Oulun seudun ympäristötoimi Julkaisu 2/2013

Oulun seudun ympäristötoimi Julkaisu 2/213 Oulun ilmanlaatu Mittaustulokset 212

OULUN ILMANLAATU Mittaustulokset 212 Oulun kaupunki Oulun seudun ympäristötoimi Julkaisu 2/213

SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 1 TIIVISTELMÄ 2 ILMANLAADUN SEURANTAA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ 3 MITTAUSTOIMINTA 5 SÄÄTIEDOT 6 RIKKIDIOKSIDI 8 HAISEVIEN RIKKIYHDISTEIDEN KOKONAISMÄÄRÄ 9 TYPEN OKSIDIT 1 TYPPIDIOKSIDI 11 OTSONI 13 HIILIMONOKSIDI 14 HIUKKASET 15 HENGITETTÄVÄT HIUKKASET 15 PIENHIUKKASET 17 ILMANLAATUINDEKSI 18 PÄÄSTÖT 19 LIITTEET 2

JOHDANTO Tässä raportissa on esitetty Oulun ilmanlaadun mittaustulokset sekä tiedot ilman epäpuhtauksien päästömääristä vuodelta 212. Ilmanlaadun seuranta vuonna 212 toteutettiin vuosia 212-216 koskevan Oulun ilmanlaadun seurantasopimuksen mukaisena. Tarkkailun kustannuksista ovat vastanneet Oulun kaupunki (Oulun seudun ympäristötoimi), Oulun Energia, Stora Enso Oyj, Kemira Chemicals Oy, Laanilan Voima Oy, Arizona Chemical Oy, Paroc Oy Ab, Fermion Oy, Adven Oy (ent. Fortum Energiaratkaisut Oy), Lemminkäinen Infra Oy ja Oulun Satama. Käytännön mittaustoiminnasta ja tarkkailuraportin laadinnasta on vastannut Oulun seudun ympäristötoimi. Ajantasaista tietoa Oulun ilmanlaadusta on esillä Oulun seudun ympäristötoimen kotisivuilla: http://www.ouka.fi/oulu/ymparisto-jaluonto/ilmanlaatu sekä Ilmatieteenlaitoksen ylläpitämässä ilmanlaatuporttaalissa: http://www.ilmanlaatu.fi/, jossa voi seurata koko Suomen ilmanlaatutilannetta. Ympäristötoimen kotisivuilla esitetään myös kuukausittain ilman epäpuhtauksien ohje- ja raja-arvovertailut. Lisätietoja: Oulun kaupunki Oulun seudun ympäristötoimi Heikki Orava PL 34 915 Oulun kaupunki puhelin: 44 73 6762 sähköposti: heikki.orava@ouka.fi 1

TIIVISTELMÄ Merkittävimmät ilmanlaatuun vaikuttavat tekijät Oulussa ovat autoliikenne, teollisuus ja energian-tuotanto. Autojen moottoritekniikan kehityksen myötä liikenteen päästöt ovat kääntyneet laskuun, mutta myönteistä kehitystä hidastaa lisääntyvät liikennemäärät. Liikenteen aiheuttamat hiilimonoksidipitoisuudet ovat nykyisin alhaisia, mutta sen sijaan typpidioksidipitoisuudet ovat pienentyneet vain vähän. Kevätpölyaikaan hiukkaspitoisuudet ovat viime vuosina olleet aiempaa alhaisempia. Tähän on vaikuttanut teknisen liikelaitoksen pölypitoisuuksien kohotessa suorittama pölynsidonta laimealla suolaliuoksella. Myös vähemmän pölyäviä hiekanpoistomenetelmiä on otettu käyttöön. Haisevat rikkiyhdisteet aiheuttavat ajoittain hajuhaittaa, vaikka niiden päästöt ovat viime vuosina olleet alhaisia. Hajuhaittaa esiintyy nykyisin lähinnä teollisuuden häiriötilanteissa sekä prosessien ylösja alasajoissa. Haittaa esiintyy myös kaatopaikan läheisyydessä sekä jätevesilietteen käsittelyn yhteydessä. Rikkidioksidipitoisuudet ovat olleet alhaisia 199-luvun alusta alkaen. Vuonna 212 rikkidioksidipitoisuudet olivat hieman edellisvuotta korkeampia, korkeimmillaan 25 % ohjearvosta ja 14 % raja-arvosta. Haisevien rikkiyhdisteiden ohjearvoon verrannolliset pitoisuudet olivat viime vuosia alhaisempia. Korkeimmillaan ne olivat 9 % vuorokausiohjearvosta. Myös hajuhaittaa esiintyi harvemmin kuin viime vuosina ja vuoden hajutuntien kokonaismäärä oli vain noin puolet siitä mitä se on keskimäärin ollut vuosina 25 211. Kevätpölyaikaan hengitettävien hiukkasten pitoisuudet jäivät kolmen edellisen kevään tapaan aiempaa pienemmiksi. Raja-arvotason ylityksiä kirjattiin keskustassa maaliskuussa kaksi ja marraskuussa yksi. Pyykösjärvellä rajaarvotason ylityksiä ei kirjattu. Sateisen kesän ja syksyn myötä pölypitoisuudet olivat myös tällöin viime vuosia alhaisempia. Myös typpidioksidipitoisuudet olivat vuonna 212 keskimäärin viime vuosia alhaisempia. Ainoastaan helmi- ja maaliskuussa tuntiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet olivat vuosien 21 211 keskiarvoa korkeampia. Ohjetai raja-arvon ylityksiä ei kirjattu. Keskustassa korkein ohjearvoon verrannollinen pitoisuus oli 89 % vuorokausiohjearvosta. Pyykösjärvellä korkein ohjearvoon verrannollinen pitoisuus oli 58 % tuntiohjearvosta. Korkein rajaarvoon (2 ) verrannollinen tuntiarvo oli keskustassa 189 ja Pyykösjärvellä 16. Hiilimonoksidipitoisuudet Oulun keskustassa olivat korkeimmillaan 16 % tuntiohjearvosta, 29 % kahdeksan tunnin ohjearvosta ja 23 % raja-arvosta. Otsonin korkein tuntiarvo Pyykösjärvellä oli 18 (toukokuu). Korkein kahdeksan tunnin keskiarvo oli 97 (huhtikuu). Tavoitearvo vuorokauden korkeimmalle kahdeksan tunnin keskiarvolle on 12. Tavoitearvo sallii ylityksiä 25 päivänä kalenterivuodessa. Pitkän ajan tavoitearvo otsonille on kahdeksan tunnin keskiarvo 12 ilman ylityksiä. Kasvillisuuden suojelemiseksi annettu tavoitearvo (18 h) ja pitkän ajan tavoitearvo (6 h) alitettiin selvästi (166 h). Pyykösjärven otsonipitoisuudet ovat pysytelleet keskimäärin samansuuruisina vuodesta 27 alkaneella mittausjaksolla ja ne ovat hieman alhaisempia kuin Etelä- Suomen kaupungeissa mitatut. Ilmanlaatuindeksin avulla tarkasteltuna vuonna 212 ilmanlaatu oli Oulun keskustassa huono 32 tuntia (,36 % ajasta), välttävä 223 (2,5 %), tyydyttävä 1729 (19,7 %) ja hyvä 6787 tuntia (77,4 %). Laskentatunteja oli yhteensä 99,9 % vuoden tunneista. Asuntoalueilla ilmanlaatu oli huono 8 tuntia, välttävä 62 (,7 % ajasta), tyydyttävä 69 (6,9 %) ja hyvä 898 tuntia (92,3 %). Laskentatuntien kattavuus oli 99,9 % vuoden tunneista. Erittäin huonoja ilmanlaatutilanteita ei vuonna 212 ollut. Suurin osa huonoista ilmanlaatutilanteista oli hiukkasten aiheuttamia. Vuonna 212 Oulun yhteenlasketut rikkidioksidipäästöt olivat 247 t, haisevien rikkiyhdisteiden päästöt 18,7 t, typpidioksidipäästöt 3132 t, hiukkaspäästöt 138 t, hiilivetypäästöt 448 t ja hiilimonoksidipäästöt 4719 t. Teollisuuden päästömäärissä esiintyvä vuosittainen vaihtelu on aiheutunut osin markkinatilanteen aiheuttamista tuotantotasomuutoksista. Laitosten ilmoittamat ja liikenteestä peräisin olevat fossiilisten polttoaineiden hiilidioksidipäästöt olivat yhteensä 1 48 34 t. Oulun Energian voimalaitosten osuus näistä oli 49 %, Stora Enso Oyj:n 18 %, Laanilan Voima Oy:n 16 % ja liikenteen 15 %. Biopolttoaineista peräisin olevat hiilidioksidipäästöt olivat 1 727 654 t, joista Stora Enso Oyj:n osuus oli 75 % ja Oulun Energian voimalaitosten 2 %. 2

