KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA

EUROOPAN KOMISSIO Bryssel XXX [ ](2013) XXX draft KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA Energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta annettua direktiiviä 2012/27/EU koskevat ohjeet 7 artikla: Energiatehokkuusvelvoitejärjestelmät COURTESY TRANSLATION OF SWD(2013) 451 FINAL FI FI

SISÄLTÖ A. JOHDANTO... 2 B. MITEN VAADITTU ENERGIANSÄÄSTÖJEN MÄÄRÄ LASKETAAN?... 2 C. MITKÄ POLITIIKAN VÄLINEET JA MITKÄ VAATIMUKSET?... 9 D. MITKÄ ALAT JA YKSITTÄISET TOIMET ON VALITTAVA KOHTEIKSI?... 15 E. MITEN KULLAKIN YKSITTÄISELLÄ TOIMELLA SAAVUTETUT ENERGIANSÄÄSTÖT TULISI LASKEA?..... 19 F. MITÄ MITTAUS-, TARKASTUS-, LAATU-, SEURANTA- JA TODENTAMISVAATIMUKSIA ON ASETETTU?... 23 G. MITÄ RAPORTOINTIVAATIMUKSIA ON ASETETTU?... 24 H. LUETTELO TUTKIMUKSISTA JA SELVITYKSISTÄ... 26 1

7 ARTIKLA: ENERGIATEHOKKUUSVELVOITEJÄRJESTELMÄT A. JOHDANTO 1. Energiatehokkuusdirektiivin 1, jäljempänä energiatehokkuusdirektiivi tai direktiivi, 7 artikla voidaan panna täytäntöön toteuttamalla tai ottamalla käyttöön yksi tai useampia seuraavista politiikkatoimista: i) energiatehokkuusvelvoitejärjestelmät tai ii) vaihtoehtoiset politiikkatoimet. Artiklan täytäntöönpanossa kunkin jäsenvaltion on 1. määritettävä vaadittu energiansäästöjen kokonaismäärä ja sen jakautuminen velvoitekaudelle (katso B jakso); 2. päätettävä, käyttääkö se energiatehokkuusvelvoitejärjestelmiä vai vaihtoehtoisia politiikkatoimia vai molempia, ja suunniteltava järjestelmät tai toimet varmistaen, että ne täyttävät tietyt vaatimukset (katso C jakso); 3. valittava kohteena olevat alat ja yksittäiset toimet, jotta vaaditut energiansäästöt saadaan aikaan (katso D jakso), ja määritettävä, miten yksittäisillä toimilla saavutetut energiansäästöt lasketaan (katso E jakso); 4. huolehdittava järjestelmän tai vaihtoehtoisten politiikkatoimien valvonnasta, todentamisesta, seurannasta ja avoimuudesta (katso F jakso); 5. raportoitava ja julkaistava tulokset (katso G jakso). 2. Edellä mainittujen toimenpiteiden toteuttamistapa voi vaihdella riippuen siitä, mitä politiikkatoimea tai -toimia käytetään. Näistä eroavaisuuksista mainitaan tarvittaessa tekstissä. 3. Ohjeiden H jakso sisältää luettelon eri raporteista ja tutkimuksista, joista voi olla apua kansallisten politiikkatoimien laatimisessa. Luettelo on viitteellinen ja suuntaa-antava, eikä se ole tyhjentävä. 4. Näissä ohjeissa pyritään antamaan jäsenvaltioille ohjeita energiatehokkuusdirektiivin soveltamista varten. Ohjeissa ilmaistaan komission näkemykset, niissä ei muuteta direktiivin oikeusvaikutuksia eikä rajoiteta unionin tuomioistuimen 7 artiklaa koskevaa sitovaa tulkintaa. B. MITEN VAADITTU ENERGIANSÄÄSTÖJEN MÄÄRÄ LASKETAAN? 5. Seitsenvuotisen velvoitekauden aikana (1. tammikuuta 2014 ja 31. joulukuuta 2020 välisenä aikana) saavutettava energiansäästöjen määrä lasketaan samalla tavalla riippumatta siitä, mitä menetelmiä säästöjen saavuttamisessa käytetään. Seuraavilla kysymyksillä on tässä suhteessa merkitystä: 1. Mitä tietoja laskemisessa on käytettävä? 1 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/27/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta, EUVL L 315, 14.11.2012, s. 1. 2

2. Miten seitsenvuotisen velvoitekauden aikana vaadittu energiansäästöjen kokonaismäärä on laskettava? 3. Miten vaadittujen energiansäästöjen on jakauduttava seitsenvuotisen velvoitekauden aikana? 4. Mitä 2 kohdassa mainittuja vaihtoehtoja voidaan käyttää ja missä määrin? B1. Mitä tietoja laskemisessa on käytettävä? 6. 1 kohdassa säädetään seuraavaa: Kunkin jäsenvaltion on perustettava energiatehokkuusvelvoitejärjestelmä. Järjestelmällä on varmistettava, että kunkin jäsenvaltion alueella toimivat energian jakelijat ja/tai energian vähittäismyyntiyritykset, jotka on 4 kohdan mukaisesti nimetty velvoitetuiksi osapuoliksi, saavuttavat kumulatiivisen loppukäytön energiansäästötavoitteen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2020, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista. Tämän tavoitteen on vastattava vähintään sitä, että saavutetaan kunakin vuonna 1 päivästä tammikuuta 2014 31 päivään joulukuuta 2020 uusia säästöjä, joiden määrä on 1,5 prosenttia kaikkien energian jakelijoiden tai kaikkien energian vähittäismyyntiyritysten vuosittain loppukäyttäjille myymän energian määrästä laskettuna 1 päivää tammikuuta 2013 edeltäneen viimeisimmän kolmivuotiskauden keskiarvosta. Liikenteessä käytetyn energian myynnin määrä voidaan jättää osittain tai kokonaan ottamatta huomioon tässä laskennassa. 7. Tästä seuraa, että vaaditun energiansäästöjen kokonaismäärän laskemisessa on ensin laskettava kaikkien energian jakelijoiden tai kaikkien energian vähittäismyyntiyritysten loppukäyttäjille vuosittain tammikuun 1. päivää 2013 edeltäneiden kolmen vuoden aikana eli vuosina 2010, 2011 ja 2012 myymän energian määrän keskiarvo. Liikennealan energianmyynti voidaan jättää osittain tai kokonaan ottamatta huomioon laskennassa. Käytettävien tilastotietojen määrittämisessä olisi otettava huomioon seuraavat 2 artiklassa annetut määritelmät, joissa tarkoitetaan 20) energian jakelijalla luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, myös jakeluverkonhaltijaa, joka vastaa energian siirrosta sen toimittamiseksi loppukäyttäjille tai energiaa loppukäyttäjille myyville jakeluasemille; 21) jakelunverkonhaltijalla direktiivissä 2009/72/EY ja direktiivissä 2009/73/EY määriteltyä jakeluverkonhaltijaa; 22) energian vähittäismyyntiyrityksellä luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka myy energiaa loppukäyttäjille; 23) loppukäyttäjällä luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka ostaa energiaa omaa loppukäyttöä varten;. Täten direktiivissä säädetään, että laskemisessa otetaan huomioon kaikki loppuenergia (mahdollisesti liikennealalla käytettyä energiaa lukuun ottamatta), joka on myyty luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle. Sitä vastoin laskemisessa ei oteta huomioon paikan päällä muunnettua ja omaan käyttöön tarkoitettua energiaa ja energiaa, joka on 3

