COURTESY TRANSLATION OF SWD(2013) 449 FINAL

EUROOPAN KOMISSIO Bryssel XXX [ ](2013) XXX draft KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA Energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta annettua direktiiviä 2012/27/EU koskevat ohjeet 14 artikla: Lämmityksen ja jäähdytyksen tehokkuuden edistäminen COURTESY TRANSLATION OF SWD(2013) 449 FINAL FI FI

SISÄLTÖ A. JOHDANTO... 3 B. KATTAVA ARVIOINTI... 5 C. MAAKOHTAINEN KUSTANNUS-HYÖTYANALYYSI... 10 D. LAITOSKOHTAINEN KUSTANNUS-HYÖTYANALYYSI... 16 E. LAITOSTEN LUPAMENETTELYT JA VASTAAVAT HYVÄKSYMISMENETTELYT... 17 F. VAPAUTUKSET LAITOSTEN KUSTANNUS-HYÖTYANALYYSEISTÄ... 21 G. KATTAVAN ARVIOINNIN JA LAITOSKOHTAISTEN VELVOITTEIDEN SUHDE... 23 2

14 ARTIKLA: LÄMMITYKSEN JA JÄÄHDYTYKSEN TEHOKKUUDEN EDISTÄMINEN A. JOHDANTO 1. Energiatehokkuusdirektiivin 1, jäljempänä energiatehokkuusdirektiivi tai direktiivi, 14 artiklassa laajennetaan sähkön ja lämmön yhteistuotannon edistämisestä annetun direktiivin 2004/8/EY 2, jäljempänä yhteistuotantodirektiivi, soveltamisalaa ja korvataan sen aineelliset säännökset. Tämä asiakirja kattaa uudet säännökset, ja siinä käsitellään yhteistuotantodirektiivin säännöksiä vain siinä määrin, kun se on tarpeen uuden direktiivin ymmärtämisen helpottamiseksi. 2. Direktiivin 14 artiklan tavoitteena on kannustaa tunnistamaan kustannustehokkaat mahdollisuudet energiatehokkuuden aikaansaamiseksi lähinnä yhteistuotannon käytön, tehokkaan kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen sekä teollisuuden hukkalämmön talteenoton avulla, tai jos nämä vaihtoehdot eivät ole kustannustehokkaita, muilla tehokkailla lämmityksen ja jäähdytyksen toimittamisen vaihtoehdoilla, sekä hyödyntämään näitä mahdollisuuksia. Jäsenvaltioiden on määriteltävä tehokkaan yhteistuotannon ja kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen mahdollisuudet ja analysoitava tällaisten mahdollisuuksien kustannukset ja hyödyt. 14 artiklan 4 kohdassa velvoitetaan jäsenvaltiot tämän jälkeen toteuttamaan riittävät toimenpiteet, joilla näitä mahdollisuuksia kehitetään, jos kustannustehokasta potentiaalia on olemassa. 3. Direktiivissä määritellään tehokkaan yhteistuotannon, tehokkaan kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen sekä tehokkaan käyttäjäkohtaisen lämmityksen ja jäähdytyksen toimitusvaihtoehdot. Nämä määritelmät ovat 2 artiklan 34, 41 ja 43 kohdassa. Yhdessä ne muodostavat kaikki tehokkaan lämmityksen ja jäähdytyksen muodot, joita 14 artiklalla pyritään edistämään. Tehokkaan lämmityksen ja jäähdytyksen käsite määritellään 2 artiklan 42 kohdassa. 4. Tehokas lämmitys ja jäähdytys käsittää lähinnä yhteistuotannosta syntyvän ja uusiutuvista energialähteistä tuotettavan lämmön käytön 3, teollisuuden prosesseista syntyvän hukkalämmön talteenoton lämmitys- ja jäähdytystarpeiden täyttämiseksi 4 ja yleisesti kaikki lämmitys- ja jäähdytysvaihtoehdot, joilla säästetään primäärienergiaa perusskenaarioon verrattuna 5. Näin ollen se on kattava käsite, joka sisältää kaikki lämmitys- ja 1 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/27/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta, EUVL L 315, 14.11.2012, s. 1. 2 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/8/EY, annettu 11 päivänä helmikuuta 2004, hyötylämmön tarpeeseen perustuvan sähkön ja lämmön yhteistuotannon edistämisestä sisämarkkinoilla ja direktiivin 92/42/ETY muuttamisesta, EUVL L 52, 21.2.2004, s. 50 60. 3 Ks. 2 artiklan 41, 42 ja 43 kohta, 14 artiklan 4 kohdan ensimmäinen alakohta sekä liitteessä IX olevan 1 osan b alakohta. 4 Teollisuuden prosessien hukkalämmön talteenotto voidaan toteuttaa yhteistuotannolla, syöttämällä hukkalämpö kaukolämmitys- ja jäähdytysverkkoon tai käyttämällä hukkalämpö itse paikalla taloudellisesti perusteltavissa olevan lämmitys- ja jäähdytystarpeen täyttämiseksi. 5 Direktiivin 2 artiklan 42 kohdassa olevassa tehokkaan lämmityksen ja jäähdytyksen määritelmässä asetetaan primäärienergian säästö eli yhden toimitetun energiayksikön tuottamiseen tarvittavan primäärienergiapanoksen vähentäminen tehokkuuden tärkeimmäksi kriteeriksi. 3

jäähdytysvaihtoehdot 6 mukaisesti 7. direktiivissä annetun energiatehokkuuden yleisen määritelmän 5. 14 artiklassa jäsenvaltiot velvoitetaan noudattamaan seuraavia tärkeimpiä velvoitteita: Jäsenvaltioiden on viimeistään 31. joulukuuta 2015 toteutettava ja ilmoitettava komissiolle kattava arviointi tehokkaan yhteistuotannon ja tehokkaan kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen hyödyntämismahdollisuuksista, joka perustuu koko valtion kattavaan liitteessä IX olevassa 1 osassa esitetyn menettelyn mukaisesti laadittuun kustannushyötyanalyysiin ja sisältää liitteessä VIII määritellyt tiedot. Arviointi on saatettava ajan tasalle joka viides vuosi, jos komissio pyytää sitä vähintään vuosi ennen määräpäivää. Jäsenvaltioiden on toteutettava riittävät toimenpiteet, joilla kehitetään tehokasta kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysinfrastruktuuria ja/tai joilla annetaan mahdollisuus kehittää tehokasta yhteistuotantoa sekä hukkalämmön ja uusiutuvien energialähteiden hyödyntämiseen perustuvan lämmityksen ja jäähdytyksen käyttöä, jos kattavassa arvioinnissa todetaan sellainen mahdollisuus käyttää tehokasta yhteistuotantoa ja/tai tehokasta kaukolämmitystä ja -jäähdytystä, jonka hyödyt ylittävät kustannukset. Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön paikallis- ja aluetasolla politiikkoja, joilla rohkaistaan tehokkaiden lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmien hyödyntämismahdollisuuksien, kattavassa arvioinnissa todetut mahdollisuudet mukaan luettuna, huomioon ottamista. Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä sähköntuotantolaitosten, teollisuuslaitosten ja kaukolämpö- ja jäähdytyslaitosten käyttäjiä koskevat lupaperusteet tai hyväksymisperusteet, joilla varmistetaan, että käyttäjät toteuttavat laitoskohtaisen kustannus-hyötyanalyysin tehokkaan yhteistuotannon käytöstä ja/tai hukkalämmön hyödyntämisestä ja/tai kaukolämmitys- ja jäähdytysverkkoon yhdistämisestä suunnitellessaan lämpöteholtaan yli 20 MW:n suuruisen tuotantokapasiteetin rakentamista tai uudistamista tai uutta kaukolämmitys- ja jäähdytysverkkoa. Menettelyssä ja perusteissa on myös asetettava edellytykset vapauttamiselle kustannus-hyötyanalyysin laatimista koskevasta velvoitteesta, jos jäsenvaltio päättää käyttää 6 kohdassa säädettyjä vapautuksia (ks. osa F, 70 74 kohta). Hyväksytyssä menettelyssä voidaan tarvittaessa määrittää kattavaan arviointiin (ja koko valtion kattavaan kustannus-hyötyanalyysiin) perustuvia vapautuksia (ks. osa F, 76 kohta). Menettelyssä olisi joka tapauksessa määriteltävä, miten tapauskohtaisia vapautuksia kustannus-hyötyanalyysien tulosten täytäntöönpanosta myönnetään 14 artiklan 8 kohdan mukaisesti, jos jäsenvaltio päättää myöntää tällaisia vapautuksia. Näin ollen menettelyn ja perusteiden olisi sisällettävä ainakin seuraavat seikat: 6 Direktiivin 2 artiklan 42 kohta: tehokkaalla lämmityksellä ja jäähdytyksellä [tarkoitetaan] lämmitys- ja jäähdytysvaihtoehtoa, joka tavanomaista tilannetta kuvaavaan perusskenaarioon verrattuna vähentää mitattavalla tavalla primäärienergiapanosta, joka tarvitaan yhden toimitetun energiayksikön tuottamiseen asiaankuuluvan järjestelmän rajoissa tässä direktiivissä tarkoitetun kustannus-hyötyanalyysin mukaan arvioidulla kustannustehokkaalla tavalla [ ]. 7 Energiatehokkuuden määritelmä 2 artiklan 2 kohdassa kuuluu seuraavasti: energiatehokkuudella [tarkoitetaan] suoritteen, palvelun, tavaran tai energian tuotoksen ja energiapanoksen välistä suhdetta. 4

