[ Ι ƒ Pantone 3 [ ± ± ± ±± ±± ; ;± ± ±
SISÄLTÖ 1. JOHDANTO... 1 2. METALLIKUORMITUS TARKKAILUALUEELLA... 1 3. AINEISTO JA MENETELMÄT... 6 3.1 Tarkkailualue ja näyteasemat... 6 3.2 Näytteenotto ja laboratorioanalyysit... 8 4. TULOKSET... 9 4.1 Kokemäenjoki ja Porin edustan merialue... 9 4.1.1. Sedimentin laatu... 9 4.1.2. Raskasmetallit... 1 4.2 Satamat (Mäntyluoto ja Tahkoluoto)... 23 5. SEDIMENTTINÄYTTEIDEN NORMALISOIDUT PITOISUUDET... 25 6. YHTEENVETO... 31 VIITTEET LIITTEET Liite 1. Tarkkailuvelvollisten luvat Liite 2. Näytteiden maastomerkinnät. Koordinaatit, syvyys ja sedimenttipatsaat. Liite 3. Sedimenttinäytteiden savipitoisuus, orgaanisen aineen pitoisuus, kuiva-aine sekä hehkutushäviö.
Kalaosasto/AV 21.9.217 Julkaisu 784 KOKEMÄENJOEN JA PORIN EDUSTAN MERIALUEEN YHTEISTARKKAILU: SEDIMENTIN HAITTA- AINETARKKAILU VUONNA 216 1. JOHDANTO Kokemäenjoen ja Porin edustan merialueen yhteistarkkailuun osallistuvien kuormittajien tarkkailuvelvoitteet perustuvat kuormittajille myönnettyihin ympäristölupiin (Liite 1). Yhteistarkkailun tarkkailumenetelmiä ovat veden laadun seuranta, rehevyystarkkailu, ulpukan haitta-ainepitoisuuden tarkkailu, pohjaeläintarkkailu sekä sedimentin haitta-ainetarkkailu. Tässä raportissa esitetään sedimentin ja liejusimpukoiden haitta-ainetarkkailun tulokset vuodelta 216. Kokemäenjoen ja Porin edustan merialueen pintasedimentin sekä merialueen pohjaeläinten raskasmetallipitoisuuksia on seurattu viiden vuoden välein Kokemäenjoessa vuodesta 1985 ja Porin edustan merialueella vuosista 1989 9 lähtien. Sitä ennen silloinen Turun vesipiiri tutki sedimentin ja jokisimpukan raskasmetallipitoisuuksia Kokemäenjoessa vuonna 198 (Häkkilä 1984) ja pintasedimentin ja pohjaeläinten raskasmetallipitoisuuksia Selkämerellä vuosina 1978 8 (Häkkilä 1985). Vuonna 21 uusitun tarkkailuohjelman (Perälä ym. 21) mukaan sedimentin haitta-ainetarkkailu tehdään jatkossa samassa rytmissä ulpukan haitta-ainepitoisuuksien seurannan kanssa kuuden vuoden välein. Uuden rytmin mukainen raportointi alkoi vuodesta 21, jolloin edellisin tarkkailuraportti ilmestyi (Valkama 212). Kokemäenjoen ja sen edustan merialueen sedimentin haitta-ainepitoisuuksia on seurattu myös vuonna 214 tapahtuneen Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n tehtaalla tapahtuneen nikkelipäästön vuoksi. Päästön vaikutuksia seurattiin heinä-ja lokakuussa vuonna 214 sekä syksyllä 215. Siten tässä raportissa tarkastellaan sedimentin haitta-ainepitoisuuksia myös Varsinais-Suomen Ely-keskuksen hyväksymän nikkelipäästön vesistövaikutusten seurantaa varten laaditun tarkkailuohjelman (Dnro VARELY/1622/214) mukaisesti. 2. METALLIKUORMITUS TARKKAILUALUEELLA Kokemäenjoen pistemäinen metallikuormitus pieneni merkittävästi 199-luvun alussa. Nykyisin kuormitus on keskittynyt Harjavaltaan ja Poriin. Suurimpia metallikuormittajia ovat Boliden Harjaval- www.kvvy.fi etunimi.sukunimi@kvvy.fi ( 3 ) 2461 111 PL 265, 3311 Tampere
1974 1975 1976 1977 1978 1979 198 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 214 215 2 ta Oy (kupari, nikkeli, lyijy, kadmium ja elohopea), Norilsk Nickel Harjavalta Oy (nikkeli) ja Porin Kupariteollisuuspuisto (Aurubis, Boliden, Cupori, Luvata, Turun Kovakromi ja Outotec) (kupari, nikkeli ja kromi). Aikaisemmin Kokemäenjoen suurin elohopeakuormittaja oli Kemira Chemicals Oy:n klooritehdas Äetsässä. Metallikuormitus on vähentynyt murto-osaan tarkkailun alkuvuosista. Venatorin (entinen Sachtleben Pigments Oy) jätevedet johdetaan Selkämereen Karhuluodon edustalle noin kahden kilometrin päähän rannasta ja jäähdytysvedet johdetaan Pihlavanlahteen. Prosessiveden pääkomponentit ovat olleet rikkihappo ja rautasulfaatti. Lisäksi jätevesi on sisältänyt titaanidioksidia ja erilaisia metalleja, mangaania sekä sulfiittia (Alajoki 217). kg/a Kokemäenjoen elohopeakuormitus 1974-215 3 25 2 15 1 5 Kuva 2.1. Kokemäenjoen elohopeakuormitus 1974 215.
1974 1975 1976 1977 1978 1979 198 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 214 215 1974 1975 1976 1977 1978 1979 198 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 214 215 3 kg/a Kokemäenjoen kadmiumkuormitus 1974-215 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 Kuva 2.2. Kokemäenjoen kadmiumkuormitus 1974 215. kg/a Kokemäenjoen kromikuormitus 1974-215 9 8 7 6 5 4 3 2 1 Kuva 2.3. Kokemäenjoen kromikuormitus 1974 215.
1974 1975 1976 1977 1978 1979 198 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 214 215 1974 1975 1976 1977 1978 1979 198 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 214 215 4 kg/a Kokemäenjoen kuparikuormitus 1974-215 6 5 4 3 2 1 Kuva 2.4. Kokemäenjoen kuparikuormitus 1974 215. kg/a Kokemäenjoen nikkelikuormitus 1974-215 3 25 2 15 1 5 Kuva 2.5. Kokemäenjoen nikkelikuormitus 1974 215.
1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 214 215 1974 1975 1976 1977 1978 1979 198 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 214 215 5 kg/a Kokemäenjoen lyijykuormitus 1974-215 7 6 5 4 3 2 1 Kuva 2.6. Kokemäenjoen lyijykuormitus 1974 215. kg/d 16 14 12 Titaani- ja vanadiinikuormitus1986-215 titaani vanadiini 1 8 6 4 2 Kuva 2.7. Kokemäenjoen titaani-ja vanadiinikuormitus 1974 215.
