Pohjois-Karjalan taajamat ja asuinalueet Joensuun seutuopisto 18.5.2018 Pekka Piiparinen
Kirkonkylät 1800-luvun jälkipuoliskolle saakka Maakauppa: - Säännöllinen kaupankäynti maaseudulla oli kielletty vuoteen 1849 saakka - Markkinat - Maakauppa vapautui lopullisesti 1859 - Vuonna 1863 Pohjois-Karjalan maaseudulla 44 kauppiasta Yleinen kirkonkylän keskus: - Kirkko - Pappila - Pitäjäntupa - Viljamakasiini - Muutama muu rakennus Tohmajärven entinen kirkonkylän keskus: Kirkko (1751 1756), pitajäntupa (1856) ja pappila (1841).
Tohmajärven aluetta vuonna 1849. Kansallisarkisto.
Pohjoiskarjalai nen kirkonkylän keskusta 1800- luvun lopulta 1960-luvun alkuun. Puu-Juukaa.
NURMES - Kauppalaksi 1876, maa-ala erotettiin Nurmeksen pitäjästä - Asemakaava (1879) Julius Basilier - Puistoja - Paloturvallisuus -> leveät kadut, väljä rakentaminen ja puuistutukset - Mikonniemen osalta kaava toteutettiin pitkälti Kartta Nurmeksen museo. Kauppala = ei kaikkia kaupunkien oikeuksia ja velvollisuuksia. Oli maalaiskunnan ja kaupungin välimuoto.
PUU-NURMES - Sisä-Suomen laajin historiallisella ruutuasemakaava-alueella säilynyt yhtenäinen puukaupunkialue - Yhtenäisimmät alueet luoteisosassa - Ydinosan muodostavat 1890-1930-lukujen puurakennukset - Aikoinaan paljon käsityöläisiä, kauppiaita ja virkamiehiä - 1950-luvulta lähtien perinteinen rakentamisen tapa osittain murtui
Rajakatua vuonna 2016. Ennen vuotta 1940 valmistuneet rakennukset. Rakennus- ja huoneistorekisteri.
POROKYLÄ - Nurmeksen kirkonkylän keskukseksi 1800-luvun alussa (Vanhakylä) - Maakaupan vapautuminen 1800-luvun puolivälissä -> kasvua, mm. kauppiaita ja käsityöläisiä - rakentaminen ilman sääntelyä - Kirkonkylän palo 1891 - > Porokylä - Rakentaminen jatkui ilman sääntelyä - Porokylä vähemmän varakkaiden alue kuin Kauppalan puoli - Nurmeksen maalaiskunta liittyi kauppalaan 1973. Seuraavana vuonna kaupungiksi Ennen vuotta 1940 valmistuneet rakennukset. Rakennus- ja huoneistorekisteri.
Pohjois-Karjalan kirkonkylien keskustoja ennen toista maailmansotaa Liperin kirkonkylän keskusta-aluetta vuonna 1933. Pohjois-Karjalan museo.
Liperin keskustaa vuonna 1939. Pohjois- Karjalan museo.
Kontiolah den keskustaa 1934. Pohjois- Karjalan museo.
Kiteetä. Pohjois- Karjalan museo.
LIEKSA - Brahean kaupunki 1653 1681 > Pielisjärven pitäjän kirkonkylä - Keskusta-alue taajaväkiseksi yhdyskunnaksi v. 1900 (maalaiskuntaan kuuluva asutuskeskus, jolla oli rajoitettu itsehallinto-oikeus) - Suurpalo 1934, lähes kaikki keskustan talot tuhoutuivat - Lieksan kauppala 1936 Pielisentietä vuonna 1925. Kuvan omistaa Jouko Martiskainen. - Lieksan kauppala ja Pielisjärven kunta yhdistyivät 1973 -> kaupunki
Pielisentietä vuonna 1932. Kuvan omistaa Jouko Martiskainen.
Pielisentietä vuonna 1933. Kuvan omistaa Jouko Martiskainen.
Lieksan taajama-aluetta vuonna 1940. Kansallisarkisto.
Moisionkadun koulu (1927-1928). Lieksan taajama-alueen ennen v. 1940 valmistuneet rakennukset. Rakennus- ja huoneistorekisteri.
OUTOKUMPU - Kuparikaivos 1910 1989 - Liike-elämää nykyisen keskustan paikkeille 1920-luvun lopulla Outokumpua 1920-luvun lopulla. Outokummun kaivosmuseo.
Otto-Iivari Meurmanin asemakaava 1928. Outokummun kaivosmuseo.
Outokummun keskustaa 1940-luvun jälkipuoliskolla. Outokummun kaivosmuseo.
Liikekeskustaa vuonna 1959. Outokummun kaivosmuseo.
Mökkiasutus Viinijärven Kirkkosärkän alue vuonna 1957. Kuva Karjalaisen arkisto.
KIRKKOSÄRKKÄ, VIINIJÄRVI - Mökkiasutusta - Alkoi rakentua 1900-luvun alussa - 1910- ja 1920-luvuila Outokummun kaivos ja rautatie - Maatilojen työntekijöitä, kalastajia, käsityöläisiä - Toisen maailmansodan jälkeen siirtoväkeä - Suuri osa purettu - Tänään jäljellä 10 15 mökkiä
Pohjois-Karjalan taajamien modernisoituminen 1950-luvulta lähtien - Suuri väestönkasvu 1950-luvulla - Kirkonkylien ja taajamien palveluntarjonta kasvoi - Työmahdollisuudet lisääntyivät - Suurimmat taajamat Joensuun jälkeen 1940-luvun lopulla: - Outokumpu vajaa 8 000 - Lieksa noin 5 500 - Nurmes 4 000 (kauppala ja maalaiskunta) (lähde: Joensuun seudun yleiskaava 1953) Liperin Keskustietä 1950-luvulla. Pohjois-Karjalan museo.
