EUROOPAN PARLAMENTTI 2009-2014 Oikeudellisten asioiden valiokunta 2013/2023(INI) 8.5.2013 MIETINTÖLUONNOS kansainvälisen yksityisoikeuden parantamisesta: työsuhteiden alalla sovellettavat toimivaltasäännöt (2013/2023(INI)) Oikeudellisten asioiden valiokunta Esittelijä: Evelyn Regner PR\931852.doc PE508.078v01-00 Moninaisuudessaan yhtenäinen
PR_INI SISÄLTÖ Sivu EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS...3 PERUSTELUT...6 PE508.078v01-00 2/10 PR\931852.doc
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS kansainvälisen yksityisoikeuden parantamisesta: työsuhteiden alalla sovellettavat toimivaltasäännöt (2013/2023(INI)) Euroopan parlamentti, joka ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 12, 15, 16, 27, 28, 30, 31 ja 33 artiklan, ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 3 kohdan, ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 45, 81 ja 146 artiklan, ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa C-18/02 1, C-341/05 2 ja C-438/05 3, ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan, ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A7-0000/2013), A. katsoo, että Bryssel I -asetuksen 4 tarkistaminen oli menestys, sillä näin parannettiin huomattavasti sääntöjä, jotka liittyvät tuomioistuimen toimivaltaan ja tuomioiden tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon siviili- ja kauppaoikeuden alalla Euroopan unionissa; B. toteaa, että uudelleenlaatimismenettelyssä ei valitettavasti voitu tehdä laajalti suositeltuja muutoksia tuomioistuimen toimivaltaa työlainsäädännön alalla koskeviin säännöksiin; C. ottaa huomioon, että 28. marraskuuta 2001 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa 5 määrätään, että uudelleenlaatimistekniikkaa käytetään usein tarkistettavien säädösten kohdalla; D. katsoo, että on tärkeää varmistua johdonmukaisuudesta tuomioistuimen toimivaltaa riitaasiassa koskevien sääntöjen ja riita-asiassa sovellettavaa lainsäädäntöä koskevien sääntöjen välillä; 1 Yhteisöjen tuomioistuimen (kuudes jaosto) 5.2.2004 antama tuomio asiassa C-18/02, Danmarks Rederiforening, agissant pour DFDS Torline A/S vastaan LO Landsorganisationen i Sverige, agissant pour SEKO Sjöfolk Facket för Service och Kommunikation, oikeustapauskokoelma 2004, sivu I-01417. 2 Yhteisöjen tuomioistuimen (suuri jaosto) 18.12.2007 antama tuomio asiassa C-341/05, Laval un Partneri Ltd vastaan Svenska Byggnadsarbetareförbundet, Svenska Byggnadsarbetareförbundets avdelning 1, Byggettan ja Svenska Elektrikerförbundet, oikeustapauskokoelma 2007, s. I-11767. 3 Yhteisöjen tuomioistuimen (suuri jaosto) 11.12.2007 antama tuomio asiassa C-438/05, International Transport Workers Federation ja Suomen Merimies-Unioni vastaan Viking Line ABP ja OÜ Viking Line Eesti, oikeustapauskokoelma 2007, s. I-10779. 4 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1215/2012, annettu 12 päivänä joulukuuta 2012, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (uudelleenlaadittu) (EUVL L 351, 20.12.2012, s. 1). 5 Säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28. marraskuuta 2001 tehty toimielinten välinen sopimus, EYVL C 077, 28.3.2002, s. 1. PR\931852.doc 3/10 PE508.078v01-00
