SUOM PU LA FINLANDIA POLSKA 2011 2012

SUOM PU LA FINLANDIA POLSKA 2011 2012 Suomi Puola Yhdistysten Liitto ry

Puolasta itään Olemmeko jäämässä puolalaisten vauhdista? Puolassa kiskoliikenne kohisee eteenpäin; ratikallakin voi matkustaa kohta jo 15 kaupungissa. Maa pullistelee isoja jalkapallostadioneita ja tölkkitehdas rantautuu Hämeenlinnaan. Puolassa asioita on totuttu puimaan monesta kulmasta. Oleellista lienee myös eräänlainen surrealistinen ajattelutapa, luovuus ja pelottomuus kohdata todellisuus. Ovet ovat auki joka suuntaan. Aikoinaan irvileuka Billy Wilder jätti Sucha Beskidzkan. Nyt nuoret lähtevät herkästi elannon ja uusien vaikutteiden perään maailmalle. Moderni Puola ja sen värikkyys kulkevat punaisena lankana läpi lehden. Puolan juuret ovat kuitenkin syvällä historiassa ja vanhaa kunnioitetaan. Lehden ulkoasu on uudistunut. Asialla on Varsovan taideakatemiasta valmistunut Ville Helttula, jonka selkäytimeen Puolan vuodet ovat iskostuneet. Kansikuvan piirroksen suunnitellut professori Zygmunt Januszewski on saman akatemian miehiä. Visuaalista tykitystä jatkaa aforistisen kuvituksen maestro Adam Korpak. Kiitän sydämellisesti kaikkia lehden tekoon osallistuneita, Puolansa tuntevia talkootyöstä. Tuloksena on paketti upeita lukuelämyksiä. Lehden toimitus ottaa mielellään vastaan lukijapalautetta sekä uudesta ilmeestä että sisällöstä. Toivotan mukavia lukuhetkiä! Päivi Erola Vastaava päätoimittaja paivi.erola@nic.fi Tässä lehdessä 4 Suurlähettiläs Janusz Niesyto: Mare Nostrum yhdistää 5 Puolan elokuvaviikot 2011: Kamppailuja ja traagisia kohtaloita Sattumalta Bór Zapilskissä 6 Kohtauksen anatomia: Andrzej Wajda ja Janusz Morgenstern Gdynian festivaalilla 7 Tuhkaa ja timanttia kiertueella Puolalaisen lyhytelokuvan aaltoja Helsingissä! 10 Professori Matti Klinge: Puola on Euroopan sydän 11 Ritarin henki elää käytöstavoissa 14 Kemikaalien matkassa EU avasi oven Suomeen EU-puheenjohtajuutta 15 Eksoottisuus ja metallimusiikki vetävät Suomeen 16 Puolan raideliikenne rullaa voimalla 19 Kaupunkitutkija matkusti ensikäynnillään ratikalla Gdańskissa 23 Poland...why not? 24 Puolalaista runoutta 25 Matka avaruuteen on matka ihmiseen 26 Puolan julistetaide uudistuu Libeskind Tampereella 27 100 vuotta Nobel-kirjailija Czesław Miłoszin syntymästä: Maailman kansalainen Miłosz 32 Schindlerin tehtaasta erinomainen museo 33 Itä-Eurooppa matkalla länteen 34 Nobelisti Władysław Reymont järeän teollisuusproosan mestari 35 Poznańskin perintöä 36 Ahne markkinatalous toi Puolaan kiirettä, ahdistusta ja köyhyyttä 40 Solidaarisuusliike suomalaisen valtalehdistön silmin 41 Siisteys yllätti jäteammattilaiset 42 Sanelukilpailu vaalii äidinkieltä 43 Po prostu, puolaksi, siis! 44 Puolalaiset koirarodut: Pon 45 Bridge houkuttelee Puolaan 46 Maria Skłodowska-Curie fysiikan ja kemian nobelisti 47 Kemiaa ja ystävyyttä Puolalainen pakkausjätti tuli Suomeen 48 Yhdistykset 53 Nukketeatteri Tęcza kävi ja kutsui kylään 54 Teetä vai kahvia 55 Adamismia Kääntäjän kantilta Suomi Puola Yhdistysten Liitto ry Toimisto Porvoonkatu 37 A 00520 Helsinki www.suomi-puola.fi liitto@suomi-puola.fi Puheenjohtaja Marjukka Mäyry mayry@elisanet.fi Suomi Puola Finlandia Polska Julkaisija Suomi Puola Yhdistysten Liitto ry Päätoimittaja / toimitus Päivi Erola paivi.erola@nic.fi toimitusneuvosto Outi Aaltonen,Marjukka Mäyry, Kalevi Saarinen, Merja Åkerlind, Päivi Erola Ulkoasu ja taitto Ville Helttula Ilmoitushinnat ja mediakortti www.suomi-puola.fi Kirjapaino SLY-Lehtipainot Oy Kirjapaino Uusimaa Painos 4 500 kpl

8 Varsovan raunioita raivaamassa 1948 Kaksi ideaa Puolasta 12 jakaa maata Puola-jazzin airueet Suomessa tärkeimmät 20 28 Jalkapallohuuma rutisti Puolan suurinvestointeihin 30 38 Billy Sucha Wilder Beskidzkasta irvileuan tie Hollywoodiin Puolan kirjallisuuden suomennoshistoria, osa III: Vuosi 1989 toi murroksen Kannen kuva Zygmunt Januszewski Januszewski (s. 1956) on valmistunut graafikoksi Varsovan taideakatemiasta. Työsarkaa piirrokset, kuvitukset, julisteet, valokuvat ja runous. Saanut lukuisia kansainvälisiä palkintoja ja tunnustuksia. Säännöllisesti näyttelyitä. Töitä esillä useissa museoissa. Säännöllisesti kuvituksia Puolan valtalehdissä ja esim. Die Zeit ja Die Welt -lehdissä. www.zygmuntjanuszewski.pl suomi puola 2011 2012 3

Suurlähettiläs Janusz Niesyto: Päivi Erola Mare Nostrum yhdistää Kesäkuussa 2011 Suomeen saapunut Puolan uusi suurlähettiläs Janusz Niesyto on palvellut Puolan ulkoministeriötä keskeytyksettä vuodesta 1973. Luotsasin protokollaosastoa vuodet 1998 2005, kertoo Niesyto. Tuolta ajalta mieleeni ovat erityisesti jääneet Paavi Johannes Paavali II:n kaksi viimeistä Puolan vierailua. Osallistuin henkilökohtaisesti valmisteluihin kuten myös aktiivisesti itse vierailuihin. Toinen muistorikas tapahtuma on Japanin keisarin Akihiton vierailu, jota valmistelimme lähes puolitoista vuotta. Puolassa palvelleiden suurlähettiläiden muistiin ovat varmaan iskostuneet maakuntavierailut. Niesyto keksi ajatuksen vuonna 2000. Suurlähettiläät tutustuivat kahdesti kaiken kaikkiaan 18 maakuntakohteeseen, joista Niesyto masinoi 30. Upeaa Puolan tunnetuksi tekemistä, hän iloitsee. Ystävyysseurat paikkaavat kulttuuri-instituutteja Matkailun voima on valtava, hehkuttaa Niesyto ja miettii, miten erityisesti nuoret saisi kiinnostumaan Puolasta matkailukohteena. Niesyto suhtautuu kannustavasti Suomi Puola Yhdistysten Liiton esitykseen julkaista enemmän matkailuesitteitä Puolasta suomen kielellä. Hän on ehtinyt käsitellä asiaa jo julkisestikin. Ystävyysseuran rooli Puola-tietouden levittäjänä on korvaamaton; varsinkin kun kulttuuri-instituutit puuttuvat, eikä niitä taloudellisista syistä varmaan perustetakaan pitkään aikaan. Pohdin aktiivisesti uusia mahdollisuuksia yhteistyöhön. Vappu Tšernobylin jälkeen Mielleyhtymäni Suomesta on aina ollut puhdas luonto, järvet ja totiset, pidättyväiset suomalaiset, kertoo suurlähettiläs Niesyto. Tosin kolmas stereotypia karisee päivä päivältä. Kävin ensimmäisen kerran Suomessa 1986. Saavuin Helsinkiin junalla Moskovasta kolme päivää Tsernobylin onnettomuuden jälkeen. Oli vappu ja mielikuva suomalaisista alkoi murtua... Työskennellessäni Moskovassa 1980- Presidentti Tarja Halonen ja suurlähettiläs Janusz Niesyto Puolan EU-puheenjohtajuuden puitteissa järjestetyssä diplomaattitapaamisessa lokakuussa 2011. Kuva: Oskar Sulek luvulla törmäsin jatkuvasti suomalaiseen diplomaattiin Markus Lyraan. Puolueeton suomalainenhan kutsuttiin kaikkiin tilaisuuksiin, ja minut kutsuttiin, koska osasin useampaa länsimaista kieltä ja ylipäänsä olin tunnettu avoimesta luonteestani ja ironisen kirpeästä elämänasenteestani. Nyt Niesyto tuntee kaikki Suomen Varsovan suurlähettiläät 25 vuoden ajalta, samoin kuin ulkomaanpestiensä aikaiset kohdemaitten Suomen lähettiläät. Puola liittyi 1991 ensimmäisten joukossa Pohjois-Atlantin yhteistyöneuvostoon (NACC). Brysselin ajoilta Niesyto muistaa, miten puolalaiset ylpeänä valistivat suomalaisia yhteistyöneuvostosta ja sen eduista. Porot ja hirvet Suomessa minua kiehtoo kaikki, myös kielenne. Eniten kiinnostaa kuitenkin se, miten vähäväkisen ja luonnonvaroiltaan köyhän maan onnistuu menestyä taloudellisesti ja luoda hyvinvointia. Ja pystyttehän perinteisesti pitämään yllä hyviä suhteita Venäjään, jatkaa suurlähettiläs Niesyto. Puolan ja Suomen keskinäisten suhteiden jalostumista avittaa molemminpuolinen sympatia, kuuluminen yhteiseen EU-perheeseen ja naapuruus Itämeren läpi. Meidän tulisi lopettaa alituinen toistemme uudelleen löytäminen ja aloittaa mitä nopeimmin monitasoinen konkreettinen yhteistyö, jonka perustana on EU ja Mare Nostrum, meidän Itämeremme, tähdentää Niesyto. Yhteistyötä voi tehdä kaikilla aloilla, jopa joidenkin mielestä niinkin utopistiselta tuntuvalla kuin ydinenergia. Yhteinen poronkasvatus tosin pitänee jättää pois, mutta hirvien suhteen näen tiettyjä mahdollisuuksia, onhan niitä meilläkin, sanoo Niesyto. Intomielisyydestä uutta verta EU sai Puolan jäsenyyden myötä uutta verta puolalaisten yltiöpäisestä Eurooppa-myönteisyydestä, sanoo Niesyto. Sekä ideologisen että taloudellisen kriisin hetkillä intomielisyys on tarpeen. Puolasta unioni sai myös hyvin koulutettua, nuorta työvoimaa, yli 37 miljoonan asukkaan markkinaalueen ja liiketoimintaympäristön. Unionin aimo loikka itään on suuri geopoliittinen etu. Puolalaisille EU-jäsenyys oli unelmien täyttymys: Puola sai takaisin sille eurooppalaisena valtiona kuuluvan paikan Euroopassa, ja vuosikymmeniä kestänyt poliittinen, yhteiskunnallinen ja taloudellinen nurkassa olo päättyi. Puolan kulttuurihan on aina ollut osa Euroopan kulttuuriperintöä ja pysytellyt sen valtavirrassa. Jäsenyys lisäsi historian kaltoin kohteleman Puolan turvallisuuden tunnetta, vahvisti Puolan ääntä maailmanlaajuisesti, avasi valtavat markkina-alueet käyttöömme ja nuorillemme ovet Eurooppaan sekä nosti omanarvontuntoamme, kiteyttää suurlähettiläs Puolan jäsenyyden edut. Koti Ylä-Sleesiassa Lapsuusvuosinaan Bierun Staryssa Janusz Niesyto pelasi jalkapalloa, keräsi postimerkkejä sekä kävi mustikassa ja sienestämässä. Pikku-Fiatien tehdas rakennettiin myöhemmin 600 vuotta vanhaan Bieruniiin, jonne kauniilla ilmalla siinsivät Beskidien vuoret. Sieniharrastusta onkin hyvä jatkaa Suomessa. Helsingillä on erityinen merkitys minulle, kertoo suurlähettiläs Janusz Niesyto. Halusin itse tulla nimenomaan Helsinkiin, ja toiseksi kyseessä on viimeinen virkapestini ennen eläkkeelle siirtymistä. Pitkän urani aikana olenkin käynyt läpi lähes kaikki mahdolliset tehtävät ulkoministeriössä. Janusz Niesyto kansainvälisten suhteiden historian maisteri Moskovan kansainvälisten suhteiden instituutti (1973); erikoistui Ranskaan ja Benelux-maihin; jatko-opinnot kuului-sassa Varsovan kauppa- ja tilastokorkeakoulussa (SGPiS) puhuu englantia, ranskaa, hollantia, venäjää Puolan UM:ssa vuodesta 1973: palvellut mm. Moskovassa, Brysselissä, Bernissä; 1998 2005 protokollaosaston päällikkö; ollut kolmen ulkoministerin kansliapäällikkönä perhe vaimo ja kaksi aikuista tytärtä intohimoinen filatelisti jo 55 vuotta; nyt kiinnostaa erityisesti Europa Cept -sarja, Suomi ja Ahvenanmaa rakastaa bridgeä ja sienestystä lukee paljon; erityisesti tietokirjallisuutta ja 1920 2000 -lukujen muistelmia; kirjailija-nimiä Grisham, Ludlum ja Forsyth matkustaa mielellään, käynyt 89 maassa 4 suomi puola 2011 2012

