ILMAVOIMIEN RESERVIUPSEERIKURSSI 18.12.2000 23.3.2001
KURSSIJULKAISUSTA ILMAVOIMIEN RESERVIUPSEERIKURSSI 71. KURSSIJULKAISU Kurssijulkaisuvastaava: Tuomas Vallaskangas Sivuntaitto: Mirko Nieminen Ilmavoimien Reserviupseerikurssi 70. http://asip.fimug.fi/ilmavruk/ fimug ry. http://www.fimug.fi/ 2000 2002 Ilmavoimien Reserviupseerikurssi 71. ja Mirko Nieminen 6 Ilmavoimien Reserviupseerikurssi 71
PÄÄKIRJOITUS Herrat reservin vänrikit Ilmavoimien reserviupseerikoulun historiassa on jälleen yksi kurssi saanut perusteet reservin vänrikintehtävään. RUK-71:n aloitti 35 upseerioppilasta, joista kaikki selviytyivät läpi pitkän ja raskaan taistelun. Te arvoisat vänrikit olette saaneet kattavan koulutuksen erilaisiin ilmavoimien sodanajan tehtäviin yhdessä maamme arvostetuimmassa puolustusvoimien yksikössä. Koulutuksemme on ollut kaikilla mittapuilla mitattuna erittäin korkeatasoista. RUK:n aikana useimmat meistä saivat ensimmäistä kertaa elämässään kokea vastuunkantamiseen liittyvän raskaan velvollisuuden tunteen. Huomasimme, että johtajana oleminen vaatii jatkuvaa kurinalaisuutta ja itsensä kehittämistä. Opimme myös sen, että pienenkin joukon johtaminen on pitkälti vastuun jakamista eli yhteistoimintaa. Kokelaan natsat ja niiden mukanaan tuoma arvostus sai koko porukan yrittämään yhä enemmän ja monet meistä löysivät itsestään aivan uusia ulottuvuuksia. Tammikuun saapumiserän silmissä taisimme olla jo suuriakin sotilasjohtajia kun esimerkiksi kerran muuan alokas kysyi minulta, Niin montako vuotta te olette täällä jo olleet? Tulemme kaikki jatkossa hyödyntämään oppejamme jollain tavalla. Osa meistä liikkuu tulevaisuudessa ehkä ilmassa, osa johtaa suurempaa tai pienempää osastoa työelämässä. Oleellista on, että tämä kurssi on osa meitä. Osa, joka toivottavasti tulee vastaan tulevaisuudessa mahdollisimman usein. Kurssin päätyttyä jäi taakse eräs mieleenpainuvimmista ajanjaksoista elämässä. Kun näin pieni joukko tekee niin paljon yhdessä kuin mekin teimme, oppii siinä tuntemaan kaikki varsin hyvin. Useat kurssilla solmitut ystävyyssiteet kestävät läpi elämän. Tältä ajanjaksolta minulle jäikin mieleeni jotain suurta - TE. En olisi koskaan uskonut pääseväni paikkaan, jossa on näin paljon hyviä tyyppejä, loistavia kavereita, hulluja persoonia ja innokkaita, iloisia ihmisiä. Olen mielestäni etuoikeutettu. Kurssihenki ja ystävät siinä on jotain elämää suurempaa. Tahdon toivottaa teille, kurssitoverini, onnea ja menestystä elämässänne ja kiittää hienosta yhdessä vietetystä ajasta. Oppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Upseerikokelas Mika Nieminen Ilmavoimien Reserviupseerikurssi 71 7
TERVEHDYKSET 8 Ilmavoimien Reserviupseerikurssi 71
PUOLUSTUSMINISTERI Arvoisat ilmavoimien reserviupseerikurssi 71:n reservinupseerit Parhaimmat onnitteluni hyvin suoritetun reserviupseerikurssin johdosta. Olette ohittamassa tärkeän merkkipaalun. Reserviupseerius, paitsi ammattitaidon kehittäjänä ja laajemman näkökulman antajana, on myös arvo sinänsä. Olette kiistatta saavuttaneet jotakin arvokasta, josta voitte olla syystä ylpeitä koko ikänne. Maanpuolustuskykymme perustuu reserviin. Reserviupseerit muodostavat sodan ajan puolustusvoimien merkittävimmän johtajareservin. Suomalainen sotilas on aina ollut hyvä ja peloton sotilas. Hän on kuitenkin vaativa johdettava. Tämä asettaa teille suuria vaatimuksia. Nämä vaatimukset tulevat aktivoitumaan jo ensimmäisissä kertausharjoituksissa. Niissä tehtävissä ette ole enää vain oppimassa vaan reserviupseerina ja vastuullisena johtajana. Lisäksi eteen voi tulla se päivä, jota kukaan ei toivo. Koskaan emme voi olla varmoja milloin kutsu kuuluu. Siksi reserviupseerin ammattitaidon, maanpuolustushengen ja -tahdon on oltava kunnossa koko ajan. Teille on annettu tärkeä luottamustehtävä sodan ajan johtajana. Olkaa sen ja veteraaniemme antaman esimerkin arvoisia. Toivotan teille kaikkea hyvää tulevissa tehtävissänne, Puolustusministeri Jan-Erik Enestam Ilmavoimien Reserviupseerikurssi 71 9