E. katsoo, että on myös erittäin tärkeää, että kansainvälisen yksityisoikeuden yhteydessä unionin tasolla ehkäistään asianosaisille edullisimman oikeuspaikan etsiminen etenkin silloin, kun tämä saattaisi tapahtua heikomman osapuolen, erityisesti työntekijöiden, kustannuksella ja varmistetaan suurin mahdollinen ennakoitavuus toimivallan osalta; F. katsoo, että yleisenä periaatteena toimivalta pitäisi olla sillä tuomioistuimella, joka liittyy asiaan läheisimmin; G. ottaa huomioon, että useat paljon julkisuutta saaneet unionin tuomioistuimessa käsitellyt asiat, jotka ovat koskeneet toimivaltaa ja sovellettavaa lainsäädäntöä työsopimusten ja työtaistelutoimenpiteiden yhteydessä, ovat saaneet aikaan pelkoa siitä, että unionin säännöt saattavat heikentää kansallisia työlainsäädännön säännöksiä, mikä voi tietyissä tapauksissa johtaa siihen, että yhden jäsenvaltion tuomioistuin soveltaa toisen jäsenvaltion lainsäädäntöä 1 ; H. katsoo, että koska työlainsäädännöllä on suuri merkitys jäsenvaltioiden perustuslaillisen ja poliittisen identiteetin kannalta, on tärkeää, että unionin lainsäädännössä kunnioitetaan kansallisia perinteitä tällä alalla; I. katsoo, että myös asianmukaisen oikeudenkäytön takaamiseksi tuomioistuinten pitäisi voida soveltaa omaa lainsäädäntöään riita-asioissa suurimmassa osassa tapauksia, mikä puoltaa tuomioistuimen toimivaltaa koskevien sääntöjen mukauttamista sovellettavaa lainsäädäntöä koskeviin sääntöihin; J. katsoo, että edellä esitetyt seikat huomioon ottaen tuomioistuimen toimivaltaa työlainsäädännön alalla koskeviin sääntöihin on tehtävä joitakin vähäisiä muutoksia; K. katsoo erityisesti, että työtaistelutoimenpiteiden osalta toimivalta pitäisi olla sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, jossa työtaistelutoimenpiteet toteutetaan tai on toteutettu; L. katsoo, että työsopimusten osalta pitäisi tehdä muutoksia sen varmistamiseksi, että toimivaltaa käyttävät sen jäsenvaltion tuomioistuimet, joka liittyy työsuhteeseen läheisimmin; 1. onnittelee toimielimiä Bryssel I -asetuksen menestyksekkäästä tarkistamisesta; 2. pitää valitettavana, ettei työlainsäädäntöön liittyviä seikkoja otettu riittävästi huomioon uudelleenlaatimismenettelyn yhteydessä; 3. kehottaa komissiota ehdottamaan Bryssel I -asetukseen muutosta, jonka avulla tehdään seuraavat ehdottoman tarpeelliset parannukset työsuhteiden alalla: a) työtaistelutoimiin liittyviä riita-asioita varten pitäisi olla olemassa yksi ainut tuomioistuin, Rooma II -asetuksen mukaisesti, paikassa, jossa työtaistelutoimenpiteet toteutetaan tai on toteutettu; 1 Katso etenkin olosuhteet, jotka liittyvät asiaan C-438/05, International Transport Workers Federation ja Suomen Merimies-Unioni vastaan Viking Line ABP ja OÜ Viking Line Eesti, oikeustapauskokoelma 2007, s. I- 10779. PE508.078v01-00 4/10 PR\931852.doc
b) tapauksissa, joissa työntekijä haastaa työnantajan oikeuteen, varalauseke, jota sovelletaan silloin, kun tavanomaista työskentelypaikkaa ei ole olemassa, pitäisi muotoilla uudelleen siten, että siinä viitataan toimipaikkaan, josta työntekijä saa tai sai päivittäisiä ohjeita, eikä toimipaikkaan, jossa työhönotto tapahtui; c) tapauksissa, joissa työntekijä haastaa työnantajan oikeuteen, pitäisi säätää toisesta tuomioistuimesta jäsenvaltiossa, josta työntekijä otettiin palvelukseen, jos työnantaja erityisesti ryhtyi toimiin ottaakseen palvelukseen henkilöitä kyseisestä jäsenvaltiosta ja työsopimuksessa todetaan jatkuvan yhteyden olemassaolo työntekijän ja kyseisen jäsenvaltion välillä; d) tapauksissa, joissa työnantaja haastaa työntekijän oikeuteen, käytettävissä pitäisi olla myös toinen tuomioistuin tavanomaista työskentelypaikkaa varten, ilman varalauseketta; 4. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle. PR\931852.doc 5/10 PE508.078v01-00
