1907 V. M. Esit. N:o 15.

1907 V. M. Esit. N:o 15. Laki- ja; Talousvaliokunnan mietintö N:o 6 Keisarillisen Majesteetin armollisen esityksen johdosta, joka koskee muutettuja määräyksiä hirven metsästämisestä,, Tämän armollisen esityksen on Suomen Eduskunta valmistelevaa käsittelyä varten lähettänyt Laki- ja Talousvaliokuntaan, joka sitä paitse on saanut vastaanottaa lähetekeskustelusta Eduskunnassa tehdyn pöytäkirjan ynnä erityisiä asiata Keisarillisessa Senaatissa käsiteltäessä kertyneitä asiakirjoja. Ruotsin valtakunnan maanlaissa vuodelta 1442 pidätettiin hirven ja muiden suureläinten metsästys kuninkaan yksinoikeudeksi. Tästä tehtiin kumminkin poikkeus m. m. Suomeen nähden, jossa maan asukkaiden sallittiin metsästää hirveä muulloin, paitse laissa erittäin määrättynä rauhoitusaikana. Samallaiseen erikoisasemaan hirven metsästykseen nähden jäi Suomi myöskin 29 päivänä elokuuta 1664 annetun metsästyssäännön mukaan, jossa muutoin kaiken hyödyllisen metsänriistan pyynti tehtiin riippuvaksi erityisestä luvasta ja joutui siten kuninkaan ja aateliston yksinoikeudeksi. Aateliston metsästysoikeus vahvistettiin sitten vielä nimenomaan sille vuonna 1723 annetuissa erioikeuksissa, joiden 17 kohdassa säädettiin, että ritaristolla ja aatelilla on oleva vapaus ampua lintuja ja otuksia omilta tiloiltansa ja ettei kenenkään ole lupa ilman maanomistajan suostumusta metsästää aatelin yksityisillä tiluksilla. Kunink. asetuksessa 21 päivältä helmikuuta 1789

2 1907 V. M. Esit N:o 15. vakuutettiin sittemmin perintötilallisille sainallainen oikeus metsästykseen ja otuksenpyyntiin omilla maillaan kuin aatelistolla erioikeuksiensa mukaan oli. Siten oli lainsäädännössä tunnustettu tuo periaate, että omistusoikeus maahan käsittää myös omistusoikeuden sillä vapaudessa olevaan metsänriistaan, ja tähän periaatteesen nojautuvat myöhemminkin asiasta annetut asetukset. Mitä erittäin hirven metsästämiseen tulee, niin kiellettiin se toistaiseksi kokonaan asetuksessa metsästyksestä, ja otuksenpyynnistä 10 päivältä helmikuuta 1868. Tämä, kielto uudistettiin sitten nykyään voimassa olevan, 20 päivänä lokakuuta 1898 annetun metsästysasetuksen 13 :ssä. Sanotussa lainpaikassa olevain säännösten mukaan voidaan kuitenkin niissä seuduissa, joissa hirviä yleisemmin tavataan, yhdessä jaksossa olevan, vähintään 1,500 hehtaarin suuruisen metsästysalueen haltijalle hakemuksesta myöntää lupa syyskuun ensimmäisten kahdeksan päivän kuluessa metsästää koirashirveä sellaisella alueella. Huolimatta siitä, että lupaa hirven metsästämiseen erinäisten asiasta annettujen asetusten mukaan on voitu myöntää yhä laajemmilla alueilla ja vihdoin yli koko maan, näyttävät hirvet, joita muutama vuosikymmen sitten vielä oli verrattain harvassa, metsästykselle säädettyjen rajoitusten vuoksi viimeisinä vuosina suuresti lisääntyneen. Kun kruunu vastarnainittuna päivänä annetun, erityisiä määräyksiä metsästyksestä sisältävän julistuksen 8 :n mukaan on ottanut korvataksensa sen vahingon, minkä hirvet tekevät kasvavalle viljalle sekä kootuille eloille ja rehuille, on sen, hirvien yhä lisääntyessä, täytynyt maanviljelijäin kärsimän vahingon korvaukseksi suorittaa vuosi vuodelta suurenevia summia. Kuten armollisessa esityksessä on mainittu, nousevat nämä korvaukset niiden kahdeksan vuoden ajalta, joina kruunu on sellaista vahingonkorvausta suorittanut, yhteensä jo lähes 350,000 markkaan. Tämä rahamäärä ei kumminkaan vastaa sitä vahinkoa, minkä hirvet sanottuna aikana ovat maanviljelijöille tehneet. Kun monesti on

