Nokia HÄPESUON KAATOPAIKAN KUNNOSTUS- SUUNNITELMA Työnro 417623
2 (41) SISÄLLYSLUETTELO TIIVISTELMÄ... 5 1 JOHDANTO... 7 2 KOHTEEN KUVAUS... 7 2.1 Sijainti... 7 2.2 Omistus- ja hallintasuhteet... 7 2.3 Kaavoitustilanne ja rekisterit... 7 2.4 Rajaukset... 8 2.5 Toimintahistoria... 8 2.6 Nykyiset rakennukset, tekniset rakenteet ja päällysteet... 8 2.7 Nykyinen käyttö... 9 2.8 Tuleva käyttö... 9 2.9 Naapurusto... 9 3 MAAPERÄ-, POHJA- JA PINTAVESITIEDOT... 9 3.1 Maa- ja kallioperä... 9 3.1.1 Vanha suoalue... 10 3.1.2 Harju... 10 3.1.3 Yrittäjäkadun alue... 10 3.1.4 Sadevesilinja... 10 3.1.5 Kallio... 11 3.2 Pohja- ja orsivesi... 11 3.2.1 Pohjavesi... 11 3.2.2 Orsivesi... 11 3.3 Pintavedet... 11 4 HAITTA-AINETUTKIMUKSET JA SELVITYKSET... 12 4.1 Tehdyt tutkimukset... 12 4.1.1 Jätetäyttö... 12 4.1.2 Täyttömaat... 13 4.2 Tutkimustulokset, mittaukset ja analyysit... 13 4.2.1 Kenttätutkimukset... 13 4.2.2 Laboratoriotutkimukset... 14 4.2.3 Vesinäytteet... 17 5 KUNNOSTUKSEN TARVE JA TAVOITTEET... 18 5.1 Riskinarvio ja rakentamiseen liittyvät suunnitelmat... 18 5.2 Kunnostustarve... 18 5.3 Maaperään jäävät haitta-aineet... 20 5.4 Käyttörajoitteet... 20 5.5 Selvitykset ja lausunnot... 20 5. KUNNOSTUKSEN TOTEUTUS... 21
3 (41) 5.6 Kohteen erityispiirteet... 21 5.7 Kunnostusmenetelmän valinta... 22 5.8 Täydentävät tutkimukset ja lausunnot... 22 5.9 Esivalmistelut... 23 5.10 Työjärjestys ja työn kesto... 23 5.11 Rakenteet ja laitteistot... 24 5.12 Menetelmän kuvaus... 24 5.12.1 Kaivutyön toteutuslaskelmat lohkoittain... 25 5.13 Maa-ainesten käsittely... 27 5.13.1 Pintamaat... 27 5.13.2 Jätetäyttö... 27 5.14 Vesien käsittely, orsiveden kuivatusjärjestelyt ja purkaminen... 28 5.14.1 Pitoisuustarkastelu... 30 5.15 Jätteiden käsittely... 30 5.16 Kaatopaikkakaasujen ja hajujen seuranta... 31 6 KULJETUKSET... 31 6.1 Varastointi... 31 6.2 Kunnostuksen päättyminen... 32 6.3 Viimeistely... 32 6.4 Työnaikaisten riskien hallinta... 32 7 KAIVETTUJEN MAA-AINESTEN HYÖDYNTÄMINEN KOHTEESSA... 33 7.1 Hyödynnettävät maa-ainekset... 33 7.2 Rakennekerrokset... 33 7.3 Laadunvalvonta... 33 8 KUNNOSTUKSEN LAADUNVALVONTA... 34 8.1 Kunnostusta ohjaavat mittaukset ja seuranta... 34 8.2 Kunnostuksen lopputulos... 34 9 TOIMINTA POIKKEUKSELLISISSA TILANTEISSA... 35 10 TYÖSUOJELU... 35 11 JÄLKISEURANTA... 36 12 RAPORTOINTI... 36 13 TIEDOTUS... 36 14 AIKATAULU... 36 15 KUSTANNUSARVIO... 36 16 EPÄVARMUUSTARKASTELU... 40
4 (41) LIITTEET 1. Kohteen sijainti 2. Yhteystiedot 3. Rajanaapureiden yhteystiedot 4. Tontti-/kiinteistörekisterikartta 5. Nykyinen asemakaava 6. Asemakaavaehdotus 12.11.2012 7. Pohjavesialuekartta 8. Tutkimusten yhteenvetotaulukko, maanäytteet 9. Tutkimusten yhteenvetotaulukko, orsi- ja pohjavesinäytteet 10. ELY-keskuksen lausunto, 08.2.2012 11. Riskinarvio Häpesuon entisen kaatopaikan kunnostamisesta 17.12.2012. Esko Rossi Oy PIIRUSTUKSET 1. Tutkimuskartta ja pilaantuneisuusrajaus, MK 1:1000 2. Suunnitelmakartta, MK 1:1000 3. Jätetäyttöalueen suunnitelmakartat sekä leikkaukset Yrittäjäkatu ja L1, L2, L3, L4 4. Suoalue ennen kaatopaikkaa
5 (41) TIIVISTELMÄ Tämä pilaantuneen maa-alueen kunnostamista koskeva kunnostussuunnitelma on laadittu Nokian kaupungin keskustan lähellä olevalle Häpesuon vanhalle kaatopaikka-alueelle. Kunnostussuunnitelman laadinnassa on käytetty lähtötietoina vuosina 1998 2012 tehtyjä tutkimuksia ja selvityksiä. Suunnitelman rinnalla on laadittu kunnostustyön aikaisista ympäristö- ja terveysriskeistä erillinen riskinarvio (Esko Rossi Oy). Kunnostuksen tarkoituksena on kaatopaikan poistamisella vähentää pilaantuneiden maiden aiheuttamia riskejä alueen käyttäjille ja ympäristölle, erityisesti pohjavedelle. Häpesuon kaatopaikka kuuluu osana Yrittäjäkadun alueeseen, jonne Nokian kaupungin kaavoitusyksikkö on laatimassa kaavamuutosta. Häpesuon teollisuus- ja yhdyskuntajätteen kaatopaikka on ollut arvion mukaan toiminnassa vuosina 1946 64. Historiatietojen perusteella kaatopaikalle on toimitettu mm. yhdyskunta- ja teollisuusjätettä sekä rakennusjätettä, mutta tarkkaa tietoa jätteen laadusta tai määrästä ei ole. Kaatopaikan sulkemisen jälkeen aluetta on tasattu ylijäämämailla ja päälle on rakennettu katu sekä pienteollisuus- ja liiketiloja. Kaatopaikka-alueen täyttökerrosten paksuus on enimmillään 11 metriä, josta jätetäytön päällä olevan sekalaisen täyttömaan paksuus on noin 1-5 metriä. Jätetäyttö on lähes täysin maatunutta ja täytössä on tutkimuksissa havaittu muun muassa metallia, muovia ja kumia. Jätteestä on tutkimuksissa löydetty ylemmän ohjearvopitoisuuden ylittäviä pitoisuuksia öljyhiilivetyjä sekä sinkkiä, kuparia ja elohopeaa. Kaatopaikan pintakerroksena ja sivulla oleva täyttömaa sisältää maa-aineksien lisäksi vähäisessä määrin jätettä sekä puuta tai tiilimurskaa. Jätetäytön alapuolella on turvekerros, jonka alapuolella on hienojakoisia maalajeja kuten savea, silttiä tai hienoa hiekkaa. Kohteen kunnostusmenetelmäksi on valittu jätetäytön sekä haitta-aineilla pilaantuneen maaperän poistaminen massanvaihdolla. Pilaantuneet maamassat sekä jätemateriaali kaivetaan pois ja kuljetetaan soveltuviin vastaanottopisteisiin. Pilaantumattomaksi todetut maamassat käytetään soveltuvilta osin kaivannon täyttöihin. Kaatopaikka-alueen kunnostustavoitteena ovat valtioneuvoston asetuksen 214/2007 mukaiset haitta-aineiden alemmat ohjearvopitoisuudet, mitkä mahdollistavat alueelle sekä yritystoiminnan että asutuksen. Mikäli kunnostustavoitteita ei jostain syystä saavuteta, laaditaan jäännöspitoisuuksien ympäristö- ja terveysriskeistä erillinen riskinarvio. Kaivutyö toteutetaan kuorimalla pintamaan täyttömaakerrokset ja asentamalla tämän jälkeen orsiveden kuivatusjärjestelmä. Kaivu pyritään tekemään kuivakaivuna. Kaivantoon kerääntyvät vedet pumpataan selkeytysaltaan kautta jätevesiviemäriin. Ennen kaivua tehtävän orsiveden peruskuivatuksen aikana pumpattava vesimäärä muodostaa merkittävän osan puhdistamon jätevesivirrasta. Kunnostuksen vaikutusta veden laatuun ei pystytä täysin ennakoimaan, joten ennen kunnostustoimien aloittamista on tarpeen tehdä koepumppauksia sekä tutkia veden yleistä laatua ja haitta-ainepitoisuuksia vesien käsittelymahdollisuuksien tarkentamiseksi. Viemäriverkostoon laskettavissa olevan veden raja-arvot ja laatukriteerit hyväksytetään viranomaisilla. Kaatopaikan suotovedet kulkeutuvat pinnankorkeustietojen mukaan kaakkoon Viikinharjuun päin. Vesiä purkautuu todennäköisesti myös länteen vanhan suon purkusuuntaan päin. Jätteen kaivaminen ja orsivesien pumppaaminen on suunniteltu aloitettavaksi kaatopaikan pohjois- ja luoteisreunoilta, jolloin vesien virtaussuunta pystyy poispäin Viikinharjun pohjavesialueesta ja siten riski kaatopaikkavesien pääsystä pohjaveteen vähenee. Jätepenkereen sisäisestä vedestä tehtyjen tutkimusten tulosten perusteella bentseeni on ongelmallisin haitta-aine ja se voisi pahimmillaan pilata vedenottamon raakaveden noin vuoden ajaksi. Pohjaveden happitilanne on osalla kaatopaikan ja vedenottamon väliä heikko ja kaatopaikan suotovedet voisivat muuttaa pohjaveden tällä osuudella lähes hapettomaksi.