Puolan elokuvaviikot 2011 kamppailua ja traagisia kohtaloita Elokuvaviikot 2011 avasivat Puolan Suomen suurlähettiläs Janusz Niesyto, SPYL:n puheenjohtaja Marjukka Mäyry ja tapahtumakoordinaattori Kira Jääskeläinen Kino K-13:n täydessä salissa Helsingin Katajanokalla. Kuvat: Oskar Sulek Suomi Puola Yhdistysten Liiton (SPYL) vuoden päätapahtumiin kuuluvat elokuvaviikot järjestettiin jo 32. kerran. Puolalaisen nykyelokuvan parhaimmistoa esiteltiin Helsingin lisäksi Jyväskylässä, Turussa, Haapavedellä, Lahdessa, Tampereella, Kajaanissa ja Oulussa. Viittä tuoretta näytelmäelokuvaa täydensivät lyhyet dokumenttielokuvat, jotka jo perinteeksi muuttuneeseen tapaan näytettiin esitysten alussa. Festivaaliohjelmisto on aina monen tekijän summa ja joskus myös hieman sattuman kauppaa. Vuoden 2011 ohjelmistossa elokuvia yhdistäväksi teemaksi kasvoi yksilö kohtalon kierteessä: puolalaisen naisen kamppailu juutalaistytön puolesta Feliks Falkin hienossa elokuvassa Joanna, intellektuellin kirjailijan kohtalo 1960-luvun lopun Puolassa Jan Kidawa-Błońskin elokuvassa Ruusunen (Różyczka), telakkatyöläisten taistelu paremmasta Puolasta vuonna 1970 Antoni Krauzen elokuvassa Musta torstai (Czarny czwartek), puhumattakaan afgaanivangista, joka Jerzy Skolimowskin elokuvassa Essential Killing päätyy keskelle Keski-Euroopan luontoa ja joutuu taistelemaan henkensä edestä. Kaikki elokuvat liittyivät kamppailuun ja traagisiin kohtaloihin Puolan lähihistoriassa. Puolassa valmistuu yli 40 näytelmäelokuvaa vuodessa. Jäämme odottelemaan, mitä teemoja vuosi 2012 tuo tullessaan elokuvaviikoille. Elokuvaterveisin, Kira Jääskeläinen SPYL:n elokuvasihteeri Puolan elokuvaviikot on Facebookissa! Sattumalta Bór Zapilskissä Päivi Erola Kansainvälinen elokuvafestivaali The INternational Random Film Festival eli IRFF perustuu sattumaan. Paikka ja aika arvotaan sattumanvaraisesti samoin kuin kilpailusarjan elokuvatkin. Festivaalin ydintiimi on suomalais-itävaltalais-puolalainen. Vuoden 2011 heinäkuussa sattuman oikku toi festivaalin Bór Zapilskiin, vajaan 300 asukkaan sleesialaiskylään. Festivaalin toinen perustaja ja tapahtuman tuottaja Hannaleena Hauru on tyytyväinen menestykseen: Neljän päivän tapahtuma keräsi 670 katsojaa ja oli laajasti esillä puolalaisessa mediassa. Lisäksi se johti hedelmällisiin kontakteihin. Paikalliset elokuva-aktiivit suhtautuivat ihailtavan ennakkoluulottomasti yhteistyöhön. Katowicessa järjestettävän ARS Independent -festivaalin järjestäjiin aiomme pitää jatkossakin yhteyttä. Myös Katowicea vuoden 2016 kulttuuripääkaupungiksi ajava hanke oli kumppanimme, luettelee Hauru. IRFF-TEAM-2011, kuva: Craig Downing On melkein sääli, että projektimme luonteeseen kuuluu vaihtaa vuosittain tapahtumapaikkaa. Kilpailuun osallistui Pinja Sormusen elokuva Viikko Vanessana, mutta arpaonni ei tuonut palkintoa Suomeen. Vuonna 2012 festivaali järjestetään Anijan kylässä Virossa www.randomfilmfest.com www.arsindependent.pl suomi puola 2011 2012 5

KOHTAUKSEN ANATOMIA Andrzej Wajda ja Janusz Morgenstern Gdynian festivaalilla Eurooppalainen elokuva elää muutoksen aikaa, ja sen mukana myös Gdynian festivaalin tulisi kehittyä. Näin sanoo Michał Chaciński, josta tuli tärkeimmän puolalaisen elokuvan tapahtuman taiteellinen johtaja 2010. Chaciński korostaa erityisesti elokuvakasvatusta, joka tuo uuden sukupolven yhteen vanhojen mestareiden kanssa. Edistääkseen kohtaamisia Chaciński on luonut festivaalille seminaareja ja keskustelutilaisuuksia. Tänä kesänä yhden seminaarisarjan otsikko oli Kohtauksen anatomia. Paikalle oli kutsuttu arvovieraita, kuten Andrzej Wajda, Janusz Morgenstern, Agnieszka Holland ja Krzysztof Zanussi. Jokainen tekijä valitsi yhden kohtauksen tuotannostaan ja kertoi yleisölle siitä, miten tämä kohtaus oli syntynyt. Allekirjoittaneella oli kunnia kuunnella Andrzej Wajdan sekä Janusz Morgensternin yhteistä esiintymistä. Elokuva oli tietenkin Tuhkaa ja timanttia (1958), joka pohjautuu Jerzy Andrzejewskin samannimiseen romaaniin. Tekijät olivat valinneet kohtauksen, jossa Maciek (Zbigniew Cybulski) ja Andrzej (Adam Pawlikowski) istuvat tyhjässä baarissa ja muistelevat sodassa kuolleita ystäviään. Miten tämä klassikoksi julistettu kohtaus oikein syntyi? Kirja yhdeksi päiväksi Andrzej Wajda aloitti keskustelun siitä, miten kirjan pohjalta tehdään elokuva. Tärkeintä on löytää hahmot sekä niiden karaktääri. Seuraavaksi lähdetään luomaan kohtauksia, jotka ilmaisevat tätä karaktääriä. Tässä vaiheessa alkoi Wajdan yhteistyö elokuvan toisen ohjaajan Morgensternin kanssa. Kirjan tarina päätettiin kertoa yhden yön tapahtumien kautta. Päivä oli 8.5.1945, toisen maailmansodan päättymispäivä. Käsikirjoitus saatiin hyväksyttyä keskittyen elokuvan visuaalisuuteen. Sensuuri koski tarkasti dialogeja, mutta kuvaa olikin vaikeampi sensuroida. Siksi ohjaajat etsivät oikeita kuvia, niitä jotka kertoisivat eniten. Wrocławin Studiossa, kaukana Varsovan valvovan silmän alta, he saivat tehdä työtään rauhassa. Cybulskille vastapaino Kun Zbigniew Cybulski oli palkattu esittämään toista pääosaa, hänen rinnalleen tarvittiin vastapainoksi toisenlainen, intellektuellimpi hahmo. Tähän rooliin Adam Pawlikowski sopi täydellisesti. Cybulskin näytellessä hyvin pitkälle oma itseään, flirttailevaa peluria, Pawlikowskin hahmo Andrzej puettiin pukuun ja kravattiin. Kohtaus alkaa siitä, kun viereisessä salissa alkaa konsertti ja kaikki paitsi päähenkilöt poistuvat baarista. Ohjaajat ovat valinneet kappaleeksi banaalin schlägerin sillä periaatteella, että sodan jälkeen elämä jatkuu. Musiikin soidessa taustalla Maciek alkaa muistella erästä iltaa sodan aikana, iltaa, jonka hillitympi Andrzej haluaa selvästi unohtaa: - Muistatko pirtun Rudyn luona? Kysyy Maciek baaritiskin päädystä - En - Etkö todellakaan muista?! (Maciek siirtyy lähemmäksi) - En, milloin se oli? - Muistathan (Maciek tuo lasin Andrzejn nenän alle) - En, älä pilaile. Sillisalaatista pirtuksi Kuvakulmat valitaan sitä mukaa, kun Cybulski leikkii katsojan kanssa. Suuret näyttelijät luovat itse omat roolinsa. Cybulski oli näyttelijä, josta ohjaaja saattoi vain yrittää saada jotakin irti, mutta häntä ei voinut pakottaa mihinkään, kertoo Wajda. Dialogi kuvastaa kohtauksen teemaa menetetty sukupolvi, ja sen edetessä päästään kohtauksen ytimeen. Tässä kohtaa kirjassa päähenkilöt nauttivat sillisalaattia. Wajdan ja Morgensternin käsissä sillisalaatti vaihtui pirtuun. Kuolleiden tovereiden muistoksi Maciek liu uttaa seitsemän lasia tiskille ja sytyttää ne tuleen yksi kerrallaan Andrzejn luetellessa nimiä. Kahta viimeistä Maciek ei saa kuitenkaan sytyttää. Andrzej jatkaa: - Mutta me olemme hengissä! - Ne olivat aikoja! (purskahtaen nauruun) - Sitäkö mieltä olet? - Miten elimmekään ja minkälaisessa seurassa! - Entä sitten? Melkein kaikki ovat kuolleet. - Mutta elämä oli kivaa. - Me olimme eri ihmisiä. - Olimme nuorempia - Ei ainoastaan. Tiesimme mitä halusimme. - Niin, naisia. - Tiesimme mitä MEILTÄ halutaan.... Mikä visuaalinen neronleimaus! Kenen idea pirtu ja lasien sytyttäminen alun perin oli, eivät ohjaajat enää Gdynian lavalla muistaneet. Eikä sillä ehkä ole merkitystä. Kohtaus on joka tapauksessa ikuistettu elokuvahistoriaan. Laseissa oli tosin pirtun sijasta bensiiniä, kertoo Morgenstern. Ettei se paljastuisi, piti dialogi puhua hyvin nopeasti, ennen kuin bensiinin liekki ehti vaihtaa sävyä. Kuvia epänormaalista Sodan päättyminen aiheuttaa yleisen epänormaaliuden tilan, sanoo Wajda. Tämä epänormaalius näkyy läpi elokuvan kuvissa, jotka kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Me kaikki muistamme elokuvan tappokohtauksen, jossa Maciek ampuu kommunisti Szczukan, mutta tapettu kaatuukin tappajansa päälle. Samalla sekunnilla taustalla alkaa ilontulitus. Tai näyttelijä Cybulskin nauru, joka yllämainitussakin kohtauksessa muuttaa vitsiksi sen, mikä ei sitä ole. Tuhkaa ja timanttia on saanut erityisesti kiitosta kuvallisesta kerronnastaan. Iltapäivä ohjaajien seurassa vahvisti sen, että elokuvataide on ryhmätyötä. Wajda ja Morgenstern jatkoivat yhteistyötä Wajdan seuraavassa elokuvassa Lotna (1959). Sen jälkeen ohjaajien tiet erkanivat ja molemmat jatkoivat omien elokuviensa parissa. Janusz Morgenstern poistui keskuudestamme 6.9.2011. Andrzej Wajda jatkaa edelleen ohjaamista. Uusi elokuva kertoo Lech Wałęsasta ja se valmistuu vuonna 2012. Kira Jääskeläinen SPYL:n elokuvasihteeri 6 suomi puola 2011 2012

