''Bloody clouds'' chapter five Finnish version Story by Neqqu Characters from 'Naruto' belongs to Masashi Kishimoto Don't use without premission Luku 5 ''Unfamiliar things'' ''Tuntemattomia asioita'' Viikonlopun kuluessa Deidara alkoi pikkuhiljaa kotiutumaan Sasorin luokse. Suurin haaste oli tietysti nukkuminen, sohva oli mukava istua mutta ensimmäinen yö siinä oli tuntunut epämukavalta. Hän oli tottunut nukkumaan leveästi omassa sängyssään ja siihen sohva ei juuri antanut tilaisuutta. Hän valitti asiasta Sasorille, joka totesi vain että Deidara saisi säästää omat rahansa sängyn ostamiseen jos sitä halusi. Orochimaru ei edes omistanut sänkyä, ennen pois lähtöään. Tämä oli aina nukkunut sohvalla tai patjalla huoneessaan, useinmiten ulkona jossain, jonkun muun sängyssä... Ainut sänky talossa oli siis Sasorin ja hän ei todellakaan aikonut luopua siitä. Toinen yö sohvalla tuntui jo paremmalta, sillä Deidara oli edellisen yön valvomisen jäljiltä todella väsynyt. Koko lauantai päivän hän oli vuorottain kiistellyt, vuorottain keskustellut Sasorin kanssa erilaisista asioista ja tavoista. Jotkut blondin tavat todella tuntuivat ärsyttävän punapäätä. Sasori esimerkiksi vihasi epäsiisteyttä, jota Deidara tuntui jättävän perässään joka paikkaan. Sunnuntai aamuna Sasori heräsi ennen Deidaraa, kuten lauantainakin. Hän nousi sängystä ja käveli hiljaa keittiöön, keittämään kahvia. Hän teki kaiken äänettömästi, hetken hiljaisuus Deidarasta oli erittäin nautittavaa. Juodessaan jo toista kahvikupillistaan ja eilistä lehteä lukiessaan Sasori havahtui blondin epämääräiseen mutinaan sohvalta. -Ei sitä, mmh un... Älä... Sasori tuskin erotti lopusta muminasta tyynyä vasten erillisiä sanoja ja lopulta Deidaran unissaan mumiseminen ja liikahtelu aiheutti blondin putoamisen sohvalta. Sasori ei voinut olla naurahtamatta Deidaran ilmeelle, kun hän väkinäisesti säpsähti hereille lattialla. -Huh? Blondi mutisi jotain huonosta sohvasta ja laski päänsä lattiatasolle. Hän ei huomannut Sasorin huvittunutta katsetta yllään. -Käveletkö unissasi? Sasori kysyi nyt tasaisesti, epäillen Deidaran unisia seikkailuja. -Un!? Oh... Sasori-Danna... Deidara piti pienen tauon herättäen aivonsa. -Joskus pienenä kävelin usein unissani, tipuin kerran melkein portaista. Deidara hieroi unisia silmiään ja haukotteli raskaasti. Lopulta hän nousi ylös lattialta, heittäen peiton sohvalle. -Parempi lukita parvekkeen ovi ettet mene sinne unissasi... Tai ehkä lukitsen samantien huoneeni oven aina yöksi. Sasori pohti lähinnä yksinään, kun blondi lysähti häntä vastapäiseen tuoliin pöydän ääreen. -En tee sitä enään, ehkä kerran vuodessa herään paikasta jonne en muista nukahtaneeni un... Ja olen ollut ihan selvinpäin mennessäni nukkumaan... -Hm... Lopeta ryypiskely. Sasori sanoi suhteellisen välinpitämättömään äänensävyyn.