6 (41) Jätepenkereen laadun ja tehtyjen tutkimusten perusteella jätteen kaivamisesta aiheutuvan hajuhaitan ei arvioida olevan erityisen suuri. Kohteen sijainti asutuksen, liiketoimintojen ja teiden läheisyydessä on kuitenkin merkittävä riskejä korostava tekijä ja ennen kunnostamisen aloittamisesta hajunmuodostusta on aiheellista tarkentaa kenttätutkimuksilla. Hajuhaittojen torjumiseksi kaivetut jätteet on syytä siirtää nopeasti pois alueelta. Kohteen kunnostamista koskeva ympäristölupahakemus toimitetaan vuoden 2013 alkupuolella Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoon, josta päätös ennakoidaan saatavaksi 10-15 kk kuluessa. Massanvaihtotyön esivalmisteluineen arvioidaan olevan kestoltaan noin 9-12 kk. Näillä arvioilla työn toteutukseen kuluva aika lupaprosesseineen on minimissään noin 20 kk. Kunnostustyön kustannusarvio on noin 12,2 milj..
7 (41) 1 JOHDANTO Tämä pilaantuneen maa-alueen kunnostamista koskeva yleissuunnitelma on laadittu Nokian Häpesuon vanhalle kaatopaikalle. Kunnostussuunnitelman laadinnassa on käytetty lähtötietoina vuosina 1998 2012 tehtyjä tutkimuksia. Kunnostuksen tarkoituksena on vähentää/poistaa kaatopaikan aiheuttamia riskejä alueen käyttäjille ja ympäristölle, erityisesti pohjavedelle, alueen käyttötarkoituksen muuttuessa. Häpesuon kaatopaikka kuuluu osana Yrittäjäkadun alueeseen, jonne Nokian kaupungin kaavoitusyksikkö on laatimassa kaavamuutosta. Uusi kaava mahdollistaisi vähittäiskaupan suuryksikön rakentamisen alueelle. Kaavan toteuttamisen ehdoksi on kaupungin ympäristönsuojeluyksikkö sekä kaupunginhallitus asettaneet vaatimuksen kaatopaikan poistamisesta ja riskien minimoinnista. Alueen muuntamista asuinkäyttöön on myös esitetty. Tämä kunnostussuunnitelma on laadittu kirjallisuusselvityksenä olemassa olevan aineiston pohjalta. Suunnitelman rinnalla on laadittu erillinen alueen kunnostuksen aikaisia riskejä luotaava riskinarvio, joka löytyy kunnostussuunnitelman liitteestä 11. Erillisenä selvityksenä Nokian kaupunki on tilannut Ramboll Oy:ltä riskinarvion siitä, mitä kaatopaikan kunnostamatta jättäminen vaikuttaisi pohjaveden pilaantumiseen ja sitä myöten Nokian kaupungin vesihuoltoon. Kunnostussuunnitelman tilaajana on Nokian kaupunki ja yhdyshenkilöinä ovat olleet teknisen keskuksen johtaja Simo Latva, ympäristönsuojelupäällikkö Ahto Penttinen ja kaupunginarkkitehti Asko Riihimäki. Suunnitelman on tehnyt työryhmä, johon kuuluvat DI Elina Ahlqvist, DI Anne Haavisto, ins. Salla Annala ja RI, FK Teuvo Kasari (A-Insinöörit Suunnittelu Oy) sekä FT, ins. Esko Rossi (Esko Rossi Oy). 2 KOHTEEN KUVAUS 2.1 Sijainti Häpesuon kaatopaikka sijaitsee Nokian kaupungin keskustan itäosassa Nokian valtatien, Välimäentien ja Viikinharjun rajoittamalla Yrittäjäkadun teollisuusalueella. Kaatopaikan likimääräinen sijainti on esitetty liitteessä 1. Kohteen sijainti YKJ-koordinaattijärjestelmässä on X6819095.499, Y2474919.537, Z95.730 (PK19, FCG tutkimusraportti 21.4.2009). 2.2 Omistus- ja hallintasuhteet Häpesuon kaatopaikka sijoittuu Nokian kaupungin 1. kaupunginosassa usean eri tontin alueelle. Tontit 536-1-34-20, 536-1-34-24, 536-1-35-2 ja 536-1-38-9 ovat yksityisomistuksessa. Muu alue on kaupungin omistuksessa. Tonttien, rakennusten ja vuokrasopimusten ostamisesta on tehty sopimukset ennen kaavamuutoksen käsittelyn aloittamista. Tonttien yhteystiedot ja tonttirekisterikartta löytyvät liitteistä 2-4. 2.3 Kaavoitustilanne ja rekisterit Pirkanmaan 1. maakuntakaava on vahvistettu 29.3.2007. Keskustan osayleiskaava 2030 on tullut voimaan 19.10.2012. Yrittäjäkadun ja uusien risteysjärjestelyjen edellyttämä asemakaavan muutos on tekeillä ja sen luonnos on ollut nähtävillä kesäkuussa 2012. Häpesuon kaatopaikka on merkitty maaperän tilan tietojärjestelmään (MATTI-rekisteri), jossa sen tunnus on ID 91410. Kaatopaikka on määritetty priorisointiluokkaan 1:A ja sen arviointipisteet ovat 74,27. Priorisointiluokkaan 1 kuuluvien kohteiden arvioidaan aiheuttavan riskin maaperälle tai pohjavedelle, joten ne on kunnostettava tai saatava muulla tavoin hallintaan.