Tuhkaa ja timanttia kiertueella Päivi Erola Andrzej Wajda ja Zbigniew Cybulski kävivät mainostamassa Tuhkaa ja timanttia -elokuvaa Suomessa vuonna 1958. Kiertue kesti toista viikkoa. Koko vierailun ajan heidän tulkkinaan toimi Åke Lahtinen, Varsovaa raivannut puolan kielen taitaja. Juhlava ensi-ilta oli Helsingissä Adlonissa, josta seurue jatkoi Turkuun. Vierailu herätti laajalti kiinnostusta, sillä Wajda oli jo silloin kuuluisa Suomessakin. Cybulski oli joviaali, vilkas ja iloinen. Hyvin positiivinen henkilö. Samoin Andrzej Wajda oli miellyttävä ja äärettömän kohtelias, kertoo Åke Lahtinen Kuukausi vierailun jälkeen Lahtinen sai Buenos Airesista kirjeen, jossa ohjaaja Wajda henkilökohtaisesti kiitti Åkea tulkkauksesta ja avusta. Kirje on edelleen tallella. Cybulskiin Lahtinen törmäsi sattumalta seuraavana vuonna Gdańskissa, jossa tähti oli kuvaamassa Jerzy Kawalerowiczin elokuvaa Yöjuna (Pociąg). Vuonna 1960 ilmestyi suomeksi Jerzy Andrzejewskin teos Tuhkaa ja timanttia Åke Lahtisen suomentamana. Puolalaisen aaltoja lyhytelokuvan Helsingissä! Poznańilainen Ad Arte -säätiö edistää eri taidemuotoja ja esittelee mm. puolalaista lyhytelokuvaa Puolassa ja ulkomailla. Helsingin Suomi Puola-yhdistys on allekirjoittanut Ad Arten kanssa yhteistyöpöytäkirjan festivaalin säännöllisestä järjestämisestä Helsingissä. Järjestämistä tukee Puolan elokuvataiteen instituutti PISF. Huhtikuussa 2011 Pasilan pääkirjastossa aaltoili puolalaisia lyhytelokuvia. Ohjelmassa oli 11 kiinnostavaa puolalaista lyhytelokuvatuotantoa: kertomuksia, dokumentteja, animaatioita, videotaideteoksia ja musiikkivideoita. Helsingin lisäksi Short Waves vieraili yli 30 puolalaisessa kaupungissa sekä Berliinissä, Dublinissa, Lontoossa, Münchenissä, Portossa ja Žilinassa. Yleisö sai valita kaikissa osallistuvissa kaupungeissa parhaan elokuvan. Pääpalkinnon 2 500 euroa voitti Piotr Bosackin lyhytfilmi Drakula. Poznańin kaupungin pormestarin erikoispalkinnon Short Wawes PRO, suuruudeltaan 1 250 euroa, puolestaan voitti Igor Chojnan Ikkunan läpi (Przez szybę). Puolalainen lyhytelokuva on voimissaan. Festivaaleilla esitetiin taidokkaita lyhytelokuvia yli 100 näytöksessä yhteensä runsaalle 10 000 katsojalle. Katsojien kiinnostus puolalaiseen lyhytelokuvaan inspiroi Ad Arten järjestämään Short Waves Allround -sarjan, jossa esitetään edellisten vuosien parhaimmistoa. Marraskuun 2011 elokuvakaupungeiksi valikoituivat Helsingin lisäksi Serbian Pančevo, Saksan München ja Liettuan Vilna. Helsinki valikoitui syksyiseen sarjaan, koska joulupukki saattaa vierailla festivaalilla, onhan Helsinki vain beretin kantamoisen päässä Lapista! www.shortwaves.pl Satu Kuusranta suomi puola 2011 2012 7

VARSOVAN RAUNIOITA RAIVAAMASSA Åke Lahtinen 1948 Nuorison organisoimiseksi kaupunkien raunioraivaukseen Puolassa perustettiin pian sodan jälkeen erityinen järjestö nimeltään Służba Polsce, Palvelus Puolalle. Siihen kuului 1940-luvun lopussa 55 000 nuorta. Keskeisenä toimintana olivat vapaaehtoisten suuret, yleensä kolmiviikkoiset telttaleirit. Kansainvälisen solidaarisuuden nimessä niille alettiin kutsua nuorisoa myös muista Euroopan maista 1948. Yksi lähtijöistä oli 19-vuotias Åke Lahtinen, joka muistelee jutussaan kesää 63 vuotta sitten. Kutsu suomalaisille nuorisojärjestöille saapui Puolan nuorisoliitto ZMP:n kautta. Ryhmään valikoitui kymmenen osallistujaa, joista kahdeksan toimi Demokraattisen nuorisoliitossa eri puolilla Suomea. Mukana oli pari hieman vanhempaa nuoriso-ohjaajaa sekä lisäksi kaksi Ylioppilaskuntien liiton edustajaa. Kaikki lähtivät ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen. Vaiheikas reitti Matka Suomesta Varsovaan vuonna 1948, vain kolme vuotta sodan jälkeen, ei ollut aivan yksinkertainen asia. Ainoa reittiyhteys Puolaan kulki Turun ja Tukholman kautta laivalla ja junalla, ja Ruotsiinkin tarvittiin viisumi. Ulkomaanpassi oli matkakohtainen ja ajallisesti rajattu, ja sen hankinta oli suuri operaatio. Suomen Pankki myönsi oikeuden ostaa valuuttaa vain passia vastaan ja hyvin niukalti. Elintarvikekortit olivat vielä voimassa, ja laivaruokailuihin tarvittiin omat kuponkinsa. Ruotsalainen junalautta liikennöi Puolaan kolmasti viikossa. Määräsatama oli Odra-Port Oderjoen suulla lähellä Saksan rajaa kaiketi nykyinen Świnoujście. Rantavesillä kiinnitti huomiota suuri määrä sodan aikana uponneita laivoja. Vedenpinnan yläpuolella näkyivät ainoastaan mastojen huiput. Satamassa meitä odotti Varsovasta tullut vastaanottaja, joka ohjasi meidät pääkaupunkiin vievään junaan. Muistissani ei ole, miten meidät vietiin Varsovan päärautatieasemalta leirille. Matka ei kuitenkaan ollut pitkä. Jo ensimmäinen huomiomme kiinnittyi pahoin vaurioituneisiin taloihin tai paikoin suorastaan luhistuneeseen kaupunkikuvaan. Mutta katujakin toki oli, ja raitiovaunut kulkivat. Autoliikenne sen sijaan oli vähäistä. Varsovassa sanottiin silloin olleen noin 600 000 asukasta. Ihmisiä ei kaduilla ollut erityisen runsaasti, mutta kaikesta näki, että kaupunki eli. Täydellisesti kuollut se sen sijaan oli vain pahiten tuhoutuneilla alueilla. Ja niitäkin oli, sen saimme vielä nähdä. Varsinainen keskusta oli jollain tavoin olemassa katuineen. Kauppojakin löytyi, mutta ei tavarataloja. Yksityisyritteliäisyys kukki sitkeästi monina pienkauppoina, vaikka uutta tavaraa oli niukalti. Varsovasta sai kuitenkin ostaa vapaasti monia elintarvikkeita muun muassa sokeria, jotka olivat Suomessa vielä kortilla. Kirjoittaja 19 vuotiaana. Raivausprikaatissa Palvelus Puolalle -organisaation leiri sijaitsi lähellä keskustaa, mutta varsin tuhotulla alueella. Nowy Świat -katu oli pääosin käytössä, mutta Stare Miastosta alkaen kaupunki oli täysin raunioituneena, samoin Nowe Miasto. Pääosin ulkomaalaisille Varsovan raunioiden raivaajille tarkoitettu leiri oli pystytetty Trauguttin puistoon entiselle pallokentälle. Toisen prikaatin upseerijohto otti ryhmämme asiallisesti vastaan, ja meille osoitettiin oma tilava sotilasteltta. Ryhmämme ainut naisjäsen yöpyi muunmaalaisten nuorten naisten keskuudessa. Saimme prikaatilaisten asukokonaisuuden, täyden ruskean univormun lakista työjalkineisiin. Asu oli tarkoitettu luonnollisesti myös työntekoon. Omia vaatteita emme juuri leirillä käyttäneet paitsi joissakin juhlatilaisuuksissa. Leiriruoka oli useimmille meistä varsin outoa ja kovin rasvaista. Sitten alkoi työnteko, matkamme todellinen tarkoitus. Leiriohjelma toimi sotilaalliseen tapaan kaikille yhtäläisesti: Herätys klo 5.00, peseytyminen ja aamiainen klo 6.00. Raivaustyöhön lähdettiin klo 7 marssien maakohtaisina ryhminä oman maan lipun alla. Matka raivauspaikalle kulki Nowe Miaston raunioihin avattua kulkuväylää pitkin 8 suomi puola 2011 12