ILMANLAADUN SEURANTAA KOSKEVA LAINSÄÄ- DÄNTÖ Ilmanlaadun seurannan perusteet ovat ympäristönsuojelulaissa (86/2), jonka mukaan kunnan on alueellaan huolehdittava paikallisten olojen edellyttämästä tarpeellisesta ympäristön tilan seurannasta. Toiminnanharjoittajan on puolestaan huolehdittava ympäristön pilaantumisen ehkäisemisestä ja oltava riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista. Tarpeelliset määräykset päästöjen rajoittamisesta sekä tarkkailusta ja valvonnasta annetaan ympäristöluvassa. Lupaviranomainen voi tarvittaessa määrätä useat luvanhaltijat yhdessä tarkkailemaan toimintojensa vaikutuksia. Seurantatiedot on julkistettava ja niistä on tiedotettava tarvittavassa laajuudessa. Ympäristönsuojelulakia täydentävät säännökset sisältyvät valtioneuvoston asetukseen ilmanlaadusta (38/211). Siinä säädetään ilmanlaadun seurannan järjestämisestä, seurannan laatutavoitteista, ilmanlaatutietojen raportoinnista sekä väestölle tiedottamisesta ja väestön varoittamisesta. Asetuksessa on annettu raja-arvot rikkidioksidille, typpidioksidille, hiilimonoksidille, bentseenille, lyijylle, hiukkasille, tavoitearvot otsonipitoisuudelle, varoituskynnykset rikkidioksidille ja typpidioksidille sekä tiedotuskynnys otsonipitoisuudelle. Raja-arvot (taulukko 1) määrittelevät suurimmat hyväksyttävät ilman epäpuhtauksien pitoisuudet, joiden rajoissa pysymisestä ilmansuojelusta vastaavien viranomaisten tulee huolehtia käytettävissä olevin keinoin. Otsonin tavoitearvot ja pitkän ajan tavoitteet (taulukko 2) ovat otsonin syntymekanismin vuoksi luonteeltaan vähemmän sitovia, ja näihin tavoitteisiin pyritään ensisijaisesti kansainvälisin ja valtakunnallisin toimin. Ilmanlaatua koskevaan sääntelykokonaisuuteen kuuluvat myös valtioneuvoston asetus ilmassa olevasta arseenista, kadmiumista, elohopeasta, nikkelistä ja polysyklisistä aromaattisista hiilivedyistä (164/27) sekä valtioneuvoston päätös ilmanlaadun ohjearvoista ja rikkilaskeuman tavoitearvoista (48/1996) Koko EU:n alueella voimassa olevien raja-arvojen rinnalla kansallisilla ohjearvoilla (taulukko 3) on edelleen merkitystä, erityisesti haisevien rikkiyhdisteiden osalta, joille ei ole säädetty EU:n alueella raja-arvoa. Ilmanlaadun ohjearvot on tarkoitettu ensi sijassa ohjeeksi viranomaisille ja niillä ilmaistaan ilmansuojelutyön päämääriä ja ilmanlaadun tavoitteita. Niitä sovelletaan mm. alueidenkäytön, kaavoituksen, rakentamisen ja liikenteen suunnittelussa ja ne tulee ottaa huomioon ympäristölupaa koskevassa lupaharkinnassa. 3

Taulukko 1. Ilmanlaadun raja-arvot. Aine Keskiarvon Raja-arvo 2) laskenta-aika 1) Sallittujen ylitysten määärä kalenterivuodessa Rikkidioksidi (SO 2 ) 1 tunti 35 24 24 tuntia 125 3 Typpidioksidi (NO 2 ) 1 tunti 2 18 kalenterivuosi 4 - Hiilimonoksidi (CO) 8 tuntia 3) 1-1.1.25 Bentseeni (C 6 H 6 ) kalenterivuosi 5-1.1.21 Ajankohta, jolloin pitoisuuksien viimeistään tulee olla raja-arvoa pienemmät 1.1.25 1.1.25 1.1.21 1.1.21 Lyijy (Pb) kalenterivuosi,5-15.8.21 Hiukkaset (PM 1 ) 24 tuntia kalenterivuosi 5 4 35-1.1.25 1.1.25 Hiukkaset (PM 2,5 ) kalenterivuosi 25-1.1.21 1) Mittaustuloksia yhdistettäessä ja tilastollisia tunnuslukuja laskettaessa on noudatettava liitteen 9 perusteita. 2) Kaasumaisilla yhdisteillä tulokset ilmaistaan 293 K lämpötilassa ja 11,3 kpa paineessa. Lyijyn ja hiukkasten tulokset ilmaistaan ulkoilman lämpötilassa ja paineessa. 3) Vuorokauden korkein 8 tunnin keskiarvo, joka valitaan tarkastelemalla 8 tunnin liukuvia keskiarvoja. Kukin kahdeksan tunnin jakso osoitetaan sille päivälle, jona jakso päättyy. Taulukko 2. Otsonin tavoitearvot. Tavoitearvo vuodelle 21 2) Pitkän ajan tavoite 2) Peruste Keskiarvon laskentaaika tai tunnusluku 1) Terveyshaittojen ehkäiseminen 8 tuntia 3) 12 joka saa ylittyä enindessa ja vähentäminen tään 25 päivänä kalenterivuo- kolmen vuoden keskiarvona Kasvillisuuden suojelemi- AOT4 4) 18 h viiden vuoden 12 kalenterivuoden aikana 6 h nen keskiarvona 1) Mittaustuloksia yhdistettäessä ja tilastollisia tunnuslukuja laskettaessa on noudatettava liitteen 9 perusteita. 2) Tulokset ilmaistaan 293 K lämpötilassa ja 11,3 kpa paineessa. 3) Vuorokauden korkein 8 tunnin keskiarvo valitaan tarkastelemalla 8 tunnin liukuvia keskiarvoja. Kukin 8 tunnin jakso osoitetaan sille päivälle, jona se päättyy. 4) AOT4 lasketaan 1.5. 31.7. välisen ajan tuntiarvoista, jotka mitataan klo 9. 21. välisenä aikana Suomen normaaliaikaa, joka on klo 1. 22. Suomen kesäaikaa. Taulukko 3. Ilmanlaadun ohjearvot. Aine Ohjearvo Tilastollinen määrittely (293 K, 11,3 kpa) Hiilimonoksidi (CO) 2 mg/m 3 tuntiarvo 8 mg/m 3 tuntiarvojen liukuva 8 tunnin keskiarvo Typpidioksidi (NO 2 ) 15 kuukauden tuntiarvojen 99. prosenttipiste 7 kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo Rikkidioksidi (SO 2 ) 25 kuukauden tuntiarvojen 99. prosenttipiste 8 kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo Hiukkaset, kokonaisleijuma (TSP) 12 5 vuoden vuorokausiarvojen 98. prosenttipiste vuosikeskiarvo Hengitettävät hiukkaset (PM 1 ) 7 kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo Haisevien rikkiyhdisteiden kokonaismäärä (TRS) 1 kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo TRS ilmoitetaan rikkinä Tavoitearvo rikkilaskeumalle Ilman epäpuhtauksista järvi- ja metsäekosysteemeissä aiheutuvien vaikutusten ehkäisemiseksi Suomen metsätalousalueilla keskimäärin on pitkän ajan tavoitteena, että rikkilaskeuman vuosiarvo ei rikkinä ylitä,3 g/m 2. Tavoitearvoon tulee pyrkiä kansainvälisin ja kansallisin toimin. 4

MITTAUSTOIMINTA Ilmanlaadun automaattinen jatkuvatoiminen mittausverkosto käsitti vuonna 212 keskusyksikön ja kolme mittausasemaa, joiden sijainti on esitetty kuvassa 1. Kaupungin keskustassa mitattiin typpidioksidi- (NO 2 ), typpimonoksidi- (NO), hiilimonoksidi- (CO) ja hiukkaspitoisuuksia (PM 1 sekä PM 2,5 ). Nokelassa mitattiin rikkidioksidia (SO 2 ) ja haisevien rikkiyhdisteiden kokonaismäärää (TRS) sekä säätietoja. Pyykösjärvellä mitattavat ilman epäpuhtaudet olivat typpidioksidi, typpimonoksidi, hiukkaset (PM 1 ) ja otsoni (O 3 ). Nokelan mittausasema (SO 2 + TRS) on sijainnut nykyisellä paikallaan vuodesta 1979 lähtien. Säätietojen mittaus siirtyi Torinrannasta Nokelan mittausaseman yhteyteen vuonna 21. Keskustassa on mitattu häkää vuodesta 1988, typen oksideja ja hengitettäviä hiukkasia (PM 1 ) vuodesta 1991 sekä pienhiukkasia (PM 2,5 ) vuodesta 22 lähtien. Keskustan mittauspistettä siirrettiin hieman joulukuussa 1997. Pyykösjärvellä mittaukset alkoivat vuonna 1991 (O 3 27 alkaen). Mittaustulokset ovat ohjearvoon verrannollisia vain, jos tulosten saatavuus vertailujaksolla on vähintään 75 %. Vuonna 212 tulosten saatavuus analysaattoreiden osalta kuukausittain tarkasteltuna oli alimmillaan 94,5 % (keskusta NO 2 marraskuu). Keskusta NOx PM1 PM2,5 CO Nokela SO2 TRS sääasema Ympäristötalo keskusyksikkö Pyykösjärvi NOx PM1 Kuva 1. Oulun ilmanlaadun mittausverkosto vuonna 212 O3 Mittalaitteiden ohjaus sekä mittaustulosten keruu, käsittely ja osittain raportointi on hoidettu vuoden 25 alusta alkaen Enview2 ohjelmistokokonaisuudella. Mittausasema- ja laitetiedot sekä tulosten laadunvarmistus on esitetty tarkemmin liitteissä 4 ja 5. 5