8 (41) 2.4 Rajaukset Tämä kunnostuksen yleissuunnitelma koskee vanhalla Häpesuon kaatopaikka-alueella sijaitsevien tonttien kunnostamista. Toimenpidealue on tonttirajojen määräämä alue ja kunnostusalue vanhan kaatopaikan jätetäyttöalue ja siihen välittömästi liittyvät pilaantuneet täyttömaat. Toimenpidealueeseen mukaan luetut tontit ovat: 536-1-34-24, 536-1-35-2, 536-1-37-6, 9, 10, 536-1-38-1, 4, 5, 9 ja 536-1-9903-0. Lisäksi mukaan lasketaan yrittäjäkadun tiealue. Kiinteistön 536-1-34-20 ei katsota kuuluvan rajaukseen mukaan vaikka kaatopaikka-alueen rajaus leikkaa se kaakkoiskulmaa. Kunnostussuunnitelma on laadittu kohteesta aiemmin tehtyjen tutkimustulosten pohjalta. Kunnostuskohde on vanha Nokian kaupungin omistuksessa ollut Häpesuon kaatopaikka. Kunnostusalueen alustava rajaus on esitetty liitteenä olevassa kunnostusaluepiirroksessa (piirros 2) ja tonttien yhteystiedot liitteessä 2. Kaatopaikan jätetäytön arvioitu pinta-ala on noin 1,7 ha. Kunnostettaviksi alueiksi on kustannusarviossa lisäksi luettu toimenpidealueen pintamaita ja täyttöalueella olevia tulevia rakennuspaikkoja. Tässä rajauksessa ei ole mukana jätepenkereen ja Viikinharjun välinen täyttömaa-alue. 2.5 Toimintahistoria Ennen kaatopaikkaa Häpesuo on ollut ojitettu suo, josta on nostettu turvetta. Liitteenä 4 on esitetty karttapiirros suoalueesta ennen kaatopaikkaa. Häpesuon teollisuus- ja yhdyskuntajätteen kaatopaikka on ollut arvion mukaan toiminnassa vuosina 1946-64. Historiatietojen perusteella kaatopaikalle on toimitettu mm. yhdyskuntajätettä; käymäläjätettä, kumia, puuta ja rakennusjätettä. Tämän jälkeen aluetta on tasattu ylijäämämailla ja päälle on rakennettu Yrittäjäkatu sekä pienteollisuus- ja liiketiloja. Kaatopaikan toiminta-aikana alueella on ollut mm. rengasteollisuutta, paperi- ja selluteollisuutta, kenkätehdas, nahkatehdas, saha ja viljamylly. Kaatopaikka-alueen pohjoispuolella on toiminut 30-luvulla teurastamo. Jätteitä on haastattelujen pohjalta mahdollisesti toimitettu myös lähiseudun maalitehtaalta. Öljyjen poltto kaatopaikoilla oli Häpesuon toiminta-aikana yleinen käytäntö. Jätepenkkaan on mahdollisesti myös imeytetty liuottimia kuten trikloorietyleeniä. Kaatopaikalle on lisäksi todennäköisesti toimitettu mm öljykattiloiden nuohousjätettä ja rakennusjätettä. Kaatopaikan toiminnan loppumisen jälkeen alueelle on läjitetty maa-aineksia sekä rakennusjätteitä erityisesti kaatopaikan ja Viikinharjun välille. Nykyisin kaatopaikan kohdalla on Yrittäjäkatu sekä Yrittäjäkadun teollisuusalue, joka on rakennettu 1970-80 luvuilla. Tästä toiminnasta aiheutunutta mahdollista maaperän pilaantumista ei ole tätä kunnostuksen yleissuunnitelmaa laadittaessa erikseen selvitetty. Ainoa tiedossa oleva alueella tehty puhdistustyö on Yrittäjäkatu 8 sijainneen polttoaineen kylmäaseman öljyisen maaperän kunnostaminen vuonna 2000. Tästä on tehty viranomaispäätös 1900Y0206-18 27.9.2000. Toiminta Yrittäjäkadun teollisuusalueella on pysynyt vuosien mittaan likimain samantyyppisenä. 2.6 Nykyiset rakennukset, tekniset rakenteet ja päällysteet Kaatopaikan päällä on 11 rakennusta, jotka tullaan purkamaan pois ennen kaatopaikan kunnostustyön aloittamista. Rakennusten pysäköintialueet ja kulkuväylät ovat päällystettyjä tai sorapintaisia. Alueelle sijoittuu nykyisin pienteollisuutta ja liikekiinteistöjä esim. autokorjaamo ja -maalaamo, mittalaitevalmistaja, puutarhaliike, kaupungin viheryksikön varikko ja kirpputori. Yrittäjäkatu ja sen vieressä kulkeva kevyen liikenteen väylä ovat asfalttipintaisia. Yrittäjäkadun alla kulkee vesijohto sekä jätevesi- ja hulevesiviemärit, jotka on tarkoitus poistaa käytöstä ja
9 (41) siirtää linjat kulkemaan Yrittäjäkadun tulevan linjauksen alle. Kaatopaikan itäosan halki kulkee käytöstä poistettava hulevesiviemäri. Kaatopaikan eteläpuolella, Viikiharjun reunalla kulkee vanha käytöstä poistettu sadevesilinja. Elisan, Soneran, Vattenfallin ja Fortumin maakaapeleita ja ilmajohtoja on kaatopaikan alueella. Fortumin kaukolämpöputket kulkevat kaatopaikan pohjois- ja länsireunoilla. 2.7 Nykyinen käyttö Nykyisen kaavan mukaisesti alueella on pienteollisuutta ja liikekiinteistöjä, muutama yritysten yhteydessä oleva asunto ja Jehovan todistajien valtakunnansali. Liikenne kiinteistöille kulkee nykyisellään Nokian valtatien ja Yrittäjäkadun kautta. 2.8 Tuleva käyttö Uudessa asemakaavassa suunnitellaan alueelle sijoitettavaksi vähittäistavarakaupan suuryksikköä (KM), jonka rakennusoikeus on 13 500 k-m 2. Kauppakiinteistön rakennusalasta pohjoisreuna on kaatopaikan jätetäytön päällä ja muutoin rakennus sijaitsee kaatopaikan ja Viikinharjun välisellä täyttömaa-alueella. Suunnitelmien mukaan rakennus olisi paaluperustainen. Kauppaliikkeen tontti tultaisiin päällystämään ja käyttämään pysäköintialueena. Alueen muuttamista asuinkäyttöön on myös esitetty. Yrittäjäkatu linjataan kulkemaan kauppaliikkeen tontin länsi- ja pohjoisreunassa. Uusi asemakaavaehdotus (12.11.2012) alueelta on esitetty liitteessä 6. Kauppakiinteistön rakennusala oheistoimintoineen on esitetty liitepiirroksessa 2. 2.9 Naapurusto Kaatopaikan pohjoispuolella on St1-huoltamo. Huoltamorakennuksen etäisyys jätetäytön arvioidusta rajasta on noin 25 m. Pohjoispuolella on lisäksi Nokian Väri Oy:n myymälä, jonka arvioitu etäisyys jätetäytöstä on noin 40 m. Molempien rakennusten pihat ja pääsisäänkäynnit sijoittuvat kaatopaikasta poispäin oleville sivuille. Molemmat yritykset ovat tiettävästi jäämässä alueelle. Kaatopaikan itä- ja eteläpuolella ovat käytöstä poistuvat pesäpallokenttä ja koirien ulkoilutusaitaus sekä Viikinharju, jonka ylärinteessä sijaitsevat mm. Nokian seurakunnan hautausmaa ja kirkko. Kaatopaikan eteläpuolella Viikinharjussa sijaitsevat pohjaveden imeytyskaivot (16 kpl) ja niihin liittyvät putkirakenteet. Kaatopaikan länsipuolella on Yrittäjä- ja Teollisuustalojen tontti sekä pienteollisuutta. Luoteispuolella on Alinenkadun omakotitaloalue. Lähimmän asuintalon etäisyys arvioidusta kaatopaikan jätetäytön reunasta on noin 50 m. 3 MAAPERÄ-, POHJA- JA PINTAVESITIEDOT 3.1 Maa- ja kallioperä Kunnostusalueen maaperä on tutkituilta osin täyttömaita. Luonnonmaalle rakennetut kiinteistöt alkavat luoteessa Alinenkadun alueelta. Yrittäjäkatu on rakennettu paaluperustaisesti kunnostusalueen länsipuolella. Alueen pohjoispuolella on pohjatutkimuksissa havaittu täyttömaita, savea, silttiä sekä luonnonmaana hiesua. Karkeampi tiivis moreenikerros on löydetty noin 8 m syvyydeltä. Kaatopaikan ja sen viereisen täyttöalueen maanpinta on tasolla +93 +96 ja Viikinharjun korkeimmillaan +108 +114.
10 (41) 3.1.1 Vanha suoalue Alueella on tehty useita pohjatutkimuksia Yrittäjänkadun rakentamisen ja kunnallistekniikan rakentamisen yhteydessä 1970-90 -luvuilla. Luonnontilainen Häpesuo on ollut nimensä mukaisesti suo, jonka pinta on keskiosissa ollut tasolla noin +89 ja ylimmillään pohjoisreunaltaan noin tasolla +92. Suoalue on ollut pitkä ja kapeahko kaartuen loivasti harjun muotoa noudattaen. ja ulottuen itäpäästä Nokian Valtatielle saakka. Suon vedet ovat purkautuneet länsipäässä olleen ojan kautta tason +90 alapuolelta. Vuoden 1998 tutkimuksissa on mainittu yhdessä tutkimuspisteessä suon turvekerroksen paksuudeksi 4 metriä, mutta yleisesti turvekerros on ollut tiettävästi ohuempi. Vanhojen pohjatutkimusraporttien mukaisesti turvekerroksen alapuolisen savi-/silttikerroksen paksuus on noin 4 m. Tämän tiiviin kerroksen alapuolelta alkoivat karkeammat kerrokset. Uudempien tutkimustulosten (1995-2012) mukaan turvekerroksen paksuus oli 0,2-2 m. Sen alapuolisen vettä pidättävän savi-/silttikerroksen puhkaisua on tutkimuksissa vältetty, joten kerroksen paksuudesta ei ole saatu tässä yhteydessä tietoa. Jätetäyttö on osittain painunut suon turvekerrokseen. 3.1.2 Harju Kunnostusalueen eteläpuolella sijaitseva Viikinharju muodostuu pääosin hiekasta ja sorasta, mutta monin paikoin harjuaineksen seassa esiintyy täysin moreenimaistakin materiaalia. Viikinharjun laki on tasolla +108 +114. Viikinharju kuuluu Maatialanharjun pohjavesialueeseen (pohjavesialuekartta, liite 7), joka käsittää osan lounaasta koilliseen kulkevaa harjujaksoa. Viikinharjussa on Välimäenkadun läheisyydessä kalliokynnys, joka jakaa pohjaveden virtauksen (Ramboll, 2012). Vuonna 1998 tehtyjen pohjatutkimusten ja maatutkauksen yhteydessä harjun reunassa todettiin tiiviin savisen silttikerroksen tai laihan savikerroksen sijaitsevan tasolla + 92 + 94. Tämän on tulkittu olevan suon altaan pohjan vettäläpäisemättömän maljan muodostama kerros. Tämän kerroksen alapuolella on ollut karkearakeinen harjuaineskerros. 3.1.3 Yrittäjäkadun alue Suoalueen pohjoispuolella Yrittäjäkadulla luonnontilainen maaperä on 1970-luvulla tehtyjen tutkimusten mukaan silttistä savea, joka on ollut tason +90 alapuolella erittäin pehmeää. Hienojakoiset ja pehmeät luonnonmaakerrostumat ovat olleet vähintään 5 m paksut ja karkearakeisemmat kerrokset on todettu tasolla + 85 +87. 3.1.4 Sadevesilinja Viikinharjun pohjoisreunassa on vanha käytöstä poistettu sadevesilinja, missä putken keskilinja kulkee tasolla + 89,5 eli noin 4-6 metrin syvyydellä maan pinnasta. Linja on rakennettu vuonna 1979. Sadevesilinjan rakennustöiden yhteydessä on mahdollisesti puhkaistu harjun reunan tiiviit maakerrokset, eikä täyttömaiden tiiviysominaisuuksista ole varmuutta. Sadevesiviemärilinjan täyttömateriaalina on käytetty osin kaivumateriaaleja, osin karkeampia ja siten vettä paremmin johtavia täyttömaita Linja sijaitsee osittain tiiviin maakerroksen alapuolella. Maakerrosta on tutkittu, mutta kerroksen kunnosta tai jatkumisesta Viikinharjun reunalla länteen päin ei ole saatu luotettavaa tietoa. Epävarmuutta lisää se seikka, että sadevesilinja sijaitsee Viikinharjun pohjoisreunalla. Harjumuodostumien pohjoisreunan kerrosrakenteet ovat syntytapansa vuoksi usein epähomogeenisempia kuin eteläreunojen kerrokset, ts. hienoja ja karkeita kerroksia voi olla pohjoisreunalla enemmän ja ne ovat epämääräisempiä paksuudeltaan ja laajuudeltaan kuin eteläpuolelle kerrostuneet maa-ainekset.
