1908. Eduskuntaesitysmiet. N:o 5. N:o 4 metsästysasetuksen muuttamista koskevain erinäisten eduskuntaesitysehdotusten

Transkriptio

1 1908. Eduskuntaesitysmiet. N:o 5. Laki- ja talousvaliokunan mietintö N:o 4 metsästysasetuksen muuttamista koskevain erinäisten eduskuntaesitysehdotusten johdosta. Eduskunta on laki- ja talousvaliokunnan valmistelevaa käsittelyä varten lähettänyt edustajain Tervaniemen, Iisakki Hoikan ja Leppäsen ynnä muiden kolme eri esitysehdotusta lokakuun 20 p:nä 1898 annetun metsästysasetuksen muuttamisesta (Valtiop. asiakirjat v. 1908; liitteet V siv. 5 15); ja on valiokunta, koska nämät esitysehdotukset kaikki osittain koskevat samaa lainkohtaa, katsonut niiden olevan toinen toisensa yhteydessä käsiteltävät. Puheena olevat eduskuntaesitykset tarkoittavat voimassa olevan metsästysasetuksen muuttamista siten, että metsästys olisi paikkakunnan väestölle ilman erityistä lupaa sallittu myöskin kruununpuistoissa ja kruunun metsämailla Lapin ja Kemin kihlakunnissa (Tervaniemen y. m. esit.); että otusten pyyntiin olisi lupa metsästysajan alusta alkaen käyttää satimia, paitsi metsästysasetuksen 23 :ssä mainituissa seuduissa, myöskin koko Kajaanin ja Salmin kihlakunnan alueilla sekä Rautavaaran kappelissa, Nurmeksen, Pielisjärven ja Ilomant- Laki- ja talousvaliokunnan mietintö N:o 4.

2 Eduskuntaesitysmiet. N:o 5. sin pitäjissä ja osissa Iisalmen ja Nilsiän pitäjiä; että lennon aikana saataisiin kuvilta rauhoitusaikanakin ampua, paitsi saaristossa, myöskin Lapin kihlakunnassa telkkiä, koisoja, meriteeriä, jouhisotkia, tunturisotkia ja alleja (Tervaniemen y. m. esit.); sekä että tapporaha karhusta korotettaisiin Lapin ja Kemin kihlakunnissa 25 markasta 50 markkaan (Tervaniemen y. m. esit.) Näiden ehdotusten mukaan tulisivat metsästysasetuksen 5, 14, 23 ja 25 muutettaviksi. Metsästys kruunun puistoissa ja kruunun käyttämättömällä metsämaalla on 1898 vuoden metsästysasetuksen 5 :n kautta kielletty, paitsi niiltä, jotka siihen hankkivat itselleen «asianomaisen luvan". Tämän johdosta on senaatti, viimeksi toukokuun 28 p:nä 1907, antanut erinäisiä määräyksiä niistä ehdoista, joilla metsästys kruunun metsämailla on sallittava. Mainittujen määräysten mukaan saa metsähallitus sallia asianomaisten metsänhoitovirkamiesten sekä kruunun metsätyönjohtajani ja metsänvartijain pyssyä käyttäen metsästää virka- ja toimipiirinsä alueella omiksi tarpeikseen sekä metsänvartijain Lapin, Kemin ja Iin tarkastuspiireissä ja Kajaanin kihlakunnassa Oulun tarkastuspiirissä sen lisäksi»omaksi hyödykseen". Sitä paitsi saa metsähallitus määrätä, missä seuduissa ja millä ehdoilla sekä kuinka laajasti on kniununmetsätorppareille ja muille kruununmailla asuville annettava lupa metsästää pyssyllä kruununmetsissä, kuitenkin seuraavilla rajoituksilla: peuran ja hirven metsästys on, paitsi poikkeustapauksissa, kielletty; metsälintujen pyynti saa alkaa vasta syyskuun 1 päivänä; lintujen ampuminen kuvilta ja jänisten pyytäminen ansalla on kielletty; asianomainen metsänhoitaja saa joko kokonaan tai osaksi rauhoittaa erinäisiä alueita, niinkuin soidinpaikkoja y. m., sekä niitä otuksia, jotka vähälukuisuutensa tähden ovat erinäisen rauhoituksen tarpeessa; asianomaisella metsänhoitajalla on valta, ylimetsänhoitajalle tekemänsä ilmoi-