SÄÄTIEDOT Ilman epäpuhtauksien leviämiseen ja esiintymiseen ilmassa vaikuttaa vallitseva säätilanne. Epäpuhtauksien pitoisuuksiin vaikuttavia keskeisiä säätekijöitä ovat lämpötila, tuuli ja sade. Lämpötila Taulukossa 4 sekä kuvassa 2 on esitetty kuukauden keskilämpötilat Nokelassa vuonna 212 ja vuosina 1979 29 Oulun kauppatorilla sekä Oulunsalon lentoasemalla vertailujaksolla 1981-21. Vuoden 212 keskilämpötila Nokelassa oli 2,7 o C eli sama kuin lentoaseman vertailujakson lämpötila. Keskimääräistä kylmempää oli joulukuussa ja helmikuussa. Keskimääräistä lämpimämpää oli maalis- ja marraskuussa. Taulukko 4. Kuukauden keskilämpötilat v. 212 Nokelassa ja vuosina 1979-29 Oulun kauppatorilla sekä pitkäaikaiskeskiarvot vv. 1981-21 Oulunsalon lentoasemalla. Kuukausi Nokela 211 Kauppatori 1979-29 Lentoasema 1981 21 tammikuu -8,6-9,1-9,6 helmikuu -11,1-8,8-9,3 maaliskuu -2,1-4,2-4,8 huhtikuu,9 1,7 1,4 toukokuu 8,1 7,8 7,8 kesäkuu 12,4 13,8 13,5 heinäkuu 16,5 16,9 16,5 elokuu 14, 14,6 14,1 syyskuu 9,4 9,2 8,9 lokakuu 3,5 3,4 3,3 marraskuu,7-2,6-2,8 joulukuu -11,8-6,6-7,1 keskiarvo 2,7 3, 2,7 2 o C 15 1 5 Nokela 212 Lentoasema 1981-21 Kauppatori 1979-29 -5-1 -15 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 2. Kuukauden keskilämpötilat ( o C) Nokelassa vuonna 212 ja pitkäaikaiskeskiarvot vuosina 1979 29 Oulun kauppatorilla sekä vuosina 1981-21 Oulunsalon lentoasemalla. 6

Tuuli Kuvassa 3 on esitetty keskimääräiset tuulensuunnat ja tuulen nopeuden jakautuminen eri nopeusluokkiin tuulensuunnittain vuonna 212 (Nokela). Yleisimpiä tuulensuuntia olivat eteläkaakko ja luode. Kuvassa 4 on esitetty tuulensuuntien keskimääräinen jakautuminen kuukausittain vuosina 1991 29 Oulun kauppatorilla. Kuvasta voidaan todeta länsi- ja luoteistuulien (merituuli) olevan vallitsevia kesäaikaan. o /36 o Kuva 3. Tuulensuuntien osuudet ja tuulennopeuden jakautuminen eri nopeusluokkiin tuulensuunnittain Oulussa vuonna 212 (Nokela). 35 % 3 % 25 % 2 % % tyyni N NE E SE S SW W NW 15 % 1 % 5 % % tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 4. Tuulensuuntien keskimääräinen jakautuminen kuukausittain vuosina 1991 29 Oulun kauppatorilla. 7

RIKKIDIOKSIDI 1 Liitteessä 1 on esitetty Nokelassa vuonna 212 mitatut rikkidioksidin (SO 2 ) tunti- ja vuorokausiohjearvoihin verrannolliset tunnusluvut, kuukausikeskiarvot sekä pitoisuuksien maksimiarvot kuukausittain. 8 6 Ohjearvo 25 Nokela Pyykösjärvi 4 Pitoisuudet ohjearvoihin verrattuna 2 Tuntiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vaihtelivat kuukausittain välillä 3-63 (1,2-25 % ohjearvosta). Kuvassa 5 on esitetty tuntiohjearvoon verrannollisten pitoisuuksien kehitys Oulussa vuosina 1991-212. Vuorokausiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vaihtelivat Nokelassa välillä 1-17 (1,3-21 % ohjearvosta). Kuvassa 6 on esitetty vuorokausiohjearvoon verrannollisten pitoisuuksien kehitys vuosina 1991-212. Vuosikeskiarvo Nokelassa oli 1,6. Kuvassa 7 on esitetty rikkidioksidin vuosikeskiarvojen kehitys vuosina 1979-212. Kuva 5. Rikkidioksidin tuntiohjearvoon verrannollisten pitoisuuksien kehitys Oulussa vuosina 1991-212. 5 4 3 2 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 ohjearvo 8 Nokela Pyykösjärvi 1 Pitoisuudet raja-arvoihin verrattuna Korkein rikkidioksidin tuntikeskiarvo Nokelassa vuonna 212 oli 183 ja 25. korkein 49. Rikkidioksidin tuntiraja-arvo on 35. Raja-arvo ylittyy, jos yli 35 tuntipitoisuuksia mitataan yli 24 kpl kalenterivuoden aikana. Korkein vuorokausikeskiarvo oli 18 ja 4. korkein 14 (raja-arvo 125 µg/m3, sallittujen ylitysten määrä kalenterivuoden aikana on 3). 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 6. Rikkidioksidin vuorokausiohjearvoon verrannollisten pitoisuuksien kehitys Oulussa vuosina 1991 212. µg/m³ 4 3 2 Mustasuo Nokela Simssi Pyykösjärvi Välivainio Pateniemi Yhteenveto rikkidioksidipitoisuuksista 1 Rikkidioksidipitoisuudet ovat Oulussa olleet alhaisia 199-luvun alusta alkaen. 198-luvun aikana pitoisuudet laskivat voimakkaasti, mihin oli syynä energiantuotannon keskittäminen, vähärikkisemmät polttoaineet, voimaloiden rikinpoisto ja teollisuuden prosessipäästöjen pieneneminen. Vuonna 212 pitoisuudet olivat korkeimmillaan 25 % ohjearvosta ja 14 % raja-arvosta. 79 85 9 95 5 1 Kuva 7. Rikkidioksidin vuosikeskiarvojen kehitys Oulussa vuosina 1979-212. 8

HAISEVIEN RIKKIYHDISTEIDEN KOKONAISMÄÄRÄ (TRS) Nokelassa vuonna 212 mitattujen haisevien rikkiyhdisteiden vuorokausiohjearvoon verrannolliset tunnusluvut sekä pitoisuuksien maksimiarvot kuukausittain on esitetty liitteessä 1. Pitoisuudet ohjearvoon verrattuna Vuonna 212 ohjearvoon verrannolliset kuukauden toiseksi korkeimmat vuorokausikeskiarvot olivat viime vuosia alhaisempia. Pitoisuudet vaihtelivat kuukausittain välillä,2,9 (2-9 % ohjearvosta). Kuvassa 8 on esitetty haisevien rikkiyhdisteiden ohjearvoon verrannollisten pitoisuuksien kehitys vuosina 198 212 Nokelassa. Nykyisen ohjearvotason ylittäviä pitoisuuksia voidaan havaita ennen Nuottasaaren sellutehtaan saneerausta syksyllä 1988. Saneerauksen jälkeen pitoisuudet laskivat noin puoleen aiemmasta. Pitoisuudet laskivat edelleen syksyllä 24 Stora Enso Oyj:n hajukaasupäästöjen vähentämiseen kohdistuneiden investointien myötä. Hajuhaitan esiintyminen Vallitsevista paikallisista säätekijöistä (pääasiassa tuulensuunta ja -nopeus) johtuen haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuudet ja hajuhaitan esiintymistiheys vaihtelevat vuodenajan mukaan. Nokelassa hajuhaittaa on esiintynyt keskimäärin eniten keväällä ja alkukesällä, koska lännenpuoleiset merituulet (kuva 4) ovat tällöin vallitsevia ja tuovat hajut kaupunkiin. Kuvassa 9 on tarkasteltu hajuhaitan esiintymistiheyttä kuukausittain hajutuntien (tuntikeskiarvo vähintään 3 ) lukumäärän avulla. Vuonna 212 hajuhaittaa esiintyi harvemmin kuin viime vuosina ja hajutuntien kokonaismäärä oli vain noin puolet siitä mitä se on keskimäärin ollut vuosina 25 211. Kuvassa 1 on esitetty TRS:n lyhytaikaispitoisuuksien (99 %:n tuntiarvo ja kuukauden korkein tuntiarvo) sekä hajutuntien määrän kehitys kuukausittain vuosina 199-212 Nokelassa. 8 6 4 kpl 212 keskiarvo 25-211 keskiarvo 1991-24 25 2 2 15 1 5 Ohjearvo astui voimaan 1.9.1996 tammi helmi maali huhti touko kesä heinä elo syys loka marra joulu Kuva 9. Hajutuntien (tunti ka>3 µg/m3) lukumäärä kuukausittain vuonna 212 sekä vuosien 25-211 ja 1991-24 keskiarvo Nokelassa. 8 85 9 95 5 1 Kuva 8. TRS-yhdisteiden vuorokausiarvojen kehitys Nokelassa vuosina 198-212. Yhteenveto haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuuksista Vuonna 212 Nokelassa mitatut haisevien rikkiyhdisteiden ohjearvoon verrannolliset pitoisuudet olivat viime vuosia alhaisempia. Korkeimmillaan ne olivat 9 % vuorokausiohjearvosta. Myös hajuhaittaa esiintyi harvemmin kuin viime vuosina ja vuoden hajutuntien kokonaismäärä oli vain noin puolet siitä mitä se on keskimäärin ollut vuosina 25 211. 9