käytetty muuhun kuin energiakäyttöön tarkoitettujen muiden energiamuotojen tuotantoon. Määritelmät kattavat sekä verkossa siirrettävän energian että verkon ulkopuolisen energian (esimerkiksi polttoöljy ja lämmityksessä käytetty biomassa). Verkkosähkön osalta tekstissä ei tehdä eroa pien-, keski- ja suurjänniteverkossa siirretyn sähkön välillä. Ne on kaikki huomioitava laskelmissa sikäli kuin kyse on ostetusta energiasta. Eurostat kerää kyseiset tiedot asetuksen (EY) N:o 1099/2008 mukaisesti. 8. Vaaditun energiansäästöjen määrän laskemisessa käytettävien tilastotietojen osalta komission yksiköt katsovat, että Eurostatin luokka Energian loppukulutus (koodi B_101700) ja mahdollisesti kokonaan tai osittain laskelmien ulkopuolelle jätettävä luokka Energian loppukulutus liikenne (koodi B_101900) sisältävät 1 kohdassa edellytetyt tiedot (katso alla oleva laatikko). Eurostatin luokkia käyttämällä voidaan välttää säästöjen laskeminen kahteen kertaan. Asiaan liittyvät Eurostatin määritelmät Energian loppukulutus (koodi B_101700) kattaa loppukuluttajille kaikkea energiankäyttöä varten toimitetun energian. Siinä on laskettu yhteen seuraavat luokat: energian loppukulutus teollisuus (koodi B_101800), energian loppukulutus liikenne (koodi B_101900) ja energian loppukulutus kotitaloudet, kauppa jne. (koodi B_102000). Energian loppukulutus teollisuus (koodi B_101800) kattaa kulutuksen kaikilla teollisuudenaloilla energiasektoria (katso koodi B_101300) lukuun ottamatta. Teollisuuden alalla omaan käyttöön tuottajien sähkövoimalaitoksissa muunnetun polttoaineen määrä ja masuunikaasuksi muunnetun koksin määrä eivät sisälly teollisuuden kokonaiskulutukseen vaan muuntamisessa käytettyyn polttoaineeseen (katso koodi B_101022, polttoaineet omaan käyttöön tuottavissa lämpövoimalaitoksissa, ja koodi B_101006, polttoaineet masuunilaitoksissa). Energian loppukulutus liikenne (koodi B_101900) kattaa kaikkien liikennemuotojen eli rautatieliikenteen, maantieliikenteen, lentoliikenteen ja sisävesiliikenteen kulutuksen. Energian loppukulutus kotitaloudet, kauppa jne. (koodi B_102000) kattaa yksityistalouksien (koodi B_102010), palveluiden (koodi B_102035), maatalouden/metsätalouden (koodi B_102030) ja kalatalouden (koodi B_102040) kulutuksen sekä luokittelemattoman kulutuksen (koodi B_102040). Lisäksi muun kuin energiakäytön loppukulutus (koodi B_101600) kattaa energiatuotteiden käytön muuhun kuin energiakäyttöön. Siinä lasketaan yhteen muun kuin energiakäytön loppukulutus kemianteollisuudessa (koodi B_101601) ja muussa kuin kemianteollisuudessa (koodi B_101602). 9. Täten esimerkiksi seuraavat luokat jätetään automaattisesti laskelmien ulkopuolelle: muun kuin energiakäytön loppukulutus (koodi B_101600); polttoaineet omaan käyttöön tuottavissa lämpövoimalaitoksissa (koodi B_101022); polttoaineet masuunilaitoksissa (koodi B_101006); energiajärjestelmän tasapainottamiseen muualla kuin energian loppukäyttäjien tasolla käytetty sähkö. 4

10. Laskennassa voidaan jättää huomioimatta sähköautoja varten käytetty sähkö ja kotitalouksien omaan käyttöönsä tuottama energia. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin kehitettävä menetelmä ja perusteltava se komissiolle antamassaan ilmoituksessa (liitteessä V olevan 4 kohdan c alakohdan mukaisesti). 11. Myös muita kansallisia tietolähteitä, kuten energiantarjoajilta saatavia tietoja, voidaan käyttää, kunhan niihin sisältyy samat elementit ja niiden avulla päädytään vastaaviin määriin. Vaihtoehtoisten tilastolähteiden käyttö ja mahdolliset erot lopputuloksiksi saaduissa määrissä on selitettävä ja perusteltava komissiolle annettavassa ilmoituksessa (liitteessä V olevan 4 kohdan c alakohdan mukaisesti). 12. Jos vuotta 2012 koskevia tietoja ei ole saatavilla, kun jäsenvaltioiden on annettava komissiolle 7 artiklaan liittyvä ilmoitus (eli vuoden 2013 lopussa), jäsenvaltiot voivat käyttää asiantuntijaarvioita ja perustella ne komissiolle antamassaan ilmoituksessa (liitteessä V olevan 4 kohdan c alakohdan mukaisesti). Jos virallisten tietojen tullessa saataville ilmenee, että arvioiden ja todellisten lukujen välillä on merkittäviä eroja, vaadittu säästöjen määrä on muutettava vastaamaan todellisia kirjattuja lukuja. B2. Miten seitsenvuotisen velvoitekauden aikana vaadittu energiansäästöjen kokonaismäärä on laskettava? 13. Vuosien 2010, 2011 ja 2012 keskiarvoksi saatu luku kerrotaan 1,5 prosentilla, jotta saadaan laskettua uusi vuotuinen energiansäästön määrä. Liitteessä V olevan 2 kohdan e alakohdassa esitetyn elinkaariajatuksen mukaisesti kullakin yksittäisellä energiansäästötoimella katsotaan säästettävän energiaa toimen toteuttamisvuoden lisäksi myös tulevina vuosina vuoteen 2020 asti. Tämän vuoksi vaaditun energiansäästöjen määrän on kumuloiduttava vuosi vuodelta (jos näin ei olisi, yhden vuoden toimien voitaisiin katsoa riittävän koko vaaditun määrän saavuttamiseen). Siten kokonaismäärä, joka koko kauden aikana on saavutettava, on seuraavien kumulatiivisten prosenttilukujen summa: 1,5 prosenttia vuonna 2014; 3 prosenttia vuonna 2015; 4,5 prosenttia vuonna 2016; 6 prosenttia vuonna 2017; 7,5 prosenttia vuonna 2018; 9 prosenttia vuonna 2019 ja 10,5 prosenttia vuonna 2020. 14. Jäsenvaltion energiankäyttö voisi esimerkiksi olla 102 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia (Mtoe) vuonna 2010, 98 Mtoe vuonna 2011 ja 100 Mtoe vuonna 2012, jolloin tammikuun 1. päivää 2013 edeltäneiden kolmen vuoden keskiarvoksi saataisiin 100 Mtoe. Kyseisessä jäsenvaltiossa täytäntöönpanossa vaadittu energiansäästöjen kokonaismäärä vuonna 2014 olisi siten (100 x 1,5 % x 1 vuosi) = 1,5 Mtoe. Vuonna 2015 vaadittu kokonaismäärä olisi (100 x 1,5 % x 2 vuotta) = kumulatiivinen 3 Mtoe. Määrä voidaan laskea vastaavalla tavalla kaikille seuraaville vuosille vuoteen 2020 asti, jolloin vaadittu kokonaismäärä olisi (100 x 1,5 % x 7 vuotta) = 10,5 Mtoe. Täten koko seitsenvuotiskauden aikana vaadittu energiansäästöjen kokonaismäärä olisi 42,0 Mtoe: 5

