LÄNSI-SUOMEN YMPÄRISTÖLUPAVIRASTO Helsinki LUPAPÄÄTÖS Nro 89/2004/4 Dnro LSY-2002-Y-130 Annettu julkipanon jälkeen 14.10.2004 ASIAT 1. Länsi-Suomen vesioikeuden päätöksen nro 54/1994/2 lupaehdon 4) kumoaminen koskien Sammaljoen, Houhajärvenojan ja Haapisevanojan perkausta, Vammala. 2. Pohjapatojen rakentaminen Sammaljokeen ja Houhajärvenojaan sekä töiden aloittaminen ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista, Vammala. LUVAN HAKIJA Sammaljoen järjestely-yhtiö HAKEMUS Sammaljoen järjestely-yhtiö on 22.5.2002 ympäristölupavirastoon toimittamassaan ja sittemmin täydentämässään hakemuksessa pyytänyt, että ympäristölupavirasto poistaisi Länsi-Suomen vesioikeuden päätöksen nro 54/1994/2 lupaehdon 4) koskien Sammaljoen, Houhajärvenojan ja Haapisevanojan perkausta sekä lupaa pohjapatojen rakentamiseen Sammaljokeen ja Houhajärvenojaan Vammalan kaupungissa. SUUNNITELMA Länsi-Suomen vesioikeuden päätöksen nro 54/1994/2 lupaehdon 4) kumoaminen Länsi-Suomen vesioikeus on 27.9.1994 antamallaan päätöksellä nro 54/1994/2 myöntänyt Sammaljoen järjestely-yhtiölle luvan Sammaljoen ja Houhajärvenojan perkaussuunnitelman toteuttamiseen. Päätöksen lupaehto 4) kuuluu seuraavasti: "Luvan saajan on kustannuksellaan Turun maaseutuelinkeinopiirin hyväksymällä tavalla tehtävä perattavalle jokialueelle sopivin välein ravun suojapaikkoja ja kaistoja, jotka korvaavat perkauksen johdosta menetettävät suojapaikat. Luvan saajan on perkauksen jälkeen istutettava perkausalueelle rakennetuille suoja-alueille ja kaistoille ja niiden läheisyyteen 5 000 emorapua ja perkausalueen alapuolelle 1 000 emorapua vuosittain kolmena peräkkäisenä vuonna Turun maaseutuelinkeinopiirin hyväksymällä tavalla. Vuotuinen emorapuistutus tai osa siitä voidaan korvata nelinkertaisella määrällä kesänvanhoja rapuistukkaita."
2 Luvan mukaiset kaivutyöt käynnistyivät Hämeen (nykyisin Pirkanmaan) ympäristökeskuksen toimeenpanemana tammikuussa 1998. Lopettamisilmoitus tehtiin 4.2.2002. Sammaljoen runsas rapukanta 1960- ja 1970 luvuilla perustui veden sopivuuteen ja siihen, että joen penkat olivat sopivaa saviainesta, mihin ravut pystyivät kaivamaan suojapaikkansa. Varsinaisia kivikoita perkausalueella ei ole, paitsi Kaunistonkoski ja sen yläpuolinen noin 300 metrin osuus. Pirkanmaan ympäristökeskuksen mukaan perkauksessa on poistettu maa-ainesta seuraavasti: Savi 85 500 m 3 Turve 30 160 m 3 Savimoreeni 5 950 m 3 Moreeni 3 470 m 3 Kivimoreeni 1 400 m 3 Hiekka 50 m 3 Perkausalueella joen ylittää kahdeksan siltaa, joiden reunat on kivetty. Näistä neljä on rakennettu uudelleen perkauksen yhteydessä ja kivetty entistä tehokkaammin. Hakija on myös suunnitellun neljän pohjapadon rakentamista. Edellä mainituilla perusteilla hakija on katsonut, että perkauksessa ei ole menetetty rapujen suojapaikkoja, vaan päinvastoin. Ravut voivat kaivaa kolonsa lietteestä puhdistuneeseen penkkaan, sillanpieliin ja tuleviin pohjapatoihin. Hakijan mukaan määrätty rapuistutusvelvoite perustui Turun maaseutuelinkeinopiirin lausuntoon, jossa koko perkaushanke oli kyseenalaistettu Sammaljoen runsaan rapukannan vuoksi. Hakijan mukaan rapukanta on kaikkien perkausten jälkeen ollut erityisen hyvä, kunnes liete on tukkinut joen. Maaseutuelinkeinopiirin lausunto perustui myös vuonna 1983 tehtyyn koeravustukseen, joka tehtiin ainoastaan Klupukoskessa. Sen perusteella oletettiin, että koko Sammaljoessa olisi vastaavanlainen rapukanta. Lausunnossa oli kuitenkin todettu, että rapukannan nykytilasta (vuonna 1993) ei ole tutkittua tietoa ja rapukanta saattaa olla heikompi kuin vuonna 1983. Syytä ei tiedetty. Hakijan mukaan ravut vaelsivat liettymisen seurauksena alajuoksulle ja pysähtyivät muutamiksi vuosiksi koskipaikkoihin. Kaunistonkoskesta ja Klupukoskesta tulikin 1980-luvulla tuhansien rapujen saaliita vuosittain, yläjuoksulta ei nimeksikään. Hakija oli todennut nämä asiat jo vesioikeudelle antamassaan selityksessä, mutta kun virallista koeravustustulosta ei ollut käytettävissä, hakija ei halunnut valituksella pitkittää vesioikeuden päätöksen lainvoimaiseksi tulemista. Hakijan mukaan paikalliset ravustajat tietävät, että perkausalueelle oli 1980-luvulla turha laittaa pyydyksiä. Ylin kohta, mistä rapuja sai,