3 Muutoksia metsästysasetukseen. 3 tuksen jälkeen, kieltää metsänhoitopalvelijan tai kruununmetsätorpparin metsästämästä kruununmetsissä, jos tämä on metsästysoikeuttaan väärinkäyttänyt. Mitä tulee muiden päästämiseen kruunun metsiin otuksen pyyntiä varten, niin on senaatti yllämainittuna päivänä oikeuttanut metsähallituksen, hakemuksesta ja hankittuaan tarpeellisen selvityksen, «etupäässä metsästysyhdistyksille ja yksityisille henkilöille, jotka ovat osottautuneet harrastavansa metsästyshoidon parantamista ja jotka sitoutuvat asettamaan järjestetyn metsästyksen vartioimisen", kruunulle maksettavaa soveliasta vuosimaksua vastaan metsästysarennille antamaan kruunun metsämaiden osia, missä niiden laajuus, asema ja laatu sen sallivat, seuraavilla ehdoilla: vuokraajan tulee vuosittain antaa asianomaiselle metsänhoitajalle kertomus toiminnastaan edellisenä vuotena, ja on kertomuksessa ilmoitettava tapettujen peto- ja hyödyllisten eläinten luku, laatu ja sukupuoli sekä ne henkilöt, jotka ovat olleet metsästyksessä osallisina, niin myös minä vuodenaikana ja kuinka monena päivänä hyödyllisten otusten pyynti on tapahtunut; peuran metsästys on kielletty ja hirven metsästys sallittu ainoastaan erinäisillä ehdoilla; metsähallitus saa arentivälikirjassa varata itselleen vallan tarpeen sattuessa rajoittaa erinäisten lintuja eläinlajien metsästystä kohtuullista arentimaksun alennusta vastaan; arentia ei saa toiselle yhdistykselle tai henkilölle luovuttaa. Kannattaen periaatetta, että metsästys puheenaole- 5. villa kruunun alueilla on edelleen kruunun yksinoikeutena säilytettävä, on valiokunnan enemmistö kuitenkin ollut sitä mieltä, että missä yksityisten hallussa olevat maa-alueet ovat vain vähäinen osa paikkakunnalla oleviin kruunun metsäalueihin verraten ja olot muutenkin vielä ovat siksi kehittymättömät, että väestön on elettävä vapaan luonnon antimien varassa, hellitettävät asianhaarat vaativat, * että hyödyllisen otuksen pyynti myös-

4 Eduskuntaesitysmiet. N:o 5. kin kruunun metsäalueilla on näiden paikkakuntain väestölle lain kautta sallittava. Valiokunta on sen tähden katsonut voivansa kannattaa tähän suuntaan käyvää ehdotusta, mikäli koskee kruunun metsäalueita ei ainoastaan Lapin ja Kemin kihlakunnissa, joita Tervaniemen y. m. eduskuntaesitysehdotuksessa on tarkoitettu, vaan myöskin Kajaanin ja Salmin kihlakunnissa sekä Kuusamon, Taivalkosken, Pudasjärven, Kiimingin, Ylikiimingin, Iisalmen, Rautavaaran, Nurmeksen, Pielisjärven ja Ilomantsin kunnissa, joissa kehitysolojen on katsottu olevan jotenkin yhtäläiset maan pohjoisimman osan asukasten olojen kanssa. Tämän mukaisesti on valiokunta uudestaan laatinut metsästysasetuksen 5 :n. Mutta kun metsäpalojen ynnä muun vahingon välttämiseksi on tarpeen, että metsästäjät kruunun alueilla noudattavat sitä varten annettuja järjestyssääntöjä, on valiokunta samaan pykälään lisännyt määräyksen siitä, että sellaisia järjestyssääntöjä voidaan erikseen antaa. 14. Samalla kun valiokunta on katsonut olevan syytä ehdottaa voimassa olevan metsästysasetuksen 14 :ssä meren saariston asukkaille myönnetyn oikeuden eräitten vesilintujen kuvilta ampumiseen rauhoitusaikana ulotettavaksi Lapin kihlakuntaan, jossa tällä metsästyksellä on ilmoitettu olevan merkitystä, on valiokunnassa ollut neuvottelun alaisena, eikö olisi syytä jossakin määrässä pitentää sekä vesilintujen että metsälintujen rauhoitusaikaa ja tämän mukaisesti ehdottaa puheenaolevaa metsästysasetuksen pykälää myöskin siinä kohden muutettavaksi. Tähän on valiokunta, vaikka siihen ei ole puheena olevissa eduskuntaesitysehdotuksissa alotetta tehty, katsonut olevansa oikeutettu siihen nähden, että sallitun metsästyksen ulottaminen kruunun metsäalueille maan riistarikkaimmissa osissa sekä sadinpyynnin salliminen suurimmassa osassa Oulun lääniä näyttää toiselta puolen vaativan toimenpidettä metsänriistan tarpeelliseksi rauhoittamiseksi liialliselta pyydystämiseltä. Sitä paitsi puoltavat rauhoitusajan pitentämistä seuraavat syyt.