14 99%:n arvot kpl 6 12 max tunti hajutunnit 5 1 4 8 3 6 4 2 2 1 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 1. TRS-yhdisteiden tuntiarvojen kehitys kuukausittain sekä vuosittaisten hajutuntien määrä (kpl, tunti ka > 3 µg/m3) vuosina 199-212 Nokelassa. TYPEN OKSIDIT Ulkoilmassa esiintyy typen oksideja useina eri yhdisteinä, joista taajamien ilmanlaadun kannalta tärkeimmät ovat typpidioksidi (NO 2 ) ja typpimonoksidi (NO). Näistä käytetään yhteisnimitystä typenoksidit (NO x ). Terveysvaikutusten kannalta typpidioksidi on selvästi typpimonoksidia merkittävämpi. Suoria kasvillisuusvaurioita aiheuttavat sekä typpidioksidi että typpimonoksidi. Merkittävimmät typenoksidien päästölähteet Oulussa ovat energiantuotanto ja liikenne. Liikenteen osuus kokonaispäästöistä on alle puolet. Maanpintatasolla typenoksidipitoisuuksia aiheuttavat kuitenkin lähes pelkästään liikenteen päästöt, jotka purkautuvat suoraan hengityskorkeudelle. Päästöissä typenoksidit ovat pääasiassa typpimonoksidina, joka ulkoilmassa nopeasti hapettuu otsonin (O 3 ) kanssa reagoidessaan typpidioksidiksi. Vilkkaassa liikenneympäristössä NO-päästöjen määrä on suuri ja otsoni kuluu hapetusreaktiossa loppuun rajoittaen näin syntyvän NO 2 :n määrää. Vaikka liikenteen kokonaistypenoksidipäästöt ovat katalysaattoreiden yleistymisen myötä voimakkaasti laskeneet riittää NO:ta yhä NO 2 :n muodostamiseen, eikä NO 2 -pitoisuuksien ole voitu todeta laskeneen kokonaistypenoksidipäästöjen laskun mukana. Typenoksidien (NO x ) vuorokausivaihtelu Typenoksidien pitoisuudet eri vuorokauden aikoina kuvastavat hyvin liikenteen rytmiä. Vuorokausijakaumassa (kuva 11) voidaan havaita selvä ero arkipäivien ja viikonlopun välillä. Arkisin NO x -pitoisuudet alkavat keskustassa nousta kello 6 jälkeen ja korkeimmat pitoisuudet mitataan aamuruuhkan aikaan. Viikonloppuisin pitoisuudet ovat korkeimmillaan iltapäivällä ja illalla. 1

15, 1, arki lauantai sunnuntai 2 15 ohjearvo vaihteluväli 21-211 Keskusta 212 keskiarvo 21-211 1 5, 5, 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 13 14 15 16 17 18 19 2 21 22 23 24 Kuva 11. Typen oksidien (NOx) vuorokausivaihtelu keskustassa vuonna 212. tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 12. Typpidioksidin tuntiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vuonna 212 sekä niiden vaihteluväli vuosina 21-211 keskustassa. TYPPIDIOKSIDI Liitteessä 1 on esitetty typpidioksidin tunti- ja vuorokausiohjearvoihin verrannolliset tunnusluvut, kuukausikeskiarvot sekä pitoisuuksien maksimiarvot kuukausittain keskustan ja Pyykösjärven mittauspisteissä vuonna 212. Keskustan mittausaseman sijainti muuttui hieman vuoden 1998 alusta alkaen. Typpidioksidipitoisuuksien kehitystä esittävissä kuvissa em. ajankohdan jälkeisissä tuloksissa on käytetty eri esitystyyliä. Pitoisuudet ohjearvoihin verrattuna Kuvissa 12 ja 13 on esitetty typpidioksidin tuntiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet kuukausittain vuonna 212 sekä niiden vaihteluväli ja keskiarvo vuosina 21-211. Tuntiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vaihtelivat kuukausittain keskustassa välillä 38-12 (25-8 % ohjearvosta) ja Pyykösjärvellä välillä 22-87 (15-58 % ohjearvosta). Kuvissa 14 ja 15 on esitetty typpidioksidin vuorokausiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet kuukausittain vuonna 212 sekä niiden vaihteluväli ja keskiarvo vuosina 21-211. Vuorokausiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vaihtelivat kuukausittain keskustassa välillä 23-62 (33-89 % ohjearvosta) ja Pyykösjärvellä välillä 9 37 (13-53 % ohjearvosta). 2 15 1 5 Kuva 13. Typpidioksidin tuntiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vuonna 212 sekä niiden vaihteluväli vuosina 21-211 Pyykösjärvellä. 15 7 35 ohjearvo vaihteluväli 21-211 Pyykösjärvi 212 keskiarvo 21-211 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu vaihteluväli 21-211 Keskusta 212 keskiarvo 21-211 ohjearvo tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 14. Typpidioksidin vuorokausiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vuonna 212 sekä niiden vaihteluväli vuosina 21-211 keskustassa. 11

15 7 35 vaihteluväli 21-211 Pyykösjärvi 212 keskiarvo 21-211 ohjearvo tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras jou Kuva 15. Typpidioksidin vuorokausiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vuonna 212 sekä niiden vaihteluväli vuosina 21-211 Pyykösjärvellä. kpl 9 8 7 6 5 4 3 2 1 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 17. Typpidioksidin yli 2 µg/m3 ylittävien pitoisuuksien lukumäärä keskustassa vuodesta 1991 alkaen. Pitoisuudet raja-arvoon verrattuna Typpidioksidin tuntiraja-arvo (2 ) sallii ylityksiä 18 tuntia vuodessa. Vuonna 212 typpidioksidin korkein tuntiarvo oli 189 ja 19. korkein 114. Kuvassa 16 on esitetty typpidioksidin tuntikeskiarvot vuonna 212 ja kuvassa 17 yli 2 tuntipitoisuuksien määrä vuosittain vuodesta 1991 lähtien. Pyykösjärvellä ei ole mitattu yli 2 ylittäviä pitoisuuksia. Vuonna 212 korkein pitoisuus oli 16. Raja-arvo typpidioksidin vuosikeskiarvolle on 4 (1.1.21 alkaen). Vuonna 212 typpidioksidin vuosikeskiarvo keskustassa oli 23 ja Pyykösjärvellä 1. Typpidioksidipitoisuuksien kehitys Kuvassa 18 on esitetty typpidioksidin kuukausi- ja vuosikeskiarvojen kehitys. Vuonna 1991 alkaneella mittausjaksolla typpidioksidipitoisuuksien voidaan havaita lievästi laskeneen sekä keskustassa, että Pyykösjärvellä. µg/m³ 6 4 2 Pyykösj. kk ka Pyykösj. v. ka Keskusta kk ka -91-97 Keskusta v. ka Keskusta kk ka 2 raja-arvo 15 1 91 95 5 1 Kuva 18. Typpidioksidin kuukausi- ja vuosikeskiarvojen kehitys Oulussa vuosina 1991-212. 5 1.1 3.1 28.2 28.3 26.4 25.5 23.6 22.7 2.8 18.9 17.1 15.11 14.12 Kuva 16. Typpidioksidin tuntikeskiarvot vuonna 212 Oulun keskustassa. Yhteenveto typpidioksidipitoisuuksista Vuonna 212 keskustassa korkein vuorokausiohjearvoon verrannollinen pitoisuus oli 89 % ja tuntiohjearvoon 8 % ohjearvosta (maaliskuu). Pyykösjärvellä korkein vuorokausiohjearvoon verrannollinen pitoisuus oli 53 % ja tuntiohjearvoon 58 % ohjearvosta (maaliskuu). Korkein tuntiarvo oli keskustassa 189 (helmikuu) ja Pyykösjärvellä 16 (helmikuu). Typpidioksidin vuosikeskiarvo keskustassa oli 23 ja Pyykösjärvellä 1.Vuonna 1991 alkaneella mittausjaksolla typpidioksidipitoisuuksien voidaan havaita lievästi laskeneen sekä keskustassa että Pyykösjärvellä. 12