3 siirtyi vuosittain aina alaspäin. Pikkujoesta ravut hävisivät vuonna 1992 ja Houhajärvestä vuonna 1993. Seuraavana vuonna rutto iski myös Uusitalon ravunviljelylaitokseen tappaen kaikki jokiravut. Hämeen ympäristökeskuksen koeravustuksessa 7. 10.10.1997 ei saatu yhtään rapua. Pirkanmaan ympäristökeskuksen koeravustuksessa 15. 18.9.1998 perkausalueen yläpuolelta ei saatu yhtään rapua, perkausalueelta saatiin kaksi ja sen alapuolelta 18 rapua. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry:n koeravustus suoritettiin 8.8. 27.10.2000 perkauksessa pidetyn tauon aikana. Perkausalueelta ei ravustettu ollenkaan. Sammaljoen yläjuoksulta saatiin yhdeksän rapua ja Pikkujoen yläjuoksulta 33 rapua. Perkausalueen alapuolella ravustettiin neljässä koskessa ja saaliiksi saatiin 78 rapua. Järjestely-yhtiön päätoimitsijan vuoden 2002 koeravustuksessa saatiin 22 täplärapua. Hakija on katsonut yllämainituin perustein, että Sammaljoen ja Houhajärvenojan perkaus ei ole tuhonnut rapujen suojapaikkoja eikä rapukantaa. Järjestely-yhtiön osakkaat ovat osittain omalla kustannuksellaan saattaneet vesistön ravuille sopivaksi. Myös veden laatu on parantunut, kun tulvat eivät enää huuhdo peltoja ja tulvavesi ei palatessaan tuo mukanaan ravinteita ja kiintoainesta. Tämä näkyy selvästi viimeisissä vesianalyyseissä ja toistaiseksi viimeisessä koeravustuksessa. Perkausalueelle kannattaa järjestely-yhtiön mielestä kyllä istuttaa rapuja, mutta sen pitäisi olla osakaskuntien vastuulla. Vesioikeuden päätöksen edellyttämät "kertarysäykset" eivät ole järkeviä, koska suuri määrä rapuja ei hetkessä löydä tarvitsemiaan suojapaikkoja. Lisäksi on erilaisia katsantokantoja jokiravun ja täpläravun istuttamisen suhteen. Kustannukset ravun istutuksesta, jotka olisivat yli 34 000, pitäisi myös jakaa muilla perusteilla kuin sillä, että kuinka monta hehtaaria peltoa pelastui tulvilta. Pohjapatojen rakentaminen Sammaljokeen ja Houhajärvenojaan Hakijan on tarkoitus rakentaa kolme pohjapatoa Sammaljokeen ja yksi pohjapato Houhajärvenojaan. Pohjapatojen tarkoituksena on alimpien vedenkorkeuksien nostaminen toteutetun perkauksen tasosta tasolle, joka vastaa tämän päivän käsitysten mukaan paremmin vesistön käytölle ja tilalle asetettuja vaatimuksia. Vaikka hankkeen toteuttamisesta on kulunut vain vähän aikaa, vesisyvyyden tärkeys kuivina jaksoina kesäisin on käynyt ilmi. Sammaljoen paalulle 58+25 rakennettavan pohjapadon harjan pituus on 14,0 metriä ja leveys noin 2 metriä. Padon harjan alin piste on korkeudella N 60 +86,70 m ja harjan korkeus reunoilla on N 60 +87,00 m. Pohjapato rakennetaan soveltuvasta moreenista ja verhotaan kivillä syöpymisen estämiseksi. Sammaljoen paalulle 70+17 rakennettavan pohjapadon harjan pituus on 14,0 metriä ja leveys noin 2 metriä. Padon harjan alin piste
4 on korkeudella N 60 +87,25 m ja harjan korkeus reunoilla on N 60 +87,55 m. Pohjapato rakennetaan soveltuvasta moreenista ja verhotaan kivillä syöpymisen estämiseksi. Sammaljoen paalulle 87+10 rakennettavan pohjapadon harjan pituus on 13,0 metriä ja leveys noin 2 metriä. Padon harjan alin piste on korkeudella N 60 +87,45 m ja harjan korkeus reunoilla on N 60 +87,75 m. Pohjapato rakennetaan soveltuvasta moreenista ja verhotaan kivillä syöpymisen estämiseksi. Houhajärvenojan paalulle 16+00 rakennettavan pohjapadon harjan pituus on 4,2 metriä ja leveys noin 2 metriä. Padon harjan alin piste on korkeudella N 60 +87,40 m. Harjan korkeus oikeassa reunassa on N 60 +87,50 m ja vasemmassa reunassa N 60 +87,60 m. Pohjapato rakennetaan soveltuvasta moreenista ja verhotaan kivillä syöpymisen estämiseksi. Patojen alavirran puoleisen liuskan kaltevuus on 1:6-1:10 ja ylävirran puoleisen 1:1,5-1:2. Alavirran