Iida Kero Pikku tähti loistoa etsimässä Oletko koskaan katsonut iltaisin kimmeltäviä tähtiä taivaalla? Varmaan olet, niin minäkin. Ovathan ne niin häikäisevän kirkkaita ja mielenkiintoisia, tuntuu kuin niillä olisi kaikilla oma tarina kerrottavanaan. Ja nyt paljastan salaisuuden niillä kaikilla on oma tarinansa Tähtitaivaan valtakunnassa. Jos tunnet tähtiä tarkemmin, olet ehkä huomannut, että kerran yksi tähdistä katosi. Miten se tapahtui ja löytyikö tähteä enää? Kuuntele, niin kerron sinulle. Tähtitaivaan valtakunnassa joka ilta jokainen tähti sytyttää valonsa illan hämärtyessä ja loistaa kirkkauttaan maan päälle. Aikoinaan ne saivat olla tiennäyttäjiä myös merenkävijöille, mutta nykyaikana se tehtävä on käynyt jo niille tarpeettomaksi ihmiset kun ovat kehittäneet uudemmat laitteet merellä suunnistamiseen yöllä. Silti kaikki nuo tähdet ovat meidän ihmisten ilona ja saamme niitä katsella. Vaan eräässä tähtiperheessä koitti päivä, jolloin kaikki ei ollutkaan hyvin. Pikku tähti oli väsynyt olemaan pienin perheensä tähdistä, se tunsi olevansa kaikkein pienin koko Tähtitaivaan valtakunnassa. Murheissaan se valitteli äidilleen: Minä olen surkea, pieni ja mitätön. Kaikki muut tähden ovat paljon minua kirkkaampia. Kukaan ei huomaa minua. Äititähti näki, kuinka hänen pikku tähtensä oli hyvin suruissaan ja yritti lohduttaa tätä: Jokaisella tähdellä, oli se suuri tai pieni, on oma tärkeä paikkansa öisellä tähtitaivaalla. Myös sinulla. Mutta pikku tähti ei tuosta piristynyt. Se olisi niin kovasti tahtonut olla iso ja kirkas, todellinen tähti, joka loistaisi valoa niin, että kaikki maan päällä sen varmasti huomaisivat iltaisin. Pikku tähti oli varma, että tällä hetkellä yksikään maan ihmisistä ei ollut edes huomannut hänen olemassa oloaan. Niinpä tyytymättömänä osaansa pikku tähti päätti lähteä etsimään parempaa paikkaa Tähtitaivaan valtakunnasta. Erään iltapäivän alkaessa kääntyä iltaan, kun tähdet eivät vielä olleet syttyneet ja pikku tähdenkin tähtiperhe vielä nukkui, pikku tähti otti ja hiipi pois kotoa keskelle suurta, aavaa ja pimeää taivasta. Hän lähti kulkemaan eteenpäin tähtitaivaalla
ja mietti, mistä voisi löytää tärkeämmän tehtävän itselleen. Taivas oli niin valtavan suuri ja pimeä, että pikku tähteä vähän pelotti, kun se ei ollut omien tähtiveljiensä ja sisariensa ympäröimänä. Kohta kuitenkin pikku tähti tunnisti vähän matkan päässä kelmeän valon, ja tiesi että se tulee vanhalta Kuu-ukolta, niin äititähti oli kertonut. Voi, voisinkohan minä olla Kuu? pikku tähti mietti. Silloin olisin suurempi kuin kukaan tähdistä, ja varmasti kaikki ihmisetkin olisivat kiinnostuneita minusta. Tahtovathan ne välillä lentääkin Kuuhun. Niin pikku tähti hiipi arasti Kuu-ukon luokse. Anteeksi pikku tähti aloitti ja sai Kuu-ukon kääntymään häntä kohti. Minä olen pikku tähti ja tahtoisin löytää tärkeämmän tehtävän. Tahtoisin loistaa kaikille. Sinusta kaikki tykkäävät, niin minä mietin että voisinkohan minäkin ryhtyä kuuksi, niin minut ehkä silloin huomattaisiin? pikku tähti tiedusteli Kuu-ukolta. Kuu-ukko katseli pikku tähteä mietteliäästi, kunnes vastasi: Kuulehan. Täällä planeetta Maan Tähtitaivaan valtakunnassa on vain yksi Kuu, ja se olen minä, Kuu-ukko. Mutta voit tämän yön kokeilla minun tehtävääni. Jos siihen tykästyt, voit lähteä jonkin toisen planeetan kuuksi, Kuu-ukko vastasi. Ja tietysti voimme aina yllättää Maan asukkaat niin, että eräs yö he löytävätkin tähtitaivaalta planeetalleen toisen kuun, hän vielä jatkoi pilke silmäkulmassaan ja naurahti vanhaa karheaa äänellään. Niin pikku tähti sai sen yön kokeilla olla Kuu. Aluksi pikku tähti oli hyvin innoissaan, kyllä tänä yönä häntä ihailisivat kaikki. Vaan sitten tuli Kuu-ukko äreänä hänelle huomauttamaan, että tänä yönä tulisi olla näkyvissä vain kuun sirppi, ei ollut täyden kuun aika. Pikku tähti yritti tehdä työtä käskettyä ja kaartua kauniiksi sirpiksi. Mutta vaikka hän kuinka ponnisteli, oli hyvin vaikeaa taivuttaa viisi sakaraa sirpin muotoiseksi. Koko yön se ponnisteli, ja aamuun mennessä oli aivan uupunut. Kiitos herra Kuu-ukko, kun sain kokeilla olla kuu. Mutta en minä taida haluta tehdä tätä enempää, ei tämä tehtävä taida sopia pikku tähdelle, se totesi hiljaa ja lähti vaeltamaan eteenpäin. Onnea etsintöihin, kyllä sinä vielä loistosi löydät! Kuu-ukko huikkasi kannustukseksi hänen peräänsä.
