1 Ii 11 1 11 11 1 1 Risto A. Väisänen uomen talvilintulaskentojen 4- vuotisraportti julkaistiin muutama vuosi sitten. Siinä esitettiin sadan yleisimmän talvilintulajin runsauden pitkäaikaismuutokset koko maan yhdistetyn aineiston avulla (Väisänen & Solonen 1997). Muutosten alueittaisten suuntausten käsittely ei ollut mahdollista kirjoitukselle varatun tilan puitteissa. Julkaistut tulokset painottuivat selvästi telä Suomeen, koska sieltä oli paljon suurempi laskenta-aineisto kuin pohjoisesta. Pesimälinnuston seurannoista tiedetään, että 19-luvunjälkipuoliskolla usean paikkalintumme pesimäkanta on muuttunut erilailla telä- ja Pohjois-Suomessa (Järvinen ym. 1977, Väisänen ym. 1998). Talvilintujen valtakunnallisessa ruokintapaikkatutkimuksessa on havaittu, että monen lajin runsaus on vaihdellut hyvinkin eri tavoin talven aikana eri osissa valtakuntaa (esim. Väisänen 1998, 1999). On siis syytä tutkia, kuinka samankaltaisia yleisimpien talvilintujen pitkäaikaismuutokset ovat olleet talvilintulaskennoissa eri osissa maata. Samalla käy ilmi, ovatko koko Suomen yhdistetystä talviaineistosta julkaistut tulokset olleet edustavia valtakunnallisesti. Aineisto Talvilintulaskennassa kaikki havaitut linnut kirjataan vakioreitiltä, jonka yksi tai useampi lintuhanastaja laskee. Retki kestää yhden talvipäivän valoisan ajan. Laskenta tehdään samalla tavoin vuodesta toiseen syys-, keski- ja kevättalvella (Hilden ym. 1988a). Talvina 1957- laskentoja on tehty kaikkiaan 454 reitillä, joiden jakauma Suomen kolmanneksiin näkyy kuvasta 1. Talvilaskennan reittien määrät sekä yhteis- ja keski pituudet ovat taulukossa 1. Talvilaskentaa on tehty pitempään kuin syys-ja kevätlaskentaa, ja lisäksi sen aineistot ovat suurimmat (vrt. Väisänen & Solonen 1997: taulukko 1), joten tässä raportissa keskitytään talvilaskennan tuloksiin. Vertaan 14 lajin kannanvaihteluiden samankaltaisuutta. Suurparvia muodostavat lajit kuten räkättirastas, tilhi ja urpiainen eivät ole mukana tässä selvityksessä. Havumetsien tiaisparvien lintuja edustavat hömö-, töyhtö- ja kuusitiainen, hippiäinen ja puukiipijä, ruokintapaikkojen lintuja talija sini tiainen, viherpeippo, varpunen, punatulkku ja keltasirkku, varislintuja närhi ja harakka ja tikkoja käpytikka. Kustakin lajista on saatu vähintään sadan yksilön havaintoaineisto eri tutkimusalueilta, paitsi hippiäisestä ja puukiipij ästä Lapista vain 7 ja 69 yksilöä. Lajin runsauden mittana käytetään yksilömäärää kymmentä reittikilometriä kohden. Tiheydet on kaikissa kuvissa ja analyyseissa muunnettu logaritmiseen mittakaavaan, joka tasoittaa arvojen jyrkkiä vaihteluja ja saa niiden jakaumat lähemmäksi normaalijakaumaa. Koska nollasta ei voi laskea logaritmia, on nollatiheydet korvattu arvolla,1 yksilöä/1 km. Tilastolliset laskut ja testit on tehty ohjelmalla Statistix för Windows 2.1. Kahden alueen eri vuosien tiheysarvojen lineaarista samankaltaisuutta on mitattu Pearsonin konelaatiokertoimella (r), mutta tiheysarvojen riippuvuutta vuodesta on mitattu Spearmanin järjestyskonelaatiokertoimella (rs)(perustelut: Sammalisto 1985: 246, Ranta ym. 1989: 47). Kun tuloksissakenotaan lajin tiheyden muuttuneen jollakin alueella tietyn prosenttimäärän, on se saatu seuraavasti: ensin on laskettu regressiomalli,jossa selitettävä muuttuja on tiheyden logaritmi ja selittävä muuttuja on vuosiluku. Mallilla on laskettu tiheysarviot (X) vuosille 1958 ja. Arviot on muunnettu takaisin normaaliasteikolle (IOx). Näin saaduista tiheysarvioista on helppo laskea suhteellinen muutos vuosien välillä. Joissakin lajeissa esitetään vastaavalla tavalla laskettu tiheyden muutos talvilintulaskentojen alkupuoliskolle 1958-1978 ja loppupuoliskolle 1979-. 78------- 77 76.. 75.: 74 7 72 71 7 69 68 67 ' /..-. 66--,----.-----.-----r- 1 2 4 5 6 7 Kuva 1. Talvilintulaskentareitit sijaitsevat 1 x 1 km:n ruuduissa, jotka ympyrät osoittavat. Karttaan on merkitty myös 1 x 1 km:n yhtenäiskoordinaatit ja rajattu telä-suomi, "Väli-Suomi" ja Lappi. Fig. 1. Winter bird census routes are situated in the 1 x 1 km squares indicated by dots. The map aisa shows the 1 x 1 km national grid coordinates as we/1 as limits between "South" Finland, "Central" Finland and Lapland. 16
Talvilinnuston pitkäaikaismuutokset Muita valtakunnallisia seurantatutkimuksia Taulukko 1. Talvilaskennan reittien lukumäärä, yhteispituus (km) ja keskipituus (km/r) Pääkomponenttianalyysistä jätettiin pois telä-suomessa, Väli-Suomessa ja Lapissa (kuva 1). Mukaan on otettu 22.12.-17.1. ensimmäinen talvi 1957, jolta erityisesti (27 vrk) tehdyt laskennat. (Talven tuloksista puuttui vielä vajaa 1 %.) Lapista on pieni aineisto ( taulukko 1 ), sekä Table 1. Number of mid-winter census routes, their total (km) and average length (km/r) hippiäisenja puukiipijän pienet Lapin näytin three sub-areas of Finland (see Fig. 1) in 44 winters. Below 1 % of the results of the teet. Karsitusta taulukosta laskettu ensimlast winter (1999-) had not yet arrived at the museum. mäinen pääkomponentti kuvaa hyvin talvilintujen yleistä kannanmuutosta (kuva 2). Talvi telä-suomi Väli-Suomi Lappi Sen avulla populaatiot voidaan järjestää Winter South Finland Central Finland Lapland taantuneista runsastuneisiin (kuva ). Lajit Reittejä Km Km/R Reittejä Km Km/R Reittejä Km Km/R esitetään seuraavassa kuvan järjestyksessä. Routes Routes Routes Lajitekstien alkuun on vertailua varten tiivis- 1957 88 9 1. 22 246 11.2 7 64 9.1 tetty aikaisemmin julkaistut tiedot kannan 1958 21 221 1.5 7 6 9.8 19 159 8.4 pitkäaikaisesta kehityksestä, jotka on saatu 1959 25 42 1. 15 986 9.4 268 8.1 koko Suomen yhdistetystä aineistosta. 