puoleinen luiska muotoillaan ja maisemoidaan tekokoskeksi siten, että kalan nousu padon ohi on mahdollista. Pohjapatojen sijoituspaikoista poistettavat massat koostuvat lähinnä patojen ylä- ja alapuolille tehtävistä levennyksistä. Maalajiltaan ne ovat enimmäkseen savea, joka kelpaa levitettäväksi patojen kohdilla tai läheisyydessä oleville pelloille. Maiden levittämisestä pelloille tehdään läjityssopimukset. Kaivun yhteydessä esiin tulevat mahdolliset kivet ja moreeni käytetään patojen rakentamiseen. Liian suuret kivet sijoitetaan Sammaljoen perkauksen yhteydessä vuosina 1997 2001 jo syntyneille läjitysalueille. Suunniteltujen pohjapatojen kynnysten alin piste on perkaussuunnitelman tasausviivan korkeutta ylempänä seuraavasti: Sammaljoki pl. 58+25 pl. 70+17 pl. 87+10 noin +0,50 m noin +0,65 m noin +0,50 m Houhajärvenoja pl. 16+00 noin +0,45 m Alimmat virtaamat sekä Sammaljoessa että Houhajärvenojassa ovat vain muutamia litroja. Patojen kynnykset on suunniteltu siten, että keskivirtaamalla vesipinnan leveys vastaa nykyistä, joten ali- ja keskivedenkorkeudet nousevat pohjapatojen kohdilla edellä olevan mukaisesti 0,45 0,65 m padosta riippuen. Sammaljoen pohjapadot paaluilla 58+25 ja 70+17 on suunniteltu siten, että vaikutus ulottuu seuraavan pohjapadon alle saakka niin, että vesisyvyys pl. 70+17 padon alla on alivirtaamallakin runsas 10 cm ja pl. 87+10 padon alla
5 noin 20 cm. Pohjapadon pl. 87+10 vaikutus ulottuu sekä ali- että keskivirtaamalla noin paalulle 99, johon vuosien 1997 2001 perkaus on suunnitelman mukaisesti lopetettu. Houhajärvenojan paalulle 16+00 suunnitellun pohjapadon vaikutus verrattuna perkaussuunnitelmaan lakkaa alivirtaamalla paalulla 28 ja keskivirtaamalla paalulla 31. Pohjapatojen rakentamisen jälkeenkin ranta-alueiden nykyisten toimintojen kannalta on riittävät kuivatusmahdollisuudet ali- ja keskivirtaamilla. Veden epätasaisen liikkeen laskentamenetelmän tuloksena suurimmalla (1/20) tulvalla vedenkorkeus nousee pohjapatojen yläpuolella seuraavasti: Sammaljoki pl. 58+25 pl. 70+17 pl. 87+10 noin 2 cm noin 3 cm noin 2 cm Houhajärvenoja pl. 16+00 noin 2 cm LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksesta tiedottaminen Tulvakorkeuksien teoreettisella nousulla ei ole käytännön merkitystä, koska tulvan aikana ei nytkään voi märkyyden vuoksi työskennellä rantapelloilla ja toisaalta tulvan laskunopeus on suuri. Hakemukseen on liitetty patojen kohdilla olevien tilojen omistajien kanssa tehdyt sopimukset patojen rakentamisesta. Yhteisten vesialueiden omistajat patojen kohdilla eivät ole järjestäytyneet. Pohjapatojen rakentamiskustannuksiksi on arvioitu 16 040 euroa. Ali- ja keskivedenkorkeuksien nostolla voidaan hidastaa jo nyt todettua uoman voimakasta ruohottumista ja umpeenkasvua. Uoman kunnossapidon tarve ja siitä aiheutuvat vuotuiset kustannukset vähenevät. Pohjapatojen avulla kunnossapitoväliä voidaan pidentää 10 vuodesta 15 vuoteen tai jopa pidemmäksi. Kunnossapitokustannusten nettosäästöksi on arvioitu 700 euroa/vuosi. Kullakin pohjapadolla saadaan paikallisesti maisemallisesti ja virkistyskäytön kannalta hyötyjä, joita on vaikea määritellä rahassa. Myös kasteluveden saanti paranee vesisyvyyden kasvaessa tuotantokaudella. Kalaston elinolosuhteet paranevat vähävetisimpinä aikoina. Hankkeesta aiheutuu työn aikana lyhytaikaista veden samentumista työkohteen alapuolella. Muita haittoja ei ole ennalta odotettavissa. Ympäristölupavirasto on vesilain 16 luvun 6, 7 ja 8 :ssä säädetyllä tavalla kuuluttamalla asiasta ympäristölupavirastossa ja Vammalan