1907 V. M. Esit. N:o 15. 3 vaikea saada luotettavasti selvitetyksi, onko viljelykselle tehty vahinko todella hirven aikaansaama, ja korvauksen hakeminen sitä paitse tuottaa vaivaa ja kustannuksia, niin monikin vahingon kärsinyt ennen on korvausta hakematta, kuin ryhtyy toimituttamaan vahingon toteen näyttämistä varten tarpeellista, usein verrattain tuntuvia kustannuksia vaativaa todistajain kuulustelua. Sitä paitse tekee hirvi vahinkoa myös nuorelle metsälle, josta vahingosta kruunu ei mitään korvausta suorita. Jos otetaan huomioon ne vahingot, joita hirvet maanomistajille ja -viljelijöille tekevät, niin on käsitettävissä se tyytymättömyys, joka maassa yleensä on ilmaantunut metsästyslain säännöksiin, mikäli ne koskevat hirven metsästämistä. Vahingon kärsineet eivät voi pitää oikeudenmukaisena, että laki estää heitä suojelemasta itseään näiltä vahingoilta. Laissa oleva määräys metsästysalueen laajuudesta on nimittäin tehnyt luvan saamisen hirven metsästämiseen useimmille maanomistajille mahdottomaksi. Nykyisen oikeudenkäsityksen mukaista ei myöskään ole, että ainoastaan muutamat verrattain harvat varakkaampaan kansanluokkaan kuuluvat henkilöt mainitun säännöksen johdosta ovat voineet puheenalaista suureläintä metsästää, samalla kun laki sen on muilta kieltänyt. Valiokunta on sen vuoksi katsonut kysymyksessä olevain lakisäännösten kaipaavan korjaamista siihen suuntaan, ettei oikeutta hirven metsästämiseen ole tehtävä riippuvaksi metsästysalueen laajuudesta ja että metsästykselle säädettyjä rajoituksia muutoinkin poistetaan. Siitä missä määrin tämän tulisi tapahtua, on erimielisyyttä kuitenkin ilmaantunut. Osa Valiokunnan jäseniä on kannattanut edellä mainittua, nykyisessä lainsäädännössä tunnustettua periaatetta, että maanomistajilla ja -haltijoilla on yksinomainen oikeus pyytää ja käyttää hyväkseen heidän tiluksillaan olevaa metsänriistaa, mikä oikeus heille on alussa mainituissa erioikeus- ja perustuslakiluontoisissa säännöksissä vuosilta 1723 ja 1789 vakuutettu, ja ettei siis kellekäään olisi myönnettävä oikeutta hirvenkään