196 7 191 1.4 84 89 9.6 27 244 9. 1961 7 62 1.8 76 74 9.8 18 166 9.2 1962 45 1.4 7 679 9.7 21 192 9.1 196 4 669 1.7 75 817 1.9 17 167 9.8 Taantuneet lajit Töyhtö- ja hömötiaisen kannat ovat taan- 1965 462 522 11. 7 71 1966 426 484 11.4 69 766 11.1 15 15 1.2 tuneet talvilintulaskentojen aikana (Väisänen & Solonen 1997). Taantuman perus- 1967 47 547 11. 7 817 11.2 1 12 9.5 syyksi on esitetty, että talousmetsiemme 1968 47 4811 11.8 52 564 1.8 14 145 1.4 1969 476 5486 11.5 85 955 11.2 18 17 9.4 kyky tarjota talviravintoa tiaismaisille Iin- 197 451 5266 11.7 65 686 1.6 21 24 9.7 nuille on selvästi heikentynyt 19-luvul- 1971 446 585 11.4 7 81 11.1 18 166 9.2 Ja (esim.järvinen ym. 1977, Väisänen ym. 1964 45 452 11.2 71 752 1.6 1.4 2 2 197 195 9.9 9.8 1972 44 554 11.4 78 829 1.6 16 148 9. 1998). Hilden & Väisänen (1991) havaitsi- 197 476 56 11.2 115 118 1. 18 178 9.9 vat, että töyhtö- ja hömötiaisen (sekä kuu- 1974 484 5 11. 114 12 1.6 25 229 9.2 sitiaisen) kannanvaihtelut muistuttavat 1975 481 592 11.2 11 1112 11. 27 246 9.1 suuresti toisiaan. Talvikannat olivat run- 1976 456 527 11. 14 175 1. 296 9. saat koko Suomen yhdistetyssä aineistossa 1977 485 549 11. 11 116 1.1 288 8.7 195-luvunlopussaja 196-, 197-, 198-1978 456 515 11. 97 995 1. 46 41 8.9 ja 199-lukujen alussa. Lukumäärien ro- 1979 84 42 1.9 81 817 1.1 46 4 9. mahdukset sattuivat vuosikymmenten 198 421 4651 11. 12 18 1.6 58 455 7.8 loppu vuosiin. Sama rytmi on jatkunut, sil- 1981 414 4597 11.1 95 121 1.7 54 426 7.9 lä talvina 199-1998 töyhtötiainen väheni 1982 45 79 11. 99 995 1.1 46 66 8. kolmanneksen ja hömötiainen yli puolet 198 58 877 1.8 88 889 1.1 6 299 8. (Väisänen 1998). 1984 52 819 1.8 89 881 9.9 46 9 8.5 Suomen osa-alueiden vertailu paljas- 1985 75 4118 11. 67 661 9.9 8 2 7.9 taa, että töyhtötiainen on vähentynytkaik- 1986 466 545 1.8 84 858 1.2 4 47 8.1 kialla koko talvilintulaskentojen historian 1987 44 447 11.1 78 81 1.7 42 5 8. ajan ja jyrkimmin pohjoisessa. Kannattaa 1988 468 51 1.7 91 98 1. 42 4 8.2 huomata, että kuvan 4 logaritminen mitta- 1989 444 4745 1.7 75 824 11. 9 12 8. 199 462 4954 1.7 86 924 1.7 41 18 7.8 kaava "latistaa" vuosien 1958- ai- 1991 48 466 1.6 81 829 1.2 42 7.9 kaista taantumaa, joka on ollut noin 4 % telä-suomessa, 65 % Väli-Suomessa ja 1992 45 4741 1.5 79 828 1.5 44 1 7.5 199 47 4699 1.8 72 757 1.5 4 26 7.7 vielä suurempi Lapissa. Siellä on lasken- 1994 417 41 1. 72 76 1.2 4 266 7.8 noissa kirjattu 196-luvun alussa parhaim- 1995 9 411 1.5 67 715 1.7 7 279 7.5 millaan runsaat 2 töyhtötiaista, mutta tai- 1996 91 4218 1.8 68 722 1.6 4 266 7.8 vesta 1986 alkaen enää -2 yksilöä. 1997 67 87 1.5 6 619 1. 5 276 7.9 Kuvassa kirjainten, V ja L vasem- 1998 41 421 1.6 82 911 11.1 27 8.2 malla puolen olevat negatiiviset korrelaati- 1999 9 4122 1.5 69 799 11.6 29 22 7.6 ot osoittavat, että taantuma oli tilastollises- 56 764 1.6 72 814 11. 27 21 7.9 ti erittäin merkitsevä kaikilla kolmella alueella. Kirjainten välissä olevat positiiviset Talvilinnuston pitkäaikaismuutokset ponenttianalyysin avulla. Taulukosta las- korrelaatiot vuorostaan kertovat, että vieketaan uusia, toisistaan riippumattomia rekkäisten alueiden -V ja V-L kannat Tutkitut tiheydet muodostivat taulukon, muuttujia eli pääkomponentteja. Ne sisäl- vaihtelevat samalla tavoin. -ki1jaimen jossa alunperin oli 44 riviä (vuotta) ja 42 tävät mahdollisimman suuren osan tihey- alla oleva korrelaatiokerroin paljastaa, että saraketta (14 lajia x aluetta). Sen sisältä- den vaihtelusta. jopa telä-suomen ja Lapin vuosivaihtemä vaihtelu voidaan pelkistää pääkom- luilla on ollut erittäin merkitsevä yhteys. 17
Muita valtakunnallisia seurantatutkimuksia Talvilinnuston pitkäaikaismuutokset PC1 Kuva 2. Talvilinnut ovat yleensä joko suuresti taantuneet tai runsastuneet eri osissa Suomea. Talvilinnuston yleismuutokselle saadaan hyvä kuvaaja pääkomponenttianalyysillä, jonka aineistona ovat 14 lajin runsaudet telä-suomessa, Väli-Suomessa ja Lapissa (analyysiin jää 4 näytettä, kun Lapin pienet hippiäis- ja puukiipijänäytteet jätetään pois) 4 talvelta (varhaisin laskentatalvi 1957 jätetään pois Lapin laskentojen vähyyden vuoksi). Lajien runsaudet on ensin muunnettu logaritmiseen mittakaavaan ja laskettu vuosien x näytteiden korrelaatiotaulukko. Siitä laskettu ensimmäinen pääkomponentti selittää 8 % runsauksien vaihtelusta. Kuvassa ovat ensimmäisen pääkomponentin (PC1) vuotuiset pistearvot (ks. esim. Ranta ym. 1989: 469). nsimmäinen pääkomponentti kuvaa lajien taantumista tai runsastumista 4 viime vuoden aikana, sillä vuosi selittää 91 % pistearvojen vaihtelusta. Komponentilla saavat positiivisimman painotuksen kannat, jotka olivat vähissä yhdeksän ensimmäisen vuoden aikana ja runsaat noin 17 viime vuoden aikana. Komponentilla saavat negatiivisimman painotuksen kannat, jotka olivat runsaat ennen ja ovat vähissä nykyisin. Fig. 2. Annual score va/ues of the first principal component (PC1; program Statistix for Windows 2. 