11 (41) 3.1.5 Kallio Kallion pintaa ei ole vuosina 2005-2012 tehdyissä tutkimuksissa varmuudella saavutettu, eikä sen asemasta voida lähtötietoaineiston pohjalta tehdä luotettavia päätelmiä. Kallion pinnan arvioidaan olevan kaikkialla toimenpidesyvyyksien alapuolella eli yli 10-15 m syvyydessä. Kaatopaikka-alueen länsipuolella kallion on havaittu sijaitsevan pohjavesipinnan tasolla. 3.2 Pohja- ja orsivesi 3.2.1 Pohjavesi Häpesuon kaatopaikka sijaitsee Maatialan l-luokan pohjavesialueen (0453601 A) muodostumisalueen reunalla. Kaatopaikka-alue on rajattu kuuluvaksi pohjavesialueeseen, mutta muodostumisalueen ulkopuolelle. Lähin vedenottamo (Maatiala) sijaitsee kohteesta 1,2 km:n päässä koilliseen. Viikinharjun harjumuodostuma on osittain pohjavettä keräävä. Virtaussuunta on Viikinharjulta kohti Maatialan vedenottamoa. Pohjavesialuekartta löytyy liitteestä 7 ja liitteen 11 riskinarviossa on käsitelty pohjaveden liikkeitä alueella. Alueen pohjavettä on tarkkailtu 1990-luvulta lähtien. Viikinharjussa on ainakin neljä pohjaveden havaintoputkea. Pirkanmaan ELY-keskus on tullut mukaan tarkkailuun 1995. Pohjavedenpinta Viikinharjun alueella sijaitsee tasolla n. +74 +85. Tämän kunnostussuunnitelman ja sen rinnalla laadittavan riskinarvion yhteydessä on asennettu alueelle 3 uutta pohjavesiputkea, jotta pohja- ja orsiveden pinnan korkeuksista saataisiin kattavampaa tietoa. Pohjaveden virtauksesta ja laadusta alueella on esitetty yksityiskohtaisempaa tietoa liitteen 11 riskinarviossa. Viikinharjuun pumpataan Vihnusjärven vettä tekopohjaveden muodostamiseksi. Luontainen pohjaveden antoisuus on harjussa 700 m 3 /d ja imeytyksellä tuotetaan vettä noin 1500-2000 m 3 /d. Tekopohjavettä on tehty kaivoimeytyksellä vuodesta 1974 alkaen. 3.2.2 Orsivesi Häpesuon vanha kaatopaikka-alue on ollut ennen jätetäyttöä suoaluetta, jonka pinnan korkeus on ollut keskimäärin tasolla +89 +90. Turvekerrostumien alapuolella on hienorakeisia kerrostumia, joiden vedenläpäisevyys on pieni ja vesi patoutuu näiden kerrosten yläpuolelle. Hienorakeisten kerrostumien alapuolella harjun lähellä on lajittuneita karkearakeisempia kerrostumia, joiden kerrospaksuus ohenee, kun etäisyys harjuselänteeseen kasvaa. Suossa esiintynyt vesi on ollut orsivettä, jonka luonnollinen pintavaluntasuunta on länteen. Nykytilanteessa vettä on kertynyt jätetäyttöön ja orsivedenpinta on noussut n. 2 metriä. Verrattuna luonnontilaiseen korkeuteen orsivesipinnan nousu aiheutuu siitä, että jätetäytön reunaalueita on peitetty hienorakeisilla maa-aineksilla, jotka padottavat vettä. Täyttömaan peitepaksuus jätetäytön päälle vaihtelee ja se on paikoin ohut, mistä syystä vajovettä imeytyy jätetäyttöön. Myös soraisten peitemaiden läpi vajovettä kulkeutuu jätetäyttöön. Tästä syystä vedenpinnan gradientissa täyttöalueella voi esiintyä paikallista ja sateisuudesta riippuvaa vaihtelua. Alueen suotovesien todennäköisin virtaussuunta on koilliseen Viikinharjun suuntaan. Vähäinen määrä orsivesiä suotautuu todennäköisesti myös tiiviin pohjan kautta pohjavesikerrokseen. Todennäköisesti osa orsivesistä päätyy myös nykyisin läntisen purkuojan kautta vesistöön. 3.3 Pintavedet Kaatopaikka-alue sijaitsee Laajanojan valuma-alueella, josta vedet kulkeutuvat Kyyninojan kautta Nokianvirtaan. Lähimmät pintavesikohteet ovat Vihnusjärvi (420 m koilliseen) ja Pu-
12 (41) taanvirta, Nokianvirta (570 m lounaaseen). Vihnusjärven vettä käytetään tekopohjaveden imeyttämiseen Viikinharjuun. Vihnusjärven pinnan tasoksi mainitaan v. 2009 tutkimuksissa +77,2. Nykykäytössä kaatopaikan alue on osittain asfaltoitu ja sadevesiviemäröity, joten katu- ja pihaalueiden pintavedet ohjautuvat viemäreihin. Muualla sadevedet imeytyvät maaperään. Pintavesien purkuvesistö on Nokianvirta, jonne myös osa suotovesistä todennäköisesti päätyy. Alueelle tullaan rakentamaan Yrittäjäkadun siirtämisen yhteydessä uusi hulevesiviemäri, jonne myös sadevedet vanhalta kaatopaikka-alueelta johdetaan. Alueen suunnitellussa käyttötarkoituksessa pintamaa on pääosin asfaltoitu. 4 HAITTA-AINETUTKIMUKSET JA SELVITYKSET 4.1 Tehdyt tutkimukset Alueella on tehty lukuisia ympäristöselvityksiä: Geotesti Oy, 8.10.1998, Pohjatutkimusraportti, Häpesuo, viemärilinja, Viikki, Nokia Jaakko Pöyry Infra, Maa ja Vesi, 30.12.2005, Häpesuon entisen kaatopaikan ympäristötutkimus ympäristöriskien arviointi FCG Planeko Oy, 21.4.2009, Häpesuon vanhan kaatopaikan riskinarviointi ja kunnostusvaihtoehdot Groundia Oy, 30.8.2009, Häpesuon entinen kaatopaikka-alue, Nokia, Maaperän kunnostuksen toimenpidesuunnitelma Kokemäen vesistön vesiensuojeluyhdistys, 2010 ja 2011. Häpesuon kaatopaikka, orsivesi- ja pohjavesitulokset vuosina 2011-2012. A-Insinöörit Suunnittelu Oy, maaperätutkimuksia 2012 Aluetta koskee myös Maatialanharjun pohjavesialueen isotooppitutkimus (Pöyry 2008), joka ei tätä kunnostuksen yleissuunnitelmaa laadittaessa ole ollut kokonaisuudessaan käytettävissä. Vuoden 2005 tutkimuksissa tehtiin maaperä-, pohjavesi- ja sisäilmatutkimuksia. Maaperänäytteitä tutkittiin seitsemästä näytepisteestä. Huokoskaasuja tutkittiin kolmesta väliaikaisesta huokoskaasuputkesta. Kaatopaikan sisäisiä vesiä tutkittiin ottamalla vesinäytteet maaperänäytteenoton yhteydessä. FCG Planekon tutkimuksissa vuosina 2008-2009 otettiin 26 kairauspisteestä yhteensä 174 maanäytettä. Näytteistä mitattiin kentällä metalleja XRF- kenttämittarilla sekä haihtuvia hiilivetyjä PID- mittarilla. Laboratoriotutkimuksia tehtiin pintamaasta, jätetäyttökerroksesta ja jätetäytön alapuolisesta pohjamaasta. Tutkimuksissa asennettiin jätetäyttöalueelle kaksi orsiveden havaintoputkea (SV4 ja SV5). Näillä tutkimuksilla kartoitettiin jätetäytön laajuutta ja pilaantuneisuutta. Tämä kunnostussuunnitelma on tehty pääosin näihin tutkimustuloksiin pohjautuen. Kunnostussuunnitelmaa varten ei ole tehty lisänäytteenottoa, vaan suunnitelma on tehty vanhaan aineistoon pohjautuen. Vuoden 2012 tutkimusten yhteydessä selvitettiin jätepenkan pohjoisreunan täyttömaan laatua. Näytepisteitä tässä tutkimuksessa oli 4. Maaperänäytteistä tutkittiin raskasmetalleja, öljyhiilivetyjä ja PAH- yhdisteitä. 4.1.1 Jätetäyttö Jätetäyttö koostui 2-4 m paksusta täyttömaakerroksesta, jätetäyttökerroksesta, joka oli keskiosassa 3-7 m paksu sekä jätetäytön alapuolisesta täyttömaakerroksesta, joka ulottui pohjan