5 Muutoksia metsästysasetukseen. 5 Kokemus myöhemmältä ajalta, jolloin kesät ovat olleet tavallista kylmempiä, osottaa, että niin vesilintujen kuin metsälintuj enkin poikaset rauhoitusajan päättyessä, joka vesilintuihin nähden on heinäkuun lopussa ja metsälintuihin nähden elokuun puolivälissä, ovat vielä siksi pieniä ja avuttomia, että ne nykyisen luvallisen metsästysajan alussa helposti joutuvat pyytäjän saaliiksi ja että niiden merkitys ravintoaineena silloin vielä on vähäinen. Varsinkin on asianlaita semmoinen maan pohjoisemmassa, linturikkaassa osassa. Näyttäisi sentähden tarpeelliselta, että maan suuren pituuden ja siitä johtuvain erilaisten luonnonsuhteiden takia säädettäisiin hyödylliselle metsänriistalle eri rauhoitusaika maan eteläiselle ja eri aika sen pohjoiselle osalle. Mutta kun tästä syntyisi muun muassa se haitta, että kävisi hyvin vaikeaksi ehkäistä otuksen pyyntiä rauhoitetulla alueella niin pian kuin rauhoitusaika toisessa osassa maata on päättynyt ja varsinkin saada selvitystä siitä, mikä kauppaan ilmestyvä riista on luvallisesti, mikä luvattomasti pyydettyä, lienee tästä ajatuksesta luovuttava. Sen sijaan näyttävät ainoastaan eräät urheiluharrastukset voivan asettua hyödyllisten lintujen rauhoitusajan pitentämistä vastustamaan. Sellaista pitennystä syyskesän puolelle tukee sitä vastoin lähinnä se seikka, että metsästyksen alalla ainoastaan lintujen pyynnillä on Suomessa varsinaista kansallistaloudellista merkitystä. Vuosittain viedään maasta noin 300,000 kg. metsänriistaa (etupäässä metsälintuia), joiden arvo on laskettu yhteensä noin 400,000 markaksi. Epäilemättä voitaisiin vientiä melkoisesti korottaa, jos riista rauhoitusajan pitentämisen kautta säilyisi metsissä syksyyn, jolloin linnut ovat tulleet täysikasvuisiksi sekä kaadettu riista, ilman käytyä viileämmäksi, pilaantumatta sietää pitempääkin kuljetusta. Ainakin olisi metsälintuj en pyynti siirrettävä ajaksi mätäkuun jälkeen, koska kaadettu riista säilyttämisen vaikeuden tähden