6 3. AINEISTO JA MENETELMÄT 3.1 Tarkkailualue ja näyteasemat Tarkkailualue ulottuu Vammalan Liekovedeltä Kokemäenjoen edustalle ja käsittää Selkämeren rannikolla Merikarvian edustan ja Pyhämaan välisen alueen (kuvat 3.1 3.3). Näyteasemat on esitetty taulukossa 2.1. Tarkkailuun on lisätty uuden tarkkailuohjelman myötä neljä uutta näyteasemaa, joista kaksi (M1 ja M2) sijaitsee Eteläselällä Mäntyluodon sataman läheisyydessä ja kaksi (T1 ja T2) Tahkoluodon syväsataman läheisyydessä. Sen sijaan vanhan tarkkailun pohjoisin näyteasema Siipyyssä jätettiin uudesta ohjelmasta pois. Taulukko 3.1 Sedimentin ja liejusimpukoiden haitta-ainetarkkailun näyteasemat ja analyysit 216. lisäanalyysi lieju- näyte- koordinaatit syvyys sedimentti sedimentti simpukka asema (m) Hg Cd Cr Cu Ni Pb Ti V Co Zn Ti V KOKEMÄENJOKI Liekovesi A 689649 327811 8 Hg Cd Cr Cu Ni Pb - - - - Äetsän yläpuoli C 684197 3269839 7 Hg Cd Cr - Ni Pb - - - - Äetsän alapuoli D 683917 3269197 4 Hg Cd Cr - Ni Pb - - - - Loimijoen yläpuoli F 6797 3267828 4 Hg Cd Cr - Ni Pb - - - - Loimijoen alapuoli G 679873 3263627 4 Hg Cd Cr - Ni Pb - - - - Kolsin yläpuoli H 68547 3251166 1 Hg Cd Cr - Ni Pb - - - - Kolsin alapuoli J 685893 3247245 6 Hg Cd Cr - Ni Pb - - - - Merstola K 688517 3241754 1 Hg Cd Cr Cu Ni Pb - - Co Zn - - Harjavallan patoallas L 6812368 3239394 2 Hg Cd Cr Cu Ni Pb - - Co Zn - - Lammaistenlahti M 6813291 323836 3 Hg Cd Cr Cu Ni Pb - - Co Zn - - Outokummun yläpuoli O 6827248 322688 1 Hg Cd Cr Cu Ni Pb - - Co Zn - - Outokummun alapuoli P 6829352 3226997 2 Hg Cd Cr Cu Ni Pb - - Co Zn - - Kivini R 6839132 321841 2 Hg Cd Cr Cu Ni Pb - - Co Zn - - SUISTO Kolpanselkä P3 6843472 3212694 4 Hg Cd Cr Cu Ni Pb - - Co Zn - - Ahlainen P9 6851324 3211856 7 Hg Cd Cr Cu Ni Pb Ti V Co Zn - - Eteläselkä P2 684619 32667 5 Hg Cd Cr Cu Ni Pb - - Co Zn - - MERI SATAMAT Merikarvian edusta 2 6873 32558 11 - - - - - - - - Ti V Ahlaisten edusta 1 685862 32695 14 Hg Cd Cr Cu Ni Pb Ti V Co Zn Ti V Iso-Enskeri 11 685428 3236 16 Hg - Cr Cu Ni Pb Ti V Ti V Tahkoluodon edusta 15 684666 319952 32 - Cd Cr Cu Ni Pb Ti V Co Zn Ti V Purkuputken suu 18 684145 3235 18 - Cr Cu Ni Pb Ti V Co Zn Ti V Preiviikinlahden edusta 2 683563 32756 8 Hg - Cr Cu Ni Pb Ti V Ti V Luvian edusta 25 682479 32317 12 - - - - - - Ti V Ti V Luvian edusta 27 681934 32374 8 - - - - - - Ti V Ti V Luvian edusta 28 681843 32596 7 - - - - - - Ti V Ti V Olkiluodon edusta 3 68464 31993 12 - - - - - - Ti V Ti V Pyhämaan edusta 36 677998 31948 14 - - - - - - Ti V Ti V Mäntyluoto M1 6844968 327745 6 Hg - Cr Cu Ni Pb - - - - M2 6845749 32726 6 Hg - Cr Cu Ni Pb - - - - Tahkoluoto T1 6849293 322549 17 Hg - Cr Cu Ni Pb - - - - T2 6849746 322672 21 Hg - Cr Cu Ni Pb - - - -
7 PORI Kupariteollisuuspuisto (tarkkailija Luvata Oy, Pori) P O Voimalaitos metallikuormitus näyteasema 1 km Harjavalta Harjavallan suurteollisuuspuisto (Boliden Harjavalta Oy Norilsk Nickel Harjavalta Oy) M Harjavalta L K J H Kolsi Kokemäki G Äetsä Äetsä D C F Tyrvää A Vammala L o i m i j o k i Huittinen Kuva 3.1. Sedimentin haitta-ainetarkkailun näyteasemat Kokemäenjoessa. Pohjakartta Maanmittauslaitos 2/217 T2 P9 Ahlainen T1 Tahkoluoto Reposaari P2 M2 M1 Mäntyluoto P3 5 km R Kokemäenjoki Kuva 3.2. Sedimentin haitta-ainetarkkailun näyteasemat Kokemäenjoen edustalla. Pohjakartta Maanmittauslaitos 2/217
8 2 Merikarvia 11 1 Ahlainen 18 15 Sachtleben Pigments Oy 2 27 25 28 Luvia Pori K o k e m ä e n j o k i 3 Eurajoki Rauma 1 km 36 Pyhämaa Kuva 3.3. Sedimentin ja pohjaeläinten haitta-ainetarkkailun näyteasemat Porin edustan merialueella. Pohjakartta Maanmittauslaitos 2/217 3.2 Näytteenotto ja laboratorioanalyysit Sedimenttinäytteet haettiin näyteasemilta 12.1. 23.11. 216 välisenä aikana. Näytteenotto ja näytteiden käsittely suoritettiin näytteenottostandardin SFS 573 (SFS 573 1992) mukaan. Sedimenttinäytteet otettiin putkinoutimella, poikkeuksena kovapohjainen havaintopaikka 18, josta näytteet otettiin entiseen tapaan pienellä van Veen -noutimella. Ns. vanhoilla näyteasemilla yksi näyte koostui kolmesta nostosta, joista näytteeseen otettiin 2 cm:n vahvuinen kerros sedimenttiprofiilin pinnasta. Poikkeuksena Mänty- ja Tahkoluodon uudet näyteasemat M1, M2, T1 ja T2, joissa otettiin näytteet - 5 cm, 5-1 cm ja 1 2 cm pinnasta. Merialueella mitattiin sedimentin lisäksi myös liejusimpukan titaani- ja vanadiinipitoisuudet. Liejusimpukoita kerättiin koosta riippuen vähintään 2 kpl kultakin näyteasemalta. Liitteessä 2 esitetään tiedot ja havainnot näytteenotosta ja sedimentin laadusta.
A C D F G H J K L M O P R P3 P9 P2 1 11 15 18 2 25 27 28 36 T1-5 cm T1 1-2 cm T1 1-2 cm T2-5 cm T2 5-1 cm T2 1-2 cm M1-5 cm M1 5-1 cm M1 1-2 cm M2-5 cm M2 5-1 cm M2 1-2 cm 9 Näytteistä määritettiin kuiva-ainepitoisuuden lisäksi taulukossa 3.1 esitetyt metallit. Nikkelipäästön mukaisen tarkkailuohjelman havaintoasemilla analysoitiin lisäksi sinkki ja koboltti. Liejusimpukoista määritykseen käytettiin pehmeät osat. Analyysit tehtiin standardin SFS-EN ISO 11885 (SFS-EN ISO 27) mukaan Kvvy:n laboratoriossa, joka on Mittatekniikan keskuksen FINAS-yksikön akkreditoima testauslaboratorio T 64. Haitta-ainepitoisuuksille tehtiin normalisoinnit savesaineen ja orgaanisen aineen osuuksien perusteella sedimentin ruoppaus- ja läjitysohjeen mukaisesti (Ympäristöministeriö 24). Raekoon määritys tehtiin Eurofins Oy:n laboratoriossa. 4. TULOKSET 4.1 Kokemäenjoki ja Porin edustan merialue 4.1.1. Sedimentin laatu Sedimentin metallipitoisuus riippuu kuormituksen lisäksi sedimentin laadusta. Metallipitoisuudet ovat suurempia runsaasti orgaanista ainesta sisältävillä pohjilla kuin karkeammilla mineraalipohjilla. Mitä suurempi on sedimentin kuiva-ainepitoisuus, sitä suurempi on kivennäisaineksen osuus. Näyteasemien kuiva-ainepitoisuus vaihteli välillä 13 73 %. Suurimmat kuiva-ainepitoisuudet tavattiin aiempaan tapaan Loimijoen yläpuolen hiesu- ja hiekkapohjaisella asemalla F ja joen alaosan liejupohjilla sekä Porin edustalla vanhan purkuputken suulla sijaitsevalla havaintopaikalla 18, missä näyte on kovan hiesupohjan vuoksi jouduttu perinteisesti ottamaan pienellä van Veen noutimella. % 8 Kuiva-ainepitoisuus 7 6 5 4 3 2 1 Kuva 4.1. Sedimenttinäytteiden kuiva-ainepitoisuus vuonna 216.