Hän siemaisi lisää kahviaan. -Un... Se on kivaa. Deidara nousi pöydästä ja otti kaapista leipätarvikkeet. Sasori tuhahti hiljaa mielessään. Vai että oikein kivaa... -Kärskitkö ikinä krapulasta, tai muista jälkiseurauksista, kuten häpeästä..? Punapää kysyi Deidaralta hiukan ivaten. -Vain pahoinvoinnista, Danna. Deidara vastasi sarkastisesti, voidellen leipäänsä laiskoin ottein. Sasori päästi toisen mykästetyn tuhahduksen, sitten hän nousi ylös tuoliltaan ja huuhteli kahvikuppinsa. Deidara kääntyi häntä kohti leipä kädessään. -Ainiin... Konan ja Pein tulevat tänään syömään. He kertovat sinulle jotain... Sasori sanoi, silmät puoliummessa. -Un? Okei... Deidara mutusti leipäänsä ja Sasori oli enemmän kuin yllättynyt tämän vaietessa. Ehkä kakara otti edes jotakin tosissaan. -Älä suotta pelkää heitä. Sasori naurahti huumorittomasti, pörröttäen nopeasti Deidaran jo valmiiksi sekaisia hiuksia. -Un en pelkääkkään! Deidara puolustautui, hämmentyen Sasorin kädestä hiuksissaan. Moinen ele oli suorastaan ihme kylmältä ja etäiseltä punapäältä. -Hyvä... Sasori sanoi, nyt hiukan miettien pitäisikö Deidaralle mahdollisesti kertoa jotakin Akatsukista nyt, vai vasta illallisella. Hän päätti olla hiljaa, Pein saisi selventää suurimman osan tiedoista. -Katson uutiset telkkarista ja lähden sitten lenkille. Voit tehdä mitä haluat mutta suosittelisin siistimään edes sohvan kun olen poissa. Sasori hieroi kevyesti kädellä sileää leukaansa ja istui sohvalle, avaten telvision. Deidara kohotti kulmakarvojaan ja änkesi sohvalle Sasorin viereen, edelleen leipä kädessään. -Älä murusta sitten... Sasori mutisi -En, en äiti. -En voisi olla äitisi. Olen mies. -Mutta olet varmaan yhtä vanha kuin äitini un! Deidara nauroi hiukan ivallisesti Sasorille, joka kääntyi katsomaan blondia kyllästyneenä. -Äitisi on tehnyt sinut 11 vuotiaana? Jopas. Sasori totesi entistä kyllästyneemmän näköisenä. Hän ei ollut kinastelua vailla juuri nyt... -Un, ei minua ole tehty. Olen vahinko. Deidara sanoi hiljempaa, katsahtaen telvision ruutua. Hänelle tuli samantien hiukan haikea olo. Sasori valpastui kuullessaan nuoremman sanat ja kääntyi katsomaan tätä uudelleen aavistuksen myötätuntoisen näköisenä. -Oletko niin varma? Hän lopulta sai sanotuksi hiljaa. -Olen un! Minulle on kyllä... kerrottu... monta kertaa... Deidara ei näyttänyt enään hiukkaakaan apealta, vaan katsoi Sasoria pieni virne naamallaan. Punapää ei käsittänyt Deidaran ilmettä suhteessa tämän sanoihin. -...Ovatko vanhempasi... Sasori mietti hetken miten kysyisi ja päätyi lopulta yksinkertaiseen: -Missä he asuvat? -Liian lähellä un. Tosin, tämä talo on kauempana heistä kuin opiskelija-asunnot. Deidara sutkautti, nojaten rennosti sohvan selkänojaan. Hän sai viimeisen palan leivästään nieltyä, kun tajusi Sasorin tuijotuksen. -Mitä un? -...Ei... Ei mitään. Sasori sanoi, nousten äkkiä sohvalta. -Menen nyt... Petaa sohva. Hän jatkoi matkaansa ovelle, Deidaran kummastellessa moista käytöstä. Tosin, ei se ollut uutta jo valmiiksi salailevalta Sasorilta. Hän tuntui olevan kuin lukko ilman avainta. Deidara