4 1907 Y. M. Esit. N:o 15. metsästämiseen toisen maalla. Toisaalta taas on huomautettu, että hirvi tekee niin paljon vahinkoa, että se on luettava vahinkoeläimiin eikä hyödylliseen metsänriistaan. On kuitenkin, koska hirvi ei ole vaarallinen eläin, jonka tähden sen sukupuuttoon häviäminen ei ole suotava, katsottu tarpeelliseksi sallia hirven metsästys ainoastaan lyhemmän ajan vuodessa. Useat Valiokunnan jäsenet ovat vihdoin, olleet sitä mieltä, ettei vapaudessaan elävään metsänriistaan, jota kukaan ei ole kesyttänyt eikä hoitanut, kellään voi olla mitään yksinoikeutta, vaan että jokaisella tulee olla oikeus, ottaen huomioon metsästysaikaan ja tapaan nähden laissa säädetyt rajoitukset, pyytää sellaista metsänriistaa sekä pitää omanansa eläin, jonka hän on saanut tapetuksi tai huostaansa otetuksi. Viimeksi mainittuja kahta mielipidettä, jotka esillä olevaan kysymykseen nähden ovat johtaneet siihen lopputulokseen, että hirven metsästäminen olisi jokaiselle sallittava riippumatta siitä, kenen maalla metsästystä harjoitetaan, on kannattanut Valiokunnan jäsenten enemmistö. Kun kuitenkin Perustuslakivaliokunnan tähän liitetyn, Laki- ja Talousvaliokunnan pyynnöstä antaman lausunnon mukaan sellaiset säännökset, jotka saattaisivat hirven metsästämisen sinänsä jokaiselle luvalliseksi, tarkoittavat maanomistajan metsästysoikeuden periaatteellista rajoittamista ja vaativat muun muassa edellä mainitun 21 päivänä helmikuuta 1789 kruununtalojen myymisestä perinnöksi annetun, perustuslakiluontoisen asetuksen 2 :n muuttamista, mutta Eduskunnalla ei ole valtaa ryhtyä muuttamaan perustuslakia, kun Eduskunnalle annettu armollinen esitys ei sisällä alotetta tällaisen lain muuttamiseen, ovat nekin Valiokunnan jäsenet, joiden mielestä omistusoikeus maahan ei voi käsittää omistusoikeutta vapaudessaan elävään metsänriistaan ja jotka siitä syystä ovat tahtoneet oikeutta hirven metsästämiseen jokaiselle myönnettäväksi, tällä kertaa luopuneet mainitusta periaatteellisesta kannastaan ja yhtyneet niiden mielipiteeseen, jotka ovat katsoneet hir-

1907 V. M. Esrt. N:o 15. 5 «ven vahinkoeläimeksi ja jokaisen sen vuoksi oikeutetuksi hirveä metsästämään metsästysasetuksen 11 :ssä lähemmin määrätyillä ehdoilla; ja on Valiokunta katsonut, että tällainen muutos, joka ei tarkoita maanomistajan metsästysoikeuden periaatteellista rajoittamista, voidaan perustuslakia muuttamatta tehdä. Siitä säännöstä, että oikeus hirven metsästämiseen on oleva jokaisella, maan hallinnasta riippumatta, olisi Valiokunnan mielestä kumminkin tehtävä sellainen poikkeus, että maanomistajan tahi -haltijan, joka aitauksella on sillä tavoin saartanut hirven, ettei se pääse viljelykselle vahinkoa tekemään, tulisi yksin saada sen aitauksen sisällä hirven metsästystä harjoittaa. Aikaan nähden, jonka kuluessa hirven metsästys olisi sallittava, on Valiokunnassa niinikään tuotu esiin eri mielipiteitä. Muutamat Valiokunnan jäsenet ovat, katsoen hirven vahingollisuuden vuoksi suotavaksi, että niiden nykyinen suuri lukumäärä saataisiin vähenemään, olleet sitä mieltä, että hirven metsästäminen olisi tehtävä luvalliseksi kahden ja puolen kuukauden aikana vuodessa. Koska näin pitkästä metsästysajasta todennäköisesti olisi seurauksena, että hirvensuku muutamaan vuoteen kokonaan maasta häviäisi, on Valiokunnan enemmistö kuitenkin katsonut, että metsästysaika olisi rajoitettava yhteen kuukauteen, joten hirvi siis olisi oleva rauhoitettu ja sen metsästäminen kielletty yhdentoista kuukauden aikana vuodessa. Niinikään ovat jotkut Valiokunnan jäsenet, siihen katsoen että hirven liha yleensä talvella on huonompaa kuin alkusyksystä, ehdottaneet, että hirven metsästysaika määrättäisiin alkavaksi syyskuun l päivänä. Enimmät Valiokunnan jäsenet ovat kuitenkin pitäneet sellaista vuodenaikaa sopivimpana, jolloin ilma jo on kylmennyt ja hirven lihaa siitä syystä helpommin voidaan säilyttää tuoreena, minkä vuoksi siitä myös saadaan parempi hinta. Kun sitä paitse metsästäjän haavoittama eläin maan paljaana ollessa helposti pääsee pyytäjältänsä pakenemaan ja useinkin vasta pitemmän «

