkökulmia kiertotalouden saavuttamiseksi. Suomen kontekstissa erityistä näyttää olevan se, että koulutus ja kiertotalouden kokeilukulttuuri nousevat vahvasti esiin edellytyksenä kiertotalouden toteutumiselle. Alueellisten työpajojen tuloksena tunnistettiin neljä toimialasta ja alueesta riippumatonta jaettua kehittämiskohdetta kiertotalouden edistämiseksi: 1. Brändin ja mielikuvien rakentamisen mahdollisuudet 2. Tiedon jakamisen merkitys 3. Osaamisen ja (ammatillisen) koulutuksen merkitys 4. Innovaatioiden, testauksen ja kaupallistamisen haasteet 1. Brändin ja mielikuvien rakentamisen mahdollisuudet Kiertotalous tarjoaa yrityksille ja alueille mahdollisuuksia investointeihin ja uutta työtä. Viestinnän avulla voidaan kertoa, että on mahdollista luoda kiinnostavia työpaikkoja. Hyvät työllistymismahdollisuudet yhdessä hyvän asuinympäristön ja koulutusmahdollisuuksien kanssa tarjoavat alueen kunnille ja yrityksille mahdollisuuksia saada muuttovoittoa, ja siten osaavaa työvoimaa. Aktiivinen viestintä voi auttaa rakentamaan ymmärrystä siitä, että kiertotalous voi tarjota mahdollisuuksia kestävälle liiketoiminnalle ja alueelliselle kehitykselle. Kiertotalouden uudet liiketoimintamallit voivat vaikuttaa mielikuviin teollisuuden toimialoista ja osoittaa, että sen avulla menestyminen ja työllistyminen on mahdollista.
2. Tiedon jakamisen merkitys Luotettujen toimintaa koordinoivien ja tietoa välittävien toimijoiden (coordinators and knowledge brokers) merkitys yhteistyön ja toiminnan aikaan saamisessa yritysten, alueiden ja eri toimialojen välillä. 3. Osaamisen ja (ammatillisen) koulutuksen merkitys Kiertotaloutta voitaisiin edistää lisäämällä ymmärtämystä sen haasteista ja mahdollisuuksista eri koulutusasteilla. Lisäksi tarvitaan kiertotalouden ammatillista täydennyskoulusta ja perustutkintopetusta 4. Innovaatioiden, testauksen ja kaupallistamisen haasteet Olemassa olevaa osaamista ja tietoa ei kyetä hyödyntämään riittämättömän yhteistyön takia tarvitaan uusia tapoja ja foorumeita yhteistyöhön Yksittäisen yrityksen on vaikeampaa tehdä kehittämistyötä tai saada kaupallistettua uusia tuotteita/palveluita. Kansallisen tason työpajassa tunnistetut toimenpiteet kiertotalouden liiketoiminnan kasvun ja uusien liiketoimintamallien toteutumisen nopeuttamiseksi Kansallisen tason toimijoiden työpajan työskentely aloitettiin alueellisten työpajojen tulemien pohjalta. Kansallisen työpajan tuloksena tunnistettiin seuraavat kehittämis- ja toimintamahdollisuudet: 1. Luotettava ja kiertotalouden aktiviteetteja koordinoiva toimija Koordinoivan organisaation tai verkoston löytäminen auttaisi kiertotalouden kehittämisessä. Organisaatio voisi vahvistaa tutkimus- ja muun olemassa olevan tiedon hyödyntämistä (knowledge-brokering/knowledge mobilization -toiminta) ja siten madaltaa tiedon ja toiminnan välisiä esteitä (knowledge-doing gaps) sekä edistää eri toimijoiden yhteistyötä ja verkostojen rakentamista. Koordinoivan organisaation tulisi olla puolueeton, jotta se voisi rakentaa niin yritysten kuin muiden toimijoiden välistä yhteistyötä. Jo alueellisissa työpajoissa nousi esille se, että koordinoiva organisaatio olisi tarpeellinen eri toimialojen ja alueiden välisen yhteistyön vahvistamiseksi. Toisena esimerkkinä koordinoinnin tarpeesta nousi esille mm. kiertotalouteen liittyvät opetus- ja koulutushankkeet. 