1) calculated for the correlation matrix of densities (individuals per 1 km of transect, log transformed) in 4 regional species populations (co/umns; sma/1 regional samples of the Go/dcrest and the Tree Creeper from Lapland were exc/uded) from 4 winters 1958- (rows; the first census year 1957 was excluded, because data from Lapland were sma/1). The PC1 il/ustrates general regional change in the Finnish winter bird fauna, since the year explains 91% of the variance of the density. Within this component regional populations abundant in 1958-1966 and scarce in 1984- received the smallest negative weighting, but populations scarce in the early years and abundant in present times received the largest positive weighting..25 & t::..c: "' c..,.2 t::,g.15 :, "' - Q. "-.1.5 >< -{g -. (l) -.5 "O C _g -.1 ::, ::, -.15 C "' C C :,:: "' -.2 -.25 telä- Väli- Lappi Suomi Suomi South Central Lapland Finland Finland -o- Viherpeippo Cardue/is chloris -:- Sinitiainen Parus caeruleus - - Talitiainen P. major -- Keltasirkku mberiza citrineffa -< - Punatulkku Pyrrhula pyrrhula - Harakka Pica pica -+-- Käpytikka Dendrocopos major _._ Kuusitiainen Parus ater -+ Hippiäinen Regulus regulus -+ Puukiipijä Certhia familiaris -+ Närhi Garrulus glandarius -D- Varpunen Passer domesticus -- Hömötiainen Parus montanus -< Töyhtötiainen P. cristatus Kuva. 14 lajin talvikannan pitkäaikaismuutos telä-suomessa, Väli-Suomessa ja Lapissa. Talvina 1958- vähentyneet kannat saavat pystyakselilla pienen arvon ja runsastuneet kannat suuren arvon. Kuvan alareunassa oleva töyhtötiainen on taantunut eniten ja erityisen jyrkästi pohjoisessa. Neliöillä merkityt hömötiainen ja varpunen ovat vähentyneet telä-suomessa, mutta menestyneet paremmin muualla maassa. Kolmioilla merkityt viisi lajia ovat menestyneet melko hyvin ja yleensä parhaiten etelässä (puukiipijän ja hippiäisen pienet Lapin aineistot eivät ole mukana kuvassa). Ympyröillä on merkitty kuusi hyvin menestynyttä lajia, äärimmäisenä viherpeippo, joka on runsastunut tavattomasti kaikkialla. Fig.. Long term indices of popu/ation changes in 14 species in South Finland, Central Finland and Lapland. Decreased populations have sma/1 values and increased ones large values on the vertical axis. The Crested Tit has dec/ined most strongly and more in the north that in the south. Populations of the Willow Tit and House Sparrow have decreased in South Finland, but their trends has been better elsewhere in the country. Triangles denote five species, which have thrived rather we/1 especial/y in the south (sma/1 samples from Lapland of the Tree Creeper and Goldcrest have been excluded). Circles depict six successful species. The Greenfinch forms an extreme case with its huge population growth in a/1 three areas. The index of population change used here is the value of the first principal component (PC1 ). Koko maan aineistosta esitetyt lyhytaikaiset kannanvaihtelusyklit eivät ole kovin selkeitä osa-aineistoissa. Hömötiaisen talvikanta on taantunut 4 talven aikana telä-suomessa, pysynyt ennallaan Väli-Suomessa ja runsastunut Lapissa (kuva 4). Vuosivaihtelu on ollut samanlaista naapurialueilla, mutta telä-suomen ja Lapin vaihteluilla ei enää ole ollut yhteyttä. Hömötiaisen vähyys oli silmiinpistävää Lapin laskennoissa talvina 1958-1971. Niukimmin lajia kirjattiin talvella 1968, jolloin 14 reitiltä löytyi yhteensä vain 14 yksilöä. Hömötiaisia nähtävästi kuitenkin todella oli nonnaalia vähemmän Lapissa noina vuosina, sillä lajin niukkuus näkyy myös Kemin Tornion seudun talvilaskennoissa (Rauhala 198, 1994 ). (Soveltamani "Lapin" raja halkaisee Kemin-Tornion seudun kahtia, ja pääosa alueen laskennoista jää "Väli-Suomen" puolelle.) Tutkimusjaksonjälkipuoliskolla eli viime 22 talven aikana hömötiainen on selvästi taantunut sekä telä-suomessa (-41 %), Väli-Suomessa (-4 %) että Lapissa (-49 %). Talviruokinnan yleistyessä varpusen kanta kasvoi koko Suomen laskennoissa vakaasti 11 %vuodessa talvina 1957-1974 ja kuusinkertaistui 18 vuodessa. Siitä lähtien varpunen on vähentynyt keskimäärin % vuodessa. Pudotus on ollut peräti 56 % 2 vuodessa (Väisänen & Hilden 199). Muutos on voinut todellisuudessa olla tätä jyrkempikin, sillä varpusen havaittavuus on saattanut parantua ruokintapaikkojen vuoksi, joille varpusparvet ovat kertyneet entistä helpommin laskettaviksi. Nämä tulokset eivät kuitenkaan päde koko maahan, mistä kertoi jo kuva. Varpusen talvikannan tiheys on muuttunut selvästi eri tavalla telä-suomessa kuin Lapissa (kuva4). Vuosivaihteluiden osalta Väli-Suo- mi muistuttaa enemmän Lappia kuin telä-suomea. Tiheys nousi kaikilla kolmella alueella laskentojen alkupuoliskolla, mutta väheni jälkipuoliskolla telä-suomessa (-6 %) ja Väli-Suomessa (-46 %); Lapissa muutos (+5 %) ei ollut merkitsevä. Varpusen taantumisen tärkeäksi syyksi on katsottu lajin suosimien kaijatilojen väheneminen (mm. Väisänen & Hilden 199), mitä tukevat myös tämän raportin tulokset. Karjataloushan on vähentynyt erityisen voimakkaasti telä-suomessa. Vähän muuttuneet lajit Närhi on satunnaisten syksyisten vaellustensa vuoksi ongelmallinen, sillä vaellukset voisivat johtaa huomattaviin runsauden muutoksiin. Pesivät tai talvehtivat kannat eivät ole muuttuneet merkittävästi. Periaat- 18
Talvilinnuston pitkäaikaismuutokset Muita valtakunnallisia seurantatutkimuksia """. "ui.1 l----1-----+------l----+l-f---l-------l -.88 L.66. Väli-Suo -.72 V.77 telä-su mi -.62.1.51 1 """ :.Q "ui 1 8 6 4 """ :.Q "ui 2 1 196 196 196 197 198 197 198.55 L.55.8 V.6 -.6.1 199 199 Varpu en Passe domestic s.18 197 198 199 teessa maaseutuasutuksen väheneminen ja jätehuollon tehostuminen ovat niukentaneet närhen talviravintoa, vaikkakin lintujen ruokintapaikkojen määrän kasvu on vaikuttanut vastakkaiseen suuntaan (Väisänen & Solonen 1997). Osa-alueiden vertailu ei tuota paljoakaan uutta (kuva 5). Närhen kuten useimpien muidenkin esimerkkilajien yleistiheys tunnetusti pienenee kohti pohjoista. Närhen runsaus on pysynyt ennallaan eri alueilla. Naapurialueiden tiheydet vaihtelevat vuodesta toiseen suurin piirtein samassa tahdissa. Lapin talvilaskennoissa on tavallisesti havaittu parikymmentä närheä, mutta talvella 1968 vain yksi. Pienikokoiset osittaismuuttajat puukiipijä ja hippiäinen, jotka käyttävät pääasiallisena ravintonaan selkärangattomia