NUOLTEN VALMISTAMINEN Kirjoittanut: Herra Haakon Pikinokka as XXXV Editointi ja digitointi: Rakonczay Gergely Úr as XL
Alkusanat: Olen tässä pienessä kirjasessa pyrkinyt mahdollisimman tarkoin kertomaan sen mitä nuolien valmistamisesta voin kertoa. Esitän tässä tavat, joilla itse nuoleni valmistan. Moni tekee nuolensa eri tavoin itselleen sopivimmilla työkaluilla ja menetelmillä. Toivottavasti tämän kirjasen lukija uskaltautuu kokeilemaan nuolien valmistamista. Pohjolan Finnien mailla as XXXV, Haakon Pikinokka Olen kirjoittanut kokonaan sanasta sanaan uudelleen alkuperäisen Haakonin käsin kirjoittaman tekstin, joka näin valitettavasti menetetään. Olen myös skannannut mukaan kaikki alkuperäiset kuvat. Olen lisännyt Haakonin tekstin sekaan omia kommenttejani käyttäen varjostusta. Kommenteilla pyrin antamaan lukijalle toisen vaihtoehtoisen tavan tehdä jonkun tietyn toimenpiteen. Kumpikaan menetelmä ei välttämättä ole toista parempi. Lisään loppuun myös luettelon paikoista, joista tällä hetkellä Suomesta, voi nuolen tekotarvikkeita hankkia. Lisään mukaan myös esimerkkihintoja tarvikkeista. Olen myös korjannut taistelunuolta koskevaa ohjetta vastaamaan uusimpia SCA:n sääntöjä. Hucassa as XL, Rakonczay Gergely
Tarvikkeet ja työkalut - 8 mm mäntypyöröä, oksatonta ja suorasyistä. (vaihtoehtona 11/32" tai 5/16" seetriä 2.00 ) - rautasahanterä - kalkkunan tai hanhen sulkia (1-väriset muotoon leikatut luonnonsulat 0,50 ) - liimaa, kuumaliimaa tai sulkaliimaa (sulkaliima Cement 5.00 ) - punoslankaa - mattoveitsi - pieni viilasarja - leikkuualusta - hiomapaperia, #600 ja #800-12 mm lasikuituteippiä - kenttäkärkiä tai bluntteja (messinkikärki kierteellä 0,75 ) - kuminauhaa, nahkanauhaa tai ohutta rautalankaa - sulituskone tai paperipuristin (sulituskone 32,00 ) - viivoitin ja sakset (- teroitin kärki- ja nokkikartiolle 4,50 )
Varsi ja nokki Käytän nuolissani 8 mm mäntypyöröä. Pyrin valitsemaan puun jossa syyt juoksevat suorana koko varren matkalla. Pinnan on oltava sileä, eikä puussa saa olla oksia tai syviä työstöjälkiä. Varren pituus on jokaisella ampujalla yksilöllinen. Teen omien nuolien vetopituudeksi 28 tuumaa eli noin 70,5 senttiä, joka on nuolien maksimimitta taistelukäytössä. Hio aihion pinta sileäksi hiomapaperilla. (Kaupoista saa eri paksuisia seetrivarsia, joihin saa suoraan sopivan kokoisia kärkiä ja nokkeja. Yleisimmät halkaisijat ovat 5/16" ja 11/32". Nuolen vartta valittaessa on otettava huomioon puun taipuisuus. Mitä jäykempi jousi on sitä jäykempi ja usein paksumpi on oltava nuoli. Saman paksuisesta varresta löytyy eri taipuisia versioita. Nuolen on oltava optimaalisen notkea, jotta se kiertää jousen kahvan laukaistaessa, mutta ei kuitenkaan vipata holtittomasti.)