i. vaatimus kustannus-hyötyanalyysin tekemisestä, kun suunnitellaan uutta tai uudistetaan merkittävästi olemassa olevaa laitosta, jonka kokonaislämpöteho on yli 20 MW, tai suunnitellaan uutta kaukolämpö- ja jäähdytysverkkoa (4 kohdan ja soveltuvin osin 6 kohdan mukaiset vapautusperusteet on määriteltävä); ii. menetelmät, oletukset ja määräajat mukaan luettuna, sekä menettely laitosten kustannus-hyötyanalyysien tekemiseksi liitteessä IX olevassa 2 osassa esitetyn menettelyn mukaisesti; iii. määritelmä siitä, miten kattavan arvioinnin ja koko valtion kattavan kustannushyötyanalyysin tulokset olisi otettava huomioon hyväksymis- tai lupaperusteissa. 6. Toimenpiteet direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi toteutettava seuraavia määräaikoja noudattaen: a. 14 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuista laitosten vapautuksista kustannushyötyanalyysista on ilmoitettava 31. joulukuuta 2013 mennessä. b. 14 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut laitokset velvoitetaan suorittamaan kustannus-hyötyanalyysi aina, kun suunnitellaan uutta laitosta tai olemassa olevaa laitosta uudistetaan, 5. kesäkuuta 2014 lähtien. c. 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kattava arviointi on ilmoitettava 31. joulukuuta 2015 mennessä. d. Kattavan arvioinnin ajan tasalle saattamisesta on ilmoitettava joka viides vuosi, jos komissio pyytää sitä vähintään vuosi ennen määräpäivää. 7. Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava lainkohdat, joilla ne saattavat direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään, NIF-tietokannassa. Tietojen tehokkaan siirtämisen varmistamiseksi jäsenvaltioita kannustetaan käyttämään myös edellä mainittujen ilmoitusten tekemiseen NIFtietokantaa. 8. Näissä ohjeissa esitetään komission yksiköiden käsitys siitä, miten energiatehokkuusdirektiivin säännöksiä olisi tulkittava. Niiden tarkoituksena on lisätä oikeusvarmuutta, mutta niillä ei luoda uusia sääntöjä. Joka tapauksessa sitovien tulkintojen tekeminen Euroopan unionin lainsäädännöstä on viime kädessä Euroopan unionin tuomioistuimen tehtävä. Nämä ohjeet eivät ole oikeudellisesti sitovia. 9. Näissä ohjeissa pyritään antamaan jäsenvaltioille opastusta energiatehokkuusdirektiivin 14 artiklan soveltamista varten. Ohjeissa ilmaistaan komission näkemykset. Niissä ei muuteta direktiivin oikeusvaikutuksia eikä rajoiteta unionin tuomioistuimen 14 artiklaa koskevaa sitovaa tulkintaa. B. KATTAVA ARVIOINTI 10. Direktiivin 14 artiklan 1 kohdan mukaan [j]äsenvaltioiden on viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2015 toteutettava ja ilmoitettava komissiolle kattava arviointi, joka koskee tehokkaan yhteistuotannon ja tehokkaan kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen hyödyntämismahdollisuuksia ja joka sisältää liitteessä VIII määritellyt tiedot. 5

11. Kattavan arvioinnin on perustuttava jäsenvaltion alueen kattavaan kustannus-hyötyanalyysiin ja siinä on otettava huomioon ilmasto-olosuhteet, taloudellinen toteutettavuus ja tekninen soveltuvuus liitteessä IX olevan 1 osan mukaisesti 8. 12. Tässä osassa käsitellään kattavan arvioinnin tarkoitusta ja niitä tietoja, joita siinä on oltava. Siinä annetaan myös eräitä ohjeita sen suorittamisesta. 13. Kattavan arvioinnin tarkoituksena on tuottaa selviä tuloksia lämmityksen ja jäähdytyksen energiatehokkuuden lisäämiseksi. Näiden tulosten olisi näyttävä komissiolle ilmoitetuissa tiedoissa. Ne voidaan jakaa pakollisiin ja vapaaehtoisiin osiin. 14. Pakollisesti ilmoitettavat tiedot koskevat tehokkaan yhteistuotannon ja tehokkaan kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen mahdollisuuksia, jotka määritetään maakohtaisen kustannus-hyötyanalyysin ja jäsenvaltioiden näiden mahdollisuuksien hyödyntämiseksi suunnittelemien toimenpiteiden perusteella (14 artiklan 2 ja 4 kohta) 9. Lisäksi jäsenvaltiot voivat ilmoittaa vapaaehtoisina osina tietoja muiden tehokkaiden lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmien mahdollisuuksista, esimerkiksi tehokkaista käyttäjäkohtaisista lämmitys- ja jäähdytysvaihtoehdoista, jotka on maakohtaista kustannus-hyötyanalyysiä tehtäessä havaittu myönteisiksi vaihtoehtoisiksi skenaarioiksi. 10 15. Jäsenvaltiot voivat vapaasti päättää, missä muodossa ne ilmaisevat nämä mahdollisuudet. Looginen tapa niiden esittämiseksi olisi ilmoittaa ainakin seuraavat seikat: lämmityksen ja jäähdytyksen kysynnän odotettu lisääntyminen eri aloittain; uuden ja uudistetun tuotantokapasiteetin potentiaali megawatteina (MW); lämmön ja sähkön lisätuotanto megawattitunteina (MWh). Kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen osalta nämä kapasiteetti- ja tuotantotiedot esitettäisiin ja niitä täydennettäisiin soveltuvin osin seuraavilla indikaattoreilla: johtojen pituuden lisäys; katettava uusi alue; uusien verkkoon liitettävien kuluttajien määrä ja yhteistuotannosta, uusiutuvista energialähteistä, hukkalämmöstä tai muista toimituslähteiden ryhmistä tuotettavan lämmön tai jäähdytyksen määrä megawattitunteina (MWh) 11. Jotta voidaan arvioida potentiaalin määrää, edellä mainitut luvut olisi myös loogisesti ilmaistava suhteellisesti eli prosenttiosuuksina, joilla vertaillaan lisäkapasiteettia, -tuotantoa ja -kulutusta, johtojen pituutta ja katettavaa aluetta suhteessa perusvuoteen ja ilmaistaan osuuden kasvu tai pieneneminen. 8 14 artiklan 3 kohta: Edellä 1 kohdassa tarkoitettua arviointia varten jäsenvaltioiden on suoritettava liitteessä IX olevan 1 osan mukaisesti alueensa kattava kustannus-hyötyanalyysi, jossa otetaan huomioon ilmastoolosuhteet, taloudellinen toteutettavuus ja tekninen soveltuvuus. 9 14 artiklan 1 kohta: [ ] kattava arviointi, joka koskee tehokkaan yhteistuotannon ja tehokkaan kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen hyödyntämismahdollisuuksia ja joka sisältää liitteessä VIII määritellyt tiedot. 14 artiklan 4 kohta: Jos 1 kohdassa tarkoitetussa arvioinnissa tai 3 kohdassa tarkoitetussa analyysissä todetaan mahdollisuus käyttää tehokasta yhteistuotantoa ja/tai tehokasta kaukolämmitystä ja jäähdytystä, jonka hyödyt ylittävät kustannukset, jäsenvaltioiden on toteutettava riittävät toimenpiteet, joilla kehitetään tehokasta kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysinfrastruktuuria ja/tai joilla annetaan mahdollisuus kehittää tehokasta yhteistuotantoa sekä hukkalämmön ja uusiutuvien energialähteiden hyödyntämiseen perustuvan lämmityksen ja jäähdytyksen käyttöä [ ]. 10 Maakohtaisella kustannus-hyötyanalyysilla olisi voitava helpottaa resurssi- ja kustannustehokkaimpien ratkaisujen löytämistä lämmitys- ja jäähdytystarpeiden täyttämiseksi ja autettava yleisesti edistämään lämmityksen ja jäähdytyksen tehokkuutta, tehokas käyttäjäkohtainen lämmitys ja jäähdytys mukaan luettuna (14 artiklan 3 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta ja liitteessä IX olevan 1 osan d alakohta). 11 Kapasiteetti olisi ilmaistava sähkön osalta sähkömegawatteina (MW e ) ja lämmön osalta lämpömegawatteina (MW th ). Lämmön ja sähkön tuotanto ja toimitettu lämmön ja jäähdytyksen määrä olisi ilmaistava sähkön osalta sähkömegawattitunteina (MWh e ) ja lämmityksen ja jäähdytyksen osalta lämpömegawattitunteina (MWh th ). Lisäksi jäsenvaltiot voivat ilmoittaa lämmön tuotanto- ja toimitusmäärät gigajouleina (GJ). 6

16. Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön politiikkoja, joilla rohkaistaan tehokkaiden lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmien hyödyntämismahdollisuuksien huomioon ottamista paikallisella ja alueellisella tasolla ottaen huomioon paikallisten ja alueellisten lämmöntuotantomarkkinoiden kehittämismahdollisuudet (14 artiklan 2 kohta) 12. Ne voivat käyttää kattavaa arviointia näiden mahdollisuuksien määrittelemiseksi tehokkaan yhteistuotannon ja tehokkaan kaukolämmityksen ja jäähdytyksen sisältämien mahdollisuuksien lisäksi.kattavan arvioinnin on käsitettävä liitteen VIII a j alakohdassa luetellut tiedot. Siinä on oltava kuvaus jäsenvaltion lämmityksen ja jäähdytyksen kysynnästä 13. Siinä on esitettävä ennuste siitä, kuinka kysyntä muuttuu seuraavien 10 vuoden aikana 14. Sen on sisällettävä lämmitystä koskeva kartta, jossa yksilöidään lämmityksen ja jäähdytyksen merkittävät kysyntä- ja tarjontapisteet 15 sekä olemassa oleva ja suunniteltu kaukolämmitys- ja jäähdytysinfrastruktuuri 16. Arvioinnissa on määriteltävä se lämmitys- ja jäähdytyskysyntä, joka voitaisiin tyydyttää tehokkaalla yhteistuotannolla, kotitalouksien mikroyhteistuotannolla ja kaukolämmityksellä ja - jäähdytyksellä 17. Lämmitys- ja jäähdytyskysyntää lähtökohtana käyttäen siinä olisi sitten tunnistettava tehokkaan yhteistuotannon lisäämismahdollisuudet, jotka voidaan toteuttaa mm. rakentamalla uutta kapasiteettia, uudistamalla olemassa olevia tuotanto- ja teollisuuslaitoksia tai hyödyntämällä muita hukkalämpöä tuottavia laitoksia 18, sekä mahdollisuudet kehittää tehokasta kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysinfrastruktuuria, jonka avulla voidaan kehittää tehokasta yhteistuotantoa sekä hukkalämmön ja uusiutuvien energialähteiden hyödyntämiseen perustuvan lämmityksen ja jäähdytyksen käyttöä 19. Arvioinnissa olisi tunnistettujen mahdollisuuksien pohjalta annettava tietoja toimenpiteistä, strategioista ja toimintapolitiikoista, jotka voidaan hyväksyä vuoteen 2020 ja vuoteen 2030 mennessä mahdollisuuksien hyödyntämiseksi 20. Toimenpiteiden hyväksyminen on pakollista vain, jos arvioinnissa tunnistetaan mahdollisuuksia, joiden hyödyt ylittävät kustannukset. Arvioinnissa olisi myös annettava arvio mahdollisten lämmityksen ja jäähdytyksen julkisten tukitoimenpiteiden arvosta jaoteltuna tähän osoitettujen vuosibudjettien mukaan sekä arvio näillä toimenpiteillä säästettävästä primäärienergiasta 21. Lisäksi arviointiin on sisällyttävä selvitys ja vertailu siitä, missä suhteessa kattavassa arvioinnissa yksilöidyt mahdollisuudet ja toimenpiteet ovat yhteistuotantodirektiivin nojalla määritettyihin mahdollisuuksiin ja saavutettuun edistykseen. 18. Jäsenvaltiot voivat vapaasti päättää, miten ne laativat kattavan arvioinnin, ja ne voivat hyödyntää muiden EU:n tai kansallisten aloitteiden nojalla jo laadittuja arviointeja tai kustannus-hyötyanalyyseja. Yksi looginen menettelytapa voisi olla seuraava: 12 14 artiklan 2 kohta: Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön politiikkoja, joilla rohkaistaan tehokkaiden lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmien ja varsinkin tehokasta yhteistuotantoa käyttävien järjestelmien hyödyntämismahdollisuuksien huomioon ottamista paikallisella ja alueellisella tasolla. Paikallisten ja alueellisten lämmöntuotantomarkkinoiden kehittämismahdollisuudet on otettava huomioon. 13 Ks. liitteessä VIII olevan 1 kohdan a alakohta. 14 Ks. liitteessä VIII olevan 1 kohdan b alakohta. 15 Ks. liitteessä VIII olevan 1 osan c alakohdan i ja ii alakohta. 16 Ks. liitteessä VIII olevan 1 osan c alakohdan ii alakohta. 17 Ks. liitteessä VIII olevan 1 kohdan d alakohta. 18 Ks. liitteessä VIII olevan 1 kohdan e alakohta. 19 Ks. liitteessä VIII olevan 1 kohdan f alakohta. 20 Ks. liitteessä VIII olevan 1 kohdan g alakohta ja 14 artiklan 4 kohta. 21 Ks. liitteessä VIII olevan 1 kohdan i ja j alakohta. 7