eläimiä, ovat erityisen alttiita ankarimpien talvien vaikutuksille. Hippiäiset yleensä muuttavat ensimmäisenä elinsyksynään Keski-urooppaan ja talvehtivat aikuisina kotimaassa (Saurola 1978, Hilden 1982). Kovimmat talvet nostavat hippiäistemme kuolevuutta kummallakin alueella, joten hippiäisen kuten puukiipijänkin vuotuiset kannanmuutoskäyrät muistuttavat suuresti talven yleislämpötilan kuvaajaa (Hilden & Väisänen 1991). Pitkällä aikavälillä näiden kahden lajin kannat ovat pysyneet suunnilleen samalla tasolla. Puukiipijän telä- ja Väli-Suomen talvikannat ovat vaihdelleet samassa tahdissa, mutta muutoin lajin alueellinen tarkastelu ei paljasta merkittäviä pitkäaikaisia suuntauksia (kuva 5). Kuvaajissa on kuitenkin huomattavaa aaltoilua useita lyhempiä, 1-15 vuoden luokkaa olevia j aksoja, jolloin puukiipijäkanta on runsastunut tai taantunut. Myös hippiäisen telä- ja Väli-Suomen talvikannat ovat vaihdelleet samassa tahdissa (kuva 5). Koko maan hyvät hippiäistalvet näkyvät Lapinkin niukassa aineistossa. Hippiäisen ja puukiipijän talvikannat ovat vaihdelleet samassa tahdissa telä-suo- Kuva 4. Töyhtötiaisen, hömötiaisen ja varpusen kannanmuutokset vuosien 1957- talvilaskennassa. Pystyakselilla on yksilömäärä kymmentä reittikilometriä kohden logaritmisessa mittakaavassa telä-suomessa (), Väli-Suomessa (V) ja Lapissa (L). "Nollatiheydet" (lajia ei tavattu laisinkaan) on korvattu arvolla.1 yks./1 km. Lukuasetelmat sisältävät 4 talven 1958- aineistosta laskettuja korrelaatiokertoimia, joiden kriittiset arvot melko merkitsevän, merkitsevän tai erittäin merkitsevän muutoksen riskitasoilla.5,.1 ja.1 ovat.,.9 ja.49 (erittäin merkitsevät korrelaatiot on lihavoitu). Kirjainten, V ja L vieressä ovat vuoden ja tiheyden väliset korrelaatiot ja kirjainten välissä ovat kyseisten alueiden tiheyksien väliset korrelaatiot. -kirjaimen alla on lisäksi telä-suomen ja Lapin tiheyksien välinen korrelaatio. Fig. 4. Winter population trends of the Crested Tit, Wil/ow Tit and House Sparrow from mid-winter censuses of years 1957-. The vertical axis depicts density (individuals per 1 km of census route; log scale) in South Finland (S), Central Finland (V) and Lapland (L). Zero densities have been replaced by the value.1 ind./1 km. Sma/1 tabulations contain correlation coefficients ( data of the first winter have been excluded from calculations). For each area, the Spearman rank correlation between year and density ison the left side of the letters, V and L. The Pearson product moment correlation between log-transformed densities in South and Central Finland is between the letters and V. Correlation between Central Finland and Lapland is between the letters V and L, and correlation between South Finland and Lapland under the letter. Critical limits for a fairly significant, significant or highly significant change on risk levels.5,.1 and.1 are.,.9 and.49 (bold), respectively. 19
Muita valtakunnallisia seurantatutkimuksia Talvilinnuston pitkäaikaismuutokset 'ui 5=. Väli-Suomi.4 L.4 -.29 V.1 J----t--------act-t----+------+---._7_---i.11.18.,(1) 'ui.1..1.2.1 V.51.24 -.5 --X-La pi -- Vä i-suomi --- t lä-suomi 196 197 198 199 Puukiip jä Certhia familiaris 1. ]l.1..1.8.4..1.59.4 V.79.5.7 -o- Väli Suomi --- tel -Suomi 196 197 198 199 196 197 198 199 ;ca ]l..1. 196 197 198 199 Kuva 5. Närhen, puukiipijän ja hippiäisen kannanmuutokset vuosien 1957- talvilaskennoissa telä-suomessa, Väli-Suomessa ja Lapissa. (Lukuasetelma selitetään kuvassa 4.) Fig. 5. Winter population trends of the Jay, Treecreeper and Goldcrest from mid-winter censuses of years 1957- in South Finland (S), Central Finland (V) and Lapland (L) (for details, see Fig. 4). 196 197 198 199 Kuva 6. Kuusitiai.sen ja käpytikan kannanmuutokset vuosien 1957- talvilaskennoissa telä-suomessa, Väli-Suomessa ja Lapissa. Käpytikan kuvaajat on jaettu kahteen osakuvaan. (Lukuasetelma selitetään kuvassa 4.) Fig. 6. Winter population trends of the Coal Tit and Great Spotted Woodpecker from mid-winter censuses of years 1957- in South Finland (S), Central Finland (V) and Lapland (L) (for details, see Fig. 4). messa(r=.4, P<.l)ja vielä selvemmin Väli-Suomessa (r =.67, P<.1), mutta eivät enää Lapissa (r =.18) Kun laskentojen sarja on jo reilut 4 vuotta pitkä, siitä alkavat erottua tilastollisesti merkitsevinä hyvinkin vähäiset, mutta kiintoisat suuntaukset. simerkiksi hippiäiskannan voi ennustaa kasvaneen, koska metsätaloudessa on lisätty hippiäiselle mieluisien kuusimetsien osuutta muiden pääpuulajien kustannuksella. telä-suomen talvinen hippiäiskanta näyttääkin jonkin verran runsastuneen (P<.5). Kuusitiaisen pesimäkanta on linjalaskentojen perusteella pysynyt ennallaan (Väisänen ym. 1998), eikä myöskään talvi- laskennoissa ole havaittu selkeitä suuntauksia 4 vuodessa (Väisänen & Solonen 1997). telä- ja Väli-Suomen talvikannat ovat vaihdelleet samassa tahdissa vähitellen hieman runsastuen (kuva 6). Lapin kannan kuvaaja kertoo, että syysvaellukset tuovat kuusitiaisia sinne oikukkaasti. 199-luvun alussa Lappiin saapuneen vaellusaallon hii- 2