1 4.1.2. Raskasmetallit Pintasedimentin raskasmetallipitoisuudet on esitetty taulukossa 4.1. Taulukko 4.1 Sedimentin metallipitoisuudet () -2 cm syvyisessä sekä satamien osalta kolmelta eri syvyydeltä sedimentissä vuonna 216. lisäanalyysi liejukoordinaatit näyteasema syvyys sedimentti sedimentti simpukka (m) Hg Cd Cr Cu Ni Pb Ti V Co Zn Ti V KOKEMÄENJOKI Liekovesi A 689649 327811 8,13,7 65 25 35 19 Äetsän yläpuoli C 684197 3269839 7 4,2,53 45 26 12 Äetsän alapuoli D 683917 3269197 4,38,2 53 31 11 Loimijoen yläpuoli F 6797 3267828 4 1,2,17 24 17 7,7 Loimijoen alapuoli G 679873 3263627 4,24,19 37 23 8,1 Kolsin yläpuoli H 68547 3251166 1,55,38 55 3 14 Kolsin alapuoli J 685893 3247245 6,48,4 54 26 13 Merstola K 688517 3241754 1,51,44 56 24 31 14 21 15 Harjavallan patoallas L 6812368 3239394 2,82 3,6 59 25 21 22 3 25 Lammaistenlahti M 6813291 323836 3,87 57 52 91 95 21 18 62 Outokummun yläpuoli O 6827248 322688 1,99 1 31 28 3 9,6 12 85 Outokummun alapuoli P 6829352 3226997 2,31,44 36 19 29 9,9 12 74 Kivini R 6839132 321841 2,65,57 23 16 25 6,9 11 69 SUISTO Kolpanselkä P3 6843472 3212694 4,13,78 35 27 34 1 18 11 Ahlainen P9 6851324 3211856 7,38,67 64 43 49 21 15 52 Eteläselkä P2 684619 32667 5,14,33 35 99 41 13 13 11 MERI SATAMAT Merikarvian edusta 2 6873 32558 11 4,8 <1 Ahlaisten edusta 1 685862 32695 14,14,49 49 25 3 19 15 57 15 14 11 <1 Iso-Enskeri 11 685428 3236 16,35 27 29 22 8,9 94 3 5,6 <1 Tahkoluodon edusta 15 684666 319952 32 <,1 16 11 9,7 6 56 18 5,3 4 4,7 <1 Purkuputken suu 18 684145 3235 18 25 53 6,8 <1 Preiviikinlahden edusta 2 683563 32756 8,59 34 26 18 13 1 45 7,7 <1 Luvian edusta 25 682479 32317 12 12 45 4,7 <1 Luvian edusta 27 681934 32374 8 13 36 8,1 <1 Luvian edusta 28 681843 32596 7 17 52 7,3 <1 Olkiluodon edusta 3 68464 31993 12 11 <1 Pyhämaan edusta 36 677998 31948 14 14 41 5,7 <1 Mäntyluoto M1-5 cm 6844968 327745 6,72 47 11 65 18 M1 5-1 cm,68 42 12 48 18 M1 1-2 cm,83 39 33 4 2 M2-5 cm 6845749 32726 6,37 26 54 56 9,8 M2 5-1 cm,99 54 41 44 18 M2 1-2 cm,12 49 25 27 18 Tahkoluoto T1-5 cm 6849293 322549 17,12 29 17 11 14 T1 5-1 cm,98 3 13 16 12 T1 1-2 cm,97 33 12 26 12 T2-5 cm 6849746 322672 21,12 35 16 43 13 T2 5-1 cm,2 46 16 24 18 T2 1-2 cm,42 68 13 18 29 4.1.2.1 Elohopea Kokemäenjoen pintasedimentin suurin elohopeapitoisuus 4,5 mitattiin Äetsän yläpuolelta (C) vuonna 216. Muualla pitoisuus vaihteli välillä <,3-,87 (Kuva 4.2). Liekoveden (A) pitoisuus (,13 ) ja ns. luonnontaso (,1 ) ylittyivät alajuoksun kolmea näyteasemaa (O, P ja R) lukuun ottamatta koko joessa ja sen edustalla. Paikoilla O, P ja R pitoisuudet ovat olleet matalia viimeisimmissä tarkkailuissa. Vuonna 198 Kokemäenjoen pintasedimentin koko tarkkailun suurimmat elohopeapitoisuudet mitattiin Äetsän alapuolella (D) ja Harjavallan patoaltaassa (L). Sen jälkeen pitoisuudet ovat koko tarkkailualueella pääsääntöisesti pienentyneet. Poikkeuksena kuitenkin Äetsän seutu, missä elohopeapitoisuus on 2-luvulla ollut Äetsän alapuolella (D) varsin suuri. Vuonna 216 tällä paikalla pitoisuus oli enää vain,38, mikä johtunee pohjanlaadun vuosien välisistä vaihteluista. Mitatun kuivaainepitoisuuden perusteella näyteaseman yläpuolen C asemaa korkeampi kuiva-ainepitoisuus viittaa korkeampaan mineraalimaapitoisuuteen näytteessä D (liite 3.) Harjavallan patoaltaalla ja Lammaistenlahdella pitoisuudet olivat myös matalia (,82,88 ). Merialueella elohopeapitoisuudet ovat laskeneet 197-luvulta lähtien ja ovat nykyisin suurin piirtein luonnon tasoa. Vuonna 216 pitoisuudet jäivät alle luonnontasona pidetyn,1 (Kuva 4.2).
11 7 Elohopea (Hg) 6 5 4 3 2 1978-8 1985 1991 1995-1997 2 25 21 216 1 A C D F G H J K L M O P R P3 P9 P2 1 11 2 Kuva 4.2. Pintasedimentin elohopeapitoisuus Kokemäenjoessa (näyteasemat A-R), suistossa (P3-P2) ja merialueella (1 2) vuosina 1978 216. 4.1.2.2 Kadmium Pintasedimentin suurin kadmiumpitoisuus mitattiin aiempien vuosien tapaan Lammaistenlahdelta (M) (57 ) ja toiseksi suurin Harjavallan patoaltaasta (L) (3,6 ). Muualla pitoisuus vaihteli välillä <,1-1,, vertailualue Liekoveden (A) pitoisuuden ollessa,7 (Kuva 4.3). Merialueella kadmiumpitoisuus on ollut luonnontasoa eikä sitä muuten enää analysoida, muuta kuin nikkelipäästön jälkeisessä tarkkailussa (Kuva 4.4). Kokemäenjoen pintasedimentin kadmiumpitoisuudet ovat tarkkailun aikana ja kuten nytkin olleet alle 1 ja melko vakaita. Selvästi suurempia pitoisuuksia on mitattu Lammaistenlahdella (M) vuosina 25, 21 sekä 216 myös Harjavallan patoaltaassa (L). Kohonneita pitoisuuksia havaittiin myös nikkelipäästön jälkeisessä tarkkailussa (Kuva 4.4). Vuosien 215 ja 216 pitoisuudet ovat samaa tasoa keskenään ja korkeampia kuin koskaan aiemmin tarkkailun aikana. Koska kadmiumkuormitus on laskenut, johtuvat kohonneet pitoisuudet mahdollisesti virtaus- ja sedimentaatio-olosuhteiden muutoksista. Harjavallan patoaltaassa Boliden Oy Harjavallan ja Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n yhteisen purkuputken siirrolla rannasta keskelle uomaa on myös saattanut olla vaikutusta. Lammaistenlahden pintasedimentin metallipitoisuuksia kohottavat osaltaan myös Kokemäenjokeen laskevissa pohjavesissä todetut suuret kadmium- ja nikkelipitoisuudet (Valkonen 215, Valkonen 217).
12 6 55 5 45 4 35 3 25 2 15 1 5 Kadmium (Cd) A C D F G H J K L M O P R P3 P9 P2 1 11 2 198 1985 1991 1995 2 25 21 216 Kuva 4.3. Pintasedimentin kadmiumpitoisuus Kokemäenjoessa (näyteasemat A-R), suistossa (P3-P2) ja merialueella (1 2) vuosina 1978 216. 6 Cd 5 4 3 2 1 198 1985 1991 1995 2 25 21 214 VII 214 X 215 216 K L M O R P3 P9 P2 1 15 18 Kuva 4.4. Pintasedimentin (-2 cm) kadmiumpitoisuus Merstolan (K) ja merialueen (1 18) välisellä tarkkailualueella vuosina 198 216 mukaan lukien nikkelipäästön jälkeiset näytteenotot. 4.1.2.3 Kromi Pintasedimentin kromipitoisuus vaihteli välillä 16 65 koko tarkkailualueella. Suurimmat pitoisuudet mitattiin edellisten vuosien tapaan Liekovedeltä (A) ja Ahlaisista (P9). Liekoveden kromipitoisuudet ovat peräisin Tampereen seudun kuormituksesta (Kuva 4.5). Suurimpien kromipitoisuuksien
13 trendi joen alaosassa, suistossa ja merialueella on ollut laskeva tarkkailun aikana, mutta paikoitellen pitoisuudet ovat hieman kasvaneetkin, esim. havaintoasemalla O (Kuva 4.6). Kromi (Cr) 16 14 12 1 8 6 4 1978-8 1985 1991 1995-1997 2 25 21 216 2 A C D F G H J K L M O P R P3 P9 P2 1 11 2 Kuva 4.5. Pintasedimentin kromipitoisuus Kokemäenjoessa (näyteasemat A-R), suistossa (P3-P2) ja merialueella (1-2) vuosina 1978-216. Cr 198 16 15 14 13 12 11 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 K L M O R P3 P9 P2 1 15 18 1985 1991 1995 2 25 21 214 VII 214 X 215 216 Kuva 4.6. Pintasedimentin (-2 cm) kromipitoisuus Merstolan (K) ja merialueen (1 18) välisellä tarkkailualueella vuosina 198 216 mukaan lukien nikkelipäästön jälkeiset näytteenotot.
14 4.1.2.4 Kupari Pintasedimentin kuparipitoisuus vaihteli välillä 11 25. Suurin pitoisuus mitattiin aiempaan tapaan Harjavallan patoaltaasta (L). Liekoveden taso (24 ) ylittyi ainoastaan Lammaistenlahdella (M) (91 ), Ahlaisessa (P9) (43 ) ja Eteläselällä (P2) (99 ). Harjavallan patoaltaassa pintasedimentin kuparipitoisuus laski vuonna 1995 jo alle 1, mutta kohosi taas selvästi 2-luvulla. Koska kuparikuormitus on laskenut, on kohonneiden pitoisuuksien syynä ilmeisesti patoaltaan virtaus- ja sedimentaatio-olosuhteiden muutokset. Vuosina 214 16 pitoisuudet ovat hieman nousseet, mutta Lammaistenlahdessa taso on pysynyt vakaana (Kuva 4.8). Äetsän (C) ja Kolsin (J) välillä kuparipitoisuudet ovat olleet jatkuvasti luonnontasoa eikä niitä enää analysoida. Merialueen kuparipitoisuus on laskenut 197-luvun lopun arvoista ja on nykyisin luonnontasoa (Kuva 4.7, Kuva 4.8). 6 55 5 45 4 35 3 25 2 15 1 5 128 Kupari (Cu) A C D F G H J K L M O P R P3 P9 P2 1 11 2 1978-8 1985 1991 1995-1997 2 25 21 216 Kuva 4.7. Pintasedimentin kuparipitoisuus Kokemäenjoessa (näyteasemat A-R), suistossa (P3-P2) ja merialueella (1 2) vuosina 1978 216.