pohti pitäisikö soittaa kultaseppä avaamaan tämä lukko, mutta saadessaan outoja mielikuvia hän kykyeni vain nauramaan asialle. Hän ryhtyi petaamaan sohvaa miettien nyt mitä ruokaa tänään saisi ja mitä kuulisi Akatsukin johtajalta. Sasori ei -yllätys yllätys- ollut kertonut koko järjestöstä mitään, Deidaran muutamista kysymyksistä huolimatta. Sasorin melkein huudahti hämmästyksestä, kun ulkoa palatessaan löysi Deidaran imuri kädessä. -Mitä... sinä teet? Sasori esitti kysymyksen, hiukan sarkastisesti. -Miltä näyttää un... Deidara puhisi, imuroidessaan sohvan alta, jonne imuri mahtui nipin napin. Sasori pudisti päätään ja istui keittiöön. -...Mistä tiesit missä imuri on? Hän jatkoi lähes merkityksetöntä kyselyään. -Näin sen kun tutkin paikkoja perjantaina. Blondi painoi imurin sammuksiin ja melkein loikkasi keittiöön tuolille. -Mitä ruokaa laitat tänään, un? -...En tiedä vielä. Jotain... uuniruokaa ehkä. -Aai... Deidara venytti niskojaan omahyväisen näköisenä, ja Sasori saattoi jo aavistaa että tällä oli jotain taka-ajatuksia imuroimiselle. -...Voisitko kertoa minulle miksi olet niin... Tai miksi lähdit niin äkkiä ulos tänään un? Sasori katsoi Deidaraa melkein painostavasti, suoraan silmiin. -Olin vain ajatuksissani. Mietin... Sinun kasvatustasi... Sasori hiljensi ääntään loppua kohden, ikään kuin olisi jotenkin kielteistä puhua asiasta ääneen. -Un? Ei minua ole oikein kasvatettu... Vanhempani laiminlöivät minua aina täysin, en oikein tiedä miten se olisi kasvatusta... Tai sitten olen vain tehnyt kaiken itse väärin, kuka tietää. Deidara kohautti olkiaan, kuin asia olisi pikkujuttu. Sasorin ruskeiden silmien takana välittyi hetken jopa surullinen tunne, Deidara ei ymmärtänyt miestä ollenkaan. -Ihan pienestä pitäen... Oletko ikinä tuntenut... Sitä... Sasori siirsi katseensa pois Deidarasta, katsoen tyhjyyteen pöydään ääressä. -En ihan tajua un... Mitä sitten vaikka minua olisi hakattu kun olin pieni? Miksi näytät tuolta, un? Deidaran oli pakko kummastella ääneen ja hän vain virnisti, hiukan vaivautuneena. Sasori siirsi katseensa takaisin toisen sinisiin silmiin, katse hiukan normalisoituen. -Perheesi vaikuttaa sinuun paljon. Sillä on väliä. En niinkään... En oikeastaan välitä niistä lapsista joita hakataan, mutta en voi sietää sitä, en voi sietää sellaisia vanhempia... Ja väkivalta lapsia kohtaan on niin kuvottavaa, ei minua kiinnosta hakkaavatko aikuiset toisiaan, mutta lapset... Sasori piti pienen tauon ja huokaisi sitten syvään. -Omat vanhempani kuolivat, kun olin kuusivuotias... He olivat hyvät vanhemmat... Deidaran ilme vakavoitui salamana. Hän katsoi hiljaa Sasoria, joka tuntui olevan nyt omissa ajatuksissaan. -...En tiennyt... Anteeksi... un. Deidara sopersi, yrittäen säilyttää ilmeensä edes jotenkin normaalilukemilla. Hän tunsi olonsa hiukan avuttomaksi... -Et tietenkään tiennyt, ei kukaan voisikaan tietää... Sasori piti taas pienen tauon. -Unohdetaan tämä... typeryys... Valmistele sinä olohuoneen siivous, alan laittaa ruokaa. Punapää nousi tuoliltaan ja kääntyi avaamaan jääkaappia, selin Deidaraan joka katsoi edelleen hiukan typertyneenä eteensä. -Oh... Joo... Blondi nousi tuoliltaan ja siirtyi takaisin imurin luokse. Molemmat jatkoivat toimiaan hiljaisuudessa, imurin äänen melkein kaikuessa Sasorin päässä.