Vuosi Energiansäästöt [Mtoe] Yhteensä 2014 1,5 1,5 2015 1,5 1,5 3,0 2016 1,5 1,5 1,5 4,5 2017 1,5 1,5 1,5 1,5 6,0 2018 1,5 1,5 1,5 1,5 1,5 7,5 2019 1,5 1,5 1,5 1,5 1,5 1,5 9,0 2020 1,5 1,5 1,5 1,5 1,5 1,5 1,5 10,5 Yhteensä 42,0 Mtoe B3. Miten vaaditut energiansäästöt on jaettava seitsenvuotisen velvoitekauden aikana? 15. Jos käytetään energiatehokkuusvelvoitejärjestelmiä, ei ole velvoitetta raportoida siitä, miten säästöt jakautuvat velvoitekauden aikana, sillä 1 kohdan viimeisessä virkkeessä todetaan ainoastaan seuraavaa: Jäsenvaltioiden on päätettävä, miten toisessa alakohdassa tarkoitettu uusien säästöjen laskettu määrä jaksotetaan kauden aikana. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin määritettävä, miten säästöt jaksotetaan kauden aikana. Jokin jäsenvaltio voi esimerkiksi päättää, että säästöjen määrä kasvaa ajan mittaan lineaarisesti, kun taas jokin toinen jäsenvaltio voi päättää aloittaa myöhemmin mutta vaatia suurempia säästöjä kauden keskivaihetta tai loppua kohti. 16. Jos käytetään vaihtoehtoisia politiikkatoimia ( 9 kohdan nojalla) ja/tai kansallista energiatehokkuusrahastoa (20 artiklan 6 kohdan nojalla), on 10 kohdan a alakohdan mukaisesti otettava käyttöön vähintään kaksi välijaksoa: Edellä olevan 9 kohdan toisen alakohdan ja 20 artiklan 6 kohdan nojalla toteutettavien politiikkatoimien on täytettävä seuraavat perusteet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 11 kohdan soveltamista: a) politiikkatoimissa on vähintään kaksi välijaksoa ennen 31 päivää joulukuuta 2020, ja ne johtavat 1 kohdassa asetetun tavoitetason saavuttamiseen;. Välijaksojen pituus ja niiden aikana saavutettavat säästöt on raportoitava liitteessä V olevan 4 kohdan c ja d alakohdan mukaisesti: 4. Menetelmän ilmoittaminen Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään 5 päivänä joulukuuta 2013 ehdottamansa yksityiskohtainen menetelmä, jota ne aikovat noudattaa energiatehokkuuden velvoitejärjestelmien toiminnassa ja 9 kohtaa ja 20 artiklan 6 kohtaa sovellettaessa. Veroja lukuun ottamatta ilmoituksessa on selvitettävä yksityiskohtaisesti [ ] 6

c) energiansäästötavoitteen taso tai odotetut säästöt koko kauden ja sen välivaiheiden aikana;. Välijaksojen pituuden ja vaadittujen säästötasojen suhteen ei ole asetettu vaatimuksia. B4. Mitä 2 kohdassa mainittuja vaihtoehtoja voidaan käyttää ja missä määrin? 17. Direktiivin 2 ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa: 2. Jollei 3 kohdan soveltamisesta muuta johdu, kukin jäsenvaltio voi: a) toteuttaa 1 kohdan toisessa alakohdassa edellytetyn laskennan käyttämällä 1 prosentin arvoa vuosina 2014 ja 2015; 1,25 prosentin arvoa vuosina 2016 ja 2017; ja 1,5 prosentin arvoa vuosina 2018, 2019 ja 2020; b) jättää laskennan ulkopuolelle sen energian myynnin koko määrän tai osan siitä, joka on käytetty direktiivin 2003/87/EY liitteessä I luetelluissa teollisuuden toiminnoissa; c) sallia sen, että energian muuntamisessa, jakelussa ja siirrossa saavutetut energiansäästöt, mukaan lukien tehokas kaukolämpö- ja - jäähdytysinfrastruktuuri, jotka ovat seurausta 14 artiklan 4 kohdan, 14 artiklan 5 kohdan b alakohdan sekä 15 artiklan 1 6 kohdan ja 9 kohdan vaatimusten täytäntöönpanosta, otetaan huomioon 1 kohdan nojalla vaaditussa energiansäästöjen määrässä; ja d) ottaa huomioon 1 kohdan nojalla vaaditussa energiansäästöjen määrässä energiansäästöt, jotka ovat seurausta 31 päivästä joulukuuta 2008 alkaen toteutetuista yksittäisistä toimista, joilla on edelleen vaikutusta vuonna 2020 ja jotka voidaan mitata ja todentaa. 3. Edellä olevan 2 kohdan soveltaminen ei saa johtaa yli 25 prosentin vähennykseen 1 kohdassa tarkoitetussa energiansäästöjen määrässä. Jäsenvaltioiden, jotka soveltavat 2 kohtaa, on ilmoitettava siitä komissiolle viimeistään 5 päivänä kesäkuuta 2014, mukaan lukien sovellettavat 2 kohdassa luetellut osat ja laskelma niiden vaikutuksesta 1 kohdassa tarkoitettuun energiansäästöjen määrään. Tästä seuraa, että tietyissä vaihtoehdoissa sallitaan tiettyjen kansallisten olosuhteiden ottaminen huomioon ja että tietyt vaihtoehdot voivat johtaa siihen, että seitsenvuotiskauden aikana vaadittu loppukäytön energiansäästöjen määrä on pienempi. 18. Tekstissä mainitaan seuraavat neljä vaihtoehtoa: a. pienempään vuosittaiseen säästötasoon perustuva laskenta; b. päästökauppajärjestelmään kuuluvan teollisuuden jättäminen laskelmien ulkopuolelle kokonaan tai osittain; c. tiettyjen energian muuntamisessa ja siirrossa saavutettujen energiansäästöjen ottaminen huomioon; 7

d. varhaisten, vuoden 2008 päättymisen jälkeen toteutettujen sellaisten toimien ottaminen huomioon, joilla saavutetaan säästöjä vielä vuonna 2020. Vaihtoehdot a) ja b) liittyvät vaadittuun energiansäästöjen kokonaismäärään, ja niistä on lisätietoa jäljempänä olevissa esimerkeissä. Kaksi muuta vaihtoehtoa, c) ja d), liittyvät siihen, mitkä energiansäästöt voidaan ottaa huomioon vaaditun energiansäästöjen määrän saavuttamisessa. Esimerkkejä: Jos jäsenvaltio on käyttänyt ainoastaan 2 kohdan a alakohdan mukaista mahdollisuutta ja toteuttanut laskennan pienemmillä arvoilla (1 prosentti vuosina 2014 ja 2015, 1,25 prosenttia vuosina 2016 ja 2017 ja 1,5 prosenttia vuosina 2018, 2019 ja 2020), kauden aikana saavutettavien säästöjen kokonaismäärä on seuraavien kumulatiivisten prosenttilukujen summa: 1,0 prosenttia vuonna 2014, 2,0 prosenttia vuonna 2015, 3,25 prosenttia vuonna 2016, 4,5 prosenttia vuonna 2017, 6,0 prosenttia vuonna 2018, 7,5 prosenttia vuonna 2019 ja 9,0 prosenttia vuonna 2020. Jos jatketaan edellä B2 jaksossa käytettyä esimerkkiä, seitsenvuotiskauden aikana vaadittu säästöjen määrä olisi 33,25 Mtoe (eikä 42,0 Mtoe). Jos jäsenvaltio on käyttänyt ainoastaan 2 kohdan b alakohdan mukaista mahdollisuutta ja jättänyt EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvan teollisuuden kokonaan tai osittain 1 kohdan mukaisen laskennan ulkopuolelle, jäsenvaltion olisi määritettävä, paljonko kyseisissä teollisuuden toiminnoissa käytetään toimitettua tai vähittäiskaupassa myytyä energiaa. Laskemisen lähtökohtana on energia, joka on käytetty päästökauppadirektiivin 2 liitteessä I lueteltuihin toimintoihin ja joka sisältyy Eurostatin laatimaan energian loppukulutuksen (koodi B_101700) määritelmään. Tästä määrästä on vähennettävä energia, joka on käytetty päästökauppadirektiivin liitteessä I olevassa luettelossa mainittuihin kolmeen energiatoimintoon : polttolaitokset, joiden nimellinen lämpöteho on yli 20 MW (lukuun ottamatta ongelmajätteen ja yhdyskuntajätteen polttolaitoksia), mineraaliöljyn jalostamot sekä koksaamot ja ilmailussa käytetty energia 3. Tämän jälkeen jäsenvaltion on jätettävä laskettu loppuenergian määrä kokonaan tai osittain laskelmien ulkopuolelle varmistaen, että vähennyksen jälkeen saatava tulos ei ole alle 75:tä prosenttia siitä, mitä se olisi ollut B2 jakson mukaisella laskutavalla (eli tässä esimerkissä vähennettävä osuus ei saisi olla yli 10,5 Mtoe ja vaaditun säästöjen määrän on oltava vähintään 31,5 Mtoe). Jos jäsenvaltio on käyttänyt ainoastaan 2 kohdan c alakohdan mukaista mahdollisuutta ja ottanut kaudelta vaadittavassa energiansäästöjen määrässä huomioon tietyt energian muuntamisessa ja siirtämisessä saavutetut energiansäästöt, kyseinen määrä saa olla korkeintaan 25 prosenttia. Täten B2 jaksossa käytetyssä esimerkissä määrä saa 2 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY, annettu 13 päivänä lokakuuta 2003, kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta, sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/29/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, EUVL L 275, 25.10.2003, s. 32. 3 Muiden kuin päästökauppadirektiivin piiriin kuuluvien teollisuudenalojen energiankäytön määrät voidaan määrittää myös kertomalla vastaavan teollisuudenalan ilmoitettu energian loppukäytön määrä kasvuhuonekaasuinventaarioissa ilmoitetuilla päästökauppadirektiivin soveltamisalaan kuuluvien ja siihen kuulumattomien kasvihuonekaasupäästöjen suhdeluvulla. 8

