Matovaaran suljetun kaatopaikan tarkkailuohjelman muuttaminen ja vakuuden tarkistaminen, Taivalkoski

1 PÄÄTÖS Nro 97/2017/1 Dnro PSAVI/969/2017 Annettu julkipanon jälkeen 11.12.2017 ASIA Matovaaran suljetun kaatopaikan tarkkailuohjelman muuttaminen ja vakuuden tarkistaminen, Taivalkoski LUVAN HAKIJA Taivalkosken kunta Kirkkotie 6 93401 Taivalkoski

2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO... 3 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 3 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 3 TOIMINTAA KOSKEVAT PÄÄTÖKSET... 3 KAATOPAIKAN JA JÄTEASEMAN YMPÄRISTÖLUPIEN KÄSITTELYSTÄ... 3 HAKEMUKSEN SISÄLTÖ... 4 YLEISKUVAUS TOIMINNASTA... 4 KAATOPAIKAN JA JÄTEASEMAN SUOTOVESIEN JA PINTAVALUMAVESIEN JOHTAMINEN... 4 POHJAVESIEN NYKYTILA... 5 Pohjavesiolosuhteet... 5 Pohjaveden nykyinen laatu... 5 Pohjavesipinnan korkeudet... 7 Nykyinen pohjavesipinnan korkeus... 8 Jätetäytön sisäisen vesipinnan korkeus... 8 PINTAVESIEN NYKYTILA... 9 Vesistöalueen yleiskuvaus ja kuvaus veden laatuun vaikuttavista tekijöistä... 9 Pintaveden laatu... 9 Vedenlaadun muutokset ympäristöluvan myöntämisen jälkeen... 10 Kaatopaikkaveden määrä... 11 KAATOPAIKKAKAASUJEN NYKYTILA... 12 SULJETUN KAATOPAIKAN TARKKAILU JA SIIHEN ESITETYT MUUTOKSET... 14 Tarkkailuohjelmaan haettavat muutokset... 14 Kaatopaikkaveden ja pintavesien tarkkailu... 15 Pohjavesitarkkailu... 15 Pohjaveden laatu... 16 Kaatopaikkakaasujen tarkkailu... 16 SULJETUN KAATOPAIKAN VAKUUSARVIO... 16 LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY... 17 Lupahakemuksen täydentäminen... 17 Lupahakemuksesta tiedottaminen... 17 Lausunnot... 18 Hakijan kuuleminen ja vastine... 20 MERKINTÄ... 20 A L U E H A L L I N T O V I R A S T O N R A T K A I S U... 20 Muutettavat lupamääräykset... 20 Uusi lupamääräys... 21 Suljetun kaatopaikan vakuutta koskeva lupamääräys... 21 RATKAISUN PERUSTELUT... 22 PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO... 24 SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET... 24 KÄSITTELYMAKSU... 25 Ratkaisu... 25 Perustelut... 25 Oikeusohje... 25 PÄÄTÖKSESTÄ TIEDOTTAMINEN... 25 MUUTOKSENHAKU... 26

3 HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO Taivalkosken kunnan hakemus koskien Matovaaran suljetun kaatopaikan tarkkailuohjelman muuttamista ja vakuuden tarkistamista on tullut vireille Pohjois-Suomen aluehallintovirastoon 27.3.2017. TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Matovaaran suljettu kaatopaikka sijaitsee Taivalkosken kunnassa tilalla Välijoki (832-401-13-20) noin kuusi kilometriä kunnan keskustasta koilliseen osoitteessa Matovaarantie 17. Suljetun kaatopaikan vieressä on Matovaaran jäteasema. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojelulaki 61 ja 65 Ympäristönsuojeluasetus 1 :n 1 momentti 13 e) kaatopaikka TOIMINTAA KOSKEVAT PÄÄTÖKSET Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on antanut kolme Matovaaran kaatopaikan toimintaa koskevaa lupapäätöstä: 1196Y0009-121 (22.3.2004), PPO-2006-Y-428-111 (28.6.2007) ja PPO-2006-Y-428-111 (10.12.2008). Vuonna 2004 annettu lupapäätös koskee kaatopaikan toiminnan jatkamista lokakuuhun 2007 sekä toiminnan jälkeistä sulkemista ja vuonna 2007 annettu päätös kaatopaikkatoiminnan jatkamista, jolle ympäristökeskus ei myöntänyt ympäristölupaa. Vuonna 2008 annettu päätös koskee ongelmajätteiden ja SER-jätteen välivarastointia sekä alueelle suunniteltuja uusia toimintoja; rakennusjätteen vastaanotto- ja lajittelualuetta, pysyvän jätteen loppusijoitusaluetta, siirtokuormausasemaa sekä biojätteen ja puhdistamolietteen kompostointialuetta. Vuonna 2008 annetussa päätöksessä on määrätty jättämään lupamääräysten tarkistamista koskeva hakemus vuoden 2014 loppuun mennessä. Hakemus jätettiin aluehallintovirastoon 19.12.2014. Hakemus on siirretty käsiteltäväksi kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle 20.3.2015. Jäteaseman ympäristöluvan tarkistamista koskeva hakemus on kuulutettu 20.9. 19.10.2017. KAATOPAIKAN JA JÄTEASEMAN YMPÄRISTÖLUPIEN KÄSITTELYSTÄ Neuvottelussa (28.9.2016, muistio liitetty asiakirjoihin) on sovittu, että suljetun kaatopaikan tarkkailuohjelman muutosta koskeva hakemus tulee

4 jättää aluehallintovirastoon ja samalla hakemuksella kunta voi hakea voimassa olevissa ympäristöluvissa määrättyjen vakuuksien vapauttamista ja vakuuksien määräämistä suljetun kaatopaikan velvoitteiden varalle. Jäteaseman toimintaa koskeva hakemus käsitellään kunnassa. Neuvotteluun on osallistunut hakijan, kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen ja Pohjois-Suomen aluehallintoviraston edustajat. HAKEMUKSEN SISÄLTÖ Hakemus koskee Matovaaran suljetun kaatopaikan tarkkailuohjelman muuttamista ja vakuuden tarkistamista. Muutoksia on esitetty pohja-, pinta- ja kaatopaikkavesien sekä kaatopaikkakaasun tarkkailuun. Hakemuksessa esitetään 65 000 euron vakuutta toiminnan jälkitarkkailua ja huoltotoimenpiteitä varten. YLEISKUVAUS TOIMINNASTA Kaatopaikka on tavanomaisen jätteen kaatopaikka, joka on ollut toiminnan vuosina 1993 2007. Kaatopaikka on suljettu 2009 2013 vuonna 2004 annetun ympäristöluvan määräysten mukaisesti. Kaatopaikalle on rakennettu tiivis pintakerros, joka muodostuu bentoniittimatosta (k 5x10-11 m/s), 300 mm:n kuivatuskerroksesta (k 1x10-4 m/s), 300 mm:n peittomaakerroksesta ja 200 mm:n kasvukerroksesta. Reunaluiskan alaosaan on rakennettu salaoja suotovesien keräämiseksi ja lakialueelle kaatopaikkakaasun keräysjärjestelmä ja biologinen suodatin kaasun hapettamiseksi. Salaojalinjaan liittyy kaksi viemärilinjaa, joista salaojaan kertyy myös suljetun alueen ulkopuolelta tulevia jäteaseman pintavalumavesiä. Suljetun kaatopaikan pinta-ala on noin 2,6 hehtaaria ja jätetäytön tilavuus noin 100 000 m 3. Kaatopaikalle ei ole rakennettu tiiviitä pohjarakenteita, joten alueelta suotautuu vesiä myös maaperään ja pohjaveteen. KAATOPAIKAN JA JÄTEASEMAN SUOTOVESIEN JA PINTAVALUMAVESIEN JOH- TAMINEN Kaatopaikan salaojavedet johdetaan kaatopaikan länsipuolella olevaan tasausaltaaseen, josta vedet johdetaan mittapadon kautta Liemistöojaan. Purkuojan vedet kulkeutuvat Susiojan kautta Kostonjokeen. Kostonjoki laskee noin kahdeksan kilometriä Susiojan yhtymän jälkeen Iijokeen. Pintarakenteen päältä kertyvät puhtaat valumavedet johdetaan reunaojaa pitkin maastoon. Tasausallas on maapohjainen ja sen pintaala 1 400 m 2. Tasausaltaaseen on tullut pintavalumavesiä kaatopaikan lisäksi jäteaseman vastaanottoalueilta, joten tarkkailussa ei ole voitu erottaa erikseen kaatopaikan ja jäteaseman muun alueen tarkkailua.