Muistutukset ja vaatimukset 6 kaupungissa varannut tilaisuuden muistutusten ja vaatimusten tekemiseen ja mielipiteiden esittämiseen hakemuksen johdosta 24.3. 23.4.2003 välisenä aikana. 1) Pirkanmaan ympäristökeskus on todennut pohjapatojen rakentamisesta, että yleisen edun kannalta ei ole estettä luvan myöntämiselle. Patojen rakentaminen tulee aiheuttamaan jossakin määrin veden samentumista, minkä vuoksi työnaikaisia vesistövaikutuksia on tarkkailtava ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Lisäksi ympäristökeskus on pitänyt tarpeellisena, että sen hyväksymällä tavalla tehdään viiden vuoden ajan tulva-aikoina havaintoja pohjapatojen vaikutuksesta vedenkorkeuksiin. Jos havainnot osoittavat padotusten suurimmilla tulvilla olevan olennaisesti suurempia kuin suunnitelmassa arvioidut 2 3 cm, on patokynnyksiä levennettävä riittävästi. 2) Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskus on todennut, että Länsi- Suomen vesioikeuden 27.9.1994 antaman päätöksen nro 54/1994/2 lupaehtoa 4) ei ole syytä jälkikäteen muuttaa. Hakija olisi voinut hakea päätökseen muutosta normaalin muutoksenhaun kautta. Kaikki hakijan nyt perusteluna esittämät olennaiset seikat olivat jo tuolloin tiedossa. Olisi erittäin outoa ja poikkeuksellista ja vesilain periaatteiden vastaista, että luvan saaneen hankkeen valmistumisen jälkeen luvan ehdoksi määrättyjä keskeisiä velvoitteita poistettaisiin. Perkausyhtiö saisi hankkeesta täysimääräisen hyödyn, mutta sälyttäisi hankkeen haittojen kompensoinnin vesialueen omistajien kustannettavaksi. Työvoima- ja elinkeinokeskuksen istutusrekisterin tietojen mukaan Sammaljokeen ei ole istutettu vuosina 1989 2002 jokirapuja tai täplärapuja. Kyseinen valuma-alue on Hämeen jokirapukantojen elvytyssuunnitelmassa varattu jokirapualueeksi. Joessa on vuoden 2000 koeravustustietojen mukaan harva jokirapukanta ja sieltä on tavattu vuonna 2000 myös yksi täplärapu. Hakijan mukaan vuonna 2002 täplärapukanta on kasvanut ja jokiravut ovat mahdollisesti hävinneet. Rapujen suojapaikat ovat perkauksen yhteydessä kiistatta vähentyneet. Perkauksen yhteydessä on poistettu etupäässä savea, jolloin savipenkereissä olleet rapujen kaivamat suojakolot on kaivettu pilalle. Lisäksi kaivunaikainen runsas kiintoaines on liettänyt pilalle runsaasti suojapaikkoja varsinaisen kaivualueen alapuolisilta alueilta. Perkauksessa on poistettu myös ravuille suojapaikkoja tarjonnutta kiviainesta. Perkauksen yhteydessä ravuille suojaa antaneet vesikasvit, mm. hitaasti uusiutuvat pohjasammaleet ovat tuhoutuneet. Hakijan omasta selvityksestä käy ilmi, että rapujen elinolot ovat perkauksen seurauksena muutoinkin heikentyneet. Näin ollen perusteet suojapaikkojen rakentamiselle ja rapuistutuksille ovat edelleen olemassa.
7 Perkausyhtiö on perustellut hakemustaan myös sillä, että jo ennen perkauksen alkamista Sammaljoen rapukanta oli heikko. Tämä on mahdollista, vaikka tiedot rapukannan tilasta ovatkin hyvin puutteellisia. Se ei kuitenkaan ole hyväksyttävä peruste velvoitteista luopumiselle. Pienten vesistöjen jokirapukannat voivat aika ajoin rapuruton vuoksi tuhoutua, mutta palautuvat yleensä 10 15 vuoden kuluessa. Saattaa olla, että Sammaljoen jokirapukanta oli ennen perkausta tällaisessa kannanvaihtelun "aallonpohjassa". Tuhotessaan rapujen suojapaikat ja heikentäessään muutenkin rapujen elinmahdollisuuksia perkaus vei edellytykset rapukannan normaalille elpymiselle. Siksi tarvitaan suojapaikkoja ja elvytysistutuksia. Pohjapatojen osalta työvoima- ja elinkeinokeskus on todennut, että alimpien vedenkorkeuksien nostaminen parantanee jossakin määrin ravuntuotannon edellytyksiä Sammaljoessa. Pohjapadot sinänsä tarjonnevat jonkin verran suojapaikkoja ravuille. Ennalta arvioiden pohjapatojen rakentaminen aiheuttaa vesistössä samentumista ja vapauttaa pohjalietteestä ravinteita, koska pohjapatoalueilta poistetaan hienojakoista maa-ainesta ja tilalle tuodaan uutta karkeampaa maa-ainesta. Samennus karkottaa kaloja, liettää rapujen suojakoloja ja haittaa vesistön virkistyskäyttöä, mutta nämä haitat jäänevät vähäisiksi ja tilapäisiksi. Haitta-alueen laajuus riippuu ruoppausajankohdasta ja tavasta sekä ruoppausajankohdan virtaamasta. Ruoppausalueella mahdollisesti olevat ravut tuhoutuvat. Työvoima- ja elinkeinokeskus on katsonut, että lupa pohjapatojen rakentamiseen voidaan myöntää. Työ on tehtävä siten ja sellaisena aikana, että kala- ja rapukannoille aiheutuvat haitat jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Pohjapadot on mahdollisuuksien mukaan verhoiltava rapujen suojapaikoiksi sopivalla kivimateriaalilla (halkaisija 5 20 cm) ja ne on muotoiltava niin, etteivät ne haittaa kalojen ja ravun kulkua. Ruoppausmassat on läjitettävä siten, etteivät ne pääse valumaan takaisin vesistöön. 