olla korkeintaan 10,5 Mtoe (c alakohdan nojalla sallittuja yksittäisiä toimia tarkastellaan jäljempänä D2 jaksossa). Jos jäsenvaltio on käyttänyt ainoastaan 2 kohdan d alakohdan mukaista mahdollisuutta ja ottanut kaudelta vaadittavassa säästöjen määrässä huomioon varhaiset toimet, jäsenvaltio voisi ottaa huomioon säästöt, jotka on saavutettu vuoden 2008 lopun jälkeen toteutetuilla yksittäisillä toimilla, joilla saavutetaan säästöjä vielä vuonna 2020. Kyseinen määrä saa olla korkeintaan 25 prosenttia, eli B2 jaksossa esitetyssä esimerkkitapauksessa enintään 10,5 Mtoe. 19. Jäsenvaltioiden mahdollisuutta valita näistä neljästä vaihtoehdosta yksi tai useampia ei ole rajoitettu muuten kuin 3 kohdassa, jonka mukaan valittujen vaihtoehtojen soveltaminen ei saa johtaa yhteensä yli 25 prosentin vähennykseen 1 kohdassa edellytetystä energiansäästöjen määrästä. Jäsenvaltio voi esimerkiksi pienentää vaadittua energiansäästöjen määrää 5,25 Mtoe:lla jättämällä päästökauppadirektiivin soveltamisalaan kuuluvien teollisuudenalojen energiankulutuksen osittain laskelmien ulkopuolelle ja vaatia, että kauden aikana on saavutettava 36,75 Mtoe:n energiansäästöt. Se voisi myös ottaa huomioon enintään 5,25 Mtoe:n verran säästöjä, jotka on saavutettu vuoden 2008 lopun jälkeen toteutetuilla yksittäisillä toimilla, joilla saavutetaan säästöjä vielä vuonna 2020. C. MITKÄ POLITIIKAN VÄLINEET JA MITKÄ VAATIMUKSET? 20. Määritettäessä vaatimusten noudattamisessa käytettäviä politiikkatoimia on otettava huomioon seuraavat kysymykset: 1. Mitä politiikkatoimia tai politiikkatoimien yhdistelmiä on sovellettava? 2. Mitkä vaatimukset politiikkatoimien suunnittelussa on täytettävä? 3. Onko energiansäästöjen laskeminen kahteen kertaan sallittua soveltamiseksi? C1. Mitä politiikkatoimia tai politiikkatoimien yhdistelmiä on sovellettava? 21. Direktiivin 7 artiklassa säädetään, että vaadittu energiansäästöjen määrä on saavutettava kansallisten energiatehokkuusvelvoitejärjestelmien tai muiden politiikkatoimien avulla. Politiikkatoimilla on pyrittävä saavuttamaan loppukäytön energiansäästöjä loppukäyttäjien keskuudessa ( 1 ja 9 kohdan mukaisesti), ja politiikkatoimella tarkoitetaan sääntely-, rahoitus- tai verotustoimenpidettä taikka vapaaehtoista tai tietojen toimittamista koskevaa toimenpidettä, joka on jäsenvaltiossa otettu muotomääräisesti käyttöön ja pantu täytäntöön ja jolla luodaan tukikehys, vaatimus tai kannustin, jotta markkinatoimijat tarjoaisivat ja ostaisivat energiapalveluja ja toteuttaisivat muita energiatehokkuutta parantavia toimenpiteitä (2 artiklan 18 kohta). Edellä esitetyn tekstin perusteella mukaan ei lueta politiikkatoimia, joilla pyritään ensisijaisesti tukemaan muita kuin energiatehokkuutta tai energiapalveluja koskevia poliittisia tavoitteita, ja politiikkoja, joilla saavutettavat säästöt eivät koske loppukuluttajia. Tällaisia politiikkatoimia ovat esimerkiksi uusien teiden rakentaminen liikenneruuhkien helpottamiseksi, erilaiset energiaverkkoja koskevat maksut tai syöttötariffit. 9

22. Politiikkatoimien valinnan suhteen direktiivissä puhutaan energiatehokkuusvelvoitejärjestelmistä (kuvattu 1 8 kohdassa) tai muista politiikkatoimista (kuvattu 9 11 kohdassa ja 20 artiklan 6 kohdassa). Direktiivin 9 kohdan ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa todetaan, että mitkä tahansa politiikkatoimien yhdistelmät ovat mahdollisia, kunhan vastaavuus säilytetään. 23. Energiatehokkuusvelvoitejärjestelmät ovat jäsenvaltioiden perustamia pakollisia järjestelmiä, joilla velvoitetaan energiantarjoajat saavuttamaan energiansäästöjä loppukuluttajien keskuudessa. Velvoitejärjestelmien perustamiseen ja toimintaan liittyvistä vaatimuksista säädetään 2 artiklan määritelmissä 14, 18 22 ja 24, 1 ja 4 8 kohdassa sekä liitteessä V olevassa 1, 2 ja 4 kohdassa. Asiaan liittyviä säännöksiä sisältyy myös 18 artiklan 3 kohtaan. Energiantarjoajat, joita järjestelmien velvoitteet koskevat, ovat velvoitettuja osapuolia, jotka kukin jäsenvaltio nimeää puolueettomin ja syrjimättömin perustein alueellaan toimivien energian jakelijoiden ja/tai energian vähittäismyyntiyritysten keskuudesta ( 4 kohta). Velvoitettuihin osapuoliin voidaan sisällyttää myös jäsenvaltion alueella toimivia liikennepolttoaineen jakelijoita tai liikennepolttoaineen vähittäismyyntiyrityksiä riippumatta siitä, otetaanko liikennealalla käytetty energia huomioon 1 kohdan mukaisissa laskelmissa tai sallitaanko liikennealan yksittäisten toimien ottaminen huomioon järjestelmissä. Kuten B3 jaksossa todetaan, jäsenvaltioiden on määritettävä, miten niiden laskema energiansäästöjen määrä jaksotetaan velvoitekauden aikana. Antaakseen velvoitetuille osapuolille joustovaraa sen suhteen, miten ne saavuttavat vaaditut säästöt, jäsenvaltiot voivat sallia niiden ottaa huomioon energiapalvelujen tarjoajien tai muiden kolmansien osapuolten saavuttamat energiansäästöt edellyttäen, että käytössä on säästöjä koskeva hyväksyntäprosessi ( 7 kohdan b alakohta). Energiatehokkuusvelvoitejärjestelmiä voidaan käyttää myös sosiaalisten päämäärien edistämiseen, kuten energiaköyhyyden torjumiseen ( 7 kohdan a alakohta). Direktiivin 20 artiklan 6 kohdan nojalla jäsenvaltiot voivat antaa velvoitettujen osapuolten täyttää energiatehokkuusvelvoitejärjestelmän mukaiset velvoitteensa suorittamalla maksuosuuden kansalliseen energiatehokkuusrahastoon. Maksuosuuden on vastattava investointeja, jotka velvoitettujen osapuolten olisi muuten tehtävä saavuttaakseen heiltä edellytetyt säästöt. 24. Muut ja vaihtoehtoiset politiikkatoimet voidaan toteuttaa eri muodoissa. Direktiivin 9 kohdassa ja 20 artiklan 6 kohdassa mainitaan seuraavat mahdolliset vaihtoehdot (luettelo ei ole tyhjentävä): Energia- tai hiilidioksidiverot Energia- ja hiilidioksidiverot ovat jäsenvaltioiden asettamia veroja, joiden vaikutuksena on energian loppukäytön vähentäminen. Toimenpidettä koskevia säännöksiä sisältyy 2 artiklan 17, 18 ja 19 kohtaan, 9 11 kohtaan ja liitteessä V olevaan 3 ja 4 kohtaan. Tällaiseen järjestelmään osallistuva toimija on täytäntöönpaneva viranomainen, jolla tarkoitetaan julkisoikeudellista elintä, jonka tehtävänä on toteuttaa 10

