Suomen talvilinnusto on muuttunut

Transkriptio

1 Yleiset talvilinnut Valtakunnallinen linnustonseuronta Yleisten talvilintujen kannanmuutokset i 7 talvena Suo en eri osissa Risto A. Väisänen Suomen talvilinnusto on muuttunut erityisen voimakkaasti talvesta 1989/9 lähtien. Tulos on saatu seuranta-aineistostamme, joka on ajallisen kattavuutensa, suuruutensa ja hyvän laatunsa vuoksi omassa luokassaan uroopan talvilintulaskentojen joukossa. Tuhannet lintuha1tastajat ovat talvina 1956/57-21/2 tehneet 3 55 reitillä kaikkiaan 48 laskentaa. Laskentojen yhteispituus on 54 kilometriä, ja reittien va1telta on kirjattu 19 miljoonaa lintua. Luonnontieteellisen keskusmuseon läinmuseo järjestää talvilintulaskennat yhteistyössä lintutieteellisten paikallisyhdistysten kanssa. Laskennassa kaikki havaitut linnut kitjataan vakioreitiltä, jonka yksi tai useampi lintuha1tastaja laskee. Retki kestää yhden talvipäivän valoisan ajan. Reitin keskipituus on ollut 1 km, mutta lyhemmätkin reitit tuottavat hyviä tuloksia. Laskenta tehdään samalla tavoin vuodesta toiseen syys-, keski- ja kevättalvella (Hilden ym. 1988a). Talvilintulaskentojen keskeisiin tavoitteisiin kuuluu lajien kannanmuutosten seuranta. Sadan lajin muutoksia valotettiin viisivuotisjaksoittain koko maan yhdistetystä aineistosta (Väisänen & Solonen 1997). Noin puolet runsaimmista talvilinnuistamme todettiin runsastuneiksi ja kolmasosa taantuneiksi sangen harvojen lajien kanta oli pysynyt ennallaan. Kehitykseen olivat vaikuttaneet erityisesti ihmisen aiheuttamat ympäristömuutokset lintujen talvisessa ravinnonsaannissa, elinpaikkojen määrissä, suojelussa ja metsästyksessä. Tulokset tarkentuivat, kun 14 yleisen lajin kehitystä ve1tattiin alueittain talvesta toiseen (Väisänen 2). Useiden lajien kannat olivat muuttuneet erilailla telä-suomessa, Väli-Suomessa ja Lapissa. Alueelliset erot näyttivät johtuvan erityisesti maamme asutuksessa ja elinkeinorakenteessa viime vuosikymmeninä tapahtuneista muutoksista, jotka ovat vaikuttaneet lintujen talviravinnon saatavuuteen. LINNUT-VUOSIKIRJA 22 Koskikarojen iloinen kevätlaulu piristää talvilintulaskijan mieltä useimmin Itä-Suomen hankien keskellä. Antti Below The Dipper 's cheerful spring song - most commonly heard amid the snowdrifts of eastem Finland - lifts the spirits of a winter bird counter. Antti Below m. raporteissa esitetään perustiedot talvilintulaskentojen historiasta ja aineiston laajuudesta. Tämän kirjoituksen alussa niitä täydennetään kertomalla, miten laskennat jakautuvat laskentakausien sisällä ja ketkä ovat keränneet pisimmät havaintosarjat. Raportin pääsisällön muodostaa 33 yleisen, kautta Suomen levinneen maalintulaj iin talvilintulaskenta-aineiston analyysi. Tavoitteena on selvittää, mitä laskennat keitovat kunkin lajin talvikuolevuuden ja havaittavuuden muutoksista talven aikana, miten lajin runsaus on muuttunut pitkällä aikavälillä eri osissa Suomea ja mitkä ovat kannanmuutosten todennäköiset syyt. 33 lajista esitetään diagrammit, jotka kuvaavat tiheyden pitkäaikaisvaihtelua talven aikana kuudessa osassa maatamme. Vertailuun tarvittiin syys-, talvi- ja kevätlaskennan tulokset, joten mukaan otettiin vain talvien 1975/76-21/2 aineisto. Talvilaskentahan alkoi vuodenvaihteessa 1956/57, kevätlaskentaan 1yhdyttiin helmi-maaliskuun vaihteessa 1967, mutta syyslaskenta lisättiin ohjelmaan vasta lokama1taskuun vaihteessa Havainnot on kerätty laskennoissa maastotyypeittäin jaoteltuina talvesta 1986/87 alkaen. Reittien alueittaiset biotooppijakaumat eivät ole senjälkeen muuttuneet radikaalisti, mikä on tärkeää tämän artikkelin analyysien kannalta. Alun perin oli tavoitteena esittää aineiston tuorein osa myös biotoopeittain (ks. Väisänen & Koskimies 1989), mutta se ei mahtunut mukaan. Raportin lopussa on kaksi kokoavaa lukua talvilinnuston kannanvaihtelun tärkeimmistä ilmiöistä ja syistä. Talvilintulaskentojen ajoittuminen Syys-, talvi- ja kevätlaskentajaksoille varattu aika on talvesta 1986/87 alkaen 41

2 Valtakunnallinen linnustonseuranta Yleiset talvilinnut Taulukko 1. Useimmin lasketut 5 reittiä talvien 1956/57-21/2 19 laskennassa. Reitti tarkoittaa reitin vakionumeroa, jonka perässä on laskentojen määrä (Kpl) sekä ensimmäinen ja viimeinen laskenta, kun 1 =talvilaskenta 1956/57 ja 19=kevätlaskenta 21 /2 (laskentojen juoksevat numerot: ks. Väisänen & Solonen 1997: taulukko 1 ). Alue=havaintojenkeruualue: 2=Varsinais-Suomi, 3=Länsi-Uusimaa, 4=/tä Uusimaa, 5=Kymenlaakso, 7=Päijät-Häme, 8=/(anta-Häme, IO=Pirkanmaa, 12=Suupohja, 13=telä-Pohjanmaa, 14=Suomenselkä, 15=Keski Suomi, l 6=telä-Savo, 17 =Pohjois-Savo, 2=Pohjois-Pohjanmaa, 24=Hyvinkään seutu, 25= Valkeakosken seutu ja 26=Lohjan seutu. Table 1. Fifty routes that have been counted most often in the winters 1956/57-21 /2. Columns: No. =rank; Reitti=code number of the route; Kpl=number of counts; Laskennat=first and last count, when 1 =mid-winter census 1956/57 and 19=/ate winter census 21/2 (for running numbers of other counts, see Väisänen & Solonen 1997); Alue=observation area of BirdLife Finland, see code list presented in the Finnish legend; Kunta= 6-letter code of municipality; Reitinnimi =name of the route; Laskijat=observers. No. Reitti Kpl Laskennat Alue Kunta Reitinnimi Laskijat LPPÄV ÄKSYLÄNR-SA HeikkiVäätäinen /(RAVA SAV/ Mauri Sarkonen LIMINK VIRKKULA Juhani Hirvelä KRISTI KAUP.LÄNSIP Per Åke Johansson 1956/ /78, Harry Koivu/uoma 1978/ NOKIA 3 HLS/N 1 TAMPR 3 HLSIN 7 H/NOL 2 RYMÄTT VKOSKI PIKSK YLÖJÄR KUOPIO KAARIN KK-PITKÄNI VARTIOKYLÄ TAMMRKOS LAUTTASAARI NIMLÄ RÖÖDILÄ 1981 /82, Vilho Haavisto 1979/8, 198/81, 1981/82-2/1 Hannu Karhe..... Kalevi K. Malmström Aimo. Salonen 1957 / /86, Seppo Aro 1986/87- Kimmo Aula ero Hietanen Timo Nurmi cc KSKUSTA VUORNTAUS ISO-PAPPILA KATARLAAKA Perti Nikkanen Mikko Laakso 1965/66, 1967 /68-, Jukka Kiviluoto 1966/67 Niilo Silander rkki Björk 1965/66-, Jorma Tuomainen 1975/7 6, Patrick Hublin 197 6/77 Raimo Lehtonen 2 KUUSAM KSKUSTA Matti Ryhtä 1968/ /82, 1993/94-, Heikki Seppänen 1981 / /94 25 VKOSKI ASMA-SAVIL Jorma Liesma 1967 / /85, Jorma Ahola 1985/86-12 KRISTI LIDN lvar Hagbäck 12 KRISTI LPPÄSALMI Per Åke Johansson 1961/ /75, Mauri Koivu/uoma 1975/ /82, Vilho Haavisto 1981/82-2/1 2 KAARIN ----flt{)_q:'v_ljql.a... Veijo Peltola l 968/ /9, sko Gustafsson 199/ KARKKI 2 KUUSAM 2 KUUSAM 2 KUUSAM 3 HLSIN 3 KARKKI 14 KURUU 26 LOHJA TUORILA-SIIK TOLPAN NIMI TORANKI NILO TALI VATTOLA-TU KALTON OJAMO sko Sarkonen Matti Ryhtä 1969/7-1981/82, 1993/94-, Heikki Seppänen 1981/ /94 Matti Ryhtä 1969/7-1981/82, 1993/94-, Heikki Seppänen 1981/ /94 Matti Ryhtä 1969/7-1981/82, 1993/94-, Heikki Seppänen 1981/ /94 Matti Ketola 1956/ /59, 1962/63, Risto Valjakko 1959/ / 62, Göran Gyllenberg 1963/ /65, Lasse J. Laine 1965/ / Tuomas Lukkarinen 1977/78-198/81, Raimo Virkkala 1981 /82- Pekka Rautasuo 1989/9-... Kalle Virta JariVäliniemi 1966/ /2 Olli Toivonen 1956/ /58, 196/61, ero Laine 1958/ / 6, Irma Ruokonen 1961/ /64, Harto Linden 1964/ / 79, Jan Södersved 198/81- Tuija Lahtinen 24 HWINK AHDNKALL/ 25 VKOSK/ LAISKA-LUKO Jorma Ahola., 2 AASLA-YLIK Lennart Saari 26 SIUNTI ÖVITSBY Martti Virolainen 1971/ /74, Kari Ahola 1972/73, 1973/74-198/81, Pentti Ahola 1981 /82-14 VILPPU 12 KRISTI 12 TUVA 3 NUMMIP 2 SALO 8 HAUSJÄ 5 KUUSAN 15 KORPIL POHJASLAHTI ino Majaniemi SKATAN Ole Norrgrann 1967 / /78, Vilho Haavisto 1978/79-2/1 KORVNKYLÄ Jaakko Vähämäki SUOMLA Kalevi K. Malmström HAL/KONLAH Juhani Karhumäki 1965/ /76, Ari Vienanen 1973/74, 1974/75, 1979/8-198/81, Kari Rannikko 1975/76, Jari Lähteenoja 1981 /82- JUOMUNKI Hannu Hellsten KUUSAANNI Hannu Karhe 1972/ /74, Jukka Airola 1974/75- /TTILA Terho Jalonen... KRISTI /(RISTI LIDN-PNINK TIUKKA 11 Vilho Haavisto 197/71-2/1 Vilho Haavisto 197/71-2/1 NURMO KOURA LILJN SÄVTRÄSK MAl<SAM SÄRKIMO SIUNTI VANTAA KRISTI KURUU NURMO NÄSBY RKOLA-TIK PUSKAMARK RI/HO KIVIJÄRVI Jussi Ryssy 1973/ /84, rkki Rautiainen 1983/84- Ralf Rikberg... Martti Silta/oppi... Kari Ahola 197 4/75-198/81, Pentti Ahola 1981 /82- Pertti Forss Vilho Haavisto 197/71-2/1 Pertti Sulkava l 968/ /99, sa Aalto 1999/2- Jussi Ryssy 1973/ /84, sko Rautiainen 1983/84-42 LINNUT-VUOSIKIRJA 22