6 1907 V. M. - Esit. N:o 15. aikaa kestäneitä tuskia kärsittyänsä kuolee metsään kellekään hyötyä tuottamatta, jota vastoin metsästäjä lumen peittämällä maalla helposti voi seurata eläimen jälkiä ja siten sen saavuttaa, on Valiokunnan enemmistö ehdottanut metsästysajaksi kuukauden ajan marraskuun 16 päivästä lukien, jolloin suurin osa maata tavallisesti jo on lumen peitossa. Samoin kuin armollisessa esityksessä on ehdotettu, olisi vähemmän kuin vuoden vanha hirven vasikka Valiokunnankin mielestä kokonaan rauhoitettava. Armolliseen esitykseen sisältyvän määräyksen, että kaadettujen hirvien lukumäärästä niinkuin siitäkin, ovatko ne koiras- vaiko naarashirviä, olisi asianomaiselle kruununnimismiehelle tehtävä kirjallinen ilmoitus, on Valiokunta katsonut olevan poistettavan. Tieto näistä seikoista jäisi siis hankittavaksi samalla tavoin kuin tiedot metsästystilastoa varten yleensä. Voimassa olevan metsästysasetuksen 31 :n 2 kohdassa olevan säännöksen mukaan on luvattomasti pyydetyn tahi tapetun hirven suhteen meneteltävä niinkuin luvattomasti saadun otuksen kanssa, joka on rauhoitettu kaiken vuotta. Kun Valiokunnan ehdotuksen mukaan jokaisella olisi oleva oikeus metsästää hirveä toisenkin maalla, lukuun ottamatta sitä tapausta, milloin joku on rakentanut sellaisen.hirviaitauksen, kuin edellä on mainittu, ja hänellä sen vuoksi yksin tulisi olla oikeus hirven metsästämiseen aitauksen sisällä, on edellä oleva säännös Valiokunnan mielestä muodostettava siten, että sen mukaan rauhoitusajalla luvattomasti pyydetty tahi tapettu hirvi tahi sen arvo menee kruunulle, paitse milloin hirvi on pyydetty toisen hirviaitauksesta, jolloin se tahi sen arvo menee aitauksen omistajalle. Vihdoin saa Valiokunta vielä huomauttaa, että ne määräykset hirven metsästämisestä, jotka Valiokunta on päättänyt ehdottaa hyväksyttäviksi, sopivasti voidaan sijoittaa 20 päivänä lokakuuta 1898 metsästyksestä annetun asetuksen 13 ja 31 :ään, jotka Valiokunta siis, armol-

1907 V. M. - Esit. N:o 15. 7 lisessa esityksessä olevan, lakiehdotuksen muotoa siten muuttaen, on laatinut toisin kuuluviksi. Edellä olevan nojalla Valiokunta kunnioittaen ehdottaa, että Eduskunta puolestaan hyväksyisi näin kuuluvan lain: Laki metsästyksestä 20 päivänä lokakuuta 1898 annetun armollisen asetuksen 13 ja 31 :n muuttamisesta. Täten säädetään, että 13 ja 31 asetuksessa metsästyksestä 20 päivältä lokakuuta 1898 muutetaan näin kuuluviksi: 13. Hirveä on alempana mainituin poikkeuksin jokaisella lupa metsästää, niinkuin 11 :ssä säädetään ja siinä mainituilla ehdoitta, marraskuun 16 päivän alusta joulukuun 15 päivän loppuun saakka. Vähemmän kuin vuoden vanha hirvenvasikka on kuitenkin kaiken vuotta rauhoitettu. Jos maanomistaja tahi -haltija on vähintään puolikolmatta metriä korkealla aitauksella sillä tavoin saartanut hirven, ettei se siitä pois pääse, olkoon hänellä yksin oikeus sen aitauksen sisällä luvallisena aikana hirven metsästystä harjoittaa. Sellaisesta aitaamisesta on vuosittain ennen metsästysajan alkua paikkakunnan kirkossa kuulutettava sekä asianomaiselle kruununnimismiehelle ilmoitettava. 31. Joka luvatta pyytää, tappaa, haavoittaa tahi muuten metsästää tahi häiritsee otuksia niiden rauhoitusajalla, tahi luvattomasti koiralla metsästää kielletyllä ajalla tahi pesästä ottaa tahi hävittää 18 :ssä mainittujen lintujen munia, sakotettakoon enintään sata markkaa. Jos otus- on hirvi, olkoon sakko vähintään viisikymmentä, enintään, viisisataa markkaa. ^

