Kiteytyksiä sosiaalisen kuntoutuksen tehtävästä ja työotteesta Mikkeli, 18.5.2018 /THL
Sosiaalisen kuntoutuksen ja hanketyöskentelyn lähtökohdista SOSKU hankkeen ylätavoitteena selkeyttää ja yhtenäistää sosiaaliseen kuntoutukseen liittyvää ymmärrystä sekä valtakunnallista toimeenpanoa Sosiaalihuoltolain (1301/2014) 17 laaja-alainen sekä yleisluontoinen; kohderyhmät, tavoitteet ja sisältö vaihdelleet kunnittain 53 prosenttia THL:n keväällä 2016 toteuttamaan kuntakyselyyn vastanneista piti sosiaalisen kuntoutuksen keskeisenä toteuttamismuotona kuntouttavaa työtoimintaa Soveltamisopas: Edistetään kaikkien yhteiskunnan jäsenten yhtäläisiä mahdollisuuksia päästä niihin vuorovaikutussuhteisiin, toimintoihin ja rakenteisiin, jotka muodostavat jokapäiväisen elämän perustan Periaatteena yksilön integroituminen yhteiskuntaan kykyjään ja suoriutumistaan vastaavalla tavalla 2
Sosiaalisen kuntoutuksen ja hanketyöskentelyn lähtökohdista STM: Sosiaalisella kuntoutuksella tuetaan vaikeasti syrjäytyneiden henkilöiden paluuta yhteiskunnalliseen osallisuuteen Vahvistamalla kuntoutettavan sosiaalista toimintakykyä ja sosiaalisen vuorovaikutuksen edellytyksiä THL:n toteuttaman kuntakyselyn (2016) sekä SOSKUosahankkeissa tehtyjen omien rajausten mukaan ensisijaisesti työikäisille sosiaalihuollon asiakkaille Poikkeuksena Essote:n sekä Rovaniemen kuntaosahankkeet, joissa painotus ollut nuorissa 3
Sosiaalisen kuntoutuksen keskeisistä tavoitteista ja niihin liittyvistä käsitteistä Sosiaalisen kuntoutuksen toimenpiteiden ja palveluiden yleisinä tavoitteina asiakkaan Sosiaalisen toimintakyvyn vahvistaminen Syrjäytymisen torjuminen ja osallisuuden edistäminen Syrjäytyminen yleisesti ymmärretty prosessina, jossa osa yhteiskunnan jäsenistä ajautuu tahtomattaan sivuun yhteiskunnallisista asemista ja työelämästä (Järvikoski, 2013) Osallisuuskin hahmotettavissa prosessina; ei pysyvä ominaisuutemme tai staattinen tila joka voidaan saavuttaa, vaan vaihtelee jo elämänvaiheittain (Raivio & Karjalainen, 2013) Osallisuus edellyttää, että ihmisellä on: Käytössään riittävät aineelliset resurssit (HAVING) Toimijuutta omaa elämää koskevassa päätöksenteossa (ACTING) Sosiaalisesti merkityksellisiä ja tärkeitä suhteita, jäsenyyttä erilaisissa ryhmissä (BELONGING) (Raivio & Karjalainen, 2013) 4
Osallisuuden ulottuvuudet
Osallisuudesta Osallisuuden ja osallistumisen esteinä myös esimerkiksi Lannistavat kategorisaatiot: Riskiryhmä, syrjäytynyt, pitkäaikaistyötön, toimeentulotukiasiakas, mielenterveyskuntoutuja, asunnoton Ahdistavat tuntemukset: Sosiaalisten tilanteiden pelko Alistavat kokemukset: Torjunta, välinpitämättömyys, poiskäännyttäminen 6 Etunimi Sukunimi
Sosiaalisen kuntoutuksen ja sosiaalisen toimintakyvyn suhteesta Rehabilitation International Finnish National Committee neuvottelukokousten työryhmämääritelmä, 1982/83: Sosiaalinen kuntoutus on ympäristösidonnainen prosessi, jonka tavoitteena on sosiaalinen toimintakyky. Prosessin aikana pyritään minimoimaan ne toimintaesteet, joita esiintyy interaktiossa vammaisen ja hänen ympäristönsä välillä Yksilön kyky ja mahdollisuudet käyttää tai hyödyntää ympäristöä ja sen palveluja optimoituvat ja yksilö kasvaa integroidusti yhteisönsä tasavertaiseksi jäseneksi HE:164/2014: Sosiaalinen toimintakyky voidaan määritellä yksilölliseen ja yhteisölliseen kasvuun ja kehitykseen pyrkiväksi sosiaalista toimintaa ohjaavaksi, tulevaisuuteen orientoituneeksi asenteeksi itseä ja muita kohtaan 7