3 Yleiset talvilinnut Kuva 1. Reittilaskentojen määrä päivittäin syys-, talvi- ja kevätlaskennassa talvina 1956/57-21 /2. Vaaka-akseleilla ovat laskentojen ns. pidennetyt jaksot, joiden aikana tehdyt laskennat on otettu mukaan tilastoihin. Pystyviivat rajaavat niistä syksystä 1986 alkaen käytössä olleet kahden viikon laskentajaksot (karkauspäivästä 29. helmikuuta tulee lisäpäivä kevätlaskentaan). Muun arkipäivän, lauantain ja sunnuntain symbolit kertovat niiden reittien määrän, jotka laskettiin kunakin päivänä eri talvina. Kuvaan on selvennetty muutamia kaikkien aikojen suosituimpia laskentapäiviä (laskentojen ennätykset: syyslaskenta 115 reitillä, talvilaskenta 119 reitillä ja kevätlaskenta 11 reitillä). Kuvassa on muutettu joulu-, tapanin- ja uudenvuodenpäivä sunnuntaiksi, samoin loppiainen lukuun ottamatta vuosia , jolloin loppiaista siirreltiin tammikuun 6. päivästä johonkin lauantaihin (juhlapyhien esittämisessä on pieniä puutteita, sillä siirretyt loppiaiset ja syyslaskentaan sattuneet pyhäinmiestenpäivät ovat saaneet jäädä lauantaiksi). Fig. 1. The number of routes censused daily in the early, mid- and late winter censuses during the winters 1956/57-21 /2. xtended census periods, from which the censuses have been taken into the analyses, are on the horizontal axis. Vertical Iines delimit the periods of two weeks, during which the censuses have been made since the autumn of Symbols of Sunday/holiday (dot), Saturday (circle) and other weekday (cross) indicate the number of routes censused in each day in each winter. Some top days have been clarified (e.g. 119 routes were censused on 8 January 1978). Valtakunnallinen linnustonseuranta Syy laskenta arly winter ce sus < Lokakuu Marraskuu October November Talvilaskenta Mid-win er census Joulukuu December Tammikuu January Kevätlaskenta Late wint r census ollut kaksi viikkoa. Aineistosta löytyy kuitenkin runsaasti nykyisten jaksojen ulkopuolella tehtyjä laskentoja. Jaksot olivat nimittäin aikaisemmin kolme viikkoa pitkiä, mutta niitä lyhennettiin, jotta lintutilanne ei liikaa muuttuisi laskennan aikana. Myöhäisiä laskentoja on tehty erityisesti sääoloiltaan huonoina laskentakausina. Tilastoihin kelpuutetuille laskennoille on valittu päiväysrajat siten, että toisaalta aineistoa ei liiaksi hukata, mutta toisaalta laskentakaudet eivät pääse kovin lähekkäisiksi (Väisänen & Solonen 1997). Viivyttelevien muuttolintujen osuus korostuu liian varhaisissa syyslaskennoissa erityisesti lauhoina syksyinä. Liian myöhäisiin kevätlaskentoihin taas tulee mukaan varhain saapuvia ensimuuttajia. Nykyisten (14-15 vrk) ja pidennettyjenjaksojen (26-28 vrk) päiväysrajat näkyvät kuvan 1 vaaka-akseleilta. Vaikka analyyseihin on kelpuutettu pidennettyinä jaksoina tehdyt laskennat, ei uusia laskentoja pidä tehdä kahden viikon vakiojakson ulkopuolella muutoin kuin pakottavista syistä! "Huippuviikko" tarkoittaa kuvan 1 tulkinnassa seitsemän päivänjaksoa,jolle on kasautunut eniten laskentapäiviä kussakin talven kolmesta laskennasta: Syyslaskennan huippu viikolle marraskuuta osuu 4 7 % laskennoista. Marraskuun alkuun sattuvat myös päivät, jolloin on laskettu yli sata reittiä. Monilla laskijoista on ollut syyslaskennan aikaan vapaapäiviä vain viikonloppuna, joten lauantaina tai sunnuntaina LINNUT-VUOSIKIRJA 22 tehtyjen laskentojen osuus 76 % on ollut erityisen korkea syyslaskennassa. Syyslaskenta on usein pyritty tekemään jakson ensimmäisenä viikonloppuna, mikäli sää on kelvollinen, sillä vaihteleva syyssää voi Helmikuu February olla huono toisena viikonloppuna. Syys laskennan ensikokeilu tuotti runsaasti varhaisia laskentoja. Kuvassa jakauman vasen reuna koostuu pääasiassa tuon syksyn aineistoista ( osa niistä jäi pidennetyn j akson ulkopuolelle). Talvilaskennat jakautuvat pyhäpäivien ja lomien vuoksi tasaisemmin kuin syyslaskennat. Talvilaskennoista on tehty 51 % pyhäpäivänä tai sunnuntaina, 16 % lauantaina ja 33 % muina arkipäivinä. Huippuviikon osuus on 39 % laskennoista, ja laskentojen määrä putoaa vasta 1.1. jälkeen. Tapaninpäivä ja loppiainen ovat olleet kaikkein suosituimmat yksittäiset laskentapäivät (11,4 % ja 8,8 % talvilaskennoista) nehän ovat useiden reittien perinteisiä laskentapäiviä. Kaikkien aikojen suosituin laskentapäivä sunnuntai 8. tammikuuta 1978,jolloin laskettiin 119 reittiä, sattuu nykyisen talvijakson ulkopuolelle, mutta kuului silloin normaaliin laskenta-aikaan kolmen viikonpolun käytännön vuoksi. Tapaninpäivä ei kuitenkaan jäänyt kovin paljon jälkeen 115 laskennallaan Maaliskuu March 1 15 Kevätlaskennan huippuviikko on , jolloin on tehty 53 % laskennoista. Tämä johtuu siitä, että kaksi tai kolme viikonloppua kattanut "virallinen" laskenta-aika alkoi keväinä noin ja siirtyi vasta vuonna 1987 hieman varhaisemmaksi. Lauantaina tai sunnuntaina tehtyjen laskentojen osuus on ollut 66 %, ts. sama kuin talvilaskennassa, mutta pienempi kuin syyslaskennassa. ro johtunee kevätlomista. Klassiset reitit Talvina 1956/57-21/2 on lintuja laskettu kaikkiaan 19 syys-, talvi- tai kevätlaskennassa. niten lasketut 5 reittiä, joita tässä kutsutaan klassisiksi reiteiksi, ovat laskentojen määrän mukaisessa järjestyksessä taulukossa 1. Sarakkeeseen "laskijat" on merkitty henkilö, joka on tiedottanut tulokset läinmuseoon. Muutamat reitit on laskenut yksi lintuharrastaja, mutta useimmilla on toiminut työryhmä, jonka jäsenet ovat vaihtuneet ajan myötä. Vastuuhenkilöiden pysyvyys johtuu siitä, että enimmät 43

4 Valtakunnallinen linnustonseuranta heistä olivat nuoria aloittaessaan talvilintulaskennat 195- tai 196-luvuilla. Hyvä harrastus on säilynyt kiintoisana vuosikymmenten ajan. Seuraavilla BirdLife Suomen havaintojenkeruualueilla on suurin määrä klassisia reittejä: 8 reittiä Länsi-Uusimaa ja Suupohja, 5 reittiä Varsinais-Suomi, Suomenselkä ja Pohjois-Pohjanmaa sekä 3 reittiä Pirkanmaa ja Valkeakosken seutu. Jo useimmin lasketuista kolmesta reitistä näkyy, että laskennat painottuvat metsä- ja kulttuurimaastoihin. Heikki Väätäinen laskee kävellen tai hiihtäen Leppävirralla 1 km pitkää reittiä, josta 4 km on maaseutuasutusta,,5 km peltoa, 5 km metsää ja,5 km muuta maastoa. Mauri Sarkasen 1 km pitkä kävelyreitti on Keravalla kokonaan kaupunkiasutuksessa. Väätäisen ja Sarkasen reiteillä on ollut 1-2 laskijaa. Juhani Hirvelä laskee kävellen tai hiihtäen Limingassa 9 km:n reittiä, josta on,8 km maaseutuasutusta, 2,9 km peltoa ja 5,3 km metsää. Suupohjassa vaikuttanut Vilho Haavisto teki eniten talvilintulaskentoja. Hän laski pitkään 13 reittiä. Klassisten reittien joukossa on kuusi reittiä, jotka Haavisto aloitti tai otti hoitaakseen jonkun muun lopetettua. Hän kuoli vammoihin, jotka sai jäätyään linturetkellä auton alle. Laskentojen alueellinen jakautuminen 44 Yleiset talvilinnut Havaintojenkeruualueet yhdistettiin kuudeksi suuralueeksi, joilta on 2331 laskentareittiä talvilta 1975/76-21/2 (kuva 2). Alueet valittiin siten, että ne ovat talvilinnustoltaan erilaisia ja että kuhunkin tulee suuri laskenta-aineisto. Näillä kriteereillä erottuivat ensiksi kaksi eteläisen, kulttuuripainotteisen linnuston aluetta Varsinais-Suomi (161 reittiä) ja Uusimaa (283 reittiä). Ahvenanmaa,jossa on tehty huomattava määrä talvilaskentoja, jätettiin pois syys- ja kevätlaskentojen puutteen vuoksi; lisäksi Ahvenanmaa on talvilinnustoltaan niin omalaatuinen, että se tulisi käsitellä erillisenä alueena. Uudenmaan aineisto tulee Tringan alueelta (68 % reiteistä), Hyvinkään seudulta (16 %), Porvoon seudulta (11 %) ja Lohjan seudulta (5 %). Varsinais-Suomen ja Uudenmaan pohjoispuolelle muodostettiin "telä-suomi" (599 reittiä) kattamaan eteläboreaalisen alueen eteläosa Satakunnasta Hä- 78-'-----'----'----L '-----'----, Kuva 2. Talvien 1975/76-21 /2 laskentareitit jaettuna kuuteen alueeseen (Ahvenanmaa jää niiden ulkopuolelle), joita kuvaavat eri symbolit. Merkityissä 1 x 1 km:n yhtenäiskoordinaatiston ruuduissa on yksi tai useampia reittejä. Fig. 2. Winter bird census routes are situated in 1 x 1 km squares indicated by symbols. Different symbols are used for the six subareas of Finland: Varsinais-Suomi = SW Finland, Uusimaa, telä-suomi = South Finland, Länsi-Suomi = West Finland, = ast Finland, = North Finland. Censuses made on the Åland lslands in the southwest corner of the map (triangles) wi/1 be excluded From analyses. The map aisa shows the 1 x 1 km national grid coordinates. meeseen ja telä-karjalaan. Reitit ovat Pirkanmaalta (2 %), Päijät-Hämeestä (19 %), Satakunnasta (15 %), Kymenlaaksosta (11 %), Kanta-Hämeestä (11 % ), telä-karjalasta (1 % ), Valkeakosken seudulta (7 %), Lounais-Hämeestä (6 %) ja Rauman seudulta (2 %). Jäljelle jäävä osa Suomen eteläpuoliskosta jaettiin Länsi-Suomeen (454 reittiä) ja Itä-Suomeen (434 reittiä). Länsi Suomen reitit ovat Suomenselältä (38 % ), Suupohjasta (25 %), Keski-Pohjanmaalta (22 %) ja telä-pohjanmaalta (14 %). Itä-Suomen reitit ovat Pohjois-Karjalasta (33 %), Keski-Suomesta (33 %), telä Savosta (18 % ) ja Pohjois-Savosta (17 % ). LINNUT-VUOSIKIRJA 22

5 Yleiset talvilinnut Valtakunnallinen linnustonseuranta Km Länsi-Suomi West Finland 15,..._._,...,...-,...,-.,_.,...,.._...,.-,-..., ast Finland North Finland 1 -'-r-,r-'--,-,.l.-,-.-'-..--,-..,..-r'-...,-..,.,...,...,..,_-,-.-l telä-suomi South Finland o..,_,...,...,,r-'--,-,.l.-.-,-l..--,-..,,...,...,-..,,-.-, Varsinais-Suomi -'-r-,c-'--,-,.l.-,-.-l..--,-..,.-,-l...-..,.,...,...,_-,-.-l Uusimaa o..,_,...,...,,r-'--,-.-l.-.-,-l..--,-,..._,_,-.,...,...,,-.-, '-r-,r-'--,-,.l.-,-.-'-..--,-..,..-r' ,.,...,...,..,_-,-.-l o-'-r-,--,-'-,...,_,r-'--,-,.l.-.-,-l..--,-...,...,...,..._,-.-, Kuva 3. Reittikilometrejä alueittain 27 talven syys-, talvi- ja kevätlaskennassa. Talvet on jaettu yhdeksään kolmen talven jaksoon, joita kuvaavat vaaka-akselilla jaksojen keskimmäiset talvet (esim tarkoittaa talvia 1975/ /78). Fig. 3. The total length of the route kilometres in six areas in early, mid- and late winter censuses during 27 winters. On the horizontal axis are the middle years of nine 3-winter periods. Kuudes alue on (4 reittiä), jonka reitit ovat Lapista (36 %), Pohjois-Pohjanmaalta (34 %), Kemin Tornion alueelta (21 %) ja Kainuusta (9%). Alue on muihin viiteen verrattuna suuri ja heterogeeninen, mutta reitit ovat Pohjois-Suomessa sen verran hajallaan, että aluetta ei kannattanut pilkkoa. Reittikilometrien määrä on vaihdellut huomattavasti alueittain 27 tutkimustalven laskennoissa (kuva 3). Kehitys on voinut olla sangen erilaista, kuten 198- luvun aineisto osoittaa: kovaa kasvua Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla, vähenemistä telä-suomessa ja vaihtelua muilla alueilla. telä-suomen aineiston jatkuva väheneminen on huolestuttavaa. Kilometrit putosivat 27 talvessa talvilaskennassa noin 38 %, ja syys- ja kevätlaskennassa noin 25 %. Osallistuminen talvilintulaskentoihin on ollut laskusuunnassa kaikkialla Suomessa 199- luvun alusta alkaen. Tiheyden käsittely Tiheys (yksilöä/! km) on kaikissa kuvissa ja analyyseissa muunnettu logaritmiseen mittakaavaan, joka tasoittaa yksittäisten talvien arvojen jyrkkiä vaihteluja ja saa niiden jakaumat lähemmäksi normaalijakaumaa. Koska nollasta ei voi laskea logaritmia, on nollatiheydet korvattu arvolla,1 yksilöä/! km. LINNUT-VUOSIKIRJA 22 (/) Q) Q) 5, Q) a (..) --Talvi 1::,. Joulukuu D Tammikuu 'V Helmikuu Winter December January February 1::, !!;! :;::, :o Cl. :(ll -15 _J 'V 1::,. 1::, D Kuva 4. Koko talven ja talvikuukausien lämpötila talvina 197/71-21 /2. Arvot ovat Helsingin Kaisaniemen ja Jyväskylän sääasemien lämpötilojen keskiarvoja. Pystyviivoin on erotettu yhdeksän kolmen talven jaksoa, joilta esitetään laskentatuloksia tässä raportissa. Talvet olivat leutoja 197-luvun alussa ja jaksoi/ja 5-9, keskimääräisiä jaksoi/la 1-3 (poikkeuksena kylmä talvi 1978/79) ja ankaria jaksolla 4. Fig. 4. Average temperatures of three winter months and for the whole winter in 197/71-21 /2. Values are the means of two meteorological stations from South Finland (Helsinki) and Central Finland (Jyväskylä). On the horizontal axis are the nine 3-winter periods used in the population trend analyses of this study. Winter was mild in the early 197s and during the periods 5-9, average during the periods 1-3 and severe in the period 4 1::,. Tilastolliset laskut ja testit on tehty ohjelmalla Statistix 7. Kahden alueen eri vuosien tiheysarvojen lineaarista samankaltaisuutta on mitattu Pearsonin korrelaatiokertoimella (r), mutta tiheysarvojen riippuvuutta vuodesta on mitattu Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimella (rj Kuvaan 3 on pystyviivoin rajattu yhdeksän jaksoa, joiden pituus on kolme 45