Konan kietoi violetin huivin kaulansa ympärille, vilkaisten nopeasti peilistä itseään. Hänen siniset hiuksensa olivat tuttuun tapaansa osittain nutturalla ja kampauksen viimeisteli paperinen kukka origami, jonka hän oli itse taitellut. -Meidän pitäisi lähteä, sovin Sasorin kanssa tästä ajasta. Pein käveli eteiseen ja kaivoi jo avaimia taskustaan. -Onkin parempi mennä ajoissa ettei hän joudu odottamaan... Konan naurahti vaimeasti, Sasori ei oikein arvostanut odottamista... -Totta. Ja haluan jo kuulla mitä hän on kertonut Deidaralle, jos on kertonut mitään. Otitko ne paperit mukaan mitkä annoin sinulle? Pein varmisti vielä, kun hän ja Konan olivat molemmat ulkona asunnosta. -Otin. Konan vastasi, taputtaen käsilaukkuaan. -Hienoa... Jos Sasori on sitä mieltä että Deidara on sopiva... täytä sinä hänen kanssaan tiedot, puhun sillä aikaa Sasorin kanssa muista asioista. Pein sanoi tasaisesti. Konan osasi aavistaa mistä muut asiat olivat, liittyisi varmasti Orochimaruun. Sää ulkona oli jotenkin tunkkainen, loppukevään ilma seisoi paikoillaan. Pein ja Konan astuivat sisään rappukäytävään ja kävelivät toisen kerroksen ovelle, jossa luki 'Akasuna S.' Lyhyen koputuksen jälkeen Sasori avasi oven, melkein kuin olisi odottanut oven takana vieraitaan. -Hei Sasori! Konan tervehti hymyillen, astuen sisälle asuntoon. Sasori nyökkäsi vastaukseksi ja häipyi ovelta Peinin päästyä sisälle. -Ruuanlaitto on vähän kesken... Sasori mutisi, kun vieraat jatkoivat matkaansa keittiön poikki olohuoneeseen, jossa Deidara katsoi telkkaria tylsistyneenä. -Hei un! Hän havahtui, kun Konan istui sohvalle hänen viereensä. -En edes huomannut... Olin niin ajatuksissani un... -Kiva että ajattelet... Sasori jatkoi mutinaansa keittiöstä sarkastiseen sävyyn, saaden Deidaralta vain mulkoilevan katseen selkäänsä. Pein istui keittiönpöydän ääreen, ottaen teennäisesti sanomalehden käteensä. -Hmmh, tehän tulette juttuun yhtä hyvin kuin Hidan ja Kakuzu. Konan nauroi, saaden Deidaralta hiukan kysyvän katseen. Sasori kääntyi nopeasti Konania kohden, näyttäen huvittuneelta. -Tulevatko he hyvin toimeen, un? -Haha, eivät... Kiistelevät joka asiasta. Konan jatkoi naurahtaen, Deidaran virnuillessa vieressä. -Onko Sasori ollut sinulle kiltti? -...Ei un... Hän pakottaa minut nukkumaan tässä sohvalla, selkäni on kipeä ja un hmm... Hän käytti eilen kaiken lämpöisen veden suihkussa, eikä kertonut minulle, vesi oli kauhean kylmää un... Sitten vielä, jääkaapissa ei ole juustoa eikä hänellä ole vaaleaa leipää eikä kaakaota aamuksi... Deidara mietti vielä mikä muu oli vialla hänen uudessa 'viiden tähden hotelli-elämässään', kun Sasori asteli olohuoneeseen virnuillen. -Heihei heei, ostin sinulle sentään suklaata ja lainasin pyyhettä, lisäksi olet saanut elää muutenkin lähes ilmaiseksi kolmen päivän ajan... Ja leikin kotia kanssasi kun haimme tavaroitasi... Kiitos Konanin... Sasori vilkaisi naista syyllistävästi, mutta edelleen virnuillen.