5 Tasausaltaaseen ei enää johdeta muita kuin kaatopaikan suotovesiä. Jäteaseman vastanottoalueen 2 vedet johdetaan pintakallistuksin alueen koillispuolelle kaivettavaan ojaan, jota jatketaan aitalinjan suuntaisesti kantojen vastaanottoalueen taitse reunaojaan. Kaatopaikan sulkemistöiden aikana on mittapato uusittu. Muita muutoksia ei ympäristöluvan myöntämisen jälkeen ole toteutettu. Allasrakenteita on huollettu tarpeen mukaan. Palokunta poistaa harjoitukseen käytettävistä autoistaan öljyt ja polttoaineet ennen niiden toimittamista sorapintaiselle paloharjoittelukentälle, joten alueella ei muodostu öljyhiilivetyjä sisältäviä vesiä. Paloharjoittelualueen vedet kertyvät alueen reunassa olevaan ojaan, josta ne päätyvät kaatopaikan reunaojaan. Viemärikaivojen siiviläkannet muutetaan umpikansiksi, joten viemäriin ei johdeta jäteaseman valumavesiä. POHJAVESIEN NYKYTILA Pohjavesiolosuhteet Jäteasema sijoittuu paikallisen vedenjakajan tuntumaan, joten läpivirtausvesiä ei alueella ole. Pohjavesi suotautuu etelä- ja lounaispuoliselle rämeelle, josta vedet virtaavat ojituksia pitkin Liemihtöojaan ja siitä edelleen Susiojaan ja laskevat noin 3,5 kilometrin päässä Kostonjokeen. Pohjaveden nykyinen laatu Jäteaseman vaikutuksia ympäristöön on tarkkailtu vuodesta 1993 lähtien, aluksi Pohjois-Suomen Vesitutkimustoimiston laatiman ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen 9.12.1992 hyväksymän (kirje nro. 1192 A 164/20) ja myöhemmin PSV-Maa ja Vesi Oy:n laatiman ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen 12.4.1999 hyväksymän (1169Y0009-103) tarkkailuohjelman mukaisesti. Pohjavesitarkkailua on suoritettu viidestä pohjavesiputkesta (P1 P6) sekä porakaivosta touko/kesä- ja syys/lokakuussa. Vuodesta 1999 lähtien pohjavettä on tarkkailtu ainoastaan kolmesta pohjavesiputkista MatPP2, MatPP3 ja MatPP5 sekä porakaivosta, josta ei vuoden 2008 jälkeen yhtä poikkeusta lukuun ottamatta ole saatu vesinäytettä. Näytteenoton yhteydessä mitataan pohjavesipinnan korkeudet kolmesti vuodessa. Pohjavesipinnan korkeuksia mitataan myös kunnan toimesta neljä kertaa vuodessa. Pohjavesien virtaussuunnassa kaatopaikan yläpuolisessa porakaivossa sähkönjohtavuusarvot ja kloridipitoisuudet olivat koholla 1990- ja 2000- luvuilla. Vuoden 2008 jälkeen porakaivosta on saatu vain yksi näyte, sillä putki on ollut näytteenottokerroilla kuiva. Vuonna 2013 otetussa näytteessä kloridipitoisuus 15 mg/l ja sähkönjohtavuus 8,5 ms/m olivat hieman koholla. Typpipitoisuus kävi koholla vuonna 1999 mutta laski sen jälkeen tasaisesti vuoteen 2009 saakka. Vuonna 2013 typpipitoisuus oli

6 matala, 290 μg/l. Typestä suurin osa on ollut nitraattinitriittityppenä. Porakaivon fosforipitoisuudet ovat olleet aina kohtuullisella tasolla < 40 μg/l, ja vuoden 2013 näytteessä 15 μg/l. Veden ph on vaihdellut välillä 5,7 6,9. Vesi on ollut lievästi hapanta. Putken Pp2 vedenlaatu on heikentynyt 2000-luvulla ja kloridi- ja typpipitoisuudet sekä sähkönjohtavuus ovat kohonneet selvästi 1990-lukuun verrattuna. Kaatopaikkatoiminnan päättymisen jälkeen vuosina 2009 2015 kloridipitoisuus on ollut keskiarvona laskettuna 70 mg/l, typpipitoisuus 2 833 μg/l, fosforipitoisuus 26 μg/l ja sähkönjohtavuus 99 ms/m. Vuoden 2015 mittauksissa näkyi selvä pitoisuuksien lasku edellisvuosien lukemiin lähes kaikkien aineiden osalta. Veden ph on vaihdellut kaatopaikkatoiminnan päättymisen jälkeen välillä 6,3 6,9, ollen samalla tasolla kuin aiemmin. Nitraattinitriittityppipitoisuudet ovat olleet korkeita vuosina 2011 2014. Kaatopaikan alapuolella putkessa Pp3 sähkönjohtavuus ja kloridipitoisuudet olivat koholla 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa, mutta laskivat sen jälkeen. Kaatopaikkatoiminnan päättymisen jälkeen 2009 2015 sähkönjohtavuus ja kloridipitoisuudet ovat olleet matalia: Sähkönjohtavuus oli keskiarvona laskettuna 9,4 ms/m ja kloridipitoisuus 5 mg/l. Kokonaisfosforipitoisuudet olivat matalia 1990-luvulla, kohosivat 2000-luvulla ja kääntyivät laskuun vuonna 2010. Vuosina 2009 2015 kokonaisfosforin keskiarvo oli 46 μg/l. Kokonaistyppipitoisuus on kasvanut hieman 2000- luvulla. Typpipitoisuus oli vuosina 2009 2015 keskiarvona laskettuna 568 μg/l. Veden ph on vaihdellut vuosina 2009 2015 välillä 5,4 6,6, ollen samalla tasolla kuin aiemmin. Kauimpana kaatopaikasta sijaitsevassa pohjavesiputkessa Pp5 sähkönjohtavuus sekä kloridipitoisuudet ovat olleet hyvin alhaisia. Ravinnepitoisuudet olivat pieniä, lukuun ottamatta syksyä 2014, jolloin mitattiin poikkeuksellisen korkea fosforipitoisuus (130 μg/l). Vuoden 2015 tarkkailussa pitoisuudet olivat jälleen pieniä. Veden laatu on viime vuosina pysynyt samankaltaisena, joskin typpipitoisuus ja ammoniumtyppipitoisuus ovat viime vuosina olleet hieman korkeampia kuin vuosijaksoa 2009 2014 edeltävänä aikana. Vuoden 2015 tarkkailussa typpi- ja ammoniumtyppipitoisuus olivat laskeneet edellisvuodesta. Veden happamuus on jonkin verran lisääntynyt. Kokonaistyppipitoisuus on ollut kaatopaikkatoiminnan päättymisen jälkeen vuosina 2009 2015 keskiarvona laskettuna 396 μg/l ja kokonaisfosforipitoisuus 24 μg/l. Veden ph on vaihdellut välillä 5,3 5,8. Happipitoisuus on kaikissa putkissa ollut huono, mikä on tyypillistä pohjavesille, mutta voi johtua myös kaatopaikan suotovesistä. Pohjavesiputkista on mitattu metallipitoisuudet kaatopaikan toiminnan päättymisen jälkeen kaksi kertaa. Pitoisuuksia on verrattu talousvedelle asetettuihin laatuvaatimuksiin (1352/2015). Arseeni-, kadmium-, kromi-, lyijy- ja kuparipitoisuudet olivat kaikissa putkissa pieniä tai alle määritysrajan. Mangaania oli etenkin putkessa Pp2, mutta myös putkessa Pp3. Putkesta Pp5 mangaania mitattiin vain vähän. Kaikista pohjavesiputkista mitattiin ko-

7 honnut elohopeapitoisuus vuonna 2014. Myös putken Pp2 nikkelipitoisuus ja putken Pp5 sinkkipitoisuus vuonna 2014 olivat koholla. Pohjaveden metallipitoisuudet olivat vuonna 2014 samalla tasolla kuin vuonna 2009 lukuun ottamatta kohonnutta elohopeapitoisuutta ja putkessa PP5 havaittua kohonnutta sinkkipitoisuutta. Pohjaveden laatu on täyttänyt sosiaali- ja terveysministeriön talousvedelle asettamat laatuvaatimukset (1352/2015) määritettyjen raskasmetallien osalta lukuun ottamatta putken Pp2 nikkelipitoisuutta joka oli talousvesinormia (20 μg/l) suurempi. Pohjavesiputkista mitatut metallipitoisuudet (Laatunormi 1352/2015) Pohjavesipinnan korkeudet Pohjavesipinnan korkeushavainnot vuosina 2003 2015 on esitetty alla olevissa kuvissa.