tammi touko syys tammi touko syys tammi touko syys tammi touko syys tammi touko syys tammi touko syys OTSONI (O 3 ) 8 Otsonia ei ole päästöissä, vaan sitä muodostuu auringonvalon vaikutuksesta hapen, typen oksidien ja hiilivetyjen välisissä reaktioissa. Otsonia myös kaukokulkeutuu Suomeen Keski- ja Etelä-Euroopasta, missä olosuhteet sen muodostumiselle ovat otollisemmat. Otsonin taustapitoisuus on luonnostaan suuri ja sitä esiintyy ilmassa vaikka auringonvaloa ei olisi tarjolla. Maanpintatasolla otsoni on haitallista kasveille ja ihmisen terveydelle. Yläilmakehässä otsonia on selvästi enemmän kuin alailmakehässä ja sen muodostumismekanismi on erilainen. Yläilmakehän otsoni puolestaan suojaa elämää estämällä vaarallisen UV-säteilyn pääsyn maanpinnalle. 6 4 2 Otsoni Typpidioksidi 6.2. 7.2. 8.2. 9.2. 1.2. Kuva 19. Esimerkki otsoni- ja typpidioksidipitoisuuksien keskinäisestä riippuvuudesta (Pyykösjärvi, helmikuu 212). Kaupunkien keskustoissa otsonia on vähemmän kuin esikaupunkialueilla ja maaseudulla, koska otsoni reagoi nopeasti muiden ilmansaasteiden kanssa. Otsonin reagoidessa liikenteen typpimonoksidipäästöjen kanssa syntyy terveydelle haitallista typpidioksidia. Kun typpidioksidia syntyy, niin otsonia poistuu ilmasta. Kuvassa 19 on esitetty esimerkki otsoni- ja typpidioksidipitoisuuksien keskinäisestä riippuvuudesta. Pyykösjärvellä otsonipitoisuutta on mitattu vuodesta 27 alkaen. 16 14 12 1 8 6 4 2 kuukausikeskiarvo maks 8 tuntia maks tunti 27 28 29 21 211 212 Pitoisuudet kynnys- ja tavoitearvoihin verrattuna Vuonna 212 otsonin korkein tuntiarvo Pyykösjärvellä oli 18 (toukokuu). Korkein kahdeksan tunnin keskiarvo oli 97 (huhtikuu). Tavoitearvo vuorokauden korkeimmalle kahdeksan tunnin keskiarvolle on 12. Tavoitearvo sallii ylityksiä 25 päivänä kalenterivuodessa. Pitkän ajan tavoitearvo otsonille on kahdeksan tunnin keskiarvo 12 ilman ylityksiä. Kasvillisuuden suojelemiseksi annettu tavoitearvo (18 h) ja pitkän ajan tavoitearvo (6 h) alitettiin selvästi (166 h). Mitatut pitoisuudet olivat hieman alhaisempia kuin Etelä-Suomen kaupungeissa mitatut. Liitteessä 2 on esitetty otsonin tunnusluvut vuonna 212 ja kuvassa 2 vuosina 27 212. Kuva 2. Otsonin kuukausikeskiarvot, korkeimmat 8 tunnin arvot sekä korkeimmat tuntiarvot Pyykösjärvellä vuosina 27-212. 13

HIILIMONOKSIDI 2, mg/m 3 ohjearvo Liikenteen häkä eli hiilimonoksidipäästöt (CO) ovat moottoritekniikan kehittymisen myötä laskeneet huomattavasti, mikä näkyy pitoisuuksien selvänä laskuna. Selkeimmin tämä näkyy vuosikeskiarvoissa, jotka ovat alle kymmenesosa 199-luvun alun tasosta. Viime vuosina myös lyhytaikaispitoisuuksien voidaan todeta selvästi laskeneen. Kuvassa 21 on esitetty hiilimonoksidin vuosikeskiarvon sekä ohjearvoihin verrannollisten kuukauden korkeimpien tuntiarvojen ja kahdeksan tunnin keskiarvojen kehitys keskustan mittauspisteessä vuosina 1988 212. 16, 12, 8, 4,, vaihteluväli 21-211 212 keskiarvo 21-211 tam hel maa huh tou kes hei elo syy lok mar joul Kuva 22. Hiilimonoksidin korkeimmat tuntiarvot kuukausittain vuonna 212 sekä niiden vaihteluväli vuosina 21-211. Kuvassa 22 on esitetty hiilimonoksidin korkeimmat tuntiarvot ja kuvassa 23 korkeimmat kahdeksan tunnin arvot vuonna 212 sekä niiden vaihteluväli vuosina 21 211. 8, 7, 6, 5, mg/m 3 ohjearvo vaihteluväli 21-211 keskiarvo 21-211 212 Vuonna 212 häkäpitoisuudet Oulun keskustassa olivat korkeimmillaan 16 % tuntiohjearvosta, 23 % kahdeksan tunnin ohjearvosta ja 29 % raja-arvosta. Liitteessä 2 on esitetty keskustan mittauspisteen häkäpitoisuudet kuukausittain vuonna 212. 4, 3, 2, 1,, tam hel maa huh tou kes hei elo syy lok mar joul Kuva 23. Hiilimonoksidin korkeimmat kahdeksan tunnin arvot kuukausittain vuonna 212 sekä niiden vaihteluväli vuosina 21-211. mg/m 3 (max h ja max 8 h) mg/m 3 (vuosikeskiarvo) 25 2 tuntiohjearvo max h 88-97 max 8 h 88-97 max h max 8 h vuosikeskiarvo 2,5 2, 15 1,5 1 1, 8 h:n ohjearvo 5,5, 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 21. Hiilimonoksidin korkeimpien tuntiarvojen, korkeimpien kahdeksan tunnin arvojen sekä vuosikeskiarvon kehitys Oulun keskustassa vuosina 1988 212. 14

HIUKKASET Kaupunkialueilla huomattavin vaikutus ilman hiukkasmääriin on liikenteellä. Suuri osa hiukkasista on peräisin liikenteen maasta nostattamasta katupölystä. Pöly sisältää lisäksi autojen pakokaasuista, energiantuotannosta, teollisuuden päästöistä sekä puun pienpoltosta peräisin olevia hiukkasia. Ongelmallisin aika hiukkasten suhteen on kevät, jolloin katujen hiekoitushiekka vapautuu lumen alta ja kadut alkavat kuivua. Keväistä pölyongelmaa pahentavat entisestään kuivat sääjaksot. Sade sen sijaan puhdistaa ilmaa tehokkaasti hiukkasista. Kaiken kokoiset hiukkaset ovat haitallisia terveydelle. Suuret hiukkaset (halkaisija yli 1 µm) ovat pääosin katupölyä tai tuulen mukana kulkeutuvia maaperähiukkasia. Myös kasvien siitepölyt ovat suuria hiukkasia. Suuri osa katupölystä on ns. hengitettäviä hiukkasia, joiden halkaisija on alle 1 µm. Pienemmän kokonsa vuoksi ne voivat kulkeutua alempiin hengitysteihin. Alle 2,5 µm:n kokoisia hiukkasia kutsutaan pienhiukkasiksi. Pienhiukkaset ovat pääasiassa peräisin pakokaasuista, puunpoltosta ja kaukokulkeumasta. Pienen kokonsa vuoksi ne voivat kulkeutua ilmavirtausten mukana tuhansia kilometrejä. Ultrapieniksi hiukkasiksi kutsutaan alle,1 µm:n kokoisia hiukkasia. Taajamissa niiden päälähteitä ovat pakokaasut ja puun pienpoltto. Pienhiukkaset voivat kulkeutua keuhkorakkuloihin asti ja ultrapienet hiukkaset voivat edetä edelleen verenkiertoon. Oulussa on mitattu hengitettäviä hiukkasia keskustan ja Pyykösjärven mittauspisteissä vuodesta 1991 alkaen sekä pienhiukkasia keskustan mittauspisteessä 22 alkaen. Liitteessä 2 on esitetty hengitettävien hiukkasten sekä pienhiukkasten pitoisuudet kuukausittain vuonna 212. HENGITETTÄVÄT HIUKKASET (PM 1 ) Pitoisuudet ohjearvoon verrattuna 15 7 35 Kuva 24. PM1:n ohjearvoon verrannolliset vuorokausiarvot kuukausittain vuonna 212 sekä niiden vaihteluväli vuosina 21-211 keskustassa. 15 7 35 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marra joulu vaihteluväli 21-211 keskiarvo 21-211 212 ohjearvo vaihteluväli 21-211 keskiarvo 21-211 212 ohjearvo tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marra joulu Kuva 25. PM1:n ohjearvoon verrannolliset vuorokausiarvot kuukausittain vuonna 212 sekä niiden vaihteluväli vuosina 21 211 Pyykösjärvellä. Hengitettävien hiukkasten pitoisuuksien kehitys Kuvassa 26 on esitetty PM 1 :n vuosi- ja kuukausikeskiarvot ja kuvassa 27 ohjearvoon verrannolliset vuorokausiarvot vuosina 1991-212 keskustassa ja Pyykösjärvellä. Viime vuosina pitoisuudet ovat olleet aiempaa pienempiä. Hengitettävien hiukkasten vuorokausiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vuonna 212 vaihtelivat kuukausittain keskustassa välillä 14-56 (2-8 % ohjearvosta) ja Pyykösjärvellä 11-29 (16-41 % ). Korkeimmat pitoisuudet mitattiin kevätpölyaikaan, mutta myös marraskuussa oli korkeampia pitoisuuksia. Kuvissa 24 ja 25 on esitetty hengitettävien hiukkasten ohjearvoon verrannolliset vuorokausiarvot kuukausittain vuonna 212 sekä niiden vaihteluväli vuosina 21-211. 15