6 Eduskuntaesitysmiet N:o 5. sitä ennen kotimaassa myydään hinnasta, joka usein on melkoista alempi kuin tavallisen raavaanlihan. Valiokunta ei sen tähden ole epäillyt ehdottaa vesilintujen rauhoitusajan pitennettä vaksi elokuun 14 päivän loppuun sekä metson ja koppelon, teeren, pyyn, metsäkanan ja muiden kanalintulajien elokuun loppuun asti. Siten on saavutettavissa sekin, että hyödyllisten metsälintujen ja jäniksen rauhoitus päättyy samaan aikaan. Tämän mukaan on valiokunta asetusehdotuksessaan muuttanut voimassa olevan metsästysasetuksen 14 :ää. Valiokunnan ehdotus rauhoitusajan pitentämisestä aiheuttaa myöskin muutoksen siihen metsästysasetuksen 21 :n kohtaan, jossa määrätään, mistä ajasta alkaen koiraa saadaan linnun metsästämiseen käyttää. Valmistamaansa asetusehdotukseen on valiokunta sentähden ottanut metsästysasetuksen 21 :n muodostettuna valiokunnan muuttaman 14 :n mukaiseksi. Siinä armollisessa esityksessä, joka metsästystä 23 s. koskevain säännösten muuttamisesta annettiin 1897 vuoden valtiopäiville, oli poikkeukseksi siitä yleisestä säännöstä, ettei satimia enää saisi hyödyllisen otuksen pyyntiin käyttää, ehdotettu heti tappavan loukun käyttäminen sallittavaksi loka- ja marraskuun aikana niissä osissa maata, jotka ed. Leppäsen ja Ahmavaaran eduskuntaesitysehdotuksessa mainitaan. Sitäpaitsi olisi ansan käyttäminen luvallinen Lapin kihlakunnassa ja Kuolajärven pitäjässä linnunpyyntiä varten lokakuun 10 päivästä alkaen sekä muissa mainituissa seuduissa marraskuun ajalla, mutta metsäkanan pyyntiin saisi ansan virittää edelleen aina rauhoitusajan alkuun asti. Valtiosäädyt olivat kuitenkin sitä mieltä, että rajoitukset tähän pyyntitapaan nähden olivat tehtävät pitemmälle meneviksi, ja heidän päätöksestään syntyivät voimassa olevan metsästysasetuksen 23 :n säännökset, joiden

7 Muutoksia metsästysasetukseen. 7 mukaan ainoastaan Lapin kihlakunnassa ja Kuolajärven pitäjässä loukun käyttäminen on luvallinen metsästysajan alusta marraskuun loppuun sekä ansan virittäminen lokakuun 10 päivän alusta joulukuun 1 päivään ja myös sen jälkeen rauhoitusajan alkuun asti keväällä metsäkanan pyyntiin. Sitäpaitsi tuli jäniksen pyynti ansalla joulu-, tammi- ja helmikuun aikana kaikkialla maassa luvalliseksi. Harkitessaan puheena oleviin eduskuntaesitysluonnoksiin otettuja muutosehdotuksia, mikäli ne tarkoittavat oikeuden laajentamista sadinten käyttämiseen, on valiokunnan vähemmistö ehdottanut, että tätä ainetta koskevat ehdotukset kaikki hyljättäisiin. Valiokunnan enemmistö taasen on katsonut, että koska jotenkin yleensä näytään maassa ruvettavan luopumaan siitä kiduttavasta pyyntitavasta, joka seiso vain pyydysten käyttämiseen on yhdistetty, ainoastaan vähäisessä määrässä olisi laajennettava sitä aluetta, missä tätä pyyntitapaa olisi lupa harjoittaa. Helliteltävät asianhaarat kehoittavat nimittäin sadinpyydysten käyttämistä ulotettavaksi koko Kemin kihlakuntaan sekä Kuusamon, Pudasjärven, Taivalkosken, Kiimingin ja Ylikiimingin kuntiin Oulun kihlakunnassa, joissa väestön olot ovat -yhtäläiset kuin Kemin kihlakunnassa. Tämän mukaisesti on valiokunta uudestaan muodostanut metsästysasetuksen 23 :n. Ja kun valiokunnan tieten ansain virittäminen kysyy verrattain vähän puuaineita, on valiokunta katsonut, että ansan käyttäminen olisi, yhtä hyvin kuin loukun, sallittava metsästysajan alusta alkaen. Koska metsästysasetuksen 25 :ssä säädetty, ylei- 25. sistä varoista suoritettava 25 markan tapporaha karhusta on ilmoitettu Lapin, Kemin ia Kajaanin kihlakunnissa tämän vahinkoeläimen hävittämiseen rittämättömäksi, on valiokunta katsonut pitävänsä ehdottaa puheena olevan tapporahan korotettavaksi 50 markkaan täysikasvuisesta karhusta, jonkalaiseksi tämä palkinto oli koko