TERVEHDYKSET 10 Ilmavoimien Reserviupseerikurssi 71
ILMAVOIMIEN KOMENTAJA Arvoisat Ilmavoimien RUK-71:n upseerikokelaat Olette nyt saaneet koulutuksen ilmavoimien reservin upseereiksi. Uskon, että koulutus on ollut täysipainoista ja tehokasta. Jokaiselle teistä on varattu paikka kriisiajan organisaatiossamme. Täysi valmius tuon tehtävän täyttämiseen syntyy vasta kertausharjoituksissa tapahtuvan täydentävän harjoittelun jälkeen. Toivon, että tulevina vuosina puolustusvoimien rahoituskehitys antaa mahdollisuuden järjestää riittävästi valmiutemme kannalta välttämättömiä kertausharjoituksia. Puolustushaaroistamme ilmavoimat on teknillisin ja sen seurauksena se muistuttaa jossakin määrin ammattiarmeijaa sikäli, että tärkeimmät avaintehtävät kriisitilanteissa on hoidettava kantahenkilökunnan voimin. Vakinaisen väen lisäksi tarvitaan kuitenkin välttämättä runsaasti myös teidän kaltaisianne hyvin koulutettuja reservin upseereita niin johtamisjärjestelmän kuin tukeutumisjärjestelmänkin lukuisissa tehtävissä. Muutoin emme voisi suoriutua sodan ajan tehtävistämme. Meneillään oleva intensiivinen keskustelu puolustusmäärärahojen tasosta ja tulevaisuuden puolustusratkaisuista osoittavat, että myös Suomen puolustusvoimien on muuttuvassa maailmassa sopeutettava toimintaansa ja jatkettava rakennemuutostaan. Uskon kuitenkin, että ilmapuolustus tullaan kaikissa tapauksissa säilyttämään tehokkaana, koska se on muiden puolustushaarojen taistelun kannalta aivan välttämätöntä. Tämän ovat osoittaneet 1990-luvun kriisit Persianlahdella, Bosniassa ja Kosovossa. Uskon, että tiivis palveluksenne on lujittanut yhteenkuuluvaisuuttanne ja luonut pysyviä ystävyyssuhteita. Vaalikaa näitä suhteita myös reserviin siirryttyänne ja olkaa ylpeitä saamastanne erikoiskoulutuksesta ja siitä, että kuulutte ilmavoimien reserviin. Toivotan teille kaikille hyvää jatkoa ja menestystä myös kotiutumisen jälkeen elämänuralla, jonka päätätte valita. Ilmavoimien komentaja Kenraalimajuri Jouni Pystynen Ilmavoimien Reserviupseerikurssi 71 11
TERVEHDYKSET 12 Ilmavoimien Reserviupseerikurssi 71
KOULUN JOHTAJA Arvoisat Ilmavoimien upseerikokelaat Onnittelen teitä hyvin suoritetun Ilmavoimien Reserviupseerinkurssin johdosta! Olette valiojoukkoa. Ilmavoimien palvelukseen astuu vuosittain 1700 varusmiestä tai naista. Tästä joukosta reserviupseerikurssin suorittaa keskimäärin vain reilut sata henkeä, mukaan lukien Kauhavan Ilmasotakoulussa ja Haminan Reserviupseerikoulussa palvelevat. Upseerikoulutuksen, joka meillä ilmavoimissa on erittäin haluttu, saa vain reilut 7 prosenttia ikäluokasta. Puolustusvoimissa siirrytään kuluvan vuoden aikana uuteen päällystön koulutusjärjestelmään, jonka myötä opistoupseerikoulutusta ei enää anneta. Aloitamme kadettikoulutuksen ensi syksynä myös Viestikoululla tavoitteenamme tuottaa johtokeskus-, viesti- sekä elektronisen sodankäynnin upseereita koko puolustusvoimien tarpeisiin. Ilmavoimien päätehtävänä on hävittäjätorjunta. Toimiakseen se tarvitsee ilmavoimien valvonta-, johtamis- ja tukeutumisjärjestelmän. Te vastaatte osaltanne näiden järjestelmien toiminnasta, niihin kouluttamisesta kuin myös itsenne kehittämisestä tehtävässänne. Aloitatte nyt joukko-osasto harjoittelun, jonka aikana teillä on erinomainen tilaisuus ammentaa tietoa ja taitoa ja siten valmistautua sodan ajan tehtäväänne mahdollisimman hyvin. Tokihan se ei tähän lopu, vaan valmiuksianne ylläpidetään ja parannetaan edelleen tulevien vuosien kertausharjoituksissa. Asevelvollisuushan kestää aina 60 ikävuoteen asti. Varusmiespalveluksenne jälkeen teidät tullaan sijoittamaan ilmavoimien sodan ajan joukkoihin. Puolustusvoimiemme iskukyky perustuu suurelta osin