Talvilinnuston pitkäaikaismuutokset Muita valtakunnallisia seurantatutkimuksia pumista on voitu seurata ruokintapaikkatutkimuksessa (Väisänen 1998). Runsastuneet lajit Käpytikka on runsastunut sekä kesä- että talvilaskennoissa,ja samalla kanta on kasvanut erityisesti telä-suomessa ja ruokintapaikkojen lähistöllä (Väisänen & Solonen 1997, Väisänen ym. 1998). Jotta käpytikan kannanvaihtelut erottuisivat selkeämmin, ne esitetään tässä kahdessa osakuvassa (kuva 6). Vuosivaihtelut ovat olleet sangen samankaltaisia telä- ja Väli-Suomessa ja toisaalta Väli Suomessa ja Lapissa, mutta telä-suomen ja Lapin yhteys on jo heikompi. Naapurialueiden kannanvaihtelut ovat muistuttaneet toisiaan, koska havupuiden siemensato vaihtelee vuodesta toiseen samassa tahdissa laajoilla alueilla (Väisänen & Solonen 1997). Talvilaskennoissa kirjattu käpytikkarunsaus on kasvanut pitkäaikaisesti erittäin selvästi telä-suomessa, melko selvästi Väli-Suomessa, mutta pysynyt ennallaan Lapissa. Harakan on mainittu valtakunnallisesti runsastuneen vainon vähetessä erityisesti 197-luvulla ja 198-luvun alkuvuosina, minkä jälkeen määrät vakiintuivat. Talviset määrät ovat kaksinkertaistuneet, mutta linjalaskentojen mukaan pesimäkanta on kasvanut vain noin puolet (Väisänen & Solonen 1997, Väisänen ym. 1998). Talvisin harakat ovat yhä enemmän keskittyneet asutuskeskuksiin ja ruokintapaikoille. Sieltä ne ovat tulleet entistä tehokkaammin kirjatuksi, mikä selittää talvikannan jyrkemmän kasvun pesimäkantaan verrattuna. Kun kannan talvista kehitystä tarkastellaan alueittain, paljastuu huomattavia eroja. Harakka on runsastunut jatkuvasti telä-suomessa 197-luvun alusta alkaen (kuva 7). Muualla maassa harakkamäärä kasvoi laskentojen alkuvuosikymmeninä paljon jyrkemmin kuin etelässä, mutta alkoi sitten vähetä Väli-Suomessa 198-luvun puolivälistä alkaen ja Lapissa jo 197- luvun puolivälistä alkaen. telän ja pohjoisen ristikkäiset suuntaukset ovat siis peittäneet toisensa aikaisemmin esitetyissä valtakunnallisissa tilastoissa. Harakat ovat syksyllä, talvella ja keväällä kovasti riippuvaisia jätteistä, ruokintapaikoista ja liikenteen tappamista eläimistä. Tätä kaikkea on viime vuosikymmeninä ollut tarjolla yhä enemmän etelän asutuskeskusten liepeillä ja entistä niukemmin väestönkadosta kärsivässä Väli-Suomessa ja Lapissa. Voidaan jopa sanoa, että ihmisasutuksen kiinteän seuralaisen harakan määrät ovat toimineet väestökehityksen alueittaisena indikaattorina! Punatulkku on selvästi runsastunut talviruokinnan ansiosta 197-luvulta alkaen talvi- ja kevätlaskennoissa (Väisänen & Hilden 199 ). Vuositasolla punatulkun talvija pesimäkannat vaihtelevat huomattavan epäsäännöllisesti, syynä todennäköisesti lajin vaellukset (Väisänen & Solonen 1997). Nämä tulokset tarkentuvat, kun talviaineisto pilkataan osa-alueisiin (kuva 7). Punatulkkukannat kasvoivat koko maassa laskentojen alkupuoliskolla - erityisen jyrkästi Lapissa-ja ovat sen jälkeen pysyneet osapuilleen ennallaan (lievä taantuma Väli-Suomessa; rs = -.49, P<.5). Naapurialueiden väliset vuotuiset kannan vaihtelut ovat olleet yllättävän samankaltaisia, ja jopa telä-suomen ja Lapin kantojen vuosivaihtelulla on tilastollinen yhteys. Keltasirkun määrät kasvoivat hitaasti noin kaksinkertaisiksi 25 ensimmäisen laskentatalven aikana ja vakiintuivat 197-luvun lopulta alkaen. Vaikka talvikanta ei muuttunut merkitsevästi v. 1978-1996, pesimäkanta vähentyi keskimäärin noin viidenneksen. Keltasirkut ehkä entistä paremmin keskittyivät ruokintapaikoille, mikä laskennoissa peitti kannan vähenemisen näkyvistä (Väisänen & Solonen 1997). Keltasirkkutulokset joutuvat uuteen valoon, kun talvilaskentoja tarkastellaan alueittaisesti (kuva 7). telä-suomen talvikanta kasvoi laskentojen alkupuoliskolla (rs =.76, P<.1), mutta ei enää loppupuoliskolla (rs = -.25), aivan kuten karjatalouden vähenemisen perusteella voi odottaa. Keltasirkku on runsastunut jatkuvasti Väli-Suomessa, joten lajin talvinen tiheys on nyt liki viisinkertainen 4-vuoden takaiseen verrattuna. Lapin talvilaskennoissa keltasirkku sen sijaan mahdollisesti taantui alkupuoliskolla (rs = -.8, P<O. l ), mutta runsastui selvästi loppupuoliskolla (rs =.68, P<.1 ). Lapin talvilaskennoissa kirjattiin alkuvuosina enimmillään 7 keltasirkkua talvella 196 ja vähimmillään kaksi yksilöä talvella 1972. Vaikka aineisto on pieni, siinä ilmenevä taantuva suuntaus on mielenkiintoinen (kuva 7). Tuolloinhan keltasirkku hieman runsastui telä- ja Väli-Suomessa, mutta taantui murto-osaan Ruotsissa 195-luvun alusta 1965-luvun puoliväliin lintujen syötyä viljan peittauksessa elohopealla käsiteltyjä jyviä (Otterlind & Käpytikat ovat runsastuneet. Mika Honkalinna. Great Spotted Woodpeckers. Lennerstedt 1964, Stolt 1988). Mikäli Suomen Lapin keltasirkut muuttivat talveksi osin Ruotsin puolelle, saattoi elohopeakatastrofi vähentää myös niiden määriä. Olettamusta ei valitettavasti voi tutkia löytöaineiston valossa, koska pohjoisia keltasirkkuja on rengastettu vähän. Talitiainen runsastui jo talviruokintakauden alussa vuoteen 1974 mennessä tasolle, jolla se on sen jälkeen jonkin verran vaihdellen pysynyt (Väisänen & Solonen 1997). Kantojen vuosivaihtelut ovat olleet hyvin samankaltaisia eri alueilla koko Suomessa (kuva 8). Tämä nähtävästi johtuu talitiaisten syksyisistä liikehdinnöistä, jotka levittävät kesän poikastuoton laajalle alueelle. Kulttuurialueiden talitiaiskannat (pääosa laskennoista tehdään taajamissa ja niiden lähistöillä) ovat kasvaneet j atkuvasti - siis myös 197-luvun puolivälin jälkeen. Kasvu on ollut loivinta telä-suomessa ja jyrkintä Lapissa. Sinitiaisen talvikanta on kasvanut hämmästyttävän vakaasti ja 2-kertaistunut 4 vuodessa (Väisänen & Solonen 1997). Kasvun syinä ovat olleet erityisesti lintujen talviruokinta, mutta myös linnunpönttöjen yleistyminen sekä vesien rehevöityminen, joka on johtanut sinitiaiselle talviravintoa tarjoavien ruovikoiden laajenemiseen. Sinitiaisen runsastuminen on ollut säännöllisintä telä-suomessa (kuva 8), missä laji oli jo 195-luvulla toipunut 194-luvun alussa kylminä talvina kokemistaan tappioista. Talvilaskennat osoittavat, että sinitiaiskannat kasvoivat erityisen jyrkästi 196- luvulla Väli-Suomessa ja 198-luvun alus- 21