8 Eduskuntaesitysmiet. N:o 5. maata varten ehdotettu 1897 vuoden valtiopäiville annetussa armollisessa esityksessä. Lopuksi valiokunta pyytää viitata antamaansa mietintöön N:o 3 armollisen esityksen johdosta, koskeva muutettuja määräyksiä hirven metsästämisestä. Siinä valiokunta on ehdottanut hallitsijalta anottavaksi ehdotusta uudeksi metsästyslaiksi, jonka mukaan metsästys tulisi maanomistuksesta riippumattomaksi kaikkien kansalaisten oikeudeksi niillä rajoituksilla, mitkä katsotaan tarpeellisiksi metsänriistan rauhoittamiseksi lisääntymisen varalta. Valiokunnan nyt ehdottamat muutokset voimassa olevaan metsästyslakiin ovat siis katsottavat olevan väliaikaista laatua, kunnes mainitulle periaatteelle laadittu metsästyslaki saadaan toimeen. Edellä sanotun perustuksella valiokunta kunnioittaen ehdottaa, että Eduskunta puolestaan hyväksyisi ja Keisarillisen Majesteetin vahvistettavaksi esittäisi seuraavan asetusehdotuksen: Asetus Lokakuun 20 päivänä 1898 metsästyksestä annetun asetuksen eräiden pykäläin muuttamisesta toisin kuuluviksi. Muuttaen Lokakuun 20 päivänä 1898 metsästyksestä annetun asetuksen 5, 14, 21, 23 ja 25 :ää, säädetään, että mainittujen pykäläin tulee kuulua näin:

9 Muutoksia metsästysasetukseen Kruunun puistoissa ja kruunun käyttämättömällä maalla älköön kukaan olko oikeutettu harjoittamaan metsästystä ilman asianomaista lupaa. Kuitenkin olkoon metsästys sanotuilla kruunun alueilla Lapin, Kemin, Kajaanin ja Salmin kihlakunnissa sekä Kuusamon, Taivalkosken, Pudasjärven, Kiimingin, Ylikiimingin, Iisalmen, Rautavaaran, Nurmeksen, Pielisjärven ja Ilomantsin kunnissa kunkin mainitun paikkakunnan omille asukkaille sallittu, siitä erittäin anneltavia järjestyssääntöjä noudattaen. 14. Muut hyödylliset otukset ovat rauhoitetut ja niiden metsästäminen tässä pykälässä mainituin poikkeuksin luvaton alla mainittuina aikoina, nimittäin l:ksi. Heinäsorsa, haapana, jouhisorsa, tavi, heinätavi, ristisorsa ja lapasorsa, telkkä, koiso eli pilkkasiipi, meriteeri, jouhisotka, tunturisotka ja alli, naarashaahka, joutsen, hanhi, lehtokurppa eli kyntölintu, heinäkurppa eli taivaanvuohi, ruisrääkkä, kuovi, tunturikurmitsa, kaikki viklalajit ja suokulainen eli suokukko maaliskuun 1 päivän alusta elokuun 14 päivän loppuun saakka. 2fksi. Koirashaahka maaliskuun 1 päivän alusta toukokuun 31 päivän loppuun saakka. 3:ksi. Peltopyy marraskuun 1 päivän alusta elokuun 31 päivän loppuun saakka. 4:ksi. Naarasmetso eli koppelo ja naarasteeri joulukuun 1 päivän alusta elokuun 31 päivän loppuun saakka. 5:ksi. Koirasmetso ja koirasteeri, pyy, metsäkana ja muut kuin edellä luetellut kanalinnunlajit, joita vastedes maassa ehkä ilmaantuu kesyttöminä, maaliskuun 1 päivän alusta elokuun 31 päivän loppuun saakka. 6:ksi. Jänis maaliskuun 1 päivän alusta elokuun 31 päivän loppuun saakka. 7:ksi. Peura helmikuun 1 päivän alusta lokakuun 31 päivän loppuun saakka.