reserviläisiin ja reserviupseereina te tulette kuulumaan tämän armeijan johtajistoon. Täytyy myös todeta, että ettehän te täällä kouluttaudu ainoastaan Ilmavoimia varten, vaan saatte samalla oppia ja kokemusta tulevaa elämäänne varten. Täällä hankkimanne johtamistaito, sosiaaliset valmiudet ja kouluttamistaito ovat arvokasta pää- omaa, jota arvostavat sekä yhteiskunta että työnantajat. Tietenkin toivoisin mahdollisimman monen harkitsevan Ilmavoimia työnantajana, sillä onhan meillä tarjolla melkoinen repertuaari erilaisia tehtäviä. Ilmavoimat on kansainvälinen, tekninen ja jatkuvasti kehittyvä puolustushaara, joka tarjoaa työntekijöilleen hyvän palvelussuhteen ja mielenkiintoisen tulevaisuuden. Olette aina tervetulleita myös vapaaehtoisen maanpuolustuksen piiriin sekä ilmavoimien kiltatoimintaan. Nekin tukevat omalta osaltaan maanpuolustusta, joka on meidän kaikkien suomalaisten yhteinen asia. Toivotan teille kaikille antoisaa palvelusaikaa ja menestystä tulevaisuudessa! Voitte olla ylpeitä saamastanne koulutuksesta. Ilmavoimien Viestikoulun johtaja Everstiluutnantti Juha Suonperä Ilmavoimien Reserviupseerikurssi 71 13
TERVEHDYKSET 14 Ilmavoimien Reserviupseerikurssi 71
KURSSIN JOHTAJA Herrat kokelaat! Onnittelut reservinupseerintutkinnon suorittamisesta. Olette kurssin jälkeen omissa toimipisteissänne harjoittelemassa sodan ajan tehtäväänne. Koko aikaisempi varusmiespalveluksenne on ollut pohjatyötä siihen, ja uskon että olette kaikki päteviä niihin vaativiin tehtäviin. Harjoittelujaksonne jää koulutusjärjestelyjen vuoksi lyhyeksi verrattuna maavoimiin, mutta toivottavasti olette joutuneet urakoimaan sitäkin enemmän. Kurssi vietiin läpi lähes suunnitelmien mukaan ja tekin hoiditte hommanne kiitettävällä innolla ja aktiivisella osallistumisella. Perinteinen ongelma, eli oppilaiden laaja kirjo aikaisemman koulutuksen suhteen, tuli myös teille selväksi. Osa oppitunneista oli joillekin vanhaa ja tuttua asiaa, mutta toisille aivan uutta ja mystistä. Vanhan asian kertaus on aina puuduttavaa ja pelko oppilaiden mielenkiinnon säilymisestä hiipii pakostakin kouluttajan mieleen. Te jaksoitte pääosin koko kurssin ajan herättää keskustelua kysymyksillä ja asiantuntevilla kommenteilla. Pitäkää lippu korkealla ja mieli kirkkaana myös jatkossakin! Kurssin johtaja Yliluutnantti Juha Kepsu Ilmavoimien Reserviupseerikurssi 71 15
IlmavRUK 71. HENKILÖKUNTA ivanoff.tiff Kapteeni Meri Jani 2.K päällikkö Sotilasmestari Ivanoff Markku 2.K vääpeli Luutnantti Borenius Tero Taistelunjohtolinjan kouluttaja Luutnantti Niemi Pasi Kouluttaja 16 Ilmavoimien Reserviupseerikurssi 71
HENKILÖKUNTA Luutnantti Ilvessuo Vesa Viestinlinjan kouluttaja Sotilasmestari Laine Olli Säälinja Insinöörimajuri Heiskanen Seppo ELSO-linja Ilmavoimien Reserviupseerikurssi 71 17
KURSSIN TAPAHTUMAT PÄIVÄKIRJA I viikko ma 18.12.- su 24.12. Viikko alkoi yleisillä järjestelyillä, kuten muuttamisella toiseen komppaniaan ja siihen tutustumisella. Kouluttajamme esittäytyivät ja avasivat ja esittelivät kurssin, joka alkoi julmetun oppikirjapinon hakemisella 3. komppaniasta. Tuntui kuin olisi tullut johonkin opistoon Tiistaina järjestettiin perinteiset kinesarpajaiset joulun kiinniolovuoroista. Nimet laitettiin hattuun ja sieltä nostettiin yksi kerrallaan kiinnijäävät. Ne, jotka joutuivat jouluksi komppaniaan, saivat kuitenkin olla uudenvuoden auki. Joitakin onnisti siinä määrin, että he saivat molemmat juhlapyhät aukiolovuoroiksi. Viikolla kävimme oppitunteja johtamisesta ja yleisestä sotilaskoulutuksesta, opettelimme talon tapoja kapteenin oppitunnilla sekä kävimme läpi varomääräyksiä taisteluharjoituksissa ja ammunnoissa käytettävästä materiaalista. II viikko ma 25.12.