8 1907 V. M. Esit. N:o 15. Otus ja munat, jotka näin saadaan, tahi niitten arvo menevät kruunulle, milloin metsästysoikeuden haltija itse on tehnyt rikoksen tahi saalis on (poist.) kaiken vuotta rauhoitettu otus, mutta muussa tapauksessa metsästysoikeuden haltijalle. Luvattomasti pyydetty hirvi tahi sen arvo menee Tcruunulle, paitse milloin hirvi on pyydetty toisen hirviaitauksesta, jolloin se tahi sen arvo menee aitaulcsen omistajalle. Asian käsittelyyn ovat ottaneet osaa: puheenjohtaja Listo, varapuheenjohtaja Malmivaara, jäsenet I. Hoikka, Johansson, Järvinen, Kirves, Oskari Laine, Nix, Orasmaa, Paunu, Pennanen, Y. Perttilä, F. Rantanen, Snellman ja Wasastjerna sekä osaksi varajäsenet W. Aromaa, Kuisma, Laakso, Merivirta, Näs, Tervaniemi ja Tichanofi. Helsingissä, 23 päivänä lokakuuta 1907.

I907 V. M. Esit. N:o 15. Laki- ja Talousvaliokunnalle. Kirjelmässään lokakuun 2 päivältä on Laki- 'ja Talousvaliokunta pyytänyt Perustuslakivaliokunnan lausuntoa siitä, [missä määrin sellaiset lakimääräykset, joiden tarkoituksena" olisi saattaa hirven metsästäminen jokaiselle luvalliseksi riippumatta siitä, kenen maalla metsästystä harjoitetaan, koskisivat perustuslaeissa Säädyille vakuutettuja erioikeuksia, sekä siitä, onko Eduskunnalla Valtiopäiväjärjestyksen mukaan valta ryhtyä perustuslain muuttamiseen, vaikka Hallituksen esitys, joka sellaisen toimenpiteen aiheuttaa, ei ole perustuslain säätämistä tarkoittanut. Tämän johdosta saa Perustuslakivaliokunta kunnioittaen esittää seuraavaa: Sellaiset säännökset, jotka saattaisivat hirven metsästämisen jokaiselle luvalliseksi, riippumatta siitä, kenen maalla metsästystä harjoitetaan, tarkoittavat ilmeisesti maanomistajan metsästysoikeuden periaatteellista rajoittamista ja vaativat osaksi erioikeusluontoisen säännöksen, nim. 16 p. lokakuuta 1723 annettujen aateliserioikeuksien 17 :n muuttamista, osaksi myös muutosta perustuslakiluontoiseen säännökseen, nim. 21 p. helmik. 1789 perinnöksi-ostamisesta annetun asetuksen 2 kohtaan, johon verrattakoon talonpoikaiselle kansalle annettujen erioikeuksien 2 kohtaa. Siihen kysymykseen, onko Eduskunnalla valta ryhtyä perustuslain muuttamiseen, vaikka puheena oleva Hallituksen esitys, joka mainitun toimenpiteen aiheuttaa, ei ole Laki-ja Talousvaliokunnan mietintö N:o 6»