PERUSTELUT Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviilija kauppaoikeuden alalla annetun Bryssel I -asetuksen 1 uudelleenlaadittu versio allekirjoitettiin 12. joulukuuta 2012. Asetuksen uudelleenlaatimisen yhteydessä tehtiin useita merkittäviä parannuksia, etenkin eksekvatuurimenettelyn poistaminen, mikä tarkoittaa, että tuomion täytäntöön paneminen toisessa jäsenvaltiossa on tulevaisuudessa paljon helpompaa. Uudelleenlaatimismenettely ei kuitenkaan kattanut tuomioistuimen toimivaltaa koskevien sääntöjen tiettyjä, työlainsäädäntöön sovellettavia näkökohtia, vaikka monet asiantuntijat katsovat tällä alalla olevan mukauttamisen tarvetta. Tämän vuoksi oikeudellisten asioiden valiokunta päätti laatia valiokunta-aloitteisen mietinnön tuomioistuimen toimivallasta työlainsäädännön alalla pitäen mielessä Bryssel I -asetuksen seuraavan tarkistamisen. Jotkin Euroopan unionin tuomioistuimen päätökset kansainvälisen yksityisoikeuden ja työlainsäädännön alalla ovat saaneet aikaan pelkoa siitä, että Euroopan unionin säännöt saattavat vaikuttaa niihin sääntöihin, joilla suojataan työntekijöiden oikeuksia jäsenvaltioissa. Esittelijä katsoo näiden pelkojen olevan liioiteltuja, mutta jotkin parannukset ovat tarpeen sen varmistamiseksi, ettei kansallinen lainsäädäntö heikkene sisämarkkinoilla. Työlainsäädäntö on alue, jolla Euroopan unionilla on vain suhteellisen vähän vaikutusvaltaa. Eri jäsenvaltiot ovat saavuttaneet eri tavoin tasapainon työntekijöiden oikeuksien, ammattiliittotoiminnan ja liiketoiminnan vapauden välillä. Tässä vaiheessa ei ole Euroopan unionin asia yrittää sekaantua kansalliseen lainsäädäntöön tällä alalla ehdotetun lakkooikeutta koskeneen Monti II -asetuksen kohtalo osoitti tämän olevan äärimmäisen herkkä alue. Siitä huolimatta, ottaen huomioon työntekijöiden ja pääoman liikkumisen vapauden Euroopan unionissa, unionissa on vahvistettu sääntöjä, jotka sääntelevät rajat ylittävissä tilanteissa sitä, minkä jäsenvaltion tuomioistuimilla on oikeus antaa tuomioita riita-asioissa muun muassa työlainsäädännön alalla. Kuten edellä selitettiin, työlainsäädäntö on erityisen herkkä alue, ja tämä otetaan huomioon Bryssel I -asetuksen sisältämissä, työsopimuksia koskevissa yksityiskohtaisissa säännöissä. Esittelijän tavoite on suojata yksittäisten jäsenvaltioiden työsuhteita koskevia sääntöjä niin, etteivät muiden jäsenvaltioiden tuomioistuinten toimivallat heikennä niitä. Niinpä hän katsoo olevan tärkeää varmistaa mahdollisimman pitkälle, että jäsenvaltiolla on toimivalta riitaasioissa, joissa sovelletaan sen omaa työlainsäädäntöä. Tuomioistuimen toimivallan ja sovellettavan lainsäädännön pitäisi kuulua samalle jäsenvaltiolle aina kun tämä on mahdollista. Tätä periaatetta pitäisi soveltaa kahteen eri alueeseen: työtaistelutoimenpiteisiin (I.) ja työsopimuksiin (II.) 1 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1215/2012, annettu 12 päivänä joulukuuta 2012, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (uudelleenlaadittu) (EUVL L 351, 20.12.2012, s. 1). PE508.078v01-00 6/10 PR\931852.doc