- su 31.12. Alkuviikko oli rauhallista joulunjälkeisaikaa ja joululoman sekä gineksen viettoa. Keskiviikkona valmistelimme johtamistaidon tehtävärataa, jossa uo:n tuli suoriutua erilaisista haastavista pulmatilanteista, joihin johtaja voi sodan ja rauhan aikana joutua. Torstaina sitten katsottiin miten kukakin rasteista selvisi ja mitä kikkoja ongelmien ratkaisemiseen keksi. Rasteilla oli tarjolla mm. vaarallinen vanki, tappelun selvittäminen yksikössä, karkurit puolustustaistelussa, känniset taistelijat korsussa ym. kiintoisaa. Jälkeenpäin oli suoritusten vertaileminen varsin rattoisaa. Perjantai kului suksien hakemisen ja niiden huoltamisen merkeissä. Viikonloppuvapaalle tai kiinniolovuoroon. III viikko ma 1.1.- su 7.1. Uusivuosi takana ja arki jälleen edessä. Maanantai oli vielä juhlalomaa, mutta tiistai ja keskiviikko jo tiukkatahtista opiskelua. Upseerioppilaan, myös ilmavoimien, on hallittava joukkueen puolustukseen ryhmittämisen perusteet, joten maavoimien opit tulivat nyt opiskeltaviksi. Tiistaina ltn Niemi piti oppitunnit em. aiheesta. Keskiviikkona Kapt Meri puhui parin oppitunnin verran kurista ja järjestyksestä, ja keskustelimme myös sodan oikeussäännöistä. Myöhemmin päivällä kä- Bruins Slot toimi jouluna sekä päivystäjänä että dj:nä luoden jouluhenkeä koko komppaniaan. 18 Ilmavoimien Reserviupseerikurssi 71
PÄIVÄKIRJA 18.12.2001 12.2.2002 RUK:n luokassa kului suuri osa yleisjaksosta. RUK:n ensimmäinen taisteluharjoitus Mansikkahetolla Ilmavoimien Reserviupseerikurssi 71 19
KURSSIN TAPAHTUMAT PÄIVÄKIRJA Lius pitämässä harjoitusta tammikuun saapumiserälle. vimme tiedustelemassa maastoa loppuviikon maastoharjoitusta varten. Harjoituksessa kurssin tuli opetella puolustukseen ryhmittyvän joukkueen toimivien johtajien toimintaa, ja täten oli ennalta määrätty ryhmät ja niille aiheet, jotta ryhmät voisivat kerätä tietoa ja käyttää sitä myöhemmin harjoiteltaessa. Torstaiaamulla valmistelujen jälkeen marssikäskyn opetellut ryhmä otti joukon hallintaansa ja johdatti kurssin varuskunnan perinteiselle taisteluharjoituspaikalle Mansikkahetolle. Perillä ryhmittämisryhmä otti komennon ja joukkue (kurssi) asetettiin puolustukseen. Kaikki saivat harjoitella joukkueenjohtajan käskyjä ja ryhmänjohtajan toimintaa pienryhmissä. Puolustus pidettiin yllä yön yli, ja tukikohtaan teki pitkin yötä hyökkäyksiä nopeasti liikkuva maaliosasto, epäilemme kouluttajiamme tai jotain salakavalaa upseerioppilasta. Asemiin juokseminen ja siellä värjötteleminen oli varsin maanläheistä puuhaa. Perjantaiaamuna harjoittelimme joukkueen ryhmittämistä nopeasti vihollisuhan alla, minkä johdosta saimme maistaa miltä tuntuu ryömiä n. metrisessä lumihangessa. Jotkut tekivät saman kevyttä konekivääriä kantaen, jotkut puolestaan raahasivat mukanaan kahta kertasinkoa. Asiat tulivat hyvin havainnollistettuina kaikille selviksi ja ennen pitkää marssimme takaisin komppaniaan valmistautumaan lomillelähtöön tai valmiusosastokinekseen. IV viikko ma 8.1.- su 14.1. Viikon pääaihe oli elektroninen sodankäynti. Insmaj Heiskanen piti 3 päivän tiivistetyn elsopaketin, jossa tuntui olevan asiaa oli enemmän kuin tarpeeksi. On ymmärrettävää, että kun monen viikon tieto puristetaan pieneksi paketiksi, on sisältö hyvin teoriapainot- 20 Ilmavoimien Reserviupseerikurssi 71
PÄIVÄKIRJA 18.12.2001 12.2.2002 teista ja raskasta opiskella. Jotkut kärsivät tunneilla hapenpuutteesta, mutta siitä huolimatta he nyökkivät monesti kiinnostuksen merkiksi. Oppimista heidän kohdallaan olisi entisestään tehostanut se, että heillä olisi ollut silmät auki Elso-kuurin jälkeen torstaina oli ohjelmassa kouluttajamme mukaan pieni päiväreippailu, mikä tarkoitti 25 km:n marssia. Reput eivät kevennettyinä juurikaan haitanneet, mutta marssialusta aiheutti päänvaivaa. 15-senttinen lumi upotti ikävästi ja teki matkasta melko raskaan. Hallin varuskunnasta tulleille uo:ille jo puolet matkasta oli pidempi kuin yksikään heidän siihen asti marssimansa matka, eli kunniamaininta siis heille hyvin suoritetusta patikoinnista. Perjantaina taas lomille V viikko ma 15.1.