Ensiksi määritellään valtion lämmitys- ja jäähdytyskysyntä 22. Lämmityskysynnän kuvauksen olisi perustuttava todellisiin, ts. mitattuihin ja todennettuihin, kulutustietoihin, joita saadaan kansallisista ja eurooppalaisista energiatilastoista ja kansallisista energiataseista. Se olisi esitettävä tarkasti alakohtaisesti ja maantieteellisesti jaoteltuna, eikä se missään tapauksessa saa olla vähemmän tarkka kuin asiaan liittyvät eurooppalaiset energiatilastot. Siinä olisi annettava tietoa teollisuus-, palvelu- ja maatalousalojen sekä kotitalouksien kulutuksesta. Lämmityskysynnän kuvauksen olisi perustettava tuoreimpiin käytettävissä oleviin tietoihin. Koska virallisia tilastotietoja on ilmoituksen antamisen määräaikaan, 31. joulukuuta 2015, luultavasti käytettävissä vasta vuodelta 2013, sitä voidaan käyttää kattavaa arviointia varten tehtävien ennusteiden oletusarvoisena vertailuvuotena. Toiseksi laaditaan ennuste siitä, kuinka tämä kysyntä muuttuu seuraavien 10 vuoden aikana. Tässä ennusteessa olisi otettava huomioon tärkeimpien talouden alojen kehityssuuntaukset. Siinä olisi analysoitava lämmityskysynnän todennäköistä kehitystä teollisuuden eri aloilla ottaen huomioon pidemmän aikavälin rakenteelliset suuntaukset (kuten teollisuustoiminnan väheneminen tai uudelleenteollistaminen tai tehokkuusparannukset ja uuden tuotantotekniikan vaikutukset) sekä lyhyemmän aikavälin suhdannevaihtelut. Rakennusten lämmityskysynnän kehitykseen olisi kiinnitettävä erityistä huomiota, ja muun muassa olisi tehtävä analyysi rakennusten energiatehokkuudesta annetussa direktiivissä (2010/31/EU) 23 ja energiatehokkuusdirektiivissä edellytetyn rakennusten energiatehokkuuden parantamisen vaikutuksista. Kolmanneksi laaditaan jäsenvaltion kartta, jossa yksilöidään ainakin tärkeimmät tietyt kulutus- tai tuotantokynnysarvot ylittävät tarjonta- ja kysyntäpisteet sekä olemassa oleva ja suunniteltu kaukolämpö- ja jäähdytysinfrastruktuuri. Kynnysarvot luetellaan liitteessä VIII olevan 1 kohdan c alakohdan i ja iii alakohdassa. Lämmityskysynnän osalta kartassa olisi esitettävä kunnat ja taajamat, joiden rakennustehokkuus on vähintään 0,3 24 sekä teollisuusalueet, joiden lämmityksen ja jäähdytyksen vuotuinen kokonaiskulutus on yli 20 GWh. Tuotannon osalta kartassa olisi esitettävä sähköntuotantolaitokset, joiden vuotuinen kokonaissähköntuotanto on yli 20 GWh, jätteenpolttolaitokset sekä kaikentyyppistä teknologiaa käyttävät yhteistuotantolaitokset. Kartassa olisi esitettävä sekä olemassa olevat että suunnitellut kysyntä- ja tarjontapisteet. Neljänneksi jäsenvaltioiden on tunnistettava todetun lämmönkysynnän ja lämmönkysyntäennusteen perusteella ne lämmönkysynnän elementit, jotka teknisesti voitaisiin tyydyttää tehokkaalla yhteistuotannolla, mikroyhteistuotannolla ja tehokkaalla kaukolämmityksellä ja -jäähdytyksellä. Tämä tarkoittaa teknisten enimmäismahdollisuuksien määrittämistä. 22 Viittaus lämpöön ja lämmitykseen olisi yleensä ymmärrettävä viittaukseksi lämmitykseen ja jäähdytykseen. 23 Direktiivi 2010/31/EU rakennusten energiatehokkuudesta, EUVL L 153, 18.6.2010, s. 13. 24 Alue, jonka rakennustehokkuus on 0,3, vastaa tällä hetkellä 2,5 MWh/m:n lineaarista lämpötiheyttä, sillä nykyinen ominaislämmöntarve on noin 130 kwh/m 2. Tämä on kynnysarvo, jonka ylittävillä alueilla kaukolämpöä pidetään asiaa koskevassa kirjallisuudessa suoraan toteuttamiskelpoisena. Vuonna 2001 Ranskassa oli 31 kaupungissa noin 176 kaupunginosaa, joiden rakennustehokkuus oli yli 0,3. Samaan aikaan Pariisissa oli 82 kaupunginosaa, joiden rakennustehokkuus oli yli 0,3. (Lineaarinen lämpötiheys on vuosittain myydyn lämmön ja kaukolämpöjohtojärjestelmän ojien kokonaispituuden suhde.) 8

Viidenneksi jäsenvaltioiden on yksilöitävä ne teknisten mahdollisuuksien osat, jotka on taloudellisesti mahdollista toteuttaa tehokkaalla yhteistuotannolla, muun muassa kotitalouksien mikroyhteistuotannolla, uudistamalla olemassa olevia ja rakentamalla uusia tuotanto- ja teollisuuslaitoksia, hyödyntämällä hukkalämpöä sekä uudistamalla ja rakentamalla direktiivissä esitetyn tehokkaan kaukolämmityksen määritelmän 25 täyttävää kaukolämmitys- ja jäähdytysinfrastruktuuria. Nämä ovat ne mahdollisuudet, joiden hyödyt ylittävät kustannukset. Ne ovat ainoat mahdollisuudet, jotka on toteutettava (ks. varsinkin 14 artiklan 3 kohta ja liite IX). Näitä mahdollisuuksia voidaan kutsua taloudellisiksi mahdollisuuksiksi. Taloudellisten mahdollisuuksien määrittäminen ei ole mahdollista ilman kustannushyötyanalyysiä. Tästä syystä 14 artiklan 3 kohdassa jäsenvaltiot velvoitetaan suorittamaan kustannus-hyötyanalyysi kattavaa arviointia varten. Kustannus-hyötyanalyysiä käsitellään jäljempänä osassa C. Vaatimus infrastruktuurin mahdollisuuksien määrittämisestä esitetään liitteessä VIII olevan 1 kohdan f alakohdassa, jonka mukaan [mahdollisuuksiin, jotka jäsenvaltioiden on 14 artiklan 1 kohdan nojalla yksilöitävä, sisältyvät myös] kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysinfrastruktuurin energiatehokkuusmahdollisuudet. Kuudenneksi, jäsenvaltioiden on taloudellisten mahdollisuuksien pohjalta määritettävä strategioita, toimintapolitiikkoja ja toimenpiteitä, jotka voidaan hyväksyä vuoteen 2020 ja vuoteen 2030 mennessä. Tässä yhteydessä jäsenvaltioiden on pidettävä mielessä 14 artiklan 4 kohdan mukainen velvollisuutensa toteuttaa riittävät toimenpiteet, joilla kehitetään tehokasta kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysinfrastruktuuria ja/tai joilla annetaan mahdollisuus kehittää tehokasta yhteistuotantoa sekä hukkalämmön ja uusiutuvien energialähteiden hyödyntämiseen perustuvan lämmityksen ja jäähdytyksen käyttöä, jos kattavassa arvioinnissa todetaan mahdollisuus, jonka hyödyt ylittävät kustannukset. Siinä tapauksessa, että kattavassa arvioinnissa ei todeta mahdollisuuksia, joiden hyödyt ovat kustannuksia suuremmat, jäsenvaltioilla ei ole velvollisuutta toteuttaa 14 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä. Jos kustannukset ylittävät hyödyt eivätkä riitä kattamaan 14 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun laitoksen kustannus-hyötyanalyysin suorittamisen hallintokustannuksia, jäsenvaltioiden ei tarvitse toteuttaa kyseiseen laitokseen liittyviä toimenpiteitä; niiden saattaa silti olla tarpeen toteuttaa muunlaisia toimenpiteitä, joilla varmistetaan todettujen mahdollisuuksien hyödyntäminen. Jäsenvaltioiden on myös otettava käyttöön politiikkoja, joilla rohkaistaan tehokkaiden lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmien hyödyntämismahdollisuuksien, erityisesti tehokkaan yhteistuotannon, huomioon ottamista paikallisella ja alueellisella tasolla ja paikallisten ja alueellisten lämmöntuotantomarkkinoiden kehittämismahdollisuuksien huomioon ottamista, kuten 14 artiklan 2 kohdassa edellytetään. 19. Lisäksi jos jäsenvaltio 14 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan mukaisesti toteaa ja ilmoittaa komissiolle, että kattavassa arvioinnissa ei ole löydetty kustannustehokkaita mahdollisuuksia joillain tai kaikilla sen alueilla, kyseisillä alueilla sijaitseviin laitoksiin voidaan soveltaa vapautusta 14 artiklan 5 kohdassa säädetyistä vaatimuksista. 20. 14 artiklan 3 kohdan viimeisen virkkeen mukaan jäsenvaltiot voivat käyttää direktiivin 2001/42/EY nojalla suoritettuja kustannushyötyanalyyseja. Tällä on tarkoitus keventää 25 Ks. 2 artiklan 41 kohta. 9