Liperin keskusta-aluetta vuonna 1974. Maanmittauslaitos.
ILOMANTSI - Karjalais-venäläinen aluehallinnon paikka eli pogosta, synty tod. näk. 1 300 luvulla - Seuraavilla vuosisadoilla talot ryhmittyivät Pappilanvaaralle noin kilometrin pituiseksi riviksi - 1800-luvun lopulla keskukseksi Kirkkotien varsi Ilomantsin taajama-alueen ennen vuotta 1940 valmistuneet rakennukset. Rakennus- ja huoneistorekisteri.
- 1900-luvun alusta 1960-luvulla keskuksena Kauppatie - etenkin 1930 1950 rakennettuja liiketeloja Kuva Samu Aarnio. Lähde: Rakennus- ja huoneistorekisteri.
- 1960-luvun lopulla liikekeskusta Kalevantien varsille Kuva Pohjois-Karjalan museo.
- Kadun muutos kaksikaistaiseksi vuonna 2001 Kuva vuodelta 2016.
Juuan keskustaa 1960- luvun alussa. Pohjois- Karjalan museo.
Juuan kunnantalo. Ajoitukset: Rakennus- ja huoneistorekisteri.
Lieksan Pielisentien päät liikekeskustan kohdalla.
PANKAKOSKI - Ruukki 1820-luvulla - 1900-luvun alussa puuhiomo - 1912 kartonkitehdas - Monipuolista rakennuskantaa sekä ikärakenteen että toiminnallisuudenkin perusteella Vanhatietä.
Pankakoski, 1935. Kansallisarkisto.
Väinö Vähäkallio: tehtaan konttori (1930-luku). Alvar Aalto: Pankakosken voimalaitos (1962).
Pankakosken ennen vuotta 1940 valmistuneet rakennukset. Rakennus- ja huoneistorekisteri.
Polvijärven keskustaa v. 1955. Polvijärvi- Seura.
Polvijärventietä 2018. Kartan tiedot: Rakennus- ja huoneistorekisteri.
NIINIVAARA - Kuului Kontiolahteen vuoteen 1915 saakka - Kuului Pielisensuuhun 1915 1954 - Joensuun kaupungilla maa-alueita - 1900-luvun alkuvuosikymmeninä Joensuu pyrki saamaan haltuunsa Pielisjoen itärantojen alueet - Ensimmäinen suunnittelukilpailu 1903 - Niinivaara viralliseksi alueeksi 1915 - Bertel Jungin asemakaava vahvistettiin 1924 - Kirkko - Museo - Kauppahalli - Vesitorni - 2 koulua - Tiaisenkatu - Lähinnä työläisalue - Modernin asemakaavoituksen piiriin 1950-luvun jälkipuoliskolla
Tiaisenkatua.
Kartta 1927. Joensuun kaupungin keskusarkisto.
1800- ja 1900-lukujen taitteessa Pitkälän tilasta lohkotut palstat.
Yläkuva: Itärinteen ensimmäinen asemakaava 1958. Vasemmalla Niinivaaran aluetta 1970-luvun alussa. Pohjois-Karjalan museo.
Vuoden 1958 asemakaava ja rakennuksia Pielisensuunkadun ja Ensonkadun risteysalueella.
Soanlahdenkatua.
Suojärvenkatua tammikuussa 2018.
Niinivaaraa 1970-luvun alussa. Pohjois-Karjalan museo.
Otto-Iivari Meurman ja Olli Kivinen: Joensuun seudun yleiskaava 1953.
MUTALA - Oli ennen kaikkea työläisalue - Puutalot valmistuivat pääosin ennen toista maailmansotaa Pielisensuun kunnan maille - Epävirallinen kaavoitus (1920-luvulla?) - Osalla aluetta oli voimassa rakennusjärjestys - Mutala rakentui osin suunnitellusta, valvonta vajavaista esikaupunkialueilla - Paljon mökkimäisiä taloja - Moderni asemakaava 1957 Maamiehenkatua Mutalassa. Pohjois-Karjalan museo.
Pohjois-Karjalan museo.
PATALUODON ALUE - Esimerkki Joensuun seudun varhaisvaiheen esikaupunkiasutuksesta - Alkoi rakentua ensimmäisen maailmansodan jälkeen - Tanskasen maille palstoitussuunnitelma - Ensimmäinen moderni asemakaava 1960 Peruskartta 1974. Maanmittaushallitus.
RANTAKYLÄ - Pohjois-Karjalan ensimmäinen varsinainen lähiö - Metsälähiö kompaktikaupunki-lähiö - Pääosa rakennuskannasta 1970-luvulta - Kaavoitus pääosin kaupungin omaa työtä Rantakylän pääasiallisen kaavoitusvaiheet.
Ensimmäiset, 1960-luvulla valmistuneet kerros- ja rivitalot. Pohjois-Karjalan museo.
Venetietä vuonna 1980. Pohjois-Karjalan museo.
POHJOISAHO, OUTOKUMPU - Liittyi Vuonoksen kaivoksen (1967 1985) avaamiseen - Alueen suunnittelu Martti Hakala - esikuvana Maunulan Sahamäki - Rakennussuunnittelu Ensio Lappalainen - Toteutettiin 1964 1968 Pohjoisahoa 1970-luvun alussa. Outokummun kaivosmuseo.
Ensio Lappalainen: rivitalo (1968). Osmo Sipari: Pohjoisahon koulu (1966).