- su 21.1. Oppilasharjoitukset alkavat. RUK:n oppilaiden tehtävänä oli vetää alokkaille tehokas alkuopetus sotilaan perustaidoista niin ase-ja ampumakoulutuksen kuin yleissotilaallisenkin koulutuksen osalta. Aihepoimintoja: rynnäkkökiväärin käsittely, kertasingon käsittely, kranaatinheitto, sovellettu liikuntakoulutus yhdistettynä aseenkäsittelyyn, sulkeisjärjestys. Alokkaat olivat liikkeellä aina koko päivän ilman suurempia taukoja, joten meidän oppilaiden oli oltava erittäin tarkkoja ja tinkimättömiä viimeisillä rasteilla ettei alokkaiden kiinnostus ja motivaatio tekemiseen olisi laskenut liikaa. Koulutusta jatkui keskiviikkoon asti, jolloin alokkaille varmasti oli piirtynyt selvä käsitys mm. rynnäkkökiväärin purkamisesta ja sulkeisissa jonoon järjestymisestä. Torstaina ja perjantaina suoritimme perinteisen Luonetjärvimarssin. Katso sisällysluettelosta sivut, joilta löytyy juttu tuosta hienosta kilpailusta! VI viikko ma 22.1.- su 28.1. Maanantain käytimme kansalaiskasvatuksen parissa. Kertasimme henkeäpelastavan ensiavun perusteet, elvyttämisen Anne-nuken avulla ja kävimmepä vielä läpi leirihygienian säilyttämisestäkin joitain keskeisimpiä asioita. Loppupäivän valmistelimme tiistain alokasharjoitusta, jossa alokkaat viettivät ensimmäisen metsäyönsä armeijassa ja harjoittelivat maastouttamista ja leiritaitoja. Harjoitus sujui ongelmitta ja keskiviikosta perjantaihin opiskelimme ilmavoimien taktiikkaa oppitunneilla, ja jossain välissä sotilaspoliisit ehtivät perehdyttää kurssin pistoolinkäytön ja sen osien hallintaan. VII viikko ma 29.1.- su 4.2. Ilmavoimien taktiikan opiskelu jatkuu. Oppitunneilla istuminen verotti terävyyttä, joka kuitenkin saatiin onnistuneesti takaisin hyvin sijoitettujen liikuntakoulutustuokioiden ansiosta. Keskiviikkona kävimme tutustumassa Pirkkalan lennostoon ja saimme ihailla ylpeydenaiheitamme Horneteja kosketusetäisyydeltä. Matka oli mukavan mielenkiintoinen ja valotti paljon opiskelujemme tarkoitusta. Torstaiaamuna oli vielä taktiikkaa, jonka jälkeen oppitunti Suomen ilmatorjuntakalustosta. Tämän jälkeen siirryimme lomille perjantain ollessa henkilökohtainen lomapäivä. IX viikko ma 12.2 - su 18.2 Viimeinen viikko oli pyhitetty ilmasotaopille, mutta onneksi rutiinin katkaisi tiistainen alokasmarssi. Marssi oli upseerioppilaiden vetämä ja se sisälsi mieleenpainuvan määrän pauketta ja rytinää. Aiheena oli taistelumarssi vihollisuhan alla. Tämän johdosta alokkaat valmennettiin toimimaan vihollisen yllättäessä joukkueen tai ryhmän. Jokaisella alokasjoukkueella oli omat upseerioppilasjoukkueenjohtajansa ja myös maaliosasto. Maaliosastot valmistelivat reitille ennakkoon tuliylläkköpaikat, joista oli määrä antaa alokkaille kunnon kyytiä. Joukkueet lähtivät matkaan ja sovitussa paikassa maaliosasto sitten iski. Paukkupatruunoita ammuttiin piiput sinisinä, tulenosoituspanokset jytkivät ja alokkaat taistelivat. Joukkueenjohtajien esimerkistä, luonnollisesti. Upseerioppilaat niin maaliosastossa kuin joukkueenjohtajinakin hikoilivat ja taistelivat esimerkillisesti ja saivat varmasti unohtumattomat muistot RUK-71:n viimeiseltä viikolta. Loppuviikon jälleen opiskelimme ja perjantaina oli enää jäljellä järjestelyjä ja komennuksille valmistautumista. Yleisjakso loppuu ja kurssi hajoaa eri alojen erikoiskoulutuksen alkamisen vuoksi. Muistot huippuhienosta kurssista jäävät kirkkaina mieliin. Ilmavoimien Reserviupseerikurssi 71 21