Sosiaalisen kuntoutuksen ja sosiaalisen toimintakyvyn suhteesta Kuntoutus Järvikosken (2013) mukaan ennen kaikkea oppimis- ja kehitysprosessi: Kasvatukselliset elementit aina läsnä ihmisen pyrkiessä sopeutumaan uuteen elämäntilanteeseen ja oppimaan sen edellyttämät tiedot, taidot ja valmiudet Pyrittäessä ihmisessä itsessään olevien mahdollisuuksien kehittämiseen, ollaan tekemisissä kasvun ja siten kasvatuksen kanssa Kyse on ihmisen voimaannuttamisesta hänen omassa toimintaympäristössään (erityisesti Paulo Freire) Kasvatuksen/sosiaalisen kuntoutuksen tehtävänä kasvun tukeminen, uusien tulevaisuushorisonttien näkyviksi ja mahdollisiksi tekeminen Toimijuuden vahvistumisen myötä ihmisen voimavarat myös jonkin olemassa olevan tilanteen tai olosuhteiden muuttamiseksi kasvavat 8
Kasvuun tukemisesta Jo ennen Freireä suomalainen kasvatustieteilijä J.A. Hollo (1885 1967) kuvasi kasvattamista luontoperäisen kasvun auttamisena, kasvamaan saattamisena Kasvatus aina vuorovaikutuksellista, ainutkertaista, pakotonta, kasvatettavaan kunnioittavasti suhtautuvaa ja hänen yksilöllisiä kasvumahdollisuuksiaan edistävää elämänlaajuista toimintaa (Taneli 2012,13) Periaatteina edelliset edustavat myös ihanteellisen sosiaalisen kuntoutuksen lähtökohtia Kasvatuksen perustuessa yksilön omaehtoiselle kasvamiselle, voi ihmiseksi kasvaminen kuitenkin tapahtua vain sosiaalisessa yhteisössä, joka säätelee kasvua monin tavoin Siten sama kasvuprosessi, joka yksilön kannalta on omaehtoista kasvamista, on sosiaalisesta näkökulmasta kasvatusta (Alanen 1987, 19) 9 Etunimi Sukunimi
10 Aikuisen yhteiskunnalliset oppimistehtävät ja niistä suoriutuminen Eri elämänvaiheissa tarvitsemme enemmän tai vähemmän tukea sosiaalisista rooleista suoriutuaksemme Muuttuvat taloudelliset, poliittiset ja kulttuuriset rakenteet asettavat myös jatkuvasti uusia oppimistehtäviä Oppimistarpeemme voidaan luokitella erityisesti kolmelle osa-alueelle: Yksityisiin tehtäviin, julkisen elämänpiirin kansalaistehtäviin sekä työelämän tehtäviin Sosiaalisen kuntoutuksen kontekstissa nämä aikuisen elämänpiirittäiset oppimistehtävät, ja asiakkaiden taitojen kartuttaminen niistä suoriutumiseksi, ovat sosiaalisen kuntoutuksen ydintä Se, miten aikuistuneen yksilön jatkuvan oppimisen valmiudet tosiasiallisesti ilmenevät, riippuu myös esim. kasvutaustasta ja aikuisvaiheen elämänolosuhteista (Alanen 1987) Sosiaalinen toimintakykymme, ja oppimisvalmiutemme siihen kytkettyinä, rakentuvat suhteessa ja suhteena siihen toimintaympäristöön, jossa elämme ja vaikutamme Sosiaalisen kuntoutuksen kohderyhmällä ainakin elämänolosuhteiden voidaan arvella olevan/olleen eri tavoin haasteellisia
11