13 (41) turvekerrokseen. Jätetäyttö ulottui syvimmillään keskimäärin 7-8 metrin syvyyteen maan pinnasta, tosin yhdessä (PK14) tutkimuspisteessä jätettä havaittiin vielä 11 metrin syvyydessä. Jätettä oli täyttöalueelle sijoittuvissa näytteissä maksimissaan 50 100 %. Keskimääräinen jätteen osuus on selvästi <50 %. Jätetäyttö koostui kenttähavaintojen perusteella pääosin kumista, muovista, puusta ja tiilimurskasta. Seassa havaittiin myös metallia, lasia, kankaita, ja pahvia. Jätetäyttöalue sijoittuu kaatopaikka-alueen keskelle. Jätetäytön ympärillä on täyttömaita, jotka sisältävät vähäisessä määrin jätettä ja hieman runsaammin kiviainesta kuten tiiltä, betonia ja kiviä. Liitteenä 3 esitetyissä piirustuksissa on esitetty jätetäytön muodosta ja sijainnista laaditut leikkauskuvat (FCG Planeko Oy, 2009). Näytteenoton yhteydessä todettiin vettä yleisesti 3-4 metrin syvyydessä maan pinnasta. Jätetäytön seassa esiintynyt täyttömaa oli saven, soran ja hiekan sekaista ja mukana oli myös isompia kiviä ja lohkareita. Näytteenoton yhteydessä todettiin pohjan turvekerroksen olevan 6,6 12 m tasolla maan pinnasta. Turvekerros havaittiin kymmenessä näytepisteessä ja sen paksuus vaihteli välillä 0,2-2 m. Turvekerroksen alapuolella on hienojakoisista maalajeista muodostunut kerros (savea, silttiä, hienoa hiekkaa), jonka puhkaisemista tutkimusten yhteydessä on varottu. Jätepenkereen muoto ja sijainti on esitetty leikkauspiirroksina. Penkere on syvimmillään keskikohdalla ja ohenee kiilamaisesti reunoille mentäessä. Penkereen leveys on maksimissaan täytön puolivälin tuntumassa ja se kapenee päätyjä kohti. Keskimääräisenä peittomaan kerrospaksuutena laskelmissa on käytetty 2,5 m. Penkereen pituussuuntaisella keskilinjalla peittokerroksen paksuus on 0-1 m. Jätetäytön määräksi on tässä kunnostussuunnitelmassa arvioitu 40 000 m 3 ktr. 4.1.2 Täyttömaat Jätetäytön reunoille on täytön edetessä ajettu sekalaisia täyttömaita, joiden seassa on vaihteleva määrä rakennusjätettä (betonia ja tiiltä). Näytepisteiden perusteella täyttömaita on jätepenkereen ympärillä ainakin 30-40 m:n leveydellä. Jätepenkereen päälle on ajettu vaihteleva määrä täyttömaita. Yleisesti täyttömaakerroksen paksuus oli 2-4 m, mutta jätettä esiintyi jossain pisteessä heti maanpinnasta alkaen. Maakerrokset ovat yleisesti tiiviitä savi ja silttimaita, mutta myös hiekkaa ja moreenia on ajettu täyttöihin runsaasti. Seassa esiintyy kiviä ja lohkareita. Jätepenkereen yläpuolella olevan täyttömaan määrä kunnostusalueella on arviolta 60 000 m 3 ktr. 4.2 Tutkimustulokset, mittaukset ja analyysit Vuoden 2005 tutkimuksissa selvitettiin raskasmetallien, öljyjen, VOC- yhdisteiden, kloorifenolien sekä PCDD/F pitoisuuksia. Vuoden 2009 tutkimuksissa näytteistä tutkittiin kentällä metaani- ja VOC- kaasujen pitoisuuksia, öljyjä sekä metallipitoisuuksia. Laboratoriossa tutkittiin maanäytteistä TVOC, bentseeni, tolueeni, etyylibentseeni, ksyleeni, MTBE/TAME, PCDD/PCDF, öljyhiilivedyt sekä metalleista arseeni, barium, kadmium, koboltti, kromi, kupari, elohopea, nikkeli, lyijy, sinkki ja vanadiini. Vuonna 2012 tutkittiin metallien, öljyhiilivetyjen sekä PAH- yhdisteiden pitoisuuksia maanäytteistä. 4.2.1 Kenttätutkimukset Vuonna 2005 tehdyissä tutkimuksissa havaittiin kaatopaikkakaasun (metaanin) kohonneita pitoisuuksia. Kaatopaikka-alueen lounaisreunassa (PT4) mitattiin metaanipitoisuus 36 %.
14 (41) Kahdessa muussa mittauspisteessä pitoisuudet olivat 16,6 ja 4,1 %. Maanäytteissä havaittiin lievästi kohonneita öljypitoisuuksia ja yhdessä näytteessä ohjearvon ylitys. PID- mittarilla saatiin havaintoja VOC yhdisteistä; näitä ei kuitenkaan laboratorioanalyyseissä todettu. Kenttätutkimuksissa vuonna 2009 havaittiin raskasmetalleja tutkittaessa enimmäkseen kohonneita sinkkipitoisuuksia (10 tutkimuspistettä). Ongelmajäteraja ylittyi kenttämittauksissa 5 näytepisteessä. Kohonneet pitoisuudet esiintyivät jätetäyttökerroksessa. PID- mittarilla havaittiin kohonneita (>20 ppm) pitoisuuksia kolmessa näytteessä. Kenttämittaustuloksissa oli johtopäätösten mukaisesti esiintynyt osassa näytepisteistä metallikappaleita, jotka osaltaan selittävät korkeita mittaustuloksia. Kenttämittauksissa vuonna 2012 tutkittiin metalleja. Haitta-ainepitoisuudet olivat alle alempien ohjearvopitoisuuksien. Kynnysarvopitoisuudet ylittyivät kahdessa tutkimuspisteessä (Cr, Ni, Co, V). 4.2.2 Laboratoriotutkimukset 2005 Vuoden 2005 tutkimuksissa jätetäytössä havaittiin lievästi kohonneita sinkki- ja lyijypitoisuuksia sekä yksi kohonnut öljyhiilivetypitoisuus C 10-40 (1200 mg/kg). Muista tutkituista haittaaineista (raskasmetallit, öljyhiilivedyt, bensiinin yhdisteet) ei havaittu kohonneita pitoisuuksia. Kaatopaikkakaasun pitoisuuksia tutkittiin alueen rakennusten sisäilmasta. Tutkimuksissa havaittiin kohonneita metaanipitoisuuksia (16 ja 9 ppm) kahden kiinteistön sisäilmassa. Toinen kiinteistö sijoittui näytepisteen PT4 läheisyyteen ja tässä pisteessä mitattiin kentällä huokoskaasun metaanipitoisuus 36 %. Toinen kiinteistö sijoittuu jätealueen koillisosaan. Tuloksissa ylittyivät VNa214/2007 esitetyt ylemmät ohjearvopitoisuudet sinkin osalta (1 näyte), alemmat ohjearvopitoisuudet öljyhiilivetyjen C 10-40 osalta (1 näyte) sekä kynnysarvopitoisuudet sinkin osalta (5 näytettä). 2009 Vuoden 2009 tulosten pohjalta on laadittu yhteenveto, joka on esitetty taulukossa 1. Pitoisuustarkastelu tehtiin suhteessa ongelmajätteen raja-arvoihin sekä Vna 214/2007 esitettyihin ylempiin ja alempiin ohjearvopitoisuuksiin sekä kynnysarvoihin. Tutkimustulokset on esitetty yksityiskohtaisesti liitteessä 8. Vaarallisen jätteen raja-arvo (aiemmin ongelmajäte) ylittyi tutkimuksissa yhdessä näytepisteessä. Öljyhiilivetyjä esiintyi näytepisteessä yli raja-arvon (PK 20, 6-7 m) 23 650 mg/kg. Rajaarvo ylittyi noin 2-kertaisesti. Ylemmän ohjearvopitoisuuden ylittäviä pitoisuuksia havaittiin laboratoriotuloksissa kuudessa näytepisteessä. Metallien osalta ylemmät ohjearvot ylittyivät sinkin, kuparin ja elohopean pitoisuuksissa. Elohopean maksimipitoisuus oli 73 mg/kg, mikä ylittää ylemmän ohjearvon 14- kertaisesti. Sinkin ja kuparin osalta ylempi ohjearvo ylittyi samassa pisteessä pitoisuuksien ollessa Zn 1700 mg/kg ja Cu 1500 mg/kg. Nämä ylittävät ohjearvot 4-7 -kertaisesti. Ylemmät ohjearvot ylittyivät: PK2, 1-2 m; Zn 1496 mg/kg, Cu 1707 mg/kg, Hg 73 mg/kg PK2, 4-4,5 m; Cu 204 mg/kg PK8, 3-4 m; Zn 1061 mg/kg PK14, 11-12 m; Zn 444 mg/kg PK19, 7-8 m; Zn 1852 mg/kg, C23-40 5200 mg/kg, bentseeni 1,8 mg/kg PK2,0 6-7 m; C10-22 2150 mg/kg, bentseeni 1,4 mg/kg
15 (41) PK23, 6,5-8 m; TVOC 1254 mg/kg, C10-22 1750 mg/kg, C23-40 4350 mg/kg, bentseeni 1,4 mg/kg PK26, 6,8-7,0 m; Zn 527 mg/kg Lisäksi alempi ohjearvo ylittyi laboratorionäytteissä: PK7, 2,0-3,0 m; Zn 342 mg/kg PK8, 3-4 m; Cr 237 mg/kg, C 22-40 730 mg/kg PK15, 3-4 m; C 10-21 540 mg/kg, C 22-40 1450 mg/kg PK19, 7-8 m; Pb 219 mg/kg PK20, 6-7 m; TVOC 109 mg/kg Kynnysarvon ylityksiä esiintyi arseenin, kadmiumin, koboltin, kromin ja lyijyn osalta metalleista em. yhdisteiden lisäksi näytepisteissä PK2, PK7, PK8, PK15, PK19, PK26. Lisäksi kynnysarvo ylittyi bentseenin osalta näytepisteissä PK13 ja PK15 ja öljyhiilivetyjen osalta näytepisteissä PK2, PK6, PK8 ja PK13. Havaitut kohonneet haitta-ainepitoisuudet esiintyivät näytepisteissä jätetäyttöalueella. Sinkkiä esiintyi satunnaisesti jätetäytön alapuolisessa pohjasaven pintakerroksessa sekä turvekerroksessa hieman kohonneina pitoisuuksina (max. PK14, 11-12 m, 444 mg/kg, Zn).