10 Eduskuntaesitysmiet. N:o 5. Lennon aikana ja kuvilta olkoon lupa rauhoitusaikanakin saaristossa ja Lapin kihlakunnassa ampua telkkiä, koisoja, meriteeriä, jouhisotkia, tunturisotkia ja alleja sekä Ahvenanmaan saaristossa myös valkeita koirashaahkoja. 21. Maaliskuun 1 päivän alusta syyskuun 1 päivään saakka älköön koiraa metsästykseen käytettäkö muutoin kuin: karhua, sutta, ilvestä tahi ahmaa metsästettäessä, kun sellainen otus seudulla oleskelee, ketun ottamiseen pesästä, sekä linnunammuntaan elokuun 15 päivän alusta. Eri hakemuksesta antakoon kuitenkin kuvernööri luotettavalle henkilölle luvan, vuodeksi kerrallaan, rauhoitusaikana, kun maa on lumen peitossa, ei kumminkaan kauvemmin kuin huhtikuun 1 päivään, käyttää ajavaa koiraa ketun metsästämiseen. 23. Alempana mainituin poikkeuksin olkoon tästälähin kielletty hyödyllisten otusten pyyntiin käyttämästä loukkuja, ansoja tai muita satimia, olkootpa minkälaatuisia hyvänsä. Jänistä saa kaikkialla pyytää ansalla joulukuun 1 päivän alusta maaliskuun 1 päivään. Lapin ja Kemin kihlakunnissa sekä Kuusamon, Taivalkosken, Pudasjärven, Kiimingin ja Ylikiimingin kunnissa Oulun kihlakuntaa olkoon lupa syyskuun 1 päivän alusta joulukuun 1 päivään asti käyttää sanottuja pyydyksiä kaikkien metsälintujen ja myös sen jälkeen rauhoitusajan alkuun metsäkanan pyyntiin. Asianomaisilla kunnilla olkoon kuitenkin oikeus alueeltaan kieltää yllämainittujen pyydysten käyttäminen joko kokonaan tai osaksi.

11 Muutoksia metsästysasetukseen. 11 Katiska olkoon niin rakennettu, että sen suu, veden ylimmilläänkin ollessa, on umpinainen ylhäältä aina vedenpintaan saakka. 25. Tässä maassa kaadetusta karhusta, sudesta, ilveksestä ja ahmasta sekä ketusta, joka on tapettu aikana huhtikuun 1 päivän alusta syyskuun 30 päivän loppuun, saakoon se, joka eläimen on tappanut, yleisistä varoista palkintoa kustakin eläimestä seuraavin määrin, nimittäin: karhusta 25 markkaa, mutta Lapin ja Kemin sekä Kajaanin kihlakunnissa viisikymmentä markkaa; karhun penikasta kaksikymmentäviisi markkaa; sudesta sata markkaa ja suden penikasta viisikymmentä markkaa; ilveksestä ja sen pojasta kaksikymmentäviisi markkaa; ahmasta viisikymmentä markkaa ja sen pojasta kaksikymmentäviisi markkaa; ketusta viisi markkaa ja ketun pojasta kaksi markkaa; Kunta olkoon velvollinen jokaisesta sen alueella tapetugta kotkasta, huuhkajasta, kanahaukasta, merilokista, korpista ja variksesta suorittamaan palkintoa seuraavin määrin, nimittäin: kotkasta ja huuhkajasta viisi markkaa sekä pojasta kaksi markkaa; kanahaukasta kolme markkaa ja pojasta yhden markan; merilokista kaksi markkaa ja pojasta viisikymmentä penniä; sekä korpista ja variksesta viisitoista penniä ja pojasta kymmenen penniä. Helsingissä, maaliskuun 30 p:nä 1908.

12 Eduskuntaesitysmiet. N:o 5. Tämän asian käsittelyssä ovat olleet osallisina valiokunnan puheenjohtaja Listo, varapuheenjohtaja Malmivaara ja jäsenet Häkkinen, Hämäläinen, Häyrynen, Koivisto, Oskari Laine, Mantere, Paunu, Pennanen, V. Perttilä, Fr. Rantanen (osaksi), Tervaniemi ja Wasastjerna sekä varajäsenet Kuisma, 0. F. Laine (osaksi), Nix, Olkkonen (osaksi) ja A. Suomalainen (osaksi).