3) Vammalan seudun kalastusalue on todennut, että kalastusalueella hyväksyttiin raputaloudellinen käyttö- ja hoitosuunnitelma vuonna 2002. Ohjenuorana tämän suunnitelman laadinnassa on käytetty Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskuksen laatimaa jokiravun suojeluohjelmaa ja maa- ja metsätalousministeriön julkaisemaa kalataloushallinnon rapustrategiaa. Käyttö- ja hoitosuunnitelmassa Sammaljoki on luokiteltu jokirapujen esiintymisalueeksi, jonka rapukantojen säilyminen on turvattava. Hakemuksessa esitetyt koeravustukset osoittavat silti, vaikka ne osin suoritettiin myöhään syksyllä, että jokirapua esiintyy alueella ja vaikka perkaustyö tuhosi osan alueen rapukannasta, kanta voidaan elvyttää vesioikeuden päätöksen mukaisesti. Kalastusalue on esittänyt, että vesioikeuden päätös pidetään ennallaan ja Sammaljoki kunnostetaan koko alueeltaan jokiravun esiintymisalueeksi.
8 4) Jokelan kalanviljelylaitos on yhtynyt 3) Vammalan seudun kalastusalueen muistutukseen. 5) Kilpikosken osakaskunta on yhtynyt 3) Vammalan seudun kalastusalueen muistutukseen. Hakijan selitys Hakija on todennut 2) Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskuksen muistutuksesta, että suojapaikkoja ei ole tuhottu. Ne eivät ole lietteen sisässä. Työvoima- ja elinkeinokeskus teki toukokuussa 2002 kenttätutkimuksen. Työvoima- ja elinkeinokeskuksen edustajat kokeilivat kepillä perattua joenuomaa ja totesivat, että siinä on puhdas, kova pohja. Järjestely-yhtiö on pyytänyt raporttia tästä kenttätutkimuksesta, mutta sellaista ei kuulemma ole tehtykään. Ennen perkausta ei tehty minkäänlaista kenttätutkimusta. Sammaljoki oli niin kuran täyttämä, että ravut eivät voineet kaivaa kolojaan savipenkkoihin, kuten työvoima- ja elinkeinokeskus on väittänyt. Kivikoita ei ole juuri ollenkaan. Joen vesi oli niin savisameaa, että valon puutteen takia vesikasvillisuutta esiintyi vain joen matalissa osissa. Silloin kun rapuja oli, niitä ei näistä kohdista saatu. Perkaussuunnitelma oli niin tehokas, että joesta tuli kuiva. Se kasvaa pohjasta umpeen, eikä vesieläimillä ole kuivina kausina suuria elämisen mahdollisuuksia. Järjestely-yhtiö onkin oma-aloitteisesti hakenut lupaa pohjapatojen rakentamiseen. Hanke on ollut vireillä vuodesta 1963. Kun lupa vihdoin saatiin, hakija ei halunnut pitkittää sen lainvoimaisuutta valittamalla. Vammalan seudulla oli vielä 1990-luvulla saatavissa 1 2 mk:n hinnalla sukukypsiä jokirapuja. Kun ravun alamittakin oli poistettu, näitä ruokaravuiksi kelpaamattomia sai edullisesti eikä rapuvelvoite tuntunut ongelmalliselta. Nyt tilanne on täysin toinen. Hakija on katsonut edelleen, että rapuvelvoitteet ovat kohtuuttomia ja perusteettomia. Perkaus ei ole tuhonnut rapuja eikä niiden suojapaikkoja, koska kumpiakaan ei ollut perkausta aloitettaessa. Perkauksia on tehty useita, ja niiden jälkeen rapukanta on tullut muutamassa vuodessa hyväksi ilman virallisia istutuksia. Kyseinen joen osa perattiin 1930-luvulla ja nyt uudelleen. Joki ei siis tämän perkauksen alkaessa ollut luonnontilassa, eikä toista perkausta olisi suoritettu, ellei joki olisi ollut tukossa lietteen takia. Jokirapua ei ole Etelä- Suomesta juurikaan saatavilla. Istutusvelvoite tuntuu mahdottomalta toteuttaa ja ainakin se tulisi hyvin kalliiksi. Kun joessa perkauksen jälkeen on olemassa täplärapukanta, ei jokiravun istuttaminen ole mielekästä varsinkin kun Vammalan seudulla rapurutto tai muu ilmiö on tappanut jokirapukannat. Lisäksi hakija on pyytänyt lupaa aloittaa pohjapatojen rakentaminen ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista.