15 13 12 11 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 Cu 198 1985 1991 1995 2 25 21 214 VII 214 X 215 216 K L M O R P3 P9 P2 1 15 18 Kuva 4.8. Pintasedimentin (-2 cm) kuparipitoisuus Merstolan (K) ja merialueen (1 18) välisellä tarkkailualueella vuosina 198 216 mukaan lukien nikkelipäästön jälkeiset näytteenotot. 4.1.2.5 Nikkeli Pintasedimentin nikkelipitoisuus vaihteli välillä 17 95. Suurimmat pitoisuudet mitattiin aiempaan tapaan Harjavallan voimalaitoksen alapuolella sijaitsevasta Lammaistenlahdesta (M) (95 ) ja voimalaitoksen yläpuolisesta patoaltaasta (L) (21 ) (Kuva 4.9). Liekoveden (A) pitoisuuteen (35 ) verrattuna nikkelipitoisuudet olivat lisäksi niukasti koholla jokisuun edustalla Ahlaisten (P9) ja Eteläselän (P2) sedimentaatiopohjilla aiempaan tapaan. Pitoisuudet ovat olleet samaa tasoa niin koko tarkkailun ajan kuin nikkelipäästön jälkeisinä vuosina. Harjavallan patoaltaassa (L) pintasedimentin nikkelipitoisuus laski kuparin tavoin vuoteen 1995 asti, mutta kääntyi nousuun vuonna 2 ja kohosi ennätyksellisen suureksi vuonna 25 ennen nikkelipäästöä. Nikkelipäästön jälkeen nikkelipitoisuus kasvoi patoaltaalla vuoden 214 heinäkuun näytteenotossa, mutta tämän jälkeen pitoisuudet ovat vaihdelleet 17 21 välillä, mikä on normaali taso patoaltaalla. Lammaistenlahden (M) tarkkailun alkuaikojen matala nikkelipitoisuus on kohonnut jatkuvasti ja vuodesta 21 eteenpäin pitoisuudet ovat kasvaneet. Vuonna 216 nikkelipitoisuus on samaa tasoa kuin vuonna 214 välittömästi nikkelipäästön jälkeen, joskin laskenut vuoden 215 tasosta. On todettu, että Lammaistenlahden nikkelipitoisuuksia kasvattaa Kokemäenjokeen laskevien pohjavesien kohonneet kadmium- ja nikkelipitoisuudet (Valkonen 215, Valkonen 217).
16 1 95 9 85 8 75 7 65 6 55 5 45 4 35 3 25 2 15 1 5 Nikkeli (Ni) A C D F G H J K L M O P R P3 P9 P2 1 11 2 1978-8 1985 1991 1995-1997 2 25 21 216 Kuva 4.9. Pintasedimentin nikkelipitoisuus Kokemäenjoessa (näyteasemat A-R), suistossa (P3-P2) ja merialueella (1-2) vuosina 1978-216. 11 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 Ni 198 1985 1991 1995 2 25 21 214 VII 214 X 215 216 K L M O R P3 P9 P2 1 15 18 Kuva 4.1. Pintasedimentin (-2 cm) nikkelipitoisuus Merstolan (K) ja merialueen (1 18) välisellä tarkkailualueella vuosina 198 216 mukaan lukien nikkelipäästön jälkeiset näytteenotot. 4.1.2.6 Lyijy Tutkituilla näyteasemilla sedimentin lyijypitoisuus vaihteli välillä 8-22. Korkeimmat pitoisuudet (21 22 ) tavattiin Harjavallan patoaltaalta (L) sekä Lammaistenlahdelta (M). Liekoveden (A)
17 pitoisuutta (19 ) hieman suuremmat lyijypitoisuudet mitattiin näiden lisäksi sekä Ahlaisista (P9) sekä mereltä Ahlaisten edustalta (1) (Kuva 4.11). Pintasedimentin lyijypitoisuudet ovat laskeneet lähes kaikilla havaintopaikoilla tarkkailuvuosien aikana. Vuonna 216 kaikkien havaintoasemien lyijypitoisuudet olivat laskeneet aiemmista vuosista, lukuun ottamatta paikkoja P3 ja 1 (Kuva 4.11 ja Kuva 4.12). Äetsän alapuolella vuonna 21 todetun korkean lyijypitoisuuden lähde on tuntematon, koska lyijykuormitusta Äetsässä ei tiettävästi ole eikä aikaisemmastakaan kuormituksesta ole tietoa. Vuonna 216 pitoisuus oli tällä paikalla normaalia tasoa. 13 12 11 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 Lyijy (Pb) A C D F G H J K L M O P R P3 P9 P2 1 11 2 1978-8 1985 1991 1995-1997 2 25 21 216 Kuva 4.11. Pintasedimentin lyijypitoisuus Kokemäenjoessa (näyteasemat A-R), suistossa (P3-P2) ja merialueella (1 2) vuosina 1978 216.
18 15 14 13 12 11 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 Pb 198 1985 1991 1995 2 25 21 214 VII 214 X 215 216 K L M O R P3 P9 P2 1 15 18 Kuva 4.12. Pintasedimentin (-2 cm) lyijypitoisuus Merstolan (K) ja merialueen (1 18) välisellä tarkkailualueella vuosina 198 216 mukaan lukien nikkelipäästön jälkeiset näytteenotot. 4.1.2.7 Titaani Pintasedimentin titaanipitoisuus vaihteli välillä 56 19. Suurimmat pitoisuudet mitattiin näyteasemalla 1 ja Ahlaisissa näyteasemalla P9 (Kuva 4.13). Pyhämaan aseman 36 pitoisuus, jota pidetään luonnontilaisena, on tarkkailuvuosina vaihdellut välillä 12 18. Luontaisena pidetty pitoisuus 2 ei ylittynyt ainoallakaan näyteasemalla ja Pyhämaan tasokin vain niukasti kahdella em. näyteasemalla (1 ja P9). Pääsääntöisesti pintasedimentin titaanipitoisuudet ovat tarkkailuvuosien aikana laskeneet.
19 12 Titaani (Ti) Porin edusta 1978-216 1 8 6 4 1978-8 1989-199 1995 2 25 21 216 2 P9 15 18 2 25 36 Kuva 4.13. Pintasedimentin titaanipitoisuus Porin edustan merialueella vuosina 1978 216. Liejusimpukoiden titaanipitoisuus oli kaikilla asemilla huomattavasti aiempia vuosia matalampi vaihdellen välillä 4,7 11 tuorepainoa kohti. Liejusimpukoiden suurimmat titaanipitoisuudet laskivat selvästi jo 198-luvulla ja sen jälkeenkin suunta on ollut laskeva. Poikkeuksellinen on Preiviikinlahden edustan asema 2, missä pitoisuus on vuodesta 1995 lähtien jatkuvasti kasvanut. Vuonna 216 pitoisuus oli tällä asemalla kuitenkin samaa tasoa kuin muilla asemilla (Kuva 4.14). 25 Titaani (Ti) Liejusimpukka 1978-216 2 15 1 1978-8 1989-199 1995 2 25 21 216 5 2 1 11 15 18 2 25 27 28 3 36 Kuva 4.14. Liejusimpukan titaanipitoisuus Porin edustan merialueella vuosina 1978 216.
2 4.1.2.8 Vanadiini Pintasedimentin vanadiinipitoisuus vaihteli välillä 18 57. Pyhämaan aseman 36 pitoisuus, jota pidetään luonnontilaisena, on tarkkailuvuosina vaihdellut välillä 41 76. Pitoisuudet jäivät kaikilla paikoilla Selkämeren rannikon luontaisena pidetyn pitoisuusvaihteluvälin (4 6 ) väliin. Pintasedimentin vanadiinipitoisuudet ovat laskeneet kautta linjan, mutta erityisen voimakkaasti Tahkoluodon ja Karhuluodon edustalla (15 ja 18), missä 197-luvun lopussa mitattiin suurimmat pitoisuudet. 2-luvulla pitoisuudet ovat olleet matalia, joskin paikalla 18 pitoisuus kohosi vuonna 216 aiemmista vuosista (53 ) (Kuva 4.15). 4 Vanadiini (V) Porin edusta 1978-216 35 3 25 2 15 1978-8 1989-199 1995 2 25 21 216 1 5 P9 1 11 15 18 2 25 27 28 36 Kuva 4.15. Pintasedimentin vanadiinipitoisuus Porin edustan merialueella vuosina 1978 216. Liejusimpukoiden vanadiinipitoisuus oli kaikilla asemilla alle määritysrajan (>1 tp). Liejusimpukoiden suurimmat vanadiinipitoisuudet laskivat jo 198- ja 199-lukujen vaihteessa ja sen jälkeenkin suunta on pääsääntöisesti ollut laskeva (Kuva 4.16).