8 Nykyinen pohjavesipinnan korkeus Jäteaseman ympäristön pohjavesipinta on ollut korkeimmillaan porakaivossa, jossa vesipinta on vaihdellut välillä +223,18 +226,26 (N60), sekä jäteaseman kaakkoispuolella olevassa tarkkailuputkessa Pp3, jossa pohjavesipinnan vaihtelu on ollut välillä +219,66 +224,49. Kauimmaisessa tarkkailuputkessa Pp5 pohjavesipinnan vaihteluväli +216,32 +218,48 on ollut pienempi ja pohjavesipinta on ollut keskimäärin noin 7 metriä alempana kuin kaatopaikan vieressä olevassa tarkkailuputkessa Pp2. Jäteaseman ympäristön pohjavesipinnan korkeuksissa ei pistekohtaisesti tarkasteltuna ole tarkastelujakson 2009 2015 aikana tapahtunut mainittavia muutoksia vuodenaikavaihtelu huomioiden. Ainoastaan vuonna 2013 on pohjavesipinta ollut koholla putkissa Pp2 ja Pp3. Mittauspisteen MatPP3 vesipinta on tarkastelujakson lopussa vaihdellut hieman suuremmissa puitteissa. Verrattaessa kaatopaikkatoiminnan lopettamisen jälkeistä aikaa sitä edeltävään voidaan todeta, että pohjavesipinnan korkeudessa ei tarkastelujakson 2009 2015 aikana ole tapahtunut mainittavaa muutosta vuotta 2009 edeltävään ajankohtaan. Jätetäytön sisäisen vesipinnan korkeus Jätetäytön sisäinen vesipinta on vuosijaksolla 2003 2009 ollut pääosin korkeammalla kuin ympäröivä pohjavesipinta ja samalla tasolla kuin porakaivossa. Vesipinta on kääntynyt laskuun vuoden 2009 loppupuolella, jolloin se oli +225,79 (14.10.2009), noin metri jätetäytön pohjatason yläpuolella. (Täytön pohjataso on putken asennustietojen perusteella tasolla +224,80). Vuoden 2010 syyskuuhun mennessä vesipinta oli laskenut noin kolme metriä, ja oli samalla tasolla kuin kaatopaikan vieressä olevassa pohjavesiputkessa (Pp3). Sen jälkeen sisäisen veden pinta on pysytellyt samalla tasolla käyden alimmillaan tasolla +220,94 (29.10.2013).

9 PINTAVESIEN NYKYTILA Vesistöalueen yleiskuvaus ja kuvaus veden laatuun vaikuttavista tekijöistä Jäteaseman suoto- ja pintavalumavedet johdetaan Liemihtöojaan, josta vedet virtaavat Susiojaan ja laskevat noin 3,5 kilometrin päässä jäteasemasta Kostonjokeen (61.61) sen suualueelle (61.611). Kostonjoki laskee noin 8 km Susiojan yhtymän jälkeen Iijokeen. Kostonjoen pääuoman kokonaispituus on 36 kilometriä. Joen valuma-alueen suuruus Iijoen kohdalla on 1 938 km 2 ja järvisyys 8,88 %. Kostonjoki saa alkunsa Taivalkosken koillisnurkassa sijaitsevasta suurehkosta säännöstellystä Kostonjärvestä. Osa joen valuma-alueesta on Posion ja Kuusamon kuntien alueella. Kostonjoessa on runsaasti koskipaikkoja, kuten Ulmajankoski sekä Korpuan ja Koitilan koskialueet. Kalalajeina alueella ovat taimen, harjus, siika, hauki ja ahven. Kostonjoella ei harjoiteta ammattimaista kalastusta. Susiojassa esiintyy raakkua. Iijoen vesistöalueella maa- ja metsätalous ovat fosforin osalta suurimmat ravinnekuormittajat luonnonhuuhtouman jälkeen. Typen osalta laskeuma vesiin on maa- ja metsätaloutta suurempi kuormittaja. Sen jälkeen tulevat haja-asutus, kalankasvatus, yhdyskunnat ja turvetuotanto. Veden humuspitoisuus ja ravinteisuus kasvavat Iijoen alaosaa kohden. Joen keskijuoksu on fosforipitoisuuden perusteella lievästi rehevöitynyt. Iijoen keski- ja yläosa ovat pintavesityypiltään suuria turvemaiden jokia (St) ja Iijoen alaosa Kipinän länsipuolelta Vesalasta alkaen on erittäin suuri turvemaiden joki (ESt). Keski- ja yläosan ekologinen tila on hyvä. Iijoen alaosa on voimalaitosrakentamisen ja voimakkaan säännöstelyn takia luokiteltu voimakkaasti muutetuksi vesistöksi. Vesialueen ekologinen tila on tyydyttävä. Koko Iijoen kemiallinen tila on hyvä. Myös Kostonjoen ekologinen tila on hyvä. Pintaveden laatu Kaatopaikan vesistövaikutuksia seurataan tarkkailuohjelman mukaisesti kahdelta Kostonjoen alaosan alueella sijaitsevalta havaintopaikalta: Ma2 ja Ma3. Vesistönäytteet otetaan kolme kertaa vuodessa kesäkuussa, heinä/elokuussa ja syys/lokakuussa. Syksyn havaintokerralla mitataan mittapadon vedenkorkeus. Liemihtöojan (Ma2) ja Susiojan (Ma3) tarkkailupisteiden veden laatu on ollut pääasiassa samankaltainen koko tarkastelujakson ajan, eikä tarkkailukertojen välillä ole esiintynyt muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta suuria eroavaisuuksia. Ojapisteiden sähkönjohtavuusarvot ja kloridipitoisuudet sekä ravinnepitoisuudet ovat olleet hieman korkeampia Liemihtöojassa, jossa kloridipitoisuus oli vuosina 2009 2015 keskiarvona laskettuna 2,4 mg/l, vaihtelu 0,91 4,4 mg/l. Susiojassa (Ma3) kloridipitoisuus oli keskimäärin 1,2 mg/l ja vaihtelu välillä 0,71 2,2 mg/l.

10 Fosforipitoisuudet ovat olleet karuille/lievästi reheville vesille tyypillisellä tasolla ja typpipitoisuudet pääsääntöisesti karuille vesille tyypillisiä. Liemihtöojassa (Ma2) fosforipitoisuus oli keskiarvona laskettuna 13 μg/l (6-19 μg/l) ja typpipitoisuus keskiarvona 350 μg/l (180 670 μg/l). Susiojan pisteessä Ma3 fosforipitoisuus oli vastaavasti 12,4 μg/l (5-26 μg/l) ja typpipitoisuus 364 μg/l (210 850 μg/l). Pintavesien yleisessä käyttökelpoisuusluokituksessa hyvän vedenlaatuluokan kokonaisfosforipitoisuuden raja-arvo on < 30 μg/l. Sameusarvot ja kiintoainepitoisuudet olivat molemmissa pisteissä pieniä ja veden happitilanne yhtä poikkeusta lukuun ottamatta hyvä (hapen kyllästysaste 25 95 %). Veden ph on Liemihtöojassa vaihdellut välillä 6,2 7,7 ja Susiojassa välillä 6,1 7,3. Ojavesien hygieeninen laatu oli pääosin hyvä suhteellisen hyvä, (fekaaliset kolibakteerit 0 132 kpl/100 ml) joskin kolibakteerien määrä on vaihdellut jonkin verran. Lokakuussa 2013 molemmissa ojapisteissä ja heinäkuussa 2014 Susiojassa bakteeripitoisuudet olivat muuta ajankohtaa huomattavasti korkeammat (fekaaliset kolibakteerit > 8 000 kpl/100 ml). Tällöin myös kaatopaikkavesissä oli kolibakteereita >8 000 kpl/100 ml. Rautaa on ollut pintavesissä humuspitoisille ojavesille normaali määrä. Muut pintavesien metallipitoisuudet ovat olleet pieniä. Vedenlaadun muutokset ympäristöluvan myöntämisen jälkeen Liemihtöojan ja Susiojan veden laatu on kaatopaikkatoiminnan loppumisen ja ympäristöluvan myöntämisen jälkeen ollut pääosin samankaltaista kuin aiemmin, joskin kloridi- ja typpipitoisuudet sekä kemiallisen hapenkulutuksen arvot ovat vuosijaksojen keskiarvoina tarkasteltuina olleet hyvin lievästi korkeammat kuin vuosina 2003 2008. Pitoisuudet ovat kuitenkin olleet pieniä. Ojavesien happipitoisuudessa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia aiempaan vuosina 2005, 2007 ja 2010 mitatut tavanomaista matalammat happipitoisuudet huomioiden. Ojavesissä on viime vuosina ollut huomattavan korkeita bakteeripitoisuuksia verrattuna ajankohtaan ennen vuotta 2009. Hakemuksessa on esitetty tarkkailupisteiden keskimääräiset pitoisuudet ryhmiteltynä jätetäytön toiminnallisiin vaiheisiin. Seuraavassa taulukossa esitetään myös tasausaltaasta lähtevän veden keskimääräinen laatu (Ma1). Kaatopaikan sulkemistoimenpiteiden jälkeen kaatopaikalta lähtevä vesi muodostuu kaatopaikan suotovesistä sekä reunaviemäriin isokokoisten jäte-esineiden alueelta, biojätteen kompostointialueelta ja polttojätteen varastoalueelta johdetuista pintavalumavesistä.