6 µg/m³ keskusta kk ka -91-97 keskusta v. ka Pyykösjärvi kk ka Pyykösjärvi v. ka keskusta kk ka 1 75 4 5 Raja-arvo 2 25 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 26. PM1:n vuosi- ja kuukausikeskiarvojen kehitys vuosina 1991-212 keskustassa ja Pyykösjärvellä. 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.1. 1.11. 1.12. Kuva 28. Hengitettävien hiukkasten vuorokausikeskiarvot keskustassa vuonna 212. 14 µg/m³ Keskusta -91-97 Pyykösjärvi 1 15 Keskusta 75 7 ohjearvo 5 Raja-arvo 35 25 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 27. PM1:n ohjearvoon verrannollisten vuorokausiarvojen kehitys. 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.1. 1.11. 1.12. Kuva 29. Hengitettävien hiukkasten vuorokausikeskiarvot Pyykösjärvellä vuonna 212. Pitoisuudet raja-arvoon verrattuna Raja-arvo hengitettävien hiukkasten vuorokausikeskiarvolle on 5. Raja-arvo sallii 35 ylitystä vuoden aikana. Vuonna 212 keskustassa mitattiin yli 5 vuorokausiarvoja kaksi maaliskuussa ja yksi marraskuussa. Pyykösjärvellä ei ylityksiä kirjattu. Kuvassa 28 on esitetty PM 1 -hiukkasten vuorokausikeskiarvot vuonna 212 keskustassa ja kuvassa 29 Pyykösjärvellä. Taulukossa 5 on esitetty hengitettävien hiukkasten yli 5 vuorokausipitoisuuksien lukumäärät vuosina 21 212. Taulukko 5. PM 1 -hiukkasten yli 5 vuorokausipitoisuuksien lukumäärä (kpl) vuosina 21 212. Vuosi Keskusta Pyykösjärvi 21 1 1 22 21 2 23 1 24 29 4 25 9 2 26 1 3 27 11 3 28 13 2 29 4 2 21 2 211 4 1 212 3 16

Yhteenveto hengitettävien hiukkasten pitoisuuksista 25, raja-arvo Vuonna 212 kevätpölyaikaan hengitettävien hiukkasten pitoisuudet jäivät kolmen edellisen kevään tapaan aiempaa pienemmiksi. Raja-arvotason ylityksiä kirjattiin keskustassa maaliskuussa kaksi ja marraskuussa yksi. Pyykösjärvellä raja-arvotason ylityksiä ei kirjattu. Pitoisuuksien alenemiseen on vaikuttanut hiekoitushiekan poistossa käytettyjen työmenetelmien kehittäminen ja erityisesti suoritettu tehostettu pölynsidonta. Pölypitoisuuksien kohotessa Oulun kaupungin Tekninen liikelaitos kastelee katuja laimealla suolaliuoksella pölyn sitomiseksi. Vuonna 29 suolaliuoksena alettiin käyttää kalsiumkloridia, joka sitoo pölyä tehokkaammin kuin aiemmin käytetty suolaliuos. Pölynsidontaa suoritetaan nykyisin myös laajemmalla alueella. 2, 15, 1, 5,, 8,1 8,3 8, 9,4 9,3 Kuva 3. PM2,5-hiukkasten vuosikeskiarvot keskustassa vuosina 22 212. 4 8,4 7,7 8,1 8,2 6,8 7,3 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 PIENHIUKKASET (PM 2,5 ) 3 Kaupunki-ilman pienhiukkasista noin puolet on peräisin kaukokulkeumasta ja muu osa pääosin liikenteen pakokaasuista ja puun pienpoltosta sekä vähäisessä määrin katujen ym. pinnoilta irronneesta mineraaliaineksesta. Pienhiukkasten mittaus käynnistyi keskustan mittauspisteessä vuonna 22. Ilmanlaatuasetuksessa on säädetty tavoite- ja raja-arvot pienhiukkasten vuosikeskiarvolle sekä pienhiukkasaltistumista koskeva kansallinen vähennystavoite (raja-arvo 25, saavutettava 215 mennessä ja tavoitearvo 2, saavutettava 22 mennessä). 2 1 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.1. 1.11. 1.12. Kuva 31. PM2,5:n vuorokausikeskiarvot keskustassa vuonna 212. Vuonna 212 pienhiukkasten vuosikeskiarvo Oulun keskustassa oli 7,3. Pitoisuus on alhainen ehdotettuun raja-arvoon verrattuna. Kuvassa 3 on esitetty pienhiukkasten vuosipitoisuudet keskustassa vuosina 22 212. Maailman terveysjärjestö WHO on antanut pienhiukkaspitoisuudelle vuosiohjearvon 1 ja vuorokausipitoisuudelle ohjearvon 25 (WHO 26). Vuonna 212 korkein vuorokausipitoisuus oli 35 (15.2.). Kuvassa 31 on esitetty pienhiukkasten vuorokausikeskiarvot keskustan mittauspisteessä vuonna 212. 17

ILMANLAATUINDEKSI Ilmanlaatuindeksi on tarkoitettu ajantasaiseen ilmanlaadusta tiedottamiseen. Indeksin avulla yksinkertaistetaan eri ilmansaasteiden pitoisuudet lyhyeksi sanalliseksi arvioksi. Ilmanlaatu jaotellaan viiteen luokkaan: hyvä, tyydyttävä, välttävä, huono ja erittäin huono. Ilmanlaatuindeksi lasketaan tunneittain ja se kuvaa ilmanlaatua suhteutettuna ilmanlaadun ohje- ja rajaarvoihin. Oulun keskusta-alueen ilmanlaatua kuvaava indeksi lasketaan keskustan mittausaseman tuloksista. Pyykösjärven mittaustulokset määrittävät asuntoalueiden indeksin. Taulukossa 7 on esitetty indeksin määrittely. Vuonna 212 ilmanlaatu oli Oulun keskustassa huono 32 tuntia (,36 % ajasta), välttävä 223 (2,5 %), tyydyttävä 1729 (19,7 %) ja hyvä 6787 tuntia (77,4 %). Laskentatunteja oli yhteensä 99,9 % vuoden tunneista (kuva 32). Asuntoalueilla ilmanlaatu oli huono 8 tuntia, välttävä 62 (,7 % ajasta), tyydyttävä 69 (6,9 %) ja hyvä 898 tuntia (92,3 %). Laskentatuntien kattavuus oli 99,9 % vuoden tunneista (kuva 33). Erittäin huonoja ilmanlaatutilanteita ei vuonna 212 ollut. Suurin osa huonoista ilmanlaatutilanteista oli hiukkasten aiheuttamia. Taulukossa 6 on esitetty ilmanlaadun jakautuminen ilmanlaatuluokkiin tunneittain vuosina 27 212. 1 % 9 % 8 % 7 % 6 % 5 % 4 % 3 % 2 % 1 % % Kuva 32. Ilmanlaadun jakautuminen eri ilmanlaatuluokkiin kuukausittain Oulun keskustassa vuonna 212 (tuntitarkastelu). 1 % 9 % 8 % 7 % 6 % 5 % 4 % 3 % 2 % 1 % % erittäin huono huono välttävä tyydyttävä hyvä tam hel maal huh tou kes hei elo syys loka mar jou erittäin huono huono välttävä tyydyttävä hyvä tam hel maal huh tou kes hei elo syys loka mar jou Kuva 33. Ilmanlaadun jakautuminen eri ilmanlaatuluokkiin kuukausittain asuntoalueilla vuonna 212 (tuntitarkastelu). Taulukko 6. Ilmanlaadun jakautuminen ilmanlaatuluokkiin tunneittain vuosina 27 212. hyvä tyydyttävä välttävä huono erittäin huono keskusta asuntoal. keskusta asuntoal. keskusta asuntoal. keskusta asuntoal. keskusta asuntoal. 27 5546 7663 2595 953 498 11 58 18 18 3 28 6189 792 294 743 43 1 66 11 1 29 5981 773 2316 9 366 124 45 1 3 21 5978 7684 2273 927 445 129 33 2 8 211 6465 7749 1971 786 294 19 2 7 3 2 212 6787 898 1729 69 223 62 32 8 Taulukko 7. Ilmanlaatuindeksin määrittely (lisätietoa: http://www.ilmanlaatu.fi/ilmansaasteet/indeksi/indeksi.php). Indeksi Ilmanlaatu Terveyshaitat Muut haitat - 5 HYVÄ ei todettuja lieviä luontovaikutuksia pitkällä aikavälillä 51-75 TYYDYTTÄVÄ hyvin epätodennäköisiä lieviä luontovaikutuksia pitkällä aikavälillä 76-1 VÄLTTÄVÄ epätodennäköisiä selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä 11-15 HUONO mahdollisia herkillä yksilöillä selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä 151 - ERITTÄIN HUONO mahdollisia herkillä väestöryhmillä selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä 18