hallinnollista rasitusta. Jos direktiivin 2001/42/EY nojalla suoritettu ympäristöarviointi antaa liitteessä VIII ja IX vaadittua analyysiä vastaavan analyysin, sitä voidaan käyttää kattavaan arviointiin. C. MAAKOHTAINEN KUSTANNUS-HYÖTYANALYYSI 21. Kattavaa arviointia ei voida tehdä suorittamatta kustannus-hyötyanalyysiä. Tämä on välttämätöntä, jotta voidaan tunnistaa taloudelliset mahdollisuudet eli kustannustehokkaat ratkaisut lämmitys- ja jäähdytyskysynnän tyydyttämiseksi. 22. Direktiivin 14 artiklan 3 kohdan ja liitteessä IX olevan 1 osan ensimmäisen kohdan mukaan osana kattavaa arviointia toteutetulla maakohtaisella kustannus-hyötyanalyysilla on voitava helpottaa resurssi- ja kustannustehokkaimpien ratkaisujen löytämistä lämmitys- ja jäähdytystarpeiden täyttämiseksi 26 ja autettava yleisesti edistämään lämmityksen ja jäähdytyksen tehokkuutta 27. Sen on toimittava päätöksenteon apuna ja luotava pohjaa päätöksille, jotta rajoitettuja resursseja kyetään priorisoimaan 28. Sen on muodostettava väline, jolla määritetään kustannustehokkaimmat ja hyödyllisimmät lämmitys- tai jäähdytysvaihtoehdot tietylle maantieteelliselle alueelle lämmityssuunnittelua varten 29. 23. Direktiivin 14 artiklan 4 kohdassa ja liitteessä IX olevassa 1 osassa määritellään kustannushyötyanalyysin tarkoitus ja laajuus. Niissä määritetään ne lämmitys- ja jäähdytysvaihtoehdot, joita on tarkasteltava ja asetetaan menetelmiä koskevat periaatteet analyysin laadun takaamiseksi. 24. Maakohtainen kustannus-hyötyanalyysi on taloudellinen analyysi, jonka on katettava kaikki merkitykselliset sosiaaliset, taloudelliset ja ympäristötekijät 30. Sen olisi perustuttava vaikutusten kattavan inventoinnin analyysiin 31. 25. Kattavuuden periaate näkyy vaatimuksissa siinä, että lämmitys- tai jäähdytysvaihtoehtojen pitkän aikavälin kokonaiskustannukset ja -hyödyt on arvioitava 32. Tästä syystä hankkeiden tai hankeryhmien maantieteelliset ja järjestelmän rajat 33 sekä aikajänteet 34 on asetettava siten, että analyysissa otetaan huomioon kaikki asiaankuuluvat kustannukset ja hyödyt. 26 14 artiklan 3 kohta: Kustannus-hyötyanalyysilla on voitava helpottaa resurssi- ja kustannustehokkaimpien ratkaisujen löytämistä lämmitys- ja jäähdytystarpeiden täyttämiseksi. 27 Tämä yleisempi tehtävä heijastuu kustannus-hyötyanalyysin tarkoituksessa, sillä sen olisi tuettava kattavaa arviointia. Liitteessä IX olevan 1 osan ensimmäinen kohta kuuluu seuraavasti: Laatimalla kustannushyötyanalyysejä toimenpiteistä, joilla edistetään lämmityksen ja jäähdytyksen tehokkuutta 14 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla, luodaan pohjaa päätöksenteolle, jotta rajoitettuja resursseja kyetään perustellusti priorisoimaan yhteiskunnan tasolla. 28 Liitteessä IX olevan 1 osan ensimmäinen virke. 29 Liitteessä IX olevan 1 osan toinen kohta. 30 Tämän direktiivin 14 artiklan 3 kohdan soveltamiseksi tehtäviin kustannus-hyötyanalyyseihin on sisällyttävä taloudellinen analyysi, joka kattaa sosiaalis-taloudelliset ja ympäristötekijät. (Liitteessä IX olevan 1 osan kolmas kohta) 31 Taloudellisissa analyyseissä on otettava huomioon kaikki asiaankuuluvat taloudelliset vaikutukset. (Liitteessä IX olevan 1 osan g alakohta) 32 Lämmitys- tai jäähdytysvaihtoehtojen pitkän aikavälin kokonaiskustannukset ja -hyödyt on arvioitava ja vertailtava. (Liitteessä IX olevan 1 osan e alakohdan i alakohta.) 33 Kustannus-hyötyanalyysissä on otettava huomioon kaikki järjestelmän ja maantieteellisen rajan sisällä saatavilla olevat asiaankuuluvat energialähteet saatavilla olevia tietoja käyttäen, mukaan lukien sähköntuotantolaitosten ja teollisuuslaitosten hukkalämpö ja uusiutuva energia, sekä lämmityksen ja 10

26. Kustannus-hyötyanalyysin olisi katettava jäsenvaltion koko alue 35. Se voidaan käytännössä suorittaa useina hankkeita tai hankkeiden ryhmiä koskevina kustannushyötyanalyyseina, jotka toteutetaan osana paikallisia tai alueellisia arviointeja 36. Siinä olisi otettava huomioon ilmastoolosuhteet, taloudellinen toteutettavuus ja tekninen soveltuvuus 37. 27. Kustannus-hyötyanalyysiä olisi käytettävä tehokkaan yhteistuotannon ja tehokkaan kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen mahdollisuuksien määrittämiseen. Luotettavien tulosten saamiseksi analyysissa olisi kuitenkin arvioitava ja vertailtava vaihtoehtoisia skenaarioita, jotka kattavat kaikki tehokkaat lämmitys- ja jäähdytysvaihtoehdot. Tämä johtuu vaatimuksesta, jonka mukaan ainoastaan tehokas yhteistuotanto, tehokas kaukolämmitys ja -jäähdytys sekä tehokkaat käyttäjäkohtaiset lämmitys- tai jäähdytysvaihtoehdot olisi otettava huomioon perustilanteelle vaihtoehtoisina skenaarioina 38, sekä yleisemmästä vaatimuksesta, jonka mukaan kustannus-hyötyanalyysilla on voitava helpottaa resurssi- ja kustannustehokkaimpien ratkaisujen löytämistä lämmitys- ja jäähdytystarpeiden täyttämiseksi 39. 28. Liitteessä IX olevassa 1 osassa edellytetään, että jäsenvaltiot vahvistavat ja julkistavat kustannus-hyötyanalyysiä koskevat menettelyt. Tämä tarkoittaa, että niiden on määritettävä, kenen toimesta, miten ja minkä oletuksien pohjalta kustannus-hyötyanalyysi suoritetaan. Jäsenvaltion on nimettävä toimivaltaiset viranomaiset, jotka ovat vastuussa kustannushyötyanalyysien tekemisestä. Niiden on varmistettava, että analyysiin sisältyy sekä taloudellinen että rahoitusanalyysi. Ne voivat osoittaa nämä tehtävät useille eri toimijoille, muun muassa paikallisille, alueellisille tai kansallisille viranomaisille ja jopa yksittäisten laitosten käyttäjille. Niiden on toimitettava yksityiskohtaiset menetelmät ja oletukset tärkeimpien panos- ja tuotostekijöiden hinnoista ja diskonttokorosta, joita käytetään perusskenaarion (eli vertailukohdan) sekä vaihtoehtoisten skenaarioiden määrittämisessä 40. 29. Nämä vaatimukset määritellään liitteessä IX olevan 1 osan viimeisessä kohdassa seuraavasti: Jäsenvaltioiden on nimettävä 14 artiklan mukaisten kustannus-hyötyanalyysien toteuttamisesta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset. Jäsenvaltiot voivat velvoittaa toimivaltaiset paikalliset, alueelliset ja kansalliset viranomaiset tai yksittäisten laitosten käyttäjät toteuttamaan taloudellisen ja rahoitusanalyysin. Niiden on toimitettava jäähdytyksen kysynnän ominaispiirteet ja kehityssuunnat. (Liitteessä IX olevan 1 osan b alakohta) Ks. myös liitteessä IX olevan 1 osan a alakohdan toinen virke: Maantieteellinen raja kattaa soveltuvan, hyvin määritellyn maantieteellisen alueen eli tietyn alueen tai suurkaupunkialueen, jotta vältetään optimaalista huonompien ratkaisujen valitseminen hankekohtaisesti. 34 Aikajänne on valittava niin, että skenaarioiden kaikki asiaankuuluvat kustannukset ja hyödyt otetaan huomioon. Esimerkiksi kaasuvoimalan osalta sopiva aikaväli voisi olla 25 vuotta, kaukolämpöjärjestelmän osalta 30 vuotta ja lämmityslaitteiden, kuten lämmityskattiloiden, osalta 20 vuotta. (Liitteessä IX olevan 1 osan e alakohdan iii alakohta.) 35 14 artiklan 3 kohta: Edellä 1 kohdassa tarkoitettua arviointia varten jäsenvaltioiden on suoritettava [ ] alueensa kattava kustannus-hyötyanalyysi, jossa otetaan huomioon ilmasto-olosuhteet, taloudellinen toteutettavuus ja tekninen soveltuvuus. 36 Kustannus-hyötyanalyysi voi koskea joko hankkeen arviointia tai hankkeiden ryhmää laajemmassa paikallisessa, alueellisessa tai kansallisessa arvioinnissa, jossa määritetään kustannustehokkain ja hyödyllisin lämmitys- tai jäähdytysvaihtoehto tietylle maantieteelliselle alueelle lämmityssuunnittelua varten. (Liitteessä IX olevan 1 osan toinen kohta.) 37 14 artiklan 3 kohta, ks. edellä. 38 Liitteessä IX olevan 1 osan d alakohta. 39 14 artiklan 3 kohdan toinen virke. 40 Liitteessä IX olevan 1 osan viimeinen kohta. 11