I. Työtaistelutoimenpiteet Ammattiliittojen ja vastaavien organisaatioiden oikeudet ja velvollisuudet sekä niiden lakisääteinen rooli vaihtelevat eri jäsenvaltioiden välillä. Yhteiset toimet, jotka on suojattu perustuslailla joissakin jäsenvaltioissa, saattavat olla laittomia toisissa, esimerkiksi jos jotakin tiettyä menettelyä ei noudateta. Koska tästä ollaan tietoisia, sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista annetun Rooma II -asetuksen 1 9 artiklassa täsmennetään, että "sopimukseen perustumattomaan velvoitteeseen, joka liittyy työntekijän tai työnantajan asemassa olevan henkilön tai ammatillisia etuja ajavien järjestöjen vastuuseen vahingoista, jotka ovat syntyneet käynnissä olevista tai toteutetuista työtaistelutoimenpiteistä, sovelletaan sen maan lakia, jossa työtaistelutoimenpide toteutetaan tai toteutettiin". Tämä säännös takaa, että työtaistelutoimenpiteiden yhteydessä sovellettava laki on kyseisen jäsenvaltion laki. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin päätti vuonna 2004 asiassa Torline 2, että tuolloin voimassa olleiden sääntöjen mukaan oli Tanskan tuomioistuinten asia antaa tuomioita Ruotsissa toteutettavien työtaistelutoimenpiteiden laillisuudesta ja määrätä maksettaviksi vahingonkorvauksia. Rooma II -asetuksessa selvennetään nyt, että Ruotsin lakia voitaisiin soveltaa. Tuomioistuimen toimivaltaa koskevat säännöt eivät kuitenkaan ole muuttuneet Bryssel I -asetuksen uudelleenlaatimisen myötä, mikä tarkoittaa, että tanskalainen tuomioistuin päättäisi edelleen toimenpiteiden laillisuudesta mutta soveltaisi Ruotsin lakia. Tämä on mahdollisesti epäedullista työntekijöille ja ammattiliittojen virkailijoille, jotka käyttävät perustuslaillisia oikeuksiaan. Lisäksi se kuitenkin tarkoittaa, että joissakin tapauksissa työtaistelutoimenpiteistä päättävien tuomioistuinten on sovellettava toisen valtion lakia, heikentäen väistämättä oikeudenkäytön laatua, koska ne tuntevat huonommin toisen valtion työtaistelutoimenpiteitä koskevat säännöt. Näin ollen esittelijä katsoo, että työsuhteisiin liittyvissä riita-asioissa tuomioistuimen toimivaltaa koskevat säännöt on mukautettava asiaan liittyviin sovellettavaa lainsäädäntöä koskeviin sääntöihin. Sen jäsenvaltion tuomioistuimella, jossa työtaistelutoimenpiteet toteutetaan tai on toteutettu, pitäisi siten olla toimivalta antaa tuomioita asiaan liittyvissä riitaasioissa. II. Työsopimukset Työsopimusten osalta nykyisessä Bryssel I -asetuksessa todetaan jo tilanteen poikkeavan muista aloista ja vahvistetaan erityisiä työntekijöitä suojaavia sääntöjä, jotka rinnastuvat asetuksen sisältämiin erityisiin sääntöihin kuluttajien ja vakuutettujen suojaamiseksi. Esittelijä katsoo kuitenkin, että nykyisiä sääntöjä voitaisiin parantaa huomattavasti. Joitain parannuksia tehtiin jo hiljattain Bryssel I -asetusta muutettaessa, mutta tuomioistuimen 1 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 864/2007, annettu 11 päivänä heinäkuuta 2007, sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma II) (EUVL L 199, 31.7.2007, s. 40). 2 Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 5 päivänä helmikuuta 2004 asiassa C-18/02, Danmarks Rederiforening, agissant pour DFDS Torline A/S vastaan LO Landsorganisationen i Sverige, agissant pour SEKO Sjöfolk Facket för Service och Kommunikation, oikeustapauskokoelma 2004, sivu I-01417. PR\931852.doc 7/10 PE508.078v01-00