eikä ollut järin pitkä. Raivasimme Marszałkowska-kadun loppupäässä kolmen talorivin raunioita 120-metriseksi levennettävää valtakatua varten. Raivauspaikkamme liittyi myös tulevan Itä-Länsi-tunnelin (Trasa W-Z) syntyyn. Alue oli entistä ghettoa ja perusteellisesti raunioina. Raivauspaikalle oli asennettu siirrettävät kapearaiteiset kiskot ja niitä pitkin oli tuotu metallisia avovaunuja kerättävää jätettä varten. Kierrätettävä kivi- ja tiilimurska lajiteltiin kolmeen osaan: rakennussoraan, ehjinä säilyneisiin tiiliin sekä rautaan ja muihin metalleihin. Työvälineinä olivat pääosin lapiot ja hakut sekä metallisangot. Leirin johto oli ilmoittanut meille normit: päivää ja henkilöä kohti 1,15 kuutiometriä soraa, 150 kiloa metallia sekä 250 puhdistettua tiiltä. Tavoite ei ollut kovinkaan vaikea täyttää. Yhtenäkin päivänä Suomen ryhmä ylitti tavoitteensa 390 prosentilla. Norjalaiset olivat tässä vieläkin parempia ja voittivat koko oleskeluajan tavoitekisan. Suomalaiset tulivat toiseksi ja tanskalaiset kolmanneksi. Varsovalaiset tervehtivät ohi marssivia ulkomaalaisia raivaajia ystävällisesti ja moni tuli keskustelemaan raivauspaikoille. Kahdeksalta alkanut työpäivä päättyi klo 13. Leirillä ruokailun jälkeen iltapäivä ja ilta olivat vapaita muunlaiseen toimintaan. Tapailimme muita leiriläisiä; skandinaavien lisäksi erityisesti unkarilaisten suuri joukko oli haluttua seuraa. Meille järjestettiin myös tutustumista Varsovaan, jossa yllättäen oli säilynyt tuholta useita julkisia rakennuksia, kuten Filharmonia ja Kansallismuseo. Näimme myös puolalaista balettia ja vierailimme isossa makeistehtaassa. Kaksi viikkoa kului kuin siivillä. Meille järjestettiin upeat läksiäiset mitaleineen. Niitä jaettiin työsaavutusten mukaan: yksi meistä sai kultaa, neljä hopeaa (minäkin), loput pronssia. Matka Puolassa saattoi jatkua. Breslausta Wrocławiksi Höyryjuna vei ryhmämme läntiseen Puolaan, joka vasta kolmen vuoden ajan oli kuulunut Puolaan. Alueen suurkaupunki Breslau oli muuttunut Wrocławiksi. Vanha asujaimisto oli pakotettu siirtymään Saksaan, ja puolalaiset uudisasukkaat olivat vasta tulleet idästä. Vanha kulttuurikaupunki koki sodan pahimmillaan. Sen näki raunioitten paljoudesta jo ensi silmäyksellä. Niinpä seuraava päivä kuluikin raivauksessa, kuin jatkona työllemme Varsovassa. Puolaan liitettyjen länsialueiden suuret teollisuusmessut antoivat viitteen alueen nopeasta noususta.. Muutosprosessi eteni maassa pikavauhtia muutoinkin. Wrocławissa kuulimme, että siellä oli juuri perustettu Puolan yhtynyt työväenpuolue. Yöllinen junamatka vei meidät toiseen uuspuolalaiseen kaupunkiin Szczeciniin eli entiseen saksalaiseen Stettiniin Itämeren rannalla. Szczecin oli kärsinyt sodasta selvästi vähemmän kuin edelliset kohteemme. Raivattavia raunioita ei keskustassa näkynyt. Teimme kiertoajelun ja tapasimme kaupungin johtoa raatihuoneella. Meille kerrottiin, miten puolalainen asujaimisto rakentaa maalle tärkeää uutta satamakaupunkia ja säilyttää samalla vanhaa ja arvokasta. Asuimme entisessä saksalaishotellissa. Sieltä kulkeutui vaatteideni mukana vanha puinen vaateripustin, jossa on suuri teksti Lewinsky & Jacobi, Stettin, Breite Str. 62-63. Ripustin on edelleen 63 vuoden jälkeen vaatekaapissani. Julia puuttuu peliin Matkamme päätös Puolassa oli jo lähellä, kun pienen pieni tapahtuma muutti kaiken. Syynä oli petollinen Julia. Se oli nimenä jokialuksella, jonka piti viedä meidät Szczecinistä meritse takaisin Odra-Portiin. Ja Julia veikin, mutta myöhästyen täpärästi. Ruotsin laiva oli jo irtautunut pari metriä laiturista - eikä se enää palannut takaisin. Seuraava laiva tulisi vasta kolmen päivän kuluttua. Monenlaista pähkäilyä riitti. Seisoessamme orpoina tyhjällä laiturilla luoksemme tuli nuorehko nainen, joka oli nähnyt tapahtuneen. Osoittautui, että hänen kiinnostuksensa meitä kohtaan johtui puhumastamme kielestä. Nainen oli virolainen ja hän pyysi meidät vieraiksi maatilalleen. Lähdimme virolaisen uuden ystävämme maatilalle huteralla hevoskyydillä. Meitä oli aikamoinen lasti: yhteensä 11 aikuista pienissä kärryissä, joissa oli vain ohuet puupyörät. Virolaisen nainen oli ajautunut sodan aikana kotimaastaan Puolaan. Puoliso oli puolalainen, nuori hänkin. He olivat uudisasukkaina ottaneet hiljakkoin haltuunsa pienehkön tilan, jonka saksalaiset omistajat olivat joko paenneet tai karkotettu rauhanteon jälkeen. Vastaavia tapauksia oli pian sodan jälkeen tuhansittain Puolan uusilla länsialueilla. Maatila oli sisämaahan päin, mutta ei kovin kaukana. Päärakennus ei ollut riittävän suuri majapaikaksemme. Niinpä me yövyimme tilan riihessä ja nukuimme hyvin sen pehmeillä pahnoilla. Vietimme nuorenparin vieraina kaksi yötä ja päivää. Isäntämme myös ruokkivat meidät kohtuullisesti. Oli elokuun alku ja mehukkaat omenat ja päärynät olivat kypsyneet. Toisen vierailupäivänä teimme retken Itämeren erinomaisille hiekkarannoille. Saatoimme uida ja ottaa aurinkoa. Puolalaiselle isännällemme tämä rantaretki ja meren kokeminen oli elämän ensimmäinen. Raunioiden raivausmatka Varsovaan oli ajankohta huomioiden ainutkertainen, mutta myös anniltaan ainutlaatuinen. Meillä oli tilaisuus osallistua vaatimattomalla tavalla sodanjälkeisen Puolan ensi askeleisiin kohti uutta nousua merkittävänä eurooppalaisena valtiona. Kirjoittaja on matkatoimistoalan veteraani. Hän jäi vuonna 1995 eläkkeelle Suomen matkatoimistoalan liiton (SMAL) toimitusjohtajan tehtävästä. Åken kuvagalleria: www.hspy.fi suomi puola 2011 12 9

Professori Matti Klinge: Puola Päivi Erola Harvassa maassa historialla on niin tärkeä ja suuri rooli kuin Puolassa, missä kaikki ovat kiinnostuneita maan historiasta, ja se tulee vastaan joka askeleella koko rikkaudessaan ja moninaisuudessaan. Puolaa voi sanoa Euroopan sydämeksi, koska millään muulla maalla ei ole niin paljon naapureita kuin Puolalla. Puolan historia nivoutuu monien maiden historiaan, sekä sodassa että rauhassa. Myös kulttuurin ja kaupan tuomat yhteydet ovat tärkeitä. Puolan kautta olemme tekemisissä kaikkien Euroopan maiden ja kulttuurien kanssa. Paneutuminen Puolan vaiheisiin avaa näkemyksen Euroopan historian suuriin vaiheisiin ja toisesta maailmansodasta lähtien Yhdysvaltojen vaikutuksen takia melkeinpä koko maailman historiaan. Ikiaikaiset siteet Puolan roomalaiskatolisuuden tärkeyttä ei ymmärretä täysin. Toki Paavi Paavali II:n poliittinenkin merkitys on tiedossa, mutta ikiaikaisia ja voimakkaita siteitä katoliseen Italiaan ja Ranskaan ei tiedetä, painotti Klinge. Puolassa kulkee raja ortodoksiseen maailman, siis Venäjän ja myöhemmin luterilaisen maailman välissä. Kevään 2010 kansallinen onnettomuus keräsi katolisen maailman johtoportaan ympäri maailmaa Puolaan asia, jonka media ohitti pienellä välähdyksellä. Kun dynastiset liitot lujittivat Euroopassa valtioiden suhteita, Ranskaakin hallitsi puolalainen kuningas. Pitkää yhteyttä selittävät Puolan sosiaaliset suhteet. Jo varhain Puolaan muodostunut suuri aatelissääty, johon kuului aikanaan ainakin 12 prosenttia väestöstä, alkaa 1700-luvulla kääntyä voimakkaasti ranskalaiseen suuntaan. Sittemmin Puola on Ranskassa aina ollut kiinnostuksen kohde, samoin kuin Italiassa. Venäjän yhdistämät on Euroopan sydän Puolalaiset haluavat keskustella ja väitellä historiasta, kiitteli professori Matti Klinge Puolan historiaa peilanneessa esitelmässään. Ruotsi-Suomen ja Puolan politiikassa oli pyrkimystä yhteistyöhön Venäjän vastavoimana, kun Katariina Jagellonica 1500-luvun lopussa toi Juhana III:en nuorikkona Italian renessanssihovien tuulahduksen Suomeen. Väliin tuli uskonto ja taistelu Baltian herruudesta, kunnes Puolan jakojen aikana Venäjän keisarit hallitsivat molempia maita. Kuva: Kaija Hyvönen-Rajecki Pienelle Suomelle vailla suurta historiaa tai mahtavaa kansallistunnetta tilanne kelpasi, kuittaa Klinge. Suomessa se oli onnellista aikaa, Puolassa kaupallisesti ja teollisesti edistyksen aikakautta, mutta ei poliittisesti. Venäjän imperiumin aikana Suomesta kuljettiin usein Pietarin kautta junalla Varsovaan ja Berliiniin. Nytkin on suunnitteilla EU-hanke vastaavan nopean raideliikenneyhteyden järjestämiseksi Tallinnasta. Kaupallinen kulttuuri Saksasta Saksalaisten suuri, ylikansoituksen ja taloudellisten olojen pakottama 1000-luvun jälkeinen muuttoliike itään tehosti Puolaa taloudellisesti ja kulttuurisesti. Syntyi asemakaavaan suunniteltuja kaupunkeja, joiden oikeudellinen järjestelmä ja kaupan muodot noudattivat saksalaista mallia. Siten laajoilla alueilla nykyistä Puolaa ja Saksaakin on kaksinainen, laaja slaavilainen ja germaaninen traditio. Yhteys itään Puolan ja Venäjän pitkän suhteen perustana on katolisuuden ja ortodoksisuuden kulttuuriero ja tietenkin konkreettiset rajaomistusriidat. Italialais-ranskalaissävytteistä kulttuuria huokuva Puola vierasti venäläisten barbaarisuutta. Venäläiset taasen pitivät puolalaisia ylpeinä valloittajina: sekä Aleksandr Puškinin runoelma Boris Godunov että Mihail Glinkan ooppera Ivan Susanin kertovat valloittaja-puolalaisista. Helposti unohtuu myös, että Puola on ulottunut Mustallemerelle ja joutunut kosketuksiin idän ratsastajakansojen kanssa. Sotaisuuksiin liittyy aina myös muita suhteita. Puolalaiset ovat joutuneet ja myös halunneet vastaanottaa impulsseja eri tahoilta. Hajanaisuuden vastapainoksi he ovat konstruoineet erittäin vahvan kansallistunnon ja -kulttuurin, jota opetetaan kaikille puolalaisille kehdosta alkaen. Se on Puolan vahvuus ja tulevaisuus. Puolahan heittäytyi kommunismin jälkeen Yhdysvaltojen syliin. Mutta havaintojeni mukaan Puolasta on nyt tullut uudestaan todella eurooppalainen maa ja sitähän se onkin, päätti Klinge monisyisen esitelmänsä. Historiantutkija, emeritusprofessori Matti Klinge esitelmöi syyskuussa 2011 Puolan EU-Puheenjohtajuuteen liittyvässä sarjassa, jonka järjestivät Euroopan komission Suomen-edustusto, Forum Polonia, Helsingin Suomi Puola-yhdistys ja Suomi Puola Yhdistysten Liitto. Klinge veti Voimataloon yli 90 kuulijaa. Yleisömenestyksiä olivat myös sarjan muut esitelmät. Kääntäjä Päivi Paloposki esitteli Nobel-kirjailijat Sienkiewiczin, Reymontin, Miłoszin ja Szymborskan sekä valotti valintojen taustoja. Kääntäjä Tapani Kärkkäinen kertoi taidehistoriaa huokuvasta Varsovan ydinkeskustasta, joka entisöitiin Puolan viimeisen kuninkaan Stanisław August Poniatowskin hovimaalarin, venetsialaisen Bernardo Bellotton eli Canaletton maalausten avulla. Puolan kunniakonsulin Stefan Widomskin nyky-puolaa peilaava esitelmä on toisaalla lehdessämme. 10 suomi puola 2011 2012