2. Tiedon jakamisen ja yhteistyön uudet alustat Puolueettoman ja koordinoivan tahon tarpeeseen viittaavat myös toivomukset yhteisen (sovellus/organisaatio) alustan kehittämisestä. Yhteisen alustan avulla yritykset, yliopistot ja tutkimuslaitokset sekä julkiset toimijat voisivat keskustella, jakaa ideoita ja etsiä kumppaneita tutkimus- ja kehittämishankkeisiin. Alusta toimisi osaltaan eräänlaisena tutkimuksen esivaiheen ( pre-research ) ympäristönä kaikille toimijoille. Tällainen yhteistyöympäristö edellyttää luotettavaa ja puolueetonta ylläpitäjää ja eräänlaista knowledge-brokeria (kts. edellä), joka välittää tietotarpeita mutta myös tutkimustietoa yrityksille ja muille toimijoille. 3. T&K -toiminnan ja kaupallistamisprosessien nopeuttaminen Tehokas innovointi edellyttäisi yhteistyötä niin teknologisten kuin sosiaalisten innovoijien, mutta myös kaupunkien, eri toimialojen yritysten kuin poliittisten päätöstentekijöiden välillä. Tämä mahdollistaisi teknologioiden kehittämisen ja soveltamisen (esimerkiksi esineiden internet IoT, erottelu- ja prosessiteknologia sekä kierrätysmateriaalien hyödyntäminen). Yksittäisen toimijan tai edes toimialan on vaikea hahmottaa ja ymmärtää kaikkea kiertotalouteen liittyvää. Nopea kaupallistaminen lisäisi kiertotaloutta edistävien teknologioiden ja liiketoimintainnovaatioiden vientimahdollisuuksia (mm. seuranta- ja mittausjärjestelmät teollisuuden prosesseihin, yms.).
4. Pienten ja keskisuurten yritysten kiertotalousosaamisen hyödyntäminen Useimmilla teollisuuden aloilla valtaosa yrityksistä on pieniä (0-49 työntekijää) tai korkeintaan keskisuuria (50-249 työntekijää). Esimerkiksi metallituotteiden valmistuksen osalta 82 prosenttia yrityksistä on nk. mikroyrityksiä (< 9 työntekijää). Vastaava osuus laitteiden ja koneiden kunnossapidon ja korjaamisen osalta on 92 ja jätehuollon osalta 79 prosenttia (Lähde: SVT, Yritysten rakenne ja tilinpäätöstilasto 2016). Vastaavasti innovaatiotoiminnan osalta mikro- ja pienten yritysten osuus oli ainoastaan 17 % prosenttia kun suurten yritysten (henkilöstön suuruusluokka > = 250 työntekijää) osuus innovaatiotoiminnan menoista oli noin 67 prosenttia. Erityisesti kiertotalouden teknologia- ja liiketoimintainnovaatioiden osalta pienilläkin yrityksillä saattaa olla huomattavaa osaamista ja kehittämispotentiaalia. Ongelmana on saada tämä tietotaito ja osaaminen näkyväksi niin koti- kuin vientimarkkinoilla. Toisaalta pieniltä ja keskisuurilta yrityksiltä voi puuttua tietoa kiertotalouden tarjoaminen liiketoimintamahdollisuuksien suhteen, mutta myös osaamista toiminnan suuntaamiseksi kiertotalouteen (materiaalien käytön tehostaminen, jätteen synnyn ehkäisy ja hyötykäyttö). 5. Koulutuksen kehittäminen alakouluista yliopistoihin Työpajassa tunnistettiin tarve saada pieniä ja keskisuuria yrityksiä paremmin mukaan tutkimusja kehittämisluonteisiin hankkeisiin ja yhteistyöhön korkeakoulujen kanssa. Tärkeäksi nähtiin myös mahdollisuus tarjota ammatillista täydennyskoulutusta pienten ja keskisuurten yritysten henkilöstölle. Myös ammatillisesta koulutuksesta valmistuneiden, kiertotalouden teknologioita ja liiketoimintaosaamista omaavien nuorten ohjaamista pieniin ja keskisuuriin yrityksiin pidettiin tärkeänä. Työpajassa tuotiin esille myös tarve kehittää ammatillista koulutusta kiertotalouden tarpeita vastaavaksi sekä lisätä erilaisia koulutuskokeiluja, esimerkiksi uusia ammatillisia tutkintoja tai erilaisiin kansainvälisiin sertifiointeihin liittyvää ammatillista koulutusta. Yhtenä keinona nähtiin kiertotalouden ja siihen liittyvän liiketoimintaosaamisen opettaminen ja näistä aiheista keskustelu kouluissa, aina alakouluista yliopistojen opetukseen saakka. Kiertotalouden käsitteleminen eri asteiden opetuksessa ja koulutuksessa mahdollistaisi osaltaan myös kiertotalouden kytkeytymisen selkeämmin kansalaisten arkeen. 