Tue varsi esimerkiksi pöydänkulmaa vasten ja sahaa terän syvyinen lovi poikittain syihin katsoen. Näin sahattu varsi ei halkea helposti. Sahauksen jälkeen nokin rakoa suurennetaan veistämällä sitä suuremmaksi. Tämä on helppo tehdä mattoveitsellä leikkuualustaa vasten. Kun sahaus on suurennettu, seuraavaksi nokin pohjaan viilataan pyöreä syvennys. Pyöreän syvennyksen ja viiston osan välissä olevaa rakoa suurennetaan niin, että jousen jänne 'napsahtaa' nokkiin kevyesti, mutta lukittuu jänteelle, ettei nokki irtoa jänteeltä vahingossa. Minä teen nokkien pidon sellaiseksi, että nokki pysyy jänteellä lukittuna, vaikka nuolta ei pideltäisi muuten kiinni. Kun nokin tiukkuus on sopiva, on tehtävä enää viimeistely. Nokin pää pyöristetään veitsellä ja hiomapaperilla. Nokin pintojen on syytä olla mahdollisimman sileät huolellisesti tehdyt nokit murtuvat harvoin.
Sulitus Käytän nuolissani värjättyjä luonnonsulkia yleensä kalkkunaa. Jousiammuntaliikkeistä saatavat sulat ovat noin 25 senttisiä (valmiiksi eri muotoihin leikatut 5", 4" ja 3"). Olen yleensä leikannut sulat 11-12 sentin mittaan. Leikattu sulka voidaan muotoilla joko pahvisten, muovisten tai metallisten sapluunoiden avulla ennen varteen kiinnitystä, tai saksilla vartta pyörittämällä. Sapluunalla leikattaessa puinen listan pätkä on suureksi avuksi. Sulan saa puristettua tiukasti sapluunan ja listan väliin painamalla sapluunaa sormella. Sapluunan reunoja pitkin sulan leikkaaminen käy terävällä veitsellä helposti. Toinen käyttämäni tapa on saksilla leikkaaminen. Saksilla on mielestäni helpointa muotoilla sulat silloin, kun ne on jo liimattu varteen. Seuraavaksi kerron sulkien muodosta: Leikkaan sotanuolteni sulat yleensä melko korkeiksi, koska bluntit eivät ainakaan paranna nuolen tarkkuutta. Taulunuolissa sulissani on melko matala profiili. Metsästysnuolissa olen pitänyt hieman korkeampaa sulitusta kuin taulunuolissa.
Liimaus Liimasin sulat aluksi kuumaliimalla käyttäen apunani paperipuristinta. Sen avulla sulka on helppo pitää suorana ja sormet kohtuullisen puhtaina. Liimaa levitetään puristimen leukojen välissä olevan sulan ruodille, jonka jälkeen sulka painetaan nopeasti paikoilleen. Jos liima ehtii kovettua ennen sulan paikoilleen painamista, sen voi lämmittää helposti uudelleen esimerkiksi kynttilän liekissä kuumennetulla veitsen terällä. Hankittuani sulituskoneen olen alkanut käyttämään hitaammin kuivuvaa sulkaliimaa, koska liimausjäljestä saa siistimmän ja saumasta kestävämmän. Sulat on liimattava tasaisin välein varteen niin, että kukkosulka, joka poikkeaa väriltään kahdesta muusta, on 90 asteen kulmassa nokkiin nähden. Kukkosulka helpottaa nuolen jänteelle asettamista. Nokkia ei tarvitse katsoa sillä sen asennon näkee kukkosulasta. Sulituskoneella sulkien välisen etäisyyden saa helposti pysymään tasaisena, sillä sen pyöritysmekanismi lukittuu oikeissa kohdissa. Sen lisäksi sulkapuristimen kiinnitystä säätämällä saadaan sulkiin "kierre", joka parantaa osumatarkkuutta. Sulat siis liimataan hieman vinoon varteen nähden. Kun liimaus on kuivanut ja sulat viimeistelty leikkaamalla, on vuorossa sidosten tekeminen.