11 Kaatopaikkaveden laatu ollut parantunut kaatopaikkatoiminnan päättymisen jälkeen, ja haitta-ainepitoisuudet vähentyneet. Kloridipitoisuus oli tarkastelujaksolla 2009 2016 tarkkailutulosten keskiarvona laskettuna 35,8 μg/l, vaihteluväli 14,3 100 μg/l, typpipitoisuus 10 mg/l, vaihteluväli 2,6 27 mg/l), fosforipitoisuus 92,1 μg/l (14 470 μg/l) ja kemiallinen hapen kulutus 19,5 μg/l (8,4 34 μg/l). Verrattuna vuosien 2003 2008 keskipitoisuuksiin ovat kloridipitoisuus ja kemiallisen hapenkulutuksen pitoisuudet laskeneet alle puoleen, typpipitoisuus puolittunut ja fosforipitoisuus laskenut kymmenesosaan. Kiintoainepitoisuus on ollut huomattavasti aiempaa pienempi ja happipitoisuus vakaampi. Vuoden 2015 osalta kiintoainepitoisuus oli kuitenkin poikkeuksellisen suuri lokakuun osalta ja happipitoisuus koko vuoden aikana alitti määrityksen raja-arvon. Vedessä oli lokakuussa 2013, heinäja elokuussa 2014 sekä heinäkuussa 2015 fekaalisia kolibakteereja (>8 000 kpl/100 ml) huomattavasti enemmän kuin aiemmin. Happamuus ei ole muuttunut kaatopaikkatoiminnan päätyttyä, ph on ollut samalla tasolla kuin 2000-luvulla. Kaatopaikkaveden metallipitoisuuksia on sulkemisen jälkeen tarkkailtu kahdesti 2009 ja 2014. Vedessä on aiempien vuosien tapaan ollut runsaasti rautaa ja mangaania. Muut metallipitoisuudet ovat olleet pieniä. Kaatopaikkaveden määrä Kaatopaikalta ympäristöön purkautuvaa kuormitus on laskettu mittapatokaivon (Ma1) veden laadun ja virtaamien perusteella. Virtaamat on saatu mittaamalla veden korkeus kolmiomittapadolla.

12 Virtaama mittapatokaivossa on vaihdellut välillä 0 3,61 l/s, ja ollut suurimmillaan 600 m 3 /d eli 7 l/s (6.6.2005). Kaikkina ajankohtina ei altaasta ole ollut virtaamaa. Vuoden 2013 kesä- ja lokakuun normaalia suuremmat sademäärät, mahdollisesti myös mittapadon uusiminen näkyvät virtaamien kasvuna. Myös kesän 2015 tavanomaista suurempi sademäärä näkyy virtaaman kasvuna. Mittapadon uusimisen jälkeen tasausaltaan vedet eivät enää suotaudu mittapadon ohi purkuojaan vaan virtaavat mittapadon kautta. KAATOPAIKKAKAASUJEN NYKYTILA Kaatopaikkakaasu sisältää pääasiassa metaania ja hiilidioksidia sekä pienemmissä määrissä muita komponentteja (typpi, vety, happi, hiilimonoksidi). Kaatopaikkakaasun muodostumista täyttöalueella ja ominaisuuksia on seurattu kaatopaikan tarkkailuohjelman puitteissa vuodesta 1998 lähtien täyttöalueella olevista kaasuntarkkailuputkista (K1 K3) vähintään kerran vuodessa. Tulosten mukaan jätetäyttö on ollut anaerobissa tilassa putkien K1 ja K2 alueella vuoteen 2009 saakka. Kaasun metaanipitoisuus oli välillä 3 62 % ja hiilidioksidipitoisuus välillä 11 43 %. Happea ei kaasuseoksessa juurikaan todettu. Vuoden 2009 jälkeen putkesta K1 on mitattu edelleen metaania ja hiilidioksidia, mutta putkesta K2 lähes pelkästään happea. Tarkkailuputkesta K3 on saatu mittaustulos vain ajoittain, jolloin kaasuseoksessa on ollut happea <20 %. Metaania on ollut ainoastaan kahdella mittauskerralla. Mittaustulosten perusteella putkien K2 ja K3 kaatopaikka-alueilla jätetäyttö on siirtynyt jälkivaiheeseen, jossa metaania muodostuu vähemmän (K1) tai sen muodostuminen on loppunut kokonaan. Putken K3 alueella metaania ei ole havaittu tarkkailujakson aikana kuin muutaman kerran. On mahdollista, että jätteessä ei ole orgaanista ainetta, tai sitä on niin vähän, että kaasua ei muodostu. Putkiin on voinut myös päästä imeytymään ilmaa, jolloin kaasukoostumus ei kuvaa jätteen hajoamistilaa.

Kaatopaikkakaasun muodostuminen lakkaa yleensä vasta kymmenien vuosien kuluttua kaatopaikkatoiminnan loppumisesta. Kaatopaikan peittäminen tehostaa kaasun kertymistä, mutta hidastaa kaasunmuodostumista. Tiivis pintakerros päästää hyvin vähän sadevettä lävitseen, minkä seurauksena jätetäyttö kuivuu ja kaasun muodostuminen loppuu vähitellen kokonaan. Näin näyttäisi tapahtuneen Matovaaran kaatopaikalla, jossa kaatopaikan sisäinen vesipinta on laskenut ympäröivän pohjavesipinnan tasoon. 13

14 SULJETUN KAATOPAIKAN TARKKAILU JA SIIHEN ESITETYT MUUTOKSET Tasausaltaasta lähtevää pintavesikuormitusta ja kaatopaikan vaikutuksia pohja- ja pintavesiin sekä ilmaan on tarkkailtu vuodesta 1993 lähtien, aluksi Pohjois-Suomen Vesitutkimustoimiston laatiman ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen 9.12.1992 hyväksymän ja myöhemmin PSV-Maa ja Vesi Oy:n laatiman ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen 12.4.1999 hyväksymän tarkkailuohjelman mukaisesti. Tarkkailusta on annettu määräyksiä myös ympäristöluvassa. Tasausaltaaseen tulee pintavalumavesiä kaatopaikan lisäksi jäteaseman vastaanottoalueilta, joten tarkkailussa ei ole voitu erottaa erikseen kaatopaikan ja jäteaseman muun alueen tarkkailua. Pohjavesitarkkailua on suoritettu viidestä pohjavesiputkesta ja porakaivosta kaksi kertaa vuodessa: (kevät, syksy). Vuodesta 1999 lähtien pohjavettä on tarkkailtu ainoastaan kolmesta pohjavesiputkista ja pohjavesivirtauksen suunnassa jäteaseman yläpuolella olevasta porakaivosta, josta ei vuoden 2008 jälkeen yhtä poikkeusta lukuun ottamatta ole saatu vesinäytettä. Tarkkailun yhteydessä on mitattu pohjavesipinnan ja kaatopaikan sisäisen vesipinnan korkeudet. Lisäksi kunta on mitannut pohjavesipinnat neljä kertaa vuodessa. Pintavesiä on tarkkailtu kolme kertaa vuodessa (kevät, kesä, syksy) mittapadolla, ja kaatopaikan alapuolella Liemihtöojassa ja sen alapuolisessa Susiojassa. Tarkkailun yhteydessä on syksyllä mitattu vesipinnan korkeus mittapadolla. Kaatopaikkakaasua on tarkkailtu vuodesta 1998 lähtien täyttöalueen kolmesta kaasuntarkkailuputkesta kaksi kertaa vuodessa (talvi, syksy). Tarkkailuohjelmaan haettavat muutokset Kaatopaikalle on laadittu sulkemisen jälkeen toteutettava tarkkailuehdotus. Hakemuksessa esitetty tarkkailusuunnitelma (päivätty 29.11.2016) on tämän päätöksen liitteenä 2. Pohjaveden laaduntarkkailutiheyttä ehdotetaan harvennettavaksi kerran vuodessa (syksyllä) tapahtuvaksi. Metallimääritykset tehdään edelleen joka kuudes vuosi. Kaatopaikan sisäinen vesipinta on laskenut ympäröivän pohjavesipinnan tasolle ja suotovesikuormitus pohjaveteen vähentynyt. Pohjavesipinta on vuodenaikavaihtelu huomioiden pysynyt tarkkailuputkissa samalla keskimääräisellä tasolla vuosina 2003 2014, joten mittaustiheyttä (nykyisin kuusi kertaa vuodessa) ehdotetaan muutettavaksi siten, että vesipinta mitataan kaatopaikan ympärillä sijaitsevista havaintoputkissa näytteenoton yhteydessä syksyllä sekä lisäksi kaksi kertaa vuodessa kunnan toimesta (kevät, kesä). Porakaivon tarkkailu jätetään pois ohjelmasta näytteensaannin epäluotettavuuden vuoksi.