6 Valtakunnallinen linnustanseuranta talvea. Raportin lajidiagrammeissa eivät ole esillä yksittäisten talvien tiheysarvot (yksilömäärä kymmentä reittikilometriä kohden), vaan selvyyden vuoksi tiheyden kolmivuotiskeskiarvot, joissa vuosivaihtelu on tasoittunut. Kuvan 3 avulla voi myös karkeasti arvioida, kuinka monta yksilöä yhden talven tietyssä laskennassa havaittiin. simerkiksi Länsi Suomen talvilaskennoissa oli ensimmäisellä kolmen talven jaksolla (1975/ /78) reittikilometrejä talvessa noin 13 (kuva 3) ja kanahaukan tiheys noin,1 yksilöä/1 km (kuva 5). Havaintomääräksi saadaan 13 x,1 / 1 = 13 yksilöä talvessa, mikä on tyydyttävän lähellä oikeaa kolmen talven keskiarvoa (11,7 yksilöä). Kannattaa muistaa, että kun kuvissa esitetään tiheydet kolmen talven keskiarvoina, jotta pitkäaikaissuuntaukset erottuisivat paremmin, niin tiheyksiin perustuvia testejä ei ole laskettu näistä tasoitetuista tiheyksistä vaan yksittäisten talvien arvoista. Kun tuloksissa kerrotaan lajin tiheyden muuttuneen jollakin alueella tietyn prosenttimäärän, on se saatu seuraavasti: ensin on laskettu regressiomalli, jossa selitettävä muuttuja on tiheyden logaritmi ja selittävä muuttuja on vuosiluku. Mallilla on laskettu tiheysarviot (x) esimerkiksi talville 1976 ja 22. Niiden erotus on muunnettu takaisin normaaliasteikolle ( 1 ox). Talven ankaruus Koska talvien yleislämpötilan vaihtelua ja sen linnustovaikutuksia on käsitelty useasti viime aikoina (mm. Väisänen & Solonen 1997, Väisänen 1998, Väisänen ym. 1998), kerrataan tässä vain talvilämpötilan vaihtelun pääpiirteet kuvan 4 avulla. 197-luvun alussa oli leutojen talvien kausi, joka loppui 1975/76, kun tämän raportin tiedot alkoivat kertyä syyslaskennan tultua ohjelmaan. Siitä alkoi lämpöoloiltaan melko keskimääräisten talvien aika, kunnes tultiin 198-luvun puoliväliin, jossa oli peräkkäin kolme ankaraa talvea. Lajidiagrammeissa ne sattuvat samaan kolmen talven jaksoon. Talvitappioille herkkien lintulajien kannanpudotusten voi siis odottaa kertyvän kyseiselle jaksolle. Ankarien talvien jaksoa seurasi talvesta 1987 /88 alkaen keskimääräisten tai jopa ennätyksellisen leutojen talvien aika, jota kesti 15 vuotta. Kehityksen katkaisi alku- ja keskitalven osalta 46 Yleiset talvilinnut Kanahaukka Accipitergenti/is yleismuutos --syys --talvi --kevät :Q ;;; if: Länsi-Suomi telä-suomi "' : Uusimaa Kuva 5. Kanahaukan runsauden vaihtelu Suomen kuudella osa-alueella 27 talven aikana syys-, talvi- ja kevätlaskennassa. Osakuvissa vaaka-akseli on jaettu yhdeksään kolmen talven jaksoon, joita kuvaavat jaksojen keskimmäiset talvet (esim tarkoittaa talvia l 975/ /78). Pystyakselil/a on tiheys eli reiteillä havaittu yksilömäärä kymmentä kilometriä kohden (huomaa logaritminen mittakaava). Jakson tiheytenä on kolmen talven keskiarvo, joka perustuu vähintään 5 laskenta kilometrin aineistoon. Pystyakselilla arvo, 1 yksilöä/km tarkoittaa puuttuvaa tietoa (lajia ei havaittu laisinkaan kyseisessä laskennassa kolmen talven jaksolla; ks. esim. varpushaukan kuvaa 6). Kuviin on piirretty kaksi vaakasuoraa apuviivaa, joiden väliin sattuu pääosa lajin runsasarvoista. Tilastollisesti merkitsevät kannanmuutokset kuvataan isoilla miinuksilla (väheneminen) tai plussilla (runsasluminen): - tai + = melkein merkitsevä muutos (P<,5), -- tai + + = merkitsevä muutos (P<, 1) ja --- tai = erittäin merkitsevä muutos (P<,1). Kuvan yläreunassa on lajinnimen jälkeen runsauden yleismuutos Suomessa ja erikseen kussakin laskennassa. Kanahaukan ylärivillä ei ole miinuksia tai plussia, joten nämä muutokset eivät olleet merkitseviä. Lajin muutos kunkin alueen laskentojen yhteisaineistossa esitetään osakuvien yläreunassa. Yksi plussa kertoo, että kanahaukka runsastui melkein merkitsevästi telä Suomessa (kuva 2). Kolme miinusta osoittavat, että se taantui erittäin merkitsevästi Varsinais Suomessa. Muilla alueilla muutos ei ollut merkitsevä. Mikäli lajin runsauden pitkäaikaismuutos on ollut voimakas, osa-alueiden kuvissa esitetään kannan prosentuaalinen muutos vuotta kohden (esim. fasaani: kuva 1) tai tietyllä aikajaksolla (teeri: kuva 8). Fig. 5. Winter population trends of the Goshawk from early, mid- and /ote winter censuses af 27 winters in six areas. On the horizontal axis are the middle years of nine 3-winter periods and on the vertical axis is density (individuals/1 km af census route) in log scale. The density of a period is the mean of three winters and is based on more than 5 km of censuses. Zero densities have been replaced by the value.1 ind./1 km (e.g. in Fig. 6). Two additional vertical Iines have been drawn to show the main range of densities. Statistically significant population changes are shown by bold minus (decrease) or plus signs (increase), when the critical risk levels for a fairly significant (- or + ), significant (-- or + +) or highly significant change (--- or + + +) are.5,.1 and.1. The species name on the upper margin of the figure is followed the general population changes in Finland (yleismuutos), and the early (syys), mid- (talvi) and /ote winter (kevät) censuses. /n the Goshawk there are no minus or plus signs, indicating non-significance af general changes. Change within each area (in the three censuses) is shown within the subfigures. One plus sign tells that the Goshawk has increased fairly significantly in South Finland. Three minus signs indicate that it has decreased highly significantly in SW-Finland (Varsinais-Suomi). Changes were not significant in the other four areas (Fig. 2). lf the long-term change of a species has been strong and rather regular, the relative change of density is shown for a year (e.g. Pheasant in Fig. 1) or for a year period (Black Grouse in Fig. 8). ankara talvi 22/3, jonka laskentatulokset eivät kuitenkaan ole vielä käytettävissä tätä raporttia kirjoitettaessa. Lajien runsaudenvaihtelut 27 talvena Tarkasteltaviksi on valittu 33 yleistä maalintulajia, joista on hyvä aineisto pääosasta Suomea. Tilhen, räkättirastaan ja pihlajanmarjasadon vuosivaihtelu esitellään lyhyesti loppuluvuissa, mutta niiden tarkempi kuvaaminen jää myöhempiin raportteihin. Kunkin 33 lajin tietopaketti koostuu isosta kuvasta, jossa on tiheyden vaihtelu yhdeksän kolmivuotisjakson aikana syys-, talvi- ja kevätlaskennassa kuudella osa-alueella Suomessa, ja kuvan tulkinnasta. Tulkinnassa pyritään valottamaan todennäköisiä tai mahdollisia LINNUT-VUOSIKIRJA 22

7 Yleiset talvilinnut Valtakunnallinen linnustonseuranta Varpushaukka Accipiter nisus yleismuutos --syys --talvi.. kevät i telä-suomi Varsinais-Suomi Uusimaa Kuva 6. Varpushaukka on pysynyt vakaana pitkäaikaisesti. Runsaus putoaa talven aikana. Fig. 6. The Sparrowhawk has remained stable. Density decreases during the winter. Pyy Bonasa bonasia yleismuutos ++ --syys --talvi.. kevät ++ "" :CO : 'iij "' "' ;ca : 'iij "' telä-suomi Varsinais-Suomi Uusimaa Kuva 7. Pyy on runsastunut idässä ja pohjoisessa ja taantunut Varsinais-Suomessa talvesta 1979 alkaen (tarkemmin tekstissä). Määrät vähenevät talven aikana. Fig. 7. The Hazel Grouse has increased in the east ( +) and the north ( ), but decreased in SW Finland(-), if the three first winters, which represent the bottom years of shortterm population fluctuation, are excluded. Density decreases during the winter. Teeri Tetrao tetrix yleismuutos syys-- --talvi---.. kevät "' ;ca :.9 Länsi-Suomi % -28% -21 % "' Varsinais-Suomi Uusimaa i Kuva 8. Teeri on vähentynyt jyrkästi etenkin etelässä ja lännessä (prosenttiarvot kertovat runsauden muutoksen 27 talven aikana). Fig. 8. The Black Grouse has decreased sharply in the south and the west (percentages indicate the change of abundance during 27 winters). syitä, jotka ovat aiheuttaneet havaitut kannanmuutokset. nsimmäisen lajikuvan yhteydessä on laaja selitysteksti, joka auttaa muihinkin lajikuviin perehtymisessä. LINNUT-VUOSIKIRJA 22 Kanahaukka. Suomessa talvehtivien kanahaukkojen runsaus on pysynyt valtakunnallisesti ennallaan 27 talven ajan (kuva 5). Lajin pesimäkanta on ollut vakaa myös v alkaneessa Suomen Maamme pulukanta on tuskin suuresti muuttunut, vaikka paikallisia muutoksia huomataan silloin tällöin. Antti Below Pigeon numbers have probably not changed significantly in Finland, although local shifts can be observed every now and then. Antti Below petoruutujen seurannassa (Hannula ym. 22). Alueittaisesti talvikanta on lievästi kasvanut telä-suomessa, mutta vähentynyt noin kolmasosaan Varsinais-Suomessa. Talvilintulaskennoissa havaitut kanahaukat lienevät pääosin muualta tulleita nuoria yksilöitä, sillä nuoret ovat paljon liikkuvampia kuin aikuiset (Kenward ym ). Talvi laskentojen tulokset eivät siis välttämättä heijasta hyvin pesimäkantojen muutoksia. Varsinais Suomessa kuitenkin myös pesimäkanta on vähentynyt. Lehikoisen ym. (23) mukaan Varsinais-Suomen kannan taantuman syynä ovat metsien muutokset, jotka pakottavat kanahaukat pesimään pienissä ja harvapuustoisissa metsissä, joissa pesintä onnistuu huonosti, sekä haukan saaliseläinten väheneminen. Varpushaukka on kuulunut kaikkein vakaimpiin talvilintuihimme, sillä testit eivät paljastaneet yhtäkään merkitsevää pitkäaikaismuutosta (kuva 6). Sama vakaus on näkynyt Suomen pesimäkannan kehityksessä parinkymmenen vuoden ajan (Hannula ym. 22). - Reiteillä, jotka toistettiin syys- ja kevätlaskennassa, kanahaukka väheni 35 % ja varpushaukka 43 %. Nämä muutokset voitaneen tulkita talvikuolevuudeksi. Pyyn runsaus putosi talven aikana 55 % reiteillä, jotka toistettiin syys- ja kevätlaskennassa. Laji näyttäisi 27 talvessa jonkin ve1tan runsastuneen Länsi- ja Itä-Suomessa sekä reippaammin Pohjois-Suomessa (kuva 7). Havaintomäärien kasvu on ollut selvintä kevätlasken- 47

8 Valtakunnallinen linnustanseuranta Yleiset talvilinnut fv'ietso Tetrao urogal/us yleismuutos syys ---talvi- --kevät Länsi-Suomi telä-suomi.3.3 :.Q Varsinais-Suomi Uusimaa 'in Kuva 9. Metso on vähentynyt pääosassa Suomea. telässä se jo lähes puuttuu laskennoista. Fig. 9. The Capercaillie has decreased in the main part af Finland. lt is already almost absent from the censuses made in the southernmost areas. Käpytikka on runsastunut Suomen etelä- ja länsiosissa. Kannanvaihtelut johtuvat käpysadon vaihteluista ja vaelluksista, joiden jälkeen laji on voi olla yllättävän runsas. Antti Below The Great Spotted Woodpecker has grown in numbers in southern and western parts af Finland. Population fluetuations are caused by variations in cone yields and wanderings sometimes resulting in surprisingly high concentrations. Antti Below nassa, joten se voi johtua muutoksista lajin havaittavuudessa. Lisäksi aikasarja alkaa pyyn lyhytaikaisen kannanvaihtelun pohjavuosista 197-luvun lopussa, mikä on syytä ottaa huomioon tulosten tulkinnassa. Mikäli ensimmäinen kolmen talven jakso jätetään pois, testit osoittavat Suomen eteläisten ja läntisten pyykantojen pysyneen 24 talven ajan ennallaan, paitsi lievästi taantuneen Varsinais-Suomessa (P<,5). Tällöin tulokset sopivat tyydyttävästi yhteen pesimäkantojen seurannasta saatujen kanssa (Linden 22, Helle & Wikman 22, Lehikoinen ym. 23). - Saa nähdä, parantaako avainbiotooppien huomioon ottaminen metsätaloudessa pyyn elinmahdollisuuksia. Teeri on taantunut 6-8 % eteläisenja läntisen Suomen laskennoissa 27 talven aikana (kuva 8). Väheneminen oli "vain" 2-3 % Itä- ja Pohjois-Suomessa, mutta näiden kahden alueen muutokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä sumien vuosivaihteluiden vuoksi. Riistantutkimuksen valtakunnallisissa kanalintulaskennoissa teeren pesimäkanta väheni noin 7 % vuosien aikana (Väisänen ym. 1998). Teeren lyhytaikaisen kannanvaihtelun huippuvuodet olivat riistakol- 48 Fasaani Phasianus co/chicus yleismuutos - --syys ---talvi --kevät :Q "in "" % /vuosi :2 ;; telä-suomi Varsinais-Suomi Uusimaa.3-2. % /vuosi % /vuosi % /vuosi Kuva 1. Fasaani on taantunut jyrkästi etelässä, mutta on istutusten ansiosta runsastunut Länsi-Suomessa. Fig. 1. The Pheasant has declined steeply in the south, but increased in West Finland through introduetions. Kesykyyhky Columba livia yleismuutos --syys ---talvi --kevät 5-,---<-'-r 5-,---<--'--r 5-,---<-'-r 3 3 ; f l 2 K)= ; 2 f ;!: '"' 5 ij'. 3 Länsi-Suomi :ro 1 1 :.Q 5 3 telä-suomi Varsinais-Suomi Uusimaa Kuva 11. Koko maan kesykyyhkykannan runsaus on tuskin muuttunut. Fig. 11. Total Finnish numbers af the Feral Pigeon have hardly changed. mioaineistoissa viimeksi 198-luvun lopussa, mutta sen jälkeen teerikanta on vaihdellut suuntauksetta (Helle & Wikman 22: kuva 5, Hokajärvi ym. 22: kuva 2), vaikka taantuminen on jatkunut talvilintulaskennoissa. Nähtävästi talvilintulaskennat yliarvioivat taantuman jyrkkyyttä, kun taas riistalaskennat aliarvioivat sitä. delliset laskennat painottuvat kulttuurimaille ja niiden lähimetsiin, jotka ovat teeren kannalta huonompia ympäristöjä kuin riistakolmioiden kattamat paremmat, metsäisemmät metsäkanalintumaastot. Lajit LINNUT-VUOSIKIRJA 22