Muita valtakunnallisia seurantatutkimuksia Talvilinnuston pitkäaikaismuutokset Ha akka Pic 8 6 major 2 r---t-----t1-'>i=--\,;,;,c--'lf';;--v.'7:-------;;;fft---'>...l---j:jj-'i!u:::::,ji.,-.62 Väli-Suomi.78 V.8 telä-suo i.92 5-'--,-..--rlm+-rmr-t-rm-rl-m-r +- 'i-'- 7 m-rl- 196 197 198 199 4 2 H---t------.:------1r-----.nr"lc---.c)irl\'rt}--.-flr--<:r-t-t-1-\-i.,- 2 t-}-l;-ft---j----o--f-t--ft---+-:-:-->1--.'-t----j----f--i 1 5 196 197.8 L.79 -O-Väli-Su mi.7 V.74 telä-s omi.51.72 198 199 5+----+-H+----Sf--H+---i-+-t-=t-l-1---+-=-Fl--+<-J'-H. 1 196 197 198 199.71 L.58.25 V.64.7.45 5 r--...--..=-...w"'-''<:-h-tr("'j=---\,1----()-j-.,,,.,rr+-<9' 1. 196 197 198 199.4.8 V.78.68 Kuva 7. Harakan, punatulkun ja keltasirkun kannanmuutokset vuosien 1957- talvilaskennoissa telä-suomessa, Väli-Suomessa ja Lapissa. (Lukuasetelma selitetään kuvassa 4.) Fig. 7. Winter population trends of the Magpie, Bullfinch and Yellowhammer from mid-winter censuses of years 1957- in South Finland (S), Central Finland (V) and Lapland (L) (for details, see Fig. 4)..,-..67 L.1 l-----+!-'h-'-c-f----!l-----+----+---+---o::..c.-=..54'-------,.98 V.9..98.67.1 196 197 198 199 6----'--'--'+-'-'.,- ::;:...1... -'-+-'-'-'-+- 196 197 198 199 Kuva 8. Talitiaisen, sinitiaisen ja viherpeipon kannanmuutokset vuosien 1957- talvilaskennoissa telä-suomessa, Väli-Suomessa ja Lapissa. (Lukuasetelma selitetään kuvassa 4.) Fig. 8. Winter population trends of the Great Tit, Blue Tit and Greenfinch from mid-winter censuses of years 1957- in South Finland (S), Central Finland (V) and Lapland (L) (fordetails, see Fig. 4). sa Lapissa. Viime talvina 1985- sinitiaisen vuotuinen kasvu talvireiteillä on ollut telä-suomessa 12 %, Väli-Suomessa 16% ja Lapissa 15 %. Pohjoiset alueet ottavat siis jatkuvasti etelää kiinni. Viherpeipon Suomen talvikanta on kasvanut voimakkaasti koko talvilintulaskentojen historian ajan ja on peräti -kertaistunut 4 vuodessa (Väisänen & Solonen 1997). Viherpeippo on osittaismuuttaja,jonka kannasta yhä suurempi osa on jäänyt talviruokinnan houkuttelemana talvehtimaan Suomeen. Lajin talvikanta on keskimäärin kasvanut vuodessa telä-suomessa 1 % ja Väli-Suomessa jopa 14 % (kuva 8). Lapin talvilaskennoissa ki1jattiin ensimmäiset viherpeipot vasta v. 1978. Runsaassa viidessä vuodessa Lapin kanta saavutti viherpeipolle tyypillisen noin 1 % vuotuisen kasvun vaiheen. 22
Talvilinnuston pitkäaikaismuutokset Muita valtakunnallisia seurantatutkimuksia Tulosten tarkastelu dellä kuvatut 14 lajin pitkäaikaiset kannanvaihtelut telä-suomessa, Väli-Suomessa ja Lapissa tarkensivat huomattavasti aikaisempia käsityksiä,jotka ovat perustuneet koko maan yhdistettyihin talvilintulaskenta-aineistoihin. rityisesti hömötiaisen, varpusen, harakan ja keltasirkun talvikannat ovat kehittyneet selvästi erilailla eri osissa Suomea, joten tärkeää tietoa on peittynyt aineistoja yhdistettäessä. Useimmissa muissakin lajeissa osa-alueiden vertailu valotti kannanmuutosten rytmiä ja tilastollista luotettavuutta sekä paljasti jonkin alueen - tavallisesti Lapin - talvikannan poikkeavan kehityksen. Oikeastaan vain närhen, puukiipijänja kuusitiaisen analyysi ei tuonut paljoakaan uutta verrattuna koko Suomen yhdistetystä aineistosta tehtyihin päätelmiin. Alueelliset erot näyttävät johtuvan erityisesti maamme asutuksessa ja elinkeinorakenteessa viime vuosikymmeninä tapahtuneista muutoksista, jotka ovat vaikuttaneet lintujen talviravinnon saatavuuteen. Alueittaisiin eroihin on kiinnitetty huomiota jo varhaisissa talvilinturaporteissa (esim. Munne & Sammalisto 1975). Talvisten valtalintujemme tiheydet esitettiin vuodesta toiseen isossa taulukossa, jossa lajin yleiskeskiarvon lisäksi oli runsaus maan koillis-, kaakkois-, lounais- ja luoteisosassa (Sammalisto 1977, Hilden ym. 1988b ). Taulukosta luovuttiin yli kymmenen vuotta sitten, koska siitä näkyi kerralla Viherpeippo. Hannu skonen The Greenfinch. vain yhden talven tilanne,ja tilalle tuli lajien koko maan aineistoon perustuvia pitkän aikavälin kannanvaihtelukäyriä. Niille saadaan jälkikäteen perustelut tämän raportin tuloksista. ri alueiden kannat ovat nimittäin vaihdelleet hyvin samankaltaisesti töyhtö-, hömö-, tali- ja sinitiaisella sekä viherpeipolla ja melko samankaltaisesti varpusella, hippiäisellä, käpytikalla, harakalla, punatulkulla ja keltasirkulla. telä- ja Väli-Suomen vuosivaihteluiden välillä on yhteys lopuilla kolmella esimerkkilajilla närhellä, puukiipijällä ja kuusi tiaisella. Kunkin lajin aineistot on siis periaatteessa voitu yhdistää valtakunnallisia indeksejä laskettaessa, ja lopputulos on kuvannut pääpiirtein oikein pitkäaikaista kannanmuutosta. Mikäli lajin kanta kuitenkin on muuttunut selvästi eri tavalla etelässä ja pohjoisessa, laskentojen alueittainenjakauma on yleensä johtanut siihen, että etelän suuntaus on saanut suuremman painon lopputuloksessa. Jos pohjoisen aineisto on ollut tarpeeksi suuri, ristikkäiset suuntaukset ovat voineet peittää toisensa, kuten todettiin käyneen harakan aineistossa. Jatkoselvityksiä ajatellen olisi hyvä kehittää tässä käytettyä aluejakoa. Kuvan 1 "telä-suomi", "Väli-Suomi" ja "Lappi" ovat keinotekoisia, alunperin lintujen ruokintapaikkatutkimusta varten rajattuja alueita. Ilmastollisesti paremmin perustellut Suomen kolmannekset saataisiin kääntämällä alueiden rajat kulkemaan enemmän luoteesta kaakkoon. Kunkin runsaan talvilintumme pitkäaikaisia kannanvaihteluja tulisi kuitenkin oikeastaan tutkia reiteittäin - monilta talvilintureiteiltähän on kertynyt suuri aineisto. Kullekin lajille edustava aluejako saataisiin ryhmittelemällä reittejä,joilla vaihtelu