15 Pintavesitarkkailua ja kaatopaikkavesitarkkailua esitetään tehtäväksi pohjavesitarkkailun yhteydessä kerran vuodessa. Veden laatu on kaatopaikan sulkemisen jälkeen pysynyt tasaisena ja kerran vuodessa tapahtuvalla tarkkailulla saadaan luotettava tulos suljetun kaatopaikan vaikutuksista pintavesiin. Pintavesitarkkailun pisteeseen Susiojassa kertyy kaatopaikkavesien lisäksi myös muita valumavesiä ojitetulta alueelta kaatopaikan ympäristöstä. Tarkkailupiste halutaan siirtää kaatopaikan yläpuolelle, jolloin voidaan verrata kaatopaikan yläpuolisen pisteen ja kaatopaikan alapuolisen pisteen vedenlaatuja. Kaasun tarkkailukertoja ja tarkkailupisteiden määrää ehdotetaan vähennettäväksi. Tarkkailutulosten perusteella kaatopaikkakaasujen koostumus on pysynyt Matovaaran kaatopaikalla usean vuoden ajan samanlaisena putkessa K2. Putkesta K3 on ei ole saatu tuloksia viimeiseen kolmeen vuoteen. Putkessa K1 on ollut edelleen jonkin verran vaihtelua. Kaasun koostumusta ehdotetaan seurattavan putkesta K1 syksyllä kolmen vuoden välein. Tarkkailuohjelmaan voidaan tehdä muutoksia sopimalla niistä tarkkailuvelvollisen ja Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa. Kaatopaikkaveden ja pintavesien tarkkailu Muutokset aiempaan ohjelmaan Pintavesinäytteet on otettu aiemmin pisteiltä Ma2 ja Ma3: piste Ma3 sijaitsi kauempana kaatopaikan alapuolella Susiojassa, johon kertyi kaatopaikkavesien lisäksi myös muita valumavesiä ojitetulta alueelta kaatopaikan ympäristöstä. Tarkkailupiste halutaan siirtää kaatopaikan yläpuolelle, jolloin voidaan verrata kaatopaikan yläpuolisen pisteen MaYp ja kaatopaikan alapuolisen pisteen Ma2 vedenlaatuja. Pintavesitarkkailua tehtiin aiemmin kaksi kertaa vuodessa, mutta se esitetään harvennettavaksi kerran vuodessa tapahtuvaksi. Veden laatu on kaatopaikan sulkemisen jälkeen pysynyt tasaisena ja kerran vuodessa tapahtuvalla tarkkailulla saadaan luotettava tulos suljetun kaatopaikan vaikutuksista pintavesiin. Pohjavesitarkkailu Muutokset aiempaan ohjelmaan Pohjavesien pinnan korkeudet on mitattu aiemmin konsultin toimesta kahdesti vuodessa ja kunnan toimesta neljästi vuodessa. Pohjavesipinta on vuodenaikavaihtelu huomioiden pysynyt samalla keskimääräisellä tasolla vuosina 2003 2014, joten tarkkailua voidaan harventaa siten, että pinnankorkeus mitataan kahdesti vuodessa. Ohjelmaa on päivitetty myös niin, että porakaivon tarkkailu on jätetty ohjelmasta pois.

16 Pohjaveden laatu Muutokset aiempaan ohjelmaan Ohjelmaa on päivitetty niin, että porakaivo on jätetty ohjelmasta pois. Porakaivosta ei ole saatu näytettä vuoden 2008 jälkeen putkien ruostuttua yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Aiemman ohjelman mukaan pohjavesitarkkailua tehtiin kaksi kertaa vuodessa. Tiheys on muutettu niin, että tarkkailua tehdään jatkossa kerran vuodessa. Kaatopaikka-alueen pohjaveden taso on laskenut ympäröivän pohjaveden tasolle ja kaatopaikan suotovedet ohjataan tasausaltaaseen. Kaatopaikkakaasujen tarkkailu Muutokset aiempaan ohjelmaan Kaasun tarkkailua on harvennettu ja tarkkailupisteiden määrää vähennetty, sillä tarkkailutulosten perusteella kaatopaikkakaasujen tilanne on pysynyt Matovaaran kaatopaikalla usean vuoden ajan samanlaisena putkessa K2. Putkessa K1 on ollut edelleen jonkin verran vaihtelua. Putkessa K2 kaasu on sisältänyt pääasiassa noin 10 % happea, kun metaania ja hiilidioksidia ei ole ollut lainkaan tai hyvin vähän. Putki K3 on jätetty tarkkailusta kokonaan pois, sillä siitä ei ole saatu tuloksia viimeiseen kolmeen vuoteen. Putken pää on liian syvällä. SULJETUN KAATOPAIKAN VAKUUSARVIO Kaatopaikan jälkitarkkailun vakuus on hakemuksessa arvioitu jätevakuusoppaan mukaan. Vuosikustannukset nykyisen tarkkailun mukaan ovat noin 4 150 / 5 550 (alv 0%) riippuen tarkkailuvuodesta, sillä metallit analysoidaan vain joka kuudes vuosi. Kustannukset muodostuvat seuraavasti: Kaasut 650 Euroa (alv 0 %) Pohjavedet ja sisäinen vesi 1 500/2 300 Pintavedet 1 300/1 700 Kaatopaikkavedet 700/900 Jälkihoitoaikana tarkkailun vuosikustannusten arvioidaan olevan keskimäärin 1500/2800, kun kaasutarkkailu tehdään kerran kolmessa vuodessa ja metallimääritykset viiden vuoden välein. Vuosikustannusten arvioidaan muodostuvan seuraavasti:

17 Euroa (alv 0 %) Kaasut 0/650 Pohjavedet ja sisäinen vesi 800/1 200 Pintavedet 450/600 Kaatopaikkavedet 250/350 Vakuuden suuruudeksi arvioidaan tarkkailun osalta nykyisen kustannustason mukaisesti noin 53 000. Kaatopaikan huolto- ja kunnostuskustannukset muodostuvat ojien perkaamisesta kaasunkäsittely- ja pintarakenteiden kunnossapidosta, tasausaltaan kunnostamisesta ja lietteen poistosta tarvittaessa sekä, mittapadon uusimisesta. Niiden arvioidaan olevan vuositasolla 300 400, yhteensä noin 9 000 12 000. Tarkennettu vakuusarvio nykyisen kustannustason mukaan arvioituna on 62 000 65 000 (alv 0%). LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksen täydentäminen Hakemusta on täydennetty 16.6.2017 toimintaa koskevilla ympäristölupapäätöksillä, Matovaaran jäteaseman toimintaa koskevalla ympäristölupahakemuksella, tarkennetuilla tiedoilla kaatopaikan ja jäteaseman suotovesien johtamisesta, yleiskuvauksella suljetun kaatopaikan toiminnasta sekä tarkennetulla vakuuslaskelmalla. Hakemuksen täydennyksessä esitetyt tiedot on esitetty tarpeellisilta osin edellä päätöksen kertoelmaosassa. Lupahakemuksesta tiedottaminen Hakemuksen vireilläolosta on tiedotettu kuuluttamalla Taivalkosken kunnan virallisella ilmoitustaululla 21.8. 20.9.2017. Hakemusasiakirjat ovat kuulutusaikana olleet saatavilla Taivalkosken kunnassa ja Pohjois-Suomen aluehallintovirastossa. Kuulutuksen julkaisemisesta on erikseen tiedotettu asianosaisille. Hakemuksesta on pyydetty lausunnot Taivalkosken kunnan terveydensuojelu- ja ympäristönsuojeluviranomaisilta ja Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta (ELY-keskus). Kuulutus ja hakemusasiakirjojen keskeinen sisältö on julkaistu aluehallintoviraston Lupa-Tietopalvelussa.