9 Yleiset talvilinnut Valtakunnallinen linnustonseuranta Palokärki Oryocopus martius yleismuutos -o- syys --talvi , :Q ;; kevät f---:n---;1"-'--;&"';t;.:r-'--1,3 Hi<;;a,=sD:--,,f,--""'--l,3 k-,,..o-r;-n,,?-f;:,;:z.::;j ] o.1 i-c.--¼=,c -= ,.,.1 < telä-suomi Varsinais-Suomi Uusimaa Kuva 12. Palokärki on selvästi runsastunut etelässä ja idässä. Kannat vähenivät kylmimpinä talvina. Tiheys vähenee syys- ja talvilaskennan välillä, mutta kasvaa, kun lajin havaittavuus paranee kevättä kohden. Fig. 12. The Black Waadpecker has clearly increased in the south and the east. Numbers have dropped during the coldest winters. Density decreases between the early and midwinter censuses, but increases due ta better detectability in the /ote winter census. Käpytikka Oendrocopos major yleis muutos --syys --talvi kevät 3 ;a; : ao 83 as as sa :Q ;; 1 telä-suomi Varsinais-Suomi Uusimaa Kuva 13. Käpytikka on runsastunut etelässä ja lännessä. Kuvaajien aaltoilut johtuvat käpysadon vaihteluista ja vaelluksista. Fig. 13. The Great Spatted Woodpecker has increased in the sauth and the west. Density fluctuations have been caused by variatians in the cone crop of conifers and immigrations. Koskikara Cinclus cinclus yleismuutos + --syys --talvi+ -kevät :.Q ;; Varsinais-Suomi :9 ;; telä-suomi Uusimaa Kuva 14. Koskikarat kertyvät hyvin havaittaviksi talvi- ja kevätlaskennoissa. Kuvaajien noususuuntaukset johtunevat laskenta-aktiivisuuden kasvusta. Fig. 14. Concentratians af Dippers are easy to count in the mid- and /ote winter censuses. /ncreasing population trends are probably explained by changes in the censusing practice. yleensä taantuvat nopeammin toisarvoisissa elinympäristöissä kuin ydinalueillaan. LINNUT-VUOSIKIRJA 22 Metso on vähentynyt talvilintulaskennoissa osapuilleen samalla tavoin kuin teeri (kuva 9). Metso on jo niin harvi- nainen, että siitä kertyy yhden talven laskennoissa tavallisesti -4 havaintoa Varsinais-Suomessa ja 4-9 Uudellamaalla. Kannan vähyys näkyy myös Suomen lounaiskolkan lintuatlas- ja riistakolmioaineistoissa (Väisänen ym. 1998, Helle & Wikman 22). Metson ja teeren taantuman taustalla on monimutkainen joukko tekijöitä, joista tärkein on talousmetsien huonontuminen elinympäristönä, kun sopivat maastot vähenevät ja pirstoutuvat (Linden 22). Fasaani on selvästi taantunut etelässä erityisesti 198-luvun puolivälistä alkaen (kuva 1). Varsinais-Suomen ja Uudenmaan vuotuisten 6-7 prosentin pudotusten johdosta kanta väheni noin viidesosaan 27 talvessa. Taantuman syyksi on epäilty mm. fasaanien talviruokinnan vähentymistä, mutta syitä voi olla muitakin, sillä myös Ruotsin kanta on vähentynyt. Suomen muut fasaanikannat ovat kehittyneet eri lailla. Istutukset ja talviruokinta ovat jyrkästi kasvattaneet Länsi-Suomen, erityisesti telä-pohjanmaan populaatiota. Itä- ja Pohjois-Suomen kuvaajien heilahtelut kertovat satunnaisista istutuksista, joiden linnuista osa oli säilynyt hengissä talvilintulaskentojen aikaan asti. Kesykyyhky väheni talvilintulaskennoissa luvuilla (Väisänen & Solonen 1997). Kehityksen syiksi otaksuttiin pesimismahdollisuuksien väheneminen torjuntatoimien vuoksi ja rakennuskannan uusiutuminen. Uudempien aineistojen valossa pulukannat näyttävät melko vakailta (kuva 11 ). Varsinais-Suomen aineistossa ilmennyt taantuma voi olla keinotekoinenjajohtua siitä, että aivan viime vuosina kesykyyhkyjä ei ole tavoitettu syys- ja kevätlaskennoissa yhtä hyvin kuin talvilaskennassa. Lehikoisen ym. (23) mukaan väheneminen lienee ollut vähäistä ja näkynyt lähinnä maaseudun pienten eristyneiden esiintymien häviämisenä. Pohjois-Suomen aineistossa ilmenneen noususuuntauksen selittänee keskikaupunkireittien niukka laskenta 197- ja 198-lukujen vaihteessa. Pohjois-Savossa pulut ovat kylläkin palanneet tai levittäytyneet moniin pieniin maaseudun kirkonkyliin 199-luvulla (K. Ruokolainen, suull.), mikä ei näy talvilintulaskentojen aineistossa, koska näiden taajamien talvilintuja ei lasketa. Palokärki on selvästi runsastunut etelässä ja idässä 27 talven aikana (kuva 12). Kannan yleismuutos on ollut +2,6 % vuodessa. Vähälumiset ja leudot talvet ovat palokärjelle eduksi, koska muu- 49

10 Valtakunnallinen linnustonseuranta Yleiset talvilinnut Mustarastas Turdus merula yleis muutos syys --o-- talvi kevät "' :,Q ;;; " telä-suomi.3 Varsinais-Suomi.3 Uusimaa Kuva 15. Mustarastas on runsastunut erityisesti Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla. Muutos ei näy syyslaskennan tuloksissa. Fig. 15. The Blackbird has increased especially in southwestern parts af the country; not in the results af the early winter census, however. Mustarastas on eteläisessä Suomessa yleinen talvilintu, joka aloittaa kevätlaulunsa helmi-maaliskuussa. Antti Below A common winter bird in southern Finland, the Blackbird begins to sing its spring song in February and March. Antti Below rahaisravintoon pääsee silloin helpommin käsiksi. Palokärkikanta kasvoi kohtalaisen runsaaksi 197-luvun lopussa, väheni 198-luvun alussa ja putosi pohjalukemiin vuosikymmenen puolivälin ankarien talvien kynsissä (kuva 4). Sen jälkeisellä leutojen talvien kaudella laji on runsastunut tasolle, jolla se viimeksi oli 196-luvun alussa. Talvikannan muutokset tapahtuivat hieman eri lailla Länsi- ja Pohjois-Suomessa kuin muualla maassa, mutta erot eivät olleet suuria. Talvikuolevuus vähentää palokärkimääriä kolmanneksen syys- ja talvilaskennan välillä, mutta lajin havaittavuus paranee roimasti kevätlaskentaan tultaessa, sitä enemmän mitä korkeampia ovat lämpötilat. Kevät- ja syyslaskennassa toistetuilla reiteillä on kirjattu yhtä paljon palokärkiä! Diagrammeista näkyy hyvin, että palokärki on ollut selvästi paremmin havaittava kevätlaskennassa 198-luvun puolivälin jälkeen kuin sitä ennen. Muutoksen syy lienee kevättalven lämpötilojen kohoamisessa. Palokärki kuuluu vanhan metsän lajeihin, jonka kanta on pitkällä aikavälillä taantunut metsätalouden vähennettyä vanhojen metsien alaa ja sopivia pesäpuita. Palokärkien suosimia suuria puita on nykyisin suhteellisesti enemmän asutuksen piirissä, missä O 3 Hippiäinen Regu/us regu/us ;ca :,Q.3.3.1,1 o.o3 Länsi-Suomi o.o3 yleismuutos syys --o--talvi --irkevät < o.o3.1 _. -,-,...1_. -,-,...1-'--,..,. -,-, w w w 1 :::i;;,rx'r'f9= 1 f.-il-..."q:"e!::::g=:g-1 1 r-'e!:=1:ff.:f"'<ac:<;:)-j o.o3 telä-suomi o.o3 Varsinais-Suomi o.o3 Uusimaa.1_., -,-,...1_,_,.,.._._.1-"--c r--'- Kuva 16. Hippiäisen talvikanta on pysynyt vakaana. Talvikuolevuus on keskimäärin 63 % ja liki 1 % ankarimpina talvina. Fig. 16. The Goldcrest has remained stable. Winter mortality is 63%, on average, but near 1 % in the most severe winters. -" 1 Pyrstötiainen Aegithalos caudatus yleismuutos --- syys ++ --talvi + --ir kevät :,Q ;;; " ] :,Q ;;; " telä-suomi.3 Varsinais-Suomi Kuva 17. Pyrstötiainen on runsastunut etelässä ja idässä, kun syysvaellukset ovat tulleet yleisemmiksi. Fig. 17. The Long-tailed Tit has increased in the south and the east, because autumn migrations have become more common. pääosa laskentareiteistäkin sijaitsee (Väisänen & Solonen 1997). Tämä saattaa jossakin määrin vinouttaa laskentatuloksia. Käpytikka on runsastunut erityisesti etelän ja lännen talvilintulaskennoissa (kuva 13). Kuvaajien huiput ja laaksot kertovat siitä, miten havupuiden - eri- LINNUT-VUOSIKIRJA 22

11 Yleiset talvilinnut Valtakunnallinen linnustonseuranta 3,-L-'--'-.-'-.-'--'--'-, --! zofo::::::::o::::;:::;::o=o: :;--D7!:: 1,rn :2 Sf < Länsi-Suomi -43% ,--'---'---'--'--'--'--'--'-,.t2 2 1-'--""-----,,-,--I--,----7!=: 1,rn :Q St < telä-suomi -4 % Hömötiainen Parus montanus yleismuutos syys e----talvi kevät ,-L-'-.-'-_,_, cc---n-vcU=cU.s-r,i 1-33 % ,--'---'---'--'--'--'--'--'-, < '-r-'--'--'-, 2! < 1 Pohjois Suomi -29 % ,--'---'---'--'--'--'--'--'-, < Kuva 18. Hömötiaisen kanta pysyi seurannan alkutalvet vakaana, kunnes romahti nuo/ien osoittamat määrät 12 talven aikana. Fig. 18. Willow Tit numbers remained stable, until crashed by proportions, as indicated by arrows, during 12 winters Töyhtötiainen Parus cristatus yleismuutos ---- syys ----e----talvi -¾-kevät % /vuosi :,Q Länsi-Suomi % /vuosi +1.8 % /vuosi t :.Q.3.3 telä-suomi Varsinais-Suomi.3 Uusimaa % /vuosi -2.2 % /vuosi -2.5 % /vuosi Kuva 19. Töyhtötiaisen talviset lukumäärät pysyivät vakaina tai runsastuivat pääosassa telä- ja Keski-Suomea, mutta vähenivät aivan etelässä ja pohjoisessa. Fig. 19. The Crested Tit has decreased in the most southern and northern parts of Finland, but remained stable elsewhere. Kuusitiainen Parus ater yleismuutos ---- syys e----talvi kevät 1 1 :.2 ;;; Länsi-Suomi :9: ;;; telä-suomi Varsinais-Suomi Uusimaa Kuva 2. Kuusitiaisia on ollut paljon seurannan jälkipuoliskolla, erityisesti 199-luvun alussa. Fig. 2. The Coal Tit has been numerous in the early 199s. tyisesti kuusen - hyvät ja huonot siemensadot ovat sattuneet kuhunkin kolmen talven jaksoon. Hyvät käpyvuodet ovat tulleet yleisemmiksi, mikä osin selittää käpytikan runsastumista. Toiseksi, talvi- LINNUT-VUOSIKIRJA 22 1 nen käpytikkatiheys on yleensä korkeimmillaan vaellussyksynjälkeenja vaelluksia on ollut usein 199-luvulla (Lehikoinen ym. 23). Kolmanneksi on syytä ottaa huomioon talviruokinnan yleisty- minen, mikä on houkutellut käpytikkoja asutuksen piiriin entistä helpommin laskettaviksi (ks. Väisänen & Solonen 1997). Alueita verrattaessa hahmottuu kolme vyöhykettä,joilla käpysato ilmeisesti vaihteli samankaltaisesti ja käpytikkakäyrät ovat omantyyppisiään: eteläisin Suomi (kuvan 13 alarivin osakuvat), maan keskiosat (Länsi- ja ) sekä. Koskikaran tiheyden kasvun osalla alueista selittänee lajin seurannan tehostuminen. Hyvät talvehtimissulat on löydetty entistä tehokkaammin ja niitä on otettu laskentojen piiriin (kuva 14). Runsaskaraisimmat talvireitit ovat ltä Suomessa. Marraskuun alussa vasta osa koskikaroista on saapunut talvehtimispaikoilleen, joten lajin tiheys kasvaa syys- ja talvilaskennan välillä. Mustarastas on runsastunut talven kaikissa kolmessa laskennassa Uudellamaalla vakaasti 5,5 % vuodessa (kuva 15). Talvikanta nelinke1iaistui 27 talvessa. Laji on hyötynyt lintujen talviruokinnan yleistymisestä, tarjonnan monipuolistumisesta (murskattu pähkinä on mieluista ruokaa mustarastaalle) ja talvien leudontumisesta. Merkitystä on myös ollut pihlajan hyvien satovuosien toistumisella 2-3 vuoden välein talvesta 1989/9 alkaen, sillä runsaat pihlajanmarjat saavat tavanomaista suuremman mustarastasmäärän yrittämään talvehtimista Suomessa. Muualla maan etelä- ja keskiosissa mustarastas on runsastunut vain talvija kevätlaskennassa. On sangen kiintoisaa, että syyslaskennassa kirjattiin nykyiset määrät mustarastaita jo 197-luvun lopussa ja että syys- ja talvilaskentatuloksen ero on kaventunut selvästi nykyvuosiin tultaessa. Tämä merkinnee sitä, että mustarastaan talvikuolevuus oli huomattavasti vähentynyt seurantajakson aikana talviruokinnan ja muiden edellä mainittujen tekijöiden ansiosta. Hippiäisen Suomessa talvehtimista yrittävä osa kannasta pysyi sangen vakaana 27 talven ajan (kuva 16). Syysja kevätlaskennan välinen kuolevuus oli toistoreiteillä keskimäärin 63 %. Kuolevuus kasvaa talven ankaruuden myötä ja kohti pohjoista. Kun Suomessa talvehtivista hippiäisistä kuoli peräkkäisinä kolmena talvena 1984/85-86/87 79 %, 82 % ja 97 %, ei Pohjois-Suomen kevätlaskennassa ole noiden kolmen talven yhteisaineistossa ainuttakaan hippiäistä (huomaa, että kuvassa nmsaus,1 yksilöä/jo km tarkoittaa tiheysarvoa nolla). 51