tai valvoa energia- tai hiiliverotusta, rahoitusjärjestelmiä ja -välineitä, verokannustimia, standardeja ja normeja, energiamerkintäjärjestelmiä tai koulutusta. Rahoitusjärjestelmät ja -välineet sekä verokannustimet Rahoitusjärjestelmät ja -välineet sekä verokannustimet ovat jäsenvaltioiden luomia politiikkatoimia, jotka johtavat rahallisen tai verokannustimen avulla energiatehokkaan teknologian tai tekniikoiden soveltamiseen ja joiden vaikutuksena on energian loppukäytön vähentyminen. Toimien käyttöönottoa ja täytäntöönpanoa koskevia säännöksiä sisältyy 2 artiklan 15, 17 ja 19 kohtaan, 9 11 kohtaan ja liitteessä V olevaan 1, 2 ja 4 kohtaan. Politiikkatoimen valvonnasta vastaa täytäntöönpaneva viranomainen tai toimeksi saanut osapuoli. Toimeksi saaneella osapuolella tarkoitetaan oikeussubjektia, jolle hallitus tai muu julkinen elin on siirtänyt toimivallan kehittää, hallinnoida tai käyttää rahoitusjärjestelmää hallituksen tai muun julkisen elimen puolesta. Rahoitusjärjestelmien ja -välineiden rahoituksen olisi oltava peräisin ainoastaan julkisista lähteistä (eurooppalaisista tai kansallisista) tai sekä julkisista lähteistä (eurooppalaisista tai kansallisista) että yksityisistä lähteistä (esimerkiksi pankeista, investointirahastoista tai eläkerahastoista), jotka selkeästi keskittyvät sellaisten yksittäisten toimien toteuttamiseen, joilla saavutetaan loppukäytön energiansäästöjä 4. Kansallinen energiatehokkuusrahasto Kansallinen energiatehokkuusrahasto voi olla mikä tahansa jäsenvaltion perustama rahasto, jolla pyritään tukemaan kansallisia energiatehokkuusaloitteita. Rahastojen perustamista ja toimintaa koskevia säännöksiä sisältyy 2 artiklan 15, 17 ja 19 kohtaan, 9 11 kohtaan, 20 artiklan 6 kohtaan ja liitteessä V olevaan 1, 2 ja 4 kohtaan. Politiikkatoimen valvonnasta vastaa täytäntöönpaneva viranomainen tai toimeksi saanut osapuoli. Jotta se voitaisiin ottaa huomioon 7 artiklaa sovellettaessa, rahaston rahoituksen olisi oltava peräisin ainoastaan julkisista lähteistä (eurooppalaisista tai kansallisista) tai sekä julkisista lähteistä (eurooppalaisista tai kansallisista) että yksityisistä lähteistä (esimerkiksi pankeilta, investointirahastoista, eläkerahastoista tai velvoitetuilta osapuolilta), jotka selkeästi keskittyvät sellaisten yksittäisten toimien toteuttamiseen, joilla saavutetaan loppukäytön energiansäästöjä 5. Säädökset ja vapaaehtoiset sopimukset Säädökset ja vapaaehtoiset sopimukset ovat jäsenvaltioiden luomia politiikkatoimia, jotka johtavat energiatehokkaan teknologian tai tekniikoiden soveltamiseen ja joiden vaikutuksena on energian loppukäytön vähentyminen. Ne voivat olla oikeudellisesti sitovia toimenpiteitä, joilla velvoitetaan käyttämään tiettyä energiatehokkuusteknologiaa tai tiettyjä energiatehokkuustekniikoita, tai vapaaehtoisia sopimuksia, joissa toimijat, kuten teollisuuden toimijat tai paikallisviranomaiset, sitoutuvat tiettyihin toimiin. Näiden politiikkatoimien käyttöönottoa ja käyttöä koskevia säännöksiä sisältyy 2 artiklan 16, 18 ja 19 kohtaan, 9 11 kohtaan ja liitteessä V olevaan 1, 2 ja 4 kohtaan. Kyseisiin politiikan välineisiin liittyvää toimijaa kutsutaan osallistuvaksi osapuoleksi, jolla tarkoitetaan yritystä tai julkista elintä, joka on sitoutunut tiettyjen tavoitteiden 4 Eurooppalaisen rahoituksen osalta on syytä todeta, että jäsenvaltioiden on vuosina 2014 2020 käytettävä Euroopan aluekehitysrahaston määrärahoista uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen kehittyneemmillä alueilla vähintään 20 prosenttia, siirtymäalueilla 15 prosenttia ja vähemmän kehittyneillä alueilla 10 12 prosenttia. 5 Katso edellinen alaviite 4. 11

saavuttamiseen vapaaehtoisella sopimuksella tai jota koskee kansallinen sääntelypoliittinen väline. Standardit ja normit Standardit ja normit ovat jäsenvaltion käyttöönottamia politiikkatoimia (kuten rakennusmääräyksiä tai prosessien energiatehokkuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia), joiden tarkoituksena on parantaa esimerkiksi tuotteiden, palvelujen, rakennusten ja ajoneuvojen energiatehokkuutta. Tässä yhteydessä ei oteta huomioon standardeja ja normeja, jotka ovat pakollisia ja sovellettavia jäsenvaltioissa unionin oikeuden mukaisesti, kuten jäljempänä 34 ja 36 kohdassa tarkemmin selitetään. Toimenpiteeseen liittyviä säännöksiä sisältyy 2 artiklan 17, 18 ja 19 kohtaan, 9 11 kohtaan ja liitteessä V olevaan 1, 2 ja 4 kohtaan. Toimijat, joita järjestelmät koskevat, ovat täytäntöönpanevia viranomaisia. Energiamerkintäjärjestelmät Energiamerkintäjärjestelmät ovat jäsenvaltioiden käyttöönottamia merkintäjärjestelmiä, paitsi jos ne ovat pakollisia ja sovellettavia jäsenvaltioissa unionin oikeuden mukaisesti (esimerkiksi pelkästään energiamerkinnöistä annetussa direktiivissä 6 edellytetyn energiamerkin käyttöönotolla saavutettavia säästöjä ei voida ottaa huomioon 7 ). Merkintäjärjestelmien käyttöönottoa ja täytäntöönpanoa koskevia säännöksiä sisältyy 2 artiklan 17, 18 ja 19 kohtaan, 9 11 kohtaan ja liitteessä V olevaan 1, 2 ja 4 kohtaan. On kuitenkin syytä huomauttaa, että kyseisten merkintöjen vaikutuksia on tarkasteltava huolella, jotta voidaan osoittaa merkinnän ja sen ansioksi luettavien yksittäisten toimien välinen yhteys. Koulutus ja energianeuvontaohjelmat Koulutustoimet ovat jäsenvaltioiden käyttöönottamia politiikkatoimia, jotka johtavat energiatehokkaan teknologian tai tekniikoiden soveltamiseen ja joiden vaikutuksena on energian loppukäytön vähentyminen. Toimet voivat olla esimerkiksi energiakatselmoijien koulutusohjelmia, energia-asioista vastaaville suunnattuja koulutusohjelmia tai kotitalouksille suunnattuja energianeuvontaohjelmia. Koulutuksen käyttöönottoa ja täytäntöönpanoa koskevia vaatimuksia sisältyy 2 artiklan 17, 18 ja 19 kohtaan, 9 11 kohtaan ja liitteessä V olevaan 1, 2 ja 4 kohtaan. Politiikkatoimen valvonnasta vastaa täytäntöönpaneva viranomainen. On syytä huomauttaa, että kyseisten toimenpiteiden vaikutuksia on tarkasteltava huolella, jotta voidaan osoittaa koulutustoimen ja sen ansioksi luettavien yksittäisten toimien välinen yhteys. Muut vaihtoehtoiset politiikkatoimet Direktiivin 9 kohdassa esitetty luettelo ei ole tyhjentävä, ja muitakin politiikkatoimia voidaan toteuttaa. Artiklan 9 kohdan viimeisen alakohdan kolmannessa virkkeessä kuitenkin edellytetään, että jäsenvaltioiden on komissiolle antamassaan 6 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/30/EU, annettu 19 päivänä toukokuuta 2010, energiaan liittyvien tuotteiden energian ja muiden voimavarojen kulutuksen osoittamisesta merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin, EUVL L 153, 18.6.2010, s. 1. 7 Energiamerkinnöistä annettuun direktiiviin perustuvia tuotteiden energiamerkintöjä voidaan käyttää osana muita vaihtoehtoisia politiikkatoimia, kuten rahoitusta tai verokannustimia, energiatehokkuusvelvoitteita tai vapaaehtoisia sopimuksia. Näiden vaihtoehtoisten politiikkatoimien vaikutukset otetaan huomioon 7 artiklassa ja liitteessä V olevien vaatimusten mukaisesti. 12