PÄÄSTÖT Oulun ilmaa kuormittavat paikallinen teollisuus, energiantuotanto ja liikenne sekä muualta kulkeutuva kuormitus. Teollisuuden ja energiantuotannon merkittävimmät ilman epäpuhtaudet ovat typenoksidit, hiukkaset sekä rikkidioksidi ja muut rikin yhdisteet. Liikenteestä peräisin olevat merkittävimmät ilman epäpuhtaudet ovat typenoksidit, hiukkaset, häkä ja hiilivedyt. Lisäksi teollisuuden, energiantuotannon ja liikenteen päästöissä vapautuu hiilidioksidia, mikä on merkittävin kasvihuoneilmiötä aiheuttava kaasu. Teollisuuden ja energiantuotannon päästöt ovat erityisesti rikkidioksidin osalta laskeneet viime vuosiin asti rikinpoistolaitosten käytön, polttoaine- ja polttoteknisten muutosten sekä teollisuuden prosessimuutosten ansiosta. Liikenteen päästöt ovat laskeneet katalysaattoreiden ja puhtaammin palavien polttoaineiden käyttöönoton ansiosta. Yhteenlasketut ilman epäpuhtauspäästöt ovat viime vuosina vaihdelleet suhteellisen vähän. Teollisuuden päästömäärissä esiintyvä vaihtelu on aiheutunut osin markkinatilanteen aiheuttamista tuotantotasomuutoksista. Haisevien rikkiyhdisteiden, rikkidioksidin, typpidioksidin ja hiukkasten kokonaispäästöjen kehitys ja vuoden 212 päästöjen jakautuminen eri päästölähteiden kesken on esitetty kuvassa 34. Tarkat tiedot ilmanepäpuhtauspäästöistä Oulussa vuonna 212 on esitetty liitteessä 3. 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 7 6 5 4 3 2 1 7 6 5 4 3 2 t/v TRS v. 212 yht. 18,7 t STORA ENSO OYJ 47 % PAROC OY AB 4 % ARIZONA CHEMICAL OY 13 % 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 212 t/v SO2 v. 212 yht. 247 t OULUN ENERGIA 48 % ARIZONA CHEMICAL OY 18 % STORA ENSO OYJ 17 % LAANILAN VOIMA OY 11 % MUUT PISTELÄHTEET 6 % 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 212 t/v NO 2 v. 212 yht. 3132 t STORA ENSO OYJ 4 % OULUN ENERGIA 27 % LAANILAN VOIMA OY 5 % OULUN SATAMA 4 % MUUT PISTELÄHTEET 2 % LIIKENNE 22 % 1 Hiilimonoksidipäästöistä (yht. 4719 t) liikenteen osuus oli 62 % (398 t) ja Paroc Oy:n mineraalivillatehtaan osuus 34 %. Liikenteen hiilivetypäästöt olivat 358 t ja laitosten yhteensä 9 t. Laitosten ilmoittamat ja liikenteestä peräisin olevat fossiilisten polttoaineiden hiilidioksidipäästöt Oulussa vuonna 212 olivat yhteensä 1 48 34 t. Oulun Energian voimalaitosten osuus päästöistä oli 49 %, Stora Enso Oyj:n 18 %, Laanilan Voima Oy:n 16 % ja liikenteen 15 %. Biopolttoaineista peräisin olevat hiilidioksidipäästöt olivat 1 727 654 t, joista Stora Enso Oyj:n osuus oli 75 % ja Oulun Energian voimalaitosten 2 %. 25 2 15 1 5 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 212 t/v Hiukkaset v. 212 yht. 138 t STORA ENSO OYJ 34 % OULUN ENERGIA 17 % PAROC OY 6 % LAANILAN VOIMA OY 6 % MUUT PISTELÄHTEET 8 % LIIKENNE 29 % 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 212 Kuva 34. TRS-, SO2-, NO2- ja hiukkaspäästöjen kehitys Oulussa vuosina 1987 212 sekä päästöjen jakautuminen päästölähteiden kesken vuonna 212. 19

LIITE 1 Rikkidioksidipitoisuudet (SO 2 ) Oulussa v. 212 (µg/m³). Nokela keskiarvo 2.korkein vuorokausiarvkausiarvtiarvo korkein vuoro- 99 %:n tun- korkein tuntiarvo tammikuu 1,7 3 3 5 8 helmikuu 2,2 6 6 11 3 maaliskuu 1,9 9 1 27 58 huhtikuu 3,3 17 18 63 183 toukokuu 1,7 6 6 29 62 kesäkuu 1,4 4 4 11 3 heinäkuu 1,6 4 13 28 7 elokuu 2,3 6 14 31 131 syyskuu,6 3 5 11 18 lokakuu,5 1 2 5 8 marraskuu,3 1 1 3 7 joulukuu 1,5 3 4 6 2 Haisevien rikkiyhdisteiden (TRS) pitoisuudet Oulussa v. 212 (, S). Nokela 2.korkein vuorokausiarvo korkein vuorokausiarvo 99 %:n tuntiarvo korkein tuntiarvo tammikuu,2,2,3 2,7 helmikuu,5 1, 1,4 1,9 maaliskuu,6 3,4 2,5 29,9 huhtikuu,9 1, 3, 5,1 toukokuu,9 1,5 2,6 8,2 kesäkuu,6,6 1,3 1,9 heinäkuu,4,7 1,4 2,8 elokuu,7,7 1,8 3, syyskuu,4,8 1,2 2,7 lokakuu,4,4,8 1,3 marraskuu,6,8 2,1 5,2 joulukuu,6,7 1,2 2, Typpidioksidipitoisuudet (NO 2 ) Oulussa v. 212 (µg/m³). Keskusta keskiarvo 2.korkein vuorokausiarvo korkein vuorokausiarvo 99 %:n tuntiarvo korkein tuntiarvo tammikuu 27 39 48 72 83 helmikuu 35 59 73 114 189 maaliskuu 33 62 85 12 152 huhtikuu 24 39 4 76 92 toukokuu 19 35 41 61 68 kesäkuu 13 24 25 38 47 heinäkuu 15 23 25 5 65 elokuu 17 3 32 44 59 syyskuu 18 27 32 48 67 lokakuu 24 35 47 7 18 marraskuu 24 4 47 74 118 joulukuu 28 44 44 75 97 Pyykösjärvi Tammikuu 15 29 29 49 66 helmikuu 16 35 4 75 16 maaliskuu 16 37 56 87 13 huhtikuu 11 19 2 47 71 toukokuu 6 12 13 23 36 kesäkuu 5 1 11 22 29 heinäkuu 6 9 9 22 35 elokuu 7 12 16 29 35 syyskuu 7 12 13 29 37 lokakuu 11 21 24 43 5 marraskuu 11 26 26 51 71 joulukuu 14 27 28 46 55

LIITE 2 Hiilimonoksidipitoisuudet (CO) Oulussa v. 212 (mg/m³). Otsonipitoisuudet (O 3 ) Oulussa v. 212 (µg/m³). Keskusta keskiarvo korkein 8 tunnin arvo korkein tuntiarvo Pyykösjärvi keskiarvo korkein 8 tunnin arvo korkein tuntiarvo tammikuu,1,4,8 38 61 63 helmikuu,1,7 3,2 5 82 83 maaliskuu,2 2,3 3,1 66 88 93 huhtikuu,1,2 1,2 72 97 13 toukokuu,,1,3 73 96 18 kesäkuu,,1,2 53 86 93 heinäkuu,,2,9 47 8 16 elokuu,1,2,4 37 67 76 syyskuu,1,2,5 37 58 69 lokakuu,1,4 1,6 33 71 75 marraskuu,1,6 1,3 38 77 8 joulukuu,1 1,5 2,1 34 7 71 Hengitettävien hiukkasten (PM 1 ) pitoisuudet Oulussa v. 212 (µg/m³). Keskusta keskiarvo 2. korkein vuorokausiarvo korkein vuorokausiarvo 99 %:n tuntiarvo korkein tuntiarvo tammikuu 11 19 21 26 37 helmikuu 13 22 38 43 59 maaliskuu 15 56 61 129 191 huhtikuu 19 45 47 99 167 toukokuu 2 39 5 74 195 kesäkuu 13 2 23 41 66 heinäkuu 14 28 29 41 53 elokuu 12 18 19 31 5 syyskuu 1 14 15 23 28 lokakuu 9 15 18 36 58 marraskuu 13 34 55 64 81 joulukuu 13 24 26 47 94 Pyykösjärvi tammikuu 1 16 17 25 43 helmikuu 11 22 35 4 63 maaliskuu 11 25 26 47 17 huhtikuu 14 27 3 63 133 toukokuu 12 29 33 61 115 kesäkuu 8 12 12 21 47 heinäkuu 9 18 19 24 31 elokuu 9 14 14 28 44 syyskuu 7 11 12 19 25 lokakuu 8 16 21 37 82 marraskuu 1 27 27 5 17 joulukuu 12 19 22 37 6 Pienhiukkasten (PM 2,5 ) pitoisuudet Oulussa v. 212 (µg/m³). Keskusta keskiarvo 2. korkein vuorokausiarvo korkein vuorokausiarvo 99 %:n tuntiarvo korkein tuntiarvo tammikuu 1 14 15 19 27 helmikuu 11 2 35 39 43 maaliskuu 7 18 18 33 46 huhtikuu 7 11 12 17 25 toukokuu 6 1 11 14 22 kesäkuu 6 8 9 11 16 heinäkuu 7 14 16 19 22 elokuu 6 8 9 13 22 syyskuu 6 9 1 13 16 lokakuu 6 9 11 19 36 marraskuu 6 11 14 21 25 joulukuu 9 14 19 27 36