12 Valtakunnallinen linnustonseuranta Yleiset talvilinnut Pyrstötiainen on runsastunut etelässä ja idässä (kuva 17). Pyrstötiaisia ovat tuoneet meille voimakkaat syysvaellukset, joita on vuodesta 1991 alkaen havaittu selvästi aikaisempaa lyhemmin välein ( esim. Lehikoinen ym. 23 ). Toistoreiteillä Suomeen jäävistä linnuista katoaa 55 % talvilaskentaan mennessä ja 84 % kevätlaskentaan mennessä, josta pääosa lienee talvikuolevuutta. Ankarat talvet ovat pyrstötiaiselle tunnetusti kohtalokkaita. Viime 27 vuoden aikana ilmeni suurin pudotus (99 %) talven 1986/87 aikana. Hömötiaisen talvikanta pysyi 197- luvun lopussa ja 198-luvulla pääpiirtein vakaana, mutta alkoi jyrkästi vähentyä 199-luvun alusta alkaen (kuva 18). Taantuma on ollut 12 talvessa noin 65 % Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla, 4 % muualla telä- ja Länsi Suomessa ja 3 % Itä- ja Pohjois-Suomessa. Saman suuruusluokan väheneminen havaittiin hömötiaisella jo luvuilla. Tämän pitkäaikaismuutoksen perussyyksi esitettiin, että talousmetsiemme kyky tarjota talviravintoa tiaismaisille linnuille on selvästi heikentynyt (mm. Järvinen ym. 1977, Väisänen ym. 1998). 199-luvulla alkanut uusi väheneminen on tapahtunut niin nopeasti, että myös tieto hömötiaisen taudeista ja loisista olisi hyödyksi lajin kannanmuutosten syitä tutkittaessa. Kuvasta 18 näkyy, että hömötiaisen runsaus putoaa selvästi syyslaskennasta talvilaskentaan kuolevuuden vuoksi, joka on toistoreiteillä ollut keskimäärin 36 %. Talvi- ja kevätlaskennan tuloksia verrattaessa kuolevuus peittyy, sillä hömötiaisen havaittavuus paranee kevättä kohden soidinlaulun alkaessa. Töyhtötiainen taantui samoin kuin hömötiainen luvuilla. Sen jälkeen talvikannat ovat kehittyneet eri lailla eri osissa Suomea (kuva 19). Väheneminen on jatkunut Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla, jossa tiheys putosi noin puoleen 27 talvessa, sekä Pohjois-Suomessa,jossa väheneminen oli noin 6 %. telä- ja Länsi-Suomen talvikannat pysyivät ennallaan ja Itä-Suomen talvikanta jopa kasvoi noin 6 % 27 talvessa (Pohjois-Savossa muutos saattoi osin johtua kaupunki laskentojen osuuden pienenemisestä; Ruokolainen 1994). Kannat siis kehittyivät eri lailla boreaalisen vyöhykkeen keskustassa telä-, Länsi-ja Itä-Suomessa "reunoihin" verrattuna. Töyhtötiainen näyttää selviytyvän vähin talvitappioin, sillä se väheni tois- 52 Sinitiainen Parus caeruleus yleismuutos -- syys --talvi il- kevät ;;; "'.3 Länsi-Suomi % /vuosi % /vuosi "' 3 :Q 1 ;;; Varsinais-Suomi.3 telä-suomi.3.3 Uusimaa % /vuosi % /vuosi % /vuosi Kuva 21. Sinitiaisen jyrkkä runsastuminen on jatkunut. telärannikolla kanta on 6-7 -kertaistunut ja Pohjois-Suomessa liki 1-kertaistunut 27 talvessa. Fig. 21. The Blue Tit has increased steeply, as parameters of annual increases per year (vuosi) indicate. Winter numbers hove grown 6-7 -fold in southernmost Finland, but olmost 1-fold in North Finland in 27 winters. Talitiainen Parus major yleismuutos --syys --talvi -il- kevät :.Q 'iii :Q 'iii telä-suomi 2 Varsinais-Suomi 2 Uusimaa Kuva 22. Talitiainen on runsastunut viime 15 talven aikana pääosassa Suomen eteläpuoliskoa. Pohjois-Suomen talvikanta on ollut jatkuvassa kasvussa. Fig. 22. The Great Tit has increased in large areas in the southern half of Finland. The winter population of North Finland has grown strongly. Talitiainen Parus major yleismuutos --syys --talvi -il- kevät :Q 'iii :Q 'iii telä-suomi 2 Varsinais-Suomi 2 Uusimaa Kuva 23. Puukiipijän talvikanta on hieman kasvanut joillakin alueilla. Tiheys vähenee keskimäärin 56 % syys- ja talvilaskennan välillä. Fig. 23. The winter population of the Treecreeper has slightly increased in some areas. Density declines on average 56% between the early and mid-winter censuses. toreiteillä vain 19 % syys- ja talvilaskennan välillä. Talvi- ja kevätlaskennan välistä kuolevuutta ei voi laskea havaittavuuden paranemisen vuoksi. LINNUT-VUOSIKIRJA 22

13 Yleiset talvilinnut Valtakunnallinen linnustonseuranta Närhi Garrulus gfandarius yleismuutos --syys ++ --talvi --kevät+ 5 3 :Q ;; Länsi-Suomi :Q ;; telä-suomi Varsinais-Suomi Uusimaa Kuva 24. Närhen talvikanta on pysynyt ennallaan tai runsastunut. Fig. 24. Winter numbers of the Joy have remained stable or grown slightly. Harakka Pica pica yleismuutos --syys ++ --talvi " :9 ;; Länsi-Suomi --kevät ;a :2 ;; " telä-suomi Varsinais-Suomi Uusimaa Kuva 25. Harakan talvikannat kehittyivät eri lailla eri osissa maata. Tiheydet vakiintuivat 199-luvulla. Fig. 25. The Magpie has had notable regional heterogeneity in its population development. Density was stabilized in the 199s. 5..,..., ;a,o 1 ';-.3 Naakka Corvus monedula yleismuutos -- syys --talvi --kevät Länsi-Suomi '-'--'---'---'---'--'--'--n-r Jll'::.ti -" 1 -= ;a :2.3 telä-suomi so-,-,.-..._,_ 5.--'-'---'---'---'--'--'--'--'-r < < l Varsinais-Suomi.3 Uusimaa Kuva 26. Naakan talvikanta on kasvanut 199-luvun puolivälistä lähtien. Fig. 26. Notable growth of the Jackdaw's winter numbers started in the mid-199s. Kuusitiainen on runsastunut erityisesti niissä osissa Suomea (kuva 2), joissa töytötiainenkin on menestynyt kohtalaisesti. Kuusi tiaisen talviset LINNUT-VUOSIKIRJA 22 tiheydet olivat korkeimmillaan 199-luvun alkuvuosina, jolloin myös pesimäkannat olivat huippurunsaita (Väisänen ym. 1998). Laji hyötyi 199-luvulla Närhi on oikullinen laskettava, koska sen havaittavuus vaihtelee talven aikana suuresti. Antti Below The Joy, alternately appearing and disappearing during winter, is a hard nut to crack for bird counters. Antti Below kuusen hyvistä siemensadoista ja leudoista talvista. Vaellusten vaikutus kuusitiaisen talviseen ja kesäiseen runsauteen kaipaisi oman selvityksensä. Sinitiaisen kannankasvu on jatkunut 27 talven ajan koko Suomessa (kuva 21 ). Sitä ovat edistäneet talviruokinnan yleistyminen, vesien rehevöityminen, joka on johtanut sinitiaiselle talviravintoa tarjoavien ruovikoiden laajenemiseen, ja pönttöjen määrän kasvu. Sinitiainen kuuluu eteläiseen eläimistöön, joten leudot talvet lienevät myös edistäneet sen levittäytymistä. Tätä olisi kuitenkin syytä selvitellä tarkemmin, sillä sinitiaisen tiheydet pysyivät runsaina myös 198-luvun puolivälin ankarina talvina. Johtuiko tämä siitä, että lämpötilojen putoaminen poikkeuksellisen alhaisiksi nopeutti sinitiaisten virtausta ruovikoista ruokintapaikoille ja muualle laskentareittien varsille? Sinitiaiskannan yleismuutos oli+ 11,6 % vuodessa. Kasvu oli tätä selvästi pienempi lajin perinteisellä ydinalueella Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla, missä lukumäärä 6-7-kertaistui 27 talvessa. Kasvu oli lähellä valtakunnallista keskiarvoa muualla Suomen eteläpuoliskossa: 17-kertaistuminen etelässä ja lännessä ja 23-kertaistuminen idässä. Muutos oli selvästi jyrkin Pohjois Suomessa,jossa kanta kasvoi lähes 1- ketiaiseksi. Talitiaisen talvikanta on kasvanut paaosassa Suomen eteläpuoliskoa 199-luvun alusta alkaen (kuva 22). Kasvu on ollut selvintä syyslaskennassa, mikä viittaa siihen, että talitiaisen poikastuotto on parantunut. Talitiaiskannan kasvu viime 15 talven aikana sattuu lauhojen talvien kauteen, jolloin 53

14 Valtakunnallinen linnustonseuranta Yleiset talvilinnut Varis Corvus corone yleismuutos syys talvi kevät " ;ca +.7 % /vuosi :Q.;; -" % /vuosi Viherpeipon jyrkkä runsastuminen on jatkunut. Kannat ovat voimistuneet eniten Suomen pohjoisosissa. Antti Below Finland is experiencing a dramatic growth in Greenfinch numbers, particularly in the north. Antti Below lintujen talviruokinta on ilmeisesti huomattavasti kasvanut ja lisäksi monipuolistunut. Varsinais-Suomen ja Uudenmaan tiheiden talvikantojen vakaus muuhun maahan verrattuna johtunee siitä, että parhaat elinympäristöt ovat "täynnä" talitiaisia; uusille on niukasti tilaa,joten poikastuotto hajaantuu syysvaelluksena laajoille alueille kaikkiin ilmansuuntiin (ks. Lehikoinen ym. 23: rengaslöytökartta s. 312). Talitiaisen tiheys on noussut Pohjois Suomessa keskimäärin 1,8 %:n vuosivauhdilla koko seurantajakson ajan. Kuvaajat osoittavat, että talitiaisen talvikuolevuus on huomattavasti suurempi Pohjois-Suomessa kuin muualla maassa. Puukiipijä muodostaa yhdessä hippiäisen, kuusitiaisen ja pyrstötiaisen kanssa pienikokoisten metsälintujen joukon, joka on herkkä talvitappioille. Toistoreiteillä katosi puukiipijöistä 56 % syys- ja talvilaskennan välillä 27 talven aineistossa. Talvella 1986/87 tämä pudotus oli 69 %, joten koko talven aikaisen kuolevuuden täytyi nousta silloin hyvin suureksi (talvi- ja kevätlaskennan välillä tiheys väheni lisää vain 1 % yksikköä, mutta muutos aliarvioi kuolevuutta, sillä puukiipijä on paremmin havaittava kevätlaskennassa). Pitkäaikaisesti puukiipijäkannat pysyivät vakaina tai hieman runsastuivat etenkin syyslaskennassa (kuva 23 ). Pohjois-Savon talviset puukiipijäkannat ovat vaihdelleet samassa tahdissa hippiäisen, kuusitiaisen ja eritoten pyrstötiaisen kanssa (Ruokolainen & Kauppinen 1999: kuva 132). Näiden neljän lajin vaihtelun samankaltaisuus näkyy :.Q 1 telä-suomi 1 Varsinais-Suomi 1 Uusimaa -1.5 % /vuosi -3.2 % /vuosi -2.3 % /vuosi Kuva 27. Varis on vähentynyt talvella etelässä ja lännessä. Fig. 27. Winter numbers of the Hooded Crow have declined in the south and the west. Korppi Corvus corax yleismuutos --syys ---talvi -+-- kevät ;ca :.Q Länsi-Suomi % /vuosi +5. % /vuosi -3.1 % /vuosi :ro :,Q.;; telä-suomi.1.1 Varsinais-Suomi % /vuosi +6. % /vuosi Kuva 28. Korppi on talvella runsastunut etelässä ja idässä sekä vähentynyt lännessä ja pohjoisessa. Fig. 28. Winter density of the Raven has increased in the south and the east and decreased in the west and the north. Varpunen Passser domesticus yleismuutos syys talvi kevät ] 5 5 3,o 2 Länsi-Suomi % /vuosi % /vuosi :,Q.;; telä-suomi Uusimaa % /vuosi % /vuosi Kuva 29. Varpunen on vähentynyt jyrkästi maan eteläpuoliskossa, eniten Varsinais-Suomessa. Pohjois-Suomen kantojen pudotus alkoi vasta 199-luvulla. Fig. 29. The House Sparrow has heavily declined in the southern half of Finland. Decrease per year (vuosi) has been steepest in SW Finland. The downward trend began later in North Finland, just in the 199s. 27 syyslaskentaa verrattaessa myös tämän raportin kuudella tutkimusalueella (poikkeuksena Pohjois-Suomen pienet aineistot, joissa vain hippiäisen ja LINNUT-VUOSIKIRJA 22