on ollut samankaltaista. Koko talvilinnustolle sovelias aluejako saataisiin sitten selvittämällä, minne lajien kannanvaihtelualueiden rajat kasautuvat. Kiitokset Kiitän läinmuseon puolesta lukuisia talvilintulaskijoita,joiden uurastuksen tuloksena on syntynyt Suomen ainutlaatuinen talvilintulaskenta-arkisto. Pekka Routasuo on tarkistanut uudet aineistot viime vuosina. Marcus Walsh tarkasti tiivistelmän englanninkielen. Summary: The regional extent of population trends of 14 bird species in Finland in the winters 1957- Information on long-term population changes of one hundred bird species wintering in Finland have been monitored and published by Väisänen & Solonen (1997). The data were collectcd in national winter bird censuses organized by the Zoological Museum ofthe Finnish Museum ofnatural History during 4 years. ach winter censuses were conducted along the same -5 routes, the average length ofwhich was about 1 km. The longest time series comes from the so-called mid-winter census made from 25 December to 7 January (Hilden et al. 1991). The data of 14 frequently encountered species is used here to elucidate how much long-tem1 population trends and annual variations between different parts of Finland have in common (Fig. 1, Table 1 ). An index of long-term change of abundance of 14 winter bird species in three regions was calculated using the principal component analysis (Figs. 2-). The species are presented on the hasis of this index from the most decreased to most increased. During 1958-, the Crested Tit has declined everywhere <lue to increased forestry, with the steepest decline in the north: -4% in South Finland, -65% in Central Finland and even more in Lapland (Fig. 4: see con-elation coefficients on left beside the letters, V and L). Annual variations have been highly correlated between ali areas (see con-elation coefficients between the letters and V, and V and L, and under the letter ). During the second half of the study ( the 22 last winters), the Willow Tit has declined ( <lue to fores!iy) 41 % in South Finland, 4% in Central Finland and 49% in Lapland, but during the whole study period the species has been more or less stable in Central Finland and apparently has increased in the tiny data of Lapland (Fig. 4). Annual fluctuations have been correlated between the neighboring areas. The House Sparrow increased strongly during the first half of the study (Fig. 4 ), when also winter feeding ofbirds become more common. In the second half the species has declined 6% in South Finland and 46% in Central Finland, but remained stable in Lapland. The annual variation in Central Finland has resembled more that oflapland.!n southern Finland 2
Muita valtakunnallisia seurantatutkimuksia Talvilinnuston pitkäaikaismuutokset House SpmTows have decreased with the recent steep downward trend in dairy farming. Jay populations have not changed significantly (Fig. 5), but annual fluctuations between neighboring areas havc becn fairly significant. In the winter of 1968 only one Jay was observed in the censuses of Lapland, the average number being about twenty. In the Treecreeper annual fluctuations between the populations ofsouth and Central Finland are correlatcd, but there are no other Iong-term trends (Fig. 5). Some shorter phases with decreasing or increasing trends have Iasted about I -15 years. Also in the Goldcrest annual fluctuations between the populations of South and Central Finland have been correlated, and during some peak winters the species has also been found in Lapland (Fig. 5). The Goldcrest has increased fairly significantly in South Finland, where the proportion of spruce forests has been growing. Annual fluctuations of Treecreeper and Goldcrest populations, which are regulated by the occurrence ofharsh winters, have been correlated in South Finland (r =.4, P<. 1) and in Central Finland (r =.67, P<.1). In the Coal Tit, annual fluctuations between populations of South and Central Finland have been correlated, and in both areas the species has slightly increased (Fig. 6). The Coal Tit irregularly invades Lapland in some autumns. Annual fluctuations of the Great Spotted Woodpccker, which are regulated by regional variation of the conifer cone crop, have been similar in neighbouring areas (Fig. 6). Numbers censused on winter routes have increased strongly in South Finland and moderately in Central Finland, but no significant trend has been found in Lapland. The Magpie has continuously increased in South Finland since the early I 97s (Fig. 7). lsewhere in the country its numbers started to grow more steeply in the early census years, but have declined later in Central Finland from the mid- l 98s and in Lapland already from the mid- l 97s. In the background are changes in the availability of food.!n recent decades a notable prop1iion of the Finnish human population has moved from north to south, where more rubbish, feeding sites and animals killed my traffic are now available för Magpies. Bullfich numbers increased in the first halfofthe study period and have been stable in the second half (Fig. 7). The increase was steepest in Lapland. Annual population variations between areas are highly correlated. Yellowhammer numbers increased in South Finland during the first half of the study (rs =.76, P<.1), but have not changed significantly in the second half (Fig. 7), when dairy fanning has declined. The species has continuously increased in Central Finland, where the winter population is now about five times larger than in the late 195s. The Yellowhammer possibly declined in Lapland in the