Yleisinä karkeina linjoina Vapaaehtoisuus velvoittavuus? Sopeuttava funktio? Voimaannuttava funktio? Yksilö-, ryhmä- vai alue- tai yhdyskuntatyötä? Intensiivistä yksilötyöskentelyä sekä toiminnallista ryhmätoimintaa Yhdessä! Kokemustieto, asiakasasiantuntijuus ja verkostot mukaan Sekä työelämävalmiuksia edistävää että sosiaalista osallisuutta edistävää toimintaa Rohkeus työtavoissa; taide- ja luova toiminta, luontolähtöiset sekä terveyttä ja hyvinvointia lisäävät menetelmät Matalat kynnykset; jalkautuva työskentely, sosiaalisen kuntoutuksen vieminen sinne, missä elämä eletään 12
Sosiaaliset tehtävät Tavoitteina vahvistunut itsetunto, itseluottamus, itseilmaisu, vuorovaikutuskyvyt Kyky luoda ihmissuhteita ja liittyä muihin, kyky ylläpitää yhteyksiä, kyky huolehtia muista, kyky toimia (perheen)jäsenenä, tunteiden hallinta Työotteina yksilötyössä: intensiivinen asiakastyö, kotikäynnit, työskentely ihmisten arjessa, rinnalla kulkeminen Työotteina ryhmätoiminnoissa: vertaisryhmätoiminta, taide-, luonto- ja liikuntalähtöisten menetelmien hyödyntäminen Työotteina alue-, yhteisö- tai yhdyskuntatyössä (rakenteellinen sosiaalityö): Jalkautuminen, työskentely kentällä, sosiaalisesti esteettömien ja osallisuutta edistävien tilojen luominen ja käyttöönotto 13
Yksityiset tehtävät Tavoitteina vahvistunut itsen ja ympäristön tiedostaminen, itsestä huolehtiminen, arjesta selviäminen Kyky asioida, kyky ottaa vastuuta, kyky organisoida, kyky suunnitella tulevaa, kyky sopeutua, riippuvuuksien hallinta Työotteina yksilötyössä: Asiakkaiden ohjaaminen ja vieminen palvelujen piiriin, palvelujen käyttöön opastaminen ja rohkaiseminen, yhdessä tekeminen arkeen liittyvissä asioissa (siivoamista, ruoan laittamista, asioiden hoitamista eri virastoissa) Työotteina ryhmätoiminnoissa: Vertaisryhmätoimintaa, taide-, luonto- ja liikuntalähtöisten menetelmien hyödyntämistä, terveydenedistämisryhmät, vertaisneuvojakoulutus Työotteina alue-, yhteisö- tai yhdyskuntatyössä (rakenteellinen sosiaalityö): Yhteistyö paikallisten toimijoiden kanssa uusien toimintamuotojen kehittämiseksi, asiakkaiden, ammattilaisten ja viranomaisten osallistaminen ja sitouttaminen yhteiskehittämiseen 14
Julkisen elämänpiirin kansalaistehtävät Tavoitteina innostuminen, liikkeelle lähteminen Kyky osallistua, kyky harrastaa Työotteina yksilötyössä: Asiakkaiden ohjaaminen ja vieminen esimerkiksi eri vapaa-ajan toimintojen piiriin (teatteri, musiikki, urheilu ja liikunta, palstaviljely, jne.) sekä näihin toimintoihin motivointi ja rohkaiseminen Työotteina ryhmätoiminnassa: Yhteisosallistuminen eri vapaa-ajan toimintoihin, ideoista toimintaan uusien ryhmien perustaminen ja uudenlaisen toiminnan luominen Työotteina alue-, yhteisö- tai yhdyskuntatyössä (rakenteellinen sosiaalityö): Yhteistyön virittäminen ja vahvistaminen paikallisten vapaa-ajan, kulttuurin ja liikuntatoimijoiden kanssa Paikallisiin rakenteisiin vaikuttaminen niin, että yhä useammat julkiset/yleishyödylliset vapaa-ajan ja harrastusmaailman mahdollisuudet olisivat kohderyhmälle avoimia ( saavutettavuus, maksuttomuus, esteettömyys, jne ) 15