KURSSIN TAPAHTUMAT LUONETJÄRVIMARSSI Upseerioppilaat valmistautumassa Luonetjärvimarssiin. Perinteinen Tikkakoskea hallitsevan Luonetjärven ympäristössä suoritettava Luonetjärvimarssi lähestyi. Viimein ilmoitustaululle ilmestyi marssireitti, ja moni huokaisi helpotuksesta. Huhut lähes 100 kilometrin rääkistä voitiin unohtaa. Reitin pituus oli noin 50 kilometriä, ja se oli jaettu kolmeen osaan: hiihto, jalkamarssi ja pikataival, jota edeltää ammunta. Kilpailu oli henkilökohtainen, joskin taistelijapareittain etenemistä suositeltiin eksymisvaaran vuoksi. Loppujen lopuksi eksymisiä kirjattiin onneksi nolla kappaletta. Varustuksena oli kevennetty kenttävarustus lisäjuomapulloineen ja taskulamppuineen. Juuri viimeksi mainitut osoittautuivat ylivoimaisesti tärkeimmiksi tehokkaan etenemisen kannalta. Alkuviikko seurailtiin tiiviisti sääennusteita ja huollettiin suksia, kaikki koitti parhaansa mukaan soveltaa voitelu-ohjeita, jotka olimme muutama viikko sitten ltn. Niemeltä saaneet. Torstai 16.1.2001 Päivä alkoi kaikin puolin marssiin kuulumattomilla asioilla. Tutustuimme tukilentolaivueeseen ja Keski- Suomen ilmailumuseoon, mikä osaltaan laukaisi jännitystä ja vei ajatuksia pois tulevasta koitoksesta. Aseetkin saimme kohdistaa 3+3 laukauksen sarjoilla välttyäksemme sakkominuuteilta, joita oli luvassa ohilaukauksista marssin ammuntaosuudelta ennen pikataivalta. Tankkaus oli paljon käytetty sana päivän ruokailuiden aikana. Moni söikin itsensä tukevaan kuntoon mm. hernekeiton ja pannukakun avulla. Toiminta oli järkevää, sillä marssin kaikkien huoltopisteiden menu koostui lämpimästä hedelmämehusta ja rapeasta näkkileivästä. Ensimmäisen päivän reitin pituus oli noin 35 kilometriä hiihtäen. Siirtyminen alkoi klo 17:00. Sukset oli voideltu ja huollettu ja pakattu peräkärryyn ennen maastokuorma-autoon, masiin siirtymistä. Heitimme reput ja taisteluvyöt lavalle ja kiipesimme itse perään. Suurin osa onnistui löytämään itselleen riittävän mukavan asennon loppuhetkien lepäämistä ja voimankeruuta varten, joten tunnelma lavalla oli rauhallinen. Lopulta masi alkoi hyppiä ja heittelehtiä, mistä tokkuraisimmatkin upseerioppilaat huomasivat lähtöpaikan olevan lähellä. Hyppäsimme ulos ajoneuvosta, ja ensimmäisen partion lähtöön oli aikaa n. 15 minuuttia. Moni hoiti vielä ns. junnupissan eli loppuhetkien 22 Ilmavoimien Reserviupseerikurssi 71
LUONETJÄRVIMARSSI 16. 7.1.2001 paineenpoiston, ja alkoi viritellä suksia jalkaan. Karttoja tutkittiin tarkkaan tulevia reittejä ajatellen: missä ollaan, mihin mennään, miten mennään? Matkatunnelmaa oli pyritty parantamaan sitomalla repun päälle mm.radioita, myös aseen kantotavan valinnassa oli nähtävissä sotilaallista improvisaatiokykyä. Matkaan lähdettiin pareittain mutta suoritus oli henkilökohtainen, useimmat kuitenkin etenivät loppuun saakka pareittain hakien peesi-etua. Kello 18:00 ensimmäiset partiot lähtivät matkaan, mutta vain huomatakseen tulleensa kierosti narutetuiksi! Alkuperäinen lähtöpaikka oli ohitettu 500 metriä, ja kouluttajamme ltn Niemi oli tuonut meidät maastoon katsoen samanlaiseen risteykseen kuin alkuperäinen. Sekasorto oli käsin kosketeltavissa: ensimmäiset partiot hiihtivät sadatellen pimeän tien syvyyksistä takaisin kohti lähtöpaikkaa ja sekoittivat totaalisesti juuri lähtöluvan saaneen partion selittämällä jotain epämääräistä väärästä lähtöpaikasta. Juuri lähtemässä olleet olivat kuin puulla päähän lyötyjä, eikä heillä ollut hetkeen mitään käsitystä paikasta, jossa olimme. Alkoi melkoinen karttojen räpistely ja suunnistus, aika luonnollisesti kului koko ajan! Lopulta kaikille selvisi, että meidät oli todellakin jätetty koulutusmielessä väärään paikkaan kuin mihin alun perin piti. Oikea reitti kuitenkin löytyi, ja kilpailu alkoi kuumissa tunnelmissa. Torstain matka sisälsi kolme ilmoittautumisrastia, joilla oli mahdollisuus tankata mehua ja lämmitellä. Jotkut ottivat marssin rennommin, huilasivat kunnolla ja saattoivat keitellä kahvia ja paistaa makkaraa, kun toiset vain huikkasivat lähes vauhdista nimensä rastin valvojalle ja katosivat jälleen pimeyteen. Valtaosa reitistä kulki metsäautoteiden pohjia pitkin, jotka paikka paikoin olivat