-Oh? Voi ei, olen pahoillani... Unohdinkin kertoa siittä... Konan naurahti, Deidaran haudatessa päänsä käsiinsä. -Un... Se oli kamalaa... Blondi mumisi ja nosti katseensa. Sasori pudisti päätään ja tokaisi: -Tuosta olen samaa mieltä. Sitten hän palasi keittiöön laittamaan ruuan loppuun. Konan naurahti hillitysti, katsoen Deidaraa joka tuijotti keittiöön kulmat kurtussa. -Tyhmä danna... Blondi nosti jalkansa sohvapöydälle, protestoidakseen Sasorin mahdollista kieltoa vastaan. -Danna? Konan kysyi ihmeissään. -Hän on... Niinkuin... un... Taiteessa, minulle Danna! Deidara selitti Konanille, innostuen hiukan. Jo pelkkä taiteesta mainitseminen sai hänen silmänsä kiiltämään. Konan nyökkäsi, tajuten Deidaran periaatteen. Pein laski lehden alas, kävellen Sasorin luokse. -Pidetään ruuan jälkeen vähän keskustelua, vain sinä ja minä. Johtaja sanoi Sasorille, punapään nyökätessä vastaukseksi. Pein palasi keittiön pöydän ääreen, luoden katseensa olohuoneeseen jossa Deidara nyt selitti jotain uudesta mestariteoksestaan Konanille. -Siitä tulee mahtava un! Kun vain saan kuukausirahan niin ostan kilokaupalla savea ja teen sen! Deidara intoili, Konanin nyökätessä. -Uskon sinua, sinulla on tapana onnistua saven kanssa. Nainen hymyili, katsoen Sasoria joka toi pöytään. -Syömään. Sasori sanoi liioitellun teennäisesti, katsoen Deidaran jalkoja sohvapöydällä kyllästyneenä. Konan nousi sohvalta, Deidaran seuratessa virnuillessa. -Sasori, ruuanlaittotaitosi ovat kehittyneet... Muistan kun viimeksi söin täällä... Konan nauroi, maistaen tyytyväisenä ruokaa. Punapää tuhahti hiukan huvittuneena: -En kestänyt ruokaani itsekkään... Oli pakko alkaa harjoitella. -Muistan kun kerroit syöneesi raakoja porkkanoita viikon, koska et viitsinyt laittaa ruokaa... Konan jatkoi muisteluaan. -Oikeasti, un? Pelkkiä porkkanoita? Deidara kysyi hämmästyneenä, katsoen Sasoria oudoksuen. -Kyllä, ei porkkanoissa ole nimittäin mitään vikaa. Ne ovat terveellisiä. Sasori vastasi, nenäkkääseen äänensävyyn. Pein pudisti päätään hiukan huvittuneena, tässä hänellä oli taas oikein kunnon ammattirikollisia... Hetken kuluttua nelikko sai ruokansa syötyä, Konanin lupautuessa siivoamaan pöydän. Pein päätti jututtaa Sasoria hiukan, he vetäytyivät tämän makuuhuoneeseen keskustelemaan. -Mitä olet kertonut hänelle? Pein kysyi, istuen Sasorin työpöydän ääreen. -En juuri mitään, hän on kyllä kysellyt mutta en ole sanonut juuri mitään. Ajattelin että olisi parempi kuulla sinulta ensin tarkemmin. Sasori vastasi, valiten itse istumapaikakseen sänkynsä. -Hyvä niin. Voit kertoa hänelle tästäedes kaiken mitä hän haluaa tietää ja myös sen mitä hän ei mahdollisesti haluaisi tietää. Sitten sinun on opetettava hänelle perustaidot, minulla on laukussani tarvikkeet ja hänelle kuuluvat tavarat. Pein kaivoi mukana olleesta laukustaan mustan, pienen salkun, ison kirjekuoren ja mustan, hupullisen paidan johon oli kirjailtu selkään punainen, valkoreunuksinen pilvi. -Anna nämä hänelle. Selitän itse säännöt vielä tänään. Tarvitsen kuitenkin ensin