6. Tietovarantojen kehittäminen ja innovatiivinen hyödyntäminen Yhteiskunnassa jo kerättävää tietoa voitaisiin käyttää entistä innovatiivisemmin. Tietokannoissa voisi olla työkaluja informaation analysointia varten. Kerättävän tiedon pitäisi sisältää ekologisia, taloudellisia ja sosiaalisia indikaattoreita, ja niiden pitäisi helpottaa kehittämistyötä (esimerkkinä tuotannon sivuvirtojen käsittely, koulutus- ja osaamistarpeet). Tiedon kerääminen ja kokoaminen voisi tukea toiminnan kehittämistä määräysten ja lain noudattamisen ohella (regulatory compliance vs. value opportunities). Ensisijaisen tärkeänä ja konkreettisena kehittämisalueena pidettiin mm. kierrätysmateriaalien ja tuotteiden immateriaalioikeuksien (IP - intellectual property rights) sekä tiedon omistamiseen liittyvien kysymysten ratkaisemista. 7. Etujärjestöyhteistyö Kiertotalouden liiketoiminnan kehittämisessä koettiin tärkeäksi toimialajärjestöjen ja ammattiliittojen asiantuntijoiden välinen yhteistyö. Esimerkiksi ko. organisaatioiden asiantuntijoiden säännölliset pyöreän pöydän tapaamiset saattaisivat olla mahdollisuus rakentaa jaettua näkemystä kiertotalouteen siirtymisestä, siihen liittyvistä liiketoiminta- ja työllisyysmahdollisuuksia sekä tarvittavasta ammatillisesta- ja liiketoimintaosaamista. 8. Vahvistetaan alueellista ja alueiden välistä verkostoitumista ja toimialojen välistä yhteistyötä Useita toimintamahdollisuuksia yhdistävänä ja leikkaavana kehittämiskohteena pidettiin alueiden sekä eri toimialasektoreiden sisäisen ja niiden välisen yhteistyön kehittämistä. Työpajojen osallistujien näkemyksen mukaan tämä mahdollistaisi nykyistä tehokkaamman parhaiden
esimerkkien jakamisen, vakaamman pohjan tutkimus- ja kehittämistoiminnalle sekä yhteisen ja jaetun arvonlisäyksen tavoittelun. 4. Havainnot konkreettisista vaikutuksista Sitä, kuinka laaja-alaisia vaikutuksia työpajojen tuloksilla saavutetaan, on vaikea todentaa yksiselitteisesti. Alueellisella tasolla työpajoilla on ollut vaikutusta mm. yhteisen keskustelufoorumin rakentumisen kautta (Satakunta/Pori) ja kiertotalouden alueellisen tiekartan muodostumiseen (Etelä-Karjala/Lappeenranta). Kansallisen tason työpajojen lopputulemat tuottavat politiikkasuosituksia edellä kuvattujen toimintamahdollisuuksien pohjalta. Tutkimus on syventänyt ymmärrystä kiertotalouden vaatimista muutoksista, sekä siitä, millaista muutosta Suomessa toivotaan. Tämä ymmärrys tulee helpottamaan kiertotalouden muutoksen saavuttamista sekä lainsäädäntötyötä. Lainsäädäntötyössä tarvitaan laaja-alaista yhteistyötä yhteiskunnan eri alojen kanssa, jotta resurssien käyttöön ja uudelleenkäyttöön sekä kiertotalouteen liittyvät pullonkaulat pystytään tunnistamaan paremmin. Suomen kokoisessa maassa kannattanee keksittyä aluksi sellaisille aloille, jotka ovat Suomen taloudelle keskeisiä sekä bio- ja kiertotalouden kannalta erityisen tärkeitä, kuten esim. metalliteollisuuteen, energiantuotantoon ja uusiutuvien biopohjaisten luonnonvarojen kestäviin innovaatioihin. Oleellista on eri toimijoiden (liiketoiminta, hallinto, tutkimus ja kansalaiset) välinen dialogi sekä kansallisella että sopivalla alueellisella tasolla. Tällöin on mahdollista rakentaa konkreettisia tavoitteita ja toimenpiteitä, jotka kumpuavat toimijoiden oman (liiketoiminta)ympäristön tuntemuksesta. Tämä