Aikansa vaellettuaan taivaalla, pikku tähti näki edessään hyvin voimakasta valoa, suorastaan liekehdintää. Mikä kumma voi olla noin kirkasta? se pohti mielessään. Noin kirkas jos olisin, kyllä sitten kaikki ihailisivat minun loistoani, se mietti. Tullessaan lähemmäksi valoa, pikku tähti erotti nyt tarkemmin tuon kirkkaan valon loistajan, se oli kirkas suuri tähti, joka kantoi perässään pitkää, pitkää pyrstöä. Hei, minä olen pyrstötähti! se huikkasi pikku tähdelle iloisesti. Mistäs sinä siihen tulit? Yleensä sinun kaltaisesi tavalliset tähdet loistavat omalla paikallaan kotonaan, se ihmetteli. Siitä pikku tähti vähän närkästyi. Minä olen pikku tähti, ja kyllästynyt olemaan sellainen pieni ja mitätön kotitähti. Olen tullut etsimään tärkeämpiä tehtäviä. Voisinko minäkin saada olla pyrstötähti? pikku tähti tiedusteli pyrstötähdeltä. No toki vain! Leikkaan pienen palan pyrstöäni sinulle ja kiinnitetään se sinun sakaroihisi. Kas näin! Tämä tehtävä on kuule niin mukava meidän ei ollenkaan tarvitse kököttää paikallamme, vaan saamme vaeltaa ympäri ihanaa Tähtitaivaan valtakuntaamme, aivan niitä reittejämme, mitä ikinä haluamme. Jokainen yö on todellinen seikkailu! pyrstötähti selosti tehtäväänsä. Innoissaan pikku tähti aloitti sen yön tehtävänsä ja liihotti nyt eteenpäin pieni komea pyrstö perässään. Kyllä nyt kaikki minua ihailevat, kun minä loistan ja hehkun pyrstöni kanssa, se mietti itsekseen. Vaan voi. Ei kello ollut ehtinyt kuin puoleen yöhön, niin oli pikku tähti jo hyvin väsynyt. Vaikka pyrstö oli vain palanen pyrstötähden suuresta pyrstöstä, oli se pikku tähdelle aivan liian raskas ja poltteli sen sakaroita. Aamun koitteessa oli pikku tähti jälleen aivan uupunut. Niinpä se pudotti pyrstönsä ja lähti suruissaan jatkamaan matkaansa ei sopinut pyrstötähdenkään jännittävä elämä mitättömälle pikku tähdelle. Pikku tähti vaelteli taivaalla ja mietti, mitä se vielä keksisi. Silloin se sai ajatuksen. Jos hän lähtisikin Yötaivaan puolelta Auringon taivaalle, itse Kuningas Auringon valtakuntaan. Jos hän olisi Aurinko, ihmiset rakastaisivat häntä yli kaiken, silloin hän todella loistaisi kirkkaammin kuin kukaan muu ikinä.