21 2 Vanadiini (V) Liejusimpukka 1978-216 18 16 14 12 1 8 6 1978-8 1989-199 1995 2 25 21 216 4 2 2 1 11 15 18 2 25 27 28 3 36 Kuva 4.16. Liejusimpukan vanadiinipitoisuus Porin edustan merialueella vuosina 1978 216. 4.1.2.9 Sinkki ja koboltti Nikkelionnettomuuden tarkkailuohjelman mukaisesti havaintopaikoilla K, L, M, O, R, 1, 15 ja 18 analysoitiin myös sinkin ja koboltin pitoisuudet sedimentissä. Ko. metalleja on tarkkailualueella analysoitu vain nikkelipäästön jälkeisenä aikana vuosina 214 216. Sinkkipitoisuudet olivat keskimäärin samalla tasolla kuin aikaisempina tutkimusvuosina, lukuun ottamatta Harjavallan padon (L) asemaa, jossa pitoisuus kohosi hieman (Kuva 4.17). Kobolttipitoisuudet olivat pysyneet samalla tasolla tai hieman laskeneet lukuun ottamatta havaintoasemaa 1, jossa pitoisuus on noin kaksinkertainen verrattuna vuoteen 214 (Kuva 4.18).
22 7 Zn 6 5 4 214 VII 214 X 215 216 3 2 1 K L M N O R P3 P5 P9 P2 1 15 18 Kuva 4.17. Pintasedimentin (-2 cm) sinkkipitoisuus Merstolan (K) ja merialueen (1 18) välisellä tarkkailualueella vuosina 214 16. 5 4 3 Co 214 VII 214 X 215 216 2 1 K L M N O R P3 P5 P9 P2 1 15 18 Kuva 4.18. Pintasedimentin (-2 cm) kobolttipitoisuus Merstolan (K) ja merialueen (1 18) välisellä tarkkailualueella vuosina 214 16.
23 4.2 Satamat (Mäntyluoto ja Tahkoluoto) Kromipitoisuudet vaihtelivat Mäntyluodossa välillä 26 54 ollen suurimmillaan näyteaseman M2 1 2 cm syvyydessä. Pitoisuudet olivat samaa tasoa kuin vuonna 21 11 ja keskimäärin samaa tasoa kuin Kokemäenjoella. Tahkoluodon näytteissä oli hieman enemmän vaihtelua ja pitoisuudet olivat vuosiin 21 11 verraten koholla näyteaseman T1 kaikilla syvyyksillä ja keskimäärin korkeampia kuin Mäntyluodon näyteasemilla (Kuva 4.19). 7 6 5 4 3 2 1 Kromi 21-11 216 Kuva 4.19. Pintasedimentin kromipitoisuus Mäntyluodon (M1 ja M2) ja Tahkoluodon (T1 ja T2) satamien pintasedimentissä (-5 cm, 5-1 cm ja 1 2 cm) vuonna 21 (T1) ja 211 (M1, M2 ja T2) ja 216 (kaikki asemat ja syvyydet). Kuparipitoisuudet olivat Mäntyluodon satamassa hyvin samaa tasoa lukuun ottamatta aseman M1 sedimentin pintakerrosta (-5 cm), jossa kuparipitoisuus oli noin kaksinkertainen vuoteen 21 11 verraten. Tahkoluodolla erot olivat suuremmat paikalla T1. On mahdollista, että vuoden 21 pintakerroksen suuri kuparipitoisuus näkyy edelleen vuoden 216 syvimmässä profiilissa (1 2 cm). Näyteaseman T2 pitoisuudet olivat huomattavasti paikkaa T1 matalammat (Kuva 4.2).
24 5 Kupari 4 3 2 1 21-11 216 Kuva 4.2. Pintasedimentin kuparipitoisuus Mäntyluodon (M1 ja M2) ja Tahkoluodon (T1 ja T2) satamien pintasedimentissä (-5 cm, 5-1 cm ja 1 2 cm) vuonna 21 (T1) ja 211 (M1, M2 ja T2) ja 216 (kaikki asemat ja syvyydet). Tahkoluodon nikkelipitoisuuksissa esiintyi sama trendi, kuin kuparillakin eli asemalla T1 vuonna 21 pinnassa havaittu korkea nikkelipitoisuus näkyi vuonna 216 syvemmällä sedimentissä (5-1 cm, 1 2 cm). Vertailuaseman T2 pitoisuudet olivat matalia, kuten myös Mäntyluodon alueen pitoisuudet (Kuva 4.21). 3 Nikkeli 25 2 15 1 5 21-11 216 Kuva 4.21. Pintasedimentin nikkelipitoisuus Mäntyluodon (M1 ja M2) ja Tahkoluodon (T1 ja T2) satamien pintasedimentissä (-5 cm, 5-1 cm ja 1 2 cm) vuonna 21 (T1) ja 211 (M1, M2 ja T2) ja 216 (kaikki asemat ja syvyydet). Lyijypitoisuudet olivat korkeimmillaan aseman M2 syvimmässä näytteenottokerroksessa (1 2 cm), kuten oli tilanne myös vuonna 21 11. Lyijypitoisuudet olivat vuonna 216 kasvaneet vuodesta 21 11. Tahkoluodosssa pitoisuudet olivat asemalla T1 lähes samaa tasoa aiempaan verraten, ase-
25 malla T2 vaihtelua oli enemmän. Satamien lyijypitoisuudet ovat keskimäärin hieman korkeampia, kuin Kokemäenjoella (Kuva 4.22). 3 Lyijy 25 2 15 1 5 21-11 216 Kuva 4.22. Pintasedimentin lyijyipitoisuus Mäntyluodon (M1 ja M2) ja Tahkoluodon (T1 ja T2) satamien pintasedimentissä (-5 cm, 5-1 cm ja 1 2 cm) vuonna 21 (T1) ja 211 (M1, M2 ja T2) ja 216 (kaikki asemat ja syvyydet). 5. SEDIMENTTINÄYTTEIDEN NORMALISOIDUT PITOISUUDET Normalisoituja arvoja verrattiin ruoppausmassojen läjityskelpoisuuksille merialueelle kehitettyihin haitta-ainetasoihin 1 ja 2 (Ympäristöministeriö 214). Tässä tutkimuksessa mukana olleille titaanille, koboltille ja vanadiinille ei vastaavaa ohjetasoa ole olemassa, joten normalisoidut pitoisuudet laskettiin elohopealle, kadmiumille, kromille, kuparille, lyijylle, nikkelille ja sinkille (Taulukko 5.1). Sedimentti katsotaan haitattomaksi, jos pitoisuudet jäävät ruoppaus- ja läjitysohjeen tasolle 1. Tällaiset lietteet kelpaavat sellaisenaan esimerkiksi vesistöön läjitettäviksi ja ovat meriympäristölle haitattomia. Tasoa 2 vastaava sedimentti on voimakkaasti likaantunutta tai pilaantunutta ja vaatii läjitystoiminnassa erilliskäsittelyitä. Tasojen 1 ja 2 välialue ns. harmaa alue on jaettu uusimmassa ohjeessa (Ympäristöministeriö 214) vielä ala-alueisiin, joiden perusteella voidaan arvioida tarkemmin lietteen haitallisuutta ja mahdollista erilliskäsittelyn tarvetta.
A C D F G H J K L M O P R P3 P9 P2 1 11 15 2 M1-5 cm M1 5-1 cm M1 1-2 cm M2-5 cm M2 5-1 cm M2 1-2 cm T1-5 cm T1 5-1 cm T1 1-2 cm T2-5 cm T2 5-1 cm T2 1-2 cm 26 Luokitusrajat ovat metalleille seuraavat ( ka), perustuen läjitysohjeeseen: Läjityskriteerit ja harmaan alueen välitasot 1 1A 1B 1C 2 *Hg ka <,1,1-,6,6-,8,8-1 >1 *Cd ka <,5,5-2,5 >2,5 *Cr ka <65 65-27 >27 *Cu ka <35 35-5 5-7 7-9 >9 *Pb ka <4 4-8 8-1 1-2 >2 *Ni ka <45 45-5 5-6 >6 *Zn ka <17 17-36 36-5 >5 *As ka <15 15-5 5-7 >7 Taulukossa 5.1. esitetään normalisoitujen näytteiden pitoisuudet ja liitteessä 3. näytteiden savipitoisuudet sekä orgaanisen aineen pitoisuus. Savipitoisuus vaihteli tutkituissa näytteissä välillä <2,- 41,1 % ja orgaanisen aineen pitoisuus,8-17 % välillä (Liite 3.). Elohopean suhteen haitattomaksi todettiin vain asemien P, R, 11 ja M2 (-5 cm) sedimentit. Taso 2 ylittyi reilusti asemilla C ja F. Loput näyteasemat sijoittuivat ns. harmaan alueen välitasoille 1a, 1b ja 1 c. Merialueella Tahkoluodon aseman T2 pitoisuudet olivat Mäntyluotoa ja asemaa T1 suuremmat (Taulukko 5.1 ja Kuva 5.1). ka Hg 1,5 1,4 1,3 1,2 1,1 1,,9,8,7,6,5,4,3,2,1, 4,54 1,57 Hg /ka Taso 1 Taso 2 Kuva 5.1 Pohjalietteen kuiva-aineen normalisoitu elohopeapitoisuus tutkituilla näyteasemilla.