todella jäässä, vauhtia riitti aina niin kauan kunnes pimeällä tiellä sattui olemaan laikku hiekkaa tai asfalttia aiheuttaen melkoisia yllätyksiä. Suksilla pimeässä liikkuminen olikin monelle uusi asia, johon tottuminen vaati melkein koko matkan. Kaatumiset ja siteiden irtoamiset hidastivat matkantekoa yhdessä kipeytyneiden lihasten kanssa. Kävipä vielä yksi harmillinen varusterikkokin, kun uo Hytönen sai sauvansa poikki aivan tavallisessa tasatyönnössä. Varasauvoja ei ollut, joten Hytönen tarpoi ensimmäisen päivän loppuosan jalkaisin. Huonon olon ja heikotuksen vuoksi kilpailun joutui keskeyttämään kolme uo:ta. Ei ollut tarkoituksenmukaista vaarantaa terveyttään ajamalla itsensä loppuun huonokuntoisena, eli käsky lopettaa sairastumisen ilmetessä oli aiheellinen. Miehet taistelivat urhoollisesti tiensä 1. päivän maaliin huolimatta kaatumisista, pyllähdyksistä, kipeistä olkapäistä, harharetkistä ja harmituksesta. Ensimmäisinä komppaniassa olivat yhdessä Korpi AK, Kerkola ja Laihanen noin kello 23:00. Viimeinen partio saapui yksikköön yhden aikaan yöllä. Kärkipaikkaa ensimmäisen päivän jälkeen piti Korpi AK, Leppälän, Kerkolan ja Laihasen vaaniessa perässä. Perillä sai iltapalaa, suihkun ja unet puoli kuuteen asti. Varusteista tuli pitää hyvää huolta, sillä yksikin käsketystä varustuksesta puuttuva esine, vaikkapa lyijykynä aiheutti tunnin lisän loppuaikaan. Ensimmäisen päivän jälkeen Soinen oli jo hieman väsynyt Ilmavoimien Reserviupseerikurssi 71 23
KURSSIN TAPAHTUMAT LUONETJÄRVIMARSSI Perjantai 17.1.2001 Herätys perjantai aamuna oli kello 05:00. Takana sikeästi nukuttu yö, edessä noin 20 km:n jalkamarssi Luonetjärven ympäristössä. Kurssilaiset olivat muilta osin melko kipeitä, mutta jalkapohjat ja -terät olivat saaneet olla rauhassa suksilla liukuessa. Aamupalan jälkeen ensimmäinen partio lähti matkaan klo 06:00. Taipaleen ensimmäinen ja ainoa rasti sijaitsi Tikkakosken kauniilla maaseudulla. Aamupäivällä suoritettu osuus hoitui pirteämmissä merkeissä kuin ankeaksi todettu yöhiihtely. Partiot toistensa jälkeen saapuivat lopulta ampumaradalle, jossa suoritettiin minuutin pika-ammunta 150 m vallilta kymmenellä laukauksella. Sakkoa sai kolme minuuttia jokaisesta kahdeksikon ulkopuolelle osuneesta laukauksesta. Ammunnan jälkeen oli edessä tiukka pikamarssiosuus yksikköön, pituudeltaan noin 6 kilometriä. Kaksi taistelijaa, molemmat 4 parhaan joukkoon sijoittuneita, uo:t Korpi AK ja Hytönen ottivat ja kirmaisivat juosten koko matkan aikaan 39 minuuttia! Kaiken kaikkiaan toinen päivä oli hyvinkin kivuton suoritus; hyvä sää ja tuleva viikonloppuvapaa pitivät mielen korkealla useimmilla kurssilaisista. Luonetjärvimarssi oli haastava ja mukava kokemus, jossa jokainen pääsi varmasti kokeilemaan omia rajojaan. Pitkille marssiharjoituksille tunnusomaisia ongelmia, kuten rakkoja ja hiertymiä ei paljolti esiintynyt, olisiko hiihto-osuuden ansiota. Keskeyttäneiden osuus oli todella pieni, ja syystä kouluttajat olivat tyytyväisiä lopputulokseen. Sanotaan, että aika kultaa muistot, mutta tuntui, että Luonetjärvimarssi oli jo itsessään mukavan haastava piristysruiske varsin monelle upseerioppilaalle. Kilpailun voitti huikealla suorituksella uo Antti Korpi koko-naisajalla 7 tuntia 36 minuuttia. Toiseksi sijoittui uo Leppälä, 8 h 14 min, kolmanneksi uo Kerkola, 8 h 47 min, ja kunniamaininnan sai toisen päivän tuulispään lailla viilettänyt uo Hytönen. Marssin palkintojenjakotilaisuus. Kuvassa vsemmalta alkaen: Hytönen, Kerkola, Leppälä, Korpi AK sekä luutnantti Niemi 24 Ilmavoimien Reserviupseerikurssi 71