18 Lausunnot 1. Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Lausunnossa todetaan, että Matovaaran kaatopaikan toiminnan jatkamiseen ja toiminnan jälkeiseen sulkemiseen on annettu 22.3.2004 ympäristölupa dnro 1196Y000-121. Jätteenkäsittelylaitokselle on annettu ympäristölupa 10.12.2008, jossa on tehty muutoksia kaatopaikan sulkemista koskevaan päätökseen (aikataulu, suljettavan alueen laajuus ja täytön muotoilu). Muutoin vuoden 2004 ympäristölupa on pidetty voimassa sellaisenaan. ELY-keskukselle vuosittain toimitettujen tarkkailuraporttien mukaan Matovaaran kaatopaikan tarkkailua on suoritettu ympäristökeskuksen 12.4.1999 hyväksymän tarkkailuohjelman mukaisesti. ELY-keskus huomauttaa, että hakemuksessa ei ole mainittu 200 metriä kaatopaikan eteläpuolella sijaitsevaa 2-luokan Pitkänlamminkankaan pohjavesialuetta (11832016). Pohjavesialueella ei ole pohjaveden havaintopisteitä tai vedenottamoa. Hakemuksen mukaan pohjavesi suotautuu etelä- ja lounaispuoliselle rämeelle, josta vedet virtaavat ojituksia pitkin Liemihtöojaan ja siitä edelleen Susiojaan. Tämän perusteella kaatopaikka-alueen pohjavedet eivät virtaisi pohjavesialueelle. Pohjavesialuetta lähimpänä olevassa kaatopaikan tarkkailupisteessä PP5 pohjavedenlaatu on metallien osalta täyttänyt talousveden laatuvaatimukset, muiden parametrien ollen myös maltilliset. Kaatopaikan vaikutus näkyy lähinnä pohjavesialuetta kauimpana, kaatopaikan länsipuolella olevassa pohjavesiputkessa PP2, missä on havaittu metallien osalta talousveden laatunormit ylittäviä pitoisuuksia nikkeliä, mangaanipitoisuuden ylittäessä laatusuosituksen. Kaatopaikan alapuolisessa Liemihtöojassa ja Susiojassa jäteaseman vaikutukset ovat olleet korkeintaan hyvin lieviä. Suoto- ja pintavesien laatu on parantunut huomattavasti kaatopaikan sulkemistoimenpiteiden aloitettua vuoden 2009 jälkeen. Ojavesien hygieeninen laatu on viime vuosina yksittäisiä kohonneita kolibakteeripitoisuuksia lukuun ottamatta ollut aiempien vuosien tapaan hyvä-suhteellisen hyvä. ELY-keskus huomauttaa, että bakteeripitoisuudet voivat johtua jäteasemalla vuonna 2013 aloitetun yhdyskuntajätteen siirtokuormauksesta, joka tapahtui vv. 2013 2017 ilman katosta ja suotovedet laskivat kaatopaikan tasausaltaaseen. Vuoden 2017 jälkeen kaatopaikan tasausaltaaseen ei mene enää jäteaseman suotovesiä, joten tilanne pitäisi tältä osin parantua. Suoto- ja pintavesipäästöjen arvioidaan entisestään vähenevän. Vna kaatopaikoista (331/2013) mukaan kaatopaikan jälkihoitovaiheen aikana kaatopaikka- ja pintavesien tarkkailu tulee tehdä puolivuosittain, mutta voidaan mukauttaa kaatopaikan ominaisuuksien perusteella. Pohjaveden ja kaatopaikan sisäisen veden korkeutta on seurattava puolivuosittain. Pohjavesien pinnan korkeuksissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia sulkemistoimenpiteiden jälkeen. Tämän perusteella ELY-keskus katsoo, että pohjavesien pinnan korkeuksien mittaaminen kaksi kertaa vuodessa on riittävä. ELY-keskus katsoo, että pohjavesitarkkailuun tulisi asettaa uusi yläpuolinen tarkkailuputki porakaivon jäädessä pois

19 tarkkailuohjelmasta, jotta myös pohjavesille olisi vertailupiste mihin kaatopaikan vaikutukset eivät ulotu. Vuoden 2004 ympäristöluvan mukaan jätepenkereen perusvaaitus tulee tehdä kolmen vuoden kuluttua kunnostustöiden valmistuttua ja sen jälkeen kolmen vuoden välein. ELY-keskus katsoo, että jätepenkereen perusvaaitus olisi tarkoituksenmukaista lisätä myös tarkkailuohjelmaan. Tarkkailuohjelmaan tulisi lisätä myös kaatopaikkakaasun talteenottojärjestelmän eli biosuodinalueen kunnon tarkistaminen sekä vuosittain tapahtuva aistinvarainen maastotarkastus. Maastotarkastuksella tulee tehdä havainnot mm. pintakerroksen kunnosta kuten eroosiosta, halkeilusta ja muodonmuutoksista sekä kasvillisuudesta, ympärysojien, tasausaltaan ja tarkkailuputkien kunnosta. Muilta osin ELY-keskus katsoo, että kaatopaikan tarkkailu voidaan suorittaa esityksen mukaisesti. Vuoden 2004 ympäristöluvan mukaan toiminnanharjoittajan tulee antaa 60 000 vakuus tai esittää muu vastaava järjestely asianmukaisen kaatopaikkatoiminnan järjestämiseen. Toiminnan loppuessa jätealueen käytöstä poistamisen ja jälkihoidon varmistamiseksi vakuussumma tulee olla 300 000. Vuoden 2008 ympäristöluvassa on edellytetty 300 000 vakuutta tai muuta vastaavaa järjestelyä asianmukaisen jätehuollon järjestämiseksi, johon kuuluu nykyisen jätealueen sulkeminen, pysyvän jätteen kaatopaikan perustaminen, rakennusjätteen vastaanotto- ja lajittelualue, biojätteen kompostointialue sekä kuivattujen puhdistamolietteiden kompostointi ja siirtokuormausasema, alueen käyttö ja ylläpito, valvonta, tarkkailu ja muut toiminnan kustannukset. Ympäristökeskus on vastaanottanut 29.9.2004 Matovaaran kaatopaikan vakuudeksi 60 000 euron kiinnityksen ja panttikirjan kiinteistökiinnityksestä. Taivalkosken kunta teki kaatopaikan sulkemista varten vuonna 2008 kirjanpitoon 300 000 :n suuruisen ennakkokirjauksen, joka on tehty samaan kiinnitysmenettelyyn 60 000 :n kanssa. 300 000 :n kiinnitysvakuudesta ei ole toimitettu silloiselle ympäristökeskukselle panttikirjaa, koska tieto ennakkokirjauksesta oli riittävä ympäristökeskukselle, eikä panttikirjaa vaadittu. Kaatopaikan sulkeminen on suoritettu loppuun hyväksytysti, eikä 300 000 euron vakuutta enää tarvita. Alueen muu jätteenkäsittelytoiminnan ympäristölupa on käsittelyssä Kuusamon kaupungilla ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen arvioi vakuuden tarpeen siltä osin, eikä kunnan myöntämän ympäristöluvan toimintoihin liittyvää vakuutta ole tarpeen sisällyttää AVIssa käsiteltävään ympäristölupaan. ELY-keskus katsoo, että esitetty vakuus jälkihoidon ja -tarkkailun varalle on riittävä ja 60 000 vakuus voidaan vapauttaa ja 300 000 vakuutta pienentää niin, että se kattaa kaatopaikan jälkihoidon- ja tarkkailun vähintään 30 vuoden ajalle. Vakuus täytyy olla luotto-, vakuus- tai muun ammattimaisen rahoituslaitoksen antama takaus, vakuutus tai pantattu talletus.