edellyttää mm. aluehallintoviranomaisten (ympäristö/talous), maakunnallisten liittojen ja alueellisten elinkeinoyhtiöiden yhteistyön edellytysten lisäämistä tiedon, koulutuksen (esim. yhteisluomisen prosessit) ja valtion tukemien kehittämishankkeiden avulla. On tärkeää osallistaa niin yritykset, kuluttajat kuin julkinen sektorikin jo muutosprosessin alkuvaiheessa, jolloin toimijat itse rakentavat itselleen toimivat ratkaisumallit. Kiertotalouden toteutumisen kannalta on oleellista elävä kansalaiskeskustelu esimerkiksi kestävän kehityksen, raaka-aineiden tehokkaan käytön ja uusiokäytön rooleista arkielämässä. Kiertotalouden edistämistä helpottaisi sen yhdistäminen paremmin muihin poliittisiin tavoitteisiin, esimerkiksi kestävän kehityksen sosiaalisiin kysymyksiin. Hankkeessa tehty tutkimus osoittaa, että nykyisten kiertotalouspolitiikkojen ja kansalaisten kestävään kehitykseen liittyvien odotusten välillä ei ole vahvaa kytkentää. Kiertotaloudenkin kontekstissa kansalaiset ottavat esille sosiaaliseen kestävyyteen liittyvät kysymykset. Myös energia- ja kiertotalousohjelmat voitaisiin kytkeä nykyistä vahvemmin yhteen. 5. Tavoiteltu vaikuttavuus ja konsortion saavutukset tällä hetkellä Yleinen tietämys ja yhteiskunnallinen keskustelu kiertotaloudesta Suomessa on lisääntynyt, ja ymmärrys mistä keskustellaan, kun keskustellaan kiertotaloudesta, on lisääntynyt. Tutkimuksen avulla tietämyksemme ja ymmärryksemme muutoksen tekijöistä on lisääntynyt. Tämä ymmärrys helpottaa hallitun muutoksen ohjaamista. Eri tahot tekevät työtä tällaisen muutoksen aikaansaamiseksi, ja konsortiomme ottaa osaa tähän yhteiskunnalliseen keskusteluun aktiivisesti.
6. Tahattomat vaikutukset ja muutokset konsortion toimintatavoissa Konsortion yhteiskunnallinen tutkimus on havainnut muun muassa, että vaikka kuluttajilla on merkittävä rooli kiertotalouden toteutumisessa, heidän näkemyksensä ei näy eurooppalaisissa kiertotalousratkaisuissa. Jotta kuluttajat voisivat olla aktiivisia kiertotalouden edistäjinä politiikassa olisi tunnistettava kuluttajien näkemykset paremmin. Tästä syystä konsortio toteutti edustavan kyselyn manner-suomalaisille. Tämän kyselyn tulokset on julkaistu politiikkasuosituksessa marraskuussa 2018. Tuloksia ollaan analysoimassa myös tieteellistä artikkelia varten. 7. Vaikuttavuuden saavuttamiseksi tehty tutkimustyö Markku Anttonen, Minna Lammi, Juri Mykkänen and Petteri Repo (2018) Circular Economy in the Triple Helix of Innovation Systems. Sustainability. 10, 8, 2646. Tutkimus nostaa esiin alueet, joilla innovaatioita todennäköisesti syntyy kiertotalouteen liittyen, ja mikä merkitys sektoreiden välisellä yhteistyöllä on. Maria Antikainen, Minna Lammi, Taru Hakanen (2018) Consumer service innovation in a circular economy the customer value perspective. Journal of Serviceology. 3(1) Tutkimus tarkastelee kiertotalouden liiketoimintamalleja kuluttajien näkökulmasta. Petteri Repo, Markku Anttonen, Juri Mykkänen, Minna Lammi (2018) Lack of Congruence between European Citizen Perspectives and Policies on Circular Economy. European Journal of Sustainable Development. 7, 1, s. 249-264 Tutkimus tarkastelee kansalaisten visioita kiertotaloudesta sekä eri Euroopan maiden kiertotalouspolitiikkaa. Anttonen M., Lammi M., Bamford I., Antikainen M. ja Naumanen M. (tulossa) Suomesta toimiva kiertotalousmaa. Millaista murrosprosessia suomalaisasiantuntijat tavoittelevat? Arvioitavana oleva käsikirjoitus käsittelee CloseLoopissa toteutettujen työpajojen lopputulemia.