VALTIOVARAINMINISTERIÖ 22.2.2018 Muistio Valtionhallinnon kehittämisosasto Lainsäädäntöneuvos Jaska Siikavirta 1(6) Valtioneuvoston asetus aluehallintovirastojen maksuista vuonna 2018 annetun asetuksen muuttamisesta 1 Esityksen tausta Aluehallintovirastojen suoritteiden maksullisuudesta sekä julkisoikeudellisista suoritteista perittävistä maksuista säädetään valtioneuvoston asetuksessa aluehallintovirastojen maksuista vuonna 2018 (997/2017). Asetus on määräaikainen ja sen voimassaolo päättyy vuoden 2018 lopussa. Asetuksen liitteenä olevaa maksutaulukkoa, jossa säädetään aluehallintovirastojen kiinteähintaisista julkisoikeudellisista suoritteista ja niistä perittävistä maksuista, ehdotetaan muutettavaksi liitteen kohdan 1.2 osalta. Liitteen kohta 1.2 koskee peruspalvelut, oikeusturva ja luvat vastuualueen alkoholihallinnon suoritteita. 2 Esityksen keskeinen sisältö 3 Esityksen perustelut Muutoksella ehdotetaan säädettäväksi uuden alkoholilain (1102/2017) mukaisista suoritteista perittävistä maksuista. Alkoholilaki tulee voimaan 1.3.2018. Ehdotetut maksut vastaavat suurelta osin rakenteeltaan ja sisällöltään voimassa olevaa asetusta aluehallintovirastojen maksuista. Muutoksilla saatetaan asetus vastaamaan terminologialtaan ja sisällöltään uuden lain mukaisia suoritteita. Uusia maksuja määrättäessä on noudatettu voimassa olevan asetuksen mukaista maksutasoa. Uuden lain mukaisen toiminnan kustannusvastaavuutta ja maksujen tarkoituksenmukaisinta rakennetta on mahdollista arvioida tarkemmin vasta vuodelle 2019 valmisteltavan asetuksen yhteydessä. Muutosasetuksen ehdotetaan tulevan voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2018. Muutettava voimassa oleva asetus on voimassa vuoden 2018 loppuun. Valtioneuvoston asetuksenantovaltuus perustuu aluehallintovirastoista annetun lain (896/2009) 22 :ään. Asetuksen liitteenä on maksutaulukko, jossa maksut on ryhmitelty vastuualueittain. Maksuja sovelletaan kuitenkin aluehallintoviraston sisäisestä organisoitumisesta riippumatta. Alkoholihallinnon maksut Maksutaulukossa säädettäisiin uuden alkoholilain ja sen nojalla annettujen säännösten mukaisista suoritteista.
2(6) Uuden alkoholilain nojalla voidaan myöntää toistaiseksi voimassaoleva tai määräaikainen anniskelulupa. Ehdotus vastaisi tältä osin asetuksen nykyistä muotoilua ja maksua (kohta 1). Uusi laki kuitenkin mahdollistaa tietyin edellytyksin anniskeluluvan myöntämisen myös silloin, kun hakijalla ei ole anniskelupaikkaa. Tällaisessa lupamenettelyssä on kysymys tilanteesta, jossa anniskellaan tilaisuuksissa ja tapahtumissa, ja kyseinen anniskelualue on alkoholilain 20.1 :n nojalla jo erikseen hyväksytty tähän tarkoitukseen. Koska lupaviranomaisen ei tällöin tarvitse erikseen arvioida anniskelupaikkaa ja aluetta, ehdotetaan