16 (41) Taulukossa 1 on esitetty haitta-aineiden laboratoriotulosten vaihteluvälit ja käytetyt viitearvot. Arvot on esitetty yksiköissä mg/kg. Haitta-aine Kynnysarvo Alempi Ylempi Vaarallisen Näytteiden keskiarvo ohjearvo ohjearvo jätteen raja-arvo vaihteluväli PAH 15 30 100 >0,2 TVOC C 5-10 100 500 10 000 >5-1254 109 Bentseeni 0,02 0,2 1 >0,02-1,8 1,4 Tolueeni 1 5 25 >0,02-0,28 0,15 Etyylibentseeni 1 10 50 >0,02-3,9 1,7 Ksyleenit 1 10 50 <0,04-14 1,4 MTBE/TAME 0,1 5 50 >0,05 PCDD/PCDF 0,00002 0,0002 0,0015 <0,000005 C 10-21 300 300 1000 10 000 >20-2150 1750 C 21-40 600 2000 >20-21500 5200 C 10-40 300 10 000 >20-23 650 6100 Arseeni, As 5 50 100 10 000 >5-25 (15) Barium*, Ba 600 600 40-1251 (387) Kadmium, Cd 1 10 20 >0,4-4,1 (2,2) Koboltti, Co 20 100 250 >10-38 (22) Kromi, Cr 100 200 300 1 000 >10-237 (133) Kupari, Cu 100 150 200 2 500 14-1496 (204) Elohopea, Hg 0,5 2 5 <0,4-73 (1,1) Nikkeli, Ni 50 100 150 10 000 >10-61 (38) Lyijy, Pb 60 200 750 2 500 >10-331 (219) Sinkki, Zn 200 250 400 2 500 46-1852 (1707) Vanadiini, V 100 150 250 25-91 (79) * Bariumille ei ole annettu kynnys- ja ohjearvoja PIMA-asetuksessa. Pitoisuuksia on verrattu SAMASE- ohje- ja raja-arvoihin, 1994. 2009, liukoisuudet Kahdesta näytteestä (PK8, 5-6 + 6-7 m ja PK19, 6-7 m) tutkittiin metallien liukenemisominaisuuksia yksivaiheisella liukoisuustestillä. Liukoiset pitoisuudet alittivat pysyvän jätteen kaatopaikan laatukriteerit (lukuun ottamatta antimonin lievää ylitystä näytteessä PK8). Esim. sinkin osalta liukoisuus oli noin 1/10 sallitusta. Kokonaissinkkipitoisuus oli esim. näytteessä PK19, 6-7 m, 1852 mg/kg ja liuenneen sinkin määrä 0,2 mg/kg. Öljyhiilivetyjen ominaisuuksia mallinnettiin yhden hiilivetyfraktiointi- näytteen avulla. Kokonaisöljypitoisuudeltaan 3500 mg/kg näytteessä aromaattisten ja alifaattiseen hiilivetyjen suhde oli 80/20 %. >C35 jakeeseen sijoittui 38 % hiilivedyistä. >C16 luokittui 97 % hiilivedyistä. PCDD/PCDF yhdisteitä ei todettu jätetäytöstä tutkitusta kokoomanäytteestä (PK2 2,7-4 m + PK19). 2012 Kaatopaikka-alueen pohjoispuolista reunaa kartoitettiin tarkemmin vuonna 2012 tehdyillä neljällä kairauspisteellä (P31-34). Lisäksi harjun kupeeseen tehtiin koekuoppa (KK 2). Näytteistä tutkittiin haitta-aineita: raskasmetallit, öljyhiilivedyt ja PAH- yhdisteet Näytteissä havaittiin kyn-
17 (41) nysarvon ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia Co, Cr, Ni, Pb ja V. Ylityksiä oli näytepisteissä P31 ja P32. Ohjearvojen ylityksiä näytteissä ei havaittu. 4.2.3 Vesinäytteet Orsi ja pohjaveden haitta-ainepitoisuuksia on summattu pohjavesiriskeistä laaditussa arviossa (Ramboll, 2012). Taulukossa 2 on esitetty tuloksia aikaväliltä 1998-2012. Taulukko 2 Vesinäytteiden analyysituloksia suotovesi- ja pohjavesiputkista, maksimipitoisuuksia. Tulokset on esitetty yksikössä µg/l. Suotovesi Pohjavesi 1998-2008 2008-2012 1998-2008 2008-2012 Bentseeni 60 150 ei tod. 1 Tolueeni 0,5 <0,5 - Etyylibentseeni 3,9 2,2 - Ksyleenit 9,8 12 - Vinyylikloridi 8 <1 ei tod. 0,5 MTBE 2,1 4,5 - Arseeni, As 48 41 4 1,6 Kadmium, Cd 0,2 0,3 0,6 0,5 Kromi, Cr 29 6,1 5,4 3,5 Kupari, Cu 19-26 - Elohopea, Hg <0,2 0,2 <0,5 1 Nikkeli, Ni 4 4,1 97 20 Lyijy, Pb 9 11 1 10 Sinkki, Zn 82 550 370 PH:n vaihteluväli oli tutkituissa näytteissä 6,1-7 aikavälillä 1998-2011. NH 4 -N pitoisuudet vaihtelivat välillä 12-0,5 mg/l. 4. 3 Pilaantuneiksi luokiteltujen massojen kokonaismäärä Kohdassa 4.2 esitettyjen tulosten perusteella on laskettu kohonneita haitta-aineita sisältävien massojen määriksi (laskelmat esitetty kohdassa 6.7.1): Jätetäyttö (jätejakeita 5->50 %) Jätetäytön yläpuolinen peittomaakerros 40 000 m 3 ktr 60 000 m 3 ktr Lisäksi kaivantojen luiskauksen myötä tulevia kaivumaita on arviolta 70 000 m 3 ktr
18 (41) 5 KUNNOSTUKSEN TARVE JA TAVOITTEET 5.1 Riskinarvio ja rakentamiseen liittyvät suunnitelmat Riskinarvio ja kunnostustavoitteet on arvioitu seuraavien tutkimusten ja selvitysten pohjalta: Jaakko Pöyry Infra, Maa ja Vesi, 30.12.2005, Häpesuon entisen kaatopaikan ympäristötutkimus ympäristöriskien arviointi FCG Planeko Oy, 21.4.2009, Häpesuon vanhan kaatopaikan riskinarviointi ja kunnostusvaihtoehdot Groundia Oy, 30.8.2009, Häpesuon entinen kaatopaikka-alue, Nokia, Maaperän kunnostuksen toimenpidesuunnitelma A-Insinöörit, 2012, Häpesuon kaatopaikan kunnostusvaihtoehtojen vertailu Ramboll, Nokian kaupunki, 26.9.2012, Häpesuon kaatopaikka, riskinarvio Tämän kunnostuksen yleissuunnitelman rinnalla on laadittu kunnostustyön aikaisista ympäristö- ja terveysriskeistä erillinen riskinarvio (Esko Rossi Oy). Se on esitetty liitteenä 11. Tutkimuksissa on esitetty alueen kunnostamiseksi useita vaihtoehtoja, joissa kaatopaikka-alue kunnostettaisiin osaksi ja vaikutuksia minimoitaisiin suojarakentein. Tässä kunnostussuunnitelmassa on vaihtoehdoista valittu se, missä jätetäyttö poistetaan kokonaisuudessaan. Tällöin kalvorakenteisille suojaratkaisuille ei ole tarvetta. Nokian kaupungin valtuusto on 10.12.2012 hyväksynyt esityksen Häpesuon kaatopaikka-alueen kunnostamisesta tämän ehdotuksen mukaisesti. Alueelle suunnitellun liikerakennuksen ja parkkipaikka-alueen sijainti on esitetty liitteen piirroksessa 2. Vaihtoehtoisia käyttötarkoituksia on myös mietitty ja alueen kaavoittaminen asuinkäyttöön on ollut vaihtoehtona. Tässä kunnostussuunnitelmassa ei ole otettu huomioon tulevien rakenteiden korkotasoja, vaan alue on suunniteltu täytettäväksi massanvaihdolla metrin alkuperäistä tasoa alemmaksi. Massanvaihdon tasoa tullaan tarkentamaan myöhemmissä suunnitteluvaiheissa, kun alueen käyttötarkoitus on varmistunut. 