ilmoituksessa selitettävä, miten vastaava säästöjen, seurannan ja todentamisen taso saavutetaan. 25. Hallinnollisen rasituksen vähentämiseksi ja kattavan poliittisen kehyksen luomiseksi jäsenvaltio voi ryhmittää kaikki täytäntöönpanemiseksi toteutetut yksittäiset politiikkatoimet kattavaksi kansalliseksi energiatehokkuusohjelmaksi ( 9 kohta ja johdanto-osan 23 kappale). 26. Mitä tahansa edellä mainittujen politiikan välineiden yhdistelmää voidaan käyttää. Koska eri loppukäyttösektorien haasteet ovat erilaisia, kullakin sektorilla voidaan käyttää eri välineitä. Jäsenvaltio voi esimerkiksi saavuttaa vaadituista säästöistä osan uuden tai olemassa olevan energiatehokkuusvelvoitejärjestelmän avulla, osan asumista koskevilla uusilla tai olemassa olevilla rahoituspolitiikan välineillä, osan teollisuudenaloja koskevilla sopimuksilla, osan veropolitiikan (kuten hiilidioksidiverojen) avulla, osan panemalla täytäntöön 8 artiklan energiakatselmuksia koskevat säännökset ja osan tehostamalla kaupunkiliikennettä paikallisten ohjelmien avulla. Kaikkien toimien vaikutukset olisi määritettävä näiden ohjeiden eri jaksojen mukaisesti. C2. Mitkä vaatimukset politiikkatoimien suunnittelussa on täytettävä? 27. Suunnitellessaan, miten noudattamisen edellyttämät politiikkatoimet käytännössä toteutetaan, jäsenvaltioiden on noudatettava 7 artiklassa ja liitteessä V olevia perusvaatimuksia ja perusteita. Seuraavassa taulukossa esitetään yhteenveto vaatimuksista. Politiikkatoimi Vaatimukset, jotka politiikkatoimen on täytettävä Asiaa koskevat artiklat Johtaa 1 kohdassa asetetun tavoitetason saavuttamiseen Sisältää vähintään kaksi välijaksoa Seuraavien osapuolten vastuut on selkeästi määritelty: velvoitettu osapuoli (VO), toimeksi saanut osapuoli (TSO), osallistuva osapuoli (OO), täytäntöönpaneva viranomainen (TV) Asiaa koskevat artiklat 1 kohta ja 10 kohdan a alakohta 10 kohdan a alakohta 4 kohta ja 10 kohdan b alakohta Energiatehokkuusvelvoitejärjestelmät 1 kohta Energia- ja hiilidioksidiverot 9 kohdan a alakohta Säädökset tai vapaaehtoiset sopimukset 9 kohdan c alakohta Rahoitusjärjestelmät ja verotukselliset välineet, standardit ja normit, energiamerkintä, koulutus 9 kohdan b, d, e ja f alakohta sekä 20 artiklan 6 kohta X VO TV OO TV tai TSO 13

Politiikkatoimi Vaatimukset, jotka politiikkatoimen on täytettävä Säästöt on määritelty avoimesti Säästöt on ilmaistu loppu- tai primäärienergiana liitteessä IV olevia muuntokertoimia käyttäen Säästöt on laskettu liitteessä V olevan 1 ja 2 kohdan mukaisesti Säästöt on laskettu liitteessä V olevan 3 kohdan mukaisesti Osallistuvat osapuolet laativat vuosiraportin, paitsi jos se ei ole toteutettavissa Velvoitetut osapuolet toimittavat tietoja vaadittaessa Tuloksia seurataan Käytössä on valvontajärjestelmä Tiedot vuotuisista kehityssuunnista julkaistaan vuosittain Asiaa koskevat artiklat 4 kohta ja 10 kohdan c alakohta 10 kohdan d alakohta 10 kohdan e alakohta 10 kohdan f alakohta 10 kohdan g alakohta 8 kohta 6 kohta ja 10 kohdan h alakohta 6 kohta ja 10 kohdan i alakohta 8 kohta ja 10 kohdan j alakohta Energiatehokkuusvelvoitejärjestelmät Energia- ja hiilidioksidiverot Säädökset tai vapaaehtoiset sopimukset Rahoitusjärjestelmät ja verotukselliset välineet, standardit ja normit, energiamerkintä, koulutus X X X X X X X X X X Huomautus: tarkoittaa, että vaatimus koskee kyseistä politiikkatoimea, X tarkoittaa, ettei vaatimus koske kyseistä politiikkatoimea. 14

C3. Onko energiansäästöjen laskeminen kahteen kertaan sallittua soveltamiseksi? 28. Yhden yksittäisen toimen toteuttamisessa voi yhdistyä useita politiikkatoimia. Direktiivin 12 kohdassa todetaan selkeästi, että kyseisessä tapauksessa yksittäisellä toimella saavutettavia säästöjä ei lasketa kahteen kertaan: 12. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että politiikkatoimien tai yksittäisten toimien vaikutusten ollessa päällekkäisiä energiansäästöjä ei lasketa kahteen kertaan. Jäsenvaltiot päättävät siitä, miten tämä varmistetaan, ja niiden on raportoitava menetelmästä laskentamenetelmää koskevan, liitteessä V olevan 4 kohdan f alakohdan mukaisesti. D. MITKÄ ALAT JA YKSITTÄISET TOIMET ON VALITTAVA KOHTEIKSI? 29. Määritettäessä, millä aloilla ja millä politiikkatoimien perusteella toteuttavilla yksittäisillä toimilla saavutetut energiansäästöt voidaan ottaa huomioon, voi nousta esiin seuraavia kysymyksiä: 1. Onko alojen valintaa rajoitettu? 2. Millä yksittäisillä toimilla saavutetut säästöt voidaan ottaa huomioon? 3. Milloin yksittäiset toimet olisi toteutettava? D1. Onko alojen valintaa rajoitettu? 30. Direktiivin 7 artiklalla pyritään saavuttamaan loppukäytön energiansäästöjä (1 kohdan toinen virke), eikä artiklassa rajoiteta millään tavalla sitä, mihin energian loppukäyttöön liittyviin aloihin artiklan täytäntöönpanemiseksi toteutetut kansalliset politiikkatoimet voidaan kohdistaa. Liikenteen alalla ja päästökauppajärjestelmään kuuluvilla teollisuudenaloilla toteutetuilla politiikkatoimilla saavutetut säästöt voidaan ottaa huomioon, vaikka kyseisten alojen energiankäyttö olisi jätetty energiansäästöjen kokonaismäärää koskevan laskelman ulkopuolelle näiden ohjeiden B1 jaksossa kuvatulla tavalla. 31. Loppukäytön energiansäästöjen lisäksi jäsenvaltiot voivat edellä B4 jaksossa kuvatulla tavalla päättää valita kohteeksi 2 ja 3 kohdassa säädetyn 25 prosentin rajoituksen puitteissa tietyt tarjontapuolella energian muuntamisessa, jakelussa ja siirrossa saavutettavat säästöt, tehokas kaukolämpö- ja -jäähdytysinfrastruktuuri mukaan lukien (tarkempaa tietoa jäljempänä 38 kohdassa). D2. Millä yksittäisillä toimilla saavutetut säästöt voidaan ottaa huomioon? 32. Politiikkatoimien vaikutusten määrittämisessä huomioidaan ainoastaan energiansäästöt, jotka saavutetaan politiikkatoimien täytäntöönpanemiseksi toteutetuilla todellisilla yksittäisillä toimilla. Säästöt voidaan ottaa huomioon, jos ne on saavutettu yksittäisillä toimilla, jotka i) säästävät energiaa ja ii) toteutetaan jäsenvaltion politiikkatoimen perusteella. Tämä perustuu seuraaviin 2 artiklassa esitettyihin määritelmiin, joissa tarkoitetaan 15