9 Töidenaloittamislupahakemuksesta tiedottaminen Ympäristölupavirasto on 28.5.2004 pyytänyt Pirkanmaan ympäristökeskusta sekä Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskusta toimittamaan mahdolliset töidenaloittamislupaa koskevat kannanotot ympäristölupavirastoon viimeistään 30.6.2004. 1) Pirkanmaan ympäristökeskuksen käsityksen mukaan töidenaloittamislupa voidaan myöntää. 2) Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskus on todennut, että sekä pohjapatojen että rapujen suojapaikkojen rakentaminen aiheuttaa joessa samennusta ja ravinteiden vapautumista. Haittojen minimoimiseksi pohjapadot ja suojapaikat olisi syytä rakentaa samanaikaisesti. Tällä perusteella työvoima- ja elinkeinokeskus on katsonut, että töidenaloittamislupa voidaan myöntää sillä ehdolla, että pohjapatojen rakentamisen yhteydessä rakennetaan myös rapujen suojapaikat. Ehtona on myös se, että työvoima- ja elinkeinokeskuksen muistutuksessa esitetyt pohjapatojen rakentamista koskevat seikat otetaan huomioon. Lisäselvitys Hakija on 23.6.2004 toimittanut ympäristölupavirastoon Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry:n laatiman raportin "Sammaljoen perkauksen kalataloustarkkailu vuonna 2000". Raportin loppuyhteenvedossa on todettu, että perkauksella näyttää olleen vain vähäinen vaikutus alueen kalastukselle sekä kala- ja rapukannoille. MERKINTÄ Ympäristölupavirasto on tänään antamallaan päätöksellä nro 90/2004/4 velvoittanut Sammaljoen järjestely-yhtiön toimittamaan Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskukselle 31.3.2005 mennessä Länsi-Suomen vesioikeuden päätöksen nro 54/1994/2 lupaehdon 4) mukaisen rapujen suojapaikkojen ja kaistojen rakentamista koskevan suunnitelman järjestely-yhtiölle asetettavan 5 000 euron sakon uhalla. YMPÄRISTÖLUPAVIRASTON RATKAISU Luparatkaisu 1. Länsi-Suomen vesioikeuden päätöksen nro 54/1994/2 lupaehdon 4) kumoaminen Ympäristölupavirasto hylkää Länsi-Suomen vesioikeuden päätöksen nro 54/1994/2 lupaehdon 4) kumoamista koskevan hakemuksen. 2. Pohjapatojen rakentaminen Sammaljokeen ja Houhajärvenojaan Ympäristölupavirasto myöntää Sammaljoen järjestely-yhtiölle luvan pohjapatojen rakentamiseen Sammaljokeen ja Houhajärvenojaan hakemukseen liitetyn suunnitelman mukaisesti Vammalan kaupungissa.
10 Ympäristölupavirasto myöntää Sammaljoen järjestely-yhtiölle pysyvän käyttöoikeuden patoja varten tarvittaviin yhteisiin vesialueisiin ja vedenpinnan noston seurauksena vesialueeksi muuttuviin yhteisiin maa-alueisiin. Hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu vesilain mukaan korvattavaa vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä. Luvan saajan on noudatettava vesilain säännöksiä ja seuraavia lupamääräyksiä. Lupamääräykset 1) Sammaljoen paalulle 58+25 rakennetaan pohjapato, jonka harjan pituus on 14,0 metriä ja leveys noin 2 metriä. Padon harjan alin piste on korkeudella N 60 +86,70 m ja harjan korkeus reunoilla on N 60 +87,00 m. Sammaljoen paalulle 70+17 rakennetaan pohjapato, jonka harjan pituus on 14,0 metriä ja leveys noin 2 metriä. Padon harjan alin piste on korkeudella N 60 +87,25 m ja harjan korkeus reunoilla on N 60 +87,55 m. Sammaljoen paalulle 87+10 rakennetaan pohjapato, jonka harjan pituus on 13,0 metriä ja leveys noin 2 metriä. Padon harjan alin piste on korkeudella N 60 +87,45 m ja harjan korkeus reunoilla on N 60 +87,75 m. Houhajärvenojan paalulle 16+00 rakennetaan pohjapato, jonka harjan pituus on 4,2 metriä ja leveys noin 2 metriä. Padon harjan alin piste on korkeudella N 60 +87,40 m. Harjan korkeus oikeassa reunassa on N 60 +87,50 m ja vasemmassa reunassa N 60 +87,60 m. 2) Pohjapadot on mahdollisuuksien mukaan verhoiltava halkaisijaltaan 5 20 cm:n kivillä. Padot on muotoiltava siten, etteivät ne haittaa kalojen ja ravun kulkua. 3) Rakennustyöt on suoritettava siten ja sellaisena aikana, että vesistölle ja sen käytölle sekä kala- ja rapukannoille aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa. Ruoppausmassat on läjitettävä siten, etteivät ne pääse valumaan takaisin vesistöön. 4) Töiden päätyttyä rakennuspaikat on saatettava asianmukaiseen ja maisemallisesti hyväksyttävään kuntoon. 5) Pohjapadot on pidettävä tarkoitustaan vastaavassa kunnossa. 6) Luvan saajan on tarkkailtava hankkeen työnaikaisia vesistövaikutuksia Pirkanmaan ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Luvan saajan on tarkkailtava Pirkanmaan ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla viiden vuoden ajan pohjapatojen rakentamisen jälkeen pohjapatojen vaikutusta vedenkorkeuksiin tulva-aikoina. Jos tarkkailutulokset osoittavat padotusten suurimmilla tulvilla olevan