27 Taulukko 5.1 Normalisoidut pitoisuudet tutkittujen metallien suhteen. Asema Hg Cd Cr Cu Pb Ni Zn /ka /ka /ka /ka /ka /ka /ka A,11,6 49,17 19,41 15,79 23,97 C 4,54,59 5,79 13,19 31,6 D,41,26 56,99 12,55 34,44 F 1,57,26 36,92 1,76 34, G,27,25 42,53 9,58 28,25 H,53,38 49,82 13,52 26,12 J,51,45 57,69 15,1 28,62 K,53,47 57,73 25,52 14,62 32,39 158,63 L,88 3,95 65,85 281,84 23,91 246,64 286,81 M,91 62,4 54,74 98,74 22,23 123,8 671,84 O,11 1,21 38,65 35,75 11,33 41,83 112,64 P,3,56 39,5 23,14 11,33 32,64 87,75 R,8,85 33,14 25,61 9,39 44,42 115,99 P3,15,95 45,93 35,6 12,6 51,52 153,37 P9,35,69 54,89 4,8 19,97 39,61 P2,17,46 46,42 143,47 16,64 63,22 164,43 1,19,57 56,6 29,77 21,42 36,59 168,77 11,8 37,19 42,19 11,42 36,15 15,15 23,5 17,95 8,26 17,23 68,13 2,14 48,43 38,8 16,95 31,34 M1-5 cm,14 61,84 155,13 22,65 66,33 M1 5-1 cm,15 56,76 18,31 23,56 55,45 M1 1-2 cm,15 49,12 463,37 25,1 5,54 M2-5 cm,7 32,91 74,32 12,14 19,5 M2 5-1 cm,14 6,13 5,26 2,69 57,89 M2 1-2 cm,15 52,58 29,37 2,11 32,7 T1-5 cm,12 29,41 171,42 14,8 167,39 T1 5-1 cm,11 33,11 138,19 12,52 254,55 T1 1-2 cm,11 38,64 119,8 11,94 368,42 T2-5 cm,38 53,19 265, 18,5 61,43 T2 5-1 cm,32 55,29 211,56 21,74 28,9 T2 1-2 cm,61 77,45 164,16 33,99 19,94 Kadmiumin suhteen taso 2 ylitettiin näyteasemilla L (Harjavallan patoallas) ja M (Lammaistenlahti). Lammaistenlahdella pitoisuus oli monikymmenkertainen tason 2 raja-arvoon nähden. Asemilla A, C, O, P, R, P3, P9 ja 1 taso 1 ylittyi. Haitattomaksi määritellyn raja-arvon alle pitoisuudet jäivät Äetsän alapuolelta Harjavallan patoaltaaseen asti sekä asemilla P2 sekä 15 (Kuva 5.2 ja Taulukko 5.1).
A C D F G H J K L M O P R P3 P9 P2 1 11 15 2 M1-5 cm M1 5-1 cm M1 1-2 cm M2-5 cm M2 5-1 cm M2 1-2 cm T1-5 cm T1 5-1 cm T1 1-2 cm T2-5 cm T2 5-1 cm T2 1-2 cm 28 Cd Cd /ka Taso 1 Taso 2 ka 3, 3,96 62,4 2,5 2, 1,5 1,,5, A C D F G H J K L M O P R P3 P9 P2 1 11 15 Kuva 5.2 Pohjalietteen kuiva-aineen normalisoitu kadmiumpitoisuus tutkituilla näyteasemilla. Kuparipitoisuudet ylittivät tason 2 usealla näyteasemalla: reiluimmin patoaltaalla (L), Mäntyluodon aseman M1 1 2 cm syvyydellä, sekä Tahkoluodossa asemien T2-5 cm ja 5-1 cm syvyydellä. Myös asemilla M (Lammaistenlahti), P2, M1 (-5 cm ja 5-1 cm) sekä T1 (kaikki syvyydet) ja T 2 (1 2 cm) taso 2 ylittyi. Ns. harmaalle alueelle sijoittui asemat P9, 11 sekä 2 ja aseman M2 syvyydet - 5 cm sekä 5-1 cm. Muut näyteasemat jäivät tason 1 alapuolelle (Taulukko 5.1 ja Kuva 5.3). Cu Cu /ka Taso 1 Taso 2 ka 281,84 463,73 265 211,5 2, 15, 1, 5,, Kuva 5.3 Pohjalietteen kuiva-aineen normalisoitu kuparipitoisuus tutkituilla näyteasemilla.
A C D F G H J K L M O P R P3 P9 P2 1 11 15 2 M1-5 cm M1 5-1 M1 1- M2-5 cm M2 5-1 M2 1- T1-5 cm T1 5-1 cm T1 1-2 T2-5 cm T2 5-1 cm T2 1-2 A C D F G H J K L M O P R P3 P9 P2 1 11 15 2 M1-5 cm M1 5-1 cm M1 1-2 cm M2-5 cm M2 5-1 cm M2 1-2 cm T1-5 cm T1 5-1 cm T1 1-2 cm T2-5 cm T2 5-1 cm T2 1-2 cm 29 Lyijypitoisuudet jäivät kaikilla tutkituilla näyteasemilla alle tason 1 (Kuva 5.4 ja Taulukko 5.1). ka Pb Pb /ka Taso 1 Taso 2 25, 2, 15, 1, 5,, Kuva 5.4 Pohjalietteen kuiva-aineen normalisoitu lyijypitoisuus tutkituilla näyteasemilla. Nikkelipitoisuudet ylittivät selvästi tason 2 Harjavallan patoaltaan (L) ja Lammaistenlahden asemilla (M) sekä lisäksi merialueella Tahkoluodon aseman T1 kaikilla syvyysprofiileilla ja Mäntyluodon asemalla M2-5 cm profiilissa. Lievä ylitys havaittiin myös aseman M1 pinnassa (-5 cm) sekä asemalla P2. Harmaalle alueelle sijoittuvat asemat P3, M1 (5-1, 1 2 cm) sekä M2 (5-1 cm). Muilla asemilla pitoisuudet jäivät tason 1 alle (Taulukko 5.1 ja Kuva 5.5). Tahkoluodon normalisoidut nikkelipitoisuudet olivat vuoden 21 11 näytteenotossa vuotta 216 korkeampia (Valkama 212). Ni Ni /ka Taso 1 Taso 2 123,8 ka 5, 45, 4, 35, 3, 25, 2, 15, 1, 5,, Kuva 5.5 Pohjalietteen kuiva-aineen normalisoitu nikkelipitoisuus tutkituilla näyteasemilla.
A C D F G H J K L M O P R P3 P9 P2 1 11 15 2 M1-5 cm M1 5-1 cm M1 1-2 cm M2-5 cm M2 5-1 cm M2 1-2 cm T1-5 cm T1 5-1 cm T1 1-2 cm T2-5 cm T2 5-1 cm T2 1-2 cm 3 Sinkkiä analysoitiin kymmenellä Kokemäenjoen asemalla ja taso 2 ylittyi asemalla D Äetsän alapuolella. Taso 1 ylittyi Äetsän yläpuolisella asemalla C. Muilla asemilla pitoisuudet jäivät alle tason 1 (Kuva 5.6 ja Taulukko 5.1). Zn Zn /ka Taso 1 Taso 2 ka 6, 55, 5, 45, 4, 35, 3, 25, 2, 15, 1, 5,, 671,84 A C D F G H J K L M O P Kuva 5.6 Pohjalietteen kuiva-aineen normalisoitu sinkkipitoisuus tutkituilla näyteasemilla. Kromipitoisuudet jäivät kauttaaltaan alle tason 1 jokialueella ja satamissa, lukuun ottamatta Tahkoluodon T2 syvintä näytettä (1 2 cm), jossa taso ylitettiin niukasti (Taulukko 5.1 ja Kuva 5.7). ka Cr Cr /ka Taso 1 Taso 2 35, 3, 25, 2, 15, 1, 5,, Kuva 5.7 Pohjalietteen kuiva-aineen normalisoitu kromipitoisuus tutkituilla näyteasemilla.