yksityiskohtaiset menetelmät ja oletukset tämän liitteen mukaisesti sekä vahvistettava ja julkistettava taloudellista analyysiä koskevat menettelyt. 30. Kustannus-hyötyanalyysin laatimismenetelmän vaiheet kuvataan liitteessä IX olevassa 1 osassa. 31. Ensimmäinen vaihe on määrittää tietyn hankkeen tai hankkeiden ryhmän järjestelmän ja maantieteellinen raja, joka määrää analyysin laajuuden. 32. Kaikki tietyn maantieteellisen rajan sisällä olevat asiaankuuluvat energialähteet sekä lämmitysja jäähdytyskysynnän ominaispiirteet ja kehityssuunnat on otettava huomioon, mukaan lukin nykyinen tilanne ja tuleva kehitys valitun ajanjakson aikana. Tämä tarkoittaa sitä, että olemassa olevan lämmitys- ja jäähdytystarjonnan lisäksi olisi tarkasteltava muita maantieteellisen rajan sisällä olevia energiavirtoja, kuten sähkön tuotanto- ja jakelulaitoksia, kaasuverkkoja ja muita primäärienergian lähteitä, muun muassa uusiutuvia energialähteitä, teollisuuden energiatuotantoa ja teollisuuden prosessien hukkalämpöä (ylijäämälämpö). Vasta kun kaikki lämmityksen ja jäähdytyksen tarjonta- ja kysyntälähteet on tunnistettu ja niiden mahdollisesta kehityksestä on tehty ennuste, voidaan arvioida, miten nämä energiavirrat voidaan optimoida ja miten niitä voidaan tehostaa. Tässä yhteydessä tarkastellaan ensin mahdollisuutta käyttää (uutta) tehokasta yhteistuotantoa ja tehokasta kaukolämmitystä ja -jäähdytystä, ja jos nämä eivät sosioekonomisen analyysin mukaan tuota kustannukset ylittävää hyötyä, sen jälkeen muita tehokkaita lämmitys- ja jäähdytysvaihtoehtoja, kuten tehokasta käyttäjäkohtaista lämmitystä ja jäähdytystä. Tämä johtuu siitä, että kustannus-hyötyanalyysin perustarkoituksena on määrittää kustannustehokkain ja hyödyllisin lämmitys- tai jäähdytysvaihtoehto tietylle maantieteelliselle alueelle lämmityssuunnittelua varten 41. Näin ollen kustannus-hyötyanalyysi olisi käsitettävä kattavaksi energiajärjestelmien suunnitteluksi, joka käsittää kaikki asiaankuuluvat tekniset ja taloudelliset vaihtoehdot. Tämä ilmaistaan liitteessä IX olevan 1 osan b alakohdassa. 33. Toinen vaihe on perusskenaarion vahvistaminen. Perusskenaarion olisi kuvattava nykytilannetta ja sen todennäköistä kehitystä valittuna ajanjaksona, jos mitkään nykytilanteen muuttujat eivät muutu. Se on toisin sanoen tavanomaista tilannetta kuvaava viiteskenaario. Perusskenaarion ratkaisevan tärkeä osa ja onnistuneen kustannus-hyötyanalyysin avaintekijä on se, että lämmitys- ja jäähdytystarve tietyn maantieteellisen rajan sisällä kuvataan mahdollisimman tarkasti. Tarkkojen, luotettavien ja kattavien tietojen kerääminen lämmityksestä ja jäähdytyksestä voi olla haasteellista, mutta se on välttämätöntä, jotta jäsenvaltio voi laatia laadukkaita kustannus-hyötyanalyysejä ja luoda vankan päätöksentekoperustan kattavaa arviointia varten. Jos kustannus-hyötyanalyysia varten kerättyjä tietoja käytetään myös liitteessä VIII olevissa a c kohdissa vaadittuja tietoja varten, niitä ei tarvitse julkaista tarkemmin kuin mitä lämmitystä koskevalta kartalta edellytetään, kun otetaan huomioon tarve suojata kaupallisesti arkaluonteiset tiedot 42. 34. Kolmannessa vaiheessa määritetään vaihtoehtoiset skenaariot. Tässä yhteydessä jäsenvaltioiden on otettava asiaankuuluvat mahdollisuudet lämmityksen ja jäähdytyksen tehostamiseksi. 43 Direktiivissä annetaan ohjeita siitä, mitä olisi pidettävä asiaankuuluvina mahdollisuuksina eli perustilanteen asiaankuuluvina vaihtoehtoina. Jäsenvaltioiden on 41 Liitteessä IX olevan 1 osan toinen kohta. 42 Liite VIII, c alakohta. 43 Liitteessä IX olevan 1 osan d alakohdan ensimmäinen virke: Kaikkia perustilanteen asiaankuuluvia vaihtoehtoja on tarkasteltava. 12

tarkasteltava ensin yhteistuotantoa ja kaukolämmitystä ja -jäähdytystä. Vain siinä tapauksessa, että ne eivät ole teknisesti tai taloudellisesti toteutettavissa, kun otetaan huomioon pitkän aikavälin kustannukset ja hyödyt tietyllä maantieteellisellä alueella, jäsenvaltioiden olisi siirryttävä tutkimaan muita tehokkaita lämmitys- ja jäähdytysratkaisuja, kuten tehokasta käyttäjäkohtaista lämmitystä ja jäähdytystä 44. Kattavan arvioinnin kustannus-hyötyanalyysia varten jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon vain sellaiset vaihtoehtoiset skenaariot, jotka vastaavat erityisesti tehokkaan yhteistuotannon, tehokkaan kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen ja tehokkaan käyttäjäkohtaisen jäähdytyksen määritelmiä ja yleisesti tehokkaan lämmityksen ja jäähdytyksen yleistä käsitettä 45. 35. Tehokkaan yhteistuotannon määritelmä on sama kuin yhteistuotantodirektiivissä. Tehokkaalla yhteistuotannolla on saavutettavan primäärienergian säästön on oltava vähintään 10 prosenttia verrattuna lämmön ja sähkön erilliseen tuotantoon 46. Laskentamenetelmät sen määrittämiseksi, millaista yhteistuotantoa voidaan pitää tehokkaana, sekä tähän liittyvät menetelmät sen laskemiseksi, milloin sähköä voidaan pitää yhteistuotannolla tuotettuna, asetetaan energiatehokkuusdirektiivin liitteissä I ja II, joihin on sisällytetty yhteistuotantodirektiivin liitteet II ja III kokonaisuudessaan. Komission päätös 2008/952/EY, jolla annetaan yksityiskohtaiset ohjeet yhteistuotantodirektiivin liitteessä II säädettyä yhteistuotannosta saatavan sähkömäärän laskentamenetelmää varten, pysyy myös direktiivin mukaan voimassa ja sitä sovelletaan edelleen 47. Vertailussa erilliseen lämmön ja sähkön tuotantoon on käytettävä komission täytäntöönpanopäätöksessä 2011/877/EU vahvistettua viitearvoja 48. 36. Vain realistisia skenaarioita on tarpeen tarkastella. Skenaarioita voidaan sulkea pois, jos ne eivät ole toteuttamiskelpoisia teknisistä tai taloudellisista syistä tai aikarajoitusten vuoksi tai jos ne ovat ristiriidassa kansallisen lainsäädännön kanssa 49. Taloudellisten syiden ja aikarajoitusten olisi oltava sopusoinnussa liitteessä IX olevassa 1 osassa esitettyjen maakohtaisten kustannushyötyanalyysien yleisten periaatteiden kanssa. Näin ollen skenaarioita, jotka laajan sosioekonomisen ja ympäristöanalyysin (taloudellinen analyysi) mukaan todennäköisesti tuottavat enemmän hyötyjä kuin kustannuksia, ei saisi sulkea pois taloudellisten syiden tai aikarajoitusten vuoksi, vaikka niiden hyötyjen suhde kustannuksiin olisi rahoitusanalyysin perusteella todennäköisesti negatiivinen. 37. Kun perusskenaariot ja vaihtoehtoiset skenaariot on määritelty, jäsenvaltioiden on asetettava asianmukainen aikajänne varmistaakseen, että mitään asiaankuuluvia yhteiskunnalle koituvia 44 Tämä johtuu kattavan arvioinnin pakollisesta sisällöstä, josta säädetään 14 artiklan 1 kohdassa. 45 Liitteessä IX olevan 1 osan d alakohdan toinen alakohta: Ainoastaan tehokas yhteistuotanto, tehokas kaukolämmitys ja -jäähdytys sekä tehokkaat käyttäjäkohtaiset lämmitys- tai jäähdytysvaihtoehdot olisi otettava huomioon kustannus-hyötyanalyysissä perustilanteelle vaihtoehtoisina skenaarioina. Ks. myös direktiivin 2012/27/EU 2 artiklan 31, 41, 42 ja 43 kohdan määritelmät. 46 Direktiivin 2004/8/EY liitteessä III olevan a alakohdan toinen luetelmakohta ja direktiivin 2012/27/EU liitteessä II olevan a alakohdan toinen luetelmakohta. 47 Komission päätös 2008/952/EY yksityiskohtaisista ohjeista Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/8/EY liitteen II täytäntöönpanoa ja soveltamista varten, EUVL L 388, 17.12.2008, s. 55. 48 Komission täytäntöönpanopäätös 2011/877/EU sähkön ja lämmön erillisen tuotannon yhdenmukaistettujen hyötysuhteen viitearvojen määrittämisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/8/EY soveltamiseksi ja komission päätöksen 2007/74/EY kumoamisesta, EUVL L 343, 23.12.2011, s. 91. 49 Liitteessä IX olevan 1 osan d alakohta: Kaikkia perustilanteen asiaankuuluvia vaihtoehtoja on tarkasteltava. Skenaariot, joita ei voida toteuttaa teknisistä tai taloudellisista syistä taikka kansallisen sääntelyn tai aikarajoitusten vuoksi, voidaan jättää kustannus-hyötyanalyysin ulkopuolelle aikaisessa vaiheessa, jos se on huolellisesti ja selkeästi esitettyjen ja hyvin dokumentoitujen näkökohtien johdosta perusteltua. 13