luvalle alempaa suoritemaksua (kohta 2 a). Vastaava alennettu maksu perittäisiin nykyisen asetuksen tapaan myös tilanteissa, joissa hakijalla on jo aiemmin myönnetty alkoholilain mukainen anniskelu- tai vähittäismyyntilupa (kohta 2 b). Hakijaa koskevat alkoholilain 13 :n mukaiset edellytykset on tällöin jo kertaalleen arvioitu eikä niitä ole pääsääntöisesti tarvetta uudelleen arvioida. Samaa maksua sovellettaisiin kun haetaan useampaa lupaa samaan aikaan (kohta 2 c). Tällöin lupaviranomainen arvioi hakijaan liittyvien edellytysten täyttymisen vain kerran ja yhdestä luvasta perittäisiin kohdan 1 mukainen täysi maksu. Ratkaisevaa ei olisi hakemusten jättäminen yhdellä kertaa, vaan että lupahakemukset ovat vireillä samaan aikaan. Mahdollista on myös, että samalla hakijalla on hakemuksia vireillä useassa eri alueellisessa lupaviranomaisessa. Myös tällöin hakijalta voidaan periä vain yksi täysi maksu siinä viranomaisessa, joka ensimmäisenä ratkaisee asian tutkimalla hakijaa koskevat edellytykset. Alempi suoritemaksu perittäisiin myös silloin, kun haetaan määräaikaista, enintään 30 vrk kestävää anniskelulupaa alle 200 asiakaspaikalle (kohta 3). Tällaisissa lyhytkestoisissa ja pienimuotoisissa anniskelutilanteissa tarvittava arviointi on rajallisempaa ja esimerkiksi hakemuksen edellyttämä lausuntomenettely on mahdollista toteuttaa kevennetysti. Uuden alkoholilain nojalla ei enää tule myönnettäväksi vanhan alkoholilain tarkoittamia tilapäisiä anniskelulupia, joten niitä koskevaa maksusääntelyä liitteessä ei olisi. Uusi alkoholilaki muuttaa ns. jatkoaikalupien käsittelyä. Pääsääntöisesti anniskelun jatkamista koskeva asia käsitellään ns. jatkoaikailmoituksena, eli anniskelun jatkaminen laissa säädetyn kellonajan jälkeen on mahdollista lupaviranomaiselle toimitetun ilmoituksen perusteella. Tietyissä tilanteissa edellytetään edelleen erikseen myönnettyä lupaa aloittaa anniskelu ennen säädettyä aikaa tai jatkaa sitä säädetyn ajan jälkeen ulkotilassa. Lupa-asian käsittelyssä viranomaisen harkintavalta on laajempi kuin ilmoituksen käsittelyssä. Tästä syystä ehdotetaan lupa-asian käsittelylle nykyistä jatko-aikalupaa vastaavaa suoritemaksua (kohta 4). Myös ilmoituksen käsittelyssä viranomaisen tulee edelleen arvioida anniskelun jatkamisen ja sen edellytysten hyväksyttävyyttä, mutta arviointiperusteet ja menettely eivät edellytä yhtä laajaa harkintaa. Näin ollen suoritemaksu ilmoituksen käsittelyssä olisi lupaa alempi (kohta 5). Mikäli ilmoitus käsiteltäisiin samassa yhteydessä haettavan jatkoaikaluvan kanssa, ei ilmoituksen käsittelystä perittäisi lainkaan suoritemaksua, sillä jo luvan käsittelyn yhteydessä arvioitaisiin samojen edellytysten täyttymistä. Maksu perittäisiin tällöin vain luvasta sen käsittelyn yhteydessä.