first half of the study, but later it has strongly increased (rs =.68, P<.1 ). The early decline in Lapland took place in years when alcyl mercury was used as a seed disinfectant in neighbouring Sweden, causing a catastrophic crash ofyellowhammer numbers there.!n cultural arcas, where winter birds censuses are concentrated, the Great Tit has increased since the be- ginning ofwinter feeding (Fig. 8). Population growth has been strongest in the north. Annual fluctuations havc been very similar all over Finland, apparently bccause autumnal movements of Great Tits cfficiently disperse the young raised in the previous breeding season. Winter numbers of the Blue Tit have grown steadily in South Finland (Fig. 8). lt has been aided by thc winter feeding of birds and water eutrophication with the subsequent expansion of reedbeds, an important winter feeding habitat för Blue Tits. Steep growth phases appeared in Central Finland in the 196s and in Lapland in the early 198s. Since then in 1985- the annual growth of population densities has been 12 % in South Finland, but more in the north: I 6 % in Central Finland and 15% in Lapland. A larger prop1iion of Finnish Greenfinches have started to winter here than previously, attracted by abundant food at feeding sites. The numbers have grown 1% annually in South Finland, and 14% in Central Finland (Fig. 8). The species invaded Lapland in the late I 97s and in about five years reached a growth rate typical of the southern areas.!n conclusion, annual population fluctuations have been statistically very similar between the study areas in the Crested Tit, Willow Tit, Great Tit, Blue Tit and Greenfinch, similar in the House Sparrow, Goldcrest, Great Spotted Woodpecker, Magpie, Bullfinch and Yellowhammer, and significant at!east between South and Central Finland in the remaining three species, Jay, Treecreeper and Coal Tit. This means that the population diagrams of previous winter bird reports, which have been based on the total combined Finnish data, have been largely justified. However, valuable details have been lost in species in which population trends have been regionally different, as here is the case especially in the Willow Tit, House Spmrnw, Magpie and Yellowhammer. Kirjallisuus Hilden,. I 982: Winter ecology and partial migration of the Goldcrest Regulus regulus in Finland. Ornis Fenn. 59: 99-122. Hilden,. & Väisänen, R. A. 1991: Talvilinnusto 199/91 ja tiaisparvilajien pitkäaikaismuutokset (Winter birds in Finland in 199/91 and long-terrn trends of tit species, the Goldcrest and the Treecreeper). - Lintumies 267-22. Hilden,., Koskimies, P. & Väisänen, R. A. 1988a: Talvilintujen Iaskentaohjeet. Teoksessa: Koskimies, P. & Väisänen, R. A.: Linnustonseurannan havainnointiohjeet (2. p.), Helsingin yliopiston eläinmuseo, s. 1-2. Hilden,., Koskimies, P., Väisänen, R. A. & Yrjölä, R. I 988b: Talvilintulaskentojen 1986/87 tulokset (Report of the Finnish winter bird censuses in I 986/87). - Lintumies 2: 7-18. Hilden,., Koskimies, P. & Väisänen, R. A. 1991: Winter bird census. - Teoksessa: Koskimies, P. & Väisänen, R. A. (eds.), Monitoring Bird Populations. Zoological Museum, Finnish Museum ofnatural History, Helsinki: 19-26. Järvinen,., Kuusela, K. & Väisänen, R. A. 1977: Metsien rakenteen muutoksen vaikutus pesi- mälinnustoommc viimeisten vuoden aikana (ffects of modern forestry on the numbers ofbreeding birds in Finland in I 945-1975). - Silva Fennica II 84-294. Munne, P. & Sammalisto, L. 1975: Tilannetiedotus talvilintulaskennoista (Report on the Finnish winter bird census). Lintumies 1:-44. Otterlind, G. & Lennerstedt, I. I 964: Den svenska fågelfaunan och biocidskadorna. Vår Fågelvärd 2:6-415. Ranta,., Rita, H. & Kouki, J. I 989: Biometria. Yliopistopaino, Helsinki, 569 s. Rauhala, P. I 98: Kemin-Tornion seudun linnusto. - Omakustanne, Kemi, 172 s. Rauhala, P. I 994: Kemin-Tornion seudun linnusto 2. Omakustanne, Kemi, 274 s. Sammalisto, L. 1977: Talvikauden laskennat 1976-1977 (The winter bird census in I 976-1977). - Ornis Fenn. 54:127-12. Sammalisto, L. I 985: Suomen talvilinnusto runsauslaskentojen valossa. - Teoksessa: Solonen, T. (toim.): Suomen linnusto, s. 25-251. Lintutieto, Helsinki. Saurola, P. 1978: Arvokkaat hippiäislöydöt (Foreign recoveries of Goldcrests Regulus regulus ringed in Finland). -Lintumies 1:121-126. Stolt, B.-. 1988: Gulsparv mberiza citrinella L. - Teoksessa: Andersson, S. (toim.): Fåglar i jordbrukslandskapet. Vår Fågelvärld, Suppl. 12:6-68. Väisänen, R. A. I 998: Metsien tiaisparvien lajit taantuneet 199-luvulla (Monitoring of winter birds in Finland in the I 99s: abundance at feeding sites and decrease offorest tit guild). Linnut (4-5):4-7. Väisänen, R. A. 1999: Talvilintujen ruokintapaikoilla vierailevat petolinnut ja nisäkkäät (Occurrence of raptors, owls and mammals at feeding sites of winter birds in Finland). - Linnut 4(4): 8-11. Väisänen, R. A. & Hilden,. I 99: Siemensyöjät runsastuvat talviruokinnan ansiosta (Longtenn trends of winter populations in the Greenfinch, Bullfinch, Yellowhammer and House Sparrow in Finland). - Linnut 28()1-24. Väisänen, R. A. & Solonen, T. 1997: Suomen talvilinnuston 4-vuotismuutokset (Population trends of 1 winter bird species in Finland in 1957-1996). - Linnut-vuosikirja I 996: 7-97. Väisänen, R. A., Lammi,. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto (Summary: Distribution, numbers and population changes of Finnish breeding birds). - Otava, Helsinki, 567 s. Kirjoittajan osoite / Author s address läinmuseo PL 17 (P. Rautatiekatu 1) 14 Helsingin yliopisto Saapunut/ Received 15.4. 24