Sidokset Sitomalla sulat, varmistetaan niiden paikoillaan pysyminen, vaikka liimaus pettäisikin. Solmiminen aloitetaan tekemällä punoslangasta lenkki. Lenkin taakse jätetään 5 6 senttiä lankaa vapaaksi sidoksen (solmun) kiristämistä varten. Lankaa kierretään varren ympärille kohti lenkkiä. Teen punoksesta niin pitkän, että nokin vahvistus hoituu samalla sidoksella. Kun punos on riittävän pitkä, katkaisen langan noin viiden sentin mittaiseksi. Sen jälkeen langan pää (2) pujotetaan lenkin läpi ja vetämällä toisesta (1) päästä lenkki kiristetään ja vedetään punoksen sisälle. Kun lenkki on vedetty punoksen alle, solmu kiristetään ja ylimääräiset päät siistitään. (Samanlaisen sidoksen voi tehdä myös sulan etupuolelle, jolloin sulka ei hankaa ammuntahanskaa voimakkaasti, eikä sulka irtoa)
Kärjet Käytän nuolissani tavallisia kenttäkärkiä, jotka kiinnitetään varteen liimaamalla. Sulitettu varsi lyhennetään oikean mittaiseksi ja varsi teroitetaan kärjen kartioon sopivaksi. Teroittamisen voi tehdä vuolemalla, tai tarkoitusta varten tehdyllä teroittimella. Kun varren muoto on sopiva, levitetään liimaa teroitetulle alueelle, ja jonkin verran kärjen sisälle. Sen jälkeen varsi työnnetään kärkeen ja liikutellaan pari kertaa edestakaisin ilmakuplien poistamiseksi. Tarkasta että kärki on suorassa, ja aseta nuoli pystyyn kuivamaan esimerkiksi seinää vasten. (Suosittelen käyttämään kierrettäviä kärkiä. Niitä ei välttämättä tarvitse edes liimata ja ne silti pysyvät varmasti kiinni varressa, toisin kuin kartiokiinnityksellä olevat kärjet. Kierrekärkiä varten nuolen vartta ei teroiteta. Lisäksi suosittelen käytettäväksi kartion mallisia kärkiä, sillä olakkeelliset kärjet pomppaavat huonosta taustasta paljon helpommin ulos. Kärkiä myydään yleisesti 100 ja 125 grainin painoisina. Sopiva kärjen paino riippuu mm. varren painosta ja sulituksesta.)
Blunttinuolet Taistelutoiminnassa käytettävien nuolien on täytettävä tarkoin määritellyt vaatimukset. Nuolen maksimi vetopituus on 28", joka mitataan nokin pohjalta (i) bluntin juureen (ii). Nuolen varsi vahvistetaan lasikuituteipillä. Teippaus aloitetaan aivan sulituksen etupuolelta (iii).12 mm teippi vedetään koko varren matkalle katkaisematta sitä. Näin bluntin sisään tuleva nuolen varsi on varmasti teipillä vahvistettu. Kun teippi on paikoillaan, voidaan bluntti kiinnittää varteen. Käytän nuolissani 8 mm varrelle tehtyjä "Baldars blunt" nimisiä kumisia taistelukärkiä. Varsi menee n. 30 mm bluntin sisälle. Kokomatkan perille saaminen vaatii uusien kärkien osalta hieman voimia. Mittaa bluntin (pohjan) varren syvyys (a) esimerkiksi tikulla ja merkkaa sen avulla oikea syvyys teipattuun varteen vaikka spriiliukoisella tussilla. Näin saat helposti selville kuinka syvälle bluntti on varteen painettava. Olen kostuttanut varren merkkiin asti nuolaisemalla tai kastamalla veteen. Kostutettu varsi on helpompi painaa blunttiin perille asti. Pyrin painamaan varren pohjaan asti mahdollisimman suorassa. Varsi voi katketa yllättävän helposti jos se vääntyy painettaessa. Kun varsi on saatu painumaan merkkiin asti painamalla, nitkuttamalla, hakkaamalla ja murjomalla lattiaa vasten. on vielä viimeiset varmistukset jäljellä. Bluntin juureen (i)
kiristetään nippuside ja varteen (ii) liimataan värillinen teipinpala, aivan bluntin perään. Taistelussa ammuttuja nuolia tarkistettaessa merkistä (ii) huomaa helposti, jos kärki on liikkunut silloin bluntin ja merkin (ii) välistä näkyy vartta. Merkkaan nuolet omalla puumerkilläni, sekä varteen että blunttiin. Nuolessa pitää olla omistajan merkit tunnistamisen helpottamiseksi jos nuolelle ei löydy omistajaa ammuntojen jälkeen. (Lisäyksiä taistelunuolten rakenteeseen: - Bluntin halkaisijan on oltava vähintään 1 ¼ tuumaa - Nuolen varren halkaisijan on oltava vähintään 5/16" mutta mielellään 11/32". - Vähintään ½" levyinen sähköteippi on vedettävä ristiin bluntin yli ja vähintään tuuman varren päälle. Tämän päälle kiristetään nippuside. - Nokin eteen, enintään 5 tuuman päähän, on asennettava hyväksytty laite, joka estää nokin tunkeutumisen liian syvälle kypärän silmikkoon.)