Puolalainen tapakulttuuri Ritarin henki elää käytöstavoissa Päivi Erola Savoir vivre Vanha puolalainen tapakulttuuri perustuu ritarimyyttiin. Puolan suuri aatelissääty, szlachta, loi tapakulttuurin, kun Puolasta 1700-luvulla tuli ritarikulttuurin kotimaa. Eurooppa tunsi Puolan ritarillisesti käyttäytyvänä kansakuntana. Ritarillinen kohteliaisuus, kohtelias puheenparsi, naisten huomioon ottaminen ja kädelle suutelu kuului kuvaan. Puolan pienaateliset eivät olleet sen rikkaampia kuin suomalaiset suurtalonpojat, mutta tyyli, kasvatus ja pukeutumistyyli oli erilainen. Kaikki ovat ritareita Bon ton Hyvää käytöstä voi Puolassa luonnehtia rinnakkaiselon kulttuuriksi: toimitaan niin, että toista ei häiritä eikä loukata, vaan osoitetaan kunnioitusta ja huomioidaan toisen tarpeet. Periaate on yksinkertainen: ystävällisen ilmapiirin luominen perusajatuksena Viihdyn seurassanne, olen siis hyvä teille. Aateliston ritarillisuus ei ole enää miesten harteilla kaikki ovat ritareita. Perusajatus on pitää huolta heikommista, kuten lapsista ja vanhuksista. Eurooppalainen etiketti pienin eroin Arvonimet Arvonimeä käytetään puhuttelussa. Kirjeenvaihdossa viljellään arvonimiä, titteleitä ja isoja alkukirjaimia. Miksi ei käyttää titteliä, jos se kerran on. Varajohtajaa on toki parempi tituleerata johtajaksi ja jättää vara varastoon. Hierarkisuus Työelämän suhteet ovat hierarkkiset. Esimies ja alaiset teititte-levät. Vaikka sinunkaupat olisi tehty, muitten läsnä ollessa on paras teititellä. Käsisuudelma Käsisuudelmalla tervehtiminen on edelleenkin paikoittain yleistä tilanteen mukaan joko yhdelle tai jopa molemmille käsille. Liikennevälineissä nuoret luovuttavat istumapaikkansa vanhemmille henkilöille. Tästä kuulee polemiikkia sekä liikennevälineissä että keskustelupalstoilla. Pukeutuminen Työssä pukeudutaan virallisemmin kuin Suomessa. Puolalaiset naiset panostavat pukeutumiseen. Kesähelteilläkään puolatar ei luovu sukkahousuista, ainakaan työpaikalla. Erityisesti juhlapukeutumiseen satsataan. Ritari ja daami Mies ON ritari. Bussiin noustessa mies ojentaa käden naiselle auttaakseen ja poistuessa nousee ensin ja ojentaa kätensä avuksi. Naiselle avataan ovi ja päästetään hänet edeltä. Auton ovi avataan naiselle. Skoolaaminen on mahdollista vain viinilasilla. Nekin, jotka eivät alkoholia juo, ovat maljan ajan juovinaan. Elämä koostuu yksityiskohdista Sosiaalisuus Puolalaiset ovat sosiaalisia. Ole ystävällinen ja kohtelias. On tärkeää luoda mukava ilmapiiri ja ottaa toiset huomioon. Teitittely on voimissaan. Pomon kanssa sinuttelun siirrytään hänen pyynnöstään, työkavereiden kanssa tuntemuksen mukaan. Englantia puhuttaessa teitittely ei aiheuta ongelmaa, mutta kun käytetään puolan Pan ja Pani -muotoja ollaan suossa. Yleensä vanhempi henkilö ehdottaa sinutteluun siirtymistä nuoremmalle, korkeaarvoisempi alemmalleen, nainen miehelle, mutta arvovyyhdin selvittäminen on joskus työlästä. Tervehtiminen Tervehdittäessä kätellään tai toisinaan vain sanotaan päivää tai terve. Erityisen kohteliasta on suudella naista kädelle; tapaa viljelee erityisesti vanhempi ikäpolvi, joskin perhe kasvatuksesta riippuen tapa kukoistaa nuorempienkin piirissä. Yllättävissäkin paikoissa saattaa törmätä tapaan, joka ei ole niin kuollut kuin luullaan. Poskisuudelma on yleinen tervehtimistapa. Nuoret käyttävät usein yhtä poskisuukkoa, mutta kaksi on normi, varsinkin perhepiirissä usein kolme. Vaatimattomuus menee Puolassa joskus yltiöpäiseksi. Kursaillaan, kuka menee ovesta ensin ja kuka onkaan korkeammassa asemassa. Vierailulla Hyvä lahja isäntäväelle on kukkakimppu tai vaikkapa viinipullo. Nykyisin krysanteemit tai punaiset neilikat eivät aiheuta ikäviä mielleyhtymiä, mutta kallat on parempi jättää kauppaan. Puolalaiseen kotiin mentäessä riisutaan ensin ulkovaatteet ja astutaan peremmälle ennen isäntäväen tervehtimistä. Kengät riisutaan usein eteiseen ja sujautetaan jalkaan isäntäväen mahdollisesti tarjoamat tossut. Kenkärituaali riippuu isännistä ja tavasta voikin kysäistä suoraan. Ulkopuolalaisten sivistysseuran (PTOK) puheenjohtaja Klaudia Deryng ja varapuheenjohtaja Agnieszka Janus-Hiekkaranta kertoivat toukokuussa 2011 puolalaisesta tapakulttuurista PTOK:in, Tapaseuran ja Helsingin Suomi Puola-yhdistyksen tapaillassa. Tapahtuma keräsi ennätysmäärän yleisöä. Kirjoitus perustuu illan esitelmään, Varsovan Polonicum-laitoksen aineistoon sekä sivustoon www.savoir-vivre.com.pl suomi puola 2011 2012 11

Forum Polonian puheenjohtaja Stefan Widomski: Kaksi ideaa Puolasta jakaa maata Puolalainen yhteiskunta etsii edelleen demokratian todellista olemusta. Se oppitunti kestää pitkään jatkuneen kommunistisen järjestelmän jälkeen. Johtavat puolueet edustavat kahta vastakkaista ja kilpailevaa ideaa Puolasta valtiona ja kansakuntana. Hallitukselle jatkoaika Lokakuun parlamenttivaalit olivat ensimmäiset vapaat vaalit, joissa hallitusvastuuta kantanut puolue saavutti voiton. Aiemmin on johtava puolue aina hävinnyt vaalit, joskus kutistunut miltei olemattomiin. Joittenkin analyytikkojen mielestä käänteet ovat johtuneet äänestäjien ylimitoitetuista odotuksista ja sen myötä pettymyksistä. Toiset ovat syyttäneet vakiintumatonta demokratiaa ja muistuttaneet, että kommunismin aika (1945 1989) merkitsi kaiken vapaan poliittisen toiminnan ja ajattelun loppumista. Ennen sotaa ja sen aikana toimineille puolueille ei enää ollut jalansijaa. Uudet vallanpitäjät eivät voineet pitää oikeana ajatusta Neuvostoliitosta vaarallisena vihollisena. Marxilainen tulkinta tarjosi yksinkertaistetun, vääristetyn ja mielivaltaisesti rajoitetun kuvan todellisuudesta. Kouluissa ja yliopistoissa ei juurikaan opetettu puolalaisen poliittisen ajattelun ja toiminnan vaiheista maailmansotien välisenä aikana. Silloisen Puolan sisä- ja ulkopoliittisia saavutuksia vähäteltiin. Erilaiset emigrantit Sodan jälkeen Puolan ulkopuolelle jäi merkittävä määrä puolalaisia. Länteen jääneet saivat jatkaa vapaasti poliittisten mielipiteiden muodostamista ja julistamista. Syntyi kaksi puolalaisten emigranttien poliittisen ajattelun keskusta, toinen Pariisiin ja toinen Lontooseen. Pariisissa julkaistu Kultura-kuukausijulkaisu ja Historialliset vihkot -sarjan kirjat edustivat kaikessa kommunismikriittisyydessään avointa keskustelua Puolan menneisyydestä ja nykytilasta. Toimituksen kanssa yhteistyössä oli niin emigranttipuolalaisia kuin naapurikansojen edustajia. Puolassa asuvat yhteiskunnallisesti orientoituneet ajattelijat ja kirjailijat julkaisivat lukuisia kannanottoja nimimerkillä. Kustantamon julkaisut salakuljetettiin Puolaan, missä ne olivat hyvin suosittuja. Jopa kommunistiestablishmentin jäsenet seurasivat tiivisti, mitä pariisilainen kustantamo julkaisi. Jos nyky-puolasta pitäisi löytää puolue tai poliittinen suunta, joka olisi lähimpänä Kulturan edustamaa linjaa, mieleen tulee lähinnä Kansalaisfoorumi. Lontoon puolalaisten näkemyksen voi puolestaan rinnastaa Laki ja Oikeus -puolueen linjaan.lontoon puolalaisten organisaatioiden kuten pakolaishallituksen ja Puolassa kiellettyjen puolueitten sekä lehtien linja oli huomattavasti jyrkempi, selvästi konservatiivisempi ja sisälsi enemmän nationalistisia painotuksia. Kahdet kenraalit Puolan ensimmäisissä sodanjälkeisissä vapaissa parlamenttivaaleissa 1989 elettiin vapauden huumaa. Se esti monia näkemästä, että vapaan yhteiskunnan keskeiset poliittiset toimijat eivät synny tyhjiöstä. Vanha kiinalainen viisaus sanoo, että yhdet kenraalit valloittavat kaupungin ja toiset kykenevät hallitsemaan sitä. Tämä osoittautui todeksi myös Puolan silloisessa tilanteessa. On muistettava, että Solidaarisuusliike ja sen liepeillä toimineet or- Kuva: Adam Korpak Nuoret karkaavat Vaikka äänestäjät antoivat tukensa hallitukselle, ei kukaan Puolan tilannetta seuraava voi väittää, ettei maalla olisi pikaisia ja samalla vaikeita ratkaisuja vaativia ongelmia. Sellaisia ovat esimerkiksi terveydenhoidon, koululaitoksen ja infrastruktuurin isot ongelmat. Viime vuodet ovat tuoneet vielä yhden ratkaisua kaipaavan kysymyksen, maastamuuton. Ulkomailla työskenteli parin vuoden aikana noin kaksi miljoonaa puolalaista enemmän tai vähemmän pysyvästi. Kuten aiemmissakin suurissa emigraatioliikkeissä joukossa oli paljon nuoria. Yksi syy työttömyydestä kärsineen puolalaisnuorison joukkomuuttoon on suhteellisen heikosti kehittynyt sosiaaliturva, mutta se ei selitä kaikkea. Olisiko puolalaisnuori suomalaista rohkeampi kokeilemaan siipiään vieraitten ihmisten, tapojen ja kielten ympäröimänä? Eikä pidä unohtaa, että englantilaiset, irlantilaiset ja saksalaiset palkat antavat złoteiksi muutettuina ihan toisenlaiset mahdollisuudet selviytyä elinkustannusten noususta kotimaassa. Vaikka työperäinen maastamuutto synnytti jatkuvan ja sangen merkittävän rahavirran Puolaan, maassa herättiin nopeasti tajuamaan sen mukanaan tuomat ongelmat. Ensinnäkin ulkomaille muuttaneiden joukossa oli merkittävä osuus hyvin koulutettuja nuoria. Puola siis maksoi ja muut maat korjasivat hedelmät. Muuttajissa oli paljon perheellisiä. Molempien vanhempien oli helpompi lähteä työskentelemään pariksi, kolmeksi vuodeksi ulkomaille, kun lapset jäivät jatkamaan koulunkäyntiä isovanhempien tai muitten sukulaisten hoivissa. Tällaisia lapsia oli erään arvion mukaan vuoden 2011 alussa noin 120 000 150 000. Jää nähtäväksi, miten vanhempien pitkäaikainen poissaolo vaikuttaa 12 suomi puola 2011 2012