11 olennaisesti suunnitelmassa arvioitua suurempia, patokynnyksiä on levennettävä riittävästi. 7) Töiden suorittamisesta mahdollisesti aiheutuva, välittömästi ilmenevä vahinko on viipymättä korvattava vahingonkärsijälle. Mikäli tässä päätöksessä tarkoitetusta yrityksestä aiheutuu sellainen vahinko, haitta tai edunmenetys, jota lupapäätöstä annettaessa ei ole edellytetty ja josta luvan saaja on vesilain säännösten mukaisesti vastuussa, eikä asiasta päästä sopimukseen, edunmenetyksen kärsinyt tai yleisen edun niin vaatiessa asianomainen viranomainen voi saattaa asian lupapäätöksen lainvoiman estämättä ympäristölupaviraston ratkaistavaksi siinä järjestyksessä kuin hakemusasioista on vesilaissa säädetty. 8) Työt on aloitettava ja saatettava olennaisilta osiltaan loppuun neljän vuoden kuluessa siitä lukien, kun tämä päätös on tullut lainvoimaiseksi uhalla, että lupa ja myönnetyt käyttöoikeudet raukeavat. 9) Töiden aloittamisesta on etukäteen ilmoitettava kirjallisesti Pirkanmaan ympäristökeskukselle, Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskukselle ja Vammalan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. 10) Töiden valmistumisesta on 60 päivän kuluessa ilmoitettava kirjallisesti ympäristölupavirastolle, Pirkanmaan ympäristökeskukselle, Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskukselle ja Vammalan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Perustelut 1. Länsi-Suomen vesioikeuden päätöksen nro 54/1994/2 lupaehdon 4) kumoaminen Ympäristölupavirasto katsoo, että perkaus on huonontanut rapujen elinolosuhteita perkausalueella, joten suojapaikkojen rakentaminen on edelleen tarpeen. Istutuksia tarvitaan rapukannan palauttamiseksi. Olosuhteet eivät ole luvan myöntämisen jälkeen eivätkä tämän päätöksen pohjapatoa koskevan ratkaisun seurauksena muuttuneet siten, että lupaehto 4) olisi tullut tarpeettomaksi. 2. Pohjapatojen rakentaminen Sammaljokeen ja Houhajärvenojaan Pohjapatojen rakentaminen hidastaa uomien umpeenkasvua ja vähentää uomien kunnossapidon tarvetta. Patojen avulla saadaan maisema- ja virkistyskäyttöhyötyä, parannetaan kasteluvedensaantia sekä kalakantojen ja rapujen elinoloja vähävetisenä aikana. Hakija on tehnyt sopimukset patojen kohdilla olevien tilojen omistajien kanssa patojen rakentamisesta. Pohjapatojen rakentaminen ei sanottavasti loukkaa yleistä tai yksityistä etua. Pohjapatojen rakentamisesta aiheutuu rantakiinteistöjen ja vesialueen omistajille hyötyä, minkä vuoksi käyttöoikeuden myöntämisestä pohjapatoja varten tarvittaviin yhteisiin vesialueisiin ja keskiveden-
12 korkeuden nousun seurauksena vähäisiin vesialueeksi muuttuviin yhteisiin maa-alueisiin ei määrätä maksettavaksi korvauksia. Lainkohdat Vesilain 2 luvun 6 :n 1 momentti ja 7 :n 2 momentti Töidenaloittamislupa Ympäristölupavirasto myöntää Sammaljoen järjestely-yhtiölle luvan aloittaa pohjapatojen rakentamistyöt ennen tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemista. Luvan saajan on ennen töihin ryhtymistä talletettava Länsi-Suomen lääninhallitukseen 2 000 euron suuruinen vakuus niiden vahinkojen, haittojen ja kustannusten korvaamisesta, jotka päätöksen kumoaminen tai luvan määräysten muuttaminen voi aiheuttaa. Perustelut Kysymys on hankkeesta, johon ympäristölupavirasto on myöntänyt luvan vesilain 2 luvun 6 :n 1 momentin nojalla ja joka ei sanottavasti vaikuta vesioloihin. Luvassa tarkoitetut työt ovat sellaisia, että niiden suorittamisen jälkeen olot voidaan olennaisilta osin palauttaa entisen veroisiksi siinä tapauksessa, että lupa evätään tai sen määräyksiä muutetaan. Lainkohta Vesilain 2 luvun 26 Lausunto muistutuksista ja vaatimuksista Ympäristölupavirasto ottaa muistutukset huomioon luparatkaisusta ja lupamääräyksistä ilmenevällä tavalla. Pohjapatojen rakentamisesta ei aiheudu merkittävää jokiveden samentumista. Sen vuoksi ympäristölupavirasto hylkää 2) Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskuksen vaatimuksen töidenaloittamisluvan myöntämisestä sillä ehdolla, että patojen rakentamisen yhteydessä rakennetaan myös rapujen suojapaikat. KÄSITTELYMAKSU 567 euroa Sovellettu oikeusohje Ympäristöministeriön asetus ympäristölupaviraston maksullisista suoritteista 19.12.2001/1416 Maksua on korotettu 35 %:lla, koska asian käsittelyn vaatima työmäärä on taulukossa mainittua työmäärää suurempi.