sinulta ihan näin sanallisen lausunnon... Arvion, sopiiko hän tähän. Pein jatkoi, laittaen tavarat pöydälle. Sasori nyökkäsi, ymmärtäen mitä Pein tarkoitti. -Hänellä on potentiaalia, jos sen saa kohdistettua oikeaan pisteeseen hänestä voisi tulla jopa ammattilais terroristi... Siihen tosin menisi aikaa, hän tarvitsee paljon henkistä kasvua ja itsehillintää, ennenkaikkea kokemusta. Uskon kuitenkin että hän ei edes pelkäisi tappaa, tietyn paikan tullen... Sasori puhui tasaisesti, katsoen Peinin violetin sävyisiin silmiin. -Entä tiimityö. Se on tärkeää, miten tulette toimeen ja miten voitte soveltaa sitä tehtävillä? Johtaja kysyi, katsoen Sasoria hiukan painostavasti. -Hän kunnioittaa minua, se tulee riittämään pitkälle... Lisäksi minä en nää hänessä mitään ongelmaa ihmisenä, jos ei lasketa näitä normaaleja ärsytyksen aiheita... Sasori sanoi, hiukan virnuillen. Pein nyökkäsi naurahtaen vaimeasti. -Asia selvä, kerron hänelle nyt. Pein nousi tuoliltaan, ottaen tavarat mukaansa, Sasorin seuratessa häntä olohuoneeseen. Konan oli saanut pöydän puhtaaksi ja Deidara istui sohvalla hiukan kärsimättömän näköisenä. -Deidara, minulla on sinulle viralliset paperit liittymiseen ja kerron sinulle vähän järjestömme... todellisesta luonteesta. Pein sanoi, laskien tavarat sohvapöydälle nuorukaisen eteen. Sasori istui Deidaran viereen sohvalle, silmäillen tätä tarkkaavaisena. -Teemme kyllä hyvää toiminnallamme, eli periaatteessa meitä voisi kutsua hyväntekeväisyysjärjestöksi. Teemme kuitenkin asiat tavoilla, joita normaali yhteiskunta ei salli. Pein katsoi, tarkkaillen Deidaran vakavoitunutta ilmettä. -...Rikollisesti, un? Deidara kysyi vaimeasti, katsoen pöydällä olevaa salkkua, ilmekkään värähtämättä. Hän keskittyi kuulemaansa täysin. -Täysin oikein. Usein käytämme rikollisia toimia mahdollisimman lievästi. Meillä on hyvää sisäpiirin tietoa lähialueiden muista rikoksiasta ja rikollisista. Jos joku esimerkiksi ampuu viattoman ihmisen vaikkapa ryöstön yhteydessä, me hoidamme tämän ampujan pois pelistä. Toimimme ikäänkuin pimeänä oikeutena, hoidamme rikolliset joita virkavalta ei saa pidettyä aisoissa tai ei tiedä toiminnasta mitään. Deidara nosti katseensa Peiniin, katsoen kiinteästi miestä. -Kuinka... kuinka usein te... tapatte ihmisiä un? Deidara kysyi hiukan varuillaan. Hän todellakin vierasti ajatusta jonkun tappamisesta. -Pyrimme tappamaan vain itsepuolustuksen nimissä. Käytämme muita keinoja, usein lavastamme vihollisemme, jotta laki ohjaa heidät telkien taakse. Tappaminen on todellakin harvinaista, koko järjestön johtamiseni aikana olen itse tappanut vain neljä henkilöä, kaksi heistä koska he olivat vaaraksi itselleni tai työparilleni. Pein selitti kylmän viileästi, saaden Deidaran haukkomaan henkeään, hiukan helpottuneena. -Minä olen tappanut kuusi ihmistä koko täällä olo aikanani, vain yhden heistä itsepuolustuksen kannalta... Sasori sanoi, Deidaran kääntyessä katsomaan asuintoveriaan hämillään. -Entä ne muut un? Jotka eivät ole itepuolustuksena? Blondi kysyi, tuntien olonsa hiukan epämukavaksi. Sasori taivutti niskojaan, näyttäen miettivän vastaustaan. -He ansaitsivat kuolemansa... Lasten hyväksikäyttäjiä. Punapää sanoi, kuulostaen melkein vihaiselta. Deidara kallisti päätään, miettien mitä vastaisi... -Sasori on poikkeustapaus, annan hänelle tehtävät joissa saa tappaa halutessaan. Pein sanoi tasaisesti. -Hän selviää niistä oivallisesti yksin, mutta muihin,