Ja niin pikku tähti jatkoi matkaansa Auringon luo. Anteeksi Olen pikku tähti ja nyt minä haluaisin löytää tärkeämmän tehtävän, jossa saisi loistaa. Mietin, että jos voisinkin tulla päivän puolelle, jos voisinkin olla niin kuin sinä, kaikkien ihailema Aurinko, pikku tähti esitti asiaansa arasti. Kuningas Aurinko katseli pikku tähteä hyvin arvioiden. Sen kirkas valo tahtoi häikäistä pikku tähteä. Kuulehan nyt. Koko aurinkokunnassa on vain yksi Aurinko, se olen minä. Ei voi olla muita aurinkoja. Mutta kerran minä sammun, ja silloin toki voisit jatkaa minun tehtäviäni kenties. Saat huomisen päivän katsoa tehtäviäni päivän puolella, jos tykästyt näkemääsi, voit tulla sitten takaisin, kun minun päiväni ovat päättymässä, Aurinko lupasi. Pikku tähti odotti innolla aamun koittoa. Varmasti kaikki rakastaisivat Aurinkoa ja kerran he sitten rakastaisivat häntäkin, kun hän saisi ottaa Auringon paikan. Niin aamu koitti. Aurinko nousi ja aloitti lempeän säteilynsä. Vaan kuinka kävikään? Puoleen päivään mennessä ihmiset käyttäytyivät pikku tähden mielestä aivan kummallisesti: he pyrkivät piiloon Auringolta, puiden varjoihin. Ne, jotka päivää paistattelivat Auringossa, levittivät iholleen paksuja kerroksia voiteita, ettei vain Aurinko vaikuttaisi heihin. Mutta mikä kamalinta - kukaan ei halunnut katsoa Aurinkoa, vaan lähes jokainen oli vetänyt nenälleen mustat lasit, ja ne joilla laseja ei ollut, varjostivat kasvonsa kädellään suojatakseen silmänsä Auringon kauniilta säteiltä. Pikku tähti tuli hyvin, hyvin surulliseksi. Eihän kukaan tahtonut katsella Auringon komeaa kirkkautta! Ennen kuin päivä kääntyi iltaan, se hiipi hiljaa pois Auringon luota, niin ettei mahtava kuningas Aurinko edes huomannut. Hiljaa pikku tähti huoahti: Ei minusta ole mihinkään tärkeään tehtävään, jossa saisin loistaa. Olen vain pieni ja mitätön pikku tähti. Surullisena se lähti kohti kotia. Ilta oli alkanut hämärtää, kun pikku tähti lähestyi kotia. Äiti tunnisti hänet jo kaukaa. Voi missä sinä olet rakas pikku tähteni ollut? se kysyi huolta täynnä. Olin etsimässä itselleni tärkeämpää tehtävää, jossa saisin loistaa. En jaksaisi olla enää pieni, mitätön pikku tähti. Mutta ei minusta muuhunkaan tunnu olevan, pikku tähti vastasi hyvin hiljaa.
Äiti tähti näytti mietteliäältä. Kuulehan kultaseni. Kuu-ukko lähetti pikku lähettinsä kuupojan kertomaan terveisiä Maasta. Etpä arvaa millaisen viestin hän toi, äiti aloitti. Pikku tähti ei vastannut, mutta nosti katseensa sakaroistaan äitiä kohti. Kuu-ukko oli suuren kelmeän valonsa avulla nähnyt, kuinka kolmen yön ajan Maassa ovat ihmiset olleet aivan sekaisin. Pienet tytöt ja pojat ovat aivan huolissaan, sillä he eivät löydä rakasta tähtikuviotaan, äidin puurokauhaa, jota myös Otavaksi kutsutaan. Ja myös tiedemiehet ovat olleet kovin kummissaan, kun kolmen yön aikana he eivät ole löytäneet tähtitaivaalta Otavan yhtä tähteä, se tuntuu tyystin kadonneen, äiti kertoi. Pikku tähden katse kirkastui: Äiti, tarkoitatko, että minä olen tuo puuttuva tähti? No sinä olet ollut kateissa kolme yötä. Ja kyllä meidän perheemme muodostaa tunnetun tähtikuvion, Otavan. Sanoinhan kultaseni sinulle, että jokaisella pienelläkin tähdellä on oma tärkeä paikkansa öisellä tähtitaivaalla, äiti selitti. Iloa täynnä pikku tähti asettui omalle tutulle paikalle kotiinsa, oman perheensä joukkoon osaksi tähtikuvio Otavaa. Ja hiljalleen illan pimetessä tähti kerrallaan syttyi, ja taivas täyttyi valoista. Sinä yönä lapset, jotka katselivat öisiä valoja taivaalla, ja löysivät sieltä puurokauhan, tuon tähtikuvio Otavan, saattoivat huomata, että yksi Otavan tähdistä loisti tavallista kirkkaammin. Pikku tähti siellä vain loisti tähtisydämensä kyllyydestä ja onnellisena toisti äidiltä oppimiaan sanoja: Jokaisella pienellä tähdellä on oma tärkeä paikkansa öisellä tähtitaivaalla. Minä olen tärkeä pikku tähti. Minä olen tärkeä.