3(6) Alkoholilaki edellyttää anniskelun jatkamisen yhteydessä erityistä järjestyksenvalvontaa, mutta luvanhaltijalla on mahdollisuus hakea viranomaiselta hyväksyntä tästä velvollisuudesta poikkeamiselle. Tälle hyväksymismenettelylle ehdotetaan erillistä maksua, sillä sen arviointiperusteet poikkeavat varsinaisesta jatkoaikaharkinnasta (kohta 6). Maksu vastaisi suuruudeltaan nykyisen lain mukaista muuta anniskelua koskevaa lupaa. Uusi alkoholilaki (20.1 ) mahdollistaa erillisen hyväksynnän anniskelualueelle tilaisuuksissa ja tapahtumissa. Hyväksyntää voi hakea alueen omistaja tai haltija. Tälle hyväksynnälle ehdotetaan erillistä maksua, joka vastaisi suuruudeltaan anniskeluluvan alennettua maksua, sillä asian käsittelyssä ei olisi tarpeen arvioida kaikkia luvan yhteydessä harkittavia edellytyksiä (kohta 7). Vastaavasti laki mahdollistaa luvanhaltijalle anniskelun tällaisella erikseen hyväksytyllä anniskelualueella pelkän ilmoituksen perusteella. Ilmoituksen käsittelyssä lupaviranomaisen on kuitenkin harkittava tiettyjä perusedellytyksiä ja valvonnan kohdentamista, joten sen käsittelylle ehdotetaan erillistä suoritemaksua joka vastaisi suuruudeltaan nykyistä anniskelualueen muutosilmoitusta (kohta 8). Lupaviranomainen käsittelee vanhaa lakia vastaavalla tavalla hakemuksia ja ilmoituksia anniskelualueen muuttamisesta. Lupa vaaditaan anniskelualueen laajentamiseen ulkotiloissa ja ilmoitusmenettelyä käytetään sen muuttamiseen muutoin. Näille ehdotetaan nykyistä vastaavia maksuja (kohdat 9-10). Lupaviranomainen käsittelee vanhaa lakia vastaavalla tavalla ilmoituksia hakijan vastuuhenkilöiden muuttumisesta. Tälle ehdotetaan nykyistä vastaavaa maksua (kohta 11). Uudessa alkoholilaissa hakijan omistussuhteiden merkityksen arviointi muuttuu suhteessa vanhaan lakiin, eivätkä vaatimukset ja viranomaisen selvitysvelvollisuus ole yhtä laajoja. Tästä syystä asiaa koskevien ilmoitusten käsittelylle ehdotetaan olennaisesti nykyistä alempaa suoritemaksua (kohta 12). Muut anniskelua koskevat luvat vastaavat suurelta osin vanhaa lakia ja niille ehdotetaan nykyistä vastaavaa suoritemaksua (kohta 13). Tällaisia lupia ovat esimerkiksi alkoholilain nojalla lupaan määrättyjen ehtojen poistaminen hakemuksen johdosta. Alkoholijuomien vähittäismyyntilupamenettely muuttuu uudessa alkoholilaissa (17 ). Vähittäismyynnin ala ja piiri laajenevat olennaisesti suhteessa nykyiseen. Uudessa laissa säädetään myös vähittäismyyntiluvan hakijaa koskevista edellytyksistä (13 ) sekä osaltaan tarkemmin luvan myöntämisen edellytyksistä ja niitä koskevasta harkinnasta esimerkiksi käsityöläisoluen vähittäismyynnissä. Tämän vuoksi luvalle ehdotetaan nykyistä suurempaa suoritemaksua, joka vastaisi suuruudeltaan työmäärältään verrannollista anniskelulupaa (kohta 14). Maksun ala kattaisi kaikki lain 17 :ssä tarkoitetut vähittäismyyntitavat ja myös tilanteet, joissa alkoholijuomayhtiö hakee vähittäismyyntilupaa alkoholilain 17 :n nojalla (alkoholilain 26.2 ). Eräitä erityistilanteita varten ehdotetaan myös vähittäismyyntiluvalle alempaa suoritemaksua. Näitä ovat tilanteet, joissa hakijalla on jo ennestään voimassaoleva vähittäismyynti- tai anniskelulupa tai hakija hakee samanaikaisesti sekä anniskelu- että vähittäismyyntilupaa (kohdat 15 a ja b). Tällöin hakijaa koskevat edellytykset arvioidaan pääsääntöisesti vain kertaalleen tai on jo aiemmin arvioitu, esimerkiksi kun an-