10 1907 V. M. Esit. N:o 15. perustuslain säätämistä tarkoittanut, on Perustuslakivaliokunnan mielestä vastattava kieltävästi. Armollinen esitys N:o 15 tarkoittaa ainoastaan metsästyslain muutosta hirven metsästämiseen nähden, mutta se ilmeisesti sitä vastoin ei tarkoita maanomistajan metsästysoikeuden ja maan hallinta-oikeuden rajoittamista. Armollinen esitys siis ei sisällä mitään alotetta perustuslain muutokseen. Hallitsijan lainsäädäntöalotetta voi Eduskunta tosin laajentaa. Mutta tästä ei seuraa, että Eduskunta silloin kun alotetta ainoastaan yleiseen lakiin on olemassa, voisi esityksiä käsitellessään johtua siihen, että hyväksyisi muutoksen perustuslakiin. Eduskunnalta on kielletty aloteoikeus perustuslakiasioissa. Tämä säännös (Valtiopäiväjärjestyksen 27 ja 60 ), joka itse on perustuslainluontoinen, on sananmukaisesti tulkittava. Kysymyksellä, onko Eduskunnalla aloteoikeutta erioikeusmääräyksiin nähden, ei esillä olevassa asiassa ole ratkaisevaa merkitystä, jonka tähden Valiokunta ei sitä ole käsitellyt. Asian käsittelyssä ovat olleet osallisina puheenjohtaja Setälä, varapuheenjohtaja Sirola, jäsenet Aalle, Danielson- Kalmari, Estlander, Hänninen Valpas, Leivo, Mömmö, Nevanlinna, Renvall, G. G. Rosenqvist, Torppa, Turkia, Wiljomaa ja Virkkunen sekä varajäsen Koponen. Perustuslakivaliokunnan puolesta: E. N. Setälä.

1907 V. M. E«it. N:o 15. 11 Vastalauseita Perustuslakivaliokunnan lausuntoa vastaan. I. Allekirjoittaneet eivät ole voineet yhtyä Valiokunnan enemmistön lausuntoon, mikäli se koskee Laki- ja Talousvaliokunnan tekemää kysymystä,,,onko Eduskunnalla Valtiopäiväjärjestyksen mukaan valta ryhtyä perustuslain muuttamiseen, vaikka se Hallituksen esitys, joka sellaisen toimenpiteen aiheuttaa, ei ole perustuslain säätämistä tarkoittanut." Kuten näkyy, ei kysymyksessä ole, milloin ja missä määrin Eduskunnalla on motioni- eli aloteoikeus lainsäätämiseen nähden, vaan onko ja missä määrin Eduskunta, vastatessaan johonkin armollisen esityksen kautta sen käsiteltäväksi jätettyyn lakiehdotukseen, oikeutettu tekemään siihen muutosehdotuksia. Että Eduskunnalla on yleensä valta tehdä muutoksia Hallituksen lakiehdotuksiin, käy selvästi ilmi Valtiopäiväjärjestyksen säännöksistä eikä sitä ole Valiokunnan enemmistökään kieltänyt. Allekirjoittaneitten mielestä on myös selvää, ettei Eduskunnan toimintaa, kun se, vastatessaan armollisen esityksen kautta sen käsiteltäväksi jätettyyn lakiehdotukseen, tekee siihen muutosehdotuksia, ole verrattava aloteoikeuden käyttämiseen, eikä siihen nähden siis noudatettava mitä laissa alote-oikeudesta on määrätty.' Tätä väitettä todistaaksemme pyydämme ainoastaan viitata siihen tosiasiaan, että Säädyt, vaikkei niillä 1869 vuoden Valtiopäiväjärjestyksen mukaan ollut vuoteen 1886 asti aloteoikeutta minkäänlaatuisen lain säätämiseen nähden, kuitenkin silläkin ajalla katsottiin oikeutetuiksi tekemään ja jok'ikisillä valtiopäivillä tekivätkin muutosehdotuksia Hallituksen lakiehdotuksiin, olivatpa ne mitä laatua tahansa. Näistä kahdesta päteväksi todistamastamme väitteestä kuin myöskin siitä tosiasiasta, ettei laki sisällä mitään *