toimivallan työsuhteita koskevissa riita-asioissa ja työsopimukseen sovellettavan oikeudellisen järjestelmän välistä tärkeää yhteyttä ei otettu riittävästi huomioon. Tässä yhteydessä tuomioistuimen toimivaltaa koskevat säännöt eroavat toisistaan: yksiä sääntöjä sovelletaan silloin, kun vastaajana on työnantaja (II.A.), ja toisia sääntöjä silloin, kun vastaajana on työntekijä (II.B.). II.A. Työnantajaa vastaan nostetut kanteet Tapauksissa, joissa vastaajana on työnantaja, uudelleenlaaditun Bryssel I -asetuksen 21 artiklan mukaan kanne voidaan nostaa joko työnantajan kotipaikassa tai paikkakunnalla, jossa tai josta käsin työntekijä tavallisesti työskentelee (tai viimeisessä paikassa, jossa hän työskenteli, mikäli hän ei enää ole kyseisen työnantajan palveluksessa). Jos tavanomaista työpaikkaa ei voida määrittää, kriteeri korvataan sillä paikkakunnalla, missä työntekijän palvelukseen ottaneen työnantajan toimipaikka sijaitsee. Työntekijän palvelukseen ottaneen työnantajan toimipaikkaa koskeva varakriteeri on harvoin oleellinen, koska jopa tapauksissa, joissa ei ole vakituista työpaikkakuntaa, työntekijällä on yleensä vakituinen tukikohta, josta käsin hän työskentelee. Ongelmia voi kuitenkin ilmetä kansainvälisellä kuljetusalalla: esimerkiksi lentoyhtiöiden henkilöstön, kuormaautonkuljettajien ja meriliikenteen kohdalla. Näissä tapauksissa on usein vaikeaa määritellä, mistä käsin työntekijä työskenteli, sillä yhtiö ja kuljetusväline voivat olla rekisteröityjä eri jäsenvaltioissa, merkityksellinen johto voi sijaita kolmannessa jäsenvaltiossa ja työntekijän koti neljännessä. Tältä osin työntekijän palvelukseen ottaneen työnantajan toimipaikka ei kriteerinä yleensä ole looginen eikä työntekijän edun mukainen, sillä kyseisen palvelukseen ottaneen toimipaikan ja päivittäisen työn väliltä puuttuu usein todellinen yhteys 1. Esittelijä ehdottaa näin ollen, että työntekijän palvelukseen ottanutta toimipaikkaa koskeva varakriteeri poistetaan. Rooma II -asetuksen yleiskriteerin (läheisempi liittymä olosuhteet huomioon ottaen 2 ) käyttäminen ei ole riittävän täsmällistä, kun otetaan huomioon edeltävä tuomioistuimen toimivallan selkeä määritelmä. Esittelijä ehdottaa siksi varakriteeriksi toimipaikkaa, joka antaa työntekijälle päivittäisiä ohjeita tehtävästä työstä. Toimivaltaisten tuomioistuinten ja todellisen työsuhteen välinen yhteys on siten todennäköisesti vahvempi niissä tapauksissa, joissa varakriteeriä tarvitaan, koska tavanomaista työpaikkaa ei ole. Lisäksi esittelijä kannattaa ajatusta työntekijöiden käytettävissä olevasta toisesta tuomioistuimesta, joka olisi sen paikkakunnan tuomioistuin, jossa työntekijä otettiin palvelukseen. Tätä periaatetta pitäisi soveltaa kuten Yhdysvalloissa 3 tapauksissa, joissa työnantaja ryhtyi erityisiin toimiin ottaakseen työntekijän palvelukseen jostakin jäsenvaltiosta ja sopimusehdoissa todetaan jatkuvat läheiset yhteydet työntekijän ja kyseisen jäsenvaltion 1 Ugljesa Grusic, Jurisdiction in employment matters under Brussels I: a reassessment, I.C.L.Q. 2012, 61(1), 91-126. 2 8 artiklan 4 kohta. 3 Runnels vastaan TMSI Contractors, Inc 764 F 2d 417 (5th Cir 1985); Clark vastaan Moran Towing & Transp Co 738 F Supp 1023 (ED La 1990); Mabry vastaan Fuller-Shuwayer Co, Ltd 50 NC App 245 (1981). PE508.078v01-00 8/10 PR\931852.doc