JOHTAMISTAIDON LEIRI JOHTAMISTAIDON LEIRI Leirin tiedettiin olevan rankka. Sitä se myös oli. Kun väsymys iskee ja olot ovat rankat, mitataan todellinen johtajan henki. Talvisella Tikkakoskella suorittamamme leiri oli varmasti yksi rankimmista aikoihin. Maanantaiaamuna kurssi oli sekavissa tunteissa. Ulkona oli pakkasta n. -30 astetta ja edessä tuliylläköillä terästetty taistelumarssi pituudeltaan 10-15 km. Varustus oli huolehdittava oikeaksi; ei paljaita ihonkohtia, kiristäviä vaatteita eikä silti liian kuumasti päällä. Moni kietaisi kasvoilleen sa-kaulaliinan ja näytti aivan kolostaan kurkistavalta hiireltä. Mutta ilma todella edellytti sitä. Aluksi marssia johtava uo otti joukot kokoon komppanian viereiseen metsikköön. Täällä jaettiin paukkupatruunat ja kouluttajamme kertasi vielä varomääräykset. Narskuvin suksin kurssi lähti liikkeelle. Oli todella kylmä. Taukojen aikana ja myös matkalla oli tärkeä pysytellä lämpimänä ja varmistaa kasvojen ja käsien paleltumattomuus niin itseltä kuin kaveriltakin. Joukko eteni hitaasti ja varmasti pitkin taistelijan välisin etäisyyksin. Eräässä metsäisessä mutkassa maaliosasto avasi tulen 1. ryhmää kohti. Ryhmä taisteli urhoollisesti heittäytyen jäätävään lumihankeen muiden ryhmien koukatessa vihollisen sivustaan. Vihollinen saatiin pakosalle ja matka jatkui palautteen jälkeen. Kylmyys oli edelleen viiltävä, mutta taistelu toi lisälämpöä ja henkeä toimintaan Etenimme noin 5 km kunnes toinen tuliylläkkö keskeytti matkanteon. Koko kurssi syöksyi salamana lumisen ojan pohjalle suojaan ja aloitti vastataistelun. Sukset ja sauvat saivat kyytiä niitä pois otettaessa, ja ihme onkin ettei mitään hukkunut. Oli sen verran kylmä, että taistelun tuoksinassa eräs uo sai rynnäkkökiväärinsä jäätymään huuleensa kiinni. Ensimmäiset veritipat olivat tosiasia. Palautteen jälkeen jatkoimme matkaa tulevalle tukikohta-alueelle. Perillä odotti aikamoinen show. Ensin tuli järjestää sukset ja muut varusteet kuntoon ja tämän jälkeen vaihtaa kuivia vaatteita ylle. Harvoin näkee yhtä nopeita repunavausliikkeitä täysin jähmettynein sormin kuin tuolloin näki. Sambaa muistuttavia tanssiliikkeitäkin nähtiin, kun paidat viuhuivat paljaiden hartioiden päälle. Pakkanen oli laskenut auringonnousun myötä arvoilta 25 asteeseen. Ruokailu oli suuri hetki, vaikka pakkia pidellessä sormet kohmettuivat entisestään. Tämän jälkeen kurssimme ryhmittyi puolustukseen ja aloitti tukikohtatoiminnan. Tai ainakin luuli aloittavansa. Kouluttajamme eivät olleet aivan tyytyväisiä ryhmitykseemme ja telttojen paikkoihin, joten suoritimme kyseiset toimet uudelleen. Kylmyys ja olosuhteet olivat verottaneet jo osansa mielenkiinnosta, mutta kuten sanottua, nyt punnitaan johtamisen taito. Ilta koitti. Muutamat urheilijat olivat saaneet luvan lähteä urheiluvapaalle ratkaisuotteluihin, ja muut jäivät odottelemaan seuraavaa koitosta vihollista vastaan. Myöhän illan pimeinä tunteina koko joukkue (kurssi) hälytettiin asemiin vihollisen ylitettyä hälytystasan. Paukkupatruunat rätkyivät Luonetjärven itärannan tuntumassa Kaakkolammen rannassa, kun RUK tulitti vihollista minkä ehti. Lopulta vihollisen alettua perääntyä jostain asemasta kimmahti esiin yhden miehen rynnäkköosasto uo Blomqvistin päätettyä ottaa kohtalo omiin käsiinsä. IV-AUK:n käynyt ikitaistelija antoi kaikkensa, epähuomiossa niinkin paljon, että tuli tulittaneeksi omaakin pesäkettä! Kaikesta huolimatta hyökkäys torjuttiin ja kurssi pääsi pienelle levolle ennen tiistain koitoksia. Tiistaiaamun herätyksessä oli ankeutta. Pakkanen oli edelleen 20 asteen korvilla ja edessä vielä 4 päivää. Kävipä sellainenkin ikävyys, että muutama uo sai vatsaansa jonkin pöpön ja jouti pahoinvoinnin takia jättämään leirin kesken ja siirtymään huoltojoukkoihin. Aamupalan jälkeen alkoivat rastit. Upseerioppilaat olivat valmistelleet edellisellä viikolla erilaisia toiminta/koulutusrasteja pidettäväksi tällä leirillä. Aiheita oli laidasta laitaan: maastosisun maastouttaminen, joukkueen vastahyökkäys, ilmahälytyksen ja varoituksen aikana toimiminen ajoneuvon lavalla ol- Ilmavoimien Reserviupseerikurssi 71 25