13 MUUTOKSENHAKU Päätökseen saa hakea muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta valittamalla. Valitusaika päättyy 15.11.2004 Valitusosoitus on liitteenä. Leena Simpanen Paavo Saarinen Hannu Kokko Johanna Juvonen Päätöksen tekemiseen ovat osallistuneet ympäristöneuvokset Leena Simpanen, Paavo Saarinen ja Hannu Kokko (tarkastava jäsen). Asian on esitellyt esittelijä Johanna Juvonen. JJ/sl
VALITUSOSOITUS Valitusviranomainen Valitusaika Valitusoikeus Valituksen sisältö Valituksen liitteet Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätökseen saa hakea valittamalla muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta. Valituskirjelmä on toimitettava liitteineen Länsi- Suomen ympäristölupavirastoon. Määräaika valituksen tekemiseen on kolmekymmentä (30) päivää tämän päätöksen antamispäivästä sitä määräaikaan lukematta. Jos määräajan viimeinen päivä on pyhäpäivä, lauantai, itsenäisyyspäivä, vapunpäivä, jouluaatto tai juhannusaatto, valitusaika jatkuu vielä seuraavana arkipäivänä. Valituksia päätöksen johdosta voivat esittää ne, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea, sekä vaikutusalueella ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun tai asuinympäristön viihtyisyyden edistämiseksi toimivat rekisteröidyt yhdistykset tai säätiöt, asianomaiset kunnat, alueelliset ympäristökeskukset, kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset ja muut yleistä etua valvovat viranomaiset. Liite Valituskirjelmässä, joka osoitetaan Vaasan hallinto-oikeudelle, on ilmoitettava - ympäristölupaviraston päätös, johon haetaan muutosta - valittajan nimi ja kotikunta - postiosoite ja puhelinnumero ja mahdollinen sähköpostiosoite, joihin asiaa koskevat ilmoitukset valittajalle voidaan toimittaa (mikäli yhteystiedot muuttuvat, on niistä ilmoitettava Vaasan hallinto-oikeudelle, PL 204, 65101 Vaasa, sähköposti vaasa.hao@om.fi) - miltä kohdin ympäristölupaviraston päätökseen haetaan muutosta - mitä muutoksia ympäristölupaviraston päätökseen vaaditaan tehtäväksi - perusteet, joilla muutosta vaaditaan - valittajan, laillisen edustajan tai asiamiehen allekirjoitus, ellei valituskirjelmää toimiteta sähköisesti (telekopiolla tai sähköpostilla) Valituskirjelmään on liitettävä - asiakirjat, joihin valittaja vetoaa vaatimuksensa tueksi, jollei niitä ole jo aikaisemmin toimitettu viranomaiselle - mahdollisen asiamiehen valtakirja tai toimitettaessa valitus sähköisesti selvitys asiamiehen toimivallasta - jäljennös valituskirjelmästä (jos valituskirjelmä toimitetaan postitse) Valituksen toimittaminen ympäristölupavirastoon Länsi-Suomen ympäristölupaviraston yhteystiedot Valituskirjelmä on toimitettava Länsi-Suomen ympäristölupaviraston kirjaamoon. Valituskirjelmän on oltava perillä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä. Valituskirjelmä voidaan myös lähettää postitse, telekopiona tai sähköpostilla. Sähköisesti (telekopiona tai sähköpostilla) toimitetun valituskirjelmän on oltava toimitettu niin, että se on käytettävissä vastaanottolaitteessa tai tietojärjestelmässä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä. käyntiosoite: Panimokatu 1, 00580 Helsinki postiosoite: PL 115, 00231 Helsinki puhelin: vaihde (09) 173 461 telekopio: (09) 726 0233 sähköposti: kirjaamo.lsy@ymparisto.fi aukioloaika: klo 8-16.15 Oikeudenkäyntimaksu Valittajalta peritään asian käsittelystä Vaasan hallinto-oikeudessa oikeudenkäyntimaksu 80 euroa. Tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annetussa laissa on erikseen säädetty eräistä tapauksista, joissa maksua ei peritä.