18) politiikkatoimella sääntely-, rahoitus- tai verotustoimenpidettä taikka vapaaehtoista tai tietojen toimittamista koskevaa toimenpidettä, joka on jäsenvaltiossa otettu muotomääräisesti käyttöön ja pantu täytäntöön ja jolla luodaan tukikehys, vaatimus tai kannustin, jotta markkinatoimijat tarjoaisivat ja ostaisivat energiapalveluja ja toteuttaisivat muita energiatehokkuutta parantavia toimenpiteitä; 19) yksittäisellä toimella toimea, joka johtaa todennettaviin ja mitattaviin tai arvioitaviin energiatehokkuuden parannuksiin ja joka toteutetaan politiikkatoimen perusteella;. 33. Liitteessä V olevan 2 kohdan c alakohdassa säädetään, että jotta säästöt voitaisiin ottaa huomioon, c) velvoitetun, osallistuvan tai toimeksi saaneen osapuolen toiminnalla on oltava todistettavasti vaikutusta ilmoitettujen säästöjen saavuttamiseen;. Tästä niin sanotusta vaikuttavuustestistä seuraa, ettei EU:n lainsäädännön automaattista täytäntöönpanoa tai esimerkiksi markkinavoimien tai teknisen kehityksen vuoksi tehtyjä autonomisia parannuksia voida ottaa huomioon. Jäsenvaltiot eivät voi ottaa huomioon toimia, jotka olisi toteutettu joka tapauksessa. Politiikkatoimen täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten julkisen sektorin osapuolten toiminnalla on oltava vaikutusta toimen toteuttamiseen. Vaikutuksella tarkoitetaan sitä, että kyseisen osapuolen on oltava osallistunut kyseessä olevan yksittäisen toimen toteuttamiseen ja että velvoitetun, osallistuvan tai toimeksi saaneen osapuolen tuella tai osallistumisella on oltava ollut selvästi suurempi kuin vähäinen vaikutus loppukäyttäjän päätökseen investoida energiatehokkuuteen. Ilmauksella todistettavasti tarkoitetaan sitä, että jäsenvaltion on voitava osoittaa, että toiminnalla on ollut vaikutusta. 34. Vaikuttavuustestin lisäksi liitteessä V olevan 2 kohdan a alakohdassa ja 3 kohdan a alakohdassa säädetään, että joissakin tapauksissa säästöissä voidaan ottaa huomioon vain sellaiset säästöt, jotka ylittävät EU:n lainsäädäntöön perustuvat vähimmäisvaatimukset. Tämä koskee yksittäisiä toimia, jotka perustuvat energiatehokkuusvelvoitejärjestelmiin, vaihtoehtoisiin politiikkatoimiin tai kansalliseen energiatehokkuusrahastoon ja liittyvät esimerkiksi seuraaviin EU:n säädöksiin: tuotteet: ekologista suunnittelua koskevan direktiivin 8 nojalla toteutetuilla täytäntöönpanotoimenpiteillä asetetut vaatimukset; uudet henkilöautot ja kevyet kuljetusajoneuvot: asetuksella (EY) N:o 443/2009 9 ja asetuksella (EU) N:o 510/2011 10 asetetut päästönormit; 8 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/125/EY, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, energiaan liittyvien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista (uudelleenlaadittu), EUVL L 285, 31.10.2009, s. 10. 9 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 443/2009, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, päästönormien asettamisesta uusille henkilöautoille osana yhteisön kokonaisvaltaista lähestymistapaa kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi, EUVL L 140, 5.6.2009, s. 1. 10 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 510/2011, annettu 11 päivänä toukokuuta 2011, päästönormien asettamisesta uusille kevyille kuljetusajoneuvoille osana unionin kokonaisvaltaista lähestymistapaa kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi, EUVL L 145, 31.5.2011, s. 1. 16

verot: energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta annetussa neuvoston direktiivissä 2003/96/EY 11 tai yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetussa neuvoston direktiivissä 2006/112/EY 12 vaaditut polttoaineverojen vähimmäistasot. Jos edellä mainittuja säädöksiä muutetaan tai jos hyväksytään uusia täytäntöönpanotoimenpiteitä, sovelletaan uusia vaatimustasoja. 35. Sitä vastoin, jos vaaditusta energiatehokkuudesta määrätään kansallisilla poliittisilla valinnoilla, jotka eivät perustu pakollisesti sovellettaviin EU:n vaatimuksiin, voidaan näihin politiikkatoimiin perustuvilla yksittäisillä toimilla saavutettavat energiansäästöt laskea kokonaan kyseisistä yksittäisistä toimista johtuviksi. 36. Edellä 34 kohdassa tarkoitettujen rajoitusten lisäksi direktiivillä asetetaan myös muita rajoituksia tietyillä vaihtoehtoisilla politiikkatoimilla saavutettavien säästöjen ottamiselle huomioon. Vaihtoehtoisille politiikkatoimille (muille kuin verotusta koskeville) asetetaan 9 kohdan d ja e alakohdassa seuraavat rajoitukset: d) standardit ja normit, joiden tarkoituksena on tuotteiden ja palvelujen, rakennukset ja ajoneuvot mukaan luettuina, energiatehokkuuden parantaminen, paitsi jos ne ovat pakollisia ja sovellettavia jäsenvaltioissa unionin oikeuden mukaisesti; e) energiamerkintäjärjestelmät, paitsi jos ne ovat pakollisia ja sovellettavia jäsenvaltioissa unionin oikeuden mukaisesti;. Rajoituksiin sisältyvä ehto paitsi jos ne ovat pakollisia ja sovellettavia jäsenvaltioissa unionin oikeuden mukaisesti tarkoittaa sitä, että jos EU:n lainsäädännössä säädetään konkreettisista energiatehokkuustasoista tai merkintäjärjestelmistä, ei vaatimusten automaattisessa saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä toteutetuilla yksittäisillä toimilla saavutettavia energiansäästöjä voida laskea vaihtoehtoisiksi politiikkatoimiksi. Jos jäsenvaltiossa säädetään tiukempia vaatimuksia kuin EU:n tasolla edellytetään (jos se on oikeudellisesti mahdollista), voidaan EU:n pakollisten tasojen ja käytännössä asetettujen tasojen välinen erotus ottaa huomioon. Jos muilla vaihtoehtoisilla politiikoilla (kuten rahoituksella, verotuksellisilla toimilla tai vapaaehtoisilla sopimuksilla) vauhditetaan esimerkiksi tehokkaampien tuotteiden, rakennusten, ajoneuvojen tai palvelujen käyttöönottoa, yksittäisellä toimella saavutettavat säästöt voidaan ottaa huomioon täysimääräisesti kaikissa paitsi liitteessä V olevan 2 kohdan a alakohdassa ja 3 kohdan a alakohdassa luetelluissa tapauksissa. Luetelluissa tapauksissa kaikilla yksittäisillä toimilla saavutettavien energiansäästöjen laskemisen vähimmäislähtökohtana pidetään liitteessä V olevan 2 kohdan a alakohdassa ja 3 kohdan a alakohdassa lueteltujen EU:n säädösten täytäntöönpanemiseksi asetettuja tasoja. 37. Sille minkälaiset loppukäytön energiansäästötoimenpiteet voidaan ottaa huomioon, ei ole asetettu rajoituksia. 11 Neuvoston direktiivi 2003/96/EY, annettu 27 päivänä lokakuuta 2003, energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta, EUVL L 283, 31.10.2003, s. 51. 12 Neuvoston direktiivi 2006/112/EY, annettu 28 päivänä marraskuuta 2006, yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä, EUVL L 347, 11.12.2006, s. 1. 17