15 Yleiset talvilinnut Pikkuvarpunen Passer montanus yleismuutos --syys --talvi --kevät :.Q u; Varsinais-Suomi :.Q telä-suomi Kuva 3. Pikkuvarpusen talvikannat ovat kasvaneet voimakkaasti. Fig. 3. The Tree Sparrow is increasing strongly. Peippo Fringilla coe/ebs yleismuutos --syys --talvi --kevät Länsi-Suomi mi :,Q u; :.Q u; Varsinais-Suomi.3 Uusimaa Kuva 31. Peipon vähäinen talvikanta on pysynyt vakaana tai hieman taantunut. Fig. 31. Chaffinch densities have remained stable or slightly declined. Viherpeippo Carduelis ch/oris yleismuutos --syys --talvi --kevät :.Q u; % /vuosi :,Q u; telä-suomi Varsinais-Suomi Uusimaa +1.4 % /vuosi +6.5 % /vuosi +6.7 % /vuosi Kuva 32. Viherpeipon jyrkkä runsastuminen on jatkunut. Kannat ovat voimistuneet suhteellisesti eniten pohjoisessa. Fig. 32. xponential growth of winter numbers of the Greenfinch has continued. lncrease per year (vuosi) has been relatively highest in the north. puukiipijän tiheydet riippuvat toisistaan). Lajit ovat vaihdelleet samankaltaisimmin telä- ja Itä-Suomen aineistoissa (logaritmiseen mittakaavaan muunnettujen tiheyksien korrelaatiot LINNUT-VUOSIKIRJA 22 lajiparien välillä ovat noin,6, P<,1). Närhi on runsastunut telä-, Itä- ja Pohjois-Suomessa ja pysynyt vakaana Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla ja Valtakunnallinen linnustonseuranta Länsi-Suomessa (kuva 24 ). Lintujen talviruokinta on edistänyt närhen selviytymistä talvesta, mistä kertoo esimerkiksi närhen lukumäärien kasvu Lapin ruokintapaikoilla (Väisänen 21 ). Lajin tulevaisuus näyttää valoisalta erilaisten kaupallisten siemenrasvaseosten tarjonnan yleistyessä. Närhen runsastuminen on tapahtunut erityisesti syys- ja talvilaskennoissa. Närhiaineisto soveltuu pitkäaikaismuutosten kuvaamiseen kunkin laskennan puitteissa, mutta laskentojen väliset vertailut ovat ongelmallisia. Toistoreiteillä närhen tiheys vähenee 53 % syys- ja talvilaskennan välillä ja 6 % talvi- ja kevätlaskennan välillä. Näistä luvuista kuitenkin saadaan epäluotettava arvio talvikuolevuudesta, sillä närhen havaittavuus muuttuu laskennasta toiseen. Syysliikehdintä nostaa närhen havaittavuutta syyslaskennassa. Talvilaskennan aikaan närhi viettää hiljaiseloa ja on selvästi heikommin havaittava. Joinakin keväinä varhain alkanut soidin voi tehdä närhestä äänekkään kevätlaskennassa. Suhteellisesti kovimmat pudotukset ilmenivät toistoreiteillä syys- ja talvilaskennan tiheyksien välillä talvina 1975/76 (-61 %), 1977/78 (-66 %), 1986/87 (-6 %), 199/91 (-67 %) ja 1994/95 (-63 % ). Ankarat pakkaset saivat närhet erityisen vaisuiksi talvilaskennassa 1986/87 (Hilden ym. 1988b ). Närhen havaittavuus lienee ollut erityisen hyvä listan muiden talvien syyslaskennoissa, sillä 1975 ja 1994 olivat närhen vaellussyksyjä ainakin Varsinais Suomessa (Lehikoinen ym. 23) ja 1991 Hangon lintuasemalla (Hilden & Nikander 1991). Harakan talvikannat kasvoivat etelässä, mutta alun nousuvaiheenjälkeen vähenivät pohjoisessa ja myös Varsinais-Suomessa (kuva 25). Muutokset tapahtuivat 27 talven seurantajakson alku- ja keskiosissa. 199-luvulla tiheydet ovat vakiintuneet kullakin alueella. Pohjoisen taantuman syynä lienee ollut harakan talviravinnon väheneminen maaseudun autioituessa, kun taas etelässä harakan selviytymistä on edistänyt mm. lintujen talviruokinta (Väisänen 2). Naakan talvinen runsaus pysyi pitkään vakaana, kunnes alkoi kasvaa eri puolilla Suomea 199-luvun puolivälissä (kuva 26). Tällöin tiheydet kaksinkertaistuivat 6-7 talven aikana. Myös pesimäkannat ovat selvästi kasvaneet (kaupunkien linj alaskennat; julkaisematonta), joten talvilintulaskentojen tulok- 55

16 Valtakunnallinen linnustonseuranta set kertovat tuoreesta todellisesta muutoksesta eivätkä esimerkiksi parvien kirjaamiseen liittyvästä harhasta. Kannan kasvun syyt jäävät arvauksen varaan: lintujen ruokinta, pöntöttäminenja lauhat talvet? Varis väheni noin 3 % 11 talven 1982/ /93 aikana (kuva 27). Kaatopaikkojen vähentäminen ja parantunut hoito selittänee variksen taantuman. Se on koskenut maatalousympäristössä pesivää kantaa, sillä kaupunkeihin on samalla asettunut vakaalta vaikuttava puolikesy variskanta. Korppi on runsastunut talvella etelässä ja viime talvina myös idässä sekä taantunut lännessä ja pohjoisessa (kuva 28). Korppikanta on 27 talven aikana nelinkertaistunut telä-suomessa, mutta vähentynyt noin puoleen Länsi- ja Pohjois-Suomessa. Onko korpin ravintotilanne muuttunut siten, että se selittäisi kantojen kehittymisen eri suuntaan? Koska kaatopaikoilla ja kotkien ruokintapaikoilla kiertelevät nuorten ja esiaikuisten korppien parvet saattavat aiheuttaa harhoja aineistoon (pesimäparit pysyvät reviireillään), on syytä tarkastaa erityisesti Länsi-Suomen aineistoa. Sama taantuva suuntaus näyttää kuitenkin vallitsevan eri osissa Länsi Suomea, mahdollisesti kaatopaikkojen ja turkistarhojen vähenemisen ja parantuneen hoidon kautta. telän korpit ovat hyötyneet vainon loppumisesta ja monipuolisesta talviravinnosta (esim. Väisänen ym. 1998, Lehikoinen ym. 23). Pohjoisen poronhoitoalueella korppi on rauhoittamaton. Poronhaaskojen ja teurastähteiden saatavuus on siellä vähentynyt U:n myötä. Varpusen yleistaantuma on ollut koko Suomen aineistossa 3,8 % vuodessa (kuva 29). Se merkitsee 32 %:n vähenemistä 1 talven aikana ja 63 %:n vähenemistä 27 talven aikana. Vastaavat pudotukset olivat 53 % ja 86 % Varsinais-Suomessa, missä taantuma on ollut jyrkin. Kun varpusen väheneminen alkoi etelässä 197-luvun lopussa, käynnistyi se Pohjois-Suomessa vasta 199-luvun alussa ja on jatkunut siellä 15 talvea 3, % vuodessa. Varpusen taantuman otaksuttiin aluksi liittyvän peltolinnuston yleiseen vähenemiseen ja erityisesti karjatalouden supistumiseen telä-suomessa. Varpunenhan suosii navettojen, tallien ja aittojen liepeiltä löytyviä ravintokohteita. Lintujen talviruokinta saattoi myös osaltaan auttaa varpusta kasvattamaan 56 Yleiset talvilinnut Vihervarpunen Cardue/is spinus yleismuutos --syys- --talvi --kevät 1..r-' ,_ 1_,..-, _,...-,--'--,. i : : f om Varsinais-.1.3 telä-suomi.3 Suomi.3 Uusimaa Kuva 33. Vihervarpusen talvinen runsaus on vaihdellut kovasti suuntauksetta. Fig. 33. Frequency af the Siskin has fluctuated greatly, but without trend. Urpiainen Carduelis f/ammea yleismuutos -- syys - --talvi --kevät ;a; :.Q ;;; ;a; :.Q ;;; telä-suomi Kuva 34. Urpiaisen esiintyminen on vaihdellut vielä enemmän kuin vihervarpusen. Fig. 34. Fluctuations of Redpoll numbers have been even more violent than those of the Siskin. Käpylintulaji Loxia sp. yleismuutos -O-syys --talvi --kevät ;a; 3 :,Q ;a; :,Q ;;;.3 telä-suomi.3.3 Kuva 35. Käpylintudiagrammien samankaltaisuus johtuu siitä, että kuhunkin kolmen talven jaksoon (ei kuitenkaan ensimmäiseen eikä viimeiseen) on tavallisesti sattunut yksi hyvä pikkukäpylintutalvi. Fig. 35. The Crossbill includes other crossbills, but represents mainly Loxia curvirostra. The similarity of diagrams has been caused by the occurrence af peak winters of the Crossbill (anein each 3 winter period, except none in the first orin the last period). huippukannat luvuilla. Taantuman jatkuttua varpunen on maaseudulla katoamassa laajoilta alueilta- asutustaajamissa kato on tosin ollut loivempi. Näin jyrkkää muutosta tuskin saadaan selitetyksi ympäristömuutoksilla, vaan myös varpusen taudit ja loiset on syytä tutkia. Pikkuvarpunen on kuten varpunenkin taantunut laajoilla alueilla Länsi- LINNUT-VUOSIKIRJA 22

17 Yleiset talvilinnut Valtakunnallinen linnustonseuranta Punatulkku Pyrrhula pyrrhula yleismuutos -- syys --talvi -+-kevät f 2! , 2 i----r=---::'4t ;;.----; 2 f ,-,--,----=---c-l ;ca :2 1 Hlf'-'"l'?-rnrl! 2 a)-""1 2 Hlc;::-:-;7"'s-::;a--..'s::,.---J 2 l "o1.-i : < 1 1 l-----'>,, < telä-suomi Varsinais-Suomi Uusimaa Kuva 36. Punatulkun talvikannat vakiintuivat runsaiksi jo 197-luvulla. Fig. 36. Winter numbers of the Bullfinch were stabilized on a high level already in the 197s. Keltasirkku mberiza citrinella yleismuutos syys talvi -+- kevät - -,o 2 Länsi-Suomi -.2 % /vuosi % /vuosi ;ca :Q u; 2 telä-suomi 2 2. % /vuosi -3.8 % /vuosi -3.5 % /vuosi Kuva 37. Keltasirkku on taantunut aivan etelässä ja runsastunut idässä ja pohjoisessa (huomaa, että Pohjois-Suomen kuvassa tiheys on eri mittakaavassa). Fig. 37. The Yellowhammer has declined in southernmost Finland and increased in the east and the north (note that there is a special scale for density for North Finland). uroopassa. Suomessa pikkuvarpunen on kuitenkin voimakkaasti runsastumassa (kuva 3). Kasvavia kantoja on jo monessa paikassa eri puolilla Suomea. Pikkuvarpusen runsastumisen perimmäiset syyt ymmärretään yhtä huonosti kuin varpusen taantumisen aiheuttaneet tekijät. Peipon talvikanta on pysynyt vakaana pääosassa Suomea ja hieman taantunut Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla ja Itä-Suomessa (kuva 31 ). Ruokintapaikkojen varassa elävän peipon talvikuolevuus on huomattava, sillä toistoreiteillä tiheys on vähentynyt 82 % syyslaskennasta kevätlaskentaan. Talvella 1986/87 tämä pudotus oli 93 %. Viherpeipon talvikanta on kasvanut keskimäärin 1,5 % vuodessa 27 talven ajan (kuva 32). Runsastuminen oli vähäisintä etelärannikolla,jossa viherpeipon tiheys oli 197-luvun puolivälissä LINNUT-VUOSIKIRJA 22 jo noin 1 yksilöä/1 km, ja suurinta pohjoisessa, jossa alkutiheys oli noin 1 yksilö/1 km. Niinpä lukumäärät moninkertaistuivat talvien aikana seuraavasti eri alueilla: Uudellamaalla 3,4-kertaistuminen, Varsinais Suomessa 5-, telä-suomessa 13-, Länsi-Suomessa 18-, Itä-Suomessa 24- ja Pohjois-Suomessa 37-kertaistuminen. Viherpeipon pesimätiheys ei ole kasvanut yhtä rajusti, sillä yhä suurempi osa tämän osittaismuuttajan kannasta on alkanut talvehtia Suomessa lintujen talviruokinnan houkuttelemana. des 198-luvun puolivälin ankarien talvien jakso ei hillinnyt kannan kasvua. Vihervarpusen talvinen runsaus, joka riippuu kuusen, koivun ja lepän siemensadon suuruudesta, on pysynyt pitkäaikaisesti samalla tasolla (kuva 33). Talvien väliset vaihtelut eivät ole kokonaan tasoittuneet kolmen talven Puukiipijä on melko hiljainen sydäntalvella, mutta kevään tullen se on taas helpompi havaita. Antti Below After a period of quiet existence during midwinter, the Treecreeper is once again easier to find as spring sets in. Antti Below jaksoissa. Selvimpänä näkyi vihervarpusen väheneminen kevättä kohden kylminä talvina l 984/ /87. Ilmeisesti vihervarpuset siirtyivät tuolloin talven aikana pois Suomesta puiden siemensadon vähyyden vuoksi. (Ainakin kuusen siemensato jäi niukaksi. Koivuissa ja lepissä talvella olevista siemenmääristä ei ole kerätty tietoa.) Urpiaisen hyvät ja huonot esiintymistalvet vaihtelevat epäsäännöllisin välein. Lajin runsaus voi muuttua oikukkaasti myös saman talven laskento- 57