ganisaatiot syntyivät oppositiossa ja nimenomaan taistelevina liikkeinä. Ensisijaisesti toimittiin, ajattelu jäi vähemmälle. Varovaisuus vai EU-linja? Kansalaisfoorumin vaalivoitto oli sen verran selvä, että sitä voi pitää tukena puolueen ja samalla hallituskoalition politiikalle. Jotkut poliittiset tarkkailijat ovat viitanneet siihen, että radikaalit reformit ovat olleet kaikille uuden Puolan hallituksille kohtalon kysymys. Varovainen uudistuspolitiikka ei yksin selitä Kansalaisfoorumin suosiota. Merkitystä on myös puolueen EU-myönteisellä ja rakentavasti osallistuvalla politiikalla, ylipäätään avoimella ja aktiivilla suhtautumisella maailmaan ja tulevaisuuteen. tuurisenakin. Se kannattaa kansainvälistä yhteistoimintaa ja pyrkii myös rakentamaan hyvät naapurisuhteet Venäjän ja Saksan kanssa. Kilpailevan Laki ja oikeus -puolueen kansallismielinen, menneisyyteen ankkuroitu, eristäytyvä ja suorastaan ksenofobinen linja ei vetoa kaikkiin puolalaisiin. Konservatiiveille Puola on edelleen kahden vihamielisen tai ainakin epäilyttäviä aikomuksia hautovan valtion, Saksan ja Venäjän, epäpyhän liiton puristuksessa. Saksan nähdään punovan taas Puolan valloitussuunnitelmia, nyt taloudellisin keinoin. Laki ja oikeus -puolueen puheenjohtaja Jarosław Kaczyński jopa kohdisti suoranaisia syytöksiä Saksan kansleri Angela Merkeliin. Venäjälle on varattu Puolan itsenäisyyden ikuisen vihollisen rooli ja Smolenskin lento-onnettomuustragedia on valjastettu palvelemaan sisäpolitiikkaa. Kaupunkilaiset ja maalaiset? Kahta poliittisen kentän pääpelaajaa on yritetty määritellä myös kannattajakunnan kautta, usein oman leirin propagandatarkoituksissa. Kansalaisfoorumi on mielletty paremmin toimeentulevan kansanosan ja sivistyneistön edustajaksi, koska se saa eniten ääniä suurissa kaupungeissa ja paremmin koulutetulta väestöltä. Liike antaa itsestään kuvan dynaamisena ja maailmankuvaltaan modernina. Muukalaisuuden pelolle ei ole jalansijaa eikä oikeutusta, eikä puolue käytä uskonnollista symboliikkaa. Laki ja oikeus -puolue kerää eniten kannatusta maaseudun pikkukaupungeissa sekä vähävaraisemman ja huonommin koulutetun väestön keskuudessa. Olisi kuitenkin ilmeinen virhe olettaa, ettei puolue saisi kannatusta myös korkeasti koulutetuilta. Puolueen aktiiveista ja kannattajista löytyy runsaasti konservatiivisesti ajattelevia ja korostettuun isänmaallisuuteen taipuvaisia akateemisen maailman ja lehdistön edustajia. Palikotin paikka Missä kaksi taistelee, siellä kolmas voittaa (Gdzie dwóch się bije, tam trzeci wygrywa), sanotaan Puolassa. Janusz Palikotin vaalimenestys todistaa sanonnan oikeaksi. Värikäs Palikot erosi Kansalaisfoorumista ja perusti uuden puolueen. Sen rakettimainen nousu on verrattavissa Perussuomalaisten menestykseen Suomessa. Siihen yhtäläisyydet sitten loppuvatkin. Palikot käyttää julkisesti esiintyessään runsaasti populistisia temppuja ja retoriikkaa. Hänen edustaa radikaalia ja Puolan oloissa erittäin sallivaa linjaa suositellessaan sukupuolineutraalien avioliittojen ja abortin sallimista sekä ristien poistamista julkisilta paikoilta, kuten parlamentin istuntosalista. Jotkut ennustavat Palikotin linjan keräävän tulevaisuudessa lisää kannattajia, esimerkiksi kirkosta eronneita ja itseään moderneina pitäviä äänestäjiä. Konsensus ajatuksissa Kaikesta huolimatta Puola näyttää ainakin toistaiseksi selviytyvän yleiseurooppalaisesta kriisistä monia muita EU-jäsenmaita paremmin. Puolalaiset pankit eivät mainittavasti luotottaneet vaikeuksiin joutuneita maita, ja maan bruttokansantuotteen kasvu on edelleen kohtuullinen. Menestyäkseen Puola tarvitsee sisäisesti vakiintuneita oloja, toimivaa demokratiaa ja enemmän konsensusta. Juuri konsensuksen merkitystä ja tarvetta korostetaan usein puolalaisten ajatushautomoiden keskusteluissa ja samalla oikein tai väärin viitataan suomalaisten kokemuksiin. Kansalaisfoorumi näkee Puolan sallivana ja monivivahteisena, monikultpienten lasten psyykkeen. Huolestuneet psykologit ja lastensuojeluviranomaiset varoittavat uhkaavista ongelmista. Jääkää kanssamme Puolassa kiinnitettiin huomiota myös siihen, että poislähtevien joukossa oli nuoria tiedemiehiä, lupaavia tutkijoita ja keksijöitä eli juuri niitä, joita kehittyvän Puolan elinkeinoelämä ja tiedeyhteisö kipeästi tarvitsee. Puolassa aloitettiin näyttävä kampanja Jääkää kanssamme (Zostańcie z nami). Koska isänmaalliset vetoomukset eivät yksin riitä, aloitettiin varojen keruu Puolan tutkimuslaitosten ja korkeakoulujen laboratorioiden tason nostamiseksi hyvälle kansainväliselle tasolle. Isolevikkisen Polityka-viikkolehden aloitteesta yksityiset kansalaiset, kansalaisjärjestöt ja yritykset ovat lahjoittaneet varoja stipendien maksamiseen niin yksittäisille tiedemaailman lupauksille kuin tutkijaryhmille. Huoli epäedullisesta väestökehityksestä pani myös aluehallinnon miettimään tulevaisuutta. Alueellisilla erityisohjelmilla ja kampanjoilla pyritään estämään nuorten lähtö tai kutsumaan heitä takaisin. Ongelma ei ole jäänyt huomiotta katolisen kirkon johdoltakaan. Eräs piispa kehotti maastamuuttajia palaamaan takaisin. Hän jakoi kirkollisten menojen aikana yli 100 000 lehtistä, joissa puhuttiin emigranteista kiertäjinä, joiden kohtalona on olla vieraina siellä ja yhä enenevässä määrin vieraina myös täällä Muuttoa tutkiva puolalainen sosiologi totesi: Nuoret matkustavat pois joka tapauksessa, sanat eivät heitä pidätä. Kirjoitukset perustuvat esitelmään, jonka Stefan Widomski piti syyskuussa 2011 Euroopan komission Suomen-edustuston, Forum Polonian, Helsingin Suomi Puolayhdistyksen ja Suomi Puola Yhdistysten Liiton Puolan EU-puheenjohtajuuden johdosta järjestämässä sarjassa. suomi puola 2011 2012 13

Kemikaalien matkassa EU avasi oven Suomeen Päivi Erola Euroopan unionin kemikaalivirasto ECHA:n tehtävänä on huolehtia kemikaalien turvallisesta käytöstä ja kannustaa uusiin innovaatioihin. ECHA aloitti toimintansa Helsingissä kesäkuussa 2007. Virastossa työskentelee noin 20 puolalaista, joista Piotr Sosnowski, 37, saapui perheineen Suomeen heti viraston aloitettua toimintansa. Łódźista kotoisin oleva Piotr Sosnowski on ympäristönsuojelun maisteri ja suorittanut lisäksi tohtorintutkinnon ympäristötekniikasta teknillisessä korkeakoulussa. Myös vaimo Dorota, 36, on ympäristötieteiden maisteri. Sosnowski työskenteli Puolan kemikaaliasioista vastaavassa virastossa jo ennen Puolan EU-jäsenyyttä 2004. Kun hänelle ehdotettiin työskentelyä Helsingissä, ei kauaa emmitty. Vuoden oleskelun jälkeen perhe teki päätöksen jäädä Suomeen pidemmäksi aikaa. Vaakakupissa painoivat ennen kaikkea turvallisuus, Suomen korkeatasoinen koulujärjestelmä ja rauhallinen ympäristö. Piotrin työ on sopimuspohjainen, mutta näköpiirissä on pidempikin työrupeama Helsingissä. EU-puheenjohtajuutta Merja Åkerlind Yli 70 ihmistä noudatti Lahden Eurooppatiedotuksen ja Puola yhdistyksen kutsua yleisötilaisuuteen, jossa pohdittiin Puolan EU-puheenjohtajakautta. Professori Tauno Tiusanen ja EU-komission Suomen edustuston päällikkö Eikka Kosonen myönsivät, että puheenjohtajamaa jäi julkisuudessa euron ja julkisen talouden kriisin sekä arabikevään varjoon. Kosonen muistutti, että Lissabonin sopimus heikensi puheenjohtajamaan asemaa. EU:lla on nyt ulkoministeri, ja linjoja vetää kolmen maan trio. Kososen mielestä Puolan tavoitteet integraation syventäminen, turvallinen ja avoin Eurooppa menevät aika yhteen EU:n kanssa. Vaalitulos takaa linjan jatkumisen. Tuloksia ei kannata arvioida kesken kauden. Kuusi kuukautta on lyhyt aika, eikä kehitys aina riipu puheenjohtajasta. Złoty kellui neljänneksen Vertailevan taloustieteen erikoismies Tiusanen laski złotyn devalvoituneen tuoreimman laman aikana 25 prosenttia. Ellette ole vielä käyneet Puolassa, nyt on edullista matkustaa. Hinnat ovat noin kolmasosan alle kaikkien EU-maitten keskiarvon. Valuutan kellumisen ansiosta vienti on vetänyt ja Puolan talous kasvanut. Puola oli vuonna 2009 ainoa EU-maa, jonka bruttokansantuote kasvoi. Vuonna 2010 se oli itäryhmän maista edelleen paras, mutta tänä vuonna on Eesti mennyt ohi. Puola on saanut suoria investointeja noin 3 210 euroa asukasta kohti. Markkinoille mahtuu siis vielä yhtä ja toista, onhan Viro saanut investointeja 8 420 euroa per asukas. Sosnowskit lomamatkalla Lissabonissa. Kuva: Joao Lourenco Suomesta pysyvä koti perheelle Perhe on nyt asettunut Suomeen vankasti. Kun myös Dorota sai kemikaalivirastosta kilpailutuksen kautta töitä vuonna 2009, Sosnowskit päättivät ostaa asunnon. Sopiva talo löytyi Espoon Mankkaalta, hyvien kulkuyhteyksien päästä keskustasta, missä kemikaalivirasto sijaitsee. Suurin osa perheellisistä ja monet yksinkin asuvat ostavat Suomesta asunnon, kertoo Piotr. Puolan velkaantuminen ja vaihtotase täyttävät EU:n ehdot, mutta suu säkkiä myöten on Tiusasen mukaan elettävä. Valtiontalouden vaje 53 prosenttia BKT:sta lähenee EU-rajaa, 60:tä prosenttia. Keskustelussa asiantuntijat selittivät EU:n suurta suosiota Puolassa sillä, että maa on saanut huomattavasti tukea maatalouteen ja aluekehitykseen. Kansalaiset ovat joukolla hyödyntäneet mahdollisuutta työskennellä ja opiskella ulkomailla. Perheen kymmenvuotias Julia-tytär käy Ressun viidettä luokkaa. Hän opiskelee englanninkielisellä luokalla, koska perhe ei alun-perin ollut varma oleskelunsa pituudesta. Tällä hetkellä Julian lempiharrastus on arkkitehtuuri. Perheen toinen lapsi, kolme-vuotias Emilia, joka on syntynyt Suomessa, puhuu jo hyvin sekä suomea että puolaa. Hän on hoidossa läheisessä päiväkodissa. Ystäviä Suomesta Sosnowskien seuraelämä on vilkasta: perhe isännöi usein sukulaisia ja ystäviä Puolasta. Naapurien kanssa on tapana kokoontua yhteen grillailemaan. Myös ystävyyssuhteita suomalaisiin on jo solmittu. Puolan EU-jäsenyys avasi oven maailmalle; se mahdollisti paremman palkkatason ja uusiin kulttuureihin tutustumisen, summaa Piotr Sosnowski EU:n merkitystä perheelleen. Tauno Tiusanen (vas.) ja Eikka Kosonen Lahden EU-tiedotuksen rakentamissa kulisseissa. Kuva: Kyösti Isosaari. 14 suomi puola 2011 2012