normaaleihin juttuihin hän tarvitsee parin. Sinusta tulee tästä lähtien hänen työparinsa, hän myös opettaa sinut ampumaan ja tiirikoimaan ynnä muuta tärkeää. Deidara nyökkäsi, tunsien pientä vapinaa ruumiissaan. Pein avasi pöydällä olevan salkun, ottaen sieltä esiin käsiaseen. -Tämä on sinua varten. Hän ojensi salkun aseineen Deidaralle, joka otti ne vastaan vakavan näköisenä. Hän ei ollut ikinä edes pitänyt asetta kädessään, hyvä jos oli edes nähnyt sellaista. Blondi laittoi pistoolin nopeasti salkkuun, sulkien sen ja toivoen ahdistuneisuuden katoavan sen mukana. -Sasori kertoo sinulle kaiken minkä haluat tietää, kysyt vain ja hän vastaa. Lisäksi kuoressa on säännöt joita sinun täytyy ehdottomasti noudattaa, vaitiolo tästä kaikesta on todella tärkeää. Vaikka eroaisit tästä hommasta, et ikinä saa hiiskahtaakkaan, muuten eliminoimme sinut täysin. Pein katsoi vakavana Deidaraa, joka nyökkäili hiukan hätääntyneen näköisenä. Sasori huomasi nuoremman hämmennyksen, kaikki asiat tulivat varmaankin liian äkkiä esille. Hetken sääntöjen kertailun jälkeen Pein katsahti Konania, heidän olisi aika lähteä. -Tulet kyllä pärjäämään hyvin, älä huoli. Konan hymyili Deidaralle, joka näytti edelleen hiukan avuttomalta, ikään kuin peläten järjestön tuomia taakkoja. Blondi vain nyökkäsi, hymyillen heikon oloisesti takaisin Konanille. -Tervetuloa Akatsukiin. Pein sanoi, hymyillen hänkin. Sitten molemmat lähtivät eteiseen, Sasorin mennessä perässä. -Kyllä tämä tästä... Hän sanoi hiljaa, kun Konan katsoi häntä hiukan huolestuneen näköisenä, ennenkuin ovi sulkeutui hänen ja Peinin jälkeen. Deidara istui sohvalla, näyttäen nyt jo voimattomalta. Mitä jos hän joutuisi tappamaan? Ei lain rikkominen ja tällä tavoin toimiminen häntä muuten haittaisi... Mutta toisen ihmisen hengen riistäminen ei varmastikkaan olisi helppoa. Poika havahtui, kun tunsi käden olkapäällään. Hän kääntyi katsomaan Sasoria, joka tuijotti häntä rauhallisen näköisenä. -Sinä olet vahva luonne, kestät kyllä... Tämä sanoi hiljaa, liikuttaen kättään toisen olkapäällä hennosti, hiukan kaulaa kohti. Deidara sulki silmänsä, nojautuen hiljaa Sasoria vasten. Hän ei ollut tottunut tälläiseen pelkoon... Onneksi sekin oli vain hetkellistä, varmasti ohimenevää kuin räjähdys. Deidara hymyili hennosti, Sasorin silittäessä hänen päätään hämmentyneenä. Punapää ei tiennyt läheisyydestä mitään, se tuntui hänestä epämukavalta mutta silti jotenkin rauhoittavalta. Hän huokaisi vaimeasti, sulkien hetkeksi silmänsä maailmalta, jossa hän oli jo niin pitkään elänyt yksinäisyydessä.