18 Valtakunnallinen linnustonseuranta Yleiset talvilinnut Hyviä pihlajanmarjavuosia on entistä useammin, joten tilhiäkin on alkanut näkyä taajempaan. Antti Be/ow As good yields of rowanberries are getting more frequent, Waxwings are becoming a more familiar sight, as we/1. Antti Below jen välillä. Talvikantojen raju vaihtelu näkyy kolmivuotisjaksoissa vailla pitkäaikaissuuntausta (kuva 34). Lähialueiden diagrammit muistuttavat toisiaan, minkä taustalla ovat mm. puiden siemensadon monimutkaiset vaihtelut. Käpylintujen yhteisaineisto kertoo pääasiassa pikkukäpylinnun määristä, joita säätelee kuusen siemensadon vaihtelu (kuva 35). Kuvaajien samankaltaisuus johtuu siitä, että kuhunkin kolmen talven jaksoon sattui tavallisesti yksi hyvä käpylintutalvi ( 1979, 1984, 1987, 199, 1993 tai 1999). nsimmäiseen ja viimeiseen jaksoon tuli vain heikkoja käpylintutalvia ja jaksolla puuttuvan hyvän talven korvasi kaksi keskinkertaista talvea (1994 ja 1996). Pohjois-Suomen diagrammi paljastaa, että käpylintutalvi 1993 ei ollut hyvä pohjoisessa. Punatulkun tiheys nousi 197-luvulla nähtävästi talviruokinnan ansiosta tasolle, jolla se on pysynyt (kuva 36). Kuvaajien hyppelehtiminenjohtuu siitä, että punatulkku voi olla talvella sangen liikkuvainen. Kevätlaskennan tulokseen voi vaikuttaa punatulkkujen alkava paluu kotiseuduille ( esim. Le- 58 hikoinen ym. 23). Keltasirkun runsaus on muuttunut eri tavalla eri osissa Suomea (kuva 37). Tiheydet ovat vähentyneet Varsinais Suomessa ja Uudellamaalla sekä 199- luvun puolivälin jälkeen telä- ja Länsi-Suomessa. Itä- ja Pohjois-Suomessa laji on runsastunut. Keltasirkku kuuluu ruokintapaikkojen peruslintuihin. Kauran tatjonta ruokintapaikoilla on tuskin vähentynyt eri puolilla maata, mutta keltasirkun talviravinnon kannalta tärkeän karjatalouden painopiste on sen sijaan siirtynyt Suomessa kohti itää ja pohjoista, mikä saattaa selittää alueiden väliset erot kannankehityksessä. Talvilintujen kannanvaihtelun pääkomponentit Väisänen & Solonen ( 1997) ja Väisänen (2) totesivat, että pääkomponenttianalyysin avulla voidaan pelkistää taulukoita, joissa on lukuisien talvilintulajien tiheyksiä eri talvilta tai aikajaksoilta. Tulokseksi saadaan yksinkertaisia, toisistaan riippumattomia uusia muuttujia eli pääkomponentteja,jotka sisältävät mahdollisimman suuren osan tiheyksien alkuperäisvaihtelusta. - Voidaanko pääkomponenttianalyysillä pelkistää lajien kannanvaihtelun tärkeimmät ilmiöt nyt tarkasteltavasta aineistosta? m. raporteissa ensimmäinen pääkomponentti jätjesti lajit taantuneista runsastuneisiin. Alustavat analyysit osoittivat, että sama tulos tulee tämänkin tutkimuksen aineistosta, kun mukaan otetaan vain yksi laskenta (talvilaskenta; syys- ja kevätlaskennan mukaan ottaminen monimutkaistaa pääkomponenttien rakennetta, kun talven aikainen tiheysvaihtelu tulee mukaan). Alueista otettiin mukaan telä-, Länsija, joista on suuret aineistot (muutamien lajien pienehköt aineistot ja erilaiset poikkeusilmiöt kasautuvat Varsinais-Suomeen, Uudellemaalle ja Pohjois-Suomeen). Lajeista jätettiin pois koskikara, sillä sen havaintomäärä on saattanut kasvaa seurannan tehostumisen vuoksi, mutta tilhi ja räkättirastas otettiin mukaan täydentämään puiden marja- ja siemensatoa hyödyntävien lajien joukkoa. Analyysiin jäi siis 34 yleistä talvilintua. LINNUT-VUOSIKIRJA 22

19 Yleiset talvilinnut Valtakunna//inen linnustanseuranta - C: aj,ro - c;c, Q) > en - :g: aj ro Q. N (.) Q. Varpunen -.2 Teeri A.2 1 Hömötiainen Tilhi f< äp nnut._ Punatulkku Urpiainen R kättirastas Vihervarpunn Käpytikka Peippo 1 Mustarast1;s Metso Varis Pikkuvarpunen Puukiipijä Pyy Pyrstötiaii;ien Hippiäinen Kesykyy1ky Varpus- 2 4 Palokärki haukka T alitiainen Harakka Töyhtötiainen Narhi Verpeippo Kanahaukka. Fas aani. Kuusitiainen 8 Korppi Naakka Sinitiainen Keltasirkku B Talvi Taantujat PC1 Winter Runsastujat Kuva 38. Lajien tiheyksien ajallisen vaihtelun sisältämän informaation pelkistäminen pääkomponenttianalyysillä. A: Vaaka-akselilla oleva ensimmäinen pääkomponentti (PC 1) järjestää talvilintulaskentojen yleiset maalintulajit kannan pitkäaikaismuutoksen perusteella. niten taantuneet lajit saavat pieniä arvoja ja eniten runsastuneet lajit suuria arvoja. Pystyakselilla oleva toinen pääkomponentti (PC2) järjestää lajit ravinnonkäytön perusteella. Useimmat puiden siemen- ja marjasatoja hyödyntävistä lajeista saavat suuria arvoja ja muut lajit pieniä arvoja. Laatikoilla rajattuja lajeja käsitellään tarkemmin tekstissä. B: nsimmäisen pääkomponentin pistearvot kolmella alueella 27 talvena. Pistearvot ovat kasvaneet talvesta 1989/9 lähtien. C: Toisen pääkomponentin pistearvot kolmella alueella 27 talvena. Puiden siemen- ja marjasatoa syöviä lintuja on ollut sitä enemmän mitä korkeampia ovat pistearvot. Kuvan yläreunaan on merkitty kuusi suurta marjalintutalvea, jolloin pihlajan runsas marjasato aiheutti tilhen ja räkättirastaan massaesiintymisen. Suuria marja/intutalvia on ollut talvesta 1989/9 alkaen ensin neljä kolmen vuoden välein ja sitten vielä kaksi kahden vuoden välein, kun kuvan ulkopuolelle jäävä talvi 22/3 otetaan huomioon. Viime aikoina näihin huippuvuosiin on myös sattunut usein kuusen hyvä siemensato, joten marja- ja siemenlintujen määrät ovat vaihdelleet yhdenmukaisemmin samassa tahdissa kuin luvuilla. Teknisiä lisätietoja: Tiheystaulukossa on 34 saraketta (lajit) ja 81 riviä, joilla ovat lajien logaritmiseen mittakaavaan muunnetut tiheydet kolmella alueella 27 talven talvilaskennoissa. Pääkomponenttianalyysi on laskettu korrelaatiokerroinmatriisista. Kaksi ensimmäistä pääkomponenttia selittävät PCI 23,4 % ja PC2 12,8 % tiheyksien vaihtelusta. Pääkomponenttien pistearvot kuvissa B ja C on saatu laskemalla yhteen lajien PC 1- ja PC2- kertoimilla painotetut tiheydet. Fig. 38. Ordination of densities of 34 species during 27 winters using the principal component analysis. /n the basic table there was 34 columns (species) and 81 rows with densities in log sca/e from three areas and 27 winters. PCA has been calculated from the correlation matrix. The two first principal components explain PCI 23.4% and PC2 12.8% ofthe variation of densities. A: On the horizontal axis, value of the first principal component (PC 1) orders the common species af winter bird censuses on the basis of their general long-term population trend, resulting in small values for species that have decreased and large values for those that have increased. On the vertical axis, value of the second principal component ( PC2) orders the species on the basis af their feeding strategy. Most species feeding on the seed and berry crop of trees (within boxes) have received large va/ues and other species small values. B: Score values af the first principal component in three areas during 27 winters. Notable increase of the score values has taken place starting from the winter of 1989/9. C: Score values of the second principa/ component in three areas during 27 winters. The higher are the score va/ues, the larger have been the numbers of birds feeding on the seed and berry crop of trees. An abundant rowan-berry crop has caused the mass occurrence of Fieldfares (Turdus pilaris) and Waxwings (Bombycilla garrulus) in six winters, which have been marked on the upper margin. Starting from 1989/9, there have been at first four such winters with an interval of three years and then two ones with an interval of two years, if the winter 22/3, which is outside af the figure, is a/so taken into account. /n recent times, aisa the seed crop of the spruce (Picea abies) has been good in these excellent birds years. Thus the fluetuation af the numbers of birds feeding on the seed and berry crop af trees has been more synchronized than in the l 97s-8s. nsimmäinen pääkomponenttijärjestää lajit taantuneista runsastuneisiin kuvan 38A vaaka-akselilla. Verrattaessa edellä esitettyihin lajikohtaisiin kuviin havaitaan, että varpusen ja teeren kaltaiset merkitsevästi taantuneet lajit ovat kuvan vasemmassa reunassa ja sini tiaisen ja viherpeipon tyyppiset runsastuneet lajit oikeassa reunassa. Vähän muuttuneet lajit sijoittuvat jakauman LINNUT-VUOSIKIRJA 22 keskustaan. Mikäli lajien kannanmuutokset olisivat jatkuneet suunnilleen samalla tavoin 27 talven ajan, ensimmäisen pääkomponentin pistearvot kasvaisivat ajan myötä liki suoraviivaisesti kuvassa 38B. Pistearvojen kasvu alkaa kuitenkin vasta talvesta 1989/9. Tämän mukaan Suomen talvilinnuston tärkeimmät muutokset keskittyvät runsaan kymmenen viime talven ajalle. simerkiksi hömötiaisen jyrkkä taantuminen (kuva 18) muodostaa osan tästä kehityksestä. Kuvan 38A pystyakselilla oleva toinen pääkomponenttijärjestää useimmat puiden siemen- ja marjasatoa syövät lajit erilleen muista linnuista. Akselin positiivisessa päässä on tunnettuja pihlajanmarjalintuja (tilhi, räkättirastas ja punatulkku) ja siemensyöjiä (käpylinnut, ur- 59