13 Muutoksia metsästysasetukseen. 13 Vastalauseita. I. Viitaten niihin perusteluihin, jotka laki- ja talousvaliokunta on edellä olevassa mietinnössään esittänyt, pyydän lausua katsovani ainoastaan valiokunnan ehdottamat muutokset voimassa olevan metsästysasetuksen 14, 21 ja 25 :iin ansaitsevan huomiota. Muutosehdotukset metsästysasetuksen 5 ja 23 :ään ovat sitä vastoin mielestäni ei ainoastaan tarpeettomat vaan myöskin vahingolliset ja semmoisina hyljättävät. Metsästysasetuksen 14 :ssä ehdotettuun vesi- ja metsälintujen rauhoitusajan pitentämiseen ei kuitenkaan ole eduskuntaesitysehdotuksen kautta tehty alotetta, vaan on tämä muutos, niinkuin valiokunnan mietinnössä huomautetaan, aiheutunut valiokunnan tekemästä muutoksesta metsästysasetuksen 5 ja 23 :ään. Jos viimeksi mainitut kaksi pykälää jätetään entiselleen, niin puuttuu sekä alote että siitä johtuva muu aihe nyt käydä säätämään sellaista muutosta 14 :ään, joka tarkoittaa lintujen rauhoitusajan pitentämistä. Tällaisen muutoksen tekeminen semmoisilla edellytyksillä ei näytä olevan valtiopäiväjärjestyksen mukainen. Sen tähden ja kun muut ehdotetut muutokset 14 ja 25 :äin sisällykseen ovat verrattain vähäpätöistä, paikallista laatua sekä voidaan lykätä tuonnemmaksi asiasta hankittavan tarkemman selvityksen yaraan, rohkenen ehdottaa,

14 Eduskuntaesitysmiet. N:o 5. että Eduskunta hylkäisi ei ainoastaan ne esitysehdotukset, jotka ovat valiokunnan asetusehdotuksen pohjana, vaan myöskin valiokunnan valmistaman asetusehdotuksen ynnä siihen liittyvän mietinnön. Helsingissä, 30 p. maaliskuuta Tähän yhtyvät: A. Listo. Osvald Wasastj erna. Oskar Nix.

15 Muutoksia metsästysasetukseen. 15 n. Loukut, ansat ja muut sadinpyydykset ovat mielestäni kidutuslaitoksia, ne kun tappavat otuksen useimmissa tapauksissa vasta tuskallisten kärsimysten, hitaan kuristuksen tai jäsenten ruhjoutumisen jälkeen. Puhuessaan mainituista pyyntitavoista (mietinnössä siv. 7) myöntää valiokunnan enemmistökin ne kiduttaviksi. En voi siis kannattaa kyseissä olevain pyydysten sallimista vieläkin laajemmalla alalla ja pitemmäksi aikaa kuin mitä jo voimassa oleva metsästysasetus myöntää. Ehdotan että Eduskunta hylkäisi valiokunnan muutosehdotuksen metsästysasetuksen 23 pykälään. Helsingissä, maaliskuun 30 p:nä Pekka Pennanen.

16 Eduskuntaesitysmlet N:o 5. m. Laki- ja Talousvaliokunnalle jätetyt eduskuntaesitykset on ilmaus siitä, että voimassaoleva metsästyslaki ei ole saavuttanut kannatusta kansan syvien rivien keskuudessa. Valiokunta onkin tehnyt tuntuvia parannusehdotuksia että jos ne tulevat laiksi hyväksyttyyn poistaa huutavammat epäkohdat maan pohjoisissa osissa, jossa vielä metsästyksellä on kansataloudellista merkitystä. Kumminkin valiokunnan enemmistö on jättänyt ehdotetun metsästyslain 5 loppuun sanat siitä erittäin annettavia järjestyssääntöjä noudattaen. Tämä lauseen osa tekee arveluttavaksi, näinkö niillä muutoksilla, joita 5 tulisi tarkoittamaan, saavutettaisi yhtään likemmäksi sitä päämaalia, johon muutoksella pyritään, joten emme voi siihen yhtyä. Hyvin tietäen millä vastenmielisyydellä metsänhoitoviranomaiset tulisi tällaista muutosta katselemaan ja kun heille jäisi suurin sanan sia näitä sääntöjä laatiessa ja käytäntöön sovittaessa, niin tuottaisi myönnetty oikeus alinomaisia rettelöltä viranomaisten ja metsästäjien kesken. Köyhän yksinkertaisen metsästäjän tietoon pian tulisi, että ruunun mailla saa metsästää, vaan näitä järjestyssääntöjä voitaisi muuttaa vähä väliä, joten ne jäisi aina vaan riidan aiheeksi. Joka tuntee ne säännöt, mitä metsänhoitoviranomaiset on antaneet karjan käyttämisestä kruunun mailla, niin ei voi luottaa että metsästyssäännöt sen paremmin käytäntöön sopisi.