5.2 Kunnostustarve Tehtyjen tutkimusten ja selvitysten perusteella ja alueen käyttötarkoituksen muuttuessa, kohteessa on todettu olevan kunnostustarve. Kunnostustarve koskee kaatopaikka-alueen jätepenkerettä sekä sen ulkopuolisia pilaantuneiksi todettuja täyttö- ja peittomaita. Kunnostustarve perustuu alueella todettuihin haitta-ainepitoisuuksiin ja niiden mahdollisesti aiheuttamaan ympäristö- tai terveysriskiin tai haittaan, kaatopaikkapenkereen jätemateriaalin rakennettavuusominaisuuksiin sekä jätepenkereestä muodostuviin kaatopaikkakaasuihin ja näiden mahdollisesti aiheuttamiin haittoihin alueen käyttäjille ja ympäristölle. Kunnostusaluetta ei materiaalin epähomogeenisuuden johdosta jaeta eritasoisesti suojattaviin ja kunnostettaviin osa-alueisiin vaan koko jätetäyttöalue kaivetaan ja lajitellaan jätejakeiden ja haitta-ainepitoisuuksien mukaan. Tällöin pilaantumattomaksi todetut maa-ainekset voidaan sijoittaa takaisin kaatopaikan täyttöihin mahdollisuuksien mukaan ja poistettavat jätejakeet ja maa-ainekset ohjataan soveltuviin vastaanottopaikkoihin. Täyttö ja peittomaiden pilaantumisaste on arvioitu liitteenä esitetyssä karttapiirroksessa 2.
19 (41) Kunnostustarpeen aiheuttavat tekijät: Korkeat öljyhiilivetypitoisuudet (C 10-40 23 650 mg/kg) aiheuttavat pilaantumisriskin alueen pinta- ja pohjavesille. Öljyhiilivedyt aiheuttavat kunnostustarpeen myös haihtuvuutensa ja hajuhaittojen perusteella. Jätetäyttöalueen suotovesissä havaittiin kohonneita bentseenipitoisuuksia (max. 0,2 mg/l) sekä viitteitä vinyylikloridista. Bentseeniä esiintyi myös alhaisina (max. 1,8 mg/kg) pitoisuuksina satunnaisesti maaperänäytteissä. Bentseenin todettiin aiheuttavan pohjavesiriskin kaatopaikan nykytilaa kartoittavassa riskinarviossa (Ramboll, 26.9.2012) sekä tämän kunnostussuunnitelman rinnalla laaditussa riskinarviossa. Näytepisteissä havaittiin satunnaisesti kohonneita TVOC (haihtuvien hiilivetyjen kokonaispitoisuus) pitoisuuksia. Haihtuvat hiilivedyt aiheuttavat haihtuvuutensa perusteella haju- ja terveysperusteisen haitan alueen käyttäjille. Raskasmetalleista sinkkiä esiintyi tutkimuspisteissä yleisimmin. Myös muita raskasmetalleja (Cu, Cr, Pb, Hg, Ba) havaittiin satunnaisesti hieman kohonneita pitoisuuksia. Kunnostustavoitteena pidetään kunnostussuunnitelmaa laadittaessa valtioneuvoston asetuksessa 214/2007 annettuja alempia ohjearvopitoisuuksia. Kunnostustavoite on asetettu alempiin ohjearvopitoisuuksiin, koska tällöin alueen puhdistustyöllä saadaan poistettua maankäyttöä ja rakentamista koskevat rajoitukset. Alemmat ohjearvopitoisuudet ylittävät maamassat sekä kaikki tulevaa rakentamista haittaava jäte poistetaan alueelta, jolloin haitta-aineista ei aiheudu alueen tuleville käyttäjille tai sen ympäristölle merkittäviä haittoja.. Taulukko 3. Kunnostustavoitetta vastaavat alemmat ohjearvopitoisuudet todetuille haittaaineille. Haitta-aine Alempi ohjearvo [mg/kg] Haitta-aine Alempi ohjearvo [mg/kg] TVOC C 5-10 100 Barium*, Ba 600 Bentseeni 0,2 Kromi, Cr 200 Ksyleenit 10 Kupari, Cu 150 C 10-21 300 Elohopea, Hg 2 C 21-40 600 Lyijy, Pb 200 Sinkki, Zn 250 *) Bariumille ei ole määritetty alempaa ohjearvoa, joten tavoitepitoisuutena on esitetty SA- MASE-raportissa (Ympäristöministeriö 1994) esitetty ohjearvopitoisuus. Alempi ohjearvotaso on kohteen kunnostustavoitteena riittävä, koska kunnostusalue ei sijoitu pohjaveden muodostumisalueelle. Kunnostusalueen ja pohjaveden muodostumisalueen välissä on todettu tutkimuksissa olevan tiivis maakerros, joka pidättää haitta-aineet. Tätä maakerrosta ei poisteta tämän kunnostuksen yhteydessä. Kunnostustavoitteita arvioitaessa suurimman pohjavesiriskin on todettuaiheutuvan bentseenin kautta. Sen tavoitepitoisuus on 0,2 mg/kg. Alempien ohjearvojen soveltuvuutta kunnostustavoitteeksi on käsitelty laajemmin erikseen laaditussa riskinarviossa. Arviossa on bentseenin ja arseenin aiheuttamaa pohjavesiriskiä tarkasteltu laskennallisesti. Varovaisuusperiaatetta noudattavalla laskennalla on todettu haitta-aineiden kulkeutuminen talousvetenä hyödynnettävään pohjaveteen niin pieneksi, että pitoisuudet eivät voi nousta talousvesinormeissa annettujen pitoisuuksien tasolla eikä veden käytölle ole täten estettä.
20 (41) 5.3 Maaperään jäävät haitta-aineet Kun kunnostustyö tehdään edellä mainittujen tavoitteiden mukaisesti, alueelle ei jää alemman ohjearvopitoisuuden ylittäviä maa-aineksia eikä alueen tulevaa käyttöä rajoittavia jätteitä. Mikäli pilaantuneita massoja ei jostain, esim. kaivuteknisestä syystä saada poistettua, vaan alueelle joudutaan jättämään haitta-ainepitoisia massoja, laaditaan haitta-aineista johtuvasta ympäristö- ja terveysriskistä erillinen riskinarvio, jossa esitetään jatkotoimenpiteiden tarve. Kunnostuksen päätyttyä työstä laaditaan loppuraportti, jossa esitetään mahdolliset jäännöspitoisuudet ja laaditut riskinarviot. 5.4 Käyttörajoitteet Mikäli kunnostus toteutetaan tämän kunnostussuunnitelman mukaisesti, ei kunnostusalueelle jää haitta-aineista johtuvia käyttörajoituksia. Mikäli kunnostustavoitteisiin ei jostakin esim. rakennusteknisestä syystä kuitenkaan päästä, esitetään maamassojen ja/tai alueiden käyttörajoitukset loppuraportoinnin yhteydessä. Lopullisen päätöksen käyttörajoitteesta tekee ympäristöviranomainen. 5.5 Selvitykset ja lausunnot Alueen kunnostustarvetta on käsitelty mm. Pirkanmaan ELY- keskuksen lausunnossa 8.2.2012 koskien asemakaavan muutosluonnosta Nokian kaupungin Yrittäjäkadun itäosassa ja kadun länsipäässä.