20 Valtakunnallinen linnustonseuranta Yleiset talvilinnut piainenja vihervarpunen). Akselilla saavat jonkin ven-an pienemmän arvon neljä lajia, joiden talviravintoon kuuluvat tärkeänä osana joko pihlajanmarjat (mustarastas), kuusensiemenet (peippo) tai yleensä havupuiden siemenet (hömötiainenja käpytikka). Muut24 lajia muodostavat ravintoekologisesti heterogeenisen joukon. Pääkomponenttianalyysi on sijoittanut sinne kuusi- ja töyhtötiaisen, jotka talviravintonsa perusteella kuuluisivat pystyakselilla ylemmäksi hömötiaisen seuraan. Näiden kahden lajin vuosivaihtelu oli kuitenkin erilaista kuin hömötiaisen tässä aineistossa. Toisen pääkomponentin pistearvojen vuosivaihtelu kertoo puiden siemen- ja maijasatojen aiheuttamista heilahteluista siemen- ja marjalintujen talvikannoissa (kuva 38C). Vaihtelu on muuttunut äärevämmäksi ja samalla säännöllisemmäksi runsaan kymmenen viime talven aikana. Pihlaja on talvesta 1989/ 9 alkaen tuottanut suuren maijasadon kolmen ja lopulta kahden vuoden välein. Näihin huippuvuosiin on osunut usein myös kuusen hyvä siemensato, joten marja- ja siemenlintujen talviset kannat ovat viime vuosina aaltoilleet 2-3 vuoden tahdissa. Talvilintujen kannanvaihtelun syyt Tekijät, jotka ovat eniten vaikuttaneet talvilinnustomme lukumäärien pitkäaikaiskehitykseen, on asetettu tärkeysjärjestykseen kuvan 38Aja edeltävien lajidiagrammien perusteella. Syy-yhteydet ovat monimutkaisia ja osaa on tutkittu niukasti, joten seuraava luokittelu on alustava. Lintujen talviruokinnan paraneminen Ruokinnan yleisyydestä ja ruokamääristä on tuoretta tietoa. Maanviljelijöiden ympäristöasenteita koskeva kysely lähetettiin eri puolille maata 15 maatilalle, joista vastasi 648. Vain 11 % maanviljelijöistä ilmoitti, että pihapiirissä ei ruokita talvisin lintuja (Valkama 23 ). Yleisimmät ruokalaadut ovat kaura 72 %, tali 61 %, auringonkukan siemenet 53 % ja maapähkinät 13 %. läinmuseon seurannassa, jota talvella 21/2 tehtiin 23 ruokintapaikalla eri puolilla Suomea, kului talven aikana paikkaa kohden keskimäärin 38 kg auringonkukkaa, 5 kg rasvoja ja rasva-siemenseoksia, 1 kg kauranjyviä ja 4 kg 6 pähkinöitä. Suurimmilla ruokintapaikoilla kului jopa kymmenkertaisia määriä em. mediaaneihin verrattuna. Asennekyselyyn vastanneiden joukkoon saattoi valikoitua ympäristöasioihin myönteisesti suhtautuvia viljelijöitä, ja ruokintapaikkojen seuranta saattaa jossakin määrin painottua suurille ruokintapaikoille. Näistä varauksista huolimatta on ilmeistä, että lintujen talviruokinta on tavattoman yleistä ja että ruokaa tarjotaan paljon. Suomessa oli v. 21 noin 76 maatilaa (Tilastokeskus 22), josta saadaan asennekyselyn kertoimella,89 karkeaksi arvioksi noin 7 lintujen ruokintapaikkaa. Kun muu asutus otetaan huomioon, maassamme täytyy olla kaikkiaan useita satojatuhansia talvilintujen ruokintapaikkoja. Tarjonnan määrä on jatkuvasti kasvanut 195-luvulta alkaen (Väisänen & Hilden 1993). Tarjotun ruoan laatu on samalla monipuolistunut mm. auringonkukan siementen, murskattujen pähkinöiden ja rasva-siemenseosten yleistyessä. Diagrammeissa esitetyistä 33 yleisestä talvilinnusta on ainakin puolet hyötynyt suuresti ruokinnasta. Tyypillisiä ruokintapaikkalintuja (Väisänen 1994) ovat mustarastas, sinitiainen, talitiainen, närhi, harakka, varpunen, pikkuvarpunen, peippo, viherpeippo, punatulkkuja keltasirkku. Kaduille, toreille ja monenlaisiin muihin paikkoihin asutuksen piirissä viedään ruokaa fasaaneille ja kesykyyhkyille, josta myös naakat ja kaupunkivarikset ottavat osansa. Ruokintaan voidaan lukea myös korppien ja muiden varislintujen "syöttäminen" kaatopaikoilla ja kotkanruokintapaikoilla. Kanahaukka ja varpushaukka ovat välillisesti hyötyneet ruokinnasta, sillä ne käyvät pyydystämässä muita ruokavieraita. Osa hömötiaisista, kuusitiaisista ja käpytikoista vierailee vakituisesti ruokintapaikoilla. Urpiainen on opettelemassa kevättalviseksi ruokavieraaksi (Väisänen 21 ). Metsästäjät ruokkivat kauralla osaa teerikannasta. Ruokintapaikkojen merkitys on ilmeisen vähäinen noin kolmasosalle raportin lajeista: pyy, metso, palokärki, koskikara, hippiäinen, pyrstötiainen, töyhtötiainen, puukiipijä, vihervarpunen, käpylinnut sekä kuvan 38A lisälajit tilhi ja räkättirastas. Ilmaston ja sään muutokset Kuvan 38B voisi tulkita kertovan, että kasvihuoneilmiö on parhaillaan muuttamassa Suomen talvilinnuston koostu- musta, kun talvien lauhtuminen vähentää erityisesti eteläisten lajien talvitappioita, joten ne levittäytyvät ja kasvattavat kantojaan, samalla kun alkuperäinen boreaalinen lajisto taantuu ja vetäytyy kohti itää ja pohjoista. Tämä kehitys on ilmeisesti käynnissä, mutta on sangen vaikeaa osoittaa se tilastollisesti todeksi pelkästään talvilintulaskentaaineistojen avulla. Talviruokinnan tehostuminen on nimittäin vaikuttanut samansuuntaisesti lintukantoihin kuin talvien lauhtuminen ja edistänyt voimakkaasti erityisesti eteläisten ruokintapaikkalintujen menestymistä. Ruokinta voi peittää tai ainakin huomattavasti tasoittaa talven ankaruuden vaihtelun vaikutuksia näkymästä lajin yksilömäärien vaihtelussa. Yleissääntöhän on, että useimmat talvilintumme selviytyvät hyvin ankaristakin talvista, mikäli ruokaa on riittävästi. Niinpä ruokintapaikkalinnut kestivät hyvin poikkeustalvet Muissa lajeissa tiheyden kolmen talven keskiarvo notkahti odotusten mukaisesti vain palokärjellä ja hippiäisellä (kuvat 12 ja 16), mutta vihervarpusen pudotus (kuva 33) saattoi jo johtua muista seikoista. Yleiset talvilinnut,jotka eivät ole ruokinnasta riippuvaisia, ovat myöskin ongelmallisia kasvihuoneilmiön vaikutuksia tutkittaessa. Sää- ja ilmastotekijät oikeastaan aiheuttavat talvikannan vaihtelua sellaisilla linnuilla, jotka hyödyntävät puiden siemen- ja marjasatoa (kuva 38C). Yhteydet ovat kuitenkin monimutkaisia, sillä puiden siemensadon määrään ja laatuun vaikuttavat erityisesti kukkimista edeltävän kesän olosuhteet (esim. Hokkanen 21). Lisäksi siemen- ja marjalintujen talvikannan vuosivaihtelu on kovin voimakasta ja altista sattumavaikutuksille, jotta sitä voitaisiin ajatella ilmastomuutosten indikaattoriksi. Muista tässä tutkituista lajeista jäävät usean lajin ryhmänä jäljelle indikaattoriehdokkaiksi pienikokoisimmat metsävarpuslinnut hippiäinen, pyrstötiainen, kuusitiainen ja puukiipijä. Niiden talvikannan vaihtelun samankaltaisuus todettiin puukiipijän lajidiagrammin yhteydessä. Vaikka ankara talvi voi aiheuttaa erityisen suurta kuolevuutta tässä lajijoukossa (ks. myös Sammalisto 1985, Hilden & Väisänen 1991 ), suuri poikastuotto korvaa talvitappiot nopeasti. Seurannassa tarvittaisiin siis lisäksi huomattavat määrät pesäkorttitietoja, mutta hippiäinen ja pyrstötiainen ovat pesäkorttien kertymisen kannalta toivottomia, eikä LINNUT-VUOSIKIRJA 22

21 Yleiset talvilinnut Valtakunnallinen linnustonseuranta kahta muutakaan lajia kortiteta kovin paljon, vaikka niiden pesiä löytyy myös pöntöistä. Lajien soveltuvuutta paikallisten olojen mittariksi heikentävät lisäksi osittaismuutto tai vaellukset. Niiden lajidiagrammeissa onkin ollut melko niukasti merkittäviä pitkäaikaissuuntauksia 27 talven aikana (kuvat 16, 17, 2 ja23). Metsätalous Metsätalous on huonontanut talousmetsiä paikkalintujen kuten pyyn, teeren, metson, palokärjen, hömötiaisen ja töyhtötiaisen pesimä- ja elinympäristöinä ( esim. Väisänen ym. 1998). Samaan joukkoon voidaan lukea tämän raportin lajeista myös osittaismuuttajat kanahaukka ja puukiipijä. Lehikoinen ym. (23) luokittelevat puukiipijän epäsäännölliseksi osittaismuuttajaksi, sillä kaikkina talvina suurin osa kannasta kuitenkin talvehtii Suomessa. Metsätalouden aiheuttamat metsärakenteen muutokset ovat metsäkanalintukantojen vähenemisen tärkein syy, kuten alan tutkimusten synteesi osoittaa (Linden 22). Pyyn, teeren ja metson lukumääriä vähentäneisiin muihin tekijöihin kuuluvat mm. metsästys, pienpetokantojen kasvu ja asutuksen tihentymisen aiheuttamat häiriöt. Rinnastamalla valtakunnallisten metsänarviointien ja lintulaskentojen tulokset on päätelty, että hömö- ja töyhtötiaisen pitkäaikaistaantuman tärkein syy on vanhojen metsien hakkuut ja vanhan metsän piirteiden karsiminen Suomen talousmetsistä (kirjallisuus: Väisänen & Solonen 1997). Vanhojen metsien hakkuiden on oletettu erityisesti vähentävän tiaisten talvista ravinnonsaantia (Järvinen ym. 1977). Seuraamalla värirenkailla merkittyjen hömötiaisen talviparvia on äskettäin saatu tukea sille, että tehokas metsänhoito todella vähentää lajille sopivia talvibiotooppejaja tietyn alueen kantokykyä (Siffczyk ym. 23). Oulun yliopiston hömötiaisprojektin tutkijat päättelivät, että talvibiotooppien menetys saattaa selittää hömötiaisen viimeaikaisen taantumisen Suomessa. Vainon väheneminen Vainon vähenemisellä on ollut merkitystä joidenkin lajien kuten kanahaukan ja varislintujen, erityisesti korpin jaharakan kannalta. Vainon muutosten vaikutus kuitenkin yleensä sekoittuu muihin tekijöihin, jotka ovat kasvattaneet tai taannuttaneet eri lajien kantoja. Vaino kaipaisi oman selvityksensä. Tuntemattomat tekijät Seurannan tavoitteisiin kuuluu paljastaa ennalta arvaamattomia kannanmuutoksia,jotka mahdollisesti viittaavat siihen, että jotakin hälyttävää ja tarkempien tutkimusten arvoista on tapahtumassa luonnossa. Varpunen on omassa luokassaan tämän raportin lajien joukossa ajateltaessa kannan romahduksen odottamattomuutta, vähenemisen jyrkkyyttä ja sitä, kuinka huonosti ilmiön syyt toistaiseksi ymmärretään. Samalla varpustulokset kertovat linnuston seurannan tärkeydestä. Kiitokset Kauniit kiitokset lintuharrastajille, jotka ovat osallistuneet talvilintulaskentoihin. Pekka Routasuo on pääosin hoitanut uusien aineistojen keruun ja tarkistuksen läinmuseossa 15 viime vuoden aikana. Tatu Hokkanen luovutti käyttöön Metsäntutkimuslaitoksen pitkäaikaisia käpysatotietoja. Tapio Solosen kommentit paransivat käsikirjoitusta ja Harto Lindenin huomautukset sen metsäkanalintuosia. Diane Alaruikka tarkasti englanninkielen. Summary: Regional population trends of 33 common bird species in Finland during 27 winters National winter bird censuses have been organized in Finland by the Zoological Museum of the Finnish Museum of Natural History since 1956/57. After 46 winters, the total data represents 355 routes, 48 censuses and about 19 million bird observations. ach winter ccnsuses are conducted along the same 4-5 routes, the avcrage length of which is about 1 km. The three census periods last two weeks each: "early winter" from 1-14 November, "mid-winter" from 25 December to 7 January and "late winter" from 21 February to 6 March. For detailed instructions of the mcthod, see Hilden et al. (1991 ). Knowledge about the history offinnish winter bird censuses is completcd in this rcport by analysing their timing (Fig. 1) and by listing "classical routes" that have thc greatest number of censuses (Table 1 ). Väisänen & Solonen (1997) prcsented general population trends för the whole of Finland from 1 species in 4 wintcrs. Väisänen (2) continucd by analysing the regional extent of population changes of 14 species in three broad zones of the country. Since the rcgional results were most promising, regionality will be focuscd upon here by analysing 33 common land bird species in the frame of six areas (Fig. 2), from which the census data are large (Fig. 3). arly winter censuses werc started just in thc wintcr of 1975/76.!n this rcport, a completc serics of early, mid- and late winter censuses covers 27 wintcrs 1975/76-21/2 and makc possiblc analyscs of long-tcrm population trends, where also the effects of winter mortality and changcs of detcctability during the winter are taken into account. Borcal winter climate has become milder in Finland during thc monitored 9 periods of 3 winters, although this development was temporarily intcrrupted by a harsh period (Fig. 4). The basic structure of the spccics-spccific diagrams is cxplained in Fig. 5. Density (individuals per 1 km of transect) is in log scalc in the figures and has also bcen log transformed in the statistical tests, whose results arc indicated by bold minus and plus signs. To aid in the dctection of long-term trcnds, three winter means of density are presented in the diagrams, but the background analyses (Spearman rank correlations between year and density) have becn calculated from the data of single winters. The main results för each species have bcen summarized in the figure legends: 5. Goshawk, 6. Sparrowhawk, 7. Hazel Grouse, 8. Black Grouse, 9. Capercaillie, 1. Pheasant, 11. Feral Pigcon, 12. Black Woodpecker, 13. Great Spotted Woodpecker, 14. Dipper, 15. Blackbird, 16. Goldcrest, 17. Long-tailed Tit, 18. Willow Tit, 19. Crested Tit, 2. Coal Tit, 21. Blue Tit, 22. Great Tit, 23. Treecreeper, 24. Jay, 25. Magpie, 26. Jackdaw, 27. Hooded Crow, 28. Raven, 29. House Sparrow, 3. Tree Sparrow, 31. Chaffinch, 32. Greenfinch, 33. Siskin, 34. Redpoll, 35. Crossbill, 36. Bullfinch and 37. Yellowhammer. The largest long-tenn decrcases were found in the House Sparrow, Black Grouse, Willow Tit and Capercaillie, and the largest increases were found from the Blue Tit and Greenfinch. From an ordination of densities of species in different winters, the Dipper was excluded, because the sampling effort of this species has apparently been intensified during the study years, but two important consumers of rowan berries, the Waxwing and the Fieldfare, were included (their species-specific diagrams will be presented in another paper). Thus 34 species were left. Densities from three areas South, West and ast Finland were included, but not those of SW Finland, Uusimaa and North Finland, mainly because of the small amount of data of certain species. The two first axes PC 1 and PC2 of the principal component analysis were easily interpretable (Fig. 38A). PC] illustrates general changes in the Finnish winter bird fauna, with decreased species receiving the smallcst ncgative weighing and increased species thc largest positive wcighing. PC2 orders most species consuming the seed and berry crop of trecs separate from the other birds. When the score values of these components are plotted with year, PCI indicates that the change of the Finnish winter bird fauna has been highly accelerated starting from the winter of 1989/9 (Fig. 388) and PC2 shows how the annual fluctuation of "seeds, berrics & birds" has been intensified and synchronized in reccnt years (Fig. 38C). The final chapter contains a preliminary synthesis offactors that have affectcd upon the longterm changes of the Finnish winter bird fauna. Thcse are rankcd in the following descending order of importance: (]) Winter feeding of birds, which includcs incrcascs in the amounts and quality of offered food. lt is of importancc för ovcr half of the 33 common spccies analyscd in this report. LINNUT-VUOSIKIRJA 22 61