Työelämän tehtävät Tavoitteena laajentunut tulevaisuushorisontti Kyky asioida, kyky tavoitella tulevaa, kyky hankkia koulutus, kyky tehdä työtä Työotteena yksilötyössä: Ensisijaisten etuuksien piiriin saattaminen, asunnon hankkiminen/ylläpitäminen, muunlaisen kuntoutuksen piiriin saattaminen, uusien tulevaisuusnäkymien avaaminen ja motivointi eteenpäin Työotteena ryhmätoiminnassa: Kuntouttavaa työtoimintaa, työsalitoimintaa, avotyötoimintaa, työ- ja päivätoimintaa Työotteena alue-, yhteisö- tai yhdyskuntatyössä (rakenteellinen sosiaalityö): Vaikuttamistyötä paikallisten työmarkkinoiden kuntouttamiseksi ja muuttamiseksi osallistavammiksi, yhteistyö paikallisten työnantajien ja oppilaitosten kanssa 16
Voimavarat ja toivo toiminnan lähtökohtina Toivon ja muutoksen viitekehyksessä sosiaalityön ja siten myös sosiaalisen kuntoutuksen funktioina eivät voi olla Olemassa olevan järjestyksen säilyttäminen (CONSERVING) Ihmisten niihin sopeuttaminen (CONFORMING) Voimavara- ja toivokeskeisenä ihmistyönä interventioiden tehtäväksi hahmottuu Ihmisten tietoisuuden sekä sosiaalisen toimintakyvyn vahvistaminen niin, että sekä yksilöllinen ja persoonallinen, mutta myös sosiaalinen muutos tulevat mahdollisiksi (TRANSFORMING) Yksilötason elämänmuutos; ihmisen oman arjen jäsentymisessä alkaa vaikuttaa jokin uusi tavoite tai suunta Muutos kansalaistumisena; ihmisen omat tavoitteet liittyvinä yhteisölliseen tai yhteiskunnalliseen toimintaan osallistumiseen 17
Voimavarat ja toivo toiminnan lähtökohtina Sosiaalisen kuntoutuksen muutostyössä myös selkeitä rakenteellisen sosiaalityön elementtejä Tavoitteena sosiaalinen esteettömyys, paikkojen ja ympäristöjen saattaminen avoimiksi ja vastaanottaviksi kaikille Sosiaalinen kuntoutus siis sekä yksilön, yhteisöjen että yhteiskunnan sosiaalista toimintakykyä vahvistavana, kasvua tukevana toimintana Tarkoittaa työntekijöiden ehtymätöntä uskoa ihmiseen sekä ihmisten ja ympäristön muutoskykyyn Työntekijät katalysaattoreita ja dynamisoijia; herkistämässä, yllyttämässä, rohkaisemassa ja motivoimassa osallistumiseen (Kurki, 2011) Kun toiminnassa onnistutaan herättämään tai elvyttämään osallistujien intohimoja ja unelmia, nukkuvia, unohtuneita tai luovutettuja asioita, on toivo herätetty ja muutos jo käynnissä! 18
KIITOS! Lisätietoja SOSKU hankkeesta: https://www.thl.fi/fi/tutkimus-ja-asiantuntijatyo/hankkeet-ja-ohjelmat/sosku Yhteystiedot: tutkija-kehittäjä puh. 029 524 7183 sähköposti: etunimi.sukunimi@thl.fi 19
Lähteet: Alanen, A. (1987) Johdatus aikuiskasvatukseen Hallituksen esitys uudeksi sosiaalihuoltolaiksi (2014) Järvikoski, A. (2013) Monimuotoinen kuntoutus ja sen käsitteet. STM:n raportteja ja muistioita 2013:43 Kurki, L. (2011) Sosiokulttuurinen innostaminen yhteisötyönä. Puromäki, H. & al. (2016) Sosiaalihuoltolaki ja sosiaalinen kuntoutus. Kuntakyselyn tulokset Raivio, H. & Karjalainen, J. (2013) Osallisuus ei ole keino tai väline palvelut ovat! Sosiaalihuoltolaki (1301/2014) Sosiaalihuoltolain soveltamisopas Taneli, M. (2012). Kasvatus on kasvamaan saattamista. Kasvatusfilosofinen tutkimus J. A. Hollon sivistyskasvatusajattelusta. Väitöskirja, Turun yliopisto 20