4(6) niskeluluvan haltija hakee uuden lain mukaista vähittäismyyntilupaa. Edelleen mikäli hakija hakee samanaikaisesti useampaa vähittäismyyntilupaa, on hakijaa koskevat edellytykset tarpeen arvioida vain kertaalleen. Tällöin yhdestä luvasta perittäisiin täysi maksua kohdan 14 mukaisesti ja muista alempi maksu (kohta 15 c). Ratkaisevaa ei olisi hakemusten jättäminen yhdellä kertaa, vaan että lupahakemukset ovat vireillä samaan aikaan. Mahdollista on myös, että samalla hakijalla on hakemuksia vireillä useassa eri alueellisessa lupaviranomaisessa. Myös tällöin hakijalta voidaan periä vain yksi täysi maksu siinä viranomaisessa, joka ensimmäisenä ratkaisee asian tutkimalla hakijaa koskevat edellytykset. Muissa vähittäismyyntiä koskevissa luvissa, kuten tilanteissa joissa vähittäismyyntiin tehdään valvonnan kannalta merkittäviä myyntijärjestelyiden muutoksia, sekä luvanmuutoksissa ehdotetaan perittäväksi nykyistä vastaavat maksut (kohdat 16 ja 17). Luvanhaltijan nimenmuutos, toimipaikan nimenmuutos, luvan määräaikainen keskeyttäminen ja luvan lopettaminen olisivat sellaisia suoritteita, joiden käsittelystä aiheutuneista kustannuksista ei peritä erillistä maksua, vaan kustannukset katetaan alkoholilain mukaisella vuotuisella valvontamaksulla. Alkoholijuomayhtiön (Alko) myymälöitä sekä luovutuspaikkoja koskeva sääntely säilyy pääosin ennallaan myös uudessa alkoholilaissa. Näin ollen niitä koskevat suoritemaksut säilyisivät ennallaan (kohdat 18 ja 19). Uusi laki kuitenkin mahdollistaa alkoholiyhtiön harjoittaman myynnin myös myymäläautossa ja -veneessä. Lupaviranomainen hyväksyisi valvonnallisessa tarkoituksessa erikseen näiden käyttämän reitin. Tälle vahvistukselle ehdotetaan omaa suoritemaksuaan, joka vastaisi suuruudeltaan myymälän ja luovutuspaikan hyväksynnän maksua arviointiperusteiden vastatessa toisiaan (kohta 20). Liitteessä ehdotetaan säädettäväksi nykyistä vastaavalla tavalla tilanteista, joissa hakemus peruutetaan. Jos aluehallintovirastolle toimitettu alkoholilainsäädännön nojalla tehty hakemus peruutetaan ennen kuin asia on käsitelty loppuun, käsittelymaksu on puolet siitä maksusta, joka hakijalta muutoin olisi peritty. Aluehallintovirastot ovat tulouttaneet Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviralle 20 % alkoholilainsäädännön nojalla perityistä maksuista silloin, kun maksut koskevat yli 4,7 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien alkoholijuomien anniskelua. Maksuilla on katettu Valviralle valtakunnallisesta alkoholivalvonnasta ja rekisterinpidosta aiheutuneita kustannuksia, jotka liittyvät sen tehtäviin suhteessa aluehallintovirastoihin. Vuodelle 2018 annetussa asetuksessa säädetään tästä tuloutusmenettelystä ja se on koskenut myös valvontamaksuja. Uuden alkoholilain myötä ei ole enää mahdollista eritellä maksuja tämän tilavuusprosenttiin perustuvan rajauksen kautta. Valvontamaksuista puolestaan säädetään nyttemmin alkoholilaissa, joten niitä koskevasta tuloutuksesta ei voida jatkossa säätää tällä