Eksoottisuus ja metallimusiikki vetävät Suomeen Päivi Erola Varsovan yliopistossa on voinut opiskella suomen kieltä pääaineena syksystä 2007 lähtien. Laitoksen nimi on silti entiseen tapaan hungaristiikan laitos, Katedra Hungarystyki. Puolassa on jo pitkälti toistakymmentä vuotta ollut vahva Skandinavia-buumi nuorten keskuudessa, kertoo Varsovan yliopistossa suomen kielen lehtorina vuosina 1998 2004 työskennellyt Leena Laajo-Szańkowska. Suomella on omat faninsa. Aikoinaan näin oli suurimmaksi osaksi mäkihyppääjien ja rock-bändien ansiosta, mutta ehkä nyttemmin on muitakin tekijöitä. Minun aikoinani suomi oli vain kielikeskusopetuksen tyypistä: alkeiskurssi ja pari jatkokurssia kysynnän mukaan. Opiskelijoita ja innostusta oli paljon, joten opettajakunta alkoi ponnistella suomalaisen filologian aikaan saamiseksi. Erityisesti laitoksen silloinen johtaja prof. Elżbieta Artowicz teki asian hyväksi suuren työn. Vihdoin 2007 toive toteutui, ja nyt suomi onkin unkaria suositumpi oppiaine, iloitsee Laajo-Szańkowska. Suomalaisen filologian opetus käynnistyi Suomesta lähetetyn lehtorin Sirkka Ojaniemen ja Laajo- Szańkowskan entisten tähtiopiskelijoiden Anna Bunclerin ja Łukasz Sommerin voimin. Opetus on mennyt hyvin eteenpäin ja vahvistunut. Opetus- ja kulttuuriministeriön alainen kansainvälistä liikkuvuutta ja yhteistyötä edistävä CIMO oli jo vuosia suhtautunut myönteisesti opetuksen lisäämiseen ja on avustanut monin tavoin, myös taloudellisesti. Laitoksella toimii aktiivinen fennistien ainejärjestö Majakka. Majakan kotisivuilla julkaistut kirjoitukset, kuten Sisu tai hulluus? suomalaisuuden pimeä puoli tai Suomalaisen hiphopin historia, kertovat monipuolisesta kiinnostuksesta Suomea kohtaan. Isot resurssit Suomen opetuksen henkilökunta on laajentunut merkittävästi, sillä nykyisin opetuksesta vastaa yhteensä kuusi opettajaa ja yksi jatko-opiskelija. Suomesta lähetettynä vastaavana lehtorina toimii Elina Nurminen. Uutta entiseen verrattuna on viron kielen lehtoraatti, joka on nyt samankaltaisessa asemassa kuin suomen kielen lehtoraatti oli vielä joitakin vuosia sitten. Viron kieli on herättänyt suurta kiinnostusta. Varsovan lisäksi viroa opetetaan Krakovan yliopistossa. Puolassa monilla korkeakouluilla on tapana ottaa pääsykokeissa opiskelijoita sekä ilmaisiin päiväopintoihin (studia stacjonarne) että maksullisiin iltaopintoihin (studia niestacjonarne). Suomen kielen opintojen vuosimaksu on 3 800 złotya. Laki sallii laitosten paikata näin rahatilannettaan. Opintotyyppien opetusohjelma ja vaatimukset ovat kuitenkin identtiset ja tutkinnot yhtä painavat. Hungaristiikan laitos ottaa 20 + 20 opiskelijaa kerralla. Opiskelijoiden määrä on kasvanut melkoiseksi, kertoo Laajo-Szankowska. Isoista opetusresursseista voivat vain haaveilla Helsingin yliopiston puolan kielen opiskelijat, joiden opetus sujuu yhden lehtorin voimin. Helsingin yliopistohan on ainoa yliopisto, jossa Suomessa voi opiskella puolaa pääaineena. Vuonna 2010 lakkautettiin Tampereen yliopiston puolan kielen ja kulttuurin lehtoraatti. Puolan sivuaineopintoja voi harjoittaa Åbo Akademissa. Puolassahan suomea on voinut perinteisesti opiskella Poznańin yliopistossa. Eksoottiset erämaat Aleksandra Sinikka Karabonia Suomi on kiehtonut aina, onhan hän syntynyt Helsingin Naistenklinikalla. Aleksandran vanhemmat työskentelivät Helsingissä diplomaatteina 1980- ja 1990-lukujen taitteessa. Vuodet erottivat hänet Helsingistä, vaikka kiinnostus säilyi. Nyt Aleksandra opiskelee suomen kieltä toista vuotta Varsovan yliopistossa ja tutustuu Suomeen Erasmus-stipendiaattina. Suomen kieltä on vaikea päästä opiskelemaan, sillä hakijoita on paljon ja uusia opiskelijoita otetaan vain joka toinen vuosi. Oppituoli on uusi ja lehtoritkin nuoria ja täynnä energiaa, kertoo Aleksandra. Suomeen Aleksandraa vetää maamme eksoottisuus suurine Lapin erämaineen sekä sauna, joka Aleksandran mukaan on erinomainen rentoutumis- ja seurustelutapa. Yliopistolla ulkomaalaiset eristyvät helposti omaksi joukkiokseen. He opiskelevat suomea keskenään ja asuvat yhdessä. Eikä suomalaisiin ole kovin helppo tutustua, huokaa Aleksandra. Lisätietoja: www.hungarystyka.uw.edu.pl www.majakka.pl Vuonna 2009 2010 Suomeen saapui Erasmus-vaihdon kautta 6 089 henkilöä, joista puolalaisia 365. Suomesta Puolaan hakeutui vain 31 opiskelijaa; tosin lähtijöiden kokonaismääräkin oli vain runsas 3 500. Lähde: CIMO Kokkien keittiössä Kokit ovat hääränneet vuodesta 2007 Varsovan Europejski-hotellin vanhassa keittiössä. Tilat vapautuivat, kun perinteikäs hotelli lopetti toimintansa. Vaihtelevan perusmenyyn lisäksi uunista päivittäin esimerkiksi mureaa ankkaa, porsasta tai vasikkaa. Ruokalista on hyvin puolalainen ja paikka mutkattoman kotoisa, istuvathan ruokailijat keittiössä. U Kucharzy ul. Ossolińskich 7 Piłsudskinaukio Puh. +48 22 826 79 36 www.gessler.pl Paikka kuuluu Gesslerin veljesten ravintolaketjuun, kuten myös samassa korttelissa Krakowskie Przedmieścien puolella oleva bistro á la Fourchette, joka tarjoaa pikkusyötävää ja juomia. Varsinkin viikonloppuisin kannattaa tehdä varaus etukäteen. suomi puola 2011 2012 15

Puolan raideliikenne rullaa voimalla Puolaa on pidetty itäisen Euroopan talousveturina. Vertaus on osuva, sillä myös puolalainen kiskoliikenne elää myönteisen murroksen aikaa. Puolan teräspyörillä rullaavan liikenteen kehitys onkin hyvässä nousussa. Puolalaisen kiskoliikenteen kahdenkymmenen vuoden takaisesta kaaoksesta kertoo karua kieltään Wrocławissa sijaitsevan Pafawagin tehtaan EP09-veturin tarina. Epokalempinimellä tunnetun vetojuhdan valmistus aloitettiin vuonna 1986. Toisin kuin oli suunniteltu, haluttuja länsimaisia osia ei saatu. Puolan valtionrautateille toimitettavat veturit jouduttiin rakentamaan vanhemman EP07-veturisarjan tekniikalla. Muurit murtuivat, mutta Epokan valmistus jatkui, välillä vaivalloisestikin. Vuoteen 1997 mennessä valmistettiin 47 veturia, joista kaikki ovat edelleen käytössä. Jokainen EP09 on kuitenkin teknisesti oma yksilönsä. Alkusarjan vetureissa on myös havaittu pahoja puutteita, joita on ajan myötä korjattu. Sarjan kalusto on siinä sivussa saanut valtion rautateiden (PKP) uusitun, sinisen värityksen. Epokojen osuus puolalaisesta 1500 veturiarmadasta on toki pieni. Se on silti merkittävä veturityyppi 160 km/h huippunopeutensa ansiosta. Vetureja näkee varsinkin maan keskeisillä rataosuuksilla Varsovasta Katowiceen ja Krakovaan. Tämä rataosuus, joka tunnetaan nimellä CMK, Centralna Magistrala Kolejowa, on alun perin suunniteltu geometrialtaan täyttämään jopa 250 kilometrin tuntinopeuden vaatimukset. Vielä toistaiseksi liikennöidään kuitenkin hitaammin. Silti jo vuonna 1994 koeajossa ollut Pendolino pyyhkäisi rataosuuden ja koko Puolan kiskoliikenteen uusiin nopeusennätyksiin, 250 kilometrin tuntinopeuteen. Pitkän väännön jälkeen ranskalaisen Alstom-brändin alle siirtyneitä Pendolinoja tilattiin tämän vuoden keväällä 20 junayksikköä. Uusi aikakausi, epoka, on siis vihdoin koittamassa. Suuren luokan alihankintaa Mainittu Pafawagin kiskokalustotehdas Wrocławissa jatkaa toimintaansa, mutta nykyään sen omistaa kanadalaistaustainen suuryhtiö Bombardier. Pafawag valmistaa lähestulkoon kaikki yleiseurooppalaiseksi työjuhdaksi muodostuneen Traxxveturin alustat ja korit. Tuotanto käsittää vuositasolla parisataa veturia. Traxx-kalustoa on tilattu myös Puolaan, muun muassa Varsovan alueella toimivan Koleje Mazowieckie-yhtiön kaksikerrosjunien vetäjiksi. Teksti ja kuvat: Kyösti Isosaari Katowicen alueella Chorzówissa sijaitseva, etenkin raitiovaunuihin erikoistunut Konstalin kiskokalustotehdas on puolestaan siirtynyt Alstomin omistukseen. Tehtailla valmistetaan muun muassa Citadis-raitiovaunuja, mutta myös Alstomin metro- ja lähiliikennejunien koreja. Itse asiassa Varsovan metron uudemmasta kalustosta suuri osa on valmistettu Chorzówin tehtailla. Hitsisaumasta hitti Hankinnoissa tuntuu olevan vahva pyrkimys siihen, että ainakin osa töistä pitää teettää Puolassa. Niinpä Varsovan metron laajennuksen myötä tarvittavaa lisäkaluston toimittaa Siemens, mutta alihankkijana toimii puolalainen Newag. Nowy Sączissa sijaitseva Newag kantaa jatkossa osavastuun myös kaluston huolloista. Näin meneteltiin myös sveitsiläisen Stadlerin junatoimituksissa. Kun Koleje Mazowieckien Flirt-lähijunien kaupat varmistuivat, Stadler perusti junien loppukokoonpanoa varten linjan Siedlceen. Puolaan sovitut toimitukset on nyttemmin jo saatettu loppuun, joten tällä hetkellä Siedlcessä tehdään junia, jotka päätyvät Alankomaihin. Tärkeä lisäsyy kotimaisen tuotannon säilymiseen on Puolan koko markkina-alueena. Maantieteellisesti kiskoliikennettä suosiva maa, jossa on lähes 40 miljoonaa asukasta ja 20 000 kilometriä pitkä rataverkko, on mahdollisuus, jota yksikään suuri kiskokalustovalmistaja ei voi ohit Puolan raitioteiden kunnostus tulee nielemään vielä paljon rahaa. Kalustoa on sen sijaan jo hieman uusittu. Katowicen Alstom Konstal 116Nd -matalalattiavaunut on valmistettu Chorzówissa. PKP:n EP09-veturit ovat kuin eläviä vertaus-kuvia puolalaisen raideliikenteen murroksesta. Vuosina 1986 1997 valmistetuilla vetojuhdilla on kuvaava lempinimi Epoka, aikakausi. 16 suomi puola 2011-2012

taa. Sivuuttaa ei kannata puolalaista osaamispotentiaaliakaan. Putkimiesten sijasta tämän hetken kysytyimpiä vientituotteita tuntuu olevan puolalainen hitsisauma. Raitioteitä kohta 15 kaupungissa Kaupunkikiskoliikenteessä Puola on niin ikään mahdollisuuksien maa. Metroa ei tosin ole kuin Varsovassa, mutta sitäkin laajennetaan. Raitioteitä on kaikkiaan 14 kaupungissa. Yksi näistä järjestelmistä on Katowicen alueen raitiotiekokonaisuus, joka on mittavuudeltaan yksi maailman suurimmista. Kuten junaradat, myös Puolan raitiotiet ovat kipeästi modernisoinnin on suunniteltu kokonaan Puolassa. Pesa on saavuttanut menestystä myös raskaammalla puolella, sillä sen valmistamia diesel- ja sähkömoottorijunia on ostettu Puolan lisäksi Italiaan, Liettuaan, Tsekkiin ja Unkariin. Merkittäväksi puolalaiseksi kiskokalustovalmistajaksi on nousemassa myös linja- ja johdinautoillaan menestynyt, Bolechowossa päämajaansa pitävä Solaris. Sen kehittämää Tramino-matalalattiavaunua on myyty Poznańin ohella Saksaan Jenaan. Newag on puolestaan kehittänyt omia diesel- ja sähkömoottorijunia, joita on toistaiseksi myyty vain kotimaahan. Gliwicessä toimivan ZNLE:n tuotevalikoimista löytyy taas peräti kaksi täysin uutta puolalaista sähköveturia. Enemmän bussivalmistajana tunnettu Solaris esitteli uutta matalalattiaraitiovaunuaan vuoden 2010 Innotrans-messuilla Berliinissä. Traminosta on sittemmin tullut jo vientituote. Rahtiliikennettä ja huippunopeuksia Nykyään pääosin Newagin omistama ZNLE-tehdas yrittää rohkeaa läpimurtoa sähköveturien kovilla markkinoilla. Kuusiakselinen E6ACT Dragon herätti ansaittua huomiota Innotransmessuilla. tarpeessa. Tilanne näkyy ehkä selvimmin Katowicessa, jossa uudistaminen on jäänyt lähinnä yhden päälinjan kunnostukseen ja 17 uuden matalalattiaraitiovaunun hankintaan. Varsovassa uutta matalalattiakalustoa on sen sijaan tilattu peräti 201 kappaletta. Olsztynista ollaan lähitulevaisuudessa puolestaan tekemässä Puolan 15:ttä raitiotiekaupunkia. Vielä joitain vuosia sitten tilanne oli toinen. Vaikutti jopa siltä, että puolalaisomisteinen raitiovaunuteollisuus olisi typistymässä korjaus- ja modernisointipajoiksi. Sektorille syntyi jopa uusia yrityksiä, kuten Wrocławin vanhasta raitiovaunukonepajasta pystyyn polkaistu Protram ja Poznańissa toimiva Modertrans. Tällaisten yritysten merkitystä ei tule toki vähätellä. Uuden raitiovaunuteollisuuden airuina niitä oli silti vaikea pitää. Vientikin vetää Varsovan uudet raitiovaunut osoittavat, että Puolasta löytyy edelleen alan osaamista. Bydgoszczissa toimivan Pesa-tehtaan 30 metriä pitkät vaunut Jalkapallosta potkua uudistuksiin Puola on kaupunkikiskoliikenteen osalta erikoisessa asemassa. Kun lännessä luovuttiin autoistumisen myötä raitiovaunuista, Puolassa raitiotieverkostoja oli pakko ylläpitää. Nyt, kun lännessä kiskoja vedetään uudestaan, monet puolalaiset kaupungit vanhoine raitiotieverkkoineen ovat lähes edelläkävijän asemassa. Infrastruktuuriin kunnostamiseen tulee tosin uppoamaan rahaa vielä pitkään. Rautateiden puolella uudistushankkeet ovat pyörähtäneet käyntiin näyttävästi. EU-raha puree, ja rataosuuksia kunnostetaan. Remontissa ovat muun muassa Wrocławin ja Poznańin päärautatieasemat. Myös Varsovan läntinen asema Warszawa Zachodnia ja Łódźin Fabryczna-asema tullaan uudistamaan perusteellisesti. Pääkaupungin itäinen Warszawa Wschodnia, jota yleisesti pidetään Puolan surkeimpana rautatieasemana, aiotaan siistiä vuoden 2012 jalkapallon EMkilpailuihin mennessä. Jalkapallo tuntuu vievän teräspyörää muutoinkin eteenpäin. Rataosuuksien lähiaikojen uudistusten pääpaino on reiteillä, joita kisavieraiden arvioidaan käyttävän. Oltiin jalkapallohuumasta mitä mieltä tahansa, tehtävät perusparannukset tulevat palvelemaan puolalaista junaliikennettä ja kymmeniä Puolassa liikennöiviä operaattoreita vielä pitkään. Parantuneita rajayhteyksiä ja uusittua veturikalustoa on jo nyt hyödynnetty, sillä keväällä PKP Cargo aloitti säännöllisen rahtiliikenteen Saksaan. Merkittävin tulevaisuuden junayhteyshanke on kuitenkin niin sanottu Y-linja. Se tulee kulkemaan Varsovasta Łódźin kautta Kalisziin, josta rata haarautuu sekä Poznańiin että Wrocławiin. Geometrialtaan ratalinjaus tultaneen toteuttamaan jopa 360 kilometrin tuntinopeudet sallivana. Nykysuunnitelmien mukaan rakennustyöt alkaisivat vuonna 2014, ja ne saataisiin päätökseen 2019. Kun vielä muistetaan, että jo Donald Tuskin aiempi hallitus ilmoitti liikennehankkeiden pääpainon siirtyvän entistä enemmän raideliikenteeseen, Puolan kiskoliikenteen tulevaisuus näyttää lupaavalta. Itäisen Euroopan veturin vauhti vain kiihtyy. Kirjoittaja on Lahden Suomi Puola-yhdistyksen jäsen. Hän työskentelee vapaana toimittajana erikoisaiheenaan muun muassa raideliikenne. suomi puola 2011 2012 17