12 1907 V. M. Esit. N:o 15. määräyksiä Eduskunnan vastuuofkeuden rajoituksesta, ovat allekirjoittaneet johtuneet siilien käsitykseen, että Eduskunnalla on oikeus niissä lainsäätämiskysymyksissä, jotka armollisten esitysten kautta ovat jätetyt sen käsiteltäviksi, tehdä minkälaatuisia muutoksia tahansa siinäkin tapauksessa, ettei Hallituksen esitys sisällä perustuslain muutosta. Sanomattakin on selvää, ettei Eduskunta tällöin kuitenkaan saa mennä ulkopuolelle sitä asiaa, joka on jätetty sen käsiteltäväksi, eikä myöskään poiketa sellaiselle lainsäädäntöalalle, jossa Eduskunnalla lain mukaan ei ole oikeutta olla osallisena. J. E. Viljomaa. Tähän yhtyy: Yrjö Sirola. P. J. Mömmö. Ida Aalle. Albin Koponen. n. Kun Valiokunta hyljäten edustaja Viljoinaan vastalauseessa esitetyn käsityksen on tehnyt päätöksensä, pyydän esittää vielä siitäkin eroavan käsitykseni. Yleisellä lailla voidaan hirvi perustuslakia loukkaamatta julistaa sellaiseen asemaan, että sitä voidaan yleiseen metsästää. Asiaa perustelen kahdeltakin kannalta: 1. Koska hirvi vahinkoa tuottavana eläimenä voidaan tässä suhteessa asettaa samantapaiseen asemaan kuin tuhoeläimet yleensä. 2. Jos taas ei haluttaisikaan suorastaan julistaa hirveä vahinkoeläimeksi, ei metsästysoikeuden yleistämistä voitaisi silloinkaan pitää perustuslain muutoksena, koska hirven tuhotöistä on suoritettu korvausta yleisistä varoista ja hirveä siten tosiasiallisesti on osittain jo pidetty yhteiskunnan omaisuutena. Oskar Leivo. Yrjö Sirola. P. J. Mömmö. Albin Koponen. Ida Aalle. Matti Turkia. Loiki- ja Talousvaliokunnan mietintö N:o 6.

1907 V. M. Esit. N:o 15. 13 Vastalauseita Valiokunnan ehdotusta vastaan. I. Yhtyen Laki- ja Talousvaliokunnan enemmistön käsitykseen siitä, että hirvi, se kun ravintonaan käyttää viljaja rehukasveja sekä nuoria mäntyjä, tekee jonkun verran vahinkoa, en kuitenkaan saata olla enemmistön kanssa yhtä mieltä siitä, että hirvi olisi vahinkoeläimenä jätettävä jokaisen pyydettäväksi. On nimittäin huomattava, että hirven tekemät vahingot kohdistuvat ainoastaan maan haltijoihin, jonka tähden myöskin on yksistään näille varattava mahdollisuus tämän suureläimen metsästyksen ^kautta saamaan pyytämänsä otuksen arvosta korvauksen puheena olevasta vahingosta. Johdonmukaista ja suotavaa olisi, että oikeus sellaisen korvauksen saantiin olisi kaikilla, jotka ovat hirvivahingon alaiset, ja että siis myöskin toisen maan haltijalle olisi annettava lupa hallitta vallaan alueella luvallisena metsästysaikana kaataa hirven. Yaan koska sellainen metsästysoikeuden laajennus sisältäisi muutoksen eräisiin maan omistuksesta voimassa oleviin perustuslainluontosiin säännöksiin, en saata sitä tässä yhteydessä ehdottaa. Sanotun perusteella rohkenen kunnioittaen ehdottaa, että Eduskunta, hyljäten Valiokunnan ehdotuksen, hyväksyisi näin kuuluvan lain:

14 1907 Y. M. - Esit. N:o 15. Laki 20 p:nä lokakuuta 1898 metsästyksestä annetun armollisen asetuksen 13 ja 31 :n muuttamisesta. Täten säädetään, että 13 ja 31 asetuksessa metsästyksestä, 20 p:ltä lokakuuta 1898 muutetaan näin kuuluviksi. 13. Hirveä on lupa metsästää kolmenkymmenen päivän aikana marraskuun 16 päivän aamusta lukien. Samana vuonna syntynyt hirven vasikka olkoon kuitenkin pyyntiaikanakin rauhoitettu. 31. Joka luvatta pyytää, tappaa, haavoittaa tahi muuten metsästää tahi häiritsee otuksia niiden rauhoitusajalla, tahi luvattomasti koiralla metsästää kielletyllä ajalla tahi pesästä ottaa tai hävittää 18 :ssä mainittuja lintujen munia, sakotettakoon enintään sata markkaa. Jos otus on hirvi, olkoon sakko vähintään viisikymmentä, enintään viisisataa markkaa. Otus ja munat, jotka näin saadaan, tahi niiden arvo menevät kruunulle, milloin metsästysoikeuden haltija itse on tehnyt sen rikoksen tahi saalis (poist.) on kaiken vuotta rauhoitettu otus,\ mutta muussa tapauksessa metsästysoikeuden haltijalle. Helsingissä 23 p. lokakuuta 1907. A. Listo.