20 Hakijan kuuleminen ja vastine Aluehallintovirasto on 26.9.2017 varannut hakijalle tilaisuuden vastineen antamiseen lausunnosta. Hakija ei ole antanut vastinetta. MERKINTÄ Aluehallintovirasto on lisännyt asiakirjoihin muistion neuvottelusta, joka koski Taivalkosken Matovaaran jäteaseman ja suljetun kaatopaikan lupakäsittelyä. Neuvottelu on pidetty 28.9.2016. A L U E H A L L I N T O V I R A S T O N R A T K A I S U Aluehallintovirasto muuttaa Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen 22.3.2004 antamassa lupapäätöksessä (Dnro 1196Y0009-121) jätteenkäsittelyalueen tarkkailusta annettuja lupamääräyksiä 5 ja 7 sekä antaa lisäksi määräyksen 7a. Uudet lupamääräykset 5 ja 7 korvaavat edellä mainitussa lupapäätöksessä annetut jätteenkäsittelyalueen sulkemista koskevat määräykset 5 ja 7 kokonaisuudessaan. Aluehallintovirasto antaa suljetun kaatopaikan vakuutta koskien uuden lupamääräyksen, joka korvaa Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen 22.3.2004 antaman ympäristölupapäätöksen (Dnro1196Y0009-121) vakuutta koskevan (nykyinen toiminta) lupamääräyksen 17 ja vapauttaa korvattavassa määräyksessä mainitun vakuuden siltä osin, kuin vakuudesta ei ole määrätty korvatulla lupamääräyksellä. Muutettavat lupamääräykset 5. Jätteenkäsittelyalueen rakenteet ja laitteet on pidettävä kunnossa. Jätepenkereen vakautta ja pintaeroosiota tulee tarkkailla silmämääräisesti kerran vuodessa. Aistinvarainen maastotarkastus suljetulla kaatopaikka-alueella on tehtävä vuosittain. Maastotarkastuksella tulee tehdä havainnot mm. pintakerroksen kunnosta, kuten eroosiosta, halkeilusta ja muodonmuutoksista sekä kasvillisuudesta, ympärysojien, tasausaltaan ja tarkkailuputkien kunnosta. Kaatopaikkakaasun talteenottojärjestelmä eli biosuodinalueen kunto on tarkistettava vuosittain. Jätepenkereen perusvaaitus tulee tehdä kolmen vuoden kuluttua kunnostustöiden valmistuttua ja sen jälkeen kolmen vuoden välein. Jätepenkereen vuosittainen biosuodinalueen kunnon tarkistaminen ja maastotarkastus sekä kolmen vuoden välein tehtävä perusvaaitus on lisättävä päivitettävään tarkkailuohjelmaan. Rakenteissa havaitut puutteet ja vauriot tulee korjata viipymättä.

21 7. Suljetun kaatopaikan pohjavesiä, kaatopaikkavesiä, kaatopaikkakaasuja ja kaatopaikan ylä- ja alapuolisia vesiä on tarkkailtava tämän päätöksen liitteen 2 mukaisesti seuraavin muutoksin. - Kaatopaikan pohjavesitarkkailuun tulee asentaa uusi tarkkailuputki, joka sijoittuu pohjavesien virtaussuunnassa kaatopaikan yläpuolelle. Ennen putkeen asentamista on oltava yhteydessä ELY-keskukseen edustavan havaintopaikan varmistamiseksi. Tarkkailussa tulee käyttää vahvistettuja standardeja. Näytteenottajalla tulee olla riippumattoman sertifiointielimen varmistama tai valvovan viranomaisen hyväksymä pätevyys näytteenottoon. Tarkkailun tulokset tulee toimittaa viipymättä Pohjois-Pohjanmaan ELYkeskukselle ja Taivalkosken kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Tuloksien yhteydessä on esitettävä tarkkailussa esiintyneet epävarmuustekijät sekä analyyseissä ja tulosten laskennassa käytetyt menetelmät. Tarkkailuista tulee vuosittain laatia yhteenvetoraportti, joka toimitetaan Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselle ja Taivalkosken kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle seuraavan vuoden helmikuun loppuun mennessä. Raportti on toimitettava myös sähköisesti Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen määräämällä tavalla. Tarkkailua voidaan tarkentaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla edellyttäen, että muutokset eivät heikennä tulosten luotettavuutta tai tarkkailun kattavuutta. Uusi lupamääräys 7a. Edellä mainituilla muutoksilla päivitetty tarkkailuohjelma on toimitettava ELY-keskukselle vuoden 2018 helmikuun loppuun mennessä. Suljetun kaatopaikan vakuutta koskeva lupamääräys 17. Toiminnanharjoittajan on asetettava Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselle 80 600 euron vakuus suljetun kaatopaikan jälkitarkkailun ja -hoidon varmistamiseksi joko omavelkaisena takauksena, jonka edunsaaja on ELY-keskus, takausvakuutuksena tai pankkitalletuksena. Takausvakuutuksen on oltava niin sanottu first demand -takuu, jonka yksilöidyn euromäärän takuun antaja on velvollinen suorittamaan edunsaajalle sen ensimmäisestä vaatimuksesta. Pankkitalletuksesta on toimitettava ELY-keskukselle talletustodistus kuittaamattomuussitoumuksella ELY-keskuksen hyväksi. Vakuuden antajan on oltava luotto-, vakuutustai muu ammattimainen rahoituslaitos, jolla on kotipaikka Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa. Vakuuden irtisanomisesta ja ehtoihin ja voimassaoloon liittyvistä muutoksista on ilmoitettava todisteellisesti valvontaviranomaiselle. Vakuus on toimitettava kuukauden kuluessa päätöksen voimaantulosta.

22 Muutoksia vakuusjärjestelyihin ei saa tehdä ilman ELY-keskuksen hyväksyntää. Vakuutta voi hakea palautettavaksi aluehallintovirastolta, kun toiminnanharjoittaja on täyttänyt sille säädetyt ja määrätyt velvoitteet. RATKAISUN PERUSTELUT Taivalkosken kunta on hakenut lupaa Matovaaran suljetun kaatopaikan tarkkailuohjelman muuttamiseen ja vakuuden tarkistamiseen. Kaatopaikan tarkkailusta ja vakuudesta on määrätty Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen 22.3.2004 antamassa toistaiseksi voimassa olevassa ympäristölupapäätöksessä (Dnro 1196Y0009-121). Kaatopaikan sulkemista koskevaan lupaan on tehty muutoksia, jotka ovat koskeneet aikataulua, suljettavan alueen laajuutta ja täytön muotoilua Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskuksen 10.12.2008 antamassa päätöksessä (Dnro PPO-2006-Y-428-111), joka koskee muutoin pääasiassa jäteaseman toimintaa. Hakemus Matovaaran jäteaseman ympäristöluvan tarkistamiseksi jätettiin Pohjois-Pohjanmaan aluehallintovirastoon 19.12.2014. Hakemus siirrettiin aluehallintovirastosta käsiteltäväksi Taivalkosken kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Pohjois-Suomen aluehallintoviraston, Taivalkosken kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen ja Taivalkosken kunnan neuvottelussa 28.9.2016 on sovittu, että suljetun kaatopaikan tarkkailuohjelman muutosta koskeva hakemus tulee jättää Pohjois- Suomen aluehallintovirastolle. Samalla hakemuksella Taivalkosken kunta voi hakea voimassa olevissa ympäristöluvissa määrättyjen vakuuksien vapauttamista ja vakuuden määräämistä jälkivelvoitteiden varalle. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen käsittelee jäteaseman lupamääräysten tarkistamista koskevan hakemuksen. Hakemukset voidaan käsitellä erillisinä, koska kaatopaikan tasausaltaaseen ei enää johdeta muita kuin kaatopaikan suotovesiä. Aiemmin tasausaltaaseen on johdettu pintavalumavesiä myös viereisen jäteaseman vastaanottoalueilta. Valtioneuvoston kaatopaikoista antamassa asetuksessa (331/2013) on esitetty kaatopaikan seurantaa ja tarkkailua koskevat vaatimukset. Asetuksen 43 :n mukaan kaatopaikkakaasun määrä, paine ja kaasun aineosat metaani, hiilidioksidi ja happi on selvitettävä jälkihoitovaiheessa puolivuosittain. Jos osoitetaan, että pitempi mittausväli antaa riittävän luotettavat tiedot, mittaukset voidaan mukauttaa. Kaatopaikkakaasun talteenottojärjestelmän kunto on tarkastettava säännöllisesti. Asetuksen 44 :n mukaan jälkihoitovaiheen aikana kaatopaikkaveden määrää ja sähkönjohtavuutta on seurattava puolivuosittain. Kaatopaikkaveden laatua on seurattava jälkihoitovaiheen aikana puolivuosittain. Kaatopaikkavesinäytteestä tutkittavat aineet tai ominaisuudet määrätään ympäristöluvassa kaatopaikalle sijoitettavien jätteiden laadun perusteella. Pintaveden laatua ja määrää on tarkkailtava asetuksen 45 :n mukaan