Puuvarren pintakäsittely Käsittelen nuolieni varret sulituksen ja taulukärkien liimaamisen jälkeen. Käytän siihen joko kylmäpuristettua pellavaöljyä, tai pellavaöljyn ja mehiläisvahan seosta kevyenä kerroksena. Pyyhin öljyä varsiin talouspaperilla muutaman kerroksen ja annan kuivua. Pellavaöljyä sisältävät rätit ovat itsesyttyviä, joten hävitä ne esimerkiksi polttamalla. Roskikseen heitetyt rätit voivat sytyttää tulipalon!! Öljyn ja mehiläisvahan seos on helppoa valmistaa ja käyttää. Tarvitset vanhan kattilan jota ei enää tarvita. Laita kattilaan suunnilleen samanpainoisesti vahaa ja öljyä, ja sulata/lämmitä seosta hiljaisella lämmöllä. Kun vaha on sulanut, sekoita seos ja anna jäähtyä. Jäähtynyt seos on pehmeää massaa jota on helppo lohkoa veitsellä ja hieroa nuolien varsiin. Hieron seoksen varsiin ja pyyhin ylimääräiset pois rätillä. Samaa massaa käytän myös jousieni kosteussuojana. Nuolien suoristaminen Nuolien suoruus on tärkein niiden tarkkuuteen vaikuttava tekijä. Nuolten suoruutta voi tutkia monella tavalla. Itse pyöritän nuolia tasaista pöytää pitkin, sulat pöydän reunan ulkopuolella, jolloin pienetkin mutkat löytyvät helposti. Jos pöydän asettaa hieman kallelleen ja nuolen saa vierimään pöytää pitkin vapaasti, on se riittävän suora. Myös kärjen suoruus näkyy testissä. Jos varresta löytyy mutka, pane se tarkasti merkille ja suorista nuoli taivuttamalla sitä mutkan kohdalta vastakkaiseen suuntaan. Itse käytän apuvälineenä metallista kattokoukkua, jonka olen kiinnittänyt työkalukahvaan. Voimaa tarvitaan hyvin vähän!! Liikaa taivuttamalla (hinkkaamalla) nuoli taipuu joko yli tai katkeaa kokonaan.
Lopuksi Tämän lastun kirjoittaminen oli ensimmäinen minulle. Koska kirjoitin tämän käsin, on korjausten tekeminen hankalaa, ehkä tarpeetontakin. Sisällöllisesti olen saanut kerrottua olennaiset asiat kieli on tosin paikoin kankeaa. Toivottavasti teksti on kuitenkin riittävän selkeää. Haakon Jousiammuntaliikkeitä: (joista saa puunuoliin tarvikkeita) Sherwood Shop Maneesikatu 2, 00170 Helsinki http://www.kolumbus.fi/sherwoodshop Merrysport Johdinkuja 1 01510 Vantaa http://www.merrysport.fi Mukkanuoli Reisjärventie 1242, 85470 Kiiskilampi http://www.mukkanuoli.net