asetuksella. Valvontamaksujen tulouttamisesta ei ole toistaiseksi säädetty alkoholilaissa tai sen nojalla annetussa sääntelyssä. Koska tuloutuksen tarkoitus on valtion maksuperusteasetuksen (211/1992) 1 :n mukaisesti periä ja allokoida koko toiminnan ja asiakkaan saaman palvelun mahdollistamiseksi tarvittavia tuloja virastokenttään, ehdotetaan että jatkossa tuloutus koskisi kaikkia tällä asetuksella säädettäviä maksuja. Tuloutusprosentti olisi 26 %, jolloin ehdotuksella ei olisi vaikutuksia aluehallintovirastojen tai Valviran kokonaistuloihin eikä eri virastojen toiminnan kustannusvastaavuuteen. Tuloutusmenettelyä ja sen kustannusvastaavuutta tarkastellaan uudelleen, mikäli myöhemmässä
5(6) 4 Kustannusvastaavuus 5 Asian valmistelu 6 Voimaantulo vaiheessa alkoholilainsäädäntöön sisällytetään vuosimaksujen tulouttamista koskeva sääntely. Asetuksella määrättävissä maksuissa noudatetaan samaa tasoa kuin vuoden 2018 asetusta valmisteltaessa. Maksuja arvioitaessa on pyritty mahdollisimman tarkasti vertaamaan uusia suoritteita nykyisten suoritteiden työmäärään ja kustannustasoon. Tietyiltä osin viranomaistoiminta ja sen vaatima työmäärä kuitenkin saattaa muuttua. Tämän tarkempi arviointi ja vaikutukset maksujen tasoon sekä rakenteisiin on mahdollista hahmottaa vasta uusien menettelyiden muotouduttua ja vakiinnuttua. Asiaa arvioidaan tarkemmin vuoden 2019 asetuksen valmistelun yhteydessä. Alkoholihallinnon maksujen kustannusvastaavuus oli vuonna 2016 noin 90,6 % ja sen arvioidaan vuonna 2017 olevan 88,6 %. Alkoholihallinnon maksuja nostettiin vuoden 2018 asetukseen noin 5 % kustannusvastaavuuden parantamiseksi. Alkoholihallinnon maksujen kustannusvastaavuuden ennustetaan vuonna 2018 olevan 94,1 %. Asetusehdotus on valmisteltu valtiovarainministeriössä virkatyönä yhteistyössä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran sekä aluehallintovirastojen kanssa. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö on saanut mahdollisuuden arvioida muutosehdotuksia. Asetusluonnoksesta on kuultu aluehallintovirastoja sekä ohjaavia tahoja. Valtiovarainministeriön budjettiosasto on lausunnossaan puoltanut asetusluonnosta. Asetuksen ehdotetaan tulevan voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2018. Asetuksella muutettava voimassa oleva maksuasetus on voimassa vuoden 2018 loppuun. Liite: Kustannusvastaavuustaulukko
6(6) Kustannusvastaavuustaulukko Liite Peruspalvelut- oikeusturva- ja luvat vastuualue Alkoholihallinto Toteuma 2016 Arvio 2017 Ennuste 2018 TUOTOT Toiminnan tuotot 3 685 346 3 765 915 3 954 211 KUSTANNUKSET Erilliskustannukset Aineet, tarvikkeet ja tavarat 18 723 19 572 19 345 Henkilöstökustannukset 2 326 136 2 431 638 2 403 350 Vuokrat 6 084 6 360 6 286 Palvelujen ostot 568 517 594 302 587 389 Muut kulut 50 121 52 394 51 785 Yhteensä 2 969 581 3 104 267 3 068 155 KÄYTTÖJÄÄMÄ 715 765 661 649 886 057 Osuus yhteiskustannuksista Tukitoiminnot 431 204 450 761 445 517 Poistot 535 0 Korot 7 0 Muut yhteiskustannukset 666 695 696 933 688 826 Yhteensä 1 098 441 1 147 694 1 134 343 KUSTANNUKSET YHTEENSÄ 4 068 023 4 251 961 4 202 497 YLIJÄÄMÄ(+) / ALIJÄÄMÄ (-) -382 677-486 045-248 286 KUSTANNUSVASTAAVUUS-% 90,6 % 88,6 % 94,1 %