1907 Y. M. Esit N:o 15. 15 n. Kun en ole voinut yhtyä Laki- ja Talousvaliokunnan esillä olevaa armollista esitystä käsitellessään hyväksymään mielipiteeseen, että jokainen, riippumatta siitä, onko hän maan- tahi metsästysoikeuden omistaja, saisi harjoittaa hirvenmetsästystä sekä että tällainen metsästys tehtäisiin luvalliseksi yhden kuukauden aikana marraskuun 16 päivän alusta lukien, saan täten esittää eriävän mielipiteeni asiasta. Valiokunnan mielipidettä, että hirvi on sellainen vahinkoeläin, jota kuka tahansa saisi missä tahansa laissa sallittuna aikana metsästää, ei todellakaan luulisi kenenkään, joka ei ainoastaan voi vaan myös tahtoo puolueettomasti arvostella asioita, voivan kannattaa. Niinikään on tuo katsantotapa, jonka mukaan hirven julistamisesta vahinkoeläimeksi on tultu siihen johtopäätökseen, että jokaisella on riippumatta maan omistus- tahi hallinta-oikeudesta oleva oikeus hirven metsästämiseen, sitä laatua että huolestuttaa ajatellessa valiokunnan mietinnön hyväksymisen mahdollisuutta, sen kautta kun kovasti loukattaisiin yhtä tämän maan kansalaisten kalleimmista oikeuksista, nimitt. vakaata omistus- ja hallinta-oikeutta, ja kun siten pääsisi voimaan ajatussuunta, joka etenkin nykyaikoina voisi viedä kylläkin arveluttaviin johtopäätöksiin. Kun lisäksi otetaan huomioon, että hirvien aikaansaama vahinko kohtaa ainoastaan maata omistavaa ja viljelevää osaa kansasta, mutta ei vähimmässäkään määrässä tilatonta väestöä, niin pitäisi kaikille olla selvää, miten väärin on ulottaa metsästysoikeutta maan kaikkiin asukkaihin, kuten valiokunta on tahtonut tehdä. Valiokunnan ehdottamaa aikaa, jonka kuluessa hirven metsästys olisi oleva sallittu, en katso sopivaksi, koska, kuten tunnettu, syyskuun keskipalkoilta jonkun aikaa loka- Ldki- ja Talousvaliokunnan mietintö N:o 6.

16 1907 Y. M. Esit. N:o 15. kuulle kestävän paritusajan jälkeen tapetun hirven liha on laihaa sekä karvas- ja huonomakuista, minkä vuoksi se silloin on vähemmän ruuaksi haluttua. Saksassa ja.ruotsissa on metsästysaika myös määrätty paritusajaksi ja Norjassa, jossa hirvensuku on suuresti lisääntynyt ja jossa kernaasti myönnetään, ettei hirvien aikaansaama vahinko ole aivan vähäpätöinen, säädetään 20 päivänä Toukokuuta 1899 annetussa metsästyslaissa, että maan- tahi metsästysoikeuden omistajalla on oikeus hirven metsästämiseen Syyskuun 10 päivästä 30 päivään samaa kuuta. Hirvensuvun suuren lisääntymisen vuoksi maassa näyttää minusta olevan syytä ulottaa hirven metsästysaika koko syyskuun ajaksi. Edellä esitetyillä syillä saan kunnioittaen ehdottaa, että Eduskunta hyväksyisi armollisen esityksen kuitenkin sillä muutoksella, että hirven metsästäminen olisi oleva luvallinen koko syyskuun aikana. Osvald Wasastjerna. Edellä olevaan yhtyy Oskar Nix. Vastalauseesen, mikäli se koskee hirven metsästämisaikaa yhtyy Vilh. Malmivaara. Laki-ja Talousvaliokunnan mietintö N:o 6. Helsinki 1907, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjapainon Osakeyhtiö.