kustannuksia ei jätetä pois kustannuksia ja hyötyjä vertailtaessa. Tämä on seurausta kattavuuden vaatimuksesta eli siitä, että taloudellisissa analyyseissa on otettava huomioon kaikki asiaankuuluvat taloudelliset vaikutukset 50, sekä vaatimuksesta, jonka mukaan laskettaessa kustannuksia suurempia hyötyjä on arvioitava ja analysoitava kaikki lämmitys- ja jäähdytysvaihtoehtojen pitkän aikavälin kokonaiskustannukset ja -hyödyt 51. Tämä saavutetaan vain valitsemalla riittävän pitkä aikajänne, joka yleensä on infrastruktuurihyödykkeen tai laitteen elinikä. Aikajänne määritellään erikseen kutakin hanketta tai hankkeiden ryhmää varten, mutta yksinkertaisuuden vuoksi jäsenvaltiot voivat asettaa tyypillisiä tai standardiaikajänteitä samankaltaisille hankkeille. 38. Direktiivissä annetaan joitain esimerkkejä, kuten todennäköisesti sopivat aikajänteet kaasuvoimalalle, kaukolämpöjärjestelmälle ja lämmityslaitteille 52. Jäsenvaltiot voivat asettaa muita, pidempiä tai lyhyempiä, aikajänteitä, jos tämä on teknisesti tai taloudellisesti perusteltua tai tarpeen kaikkien yhteiskunnalle koituvien kustannusten ja hyötyjen huomioon ottamiseksi. Liitteessä IX olevan 1 osan e alakohdan iii alakohdassa annetut esimerkit osoittavat, että asianmukaista aikajännettä ei saa sekoittaa takaisinmaksuaikaan. Tarkasteltaessa tehokkaan lämmityksen ja jäähdytyksen skenaarioita, tehokas käyttäjäkohtainen lämmitys ja jäähdytys mukaan luettuna, kustannus-hyötylaskelmassa olisi otettava huomioon tuotantoon, muuntamiseen, siirtoon ja jakeluun tarvittava energia, kuten 2 artiklan 42 ja 43 kohdan määritelmät edellyttävät 53. 39. Arviointiperusteena on käytettävä nettonykyarvoa 54. Tämä ei tarkoita sitä, että jäsenvaltiot eivät voi käyttää muita arviointimenetelmiä. Kaikkia arvioitavia hankkeita ja skenaarioita on kuitenkin arvioitava ja vertailtava ainakin nettonykyarvon perusteella. 40. Nettonykyarvoon perustuva analyysi edellyttää luetteloa rahayksikköinä ilmaistuista kustannuksista ja hyödyistä. Nämä kustannukset ja hyödyt on diskontattava asianmukaisella diskonttokorolla. Nettonykyarvo, joka on suurempi kuin nolla, on osoitus positiivisesta kustannus-hyötyanalyysin tuloksesta tai kustannukset ylittävistä hyödyistä, kun taas hanke, jonka nettonykyarvo on negatiivinen, tuottaisi enemmän kustannuksia kuin hyötyjä. 41. Taloudellista analyysia varten jäsenvaltioiden on laadittava kattava luettelo laskelmissa huomioon otettavista panos- ja tuotostekijöistä ja kustannuksista ja hyödyistä. Liitteessä IX 50 Liitteessä IX olevan 1 osan g alakohta. 51 Liitteessä IX olevan 1 osan e alakohdan i alakohta. 52 Liitteessä IX olevan 1 osan e alakohdan iii alakohta. 53 Tehokkaan lämmityksen ja jäähdytyksen määritelmä 2 artiklan 42 kohdassa kuuluu seuraavasti: tehokkaalla lämmityksellä ja jäähdytyksellä [tarkoitetaan] lämmitys- ja jäähdytysvaihtoehtoa, joka tavanomaista tilannetta kuvaavaan perusskenaarioon verrattuna vähentää mitattavalla tavalla primäärienergiapanosta, joka tarvitaan yhden toimitetun energiayksikön tuottamiseen asiaankuuluvan järjestelmän rajoissa tässä direktiivissä tarkoitetun kustannus-hyötyanalyysin mukaan arvioidulla kustannustehokkaalla tavalla, ottaen huomioon tuotantoon, muuntamiseen, siirtoon ja jakeluun tarvittava energia. Tehokkaan käyttäjäkohtaisen lämmityksen ja jäähdytyksen määritelmä 2 artiklan 43 kohdassa kuuluu seuraavasti: tehokkaalla käyttäjäkohtaisella lämmityksellä ja jäähdytyksellä [tarkoitetaan] käyttäjäkohtaista lämmityksen ja jäähdytyksen toimitusvaihtoehtoa, joka tehokkaaseen kaukolämmitykseen ja -jäähdytykseen verrattuna vähentää mitattavalla tavalla muun kuin uusiutuvan primäärienergian panosta, joka tarvitaan yhden toimitetun energiayksikön tuottamiseen asiaankuuluvan järjestelmän rajoissa, tai joka edellyttää samaa muun kuin uusiutuvan primäärienergian panosta, mutta alemmilla kustannuksilla, ottaen huomioon tuotantoon, muuntamiseen, siirtoon ja jakeluun tarvittava energia. 54 Liitteessä IX olevan 1 osan e alakohdan ii alakohta. 14