31 6. YHTEENVETO Kokemäenjoen ja sen edustan merialueella tarkkailtiin vuonna 216 sedimenttien ja liejusimpukoiden haitta-ainepitoisuuksia vuonna 21 uusitun tarkkailuohjelman mukaisesti. Lisäksi tarkasteltiin sedimenttien tilaa Varsinais-Suomen Ely-keskuksen hyväksymän nikkelipäästön vesistövaikutusten seurantaa varten laaditun tarkkailuohjelman mukaisesti. Kokemäenjoen pintasedimentin metallipitoisuudet ovat pääsääntöisesti laskeneet tarkkailuvuosien aikana, mutta Äetsän ja Harjavallan alapuolella kehitys on ollut toisenlainen. Äetsän alapuolella elohopeapitoisuus on ollut 2-luvulla voimakkaasti koholla, joskin vuonna 216 alapuolen näyteaseman pitoisuudet olivat huomattavasti aiempaa ja yläpuolista näyteasemaa matalammat. Suuret vaihtelut kuvastavat osaltaan myös jokiympäristön epävakautta. Voimakkaasti säännöstellyssä Kokemäenjoessa virtaukset ja sedimentaatio-olot muuttuvat ja vanhat sedimentit saattavat lähteä liikkeelle, jolloin sedimentin metallipitoisuudet voivat kohota vaikka kuormitus on vähentynyt tai kokonaan loppunut. Elohopean osalta näyteasemilla C (Äetsän yläpuoli) ja F (Loimijoen yläpuoli) pitoisuudet ylittivät ruoppausmassoille laaditun haitta-ainetason 2. Harjavallan patoaltaassa ja Lammaistenlahdella kadmium-, kupari- ja nikkelipitoisuudet ovat olleet voimakkaasti koholla 2-luvulla. Kadmiumpitoisuudet ovat kohonneet erityisesti Lammaistenlahdessa vuosina 215 ja 216. Osaltaan pitoisuuksia on todettu kasvattavan Kokemäenjokeen laskevat pohjavedet. Kadmiumin suhteen ruoppausmassoille laadittu haitta-ainetaso 2 ylitettiin näyteasemilla L (Harjavallan patoallas) ja M (Lammaistenlahti). Lammaistenlahdella pitoisuus oli monikymmenkertainen tason 2 raja-arvoon nähden. Kuparipitoisuudet ylittivät Liekoveden eli ns. luonnontason Harjavallan patoaltaassa (L), Lammaistenlahdella (M), Ahlaisissa (P9) ja Eteläselällä (P2). Koska kuparikuormitus on laskenut, on kohonneiden pitoisuuksien syynä ilmeisesti patoaltaan virtaus- ja sedimentaatio-olosuhteiden muutokset. Vuosina 214 16 pitoisuudet ovat hieman nousseet patoaltaalla, mutta Lammaistenlahdessa taso on pysynyt vakaana. Haitta-ainetaso 2 ylittyi jokialueella patoaltaalla sekä Lammaistenlahdella. Nikkelipitoisuudet olivat niin ikään koholla patoaltaalla (L) sekä Lammaistenlahdella (M) ylittäen selvästi haitta-ainetason 2. Patoaltaassa pintasedimentin nikkelipitoisuus laski kuparin tavoin vuoteen 1995 asti, mutta kääntyi nousuun vuonna 2 ja kohosi ennätyksellisen suureksi vuonna 25 ennen nikkelipäästöä. Nikkelipäästön jälkeen nikkelipitoisuus kasvoi patoaltaalla vuoden 214 heinäkuun näytteenotossa, mutta tämän jälkeen pitoisuudet ovat vaihdelleet 17 21 välillä, mikä on normaali taso patoaltaalla. Lammaistenlahden tarkkailun alkuaikojen matala nikkelipitoisuus on kohonnut jatkuvasti ja vuodesta 21 eteenpäin pitoisuudet ovat kasvaneet. Vuonna 216 Lammaistenlahden nikkelipitoisuus on samaa tasoa kuin vuonna 214 välittömästi nikkelipäästön jälkeen, joskin laskenut vuoden 215 tasosta. Kromipitoisuus on ollut perinteisestikin suuri tarkkailun ylimmällä näyteasemalla Liekovedellä. Vuonna 216 kaikkien näyteasemien pitoisuudet Ahlaista (P9) lukuun ottamatta jäivät sitä pienemmiksi. Pitoisuudet olivat kauttaaltaan alle haitattoman tason 1, lukuun ottamatta Tahkoluodon aseman T2 syvintä näytettä (1 2 cm), jossa taso 1 ylitettiin niukasti. Merialueella sedimentin korkeimmat titaani- ja vanadiinipitoisuudet ovat laskeneet lähelle Pyhämaan tasoa, joskin vuonna 216 aseman 18 vanadiinipitoisuus nousi aiemmista tarkkailuvuosista. Liejusimpukoiden suurimmat titaani- ja vanadiinipitoisuudet ovat myös laskeneet, eikä aiempina vuosi-
32 na Preiviikinlahdella havaittuja korkeampia pitoisuuksia enää esiintynyt. Vanadiinin osalta simpukoiden pitoisuudet jäivät alle määritysrajan. Mänty- ja Tahkoluodon satamissa sedimentin kuparipitoisuus oli suuri aiemman tarkkailuvuoden tapaan lähes kaikissa näytteissä (pienimmät pitoisuudet mitattiin Mäntyluodon aseman M2 syvimmissä näytteissä) ja taso 2 ylittyi kaikissa muissa näytteissä lukuun ottamatta aseman M2 näytteitä. Pitoisuudet olivat kuitenkin hieman matalampia tai enimmäkseen samaa tasoa kuin vuoden 21 tarkkailussa, lukuun ottamatta aseman T1 syvintä näytettä, jossa pitoisuus yli kolminkertaistui vuodesta 21. Tahkoluodon nikkelipitoisuuksissa esiintyi sama trendi, kuin kuparillakin eli asemalla T1 vuonna 21 pinnassa havaittu korkea nikkelipitoisuus näkyi vuonna 216 syvemmällä sedimentissä (5-1 cm, 1 2 cm). Haitallinen taso 2 ylittyi Tahkoluodon aseman T1 kaikilla syvyysprofiileilla ja Mäntyluodon asemalla M2-5 cm profiilissa. Lievä ylitys havaittiin myös aseman M1 pinnassa (-5 cm). Lyijypitoisudet olivat satamissa hieman muita näyteasemia korkeammat, mutta jäivät alle haitattoman tason 1 ruoppaus-ja läjitysohjeen mukaisesti. Kromipitoisuudet olivat keskimäärin samaa tasoa kuin Kokemäenjoella, lukuun ottamatta Tahkoluodon aseman T2 syvintä näytettä (1 2 cm), jossa taso 1 ylitettiin niukasti. Vuonna 21 uusitun ohjelman (Perälä ym. 21) mukaan suuria haitta-ainepitoisuuksia havaittaessa tulee tehdä lisäselvitys. Erityistä huomiota tulee kiinnittää molempien satamien kupari- ja nikkelipitoisuuksiin. KOKEMÄENJOEN VESISTÖN VESIENSUOJELUYHDISTYS RY Laatinut: Biologi,FM Anna Väisänen Hyväksynyt: Osastonjohtaja Olli Piiroinen
33 VIITTEET Häkkilä, K. 1984: Pohjasedimentin ja jokisimpukan raskasmetallipitoisuudet Kokemäenjoessa. Vesihallituksen monistesarja nro 33. Häkkilä, K. 1985: Pohjasedimentin ja simpukoiden raskasmetallipitoisuuksista Selkämeren eteläosan rannikolla Vesihallituksen monistesarja nro 38 Perälä, H., Valkama, J. & Paakkinen, M. 21: Kokemäenjoen ja Porin edustan merialueen yhteistarkkailu. Tarkkailuohjelma. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Moniste, 36 s. + liitteet. Perälä, H. 21: Kokemäenjoen ja Porin edustan yhteistarkkailu vuonna 29. - Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Julkaisu nro 638. SFS-EN ISO 11885 27: Water quality. Determination of selected elements by inductively coupled plasmaoptical emission spectrometry (ICP-OES). - Suomen standardisoimisliitto. Valkama J. 212. Kokemäenjoen ja Porin edustan yhteistarkkailu. Sedimentin haitta-ainetarkkailu 21. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Julkaisu 674. Valkonen K. 215. Harjavallan suurteollisuuspuiston pinta-, orsi-, ja pohjavesitarkkailu vuonna214. Kirjenumero 126/15. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Valkonen K. 217. Harjavallan suurteollisuuspuiston pinta-, orsi-, ja pohjavesitarkkailu vuonna214. Kirjenumero 249/17. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Ympäristöministeriö 214. Sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohje. JAKELU Jakelu postitse Kemira Chemicals Oy, Äetsä Finnamyl Oy, Kokemäki Porin Vesi Venator, Pori Sastamalan perusturvakuntayhtymä Varsinais-Suomen ELY-keskus, kirjaamo Suomen ympäristökeskus, kirjasto Porin kaupunki, kirjasto Tampereen kaupungin kirjasto, Pirkanmaan maakuntakirjasto Helsingin yliopisto, vapaakappaletoimisto 6 kpl Jakelu sähköisesti Sastamalan kaupunki, keskusjätevedenpuhdistamo (sastamalanvesi@sastamala.fi) Sastamalan kaupunki, Äetsän jätevedenpuhdistamo (sastamalanvesi@sastamala.fi) Kemira Oyj, Harjavallan tehtaat (jussi.ruusunen@kemira.com) Kokemäen Vesihuolto Oy (marjo.salo-pihlajamaki@kokemaki.fi) Finnamyl Oy (sirpa.varpula@kokemaki.fi) Yara Suomi Oy, Harjavallan tehtaat (hannu.kallio@yara.com, krista.ritola@yara.com) Boliden Harjavalta Oy (ymparisto.boha@boliden.com)