38. Energian tuotannossa, muuntamisessa ja siirrossa energiaa säästävillä yksittäisillä toimilla saavutetuista säästöistä sen sijaan voidaan ottaa huomioon vain rajallinen osa. Tällaisilla toimilla saavutettavaa säästöjen määrää rajoitetaan ensinnäkin 3 kohdan säännöksillä (kuten edellä B4 jaksossa selitetään). Toiseksi kyseisten yksittäisten toimien on perustuttava direktiivin 14 artiklan 4 kohdan, 14 artiklan 5 kohdan b alakohdan ja 15 artiklan 1 6 kohdan ja 9 kohdan säännösten täytäntöönpanoon. Lyhyesti sanottuna tarjontapuolen energiansäästöt voidaan ottaa huomioon 25 prosentin kokonaisuudessa, jos ne saavutetaan yksittäisillä toimilla, jotka perustuvat jäsenvaltioiden politiikkatoimiin, joilla kehitetään tehokasta kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysinfrastruktuuria ja/tai annetaan mahdollisuus kehittää tehokasta yhteistuotantoa sekä hukkalämmön ja uusiutuvien energialähteiden hyödyntämiseen perustuvan lämmityksen ja jäähdytyksen käyttöä; energiansäästöihin, jotka saavutetaan, kun olemassa oleva sähkön lauhdetuotantolaitos, jonka kokonaislämpöteho on yli 20 MW, muutetaan merkittävien uudistusten yhteydessä tehokkaaksi yhteistuotantolaitokseksi kustannus-hyötyanalyysin perusteella; jäsenvaltioiden politiikkatoimiin, joilla parannetaan siirron ja jakelun tehokkuutta; jäsenvaltioiden politiikkatoimiin, joilla kannustetaan sellaisten laitosten, joissa harjoitetaan polttoaineiden polttoa ja joiden nimellinen kokonaislämpöteho on vähintään 50 MW, käyttäjiä parantamaan keskimääräisiä vuotuisia nettohyötysuhteitaan. D3. Milloin yksittäiset toimet olisi toteutettava? 39. Koska direktiivissä edellytetään uusia säästöjä, ei soveltamisessa voida ottaa huomioon kaikkia jäsenvaltioiden loppukäytön energiatehokkuuden saralla joskus toteuttamia toimia. Artiklaan sisältyy sääntöjä siitä, milloin toimet on toteutettava, jotta ne voidaan ottaa huomioon vaadituissa energiansäästöissä. 40. Valittavana oli kaksi yleistä lähestymistapaa: a) Artiklan vaatimusten täyttämiseksi olisi voitu edellyttää uusia politiikkatoimia. Ennen tiettyä määräpäivää olemassa olleilla politiikkatoimilla saavutetut säästöt olisi voitu jättää huomioimatta. b) Artiklan vaatimusten täyttämiseksi olisi voitu edellyttää uusia yksittäisiä toimia. Määräpäivän jälkeen toteutetuilla yksittäisillä toimilla saavutetut säästöt olisi voitu ottaa huomioon, vaikka toimien perustana ollut politiikkatoimi, kuten rahoitusjärjestelmä, olisi otettu käyttöön ennen määräpäivää. Direktiivissä on noudatettu jälkimmäistä lähestymistapaa, eli velvoitekauden aikana (1. tammikuuta 2014 jälkeen ja 31. joulukuuta 2020 asti) toteutetuilla yksittäisillä toimilla saavutetut säästöt voidaan ottaa huomioon, vaikka toimien taustalla oleva politiikkatoimi olisi otettu käyttöön ennen kyseistä kautta. Jos jäsenvaltio on esimerkiksi perustanut vuonna 2005 ikkunoiden uusimista varten rahoitusjärjestelmän, joka on yhä voimassa vuonna 2014 ja josta rahoitetaan vuosittain 100 000 ikkunan uusiminen, voidaan yksittäisillä toimilla eli uusituilla ikkunoilla vuodesta 2014 lähtien saavutetut säästöt ottaa huomioon. Jos jäsenvaltio on päättänyt hyödyntää 18

2 kohdan d alakohdassa säädettyjä vaihtoehtoja (katso edellä oleva B4 jakso), se voi ottaa huomioon myös vuoden 2008 lopun ja vuoden 2013 lopun välisenä aikana uusituilla ikkunoilla saavutetut säästöt. 41. Direktiivin 7 kohdan c alakohdassa säädetään seuraavaa: 7. Jäsenvaltiot voivat energiatehokkuusvelvoitejärjestelmässä [ ] c) sallia velvoitettujen osapuolten ottaa huomioon tiettynä vuonna saavutetut säästöt, siten kuin ne olisi saavutettu jonakin neljästä edeltävästä tai kolmesta seuraavasta vuodesta. Tällä energiatehokkuusvelvoitejärjestelmiä koskevalla säännöksellä säädetään, että jäsenvaltiot voivat antaa velvoitetuille osapuolille lisää joustovaraa ja sallia niiden ottaa niiltä vaaditussa energiansäästöjen määrässä huomioon energiansäästöt, jotka on saavutettu yksittäisillä toimilla neljä vuotta ennen vuotta, jolloin ne on oikeasti saavutettu, tai kolme vuotta kyseisen vuoden jälkeen. Harkitessaan säännöstä jäsenvaltioiden olisi pidettävä mielessä, että artiklan ajallinen soveltamisala määritetään artiklan ensimmäisessä kohdassa, jonka mukaan velvoitettujen osapuolten on saavutettava energiatehokkuustavoite, joka vastaa sitä, että kunakin vuonna tammikuusta 2014 joulukuun 31. päivään 2020 saavutetaan 1,5 prosenttia uusia säästöjä. Soveltamisaikaa koskevasta rajallisesta poikkeuksesta säädetään 2 ja 3 kohdassa, ja lainsäätäjä on asettanut poikkeusten soveltamiselle tiettyjä ehtoja, kuten 25 prosentin katon ja komissiolle tehtävän ennakkoilmoituksen. E. MITEN KULLAKIN YKSITTÄISELLÄ TOIMELLA SAAVUTETUT ENERGIANSÄÄSTÖT TULISI LASKEA? 42. Direktiivin soveltamisessa noudatetun menetelmän olisi vastattava seuraaviin kysymyksiin: 1. Paljonko energiansäästöjä kullakin toimella voidaan katsoa saavutettavan? 2. Miten energiatehokkuutta parantavien toimien elinkaari olisi otettava huomioon? E1. Paljonko energiansäästöjä kullakin toimella voidaan katsoa saavutettavan? 43. Jäsenvaltioiden on laadittava 7 artiklassa ja liitteessä V esitetyn kehyksen puitteissa säännöt siitä, paljonko kullakin yksittäisellä toimella voidaan katsoa säästettävän energiaa. 44. Kaikissa politiikkatoimissa (mukaan lukien energiatehokkuusvelvoitejärjestelmiin perustuvat toimet ja kaikki vaihtoehtoiset politiikkatoimet paitsi verotus) on noudatettava liitteessä V olevan 1 ja 2 kohdan periaatteita. Liitteessä olevaan 1 kohtaan sisältyy neljä menetelmää erilaisilla toimilla saavutettavien energiansäästöjen laskemiseksi: oletetut säästöt (vakioarvot kullekin toimenpiteelle), mitatut säästöt (mittaaminen ennen toimenpidettä ja sen jälkeen), laskennalliset säästöt (perustuvat teknisiin arvioihin) ja kyselyjen perusteella 19