olevan 1 osan g alakohdassa esitetään niistä ohjeellinen luettelo. Jäsenvaltioiden on käytettävä laskelmissa tosiasiallisia hintatietoja. Niiden on ennustettava, miten nämä hinnat kehittyvät valittuna ajanjaksona, ja esitettävä oletuksia hinnoista 55. Koska kustannus-hyötyanalyysi on taloudellinen analyysi, kaikki hankkeen asiaankuuluvat pitkän aikavälin vaikutukset, myös ulkoiset kustannukset, olisi mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon. Tämä ilmaistaan liitteessä IX olevan 1 osan f alakohdan iv alakohdassa, joka kuuluu seuraavasti: Taloudellisessa analyysissä käytettyjen hintojen on vastattava todellisia sosiaalistaloudellisia kustannuksia ja hyötyjä, ja niiden olisi mahdollisuuksien mukaan sisällettävä ulkoiset kustannukset, kuten ympäristö- ja terveysvaikutukset, esimerkiksi kun markkinahinta on olemassa tai kun se kuuluu jo eurooppalaisen tai kansallisen sääntelyn piiriin. On kustannuksia ja hyötyjä, joille joko ei ole olemassa markkinoita tai joiden markkinat eivät ole täysin toteutuneet ja joiden hinta ei tästä syystä heijasta niiden todellista yhteiskunnallista arvoa 56. Jos markkinahintaa ei ole saatavilla eikä EU:n tai kansallisessa sääntelyssä anneta ohjeita kyseisestä ulkoisesta kustannuksesta, jäsenvaltioiden tulisi mahdollisuuksien mukaan mutta niiden ei ole pakko esittää arvioita yhteiskunnalle koituvien kustannusten tai hyötyjen arvosta. Nämä arviot voivat perustua asiaankuuluviin ja hyväksyttyihin taloudellisiin teorioihin, ja niissä ilmaistaan selväsanaisesti taloudellisten ja luonnonvarojen eri käyttöihin liittyvät vaihtoehtoiset vaikutukset yhteiskunnan tasolla. Esimerkiksi sosiaaliset hyödyt voidaan arvioida yleisesti hyväksytyillä paljastettujen tai lausuttujen preferenssien menetelmillä, kun taas kustannukset voidaan määritellä vaihtoehtoiskustannuksina eli sinä arvona, joka käytetyillä resursseilla olisi ollut parhaassa vaihtoehtoisessa käytössä. Jos markkinahinta on olemassa, mutta se ei heijasta todellisia yhteiskunnallisia kustannuksia, jäsenvaltiot voivat käyttää korjaustekijöitä, kuten verotusta, edellyttäen että nämä vaikuttavat markkinatoimijoiden päätöksiin eivätkä ole vain sisäisiä siirtoja. 42. Direktiivissä mainitaan erityisesti verkkoihin kohdistuvat vaikutukset tekijöinä, jotka voidaan sisällyttää kustannus-hyötyanalyysiin. 57 Esimerkiksi uudistettu ja yhteistuotantolaitokseksi kaukolämmitystä varten muutettu voimalaitos, joka toimittaa sekä lämpöä että sähköä lähistön kuluttajille ja samalla tasepalveluja verkonhaltijoille, saattaa vähentää sähköverkkojen ja sähköntuotannon toiminta- ja investointikustannuksia muun muassa vähentämällä sähköverkkojen ylikuormittumista, verkon laajentamistarvetta sekä huippukuormitusaikoina käytettävien ja varasähköä tuottavien laitosten tarvetta; vaihtoehtoiseen uutta toimintaa luovaan investointiin vain sähköä tuottavaan laitokseen saattaa liittyä lisäkustannuksia, jotka johtuvat sähköverkkojen rakentamisesta tai vahvistamisesta, pidempien kuljetusmatkojen aiheuttamista suuremmista verkon häviöistä sekä suuremmista kustannuksista, jotka johtuvat saman lämpömäärän tuottamisesta, joka olisi muutoin saatu sähköntuotannon sivutuotteena. Myös tiettyjen käyttäjäkohtaisten lämmitysratkaisujen (esim. sähkölämmityksen tai ilmalämpöpumppujen lisääntymisen) aiheuttamat, verkon suuremmasta kuormituksesta johtuvat mahdolliset verkon suuremmat häviöt olisi otettava huomioon, vaikka ne olisivat kausiluonteisia. Sähkö- ja muihin verkkoihin kohdistuvat vaikutukset on näin ollen otettava 55 Jäsenvaltioiden on toimitettava kustannus-hyötyanalyysejä varten oletukset tärkeimpien panos- ja tuotostekijöiden hinnoista ja diskonttokorosta. (Liitteessä IX olevan 1 osan f alakohdan i alakohta.) 56 Taloudellisessa analyysissä käytettyjen hintojen on vastattava todellisia sosiaalis-taloudellisia kustannuksia ja hyötyjä, ja niiden olisi mahdollisuuksien mukaan sisällettävä ulkoiset kustannukset, kuten ympäristö- ja terveysvaikutukset, esimerkiksi kun markkinahinta on olemassa tai kun se kuuluu jo eurooppalaisen tai kansallisen sääntelyn piiriin. (Liitteessä IX olevan 1 osan e alakohdan iv alakohta.) 57 Jäsenvaltiot voivat arvioida ja ottaa päätöksenteossa huomioon kustannukset ja energiansäästöt, jotka saadaan energiantoimitusten joustavuuden lisääntymisestä ja sähköverkkojen entistä optimaalisemmasta käytöstä analysoiduissa skenaarioissa, mukaan lukien infrastruktuuri-investointien vähentämisen ansiosta vältetyt kustannukset ja säästöt. (Liitteessä IX olevan 1 osan g alakohdan toinen alakohta.) 15

huomioon perus- ja vaihtoehtoisissa skenaarioissa verkkojen tehokkuutta koskevan 15 artiklan vaatimusten mukaisesti. 43. Jäsenvaltioiden on myös määriteltävä laskelmissa käytettävä diskonttokorko 58. Valitessaan laskelmissa käytettävää diskonttokorkoa niiden on käytettävä eurooppalaisia ja kansallisia suuntaviivoja ja otettava huomioon Euroopan keskuspankin antamat tiedot 59. 44. Analyysiin olisi myös sisällyttävä herkkyysanalyysi, jossa arvioidaan tärkeimpien tekijöiden mahdollisten vaihtelujen vaikutuksia, kuten lämmityksen ja jäähdytyksen kysynnän eri skenaarioita, erilaisia diskonttokorkoja, erilaisia energianhintoja ja muutoksia muiden merkittävien panos- ja tuotostekijöiden hinnoissa 60. D. LAITOSKOHTAINEN KUSTANNUS-HYÖTYANALYYSI 45. Keskeinen 14 artiklaan perustuva vaatimus on se, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että 5 kohdan a d alakohdassa luetellut sähköntuotannon toimijat, teollisuuslaitokset ja kaukolämmitys- ja jäähdytyslaitokset toteuttavat kustannus-hyötyanalyysin suunnitellessaan uutta tai uudistaessaan merkittävästi olemassa olevaa tuotantokapasiteettia, jonka lämpöteho on yli 20 MW, arvioidakseen tehokkaan yhteistuotannon käytön, hukkalämmön talteenoton ja kaukolämmitys- ja jäähdytysverkkoon liittämisen kustannustehokkuutta. Kustannushyötyanalyysin tulokset on otettava huomioon näitä laitoksia koskevissa lupa- tai hyväksymisperusteissa 14 artiklan 7 kohdan mukaisesti. Liitteessä IX olevassa 2 osassa määritellään periaatteet, joita sovelletaan laitoskohtaisiin kustannushyötyanalyyseihin, joista saadaan tietoja 14 artiklan 5 ja 7 kohdassa mainittuja toimenpiteitä varten. 46. Direktiivin 14 artiklan 5 kohdan mukaisiin laitoksia koskeviin kustannushyötyanalyyseihin on sisällyttävä taloudellinen analyysi, joka kattaa rahoitusanalyysin, joka vastaa [ ] todellisia liiketoiminnan kassavirtoja 61. Toisin kuin liitteessä IX olevassa 1 osassa kuvatussa maakohtaisessa kustannus-hyötyanalyysissä, jossa painopiste on selvästi määritellyin menetelmin tehtävässä taloudellisessa analyysissa ja jossa korostetaan sosioekonomisia ja ympäristötekijöitä, liitteessä IX olevassa 2 osassa kuvatussa laitoskohtaisessa analyysissa painotetaan enemmän rahoitusanalyysiä. Tämän analyysin on kuvattava yksittäisiin laitoksiin investoimisesta ja niiden käyttämisestä syntyviä todellisia kassavirtoja. Tämä johtuu siitä, että analyysin tuloksen olisi heijastuttava lupa- tai hyväksymispäätöksiin, jotka vaikuttavat laitosten taloudelliseen toimintaan. 47. Laitoskohtainen analyysi on kuitenkin sijoitettava laajemman taloudellisen analyysin kontekstiin. Taloudellinen analyysi voidaan saada joko kattavan arvioinnin yhteydessä suoritetusta kustannus-hyötyanalyysistä tai laitosten käyttäjiltä. Liitteessä IX olevassa 2 osassa vaaditaan jäsenvaltioita vahvistamaan ohjaavat periaatteet, jotka koskevat menetelmiä, oletuksia ja aikajännettä taloudellista analyysiä varten. 48. Liitteessä IX olevassa 2 osassa todetaan, että kustannusten ja hyötyjen arvioinnissa olisi otettava huomioon olemassa olevat tai mahdolliset lämmön kysyntäpisteet, joihin laitoksesta 58 Jäsenvaltioiden on toimitettava kustannus-hyötyanalyysejä varten oletukset tärkeimpien panos- ja tuotostekijöiden hinnoista ja diskonttokorosta. (Liitteessä IX olevan 1 osan f alakohdan i alakohta.) 59 Liitteessä IX olevan 1 osan f alakohdan ii alakohta. 60 Liitteessä IX olevan 1 osan h alakohta. 61 Liitteessä IX olevan 2 osan kahdeksas kohta. 16