FINNLINES VIE PUOLAAN YMPÄRI VUODEN. PIETARI LYYPEKKI Saavu pirteänä perille. Kun lähdet omalla autolla Puolaan, aloita matkasi rennosti ja suuntaa laivalla Itämeren etelä puolelle. Finnlines vie sinut kolmesti viikossa Gdyniaan, ihastuttavan hansakaupungin Gdanskin kupeeseen. Ympäri vuoden, totta kai! Lisätietoja ja varaukset: www.finnlines.com tai 010 343 4500 * * 8,21 snt/puh. + 5,9 snt/min lankaverkosta tai 16,9 snt/min matkapuhelinverkosta

Kaupunkitutkija matkusti ensikäynnillään Ratikalla Teksti ja kuvat: Eeva Klemola Gdańskissa Gdańsk on monen muun puolalaisen kaupungin tavoin ratikkakaupunki. Ratikat tuovat kaupunkikuvaan oman punavalkoisen värinsä ja rytmittävät kaupunkielämää. Päärautatieasema on liikenteen solmukohta. Puolassa ratikalla pääsee myös lähiöön, vaikka raitiovaunuja pidetään usein kaupunkikeskustojen kulkuvälineinä. Paikallisliikenteen väri on Gdańskissa punavalkoinen, niin bussien kuin ratikoidenkin. Ratikoita ei tarvitse lähteä erikseen etsimään; niitä tuntui tulevan pysäkille jatkuvalla syötöllä. Turisti-infon kartan mukaan linjasto on laaja. Ydinkeskustan sightseeingiä tavoitteleva ratikkaturisti saattaa Gdańskissa joutua kauaskin kaupunkikeskustasta. Punavalkoisesta värityksestä poikkesivat muutamat mainospeitteiset Punainen pulma Kun matkustaa oudossa paikassa tai ennen kokemattomalla matkustusvälineellä, joutuu aina kohtaamaan jännitysmomentin: Miten maksan matkani? Gdańskissa ratikan kuljettaja myi matkalippuja. Tavallisempaa oli kuitenkin ostaa ne lippuautomaateista. Automaatista ostettu matkalippu leimattiin ratikan sisällä keltaisessa automaatissa, joka lystikkäästi muistutti suomalaista minikokoista postilaatikkoa. Kun matkalippu työnnettiin koneeseen, onnistuneesta leimauksesta syttyi punainen valo. Suomalaisena odotin vihreätä valoa ja työnsin matkalipun uudelleen koneeseen. Toimenpidettä seurannut naismatkustaja tokaisi ystävällisesti: Riittää, kun yhden kerran leimaa lipun! Ensimmäinen matka vanhanmallisessa, perävaunullisessa ratikassa oli lähes pelottava. Perävaunu tuntui pomppivan kiskoilla, ja matkustaja sai pitää kunnolla kiinni kaiteesta pysyäkseen pystyssä. Paikallisia meno ei näyttänyt häiritsevän. Monitorista tietoa Vanhan ratikkamallin kyltti kielsi lastenvaunujen tuonnin sisälle. Hankalaa se olisi ollutkin, koska sisälle päästäkseen oli noustava muutama korkea porras. Ratikkakalustoon kuului myös moderneja, pehmeästi kulkevia menopelejä. Pesa:n Puolassa valmistamien 120NaG Swing -vaunujen ulkokuoren muotoilu oli kupera, mikä antoi mat- kustamolle avaruudellisen tunnun. ratikat; ainakin vaaleanpunainen, sininen ja vihreä vilahtivat katukuvassa. Vihreä ratikka mainosti paikallista ylpeyttä, jalkapalloseura Lechia Gdańskia. Edulliset hinnat Ratikat pysähtyvät joka pysäkillä. Pysähtymismerkkiä ei siis tarvitse antaa eikä sisätiloissa etsiä soittonappia. Keskeisimmillä pysäkeillä on elektroninen näyttö osoittamassa, monenko minuutin päästä seuraava ratikka saapuu. Matkustaminen oli edullista. Kertalippu maksoi 2,80 złotya (0,65 euroa), ja 11 złotylla (2,60 euroa) pystyi matkustamaan 24 tuntia. Pomppivaa kyytiä Ratikoiden sisätiloissa huomio kiinnittyi leveisiin käytäviin; laitamilla oli kapeat penkkirivistöt. Runsaat seisomatilat mahdollistivat suuren matkustajamäärän. Ratikoissa näytettiin nimenomaan matkustettavan. Oheistoimintoja, kuten esimerkiksi lukemista, en lyhyellä vierailulla nähnyt kertaakaan. Jos oli turbulenssia ilmatilassa Lech Wałȩsan lentokentälle saavuttaessa, meno ei ollut kovin tasaista maan kamarallakaan. Gdańskissa ratikkamatka ei ollut mitään köpöttelyä, vaan vauhtia piisasi. Vaunujen sisätilat olivat hulppeita. Sisältä malli muistutti Helsingin matalalattiaisia ratikoita, mutta matkustajia palveleva informaatio oli viety toiselle tasolle. Erikoisuutena oli kattoon kiinnitetty monitori, josta pystyi seuraamaan ratikan etenemistä. Pysäkkien nimet kuulutettiin nauhalta ensin puolaksi ja sitten englanniksi. Lopuksi Joskus kun jokin asia vain on, sitä ei enää erikseen tarvitse hehkutella. Tällainen vaikutelma jäi Puolan ratikoista. Kirjoittaja on helsinkiläinen kulttuurintutkija, etnologi. suomi puola 2011 2012 19

Puola-jazzin Sakari Karttunen tärkeimmät airueet Suomessa Namysłowski ja Stańko Ei Sigismund III Vaasa suinkaan ole Suomen ja Puolan historian ainoa yhteinen kuninkaallinen. Meitä on 1960-luvulta lähtien yhdistänyt sellainenkin suuruus kuin Kuningas Jazz. Tässä jutussa neljä eri sukupolvien muusikkoa ja jazzvaikuttajaa kertoo kosketuksistaan Puola-jazziin. Kuka tahansa osaa radiossa soittaa levyjä, mutta YLEn oma musiikkituotanto sekä suomalaisen jazzin vienti oli minulle ykkösjuttu, arvioi Ylen pitkäaikainen jazzpäällikkö Matti Pappa Konttinen. Hän lähetti satoja suomalaisia jazzmuusikkoja ulkomaille ja avasi runsaasti soittotilaisuuksia erityisesti Puolaan. Ensimmäisen työmatkan Konttinen teki Varsovan Jazz Jamboreehen 1965, pian sen jälkeen, kun oli aloittanut Yleisradiossa. Puolalainen jazzkulttuuri Varsovan ja Krakovan klubeineen sekä kansallisine jazzkilpailuineen oli silloin käsite Euroopassa. Alttosaksofonisti Zbigniew Namysłowski jonka kanssa Pappa myöhemmin itsekin musisoi oli jo kova nimi. Pian tuli tutuksi koko taidokas puolalaiskaarti: trumpetisti Tomasz Stańko, pianisti Adam Makowicz (alk. Matyszkowicz), saksofonisti Jan Ptaszyn Wróblewski, laulajatar Wanda Warska ja hänen pasunistimiehensä Andrzej Kurylewicz, dixiebändi Hagaw, lauluyhtye Novy Singers Pappa ja muu Helsingin jazzkansa ei kuitenkaan tiennyt mitään siitä, että 1960-luvulla Hotelli Olympiassa piipahtivat ravintolakeikalla kuin salaa viulisti Michał Urbaniak ja laulajatar Urszula Dudziak. Vuosikymmen myöhemmin vierailu olisi kilpaillut vuoden jazztapahtuma -tittelistä. Liittoa perustamassa Matti Konttinen, synt. 1938 - aloitti jazzmusisoinnin koulupoikana - soittanut pianoa eturivin suomalaisissa jazzyhtyeissä kotimaassa ja mm. Montreauxin festivaalilla, Tanskassa ja Virossa - keikkailee omissa nimissään edelleen - veti Yleisradion jazzosastoa 36 vuotta - oli perustamassa Suomen Jazzliittoa ja European Jazz Federationia (EJF) - toimi Rytmi-lehden päätoimittajana, Jazzliiton toiminnanjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana - Suomen Leijonan I luokan ritarimerkki jazzin hyväksi tehdystä työstä Papan Puola-kontakteissa oli keskeisenä tekijänä EJF:n perustaminen 1969. Hankkeen päähahmo oli Jan Byrczek. Myöhemmin siitä tuli International Jazz Federation IJF, kun jenkit tulivat mukaan. Papan mukaan se oli virhe; liitto hajosi käsiin, kun toimijoita tuli liikaa. Oli kansallisia jazzliittoja, radio- ja TV-yhtiöitä, kriitikoita ja skribenttejä, festivaaliorganisaatioita, talousväkeä, mutta ei riittävästi rahaa. Puolan Jazzliiton Jazz Forum -lehdestä muotoutui EJF/ IJF:n perusjulkaisu, kun siitä alettiin julkaista myös englanninkielistä painosta. Lehden henkilöitymä oli Paweł Brodowski. Oli julkinen salaisuus, että jazz oli osa kansallista piikittelyä neuvostohallintoa vastaan, toteaa Konttinen. Tiukkapipoisimmille `uskovaisille oli varmasti kova paikka, kun Stalinin `lahjapalatsissa raikui länsimainen rappiomusiikki ja Varsova oli Eurooppa-jazzin napa. 20 suomi puola 2011 2012