21 (41) 5. KUNNOSTUKSEN TOTEUTUS Kunnostustyö on pääosin rinnastettavissa tavanomaiseen massanvaihtotyöhön. Pääsääntönä on, että puhtaat maamassat lajitellaan kaivun aikana sivuun ja pilaantuneeksi havaitut maamassat sekä jätemateriaali lajitellaan pilaantumisasteen ja jätepartikkelien mukaisesti omaan lajikkeeseensa ja kuljetetaan tälle jakeelle määrättyyn vastaanottopisteeseen. Käsin tehtävään lajitteluun varaudutaan, koska jätemassa sisältää mahdollisesti erikseen lajiteltavia ongelmajätteitä, metalleja ja muita jätejakeita. Pilaantuneeksi luokitellut massat seulotaan, joko paikanpäällä tai vastaanottopisteessä. Seulonnassa erottuvat tiilet, betoni ja kivet varaudutaan murskaamaan, jolloin ne olisi mahdollista käyttää kaivannon täyttömateriaalina, mikäli ne ovat riittävän puhtaita ja soveltuvat täyttömateriaaliksi. Kunnostustyötä valmistelevien purkutöiden yhteydessä tehdään lisäselvityksiä pilaantuneiden maiden osalta, mikäli purettavilla alueilla on esim. lämmitysöljysäiliöitä tai muita maaperää mahdollisesti pilanneita rakenteita. Kaivutyö toteutetaan kuorimalla pintamaan täyttömaakerrokset 2-3 m ja asentamalla tämän jälkeen orsiveden kuivatusjärjestelmä. Kuivatusvedet johdetaan jätevesiviemäriin. Kaivu pyritään tekemään kuivakaivuna, jolloin kaivantoon kerääntyvät vedet pumpataan selkeytysaltaan kautta viemäriverkostoon. Vedet käsitellään tarvittaessa ennen niiden poisjohtamista. Viemäriverkostoon laskettavissa olevan veden raja-arvot ja laatukriteerit hyväksytetään viemärilaitoksen edustajalla. Kaivualueen rajat määräytyvät työn aikana haitta-ainepitoisuuksien perusteella. Kaivutyön tavoitetasona pidetään kohdassa 5.3 esitettyjä tavoitepitoisuuksia. Mikäli numeerisia kunnostustavoitteita ei jostain syystä saavuteta, laaditaan jäännöspitoisuuksista johtuvasta ympäristöja terveysriskistä erillinen riskinarvio. 5.6 Kohteen erityispiirteet Vanhan kaatopaikka-alueen kunnostaminen asettaa työlle joitakin erityispiireteitä tyypilliseen pilaantuneen maaperän kunnostukseen nähden. Jätetäyttö on huomattavasti heterogeenisempi, kuin maaperä ja sisältää osittain hajoamatonta jätettä. Jätetäytön koostumus on arvioitu näytepisteiden pohjalta, mutta todentuu vasta massanvaihdon aikana. Jätetäytön todennäköisesti sisältämien aineiden lajitteluun tulee varautua. Lajittelu vaatii jossain määrin käsityötä, jotta tarvittavat jätejakeet pystytään erottelemaan tarkasti. Kohteen laajuus ja sijainti huomioiden (kaupungin keskustan tuntumassa) kunnostustyöstä mahdollisesti aiheutuvien hajuhaittojen (kaatopaikkakaasut) minimointi on huomioitava. Jätepenkereessä vallitsevat pääosin hapettomat olosuhteet ja kaatopaikan paksuimmissa jätekerroksissa on edelleen jossain määrin hajoamatonta jätettä. Kaatopaikkakaasujen esiintyminen ja työntekijöiden suojautuminen kunnostuksen aikana on huomioitava. Jätemateriaalin seulonta ja mahdollisesti murskaus mahdollistaa kaatopaikkajätteen kustannustehokkaan lajittelun ja massojen loppusijoituspaikkojen valinnan. Puhtaat massat ja mahdollisesti murskattu betoni- ja tiilijäte voidaan sijoittaa takaisin kunnostusalueen täyttöihin. Kaatopaikka-alueen kunnostaminen on työsuojelullisesti vaativampi kuin pilaantuneen maaperän työmaa, joten erillisen työsuojelusuunnitelman laatiminen on tässä kohteessa tarpeellista. Kunnostuskohteen massamääräarvio on noin 100 000 m 3 ktr mukaan lukien jätetäytön yläpuolisen peittomaakerroksen kaivaminen, luiskausmassoja on arvioitu olevan 70 000 m 3 ktr. Lisäksi rakennuspaikkojen ja pintamaiden kaivutarpeen on arvioitu olevan noin 90 000 m 3 ktr. Arvioitu kunnostustyön kesto on noin 5-8 kk. Massanvaihtotyön toteuttaminen vaatii orsiveden kuvatusjärjestelyjä. Tämän lisäksi kaivun yhteydessä pumpataan kaivantovesiä, jotta veden määrä kaivumassoissa saadaan minimoitua. Vanhan kaatopaikan orsivesi tulee johtaa sellaiseen vastaanottokohteeseen, ettei siitä
22 (41) aiheudu ympäristö- tai terveyshaittaa jatkossakaan. Riittävän vastaanottokapasiteetin omaavia purkulinjoja ovat tässä kohteessa kaupungin viemäriverkosto sekä toissijaisena vaihtoehtona hulevesiviemäri. Kunnostusalueen sijoittuminen l- luokan pohjavesialueelle velvoittaa työnaikaiseen veden laadun tarkkailuun sekä pohja- että orsivesiputkissa. Orsivesipinnan tasoa tarkkaillaan myös kunnostusalueen ulkopuolisilla kiinteistöillä painumavaaran toteamiseksi. Orsiveden laatu eroaa tavanomaisen kunnostustyön kaivanto- tai pohjavesien laadusta esim. typpipitoisuuden johdosta. Orsiveden tarkkailussa on havaittu hieman kohonneita haitta-ainepitoisuuksia. Orsija pohjaveden työnaikaisesta ja sen jälkeisestä tarkkailusta esitetään erillinen suunnitelma. 5.7 Kunnostusmenetelmän valinta Kohteen kunnostusmenetelmäksi on valittu jätetäytön sekä haitta-aineilla pilaantuneen maaperän poistaminen massanvaihdolla. Poistettavat massat lajitellaan pilaantumisasteen mukaisesti sekä jätejakeiden perusteella. Poistettavat jätemassat seulotaan. Täyttömaiden sisältämät betoni-, tiili- ja kivijätteet seulotaan, murskataan ja käytetään kaivannon täyttöön, mikäli ne ovat laadultaan täyttöihin soveltuvia. Numeerisena kunnostustavoitteena ovat valtioneuvoston asetuksen 214/2007 alemmat ohjearvopitoisuudet. Pilaantumattomaksi todetut maamassat käytetään soveltuvilta osin kaivannon täyttöön. Kaivannon täyttötaso määräytyy kohteeseen laadittavan valmistumassa olevan katusuunnitelman perusteella sekä tulevan käyttötarkoituksen täsmentyessä. 5.8 Täydentävät tutkimukset ja lausunnot Tämän kunnostuksen yleissuunnitelman täydennykseksi tulee kohteeseen laatia toteutus/rakennesuunnitelmat. Tässä yleissuunnitelmassa on esitetty em. suunnitelmien periaatteet. Seuraavat asiakirjat esitetään alueen kunnostamisesta laadittavaan ympäristölupahakemuksen liitteiksi: työsuojelusuunnitelma laadunvalvontasuunnitelma (jäte- ja maamassojen laadun valvonta ja lajittelu, kaivannon jäännöspitoisuudet, orsi- ja pohjaveden tarkkailu putkista, pumpattavan veden laadun tarkkailu, jälkitarkkailu) poikkileikkauskuvat kunnostusalueesta periaatekuva laskeutusaltaasta Ympäristölupahakemus toimitetaan Länsi- ja Sisä-Suomen ympäristölupavirastoon, jonka laatiman päätöksen ehtojen mukaisesti työ toteutetaan. Jätemateriaalin sekä maamassojen pilaantumisasteen ja kaatopaikkakelpoisuuden selvittäminen tehdään joko ennen kunnostustoimia tai kaivun aikana läjittämällä ja välivarastoimalla massoja testitulosten vaatima aika (1-2 viikkoa). Murskatun betoni- ja tiilijätteen hyödyntämistutkimukset tehdään kun materiaalia on lajiteltu erilleen riittävästi. Hyödynnettävyys määräytyy materiaalin laadun perusteella, kuten asetuksessa VNa 591/2006 ja 403/2009 on määrätty. Murskeen hyötykäyttösuunnitelma esitetään ympäristölupahakemuksessa. Kuivatusjärjestelyjen mitoittamiseksi ja veden laadun arvioimiseksi tehdään koepumppaus ennen kunnostustoimiin ryhtymistä. Tulosten pohjalta mitoitetaan kaivo- ja pumppurakenteet sekä vedenkäsittelyratkaisut. Tässä yhteydessä saadaan myös tarkempaa tietoa veden laadusta ja haitta-aineista. Tämän tutkimuksen pohjalta tarkentuu myös kaivantovesille varo- ja laskeutusaltaan mitoitus. Altaan kautta ohjataan viemäriin johdettava samea kaivantovesi.