23 vähintään kahdesta havaintopisteestä otetuin näyttein. Toisen pisteen on sijaittava pintavesien virtaussuunnassa kaatopaikan yläpuolella. Toisen pisteen on ilmennettävä kaatopaikan vaikutuksia pintavesiin. Mittaukset on tehtävä kaatopaikan käyttövaiheessa neljännesvuosittain ja jälkihoitovaiheessa puolivuosittain. Kaatopaikkakaasun, pintavesien ja kaatopaikkavesien tarkkailussa mittaukset voidaan kaatopaikoista annetun valtioneuvoston asetuksen mukaan mukauttaa kaatopaikan ominaisuuksien perusteella. Hakemuksessa on esitetty, että kaatopaikkakaasujen koostumus on pysynyt tarkkailutulosten perusteella samanlaisena usean vuoden ajan näytteenottoputkessa K2 ja putkesta K3 ei ole saatu tuloksia viimeiseen kolmeen vuoteen. Putkessa K1 on ollut jonkin verran vaihtelua, joten siitä tarkkailua on edelleen jatkettava hakijan esityksen mukaisesti. Kaatopaikan alapuolisessa Liemihtöojassa ja Susiojassa jäteaseman ja kaatopaikan vaikutukset ovat olleet korkeintaan lieviä. Suoto- ja pintavesien laatu on parantunut kaatopaikan sulkemistoimenpiteiden jälkeen. Vuoden 2017 jälkeen kaatopaikan tasausaltaaseen ei johdeta enää jäteaseman suotovesiä, joten vesistöön aiheutuvien päästöjen voidaan arvioida tulevaisuudessa vähentyvän. Susiojassa sijainnut näytteenottopiste (Ma3) voidaan korvata kaatopaikan yläpuolelle Liemihtönojaan sijoitettavalla näytteenottopisteellä (MaYp) hakijan esityksen mukaisesti. Uusi näytteenottopiste sijoittuu kaatopaikoista annetussa valtioneuvoston asetuksessa esitetyllä tavalla virtaussuunnassa kaatopaikan yläpuolelle. Asetuksen 46 :ssä on säädetty pohjavesien tarkkailusta. Pohjavesiä on tarkkailtava virtaussuunnassa kaatopaikan alapuolella vähintään kahdesta havaintopisteestä ja kaatopaikan yläpuolella vähintään yhdestä pisteestä otetuin näyttein ja mittauksin. Mittaukset on tehtävä jälkihoitovaiheessa puolivuosittain. Pohjaveden ja kaatopaikan sisäisen veden korkeutta on seurattava puolivuosittain. Jos alueen pohjaveden korkeus vaihtelee, tarkkailua on lisättävä. Pohjavesien pinnan korkeuksissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia sulkemistoimenpiteiden jälkeen. Kaksi kertaa vuodessa tehtävä pohjaveden pinnan korkeuksien määrittäminen on riittävä. Pohjavesitarkkailuun tulee asentaa uusi yläpuolinen tarkkailuputki, jotta saadaan vertailupiste, johon kaatopaikan vaikutukset eivät ulotu. Luvassa on lisäksi määrätty, että aistinvarainen maastotarkastus suljetulla kaatopaikka-alueella on tehtävä vuosittain ja kaatopaikkakaasun talteenottojärjestelmä eli biosuodinalueen kunto on tarkistettava vuosittain. Perusvaaituksesta on jo määrätty vuonna 2004 annetussa ympäristöluvassa. Edellä mainitut seikat on määrätty lisäämään tarkkailuohjelmaan. Kaatopaikoista annetussa valtioneuvoston asetuksen 43 :ssä on edellytetty, että kaatopaikkakaasun talteenottojärjestelmän kunto on tarkastettava säännöllisesti ja jätetäytön tarkkailusta jälkivaiheen aikana on säädetty asetuksen 42 :ssä. Toiminnanaikaiseksi vakuudeksi on ympäristökeskuksen vuonna 2004 antaman päätöksen määräyksessä 17 määrätty 60 000 euroa ja jätealueen käytöstä poistamisen ja jälkihoidon varmistamiseksi on määrätty

24 300 000 euron vakuussumma. Ympäristönsuojelulain 61 :n 4 momentin mukaan lupaviranomaisen on hakemuksesta vapautettava vakuus, kun toiminnanharjoittaja on täyttänyt velvoitteensa. Kaatopaikkatoiminta alueella on päättynyt, joten toiminnanaikaista vakuutta ei enää tarvita. ELYkeskus on todennut lausunnossaan, että kaatopaikka on suljettu hyväksytysti. Ympäristökeskus (nykyisin ELY-keskus) on ottanut 29.9.2004 Matovaaran kaatopaikan vakuudeksi 60 000 euron kiinnityksen ja panttikirjan kiinteistökiinnityksestä. Taivalkosken kunta on vuonna 2008 tehnyt kirjanpitoon kaatopaikan sulkemista varten on 300 000 euron ennakkokirjauksen, joka on tehty samaan kiinnitysmenettelyyn 60 000 euron kanssa. Tästä kiinnitysvakuudesta ei ole toimitettu valvontaviranomaiselle panttikirjaa. Aluehallintovirasto vapauttaa asetetun vakuuden kokonaisuudessaan ja toteaa, että toiminnan vakuus on asetettava annetun määräyksen mukaisesti. Vakuudeksi hyväksytään ympäristönsuojelulain 61 :n mukaan takaus, vakuutus tai pantattu talletus. Vakuuden antajan on oltava luotto-, vakuutus- tai muu ammattimainen rahoituslaitos, jolla on kotipaikka Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa. Tässä päätöksessä on tarkistettu jälkitarkkailun varmistamiseksi määrätyn vakuuden määrä. Hakija on esittänyt jälkihoidon ja -tarkkailun vakuussummaksi 65 000 euroa, jota voidaan pitää riittävänä, kun siihen lisätään arvonlisävero (24 %). Tällöin vakuudeksi muodostuu 80 600 euroa. Toimenpiteiden suorittamisesta aiheutuvat kustannukset, mukaan lukien arvonlisävero, on voitava kokonaan kattaa vakuudella. Ympäristönsuojelulain 60 :n mukaan kaatopaikan vakuuden on katettava kaatopaikan sulkemisen jälkeisestä seurannasta ja tarkkailusta kustannukset vähintään 30 vuoden ajalta, jollei toiminnanharjoittaja osoita muuta riittäväksi. Kaatopaikan sulkemistoimenpiteet on saatu päätökseen vuonna 2013. Matovaaran jäteaseman osalta vakuuden tarve ja suuruus arvioidaan Taivalkosken kunnan ympäristönsuojeluviranomainen jäteaseman toimintaa koskevassa lupapäätöksessä. Ympäristönsuojelulain 59 :n mukaan jätteen käsittelytoiminnan harjoittajan on asetettava vakuus asianmukaisen jätehuollon, seurannan, tarkkailun ja toiminnan lopettamisessa tai sen jälkeen tarvittavien toimien varmistamiseksi. Koska sulkemistoimenpiteet on tehty hyväksytyllä tavalla, on vakuutta määrättäessä huomioitu edellä mainitut jälkitarkkailusta aiheutuvat kustannukset. PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO Päätös on täytäntöönpanokelpoinen sen saatua lainvoiman. SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET Ympäristönsuojelulaki 59, 60, 61, 88 ja 89 :t Valtioneuvoston asetus kaatopaikoista (331/2013)

25 KÄSITTELYMAKSU Ratkaisu Lupamääräyksen muuttamisesta lupa-asian käsittelymaksu on 2 100 euroa. Lasku lähetetään erikseen Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskuksesta Joensuusta. Perustelut Ympäristönsuojelulain 205 :n mukaan ympäristöluvan käsittelystä peritään maksu, jonka suuruutta määrättäessä noudatetaan, mitä valtion maksuperustelaissa (150/1992) säädetään. Aluehallintoviraston maksuista vuonna 2017 annetun valtioneuvoston asetuksen (1353/2016) mukaan muun kuin maksutaulukossa mainitun asian käsittelystä peritään maksu, jonka suuruus on 60 euroa/h. Asian käsittelyyn on tältä osin kulunut 35 tuntia, joten maksu on 2 100 euroa. Oikeusohje Valtioneuvoston asetus aluehallintovirastojen maksuista vuonna 2017 (1353/2016) PÄÄTÖKSESTÄ TIEDOTTAMINEN Päätös Hakija Jäljennös päätöksestä Taivalkosken kunnan ympäristönsuojeluviranomainen (sähköpostitse) Taivalkosken kunnan terveydensuojeluviranomainen (sähköpostitse) Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue (sähköpostitse) Suomen ympäristökeskus (sähköpostitse) Ilmoitus päätöksestä Asianosaiset Ilmoittaminen ilmoitustauluilla Tieto päätöksen antamisesta julkaistaan Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ilmoitustaululla ja päätöksestä kuulutetaan Taivalkosken kunnan virallisella ilmoitustaululla. Päätös julkaistaan internetissä aluehallintoviraston Lupa-Tietopalvelussa.