LIITE 3 Ilman epäpuhtauspäästöt Oulussa vuonna 212 (tonnia vuodessa). Hiukkaset SO 2 NO X (1 TRS (2 NMVOC CO 2(Fos) (3 CO 2(Bio) (4 CO (t/a) (t/a) (t/a) (t/a) (t/a) (t/a) (t/a) (t/a) Laanilan Voima Oy 8,6 227,5 141,6 5,7 232851 59931 182 Kemira Oyj, Oulun toimipaikka 39,,3 Oulun Energia (yht.) 24, 98,5 849,9 27,8 72994 349459 13 Toppilan voimalaitokset 21,2 864,3 725,1 18,2 66761 38731 Laanilan Ekovoimalaitos,4 1,1 86,8 9,6 418 378 12,7 Limingantullin lämpökeskus,3 14,3 4,3 2493 Vasaraperän lämpökeskus,6 29,2 9,3 5663 Pateniemen lämpökeskus 1, 47,9 14,2 763 OYS:n lämpökeskus,6 13,7 6,2 1471 2928 Oulunsuun lämpökeskus,1 1, 3,4 1953 Laanilan lämpökeskus,1,6 511 Stora Enso Oyj 46,8 341,4 1259, 8,8 1,8 26531 1289599 Eka Synthomer Oy,4 Arizona Chemical Oy 2,2 369, 26,9 2,4 2354 23611 Nuottasaaren tehdasalueen laitokset yht. 49, 71,4 1285,9 11,2 2,2 267655 131321 Paroc Oy Ab 7,9 28,7 14,9 7,5 11,3 12335 1167 1 589 Lemminkäinen Infra Oy 2,2 9,4 4,8 2415 Adven Oy (yht.) 3,8 36,1 22,2 6751 3886 LK-117 1,76 28,28 9,33 4283 LK-21 2, 7,8 12,8 2468 3886 Fermion Oy,2 2,2 Oy Teboil Ab, Vihreäsaaren varasto 4,4 North European Oil Trade Oy, Vihreäsaaren varasto,2,4,1 1,5 15 Oulun Satama 2,6 13,4 12,4 6,1 6598,7 12,5 Lupavelvolliset yhteensä 98 245 244 18,7 88 125786 1727654 1796 Muut pistelähteet (VAHTI),9,3 6,58 1,1 336 Pistelähteet yhteensä 99 245 2446 18,7 9 1258142 1727654 1783 Liikenne (5 39,5 1,4 685,8 358,1 222162 2936 Yhteensä 212 138 247 3132 18,7 448 14834 1727654 4719 Vuoden 211 päästöt 162 2319 3278 28 456 1595864 1685745 4881 Vuoden 21 päästöt 187 2983 3478 28 386 1779111 1625791 4181 Vuoden 29 päästöt 148 1882 268 31 339 1377137 1562563 4158 Vuoden 28 päästöt 281 2621 2875 3 444 1752921 139578 573 Vuoden 27 päästöt 364 3287 3421 32 6 26718 1385139 5861 Vuoden 26 päästöt 548 3773 3398 32 561 216779 1268241 619 Vuoden 25 päästöt 67 2751 2966 27 57 17977 123961 5678 Vuoden 24 päästöt 644 3382 366 76 683 228526 1616671 6142 Vuoden 23 päästöt 677 3763 394 93 653 223186 1526427 653 Vuoden 22 päästöt 55 368 3674 97 797 2114 1482764 693 Vuoden 21 päästöt 564 3681 414 98 79 219434 1352933 611 Vuoden 2 päästöt 72 2914 428 111 852 1613963 654 Vuoden 1999 päästöt 63 34 4224 112 878 164175 6713 Vuoden 1998 päästöt 569 3123 498 124 951 1745965 8219 Vuoden 1997 päästöt 641 391 3949 125 955 182181 785 Vuoden 1996 päästöt 66 3376 4284 97 11 1719593 7787 Vuoden 1995 päästöt 857 3378 421 121 13 138232 7684 Vuoden 1994 päästöt 968 3266 4237 144 174 Vuoden 1993 päästöt 83 352 4262 158 124 1) typpidioksidina (NO 2) 2) rikkinä (S) 3) Fossiilisista polttoaineista peräisin oleva 4) Biopolttoaineista peräisin 5) Lähde: LIISA 21 laskentamalli

LIITE 4 Tulosten laadun varmistus Analysaattoreille on laadittu laitekohtaiset huolto- ja kalibrointisuunnitelmat. Kaasuanalysaattoreille suoritettiin v. 212 kalibrointeja 5-7 kpl laitekohtaisen tarpeen mukaan. Lisäksi NO x - ja CO-analysaattoreille tehtiin laajempi mittausstandardin edellyttämä lineaarisuustestaus. Kalibroinnit suoritetaan kaasulaimennukseen perustuvalla kalibraattorilla. Kalibroinnissa käytettävien kaasujen analyysitarkkuuksiksi on ilmoitettu SO 2 - ja H 2 S-kaasujen osalta +3% sekä NO- ja CO-kaasujen osalta +2 %. Kalibraattorilla tuotettuja pitoisuuksia verrattiin 6.6.212 konsultin pitoisuuksiin. Konsultin pitoisuudet määritetään kaksi kertaa vuodessa Ilmatieteenlaitoksen kalibrointilaboratoriossa. Hiukkasanalysaattoreiden virtaukset kalibroitiin kahdesti ja mikrovaa at kerran. Ilmanlaadunmittausohjelma (ENVIDAS) suorittaa automaattisesti analysaattoreiden (lukuun ottamatta hiukkasja CO-analysaattoreita) nolla- ja aluetason tarkistuksen kerran vuorokaudessa. SO 2 -, NO x - ja TRSanalysaattoreiden alueen tarkistus tapahtuu permeaatioputkikalibraattorilla. NO x -analysaattorin alueen tarkistukseen käytetään NO 2 -putkea ja TRS-analysaattorin tarkistukseen H 2 S-putkea. Analysaattoreiden toimintaa seurattiin päivittäin ENVIEW-ohjelmiston avulla. Viikoittain analysaattoreiden huoltoseuranta-arvot kirjataan mittausasemilla laitekohtaiseen kirjanpitoon. Toimistolla sijaitsevaan huoltopäiväkirjaan kirjataan lisäksi kaikki havaitut mittaustuloksiin vaikuttavat tekijät (havaitut häiriöt, tehdyt korjaukset ja huollot, häiriötekijät mittausasemien ympäristössä jne.). Analysaattoreiden kalibroinneista tallennetaan erikseen kalibrointipöytäkirjat. Erilaisista laitehäiriöistä ja kalibroinneista johtuvat virheelliset mittaustulokset poistetaan tai korjataan tarvittaessa päivittäin ja viimeistään kuukauden vaihtuessa. Mittaustulokset ovat ohjearvoon verrannollisia vain, jos tulosten saatavuus vertailujaksolla on vähintään 75 %. Vuonna 212 tulosten saatavuus analysaattoreiden osalta kuukausittain tarkasteltuna oli alimmillaan 94,5 % (keskusta NO 2 marraskuu).

LIITE 5 Mittausasema- ja laitetiedot 1(3). Aseman nimi: KESKUSTA Osoite: Saaristonkatu 14 Mittausparametrit: NO 2, NO, NO x, CO, hiukkaset PM 1 ja PM 2,5 Yhtenäiskoordinaatit: 7213456:342888 Näytteenottokorkeus: maanpinnasta NOx ja CO 2 m, hiukkaset 4 m, merenpinnasta +5 m Ympäristö: keskikaupunki, vilkasliikenteinen katukuilu Merkitykselliset liikennemäärä 5 m:n säteellä 14 ajoneuvoa/vrk pistelähteet: Mittauslaitteet: Mittausmenetelmä: Monitor Labs model 9841A NO x kemiluminesenssi Monitor Labs 983 CO IR-absorptio Teom 14A PM 1 inertiamikrovaaka (ulkoilman paine ja lämpötila) Teom 14A PM 2,5 inertiamikrovaaka (ulkoilman paine ja lämpötila)

LIITE 5 Mittausasema- ja laitetiedot 2(3) Aseman nimi: NOKELA Osoite: Kiskotie 24 Mittausparametrit: SO 2, TRS, Yhtenäiskoordinaatit: 7211748:3428422 Näytteenottokorkeus: maanpinnasta 3 m, merenpinnasta +7,5 m Ympäristö: esikaupunki, asuntoalue Merkitykselliset pistelähteet: Nuottasaaren tehdasalueen laitokset Mittauslaitteet: Mittausmenetelmä: Monitor Labs model 885 SO 2 UV-fluoresenssi Monitor Labs model 885 +Oxycon Convertter model 8775A TRS UV-fluoresenssi Aseman nimi: SÄÄASEMA Osoite: Nokela, Kiskotie 24 (Nokelan aseman katolla) Mittausparametrit: tuulen suunta ja nopeus, ilman lämpötila, suhteellinen kosteus, sademäärä, ilmanpaine Yhtenäiskoordinaatit: 7211748:3428422 Näytteenottokorkeus: maanpinnasta 6 m, merenpinnasta + 2 m Mittauslaitteet: Vaisala WXT 52

LIITE 5 Mittausasema- ja laitetiedot 3(3) Aseman nimi: PYYKÖSJÄRVI Osoite: Lahnatie 1 Mittausparametrit: NO 2, NO, NO x, hiukkaset PM 1, O 3 Yhtenäiskoordinaatit: 721715:342943 Näytteenottokorkeus: maanpinnasta 4 m, merenpinnasta +17,5 m Ympäristö: esikaupunki, asuntoalue Merkitykselliset pistelähteet: Laanilan Voima Oy, Paroc Oy Ab, Toppilan voimalaitokset Mittauslaitteet: Mittausmenetelmä: Monitor Labs 9841B NO x kemiluminesenssi Teom 14A PM 1 inertiamikrovaaka (ulkoilman paineessa ja lämpötilassa) API O 3 UV-absorptio