17 Muutoksia metsästysasetukseen. 17 Koska vielä voimassa olevan rikoslain 33 luku täysin turvaa kruunun edun siinä kohti, niin on erityiset säännöt tykkänään tarpeettomat, niin ehfdotamme että Eduskunta poistaisi Lokakuun 20 päivänä 1898 metsästyksestä annetun asetuksen 5 muutosehdotuksen viimeisen rivin:,,siitä erittäin annettavia järjestyssääntöjä noudattaen". K. K. Pykälä. Atte Mantere. J. Penna Paunu. Frans Rantanen. Oskar Fr. Laine. A. P. Hämäläinen. V. Perttilä.

18 Eduskuntaesitysmiet. N:o 5. IV. Vaikka yleensä vastenmielisesti hyväksyn järjestyssääntöjä, katson niitten tarpeellisuuden tässä yhteydessä, kun on kysymys kruunun maalla metsästyksestä, voivan kysymykseen tulla. Mutta ne ovat annettavat asiantuntemuksella ja paikallisoloihin soveltuvassa muodossa. En usko viranomaisten nykyisessä kokoonpanossaan voivan järjestyssääntöjä tyydyttäviksi laatia, jollei paikkakuntalaisia eli asianomaisia kuntia kuulustella. Tässä tarkoituksessa vaadin kunnille oikeutta järjestyssääntöjen laatimiseen piirissään toimitettavaa metsästystä varten, jos sen tarpeelliseksi katsovat. Köyhällä kansalla, joka välttämättömäksi toimeentulokseen tarvitseisi metsän riistaa, ei ole varaa hankkia metsästyspyssyjä ja ampumatarpeita, ja kun vanhastaan metsäseuduilla on harjoitettu metsäotusten pyyntiä ansoilla, loukuilla tai muilla satimilla tuottamatta sanottavampaa eläinrääkkäystä taikka vauriota metsänriistan lisääntymisellekään sekä kun saloseutujen useilla asukkailla metsästys on pääasiallisena elinkeinona, niin olisi sanotuilla pyydyksillä pyynti sallittava toistaiseksi kaikilla niillä paikkakunnilla, joilla metsästys kruunun mailla tällä asetuksella luvalliseksi julistetaan. Näillä perusteilla rohkenen Eduskunnalle ehdottaa, että Eduskunta puolestaan hyväksyisi ja Keisarillisen Majesteetin vahvistettavaksi esittäisi seuraavan asetusehdotuksen:

19 Muutoksia metsästysasetukseen. 19 Asetus. Lokakuun 20 päivänä 1898 metsästyksestä annetun asetuksen eräiden pykäläin muuttamisesta toisin kuuluvaksi. Muuttaen Lokakuun 20 päivänä 1898 metsästyksestä annetun asetuksen 5, 14, 21, 23 ja 25 :ää säädetään, että mainittujen pykäläin tulee kuulua näin: Alkupuoli valiok. ehd. mukaan. siitä asianomaisten kuntain mahdollisesti laatimia järjestyssääntöjä noudattaen. 14 ja 21. Valiokunnan ehd. mukaan ja 2 mom. valiok. ehd. mukaan. (3 mom.) 5 :ssä mainituilla paikkakunnilla olkoon lupa- syyskuun 1 päivän alusta joulukuun 1 päivään saakka käyttää sanottuja pyydyksiä kaikkien metsälintujen ja myös sen jälkeen rauhoitusajan alkuun metsäkanan pyyntiiin. 4 mom. valiok. ehd. mukaan. 25. Valiok. ehd. mukaan. Helsingissä, Maaliskuun 31 p:nä S. Häkkinen. Yhdyn edelliseen paitse 5 mainittuja järjestyssääntöjä en hyväksy missään muodossa. A. P. Hämäläinen.