välillä (kuten säännöllisten matkakulujen tai muuttokulujen maksaminen työntekijän kotijäsenvaltioon). II.B. Työntekijää vastaan nostetut kanteet Työntekijöitä vastaan nostetut kanteet ovat suhteellisen harvinaisia työoikeudessa ja koskevat vain pientä osuutta kaikista tapauksista. Tällä hetkellä työntekijöitä suojataan siten, että työntekijöitä vastaan voi nostaa kanteen ainoastaan kotijäsenvaltiossa 1. Tämä tarkoittaa kuitenkin, että esimerkiksi rajatyöntekijöiden kohdalla toimivaltainen jäsenvaltio ja se jäsenvaltio, jonka lakia sovelletaan, ovat kaksi eri jäsenvaltiota. Näin ollen esittelijä ehdottaa, että oikeudellisen johdonmukaisuuden ja kaikkien osapuolten, sekä työnantajien että työntekijöiden, edun mukaisesti uudelleenlaaditun Bryssel I -asetuksen 22 artiklan 1 kohtaan sisältyvän työntekijän kotipaikan tuomioistuimen rinnalle lisättäisiin toinen tuomioistuin, joka on sen paikkakunnan tuomioistuin, missä tai mistä käsin työntekijä tavallisesti työskentelee, tai sen paikkakunnan tuomioistuin, missä tai mistä käsin hän viimeksi työskenteli. Tässä tapauksessa ei ilmeisesti tarvita uutta varalauseketta, sillä työntekijän kotipaikan tuomioistuin olisi käytettävissä, vaikka tavanomaista työpaikkaa ei olisikaan. III. Päätelmä Edellä mainittu huomioon ottaen esittelijä ehdottaa seuraavia muutoksia Bryssel I -asetuksen sääntöihin tuomioistuimen toimivallasta työlainsäädännön alalla: 1. yksi ainut tuomioistuin työtaistelutoimenpiteisiin liittyviä riita-asioita varten, Rooma II -asetuksen mukaisesti, paikassa, jossa työtaistelutoimenpiteet toteutetaan tai on toteutettu; 2. tapauksissa, joissa työntekijä haastaa työnantajan oikeuteen, varalausekkeen, jota sovelletaan silloin, kun tavanomaista työskentelypaikkaa ei ole olemassa, uudelleenmuotoilu siten, että siinä viitataan toimipaikkaan, josta työntekijä sai päivittäisiä ohjeita, eikä toimipaikkaan, jossa työhönotto tapahtui; 3. tapauksissa, joissa työntekijä haastaa työnantajan oikeuteen, toinen tuomioistuin jäsenvaltiossa, josta työntekijä otettiin palvelukseen, jos työnantaja erityisesti ryhtyi toimiin ottaakseen palvelukseen henkilöitä kyseisestä jäsenvaltiosta ja työsopimuksessa todetaan jatkuvan yhteyden olemassaolo työntekijän ja kyseisen jäsenvaltion välillä; 4. tapauksissa, joissa työnantaja haastaa työntekijän oikeuteen, toinen tuomioistuin tavanomaisessa työskentelypaikassa, ilman varalauseketta. Näiden muutosten tarkoitus on suojata yhdessä ja erikseen työntekijöitä, jotka yleensä ovat työsuhteissa heikompi osapuoli, ja lisäksi taata oikeudellinen johdonmukaisuus ja estää kansallisten oikeudellisten perinteiden heikentäminen työlainsäädännön alalla varmistamalla 1 Uudelleenlaaditun Bryssel I -asetuksen 22 artikla. PR\931852.doc 9/10 PE508.078v01-00
mahdollisuuksien mukaan, että tuomioistuimen toimivalta ja sovellettava lainsäädäntö ovat yhdenmukaisia. PE508.078v01-00 10/10 PR\931852.doc