34 Luvata Pori Oy (saara.koski@luvata.com) Corenso United Oy LTD, Pori (minna.kurittu@corenso.com) Porin Vesi (ismo.lindfors@pori.fi) Venator, Pori (katriina.heikkila@venatorcorp.com) Fortum Power and Heat Oy / Voimatuotanto, Meri-Porin voimalaitos (katri.nyberg@fortum.com) Porin satama, Tahkoluoto (juha-pekka.tall@portofpori.fi) Porin satama, Mäntyluoto (juha-pekka.tall@portofpori.fi) Harjavallan kaupunki, ympäristölautakunta (taina.ruoho@harjavalta.fi, reijo.roininen@harjavalta.fi) Kokemäen kaupunki, ympäristölautakunta (markus.virtanen@kokemaki.fi) Nakkilan kunta, ympäristölautakunta(kari.ylikoski@nakkila.fi) Ulvilan kaupunki, ympäristölautakunta (mikael.albrecht@ulvila.fi) Porin kaupunki, ympäristövirasto (ymparistovirasto@pori.fi) Aurubis Finland Oy, Development & Environmental Protection Manager Minna Eerola (minna.eerola@aurubis.com) Norisk Nickel Harjavalta Oy /Jari Hämäläinen (jari.hamalainen@nornik.fi) Varsinais-Suomen ELY-keskus, kirjaamo ja kirjasto (kirjaamo.varsinaissuomi@ely-keskus.fi) Varsinais-Suomen ELY-keskus/Asko Sydänoja (asko.sydanoja@ely-keskus.fi) Varsinais-Suomen ELY-keskus/Harri Helminen (harri.helminen@ely-keskus.fi) Varsinais-Suomen ELY-keskus/Heli Perttula (heli.perttula@ely-keskus.fi) Varsinais-Suomen ELY-keskus, kalatalousyksikkö (leena.rannikko@ely-keskus.fi) Pirkanmaan ELY-keskus/kirjaamo (kirjaama.pirkanmaa@ely-keskus.fi) Pohjois-Savon Ely-keskus, Järvi-Suomen kalatalouspalvelut (jorma.kirjavainen@ely-keskus.fi) Pohjois-Savon Ely-keskus, kirjaamo@ (kirjaamo.pohjois-savo@ely-keskus.fi) Maa- ja Metsätalousministeriö, Kala- ja riistaosasto (kirjaamo@mmm.fi) Etelä-Suomen aluehallintovirasto, ympäristölupavastuualue (kirjaamo.etela@avi.fi) ProAgria Länsi-Suomi, Pori (info.lansi@proagria.fi)
Liite 1. Tarkkailuvelvollisten luvat Luvan Päätöksen Toiminnanharjoittaja myöntäjä Lupapäivä numero Kemira Chemicals Oy (Finnish Chemicals Oy) LSSAVI 3.1.215 12/215/1 Sastamalan kaupunki, keskusjätevedenpuhdistamo LSSAVI 9.12.211 153/211/1 Sastamalan kaupunki, Äetsän taajaman jätevedenpuhdistamo LSSAVI 9.12.211 154/211/1 Finnamyl Oy, Kokemäki ESAVI 21.5.215 118/215/1 Boliden Harjavalta Oy (Harjavallan tehtaat) ESAVI 1.12.214 239/214/1 Norilsk Nickel Harjavalta Oy ESAVI 1.12.214 24/214/1 Kemira Oyj, Harjavallan tehtaat ESAVI 1.12.214 238/214/1 Yara Suomi Oy ESAVI 1.12.214 241/214/1 Kokemäen Vesihuolto Oy ESAVI 13.2.213 14/213/2 Corenso United Oy Ltd (Porin kartonkitehdas) ESAVI 27.3.217 67/217/1 Porin kaupunki, Luotsinmäki ESAVI 12.3.215 33/214/2 Porin kaupunki, Reposaari LSY 2.6.26 41 YLO Porin kaupunki, Ahlainen LSY 4.12.28 111 YLO Porin kupariteollisuuspuisto *) Luvata Oy hoitaa jätevesiasiat *) Luvata Pori Oy, ESAVI 3.9.215 225/215/1 Cupori Oy, ESAVI 3.9.215 227/215/1 Boliden Harjavalta Oy Porin kuparisulatto ESAVI 3.9.215 224/215/1 Turun Kovakromi Oy Pori ESAVI 3.9.215 229/215/1 Outotec (Finland) Oy ESAVI 3.9.215 226/215/1 Aurubis Finland Oy ESAVI 3.9.215 228/215/1 Venator (ent. Huntsman Pigment and Additives Oy) LSY 31.12.27 5/27/2 PVO-Lämpövoima, Tahkoluoto (lupamääräysten tarkistushakemus vireillä) LSY 2.12.25 33/25/2 Porin Satama,Tahkoluoto LSY 23.3.27 13/27/2 ESAVI 6.11.214 22/214/1 Porin Satama, Mäntyluoto LSY 29.12.26 5/26/2 ESAVI 6.11.214 22/214/1 Fortum Power and Heat Oy, Meri-Porin voimalaitos (lupamääräysten tarkistushakemus vireillä) LSY 25.1.25 23/25/2
Liite 2. Sedimenttien kuvaus Piste P E syvyys patsaat kuvaus näytteenotin Liekovesi 689649 327811 8 1--18 ruskea pinta 3-4-mm; alla harmaa lieju Kajak+vanveen Äetsän yläpuoli 684197 3269839 7 15--2 tummanruskea pinta 1-2mm; alla harmaa Kajak+vanveen Äetsän alapuoli 683917 3269197 4 8--1 tummanruskea pinta 1-2mm; alla vaal.harmaa savi-lieju Kajak-vanveen Loimijoen yläpuoli 6797 3267828 3,2 5--1 pinnalla karike 5-15mm; alla hiesu/hiekka Kajak+vanveen Loimijoen alapuoli 679873 3263627 3,6 7--8 ruskea pinta n. 5mm; alla harmaa mustarait. Lieju Kajak+vanveen Kolsin yläpuoli 68547 3251166 1,4 12--15 ruskea pinta n. 1mm; alla harmaa lieju Limnos Kolsin alapuoli 685893 3247245 5 8--12 ruskea pinta, alla harmaa lieju Limnos Merstola 688517 3241754 9,7 n. 1 ruskea pinta, alla harmaa hieman mustaa raitaa Limnos Harjavallan patoallas 6812328 3239529 2 1--12 ruskea ohut pinta; alla harmaa lieju Limnos Lammaistenlahti 6813291 323836 2 n. 1 pinta musta löysä; alla tummanharmaa lieju Limnos Outokummun yläpuoli 6827248 322688 1* 8--15 ruskea karik. pinta 5mm; alla harmaa mustarait lieju Kajak+vanveen Outokummun alapuoli 6829352 3226997 1,6* 5--8 ruskea pinta 3-5mm; alla harmaa mustarait kiinteä Kajak+vanveen Kivini 6839132 321841 1,1* 8--1** pinta karik.; harmaa lieju 1-2cm; alla mustarait lieju Limnos** Kolpanselkä P3 6843472 3212694 3,2* n. 1 ruskea pinta 2-3mm; alla harmaa lieju Limnos Ahlainen P9 6851324 3211856 5,4* n. 15 paksu ruskea pinta hiesulieju; alla musta lieju Limnos Eteläselkä P2 684619 32667 4,6* 5--1 ruskea pinta, harmaa lieju 2cm; alla musta tiivis lieju Limnos + 2 p. Merikarvian edusta 6873 32558 9--11 - Ahlaisten saaristo 685862 32695 14,8* 8--1 ruskea pinta; alla grafiitinharmaa/musta lieju Limnos + 2p. Iso-Enskeri 685428 3236 15,8* 7--1 ruskea hiesulieju n.1 cm; alla musta lieju Limnos Tahkoluodon edusta 6846766 319962 33,5* n. 5 ruskea hiesulieju n. 2cm; alla mustarait hiesulieju Kajak+vanveen Purkuputken suu 6841566 322531 18,2* n. 3 hiesua/hiekkaa vanveen Preiviikinlahden edusta 683563 32756 7* 8--9 hiesu+hiesulieju n. 15mm; alla musterait hiesulieju Limnos + 2p. Luvian edusta 25 682479 32317 11* 8--1 ruskea pinta; harmaa lieju, hieman tummaa Limnos Luvian edusta 27 681934 32374 7,4* 8--1 ruskea pinta; harmaa lieju hieman tummaa raitaa Limnos Luvian edusta 28 681843 32596 5,8 1--12 ruskea pinta; harmaa lieju, tummaa raitaa Limnos Olkiluodon edusta 68464 31993 Pyhämaan edusta 677998 31948 13,5* 12--13 löysä rusk.harmaa; mustarait harmaa lieju; rikkivety Limnos Mäntyluoto M1 6844968 327745 6,1 25--3 ruskea pinta; harmaa lieju 3-4cm; alla musta lieju Kajak + 1 p. Mäntyluoto M2 6845749 32726 6,1 25--3 ruskea pinta; harmaa lieju 2-3 cm; alla musta lieju Kajak + 1 p. Tahkoluoto T 1 6849293 322549 17,5 2--28 ruskea pinta n. 2mm; syvemmälle tummeneva lieju Kajak Tahkoluoto T2 6849746 322672 21,5 18--2 ruskea pinta 2mm; n. 5 cm harmaa; alla musta lieju Kajak + 1 p.